Suullinen raportointi pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla

Suullinen raportointi pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla Tutkimuskatsaus Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja AMK Opinnäytetyö Kevät 2010 Heidi Hasanen

Metropolia Ammattikorkeakoulu Terveys- ja hoitoala Koulutusohjelma Hoitotyö Tekijä/Tekijät Suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja AMK Hasanen, Heidi Työn nimi Suullinen raportointi pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla Työn laji Opinnäytetyö TIIVISTELMÄ Aika Huhtikuu 2010 Sivumäärä 27 + 3 liitettä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aikaisempien tutkimusten perusteella kuvata tehokas ja toimiva suullisen raportoinnin tapa, joka edistää pitkäaikaissairaan potilaan hoitotyötä vuodeosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkimustiedon avulla kehittää suullista raportointia pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla ja siten parantaa hoitohenkilökunnan välistä tiedonkulkua. Aihe liittyy Helsingin kaupungin pitkäaikaissairaalan yksilövastuisen hoitotyön työryhmän kehittämishankkeeseen tukemalla jo aiemmin suullisesta raportoinnista saatua tietoa. Opinnäytetyö tehtiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoin ja tässä työssä siitä käytetään nimitystä tutkimuskatsaus. Analysoitava aineisto koostui 10:stä suomen- ja englanninkielisestä tieteellisestä tutkimusartikkelista Euroopasta ja Australiasta, jotka oli pääasiallisesti valittu terveysalan tietokannoista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan tehokas ja toimiva suullinen raportointi on kestoltaan kuhunkin työyksikköön sopiva, täsmällistä hoitotyön tietoa sekä ajantasaista viestintää sisältävä. Tiedonvälityksessä potilaan tulee olla keskeisessä asemassa ja viestinnässä tulee huomioida myös omaiset. Raportoinnin pitää pohjautua hoitosuunnitelmiin, mutta samoja tietoja ei tule välittää sekä suullisesti että kirjallisesti. Tarvittaessa raportoinnin aikana voidaan käyttää hyödyksi erilaisia apulistoja. Viestinnässä tulee huomioida potilaan tietosuoja ja potilaan hoitoa koskevat turvallisuusnäkökohdat. Raportoinnin tulee tapahtua rauhallisessa häiriöttömässä tilassa myönteisen ilmapiirin vallitessa. Raportoinnin tulisi olla lisäksi perehdyttävä ja hoitotyön sujuvuuteen myönteisesti vaikuttava. Johtopäätöksenä esitän, että raportointi on monipuolinen tapahtuma, johon vaikuttavat inhimillisten tekijöiden ohella monet ympäristöstä ja organisaatiosta johtuvat tekijät. Parhaimmillaan onnistunut suullinen raportointi tuo lisää laatua ja tehokkuutta hoitotyöhön. Tämän opinnäytetyön tuloksien tietoa tehokkaasta ja toimivasta raportoinnista voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä kehitettäessä suullista raportointikäytäntöä. Vaikka opinnäytetyö on suunniteltu lähinnä palvelemaan pitkäaikaissairaita hoitavan vuodeosaston tarpeita, voi sen tuottamaa tietoa hyödyntää myös muillakin sairaaloiden vuodeosastoilla. Avainsanat suullinen raportointi, pitkäaikaissairas, vuodeosasto, potilaanvierusraportointi, hoitotyö, tiedonkulku

Degree Programme in Nursing and Health Care Author/Authors Degree Bachelor of Health Care Heidi Hasanen Title Nursing Handover on a Long-stay Hospital Ward Type of Work Final Project ABSTRACT Date Spring 2010 Pages 27 + 3 appendices The purpose of my final project was to describe an effective and functioning way of oral shift reporting, which may encourage nurses to better nursing practices on a long-stay hospital ward. The aim was to improve the nursing handovers and communication. There were some previous development work by the primary nursing care team of City of Helsinki Health Centre, Suursuo Hospital of oral shift report. My final project supported the previous information on the subject. My final project was an applied systematic literature review and, in this project, I call it research review. The material for analysis consisted of 10 research articles in English and Finnish from Europe and Australia. The data were mainly collected by searches in health care databases. I analysed the material with the methods of inductive content analysis. The results showed that an effective and functional nursing handover took an appropriate amount of time in every unit, but the contents of the handover was relevant and up-to-date information. Handovers should be patient-centred and the next-of-kin should be taken into account in communication, too. Handovers should be based on care plans, but on the other hand, information should not be conveyed twice. Moreover, computerised handover sheet might be helpful and reduce the time of reporting. In communication, the privacy and confidentiality of patient details and safety facts should be considered. Nursing handover should take place without disturbances and in a good atmosphere. In addition, the nursing handover should orient nurses well. There were many aspects in nursing handovers like environment, organisation and individuals that might influence handover process positively. The results lead to the conclusion that handover may be a time consuming process but as its best, it may bring effectiveness and quality to nursing and health care. The results of this final project may be used in nursing practices on long-stay hospital wards as well as on other hospital wards. Keywords nursing handover, bedside handover, long-stay ward, primary nursing, communication

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 SUULLINEN RAPORTOINTI 2 2.1 Suullinen raportointi hoitotyössä 2 2.2 Suullinen raportointi pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla 3 2.3 Aikaisempaa tutkimustietoa suullisesta raportoinnista 4 3 OPINNÄYTETYÖN KYSYMYS, TARKOITUS JA TAVOITE 5 4 OPINNÄYTETYÖN AINEISTON KERUU JA ANALYYSI 6 4.1 Aineiston keruu 6 4.2 Aineiston analyysi 7 5 TULOKSET 8 5.1 Ajan hallinta 9 5.1.1 Raportointitilaisuuden kesto 9 5.1.2 Raportointiajan säästyminen muuhun hoitotyöhön 10 5.1.3 Aikaa raportointia varten 10 5.2 Täsmällinen hoitotyön tieto 11 5.2.1 Tarkka tiedonvaihto 11 5.2.2 Hoitotyön oleelliset asiat 11 5.3 Hoitotyön ajantasainen viestintä 12 5.3.1 Hoitotyön tiedon välittäminen 12 5.3.2 Välitön tieto 12 5.4 Potilas hoitotyön subjektina 13 5.4.2 Yhteydenpito omaisiin 14 5.5. Kirjatun tiedon käyttö 14 5.5.1 Hoitotyön dokumentointi raportoinnissa 14 5.5.2 Hoitosuunnitelmien käyttö raportoinnissa 15 5.5.3 Apulistat raportoinnin tukena 15 5.6 Harkittu viestintä 16 5.6.1 Potilaan tietosuojan huomioiminen 16 5.6.2 Potilasturvallisuus viestinnässä 16 5.7 Rauhallinen raportointitilanne 17 5.7.1 Raportointitila 17 5.7.2 Häiriötön raportointi 17 5.7.3 Osaston ilmapiiri 18 5.8 Hoitotyön sujuvuus raportoinnin avulla 18 5.8.1 Raportoinnista tukea työn organisointiin 18 5.8.2 Perehdyttävä raportointi 19 6 EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS 19 7 POHDINTA 21 7.1 Tulosten tarkastelua 21 7.2 Opinnäytetyön hyödynnettävyys 23 7.3 Jatkotutkimusehdotuksia 24 LÄHTEET 25 27 LIITTEET 1 3

1 1 JOHDANTO Henkilökunnan välinen tiedonkulku on aina kuulunut kiinteästi hoitotyön arkeen. Sähköinen kirjaaminen on tärkeä osa tiedonkulkua ja -siirtoa hoitajien välillä, ja se onkin nykyisin yhä enemmän korvaamassa suullista tiedottamista. Potilasasiakirjojen tehtävänä on turvata potilaan hyvä hoito, suunnittelu ja seuranta sekä edistää hoidon jatkuvuutta (Henkilötietolaki 298/2009 7). Suullisen raportoinnin sisältö perustuu sairauskertomuksiin ja hoitosuunnitelmiin (Lamond 2000: 794). Raportointia on tutkittu Suomessa jonkin verran. Useimmat tutkimukset käsittelevät raportointiin liittyvää ajankäyttöä sekä suullisesta raportoinnista luopumista kokonaan. TtT Arja Liukkonen on tutkinut raportoinnin sisältöä vanhainkodissa 1990-luvun alussa, ja tutkimusta on laajalti käytetty kansainvälistenkin tutkimusten aineistona tuoreissakin tutkimuksissa. Kansainvälisesti raportointia on puolestaan tutkittu erittäin paljon ja aivan lähiaikoinakin. On huomattu, että yksilövastuinen hoitotyö on tuonut hoitajille lisää haasteita toteuttaa hoitotyötä laadukkaasti. Suullisen raportoinnin kehittäminen on erittäin tärkeää, koska potilaan hyvä hoito perustuu potilaan ja hoitokäytänteiden tietämiseen ja tuntemiseen. Helsingin kaupungin Suursuon sairaalan pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla noudatetaan tiimityöskentelyä yksilövastuisen hoitotyön tukena. Suursuon sairaalassa on aloitettu raportoinnin kehittäminen vuonna 2006. Tällöin neljä osastonhoitajaa kehitti suullista raportointia projektityönä. Tuloksena syntyi suositus suullisen raportoinnin toteuttamisesta, jossa ohjeistettiin sähköisestä kirjaamisesta ja raportointitavoista eri työvuorojen vaihtuessa. Työryhmän mallin mukaan raportointimuotona oli pääsääntöisesti omahoitajaraportointi ja kerran viikossa suositeltiin pidettäväksi laajempi raportointitilaisuus. Tällä hetkellä osastolla on käytössä mallin mukainen raportointikäytäntö. (Halme Hännikäinen Reinikainen Ylikantola 2006: 15 16.) Opinnäytetyön aihe liittyy Helsingin kaupungin pitkäaikaissairaalan yksilövastuisen hoitoyön työryhmän vuonna 2006 käynnistämään suullisen raportoinnin kehittämishankkeeseen. Hanke sai jatkoa syksyllä 2009 vertaisarviointi-pilotin

2 muodossa. Sen avulla oli tarkoitus kehittää suullista raportointia oppimalla vertaisten hyvistä käytännöistä. Opinnäytetyö liittyy kehittämishankkeeseen lisäämällä tutkimustiedon avulla saatua tietoa suullisesta raportoinnista. Yksilövastuinen hoitotyö, usein vaihtuva henkilökunta, organisaatio muutokset, monikulttuurinen työyhteisö kieliongelmineen sekä lyhytaikaisten sijaisten suuri määrä antavat aiheen tehostaa suullista raportointia tulevaisuudessakin. Tämä opinnäytetyö on tutkimuskatsaus ja aineiston analyysissä käytetään sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tarkoituksena on aikaisempien tutkimusten perusteella kuvata tehokas ja toimiva suullisen raportoinnin tapa, joka edistää pitkäaikaissairaan potilaan hoitotyötä vuodeosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena on tutkimustiedon avulla kehittää suullista raportointia pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla ja siten parantaa hoitohenkilökunnan välistä tiedonkulkua. 2 SUULLINEN RAPORTOINTI 2.1 Suullinen raportointi hoitotyössä Siirryttäessä työvuorosta toiseen hoitaja tiedottaa tärkeimmät potilasta koskevat hoitotyöhön liittyvät asiat suullisesti alkavan vuoron hoitajalle (Dowding 2001: 836). Tätä hoitotyön toimintatapaa kutsutaan Suomessa yleisesti raportiksi. Kirjallisuudessa käytetään myös muotoa raportointi ja suullinen raportointi sekä joskus synonyyminä suullinen tiedotustilaisuus. (Ruuskanen 2007: 11.) Puhutaan myös kansliaraportoinnista tai kansliassa tapahtuvasta raportoinnista, jolla tarkoitetaan perinteistä suullista raportointia pitopaikan mukaan. Siihen osallistuvat yleensä kaikki työvuorossa olevat hoitajat, ja sen pitää vuoron vastaava hoitaja tai jokainen yksitellen hoitamistaan potilaista. (Kilpeläinen 1992: 6; Lestinen Hiltula 2005: 142; Lamond 2000: 794.) Perinteisestä kansliassa tapahtuvasta raportoinnista on myös kehitetty muoto, jossa potilaan omahoitaja tai potilasta edeltävässä vuorossa hoitanut hoitaja raportoi suullisesti vuoronsa aloittavalle hoitajalle kahden kesken. Raportointimuoto liittyy kiinteästi yksilövastuiseen hoitotyöhön ja sitä kutsutaan omahoitajaraportoinniksi. Tällaista raportointitapaa on toteutettu esimerkiksi Suursuon sairaalassa. Raportointipaikka voi vaihdella suurestikin, esimerkiksi raportointi voi tapahtua

potilaan vuoteen vierellä, kahvihuoneessa tai kansliassa. (Halme ym. 2006: 1; Ruuskanen 2007: 21.) 3 Suullista raportointia, jossa tiedotus tapahtuu potilashuoneessa potilaan vuoteen vierellä, kutsutaan vuoteenvierusraportoinniksi tai potilaanvierusraportoinniksi. Potilaan vierellä ja useimmiten hänen omassa hoitoympäristössään tapahtuvassa raportoinnissa potilas ja mahdollisesti hänen läheisensä ovat läsnä. (Kilpeläinen 1992: 6; Lestinen Hiltula 2005: 132.) Raportointitilanne on vuorovaikutteinen ja potilas on raportoinnin keskipisteenä (Cahil 1998: 358; Junes Solvin 1995: 15-17). Kirjatun hoitosuunnitelman ja potilasasiakirjojen on tarkoitus toimia suullisen raportoinnin pohjana ja ohjata hoitotyötä (Ruuskanen 2007: 15). Sitä vastoin pelkkä suullinen raportointi vaarantaa potilasturvallisuuden sekä heikentää hoitajien oikeusturvaa, koska suullisessa raportoinnissa toteutetaan hoitotyötä muistinvaraisesti. Lisäksi hoitotyön kirjaamisen nopea kehittyminen viime vuosina on myös tuonut mahdollisuuden vähentää suullista raportointia. (Salo 2005: 125.) 2.2 Suullinen raportointi pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla Yksilövastuinen hoitotyö on luonut tarpeen kehittää suullista raportointia aikaisempaa vuorovaikutteisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Sen vuoksi, että yksilövastuinen hoitotyö on yksilöllistä, potilaskeskeistä hoitotyötä, jossa pääpaino on jatkuvuudella ja järjestelmällisellä hoitotyöllä. Lisäksi yksilövastuisessa hoitotyössä potilaalle osoitetaan nimetty hoitaja, joka on vastuussa potilaasta ja hoitaja voi pätevyytensä mukaan tehdä itsenäisiä hoitotyön päätöksiä. (Junes Solvin 1995: 12-13; Ruuskanen 2007: 13-15; Hardy Howart Ryan - Henderson 2002: 26; Laakso Routasalo 2001: 476.) Helsingin terveyskeskuksen pitkäaikaissairaalan vuodeosaston työnjakomallina ja hoitofilosofiana on yksilövastuinen hoitotyö. Yksilövastuista hoitotyötä Suursuon sairaalassa toteuttavat pääasiassa perushoitajat ja lähihoitajat sekä henkilökuntarakenteesta johtuen vain muutama sairaanhoitaja. Suursuon sairaalassa jokaisella potilaalla on nimetty omahoitaja sekä korvaava hoitaja. Aamuvuorossa hoitajalla on hoidettavana 4 -

4 6 potilasta ja iltavuorossa 7-8. Yövuorossa on koko osastolla 2 hoitajaa. Aamu- ja iltavuorossa pyritään siihen, että hoidettavien joukossa olisi pääasiassa omia potilaita. Hoitajalla on yleensä 2-3 omaa potilasta, ja hän toimii lisäksi 2-3 potilaan korvaavana hoitajana. (Halme ym. 2006: 1-20.) Suursuon sairaalan pitkäaikaissairaita hoitavan vuodeosaston suullinen raportointi on pääasiassa omahoitajaraportointia. Raportointitilaisuudet ovat lyhyitä, niissä keskustellaan potilaan hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Raportoinnin aikana voidaan tehdä myös hoitoon liittyviä päätöksiä, jotka kirjataan. Ryhmäraportointitilaisuuksia pidetään tarvittaessa sopimuksen mukaan. Iltavuoroon tuleva hoitaja voi vuoronsa alkaessa mennä aamuvuoron hoitajan luo potilashuoneeseen, jossa sovitaan raportoinnin pitopaikka ja -aika. Kerran viikossa pidetään laajempi tiedotustilaisuus osaston kaikille hoitajille osaston kaikista potilaista. (Halme ym. 2006: 16.) 2.3 Aikaisempaa tutkimustietoa suullisesta raportoinnista Raportointi on välillistä hoitoa, johon kuluu melko paljon aikaa. Ajankäyttötutkimukset ovat tuoneet halukkuutta kehittää uusia toimintatapoja hoitotyöhön, joilla voitaisiin vähentää suulliseen tiedottamiseen kuluvaa aikaa ja lisätä kirjaamisen osuutta. Myös tyytymättömyys raportoinnin sisältöön on lisännyt ajatuksia luopua raportoinnista kokonaan. Tehostamalla hoitotyön raportoinnin sisältöä, rakennetta ja esitystapaa voitaisiin parantaa suullista tiedottamista. Tarvitaan lisätutkimusta suullisesta raportoinnista, varsinkin hoitotyön tiedon raportoimisesta ja sen vaikutuksesta potilaan käytännön hoitotyöhön. (Isola Virtaniemi 1999: 149-152; Turtiainen 2005: 126-131; Dowding 2001: 845.) Hyvä ja selkeä raportointi potilaan tavoista, hoitoympäristöstä ja turvallisesta lääkehoidosta voi ehkäistä potilasvahingon tai ennaltaehkäistä hoitovirheen syntyä. Tutkimuksen mukaan kiire ja ilmapiirin aiheuttama kommunikaation heikkous vaikuttavat osaltaan hoitovirheiden syntyyn. Raportointi on osa hoitajien välistä kommunikointia. Toisin sanoen useimmat virheiden hallinnan käytännöt sisältävät tiedottamista.

5 (Koivunen Kankkunen Suominen 2007: 11; Helovuo 2009: 107.) Yksilöllisen hoidon organisaatiolähtöisiä tekijöitä tutkittaessa hoitajat pitivät tärkeänä myös kirjaamista, raportointia sekä tiedottamista yksilöllisen hoidon toteutumisen kannalta. Lisäksi potilaslähtöisyyden koettiin vahvistuneen, kun raportoinnista jätettiin pois tehtäväluettelot ja keskityttiin potilaan ongelmiin. (Suhonen Gustafsson Leino Kilpi 2009: 30; Ruuskanen 2007: 64.) Hoitotyön raportointia on eniten tutkittu Suomessa yksilövastuisen hoitotyön näkökulmasta. Tutkimuksissa on verrattu perinteistä raportointia potilaanvierusraportointiin. Potilaan vierellä tapahtuva raportointi merkitsee hänelle turvallisuuden ja läheisyyden tunteen lisääntymistä. Potilaat ovat kokeneet potilaanvierusraportoinnin myönteisenä, koska heillä on näin mahdollisuus osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja päätöksentekoon. Heillä on myös oikeus saada itseään koskevaa tietoa. Lisäksi potilaat eivät ole aina myöskään kokeneet potilastoverin läsnäoloa kielteisenä asiana, eivätkä tutkimustulokset ole aina osoittaneet potilaanvierusraportoinnin loukkaavan yksityisyyttä. (Ruuskanen 2007: 9; Junes Solvin 1995: 17; Lestinen Hiltula 2005: 138-139.) 3 OPINNÄYTETYÖN KYSYMYS, TARKOITUS JA TAVOITE Opinnäytetyössä etsitään vastauksia kysymykseen aikaisempien tutkimusten perusteella mahdollisimman kattavasti. Opinnäytetyön kysymyksenä on: 1. Millainen suullinen raportointi edistää pitkäaikaissairaiden hoitotyötä vuodeosastolla? Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata tehokas ja toimiva suullisen raportoinnin tapa, joka edistää pitkäaikaissairaan potilaan hoitotyötä vuodeosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää suullista raportointia pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla ja siten parantaa hoitohenkilökunnan välistä tiedonkulkua. Suullisesta raportoinnista on

6 käytössä monia tapoja eri työyhteisöissä, joita on tutkittu vaihtelevin menetelmin. 4 OPINNÄYTETYÖN AINEISTON KERUU JA ANALYYSI 4.1 Aineiston keruu Kirjallisuuskatsaus pohjautuu olemassa olevaan kirjallisuuteen, tieteellisten lehtien tutkimusartikkeleihin, ja muihin keskeisiin julkaisuihin. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mistä näkökulmista ja miten aihetta on aiemmin tutkittu. Lukija voi arvioida, miten tutkija on käyttänyt hyväkseen aikaisempaa tutkimustietoa ja rakentanut niiden pohjalta uutta tietoa. (Hirsjärvi Remes Sajavaara 2007: 117.) Kirjallisuuskatsaus voi olla myös itsessään tutkimus, jolloin sitä nimitetään systemaattiseksi kirjallisuuskatsaukseksi. Sen toteuttamisessa voidaan käyttää apuna aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tehokas väline syventää tietoa asioista, joista on valmiiksi tutkittua tietoa ja tuloksia. (Tuomi Sarajärvi 2009: 123.) Kirjallisuuskatsaus antaa ilmiöstä toisen käden tietoa ja ohjaa teoreettista otantaa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa kirjallisuuskatsaus voi olla suppeampi, koska sen tavoitteena on luoda kuva tutkimusilmiöstä. (Kankkunen Vehviläinen-Julkunen 2009: 69.) Tämä opinnäytetyö on tehty systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoin ja tässä työssä siitä käytetään nimitystä tutkimuskatsaus. Analysoitava aineisto muodostui tieteellisissä julkaisuissa olevista tutkimusartikkeleista, jotka löytyivät terveysalan tietokannoista. Opinnäytetyön aineiston valintakriteerinä oli tutkimusaiheen vastaavuus kysymykseen eli artikkeleiden tuli käsitellä suullisen raportoinnin ominaisuuksia. Aineiston valinnassa huomioitiin myös näkökulma. Etsittiin suullista raportointia käsitteleviä tutkimusartikkeleita, joissa tutkimusympäristönä oli sisätautiosasto tai vanhuksia hoitava laitos. Tutkimukset rajattiin ainoastaan suomen- tai englanninkielisiin. Tutkimusartikkelit olivat Euroopasta ja Australiasta. Valinnoissa huomioitiin myös tutkimusartikkeleiden suhteellinen tuoreus. Tutkimukset ovat vuosilta 1992 2009, suurin osa aineistosta on 2000-luvulta. Vanhimmat artikkelit ovat suomalaisia, mutta ne valittiin mukaan, koska haluttiin saada myös kotimainen näkökulma aiheeseen.

7 Tieteellisistä tutkimusartikkeleista koostuva analysoitava aineisto löydettiin pääasiassa Nelli-tiedonhakuportaalin avulla. Aineiston keruu tapahtui luotettavien terveysalan tietokantojen avulla, joita ovat esimerkiksi Cinahl (EBSCO), Medline ja Medic. Lisäksi tietokantoina käytettiin Lindaa ja Helkaa. Hakusanoina käytettiin seuraavia asiasanoja sekä niiden erilaisia yhdistelmiä ja muunnelmia: hoitotyön raportointi, suullinen raportointi, vuoronvaihto, vuorovaikutus, tiedotustilaisuus, kommunikointi, viestintä, potilaanvierusraportointi, vuoteenvierusraportointi ja yksilövastuinen hoitotyö. Suomenkielisten hakusanojen avulla löytyi kuitenkin vain muutama suomalainen raportointia käsittelevä tieteellinen artikkeli. Sen sijaan englanninkielisillä sanoilla nursing shift report, shift reporting, nursing handover, handover ja bedside handover, löytyi useita artikkeleita. Taulukossa 1 (liite 1) on kuvaus hakuprosessista. Hakujen oikeellisuuden varmistamiseksi käytin apuna lisäksi Metropolia Ammattikorkeakoulun informaatikkoa. 4.2 Aineiston analyysi Sisällönanalyysin avulla voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Se on tapa ryhmitellä ja kuvailla tutkittavaa ilmiötä. Kvalitatiivista sisällönanalyysiä on käytetty jo 1800-luvulla uskonnollisissa yhteyksissä. Tieteellisissä ongelmissa sitä on alettu käyttää sosiaalitieteissä ja Pohjoismaissa 1970-luvulla. (Kyngäs Vanhanen 1999: 1-7.) Tässä työssä on tarkoitus kartoittaa aihetta sisällönanalyysin avulla. Analysoitava tieto pelkistetään siten, että aineistosta karsitaan epäolennainen pois. Pelkistämistä ohjaa tutkimustehtävä. Ennen sisällönanalyysin aloittamista määritetään analyysiyksikkö, jota ohjaa tutkimustehtävä ja aineiston laatu. Analyysiyksikkö voi olla sana, lause, lauseen osa tai ajatuskokonaisuus. Aineiston ryhmittelyssä alkuperäisilmaukset käydään läpi tarkasti. Samaa asiaa tarkoittavat käsitteet ryhmitellään ja yhdistetään luokaksi ja nimetään sisältöä kuvaavalla käsitteellä. Luokittelussa aineisto tiivistyy. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä yhdistellään käsitteitä ja saadaan vastaus tutkimustehtävään. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja

8 päättelyyn. (Tuomi Sarajärvi 2009: 108-113.) Tämän opinnäytetyön tutkimusartikkeleiden analysoinnissa sovellettiin aineistolähtöistä eli induktiivista laadullista sisällönanalyysiä Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven mukaan (2009). Aluksi perehdyttiin aineiston sisältöön kokonaisuudessaan. Tutkimuksista tehtiin taulukkomuotoinen tutkimusaineiston analyysikehys taulukko 2 (liite 2), josta ilmenee tekijät, tutkimuksen tarkoitus, kohderyhmä, aineiston keruu ja analyysi, päätulokset ja mahdolliset huomioitavat seikat. Ensiksi tutkimusaineistosta etsittiin vastauksia opinnäytetyön kysymykseen. Seuraavaksi valittiin lause analyysiyksiköksi. Tämän jälkeen tarkkaan lukemalla poimittiin kaikki hyvän suullisen raportoinnin ominaisuuksiin liittyvät lausumat, erivärisillä korostuskynillä ja alleviivaamalla sekä tekemällä reunamerkintöjä analyysiyksiköistä. Sen jälkeen käytiin vielä tarkasti läpi kaikki tutkimuksen merkinnät ja kirjoitettiin muistiin pelkistetyt ilmaukset jokaisesta tutkimuksesta erikseen. Pelkistetyt ilmaukset listattiin taulukkomuotoon ja luokiteltiin ne etsimällä samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. Seuraavaksi yhdisteltiin pelkistetyt ilmaukset ja muodostettiin alaluokat. Tämän jälkeen ryhmiteltiin vielä yhteensopivat alaluokat ja niistä muodostuikin sitten yläluokat. 5 TULOKSET Aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla etsittiin hyvän suullisen raportoinnin ominaisuuksia. Aineistoon valittiin yhteensä kymmenen tutkimusartikkelia, jotka olivat Suomesta, Englannista, Saksasta, Ranskasta, Puolasta ja Australiasta. Tutkimukset olivat pääasiassa kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia sekä niiden yhdistelmiä. Analyysin tulokset kerrotaan sisällönanalyysin avulla muodostuneiden yläluokkien ja alaluokkien mukaisessa järjestyksessä. Sisällönanalyysitaulukko on esitetty taulukossa 3 (liite 3).

9 5.1 Ajan hallinta Analysoiduissa tutkimusartikkeleissa käsiteltiin lähes kaikissa ajan hallintaa eri tavoin. Useissa tutkimuksissa oli tutkittu jopa yksittäisten raportointien kestoaikaa (Liukkonen 1992: 112; Fenton 2006: 35; Kuuppelomäki 1994: 175; O'Connell Macdonald - Kelly 2008: 6). Aineiston perusteella saa käsityksen, että raportointitilaisuuksiin tavalla tai toisella kuluva aika on oleellinen tekijä hoitotyössä ja yhteydessä tyytyväisyyteen tai tyytymättömyyteen raportointia kohtaan (Meiβner ym. 2007: 538; Puumalainen Långstedt Eriksson 2003: 6 7). 5.1.1 Raportointitilaisuuden kesto Tutkimuksissa, jossa oli mitattu yksittäisten erilaisten suullisten raportointien kestoaikaa, vaihteluväli oli 11.11 minuutista 90 minuuttiin. Lyhin raportointitilanne oli vuoron toinen raportointi ja pisin 90 minuuttia kestävä raportointi oli sisällöltään laajin yksittäinen vanhuksen päivittäinen raportointi vanhainkodissa. (Liukkonen 1992: 112; O'Connell ym. 2008: 6.) Tässä opinnäytetyössä analysoitujen tutkimusten mukaan suullinen raportointi vaikuttaisi useimmiten kestävän noin 30 50 minuuttia (Fenton 2006: 35; Kuuppelomäki 1994: 175; Liukkonen 1992: 112; O'Connell ym. 2008: 6). Vuoteenvierusraportoinnin kestossa ei puolestaan Kurikan terveyskeskuksen vuodeosastolla tehdyn tutkimuksen mukaan havaittu merkittäviä eroja verrattuna perinteiseen kansliassa pidettyyn suulliseen päiväraportointiin (Kuuppelomäki 1994: 175). Geriatrisella osastolla sairaanhoitajat käyttivät kokonaistyöajastaan eniten (7.7 %) raportointitilaisuuksiin osallistumiseen suhteutettuna kaikkiin välillisiin ja välittömiin hoitotyön toimintoihin. Samansuuntaisen tutkimustulokseen päädyttiin sisätautien vuodeosastoilla tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan välillisessä potilastyössä kului eniten aikaa (19 %) raportointitilaisuuksiin. (Isola Laitinen 1995: 252 253; Puumalainen ym. 2003: 6.)

10 Varsinaisesti vain yhdessä tutkimuksessa suurimmaksi keskeiseksi rajoitukseksi suullisessa raportoinnissa todettiin sen pitämisen vievän liian paljon aikaa. Toisessa tutkimuksessa, jossa myös viitattiin liialliseen raportointiajan käyttöön, oli kyseessä raportointitavan muutos. (Fenton 2006: 35; O'Connell ym. 2008: 8.) 5.1.2 Raportointiajan säästyminen muuhun hoitotyöhön Raportointia käsittelevissä tutkimuksissa oli viitattu joko välillisesti tai suoraan siihen käytettävään liialliseen aikaan hoitotyössä. On haluttu siirtää suullisista raportointitilaisuuksista aikaa muuhun hoitotyöhön. On havaittu, että raportoinnin vähentynyt aika on lisännyt aikaa hoitajan ja potilaan väliseen kohtaamiseen. Suullisen raportointiajan vähenemisen avulla sisätautiosastoilla on haluttu enemmän aikaa erityisesti välittömään potilashoitoon. (Clemow 2006: 1463; Puumalainen ym. 2003: 7.) Toisaalta raportoinnin lyhentynyt aika on johtunut raportointikäytännön muutoksesta, jolloin suullisen raportoinnin tilalle on tullut enemmän hoitotyön kirjaamista ja sairauskertomuksiin tutustumista. Sisätautiosastoilla tehdyn tutkimuksen mukaan osa hoitajista koki puolestaan, että sairauskertomuksiin ja hoitosuunnitelmiin tutustumiseen kului liian paljon aikaa uudistuneessa käytännössä. (Puumalainen ym. 2003: 6 8.) 5.1.3 Aikaa raportointia varten Raportointiin käytettävän ajan puute oli hoitajien mielestä kohtalainen tyytymättömyyden syy eurooppalaisen raportointia käsittelevän tutkimuksen mukaan lähes kaikissa maissa. Suomen osalta raportointiin käytettävän ajan puute oli toiseksi suurin tyytymättömyyden aihe (11 %). Vuoron alussa tapahtuvissa suullisissa raportointitilaisuuksissa havaittiin jopa 7 minuutin viivästymisiä. Hoitosuunnitelmien käytön raportoitaessa potilaan vierellä todettiin puolestaan parantavan ajan hallintaa. (Clemow 2006: 1463; Meiβner ym. 2007: 538; Sexton ym. 2004: 39.)

11 5.2 Täsmällinen hoitotyön tieto Ajankäytön ohella suullisen raportoinnin asiasisältö on ollut toinen merkittävä tutkimuskohde opinnäytetyön tutkimusartikkeleissa. Viestinnän johdonmukaisella sisällöllä ja sen sujuvalla etenemisellä on myös yhteyttä ajankäyttöön ja raportoinnin tarkoituksenmukaisuuteen. Useissa tutkimuksissa oli mietitty erilaisia, kullekin työyksikölle sopivia keinoja ja käytäntöjä, joilla raportointien sisältöä voitaisiin kehittää ja selvitetty millaisia asioita tulisi raportointitilaisuuksissa välittää. 5.2.1 Tarkka tiedonvaihto Kolmessa tutkimuksessa kaivattiin suulliseen raportointiin täsmällistä tietoa. Suomessa hoitajien mielestä puutteellinen tiedonvaihto oli toiseksi vähäisin (6 %) syy tyytymättömyyteen raportointia kohtaan eurooppalaisen tutkimuksen mukaan. Tyytymättömyyttä puutteelliseen tiedonvaihtoon eurooppalaisten hoitajien vastausten perusteella oli 4 % ja 19 % välillä. Vuoteenvierusraportoinnin etuja ja haittoja tutkittaessa etuna pidettiin raportoinnin suurpiirteisyyttä ja haittana kuitenkin raportoinnin sisällön epätäydellisyyttä. Puuttuva tai epätäydellinen tieto oli hoitajien mielestä suullisen raportoinnin kolmanneksi keskeisin rajoitus vastausten toistuvuuden perusteella. Saman tutkimuksen viidenneksi tärkein keskeinen vahvuus oli täsmällisen tiedon vastaanottaminen. (Kuuppelomäki 1994: 174; Meiβner ym. 2007: 538; O'Connell ym. 2008: 8.) 5.2.2 Hoitotyön oleelliset asiat Olennainen tieto mainittiin suullisen raportoinnin yhteydessä kahdessa opinnäytetyön tutkimuksessa. Hoitajat pitivät raportoinnin keskeisenä toteutuneena vahvuutena merkityksellisen tiedon vastaanottamista. Raportoinnin tieto oli hoitajien mielestä useammin merkityksellistä kuin täsmällistä. Lisäksi useat hoitajat ehdottivat että raportoitavan informaation tulisi olla suppeampaa ja kohdistua oleelliseen potilasta koskevaan tietoon. Hoitotyön oleellisia asioita ei mainita raportoitaessa myöskään yhtä usein kuin lääketieteellisiä asioita. (Fenton 2006: 34; O'Connell ym. 2008: 8.)

12 Tiedonvaihdon sisältö voi olla raportoinnin vuorovaikutteisen luonteen vuoksi myös joskus merkitykseltään epäselvää. Suullinen raportointi potilaan vierellä puolestaan salli kyselytutkimuksen perusteella sijaisen käsitellä saamaansa tietoa aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. (Chaboyer Johnson Wallis 2009: 139; Sexton ym. 2004: 40.) 5.3 Hoitotyön ajantasainen viestintä Tarve hoitotyön ajantasaiseen välittömään viestintään, ajantasaiseen tietoon potilaan voinnista sekä vuorovaikutteiseen tiedonvälitykseen tuli esille useissa tutkimuksissa. Lisäksi raportoinnissa välitettiin usein tarpeettomasti lääketieteellistä tietoa tärkeän ajantasaisen hoitotyön tiedon asemesta. (Chaboyer ym. 2009: 139-140; Fenton 2006: 34; Kuuppelomäki 1994: 173-174; Liukkonen 1992: 115; O'Connell ym. 2008: 7-8.) 5.3.1 Hoitotyön tiedon välittäminen Kahdessa tutkimusartikkelissa mainittiin runsas viestintä lääketieteellisestä hoidosta, kuten diagnoosit, laboratoriokokeet ja lääkemääräykset (Fenton 2006: 33-34; Liukkonen 1992: 113). Pieni osa raportoinnista sisälsi myös hallinnollisia asioita sekä muita oheistoimintoja kuten esimerkiksi varastotilausta, potilaan vuodepaikkaa tai sijaintia koskevia asioita (Sexton ym. 2004: 40). Vanhainkodissa raportoinnin lausumat painottuivat voimakkaasti vanhuksien fyysisiin vaivoihin. Raportointitilaisuuksissa puhuttiin erilaisista säryistä, sydänvaivoista ja ummetuksesta. Toisaalta taas vähän lausumia oli dementoituneen vanhuksen ominaispiirteistä, kuten muistamisesta, ymmärtämisestä ja menneessä elämisestä. (Liukkonen 1992: 113.) Tutkimuksen mukaan raportoitaessa välitetään myös vähemmän hoitotyön tietoa verrattuna lääketieteelliseen tietoon (Fenton 2006: 34). 5.3.2 Välitön tieto Raportoinnin etuna potilaan vierellä pidettiin sitä, että työvuoroon tulevat hoitajat

13 voivat heti nähdä henkilökohtaisesti potilaan ja samalla saada käsityksen hänen voinnistaan. Toisenkin tutkimuksen mukaan useimmat hoitajat mainitsivat raportoinnin keskeisenä vahvuutena sen, että raportoinnin aikana voisi tarkistaa potilaan voinnin ja saada tietoa potilaan hoidosta. Saman tutkimuksen mukaan melkein yhtä usein mainittiin tärkeäksi vastaanottaa ajantasaista välitöntä tietoa. (Kuuppelomäki 1994: 173-174; O'Connell ym. 2008: 7-8.) 5.4 Potilas hoitotyön subjektina Potilaan ja hänen omaistensa mielipiteiden huomioiminen hoitotyössä on tärkeä asia tutkimusten mukaan. Tiedotustilaisuuksissa välitettävällä tiedolla on vaikutusta siihen pidetäänkö potilasta hoidon objektina vai subjektina. Varsinkin vanhuspotilaan kohdalla korostuu omaisen rooli vanhuksen toiveiden tulkkina. Muutamissa tutkimuksissa on huomioitu näkökulma suullisen raportoinnin vaikutuksesta potilaaseen hoitotyön subjektina. (Chaboyer ym. 2009: 139; Isola Laitinen 1995: 252-253; Kuuppelomäki 1994: 174; Liukkonen 1992: 116; Puumalainen ym. 2003: 7.) 5.4.1 Vuorovaikutus potilaan kanssa Tutkimuksen mukaan potilaat ovat suhtautuneet myönteisesti potilaanvierusraportointiin. Erään potilaan mielestä potilaanvierusraportointi on ainoa tapa saada ajankohtaista tietoa. Kuntoutusosastolla potilaat johtivat raportointia ja hoitajat täydensivät tietoa. Potilaan vierellä tapahtuva tiedotus mahdollistaa myös potilaan mielipiteen kuulemisen suoraan. (Chaboyer ym. 2009: 139-140; Kuuppelomäki 1994: 174.) Raportoinnin vuorovaikutteinen luonne tulee ilmi tutkimusta varten äänitetystä viiden hoitajan raportointitilaisuudessa käymästä keskustelusta. Tutkimuksen mukaan raportointikäytännön muutoksen myötä, jossa suullinen raportointiaika oli vähentynyt ja kirjaaminen lisääntynyt, kolmasosa hoitajista neuvotteli aikaisempaa enemmän potilaan kanssa. Tutkittaessa suullista raportointia vanhainkodissa toiseksi eniten lausumia oli vanhusten omasta mielipiteestä. Mielipiteet käsittelivät arviointia omasta tilanteesta ja

toiveita hoidosta ja elämästä laitoksessa. (Liukkonen 1992: 113; Puumalainen ym. 2003: 7; Sexton ym. 2004: 40.) 14 5.4.2 Yhteydenpito omaisiin Vuoteenvierusraportoinnin etuna pidettiin tutkimuksen mukaan mahdollisuutta yhteydenpitoon omaisten kanssa. Vanhainkodissa raportoitaessa omaiset mainittiin kohtalaisen usein. Todettiin omaisten käyneen osastolla tai vieneen vanhuksen kävelylle. Keskusteluista omaisten kanssa raportoinneissa puhuttiin vähän. Geriatrisella osastolla omaisten tukemiseen ja informointiin käytetty aika oli vähäistä. (Isola Laitinen 1995: 252; Kuuppelomäki 1994: 174; Liukkonen 1992: 114.) 5.5. Kirjatun tiedon käyttö Useiden tutkimusten aihepiirinä oli nimenomaan dokumentoinnin käyttö apuna suullisessa raportoinnissa. Näissä tutkimuksissa oli tutkittu erityisesti kirjaamisen eli siis dokumentoinnin, hoitosuunnitelmien ja erilaisten apulistojen käyttöä ja niiden merkitystä suullisissa raportointitilaisuuksissa. (Chaboyer ym. 2009: 140; Clemow 2006: 1463-1464; Fenton 2006: 34-35; Puumalainen ym. 2003: 7; Sexton ym. 2004: 39.) 5.5.1 Hoitotyön dokumentointi raportoinnissa Raportointikäytännön muutoksen toteuttamisen yhteydessä ilmeni, että osastolla samoja tietoja välitetään sekä suullisesti että kirjallisesti. Hoitajien mielestä parempi kirjaaminen oli perusteluna uuden raportointikäytännön jatkamiselle. Tutkittaessa raportoinnin sisältöä suhteessa kirjaamiseen, 23 nauhoitetun hoitotyön raportoinnin perusteella, todettiin että raportoinnin aikana puhutusta 69.5 % voitiin yhdistää dokumentointiin, kuten tarkkailulistat ja hoitosuunnitelmat. Dokumentoinnin ulkopuolisesta tiedosta (15.2 %) oli irrallista tietoa. Suurin osa raportointitilaisuudessa

puhutusta (93.5 %) tiedosta pitäisi olla dokumentoidussa muodossa. (Puumalainen ym. 2003: 7; Sexton ym. 2004: 40.) 15 5.5.2 Hoitosuunnitelmien käyttö raportoinnissa Yleissisätautien osastolla hoitosuunnitelmia ei yleensä käytetty tiedon lähteenä raporteilla. Raportointikäytännön muutoksen hyvänä puolena hoitajat esittivät pystyvänsä tarkemmin tutustumaan hoitosuunnitelmiin. Hoitosuunnitelmien käyttö haastoi totutut tavat tutkimuksessa, jossa siirryttiin raportoimaan kansliasta potilaan vierelle dokumentoinnin pohjalta. Muutos vähensi kansliassa oleilua ja paransi priorisointia ja johti saumattomaan asiakaspalveluun. Hoitosuunnitelmien käyttö raportoinnin pohjana kehitti myös hoitosuunnitelmia ja dokumentointia. (Clemow 2006: 1463; Puumalainen ym. 2003: 7; Sexton ym. 2004: 39.) 5.5.3 Apulistat raportoinnin tukena Kun raportointi siirtyi potilaan vierelle, toteutettiin erilaisia parannuksia. Kehitettiin tietokoneella kliinistä tietoa sisältävä lista, jossa oli osaston potilaiden ikä, diagnoosit, liikkumiskyky, ruokavalio ja päivittäiseen toimintaan liittyvät asiat. Apulomake opasti hoitajia heidän hoitaessaan potilaita, joista he eivät olleet saaneet varsinaista raportointia. Toisen australialaisen raportointitutkimuksen mukaan alkavan vuoron hoitajilla oli tapana käyttää vuodepaikkalistaa, jossa oli potilaiden nimet ja diagnoosit. Hoitajat tekivät niihin muistiinpanoja raportointitilaisuuden aikana. (Chaboyer ym. 2009: 140; Sexton ym. 2004: 39.) Tutkimuksessa, jossa tutkittiin raportoinnin sisällön laadun parantamista ennalta laaditun 'olennaisen hoidon' kriteeristön avulla, hoitohenkilökunta tukeutui viestintäoppaaseen. Hoitotyön dokumentaatiota oli vaikea käyttää ja se sisälsi lukuisia hoitosuunnitelmia, arviointivälineitä, monitieteisiä tiedostoja ja seurantakaavioita. Hoitohenkilökunta teki myös kriteeristöstä muistilistan käytettäväksi tarpeen mukaan. (Fenton 2006: 34-35.)

16 5.6 Harkittu viestintä Neljässä tutkimuksessa tuli esille, että suullisen raportoinnin viestinnässä pitää käyttää ammatillista harkintaa. Potilaan huoneessa raportoitaessa on muistettava huomioida potilaan tietosuoja. Lisäksi raportoinnin viestinnässä pitää muistaa kertoa myös potilaan turvallisuuteen liittyvistä asioista. (Fenton 2006: 34; Kuuppelomäki 1994: 174; O'Connell ym. 2008: 8; Puumalainen ym. 2003: 8.) 5.6.1 Potilaan tietosuojan huomioiminen Vain kahdessa tutkimuksessa tuotiin esille tietosuoja-asiat, vaikka potilaan vierellä raportointia oli useassa tutkimuksessa. Kurikan terveyskeskuksen vuodeosastolla tehdyssä vuoteenvierusraportointia käsittelevässä tutkimuksessa vain pieni määrä hoitajia toi esille potilaan intimiteettisuojaan liittyvät ongelmat. Yksityisyys ja luottamuksellisuus oli keskeinen rajoitus raportoitaessa potilaan vierellä australialaisen tutkimuksen mukaan. (Kuuppelomäki 1994: 174; O'Connell ym. 2008: 8.) 5.6.2 Potilasturvallisuus viestinnässä Helsingissä seitsemällä sisätautien vuodeosastolla tehtiin raportointia koskeva tutkimus. Osa hoitajista piti aikaisempaa perinteistä suullista raportointikäytäntöä parempana. Yhtenä perusteluna esitettiin potilasturvallisuutta. Terveyskeskuksen vuodeosastolla vuoteenvierusraportointia tutkittaessa etuna pidettiin potilaan turvallisuuden luomista. Potilas näkee heti, ketkä hoitajat tulevat iltaan. (Kuuppelomäki 1994: 174; Puumalainen ym. 2003: 8.) Englantilaisessa raportoinnin sisällön laadun tutkimuksessa ilmeni merkittäviä hoitotyön turvallisuustekijöiden laiminlyöntejä raportoinnin viestinnässä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vaaratilanteen potilaalle. Esimerkiksi potilaiden huonoa näköä ei huomioitu raportoinnissa vaikka dokumentaatiossa viitattiin hoidon vaatimuksiin. Australialaisen tutkimuksen mukaan vuoteenvierusraportointi oli parantanut

potilasturvallisuutta 44 % tutkimukseen osallistuneen mielestä. (Chaboyer ym. 2009: 139; Fenton 2006: 34.) 17 5.7 Rauhallinen raportointitilanne Raportointitilasta ei tutkimuksissa ollut kovin monia mainintoja. Useimmiten vertailtiin potilaan vierellä tapahtuvaa suullista raportointia ja perinteistä kansliassa tapahtuvaa raportointia keskenään. Useissa tutkimuksissa kuitenkin tuotiin esille häiriötekijät viestintätilaisuuden aikana. Osaston yleisen ilmapiirin vaikutuksesta raportointiin oli vain vähän mainintoja. (Fenton 2006: 35; Kuuppelomäki 1994: 174-175; Meiβner ym. 2007: 538; O'Connell ym. 2008: 8.) 5.7.1 Raportointitila Vuoteenvierusraportoinnin haittana pidettiin käytävällä tapahtuvaa lisäraportointia. Käytävällä puhuttiin asioista, joita ei haluttu tai muistettu puhua huoneessa. Valtaosa tutkimukseen osallistuneista hoitajista halusi perinteisen kansliassa pidettävän raportointitilaisuuden. Raportointitilan puute oli merkittävä ongelma eurooppalaisessa tutkimuksessa. Tyytymättömyyttä tilanpuutteeseen esiintyi tutkimuksessa 5 % ja 16 % välillä. Suomessa tilanpuutteesta kärsi 10 % tutkimukseen osallistuneista hoitajista. (Meiβner ym. 2007: 538; Kuuppelomäki 1994: 174-175.) 5.7.2 Häiriötön raportointi Tutkimuksen mukaan runsaat häiriötekijät tiedotustilaisuuksissa aiheuttivat eniten tyytymättömiä mainintoja (9 % - 44 %) tasaisesti Euroopan eri maissa. Suomen osalta vastaajista 22 % oli sitä mieltä, että raportoinnin aikana oli liikaa häiriötekijöitä. Keskeisenä raportointitapahtuman haittana australialaisen tutkimuksen mukaan pidettiin muun henkilökunnan, potilaiden, vierailijoiden ja puhelimien aiheuttamia keskeytyksiä. Myös englantilaisessa raportoinnin kehittämistutkimuksessa oli maininta liiallisista keskeytyksistä raportoinnin aikana. Kurikan terveyskeskuksen vuodeosaston

18 potilashuoneessa tapahtuva raportointi koettiin meluisaksi ja rauhattomaksi. Lisäksi osa hoitajista mainitsi haitalliseksi raportoinnista johtuvan vierailujen häiriintymisen. Useat hoitajat kokivat myös hankalaksi ja raskaaksi seisomisen ja kirjaamisen potilashuoneessa. (Fenton 2006: 35; Kuuppelomäki 1994: 174; Meiβner ym. 2007: 538; O'Connell ym. 2008: 7-8.) 5.7.3 Osaston ilmapiiri Muutamissa tutkimuksessa oli huomioitu osaston ilmapiirin vaikutus raportointiin. Australialaisen tutkimuksen mukaan osaston kiireisyydellä voi olla kielteinen vaikutus raportointiin. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan vähäisin (1 % - 9 %) raportointiin vaikuttava tyytymättömyyden syy oli huono ilmapiiri. Suomalaisten tutkimukseen osallistuneiden hoitajien mielestä ilmapiiri oli myös vähäisin syy tyytymättömyyteen. Raportointikäytännön muutoksen myötä sisätautiosastoilla suullisen raportointiajan lyhenemisellä oli vaikutusta hoitajien kiireen tunnun lievenemiseen. (Meiβner ym. 2007: 538; O'Connell ym. 2008: 8; Puumalainen ym. 2003: 7.) 5.8 Hoitotyön sujuvuus raportoinnin avulla Muutamassa tutkimuksessa tuotiin esille raportoinnin vaikutus hoitotyön organisointiin. Henkilökunnan oppimisesta ja kehittymisestä suullisen raportoinnin avulla oli myös mainittu joissakin tutkimuksissa. Tutkimuksissa oli myös huomioitu raportointitilaisuuksissa tapahtuvan perehdytyksen ja työn organisoinnin vaikutus hoitotyön sujuvuuteen vuodeosastolla. (Chaboyer ym. 2009: 139-140; Clemow 2006: 1463; Isola Laitinen 1995: 252; Kuuppelomäki 1994: 174; Liukkonen 1992: 113-114; O'Connell ym. 2008: 8; Puumalainen ym. 2003: 8.) 5.8.1 Raportoinnista tukea työn organisointiin Sisätautiosastoilla suullisen raportoinnin vähentäminen toi hoitajien mielestä työhön enemmän mielekkyyttä ja haasteellisuutta, työ oli sujuvampaa ja hoitajat tekivät

19 mielestään itsenäisempiä päätöksiä potilaan hoidosta. Tutkimuksen mukaan suullisessa raportoinnissa esitettiin vanhainkodissa kohtalaisesti lausumia työn organisoinnista, varsinkin aamuraportilla, jolloin päivän ohjelmaa suunniteltiin. Geriatrisella osastolla puolestaan osaston toiminnan suunnitteluun käytetty työaika oli hoitajilla vähäistä, vaikka raportointiin osallistumiseen meni paljon aikaa. (Isola Laitinen 1995: 252; Liukkonen 1992: 113-114; Puumalainen ym. 2003: 7.) Tutkimuksen mukaan moniammatillisen ryhmän jäsenet, myös lääkärit, osallistuivat useammin potilaan vierellä tapahtuvaan hoitotyön raportointiin. Raportointiin osallistuminen edisti eri ammattilaisryhmien välistä kommunikaatiota. (Chaboyer ym. 2009: 139.) 5.8.2 Perehdyttävä raportointi Vuoteenvierusraportointi perehdytti hyvin uuden työntekijän. Suullista raportointia kaivattiin tilanteessa, jossa kaikki potilaat olivat uusia. Kun kokeiltiin uutta, vähemmän suullista raportointia sisältävää toimintatapaa, osa tutkimukseen osallistuneista hoitajista oli huolissaan uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden perehdytyksestä. Tutkittaessa raportointitavan muutosta hoitosuunnitelmaan pohjautuvaksi potilaanvierusraportoinniksi huomattiin, että hoitajilla on enemmän aikaa ammatilliseen kehittymiseen. Suullisen raportoinnin keskeisiä vahvuuksia ja heikkouksia tutkittaessa havaittiin että raportoinnin aikana useimpien hoitajien mielestä oli tärkeää saada yleiskatsaus osaston kaikista potilaista. Melko monen hoitajan mielestä suullisen raportoinnin keskeinen vahvuus on vastaanottaa raportoitava tieto hoitajalta, joka oli hoitanut potilasta edeltävässä vuorossa. (Clemow 2006: 1463; Kuuppelomäki 1994: 174; O'Connell ym. 2008: 8.) 6 EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS Tutkimuksen eettisyys on kaiken tieteellisen toiminnan ydin. Tieteensisäisen etiikan perusvaatimuksena on, ettei tutkimusaineistoa luoda tyhjästä tai väärennetä. Tieteen kriittisyys edellyttää omien perusteiden ja toimintatapojen arviointia erilaisista

20 näkökulmista. (Kankkunen Vehviläinen-Julkunen 2009: 172-173.) Eettisesti hyvä tutkimus edellyttää hyvän tieteellisen käytännön noudattamista (Hirsjärvi ym. 2007: 23). Olen tiedostanut tutkimustyön eettiset periaatteet ja pyrkinyt noudattamaan hyvää eettistä arvoperustaa kaikissa opinnäytetyön vaiheissa. Erillisiä tutkimuslupia ei opinnäytetyössä tarvittu, koska tieto on kerätty aiemmin julkaistuista tutkimusartikkeleista. Lähdeviitteissä olen noudattanut kirjallisen työn ohjeita opinnäytetyötä varten. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta parantaa tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta. Tarkkuus koskee kaikkia vaiheita. Aineiston tuottamisen olosuhteet tulee kertoa selvästi ja totuudenmukaisesti. Laadullisessa aineiston analyysissa on keskeistä luokittelujen tekeminen. Lukijalle on kerrottava luokittelun syntymisen alkujuuret ja luokittelujen perusteet. (Hirsjärvi ym. 2007: 227.) Cuban ja Lincolnin (1981 ja 1985) mukaan uskottavuus ja siirrettävyys ovat luotettavuuden arvioinnin kriteerejä. Uskottavuus edellyttää sitä, että lukija ymmärtää miten analyysi on tehty sekä mitkä ovat tutkimuksen vahvuudet ja rajoitukset. Uskottavuus kuvaa myös sitä, miten hyvin luokitukset kattavat aineiston. Aineiston ja tulosten suhteen kuvaus on tärkeä luotettavuuskysymys. Siirrettävyyden varmistamiseksi edellytetään aineiston keruun ja analyysin yksityiskohtaista kuvausta. (Kankkunen Vehviläinen-Julkunen 2009: 160.) Tämän opinnäytetyön luotettavuuden kannalta on hyvä, että analysoitavassa aineistossa on käytetty luotettavista terveysalan tietokannoista saatuja tieteellisiä artikkeleita. Sisällönanalyysi on esitetty taulukossa 3 (liite 3) ja prosessin etenemistä on kuvailtu tarkemmin luvussa 4. Luotettavuutta lisää myös opinnäytetyön tekijän osallistuminen tiedonhaun luennoille sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun kirjaston informaatikolta saatu neuvonta ja ohjaus. Tietokannat ja hakusanat on esitetty taulukkomuodossa (liite 1). Tutkimuskatsauksessa analysoitu aineisto on esitetty analyysikehyksenä taulukossa 2 (liite 2). Opinnäytetyössä on käytetty ainoastaan alkuperäisiä lähteitä. Luotettavuutta lisää opinnäytetyön tekeminen ohjattuna. Luotettavuuden kannalta on myös ollut eduksi tekijän tutustuminen monipuoliseen kirjallisuuteen ja osallistuminen Metropolia Ammattikorkeakoulun tarjoamaan pajaopetukseen.

21 Rajoituksena on opinnäytetyön tekemiseen käytettävissä ollut suhteellisen lyhyt aika. Lisäksi opinnäytetyön tulos saattaa perustua tekijän subjektiiviseen näkemykseen, koska työ on tehty yksin. Toisen henkilön osallistuminen analysointiin olisi saattanut tuottaa objektiivisemman katsantokannan. Opinnäytetyön luotettavuutta saattaa heikentää myöskin tutkimusartikkeleiden pieni kokonaismäärä sekä kotimaisten opinnäytetyön aihetta käsittelevien tutkimusartikkeleiden vähäinen saatavuus. 7 POHDINTA 7.1 Tulosten tarkastelua Opinnäytetyön tarkoituksena oli aikaisempien tutkimusten perusteella kuvata tehokas ja toimiva suullisen raportoinnin tapa, joka edistää pitkäaikaissairaan potilaan hoitotyötä vuodeosastolla. Sisällönanalyysin perusteella löytyi suulliselle raportoinnille selkeitä ominaisuuksia, joita hoitohenkilökunta odottaa tehokkaalta ja toimivalta raportoinnilta vuodeosastolla tai pitkäaikaissairaita hoitavissa yksiköissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkimustiedon avulla kehittää suullista raportointia pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla ja siten parantaa hoitohenkilökunnan välistä tiedonkulkua. Analysoitujen tutkimusten mukaan tehokas ja toimiva raportointi on kestoltaan sopiva, eikä se saisi kestää liian kauan. Aikaa halutaan lisätä ensisijaisesti välittömään potilastyöhön. Sopiva aika on riippuvainen työyksiköstä ja siitä, mihin ajankohtaan työvuoroa raportointitilaisuus sijoittuu. Lisäksi raportoinnin tulisi sisältää täsmällistä hoitotyön tietoa ja ajantasaista viestintää. Tämä tarkoittaa raportoinnissa nimenomaan potilaan hoitotyön tiedon välittymistä eteenpäin sekä välitöntä, siis aivan juuri sen hetkistä tietoa potilaan voinnista. Tutkimuskatsauksen aineiston perusteella ajantasaisen tiedon välittäminen toteutuu hyvin raportoitaessa potilaan vierellä. Täsmällisen tiedon osalta tutkimustuloksissa ilmeni jonkin verran ristiriitaista tietoa. Selkeä, sujuva, täsmällinen ja johdonmukaisesti välitetty tieto on tavoite, mutta sen saavutettavuus ilmeisesti voi vaihdella samassakin työyksikössä paljon. Tutkimusten valossa myös raportoinnin sisällöllä on yhteyttä sen kestoon. Analysoiduista tutkimuksista ilmeni selvästi, että potilaan tulisi olla keskeisessä asemassa tiedon välityksessä. Lisäksi omaiset tulisi huomioida viestinnässä. Omaisen

22 rooli on erityisen tärkeä vanhuksen ja pitkäaikaispotilaan kohdalla, koska potilas ei välttämättä itse kykene kertomaan toiveistaan ja odotuksistaan. Tutkimusten mukaan potilaanvierusraportoinnin etuna pidettiin mahdollisuutta yhteydenpitoon omaisen kanssa ja myös potilaat ovat suhtautuneet siihen myönteisesti. Analysoidun aineiston perusteella tehokkaan ja toimivan suullisen raportoinnin pitäisi pohjautua hoitosuunnitelmiin. Kuitenkin pitäisi välttää samojen tietojen välittämistä sekä suullisesti että kirjallisesti. Tutkimusten perusteella ilmeni myöskin, että raportointitilaisuuksissa on suositeltavaa käyttää tukena osaston toiminnan kannalta käyttökelpoisia apulistoja. Vuodeosaston tehokkaassa ja toimivassa raportoinnissa tulisi tutkimusten perusteella huomioida potilaan tietosuoja- ja turvallisuusnäkökohdat. Yksityisyys ja luottamuksellisuus ovat tärkeitä asioita ja ne on aina otettava huomioon käsiteltäessä potilaan tietoja. Erityisesti tietosuojaan liittyvät seikat täytyy muistaa raportoitaessa potilaan vierellä potilashuoneessa. Viestinnässä ei saa myöskään unohtaa mainita sellaisia hoitotyön asioita, jotka saattavat vaarantaa potilasturvallisuuden. Erityisesti pitkäaikaissairaita potilaita hoidettaessa korostuu turvallisuustekijät. Esimerkkinä mainittakoon tarvittavat vuoteenlaidat tai potilaan mahdollisuus kaatua helposti. Lisäksi tehokas ja toimiva suullinen raportointi, joka edistää pitkäaikaispotilaan hoitotyötä, on tutkimusten valossa perehdyttävä ja osaston hoitotyön sujuvuuteen myönteisesti vaikuttava. Tutkimusaineistosta ilmeni, että vuoteen vierellä tapahtuva suullinen raportointi perehdyttää hyvin. Lisäksi ilmeni, että viestinnän avulla hoitajilla on mahdollisuus saada hoitotyön kannalta tärkeätä tietoa kaikista osastolla hoidettavista potilaista sekä heidän hoitotyöstään. Erityisesti vanhuspotilaita hoitavissa yksiköissä päivän ohjelmaa voitiin tai olisi voitu suunnitella aamuraportilla, joka saattaa edesauttaa työn sujuvuutta. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella, Isola Virtaniemen 1999 ja Dowdingin 2001 mukaan, raportoinnin sisältöön ja ajankäyttöön ollaan oltu tyytymättömiä. Nämä asiat olivat myös tärkeimpinä tutkimuskohteina analysoidussa aineistossa.