Tämä taitaa meillä olla hyvällä mallilla. Erityisopetuksen kehittäminen ja nykytila Seinäjoen ammattioppilaitoksessa.

Tämä taitaa meillä olla hyvällä mallilla. Erityisopetuksen kehittäminen ja nykytila Seinäjoen ammattioppilaitoksessa. Tarja Mänty 2003

1 Johdanto...5 2 Seinäjoen ammattioppilaitos...6 2.1 Yleistä Seinäjoen ammattioppilaitoksesta...6 2.2 Erityisopetuksen järjestäminen Seinäjoen ammattioppilaitoksessa...6 2.2.1 Erityisopetuksen suunnitelma...6 2.2.2 Erityisopetuksen henkilökunta...7 2.2.3 Erityisopetuksen toteuttaminen...9 2.2.4 Erityisopetuksen järjestämistä tukevat projektit...9 3 Seinäjoen ammattioppilaitoksen erityisopetuksen tilan arviointi...11 4 Erityisopetuksen järjestämisen edellytykset...13 4.1 Erityisopetuksen strategia, suunnitelma ja visio...13 4.2 Henkilökunnan erityisopetukseen liittyvä koulutustaso ja tarpeet...15 4.3 Erilaisuuden hyväksyminen työyhteisössä...16 4.3.1 Henkilökunnan asenteet erilaisuutta ja vammaisuutta kohtaan...16 4.3.2 Erilaisuuden hyväksyminen...18 4.4 Yhteistyö...19 4.4.1 Yhteistyön sujuminen...19 4.4.2 Opettajien keskinäinen yhteistyö...20 4.4.3 Yhteistyö kotien kanssa...21 4.4.4 Asuntolan ja koulun välinen yhteistyö...22 4.5 Tiedonkulku...23 4.6 Työnjako...25 4.7 Henkilökunnan työssä jaksaminen...26 4.7.1 Henkilökohtainen jaksaminen...26 4.7.2 Työnohjaukseen osallistuminen...26 4.7.3 Työtovereiden ja työyhteisön tuki...27 5 Oppimisympäristö...27 5.1 Luokkakoko...27 5.2 Erilaisuuden hyväksyminen (opiskelijoiden keskuudessa)...28 5.3 Kiusaaminen...29 5.3.1 Henkilökunnan käsitykset kiusaamisesta...29 5.3.2 Haastateltujen opiskelijoiden kokemuksia ja mielipiteitä kiusaamisesta...30 6 Opiskelijoiden ongelmista...31 6.1 Heikko ja putoaa kärryiltä....31 6.2 Aikuisen tuen tarve....32 6.3 Poissaolot, mikä onkaan syy ja seuraus....33 6.4 Osalla liittyy mielialaan....34 6.5 Opiskelumotivaatio heikko....34 6.6 Muita opiskelijoiden ongelmia...35 6.7 Ovatko erityisopiskelijat myös ongelmaopiskelijoita ja toisin päin?...36 6.8 Opintojen keskeyttäminen...37 7 Erityisopetuksen toteuttaminen...37 7.1 Erityisopetustarpeen tunnistaminen...38 7.1.1 Miten saadaan tieto opiskelijan erityistarpeista?...38 7.1.2 Miten tiedonsaantia voisi kehittää?...39 7.1.3 Tunnistetaanko erityisopetuksen tarve?...41 7.1.4 Saako opiskelija tukea heti, kun tarve on tunnistettu?...41 7.2 HOJKSien laatiminen...42 2

7.2.1 HOJKSin laatimisen prosessi...42 7.2.2 Miten HOJKSin tekeminen sujuu?...43 7.2.3 Mitkä ovat polttavimmat ongelmat ja kehittämistarpeet HOJKSin laadinnassa?...44 7.2.4 Opiskelijoiden suhtautuminen HOJKSin laatimiseen...45 7.3 Miten erityisopiskelijat näkyvät henkilökunnan työssä?...46 7.3.1 Kuinka paljon erityisopiskelijoita ryhmissä on?...46 7.3.2 Miten oppilaitoksen erityisopiskelijat näkyvät opettajan tai muun henkilöstön työssä?.47 7.3.3 Erityisopetukseen liittyviä ongelmia...48 7.4 Oppimisen ja opettamisen tukimuodot...51 7.4.1 Opetuksen ja kasvatuksen suhteelliset osuudet oppilaitoksen arjessa...51 7.4.2 Yksilöllisyys oppimisessa...52 7.4.3 Opetuksessa käytössä olevat tukitoimet...52 7.4.4 Opiskelija-asuntola...54 7.5 Työssäoppiminen...55 7.5.1 Miten erityisopiskelijoiden työssäoppiminen on onnistunut?...55 7.5.2 Miten työnantajat suhtautuvat erityistä tukea tarvitseviin työssäoppijoihin?...56 7.5.3 Miten ja minkälaista tietoa työnantajat saavat tukea tarvitsevasta opiskelijasta?...57 7.5.4 Erityisopiskelijoiden työssäoppimisen kehittämistarpeet...58 8 Opiskelijahuolto...59 8.1 Mitä opiskelijahuolto on?...59 8.2 Miten oppilaitoksen opiskelijahuolto toimii?...60 8.3 Miten opiskelijahuolto tukee opettajan työtä?...61 8.4 Mitä hyötyä opiskelijahuollosta on opiskelijalle?...63 8.4.1 Henkilökunnan mielipiteet opiskelijahuollon hyödyllisyydestä opiskelijalle...63 8.4.2 Haastatellut opiskelijat kertovat kokemuksiaan opiskelijahuollosta...64 8.5 Opiskelijahuollon kehittäminen...65 9 Erityisopetuksella saavutetut tulokset...66 9.1 Onko opiskelusta Seinäjoen ammattioppilaitoksessa erityisopiskelijalle hyötyä?...66 9.2 Erityisopiskelijoiden opinnoista selviäminen...67 9.3 Erityisopiskelijoiden työllistyminen...69 9.4 Aikuistuminen koulutuksen tavoitteena...70 10 Erityisopetuksen kehittäminen...71 10.1 Tähänastinen erityisopetuksen kehittäminen...71 10.1.1 Miten erityisopetuksen kehittäminen alkoi?...71 10.1.2 Henkilökunnan mukanaolo erityisopetuksen kehittämisessä...72 10.1.3 Onko valittu suunta oikea?...73 10.2 Integraatio valittuna suuntana...74 10.2.1 Järkevämpää, että on integroitu....74 10.2.2 Kaksipiippuinen juttu....75 10.2.3 Turha yrittää integroida normaaliin ryhmään....75 10.3 Miten oppilaitoksen erityisopetusta tulisi jatkossa kehittää?...76 10.3.1 Pitäisikö erityisopetusta lisätä vai vähentää?...76 10.3.2 Lisää aikaa, tai väkeä....77 10.3.3 Opetuksen tukimuotojen kehittäminen...78 10.3.4 Erityisopetuksen tuloksellisuuden parantaminen...80 10.3.5 Työyhteisön kehittäminen...80 11 Tulosten tarkastelua...83 11.1 Erityisopiskelijoiden määrä on lisääntynyt...83 11.2 Koulutusta lisäämällä, yhteisin tavoittein ja yhteistyöllä - eteenpäin...83 11.3 Resurssit ja olosuhteet...85 3

11.4 Opiskelijoiden ongelmista...86 11.5 Erityisopetustarpeen tunnistaminen...88 11.6 Opiskelijalähtöisyys ja yksilöllisyys...89 11.7 Erityisopetuksen järjestämismuodoista...91 11.8 Työssäoppiminen...93 11.9 Opiskelijahuolto...94 11.10 Erityisopetuksella saavutetut tulokset...95 11.11 Integraatio valittuna suuntana...97 11.12 Erityisopetuksen kehittäminen...98 11.13 Kaiken kaikkiaan...100 12 Arvioinnin arviointia...102 12.1 Kyselyn suorittaminen...102 12.2 Haastattelut...102 12.3 Arvioinnin onnistuminen...103 12.4 Arvioitsijan mietteitä...103 Lähteet...106 4

5 1 Johdanto Seinäjoen ammattioppilaitoksessa toteutettiin erityisopetuksen kehittämisen ja nykytilan arviointi alkuvuodesta 2003. Tässä raportissa esitetään arvioinnin tulokset. Raportin luvussa 2 kerrotaan yleistä Seinäjoen ammattioppilaitoksesta, ja luvussa 3 kuvaillaan arvioinnin tavoitteita ja sen suorittamista. Luvun 4 otsikkona on Erityisopetuksen järjestämisen edellytykset. Luvussa kuvataan sitä taustaa ja pohjaa, jonka päälle erityisopetukselliset käytänteet rakennetaan. Edellytykset myös säätelevät sitä, voiko erityisopetus tässä ympäristössä onnistua. Jos pohja ei ole kunnossa, rakennelma ei pysy kauaa kasassa. Luvussa 5 esitetään joitain oppimisympäristöön liittyviä tuloksia. Oppimisympäristöön kuuluvat mm. opetettavien ryhmien koko, erilaisuuden hyväksyminen ja sietäminen opiskelijayhteisössä sekä kiusaaminen. Luku 6 käsittelee opettajien ja muun henkilökunnan käsityksiä, tietoa ja mielipiteitä opiskelijoiden ongelmista. Tarkasteltavina ovat opiskelijaan henkilönä tai oppijana liittyvät ongelmat sekä opetuksesta tai oppimisympäristöstä kumpuavat vaikeudet ja haasteet. Tämän luvun lisäksi erityisopetukseen liittyviä ongelmia tulee esille myös monessa muussa raportin luvussa. Erityisopetuksen toteuttamisen periaatteita ja käytänteitä Seinäjoen ammattioppilaitoksessa kuvataan luvussa 7. Tämä luku on laajin sekä sivumäärältään että käsiteltävien asioiden sisällön osalta. Erityisopetuksen järjestämisen kannalta keskeistä on, miten erityisen tuen tarpeen tunnistamisessa onnistutaan. Tuen järjestämisessä taas tärkeässä asemassa on henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Luvussa käsitellään myös oppilaitoksessa käytettävissä olevia tukimuotoja sekä erityisopiskelijoiden työssäoppimisen käytänteitä. Luvussa 8 on aiheena opiskelijahuolto ja sen mahdollisuudet tukea oppilaitoksen henkilökuntaa ja opiskelijoita haasteellisiksi koetuissa tilanteissa. Erityisopetuksella pyritään saavuttamaan tuloksia. Luvussa 9 luodaan näkymä niihin tuloksiin, joita Seinäjoen ammattioppilaitoksen erityisopetuksella on henkilöstön mielestä saavutettu. Viimeinen arvioinnin tuloksia esittelevä luku keskittyy erityisopetuksen kehittämisen teemaan. Luvussa 10 kuvataan oppilaitoksen tähänastista erityisopetuksen kehittämistä ja henkilökunnan näkemyksiä tulevaisuuden kehittämiskohteista ja kehittämistyöstä. Luvuissa 4-10 puhuu Seinäjoen ammattioppilaitoksen henkilökunta. Arvioinnin tulokset on kirjattu sadoin sitaatein, jotta tavoitteena ollut totuus tulisi esiin. Henkilökunnan vastauksia ja mielipiteitä on kirjattu myös lukuun 11, jossa kommentoidaan (joitain) tuloksia, peilaillaan tuloksia muuta tietoa vasten ja esitetään kehittämisehdotuksia. Tulosten tarkastelussa eivät ole esillä kaikki tutkimuksessa esiin nousseet teemat, ja esillä olevat teemat eivät ehkä ole kaikkien mielestä ne kaikkein keskeisimmät. Tulosten tulkinnan mahdollisuus on jätetty myös lukijalle, valmiita vastauksia on pyritty välttämään mahdollisimman paljon. Luvussa 12 arvioidaan tehtyä selvitystä, lähinnä sen teknistä suorittamista. Lopuksi arvioitsija esittää joitain henkilökohtaisia ajatuksiaan arvioinnin tiimoilta.

6 2 Seinäjoen ammattioppilaitos 2.1 Yleistä Seinäjoen ammattioppilaitoksesta Seinäjoen ammattioppilaitoksen ylläpitäjä on kahdeksan jäsenkunnan muodostama kuntayhtymä. Oppilaitos toimii kolmessa toimipisteessä ja lukuvuonna 2002-2003 oppilaitoksessa järjestettiin koulutusta kolmella koulutusalalla ja 13:lla opintoalalla ja lisäksi kotitalousopetuksessa. Lukuvuonna 2002-2003 oppilaitoksessa työskenteli 106 opettajaa, joista 32 tuntiopettajina. Kokonaisuudessaan oppilaitoksen henkilöstön määrä oli 176 henkilöä. Seinäjoen ammattioppilaitoksessa on 1250 koulutuspaikkaa. Keväällä 2003 oppilaitoksessa opiskeli 1246 opiskelijaa noin 60 eri kunnasta. Viime vuosina kokonaisopiskelijamäärä ei ole lisääntynyt, sen sijaan erityisopiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut. Erityisopiskelijoiden suhteellinen osuus koko opiskelijamäärästä on ollut noin 9 %. (TAULUKKO 1) TAULUKKO 1 Seinäjoen ammattioppilaitoksen opiskelijamäärä, erityisopiskelijoiden määrä ja erityisopiskelijoiden osuus kaikista opiskelijoista laskentapäivinä 20.1. ja 20.9. Ajankohta Opiskelijamäärä Erityisopiskelijat Erityisopiskelijoiden osuus % 20.9.1996 1232 57 4,6 20.1.1997 1234 110 8,9 20.9.1997 1288 56 4,3 20.1.1998 1208 47 3,9 20.9.1998 1251 122 9,8 20.1.1999 1231 100 8,1 20.9.1999 1342 119 8,9 20.1.2000 1259 106 8,4 20.9.2000 1283 92 7,2 20.1.2001 1193 79 6,6 20.9.2001 1245 119 9,6 20.1.2002 1183 105 8,9 20.9.2002 1301 125 9,6 20.1.2003 1246 116 9,3 20.9.2003 1283 140 10,9 2.2 Erityisopetuksen järjestäminen Seinäjoen ammattioppilaitoksessa 2.2.1 Erityisopetuksen suunnitelma Ensimmäinen hahmotelma erityisopetussuunnitelmasta valmistui kahden opettajan yhteistyönä keväällä 1999. Nykyisen lainsäädännön edellyttämä oppilaitoskohtainen erityisopetuksen suunnitelma laadittiin työryhmän toimesta syksyn 2000 ja kevään 2001 aikana. Suunnitelman laatimisen aikana osa työryhmästä oli koulutuksessa Hämeenlinnassa, saaden näin kouluttajien

7 taholta tukea suunnitelman laatimiseen. Erityisopetuksen suunnitelman laatimisen eri vaiheissa työryhmä tutustui erityisopetuksen järjestämiseen muissa oppilaitoksissa ja sai palautetta ja tukea oppilaitoksen ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Valmis erityisopetuksen suunnitelma esiteltiin ja jaettiin oppilaitoksen opetushenkilöstölle huhtikuussa 2001. Syyslukukauden 2002 alussa vuoden käytössä ollutta erityisopetussuunnitelmaa haluttiin kehittää edelleen. Lukuvuoden alussa kaksi oppilaitoksen erityisopettajakokelasta teki opettajille kyselyn suunnitelmasta, kyselyyn vastasi 74 % opettajista. Vastanneista kolme neljäsosaa kaipasi tarkempia ohjeita erityisopetukseen. Lisäksi runsaalle puolelle vastaajista HOJKS-prosessi kaikkine toimenpiteineen oli epäselvä. Kyselyn jälkeen em. opettajat esittelivät suunnitelmaa osastokohtaisissa pienryhmissä. Vastuuopettajien mukaan osastotapaamiset olivat antoisia tilaisuuksia. Positiivista oli huomata, että osastoilla ymmärrettiin erityisopetuksen ja sen kehittämisen merkitys osana oppilaitoksen tulevaisuutta. Useassa yhteydessä kävi ilmi, että tiedonkulku eri toimijoiden välillä ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ratkaisuksi tähän ongelmaan ehdotettiin organisaatiokaavion luomista vastuualueineen ja yhteystietoineen. Lisäohjeita kaivattiin myös siihen, miten erityisopetusprosessi käynnistetään oppimisvaikeuksisen opiskelijan kohdalla. Myös mukautettuun opetukseen siirtymisestä haluttiin selkeämpää ohjeistusta. (Forslund & Huttunen 2003.) Erityisopetuksen suunnitelma on laadittu tukemaan käytännön opetustyötä. Suunnitelmaa ei ole jätetty pölyttymään hyllyyn, vaan sitä on päivitetty toiminnan ja erityispedagogisen tietämyksen kehittymisen myötä. Odotukset suunnitelman mahdollisuuksista ovat kunnianhimoiset, kun suunnitelmassa todetaan: Tavoitteena on, että erityisopetussuunnitelma on jatkossa työkalu, josta löytyy käytännön ongelmiin vastaukset. (Forslund, Hietamäki, Huttunen, Pennala & Varpula- Hautamäki 2001). 2.2.2 Erityisopetuksen henkilökunta Oppilaitoskohtaisessa erityisopetussuunnitelmassa johdon tehtävät ja vastuu on muotoiltu seuraavasti: Oppilaitoksen johdon tehtävänä on määritellä oppilaitoksen erityisopetuksen strategia, järjestää puitteet erityisopetuksen järjestämiselle ja myöntää puitteiden mukaiset resurssit erityisopetuksen ja -järjestelyjen toteuttamiseen. --- Viime kädessä johto on vastuussa erityisopetuksen toteuttamisesta ja erityisopetukseen kohdennettujen määrärahojen käytöstä. (Forslund ym. 2001.) Seinäjoen ammattioppilaitoksen johto on erityisopetuksen suhteen myönteinen ja näkee asian tärkeyden, mikä on tullut esille monin tavoin myös tätä arviointia tehtäessä. Seinäjoen ammattioppilaitoksen opettajista viisi on hankkinut erityisopettajan pätevyyden. Ensimmäinen erityisopettaja valmistui vuonna 2000. Yksi uusi opettaja aloitti erityisopettajakoulutuksen syksyllä 2003. Erityisopetuskokouksen 4.4.2001 muistioon on kirjattu: Totesimme, että erityisopettajia tarvitaan n. 10 (esim. 1/osasto) Toivottavaa olisi, että erityisopettajia olisi tulevaisuudessa mahdollisimman monelta alalta. Oppilaitoksessa siis lähestytään vähitellen muutama vuosi sitten muotoiltua visiota. Yksi erityisopettajista aloitti syksyllä 2001 erityisopetusvastaavana (erva), erva-resurssi oli lukuvuonna 2002-2003 viisi viikkotuntia. Erityisopetussuunnitelman mukaan erityisopetuksesta vastaavan henkilön toiminnan tavoitteena on kehittää ja koordinoida koko oppilaitoksen erityisopetusta. --- ja hän tekee kiinteää yhteistyötä jokaisen luokanvalvojan ja muiden

8 erityisopetukseen osallistuvien henkilöiden kanssa. Suunnitelmassa luetellaan, että työnkuva voi sisältää mm. seuraavia asioita: - avustaa ja olla tukena henkilökohtaisten opiskelun järjestämistä koskevien suunnitelmien (HOJKS) laadinnassa - toimia ison opiskelijahuoltoryhmän jäsenenä - seurata HOJKS:ien valmistumista ja päivitystä - pitää jatkuvaa tilastointia erityisopiskelijoista - koordinoi erityisopetustiimin toimintaa. (Forslund ym. 2001.) Erva-työ hakee oppilaitoksessa vielä muotoaan. Lukuvuonna 2002-2003 erityisopetusvastaavan tuntiresurssi kului lähinnä HOJKS-työhön. Erityisopetussuunnitelmassa mainittujen kahden koulutusalakohtaisen erityisopetusvastaavan toiminta ei ole toistaiseksi käynnistynyt. Arviointiajankohtana yksi erityisopettajista toimi laaja-alaisena erityisopettajana palvelualoilla. Opettaja itse toteaa opinnäytetyössään työnkuvastaan näin. Aloittaessani --- oli toimintani taustalla ajatus ennakoivasta erityisopetuksesta, toisin sanoen samanaikais- ja rinnakkaisopetuksen kehittämisestä pohjautuen oppilaitoksemme vahvaan integraatioajatteluun. Kuitenkin kävi niin, että ensisijaiseksi työskentelymuodoksi muotoutui klinikkatyyppinen työtapa. (Pennala 2002.) Erityisopetussuunnitemassa todetaan, että klinikkaopetus on yksilösuuntautuvaa ja korjaavaa opetusta ja joskus sillä voi olla myös terapeuttista vaikutusta (Forslund ym. 2001). Syksystä 2003 alkaen myös toisen erityisopettajan työnkuva muuttui klinikkaopettajaksi. Hän toimii lähinnä rakennus-, lvi-, puu-, pinta- ja sähköaloilla. Seinäjoen ammattioppilaitoksessa on yksi lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin perehtynyt äidinkielen opettaja, jonka viikkotunneista kolmasosa oli lukuvuonna 2002-2003 yksilöllistä lukiopetusta. Pienryhmiä on perustettu tarpeen mukaan tehostamaan kielten opiskelua. Hyviä kokemuksia oppilaitoksessa on saatu rinnakkaisopettajan toiminnasta. Rinnakkaisopettajat ovat olleet ryhmien mukana pääasiassa työsaleissa. Myönteisten kokemusten vuoksi oppilaitokseen on palkattu myös koulunkäyntiavustajia. Opiskelijahuollollista lisätukea antavat toimipisteiden yhteinen kuraattori sekä kolme opintoohjaajaa, jotka ovat jakaneet toimialueensa opintoalojen mukaan. Oppilaitoksessa työskentelee myös kolme Seinäjoen seudun terveysyhtymän terveydenhoitajaa, joista kukaan ei työskentele oppilaitoksessa kokoaikaisesti. Ammattioppilaitoksessa toimii useita opiskelijahuoltoryhmiä. Ns. suuri opiskelijaryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Ryhmässä ovat mukana kuntayhtymän johtaja, koulutusjohtajat, opinto-ohjaajat, terveydenhoitajat, kuraattori, erityisopetusvastaava ja tarvittaessa muuta henkilökuntaa. Tämän ryhmän tehtävänä on koordinoida koko opiskelijahuoltotyötä ja luoda suuntaviivat erityisopetukselle. Ryhmä seuraa erityis- ja lisäopetuksen toteutumista ja kehittää uusia tukimahdollisuuksia oppilaitoksen muuttuvien tarpeiden mukaan sekä suunnittelee opettajille järjestettävää koulutusta. Ryhmässä käsitellään harvoin yksittäisen opiskelijan asioita. Jokaisessa toimipisteessä toimii lisäksi oma opiskelijahuoltoryhmä; kokouksissa käsitellään asioita yksilötasolla. Tavoitteeksi asetettu kokoontuminen kahden viikon välein ei toteudu yhtä hyvin kaikissa toimipisteissä. Asuntolan oma opiskelijahuoltoryhmä ei suunnitelmista huolimatta toiminut vielä keväällä 2003. Erityisopetus on ollut oppilaitoksessa voimakkaan kehittämisen alaisena runsaan viiden vuoden ajan. Oppilaitokseen on muodostunut noin kymmenen henkilön erityisopetustiimi, jolle erityisopetuksen kehittäminen on keskittynyt. (Pennala 2002.)

9 2.2.3 Erityisopetuksen toteuttaminen Erityisopetuksellisten tukitoimien suunnittelu käynnistyy jo opintojen aloittamista edeltävänä keväänä. Lähinnä kuntayhtymään kuuluvien peruskoulujen kanssa pidetään yhteistyöpalaverit, joissa luottamuksellisesti vaihdetaan tietoja Seinäjoen ammattioppilaitokseen opiskelemaan hakeneista opiskelijoista. Vastavuoroisesti kokoontumisissa annetaan peruskouluille tietoa siitä, minkälaisia valmiuksia eri opintolinjoille hakeutuvilla opiskelijoilla pitäisi olla. Yhteistyökumppaneina ovat ammattioppilaitoksen ja peruskoulujen opiskelijahuollon edustajat. Oppilaitoksen kuraattori kertoo: Peruskoulukierros viime keväänä henkilökohtaisesti. Syksyllä osastokierros, on viety niistä jonkinlainen tieto, miten pärjännyt peruskoulussa, onko ollut mukautuksia, muita selkeitä ongelmia. Jätetty paperi osastonjohtajille. Enää 45 % oppilaitokseen tulevista opiskelijoista on kierroksen sisällä. Yli puolet sellaisia, jotka tulevat muualta kuin suoraan peruskoulusta jäsenkunnista tai Jalasjärveltä. Lukuvuoden alussa tehdään lähtötasoarviot luki- ja matematiikkatestein. Joillakin koulutusaloilla käytetään lisäksi hahmottamista mittaavia testejä. Testauksia suorittavat luokanvalvoja, lukiopettaja sekä matematiikan opettajat. Luokanvalvoja tutustuu ryhmäänsä myös opiskelijoiden minä - kirjoitelmien ja henkilökohtaisten haastattelujen avulla. Haastattelujen yhteydessä laaditaan yhdessä opiskelijan kanssa henkilökohtainen opetussuunnitelma, HOPS. Erityisopiskelijaksi määrittämisestä päättää opiskelijahuoltoryhmä osastoilta tulevien esitysten pohjalta. Erityisopiskelijaksi määrittely on oppilaitoksessa useimmiten tehty heikon opintomenetyksen ja/tai sosiaalisen sopeutumattomuuden perusteella, vain muutamalla erityisopiskelijalla vuosittain on sairauteen tai vammaan liittyvä diagnoosi. Erityisopiskelijaksi määrittämisen jälkeen luokanvalvoja laatii yhdessä opiskelijan kanssa henkilökohtaisen opiskelun järjestämistä koskevan suunnitelman, HOJKSin. HOJKSista, siihen kirjatuista tavoitteista ja toimenpiteistä neuvotellaan tarvitessa myös huoltajan kanssa. HOJKS tarkastetaan ja täydennetään opintojaksojen vaihtumisen yhteydessä yhdessä opiskelijan kanssa. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat integroituneina tavallisissa opetusryhmissä. 2.2.4 Erityisopetuksen järjestämistä tukevat projektit Optio-projekti ESR-rahoitteinen Optio-projekti toteutettiin ajalla 1.8.2000-31.5.2003. Projektin alkuperäisenä tavoitteena oli luoda Seinäjoen ammattioppilaitokseen uusi työvaltainen toiminta- ja opetusmalli. Tavoitteena oli etsiä ja kehitellä erilaisia muotoja, joilla teoriaopintoihin kielteisesti suhtautuva opiskelija saataisiin pysymään koulutuksessa mukana painottaen opintosisällöissä alaan kuuluvaa työtä. Oppilaitokseen perustettiin rakentamisosastolle elokuussa 2000 ja catering-alalle tammikuussa 2001 työvaltaiset ryhmät. Työvaltainen opetus todettiin opiskelijamäärään suhteutettuna varsin tehottomaksi. Kun ryhmäkoko nousee yli kahdeksan, häiriötekijät lisääntyvät kohtuuttomasti suhteessa opiskelijamäärään. Määrällisten tulosten valossa työvaltaisia ryhmiä tulisikin perustaa jokaiselle vuosikurssille omansa, mikä on resurssien puitteissa lähes mahdotonta. Opiskelijoiden koulusta eroamisia työvaltaisessa opetuksessa ei pystytty ehkäisemään rakentamisosastolla riittävästi. Eroamiset olivat kuitenkin lähes kaikki hallittuja ja siten positiivisia. Catering-alalla ei eronneita ollut, mutta vastaavasti

10 muutaman opiskelijan opiskelu jouduttiin keskeyttämään. Syynä olivat erilaiset ylitsepääsemättömät ongelmat, kuten opiskelun täydellinen laiminlyönti. Keskeyttäneiden kohdalla jatkotoimenpiteet onnistuivat kohtuullisesti. Lähes kaikille löydettiin jokin paikka, oppisopimuskoulutuksessa, työelämässä tai nuorten työpajalla. Myönteisenä asiana työpainotteisessa opiskelussa on teorian tuominen lähemmäksi käytäntöä, jolloin teorian ymmärtäminen on helpompaa. Opiskelijat eivät koe oppivansa turhaa tietoa, kun käytännön ongelmaan voidaan etsiä ratkaisua teorian kautta. Osalla opiskelijoista työvaltainen opiskelu on heidän kokemuksensa mukaan ainoa vaihtoehto opiskelulle. Parasta opiskelijoiden mukaan on luokkamaisuus ja sama opettaja. Toisaalta henkilöstö kokee opiskelijoiden sitoutumisen yhteen opettajaan ongelmalliseksi, koska sijaisuustapauksissa opiskelijat eivät saapuneet kouluun. Opiskelijahuollon kannalta hyväksi koettiin se, että ryhmään kuuluvien opiskelijoiden moninaisiin ongelmiin pystyttiin puuttumaan varsin nopeasti. Tämä oli mahdollista opettajan ja opiskelijoiden välille syntyneen luottamuksen ansiosta. Hyvän opiskelijatuntemuksen avulla opettaja kykeni varsin nopeasti havainnoimaan opiskelijoiden arkipäivässä tapahtuvia muutoksia. Toimintatavan ja opetuksellisen menetelmän tavoite muuttui projektin edistyessä ja kokemuksien karttuessa. Tehottomuudesta johtuen oppilaitoksessa tehtiin päätös, ettei pienryhmiä enää perusteta, vaan siirrytään klinikkaopetukseen ja sen kehittämiseen. Työvaltaista opetusta tullaan käyttämään yksittäisen opiskelijan kohdalla, joko lyhytjaksoisena toimena tai koko oppimäärän saavuttamiseksi. Työvaltaisuus toteutetaan joko rinnakkaisluokassa, klinikalla, ammattimiehen tai kouluavustajan ohjauksessa tai työssäoppimalla. Siirryttäessä klinikkaopetukseen, mukaan saatiin suurempi määrä opiskelijoita ja opetus muuttui määrällisesti tehokkaammaksi. Mukaan saadut opiskelijat olivat eri tasoisia ja mukaan tuli myös opiskelijoita, joiden menestyminen oli hyvä. Hyvien opiskelijoiden merkitys oli suuri, koska nämä olivat esimerkkinä heikommille. Klinikalla pystyttiin puuttumaan pienempiinkin ongelmiin tehokkaasti ja näin opiskelu saatiin raiteilleen ennen suurempia ongelmia. Klinikkaopetus vakiintui nopeasti normaaliksi erityisopetustoiminnaksi. Klinikkaopetusta annetaankin syksystä 2003 alkaen kahden erityisopettajan toimesta useilla ammattialoilla. Lisäksi kaksi opettajaa antaa opetusta myös muilla aloilla matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa. Toimintaa kehitetään edelleen, koska klinikkaopetus on nopea ja tehokas tapa puuttua yksittäisen opiskelijan tilanteeseen. Aloilla, joilla klinikkaopetusta on kokeiltu, opiskelijoiden nollasuoritukset ovat vähentyneet huomattavasti. Oppilaitoksessa ei aikaisemmin ole ollut pienryhmiä. Henkilöstön asenne työvaltaisia ryhmiä kohtaan muuttui projektin edetessä positiivisempaan suuntaan. Myönteistä oli myös, että erityisopetus yleensä sai ryhmien kautta lisää hyväksyntää ja jalansijaa. Henkilöstö on huomannut, että erityistoimilla pystytään auttamaan monia opiskelijoita opintojen loppuunsaattamisessa ja myös opettajat saavat voimavaroja opetustyöhön. (Projektin tiedot on kerätty hankkeen loppuraportista.) Toppi-Taitavat- projekti Toppi-Taitavat- projektiin sisältyvät 1.8.2001 31.7.2004 välisenä aikana toteutettava työssäoppimisen kokeilu- ja kehittämishanke sekä työpaikkaohjaajien koulutus. Hankkeen Toppi-osassa kehitetään ja kokeillaan erilaisia, joustavia ja toimivia malleja ja ratkaisuja työssäoppimisen toteuttamiseen. Taitavat-osassa koulutetaan työpaikkaohjaajia käyttämällä erilaisia toteuttamistapoja. Projektin tavoitteena on kehittää työssäoppimisen käytäntöjä Seinäjoen ammattioppilaitoksen kaikilla opetusaloilla työpaikan, opiskelijan ja oppilaitoksen lähtökohdista. Tavoitteena on

11 mm. ohjata yhdessä työpaikkaohjaajien kanssa opiskelijoita omaksumaan ja ottamaan vastuuta työssään työturvallisuudesta, työsuojelusta ja ergonomiasta sekä panostaa erilaisten opiskelijoiden huomioimiseen ja työssäoppimisen laatuun siten, että opiskelijoiden työllistymismahdollisuudet paranevat. Yhtenä projektin painopistealueena on erilaisten opiskelijoiden (erityisopiskelijat) työssäoppimisen tukeminen. Projektissa on tuotettu mm. opettajan käsikirja työssäoppimiseen. Kattavassa käsikirjassa käsitellään erityisopiskelijan työssäoppimiseen liittyviä käytännön toimenpiteitä, mm. erityisopiskelijan perehdyttämistä työssäoppimiseen, erilaisen työssäoppijan ohjausta ja erityisopiskelijan työssäoppimisen arviointia. Kiertotie-hanke ESR-rahoitteinen Kiertotie-hanke toteutetaan 1.8.2003-30.9.2005 välisenä aikana. Projektin puitteissa Seinäjoen ammattioppilaitos perustaa paikallisen nuorisopajan tiloihin ns. pajakoulun. Tutkintotavoitteista opetusta annetaan rakennus-, puu-, pinta-, metalli-, vaatetus- ja catering-aloilla. Lisäksi opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus opintojen osasuorittamiseen esim. kesken jääneiden opintojen osalta. Yhteistyössä työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen kanssa kartoitetaan koulutuksensa aikaisemmin keskeyttäneet nuoret. Tavoitteena on opintojen loppuunsaattaminen. Hankkeen ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintonsa 18.8.2003. Työnopetus tapahtuu pääsääntöisesti työpajalla. Ohjaajan opastuksella opiskelija voi tutustua opiskeluun ammattioppilaitoksessa ja suorittaa samalla joitakin työkokonaisuuksia. Halutessaan opiskelija voi siirtyä ammattioppilaitoksen päätoimiseksi opiskelijaksi. Teoriaopetus annetaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaan joko työpajalla tai ammattioppilaitoksessa. Ammattioppilaitoksesta opiskelija voi siirtyä työpajalle, mikäli normaaliopiskelussa ilmenee vaikeuksia. Siirroissa pyritään kuitenkin väliaikaisuuteen. Opiskelija voi suorittaa myös työssäoppimisen jaksoja työpajalla. Operaatio Aake Operaatio Aake on ajalla 4.8.2003-31.5.2006 toteutettava tuetun asumisen projekti, jonka tavoitteena on tukea opiskelijan elämänhallintaa, itsenäistymistä, koulunkäynnin sujumista ja asumista oppilaitoksen asuntolassa. Ammatillisen koulutuksen ajaksi projekti tarjoaa kahdeksalle opiskelijalle arkisin mahdollisuuden asua auttamisen ja nuorisotyön ammattilaisten valvomassa asuntolayksikössä, jonka toiminta sisältää itsenäistymistä edistävien elämäntaitojen opettelemista. Projekti toteuttaja on Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry. yhteistyössä Seinäjoen ammattioppilaitoksen kanssa. Projekti toteutetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella. 3 Seinäjoen ammattioppilaitoksen erityisopetuksen tilan arviointi Ajatus tämän arvioinnin suorittamisesta esitettiin Seinäjoen ammattioppilaitoksen taholta syksyllä 2002. Tavoitteena oli tehdä ulkopuolisen henkilön toimesta arviointi sitä, onko oppilaitoksen toteuttama erityisopetuksen suunta oikea. Koska arviointihanke oli samanhenkinen ammatillisen peruskoulutuksen erityisopetuksen strategiatyöryhmässä esitettyjen ajatusten kanssa, saatiin arviointiin rahoitus Opetushallitukselta. Arvioinnin suoritti Alavuden erityisammattikoulun apulaisjohtaja Tarja Mänty. Vaikka arvioinnin tekijä on oppilaitoksen ulkopuolinen henkilö, hänellä oli jo ennestään jonkin verran tietoa

12 oppilaitoksesta mm. koko henkilökunnalle järjestetyn koulutuksen ja erityisopetussuunnitelman tekoon liittyvän yhteistyön kautta. Arviointi suoritettiin kyselynä ja haastatteluina. Arvioinnin tekijän laatimat kyselylomakkeen kysymykset käytiin läpi oppilaitoksen opiskelijahuoltoryhmässä. Pienten muutosten lisäksi lomakkeeseen lisättiin tällöin opiskelijahuoltoa käsittelevät kysymykset. Viisisivuinen kyselylomake (liite 1) jaettiin kaikille opettajille tammikuussa 2003. Lomakkeet annettiin opettajille osastonjohtajien toimesta, jolloin varmistettiin, että kaikki saivat lomakkeen henkilökohtaisesti, ja että kaikki saivat informaatiota kyselyn tavoitteesta. Kyselylomakkeita palautettiin täytettyinä 70 kpl. Kyselyt täytettiin nimettöminä, taustatietoina kysyttiin ainoastaan opettajakokemuksen määrää Seinäjoen ammattioppilaitoksessa sekä muuta opettaja- ja työkokemusta. Kyselyn palauttaneista puolet on työskennellyt Seinäjoen ammattioppilaitoksessa (tai siihen yhdistetyissä oppilaitoksissa) yli 10 vuotta ja puolet vähemmän kuin 10 vuotta. Vastanneista 13 % on työskennellyt oppilaitoksessa alle yhden vuoden ja 11 %:lla työkokemusta oppilaitoksessa on yli 25 vuotta. Haastatteluja tehtiin 33 kappaletta. Haastateltavina olivat oppilaitoksen johto, opiskelijahuollon henkilöstö, erityisopettajakoulutuksen hankkineet opettajat, lukiopettaja, kahdeksan luokanvalvojaa, kaikille yhteisten aineiden osastonjohtaja, kaksi asuntolan työntekijää sekä seitsemän erityisopiskelijaa. Haastattelut eivät kaikilta osin täytä sellaisia kriteereitä, joita edellytettäisiin tieteellisessä tutkimuksessa. Luokanvalvojien osalta haastateltavien valinta ei ollut sattumanvaraista, vaan haastateltaviksi valittiin eri sukupuolta olevia ja eri ikäisiä opettajia eri koulutusaloilta. Haastateltavat luokanvalvojat valitsi oppilaitoksen kuraattori. Myös erityisopiskelijat valittiin eri koulutusaloilta. Haastateltaviksi valittiin opiskelijoita, jotka ovat yhteistyöhaluisia ts. todennäköisesti puhuvat haastattelijalle. Myös erityisopiskelijat valitsi haastatteluun kuraattori. Haastattelujen pituus vaihteli 30 minuutista noin kahteen tuntiin. Haastatteluun kutsutuista yksi opiskelija ei saapunut paikalle. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluna. Haastattelujen edetessä osa teemoista osoittautui turhiksi ja vastaavasti mukaan tuli uusia kiinnostavia teemoja. Kaikki haastateltavat eivät siten vastanneet samoihin kysymyksiin. Haastattelija ei pitäytynyt tiukasti objektiivisen tarkkailijan roolissa, vaan haastattelut olivat luonteeltaan keskusteluja ja mukana oli selkeästi myös työnohjauksellisia elementtejä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin haastateltavien suostumuksella. Kyselyt palautettiin nimettöminä ja myös haastattelut olivat luottamuksellisia. Tuloksia käsiteltäessä ei aina erikseen mainita, perustuuko vastaus kyselyn vai haastattelujen aineistoon. Sillisalaattimaisuuden uhallakin melko suuri osa kyselyn ja haastattelujen vastauksista on kirjattu tähän raporttiin suorina sitaatteina. Sitaateissa osa puhekielisistä ilmauksista on häivytetty luottamuksellisuuden takaamiseksi ja luettavuuden helpottamiseksi. Sitaatit erottuvat muusta tekstistä lainausmerkein varustettuina ja sisennettyinä. Myös osa raportin otsikoista on suoria sitaatteja henkilökunnan vastauksista. Raportin kirjoittajan muotoilemista otsikoista ne erottuvat lainausmerkillisinä. Joidenkin sitaattien jälkeen on hakasulkeissa esimerkiksi [opettaja 10 vuotta]. Lisätieto on kirjattu osoittamaan jotain (raportin laatijan) ihmettelyn aihetta, jos esimerkiksi pitkään opettaja toiminut ei ole omannut tietoa käsitellystä aiheesta. Työkokemus hakasulkeitten sisässä tarkoittaa

13 opettajakokemusta tässä oppilaitoksessa. Lisäksi joku hakasulkeinen lisämerkintä on osoituksena siitä, että toteamus on todellakin tavallisen opettajan eikä esimerkiksi erityisopettajan mielipide. Arviointiaineistoksi muodostui Seinäjoen ammattioppilaitoksen henkilökunnan käsitykset erityisopetuksen kehittämisestä ja oppilaitoksen erityisopetuksen nykytilasta. Lisäksi tukena oli käytettävissä useita oppilaitoksen henkilökunnan laatimia artikkeleita, opinnäytetöitä tai muistioita. Arviointiprosessin aikana arvioinnin tekijä tutustui erityisopetuksen järjestämiseen noin kymmenessä muussa ammattioppilaitoksessa. Näistä oppilaitoksesta tehdyt havainnot ovat pintapuolisia ja subjektiivisia, eivätkä ne täten oikeuta tekemään vertailuja oppilaitosten kesken. Muiden oppilaitosten toiminnasta olemassa oleva tieto vaikuttaa kuitenkin jossain määrin tämän arvioinnin tuloksista tehtyjen tulkintojen taustalla. 4 Erityisopetuksen järjestämisen edellytykset 4.1 Erityisopetuksen strategia, suunnitelma ja visio Erityisopetuksen strategia Erityisopetuksen strategiasta vallitsee oppilaitoksessa melkoinen yksimielisyys. Useissa vastauksissa viitataan siihen, että oppilaitoksessa pyritään huolehtimaan kaikista opiskelijoista. Ja niille, jotka tarvitsevat, järjestetään tukitoimia. Pääperiaatteena pidetään sitä, että kaikki tänne tulevat kävisivät koulun loppuun, ja että mahdollisimman ajoissa pyrittäisiin havaitsemaan erityisopetuksen tarve. Tuetaan opiskelijaa kaikin mahdollisin keinoin. Linja muotoillaan myös näin: Opiskelijalähtöinen toiminta, otetaan yksilöt hyvin huomioon. Jokaisen kanssa henkilökohtaisesti mietitään, ei sovelleta mitään tiettyä kaavaa. Oppilaitoksen tehtävä nähdään myös opetustehtävää laajempana: Pyritään siihen, että nuoret pysyisivät mukana tässä touhussa, maailmassa. Ja odotetaan, jos ne jossain vaiheessa viisastuisi. Opiskelijalla nähdään olevan oikeus erityisiin tukitoimiin oman opiskelunsa läpiviemiseksi siten, että nopea puuttuminen on kulmakivenä. Strategiaa myös arvosteltiin toteamalla: Aika loppuun saakka katsotaan, että saadaan täällä pidetyksi. Joskus tuntuu, että se on jonkun selkänahasta pois ja raha jää taloon. Toisaalta arveltiin myös, että linja riippuu siitä, ketkä henkilöt on vaatimassa toimia. Kaikki eivät myöskään ole varmoja strategian yksimielisyydestä:

14 Ehkä se vielä häilyy se yksimielisyys, että kuinka tätä --- vaikka se strategia olisi se integraatio selvästi, tulee esiin, että pitääkö meidän kuitenkin ruveta tekemään tällaisia erityisryhmiä. Strategia ei ole mennyt kaikilla perille. Kaikki eivät osanneet vastata strategiaa koskevaan kysymykseen: En minä tiedä. Ei ole tietoa, että olisi mitään tiettyä. Erityisopetuksen suunnitelma Hienoa, että sellainen on tehty, ja että kaikki pakotettiin kuuntelemaan sitä. Monet toteuttavat erityisopetusta tietämättä, että se on erityisopetusta. Sille asialle täytyy antaa aikaa. Opiskelijapulasta johtuen erityisopetusta tulee olemaan sielläkin, missä ennen oli paljon hakijoita. Oppilaitoskohtainen erityisopetussuunnitelma on esitelty koko opetushenkilöstölle keväällä 2001. Lisäksi sitä on käsitelty osastokohtaisesti syksyllä 2002. Pääosa vastaajista tunsi suunnitelman, silti vastausten perusteella kaikki eivät tunne suunnitelman sisältöä, koska en ole jaksanut lukea kannesta kanteen. Usein mainittiin, että suunnitelma on käyty läpi osastoittain. Siitä huolimatta: En tunne oikein hyvin, en ole kerinnyt. Kun esiteltiin, se meni vähän ohi, oli niin paljon muita ajatuksia. Tiedon puutteeseen johtaa myös: Ensimmäisen version luin kannesta kanteen ja se mollattiin. Uutta ei käyty läpi. Erityisopetussuunnitelmakoulutuksesta en saanut mitään. Erityisopetuksen visio Erityisopetuksen visiosta keskusteltiin tällä nimellä haastateltavien kanssa. Visioiksi katsottavia näkemyksiä esiintyy tämän luvun lisäksi myös raportin muissa luvuissa, erityisesti luvussa 10. Haastatteluissa visiosta kysyttäessä esitettiin sekä oppilaitoskohtaisia että henkilökohtaisia visioita. Vastauksia leimasi optimismi ja myönteiset odotukset. Olen optimisti. Ei saa kuitenkaan tuudittautua siihen, että kaikki on valmista. Positiivisella mielellä. Saatu ihmisiä innostumaan asiasta, asia vahvasti tapetilla viime vuosina. Talon johto antanut siihen resurssia. Kun saadaan hyviä tuloksia, innostutaan lisää. Integraatioajattelun toivottiin säilyvän. Edelleen, ettei me niitä erityisryhmiä perustettaisi. Klinikkatyyppinen juttu ammatilliseen koulutukseenkin. Erityisopiskelijoiden määrän ennustettiin lisääntyvän. Niitten etsintä on tehostunut. Opettajat osaa havainnoida, vaikkei vieläkään riittävästi. Raha on yksi. Mediatuputus, niitä osaa jokainen sitten etsiä. Ikäluokat aina pienenee, meillä kaikkien kouluttamisvelvollisuus. Oppimisvaikeudet yläasteelta, tipahtaneet jo siellä, kadottaneet jo siellä tuntuman. Keskittymisvaikeudet ja sitoutuminen, informaatiotulva joka paikasta, ei ole pinnaa istua ja keskittyä.

15 Erityisopiskelijoiden määrän lisääntymiseen ei oppilaitoksessa suhtauduta ainakaan kielteisesti. Sehän on väistämätön todennäköisyys tällä hetkellä. Mihinkä me halutaan profiloitua. Halutaanko profiloitua hyväksi kouluksi ja laitetaan puolet opettajista pois. Ei ole paljon vastustusta ollut. Oppilaitoksen erityisopiskelijoiden määrän mahdolliseen lisääntymiseen suhtauduttiin myös varauksellisesti. Ei ainakaan saisi lisääntyä. Resurssi ei enää riitä, jos menee tämän isommaksi, kun nytkin jää jo hoitamattomia asioita. Erityisopiskelijoiden taso tippuu, niin kuin muidenkin opiskelijoiden, siitä tulee niin iso taakka hetken päästä, ettei siihen pystytä. Ei enää varmaan hirveästi lisäänny, muttei se myöskään vähenny. Peruskoulu on nyt herännyt. Käytöshäiriöisistä osa on tehty. Esiin haluttiin tuoda myös se, että oppilaitoksessa visiona on muitakin asioita. 4.2 Henkilökunnan erityisopetukseen liittyvä koulutustaso ja tarpeet Seinäjoen ammattioppilaitoksen opettajista viisi on hankkinut erityisopettajakoulutuksen aivan viime vuosina. Erityisopettajista yksi oli arviointihetkellä virkavapaalla. Kaikki arvioinnissa mukana olleet erityisopettajat olivat tyytyväisiä hankkimaansa lisäkoulutukseen ja kokivat voivansa käyttää hankkimiaan tietoja ja taitoja työssään. Oppilaitoksessa on järjestetty lyhytkestoisia koko henkilökunnalle suunnattuja erityisopetukseen liittyviä koulutustilaisuuksia. Sen lisäksi osa henkilökunnasta on osallistunut oppilaitoksen ulkopuolella järjestettyyn koulutukseen ja hankkinut tietoa omaehtoisesti. Kyselyn palauttaneista 14 % kertoi saaneensa erityisopetukseen liittyvää tietoa opettajankoulutuksen yhteydessä, vaikka opettajankoulutusta kritisoitiinkin erityisopetukseen liittyvän kouluttamisen osalta. Kyselyyn vastanneista neljäsosa ilmoitti, ettei omaa mitään erityisopetukseen liittyvää koulutusta. Ei muuta kuin koulun järjestämät tilaisuudet. Lisänä omasta kiinnostuksesta olen istunut kuuntelemassa luentoja ja lukenut aiheesta. Lisäksi kaksi kasvavaa lasta, joiden kanssa voi harjoitella ihan oikeasti. Ei muuta kuin mitä koulukohtaisesti on tullut. Ei suoranaista erityisopetuskoulutusta. Aihetta sivuttu muilla kasvatus- ja opetustietojen kursseilla. Ei kyseistä koulutusta, vain oman kiinnostuksen kautta hankittua tietoa alan kirjallisuuteen tutustumalla. Tosi vähän opettajakoulutuksessa. Vapaavalintaista kurssia ei siinä vaiheessa ymmärtänyt valita. Vain se vähäinen määrä, mitä opettajaopiston sisältöihin kuului. En minä siitä tiedä siis mitään. En ole saanut siihen mitään koulutusta. Kyselyn palauttaneista yksi koki omaavansa erityisopetuksesta hyvät tiedot ja yksi tyydyttävät tiedot, kaikki muut pitivät tietojaan vähäisinä ja riittämättöminä tai eivät kertoneet tietojensa tasosta. Tiedot hyvät. Ennakkoluuloja on sillä tasolla, että löydänkö keinot ohjata näitä nuoria, varsinkin jos luokassa on useita erilaisia, erilaisia nuoria.

16 Suuri osa opettajista kaipasi siis lisää tietoa ja koulutusta erityisopetuksesta, ja jotkut vastaajat ilmoittivat tietonsa hyvin puutteellisiksi. Myös lomakkeen kysymyksessä, jossa tiedusteltiin oman työn kehittämistarpeita, neljäsosa vastanneista ilmoitti perustiedon lisäämisen tarpeen. Koulutuksen tarpeessa korostuu käytännön opetustyötä tukeva tieto. Oppilaitoksen panostusta koulutuksen järjestämiseen ei palautteessa kyseenalaistettu. Haluaisin lisää koulutusta. Lisätiedon tarve suuri Tietoa vammaisuudesta tarvitsisin. On ollut monenlaista koulutusta. Haluaisin lisää koulutusta. Ei koulutusta koskaan liikaa ole. Melko ennakkoluuloton, mutta tietoa monista erilaisista vammoista ja niiden vaikutuksista ei ole. Lähipiirissä ja työssä olen hyvin vähän joutunut tekemisiin ns. erilaisuuden ja vammaisuuden kanssa. Tietoa on vähän, mutta olen mielestäni avoin ja ennakkoluuloton, myös näissä asioissa. Ei tietoa, kun ei koulutusta. Kokisin tarpeellisena saada käytännön tietoa. Kyllä minä varmaan tarvitsisin koulutusta, koska tämä on meidän jokapäiväinen ongelmamme. Tietoni erilaisuuden ja vammaisuuden suhteen työtäni ajatellen koen riittämättömäksi. Tietoa toimintavoista ja keinoista opettaa erityisopiskelijaa ja myös erityisopiskelijan arvioinnista. Opettajien täytyy saada jotain työkaluja, joilla selvitään ja jaksetaan. Juuri tuo tieto yleensä vammaisuudesta, erilaisesta häiriökäyttäytymisestä. Osata tulkita oireilevaa nuorta. Asenteeni on avoin ja ennakkoluuloton erilaisten ihmisryhmien suhteen. Tällä koulutustaustalla en kuitenkaan mielestäni osaisi toimia esim. vammaisopettajana. Minulla on vielä avoin se kysymys, kuka on erityisopiskelija ja kuka ei. Koulutusta on kyllä saatavilla, jos vain haluaa. Se tässä koulussa on hyvä, että jos haluat johonkin koulutukseen, niin pääset, se on itsestä kiinni, haluatko vai et. Jos on kiinnostusta, tietoa kyllä saa. Kouluttautuminen mahdollista. Samat ihmiset aina osallistuvat, vaikka tarvetta koetaan. 4.3 Erilaisuuden hyväksyminen työyhteisössä 4.3.1 Henkilökunnan asenteet erilaisuutta ja vammaisuutta kohtaan Oppilaitoksen henkilökunta arvioi omat asenteensa erilaisuutta kohtaan varsin myönteisiksi. Kyselyyn vastanneista 84 % kuvaili asenteitaan positiivisin käsittein. Yleisimmin käytettyjä myönteisyyttä kuvaavia adjektiiveja olivat ennakkoluuloton, suvaitsevainen, avoin, myönteinen sekä erilaisuutta hyväksyvä tai ymmärtävä. Myönteisiä asenteita kuvasivat myös yhteensä kahdeksan vastaajan kaikki me olemme erilaisia tyyppiset lauseet. Vastaustenkin mukaan tiedolla ja kokemuksella on vaikutusta asenteiden muodostumiseen. Ja myös ikä ja elämänkokemus muokkaavat asenteita.

17 Kaksi vastaajaa piti asenteitaan neutraaleina ja kuusi suhtautui jonkin verran varauksellisesti. Lisäksi myönteinen asennoituminen oli joidenkin kohdalla ehdollista. Negatiivista asennoitumistaan ei tuonut esiin kukaan kyselyn palauttaneista, yksi ilmoitti, ettei ymmärtänyt kysymystä. Kyselyn palauttaneista yksi jätti tämän kohdan täyttämättä. Ja yksi vastasi mietelauseella: Kukaan ei ole vapaa ennakkoasenteistaan. Täydellinen puolueettomuus on fantasia, vaikka siihen kuinka vilpittömästi pyrittäisiinkin (Martti Lindqvist 2002) [ei lähdeluettelossa] Kaikki olemme erilaisia. Olenhan minäkin erilainen (ja vammainenkin ehkä), mutta erilailla kuin joku muu ihminen. Olen suvaitsevainen. Erilaisuus on rikkautta. Asenne en mollaa erilaisuutta! avarakatseinen. Koen olevani ennakkoluuloton. Jokainen on ihminen! Erilaisuus ei koskaan henkilökohtaisesti ole tuottanut ongelmia, koska jokainen meistä tavallisistakin on erilainen. Osaan mielestäni suhtautua siihen siten kuin kuuluu. Onpa ihanaa, että olemme erilaisia! Asenteeni erilaisuuteen on hyvin suvaitsevainen. Pyrin kohtaamaan tilanteet ennakkoluulottomasti. Kaikki olemme erilaisia, jokaisella on omat ongelmansa, mutta myös lahjakkuutensa. Myönteisiä asenteita ilmentävät myös seuraavat asenteita ja ennakkoluuloja kuvailevat vastaukset: Realistiset ja positiiviset. Olen vapaamielinen ja suvaitsevainen myös vammaisuuteen nähden. Ei ole ennakkoluuloja (rotu, sukupuoli, uskonto tms.). Ei asennevammaa, ei ennakkoluuloja. Ei minulla asenteessa ole mitään vikaa suhteessa erilaisuuteen tai vammaisuuteen. Ei ennakkoluuloja, ymmärtävä. Ei ole ongelma, olen vastaanottokykyinen. Vammaisuus yes. Sanoisko myönteinen. Asenteeni on itse opittu ja myönteinen. En mielestäni omaa putkinäköä. Suhtaudun asiallisesti ja ennakkoluulottomasti. Asenne ei ole negatiivinen ketään kohtaan. Asenne hyvä ja vastaanottava. Haluan tukea oppimisessa ja löytää/tietää keinoja. Tunnen myötätuntoa. Aikapulaa heidän ohjaamisessa. Tiedon lisääntyessä tuntuu ymmärrys erilaisuutta kohtaan parantuvan. Mielestäni olen kohtuullisen suvaitsevainen. Joskus, kun ei tiedä, onko oppilaalla jokin syy käyttäytyä tietyllä tavalla, on vaikea ymmärtää/olla pitkämielinen. Syiden/diagnoosin tietäminen helpottaa ymmärtämistä. Asenteeni on aina ollut positiivinen Tietoni lisääntyminen (koulutus) on muuttanut käsitystäni oppimisesta (ko. ryhmän suhteen). Vaikka en ole koulutusta saanut aiheeseen liittyen, erilaisuus tuntuu haastavalta. Vuosien varrella kuitenkin tuota on tullut esille käytännössä ja erilaisissa yhteyksissä. Asenteeni erilaisuuteen on ehdottomasti hyväksyvä ja auttava. Ennakkoluulot ovat hyvin paljon vähentyneet, kun on työskennellyt osastolla, missä erilaisuutta on aina ollut. Vammaisten kanssa olen vähemmän ollut tekemisissä työssäni (paitsi kuulovammaisten), mutta muuten kyllä ystävä- ja perhepiirissä on tullut senkin asian kanssa tutuksi. Heinolan kurssin myötä silmät avautuivat ymmärtämään paremmin.

18 Uskoisin olevani suvaitsevainen, huomioonottava ja avulias. Vammaisuudesta kokemus oman lapsen kautta. Työn kautta suhtautuminen erilaisuuteen on muuttunut paljon positiivisempaan suuntaan, koska työssäni kohtaan heitä päivittäin. Olen joitakin vammaisia opettanut, nämä opiskelijat ovat olleet hyvin omatoimisia ja ahkeria. Melko hyviksi. Ennen oli usein mukautettuja oppilaita, jotka selvisivät hyvin muiden mukana. Täytyi heitä vain rohkaista! Ja tukea! Ennakkoluulot: karisseet iän ja kokemuksen myötä. Nuoruuden ehdottomuus omissa mielipiteissä on tyystin vaihtunut avarakatseisuuteen ja erilaisuutta tajuavaan + sietävään ymmärrykseen. Järki tulee iän myötä. Vuosien myötä asenne on mielestäni tullut kaiken aikaa hyväksyvämmäksi, erilaisuutta sietävämmäksi. Empaattisena ihmisenä ja elämää kokeneena suhtaudun em. asioihin ennakkoluulottomasti ja myönteisellä asenteella. Hyväksyn, ymmärrän, eihän kukaan mahda mitään sille millaisella lusikalla on annettu. Asenteet ovat lähinnä kaksisuuntaisia. Suhteellisen avoin. Tunnen epävarmuutta kohdatessani erilaisuutta. Varsin neutraalit. Asenne on vammaisiin varauksellisen myönteinen, ei ole kokemuksia vammaisista, joten ei myöskään tietoa. Erilaisuuden sinänsä hyväksyn. Asenteeni on avoin ja vastaantuleva. Ennakkoluuloja on jonkin verran. Aina myönteinen, kun vain on ollut työkalut. Suhtaudun positiivisesti, kun vain annetaan riittävän kunnolliset resurssit. 4.3.2 Erilaisuuden hyväksyminen Henkilökunnan erilaisuuden hyväksymisestä esitettiin hyvinkin vastakkaisia mielipiteitä: osa henkilökunnasta hyväksyy erilaisuuden ja osa ehkä ei. Vaikka omaa erilaisuuden hyväksymistä ei kyseenalaistettu, ei oltu aivan yhtä varmoja toisten myönteisestä asennoitumisesta. Kyllä opiskelija on meillä se ykkösasia, oli hän sitten hyvä tai huono tai siltä väliltä. Olen mielestäni suvaitsevainen ja hyväksyn erilaisuuden. Myönteinen asenne, ehkä hiukan uteliaskin! (lue kiinnostunut) Se on kasvamassa. Muutaman vuoden sisällä radikaali asenteen muutos parempaan suuntaan. Mennään aika hyvällä tasolla jo. Ei löydy enää kovinkaan montaa, jotka on vastaan. Kyllä se on jo ymmärretty, ettei tämä toimi, jos ei hoideta ja työpaikkoja lähtee paljon, jos ei ota vastaan. Hyväksyn mielestäni hyvin erilaisuuden, mutta tietoa tarvitaan lisää. Mielestäni täällä kaikki ovat melko oppilaskeskeisiä. En tiedä, valikoiko sitä ystävänsä sillä tavalla. Kyllä sellaisia tapauksia on, että huh huh.

19 Osa kantaa vastuuta tosi hyvin, liikaakin. Ja taas oma porukkansa, joka ei välitä mitään. Eikä kukaan kysy, missä olet ollut, haukutaan vain pystyyn. Tullut uusia nuoria opettajia, jotka hoitavat hienosti asiansa. Ei hyväksytä. Hyväksytäänkin, kun niin pitää sanoa. Asenne on toki muuttunut. Ei varmaan aivan paras mahdollinen. Voi olla, että edistytty jonkin verran. Jokainen huomaa, että heitä on ja se täytyy hyväksyä. Pääosin myönteinen ja kehittynyt hyvään suuntaan. Kaikki eivät tule ikinä hyväksymään. Vanhoja miehiä ei muuta enää mikään. Nuoret opettajat kokeneet itse jo toisenlaisen kasvuympäristön. Kun tiedetään, että on erityisopiskelija, se saa aikaan suurennuslasin takaa katselun. Mielestäni arviointi ei ole oikeassa kontekstissa. On vieläkin aloja, joihin tulee hyvää ainesta. Tietämys erilaisuudesta auttaisi hyväksymisessä ja ymmärtämisessä. Kyllä sellaisia tapauksia on, että huh huh. Raukka sitä, joka tuonkin ryhmään joutuu. Paljon on tapahtunut, mutta paljon pitää vielä tapahtua. Ainakin ne ihmiset, joiden kanssa minä olen tekemisissä, arvosana on 9. Joillekin asia ei merkitse yhtään mitään. Vanhimmat opettajat, hyvin vaikeaa. Sitten me nuoremmat --- toisenlainen näkökanta, mukautumisherkempiä. Aitoa välittämistä löytyy ainakin puolelta, ja sitten taas on välittämistä, mutta se loppuu tasan neljältä. Vastuu on meillä opettajilla ja me ei voida sysätä näitä asioita jonnekin muualle. Tällaista asennoitumista on. 30 ajattelee niin kuin minä ja 70 toisin. Helpollahan sitä pääsisi, jos opettaisi asiansa ja menisi kotiin. 4.4 Yhteistyö Yhteistyöhön liittyvistä kysymyksistä keskusteltiin haastateltavien kanssa. Lisäksi yhteistyö ja sen sujuminen tulivat esiin monissa kyselyssä annetuissa vastauksissa. Tämän luvun lisäksi yhteistyökysymyksiin palataan raportin muissa osissa. 4.4.1 Yhteistyön sujuminen Suuri osa henkilökunnasta ajattelee, että yhteistyö sujuu hyvin tai se ainakin kehittyy koko ajan hyvään suuntaan. Yhteistyön todetaan olevan yhteinen asia, mutta toimijoina me olemme erilaisia. Osa haastatelluista kritisoi yhteistyön sujumista. Kyllä se pääsääntöisesti sujuu hirveän hyvin. Aina, kun olen apua tarvinnut, olen apua saanut. Täällä on työhönsä sitoutuneita ihmisiä töissä, helppo lähestyä. Kyllä se meillä sujuu kiitettävästi. Aina olen saanut apua. Paras työpaikoistani. Yhteyttä pidetään jatkuvasti. Avoimesti puhutaan. Henkilökohtaisesti ei valittamista. Kaiken aikaa paranee. Koko aika kääntymässä oikeaan kurssiin. Aikaa myöten yhteistyö muuttuu jouhevammaksi. Huomataan, että ei tarvitsekaan tietää ja osata kaikkea, ilman että minua leimataan huonoksi opettajaksi.

20 Kiihtyvällä vauhdilla mennyt eteenpäin, ettei meinaa pysyä mukana. Vanhat ennakkoluulot itselläkin pinnalla. Voisi sujua paremminkin. Hyvä, että sujuu näinkin. Kaikille alkaa avautua, että asiaa ei voi kiertää, sitä ei voi siirtää kenellekään. Opiskelijat on meidän yhteinen asia ja meidän kaikkien tulee työskennellä sen eteen, mutta on hyvä, että on koordinoitunut joillekin. Eli että on asiantuntemusta. Olen tosi monen ihmisen kanssa tekemisissä. Asiat on kuitenkin vähän uusia, uutta ajattelutapaa, niin kyllähän se tökkii. Se tarkoittaa sitä, että minäkin teen yhteistyötä. En minä voi odottaa, että se tulee. Molemminpuolista, ei hätäillä. Voi sellaistakin vielä olla, mutta ei enää niin arvoväritteistä, että asetettaisiin joku tärkeämmäksi kuin joku toinen. Sitä on aina, että kaikki pitää tietyllä tavalla omistaan kiinni. Jokainen huolehtii omasta tontistaan ensisijaisesti. Joskus on sellaisia asioita, että niitä joudutaan sovittelemaan. Olen kaivannut isoa yhteistä tilaa, johon kokoonnuttaisiin. Yhdessä keskusteleminen ja pelisääntöjen luominen. Vähitellen lähtee menemään, kun opitaan, että tämä on osa meidän jokapäiväistä työtä. Eroavaisuuksia riippuen henkilökemioista. Se melkein henkilöityy sen mukaan, mihin ryhmään kuuluu. Toisten kanssa on helppo tehdä yhteistyötä, halukkaita ja tulee vastaan. Ajoittain sujuu hyvinkin. Helppo aina yksittäisen ihmisen kanssa sopia, mutta ehkä sellainen kokonaisuus on pikkuisen hakusessa. Yhteistyössä olisi tehostamista. Ei sitä nyt niin kauheasti ole, jokainen puurtaa omassa nurkassaan. Yhteisten asioitten hoitaminen ei toimi. On asenteellisia ongelmia. Enemmän yhteistyökuviota, että tietäisi missä mennään, että otettaisiin mukaan. Aika ulkona olen. Yhteistyössä olisi tehostamista, sitä pitäisi säännönmukaistaa. Aina sovitaan, mutta se jää, kun kaikilla on kiire. Puhelimella paljon hoidetaan asioita, se pelaa, kiinni saa, jos on tarvetta. Miten keskusteltaisiin enemmän toisten kanssa. Yhteisiä palavereita tulisi sopia säännöllisemmin Kiire. Joudutaan vauhdista juttelemaan opiskelijan asioista. Paljon toivomisen varaa. Jää siihen, mitä keskustellaan kahvipöydässä tai soittoihin. 4.4.2 Opettajien keskinäinen yhteistyö Soitan, kun erityisopiskelija menee yhteisiin aineisiin. Varmistan, että muistatko. Yhteisten aineiden jälkeen en saa palautetta, mutta näenhän minä, jos on nollia. Kesken jaksonkin näen ja tiedän, missä ryhmä on menossa. Välitän tiedon yhteisten aineiden opettajille. Siinähän nyt on aina tietenkin parantamisen varaa. Jos opiskelijalla on sen tyyppisiä oppimisen vaikeuksia, että se ei liity poissaoloon ja sopeutumattomaan käytökseen, silloin se opettaja on suoraan yhteydessä luokanvalvojan kanssa. Jos on poissaolosta tai muusta häiriöstä kyse, sitten pidetään kaksi kertaa jakson aikana yhteisten opintojen opettajien kokous, jossa kirjataan ne ylös ja lähetetään muistio luokanvalvojille. Kootaan mielipiteet kaikilta, ja lähetetään ne niille opettajille, joiden oppilaita siinä jaksossa on. Ja se sama menee