Vuokko Heikkilä KANELIKAULIN-MUSIKAALIPRODUKTIO

Vuokko Heikkilä KANELIKAULIN-MUSIKAALIPRODUKTIO Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Musiikin koulutusohjelma Toukokuu 2009

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Aika Taiteen yksikkö toukokuu 2009 Koulutusohjelma Musiikin koulutusohjelma Työn nimi Kanelikaulin-musikaaliproduktio Työn ohjaaja Lauri Pulakka Tekijä/tekijät Vuokko Heikkilä Sivumäärä 34 + liitteet + CD Työelämäohjaaja Hanna-Riina Aho Opinnäytetyöni aiheena oli Kanelikaulin-musikaaliproduktion tuottaminen ja laulujen harjoittaminen Keski-Pohjanmaan konservatorion lapsikuoro Sävelsäkille. Produktion tavoitteena oli tarjota kuorolaisille monipuolinen ja haastava musiikillinen ja toiminnallinen kokonaisuus, ja oman alan työkokemusta musiikin ja musiikkipedagogiikan opiskelijoille. Oma tavoitteeni oli oppia hallitsemaan paremmin tuotantoa kokonaisuutena ja kehittyä varhaisiän musiikkikasvattajana. Puolet opinnäytetyöni käytännön osiosta koostui toimimisesta produktion tuottajana, johon kuului tekijöiden etsiminen, tiedottaminen, markkinointi, aikataulutus ja budjetointi. Toisen puolen muodosti toimiminen kuoron ohjaajana ja produktion laulujen harjoittajana. Kirjallinen osioni on niin ikään jakaantunut tuotannolliseen ja pedagogiseen osioon. Pedagogisessa osiossa kerron mielestäni tärkeitä asioita lapsikuoron toiminnassa ja laulujen harjoittamisessa. Kanelikaulin-musikaali esitettiin onnistuneesti keväällä 2009. Esitys oli lapsille suuri elämys. Musikaalin tekijäryhmä sai arvokasta kokemusta produktion toteuttamisesta. Itse sain koetella omia rajojani ja kokea, miltä vastuun kantaminen tuntuu. Asiasanat Musikaali, musiikin varhaiskasvatus, lapsikuoro, tuottaminen

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Date May 2009 Author Vuokko Heikkilä Degree programme Music Pedagogue Name of thesis Production of Musical Kanelikaulin Instructor Lauri Pulakka Supervisor Hanna-Riina Aho Pages 34 + appendixes + CD The subject of the thesis was producing and teaching the songs of the musical Kanelikaulin to the children s choir Sävelsäkki of the Central Ostrobothnia Conservatory. The aim of the production was to offer a versatile, challenging, musical and functional experience to the choir and work experience to the students of music and music pedagogy. My own goal was to learn to run a production well and to develop myself as a music pedagogue. One half of the practical work of the thesis is pedagogical and the other half is about producing like advertising, announcing, making the budget and the schedule and finding the makers for the musical. The written part of the thesis is divided in the same way. In the pedagogical part it is also reported what is thought to be important in the function of a children s choir. The musical Kanelikaulin was successfully performed in the spring 2009. The musical was quite an experience for the children. The work group of the musical got valuable experience. The production increased my knowledge as a producer and a music pedagogue and taught me how to manage with much responsibility. Key words Musical, children s choir, producing, music pedagogy

ESIPUHE Opinnäytetyöni oli osa Keski-Pohjanmaan konservatorion lapsikuoro Sävelsäkille tilattua Kanelikaulin-musikaalia. Tehtäväni oli tuottaa musikaali ja kuoron ohjaajana harjoituttaa laulut lapsille. Musikaalin tilasi Sävelsäkin vanhempainyhdistys ry ja se toteutettiin Keski- Pohjanmaan konservatoriolla keväällä 2009. Produktion valmistamiseen sain apua monilta ihmisiltä, joita kaikkia tahdon lämpimästi kiittää. Tahdon kiittää vanhempainyhdistystä työpanoksesta ja hyvästä yhteistyöstä, kuten myös konservatorion auttavaista henkilökuntaa. Kiitän Sävelsäkin pieniä paakareita nasevista kommenteista ja reippaasta meiningistä, mikä mahdollisti lämpimäisen valmistamisen. Kotiväelle kiitos käytännön avusta. Läheisintä yhteistyötä tein musikaalin työryhmän kanssa, johon kuuluivat musiikkipedagogiikan opiskelijat käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna-Maija Perttunen, säveltäjä Sampo Korva ja lapsikuoron ohjaajaparini Marja-Liisa Keinänen. Heitä tahdon kiittää erityisesti koko tuotannon onnistumisesta ja antoisasta yhteistyöstä.

TIIVISTELMÄ ABSTRACT ESIPUHE SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 KANELIKAULIN-PRODUKTION TUOTTAMINEN 2.1 Tuottajan rooli 4 2.2 Tavoitteet ja merkitys 4 2.3 Aikataulu 6 2.4 Taiteellinen työryhmä 8 2.5 Kustannukset ja rahoitus 10 2.6 Markkinointi ja sidosryhmien tiedottaminen 14 3 LAPSIKUORON TOIMINTA JA MUSIKAALIN HARJOITTAMINEN 3.1 Lapsikuorossa opitaan 17 3.1.1 Laulaminen ja ääni 17 3.1.2 Äänen harjoittaminen ja lämmittely 19 3.1.3 Laulujen harjoittaminen 20 3.1.4 Kuoro kasvattajana 21 3.1.5 Ilmaisu ja esiintyminen 23 3.2 Kanelikaulin-musikaalin laulujen harjoittelu 24 4 LÄMPIMÄISEN MAKUSTELUA 28 LÄHTEET 34 LIITTEET

1 1 JOHDANTO Koska opiskelen pääaineenani klassista laulua, olen tehnyt koulutukseen kuuluvat opetusharjoitteluni aikuisten ja nuorten parissa. Toisin kuin muiden instrumenttien kohdalla, lasten ohjaaminen jää klassisessa laulunopettajakoulutuksessa taka-alalle. Länsimaisen taidemusiikin käyttöön koulutettavien äänien opetus on laulajan fysiikalle niin vaativaa, että tavoitteellinen harjoittelu aloitetaan yleensä vasta murrosiän jälkeen, jolloin äänielimistö on kehittynyt aikuisen mittasuhteisiin. Mielestäni laulunopettajilla on arvokkaiden aikuiskasvatustaitojen lisäksi hyvät mahdollisuudet laajentaa osaamistaan lasten kanssa työskentelyyn. Oma ääni on jo varhain kaikkien tavoitettavissa oleva instrumentti ja nimenomaan tulevien laulupedagogien asiantuntijuuden ydin. On sääli, jos klassisen laulunopettajan työnkuva painottuu vain aikuisiin, mikä vain korostaa alan teknistä orientaatiota muusikkouden sijaan. Laulunopettaja, aivan kuin muidenkin instrumenttien ohjaaja, voi halutessaan laajentaa osaamistaan varhaisiän musiikkikasvatukseen ja tehdä yhdessä muiden musiikkikasvattajien kanssa sitä pohjatyötä, mitä vaaditaan, että laulaminen olisi luontevaa aikuisiälläkin. Opiskeluni ohessa olen sattuman ja pyrkimyksen kautta tuntenut tarvetta laajentaa omaa opettajuuttani myös lasten ohjaamiseen. Siinä ensimmäisessä ja tärkeimmässä osassa on ollut Keski-Pohjanmaan konservatorion lapsikuoro, Sävelsäkki, jota olen ohjannut kohta neljä lukuvuotta. Toiveenani oli sisällyttää muodolliseen koulutukseeni lisää varhaisiän musiikkikasvatusta ja lopulta opinnäytetyöni löytyi Sävelsäkin parista. Keski-Pohjanmaan konservatorion lapsikuoro, Sävelsäkki, on 4 12-vuotialle laulusta kiinnostuneille lapsille tarkoitettu kuoro. Kuoro on perustettu vuonna 2004 ja siihen on vapaa pääsy. Kuoro tarjoaa lapsille henkilökohtaisesta lähtötasosta riippumatta mahdollisuuden päästä tutustumaan omaan ääneensä ja kehittää musiikillista osaamistaan. Musiikkikasvatus Sävelsäkissä nivoutuu esityksiin valmisteltavan lauluohjelmiston ympärille. Esiintymiset tekevät kuoron harjoittelutoiminnasta tavoitteellista. Sävelsäkillä on aktiivinen vanhempainyhdistys, joka toiminnallaan mahdollistaa monipuoliset esiintymistilaisuudet, suuret produktiot ja muut normaalista kuoron toiminnasta poikkeavat aktiviteetit, kuten kevätretket.

2 Syystalvella 2007 päätin Sävelsäkin vanhempainyhdistyksen kanssa, että alan koota tekijöitä uudelle musiikilliselle ja näyttämölliselle kokonaisuudelle Sävelsäkkiä varten. Kesään mennessä produktio oli jo hyvässä vauhdissa ja sen vaatima työmäärä alkoi paljastua. Oma työnkuvani oli olla sekä produktion tuottaja että kuoron ohjaaja. Samaan aikaan haikailin vielä oman taiteellisen opinnäytetyön perään. Alkoi näyttää siltä, että en saisi lukuvuodessa kaikkea toteutetuksi. Syksyn 2008 alussa päätin, että Sävelsäkin-musikaaliproduktio Kanelikaulin tulisi olemaan myös opinnäytetyöni aihe. Kanelikaulin-musikaali on Anna-Maija Perttusen käsikirjoittama ja ohjaama sekä Sampo Korvan säveltämä tilausteos Sävelsäkille. Kanelikaulin kertoo Onnellisten Leipurien Kadusta ja siellä asuvasta Kanelikaulin-perheestä. Kanelikaulimessa asustaa Aino-mummi, hänen poikansa, runoili Viljami ja Viljamin reipas Laika-tytär. Tarinan alussa Aino nukkuu pois. Koska Viljami on haaveksiva runoilija, kaatuu leipomon hoito Laikan hartioille. Viljami häviää runokirjansa sokeripokerissa Mylläri Saarikallelle, joka julkaisee sen omanaan. Laika yrittää muiden leipurien avustuksella selvitä ahdingosta. Onneksi Laikan avuksi rientävät pullanhenget, jotka antavat Laikalle idean kehittää uusi leivonnainen, joka nostaisi leipomon jaloilleen ja antaisi samalla Laikalle itseluottamusta. Sattumusten jälkeen Laika löytää ratkaisun ongelmaansa ja Mylläri Saarikalle saa opetuksen. Onnellisten Leipurien Kadulla säilyy onnellisuus. Musikaalin teemoja ovat pienen Laika-tytön kasvu menetyksen jälkeen, sukupolvien välinen vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja asioiden sydämellä tekemisen tärkeys. Kanelikaulimen musiikki on saanut vaikutteita maailman musiikkikulttuureista ja kotimaisesta kansanperinteestä. Musikaalin rooleissa ovat Sävelsäkin lapset ja laulun lisäksi musiikillista maisemaa luo musiikin ammattiopiskelijoista koottu yhtye. Tuottajalle näin ison produktion kasassa pitäminen ja sen eri osa-alueisiin tutustuminen antaa lisää arvokasta osaamista, jota en muuten ehkä olisi koulutuksen kautta saanut. Tavoitteenani oli toimia lasten ohjaajana rakentavin mielin ja säilyttää kyky hahmottaa sitä, mikä on lapsille tärkeää. Opinnäytetyöni oli mitä suurimmassa määrin käytännön tekemistä sekä tuottajana että lasten ohjaajana ja laulujen harjoittajana. Kirjallisessa osiossa kerron, mitä kaikkea tuottajan työhöni kuului ja lapsikuoron toiminnasta. Kerron myös, kuinka musikaalin harjoittelu kuoron kanssa sujui, ja millä tavoin Kanelikaulin-produktion tekeminen tuki lasten oppimista ja kasvua. En pyrikään kertaamaan jokaista käytännön toiminnan hetkeä enkä jokaista ahaa-elämystä. Koetan antaa yleiskuvauksen siitä, mitä kaikkea produktion toteuttaminen vaati ja tarjosi siihen osallistuneille. Toivon, että opinnäytetyöni

3 kirjallisesta osiosta on apua niille, jotka päättävät myöhemmin tarttua samankaltaiseen urakkaan. On pedagogisesti haasteellista toteuttaa musikaali lapsiesiintyjien voimin. Käytännön tavoitteena oli tarjota lapsille kokonaisvaltainen elämys musiikin ja teatterin tekemisen parissa, juuri heidän kanssaan vuorovaikutuksessa muokkautuneella sisällöllä. Tärkeintä oli matka itse tuotokseen, oppimisprosessi, joka antaisi kuorolaisille välineitä tulevaisuuteen. Väkevän (1999) mukaan musiikkikasvatuksella voidaan tarkoittaa kolmea asiaa: musiikkipedagogista tutkimusta, musiikin opetusta ja musiikin avulla kasvatusta. Kanelikaulimen tarkoituksena oli tarjota musiikkikasvatusta, jonka tavoitteena oli sekä oppilaan musiikillinen kehitys että ennen kaikkea kokonaisvaltainen kasvu. Musiikin oppimisen lisäksi produktioon osallistuminen antoi toivottavasti myös sekä ryhmälle että yksilöille taitoja, jotka tulevat auttamaan heitä muuallakin kuin musiikillisessa kontekstissa.

4 2 KANELIKAULIN-PRODUKTION TUOTTAMINEN 2.1 Tuottajan rooli Musikaalin toteuttaminen koostuu useista osa-alueista, joista päävastuun kantaa viime kädessä tuottaja. Tuottaja on sekä aloittamassa että lopettamassa projektia ja hänellä on projektin ylin päätäntävalta. Tässä luvussa kerron Kanelikaulin-produktion tuotannon eri alueista, talouden hallinnasta, aikatauluttamisesta, tiedottamisesta ja markkinoinnista. Tuotannon osa-alueiden jaottelu perustuu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun taiteen yksikön projektisihteeri Sami Heikkisen luentoihin projektin hallinnasta, tuottamisesta ja markkinoinnista. Lisäksi kerron Kanelikaulin-produktiolle asetetuista tavoitteista, sen merkityksestä ja omista tavoitteistani produktion tuottajana ja kuoron ohjaajana. 2.2 Tavoitteet ja merkitys Tavoitteenani oli, että produktiosta on hyötyä kuorolaisille, musiikinammattiopiskelijoille ja esityksiä seuraamaan tuleville katsojille. Kuorolaisille oli tavoitteena tarjota laadukasta, uutta musiikkia ja draamaa, jossa lasten oma tekeminen on pääosassa. Musiikin ammattiopiskelijoille tarjottiin mahdollisuus päästä harjoittamaan produktiossa omia taitoja mm. säveltäjänä, muusikkona, ohjaajana ja käsikirjoittajana ja oppimaan sitä kautta tulevassa ammatissaan hyödyllisiä taitoja. Lastenkulttuurikenttä tuli rikastumaan uuden musikaalin myötä. Musikaaleja, joissa lapsikuoro saa olla pääosassa, ei ole tehty paljon, jos ollenkaan. Oli ehkä uskaliasta antaa kokonainen näyttämöllinen musiikkiesitys kolmenkymmenen 4 12- vuotiaan temmellyskentäksi. Etukäteen ei voinut tietää, millainen lopputuloksesta tulisi. Menivätkö satsatut voimavarat hukkaan, jos esitys ei lunastakaan sille asetettuja odotuksia? Nummisen (2005, 19) mukaan kulttuurissamme musiikkikasvatukseen liittyy vahva

5 kaksoissidonnaisuus niin, että irrallinen puhe korostaa luovuutta ja vapaata ilmaisua, mutta teot ja toiminta edustavat tiukkoja sääntöjä, kaavamaisuutta, virheiden etsintää sekä kovaa kilpailua. Erityisesti konservatoriolaitosta Numminen (2006,19) syyttää ihmisten jaottelusta musikaalisiin ja heihin, joilla ei ole tarpeeksi lahjoja. Konservatorioihin on ollut tapana ottaa opiskelijoita juuri pääsykokeiden kautta ja jäsentää opiskelu tutkinnoilla. Sävelsäkki on Keski-Pohjanmaan konservatorion kurotus kohti niitä lapsia, jotka eivät tasokokeita läpäisseet tai ovat kiinnostuneita yhteisöllisestä ja vapaasta musiikkikasvatuksesta. Kanelikaulin-musikaalin kaltaiset projektit ovat ehkä yksi vastaus tarpeeseen tehdä musiikin opiskelusta mielekästä suuremmalle osalle lapsista. Tarkoitus ei ollut tehdä virheetöntä musiikillista ja näyttämöllistä produktiota. Tarkoituksena oli antaa lapsille mahdollisuus painia musiikin ja draaman kanssa kunnes he tuntevat sen omakseen. Siinä samassa lapset omaksuisivat toivon mukaan uusia musiikillisia, laulullisia, ilmaisullisia ja sosiaalisia taitoja. Edellä mainittujen lisäksi toivoin produktioon osallistuvien lasten saavan myönteisen kokemuksen musiikista ja näin motivoituvan jatkossakin kulttuurin pariin. Laadullisten tavoitteiden lisäksi produktion määrällisenä tavoitteena saattoi pitää lapsikuoro Sävelsäkin tunnettavuuden kasvattamista ja samalla taiteen perusopetuksen vaihtoehtoisen toiminnan tutuksi tuomista. Taloudellisena tavoitteena oli jäädä sen verran voitolle, että palkat ja muut kulut saadaan maksettua, ja että kuoron olisi mahdollista tehdä kevätretki itse ansaituilla rahoilla. Parhaassa tapauksessa rahoilla voisi kustantaa tallenteen Kanelikaulimesta. Tilatessamme uuden musikaalin olimme myös edistämässä lapsille suunnatun musiikin kehitystä ja laajentamassa lapsille suunnattujen esitysten kirjoa. Itselläni oli ennestään jo jonkin verran kokemusta erilaisten musiikillisten produktioiden ja konserttien kokoamisesta. Suurimmassa osassa niistä päävastuu ei kuitenkaan ole ollut minun harteillani tai produktiot eivät ole olleet yhtä mittavia kuin Kanelikaulin. Tässä produktiossa olin tuottajan asemassa. Minun tuli olla tietoinen kaikesta produktioon liittyvästä ja vastuullani oli osata pitää palaset kasassa ja oikeissa mittasuhteissa produktion tavoitteisiin ja käytännön toteutusmahdollisuuksiin. Oma tavoitteeni oli pystyä selvittämään vastaan tulevia taiteellisia, tuotannollisia ja ohjauksellisiakin ongelmia yhdessä asianosaisten kanssa. Tuottajana katsoin ennen kaikkea tehtäväkseni pitää projekti realistisena ja toimintakuntoisena loppuun asti.

6 Produktion tuottaminen asetti minulle myös useita tehtäviä, joita kohtaan harvoin kuoronohjaajana. Produktion tekijöiden yhteistyö, rahoitus, markkinointi ja sidosryhmät olivat organisointikykyni varassa. Yksi antoisimmista osa-aluista oli tehdä työtä käsikirjoittajan ja säveltäjän kanssa yhteistoiminnallisena ryhmänä, puntaroida heidän kanssaan erilaisia musiikillisia, draamallisia ja pedagogisia mahdollisuuksia työskentelyn edetessä ja koettaa löytää toimivimmat ja mahdolliset ratkaisut. Viime kädessä minun odotettiin tietävän jo aivan syksyn 2008 alusta, mihin lapset pystyvät, vaikka käsissäni oli silloin aivan uusi instrumentti. Sävelsäkkiin otetaan joka syksy uusia laulajia, jolloin kuoro on joka vuosi erilainen. Kuoron ohjaajana minulla oli vastuu lasten oppimisesta ja ennen kaikkea hyvinvoinnista projektin aikana. Niin antoisaa kuin tekeminen lopulta varmasti onkin, se vaatii lapsilta suurta voimanponnistusta. On mahdotonta välttää hetkiä, jolloin koko käytännön tekeminen lasten kanssa vain levisi pieneksi kaaokseksi. Kuinka saada nämä hetket minimiin ja saada lapset motivoitumaan joskus jopa tylsästä alkutyöstä, joka on pelkistetysti sanottuna puuduttavaa melodioiden, rytmien ja sanojen opettelua? Uskon, että musiikki opitaan, kunhan oppimisilmapiirimme rakentuu suotuisaksi. Tavoitteenani oli saada lapset sisälle musikaalin tarinaan heti lauluihin tutustumisvaiheessa, jotta motivaatio sen toteuttamiseen kumpuaisi heistä. Kuoronohjaajana tehtäväni oli löytää ryhmälle ne käytännöntyötavat ja opetusmenetelmät, joilla työskentelystä saadaan monipuolista ja hauskaa mutta kuitenkin tehokasta. 2.3 Aikataulu Produktion alkuvaiheessa on organisoinnin kannalta oleellista hahmotella tuleva aikataulu. Myöhemmin aikataulu voi toimia muistilistana työn tiimellyksessä. Aikataulua tehdessä eritellään, mitä osa-alueita työn toteuttamiseen vaaditaan ja samalla niille yritetään arvioida riittävästi aikaa. Aikataulun laadinta auttaa hahmottamaan työn kokonaismäärää ja toivottavasti vähentää unohduksia siinä vaiheessa, kun työ on jo vauhdissa. Taulukko 1 selvittää Kanelikaulin-musikaalin aikataulua. Taulukko 1 esittää lopullista aikataulua, joka on muotoutunut pikku hiljaa produktion edetessä. Se auttaa hahmottamaan opinnäytetyötäni ja toivottavasti antaa vihjeitä niille, jotka samanlaista produktiota suunnittelevat.

7 TAULUKKO 1. Aikataulu Aika Tuotanto Taiteellinen ja pedagoginen toiminta syksy 2007 Vanhempainyhdistys tilasi Sävelsäkille uuden musikaalin ja produktiota tuottamaan valittiin kuoron johtaja kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 tammihelmikuu Vuokko Heikkilä. Käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi valittiin musiikkipedagogiikan opiskelija Anna-Maija Perttunen. Säveltäjäksi valittiin musiikkipedagogiikan opiskelija Sampo Korva. Tehtiin alustava budjetti ja sidosryhmiä tiedotettiin tulevasta produktiosta. Tehtiin alustava aikataulu produktiolle ja varattiin harjoittelu ja esitystilat. Tehtiin markkinointisuunnitelma. Pidettiin alustava tiedotustilaisuus medialle ja kuorolaisten vanhemmille. Kartoitettiin mahdollisia tukijoita produktiolle. Kilpailutettiin julisteen ja käsiohjelman suunnittelu ja taitto. Tilattiin musikaalin valaistus. Julisteita levitettiin maakuntaan. Tiedotettiin vanhempia ja lapsia produktion etenemisestä ja aikatauluista. Koottiin käsiohjelman sisältö. Haettiin Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston apurahaa. Käsikirjoittaja loi musikaalin maailman ja kirjoitti alustavan tarinan. Harjoiteltiin Sävelsäkin kanssa musikaalin lauluja ja tutustuttiin tarinaan. Käsikirjoittaja tutustui kuorolaisiin ja kehitteli ja jakoi sen perusteella musikaalin roolit. Käsikirjoittaja muokkasi tekstiä kokemustensa perusteella. Taiteellinen työryhmä: käsikirjoittaja, säveltäjä ja kuoron ohjaaja prosessoivat musikaalia taiteellisesti ja pedagogisesti eteenpäin kuoroharjoituksista saatujen kokemusten perusteella Suunniteltiin lavastus ja puvustus. Etsittiin muusikot esityksiin. Säveltäjä sävelsi lauluja sitä mukaa, kun tekstiä valmistui ja lapset oppivat. Harjoiteltiin kuoron kanssa musikaalin laulut loppuun. Ohjaaja alkoi yhdistää lauluja, vuorosanoja ja näyttämöllistä toimintaa toisiinsa kohtaus kohtaukselta. Kuoro harjoitteli lauluja korrepetiittorin kanssa. (jatkuu)

8 Yhteistyötä tehtiin Lohtajan musiikin ystävien kanssa Lohtajan esityksen osalta. Lippujen ennakkomyynti alkoi. Markkinoitiin ilmaisia ennakkoesitysten päiväkodeille ja vanhusten palvelukeskuksille. maaliskuu Tiedotettiin vanhempia ja lapsia produktion etenemisestä ja aikatauluista. Valojen alustava suunnittelu Mika Paanasen kanssa Valmistettiin lavasteet. Tehtiin puvustuksen ja tarpeiston loppusuunnittelu ja toteutus. Sovittiin esitysten juoksevista asioista kuten lipunmyyjistä ja kahvittajista. Laitettiin ilmoitukset lehtiin. Esityksen tallentamisesta sopiminen huhtikuu Tiedotettiin vanhempia ja lapsia produktion etenemisestä ja aikatauluista. TAULUKKO 1. (jatkuu) Taiteellinen työryhmä kävi käsikirjoituksen läpi ja tarkisti laulujen paikat ja muun musiikin tarpeen. Säveltäjä sovitti musiikin yhtyeelle ja sävelsi laulujen välisen musiikin. Lauluja hiottiin kuoron kanssa. Näyttämöllisen toiminnan harjoittelua Säveltäjä harjoitti yhtyettä. Musikaalin kokoavat harjoitukset ohjaajan kanssa Kirjoitettiin lehtipuffit. Kenraali ja esitykset. Kutsuttiin tiedotusvälineet tiedotustilaisuuteen ja ennakoihin. toukokuu Maksettiin palkat. Pidettiin taiteellisen työryhmän palautekeskustelu. Selvitys Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastolle rahojen käytöstä. Pidettiin palautekeskustelu kuoron ja vanhempien kanssa. 2.4 Taiteellinen työryhmä Taiteellinen ja pedagoginen työryhmä pitää sisällään musikaalin käsikirjoittajan ja ohjaajan, musiikin säveltäjän, kuoron ohjaajan ja tuottajan. Ryhmä noudatti yhteistoiminnallisen oppimisen toimintaperiaatteita ja on itsekin mukana oppimassa produktion edetessä. Karin (1994, 126) mukaan yhteistoiminnallisessa oppimisessa tärkeätä on, että työryhmä pystyy pohtimaan toimintaa tasa-arvoisesti, hallitsee oman vastuualueensa ja pystyy toimivaan

9 sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Musikaaliin sopivan taiteellisen työryhmän tuli lisäksi tulla hyvin toimeen lasten kanssa ja jakaa musikaalin taiteelliset ja pedagogiset tavoitteet. Mielestäni oli luonnollista koota tämä ryhmä taiteen yksikön sisältä. Opiskelijoiden asiantuntijuus alallaan ei ole vielä huipussaan, mutta sitoutuminen, tekemisen into ja halu tehdä hyvä tuotos kompensoivat mielestäni hyvin kokemuksen puutteen. Yhteistyössä on voimaa! Produktion kustannuksen pysyvät myös aisoissa, koska opiskelijat eivät saa täyttä palkkaa, kuten ammattilaiset. Kyse ei kuitenkaan ollut yksipuolisesta eduntavoittelusta vaan opiskelijat saivat projektista laaja-alaista, arvokasta työkokemusta ja tunnettavuutta omalle työlleen. Etsin käsikirjoittajaa ja ohjaajaa musikaalille alun perin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelmasta yksikönjohtaja Marja-Riitta Ventolan välityksellä. Koska jouluun 2007 mennessä kukaan esittävän taiteen puolella ei ollut kiinnostunut työstä, jäi tehtäväkseni yrittää löytää tekijä muualta. Kyselin, löytyykö musiikin yksikössä ketään, joka voisi tehdä sekä musiikin että käsikirjoituksen musikaaliin. Otin yhteyttä Anna-Maija Perttuseen, joka tällöin opiskeli musiikin yksikössä kolmatta vuotta laulupedagogiksi. Olin kuullut hänen kiinnostuksestaan kirjoittamiseen ja tiesin hänen harrastavan teatteria. Neuvottelujen jälkeen hän suostui ottamaan käsikirjoitustehtävän itselleen. Luodessaan keväällä 2008 tarinan maailmaa hän uskaltautui ottamaan lisäksi näyttämöllisen ohjauksen vastuulleen. Käsikirjoittajan löydyttyä oli aika etsiä hänelle sopiva säveltäjäpari. Säveltäjän löytäminen osoittautui haastavaksi, vaikka useita potentiaalisia ehdokkaita löytyikin. Mittavaan produktioon sitoutuminen koettiin usein liian kuormittavaksi ja vaikeasti omiin aikatauluihin sovitettavaksi. Kun sain käsikirjoittajalta alustavan juonen musikaalille, lähdin uudelle kyselykierrokselle ja silloin musiikkipedagogiikan opiskelija Sampo Korva päätti ottaa tehtävän vastaan. Hänen ehtonaan oli saada vastata myös musiikin sovittamisesta ja yhtyeen harjoittamisesta. Taiteellisen työryhmän muotouduttua aloimme yhteisen työskentelyn. Toimintatavaksemme tuli pitää yhteisiä palavereja tuotannon eri vaiheissa. Palavereissa keskustelimme aikatauluista, itse musikaalin musiikillisesta ja draamallisesta sisällöstä. Sitä mukaa, kun materiaalia valmistui ja harjoittelu eteni, suunnittelimme tulevia harjoituksia ja pidimme toisemme ajan tasalla omista työkentistämme. Työryhmässä toimi säveltäjän, ohjaajan ja mi-

10 nun lisäkseni varsinkin loppuvaiheessa vielä Sävelsäkin toinen ohjaaja musiikkipedagogigiikan opiskelija Marja-Liisa Keinänen. 2.5 Kustannukset ja rahoitus Kanelikaulin-musikaalin virallinen tilaaja oli Sävelsäkin vanhempainyhdistys. Yhdistyksen kautta maksettiin erilaiset tarvikekustannukset. Konservatorio maksoi kaikki palkat ja laskutti niistä vanhempainyhdistystä, jotta vanhempainyhdistyksen ei erikseen tarvinnut laskea sosiaaliturvamaksuja. Suurin menoerä olivat juuri palkat. Keväällä 2008 tehtiin produktiolle alustava budjetti, jota tarkennettiin syksyn aikana. Vanhempainyhdistyksen tase oli musikaalia tilatessa sen verran voitolla edellisten vuosien avustusten ja esiintymistuottojen jäljiltä, että uusi teos uskallettiin tilata. Lisätulojen saamiseksi päätettiin etsiä yhteistyökumppaneita ja hakea avustuksia. Produktion esitysten jälkeen tuloja laskettiin kertyvän lipuista ja kahvituksesta niin, että menot tulevat katettua ja hyvässä tapauksessa jäädään vielä voitolle. Suurin menoerä oli työvoimakustannukset, joihin kuului musikaalintekijöiden, valomiehen, julisteen suunnittelijan ja soittajien palkat. Käsikirjoittajan ja säveltäjän kanssa arvioin heiltä musikaalin tekemiseen kuluvan henkilökohtaisen työpanoksen määrää. Siihen kuului oma henkilökohtainen luomistyö ja harjoittamistyö. Koska kumpikin tekijöistä oli hieman uudella maaperällä, ei puhuttu mistään ammattilaisten palkkioista. Kaikille oli selvää jo projektiin sitouduttaessa, että suurin hyöty ei tule olemaan taloudellinen vaan kokemuksellinen. Päädyimme esittämään vanhempainyhdistykselle molemmille tekijöille 500 palkkiota. Keskustelin summasta vielä konservatorion apulaisrehtori Kari Pappisen kanssa. Vanhempainyhdistys hyväksyi tekijöiden palkkion, joka käytännössä tulisi maksamaan vanhempainyhdistykselle yhteensä 1500 työnantajamaksuineen. Koska työ on itselleni opinnäyte, laskettiin tuottajan työni ja ylimääräinen harjoitustyö produktiolle luontaissuoritukseksi konservatorion maksaman normaalin kahden viikkotunnin ylimenevältä ajalta. Saadaksemme musikaalille edustavan julkisivun tahdoimme löytää julisteelle asiantuntevan suunnittelijan. Julisteen tyylin tulisi olla yhtenäinen käsiohjelman kanssa ja antaa

11 suuntaa lavasteiden ulkoasulle. Vanhempainyhdistyksellä oli mielessään yksi henkilö, käsikirjoittajalla yksi ja minulla yksi, joten pyysimme näiltä kolmelta tarjoukset julisteen ja käsiohjelman suunnittelusta. Kaikki lähettivät tarjouksen, joista hintojen ja näytetöiden perusteella valitsimme mielestämme lastenmusikaalin markkinointiin sopivimman. Samaan tarjoukseen sisältyi myös julisteen ja käsiohjelman taitto. Julisteen ja käsiohjelman piirtäminen ja taitto tulivat maksamaan 150 työnantajamaksuineen. Julisteen (liite 1) tuli olla valmiina vuoden alussa, että musikaali näkyisi katukuvassa tarpeeksi kauan. Tällöin musikaalin visuaalinen ilme ehtisi tulla yleisölle tutuksi. Käsiohjelman (liite 2) sisältö koottiin maaliskuussa ja taitto ja paino tapahtui maaliskuun lopussa. Käsiohjelmaan tuli prologi ja pienet, leipuriaiheiset esittelyt. Lisäksi käsiohjelmassa mainittiin tekijät, roolitus, laulujen sanat ja tukijoiden logot. Produktion valaistus tehtiin konservatorion ison salin laitteistoilla, ja sen toteutti konservatorion valo- ja äänimies Mika Paananen. Konservatorio maksoi Paanasen palkan niiltä osin kuin työ tapahtui virallisella työajalla ja vanhempainyhdistys maksoi palkan muulta ajalta. Kysyin Mika Paanaselta alkusyksystä hänen mahdollisuuksistaan osallistua produktioon ja teimme asiasta viralliset paperit konservatorion toimintamallin mukaan. Pyysin Mikalta tarjousta konservatorion työajan ylittävästä työajasta. Hänen palkkansa esityspäiviltä oli 120 ja esityksiä oli kolme, joten valaistus maksoi 360. Alustavassa budjetissa vanhempain yhdistys ei ollut osannut varautua siihen, että valaistus oli niin suuri kustannuserä. Alkuperäisessä budjetissa varasimme musikaaliin kuudelle soittajalle 60 palkkion henkilöä kohden. Rahasumma on todella pieni verrattuna produktion vaatimaan työpanokseen, onhan jo esityksiäkin kuusi. Sillä hetkellä ei kuitenkaan ollut varaa ajatella isompia palkkioita. Onneksi säveltäjä sai kuitenkin koottua hyvän yhtyeen opiskelijoista. Soitinvalikoimaan haluttiin kaksi viulua, kontrabasso, klarinetti, haitari, kitara ja koskettimet. Kun saimme Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston avustuksen, palkkoja tarkistettiin ylöspäin, siten että jokaisesta esityksestä maksettiin 20 ja harjoituksista yhteensä 50 soittajaa kohden.

12 Konservatorio lupasi tulla vastaan lavasteiden materiaalikustannuksissa 200. Vanhempainyhdistykselle jäi tarvikkeista maksettavaksi vielä noin 100. Lavasteet suunnitteli Sampo Korva ja hän myös vastasi teknisestä toteutuksesta ja lavasteiden lopullisesti ilmeestä. Lavasteiden rakentaminen ja maalaaminen tapahtui talkootyönä perhepiirissäni. Työryhmän suunnittelema muu tarpeisto saatiin lainaksi eri tahoilta ja esiintyjien puvustuksesta vastasivat kuorolaisten vanhemmat annettujen ohjeiden mukaan. Kanelikaulin-musikaalista haluttiin saada tallenne, mutta siihen ei ollut erikseen varattuna rahaa. Konservatorion kautta järjestyi äänen ja kuvan yleistallennus CD:lle ja DVD:lle. Koska tiesin kuvan laadun olevan jokseenkin heikko, päätin kysyä aikuiskoulutuskeskuksen viestintälinjalta olisiko heillä halukkuutta tulla tekemään tallenne esityksestämme. Olin aikaisemmin ollut produktiossa, jonka tallennus oli tapahtunut tätä kautta. Sinnikkään kyselyn jälkeen kuvaus järjestyikin. Aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijat kuvasivat kaksi esitystä kolmella kameralla ja editoivat niistä DVD-tallenteen, jota saatoimme sitten kopioida lapsille. Produktion tulot koostuivat pääsylipputuloista, käsiohjelmien myynnistä ja esitysten kahvion tuotosta. Koska käsiohjelmat olivat houkuttelevan näköisiä ja laadukkaita, kannatti niitä myydä erikseen lippujen lisäksi. Käsiohjelman hinta oli 2 euroa. Kanelikaulinmusikaaliin myytiin 5 euron, 10 euron ja 20 euron lippuja. Halvimmat liput olivat alle 12- vuotiaille, opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille, keskihintaiset aikuisille ja kallein oli perhelippu, jolla sisään pääsi samaan talouteen kuuluvat lapset ja vanhemmat. Perhelippuun sisältyi myös käsiohjelma. Lippuja myytiin ennakkoon konservatorion informaatiopisteessä. Kolmessa maksullisessa esityksessä konservatoriolla oli yhteensä noin 400 katsojaa ja lippuja, käsiohjelmia ja pullaa myytiin noin 2000 arvosta. Lohtajan koululaisesityksessä oli noin 150 henkilöä ja konservatoriolle järjestetyissä ennakkoesityksissä noin 300 henkilöä. Olin suunnitellut alusta asti vanhempainyhdistyksen ja taiteellisen työryhmän kanssa, että yrittäisimme hankkia produktiolle myös ulkopuolisia rahallisia tukijoita. Mielestämme oli hyvä idea yrittää saada juuri leipomoalan yrityksiä mukaan, koska tarina niin hienosti hei-

13 dän toimialaansa sivuaa. Ennen joulua lähestyimme yrittäjiä. Laadin tarkoitusta varten erillisen kirjeen (liite 3), jossa kerrottiin hieman produktiosta samaan tapaan kuin syksyn lehdistötiedotteessa. Lisäksi kerroin, miten yritykset saavat logonsa julisteeseen ja käsiohjelmaan ja muutenkin positiivista julkisuutta produktion myötä, jos he sitä jollain valitsemallaan keinolla tukevat. Kirjeessä liitteenä oli kopio syksyllä ilmestyneestä Keskipohjanmaan artikkelista. Toivoimme saavamme joko rahallista tukea, jota varten laitoin tilinumeron kirjeeseen, tai sitten tarvikkeita, joista on meille hyötyä. Kirjeessä oli myös yhteystietoni. Joulun välipäivinä kiersin hakemassa meitä tukeneista yrityksistä logot ja tekemässä sopimukset omistajien kanssa. Saimme sekä runsaasti leivonnaisia kahvioita varten että 190 rahallista avustusta. Saimme lisäksi julisteiden ja käsiohjelmien painatuksen ilmaiseksi kuorolaisen vanhemman kautta, joka on töissä Kalevaprint -kirjapainossa. Tämä mahdollisti laadukkaampien painotuotteiden valmistamisen. Virallisia avustuksia haimme Kokkolan kaupungilta ja Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastosta. Vanhempainyhdistys hoiti Kokkolan kaupungin avustuksen hakemisen ja saimme sitä keväällä 2008 400 musikaalin toteuttamiseen. Laadin apuraha-anomuksen Keski- Pohjanmaan kulttuurirahastoon vanhempainyhdistyksen nimissä. Anomusta varten tein budjetin, jossa luontaissuoritukset eli talkootyö oli myös merkitty näkyviin ja merkitsin soittajien palkkiot toiveidemme mukaan korkeammiksi, kuin mitä ilman apurahaa pystyisimme maksamaan. Kun budjetissa näin näkyy myös ihmisten tekemä vapaaehtoistyö, saa produktion vaatimasta työmäärästä realistisemman kuvan. Saimme Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastolta 2000 apurahaa Kanelikaulin-produktion toteuttamiseen. Apurahan turvin saatoimme maksaa soittajille paremmat palkkiot ja selvisimme paremmin muistakin kuluista. Kustannuksia laskiessamme katoimme useat menoerät luontaissuorituksilla eli niiden hoitamiseen ei tarvinnut rahansiirtoja. Keski-Pohjanmaan konservatorio, kuorontoiminnan pääasiallisena kustantajana, maksoi minulle kuoronjohtajana vakiopalkkaa kahdelta oppitunnilta viikossa. Lisäksi konservatorio antoi tilansa esityksen ja harjoitusten käyttöön ilmaiseksi, kustansi kaksi lehti-ilmoitusta, maksoi postimaksut tiedotuskirjeistä, maksoi Teostomaksut ja tuki lavasteiden tarvikekustannuksia 200 eurolla. Vanhempainyhdistyksen kautta saimme talkooväkeä kahvitukseen ja lippujen myyntiin ja tietysti hallitusten jäsen-

14 ten oman henkilökohtaisen työpanoksen, joka mahdollisti alun perin produktion tilaamisen ja toteuttamisen. Kuorolaisten vanhemmat osallistuivat musikaalin puvustukseen ja tarpeistoin hankintaan ja myös lavasteet tehtiin talkootyönä 2.6 Markkinointi ja sidosryhmien tiedottaminen Markkinoitava tuote oli Kanelikaulin-musikaali, jossa lapsikuoro Sävelsäkki oli pääosassa. Produktiota kuvaamaan valittiin sana musikaali eikä lastenmusikaali, koska mielestämme nimi ei silloin supista potentiaalista kuulijakuntaa. Tiedottamisesta ilmeni muuten, että teos oli suunnattu lapsille ja perheille ja siinä esiintyivät lapset. Produktio täytti myös mielestämme musikaali-termin kriteerit olemalla läpisävelletty, näyttämöllinen teos, jossa vuorosanojen lisäksi laulut veivät tarinan juonta eteenpäin. Kanelikaulimen markkinoinnissa iskusanoja olivat lapsikuoron rooli, musikaalin kantaesitys, uudenlainen konsepti, produktion pedagoginen luonne ja musikaalin edustama arvomaailma. Mainonnan kohteina olivat päiväkodit, ala-asteet, vanhusten palvelukeskukset, konservatorion oppilaat ja lapsiperheet. Keinoina käytettiin sekä mediamainontaa että suoramainontaa. Lisäksi tiedottamiseen kuului kuorolaisten vanhempien, vanhempainyhdistyksen, konservatorion, muiden tekijöiden ja esitykseen osallistuvien pitäminen ajan tasalla. Rakensin tiedottamisen suurimmalta osin omien aikaisempien kokemusten pohjalta. Musikaalista tiedotettiin mediaa kahteen otteeseen. Tämä markkinointi metodi, jossa median tiedottaminen jakautui selkeästi jo aivan produktion alkumetreille ja uudelleen juuri ennen esityksiä, oli tullut minulle tutuksi kulttuurintuottaja Kai-Eerik Känsälän luennolla. Ennen syyslomaa oli ensimmäinen tiedotustilaisuus ja keväällä juuri ennen esityksiä toinen. Syksyn tiedotustilaisuuden tarkoitus oli kiinnittää huomiota siihen, että tulossa on aivan uusi musikaali. Näkyvyys hyvissä ajoin helpottaisi tuotteen markkinointia jatkossa ja auttaisi saamaan rahallisia tukijoita produktiolle. Tiedotustilaisuudessa haluttiin kertoa lapsikuoron voimin tehtävän musikaalin ainutlaatuisuudesta ja produktion prosessiluonteesta niin kuoron kuin taiteellisen työryhmänkin toiminnan osalta. Siellä kerrottiin myös musikaalin tekemisestä poikivasta työllistymis- ja työkokemusarvosta produktioon osallistuville ammattiopiskelijoille. Kuukautta ennen tiedotustilaisuutta lähetin tiedotteen (liite 4)

15 ja kutsun seuraaville median edustajille: Keskipohjanmaa, Kokkola-lehti, Kokkolan sanomat, Österbottens Tidning, Radio Keskipohjanmaa, Lestijokilaakso ja Perhonjokilaakso. Pari päivää ennen tilaisuutta lähetin vielä muistutuksen. Syksyn tiedotustilaisuutta varten kokosin lehdistötiedotteen lisäksi tietopaketin, jossa on säveltäjän ja sovittajan henkilötiedot, käsikirjoittajan tekemä Kanelikaulimen juonen tiivistelmä ja itse kirjoittamaani tietoa Sävelsäkistä ja siitä kuinka toivon produktion hyödyttävän kuorolaisia. Tämän paketin annoin sitten tilaisuuteen tulleille Keskipohjanmaan kuvaajalle ja toimittajalle ja Kokkola-lehden toimittajalla. He ilmaisivatkin tilaisuuden aikana tyytyväisyytensä paketin sisältöön. Tiedotustilaisuudessa lapset esittivät muutaman laulun Kanelikaulimesta. Kerroimme taiteellisen työryhmän ja vanhempainyhdistyksen edustaja Hanna-Riina Ahon kanssa tulevasta produktiosta. Tiedotustilaisuus poiki hyvät artikkelit kuvineen Keskipohjanmaahan ja Kokkola-lehteen. Radio Keskipohjanmaan toimittaja haastatteli minua tiedotteen pohjalta ja näin radiossakin kuultiin musikaalista uutisissa ja erillisenä juttuna. Toinen lehdistötilaisuus järjestettiin musikaalin kenraaliharjoituksen yhteydessä. Lehdistötiedote (liite 5) lähetettiin samoille median edustajille kuin syksylläkin ja yhtenevällä aikataululla. Median edustajien aikataulujen takia kenraalissa oli lopulta vain Kokkola-lehden toimittaja. Keskipohjanmaan toimittaja teki juttunsa vasta ennakkoesitysten perusteella. Ennen esityksiä lähetin puffit (liite 6) Perhonjokilaaksoon ja Lestijokilaakson. Musikaalista tiedotettiin myös Keskipohjanmaan ja radio Keski-Pohjanmaan menovinkeissä ilmaiseksi. Valitettavasti emme saaneet etukäteen luvattua julkisuutta television kautta, kun heidän tahollaan tapahtui ensimmäisellä yrityksellä tiedotuskatkos ja toisella yrityksellä Keski- Pohjanmaalla tapahtui samaan aikaan jotain poliittisesti tärkeää ja kuvaajat eivät sen tähden päässeet esitykseen paikalle. Tammikuussa valmistui Kanelikaulimen visuaalinen julkisivu, kun juliste (liite 1) valmistui. Päivi Heikkilä piirsi julisteen tutustuttuaan käsikirjoitukseen ja saatuaan taiteelliselta työryhmältä tietoa siitä, millainen mielikuva musikaalista haluttaisiin luoda. Perttunen kirjoitti julisteen musikaalia kuvailevat tekstit ja yhdessä kokosimme muut tiedot. Jaoin julisteita ympäri kaupunkia ja maakuntaan. Juliste sai paljon positiivista huomiota. Tammikuun alussa lähestyin kirjeellä Kokkolan päiväkoteja (liite 7). Tarjosimme heille kahta ennakko-

16 esitystä ilmaiseksi. Päiväkodeista ilmoittauduttiinkin ahkerasti ja pian esitykset olivat täynnä. Tiedottaminen Sävelsäkin toiminnasta vanhemmille tapahtuu yleensä kirjeillä kotiin. Näin tapahtui Kanelikaulimen suhteenkin. Kirjoitin vuoden aikana koteihin 12 kirjettä ja lisäksi jaoin harjoituksissa tiedotteita. Niissä kerroin tulevasta produktiosta, aikatauluista, edistymisestämme ja tiedotin yhteisistä tilaisuuksista ja mahdollisesta talkooavun tarpeesta. Syyslukukauden alussa järjestettiin vanhemmille tiedotustilaisuus ja mahdollisuus seurata harjoituksia. Ennen joulua oli pikkujoulu, jossa myös tiedotettiin produktion senhetkisestä vaiheesta. Talvella oli vielä kaksi tiedotustilaisuutta. Produktion aikana olin yhteydessä sekä konservatorion rehtori Heikki Ahoon että apulaisrehtori Kari Pappiseen. Juoksevia asioita, kuten salivarauksia hoidin konservatorion vahtimestari Jani Pudaksen kanssa ja ATK asioita ammattikorkeakoulun ja konservatorion ATK-vastaava Karen Hagqvistin kanssa.

17 3 LAPSIKUORON TOIMINTA JA MUSIKAALIN LAULUJEN HARJOITTAMINEN 3.1 Lapsikuorossa opitaan Lapsikuoron toimintaan kuuluu monia kasvatuksellisia elementtejä. Osa niistä antaa lapsille valmiuksia harrastaa musiikkia ja osa antaa sosiaalisia ja muita taitoja, jotka auttavat toimimaan yhteiskunnassa. Kerron aluksi mielestäni huomion arvoisia asioita lapsikuoron ohjauksessa ja siitä, mitä pidän kuoron toiminnassa tärkeänä. Omien mielipiteideni pohjana ovat kokemukseni Sävelsäkin ohjaajana. Lisäksi kerron tarkemmin Kanelikaulinmusikaalin laulujen harjoittelusta näkökulmana roolini kuoron musiikillisena ohjaajana. 3.1.1 Laulaminen ja ääni Laulaminen on kaikenikäisille mitä luontevin tapa ilmaista itseä ja omia tuntemuksia. Ihmisen kommunikaatio lähtee kehittymään nimenomaan sanattomasta laulusta eli jokeltelusta ja jatkuu omien pienien melodioiden toistamisella ennen kuin itse puhe on alkanut kehittyä (Saraste 2006, 123). Tämä oman äänen käyttämisen mielekkyys säilyy, jollei ihmiselle aiheudu jo varhain kokemusta siitä, että laulaminen ei jostain syystä olisi häntä varten, kuten niin monille ihmisille onkin tapahtunut, kertoo Numminen väitöstutkimuksessaan (2005,19). Laulaminen voi olla ilonaihe ja voimanlähde tai pahimmassa tapauksessa suuren ahdistuksen aiheuttaja. Sävelsäkkiin tulee lapsia, joiden kokemus itsestään laulajana on vasta syntymässä. Tämä kasaa vastuuta lapsen tulevasta asenteesta laulua kohtaan ohjaajan hartioille. Kuoron pariin tulevat lapset ovat otollisessa iässä ottamaan vastaan myönteisiä kokemuksia omasta laulamisesta ja musiikista yleensäkin. Heillä on mahdollisuus ennakkoluulottomasti tutustua omaan ääneensä laulaen ja oppia sitä myös mielekkäästi käyttämään. Laulamaan kun oppii

18 vain laulaen. Nuorimmat, 4-vuotiaat lapset ovat Hongisto-Åberg ym. (1994, 74) mukaan sellaisella laulullisella kehitystasolla, että heidän on jo mahdollista laulaa ryhmässä, tunnistaa oman äänensä sävelkorkeuksia, voimakkuuksia, hahmottaa perusrytmi, ja heillä on jo valmius tunnistaa oman laulunsa puhtautta. Sävelsäkkiin on mahdollista osallistua ilman erilaisia pääsykokeita, joissa pienten lasten sen hetkistä musikaalisuutta testattaisiin. Näin kuoro antaa mahdollisuuden niillekin lapsille, jotka eivät ole vielä muualta saaneet välineitä laulamiseen, päästä osalliseksi yhteiselle löytöretkelle omaan ääneen. Vaikka laulamisen tahto olisi jokaisessa ihmisessä yhtä syvällä kuin halu ilmaista itseä puhumalla, ei siitä mielestäni tule kanavaa ilmaista tunteita, jos ympäristö ei tarjoa mallia, välineitä ja rohkaisua sen käyttämiseen. Koistisen (2003, 92) mukaan lasten asenteet laulamista kohtaan ovat positiiviset, avoimet ja uusia asioita opetellaan avoimesti ja kyseenalaistamattomasti. Tätä ennakkoluulotonta maaperää tulee mielestäni pyrkiä lannoittamaan mahdollisimman monipuolisesti unohtaen jopa ne omat jo piintyneet laulupedagogin ennakkokäsitykset oikeasta tavasta tuottaa ääntä. Avoimin mielin kokeillaan, millainen ääni tuntuu kehossa hyvältä ja mikä lasten tuottamana kuulostaa helpolta, eikä heti mennä kertomaan, mikä on oikein. Sävelsäkissä pyritään korostamaan, kuinka iloinen asia jokaisen ihmisen oma ääni on ilmaisun välineenä huolimatta sen tämän hetkisestä kvaliteetista, vaikka kuoron yhtenä tavoitteena on lopulta tuottaa yleisölle antoisaa kuultavaa. Toisaalta en usko, että nämä kaksi olisivat toisiaan poissulkevia. Uskon, että kun lapselle annetaan mahdollisuus pelleillä äänensä kanssa ja löytää siitä uusia ulottuvuuksia huutamisesta kuiskaukseen, hän tulee harjaannuttaneeksi sekä korvaansa että äänielimistöä niin kokonaisvaltaisesti, että juuri tämä tulee lopulta mahdollistamaan myös nuotilleen laulamisen eli äänielimistön ja korvan yhteistoiminnan. Jos ei vielä seuraavassa esityksessä, niin ehkä sitten myöhemmin aikuisena. Nuotilleen laulamistahan pidetään monesti vieläkin musikaalisuuden mittarina, vaikka asia ei tosiaankaan niin yksinkertainen ole. Lapsi oppii monimuotoisen äänenkäytön myötä, että perinteinen laulaminen nuotilleen on vain yksi osa-alue jokaisen äänenkäytössä eikä koe olevansa epäonnistunut, jos ei siihen vielä pysty. Voihan olla vaikka erityisen hyvä matkimaan eläinten ääntelyä, ja se on aivan yhtä arvokasta. Kuoron ohjaajana minun on otettava huomioon asettaessani omia musiikillisia tavoitteita Sävelsäkin ohjelmistolle, että kuorossa on lapsia eri musiikillisilla kehitystasoilla.

19 3.1.2 Äänen harjoittaminen ja lämmittely Kuoroharjoitukset koostuvat äänen ja kehon harjoittamisesta sekä uuden ohjelmiston opiskelusta ja vanhan kertaamisesta (Koistinen 2003, 93). Harjoitukset on hyvä aloittaa lämmittelyllä, joka virittää lapset tulevaan. Kehonlämmittelyyn voi käyttää leikkejä, pelejä, liiketarinoita tai aivan tavallista jumppatyylistä lämmittelyä. Mielestäni suositeltavaa on yhdistää tekemiseen jonkinlaista ääntä tai toisin päin, yhdistää erilaisiin ääniharjoituksiin niitä tukevia ja kuvaavia liikkeitä ja mielikuvia. Lapsille voi mielikuvien kautta myös tuoda tiettäväksi hengitystä ja, opettaa heille terveellisiä äänenkäyttötapoja ja hyvää kehonkäyttöä laulun aikana. Itse olen huomannut näiden jokseenkin abstraktien asioiden havainnollistamisen tapahtuvan parhaiten karrikoinnin kautta. Voi näyttää, kuinka vaikeaa on laulaa lysyssä, ja sitten kuinka helppoa on laulaa hyvin kannatellussa asennossa, ja kehottaa lapsia sitten toistamaan. Erilaisia tapoja tuottaa ääntä voi ohjata matkimalla ja sitten keskustella, mikä kuulosti tai tuntui hyvältä ja mikä ikävältä. Lapset ovat mainioita matkimaan, mikä on hyvä muistaa myös ohjaajana koko harjoituksen ajan. Ohjaajan äänenkäyttö ja mallilaulut ovat lasten ensisijainen samaistumisen kohde. Perinteisiä äänen skaalaharjoituksia voi helposti tehdä lapsikuoron kanssa. On kuitenkin otettava huomioon, että harjoitukset eivät ole liian monimutkaisia tai laajoja ja, että ne ovat lapsille mielekkäitä. Lapset eivät jaksa monotonista työskentelyä puolisävelaskel kerrallaan harjoituksesta toiseen vaan kaipaavat virikkeellisempää ja enemmän hetkessä olevaa lämmittelyä. Harjoitus, jonka aikuiset toistavat kuuliaisesti ja mekaanisesti kerrasta toiseen, saa lapsikuorolaiset kertaamaan päivän tapahtuja kaverille ja valumaan pitkin tuoleja. Erilaiset eläintenäänet sovellettuina eri rytmeihin ja melodioihin, mielenkiintoiset sanat ja lauseet, erikoiset äänteet, kehorytmien mukaan otto ym., pitävät lapset kiinnostuneina käsillä olevasta asiasta. Lämmittelyyn voi kaanoneita käyttämällä sisällyttää myös harmonialaulun alkeita. Pakolla on turha kuvitella toteuttavansa lämmittelyä, vaikka uskoisi skaalojen olevan kuinka kehittäviä lasten korville. Kokonaisvaltainen instrumentti ei toimi, jos on tylsää. Erilaiset ryhmänä toteutetut äänimaisemat voivat myös olla sangen mielekäs tapa rikkoa harjoitusten rutiini.

20 3.1.3 Laulujen harjoittaminen Ohjaajan vastuulla on, että kappaleiden harjoittaminen kuorossa on riittävän kokonaisvaltaista ja mahdollisimman vähän puisevaa. Uuden laulun sanojen ja melodian opettaminen voidaan nähdä lapsikuorossa hyvin behavioristisena toimintana. Kun noin puolet kuorolaisista ei osaa lukea, on mielestäni toisto tehokkain opetusmenetelmä laulun alkuun saamiseen. Laulamalla lapsille malliksi saa ilmaistua lisäksi monia muita vivahteita, joita haluaa kuoron omaksuvan lauluun. Behavioristisessa oppimismallissa oppiminen ymmärretään ehdollistumisena, ja haluttua reaktiota vahvistetaan palautteen avulla (Pruuki 2008, 11). Yksinkertainen oppiminen tapahtuu pääosin tätä kautta, jos ajatellaan vaikka laulun harjoittelua korvakuulolta. Lapsi toistaa sitä, minkä ohjaaja hyväksyy. Koska kuoro on suurryhmä, painottuu opetus helposti ohjaajalähtöiseksi, jolloin kuorolainen voi passivoitua ja kokea oman roolinsa pelkäksi matkijaksi (Pruuki 2008, 64). Jottei kuorolaisista tule vain mekaanisia laulujen suorittajia, on ohjaajan tehtävä tarjota kuorolaisille niin sisäistä -kuin ulkoistakin motivaatiota luovia virikkeitä (Pruuki 2008, 22). Sisäistä motivaatiota voi tukea laulun harjoittelussa esimerkiksi auttamalla lapsia löytämään laulun tunnelmaa tukevia omia kokemuksia, jolloin lapsi aktivoituu itse ilmaisemaan laulun kautta. Ulkoista motivoitumista voi edistää esimerkiksi lupaamalla leikin tai tauon, kun laulun sanat on opittu. Sisäisen motivaation tukeminen on mielestäni lapsen kasvulle edullista, jotta hän kokisi musiikin tekemisen mielekkääksi ja omakohtaiseksi, mutta myös produktion toteutumiselle edullista. Kun kuorolaiset kokevat musiikin ja tarinan omikseen, työstävät he niitä laulaen ja leikkien kuoron ulkopuolella, jolloin oppiminen tehostuu. Ohjaajan pussissa on oltava lukematon määrä erilaisia menetelmiä lähestyä laulua, kuten liike, kaikumenetelmä, sanojen rytmissä puhuminen, melodian käsittely ääniinstrumentteina, leikin kautta opettelu, draamallinen virittäytyminen, kuuntelu, body percussio eli kehorytmiharjoitukset ym. (Hongisto-Åberg ym. 1994, 110; Koistinen 2003, 93). Näin lähestymistapojen monimuotoisuus tukee musiikin eri elementtien hahmottamista laulun kautta vaihtelevasti ja tekee kuoroharjoituksista mielenkiintoisempia. Lasten kanssa kertaaminen on todella opintojen äiti. Kertaamisen ei kuitenkaan tarvitse olla monotonista. Palaute liiasta toistosta on selkeää ja armotonta, lasten keskittyminen herpaantuu ja tuloksena on yleinen levottomuus, kaaos. Kuoroharjoitusten optimaalinen rytmittäminen siten, että herpaantumista ei tapahdu koko harjoituksen aikana, tuntuu joskus olevan korkeampaa matematiikkaa. Sävelsäkissä on kolmisenkymmentä yksilöä, joilla on takanaan erilaiset

21 päivät, ja joskus aika ei vain ole otollinen halutun oppimiselle, tein ohjaajana sitten mitä tahansa. Aina on pyrittävä kuitenkin jaksottamaan harjoituksiin sopivasti erilaista toimintaa ja tempon vaihtelua eikä pidä pysyä liian pitkään yhdessä asiassa, vaikka tuntuu, ettei asia ole vielä mennyt perille. Lapset yllättävät monesti positiivisesti osaamalla vallan mainiosti laulun pätkän, jota yritin edellisissä harjoituksissa epätoivoisesti takoa, hyödyntäen viimeisiä keskittymisen rippeitä, ja luullen yritykseni menevän kuuroille korville. On uskallettava vaihtaa harjoituksen rytmiä silloin, kun ryhmä sitä tuntuu vaativan, vaikka ei olisikaan saavuttanut asetettuja tavoitteita sillä kerralla. Kuorossa ollaan antamassa lapsille positiivisia, musiikillisia virikkeitä, eikä tekemässä täydellistä musiikillista suoritusta. Kaikella hyvällä tahdollakin tämä tuntuu joskus ennen esitystä unohtuvan. 3.1.4 Kuoro kasvattajana Kuoro on osalle lapsista monivuotinen, sosiaalinen harrastus, jonka parista löytyy uusia ystäviä ja oppii toimimaan isossa ryhmässä. Yhteistyön syntymiseksi ohjaajan on edistettävä ensiksi lasten tutustumista toisiinsa ja pidettävä sen jälkeen jatkuvasti huolta harjoitusten ilmapiirin avoimuudesta (Pruuki 2008, 28). Kuoroharjoituksissa sekä kuunnellaan toisia kuorolaisia ja ohjaajia että opitaan itse olemaan esillä. Kuoroharjoituksen tärkein anti voi lapselle olla se, että saa kertoa uudesta lemmikistä. Kuorossa lapsi saa kohdata sekä sisäisiä että ulkoisia haasteita ja toivon mukaan voittaa ne, koska kuoro on hänelle turvallinen sosiaalinen ympäristö kohdata kaikki nämä haasteet. Kuorossa kukaan ei ole yksin. Kuorossa lapset ovat jatkuvasti tekemisissä toisten lasten kanssa ja saavat leikkiessään ja laulaessaan välineitä olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Hongisto-Åberg ym. 1994, 106). Lauluja harjoitellessa opitaan myös kuuntelemaan toisia ja tekemään asioita ryhmänä. Yhdessä laulaminen yhdistää, luo yhteishenkeä ja pitää sitä yllä. Mielestäni yksi kuoron kasvatuksellinen tehtävä on opettaa lapsille pitkäjänteistä työskentelyä tänä aikana, kun valloillaan on kaikki tänne, heti -mentaliteetti. Yhteiskunnan nopea elämänrytmi tekee myös lapsista kärsimättömämpiä ja levottomampia, mistä ei voida tietenkään syyttää lapsia. Mielestäni on hyväksi antaa lapsille kokemusta siitä, miltä tuntuu