GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100000 LEHTI - SHEET - 2214 VI RRAT KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT- BY V. MARMO OTANIEMI 1965
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2214 VIRRAT KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIR)OITTANUT- BY V. MAR MO OTANIEMI1965
SPSALLYS - CONTENTS J011DANTO I-) KALLIOPERAN YLEISPHETEEl 8 PINTAKIVILA.TIT 10 I KE'11110STUNELT KIN'MAJIT KlILLELIUSKEET JA KIILLEGNEISSIT 11) GRANIITTIGNEISSIT JA GNEISSIGRAN11TIT 14 VULKAANISE'r xivii-virt 16 AMFIBOLIITIT I( ; PLAGlOKLAASY JA CRALIITTIPORFYRIITIT 19 MAASALPA-BI0TIITTIP0RFYR I [TIT 22 \'TTLKANIITTICNEISSI 23 HAPPAMET VULKANIITIT 24 LEPTIITTI 25 GRANIITTIP0RFYYRI 2 7 SAEVIVA'-K VARTS 11) 10 R I 1TTIGNEISS I 28 "YVAKIVILAM 29 H NI'IKSISLT SYV~'IKI~IVF,'[ 29 PERIDOTIITIT 30 GABRO 33 DIORIITIT.35 IIAPIIAMll"T syv-*amvi'n 38 KVARTSIDIORIITIT 38 (4RANOI)IORIITIT 4)) GRANITTIT 45 PEGMATIITIT 4x Kl\'ILA,TIF:-\ KRONOLOGIA JA KESKINAISET SUHTEET 49 TEKTONIIKKA 52-11ALARAIREET JA KIVITEOLMSUUDEN RAAKA-AINEET 56 SUMMARY : EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS 57 INTRODUCTION 57 THE ROCKS OF SEDIMENTARY ORIGIN 57 MICA SCHIST AND MICA GNEISS GRANITE GNEISS AND GNEISS GRANITE 06 VOLCANIC ROCKS 58 PLUTONIC ROCKS 59 BASIC INTRUSIVES :)9 QUARTZ DIORITES AND GR.AN-0DT0 HITE.. 59 GRANITES 60 CHRONOLOGY 60 TECTONICS KIVILAJIHN TlHl,'YKs'lA-DENSI'T'Y OF ROCKS 62 KI PJA LLISUUTTA --- H EFEli ENCES 63 Qvil J7 GO
JOHllANTO. Virtainn karttalehti (2214) muodostaa Keuruuii karttaleliden (2232) lantisen jatkon. Sederholmin (1903) Tampereen geologisen vleiskartan selitvksessa (1 : 400 000) kuvaama vulkaniittien alue Pihlajaveden pitajan lansiosassa tavdentvv Virtain ja lieuruun karttalelidilld vhdeksi, verrattain laajaksi emaksisten kivien kokonaisuudeksi. Sen itiiisen, paaasiallisesti vulkaniittien muodostaman osan kuvaus sisaltvv Keuruun karttalehden selitykseen (Marmo 1963). Luultavasti vanhin geologinen kuvaus tdmdn karttalehden ahieelta on Holnibergin (1858) antama, ja se perustuu E. J. Westlingin havaintoihin vuodelta 1829 :»Vid Kukonpohja framskjuta ur dammjorden smdrre branta berg, som besta of chlorit-artade bergarter, som pa ostra sidan om Toisvesitrask stryker i nordvestlig riktning en storre chloritstrackning.» Edelld mainittuun Tampereen geologiseen vleiskarttaan on Sederholm merkinnyt Virtain kartta-alueen paaasiassa 11 rvhmdn graniittien peittdmiiksi alueeksi. Vaikka jo Sederholin osoitti kartallaan jonkinlaista epahomogeenisuutta alueen kivilajeissa merkitsenialld joitakin, tosin varsin pieniii, emaksisia esiintvmia, on karttakuva uudessa kartoituksessa muuttunut tavsin. Aikaisemman karttakuvan geologisen y htenaisvyden pirstoutumista enteili jo Matiston (1961) suorittama Kurun (2213) karttalehden kartoitus Virtain karttalehden etelapuolella. Virtain kartta-alueen geologinen kartoitus aloitettiin kesalla 1962, jolloin Yloppilas P. Rastas suoritti vksitviskohtaisen vulkaniittien kartoituksen karttalehden koilliskulmassa. Kesalla 1963 kin jatkoi karttalehden pohjoisten osier kartoittamista. Ylioppilas J. Pekkarinen ja M. Torssonen aloittivat v. 1962 karttalehden itaosien kartoittamisen ja jatkoivat sita v. 1963 apunaan Visuveden alueella jonkin aikaa mvos kanadalainen S. Ruffman. llvos italialainen geologi 11. Felici oli mukana kartoituksissa Vaskiveden alueella 1962 63. Tutkimusapulainen Liisa Pajari osallistui kesalla 1963 kartoitukseen paiiasiassa karttalehden keskiosissa. paitsi kuvassa 1 niikvvalla. hanen kartoittamaksecn merkitvlla alueella, jonkin verran m -,-6s alueella 4. Geologinen kartoitus saatettiin loppuun kesalla 1964. Tdlloin edellisten kesien kartoittajista oli mukana vain M. Torssonen, joka ; kartoitti Vaskuun seutuja ja karttalehden etelaosan keskiosia apu-
6 Kuva I. I :ri lie it kiloiden kartoitusosundet I<artralehden 2214 it ltteella. I Alarmo : 2 Mtarun ja L. Ya,jari : :- -- Hastas : 4 - I'ekkariuett ja Torssouen : h'elici ; (i I'orssoneu ja _1a\ : - ( ;nstavssun ; Lehto. Ft,,. 1. _hew..,iro/ihrd ht/ Eli//rwid pr)'.,vow, /or f/u isaji :Jail 2211 naan koululainen Y. Aav. Karttaleliden lantisia usia kartoittivat kesallii 1964 yot. I. Gustavsson ja E. Lehto. Kirjoittaja johti alueen gcologista tutkimusta koko karttalehden alueella ja suoritti my 6s itse geologista ka,rtoitusta sen eri puolilla. Eri tutkijoiden kartoitusosuudet ilmenevat kuvassa I olevasta kartakkeesta. Pohjakarttana kenttiityovaiheessa oil I : 20 oou-kaavainen peruskartta. Kivilajirajoja piirrettaessii kaytettiiu kenttiihavaintojen tukena geologisen tutkimuslaituksen valmistamaa samakaavaista aeromagneettista karttaa. Tassa suhteessa on manuttava, ettei aeromagneettisten hiiirioic en ja gco o- gisten havaintojen korreloiminen V'irtain kartta-alueella ollut aivan vlita selvapiirteista kuin Keuruuu kartta-alueella. wvnii tahiin mainittakoon nine. seuraavat seikat : I) Karttalehden alueella emaksiset kivilajit (dioriitit ja gabrot) esiintyvat sekii niagneettisten anonlalioiden alueella (karttalehden itaosissa) ettii s(, l- vasti niiiden ulkopuolella (karttalehden lansiosissa). 2) Koostumukseltaatt paaasiassa granodioriittiset ja kvartsidioriittiset trivet karttalehden keskiosissa sisiiltaviit runsaasti seka happamien etta ernaksisten kivilajien jaiinnoksiii ja ovat ilmeisesti suureksi osaksi juuri
ii ista kivilajeista muodostuneita. Tiunan vuoksi naideii kivilajieii magneettiset ominaisuudet vaihtelevat suuresti, kuten on ilmennvt mvos suskept Ibiliteettimaarity-ksista, joita ins. U. Hamalainen on suorittanut suuresta joukosta alueen kivinaytteita. N`iista tutkiniuksista ilmestyy niiden valmistuttua erillinen selonteko. Tutkitun alueen geologista karttakuvaa on pidettava kohtalaisen luotettavana, silly koko alueen paljastumatihevs on tavattoman suuri. Koko kartta-alueelta (1 200 km 2 ) on tehty s 220 geologista havaintoa, jolloi i on t utkittu noiu 90o0 kivilajipaljastumaa. alueella on keskiniaarin 7--S pallastumaa neliokilometria kohti. Nain ollen turvautuminen esim. lohkarehavaintoihiil ou ollut tarpeetonta. Ainoastaan karttalehden lounaisosassa. suurtcn soiden alueilla, on esim. emaksisia kiviii ja vulkaniitteja jouduttu rajaamaan aeromagneettisen kartan avulla ja silloinkin vhteensa vain noiu :30 1,1112 :n alueella. liiv ilajien luokittelu on perustunut suureen maaraan oliuthieita, joideii tutkiniiseu merkittiivalti osalta on suorittanut tutkimusahulainen Liisa Pajari. Kartan kokoamistyon ja laatimiseii on kokonaaii suorittanut kirloittala. en i puhtaaksipurtammen oii rouva Elsa J arvimaeii kasialaa.
K alliopera\ YLEIS'PIIRTEET Jo Kurun (Matisto, 1961) ja Keuruun (Marmo, 1963) karttalehten alueiden geologinen tutkimus osoitti, etta us. Keski-Suomen syvakivialue on huomattavasti monivivahteisempi, kuin on voitu piiatella aikaisempien picnimittakaavaisten yleiskarttojen perusteella. Min on ehka vielakin selvemmin asianlaita Virtain karttalehden alueella, jossa on havaittavissa runsaasti merkkeja siita, etta alueen ns. svvakivetkin ovat usein syntynect vulkaanisista aineksista uudestaan kiteytymalla. Tama ilmenee seka petrologisesti havaittavana, kivilajien epahomogeenisuutena etta myos aeromag - neettisten hairioiden vaihteluina talliiisten kivilajien kohdalla. Tallaiset koostumukseltaaii grano- ja kvartsidioriittiset, usein gneissimaiset, ja alueittain sarvivalkepitoiset kivilajit peittaviitt suurimman osan karttalehden alueesta. V arsinaiset graniitit ovat nekin vaihtelevia. Suurimmat massat - karttalehden lansireunalla seka Toisveden itapuolella - - koostuvat hyvin karkeista graniiteista, kun taas hienompirakeiset, tavallisesti apliittiset graniitit esiintyvi t cri puolilla karttalehtea joko juonina tai emaksisten kivilajien yhteydessa. Emaksiset kivilajit ovat yleensa keskittyneet tiet.ville alueille. Suurin esiintyma on karttalehden itaosassa. Siella dioriitit ja gabrot liitt.yvat Keuruun (2232) karttalehden lansiosan dioriitteihin suureksi yhtenaiseksi alueeksi, joka on ilmeisesti laheisessa yhteydessa happaniuudeltaan eriasteisiiii vulkaniitteihin. Samalla tavalla vulkaniitteihin l iheisesti liittvvia emaksisiii kivia on kartta-alueen keskiosassa. Kolmas yhteni inen emaksisten kivien alue on karttalehden lounaiskulmassa ja se jatkuu etelaan Kurun (2213) karttalehden alueelle niuodostaen sielki verraten laajaii vhtenaisen alueen. jolle emiiksiset kivilajit ovat luonteenomaisia. Vulkaniittien lasnaoloa voidaan pitaa Virtain kartta-alueelle luonteenomaisena, mutta ne eroavat Keuruun (2232) vulkaniiteista siina, etta etenkin kartta-alueen keskiosan poikki etelastii pohjoiseen kulkevaaii v ulkaanisten kivien vyohvkkeeseen Iiittvv runsaasti leptiittim<iisi< happamia vulkaniitteja ja graniittiporfyyreja. Lisiiksi niiit.a kivilajeja on em suuruisina suikaleina karttalehden keskiosan pohjoisosassa. kartta-alueen koillisosan vulkaniitit liittvviit jatkonaa itiiisein naapurilehden Iaajaan vulkaniittialueeseeii. mutta ovat naitii huonommiti saily-
neitii. keskimaarin jonkin verran happamia seka etenkin reunaosissa usein gneissivtvneiti. Tavallisimmin ne sisiiltaviit runsaasti biotiittia ja usein myos kalimaasalpaa. Luonteeltaan ne ovat trakvvttisia. Etenkin taman alueen lounais- ja etelaosissa ovat vulkaniitit emaksisempia ja vaihettuvat usein karkearakeisemmiksi emaksisiksi kiviksi, joita paikoiu runsaat dioriittijuonet leikkaavat. Etenkin karttalehden lansiosassa liittvv seka vulkaniitteihitt etta dioriitteihin paikoin breksioita, jolloin kvartsidioriitissa on joskus useiden metrienkin lapimittaisia murskaleita. Niuna taas ovat erilaisia vulkaniitteja tai dioriitteja sen mukaan, millaisia breksioitumattomat naapurikivet ovat. Eritvisen laaja tiillaista breksiaa kiisittava alue sijaitsee 6urjenjarvesta :3-4 kin koilliseen. iellii breksia on verraten itsenainen ja sell murskaleet sisaltavat nakojaiin ilman johdonmukaisuutta kaikkia edelliimainittuja kivilajeja. Mainittu breksia peittaa useiden neliokilometrien laajuisen alueen. V'ulkaanisia aineksia on moos pienina sulkeumina ja suikaleina kaikkialla sel:a kvartsi- etta granodioriiteissa, mutta paikoin myos dioriiteissa, jopa gal roissakm I'f ridotiitteja on alueella verraten vzthiin. ll raat esiintvmat ; liittyvat gabroihin ja ovat niiden sisalla ; toiset taas ovat piettehkoina pahkuina happantempien kivilajien sisalla. Nuorimpia kivilajeja ovat karttaleliden alueella apliittiset. mvohaiskinetnaattiset graniittijuonet. Diabaaseja ei ole tavattu. V'ielhi on pantava merkille karttalehden kaakkoisosassa tavattavat kiillegreissit ja liuskeet, jotka paikoin ovat granaattipitoisia. Nama kivilajit muodostavat Kurutt karttalehdella olevan laajemman kiillegneissialueen pohj Iispii<ill. haikenlaisten kiisujen niukkuus on V'irtain kartta-alueen kallioperiissii siiniiupistava : jopa rautakiisutkin ovat taalla suorastaan harvinaisia. hakenteellisesti on alueelle luonteenoniaista sect keskiosassa olevan vlllkaniitill saiitnlollisvys ja paikoittainen Ioivakaateisuus, seka toisaalta karttalehden itaosan em iksisten kivien rakenteellinen sotkuisuus. Edelleen on ruhje- ja murrosvyohvkkeiden esiiutvminett silmiinpistiiva ; usein niitii Inonnehiii tnvloniitin esiintvminen. Selvin ja suurin murros kulkee etelakaakusta pohjoisluoteeseen. Topografisestikin selviisti nakvvat, kapeat '1'olisev an jai-vet seka Toisveden pituussuuuta liittvviit siihen. "Camii murros knvastnll selvastl mv- s karttalehden geologisessa klt\'assa.
PIN'TAKIVILAJIT herrostuneet KIVILAJIT KIILLELIUSKEET JA KIILLEGKEISSIT Karttalehden kaakkoisosassa on tassa selityksessd kasiteltavan alueen laajin yhtenainen kiilleliuske-kiillegneissimuodostuma. Se on laajemnlan, Kurun (2213) karttalehden koillisosassa olevan, suunnilleen kaakko-luode suuntaisen naiden kivilajien muodostaman alueen pohjoispii. Koostumukseltaan ovat taman kerrostuneiden kivilajien muodostaman alueen kiilleliuskeet, kiillegneissit, suonigneissit ja migmatiittigneissit varsin epahomogeenisia. Myos niiden tektoniikka on varsin eloisaa. Kuvassa 2 nahdaan apliittisen graniitin jonkin verran migmatisoimassa kiillegneississa poimuuntumista, jossa poimuakseli on jokseenkin vaakasuorassa. Tallaista kivilajia tavataan mm. Visuveden saarilla. Usein siina on sailyneita, pienoispoimuuntuneita kiilleliuskepatjoja migmatiittiutuneen kiillegneissin sisalla, ja pegmatiittijuonet ovat siina,vleisia. Pegmatiitissa on taas paikoin turmaliinia ja joskus myos apatiittikiteita. Puhtaita kiilleliuskeita (paaaineksina kvartsi, biotiitti, plagioklaasi ja serisiitti) on jokseenkin vahan ; kivilajit ovat paaasiassa kiillegneisseja. Kiillegneissit ovat yleensa muodostuneet kvartsista, oligoklaasista ja biotiitista, mutta usein on lisaksi mikrokliinia, vahan muskoviittia seka hiukan magnetiittia, magneettikiisua ja apatiittia. Paikoin on magneettikiisua niin runsaasti, etta kivi on ruostunut. Tallaiset alueet oat kuitenkin pienehkoja, ja ehka selvimmin havaittava on ruosteinen kiillegneissi Syrjanniemessa, lahella karttalehden etelareunaa. Tassa kohdassa aeromagneettinen hairio sattuu vhteen kiisuuntuneen alueen kanssa. Siina kiisuuntunut kiilleliuske on poimuuntunut ja liukeisuutta myotiiilevat kvartsipegmatiittijuonet tekevat kiven suonigneissimaiseksi. Paikoin uama ti>suonet» katkeilevat kohtisuorasti ja kvartsi tiiyttiii rain syntyneet poikittaisraot (kuva 3). Paikoin on tiissa kiillegneississa my6s keharakenteisia, runsaasti epidoottia sisaltavia, 5-4t) em :n pituisia konkreetioita (kuva 4), joita siella tosin on monin paikoin In yos kiisuuntumattomissa kii1legneisseissa. Kuvanottokohdassa on poimuakselin suunta jokseenkin lanteen ja sen kaad :'
l1 Kuva 2. Poimtt mi_matiittiutuneossa kiille-neississa. Visuvesi, Mustionsaari. Valok. S. Ruffman. Fig. :?. Fold is the migm.atitized mica gneiss. 1- isusesi, 3lustionsaari. Photo.S'. Ru//man. Kitva 3. Ma 'Lrneettikiisua sisiilti <i, kiillegneissi, jossa pegmatuttijuoni on katkeillut ja poikittaiset raot ovat tavttvneet kvartsilla. Visuvesi, vrjiin1iemi. Falok. ". Ruffman. Fig. 3. Pi/rchutit --hf rri y III ica gneiss z1 ith t rvtmat t reins, cell by mbod, gaunt- (,u,. I- i.itm ;-.si..tiyrpioirmi. Photo,5'. Ruffman.
12 lima 4. Iyoukreetioita milnnrtiittiutuueessa kiille,neiseissii. A irrat. Nuuttikvla, Ruokonen. Valok. S. Ruffman. Fl it. 4. ('orrcrt, tlnrtnr,y iracl//ziorf." Of a nfigna/aiti-rd fair/, /tffri>s. I irrn/. V'fn+ttilnllii, Rfuolroft/'u. Pinto ~. Rollodnff. on do Pieioispoimaista mitatut akselisuunnat noudattavat joka suhteessa suuremmissa poimuissa mitattuja poimuakselisuuntia. Etenkin kiillegneissialueen koillisosassa esiintvv usein runsaasti almandiittigranaatteja. Niitii on paikoin hvvinkiu runsaasti, ja kooltaan ne ()vat silloiu jokseenkin karkeita. Siellii taii.lld on kiillegneisseista tavattu mvos kvartsiittimaisia, linssimiiisiii sulkeuinia. Seka edellii mainittu granaattipitoisuus etta epidoottipitoiset konkreetiot vhde ssa paikoin havaittavan kerrallisrakent.een kanssa tukev at vahvasti sit ii a,jatusta, etta natna kiillegneissit ja kiillelinskeet olisivat alknjaan rapautumissedimeiitteja. Samaan johtopaatokseen tuli moos Matisto (1961) taman muodostuman Kurun karttalehden puolella olevan osan kivila,jieu alkuperaa pohtiessaan. Kiillegneissiu kontaktisuhteet ovat vleensa epaselvat, ja I avttiiakin siltii. ettii kivi ainakin osaksi vaihtuu graniittigneissiksi, jopa gueissigrauiitiksi. Niinpa etenkin muodostuman koilliskulman gneissigraniiteissa on runsaasti suikaleiiia kiilleliuskeen ja -gueissin tiihteitii..lopa naideu kivien pieiioislpoimuuntuneisiuiskin on siilvnvt eneissi/uraniiteissa verraten kaukanakin kontaktista aivarn samanlaisena kuin itse kiillegueississii. Kuvassa niikvv tiillaista pienoispoinmista guetssigraniittia..luodostuman Iansi-
1 3 h ma o. Picnoispoii nittunut graniitti-.ieissiin n Issue ineissigrauiitissa. Virrat, iiajalahti. Ruoppasaaret. A'alok. S. Ruffinan. Fiy. a. lliiiiablo, jolrls -ill a looldc i/ilcissii trr,i'tiuii of qfines (/raiirav. Flan. JlujnhIhti. h'riuji/iusrtrct. I'Aoto S. Kti//Maui. osissa niivttiivat sell sijaau grauo- ja kvartsidioriititt migmatisoivan ja hreksioivan kiillegiieissia (kuva (i). Kiillegneissisulkeumia on n ussii svvakivis ii hvvinkin kaukana kontaktista. Kiillegueissialueelta pohjoiseen. '1'oisveden lansipuolel'a olevat, karttaankin merkitvt kii]leliuske- ja kiillegneissisuikaleet liittvvat nekin geneettisesti vlkikuvattuun aluccscen. Onia mielenkiinton.`a on sillii kiillegneissilla. joka esiintvv pitkana ja kapeana snikaleena kartta-alueen keskisessa pohjoisosassa. Se vaihettuu viihitellen gramittigneissiksi. mutta toisaalta tans smia olevat leptiittiniaiset osueet ja craat sarvivalkepitoiset valipatjat asettavat sell laheiseeu vhtevteen kuvattavalk kartta-alueelle hvvin lu mteeuomaisten vulkaniittieu kanssa. koostuinukseltaan (mat niima kiilleliuske- ja kiillegneissisuikaleet samanlaiset kuin edellakuvatut. Kontakti gianodioriitteihin (pitkalla sivulla) on jokseenkiii teravii. nuttta snikaleen Juoteispaassa kiillegneissi niuuttuu vahitellen. ilman mitaan havaittaeaa rajaa. graniittigncissiksi.
1 -t I'nva (ii hvartsi(iioriitti in igniatisoi kiillceneissiiik lurlmisopesta \. A alok. Al. Torssonen. Fij. ii. Qwrrt-,tiorrtr, rdtgntrrt, q ruir'rr yriri,<...a of AollNlsoppl. Photo 1!. Tors~ow-r,. GRA\IIT'FIG EISSIT JA IINEISSIGRA\IITI'1' Graniittigneissit ja gneissigraniitit vaihettuvat useirl toisikseelu. Yleensii ne ovat keskimaarin keskirakeisia, kokonaisuutena katsoen varsin epallomogeenisia, usein punertavia kivilajeja. Tyvpillisilnpina ne esiintvvat karttaalueen keskisessii pohjoisosassa Selniijarven itiipuolella. Seinajiirveu lahellii ne ovat gneissigraniittimaisia, mutta kaakkooll ja etelaanpain niiden muodostama pari kilometric levea, suunnilleen luoteesta kaakkoon kulkeva 56 km pitka: vyohyke muuttun graniittigneissiksi. joka vihdoin kaakkoispaassii vaihtuu kiillegneissiksi. (:raniittigneissi on, kuten sanottu. kokonaisuutena katsoen niiil raekooltaan ja rakenteeltaan kuin koostuniukseltaankin varsin epahomogeeninen. Lisiiksi se on kauttaaltaan epatasaisesti porfvroblastineii. Jopa parin sentin
lapimittaiset, kauniisti ristikkorakenteiset mikrokliiniporfyroblastit ovat kasvaneet gneissiin, paikoin tiheasti, paikoin taas nun harvaan, ettii yksitvisten mikroliinikasaumien valia on useita metreja. On myos laajoja aloja,.joilta poifyroblastit puuttuvat tvvstin. Y leensa graniittigneissi sisaltaa runsaasti kvartsia, joka paikoin muodostaa selvia kvartsiittimaisia raitoja tai (n unuuten juovaxnaisesti keskittynyt. Lisaksi on biotiittia, joka antaa kivelle sen gneissisen asun. Mlikrokliini on itse kiven perusmassassa keskirakeista. Paikoin se on kvllin runsasta antamaan kivelle graniitin koostumuksen. paikoin se taas miltei kokonaan puuttnu. Plagioklaasi on oligoklaasia ja tavallisesti taysin sameata. LTsein se muodostaa suuria kiteitii tai kidervhmiii. ja talloin tulevat mieleen eraat happamien vulkaniittien rakennepiirteet. (.raniittigneississii on jiiannoksini runsaasti kiilleliuskesuikaleita seka laajoja kiillegneissimiiisiii osueita. Lisaksi on tavattu gneissin sisi lta myos leptiittia. ja suurimmat tallaiset osueet on merkitty myos karttaan. Niiiden lasnaoi() osoittaa, et.ta graniittigneissi on ainakin osaksi voinut muodostua myos happamista vulkaniiteista. Karttakuvaa kokonaisuutena tarkasteltaessa kiintyy huomio siihen, ettii rraniittigneissivyohvke muodostaa luoteisen jatkeen sille vyohykkeelle. joka alkaa V"isuveden kiillegneissialueesta. jatkuu pohjoiseen, osaksi erilaisten vulkaniittien seuraamana ja katkeilevana. Toisveden lansipuolelle. ja kiiiintvy siita luodetta kohti. inutta siellii entistilkin enemmiin katkeilevana ( :raniittigneissit uiiyttiiviit vaihtuvan viihitellen gneissigraniiteiksi, ja ne ()vat ikiiankuin jalkimmaisten homogeenistuneita osia. ( ;raniittigneissejii tapaa muualtakin karttalehden alueelta. mutta huoinattav asti pienempialaisina. Luonteeltaan ne ovat kuniminkin kaikkialla edelliikuvattujen kaltaisia. Hiukan poikkeava vyohyke on karttalehden liinsiosassa Kurjenjarvestii etelaan. Siella graniittigneissi seuraa sen itapuolella olevaa graniittiporfyyrin vyiihyketta, joka taas on samansuuntainen viela idempiina kulkevien interntediiiaristen vulkaniittien ja amfiboliittien muodostaman vyohykkeen kanssa. Koostumukseltaan ja rakenteeltaan kiwi on tosin edellakuvattujen graniittigneissien kaltainen. mutta sen yhteydesta puuttuvat kiillegneissit. kun taas happamien vulkaniitteihin liittyminen on ilmeista. Etelapaassa se tuntuu snurastaan vaihttrvan jalkinrmaisiksi. ja taman graniittigtieissin etelausassa on runsaasti selviisti vulkaniittien luontoisia leptiittisulkeutnia ja suureulpia suikaleita. P 1ijuisosassaan kivilaji muuttuu karkeammaksi. eosin gneissigraniittiselail mutta vihdoin hyvin karkeaksi graniitiksi (ks. s. 46). Sell lisiiksi. ettii kivi vaihtuu karkeaksi graniitiksi, tamii puolestaan muodostaa myi~s lr
1 6 juonia graniittigneissiin. Naiden kivilajien keskinainen suhde on sus taliila epavarma. Mahdollisesti on kvsymys varsin pienesta ikaerosta ja siita, etta karkea graniitti olisi palingeenisesti graniittigneissista muodostunut. V'LLKAANUSE'P KIVJLAJ1'f Tulivuoritoiminnan tuloksena svntyneit i. aluenietamorfoosissa valrvasti muuttuneita kivilajeja tavataan Virtain karttalehden alueella runsaasti. Laajin vhtenainen vulkaniittialue on karttalehden koilliskulmassa..jossa se peittaa n. 30 kma :n surn uisen clan ja muodostaa Keuruun karttalehden luoteisosassa olevan laajan vulkaniittialueen ('Marmo. 1963) jatkeen. Pohjoisessa vulkaniitit vaihtuvat vulkaniittigneissiksi (s. 23) seka r ( lelleen kiille- ja graniittigneisseiksi. Etelassa ja lannessa vulkaniitteja taas reunustavat etnaksiset svviikivet. ja etenkin vulkaniittialueen etelapuolella ulevissa dioriiteissa ja gabroissa on runsaasti erisuuruisia plagioklaasiporf :v riitti- ja amfiboliittisuikaleita. Kartta-alueen kaakkoisnnrkassa on toinen suurehko vhtenainen vulkaniittialue. joka Iiittvv samoihin laaja-alaisiiu emaksisiin svvakiviin (ks. s. 22). 'lbisjarven lansipuolitse kulkevan kiillegneissialueen keskiosaau liitt,\ vulkaniitteja. mutta erityisesti kiintvv huomio vulkaniittijaksoon karttalehden keskiviivan Iiinsipuolella. Tiiss i vvohvkkeessa on seka happamia ettii en ksisiii vulkaniitteja. ja mvos niiihin Iiittvv verraten suitria ja dioriitti-intruusioita. Etenkin taman jakson luoteisosaa reunnstavat suurimurskaleiset breksiat. joissa grano- ja kvartsidioriitit breksioivat i,iiaisia vulkaniitteja. Alun perm tulivuoritoimiurtau tuloksena svntvneideii. met auto,t isten I icilajien koostumus vaihtelee snuresti. Niinpii karttalehden alueella taan uraliitti-. plagioklaasi-. ja biotiitti-plagioklaasiporfwriittejii ; f } x _raniittiporfvvrejii seka lisaksi leptiitteja, jotka on nekiii - irtain I :artta Icltden alueella tulkittava vulkaanista alkuperlia oleviksi kivilajeiksi. Useinnnat karttalehden sarvivalkepitoiset gneissit seka l _ v atrt~i- ja graanodioriitit sisaltavat vulkaniittien jaannoksia. Nain ollen ii,~miikin lienevat tiillaistssa tapauksissa svntvneet vulkaniiteista. -taut BM, l rrrr Anrfiboliitticn esiintvtniuen kartalehden alueella OH verraten rt, :itettna. llonet amfiholiittieu kaltaiset kivet voidaan useimmiten katsoa emak-.isiiu. tarkennnin hu>kiteltaviiii vnlkaniitteihin kuuluviksi. Niinpa liintist-tt esan v - ulkaniitti,jakson keskiosan hienohkorakeineu amfilmliitti uavtta ill«s)<trttt
1 7 liuva 7. Ainfiboliittisnlkeumia kvartsidioriitissa. Vabajarven koillispuolella. Valok. P. pastas. Fig. 7. Amphibolite inclusions in quart ; diorite. NE of I ahayar-ci. Plioto P. Rasias olleen uraliittiporfyriittia. Samoin edustanee karttalehden koillisosassa olevien hapahkojen vulkaniittien sisalla oleva amfiboliittisuikale emaksista laavapat jaa. Karttalehden itaosan dioriitteihin ja gabroihin liittyy niin ikaan amfiboliitteja, joiksi etenkin gabrot usein vaihtuvat ilman selvaa rajaa. Naiden amfiboliittien luonne on hypabyssinen, ja ne saattavatkin olla gabrojen pinnallisempia osia. Tallaista tulkintaa esitettaessa on kuitenkin huomattava, etta ko. alueen gabrot ja dioriitit sisaltivat usein stukaleina ja sulkeumina esiintyvia joko kokonaan tai osaksi tunnistettavia porfyriitteja. N issa suikaleissa on usein amfiboliittisia osueita (kuva 7). Amfiboliittisulkeumia on myos dioriitissa Havankajarven koillispuolella seka granodioriitissa ja kvartsidioriitissa Kortteen pohjoispuolella, jossa niiden v- hteenkuuluvuus laheiseen vulkaniittijaksoon tuntuu erittain todennakbiseltii. Amfiboliitit ovat tummia ja jokseenkin homogeenisia, niiden raekoko on 0.5 2 nun. Niiden paamineraaleja ovat sarviviilke ja plagioklaasi, mutta lisiiksi niissii on tavallisesti hiukan kvartsia ja usein niyos pyrokseenia. Biotiitti ja epidootti saattavat esiintvi nun ikaan sekii aksessoreina titaniittia, apatiittia ja magnetiittia. (iabroihin liittyvissd amfiboliiteissa 3 1 s3-,a
1 5 Kuva 8. Graniitti- ja kvartsijnonien breksioitiu i amuuouttua happamen ja eniaksisen vulkaniitin kontaktiv- ihvkko, ii. Kotalan- - Killinkosken maantie. Jako-ahon talosta SW. valok. Y. Rastas. l'i,y. S. Granite and gtart: ee os interseetday a pittboiite at the contact between acid acid bade t o leaalee. The Kotala-V77 Aoski road..5'wf of the farm house of Jako-aho. Photo 1'. Rust is. karttalehden itiiosassa on my ins satunnaisesti hiukan kupari- ja magneettikiisua. Huomattavasti edelkkuvatuista amfiboliiteista poikkeavia ov at ne. jotka esiintyvi t karttalehden koilliskulmassa vulkaniittien ja emiiksisten syviikivien valissii ikiiiin kuin niiden v ilisenfi vaihettumisvvohvkkeenii. Naiden amfiboliittien raekoko on vain 0. i 0. cm. Ne ovat selvasti suunnittuneita ja kontakteissa niita usein leikkaavat graniittiset juonet (kuva s). Plagioklaasi (An,,,) on udissii amfiboliiteissa usein suurempiria hajarakeina. joissa tapaa sulkeumina mm. biotiittia. sarvivalkettii, apatiittia, epidoottia ja titaniittia. Amfiboliitin koostumus ilmenee seuraavasta 1-phvtiiana- Ivvsista (Rastas, 1963) :
Sarvivalke (c ~", y -- 17'. 2V y = 80') 33.r Plagioklaasi (An3s) 24.2 > Kvartsi 22.7 Biotiitti 18.» Muut (titaniitti, apatiitti. magnetiitti, epidootti, magneettikiisu, kloriitti) 1.5» Kuten edella olevasta nahdaan, on siis tassa tapauksessa kysymyksessa kivilaji. jolle sopisi parhaiten nimeksi k v a r t s i a m f i b o l i i t t i. 19 100.o ', PLAGIOKLAASI- JA ITRAL1ITT1PORPYRIITIT Etenkin plagioklaasiporfyriitteja on alueella runsaasti, vaikka kokonaisuutena katsoen Virtain karttalehden laavasyntyiset kivilajit ovat selvasti happamempia ja kaliumpitoisuutensa vuoksi myos trakyyttisempia kuin Keuruun karttalehtialueen vastaavat kivet. Seka plagioklaasi- etta uraliittiporfyriitteihin liittyy myos tuffimaisia ja tuffiittisia rnuunnoksia (kuva 9). Myos agglomeraattirakenteita tavataan monin paikoin, ehka parhaiten kehittynein i Vermaanjarven pohjoispuolella rajaytetyssa, jokinomassa. Kuva 9. Auifiboliittil loja ja nibi nnuskaleita budtav, ti tuffisvntvisessii vu]kuniittit neississ i. plaizioklassiporfvriitin in peridotiitin valissii. 5aarinevan vnoren NW-reuna. Valok. I'. Rastas. 1'vl. 9. _1~ut)hibolilc tool yabbro clusters is rr Loll n/ic glteiss, probably o/ loll//tic nrigi z, b tu'i','(i plngior'1ne l orh/tryitte n ul p'ridolib VlV-('dqf' of hill of.'(raiuwevu. Photo 1'. h'rrstas.
20 Kuva 1U. PlagiokU siportyriitti. Kotalan-Killiukosken maantien \V-pnolella, Kurkea-ahon talosta 5\v. N -, 10 x. Gig. 10. Playioelase porphyrite. Alongside the Kotula Killinkoski road, TiV o/ the Korkea-aho larmhoose. X 10 x. Laajin yhtenainen laavakivialue on karttalehden koilliskulmassa. Se muodostaa itaisen naapurikarttalehden laajan vulkaniittialueen luoteisen jatkeen. Virtain kartta-alueella oleva osa on reunoiltaan gneissiytyn_yt, ja vain osa siita on luettava intermediaarisiin tai emaksisiin, metamorfisiin kivilajeihin kuuluvaksi. Nama taas nivttavat muodostavan jokseenkin itseniiisia, mutta osaksi happamempien laavakivien kanssa vuorottelevia patjoja. Taman alueen kartoitti yo. P. Rastas (1963), joka on myos tutkinut alueen kivilajit. flan nimitti alueen emaksisempia laavakivia andesiiteiksi ja andesiiniporfvriiteiksi. Tahiin ryhmaan kuuluvat vulkaniitit esiintyvat parhaimpina Korkea-ahon talon polijoispuolen paljastumassa, jossa uraliittija plagioklaasiporfyriitit vaihettuvat etelaan pain hienorakeisemmaksi ja happamemmaksi vulkaniitiksi. Porfyriitit ovat harmaita kivilajeja, joiden verraten hienorakeisesta perusmassasta erottuvat paikoin hyvin tiheiisti ryhmittyneet amfiboli- ja pyrokseenihajarakeet, mutta maasalpa-liistakkeet nakyvat karkeahkoina ja muusta aineesta selvasti vaaleampina rakeina (kuva 10). Hajarakeiden koko on 0.5--3.o mm, kun taws perusmassan mineraalien rackoko on vain n. 0.1 mni. Perusmassa on koostunut niaasiilvista, kvartsista ja sarvivalkkeesta, ja on siina lisiiksi magnetiittia, apatiittia ja hiukan biotiittia seka usein moos kloriittia.
2 1 Tuffiittimaisissa patjoissa ovat hajaraemineraalit tavallisesti sarkyneita ja kivessa esiintyy myos mikroskooppisen pienia kivilajifragmentteja. Verraten tyvpillist i plagioklaasiporfyriittia edustaa seuraava I-poytaanalyysi : Perusmassa 55.0 Plagioklaasi (An 42 ) 36.1 > Hajarakeina Amfiboli (c A y = 20`) 1.9 l Pvrokseeni (c A -/ = 45 ) 0.9» Biotiittikasaumat 3.7» Kloriitti 0.9» lluut 0.9» 100.0 ~ Tata osaksi uraliittiporfvriittia sisiltavaa kivilajia hiukan happamemmat muunnokset esiintyvat paaasiallisesti vulkaniittialueen etelaisessa ja pohjoisessa kielekkeessa, ja reunoiltaan ne vaihettuvat siella vielakin happamemmiksi laavakiviksi (ks. s. 24). Edelleen naissa inuunnoksissa on paikoin perusmassassa kalimaasalpaa, joka antaa niille trakyytin leiman. Perusmassa on tassii muunnoksessa hiukan karkeampaa kuin edellakuvatussa. Dly6s hajarakeet, jotka ovat padasiassa plagioklaasia ja vain harvoin sarvivalkettii (uraliittia) tai biotiittia, ovat suurempia. Edelleen on kivessa runsaanlaisesti kvartsia, kuten kay ilmi myos seuraavasta I-povtaanalvvsista : Plagioklaasi (An4s). 52.o Kalimaasi lpa 19. s > Kvartsi 15.7» Biotiitti 6.9 > Sarvivalke 2. :9 Titaniitti Lo n Aluut 1. o» 100.0 o T<ima kivilajin kasittely plagioklaasiporfyriitin yhtevdess i on tapahtunut liihinna sen maastossa havaittavan ulkoasun vuoksi. Se vaihettuu kumminkin lyhvella matkalla usein vielakin kaliumpitoisemmiksi kiviksi, joita kiisitellaan seuraavassa luvussa ja jotka kartassa on erotettu plagioklaasiporfvriiteista keltaisilla paa1le1nerkinnoilla. Samanlaisia plagioklaasiporfvriitteja tapaa myos Kortteesta pohjoiseen. Ne ovat ominaisia myos etelassa olevien kapeiden laavakivijaksojen emiiksisille osille, ja niita tavataan mvos Vermaanjarven pohjoispuolella olevissa vulkaniiteissa paaasiallisena kivilajina.
22 My 6s karttalehden itaosan emaksisten kivien sisalla olevat vulkaniittisuikaleet ovat paaasiassa plagioklaasiporfyriitteja. Samoin sisaltaa pienehko vulkaniittialue karttalehden kaakkoiskulmassa plagioklaasiporfyriitteja, mutta niissa on runsaasti koostumukseltaan r.voliittisia vi lipatjoja. jotka on inerkitty karttaan graniittiporfyyre,iksi (ks. s. ''7). Kaakkoiskulman vulkaniittialueen pohjoisreunassa on jiilleen happanienipaa ainesta, jossa on mikrokliinia seka perusnmassassa etta hajarakeina. Toisaalta taas on alueella myos emaksisia, ohuita viilipatjoja, joita luonnehtii pyrokseenipitoisuus. Viilipatjojen liajarakeita muodostava klinopyrokseeni on. reunoiltaan uraliittiutunut. Edelleen tapaa plagioklaasiporfyriittimuunnoksia varsin vleisesti eri kokoisina sulkeumina ja suikaleina kaikkialla karttalehtialueen grano- ja kvartsidioriiteissa, jopa dioriiteissakin. MAASALPA-BIOTIITTIPORFYRIITIT Tama inetamorfinen laavakivi on selvasti suunnittuneempaa kuin edellakuvatut emaksisemmat vulkaniitit. Paitsi maasalpahajarakeita kivessa on myos biotiittisilmakkeita ja -kasauinia. Plagioklaasi on keskimaarin happamempaa (An 30 ) kuin edellisissa. Ilikrokliini on aina rnukana perusinassassa seka myos hajarakeina. Tummien ainesten osuus on vahaisempi kuin happamimmissa plagioklaasiporfyriiteissa. Pyoristyneiden ja siirkyneiden kvartsi- ja maasiilparakeiden runsas esiintyminen viittaa selvasti siihen, etta naissii happamemmissa laavakivissii on suhteellisesti enemman tuffiainesta. Maasalpa-biotiittiporfvriitteja on erityisen runsaasti kartta-alueen suurimman vulkaniittiesiintyman pohjoisja koillisosassa. Lisaaineksina on tassa kivilajissa epidoottia, ortiittia.. titaniittia. sarvivalkettii, Idoriittia, apatiittia, zirkonia ja rautamalmimineraaleja. Paikoin on epidootin runsaus silmiinpistava, kuten esim. siinii nii.vtteessa.. josta seuraava I-poytaanalvvsi on teht.v :. Plagioklaasi (An30).. -' 4.1 NLikrokliini 2 :3.0 Kvartsi............ _'7. r, Biotiitti........... 17.2 Epidootti.......... 4. F; 'I'itaiiiitti........... 1. Oksidimalmi --- ortiitti 1.1 '\lout 1..,
2 3 l[sein on tummien mineraalien osuus plagioklaasi-biotiittiporfvriitissa pieuempi kuin yllaolevassa koostumuksessa. Luonteenomaista naille laavakiville un kuitenkin niiden suuri K 2,0- ja vastaavasti kalimaasalpapitoisuus. 'I'iimii ilnlenee moos selvasti taulukossa I esitetyssa kemiallisessa analyysiss 1 kivesta (kuva 10), jolle kauniisti porfvvriset plagioklaasi-liistakkeet ovat Iit itteenomaisia. Kivilaji on lahes suunnittumatonta, ja sell hajarakeet ovat 1--- mln :n slunruisia. Tanluhh-i I. Plabioklaasi-biotiitti-porfyriitti 1629/PRj62) Virtain karttalchden NE-osa. Korkia-anon talo Told, f. Plagioclase-biotite porphyrite. At the Korhia-aho house, l'e corner of the mapeheet Virrat. Anal. - Analyst P. Ojanpera 60 62.61 I'i(U 0.63 a ( i 3 18.80 12 I'(2U 3. 1.94 hmi 1.32 PiiO _ (1.05 ~l«(i 1.10 (a(( 1.82 Na,( 4.1(i Ii 2 ) 3.56 }' 2 05 ().17 ('0 2 0.o0 1 2 0 0.51 11,() 0.07 99.7 2 La.kettu mineraalikoostanus Calculated modr Kvartsi -- (fuart 15.6) AAlbiitti- --dtbite 35.1 Anortiitti---Iuorthite 20.ss Mikrokliiui--Microeliin 17.at Biotiitti (Fe() :ItgO 1 f>iotitt-.. Magnetiitti - Mug etip. 2.81 Titaniitti - - SphenI 1.57 Apatiitti -.1 patitc ((.3 ( Loput --- heat 1.s ( ; 9 9 ( 7 2 VCLKAN!ITTIGNEIS51 Nimenotnaan plagioklaasi-biotiittiporfyriitti vaihettim useln vulkaniittiggneissiksi. Talloin kvartsin ja maasalvan osuus lisaantyy, mutta vulkaniitlien alkuperiiisrakenteet kuitenkin paikoin sailyvat. Kiven suiuttaus kiiy selvemmaksi. ja vihdoin on kvsyus ksessii muista gneisseista vaikeasti erottuva kivilaji. Kiven tunnistaminen kaykin piiinsa vain sell vulkaniiteiksi v ailiettumista seuraansalla tai sell vleisesti sisaltannien vulkaanisten ai lest en jaannosten avulla. Paikoin vulkaniittigneissi vaihtuu kiillegneissiksi. Koska niiissii kiillegneisseissii ei ole havaittu vulkaniittijaalln6ksiii. on ne merkitty karttaan kiillegneissin sinisella varilla, vaikka niiden geneetlinen vhteenkuuluvuus vulkaniittigneisseihin tuntuukin hvvin todennakoiseita. Min on etenkin koillisessa olevan vulkaniittialueen luoteispaassa olevien kivilajien kohdalla. -'anianlaisia vulkaniittigneisseja on moos Iantiseu vulkaniittijakson vhtevdessii (kuva 1l). samoin kuin \'ermaanjarven Iuoteispuolella. missy lavilaji (m paikoin harvakseen luikrokliiniporfl roblastinen.
24 Iiuva 11. Amfiboliittisuikaleita happaui sa purfyroblastisessa vullianiitti-nivississa. Kortteesta -N. A -1ok. S. Ruffnian. Fig. 11. _ltophibolitic stops in a0 acid porph ;yroblastic z'oloolit q-vaeo. N of liorte. Photo S. Ru.llaum. HAPPA31ET VULKAKIITIT Viela happamempia vulkaniitteja, jotka samalla ovat my8s kaliumpitoisempia kuin vulkaniittigneissit ja koostumukseltaan ryoliittisia. on Virtain karttalehdeu alueella huomattavasti enemmtin kuin sell it : iisellil' naapurikarttalehdella. Missiikin Iaavakivissa plagioklaasi (yleensii oligoklaasi) nttiodostaa paaasiassa hajarakeet : plagioklaasi on vleens v vahvasti serisiittivtvllvt. Perusmassan paaaineksia overt mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi : pienia mat-iii on biotiittia. muskoviittia, sarviva1ketti, kloriittia ja epidoottia. Aksessoreina on melkein aina mukana apatiittia, titaniittia. magnetiittia. ortiittia ja zirkonia. Jluutamassa tapauksessa on tavattu in vos jokunen pieni kalsiittirae. Plagioklaasi on joskus selvasti vvohykkeinen : reunaosassa An-pitoisuus on noin 5,0 alhaisempi kuin rakeen keskustassa. Suurin tavattu An-pitoisuus on 28 :o. Verrattaessa happamien vulkaniittien koostumuksia toisiinsa havaitaan vaihtelua ennen kaikkea kvartsin suhteellisessa maariissa. Lisdksi apliittijuonet ovat verraten vleisia ennen kaikkea happamien vulkaniittien reunaosissa. Rakenteeltaan happalnet vulkaniitit ovat usein sellaisia, etta niissa esiintvvat klastiset piirteet seki paikoittainen kerrallisuus antavat perilsteen pitaa niita pikemminkin tuhka- ja tuffikerrostutnina kuin varsinaisina laavapatjoina.
2 5 Seuraavassa kahden happamen vulkaniittinaytteen I-poytaanalyysit (P. Rastas, 1963) : I II Kvartsi 22.6 0,, 51.2 Mikrokliini 37.8» 1S.9 7 Plagioklaasi 24.5» (All 27 ) 18.6 8 (Ants) Kloriitti 6.6 8 0.6 8 Biotiitti 0.9» 4.7 8 h pidootti 4.7 8 0.3 8 Muskoviitti 2.3 8 Malmi 1.0 8 1.2 8 Titaniitti 0.9» 1.1» Sarvivalke 0., 8 0. 8 Muut 0.5 8 0.2 8 100.0 0 1/ 100.0 Kumpikin mitattu ndyte on perdisin karttalehden koilliskulmassa olevalta vulkaniittialueelta, jossa tallaista kivilajia esiintyy seka emaksisten laavakivien reunaosissa etta myos niiden sisalla eri paksuina valipatjoina. Samalla tavalla happamia vulkaniitteja tavataan valipatjoina myos karttalehden kaakkoisnurkassa olevissa vulkaniiteissa. Apliittimaista graniittigneissid ulkonaisesti muistuttavia happamia vulkaniitteja esiintyy pitkdnd yhtendisena ja 12 km levednd jaksona Kurjenjarven ja Kortteen laiturivaihteen valisella alueella siten, etta ne ovat taysin samansuuntaiset niiden itapuolella olevien emaksisten vulkaniittien kanssa, mutta niiden vdliin jaa 0.5 1 km :n levvinen vyohyke sarvivalke-kvartsidioriittigneissid, joka on paikoin mikrokliini-porfyroblastinen. Koko tamdn jakson pituus on noin 10 km. Kivi on koostumukseltaan ryoliittia, usein vulkaniittigneissimdistd (kuva 11), ja siind on monin paikoin emdksisid vdlipatjoja. Luonteenomaisena piirteena koko talle vulkaniittijaksolle on sen sdannollinen kulku seka loivahko, vhtendinen kaade, jokes on yleensa 45 50, inutta paikallisesti jopa 30 tai 60. Saman vulkaniittijakson pohjoispaassa, Iso-Hirvijarven lansipuolella on grano- la kvartsidioriitin sisalla muutamia itsendisid patjoja, joiden kivilaji on edelld kuvattuja huomattavasti karkeampaa, inutta silti selvasti porfvvrista. Sites on pidettava ldhinna graniittiporfyyrisena kiveni, iota on myos eri kokoisina murskaleina hiukan idempdna olevissa breksioissa (ks. s. 44). L E PTIITTI Karttalehden keski-pohjoisosassa on monin paikoin eri suuruisina suikaleina kivilajia. iota tass5 sanotaan leptiitiksi. Suurimmat leptiittisuika- 4 1 73-6a
2 6 leet ovat NN W SSE-suuntaisena Toisveden luoteisen haaran lansipuolella seka suunnilleen E W suuntaisena lannempana Silmajarven itapuolella. Lisdksi sitd on tavattu pienempind suikaleina Seinajarven itapuolelta alkavassa graniittigneississd. Etenkin Toisveden liinsipuolisessa pitkassa leptiittipatjassa sen kulun suuntaiset apliittijuonet ovat verraten yleisia ja paikoin apliitti migmatisoi paakivilajia. Paikoin on leptiitissa emaksisempia vulkaniittiosueita luultavasti patjoja. Paikoin tags ilmestvv leptiittiin epasaannollisesti jakaantuneita mikrokliiniporfyroblasteja. Yleensa nama leptiitit ovat vaaleahkon harmaita, joskus punertavia, jokseenkin hienorakeisia ja hyvin suunnittuneita kivia. Koostumukseltaan ne ovat kvartsi-plagioklaasi-biotiittigneisseja. Kalimaasalpda niissa on aina mukana, mutta ei kuitenkaan esim. graniittista koostumusta vastaavia maaria ; usein hieissa sen pitoisuus on suorastaan niukka. Kvartsia sen sijaan on aina runsaasti. Plagioklaasi on useimmiten serisiittiytynyt ja raekooltaan inuita aineksia yleensd selvasti karkeampi, ehka alkujaan porfvvrinen, joskus myos sarkynyt. Aksessoreina on muskoviittia (plagioklaasirakeiden sisalla), sarvivalketta, kloriittia, titaniittia, apatiittia ja epidoottia. Paikoin sarvivalkettd kuitenkin on verraten runsaasti. Koko kiven asu ja ennen kaikkea sen plagioklaasin esiintymistapa viittaavat vulkaaniseen alkuperaan. Kenties on kvsymyksessa paikoin tuffiaineksia sisaltanyt sedimentti, yleensd kuitenkin hapan tuffi. Sen vuoksi leptiitti on yhdistetty karttakuvassa keltaisella merkittyihin happamiin vulkaniitteihin. Taulukko II. Kvartsi-plagioklaasi-biotiittigneissi (leptiitti) Korkea-ahosta 800 WNW (karttalehti 2214, 08) Anal. A. Heikkinen. Table II. Quartz-plagioclase-biotite gneiss (leptite). 800 m WNW of the Korkea-aho house. Anal. A. Heihlc~inen. In X10 2 Fi0 2 112(1 3 Fe,() g Fe() \1n0 :11gU Cat) tia 20 K 2 ( 1Y)a (0 2 11 20 11 2 0-0(1.4 2 0-5 t IG.fi7 1.sa 1.77 U.5 U.fis 3.1 F 3.s 4.oo H.13 (1.94 0. (I f ; Laskettu mineraalikoostumus Calculated modal composition Kvartsi - Quart: \lbiitti -- :llbite Anortiitti - Anorthite ilikrokliini- 1licrocline Uiotiittl -- Biotic 'l'itaniitti-sph.rue Apatiitti -.4 patite iiaunatiitti-dlagrutite Kontodi-Conandu)n Isput - Best 24.12 30.3 9 12.7 9 21. i3 4.1 ;1 1.37 0.34 2.32 1.71)
2 7 Leptiitin kemiallisesta koostumuksesta on esimerkkinn taulukossa II esitetty kemiallinen analyysi. Vertaamalla sites taulukon I analvvsiin, jossa on kysymyksessa plagioklaasi-biotiitti-porfyriitti, huomataan niiden suuresti muistuttavan toisiaan, jopa niin, etta tames vertailukin tukee leptiitin vulkaanista alkuperaa. Leptiitin kvartsipitoisuus on. kuitenkin selvnsti suurempi ja plagioklaasin anortiittipitoisuus on vahaisempi. Tames on sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, etta kyseessa olisi pikemmin tuffiittinen aines kuin varsinainen laavapatja. GRANIITTTPORFYYRI Kartta-alueella esiintyy hieno- ja keskirakeinen, punainen, verraten homogeeninen kivilaji, joka ulkonaisesti on taysin apliitin kaltainen. Se eroaa apliitista lahinnn siinn, ettn sen pinnassa nakyy paljainkin silmin pienia serisiittiytyneiti tai pinnaltaan kaoliiniutuneita plagioklaasihajarakeita. Ohuthieissa niiden hajarakeen luonne on selves. Tatn kivilajia on myos juonina, ja sen kontaktit ymparoiviin kiviin ovat ternvat. Tassa kuvattava kivilaji on taysin samanlainen kuin Kurun (2213) ja Keuruun (2232) karttalehtien alueilla esiintyvat graniittiporfyyrit. Pohtiessaan graniittiporfyyrin asemaa Kurun karttalehden alueella Matisto (1961) katsoi sen todennakoisesti kuuluvan geneettisesti yhteen Tampereen liuskealueen pohjoispuolisten graniittien kanssa, mutta toisaalta han oli karttaa laatiessaan pohtinut myos mahdollisuutta liittan se kartan vnriasteikossa happamiin vulkaniitteihin. Kurun karttalehden selityksessa Matisto k isitteli tata graniittiporfyyrin graniittien yhteydessn. Samoin menetteli myos Marmo (1963) Keuruun karttalehden selityksessa, vaikka han kiinnittikin huomiota graniittiporfyyrin ja vulkaniittien maantieteelliseen rinnakkaisuuteen. Toisaalta han kuvasi sielta apliitin ja graniittiporfyyrin vaihettumista toisikseen ja teki mm. johtopaatoksen, etta tassa tapauksessa apliitti on saattanut syntya joko samanaikaisesti graniittiporfyyrin kanssa tai kiteytymnlla uudestaan graniittiporfyyrista (Marmo, 1961). Virtain karttalehden keskisessa pohjoisosassa on verraten laaja yhtenainen graniittiporfyyrialue. Sen merkitseminen karttaan noudattaa edella mainituissa kartoissa knytettyn tapaa, mutta koska Virtain kartta-alueella tehdvt havainnot vahvistavat kasitysta, etta kyseessa todella on pintakivi - vaikka se saattaakin olla geneettisessn suhteessa myos apliittiin -, on sen kuvaus tnssa karttalehtiselityksessa sijoitettu vulkaanisten kivien kasittelyn yhteyteen.
2 5 Kuva 12. Sarvivalke-kvartsidioriittigneissi. Seinajarvelta 2 km SW. Valok. V. Marmo. Fig. 12. Hornblende-quartz diorite gneiss. SiV o/ Se-indjdrvi. Photo V. Marmo. SARVIVALKF-KVARTSIDIORIITTIGNEISST Sarvivalke-kvartsidioriittigneisseiksi on luettu selvasti gneissimuiset kivilajit, joiden koostumus yleensu vastaa kvartsidioriittia ja joissa sarvivalke on oleellinen tumma ainesosa. Eraissu tapauksissa nama kivilajit luhenevat kvartsiamfiboliittia. Niissu on poikkeuksetta myos runsaasti amfiboliittia, uraliittiporfyriittia ja plagioklaasiporfyriittia sulkeumina ja suikaleina, samoin kuin yleensakin vulkaanisia reliktirakenteita. Varsin casein ne vaihettuvat selvasti laavamaisiksi kivilajeiksi, kuten esim. Kortteen pohjoispuolisen vulkaniittijakson etelapaassa ja siina vyohykkeessa, joka sijaitsee taman jakson happamien ja emaksisten vulkaniittien valissii (ks. s.25). Kivilaji on verraten yleinen karttalehden keskiosissa, ja tyypillisena situ tavataan Seinajoen lounaispuolella (kuva 12). Yleensu saa sen kuvan, ettu ko. kivilaji on syntynyt emuksisistu vulkaniiteista, joiksi se monin paikoin vaihtuukin, esim. Toisveden itupuoleisen vulkaniittialueen lounais- ja etelureunoilla. Toisaalta nama gneissit usein vaihettuvat granodioriiteiksi samalla tavalla kuin Keuruun kartta-alueellakin tai niihin muodostuu epatasaisest erikokoisia kalimaasalpu-porfyroblasteja. Min on kaynyt esim. Kortteen laiturivaihteen pohjoispuolella, kuten voi niihda sieltu pohjoiseen vievun maantien eraissa leikkauksissa.
SYVAKIVILAJIT EMAKSISET SYVAKIVET Alueen emaksiset syvakivet ovat etupaassa dioriitteja, mutta lisaksi on runsaasti gabroja seka joitakin pienia peridotiittiesiintymia. Yleensa emaksiset syvakivet naytti vat keskittyvan tietyille alueille. Laajin emaksisten kivien esiintymisalue on kartta-alueen itaosassa. Yhdessa Keuruun kartta-alueella olevan jatkeensa kanssa se muodostaa jokseenkin p,yorean, n. 16 km lapimittaisen alueen, jonka pohjois- ja koillisosaa luonnehtivat vulkaniitit, kun tags etela- ja kaakkoisosan inuodostavat paaasiallisesti emaksiset svvakivilajit. Alueella gabrot ja dioriitit liittyvat kiinteasti toisiinsa. Gabroissa on Mantilon lansi- ja luoteispuolella useita peridotiittisia, pahkumaisia osueita. Juuri taalla nayttaa emaksisten syvakivien ja emaksisten pintakivien valinen geneettinen yhteys olevan jokseenkin kiistaton. Niinpa emaksisten vulkaniittien ja dioriittien koostumus on keskimaarin hvvin samanlainen. Edelleen on havaittu niiden monin paikoin vaihettuvan toisikseen - samoin dioriittien gabroiksi ja jopa gabron peridotiitiksi. Nama vaibtumiset toisikseen samoin kuin hypabyssisten valimuotojen esiintyminen etenkin Xleneskylassa Keuruun kartta-alueella (Marmo 1963) antavat aiheen ajatella, etta vulkaniitit ja emaksiset syvakivet tally alueella ovat magmaattisia. Osaksi tie edustavat suorastaan saman magman eri svvvvksissa jiihmettyneita osia. mutta etenkin dioriitin osalta myos laavakivia nuorempia intruusioita, joihin viittaavat etenkin vulkaniitin etelaisess< kontaktissa esiintyvat breksiat ja dioriittijuonet. Tietenkin viimeksi mainitut saattavat olla myos laavakivista palingeenisesti syntyneiden ainesten intruusioita. Taman alueen syvakiville ominaista on myos se. etta niihin liittvv selvia aeromagneettisia anomalioita. Kuvassa 13 on Virtain karttalehden aeromagneettinen kartta. johon on merkitty emaksisten kivien esiintym it. Kartasta nakyy, etta sen alueella on myos toisenlaisia syviikivia, nekin dioriitte,ja ja gabroja, jotka eivat aiheuta sanottavia magneettisia hiiirioitii. N~iita svvakivi~i esiintyv karttalehden keskisessa pohjoisosassa. Kolmas emaksisten kivien alue on kartta-alueen lounaiskulmassa. Se jatkuu etelaan Kurun karttalehden alueelle.. missy dioriitteja, ja ga.broja voi ji lleen seurata aeromagneettisesta kartasta.
3( AEROMAGNEETTINEN KAR1TA,,OTMU-IN7kN1(TEETT) GEOLOGINEN TUTKIMUSLA,TOS. Kuva 13. Aeromagneettinen kartta (karttalehti 2214) seka emaksiset kivilajit : = gabro ja dioriitti ; A A = emaksiset vulkaniitit F iy. 13. Accomagnetic map (sheet 2214) and the basic rocks : 1 = yabbro and diorite ; A ^ = basic volcanic rocks.. lvos peridotiitteja on alueella esiintymistavaltaan kahdenlaisia : Karttaalueen itdosassa peridotiittiosueet ovat gabron sisalld ja ainakin paikoin vaihettuvat siksi, kun taas muualta tavatut, jokseenkin pienet ja harvalukuiset peridotiittiosueet muodostavat pahkuja kvartsi- ja granodioriittien sisassa. Naistd peridotiiteista on muuten pantava merkille kaikenlaisten kiisumineraalien niukkuus ja eritoten melkein olematon nikkelipitoisuus. PERIDOTIITIT Kuten edella mainitsin, eraat alueen peridotiiteista esiintyvat itsenaisina pienehkoind massoina happamien kivien tai gneissien sisassa, toiset taas ovat gabroissa ja ndihin ilmeisesti muodostumisyhteydessa.
31 Ensiksi mainituista huomattavin on se peridotiitti, joka sijaitsee karttalehden liinsiosassa Korolammen pohjois- ja luoteispuolella. Siella on peridotiitti jokseenkin tasalaatuista. karkeahkorakeista ja se on muodostunut piiaasiallisesti diopsidista seka sarvivalkeesta, joka ohuthieessii on verraten vaaleanvihreata. Lisaksi on kivessa krvsotiilia ja melko runsaasti magnetiittia, joka paikoin muodostaa pyrokseenienkin sisaiin suhteellisen tihean pigmentin. Titaniitista ja apatiitista on merkkeja ; niv is on hiukan klooriittia. Kivilajien kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 111. Siina on esitetty in vos analyysistii laskettu mineraalikoostumus, joka osoittaa nim. sen. ettii aalbiittio ja oortoklaasit> ilmeisesti kuuluvat sarvivdikkeeseen, ja etta 3180. sio 9 o :a on pidettavii diopsidin komponenttina e1i etta tassa mineraalissa on pieni kalsiumvajaus. Erilliset maaritykset osoittavat, etta tiissa peridotiitissa ei ole kuparia eika nikkelia. 'Caulukko III. Peridotiitti. Virrat. Korolainmesta 1 400 in NV'6. Anal. A. Heikkinen. Table Ill. Peridotite, Virrat, 1 400 nm NTV of the Korolamhi lakelet. Anal. A. Ileikkinen.. sio 2.. O0.0.; Lasketto mineraalikoostumus t'aleulated mioeral eo ;npoe'itioe..!. 'lio., 0.95 AI 2O., 5.oo Diopsidi Uiopsi(b. 11.101' Pi,eoniittineruIiopsidi- Fe 2 )),,. 1.53 51 U SiO2. 4.41 1'1*(/eorutoe diolt<ide.... S~.9s Fe)) G.19 FeO. si0 2 10.47 J' M1n) l).1 7 Sarvivalke - - Hor)ib1 tlr 21.59 Ma11 13.73 Ortoklaasi -Orthoclase 4.'' ; fall 17.oo Albutti-- _Mite i.56 S<<r i-alkc--ifornbleide 3#.00 \x 2 11 (1.66 SiO2 0.3 K2() 0.72 Krvsotiili-('rysotile. 5.5s [) 2 ( ) 0.12 Titaniitti -.hhoue 2.33 ('0 2 t'.. O.oo Magnetiitti--dlagnetde. 2.22 11 211 1.26 Apatiitti-lpatite 0.26 I1 2 U 0.05 Loput- Rest 0.16 100.13 100.43 Edella selostettu peridotiitti muodostaa runsaan kilometrin pituisen, 150 200 1n levean, jokseenkin homogeenisen ja karkeahkon massan (kuva 14), jonka reunoilla on esiintyman keskivaiheilla karkeita gabromaisia ja lansireunalla amfiboliittimaisia inuunnoksia. Etenkin gabromaisessa niuunnoksessa Korolammen pohjoispuolella, on jopa 4 em :n lapimittaisia pyrokseenikiteita. Tata peridotiittia rajoittavat sarvivalke-kvartsidioriittigneissi paitsi itapuolella hapan, graniittiporfvyrimainen v ulkaniitti. Toinen samanlainen. vain n. 200 metrin pituinen, peridotiitti on emaksisen vulkaniitin ja dioriitin rajalla Korolammesta runsas kilometri koilliseen. Siita nakyy suossa laakea, noin 4 aarin laajuinen paljastuma. Karttalehden koilliskulniassa olevat peridotiitit ovat luonteeltaan erilaisia kuin edella kuvatut. Ensinnakin ne ovat niin sarvivalkevaltaisia, ettei niitii voidaan nimittaa hornblendiitiksi ja toiseksi lie vaihtuvat reunoihin