Opintoihin kiinnittymistä edistävä opetussuunnitelma professori Marita Mäkinen & yliopistonlehtori Johanna Annala Opiskelijoiden hyvinvointiryhmän kevätseminaari 21.3.2013
Kiinnittymisdiskurssi I: Opetushenkilöstön ambivalentti suhde opetukseen Tutkimuksen status korkeampi kuin opetuksen (Deem & Lucas 2007) > arviointikriteerit Opetus välttämätön paha, sen kehittäminen ei kiinnosta (Barnett & Coate 2005; Naidoo 2005) Opiskelijat vaativat yksilöllistä joustoa ja opinnot etenevät hitaasti 25 % suomalaisista opiskelijoista suorittaa maisterin 5 vuodessa 13 % ei suorita kandia 7 vuodessa informaatioteknologian ja matemaattisluonnontieteiden opiskelijat hitaimpia vanhemmalla iällä aloittaneet hitaampia kuin nuoret opiskelijat (Korhonen & Rautopuro 2012) Useat opettajat kokevat palkitsevaksi työksi juuri opetuksen ja yhteistyön opiskelijoiden kanssa Yliopistopedagoginen ISLtutkimuslinja tuottaa enenevästi tutkimusta oppimisesta, ohjaamisesta, opetussuunnitelmasta (Biggs 2003; Entwistle & Ramsden 1983; Bryson & Hand 2007) ISL= [improving student learning]
Kiinnittymisdiskurssit II: koulutuspoliittiset pyrkimykset Suomessa uusi yliopistojen rahoitusmalli palkitsee yliopistoja opintojen tehokkaasta etenemisestä Tavoitteena on kansainvälinen yliopisto, jonka laadukkaat opinto- ja ohjausprosessit tuottavat työelämän tarvitsevia ja arvostamia osaajia (OKM 2011:26). AHELO (Assessment of Higher Education Learning Outcomes): Korkeakouluopiskelijoiden kansainvälinen osaamisen arviointi. Suomi on mukana opiskelijoiden geneerisiä valmiuksia, kuten ongelmanratkaisua ja argumentatiivista kirjoittamista mittaavassa osiossa. YOPALA: Yliopistojen opiskelijapalautekysely sekä toimintaperiaatteet, joilla sen tuottamat tulokset voidaan muuntaa rahoitusmallissa hyödynnettävään muotoon (2015 alkaen) NSSE (National Study of Student Engagement) ENGAGEMENT = SUOM. SITOUTUMINEN, SOPIMUS, KIINNITTYMINEN
Kiinnittymisdiskurssit III: opiskelijoiden konsumeristinen käänne Opiskelijat vallan käyttäjiä, strategisia hyödyn maksimoijia (McInnis ym. 2001) Rolfe (2001): Opiskelijat odottavat yliopiston täyttävän heidän uratoiveensa Opiskelijat ovat vähemmän kiinnostuneita oppialastaan ja enemmän kiinnostuneita opintojen ammatillisista tavoitteista Opiskelijat ovat vähemmän kyvykkäitä tai halukkaita itsenäiseen työskentelyyn kuin aiemmin, odottavat enemmän opetusta ja ohjausta opetushenkilöstöltä Suurin osa opiskelijoista käy töissä opintojen ohella > sillä on (opetushenkilöstön mielestä) suuri vaikutus opintoihin.
Kiinnittymisdiskurssit IV: opiskelijoiden moninaistuvat elämäntilanteet 1/3 opiskelijan opinnot edenneet omia tavoitteita hitaammin elämäntilanne (42%), työssäkäynti (48%), heikko motivaatio/kokemus väärästä alasta (36%), opintojen työläys (29%), puutteellinen opintojen ohjaus (25%), toimeentulovaikeudet (21%) 53 % opiskelijoista kertoo kärsivänsä terveyteen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavista pulmista, joista on haittaa opinnoissa menestymiselle stressi (34%), keskittymisvaikeudet/ jännittäminen (21%), psyykkinen oireilu (13%) 62 %:n mielestä hidastavat tekijät huomioidaan yliopistossa heikosti tai ei lainkaan Opiskelijoiden opiskeluun kulutettu aika 29 tuntia/viikko (yo), 35 tuntia (amk) 1/3 yo-opiskelijoista käyttää 20 tuntia tai vähemmän/viikko 1/3 pitää opiskelua tärkeimpänä toimenaan (Saarenmaa, Saari & Virtanen 2010)
Mikä kiinnittyminen? Funktionaalinen määritelmä: Opiskelijan opiskelun kannalta merkittäviin toimintoihin käyttämä aika, resurssit ja ponnistelu (Astin 1993; Hu & Kuh 2002) Kognitiivinen määritelmä: Opiskelijan kognitiivista panostusta, aktiivista toimintaa (itseohjautuvuutta) ja emotionaalista sitoutumista (Chapman 2003; Mann 2001). Transitio-määritelmä: Opiskelijan onnistunut siirtymä korkea-asteen toimintakulttuureihin (Tinto 1993). Sosiokulttuurinen määritelmä: Opiskelijoiden, opettajien ja hallinnon yhteisiä pyrkimyksiä suunnata aikaa, työpanosta ja kiinnostusta oppimiseen ja opetukseen (Kuh 2005; Mäkinen & Annala 2011; Purnell ym. 2010). Opintoihin kiinnittyminen edellyttää koko opiskeluyhteisön sitoutumista ja dialogisten toimintatapojen kehittämistä (Haworth & Conrad 1997).
Opintoihin kiinnittyminen yksilön ja yhteisön asia
Yhteisö opetussuunnitelman tulkitsijana Curriculum syllabuksena, produktina tai prosessina (mm. Barnett & Coate 2005; Coate 2009; Pinar ym. 1995; Tyler 1949) Tässä opetussuunnitelma ymmärretään tavoitteellisena ja dynaamisena prosessina, joka ilmentää koulutuksen pedagogista toimintakulttuuria ja arvoperustaa. Siinä heijastuvat yksilön oppimista ja kehittymistä sekä koulutuksen sosiaalista ja globaalia kontekstia koskevat uskomukset ja päämäärät. (Annala & Mäkinen 2011; Mäkinen & Annala 2010)
Meta-analyysi opintoihin kiinnittymisestä Aktiivinen kansalaisuus Terveys ja hyvinvointi Merkitykselliset oppimiskokemukset Tuen ja ohjauksen laatu Valmiudet ja itsetuntemus Tuen hakeminen Elämismaailma Opiskeluyhteisö Realistiset odotukset Opiskelija Opiskeluun käytetty aika, energia ja toiminnot Opiskelu- ja avaintaidot Motivaation säilyttäminen Akateemiset haasteet Yhteisöllinen oppiminen ja opettaminen Työ Vertaisryhmät Perhe ja ihmissuhteet Elämäntilanne Mäkinen & Annala 2011
Opiskelijoiden näkemyksiä kiinnittymisestä Bryson & Hand (2007): kiinnittymisessä on kysymys kolmesta ulottuvuudesta, joita ovat opettajien ja opiskelijoiden välinen dialogi, opettajien aito innostus koulutusalastaan opettajien ammatillinen ote yliopisto-opetukseen Kantelinen (2008): kiinnittyminen = kotonaan oleminen > kokemus opiskelusta merkityksellisenä, mielekkäänä ja jossakin itselle tärkeässä mukana olemisena. > Päätyy esittämään, että opiskelijat on otettava vakavasti kokevina, tuntevina ja aistivina subjekteina korkeakoulutuksen käytäntöjen kehittämisessä.
Opiskelijoiden haastattelu Millaisia kokemuksia opetuksesta, oppimisesta, opetussuunnitelmatyöstä ja sen uudistustarpeista laitoksella?
Tulokset kokemusten hyödyntäminen vastuuttaminen aikaorientaatio määrätietoisuus uranäkymät valmiudet työelämärelevanssi akateemiset haasteet tieteenaladiskurssit tuen saavutettavuus avun hakeminen oppimista tukeva ympäristö sosiaalinen tuki luottamus kiinnostus osallistuminen vertaisoppiminen yhteisöllinen sitoutuminen dialoginen osallisuus (Mäkinen 2012)
kokemusten hyödyntäminen vastuuttaminen aikaorientaatio määrätietoisuus uranäkymät Se virsi, mikä yliopistossa veisataan, että valmistukaa viidessä vuodessa ja muistakaa ne työelämän vaatimukset, kun mietitte sivuaineita (10M). --- Yliopistosta löytyy ihan riittävästi sitä ohutta yläpilveä, mikä ei oo ees millään tavalla tekemisissä minkään reaalimaailman kanssa. (10M.) Siit on puhuttu, että pitäis tavallaan selkeämmin sanoo, että nyt olis tarkotus opiskella tätä mut ei kumminkaan liian määräävästi. (06M). --- Ennen opiskelujen alkua tehtävät valinnat, sää löydät sen oman alan Ja keskityt siihen täysillä, teet duunia sen eteen ni se antaa parhaat työelämävalmiudet. (09M.)
kokemusten hyödyntäminen vastuuttaminen ajallisuus määrätietoisuus uranäkymät Siihen työhön mukaan kutsuminen olis tärkeetä (06M). --- Kyl se on mun mielestä tosi hyvin rakennettu ja nyt on panostettu hirveesti siihen opiskelujen alkamiseen, et se lähtee se opiskelu hyvin käyntiin (17N). Ei pelkästään lappuja tai internetkyselyjä. Mää toivoisin, et ne kyselis: no mitä te opiskelijat ootte mieltä. Et pitää kehittää, sitä henkilökunnan opiskelijat huomioonottavuutta ja et, henkilökunta näkee, et opiskelijat on tärkee osa tiedeyhteisöä. (6M.)
Opetussuunnitelma ja toiveikas tulevaisuus OPS - rationaalinen opintoputki vs. dynaaminen prosessi? Prosessinäkökulma liittyy (1) opiskelijan prosessiin elää opetussuunnitelman läpi, currere substantiivista verbiin (Pinar ym. 1995; 2003). HOPS! (2) maailman muuttumiseen, jossa koulutusinstituutiot ovat väistämättä osallisia (Elliot 1998) Opetussuunnitelmatyössä on toistuvasti eksplikoitava mitä ja kenen intressejä koulutus palvelee (Grundy 1987). Arvokysymykset! Tieteenalan ydin läsnä, mutta tietoisena ympäröivästä maailmasta Keskustelu suunnista sekä instituution että yksilöiden tasolla: mistä tullaan, missä ollaan, mitä kohti edetään
[Aineiston opiskelijat eivät viitanneet opiskelutaitoihin, opiskelustrategioihin, itsesäätelyyn ] valmiudet työelämärelevanssi akateemiset haasteet tieteenaladiskurssit oppimisympäristö Loppupeleissä se työnantaja ja työelämä, joka määrittää sen, että ollaanko me opittu ne tarvittavat valmiudet (22M). Se vaan raaka peli, et pitää ihmisen itte keksiä siihen joku ratkasu, että pärjää. Tää on opiskelijoiden käytäntö, että käydään kokeilemassa jotain tenttiä ja sitte nähdään, että mikä se vaatimustaso on ja osataan kalibroida oikein se opiskelun taso siihen kurssin läpäsemiseen. Jos ei opinnot oikein luonnistu, niin sitte pikku hiljaa jättäytyy, hävettää, et vetäytyy pois niistä kuvioista. (02M.)
voimavarat ongelmanratkaisu työelämärelevanssi akateemiset haasteet tieteenaladiskurssit Tää yliopisto ei mikään työhön valmistautumisen laitos, se ei oo mikään päämäärä täällä. Se on semmonen looginen, positiivinen seuraus siitä, että me opitaan täällä, kultivoidaan itteemme ja ratkastaan ongelmia. Opitaan ymmärtämään toisiamme ja maailmaa. (09M.)
Opetussuunnitelma ja joustavat ajattelu- ja toimintatavat OPS:n päämäärät: knowing, acting, being (Barnett & Coate 2005) tiedot unohtuu, taidot ruostuu, mutta being on pysyvää: identiteetti, asenteet, taipumukset, OPS opiskelijan ja henkilöstön identiteetin rakentumisen paikkana (Weller 2012) varmuudesta ja valmiista epävarmuuteen ja potentiaaleihin fragmentaatiosta kohti koherenssia, kumulatiivisuudesta integraatioon, osista kohti merkityksellisiä kokonaisuuksia joustava opetussuunnitelma ja integroituneet monitieteiset ohjelmat; millaiseen asiantuntijuuteen sosiaalistutaan?
Aktivois opiskelijoita yhdistäytyyn, mutta sitten pitäis jotenkin antaa opiskelijoitten ymmärtää tai opettaakin siihen että ne tekis niitä opintopiirejä silleen oma-aloitteisesti jo opintojen alkuvaiheessa kannustaa tällaiseen (01N). Kiinnostus on pohjaskeema, kun ihmiset tulee johkin yliopistoon (18N). --- Jokainen haluaa just sitä opetusta, mikä häntä itseään kiinnostaa. Kyllä sillä opintojen mielekkyyden kannalta, koska en mä haluis lukee niit kirjoja ku siel on ihan jotain kamalaa, mikä ei mua kiinnosta tippakaa. (10M.) kiinnostus osallistuminen vertaisoppiminen yhteisöllinen sitoutuminen dialoginen osallisuus
Mun mielestä se on osallistavaa ja avointa. Et koetaan, että opiskelijatkin on tärkeitä siinä työssä ja siinä näkyy semmonen meijän laitoksen yhteisöllisyys, että kaikki on tasa-arvosia ja jokasella on mielipiteensä sanottavana. (17N.) [Aineiston opiskelijoilla ei kokemuksia opettajien yhteistyöstä opetuksessa] kiinnostus osallistuminen vertaisoppiminen yhteisöllinen sitoutuminen dialoginen osallisuus
Opetussuunnitelma ja opiskeluyhteisön jäsenyys OPS sosiaalisena käytäntönä (social practice) students and lecturers are equal social actors participating in the ongoing construction of ways of being, communicating and validating knowledge that is situated in the context of the academy (Weller 2012) kriittisen ajattelun oppimisessa opettaja-opiskelija vuorovaikutuksella ja opiskelijan osallisuudella tutkimukseen merkittävä rooli (Wass, Harland & Mercer 2011) R-T-NEXUS! Millaiseen ihmis-, oppimis- ja tiedonkäsitykseen opetussuunnitelma nojautuu?
Enkä mä osannut hakeutua millekkään opinto-ohjaajalle, neuvojalle (23N). Mutta että se tuki ois oikeesti laitoksen puolelta paremmin saatavilla ettei jäätäis oman onnen nojaan (09M). Ni sillä lailla et, kokis olevansa valmis edes sitte johonkin (19N). tuen saavutettavuus avun hakeminen oppimista tukeva ympäristö sosiaalinen tuki luottamus
Yleensäkin koko sen asian, mitä tuolla tehdään, niin pitäis olla yhteisöllistä. Se lisäis hyvinvointia tuolla koulussa. Meiän pitäis palkata sinne semmosta väkee, aktiivisen yhteisön osaks. No professorit on. Eikä ne ole mitään omissa kammioissaan tutkimusta tekeviä ihmisiä, vaan ne on sen yhteisön keskeisiä osia, jolta kysytään apua, jotka on asiantuntijoita siinä yhteisössä. (02M.) Taitoseminaarissa oli se, että siä arvostetaan sitä reflektiivisyyttä, että ei tarvi välttämättä olla mikään superhyvä jossain. Vaikka ku meillä oli harjotuksia, ni ei siinä oo välttämättä, vaikka menis ihan penkin alle, ni ei se haittaa, jos sitä osaa sillain reflektoida sitä sellaseks oppimiskokemukseks. Et meillä arvostetaan sitä, että miettii niitä asioita. Ja sitten yrittämistäkin, että uskaltaa yrittää. (05N.) tuen saavutettavuus avun hakeminen oppimista tukeva ympäristö sosiaalinen tuki luottamus
Opetussuunnitelma ja hyvinvoiva opiskeluyhteisö Ohjaus opetussuunnitelman sisällä kaikkien työtä ja kaikille tarjolla (Annala 2007) OPS-työ ja ohjaus yksilöiden työstä yhteisön työksi individualistisesta työkulttuurista kohti kollegiaalista (Hargreaves 1996) Esteetön opetussuunnitelma osaamisen voi saavuttaa monella tavalla vaihtoehtoiset toteutustavat poikkeusten sijaan normiksi parhaimmillaan antaa tilaa erilaisille opettajille ja erilaisille opiskelijoille!
Kiinnittymistä edistävä opetussuunnitelma ymmärtää opiskelun ja opintoihin kiinnittymisen prosessina edellyttää yhteisön tahtoa: opiskelijoiden, opettajien ja hallinnon yhteistä kiinnostusta, sitoutumista, osaamista, aikaa, työpanosta opetukseen ja oppimiseen korostaa akateemisia valmiuksia vahvistavia tieteenalakohtaisia diskursseja ja neuvottelevaa kiinnittymistä, mitä opetuksen ja opiskelun rakenteet tukevat pitää esillä ja tukee opiskelijoiden tulevaisuus- ja uranäkymiä ottaa vakavasti kaikki signaalit heikosta kiinnittymisestä
Kiitos! www.campusconexus.fi
Lähteet Annala, J. 2007. Merkitysneuvotteluja hopsista ja sen ohjauksesta. Toimintatutkimus hopsin ja sen ohjauksen kehittämisestä korkea-asteen koulutuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 1225. Tampere: Tampere University Press. Annala, J. & Mäkinen, M. 2011. Korkeakoulutuksen opetussuunnitelma tulkintojen kohteena. Teoksessa Mäkinen, M. ym. (toim.) Korkeajännityksiä kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta. Tampere University Press & Campus Conexus. Saatavilla verkosta http://urn.fi/urn:nbn:uta-3-938 ARWU 2011. Academic Ranking of World Universities. http://www.arwu.org/index.jsp. Luettu 3.1.2011. Astin, A. 1993. What matters in college? Four critical years revisited. San Francisco: Jossey Bass. Barnett, R. & Coate, K. 2005. Engaging the curriculum in higher education. Berkshire, GBR: McGraw-Hill Education. Biggs, J. 2003. Teaching for quality at university. Maidenhead: Open University Press. Bryson, C. & Hand, C. 2007. The role of engagement in inspiring teaching and learning. Innovations in Education and Teaching International, 44 (4), 349 362. Case, J. M. 2008. Alienation and engagement: Development of an alternative theoretical framework for understanding student learning. Higher Education 55 (3), 321 332. Chapman, E. 2003. Alternative approaches to assessing student engagement rates. Practical Assessment, Research & Evaluation, 8 (13). http://pareonline.net/getvn.asp?v=8&n=13. Luettu 8.2.2012. Coate, K.2009. Curriculum. In M. Tight, K.H. Mok, J. Huisman and C.C. Morphew (eds.) The Routledge International Handbook of Higher Education, New York: Routledge, pp. 77 90. Deem, R. & Lucas, L. 2007. Research and teaching cultures in two contrasting UK policy contexts: Academic life in education departments in five English and Scottish universities. Higher Education 54 (1), 115 133. Entwistle, N. & Ramsden, P. 1983. Understanding student learning. London: Croom Helm. EU 2009. Council conclusions of 12 May 2009 on a strategic framework for European cooperation in education and training ( ET 2020 ) EUOJ C119/02, 28.5.2009. http://eur/lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:c:2009:119:0002:0010:en:pdf.re. Luettu 1.5.2011. EU 2010. Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskeva neuvoston ja komission yhteinen raportti vuonna 2010. EUVL C117/01, 6.5.2010, 1 7. Http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2010:117:0001:0007:FI:PDF Luettu 18.7.2010.
Lähteet Hargreaves, A. 1996. Changing teachers, changing times. Teachers work and culture in the postmodern age. Julkaistu alunp. 1994. London: Cassell. Haworth, J. & Conrad, C. 1997. Emblems of quality in higher education: Developing and sustaining high-quality programs. Boston: Allyn and Bacon. Hu, S. & Kuh, G.D. 2002. Being (dis)engaged in educationally purposeful activities: The influences of student and institutional characteristics. Research in Higher Education 43 (5), 555 575. Kantelinen, S. 2008. Opiskelen, siis koen: kohti kokevan subjektin tunnistavaa korkeakoulututkimusta. Helsinki : Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja, B 93. Korhonen, V. & Rautopuro, J. 2012. Miksi opinnot eivät suju? Yliopisto-opintojen hitaan etenemisen ja opiskelemattomuuden yleiskuvaa ja ongelmia tunnistamassa. Teoksessa M. Mäkinen ym. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press, 100-123. Kuh, G. D. 2005. Seven steps for taking student learning seriously. Trusteeship 13 (3), 20 24. Naidoo, R. 2005. Universities in the marketplace: the distortion of teaching and research. Teoksessa R. Barnett (toim.) Reshaping the university: new relationships between research, scholarship and teaching, Berkshire, GBR: McGraw-Hill Education, 27 36. McInnis, C. 2001. Researching the first year experience: Where to from here? Higher Education Research and Development, 20 (2), 105 114. Mäkinen, M. 2012. Opiskelijat opintoihin kiinnittymisen tulkitsijoina. Teoksessa M. Mäkinen ym. (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press, 47-74. Mäkinen, M. & Annala, J. 2011. Opintoihin kiinnittyminen yliopistossa. Teoksessa M. Mäkinen, V. Korhonen, J. Annala, P. Svärd & V-M Värri (toim.) Korkeajännityksiä Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta. Tampere: Tampere University Press. 59 80. Mäkinen, M. & Annala, J. 2010. Meanings behind curriculum development in higher education. PRIME 4 (2), 9 24. Saatavilla verkosta http://urn.fi/urn:nbn:uta-3-1004 NSSE. 2010. About NSSE. http://nsse.iub.edu/html/about.cfm. Luettu 20.12.2010.
Lähteet OKM 2011. Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:26 Pinar, W.F., Reynolds, W.M., Slattery, P. & Taubman, P.M. 1995. Understanding curriculum. An introduction to the study of historical and contemporary curriculum discourses. New York: Peter Lang. Purnell, K., McCarthy, R. & McLeod, M. 2010. Student success at university: using early profiling and interventions to support learning. Studies in Learning, Evaluation, Innovation and Development 7 (3), 77 86. Rolfe, H. 2001. The effect of tuition fees on students demands and expectations: evidence from case studies of four universities, National Institute of Economic and Social Research. http://www.niesr.ac.uk/pubs/dps/dp190.pdf. Luettu 5.2.2012. Saarenmaa, K., Saari, K. & Virtanen, V. 2010. Opiskelijatutkimus 2010. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 18. Tinto, V. 1993. Leaving college. Rethinking the causes and cures of student attrition. 2., muutettu painos. Chicago: The University of Chicago Press. Tyler, R.W. 1949. Basic principles of curriculum and instruction. Chicago: The University of Chicago Press. UNCTAD 2010. Creative Economy Report 2010. Creative economy: A feasible development option. United Nations Conference on Trade and Development (UNCTAD)/United Nations Development Programme (UNPD). http://www.unctad.org/templates/webflyer. asp?docid=14229&intitemid=4577&lang=1. Luettu 5.1.2011. Wass, R., Harland, T. & Mercer, A. 2011. Scaffolding critical thinking in the zone of proximal development. Higher Education Research & Development 30 (3), 317-328. Weller, S. 2012. Achieving curriculum coherence. Curriculum design and delivery as social practice. In P. Blackmore & C.B. Kandiko (eds.) Strategic curriculum change. Global trends in universities. London: Routledge.