VIETNAMILAISTEN TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN SUOMESSA

VIETNAMILAISTEN TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN SUOMESSA Heli Blommendahl Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Blommendahl, Heli. Vietnamilaisten terveyskäyttäytyminen Suomessa. Helsinki, syksy 2004, 69 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja terveysala, sairaanhoitaja (AMK). Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvat Suomessa asuvien vietnamilaisten terveyskäyttäytymistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää käyttävätkö vietnamilaiset terveydenhuoltopalveluita, ja mitä mieltä ovat niistä. Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla kolmelta vietnamilaiselta naiselta. Aineistosta nousee kolme pääteemaa. Ensinnäkin, vietnamilaiset pitävät terveyttä yllään elämäntavoillaan. Terveellisiksi elämäntavoiksi he nimeävät levon, liikunnan ja ravitsemuksen. Toiseksi, yhteisöllisyyden merkitys vietnamilaisten terveyskokemuksessa osoittautui merkittäväksi. Kolmas teema kertoo vietnamilaisten toiminnasta heidän sairastuttuaan. Etenkin ravitsemuksella on suuri vaikutus vietnamilaisten terveyteen. Ravintoaineita käytetään niin ennaltaehkäisyyn, kuin sairaudenhoitoonkin. Tutkimuksesta oli nähtävissä, että mitä enemmän vietnamilaiset ovat yhteydessä muuhun vietnamilaiseen yhteisöön, sitä enemmän heillä on vietnamilaisia tapoja terveyskäyttäytymisessä. Lisäksi terveyskäyttäytyminen on vahvemmin vietnamilaista, mitä myöhemmällä iällä he tulevat Suomeen. Vietnamilaiset käyttävät terveydenhuoltopalveluja muiden hoitomuotojen kokeilun jälkeen. He ovat iloisia palvelujen laajuudesta. Heidän mielestään palvelu on hyvää, kun potilas huomataan ja kohdataan riittävän ystävällisesti. Tutkimuksesta esiin nouseva haaste terveydenhuollolle on niin vietnamilaisten, kuin muidenkin maahanmuuttajien kulttuurin tunteva kohtaaminen. Myös eettiset kysymykset suhtautumisesta maahanmuuttajien tapoihin nousee haasteeksi. Lisäksi tulkkaus palvelua tulisi parantaa. Asiasanat: Vietnamilainen; terveyskäyttäytyminen; terveys; Suomi; perinteinen hoito, kvalitatiivinen tutkimus; teemahaastattelu

ABSTRACT Heli, Blommendahl. Health Behavior of Vietnamese in Finland. Helsinki, Autumn 2004. Language: Finnish, 69 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconia Social Welfare, Health Care and Education; Bachelor of Nursing The purpose of this thesis is to describe the kind of health behavior Vietnamese people have in Finland. The aim of the study is to establish the opinion ethnic Vietnamese have of the Finnish health care system. In Finland, there are an increasing number of people visiting health care units who are not ethnically Finnish. At the same time, there has been a lot of discussion about how personnel at health care units can more effectively relate with clients from different cultures. Perhaps this study will help personnel to relate with Vietnamese clients through a greater knowledge of their health behavior. The thesis involves qualitative research. The material in this study was collected through three theme interviews with Vietnamese women. The data was analysed using content analysis. Three themes arose from the data. Firstly, nutrition plays a big role in how Vietnamese deal with health as an issue. Vietnamese people believe that regular intake of nutritious foods is one of the best ways of prevention and treatment of disease in their culture. Secondly, varying social environments influence individuals health behavior in different ways. Variation of their health habits depends on how much time they spend with other Vietnamese and how old they were, when they migrated or moved to Finland. Some Vietnamese living in Finland still use traditional medicines. Thirdly, the data indicated that Vietnamese people are happy to utilize the Finnish Health Care System. They are fairly confident in the services provided and appreciate the effort taken when greeted kindly and politely. The results indicate that it is a challenge for Finnish personnel at health care units to connect with and relate with Vietnamese citizens. Vietnamese language Interpretation services should be developed among Finnish health care units. A greater awareness of the Vietnamese sub-culture in Finland would also benefit health care unit personnel. Key words: Vietnamese; health behavior; traditional medicine; Finland; qualitative research; theme interview

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 6 2 VIETNAMILAISET SUOMESSA 8 2.1 Vietnamilainen, suomalainen vai Suomen vietnamilainen? 11 2.2 Vietnamilaisten terveys ja terveystottumukset 11 2.3 Vietnamilaisten terveydenhuolto Suomessa 12 3 TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN 15 3.1 Terveyskäyttäytymisen määrittely 15 3.2 Vietnamilainen terveyskäyttäytyminen 18 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 22 4.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tehtävät 22 4.2 Tutkimusmenetelmät 23 4.3 Teemahaastattelu aineistonkeruumenetelmänä 23 4.4 Analyysi 26 5 TUTKIMUSTULOKSET 28 5.1 Terveet elämänohjeet 28 5.1.1 Lepo 29 5.1.2 Liikunta 30 5.1.3 Ravitsemus 31 5.2 Yhteisöllisyys 36 5.3 Sairaus ja arkipäivän toiminnot 41 5.3.1 Burana ja Finrex 42 5.3.2 Temput ja uskomukset 43 5.3.3 Terveyspalvelut 46

6 POHDINTA 51 6.1 Johtopäätökset 51 6.2 Luotettavuus ja eettisyys 55 6.3 Jatkotutkimusaiheita 58 6.4 Tutkimuksen merkitys 58 LÄHTEET 62 Liite 1. Teemahaastattelun runko 68 Liite 2. Analyysitaulukko 69

1 JOHDANTO Kansainvälisyys on jo pitkään ollut osa Suomen arkea. Suomen rajoja on ylitetty monessa eri tarkoituksessa. Viimeisen vuosisadan aikana yli miljoona suomalaista muutti ulkomaille mm. töiden pariin (Oinonen 1999). Maastamuutto onkin lähivuosien aikana vaihtunut maahanmuutoksi. Suomen maahanmuuttajaväestö on kasvanut huomattavasti 1990-luvun alusta lähtien (Räty 2002, 7). Vietnamilaiset ovat osa Suomessa asuvaa maahanmuuttajaväestöä. Vietnamilaisilla, kuten muillakin maahanmuuttajilla, on omat kulttuurijuurensa, tapa toimia ja esimerkiksi hoitaa omaa terveyttään. Maahanmuuttaja-asiakkaiden, kuten vietnamilaisten, kohtaaminen on monelle työntekijälle uutta myös terveydenhuoltoalalla. Vietnamilainen ja suomalainen terveydenhuolto ovat osaltaan erilaisia. Opinnäytetyössäni selvitän Suomessa asuvien vietnamilaisten terveyskäyttäytymistä ja terveyspalveluiden hyödyntämistä. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalalla. Tulosten avulla voidaan ymmärtää vietnamilaisia paremmin ja näin auttaa heitä tehokkaammin. Suoritin yhden opintoihini kuuluvista harjoitteluista Kaakkois-Aasiassa, Kambodzhassa. Samalla matkalla minulla oli mahdollisuus käydä myös Vietnamissa. Halusin tehdä opinnäytetyöstäni sellaisen, joka jollakin tavoin liittyy kaakkoisaasialaiseen elämään, koska olen siitä kiinnostunut. Mielessäni oli monia aiheita, kuitenkin jouduin rajaamaan aiheen sellaiseksi, jonka voi toteuttaa Suomessa. Kambodzhalaisista minun olisi ollut vaikea tehdä tutkimusta, sillä heitä ei ole Suomessa moniakaan. Niinpä päädyin tutkimaan Suomessa asuvien vietnamilaisten terveyteen liittyviä seikkoja. Tutkimus tukee omaa ammatillista kasvuani lisäämällä tietouttani vietnamilaisten terveyskäyttäytymisestä ja toisaalta kykyä tarttua tulevassa työssäni heidän sekä muiden maahanmuuttajien hyvinvoinnin ongelmakohtiin. Opinnäytetyöni aiheeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia on niukasti. Maahanmuuttajien sopeutumista ja mielipidettä suomalaisesta terveydenhuollosta

7 on tutkittu jonkin verran. Usein nämä tutkimukset ovat kuitenkin somalialaisten näkökulmasta. Tilastokeskuksen tekemä tutkimus Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002 kertoi laajasti maahanmuuttajien elämästä sisältäen myös terveyskäyttäytymiseen liittyviä asioita. Tutkimukseen osallistui 345 pääkaupunkiseudulla asuvaa vietnamilaista. Tutkimus toteutettiin pakolaisille (somalialaiset ja vietnamilaiset) haastatteluina, ja lähimuuttajilla (venäläiset ja virolaiset) postikyselynä. (Nieminen, Paananen & Pohjanpää 2003, 39-40.) Amerikassa on tehty tutkimus Philadelphia-kaupungin vietnamilaisen yhteisön terveydenhuollon ongelmakohdista. Tutkimuksessa selvitettiin myös vietnamilaisten tietoisuutta sydän- ja verisuonisairauksista. Tutkimuksellaan he pyrkivät arvioimaan vietnamilaisen yhteisön terveydentilaa, terveyspalveluiden tavoittavuuden esteitä, sekä kulttuurisia uskomuksia. Tutkijoiden mukaan aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tieto sydän- ja verisuonisairauksista ja terveyspalveluiden käyttö ovat olleet alhaisia vietnamilaisyhteisössä. (Diamond, Pham & Rosenthal 1999.) Tutkijat Diamond JJ., Pham TM. ja Rosenthal MP. ovat Department of Family Medicine, Jefferson Medical College:sta. Laadullisessa tutkimuksessaan he haastattelivat yhteisössä perheitä, yksilöitä ja alueen terveydenhuollon työntekijöitä vuosina 1996-1997. (Diamond ym. 1999.) Tutkimustulokset osoittivat, että vietnamilaisessa yhteisössä tietoisuus verenpainetautia kohtaan oli odotettua suurempi, kun taas tietoisuus muista sydänsairauksista oli heikkoa. Vietnamilaisten keskuudessa terveyspalveluiden käyttö oli vähäistä. Suurimmat esteet terveyspalveluiden käyttämiseksi ovat tutkimuksen mukaan vieras kieli, sairausvakuutuksen puuttuminen ja välimatkat. Jotta terveyspalvelut olisivat saavutettavissa, vietnamilaiset toivoivat tulkattuja palveluita, korotet-

8 tua sairausvakuutusta ja oikeudenmukaisuutta palveluihin. Lisäksi he toivoivat heidän omalle kielelleen käännettyjä opetusmateriaaleja ja opetustunteja. Suurin osa yhteisön jäsenistä uskoi länsimaisen lääketieteen olevan vahvempi, nopeampi ja hoitavampi, kun taas vietnamilaisen kansanlääketieteen uskottiin olevan heikompi, hitaampi, mutta ennaltaehkäisevämpi. Tutkijoiden mukaan yhteisössä olisi tarpeellista aloittaa projekti, jonka tarkoituksena olisi kehittää vietnamilaisten ymmärrystä terveydestä, mikä taas ennaltaehkäisisi sairauksia ja edistäisi terveyttä. Lisäksi yhteisön jäsenille tulisi antaa heille kohdistettua hyvää hoitoa. (Diamond ym. 1999.) 2 VIETNAMILAISET SUOMESSA Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vietnamilaiset ovat 14. suurin Suomessa asuva kansallisuusryhmä. Vuonna 2001 Suomessa oli 2943 henkilöä, joiden syntymämaa oli Vietnam. (Nieminen ym. 2003,16-17.) Vuoden 2003 alussa Suomessa asui 3811 vietnamia äidinkielenään puhuvaa henkilöä, joista 1713 (45 %) henkilöä on Vietnamin kansalaisia (Aakkula 2004). Vietnamilaisten määrän vähentyminen viime vuosina johtuu siitä, että osa heistä on saanut Suomen kansalaisuuden (Räty 2002, 35). Emme siis voi tietää tarkkaa määrää Suomessa asuvista henkilöistä, jotka ovat kasvaneet vietnamilaisen kulttuurin ja elämäntavan ympärillä. Sillä osa heistä on esimerkiksi syntynyt Suomen kansalaisena perheeseen, joka on kuitenkin alkujaan Vietnamista. Tutkimuksessa tulee esille muutamia etniseen ryhmään liittyviä käsitteitä. Seuraavaksi erittelen niitä hieman ja kerron lyhyesti niiden merkityksestä. Etninen ryhmä eroaa valtaväestöstä syntyperältään, uskonnoltaan, kieleltään, tai perinteiltään. Yleensä etninen ryhmä asuu vähemmistönä valtaväestön keskuudessa. (Tilastokeskus 2004.)

9 Maahanmuuttaja on henkilö, joka muuttaa Suomeen tarkoituksenaan asua täällä vähintään vuoden (Tilastokeskus 2004). YK:n vuonna 1951 kirjoitetun pakolaissopimuksen mukaan pakolainen on henkilö, "-- jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta." Suomessa pakolaisiksi kutsutaan yleisessä kielenkäytössä myös henkilöitä, jotka ovat saaneet jäädä maahan suojelun tarpeen vuoksi tai humanitäärisistä syitä. (Tilastokeskus 2004.) Turvapaikanhakija on vainon kohteeksi joutunut henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta (Nieminen ym. 2003, 8). Hän on henkilö, jonka hakemusta ei vielä ole ratkaistu. Kun hakemus hyväksytään, tulee turvapaikanhakijasta pakolainen (Tilastokeskus 2004). Kiintiöpakolainen on henkilö, jolla on pakolaisen asema ja joka saapuu maahan tietyn pakolaiskiintiön puitteissa (Tilastokeskus 2004). Kansalaisuus tarkoittaa yhteisten historiallisten vaiheiden tuloksena syntyneen ryhmän jäsenyyttä (Nieminen ym. 2003, 9). Kansalaisuus voidaan vaihtaa muutettaessa toiseen maahan asumaan (Tilastokeskus 2004). Kun opinnäytetyössäni puhun vietnamilaisesta, en puutu siihen, onko hän maahanmuuttaja, pakolainen vaiko yleisesti ulkomaalainen. Vaikka hän olisikin Suomen kansalainen, viittaan henkilöön, joka on vietnamilaiseen etniseen ryhmään kuuluva henkilö ja jolla on sukujuuret Vietnamissa. Seppälä (1998, 14) toteaa nykyaikaa kutsuttavan monissa yhteyksissä maahanmuuttajien ja pakolaisten aikakaudeksi. Vuoden 2001 alussa maailmassa arvioitiin olevan noin 21.8 miljoonaa pakolaista. Vietnamin pakolaisia on maailmalla edel-

10 leen 280 000 henkilöä. (Räty 2002, 25-26.) Tällä hetkellä Suomessa on ulkomailla syntyneitä henkilöitä 152 100 (Tilastokeskus 2004). Suomi on osallisena Yhdistyneiden kansakuntien tekemään pakolaissopimukseen, ns. Geneven sopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 1968. Jokainen sopimuksen allekirjoittanut maa on velvollinen ottamaan vastaan turvapaikan hakijat ja tutkimaan heidän hakemuksensa. Lisäksi maat sitoutuvat huolehtimaan maahansa tulleista pakolaisista. (Räty 2002, 24-25.) Moni Vietnamista Suomeen tullut henkilö on näiden sopimusten ansioista saanut pakolaisena turvapaikan maastamme. Vietnamista on tullut pakolaisia Suomeen jo vuodesta 1979, jolloin se otti ensimmäiset 100 venepakolaista Pulau Bidongin saarelta Malesiasta (Seppälä 1998, 15). Siitä lähtien Suomeen on tullut vietnamilaisia pakolaisia useassa eri erässä. Ensimmäinen pakolaisaalto lähti Vietnamista vuonna 1975 heti Vietnamin sodan päätyttyä. (Räty 2002, 85.) Miljoonan ihmisen pakolaisaalto levisi eri puolille Kaakkois-Aasiaa. Pakomatka tehtiin yleensä veneillä, jotka lastattiin mahdollisimman täyteen. Merellä vaaroina olivat myrskyt ja rosvot, eikä kadonneiden määrästä ole tietoa. (Seppälä 1998, 15.) Pakolaisuuden syynä ovat olleet erilaiset ihmisoikeusrikkomukset (Räty 2002, 85-86). Maansa jättäneistä monet olivat henkilöitä, jotka tavalla tai toisella olivat olleet tekemisissä amerikkalaisten kanssa ja työskennelleet Etelä-Vietnamin armeijassa (Minh Canh 1991, 71). Suomeen pakolaisena tulleet vietnamilaiset ovat tulleet kiintiöpakolaisina pakolaisleireiltä ja perheenyhdistämisohjelmien kautta (Räty 2002, 86). Suomen kiintiöpakolaisten valintakriteerit ovat varsin humanitaariset, sillä Suomi on vastaanottanut kiintiössään vammaisia ja sairaita pakolaisia sekä pitkään leirillä olleita. Vuonna 1983 saapui Kaakkois- Aasian pakolaisleiriltä 143 vietnamilaispakolaisten ryhmä, joka oli ns. vammaisryhmä, johon kuuluin 44 vammaista omaisineen. (Kokkarinen & Kouki 1995, 15.)

11 Poiketen esimerkiksi somalialaisista maahanmuuttajista, vietnamilaiset ovat asettuneet eri puolille Suomea. Pääkaupunkiseudulla asuu vajaat 40 % Suomen vietnamilaisesta väestöstä. Suurin ikäluokka on 15-35 - vuotiaat. Tutkimuksen mukaan vuonna 2001 Suomessa asuvien vietnamilaisten työttömyysaste oli 45 %. 3 %:lla heistä on korkeakoulututkinto. (Nieminen ym. 2003, 20, 26, 31.) 2.1 Vietnamilainen, suomalainen vai suomenvietnamilainen? Yksilön identiteettimalli on muotoutunut yhteisön elämäntavan ja kulttuuriperinnön mukaan ja niiden kautta hän on omaksunut yhteisönsä normit, arvot ja asenteet (Manninen 1984, 107-108). Ei ole tarkoitus pyrkiä siihen, että ulkomaalaiset jättäisivät oman kulttuuri-identiteettinsä, vaan, että he ymmärtäisivät uudessa kotimaassaan toimivan kulttuuriympäristön siihen kuuluvine tapoineen. "Vietnamilainen, suomalainen vai suomenvietnamilainen?" Tätä tutkija Oinosen (1999) asettamaa identiteettikysymystä pohtii varmasti moni Vietnamista Suomeen muuttanut henkilö. Ei ole yhtään epäiltävää, etteikö identiteetti ole eksyksissä monien muutosten keskellä. Lisäksi uudessa ympäristössä maahanmuuttajasta on voinut tulla passiivinen vastaanottaja, kun kotimaassaan hän onkin voinut olla aktiivinen toimija ja tiennyt kuinka eri tilanteissa toimitaan. Hän on mahdollisesti joutunut jättämään menestyvänkin työnsä eikä voi erilaisessa ja uudessa yhteiskuntajärjestelmässä toteuttaa omia kykyjään ja taitojaan. Nämä asiat vaikuttavat myös psyykkiseen hyvinvointiin, kuten itsetuntoon ja itseluottamukseen. 2.2 Vietnamilaisten terveys ja terveystottumukset Ensimmäiset Kaakkois-Aasian pakolaisten terveydelliset tulotarkastukset tehtiin vuonna 1979 Auroran sairaalassa. He koostuivat vietnamilaisista, Kiinan vietnamilaisista (Forsman, Kyrönseppä, Lehtonen & Salovaara 1993, 573) ja khmereistä

12 (Kokko 1995, 15). Terveystarkastuksissa löydettiin odotusten mukaan runsaasti infektioita, jotka olivat pakolaisten tulovaiheen pääasialliset terveydelliset ongelmat. Iho- ja hammasinfektioiden lisäksi yli puolelta löytyi suolistopatogeenejä, kuten loisia, patogeenisiä bakteereja, jopa poliovirusta. B-hepatiitti-viruksen kantajiksi todettiin noin 15 % tutkituista kaakkoisaasialaisista. Harvinaisempia löydöksiä olivat tuberkuloosi, piilevä kuppa, lepra ja malaria. Muita Kaakkois-Aasian pakolaisryhmissä todettuja löydöksiä olivat diabetes, hypertonia, sydänvika, sekä kehitysvamma tai -häiriö. (Forsman ym. 1993, 573-574.) Vuonna 2001 tehty tutkimus osoittaa, että puolet Suomessa asuvista vietnamilaisista kokee terveytensä hyväksi, ja joka viides melko hyväksi. Yleisimmiksi oireeksi vietnamilaiset kokevat päänsäryn, jota potee 45 % ainakin kerran kuussa. 22 %:lla on työntekoa tai sosiaalista kanssakäymistä haittaava pitkäaikaissairaus. Joka kuudes vietnamilainen kokee hampaittensa terveydentilan huonoksi tai erittäin huonoksi. (Nieminen ym. 2003, 104-108.) Maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan vietnamilaisista miehistä tupakoi 46 % ja naisista 3 %. Suomen valtaväestöön verrattuna vietnamilaiset käyttävät alkoholia vähän. Mitään alkoholijuomia viimeisen vuoden aikana ei ollut käyttänyt 66 % tutkimukseen vastanneista naisista ja 18 % miehistä. Vastaavat prosenttiluvut koko väestöstä ovat 8 ja 9. Puolet vietnamilaisista ilmoitti harrastavansa liikuntaa kaksi kertaa viikossa tai useammin vähintään puoli tuntia kerrallaan. (Nieminen ym. 2003, 113-117.) 2.3 Vietnamilaisten terveydenhuolto Suomessa Saapuessaan Suomeen pakolaiset hyödyntävät terveyspalveluita. Turussa tehdyn selvityksen mukaan (yhteensä 951 henkeä) 15-vuotiaat ja sitä vanhemmat vietnamilaispakolaiset tekivät ensimmäisen vuoden Suomessa olo vuoden aikana lääkärin vastaanotolle keskimäärin 5 käyntiä ja alle 15-vuotiaat 4.1 käyntiä. (Fors-

13 man ym. 1993, 575.) 75 % suomalaisista on sitä mieltä, että monet ulkomaalaiset tulevat Suomeen vain käyttääkseen hyväksi sosiaalietujamme, joista yksi keskeisimmistä kohdista on monipuoliset ja hyvin saatavilla olevat terveydenhuoltopalvelut (Tuominen 1998, 23). Jos terveydenhuoltohenkilöstökin suhtautuu ulkomaalaistaustaisiin asiakkaisiinsa Suomen valtaväestön mukaisella asenteella, voi työn tulos olla tehoton. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden on osattava palvella erilaisista kulttuuritaustoista tulevia asiakkaita (Räty 2002, 7). Jotta kokonaisvaltainen hoito toteutuisi, tulee terveydenhuollon ammattihenkilön huomioida maahanmuuttajan tausta ja näkökulma eri asioista. Hoitohenkilökunnan tulisi ymmärtäväisesti kohdata ja palvella vaikeistakin taustoista tulevia maahanmuuttajia. Tällöin voi terveydenhuoltopalvelu olla tasa-arvoista muun valtaväestön kanssa. Yhteiskunnan tehtävänä on tarjota jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet terveyteen ja toimintakyvyn turvaamiseen. Toiminnan perustana ovat ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus sekä tasa-arvoiset oikeudet ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvolla tarkoitetaan ihmisten yhtäläistä kohtelua riippumatta heidän asuinpaikastaan, sosiaalisesta ja etnisestä taustastaan, kielestään, uskonnostaan, iästään, sukupuolestaan, elämäntavoistaan ja muista ominaisuuksistaan. (Stakes 1994, 21, 81; Raatikainen 1998, 58-59.) Suomalainen terveydenhuollon toiminta pohjautuu suomalaiseen kulttuuriin ja arvomaailmaan. Vaikka haluamme tasa-arvoisesti hoitaa jokaista terveydenhuollon asiakastamme, emme kuitenkaan voi muuttaa terveydenhuoltojärjestelmäämme maahanmuuttajien kulttuurisidonnaisten erityistottumusten mukaisesti. Emme esimerkiksi voi joustaa vastaanottoajoissa kunkin etnisen ryhmän aikakäsitteen mukaisesti. Heidän tulisi asiakkaina mukautua suomalaisen terveydenhuoltosysteemin mukaisiin vaatimuksiin. (Tuominen 1998, 20-21.) Oma kokemukseni on, että aasialaiset ovat yleisesti ottaen tunnollisia ihmisiä. He pitävät täsmällisesti yhteisistä sopimuksista kiinni. Joten uskoisin, että vietnamilaisten kohdalla ei tule on-

14 gelmia ajanvarausten suhteen, sillä he pyrkivät olemaan aikaisin sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Lisäksi heidän kulttuuristaan nouseva auktoriteettien kunnioittaminen ohjaa heidän käytöstään niin, että he ovat hyvin kunnioittavaisia ja ystävällisiä hoitohenkilökuntaa kohtaan. Voimme terveydenhuollon työntekijöinä olla helpottamassa maahanmuuttajia mukautumaan systeemeihimme toimimalla mukauttajina. Voimme sanoa, että pyrimme integroimaan, kotouttamaan maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä maahamme. (Tuominen 1998, 20.) Uuteen kotimaahan kotoutuminen ei ole helppoa ja siihen tarvitaan ympäristön tukea (Räty 2002, 8). Suomalaisen terveydenhuollon ja sen työntekijöiden on hyvin vaikeata muuttaa toimintaansa vastaamaan vieraista kulttuureista tulevien asiakkaidensa odotuksia. Pyrkimyksenä voi kuitenkin olla eri kulttuuritaustoista tulevien ymmärtäminen ja sitä kautta hoitomyöntyvyyden ja hoitotuloksen paraneminen. Kun tunnemme paremmin ulkomaalaisten käsityksiä, kulttuurisia erityispiirteitä ja arvomaailmaa, pystymme entistä nopeammin sopeuttamaan heidät toimimaan suomalaisessa terveydenhuollossa siten kuin terveydenhuoltojärjestelmämme sujuva toiminta edellyttää. (Tuominen 1998, 20-21.) Tämä kuitenkin vaatii terveydenhuollon työntekijöiltä opiskelua, tutustumista ja totuttelemista sellaisiinkin toimintatapoihin, jotka voivat tuntua oudoilta ja asioita mutkistavilta (Kokko 1995, 11). Terveydenhuollon henkilökunnalla ja maahanmuuttaja-asiakkailla saattaa olla erilaisia käsityksiä asiakkaan tilasta, käyttäytymissäännöistä, ajasta tai häveliäisyydestä. Nämä voivat olla esteinä sujuvan yhteisymmärryksen saavuttamisessa. Työntekijöiltä vaaditaan herkkyyttä oivaltaa, mistä vuorovaikutustilanteissa ja asiakkaan käyttäytymisessä on kysymys. Vaikka työntekijällä ja asiakkaalla olisi yhteinen kieli, on silti oltava tietoinen myös ei-sanallisen viestinnän merkityksestä ja kulttuurisidonnaisuudesta. On hyvä muistaa, että myös työntekijän persoona, sukupuoli, puhe-, pukeutumis- ja käyttäytymistavat vaikuttavat siihen, miten asiakas häntä tulkitsee. Kohdattaessa eri kulttuuritaustoista tulevia maahanmuuttajia tulee

15 hallita oikea puhuttelutapa, sillä se on kunnioituksen ja kohteliaisuuden osoitus. Vietnamilaiset odottavat yleensä teitittelyä. Suomessa katsekontakti viestii rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta Aasiassa silmiin katsomisen välttäminen voi viestiä kunnioitusta. Keskustelu aasialaisten kanssa tulisi olla varovaista ja hienotunteista. Aasialaisten kanssakäyminen vieraampien henkilöiden kanssa on muodollista, jossa molemmat keskustelijat varjelevat itseään ja toista häpeälliseltä kasvojen menetykseltä. Käytännössä tämä voi toteutua niin, että kaikkiin kysymyksiin vastataan myöntävästi. (Soivio 1995, 18, 25.) Lisäksi on hyvä muistaa, että aasialaisen hymy ei välttämättä merkitse iloa tai tyytyväisyyttä, vaan sen taakse usein piiloutuu pelkoa, tietämättömyyttä tai hämminkiä. 3 TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN 3.1 Terveyskäyttäytymisen määrittely WHO:n Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -toimintaohjelman tavoitteissa todetaan myönteisen terveyskäyttäytymisen merkitsevän yksilöiden tietoista pyrkimystä ylläpitää aktiivisesti sekä omaa, että toisten terveyttä (WHO 1988, 81). Terveyskäyttäytymiseksi yleensä rajataan ne käyttäytymisen piirteet, joilla on olennainen merkitys henkilön terveydelle (Kunttu 1997, 16). Kunttu (1997, 16) toteaa Upanne ja Klaukkaan viitaten (1974) terveyskäyttäytymisen tarkoittavan niitä yksilön toimintoja, joilla on merkitystä terveyden säilymisen, sairastumisen ehkäisyn, oireettoman sairauden paljastumisen ja riittävän varhaisen terveyspalveluihin hakeutumisen kannalta. Ihminen on tiedostava ja aktiivinen toimintansa ohjaaja, siksi hän voi halutessaan omilla päätöksillään ja käyttäytymisellään vaikuttaa terveyteensä. Tämä vaatii pätevää tietoa. (Härkäpää 1993, 35.) Kuitenkaan terveystieto ei ole suorassa yhtey-

16 dessä terveyskäyttäytymiseen, kuten aikaisemmin oletettiin, vaan korkean tietouden omaavakin henkilö saattaa käyttäytyä epäterveellisesti (Kunttu 1997, 20). Mutta kun ihminen osaa arvostaa terveyttään (Härkäpää 1993, 35), on kiinnostunut siitä ja on kykenevä toimimaan sen hyväksi, voi hänen käyttäytymisensä olla myönteistä hänen terveytensä kannalta (Kunttu 1997, 20 ). Terveyden kannalta merkitykselliset tottumukset ja tavat muodostuvat vähitellen monien erilaisten tekijöiden vaikutuksesta. Niihin ovat osallisina ihmisen psykososiaalinen ympäristö - niin yksilön persoonalliset piirteet, sosiaaliset suhteet kuin yhteiskunnan rakenteellisetkin tekijät. Vaikka terveyskäyttäytymisen perustan katsotaankin kehittyvän varsin pysyväksi jo nuorena, käyttäytymismuutoksia tapahtuu kuitenkin läpi koko aikuisiän. (Kunttu 1997, 18.) Perhe ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat monin tavoin terveyskäyttäytymiseen. Sosiaalisten suhteiden laatu ja suhdeverkoston rakenne vaikuttavat esimerkiksi terveyspalveluidenkäyttöön; rakenteesta ja laadusta riippuen ne voivat joko edistää tai estää terveyspalvelujen käyttöä. Esimerkiksi kuuluminen sosiaaliseen ryhmään, jonka keskinäiset siteet ovat vahvoja ja jonka kulttuuriin kuuluu tietynlainen epäluottamus virallisia terveyspalveluja kohtaan, voi estää terveyspalvelujen käyttöä. (Geertsen 1988, 141.) Myös koulutus ja tulotaso vaikuttavat elintapojen kautta terveyskäyttäytymiseen (Gochman 1988, 10). Terveyskäyttäytyminen on osa ihmisen elämäntyyliä (Kunttu 1997, 18). Terveyskäyttäytymiseksi voidaan kutsua henkilön ominaisuuksia kuten uskomuksia, odotuksia, motiiveja, arvoja ja havaintoja. Myös erilaiset persoonallisuuden piirteet, tunnetilat ja käyttäytymisen muodot, toiminnat, tavat ja tottumukset liittyvät terveyden ylläpitämiseen, palauttamiseen ja parantamiseen. Terveydentila sinällään ei ole terveyskäyttäytymistä, mutta henkilön oma käsitys tai kokemus omasta terveydentilastaan tai sen muutoksesta voidaan lukea kuuluvaksi terveyskäyttäytymisen alueeseen. (Gochman 1988, 3.)

17 Kolbe (1988, 382) on jakanut terveyskäyttäytymisen yhdeksään luokkaan: Hyvinvointiin pyrkivä käyttäytyminen (wellness behavior): mikä tahansa itseään terveenä pitävän ihmisen käyttäytymisen muoto, jonka päämääränä on vielä paremman terveyden saavuttaminen. Ennaltaehkäisevä terveyskäyttäytyminen (preventive health behavior): mikä tahansa itsensä terveeksi kokevan ihmisen käyttäytymisen muoto, jonka tarkoituksena on ehkäistä sairaus tai todeta se oireettomassa vaiheessa. Sairastumisriskinsä kasvaneeksi kokevan terveyskäyttäytyminen (at-risk behavior): käyttäytyminen, jonka tarkoituksena on ehkäistä sairauden puhkeaminen tai todeta se oireettomassa vaiheessa, silloin kun henkilö kokee itsensä terveeksi, mutta pitää riskiään sairastua tavanomaista suurempana. Sairauskäyttäytyminen (illness behavior). sairaaksi itsensä kokevan henkilön toiminta tilansa määrittämiseksi ja oikean hoitokeinon löytämiseksi. Itsehoidollinen toiminta (self-care behavior): itseään sairaana pitävän henkilön toiminta oman voinnin kohentamiseksi, kun se tapahtuu pääasiassa ilman ammattihenkilön apua ja henkilö kykenee suoriutumaan normaaleista velvollisuuksistaan. Sairaan rooli (sick-role behavior): itseään sairaana pitävän henkilön toiminta, jolloin hän joutuu turvautumaan ammattihenkilön apuun sekä laiminlyömään osan velvollisuuksistaan. Raskauden ehkäisykeinot (reproductive behavior): raskauden ehkäisemiseen tarkoitetut toiminnot. Vanhempien terveyskäyttäytyminen (parenting health behavior): vanhempien toiminta lapsensa terveyden varmistamiseksi, ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.

18 Terveyteen liittyvä sosiaalinen toiminta (health-related social action): henkilön yksin tai yhdessä muiden kanssa suorittama toiminta, jonka tarkoituksena on vaikuttaa terveydenhuollon palvelujen tarjontaan, kaupallisiin tuotteisiin, ympäristöön ja virallisiin säädöksiin. (Kolbe 1988, 382.) 3.2 Vietnamilainen terveyskäyttäytyminen Kuten edellä on käsitelty, terveydenhuoltohenkilöstön työtä helpottaa, jos se tuntee asiakkaansa, tässä tapauksessa vietnamilaisen, käyttäytymissyitä suhteessa terveyteen ja sairauteen sekä niiden huoltoon. Helposti saatamme tuomita tai väheksyä vieraan kulttuurin terveydenhuoltomenetelmää. Tuomisen (1998, 28) mukaan se on perusteetonta ja harkitsematonta, sillä maahanmuuttajalla saattaa olla vakaa usko entisessä kotimaassaan käytettyihin terveyden edistämisen käytäntöihin, ovathan ne auttaneet häntä ja hänen perhettään kautta vuosisatojen. Ihmisellä on suuri vastuu omasta terveydestään, koska hän tekee elämänsä varrella paljon ratkaisuja, jotka haittaavat tai edistävät sitä. Useimmat ihmiset haluavat pysyä terveinä ja vaikuttaa toimintakykynsä säilymiseen ja ylläpitämiseen. Terveyteen vaikuttavat sekä yksilölliset ja yhteisölliset että paikalliset ja globaaliset tekijät. (Stakes 1994, 8, 66.) Perinteisessä vietnamilaisessa lääketieteessä terveydenhuollon tapoja on monia. Yhdessä pyritään parempaan terveyteen parantamalla elämäntapoja, kuten levon, työn ja syömisen tasapainoa. Toisessa tavassa tauteja hoidetaan ja ehkäistään nauttimalla luonnonantimia lääkkeinä. Kolmannessa taas pyritään tavalla tai toisella lepyttämään ja karkottamaan pahat henget, jotka ovat taudinaiheuttajia. Nämä kaikki keinot elävät rinta rinnan ja ne ovat juurtuneet Vietnamin kansan perinteisiin kulkeutuen sukupovilta toisille. (Lopez 2004, 1-2.)

19 Itämainen lääketiede on kehittynyt Kiinan, Pohjois-Vietnamin ja muiden sen alueen etnisten kansojen keskuudessa. Tätä itämaista lääketiedettä kutsutaan myös 'Dong Y'-lääketieteeksi. Dong Y-teoria pohjautuu Qi:n vaikutusten tarkkailuun. (Hue Chan 2003, 1.) Qi on koko kiinalaisen lääketieteen peruskäsite (Hytönen 1997, 84). Qi on energiaa (Hue Chan 2003, 1), josta koostuu niin ihminen kuin koko maailmankaikkeuskin (Hytönen 1997, 87). Sillä on monta eri muotoa kuten ihmisen sisimmän energia (Qi), ruoan energia (Qi) ja mielen energia (Qi) (Hue Chan 2003, 2). Qi ilmenee ihmisessä aineellisena ja aineettomana, silmin havaittavina kudoksina ja nesteinä sekä myös henkisinä ominaisuuksina ja tunteina (Hytönen 1997, 87). Itämaisen lääketieteen mukaan Qi on myös "polttoaine" eli veri, joka on varastoitunut kehoomme. Kaikki Qi ihmisessä on periytynyt vanhemmilta (Hue Chan 2003, 2). Itämaisen lääketieteen mukaan ihminen voi myös tahdollaan vaikuttaa terveytensä säilymiseen tai sen menetykseen. Jos hänen tapansa työskennellä ja levätä, syödä ja juoda, käyttää aistejaan ja noudattaa halujaan ei sopeudu ympäristön oloihin, rytmeihin ja muutoksiin, hän asettaa elämän tasapainonsa ja terveytensä alttiiksi häiriöille. Tällaisista häiriöistä voi kehittyä sairaus. (Hytönen 1997, 199-201, 225.) Kehitysmaissa, joihin Vietnam lukeutuu, länsimaisen lääketieteen terveydenhuollon osuus on pieni ja etenkin maaseudulla sairaudet hoidetaan pääosin perinteisten hoitokeinojen avulla (Soivio 1995, 21).Vietnamilaiset eivät käy lääkärissä usein, eivätkä yleensä käytä länsimaisia lääkkeitä, ellei mitään erityisen vakavia taudin oireita esiinny (Minh Canh 1991, 64). Sitä vastoin luonnosta löytyvää lääkitystä käytetään runsaasti. Lääkitys, joka pohjautuu trooppisiin kasveihin ja eläimiin, on elänyt Vietnamissa kauan polveutuen perinteenä sukupolvelta, heimolta tai etniseltä ryhmältä toiselle. (Lopez 2004, 1.) Vietnamilainen farmaseutti Nguen Xuan Thu esittelee (2004, 1) Vietnamin eläinkuntaan perustuvaa perinteistä lääketiedettä ja lääkehoitoa. Hänen mukaansa hyönteiset, nilviäiset, kalat, matelijat ja nisäkkäät ovat yleisesti käytettyjä ja tehokkaita parannuskeinoja.

20 Pyörtymistä voi ehkäistä syömällä valkosipulia, vatsakipua helpotetaan nauttimalla inkivääriä ja pahoinvoinnin lievittämiseen juodaan tangerinestä (sitrus-hedelmä) tehtyä lientä. Pureskelemalla teelehtiä tai guava-hedelmän silmuja voidaan taas pysäyttää ripulin oireet. Punataudin oireita helpottamaan pureskellaan aprikoosin lehtiä. Lähes jokainen vietnamilainen ymmärtää, että flunssaa hoidetaan sipulilla terästetyllä riisivellillä tai pään alle sijoitetulla yrtti-tuoksuisella vaatteella. (Lopez 2004, 1.) Kun silkkiperhosen toukkaa nautitaan kuivattuna, on sen havaittu vaikuttavan parantavasti lasten kouristuksiin. Lisäksi sitä käytetään sukupuoliviettiä kiihottavana aineena. Silkki toukan uloste ehkäisee reumaa ja verenvuotoa. Diureettina eli nesteenpoistajina käytetään sirkkoja, joilta on poistettu jalat ja siivet. (Xuan Thu 2004, 1.) Hunajaa käytetään ravintona. Lisäksi on todettu sen parantava vaikutus vatsavaivoihin, kuivaan yskään ja laryngiittiin. Hunajaa käytetään myös voiteena paiseisiin, haavoihin ja palovammoihin. Lähiaikoina ollaan kyetty hyödyntämään myös mehiläisten myrkkyä. Sitä annetaan ihonalaisina injektioina reumaa, bronkiittista astmaa, korkeaa verenpainetta ja kroonista päänsärkyä vastaan. (Xuan Thu 2004.) Esi-isien hengillä ja terveydellä on suoranainen yhteys kiinalaisessa lääketieteessä. Vielä tuhat vuotta ekr. vainajien henkien hyvinvoinnista huolehtiminen oli tärkein tapa hoitaa omaa ja perheen terveyttä. Esi-isien lepyttäminen ei kuitenkaan ole jäänyt historiaan, vaan on osa tämän päivän itämaista uskoa terveyden hallintaan. (Hytönen 1997, 197.) Kun vietnamilainen sairastuu vakavasti, hän pyytää anteeksiantoa uhraamalla esi-isien hengille ruokaa ja rukoilee puhdistusta. Monet käyvät ennustajien, buddhalaisten munkkien, Tao-pappien tai noitien luona varmistuakseen taudin aiheuttaneesta hengestä. Toisinaan sairastava pidättäytyy ruoasta ja menee temppeliin yöpymään toivossa, että näkisi unessa taudinaiheuttaja-hengen, jotta voisi lepyttää sitä. Vietnamilainen raskaana oleva nainen käyttää amulettia suojellakseen sikiötä pahoilta hengiltä. Kun lapsi on syntynyt, hänen to-

21 dellista nimeään ei lausuta vuoteen, jotta pahat henget eivät huomaisi häntä, ja aiheuttaisi lapselle sairauksia. (Lopez 2004, 2.) "Cao Gio" (coining) on Kaakkois-Aasiassa yleinen hoitomuoto, kivun, kuumeilun, oksentelun ja päänsäryn hoitoon. "Coining"-hoitomuodossa mentholi-öljyä tai - voidetta levitetään kipeän ruumiinosan ylle; kylkiluiden väliin, joko selän tai rinnan puolelle, käsivarsiin tai selkärangan molemmin puolin. Kolikolla vedetään voimakkaita vetoja näiden kehonosien iholla. Hoidon taustalla on uskomus, että se poistaa "pahaa tuulta" ihmisestä. Toimenpidettä voi tehdä kaikenikäisille aina muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta lähtien. Toimenpiteen voi suorittaa kuka tahansa aikuinen henkilö. Toimenpiteessä iholle tulee pinnallisia, remmin iskua muistuttavia jälkiä. Vietnamilaiset ja muut sen alueen kansat uskovat, että jos iholle jäävät jäljet ovat punaisen-violetit on "paha tuuli" lähtenyt ihmisestä, mutta jos jälki on vain punertava, on potilaan mentävä lisähoitoon lääkärin tai kansanparantajan vastaanotolle. (Shreiner 1981, Andrewsin 1998, 128 mukaan.) Kaakkois- Aasiassa ollessani huomasin, että tämä toimenpide on erittäin yleinen niin Kambodzhassa, Vietnamissa kuin Laosissakin. "Coiningia" tehtiin mm. toreilla ja kadun varsilla bambumatolla tai myyntilaverilla. "Cao Gio":ssa käytettiin usein kolikon asemasta myös metallilusikkaa. Myös kuppaus ("cupping") on yleinen kivun, kehosäryn ja pääsäryn hoitomuoto Vietnamissa. Siinä on ideana luoda iholle alipaine pienen kupin avulla. Kuppauksen uskotaan poistavan myrkyllisiä aineita kehosta. Mitä isompi mustelma kuppauksessa syntyy, sitä vakavampi sairauden uskotaan olevan. Kuppaus tehdään kahdella tai neljällä kupilla rintakehän molemmin puolin, vatsan alueelle, selkään tai yhdellä kupilla otsalle. Kuppaus on kivulias toimenpide. Sitä voidaan tehdä aikuisille, joskus myös varhaisnuorille. Muista Kaakkois-Aasian maista poiketen, joissa kuka tahansa aikuinen henkilö voi toteuttaa toimenpiteen, täytyy Vietnamissa toimenpiteen suorittajan olla osaava sairaanhoitaja tai kansanparantaja. (Shreiner 1981, Andrewsin 1998, 128-129 mukaan.)

22 Yskän, kuumeen, kivun, ruokahaluttomuuden ja huimauksen yleisenä hoito- ja ehkäisykeinona käytetään "Bat Gioa" (pinching), eli "nipistelyä". Siinä tehdään etu- ja keskisormilla voimakkaita ja nopeita nipistysliikkeitä potilaan iholle. Ennen toimenpidettä ihoa hierotaan "Tiger Balm"-voiteella, joka on helposti imeytyvää, mentholia sisältävää voidetta. Toimenpide voidaan tehdä mm. otsalle, nenän varteen, kaulalle, rintakehän alueelle, olkavarsiin, selkään, joko selkärangan mukaisesti, tai selkärangan molemmin puolin. Uskotaan, että "Bat Giao" poistaa ihmisestä pahaa tuulta tai myrkyllisiä elementtejä. Toimenpiteen voi suorittaa aikuinen ihminen 10- vuotiaille ja sitä vanhemmille. Toimenpide on erittäin yleinen hoitokeino niin Vietnamissa kuin muissakin Kaakkois-Aasian maissa. (Shreiner 1981, Andrewsin 1998, 129 mukaan.) 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tehtävät Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Suomessa asuvien vietnamilaisten terveyskäyttäytymistä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä suomalaisen hoitohenkilökunnan tietoutta ja valmiutta kohdata vietnamilainen potilas tuntemalla hänen terveystapojaan ja tietämällä, kuinka heidän kulttuurissaan toimitaan. Tutkimustehtävänä on selvittää: 1. Minkälainen on vietnamilaisten terveyskäyttäytyminen Suomessa? 2. Käyttävätkö vietnamilaiset terveydenhuoltopalveluita? 3. Mitä mieltä he ovat terveydenhuoltopalveluista?

23 4.2 Tutkimusmenetelmät Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (1997, 161) mukaan kvalitatiivinen lähestymistapa tällaiseen aiheeseen on luonnollisin, koska aihetta on tutkittu vain vähän. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet nimenomaan muita, vieraita kulttuureja tutkivat antropologian piirissä (Alasuutari 2001, 231). Tutkijan tavoitteena on ilmiön olennaisten piirteiden tai yleisyyden määrittäminen sen tiedon perusteella, jonka hän on saanut tietyistä tilanteista. Ajattelu etenee yksityiskohtaisesta yleiseen. Induktiivisessa tutkimusprosessissa tiedot on kerätty erityisistä, yksittäisistä tapahtumista, ja näistä muodostetaan laajemmat käsitteet luokituksen avulla. Induktiivinen päättely lähtee yksityisistä tapauksista ja etenee abstraktimpaan suuntaan. (Krause & Kiikkala 1996, 54 55.) Koska laadullinen tutkimus on prosessiorientoitunutta, siinä korostuu esimerkiksi tutkimustehtävän, teoriamuodostuksen, aineistonkeruun ja aineistonanalyysin jatkuva ja joustava kehittyminen. Tällainen prosessinomainen tutkimusote vaatii tutkijalta joustavuutta ja kykyä tutkimuksen uudelleenlinjauksiin. (Kiviniemi 2001, 68-69.) 4.3 Teemahaastattelu aineistonkeruumenetelmänä Laadullisessa tutkimuksessa tutkija itse on aineistonkeruun väline (human instrument), joka luottaa mieluummin omiin havaintoihinsa ja keskusteluihin tutkittavien kanssa (Kiviniemi 2001, 68; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 155) kuin eri mittausvälineillä hankittuun tietoon (Hirsjärvi ym. 2001, 165). Laadullisessa tutkimuksessa käytetään menetelmiä, jotka vievät tutkijan lähelle tutkittavaa kohdettaan (Kiviniemi 2001, 68). Kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston keruussa suositaan metodeja, joissa tutkittavan näkökulmat ja mielipiteet pääsevät esille (Hirsjärvi ym. 2001, 155).

24 Laadullisen tutkimuksen aineiston keruumetodeja on monia. Näitä ovat osallistuva havainnointi, teemahaastattelu, ryhmähaastattelu ja erilaisten dokumenttien ja tekstien analyysit. (Hirsjärvi ym. 2001, 155.) Aineiston keruumenetelmäksi tutkimustani varten valitsin teemahaastattelun. Teemahaastattelussa haastateltavan ajatukset tulevat todellisina esiin ja haastateltavalla on vapaus kuvailla aihetta monipuolisemmin kuin esimerkiksi valmiiksi vaihtoehtoja sisältävää kyselylomaketta käytettäessä. Haastattelun idea on yksinkertainen. Kun halutaan tietää, mitä joku ajattelee jostakin asiasta, kaikkein yksinkertaisinta ja usein tehokkainta on tietenkin kysyä sitä häneltä. Haastattelu on ikään kuin keskustelua, joka tosin tapahtuu tutkijan aloitteesta ja usein tutkijan ehdoilla, mutta jossa tutkija pyrkii vuorovaikutuksessa saamaan selville haastateltavilta häntä kiinnostavat asiat tai ainakin ne, jotka kuuluvat tutkimuksen aihepiiriin. (Eskola & Vastamäki 2001, 24-25.) Keskustelunomainen tietojen keruumenetelmä saa tutkittavat suopeiksi tutkimukselle, jolloin vapaamuotoiset, syvälliset keskustelut paljastavat asioita, joita tuskin voitaisiin saada selville muilla keinoin. Vuorovaikutuksen korostuessa tutkija saa mahdollisuuden lähestyä inhimillisen käyttäytymisen ehkä vaikeimmin tutkittavia ilmiöitä: tietoisuutta, aikomuksia ja elämyksiä. (Hirsjärvi j& Hurme 1995, 7-8.) Teemahaastattelussa haastattelun aihepiirit eli teema-alueet on etukäteen määrätty. Menetelmästä puuttuu kuitenkin kysymysten tarkka muoto ja järjestys. Haastattelijan tulee varmistaa, että kaikki etukäteen päätetyt teema-alueet käydään haastateltavan kanssa läpi, mutta niiden järjestys ja laajuus voivat vaihdella haastattelusta toiseen. Haastattelijalla on tukilista käsiteltävistä asioista, ei valmiita kysymyksiä. (Eskola ym. 2001, 26-27.) (Liite 1) Haastateltavia oli melko vaikea löytää. Sain heihin kontaktin Suomi-Vietnamseuran ja ystäväni kautta. Tutkimukseen osallistui kolme vietnamilaista. Siihen, että kaikki olivat naisia ei ollut erityistä syytä. He asuvat pääkaupunkiseudulla.

25 Haastattelu kielenä oli suomi, sillä jokainen haastatteluun osallistuneista puhui hyvin suomea. Nuorin naisista oli 21-vuotias. Hän on syntynyt Keski-Vietnamissa. Suomessa hän on viettänyt aikaa 6 vuotta. Suomeen hän tuli vanhempiensa kanssa, jotka lähtivät etsimään parempia elinolosuhteita. Nainen opiskelee. Hän on vietnamin kansalainen. Pohjois-Vietnamista kotoisin oleva nainen oli 35-vuotias. Hän on ollut Suomessa 13 vuotta. Hänen äitinsä tuli Suomeen venepakolaisena, ja itse hän tuli Suomeen äitinsä seuraksi vuotta myöhemmin. Suomessa hän työskentelee. Hänellä on vietnamin kansalaisuus. Pisimpään Suomessa aikaa viettänyt (14 vuotta) nainen oli 24-vuotias. Hän on syntynyt Etelä-Vietnamissa. Hän tuli Suomeen YK:n perheen yhdistämisohjelman kautta. Hän Opiskelee ammattikorkeakoulussa. Hänellä on sekä vietnamin että suomen kansalaisuus. Jotta vuorovaikutus haastattelutilanteessa voisi olla luontevaa pyrin keventämään sitä. Toivoin, että sekä haastateltava, että haastattelija eli minä, voisimme olla rentoutuneita, epävirallisia, rehellisiä ja vapautuneita. Tämän toteutumiseksi tutustuimme hieman toisiimme. Lisäksi kerroin, että olen vieraillut Vietnamissa ja että pidän Aasiasta, jossa olen itsekin viettänyt yli puolet elämästäni. Tämän kaltaista haastattelun aloitusta suosii myös tohtori Matti Kortteinen (Eskola ym. 2001, 24-25). Ennen kuin aloitin haastattelun, kerroin haastateltavalle, mitä tutkimus koskee, mikä on sen tarkoitus ja miksi sen teen. Koin tarpeellisena kertoa myös, missä valmista tutkimusta säilytetään, jos hän tahtoo sitä myöhemmin tarkastella. haastateltavalleni hänen roolinsa haastattelussa, ja painotin sitä, että haastateltava voi keskeyttää haastattelun, jos hänestä siltä tuntuu. Jotta haastateltava kokisi turvallisena kertoa ehkä itselleenkin vaikeitakin asioita, kerroin hänelle, ettei hänen nimensä ja henkilöllisyytensä tule tutkimuksen missään vaiheessa esille

26 Haastattelu oli keskustelunomaista asioiden esille tuomista. Mielestäni ilmapiiri haastatteluissa osoittautui vapautuneeksi, ja rennoksi. Huomasin, että haastateltavat mielellään kertoivat asioistaan. Haastattelut suoritin tutkimukseen osallistuneiden toivomissa paikoissa. Yksi haastattelu suoritettiin haastateltavan työpaikalla ja toinen haastateltavan koulussa, rauhallisessa huoneessa. Kolmas haastatteluista tapahtui tutkimukseen osallistuneen naisen kotona, jolloin hänen miehensäkin oli osallisena haastattelutilanteessa. Vaikka kerroin miehelle, että myös hän voi osallistua keskusteluun otti hän mieluummin vaimonsa tukena olemisen roolin. 4.4 Analyysi Laadullinen tutkimus voidaan aloittaa mahdollisimman puhtaalta pöydältä ilman ennakkoasettamuksia tai määritelmiä. Laadullisessa tutkimuksessa käytetään induktiivista aineiston analyysia, jossa lähtökohtana ei ole teorian ja hypoteesin testaaminen vaan aineiston monitahoinen ja yksityiskohtainen tarkastelu. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on tarpeellista varsinkin silloin, kun tarvitaan perustietoa jonkin tietyn ilmiön olemuksesta. (Eskola & Suoranta 1998, 19; Hirsjärvi ym. 1997, 165). Vietnamilaisten terveyskäyttäytyminen Suomessa on melko uusi ilmiö. Sitä tutkittu aikaisemmin vain vähän, joten aioin analysoida ilmiötä haastatteluaineiston sisältöön pohjautuen. Kiviniemi (2001, 68) ehdottaa analysoimaan aineistoa jäsentämällä aineistosta käsin ne teemat, jotka ovat ilmiön kannalta merkityksellisiä. Haastattelutilanteessa käytin apuna nauhuria. Äänitetyt haastattelut kuuntelin moneen kertaan jonka jälkeen litteroin ne, eli tallensin haastatteluaineiston tekstimuotoon. Tekstit luin läpi moneen kertaan, pyrkien löytämään esiin tulevat pääteemat. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa aineisto ensin pelkistetään. Tällöin etsitään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Vastauksina ovat pelkistetyt ilmaisut aineiston termein. Aineiston termiä kutsutaan analyysiyksiköksi. Analyysiyksikkö voi olla sana, lause, lauseenosa, ajatuskokonaisuus tai sanayhdistelmä. Pelkistämisen

27 jälkeen aineisto ryhmitellään. Aineiston ryhmittelyssä samaa tarkoittavat ilmaisut yhdistetään samaksi luokaksi. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 25-28.) Helpottaakseni ryhmittelyä, alleviivasin samalla värillä samaan aihealueeseen kuuluvat analyysiyksiköt. Näitä alkuperäisiä ilmauksia olivat esim. syö, ruoka, liha, juo jne. Kaikkiaan nousi esille kahdeksan eriväristä luokkaa (analyysin vaihe 1 ks. taulukko 1). Latvalan & Vanhanen-Nuutisen (2001, 28) ohjeen mukaan nimesin nämä luokat antamalla kullekin sen sisältöä kuvaavan nimen. Esimerkiksi ilmaisut syö, ruoka, liha, juo jne. nimesin luokaksi ravitsemus (analyysin vaihe 2. ks. taulukko 1). Analyysia jatketaan abstrahoinnilla. Aineiston abstrahointivaiheessa yhdistetään samansisältöiset luokat, jolloin saadaan yläluokkia. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 29). Esimerkiksi yläluokka terveyteen vaikuttavat elämäntavat syntyi alaluokista ravitsemus, liikunta ja lepo (analyysin vaihe 3. ks. taulukko 1). Ennen kaavio 1:n syntymistä tein toisenlaisen analyysin, jonka otsikot ei niinkään noussut tutkimusaineistosta, vaan teoriasta. Tämän vaiheen koin vaikeaksi, sillä huomasin teorian ohjaavan minua enemmän kuin tutkimusaineiston. Tässä, kuten monissa muissakin tutkimuksen vaiheissa, ohjauksen merkitys oli olennainen asia tutkimuksen etenemisen kannalta. Kun ymmärsin sisällön analyysin todellisen merkityksen ja analysointitavan, kykenin nostamaan haastatteluista tulleet pääteemat, ja analysoimaan niitä.

28 5 TUTKIMUSTULOKSET 5.1 Terveet elämän ohjeet Haastateltavat kokivat terveyden tärkeäksi. Terveyden katsottiin koostuvan voimasta sekä fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Terveys on monien asioiden edellytys. Jos pysyy terveenä, voi tehdä työtä, saada lapsia, toimia haluamallaan tavalla tai elää rikkaasti (Vertio 2003, 44). Terveys on se voima, mikä antaa niinkun jaksamista ittelle, että miten niinkun toimintataso elämässä, työelämässä, opiskeluelämässä, perheessä. Minusta terveys on tärkeintä. No mä määrittelen terveys on sellanen, että mä voin hyvin henkisesti ja fyysisesti. Terveys on tosi paljon tärkeämpi kuin raha. Jos on terve, niin voi tienata, mutta jos ei ole terve ei oo mitään tuloja. Kyl sillon kun on terve niin jaksaa tehdä vaikka mitä. Joskus kokemus omasta terveydestä voi muuttua. Vaikka vietnamilaiset pitävät itseään terveinä ja vahvoina, kuitenkin eräs heistä totesi joutuvansa kohtaamaan sairauksia ja tartuntoja. Koulussa on flunssa niin se leviää ja tarttuu, ni sit vaikka itte luulee olevan sellanen kauheen terve, mutta toisaalta niinkun että se tarttuu. Yksikään haastatelluista ei tupakoi. Lisäksi he pyrkivät välttämään paikkoja, joissa altistuisivat tupakan savulle. "Maahanmuuttajien elinolot tutkimus" tukee ajatusta vietnamilaisten naisten vähäisestä tupakoinnista, sillä se osoittaa, että heistä vain 3 % tupakoi kun taas miehistä tupakoi 46 % (Nieminen 2003, 113). Mä välttelen niinkun tupakoinnin savusta. Se on yksi mistä mä en tykkää, se savu. Ärsyttää mua aina, jos, tai sit mua yskittää jos mä haiste-

29 len niinkun tupakansavua. Mä yritän niinkun vältellä niitä. Mun terveys on nyt heikompi. Ku mä hengittä kokoajan savu, tupakka. Tuntuu sillon, ennen tulin tänne töihin, ei mulla sillon mitään mä lopetan ihan, mutta en mä vielä löytänyt mitään parempaa työtä. Tää on tosi vaarallinen terveydelle. Edellinen kommentti osoittaa, kuinka terveyden tärkeys voi ohjata työpaikankin valintaa. Kaksi haastatelluistani henkilöistä kertoi, ettei käytä alkoholia ollenkaan. Kolmas haastateltavista ei puhunut alkoholin käytöstä. Eräs heistä kertoi myös, että vietnamilaiset eivät käytä huumausaineita. Näiden asioiden nähtiin vaikuttavan terveenä pysymiseen. Kysyessäni mistä sairaudet johtuu, eräs tutkimukseen osallistuneista vastasi seuraavalla tavalla: Ehkä elämäntavoista. Koska jos elätään ihan terveellisesti, ehkä ei tuu paljon sairauksia. Kyl eläämme aika terveellisesti. Emme polta, juo alkoholia, eikä käytä niinku huumausaineita. 5.1.1 Lepo Lepo on asia, jonka vietnamilaiset kokevat olevan yksi tärkeistä terveellisistä elämänohjeista. Yöunien lisäksi lepohetket työn jälkeen, kipeänä tai muutoin väsyneenä ollessa ovat heille arkisen jaksamisen edellytyksiä. Lepo, uni ja nukkuminen vaikuttavatkin suuresti ihmisen hyvinvointiin. Nukkumisen avulla ihminen tyydyttää välttämätöntä fysiologista tarvetta, unen tarvetta. (Pikkarainen 2001, 161.) Jos mua väsyttää, muutama tunti sillon, taas pirteenä. mä nukun säännöllisesti Nimenomaan säännöllinen ja tarpeeksi pitkä uni osoittautui tärkeäksi. Tutkimukseen osallistuneet katsoivat, että lepo estää sairauksien syntyä. Ihminen tarvitsee 7-9 tunnin yöunen, jotta mieli ja ruumis pysyisivät tasapainossa. Vähäinen unen määrä aiheuttaa sairastumisalttiutta. Unella on elintoimintoja palauttava, elvyttävä