SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 5 Suunnitelman lähtökohdat... 6 KAAVOITUSTILANNE... 6 ÄHTÖKOHDAT... 6 IITTYVÄT SUUNNITELMAT... 7 ÄHTÖAINEISTO JA SELVITYKSET... 7 MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUSTILANNE LÄHTÖKOHDAT LIITTYVÄT LÄHTÖAINEISTO NYKYTILANNE... 8 JA ELIÖSTÖ... 8 KULTTUURIHISTORIA... 9 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILANNE KASVILLISUUS JA MAISEMA JA KULTTUURIHISTORIA Viheralueiden yleissuunnitelma...12 LAATUTAVOITTEET... 12 EITISTÖ... 13 ESKEISET NÄKYMÄT... 13 VIHERALUEIDEN JA KATUYMPÄRISTÖN LAATUTAVOITTEET REITISTÖ KESKEISET KÄSITTELY... 16 JAOTTELU... 16 KASVILAJIT... 16 HOITOSUOSITUKSET... 18 SUOJAAMINEN JA SIIRTOISTUTUKSET... 18 VIHERALUEIDEN HOITO JA KASVILLISUUDEN KÄSITTELY VIHERALUEIDEN JAOTTELU KÄYTETTÄVÄT KASVILAJIT SUOJELU UOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET KASVILLISUUDEN SUOJAAMINEN KUIVATUS... 20 PERIAATTEET... 20 ATUALUEET... 20 ORTTELIALUEET... 20 INTAVESIEN JOHTAMINEN VIHERALUEILLE... 22 UISTOJEN JA VIHERALUEIDEN KUIVATUS... 22 RIKIPUISTON VALKOVUOKKOLEHDON VESITALOUDEN TURVAAMINEN... 22 EITTIEN JA PINTAVESIUOMIEN RISTEÄMINEN... 22 ALVIOLOSUHTEET JA SULAMISVESIEN KÄSITTELY... 24 SADEVESIEN HALLINTA JA ALUEELLINEN KUIVATUS SADE ADE- JA PINTAVESIEN HALLINNAN YLEISET PERIAATTEET KATUALUEET KORTTELIALUEET PINTAVESIEN PUISTOJEN PRIKIPUISTON REITTIEN TALVIOLOSUHTEET IDEAT... 26 ITKÄNMÖLJÄNNOKKA JA KLYYVARI LYYVARI... 26 ETINRANTA... 26 ANKAVASTAINEN,, MERIPOJANREITIN M PUISTO JA AALLOKKOPOLKU ALLOKKOPOLKU YMPÄRISTÖINEEN... 27 NTELLINPUISTO... 27 REGATTIPUISTO... 28 PUISTOKOHTAISET IDEAT PITKÄNMÖLJÄNNOKKA RETINRANTA HANKAVASTAINEN ANTELLINPUISTO FREGATTIPUISTO ARKKIPUISTO... 28 RIKIPUISTO... 28 OPPILANSAARENPUISTO JA HOLSTINPUISTO OLSTINPUISTO... 28 UNDSTRÖMINPUISTO... 29 ELAKKAPUISTO JA TELAKKARANTA ELAKKARANTA... 29 PARKKIPUISTO PRIKIPUISTO TOPPILANSAARENPUISTO LUNDSTRÖMINPUISTO TELAKKAPUISTO AUKIOT... 30 ERIKAPTEENINAUKIO... 30 ATUYMPÄRISTÖ... 30 KADUT JA AUKIOT MERIKAPTEENINAUKIO KATUYMPÄRISTÖ ORTTELIPIHAESIMERKIT... 33 IENTALOTONTTI... 33 OIMAKKAASTI TÄYTETTÄVÄ KERROSTALOTONTTI... 34 TÄYTETTÄVÄ KERROSTALOTONTTI... 35 KORTTELIPIHAESIMERKIT PIENTALOTONTTI VOIMAKKAASTI VÄHÄN TÄYTETTÄVÄ UVILAPIHAT... 36 ANNALA... 36 UNDSTRÖM... 36 EDMAN... 37 NTELL... 37 HUVILAPIHAT HANNALA LUNDSTRÖM HEDMAN ANTELL ALAISTUS... 38 ADUT JA AUKIOT... 38 UISTOREITIT... 38 RITYISVALAISTUSKOHTEET... 38 VALAISTUS KADUT PUISTOREITIT ERITYISVALAISTUSKOHTEET Kustannukset ja jatkotoimenpiteet...41 USTANNUKSET... 42 HUOMIOITAVAA... 44 USIEN RATKAISUJEN SEURANTA JA TUTKIMUS... 44 UTKIMUKSELLISTEN TAVOITTEIDEN TÄYTTYMINEN... 44 KUSTANNUKSET JATKOSUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVAA UUSIEN TUTKIMUKSELLISTEN Kirjallisuus...47 Liitteet...47
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 5 Johdanto Viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelma on osa Oulun kaupungin teknisen keskuksen käynnistämää Toppilansaaren ympäristörakentamisen EU:n tavoite2 -ohjelman mukaista maankäytön muutoshanketta. Aluetta ollaan ottamassa asumis- ja matkailupalvelukäyttöön teollisen toiminnan siirtyessä muualle. Hanketta varten alueella on tehty selvityksiä ja tutkimuksia, ja alueen asemakaavoituksen pohjaksi järjestettiin aatesuunnittelukilpailu vuonna 1999. Alueen asemakaavaluonnos on ollut nähtävillä syyskuussa 2002 ja asemakaavaehdotus valmistui tammikuussa 2003. Viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelma käsittää Toppilansaaren 23.1.2003 valmistuneen asemakaavaehdotuksen puisto- ja viheralueiden sekä katuympäristön ja valaistuksen yleissuunnittelun lukuun ottamatta rantapromenadin aluetta ja salmen rantarakenteita, jotka on suunniteltu erillisenä toimeksiantona. Työssä on myös annettu suositukset viherrakentamisesta ja pintavesien luonnonmukaisesta käsittelystä erityyppisillä korttelialueilla. Suunnittelutyö käynnistyi lokakuussa 2002 ja valmistui elokuussa 2003. Toppilansaaren ympäristörakentamisessa laadullisena tavoitteena on luoda uudelle asunto- ja matkailupalvelujen alueelle monimuotoinen, paikalliseen kasvistoon pohjautuva ja erilaisista viherrakentamisen muodoista koostuva ympäristö. Tavoitteena on korostaa alueen merellisyydestä ja satamahistoriasta kumpuavaa omaleimaisuutta ja turvata luonnon erityispiirteiden säilyminen. Alueella järjestetään asuntomessut vuonna 2005, minkä vuoksi alueen suunnittelulle ja rakentamiselle on asetettu korkeat laatuvaatimukset. Tutkimuksellisena tavoitteena on hyödyntää hankkeesta saatavia tietoja rakentamisen luonnolle aiheuttamien haittojen minimoinnissa ja kehittää paikallisten yritysten kanssa alueelle sopivia ympäristörakentamistuotteita. Uusimpien viherrakentamistekniikoiden käyttäminen ja uusien menetelmien kehittäminen ovat tärkeä osa hanketta. Kortteli- ja viheralueilla hyödynnetään luonnonmukaista sade- ja pintavesien käsittelyä. Vedet käsitellään mahdollisuuksien mukaan paikallisesti lähellä niiden syntysijaa ja vettä hyödynnetään ympäristörakentamisessa kasvillisuutta ylläpitävänä resurssina ja attraktiona. Työtä on ohjannut suunnittelutyöryhmä, johon ovat kuuluneet: Kaija Puhakka, tekninen keskus, tontti- ja asumispalvelut, työryhmän pj Sami Rundgren, tekninen keskus, tontti- ja asumispalvelut Liisa Kääriä-Fischer, tekninen keskus, katu- ja viherpalvelut Jorma Heikkinen, tekninen keskus, katu- ja viherpalvelut Jukka Aitto-oja, tekninen keskus, katu- ja viherpalvelut Tapio Siikaluoma, tekninen keskus, katu- ja viherpalvelut Kay Bierganns, tekninen keskus, asemakaavoitus Timo Lajunen, tekninen keskus, asemakaavoitus Esa Kauppi, tekninen keskus, rakennusvalvonta Marketta Karhu, ympäristövirasto Veli-Matti Hyyrynen, Oulun vesi Matti Haanniemi, Oulun Energia Kaisa Kerätär, Suomen ympäristökeskus Jukka Jormola, Suomen ympäristökeskus Suunnittelutyöryhmä on kokoontunut seitsemän kertaa (31.10.2002, 12.12.2002, 12.2.2003, 27.3.2003, 8.5.2003 ja 21.8.2003). Työn käynnistysvaiheessa 12.12.2002 järjestettiin Toppilansaaren ympäristörakentamisen ideaseminaari, johon osallistui noin 50 henkeä. Yleissuunnitelmaluonnoksesta järjestettiin yleisötilaisuus 27.3.2003. Tilaisuudessa oli läsnä noin 30 henkeä. Suunnitelmaluonnos oli nähtävillä 6.-20.6.2003. Toppilansaaren viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelma on laadittu SCC Viatek Oy:ssa. Projektivastaavana on toiminut arkkitehti Marja Liisa Ortia Espoon toimistosta. Maisemasuunnittelijoina työssä ovat toimineet maisema-arkkitehti Ulla Loukkaanhuhta Espoon toimistosta ja luonnosvaiheessa maisema-arkkitehti Ismo Häkkinen Helsingin toimistosta. Viherrakenteista ja ohjeistuksesta on vastannut suunnitteluhortonomi Aino-Kaisa Nuotio Espoon toimistosta. Kunnallis- ja vesiteknisestä suunnittelusta ovat vastanneet rakennusmestari Kari Rusi Oulun ja DI Markus Kannala Seinäjoen toimistosta. Valaistusteknisenä suunnittelijana on ollut DI Simo Autio Espoon toimistosta. Lisäksi työhön ovat osallistuneet FM, biologi Piia Koski sekä tekniset avustajat Leena Massinen ja Eija Pöyhönen Espoon toimistosta.
6 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA Suunnitelman lähtökohdat MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUSTILANNE Asuntorakentamisen toteutus / vaiheet Asuntojen valmistuminen asemakaava-alue suunnittelualueen laajennus Toppilansaaren maankäyttö on lähivuosina muuttumassa merkittävästi. Alueen satamatoiminnot ovat pääosin loppuneet, teollinen toiminta on lakkaamassa ja aluetta ollaan ottamassa asumiskäyttöön. Alueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Yleiskaavassa 2010 alue on merkitty AK -asuinalueeksi ja RM - matkailupalvelujen alueeksi. Asemakaavoitus on käynnissä ja alueelle on suunniteltu 1400 asunnon uudisrakennusalue palveluineen. Asemakaavaehdotus on valmistunut alkuvuodesta 2003 ja kaava hyväksyttäneen vuoden 2003 aikana. Teollisen toiminnan aiheuttamien pilaantuneiden maiden puhdistustyöt ja kunnallistekniikan rakentaminen on aloitettu keväällä 2003. Asemakaava-alue ulottuu Hietasaarentieltä Toppilansaaren länsirantaan ja Toppilansalmesta Holstinsalmeen ja Nallikarin leirintäalueeseen. Kaava-alueen maapinta-ala on 72 ha. Vaiheittain rakentuva Toppilansaaren alue on vuosina 2003 2010 Oulun kaupungille tärkeä ja suuri asuntorakentamiskohde. Alueella järjestetään myös asuntomessut vuonna 2005. Toppilansaaren kunnostuksen ja toteutuksen yleissuunnitelmassa alueen toteuttamisjärjestykseksi on esitetty: Rakentamisen vaiheistaminen 1. Hannalan alue 2004-2007 2. Asuntomessualue 2005-2007 3. Mesaani 2007-2009 4. Isopurje 2009-11 LÄHTÖKOHDAT Toppilansaaren asemakaava 23.1.2003 ja suunnittelualueen rajaus Viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelman lähtökohtana on asemakaavaehdotus. Suunnittelualueen rajaus on esitetty yleissuunnitelmakartoilla. Alustavat rakentamiskustannukset on laskettu suunnittelualueen asemakaava-alueen mukaiselta osalta.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 7 Viistokuva vuodelta 1999 Asemakaavaluonnoksen mosaiikkimainen kaupunkirakenne perustuu merkittävien luontokohteiden, näkymien ja säilytettävien huvilarakennusten sekä alueen merellisyyden huomioimiseen suunnittelun lähtökohtina. Alueen selkärangan muodostaa Toppilansalmen suuntainen pääkatu Pitkänmöljäntie. Toppilansaaren keskus ja palvelut sijoittuvat uuden sillan äärelle. Aluerakennetta on jaksotettu poikittaisilla puisto- ja viheryhteyksillä, jotka ulottuvat tiiviin kaupunkirakenteen keskeltä Holstinsalmelle ja meren rantaan. Keskeinen Toppilansalmen rantapromenadi, entinen satamalaiturin alue rakennetaan kovapintaisena aukioiden jaksottamana kävelyalueena. Holstinsalmea ja alueen reunoja kohti rakennukset muuttuvat pienimittakaavaisemmiksi ja viheralueet luonnonmukaisemmiksi. Viheralueiden ja katujen suunnittelussa on tavoitteena tuottaa erilaisista viherrakentamisen muodoista sekä erityyppisistä viheralueista ja julkisista tiloista koostuva monimuotoinen viherympäristö. Tärkeinä lähtökohtina työssä on korostaa alueen historiallisia ja maisemallisia ominaispiirteitä sekä turvata harvinaisten luontokohteiden säilyminen. Rannan ja suistoalueen läheisyys on alueen keskeinen voimavara. Tärkeänä tavoitteena on ollut myös sade- ja sulamisvesien luonnonmukainen hallinta käsittelemällä vedet mahdollisuuksien mukaan pintavaluntana, imeyttämällä ja viivyttämällä sekä hyödyntämällä niitä kasteluvetenä sekä puisto- ja viheralueilla näkyvinä aiheina. Näin voidaan vähentää rakentamisen vaikutuksia alueen vesitalouteen ja kasvillisuuden olosuhteisiin. Alueen hiekkapitoinen maaperä ja vähäiset korkeuserot tarjoavat hyvät edellytykset pintavesien imeyttämiselle. Korkeuserojen vähäisyys edellyttää huolellista korkotasojen suunnittelua sekä vesihuollon, yhdyskuntateknisten sekä kortteli- ja viheralueiden suunnitelmien yhteennivomista riittävän varhaisessa vaiheessa. LIITTYVÄT SUUNNITELMAT Viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelman lisäksi suunnittelun aikana on ollut käynnissä useita liittyviä suunnitteluhankkeita: Asuntomessualueen korttelisuunnitelmien ja rakentamistapaohjeistuksen laadinta Toppilansalmen rantapromenadin ja rantarakenteiden yleis- ja rakennussuunnittelu Toppilansalmen sillan suunnittelu Pitkänmöljäntien ja asuntomessualueen katusuunnitelmien laatiminen sekä alueen vesihuollon suunnittelu Työn aikana on valmistunut myös Nallikarin leirintäalueen laajennuksen yleissuunnitelma ja asemakaavamuutos. LÄHTÖAINEISTO JA SELVITYKSET Tilaaja luovutti konsultin käyttöön laajan lähtöaineiston, joka käsitti digitaalisessa muodossa olevat pohja-, kaavakartta- ja maastomalliaineiston sekä runsaasti Toppilansaarta käsittelevää kirjallista aineistoa. Työn kuluessa järjestettiin työn lähtökohtia ja tavoitteita esittelevä seminaari laajalle sidosryhmälle. Suunnittelualueelta on tehty erilaisia luontokartoituksia, kuten putkilokasvikartoitus v. 1997 sekä kääpäkartoitus v. 2000. Alueen luontoarvojen inventoinnista on koostettu tutkimusraportti v. 2001 ja sitä on täydennetty harvinaisen kasvi- ja hyönteislajiston tarkentavalla selvityksellä v. 2002. Alueen kunnostuksesta ja toteutuksesta on laadittu yleissuunnitelma v. 2002. Viheralueiden ja valaistuksen yleissuunnitelman suunnittelutyö käynnistettiin perehtymällä lähtöaineistoon ja tutustumalla maastoon marraskuussa 2002. Täydentäviä maastokäyntejä tehtiin suunnittelun kuluessa. Fregattipuiston kookkaat männyt sekä alueen muut maisemallisesti arvokkaat yksittäispuut ja puuryhmät tarkemitattiin keväällä 2003.
8 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILANNE KASVILLISUUS JA ELIÖSTÖ Toppilansaaren merenpuoleisen osan kasvillisuus muodostuu eriasteisista merenrannan sukkessiovaiheista: ruovikosta, pensaikoista ja lehdoista sekä avoimista ja puoliavoimista hiekkapohjaisista niityistä. Toppilansaaresta löytyy myös eri aikakausilta peräisin olevaa kulttuuriperäistä kasvillisuutta, kuten purjelaiva-aikakaudelta peräisin olevaa painolastikasvillisuutta sekä huvilakulttuurin aikaisia pihapuita ja koristekasveja, jotka ovat osin villiintyneet alueelle. Huvila-alueille leimallisia ovat Venäjän vallan aikana Suomeen tuodut puut ja pensaat. Sodan aikana Toppilansaareen levisi saksalaisperäisiä sotatulokaslajeja eli ns. polemokoreja. Vain harvat alueelle kauan sitten levinneistä tulokaslajeista ovat säilyneet nykypäiviin. Niiden tilalle ovat monin paikoin tulleet tieliikenne- ja nurmisiementulokkaat. Toppilansaaren ranta-alueilla painolastikasveista kasvaa yleisenä näkyvä valkomesikkä. Paikoin alueella esiintyvä tummapoimulehti on säilyneitä sotatulokkaita. ohuista tuomen ja harmaalepän rangoista. Pähkinäkääpää on löytynyt lahojen harmaaleppien rungoilta ja maahan pudonneilta oksilta. Pikkukennokääpää on löydetty Holstinsalmen pohjoispuolisista harmaaleppälehtokuvioista Nallikariin johtavan pyöräilyreitin itäpuolelta ja Toppilansaarentien länsipuolelta. Pähkinäkääpää on löydetty samoista lehtokuvioista laajemmilta alueilta sekä lännempää rannan lehtipuulehdoista. Toppilansaaren lehtokuvioista on tavattu myös muuta harvinaista kääpälajistoa, kuten karhun- ja keltakääpää. Toppilansaaressa tavataan myös useita uhanalaisia hyönteisiä ja hämähäkkejä. Niiden esiintymiselle ovat tärkeitä toisaalta hiekkakentät ja kuivat kedot ja toisaalta rantaniityt. Valtakunnallisesti uhanalaista vaarantunutta upossarpiota on löytynyt Toppilansaaren rantavesistä, missä kasvaa myös silmälläpidettävää paunikkoa sekä silmälläpidettävää luontodirektiivin lajia lietetatarta. Alueella kasvaa myös useita uhanalaisia ja harvinaisia kasvilajeja, kuten kullero, ketoneilikka ja lehtotähtimö. Tulokaslajiesiintymistä tärkeimpiä on todennäköisesti jo 1800-luvun lopussa ns. valkovuokkolehdon eli Prikipuiston alueelle huvilapuutarhasta levinnyt vakiintunut valkovuokkokasvusto. Valkovuokko on Oulun korkeudella harvinainen uustulokaslaji, ja sen esiintymät ovat rauhoitettuja Oulun ja Lapin lääneissä. Samassa lehdossa kasvaa myös muita harvinaisia tulokaslajeja, kuten puistolemmikkiä. Metsäalueiden inventoinnissa on löydetty muutamia erittäin uhanalaisen pikkukennokäävän esiintymiä sekä useita silmälläpidettävän pähkinäkäävän esiintymiä. Pikkukennokäävän kasvustot ovat löytyneet maassa makaavista Asemakaava ja ilmakuva 21.1.2003
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 9 MAISEMA JA KULTTUURIHISTORIA Toppilansaari kuuluu maisemallisesti arvokkaaseen Oulujoen suistoalueeseen. Saaren maisema on muuttunut aikojen kuluessa voimakkaasti luonnonolojen ja maankäytön muuttumisen myötä. Aikoinaan Holstinsalmi on erottanut Toppilansaaren Hietasaaresta. Maankohoamisen myötä matala salmi on noussut kuiville ja erottuu nykyään vain ympäristöään alavampana kosteana painanteena. Salmen alajuoksulla on pysyvä vedenpinta ja siihen on ruopattu lammikkomainen levennys. Nykyiset rummut padottavat uomaa. Vuonna 1724 suuri tulva puhkaisi Toppilansalmen paikkaan, jossa aiemmin oli vähäinen puro. Teollisuuden ja satamatoiminan myötä salmen rannat muuttuivat rakennetuiksi. Toppilansalmen rantamaat kaavoitettiin 1850-luvun puolivälin jälkeen. Toppilansaareen tuli 37 pitkää ja kapeaa palstaa, jotka ulottuivat Toppilansalmesta silloiseen Holstinsalmeen. Lähellä Toppilansalmen rantaa sijainnut salmen suuntainen rantatie jakoi palstat ylä- ja rantatontteihin, jotka vuokrattiin oululaisille porvareille. Alueelle syntyi elinvoimainen teollisuus- ja huvila-alue; rantatonteilla sijaitsivat verstaat ja varastot, ylätonteilla huvilat puutarhoineen. Sataman ja tervahovin ohella rannoille syntyi runsaasti ajalle tyypillistä teollisuutta. Jatkosodan aikana Toppilan satamasta tuli saksalaisten huoltosatama ja varastoalue. Sotien jälkeen Toppilasta tuli merkittävä vientisatama ja rannoille rakennettiin massiivisia teollisuus- ja varastorakennuksia. Aluskoon kasvaessa Toppilansalmi kävi ahtaaksi ja kapeaksi. Nykyisellään satamatoiminta on siirtynyt Oulun muihin satamiin. Salmen pohjoisrantaa hallitsevat muutamat suurimittakaavaiset teollisuus- ja myllyrakennukset. Eteläisen rannan rakennukset ovat sementtimyllyä lukuun ottamatta matalia varastorakennuksia ja parakkeja. Vanhoista porvarihuviloista suurin osa on purettu. Tähän päivään säilyneet huvilat on säilytetty asemakaavassa osana kaupunkirakennetta huvilakulttuurin ajan rakennusfragmentteina. Huvilat rakennettiin ajan henkeen ja niitä laajennettiin 1800-luvun lopussa, jolloin niihin lisättiin torneja ja terasseja. Huviloita ympäröivät puutarhat, joihin kuului nurmikkoalueita, kaarevia puistokäytäviä, puukujanteita ja koristekasvi-istutuksia sekä erilaisia pelikenttiä, kasvihuoneita ja kukka- ja viljelysmaita. Höckertin huvilan eli Villa Vavan J.V. Skogströmin suunnittelema puutarha oli puutarhataiteellisesti jopa valtakunnallisesti merkittävä. Puutarhat muodostivat suojaisia keitaita, joissa oleskeltiin ulkosalla suuri osa ajasta. Kasvillisuus oli tyypillisesti Venäjän vallan aikana Suomeen tuotuja lajistoja. Nykyiset vanhat kookkaat maisemapuut ja puuryhmät ovat jäänteitä puutarhojen puuistutuksista ja puukujanteista mm. siperiansembrat, Hannalan kynäjalavat sekä muutamat lehtikuusikujanteiden jäänteet. Viljelyspalstoja oli erityisesti Holstinsalmen länsipään alavilla savikoilla. Viljelysalueiden ja palstapuutarhojen metsittyessä maisema Holstinsalmen suuntaan on muuttunut sulkeutuneemmaksi. Kosteiden lehtomaisten painanteiden tiheät lepikot ovat harvinaisten kääpälajien elinympäristöä. Avoimet merenrannan hiekkaniityt ja kuivat kedot ovat paitsi tärkeitä elinympäristöjä, myös maisematilallisesti tärkeitä avoimia tiloja näkymälinjoineen. Korkeuserot alueella ovat pieniä keskimääräisen korkeuden ollessa vain noin 2 mmpy. Toppilansalmen suuntainen selännealue Pitkänmöljäntien eteläpuolella on korkeimmillaan noin 4 mmpy:n tasossa. Maaperä koostuu Holstinsalmen länsiosan savialueita lukuun ottamatta eri vahvuisista hiekkakerroksista. Merenranta-alue on hyvin loivaa maankohoamisrantaa rantaviivan siirtyessä edelleen kauemmaksi. Pohjaveden ollessa suhteellisen lähellä maanpintaa pienetkin korkeuserot vaikuttavat kasvillisuuden olosuhteisiin, mikä on nähtävissä erilaisia kosteusolosuhteita indikoivien kasvillisuusvyöhykkeiden sekä metsä- ja niittykuvioiden tarkasti korkeuskäyriä seuraavissa vaihettumisvyöhykkeissä. Historiallinen kartta v. 1921 Historiallinen Holstinsalmi v. 1786 Topografia ja alueen rakentamisen tavoitekorkeudet
10 10 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 11 11 OSA 2 YLEISSUUNNITELMA
12 12 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA Viheralueiden yleissuunnitelma VIHERALUEIDEN JA KATUYMPÄRISTÖN LAATUTAVOITTEET Rakennetut korkean hoitotason puistot sijaitsevat alueen keskellä Pitkänmöljäntien tuntumassa sekä rakennuskortteleiden keskellä. Reitit ovat asfaltti-, betonikivi/luonnonkivi- tai kivituhkapintaisia ja muut pinnat lähinnä koriste- tai puistonurmea. Istutettavan kasvillisuuden tulee olla näyttävää ja lajistoltaan monipuolista siten, että se tarjoaa elämyksiä vuoden ympäri. Prikipuisto ja Meripojanreitin puisto toteutetaan uudentyyppisinä, hoidoltaan korkeatasoisina erikoispuistoina, joihin mm. johdetaan ympäröiviltä korttelialueilta katto- ja pintavesiä. Prikipuistossa erityisenä tavoitteena on arvokkaan valkovuokko- ja muun lehtokasvuston turvaaminen vesitalouden säätelyllä, kulun ohjauksella ja hoitotoimenpiteillä. Meripojanreitin puistossa erityisteemoina ovat ns. jatkuvan leikin periaate ja pintavesien kokoaminen puiston läpi kulkevaan pintavesipainanteeseen. Puiston muotokieli on formalistista ja rakenteet ja hoito korkeatasoista. Korttelialueiden ulkopuolelle jäävät laajemmat viheralueet Holstinsalmen ja meren suunnassa toteutetaan pääasiassa kevyemmin hoidettavina ns. luonnonmukaisina puisto- ja viheralueina sekä ns. luontokohteina säilytettävinä alueina. Olemassa olevasta kasvillisuudesta muotoiltavat luonnonmukaiset puisto- ja viheralueet sijaitsevat asutusta vasten muodostaen puskurivyöhykkeen luontokohteina säilytettävillä alueille, jotka sijaitsevat uloimmaisena viheralueiden läpi kulkevan kevyen liikenteen reitin ja Holstinsalmen välisellä alueella. Alueen monipuoliset biotoopit ja kasvuympäristöt muodostavat luontevan lähtökohdan mosaiikkimaisen, erityyppisistä osa-alueista koostuvan viheralueverkoston kehittämiselle. Luonnonmukaisten puisto- ja viheralueiden metsät käsitellään metsäkuvioiden luontaisia lähtökohtia kehittäen siten, että ne muodostavat erityyppisiä kokonaisuuksia ja tilanmuodostus metsäkuvioiden sisällä vaihtelee tiheiköistä avarampiin kuvioihin. Istutettavana kasvillisuutena käytetään Toppilansaaren ja Oulun alueelta löytyvää lajistoa. Luontokohteina hoidettavat alueet on määritelty alueelle tehtyjen luontoselvitysten perusteella arvokkaimpien kasvillisuus- ja eläimistöesiintymien säilyttämiseksi. Luontokohteita hoidetaan yksilöllisesti niiden vaatimalla tavalla ja intensiteetillä alueiden erityispiirteiden säilyttämiseksi. Yksityiskohtaiset kuviokohtaiset hoito-ohjeet määritellään toteutussuunnitelmavaiheessa eri osa-alueiden asiantuntijoiden yhteistyönä. Suunnittelussa tulee olla mukana kasvillisuuden, eläimistön ja hydrologian asiantuntijat, vihersuunnittelijat ja hoidosta vastaavat. Avoimia niitty- ja ketoalueita kehitetään lähtökohtana niiden luontaiset kosteus- ja kasvuolosuhteet sekä alueille kohdistuva kulutus. Kasvillisuuden avulla alueille kehitetään erilaisia niittypuistoja hyödyntäen Toppilansaaren ja Oulun seudulta luontaisesti ja historiallisista syistä löytyvää lajistoa mm. painolasti- ja siirtokasvillisuusniityt (kuorittavien pintamaiden yhteydessä mahdollisesti siirrettävät kasvit) sekä ruderaattiniityt. Rannan kuivilla niityillä voi olla myös kasvittomia hiekkamaita. Katujen viherkaistoilla suositaan katunurmea. Istutettavien kasvilajien tulee soveltua sekä ulkonäöltään että kestävyydeltään hyvin katuympäristöön sekä kosteusolosuhteiden vaihteluun erityisesti niillä osuuksilla, missä katujen pintavesiä johdetaan viherkaistalle. Aukiot ovat rakentamis- ja hoitotasoltaan korkealuokkaisia. Kovat pinnat ovat betoni- tai luonnonkivipäällysteisiä, osittain myös puupintaisia.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 13 13 REITISTÖ Kevyen liikenteen reitit rakennetaan esteettömiksi 3-3,5 metrin levyisiksi väyliksi. Päällysteenä käytetään asfalttibetonia ja aukiolla (Merikapteeninaukio) betonikiveä. Puistoalueilla olevat täydentävät reitit ovat kolmen metrin levyisiä ja ne päällystetään kivituhkalla. Luontokohteiden polut ovat 1-1,5 metrin levyisiä ja ne päällystetään kuorihakkeen ja kivituhkan seoksella. Kosteimmilla alueilla käytetään pitkospuita ja maanpinnasta korotettuja kävelytasoja. Reitit hoidetaan ympäröivän alueen hoitotason mukaisesti, ellei toisin mainita. KESKEISET NÄKYMÄT Fokkatien ja Hankavastaisen puistoakseleita pitkin on avattu näkymät merelle. Fokkatien akseli avautuu kosteikkoniityn ylitse. Takana akselin päätteenä meren äärellä on maisematorni. Niityn reuna-alueet hoidetaan puoliavoimina. Avoin akseli on suhteellisen kapea, jolloin se hillitsee mereltä käyviä vallitsevia tuulia. Hankavastaisen akseli avautuu tulvan aikana suistoksi haarautuvan pintavesiuoman ja sitä ympäröivän niityn ylitse. Retinrannan maisematornilta avautuu metsäsaarekkeiden lomasta kapea näkymä Toppilansalmelle ruderaattiniittyjen ylitse. Näkymät Hannalanpolulta aukeaa kaupunkimainen katunäkymä Holstinsalmelta Toppilansalmeen. Akselin päätteenä on salmen toisella puolella komea mylly. Lisäksi Lundströmin puistosta avataan kapea näkymä kevyen liikenteen reittiä pitkin Toppilansalmen suuntaan kohti myllyä. Holstinsalmea korostetaan avaamalla näkymiä salmeen yleissuunnitelmakartan mukaisesti kolmesta paikasta: Hietasaarentieltä, Toppilansaarentieltä sekä Nallikarin kevyen liikenteen sillalta.
14 14 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA Yleissuunnitelma
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 15 15 Yleissuunnitelma
16 16 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA VIHERALUEIDEN HOITO JA KASVILLISUUDEN KÄSITTELY VIHERALUEIDEN JAOTTELU Viheralueiden jaottelu perustuu Viherympäristöliiton Viheralueiden hoitoluokitus julkaisuun (Viherympäristöliitto ry, julkaisu 16, Helsinki 2000). Esitetyistä luokista Toppilansaaressa on käytetty seuraavia : AII Käyttöviheralueet AIII Käyttö- ja suojaviheralueet BII Maisemaniityt CI Lähimetsät E Luontokohteet Lisäksi jaotteluun on otettu D luokka, jolla tässä tarkoitetaan luonnonmukaista aluetta tai luontokohdetta, jota suunnitelmallisin hoitotoimenpitein muokataan tavoitteelliseen asuun. Nurmipinnoitteiden jaottelussa on sovellettu Kunnallisteknisten töiden yleisen työselityksen (KT02) ja viherhoidon työselityksen (VHT99) mukaista jaottelua Luokka Tyyppi Kasvualustan syvyys cm A I Koristenurmi 20 A II Käyttönurmi/Puistonurmi 20 A III Luonnonnumikko/Katunurmikko 15 (A IV) Luonnonnurmikko Olemassa olevan pintamaan muokkaus ja lannoitus B II Niitty Olevan kenttäkerroksen kehittäminen ja niitto Hiekkavahvisteinen nurmi Hiekkavahvisteisen nurmen rakennekerrokset: 1. Tiivistetty kasvualusta 20 cm * Hk # 0,02-2.0 mm * kasvuturve 10-30 til-% 2. Välikerros 5 cm *Hk # 0,06-3.0 mm 3. Suodatinkerros 10 cm * suodatinkerros Hk # 0,2-8.0 4. Tasattu ja tiivistetty pohjamaa Tässä suunnitelmaselostuksessa perinteisesti rakennettavalla ja hoidettavalla viheralueella viitataan A II tasoiseen puistoon, jossa on enimmäkseen hyvin kulutuskestäviä nurmipintoja, lähinnä koriste-, käyttö- tai puistonurmea sekä vaihtelevia puu- ja pensasryhmiä. Kasvilajisto on monipuolinen ja erityisesti suositaan kukkivia ja/tai näyttävän syysvärin saavia puita ja pensaita. Olemas- sa olevaa kasvillisuutta hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Reitit ja oleskelualueet perustetaan kivituhka-, asfaltti- tai betonikivipintaisiksi. Suurin osa perinteisistä puistoista on kuitenkin esitetty hoitoluokituksella AIII/AII, jolloin käytävät, kentät ja tärkeimmät oleskelu- tai istutusalueet lähiympäristöineen hoidetaan AII tasoisina. Puiston muut osat, kuten laajemmat yhtenäiset nurmi- ja kasvillisuusalueet hoidetaan AIII tasoisena. Tämäntyyppistä käsittelyä suosittiin myös aikoinaan alueen huvilapuutarhoissa. Prikipuisto (AIII/AII) ja Meripojanreitin leikkipuisto (AII) sekä luonnonmukaiset viheralueet (AIII, CI, D) vastaavat uuden tyyppistä, ekologista puistosuunnittelua, jossa lähtökohtana ovat puiston luontaisten lähtökohtien ja ekologisten prosessien hyödyntäminen sekä luontoperustan vahvistaminen. Viheralueiden rakenteet ovat korkealaatuisia ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia. Joissain tapauksissa, kuten Prikipuistossa, puiston hoitotaso voi olla varsin korkea. Toisaalta ekologiset puistot ja luonnonmukaiset viheralueet ovat yleensä pitkällä tähtäimellä helppohoitoisempia ja muodostavat monipuolisempia ja vaihtelevampia ekosysteemejä kuin perinteiset puistot. Ekologisten puistojen kasvillisuus on alueelle tyypillistä lajistoa. Olemassa olevista alueista keskeiset uhanalaisten lajien elinympäristöt ja arvokkaimmat lehtokuviot säilytetään luontokohteina (E) mahdollisuuksien mukaan. Viheralueiden käytöstä johtuvan kulutuksen vuoksi osa olemassa olevista metsäalueista hoidetaan kuitenkin luonnonmukaisena (D) viheralueena. Termillä tarkoitetaan joko luontaisesta ympäristöstä yksinkertaisilla hoitotoimenpiteillä kehittävää viheraluetta tai rakennettavaa ekosysteemiltään luontaista aluetta muistuttavaa viheraluetta, jota varsinkin alkuvaiheessa joudutaan hoitamaan jonkin verran. Suunnittelun lähtökohtana on olemassa oleva kasvillisuus ja maastonmuodot. Täyttöalueilla kasvillisuus joudutaan istuttamaan. Kasvilajeina käytetään alueelta löytyvää lajistoa sekä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan alueelta kerättyjä siemenpankkeja ja siirtoistutuksia. Kasvillisuutta käsitellään ja hoidetaan sekä esteettisin että ekologisin perustein, sillä luonnonmukaisesti hoidettavat alueet muodostavat puskurivyöhykkeitä luontokohteina säilytettävien metsäkuvioiden ympärille. Luonnonmukaisten viheralueiden kenttäkerroksen kasvillisuus muodostuu vuosittain leikattavasta niittykasvillisuudesta. Alueilla, joihin kohdistuu enemmän kulutusta, käytetään luonnonnurmea, joka leikataan kolme kertaa kasvukaudessa. Olemassa olevia metsiköitä jalonnetaan ja muotoillaan tärkeämmillä paikoilla puistometsiksi (CI lähimetsä), joiden suunnittelun lähtökohtana käytetään olemassa olevaa puustoa, pensaikkoa ja ruohovartista kasvillisuutta. Puistometsien reunavyöhykkeisiin voidaan istuttaa myös koristekasvillisuutta. Hoidon taso on edellistä korkeampi, mutta kyseessä on kuitenkin perinteistä viheraluetta helppohoitoisempi alue. KÄYTETTÄVÄT KASVILAJIT Toppilansaaren huvila-alueella leimallisia ovat Venäjän vallan aikaiset puut ja koristelajikkeet. Säilyneet ja omin voimin levinneet koristekasvit ovat todistaneet kestävyytensä, ja niitä tulee edelleen suosia uudisalueiden viherrakentamisessa. Samalla jatketaan alueen puutarhakulttuurillisia perinteitä. Toppilansaaressa jo esiintyviä ja muita alueen viherrakentamisessa suositeltavia lajeja ovat: Toppilansaaressa jo esiintyviä ja viherrakentamisessa suositeltavia lajeja: Puut rauduskoivu hieskoivu pihlaja puistolehmus isolehtilehmus euroopanlehtikuusi siperianlehtikuusi siperianpihta siperiansembra Pensaat siperianhernepensas terttuselja idänvirpiangervo juhannusruusu piharuusu puistosyreeni Muita alueelle sopivia vanhoja tai luonnonmukaisia lajeja: huurrepaju isoriippapaju laakeripoppeli palsamipoppeli saarnivaahtera kotipihlaja tervaleppä rusokuusama venäjänruusu muut kuusamat pensasmaiset pajut Myös perenna- ja kukkaistutuksissa suositaan perinteisiä, Toppilansaaren huvilakulttuurissa esiintyneitä sekä alueelta luonnonvaraisena löytyviä lajeja. Hulevesipainanteissa ja kosteikoissa tulee suosia monipuolista, vaihteleviin kosteusolosuhteisiin sopeutunutta lajistoa.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 17 17 VIHERALUEJAOTTELU Luokka Kuvaus (ominaispiirteet Toppilansaaren alueella) A II Rakennetun ympäristön keskellä sijaitseva keskeinen puisto tai puiston osa (AII alueet AIII tasoisissa puistoissa), jossa tapahtuu suurin osa aktiivisesta toiminnasta (reitit ja kentät sekä niiden lähiympäristöt, sisäänkäyntien ympäristöt sekä keskeiset oleskelualueet ja erityistä hoitoa vaativat istutusalueet). Kasvivalikoima on vaihteleva ja sisältää alkuperäisten kasvilajien lisäksi istutettuja vierasperäisiä lajeja. Alueella on korkeatasoisia rakenteita. Hoito on osittain käsityötä. A III Viheralue sijaitsee rakennetun ympäristön läheisyydessä ja siihen kohdistuu kulutusta, minkä vuoksi aluetta joudutaan hoitamaan kohtuullisesti. Metsän pohjakasvillisuus on paikoin jouduttu korvaamaan luonnonnurmella tai niityllä. Kasvillisuus on elinvoimaista ja valikoima koostuu pääosin alkuperäisistä kasvilajeista. Keskeisillä paikoilla voidaan käyttää tehosteina yksittäisiä vierasperäisiä lajeja. Alueella sijaitsee vähän erikoisrakenteita. Hoito tapahtuu pääosin koneellisesti. Ratkaisuiltaan kyseessä on yleensä luonnonmukaisesti rakennettu tai luontaisesta ympäristöstä kehitetty viheralue. B II C I y Maisemaniitty on avoimena hoidettava alue, joka kehitetään olemassa olevasta avoimesta alueesta. jolloin maata ei muokata perustusvaiheessa eikä hoidon yhteydessä. Vaihtoehtoisesti niitty perustetaan raivaamalla olemassa olevaa puustoa, jolloin maata muokataan perustusvaiheessa. Kasvillisuuden annetaan kehittyä itsestään. Hoitotoimenpiteet tehdään vuosittain ohjeistuksen mukaan. Tavoitteena on maisemakuvan avoimuuden säilyttäminen ja maisemarakenteen korostaminen avoimien tilojen avulla. Kyseessä on luontaisesta ympäristöstä kehitettävä viheralue. Lähimetsä sijaitsee asutuksen läheisyydessä tai muuten keskeisellä paikalla. Maisemakuvan kannalta tavoitteena on säilyttää alue luonteeltaan metsäisenä. Alueeseen kohdistuvan kulutuksen sekä maisemakuvallisten vaatimusten vuoksi aluetta on hoidettava säännöllisesti. Alueen kasvivalikoima on luontainen, mutta lajisuhteita ohjaillaan hoidon avulla. Aluskasvillisuus voi olla kulttuuripainotteista. Ratkaisultaan kyseessä on luontaisesta ympäristöstä kehitettävä alue. D Luonnonmukainen viheralue. Alueen luonne riippuu luontaisista lähtökohdista. Maisematilallisesti D- alue voi olla melko avoin, puoliavoin tai suljettu. Kosteusolosuhteet vaihtelevat paikasta riippuen. Hoitotoimenpiteitä suoritetaan tavoitteista riippuen tarpeen mukaan; ajoittain hoitotoimenpiteitä tarvitaan enemmän, välillä ei juuri ollenkaan. Alueella saattaa sijaita yksinkertaisia maarakenteita, joiden avulla säädellään kosteustasapainoa tai käsitellään ympäristöstä alueelle johdettavia hulevesiä. Kasvillisuus on luontaista. E Ratkaisuiltaan kyseessä on luontaisesta ympäristöstä kehitettävä alue. Luontokohteena hoidettavalla viheralueella suoritetaan hoitotoimenpiteitä vain tarvittavien olosuhteiden ylläpitämiseksi. Kasvillisuus on luontaista. Viheralueiden jaottelu ja hoitoluokitus
18 18 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA SUOJELU UOJELU- JA HOITOSUOSITUKSET Tärkeimpiä suojeltavia alueita ovat luontokohteina hoidettavat uhanalaisten kääpien kasvupaikat sekä runsaslajisimmat lehdot: S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 Varttunut harmaaleppälehto, jossa on useita pikkukennokääpäesiintymiä (E) Runsaslajinen ja rehevä lehto, jossa on pähkinäkäävän esiintymisalue (E) Prikipuiston valkovuokkolehto useine puutarha-alkuperää olevine putkilokasvilajineen (AIII/AII) Iäkäs lehtipuulehto, jossa on useita pähkinäkäävän esiintymiä (E) Harmaaleppävaltainen lehto, jossa on melko runsaasti pähkinäkäävän esiintymiä (E) Harmaaleppälehto, jossa on pähkinäkäävän esiintymiä (E) Lehtipuulehto, jossa on paikoin runsaasti valkopeippiä sekä pähkinäkäävän esiintymisalue (E) Lehtipuulehto ja Holstinsalmen entisen uoman alue (E). Alueen itäpäässä on tavattu pähkinäkäävän esiintymisalue. Lisäksi saaren länsi- ja luoteisosien kuivat niityt ja hiekkapaljastumat tulisi säilyttää avoimina ja rakentamattomina, koska ne ovat useiden uhanalaisten, silmälläpidettävien ja harvinaisten hyönteisten ja hämähäkkieläinten habitaatteja. Alueille voidaan ohjata erilaisia vapaa-ajantoimintoja. Kasvillisuus niitetään vuosittain. Rantaniittyalue on monien perhoslajien elinympäristöä. Sitä tulisi hoitaa ja laajentaa voimaperäisellä vuosittaisella ruovikon niitolla ja kasvijätteen poistamisella. Pikkukennokäävän esiintymisalueen hoidossa olennaista on pyrkiä säilyttämään metsän latvuston ja pensaskerroksen tiiviys. Pensaskerroksen lajeista tuomea ja punaherukkaa tulisi suosia. Alueelle tulee laatia erityiset yksityiskohtaiset hoito-ohjeet. Pähkinäkäävän esiintymisalueet S4-S7 ovat tuoreita tai kosteita leppä- tai lehtipuulehtoja. Pähkinäkäävän säilymisen kannalta olennaista on, että lepikoita hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisesti ja kasvustot säilytetään luontaisen tiheinä. Prikipuiston valkovuokkokasvuston S3 säilyttäminen edellyttää ympäröivien korttelien rakentamisen vaikutusten minimoimista lehtopainanteen kosteus- ja valo-olosuhteisiin sekä kasvuston suojaamista kululta. Suojelukohteet KASVILLISUUDEN SUOJAAMINEN JA SIIRTOISTUTUKSET Kookkaat vanhat yksittäiset maisemapuut ja puuryhmät puisto- ja viheralueilla sekä mahdollisuuksien mukaan myös korttelialueilla tulee säästää rakentamiselta ja suojata rakentamisen ajaksi. Säästettäviä puulajeja ovat jalavat, hopeapajut, lehmukset, lehtikuuset, siperianpihdat, siperiansembrat, kookkaat ja vanhat halavat, hieskoivut, kuuset sekä männyt. Toppilansaaren asemakaava-alueen harvinaisia ja alueelle tyypillisiä putkilokasveja on siirretty maansiirto- ja rakennustöiden alta säilytettäviksi Oulun yliopiston Kasvitieteelliseen puutarhaan. Kasvimateriaalia lisätään sekä kerätyistä siemenistä että puutarhan koekentille siirretyistä maapaakuista. Siirrot aloitettiin syyskuussa 2002 ja niitä on jatkettu keväällä ja kesällä 2003. Kasvimateriaalia tullaan käyttämään Toppilansaaren viherrakennuksessa.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 19 19 S1-S8 TOPPILANSAAREN SUOJELUKOHTEET S1-S8 S1 P S1 PIKKUKENNOKÄÄPÄLEHTO Koivu- ja tuomivaltainen lehtoalue, jonka pensaskerroksessa on runsaasti punaherukkaa on kääpälajiston kannalta keskeinen ja uhanalaisluokitukseltaan Toppilansaaren korkein. Alue on kansainvälisen uhanalaisluokituksen (IUCN) mukaisen erittäin uhanalaisen (EN) pikkukennokäävän esiintymisaluetta. Alueella on myös silmälläpidettävää (NT) pähkinäkääpää. Esiintymän pikkukennokäävät on löydetty maanpinnan tuntumasta maassa makaavilta tuomen risuilta ja harmaalepän kappaleilta. Suojelun kannalta keskeistä on alueen tuleva hoito metsäisenä puistona. Hoidossa on tärkeää säilyttää metsän latvuksen ja pensaskerroksen tiiviys. Lajistosta suositaan tuomea ja punaherukkaa. Alueelle ei voi rakentaa rakennuksia tai autoteitä, mutta pienimuotoisten polkujen ja pienkosteikoiden rakentaminen on todennäköisesti mahdollista. Jatkosuunnittelussa alueelle tulee laatia erillinen hoito-ohjelma. S8 H S8 HOLSTINSALMEN MUUTEN ARVOKKAAT LEHTOALUEET JA HOLSTINSALMEN ENTISEN UOMAN ALUE Holstinsalmen muuten arvokkaiden seka- ja lehtipuulehtojen metsiä samoin kuin Holstinsalmen lähes luonnontilaista entistä uomaa tulee käsitellä varoen ja vähäisillä hoitotoimenpiteillä. Uomaan voidaan ohjata pintavesiä, mutta suurimittakaavaista kaivamista on vältettävä. Lehtoalueiden hoito-ohjeet tulee määritellä jatkosuunnittelussa kuviokohtaisesti tarkemmin. HOLSTINSALMEN ETELÄPUOLISET METSÄKUVIOT Holstinsalmen eteläpuoliset metsäkuviot eivät ole olleet mukana luontoinventoinneissa. Metsien luonne pitää selvittää ennen hoitotavoitteiden ja toimenpiteiden määrittelyä. S2, S4 S7 PÄHKINÄKÄÄPÄLEPIKOT P ÄHKINÄKÄÄPÄLEPIKOT JA -LEHTIPUULEHDOT Säilytettävät merenrannan rantalepikot ja Holstinsalmen lehtipuulehdot ovat silmälläpidettävän (NT) pähkinäkäävän esiintymisalueita. Laji viihtyy harmaaleppien yläoksilla. Sen säilymisen kannalta on olennaista, että lepikoita hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisesti ja luontaisen tiheinä. Puuston latvustot säilytetään yhtenäisinä eikä metsiköitä harvenneta. S3 P S3 PRIKIPUISTON VALKOVUOKKOLEHTO Prikipuiston valkovuokkolehto on korostuneesti kulttuurinen. Lehdossa kasvaa alkuperäislajien ohella runsaasti huvilakulttuurin perua olevaa puutarhakasvillisuutta. Kasvillisuuden ominaispiirteiden ja kosteusolosuhteiden ylläpitäminen edellyttää intensiivistä hoitoa. Kosteusolosuhteiden turvaaminen on huomioitava ympäröivien korttelien kuivatuksen suunnittelussa (mm. viemärien korkotasot). Puistoon voidaan myös johtaa ympäröivien korttelien katto- ja pintavesiä. Kasvillisuuden hoitotoimenpiteet ja rakentamistoimenpiteet (mm. puukantinen polku) ajoitetaan loppukesään ja syksyyn, jolloin lehdon kasvillisuus on vähemmän altis häiriöille. Valkovuokkokeskittymät rajataan kukkimisen aikaan ja määritetään polun reitti kulkemaan kasvustojen ohi. Rakentaminen tehdään käsityönä. Maaperä ja kasvustoalueet suojataan. Raskasta kalustoa ei käytetä. Pensaskerrokseen tunkeutuvat pihlaja-angervot raivataan vuosittain kasvukauden aikana ja raivaamisen onnistumista seurataan. Latvuspuustoa ei poisteta. Lehdon reuna-alueiden kasvillisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Reunojen tiheä kasvillisuus toimii lehtoon pääsyn luonnollisena esteenä. Valkovuokkolehdon yksityiskohtaiset hoidon ja rakentamisen ohjeet on laadittava hyvissä ajoin ennen rakentamisen alkua. Puistoon tulee laatia myös käyttösäännöt kulutuksen estämiseksi. Kuvat oikeaa alakulmaa lukuunottamatta Lassi Kalleinen
20 20 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA SADEVESIEN HALLINTA JA ALUEELLINEN KUIVATUS SADE ADE- JA PINTAVESIEN HALLINNAN YLEISET PERIAATTEET KATUALUEET Yleissuunnitelmassa yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut sade- ja pintavesien luonnonmukainen käsittely, rakentamisen hydrologisten vaikutusten minimoiminen sekä erilaisten menetelmien soveltaminen Oulun olosuhteisiin ja näiden testaaminen suunnittelualueen eri osa-alueilla. Katujen, kenttien, pysäköintialueiden, rakennusten ja teknisten rakenteiden kuivatus järjestetään perinteisesti viemäröimällä. Toppilansaaressa maankäyttöratkaisu, maaperäolosuhteet ja maaston kaltevuussuhteet mahdollistavat sade- ja sulamisvesien hallinnan viheralueilla suurelta osin pintavaluntana ja ns. luonnonmukaisten käsittelymenetelmien avulla lisäämällä valunnan viivettä, imeyttämällä tai johtamalla vedet erilaisiin kosteikkorakenteisiin. Holstinsalmen painanne toimii luontaisena vesiä kokoavana ja mereen purkavana pääuomana. Maaston vähäiset korkeuserot edellyttävät huolellista korkeustasojen, kallistusten ja padottavien rakenteiden korkojen suunnittelua. Pintavalunnan reitit ja valuma-alueisiin vaikuttavat rakenteet on suunniteltava hallitusti kokonaisuutena. Toppilansaaressa sadevesien alueellisen hallinnan ohella tärkeä yksittäinen tavoite on korttelirakenteen sisälle jäävän valkovuokkolehtopainanteen (Prikipuiston) kosteusolosuhteiden ylläpitäminen ja riittävän kosteuden turvaaminen. Puisto- ja viheralueilla sade- ja pintavesien imeyttäminen on hydrologisesti ja ekologisesti ensisijainen ja suositeltava käsittelytapa. Luonnontilaisilla alueilla suurin osa sadevedestä haihtuu tai imeytyy ylimäärän valuessa maaston alaviin kohtiin ja painanteisiin. Rakentaminen muuttaa alueen hydrologista tasapainoa ja veden kiertoa. Haihduttava kasvimassa ja imeyttävät viherpinnat vähenevät samalla kun katoilta ja kovilta pinnoilta syntyvät valunnat kerätään sadevesiviemäriin ja johdetaan alueelta pois. Tällöin rakennettujen alueiden ympärillä ja alapuolella sijaitsevien rakentamattomien alueiden kosteusolosuhteet muuttuvat ja olemassa oleva kasvillisuus kärsii. Ajan mittaan kasvillisuus vaihtuu kuivempiin olosuhteisiin tottuneeseen lajistoon esim. lehdosta kuivempaan metsätyyppiin. Lisäksi rakennetuilla alueilla valumat äärevöityvät ja rankkasateiden aikainen tulvinta lisääntyy, kun tiiviiltä imeyttämättömiltä pinnoilta kertyy lyhyessä ajassa suuria valumia. Sadevesien luonnonmukaisessa hallinnassa tavoitteena on vesien alueelta pois kuljettamisen sijasta palauttaa mahdollisimman suuri osa vedestä takaisin alueen hydrologiseen kiertoon ja kasvillisuuden käyttöön sekä erilaisten pintavettä kokoavien painanteiden, lammikoiden ja kosteikkojen avulla tasata valuman vaihteluja. Avoimet vesipinnat ja erilaiset, pienilläkin vesimäärillä toteutettavat vesiaiheet lisäävät puiston viihtyisyyttä ja luovat uusia toiminnallisia mahdollisuuksia. Pysyvän vesipinnan omaavat vesirakenteet edellyttävät pohjan tiivistämistä savella tai muulla tavoin sekä tarvittaessa veden kierrättämistä tai lisäveden hankkimista. Lisävettä voidaan johtaa korttelialueilla esim. kastelukaivosta tai haluttaessa myös vesijohdosta, julkisilla viheralueilla myös pumppaamalla merestä. Korttelialueilla syntyvät sade- ja sulamisvedet suositellaan otettavaksi talteen ja hyödynnettäväksi tontilla esim. kasteluvetenä. Ylivuodot voidaan ohjata viheralueiden pintavesiuomiin ja johtaa edelleen Holstinsalmeen tai rannan kosteikkoihin. Pintavalumia ja tulvimista voidaan ehkäistä lisäämällä imeyttävien pintojen ja kasvillisuuden määrää sekä pilkkomalla laajat imeyttämättömät pinnat pienempiin osiin esim. luonnonkiveysraidoilla tai kasvillisuuskentillä. Korttelialueilla voi olla myös pienimuotoisia imeyttämis- tai muita käsittelyrakenteita. Katujen rakennussuunnitelmat Pitkänmöljäntien ja sen ensimmäisenä rakennettavien poikkikatujen osalta on hyväksytty teknisessä lautakunnassa. Pitkänmöljäntien vihervälikaistalla on matala 5 cm syvä painanne sekä kadun reunakivessä säännölliset aukotukset. Kadun toisen puolen kuivatusvedet ohjataan sadevesiviemäriin. Fokkatien, Seilitien ja Kahvelitien yhteyteen ei ole esitetty imeytystä. Katujen viemärikaivot ovat irti reunakivestä, joten sadevesi virtaa osin reunakiven vieressä pintavalumana viheralueille. Kadunvarren matalana toteutettavan viherpainanteen pohjalle kertyy asfaltin kulumislietettä ja muita epäpuhtauksia, katukaistalta irtoavaa ainesta sekä hiekoitushiekkaa etenkin pyörätien puolelta. Painanteet on puhdistettava keväisin mahdollisimman nopeasti normaalin katujen puhdistuksen yhteydessä, jotta niiden toimintakyky säilyy. Nurmipintaiset painanteet puhdistetaan koneellisesti. Telakkapuiston kiviympyrän alle sijoitetaan maanalainen hulevesien puhdistus- ja imeytyssäiliö, jonne Pitkänmöljäntien eteläisen osan hulevedet johdetaan ennen niiden purkamista Toppilansalmeen. Pitkänmöljäntien pohjoiselta osuudelta hulevedet puretaan Toppilansalmeen. KORTTELIALUEET Esitetyt sade- ja pintavesien hallinnan periaatteet koskevat ohjeellisina koko Toppilansaaren asuntoaluetta. Prikipuistoa ja Meripojanreitin leikkipuistoa ympäröivillä korttelialueilla periaatteiden noudattaminen on erityisen suositeltavaa. Rakennusten salaojavedet (perusvedet) johdetaan aina suoraan katujen sadevesiviemäreihin. Osavaluma-alueet Kattosadevedet suositellaan koottavaksi rännien ja syöksytorvien avulla suoraan kaivoihin ja johdettavaksi edelleen sadevesiputkella pihalla sijaitsevaan: A) KASTELUKAIVOON, B) ALLASAIHEESEEN TMS. C) KOSTEIKKOAIHEESEEN. Vesiaiheisiin tehdään ylivuotokaivo ja -putki, joka tarvittaessa johtaa vedet joko viheralueille tai kadun sadevesiviemäriin. Pintavesien lopullinen patoutumis- ja ylivuototaso määritellään toteutussuunnittelun yhteydessä. Lähelle pihan pintaa tulevat kattovesien keräysputket joko eristetään tai varustetaan sähkösaatolla tarvittavilta osin jäätymisen estämiseksi. Pihoilta tulevat pintavedet pyritään johtamaan tonttien takaosissa viheralueille, mutta myös ylivuodon järjestämiseen tarvittaessa hulevesija kuivatusvesiviemäriin on syytä varautua. Imeytysalueita ja viheralueille johtavia painanteita korkeammalle sijoitettavien kaivojen kannet tulee sijoittaa aurinkoiseen, helposti sulavaan paikkaan. Messualueen tonteilla tiilimuurien kohdalla pintavedet johdetaan viheralueille joko muuriin jätettävän aukon kautta tai sadevesikaivolla ja putkella muurin alta. Kadun puoleisilta pihoilta pintavedet johdetaan pääsääntöisesti kadulle ja edelleen sadevesijärjestelmään.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 21 21 Valumien laskenta Alueen keskimääräinen vuotuinen sadanta on (mm) 518 Alueen keskimäääräinen valunta on arvioitu vuosittaisesta sademäärästä valuntana esiintyvän vesimäärän (valumakerroin) avulla. Mitoitusvirtaamat lasketaan kaavalla: Q = q φ A, missä Q = virtaama (l/s) q = mitoitussateen rankkuus (l s -1 ha -1 ) φ = valumakerroin A = valuma-alueen pinta-ala (ha) Koko alue Valumakerroin Maankäyttö Pinta-ala (m 2 ) Luonnotila Rakennettu Suunnitelma Omakotitalokortteli 30900 0,25 0,20 Rivitalokortteli 54300 0,30 0,25 Kerrostalokortteli 177600 0,40 0,30 Julkinen alue 24900 0,80 0,70 Kadut 52100 0,80 0,60 Puistot 226500 0,15 0,15 Yhteensä (keskiarvo) 566300 0,15 0,34 0,27 Keskivalunta (m 3 /a) 44100 98800 80700 Mitoitusvirtaama (l/s) 1020 2290 1870 (120 l/s*ha) Osavaluma-alue 1 Valumakerroin Maankäyttö Pinta-ala (m 2 ) Luonnotila Rakennettu Suunnitelma Omakotitalokortteli 23200 0,25 0,20 Rivitalokortteli 10900 0,30 0,25 Kerrostalokortteli 21000 0,40 0,30 Julkinen alue 0 0,80 0,70 Kadut 17200 0,80 0,60 Puistot 74600 0,15 0,15 Yhteensä (keskiarvo) 146900 0,15 0,29 0,24 Keskivalunta (m 3 /a) 11500 22000 18300 Mitoitusvirtaama (l/s) 270 510 430 (120 l/s*ha) Valuma-alueen vaatiman kosteikon pinta-ala on väh. noin 3000 m 2 Pintavesien hallinnan yleisperiaatteet Osavaluma-alue 2 Valumakerroin Maankäyttö Pinta-ala (m 2 ) Luonnotila Rakennettu Suunnitelma Omakotitalokortteli 5600 0,25 0,20 Rivitalokortteli 8500 0,30 0,25 Kerrostalokortteli 54800 0,40 0,30 Julkinen alue 24900 0,80 0,70 Kadut 11500 0,80 0,60 Puistot 87700 0,15 0,15 Yhteensä (keskiarvo) 193000 0,15 0,35 0,30 Keskivalunta (m 3 /a) 15000 35300 29700 Mitoitusvirtaama (l/s) 350 820 690 (120 l/s*ha) Valuma-alueen vaatiman kosteikon pinta-ala on väh. noin 4000 m 2 Osavaluma-alue 3 Valumakerroin Maankäyttö Pinta-ala (m 2 ) Luonnotila Rakennettu Suunnitelma Omakotitalokortteli 2100 0,25 0,20 Rivitalokortteli 34900 0,30 0,25 Kerrostalokortteli 101800 0,40 0,30 Julkinen alue 0 0,80 0,70 Kadut 23400 0,80 0,60 Puistot 64200 0,15 0,15 Yhteensä (keskiarvo) 226400 0,15 0,35 0,28 Keskivalunta (m 3 /a) 17600 41500 32900 Mitoitusvirtaama (l/s) 410 970 770 (120 l/s*ha) Valuma-alueen vaatiman kosteikon pinta-ala on väh. noin 4500 m 2
22 22 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA Pintavesivalunnan vähentämiseksi ja imeytymisen mahdollistamiseksi tonteilla tulee käyttää pääasiassa läpäiseviä pintoja mm. kivituhkaa, sorasaumattuja väljiä kiveyksiä, reikäkiveyksiä sekä läpäisevää asfalttia. Pihoille tehtävät kuivatusjärjestelyt esitetään tontin käyttösuunnitelmassa. PINTAVESIEN JOHTAMINEN VIHERALUEILLE Korttelialueiden, kevyen liikenteen väylien, oleskelualueiden sekä katujen pintavalunnan ja ylivuotovesien johtaminen viheralueiden painanteisiin edellyttää korttelien korkeussuhteiden sekä viheralueiden kuivatusjärjestelyjen yhteensovittamista toteutusvaiheen suunnittelussa. Tontti- ja korttelialueilta tulevien vesien purkupaikat tulee määritellä yhteistyössä viheralueiden suunnittelijoiden, korttelialueiden LVIsuunnittelijoiden ja kaupungin kuivatussuunnittelijoiden kesken. Alueellisten sadevesiviemärien purkukorkeudet ja -paikat määräytyvät Oulun Veden vesihuoltosuunnitelman mukaan. PUISTOJEN JA VIHERALUEIDEN KUIVATUS Puistoissa ja viheralueilla kuivatettavia pintavesiä muodostuu niukasti rakennettuihin korttelialueisiin verrattuna. Suurin osa sadannasta imeytyy läpäisevien pintojen läpi tai haihtuu kasvillisuuden kautta. Suurimmat valumat syntyvät keväällä sulamisvesien yhteydessä. Pintavesien käsittelyssä ensisijainen käsittelymenetelmä on vesien imeyttäminen. Rakennettavista puistoalueista tiiveimmän kaupunkirakenteen keskellä sijaitsevien Fregattipuiston, Parkkipuiston ja Telakkapuiston alueilla päällystettyjen kevyen liikenteen väylien rakenteiden kuivatus hoidetaan perinteisesti salaojin ja kaivoin ohjaten ne lähimmän kadun kuivatusjärjestelmään. Puistoalueiden sisällä pintavesiä ohjataan esim. väylien reunoille sijoitettavilla nupu- tai kenttäkiveyskouruilla ja imeytetään paikallisesti. Muut tonteilta ja kortteleista tulevat pintavedet kootaan puisto- ja viheralueille sijoitettuihin pintaveden kokoojapainanteisiin. Tonteilta tulevat sadevesiputkitukset puretaan pintaveden kokoojapainanteisiin, jotka sijaitsevat Meripojanreitin-Hankavastaisen puistoakseleilla, Antellinpuistossa ja Lundströminpuistossa. Antellinpuiston ja Lundströminpuiston kokoojapainanteet purkavat vetensä Holstinuomaan. Hankavastaisen tulvasuistoksi laajeneva uoma purkaa vetensä suoraan mereen. Meripojanreitin puistoon on muotoiltu pintavesien kokoojapainanne, johon johdetaan myös ympäröivien tonttialueiden pintavesien ylivuodot. Painanne on loivaluiskainen ja osittain kasvillisuuspintainen ja sijaitsee selvästi tonttialueiden tasoa alempana. Asuntomessualueen pihoilta tulevien vesien johtamispaikat, painanteen mitoitus ja ylivuotokaivojen korkeusasemat tarkentuvat pihojen ja puiston rakennussuunnitelmassa. Pihavesien käsittely- ja johtamisperiaatteet on esitetty tonttien kuivatusperiaatteissa. Luonnonmukaisilla viheralueilla kuivatus järjestetään rakentamalla polkujen yhteyteen matalat painanteet, joista vesi ohjataan edelleen pintavesiuomiin. Salaojitusta, kaivoja ja viemäriputkia pyritään välttämään. Luontokohteina säilytettävillä alueilla ei puututa alueen vesitalouteen. Tällöin niiden halki tai sivuitse johtavat polut ja raitit saattavat ajoittain tulvia. PRIKIPUISTON VALKOVUOKKOLEHDON VESI- TALOUDEN TURVAAMINEN Prikipuiston valkovuokkokasvuston säilyminen edellyttää puiston lehtomaisten olosuhteiden ja kosteustasapainon ylläpitämistä sekä erityistoimenpiteitä ympäröivien kortteleiden kuivatusjärjestelyjen suhteen. Ympäröivien kortteleiden rakentaminen perinteisellä kuivatuksella toteutettuna tulisi kuivattamaan puiston aluetta. Puiston pohjois-, länsi- ja itäpuolelle rajautuvien kerrostalojen kattovedet tulee johtaa hallitusti puistoon ja korttelialueilla
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 23 23 Imeytysallas Pohja tiivistetään savella tai muulla tiiviillä materiaalilla Kastelukaivo Kosteikko, allas
24 24 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA Tasauskuva tulee suosia läpäiseviä pinnoitteita. Myös korttelien perusvesien kuivatustasojen (= tonttikorkeudet) suunnittelussa tulee ottaa huomioon puiston vesitasapaino. Kahvelitien pää on noin 1 m nykyistä maanpintaa korkeammalla, joten kadun päällysrakenteen kuivatus ei vaikuta puiston vesitasapainoon. Puiston vesipainanne ei saa olla nykyistä avo-ojaa syvempi kuivumisvaaran takia. Painanteen eteläosaa voidaan padottaa ja hulevesiä imeyttää lehtoon, jolloin siihen tulisi nykyistä kosteampia osia, mikä voisi olla edullista lehtomaisten olosuhteiden korostamiseksi. Korotettu pitkospuupolku mahdollistaa ajoittaisen lammikoitumisen. Lasku-uoman korkeustasoa voidaan helposti säätää vielä toteutuksen ja alueen hoidon yhteydessä. REITTIEN JA PINTAVESIUOMIEN RISTEÄMINEN Pääreitit eivät saa tulvia ja niiden tulee olla ympärivuotisesti kaikissa tilanteissa käyttökelpoisia. Pääreittien ja vesipainanteiden risteyksissä vaihtoehtoina ovat silta tai riittävän suureksi mitoitettu rumpu. Ne soveltuvat vaihtoehtoisina erilaisiin maasto-olosuhteisiin ja varmistavat talviaikaisen toiminnan myös sulamisvaiheessa. Rannan alavampien alueiden reiteillä sekä Prikipuistossa suositaan pitkospuureittejä. Osalla ranta-alueen kapeita polkuja ajoittainen ja lyhytaikainen tulviminen voidaan hyväksyä suunnittelun lähtökohtana. Ideapiirroksissa esitettyjä astinkiviä voidaan käyttää puistoalueiden sisäisillä oikopoluilla tai leikkialueiden yhteydessä esim. Meripojanreitin ja piha-alueiden välissä. Aukioalueilla voidaan harkita käytettäväksi pintavesi- tai ritiläkouruja pintavesien paikalliseen ohjaamiseen. TALVIOLOSUHTEET JA SULAMISVESIEN KÄSITTELY Viher- ja luonnonalueilla lumien sulamisvedet muodostavat mitoittavan tekijän. Katu- ja rakennetun ympäristön alueelta kertyvät aurauslumet ja sulamisvedet muodostavat huomattavan osan sulamisvesien kuormituksesta. Sulamisvesien hallinnassa tulee kiinnittää huomiota riittäviksi mitoitettujen purku- ja ylivuotouomien lisäksi valumavesien puhdistamiseen. Lumet esitetään käsiteltäväksi paikallisesti mahdollisimman pieninä ja hajautettuina yksikköinä. Asuinalueen sisäisillä puistoalueilla ja koulun piha-alueella lumesta voidaan muotoilla toiminnallisia ja visuaalisia talviaiheita sekä parantaa pienilmastoa esim. suojaamalla meren suunnasta tulevilta kylmiltä tuulilta. Merikapteeninaukion vesiaihe voidaan tyhjentää talveksi ja sen päälle voidaan rakentaa lumivuori. Kadunvarren ja viheralueilla sijaitsevien imeytyspainanteiden toimivuutta imeytysalueina voidaan parantaa ratkaisevasti painanteen tai imeytysaltaan pohjalle sijoitettavilla salaojilla, ellei esim. kadun salaoja sijaitse riittävän lähellä. Painanteiden hyvä kuivatus edistää niiden toimimista imeytysalueina myös talviolosuhteissa. Imeytymistä voi tapahtua myös jäätyneeseen maahan, jos maa pääsee kuivumaan syksyllä ja siihen siten muodostuu auki pysyvää huokostilavuutta. Toppilansaaressa maan hiekkaisuus saattaa mahdollistaa painanteiden kuivumisen osittain myös ilman salaojitusta. Maan imeytyskyvyn sekä hulevesirakenteiden mitoituksen tarkempi arviointi tulee tehdä toteutussuunnittelun yhteydessä.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 25 25 Viikinpuro (Kuva: Heikki Rinne)
26 26 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA PUISTOKOHTAISET IDEAT PITKÄNMÖLJÄNNOKKA JA KLYYVARI Pitkänmöljännokan niemi on luonnonmukaisena kehitettävää viheraluetta (D), luontokohteena säilytettävää keskiravinteista tuoretta lehtipuulehtoa (E) sekä avoimia ruderaattiniittyjä ja kuivaa niittyä (BII). Niemeen johdetaan kulkuyhteys Pitkänmöljäntieltä. Reitin molemmin puolin säilytetään pensastavaa puustoa pieninä ryhminä. Niemi raivataan nykyistä avoimemmaksi ja sinne rakennetaan pienelle näköala- ja oleskelupaikalle johtava polku, joka tuetaan rantapenkkaan. Rantapromenadin päättävä puisto (AIII) on suunniteltu rakennetun, muotokieleltään geometrisen suoraviivaisen promenadin ja vapaamuotoisen, luonnonmukaisen villin viheralueen kohtauspaikaksi. Kevyen liikenteen reitti jatkuu puiston läpi asfalttipintaisena reittinä, joka yhtyy puiston länsipäässä Pitkänmöljäntien kevyen liikenteen reittiin. Puiston läpi kulkeva reitti toteutetaan hiekanvärisestä valuasfaltista. Kivituhkapintainen kenttä toimii vapaamuotoisten pelien esim. petanquen kenttänä sekä oleskelualueena. Hiekka- tai kivituhkapintainen pelikenttä oli myös aikoinaan tyypillinen Toppilansaaren huvila-aikakauden puutarhoissa. Kevyen liikenteen reitti jakaa puiston kahteen osaan. Pitkänmöljäntien ja reitin välisen osan molemmat päät kylvetään luonnonnurmella, jonka annetaan kasvaa selvästi puistonurmea pidemmäksi. Keskiosa kylvetään puisto- tai käyttönurmella ja hoidetaan matalana. Nurmialueelle on esitetty muutama geometrisen muotoinen koristeheinäistutus, joiden muotoa voidaan korostaa kumpumaisella maastonmuotoilulla. Läntisemmän heinäkummun ympärille on esitetty painolastikasvillisuudella istutettu vyöhyke. Kevyen liikenteen reitin ja ranta-alueen väliin jäävä pitkänomainen alue rakennetaan hiekkavahvisteiseksi nurmialueeksi. Alueelle sijoitetaan luonnonkivipaasipenkkejä. Rantaluiska loivennetaan ja siihen istutetaan matalaa rantakasvillisuutta. Puisto on luonteeltaan avoin puoliavoin. Muutaman puun ryhmät rytmittävät ranta-aluetta ja suojaavat oleskeluun tarkoitettuja alueita. Avoimen niittymäisen puolen maamerkiksi on sijoitettu yksi puuryhmä. Klyyvarin Retinrannan tienoilla oleva kuivat niityt säilytetään ja hoidetaan avoimina (B II). Hiekkakentälle ja metsäsaarekkeiden liepeille istutetaan painolastikasvipuistot vapaamuotoisina sommitelmina (BII). Toppilansalmen ranta hoidetaan lähimetsänä (C I). Pienet metsäsaarekkeet harvennetaan siten, että puustosta kasvaa näyttävän tuuheaa, leveäoksaista ja pitkäikäistä. Taimettuva vesakko raivataan muutaman vuoden välein säilyttäen muutamia kehityskelpoisia taimia. RETINRANTA Avomerelle avautuvan rannan aallokko- ja jääolosuhteet ovat niin kovat, että merenrannan puolelle ei ole mahdollista osoittaa kiinteää laiturirakennetta ilman laajaa aaltosuojausta. Alueelle voidaan sijoittaa kestävä kelluva laituri, joka siirretään talveksi pois. Rannan ruovikkoa muotoillaan niin, että rantaan muodostuu kapea kanoottivalkama. Rantaruovikkoon on ajateltu laiturimainen rakenne suurista maakivistä. Lisäksi rantaniitylle on suunniteltu pieni jatulintarha. Retinrannassa oleva alava lehtopainanne raivataan keskiosastaan avoimeksi, reunoiltaan puoliavoimeksi kosteaksi niityksi (D). Alueen kosteutta lisätään muotoilemalla sen valumareittiä nykyistä kapeammaksi. Niitty hoidetaan keskeltä avoimena. Ruohovartinen kasvillisuus niitetään vuosittain ja leikkuujäte kuljetetaan pois. Alueen reunoilla suositaan yksittäispuita sekä puu- ja pensasryhmiä. Kuvion reunassa kasvavat komeat männyt otetaan paremmin esille. Meripojanraitin leikkipuisto, havainnekuva Meripojanraitin leikkipuisto, leikkauspiirustus
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 27 27 Ympäröivät lehtometsäsaarekkeet ovat suojeltavia pähkinäkäävän esiintymisalueita (S6 ja S7). Eteläisemmällä kuviolla S7 esiintyy myös runsaasti harvinaista valkopeippiä. Alueita hoidetaan luontokohteina (E) säilyttäen lepikot luontaisen tiheinä. Kostean niityn poikki rakennetaan pitkospuureitti. Reitti johtaa rannassa sijaitsevalle lintutornille, josta avautuvat näkymät Fokkatien, Toppilansalmen ja meren suuntaan. Aallokkopolun ja asuinkorttelien väliin jäävä kapea metsäalue harvennetaan avariksi puoliavoimiksi puuryhmiksi. Puuston alle perustetaan ja kylvetään kulutusta paremmin kestävä luonnonnurmi (AIV). Osalla asuinkortteliin rajautuvaa reuna-aluetta jouduttaneen tekemään jonkin verran maatäyttöjä. Poistuvien puiden tilalle istutetaan uudet taimet ja pinnat kylvetään luonnonnurmella (AIII)., M HANKAVASTAINEN ANKAVASTAINEN,, MERIPOJANREITIN PUISTO JA AALLOKKOPOLKU ALLOKKOPOLKU YMPÄRISTÖINEEN Asuntomessualueen keskellä sijaitseva pitkänomainen ja kapea Meripojanreitin puisto on suunniteltu uudenlaiseksi ekologiseksi puistoksi (AII). Puiston läpi kulkevan reitin varteen on muotoiltu leikki- ja toimintapaikoiksi sarja kukkuloita, jotka jatkuvat Antellin puistoon saakka. Kukkulat ovat nurmi-, kivituhka- ja leikkihiekka- tai turva-alustapintaisia. Osalle kukkuloista asennetaan leikkivälineitä ja istuimia ja osa toimii pelkästään leikkialueina. Eteläpuolen asuntoalueeseen rajautuva reuna tuetaan tukimuurilla. Kukkuloiden ja tukimuurin väliin on muotoiltu kaarteleva ja vaihtelevan levyinen loivaluiskainen painanne. Painanne toimii pintavettä keräävänä uomana, joka kuljettaa vedet Hankavastaisen puiston (AIII) kokoojapainanteeseen. Ympäröivien tonttialueiden pintavesien ylivuoto voidaan johtaa hallitusti painanteeseen. Tonteilta pääsee puistoon polkua, astinkiviä tai painanteen ylittäviä pieniä siltoja pitkin. Aallokkopolun sillalta voi tarkastella kumpaankin suuntaan avautuvia näkymiä. Merenrannassa pintavesipainanne laajenee avoimeksi suistoksi (BII). Pääuoma johdetaan rumpua pitkin polun alitse, joten normaaleissa olosuhteissa rantareittikin on helposti kuljettavissa. Painanne, sivu-uomat ja niiden lähiympäristö hoidetaan avoimina niittäen ruohovartinen kasvillisuus vuosittain ja keräten leikkuutähteet pois. Suiston ruovikkoisilta saarilta poistetaan sinne taimettuva pensaikko. ANTELLINPUISTO Antellinpuistoon (AIII/AII) on suunniteltu niittynä hoidettava avoin polveileva tila. Meripojanreitin puiston ympyränmuotoiset leikkikukkulat jatkuvat Antellinpuistossa. Niiden välissä kiemurtelee sade- ja tulva-aikoja lukuunottamatta kuivana oleva matala loivaluiskainen pintavesipainanne. Painanne on kasvillisuuspintainen. Kukkulat ja reitit sekä niiden lähiympäristö hoidetaan AII-tasoisena, muu puisto AIII-tasoisena. Puiston reunat ovat puoliavointa puustoa, jonka alusta kylvetään luonnonnurmella (AIII).
28 28 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA FREGATTIPUISTO Fregattipuisto sijaitsee Ravanderin huvilapuutarhojen paikalla. Puiston rungon muodostavat komeat vanhat männyt. Puistoon istutetaan puita, pensaita, perennoja sekä yksivuotisia kukkakasveja vanhoista valokuvista ja kasvi-inventoinnista saatavien tietojen perusteella. Suojaisaan puistoon voidaan rakentaa myös lentopallokenttä, joka oli tyypillinen aihe tuon ajan huvilapuutarhoissa. Kenttä voidaan perustaa vahvistetulle nurmelle tai hiekalle. Puutarhassa oli aikoinaan myös useita jalustalle asetettuja pikku patsaita, jotka voidaan rekonstruoida historiallisen kuva-aineiston perusteella. Kalusteina käytetään 1800-luvulle tyypillisiä puisia penkkejä ja istuimia sekä pieniä pöytiä, joita käytettiin tuon ajan huvilapuutarhoissa maassamme yleisesti. Kalusteet teetetään paikallisilla yrityksillä tilaustyönä. Olemassa olevat männyt säilytetään suurimmaksi osaksi. Puisto valaistaan kokonaan altapäin maahan tai matalaan varteen pensaikkojen sisään asennetuilla valaisimilla. Komeimpia puita korostetaan kohdevalaisulla. PARKKIPUISTO Keskeisesti sijaitseva Parkkipuisto toteutetaan korkeatasoisena (AII) puistona. Puistoa reunustavat pienpuilla istutettavat korkeat aidanteet ja sen poikki johtaa diagonaalisti asuinalueen sisäinen kevyen liikenteen pääreitti. Reittien risteysaluetta on korostettu vapaamuotoisella puuryhmällä. Puiston keskellä on pieni leikatun pensasaidan tai vapaasti kasvavan havupensasaidanteen rajaama perennatarha, giardino segreto. Tarhassa suositaan tuoksuvia kasveja siten, että puutarha antaa elämyksiä myös näkövammaisille. Perennatarhaa ympäröi monikäyttöinen puistonurmi. Pensasaidan sisäreunaa seuraa kapea, betonikivellä päällystetty polku, johon asennetaan maavalaisimia tai matalia varrellisia valaisimia, joilla aita valaistaan. Tarha muodostaa pimeänä vuodenaikana valaistun tilaaiheen, jota voi ihailla puistoa ympäröivistä rakennuksista. Fregattipuiston (Ravanderin huvilapuutarhan) rekonstruktio PRIKIPUISTO Prikipuisto toteutetaan hoidettuna luonnonmukaisen kaltaisena puistona (AIII/AII), jossa hoidon tavoitteena on säilyttää nykyiset valkovuokkokasvustot sekä komeat pihdat, kuuset ja kehityskelpoisimmat lehtipuut. Kasvuston säilyminen edellyttää lehtopainanteessa vallitsevien kosteus- ja valo-olosuhteiden ylläpitämistä. Vesitalouden ylläpitoon liittyvät toimenpiteet ja periaatteet on esitetty Sadevesien hallinta ja alueellinen kuivatus osiossa. Yksityiskohtaiset hydrologiset selvitykset sekä hoidon ja rakentamisen ohjeet on laadittava hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista. Alueen pohjakasvillisuutta hoidetaan raivaamalla vuosittain liikaa leviävät pihlaja-angervokasvustot. Reuna-alueilla raivaamista vältetään. Latvuspuustoa ei tule poistaa. Valkovuokkokasvustoja suojataan ohjaamalla kulku alueen poikki puukantiselle korotetulle polulle, jonka yhteyteen asennetaan valaisimia, opasteita ja istuimia. Puukantisen polun rakentamista varten valkovuokkokeskittymät tulee rajata kukkimisen aikaan ja määrittää polun reitti kulkemaan kasvustojen ohi. Kasvillisuuden hoitotoimenpiteet ja rakentamistyöt tulee ajoittaa loppukesään, jolloin lehdon kasvillisuus on vähemmän altis häiriöille. Rakentaminen tulee toteuttaa käsityönä. Valkovuokkolehdon ja sen sivuitse johtavan reitin väliin muotoillaan hulevesiä johtava pintavesipainanne, joka estää alueelle kulkua vähentäen lehtoon kohdistuvaa kulutusta. TOPPILANSAARENPUISTO JA HOLSTINPUISTO Asutuksen ja Holstinsalmen väliin sijoittuvat laajemmat metsäiset viheralueet Toppilansaaren- ja Holstinpuisto. Puistot muodostuvat asutusta lähinnä olevasta puisto- ja lähimetsävyöhykkeestä (CI), eriluonteisista luonnonmukaisista osista (D) sekä Holstinsalmen uoman läheisyydessä olevista luontokohteista (E). Suojelukohteet S1 ja S4 sijoittuvat Toppilansaaren puiston alueelle ja kohteet S2, S5 ja S8 Holstinpuistoon.
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 29 29 Meren ja Toppilansaarentien väliin sijoittuva Toppilansaarenpuisto rajautuu eteläosastaan Nallikarin leirintäalueeseen. Toppilansaaren tärkein luontokohde S1/E pikkukennokäävän esiintymisalue sijoittuu suurelta osin leirintäalueen puolelle. Kääpäesiintymän säilyminen edellyttää Holstinsalmeen ja Tyrskypolkuun rajautuvan harmaaleppälehtokuvion säilyttämistä ja hoitamista kokonaisena. Leirintäalue on erotettu Toppilansaaren asuntoalueesta aidalla. Salmen pohjoispuoliselle osalle ei ole suunnitteilla rakentamista. Kuvion hoidossa tulee pyrkiä säilyttämään metsän latvuston ja pensaskerroksen tiiviys samalla kun pensaskerroksen lajeista suositaan tuomea ja punaherukkaa. Alueelle tulee jatkosuunnittelussa laatia yksityiskohtaiset hoito-ohjeet. Aallokkopolun länsipuoleinen suojelualue S4/ E on iäkästä lehtipuulehtoa, jossa on useita pähkinäkäävän esiintymiä. Kuviota tulee hoitaa mahdollisimman luonnonmukaisesti säilyttäen kasvustot luontaisen tiheinä. Antellinpuiston avoin tila jatkuu Tyrskypolun reunoilla ja reittien risteyskohdassa avoimena hoidettavana niittynä (BII). Niittyyn rajautuvat metsäkuviot (D) ovat tuoretta lehtipuulehtoa ja mahdollista pähkinäkäävän esiintymisaluetta. Kuvioita hoidetaan luonnonmukaisesti säilyttäen kasvustot tiheinä. Tyrskypolun länsipuolelle Aallokkopolun varten on esitetty koirapuistoa. Paikka on helposti saavutettavissa eri suunnasta tulevia reittejä pitkin ja sijaitsee riittävällä etäisyydellä asutuksesta. Alue sijaitsee myös kohtalaisen keskeisesti eikä paikassa ole erityisiä suojelukohteita. Toppilansaarenpolun ja asutuksen väliin jäävä alue on rehevää runsaslajista lehtoa. Suuri osa kuviosta jää asuinkorttelien alle. Reittiin rajautuva lehtokuvion reuna siistitään kevyesti, muuten kuviota hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisena. Suojelualueisiin S1 ja em. lehtokuvioon rajautuvasta puoliavoimesta taimettuneesta pellosta kehitetään keskeltä avoin, reunoiltaan puoliavoin kostea niitty (BII). Puulajeina suositaan koivuja, reunoilla myös leppää. Kosteimmissa kohdissa Toppilansaarenpolun reitti varustetaan tarvittaessa puukannella tai silloilla. Toppilansaarenpuiston itäpäässä reitin ja asutuksen välinen osa hoidetaan lähimetsänä (CI), josta otetaan harventamalla esiin vanhat arvokkaat maisemapuut ja lehtikuusikujanteen jäänteet. Reitin eteläpuoliset tuoreet ja kosteat lehtoalueet hoidetaan luonnonmukaisena metsäkuviona (D) säilyttäen ne luontaisen tiheinä. Metsäkuvioiden polkuun rajautuvat reunat siistitään kevyesti. Toppilansaarentien kohdassa sillan lähiympäristöstä ja Toppilansaarenpolun varresta avataan näkymiä salmen suuntaan. Alueet hoidetaan keskeltä avoimina ja reunoista puoliavoimina tuoreina niittyinä (BII) niittäen aluskasvillisuus vuosittain ja raivaten leikkuujäte pois. Puoliavoimiin reunoihin jätetyistä kehityskelpoisista lehtipuista kehitetään näyttäviä yksittäispuita ja puuryhmiä. Toppilansaarentien kohdalla olevan rummun päät leikataan pystysuoraan ja tierakenteet tuetaan luonnonkivimuurilla tai luonnonkivellä verhoiltavalla betonitukimuurilla. Holstinpuistossa Toppilansaarenpolun ja asutuksen välinen reunavyöhyke hoidetaan puistometsänä (CI) olemassa olevaa puustoa kevyesti harventaen suosien kehityskelpoisimpia puita. Holstinpuiston itäpäässä, missä puistoon rajautuvia tontteja joudutaan täyttämään, reunavyöhykkeeseen istutetaan uudet taimet poistettavien tilalle. Polun ja salmen väliin sijoittuva suojelualue S2/ E on runsaslajista ja rehevää lehtoa, joka on pähkinäkäävän esiintymisaluetta. Kuvion hoidossa pyritään säilyttämään latvuston ja pensaskerroksen tiiviys eikä reunoja harvenneta. Alueelle tulee jatkosuunnittelussa laatia yksityiskohtainen hoito-ohjeistus. Mesaanitien päätteenä oleva reitti viedään kevyen liikenteen sillalla Holstinsalmen yli. Suojelualue S5/E on harmaaleppävaltaista lehtoa, jossa on melko runsaasti pähkinäkäävän esiintymiä. Kuviota hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisena säilyttäen lepikoiden luontainen tiheys. Holstinsalmen eteläpuoliset metsäkuviot (D) eivät ole olleet mukana luontoinventoinneissa. Alueen metsien luonne tulee selvittää ennen niiden kehittämisen ja hoidon yksityiskohtaista suunnittelua. Holstinpuiston itäosassa salmen eteläpuolella sijaitseva suojelualue S8/E on lehtipuulehtoa, jonka itäosassa on tavattu pähkinäkääpäesiintymä. Aluetta hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisena puuston tiheys säilyttäen. Poistuvan ilmajohdon kohdan annetaan taimettua luontaisesti. Holstinpuiston Hietasaarentiehen rajoittuva itäisin osa raivataan nykyistä avoimemmaksi ja hoidetaan avoimehkona puistomaisena alueena (AIII). Holstinsalmen uoma säilytetään lähes nykyisellään ja uomaa padottavat rummut nykyisissä koroissaan. Hietasaarentien puoleiseen päähän puistomaiselle alueelle on esitetty kostea painanne, johon johdetaan valuma-alueelta kerätyt sade- ja pintavedet. LUNDSTRÖMINPUISTO Lundströmin puisto sijoittuu Villa Vavan huvilapuutarhan, metsittyvän harvapuustoisen pellon ja itäosaltaan tuoreen seka- ja lehtipuulehdon alueelle. Puistoon on rakennettu leikkipaikka vaihtuvana tilasarjana. Villa Vavan huvilapuutarhan aikaiset vanhat puut säilytetään. Avoimille, vapaamuotoisille kivituhkakentille asennetaan leikkivälineitä ja istuimia. Leikkialueen ja korttelialueen välissä meanderoi pintavesiuoma ja siihen liittyvä kosteikko, johon leikkikentän kivituhkakentän salaojat purkavat vetensä. Puiston keskellä on pieni leikkipaikkana toimiva puistonurmipintainen (A III) kukkula. Itäosan lehtipuulehto säilytetään puistometsänä (CI) hoidettavana alueena. TELAKKAPUISTO JA TELAKKARANTA Telakkapuistoon (AIII/AII) on suunniteltu ympyrän muotoinen tuoksuva perennatarha, pyöreä kivitarha sekä kolmas ympyrä, joka muodostuu leikattavan pensasaidan avulla. Perennatarhan tuoksut tarjoavat elämyksiä myös näkövammaisille. Lisäksi kivitarhan vaihtelevat kivimateriaalit ja niiden erilainen pintakäsittely ovat käsin kosketeltavia. Pyöreän kivitarhan alle sijoitetaan maanalainen hulevesien käsittelyrakenne. Perennatarha, kivitarha, leikattava pensasaitaympyrä ja puiston reitit sekä niiden lähiympäristö hoidetaan AII -tasoisena, muu puisto AIII -tasoisena. Telakkarannan puisto (AIII) yhdessä Hannalan huvilatontin kanssa toimii porttina Toppilansaaren asuinalueelle. Näkymien säilyttämiseksi puisto on suunniteltu avaraksi. Puiston pintamateriaalina on pääosin puisto- tai luonnonnurmi (A III). Rantaluiskassa suositaan tyyliteltyjä rantakasvillisuus- ja heinäryhmiä. Puut on ryhmitelty kuvioiksi, joiden välistä avautuvat rantaan viettävät nurmialueet. Puiston sillanpuoleisessa päässä on pieni rannansuuntainen puukantinen laituri, jonka päästä johtavat portaat veteen. Laiturin eteen on osoitettu pysäköintiä varten kivituhkakenttä, joka toimii myös petanque ym. pelikenttänä.
30 30 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA KADUT JA AUKIOT MERIKAPTEENINAUKIO Merikapteenin aukio on suunniteltu yksinkertaisen tyylikkääksi läpikulku- ja oleskelutilaksi. Aukiolle istutettavan puurivin lajina on tervaleppä. Puiden väliin asennetaan penkit sekä pylväsvalaisimet. Aukion keskeiseen kohtaan, Möljänsillan näkymälinjan päätteeksi on suunniteltu pieni vesiaihe tai taideteos, joka valaistaan upotettavilla valaisimilla. Vesiaiheessa voidaan kierrättää aukiota ympäröivien rakennusten katoilta kerättyä vettä. Aukion päällyste ja kevyen liikenteen reitit toteutetaan kiveyspintaisina. Reitit erotetaan upotettavilla reunakivillä tai kiveysraidoilla aukion muusta kiveyksestä. Pintamateriaali jatketaan yhtenäisenä Toppilansaarentien ylitse. Risteävää autoliikennettä hidastetaan korotetulla ajoradalla sekä autoa täristävällä luonnonkiveyksellä. Pitkänmöljäntien suuntainen kevyen liikenteen reitti erotetaan vaihtelevalla puukujanteella ajoradasta katusuunnitelman mukaisesti. KATUYMPÄRISTÖ Pitkänmöljäntie Pitkänmöljäntien istutuskaistalle kylvetään nurmikko ja istutetaan koivua kahteen riviin, Fregattipuiston kohdalla katupuuna on mänty katusuunnitelman mukaisesti. Viherkaista toteutetaan matalana painanteena, jonka keskiosa sijaitsee 5 cm reunoja alempana katusuunnitelmissa esitetyn mukaisesti. Ideakuva Hess Led -laatan käytöstä aukiolla ohjaavana valaistuksena Havainnekuva Merikapteeninaukiosta Pitkänmöljäntien periaatekatupoikkileikkaus 12/2002
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 31 31 Hannalanpolku Isopurjeentie Hannalanpolun puurivi korostaa akselin suuntaista näkymää ja sen päätteenä olevaa Toppilansalmen myllyä. Katupuuna on kotipihlaja. Kahvelintie Kahvelitielle istutetaan kotipihlajarivi. Mesaanitie Isopurjeentielle ei istuteta katupuita. Ajorata erotetaan jalkakäytävästä reunakiven ja jalkakäytävän väliin asennettavalla kivetyllä erotuskaistalla. Seilitie ja Fokkatie Katualueilla puulajina on isoriippapaju, katupihoilla kotipihlaja. Fokkatien ja Seilitien katupihat toteutetaan betonikivi- tai asfalttipintaisina. Katupihojen reunoja kiertävät viherkaistat, jotka rajataan luonnon- tai betonikivisellä reunakivellä. Istutusalueiden kulmat pyöristetään ja istutusten eteen voidaan osoittaa kapea kaista mukulakiveä. Puuistutukset sijoitetaan aukion reunoille, lajina on kotipihlaja. Puiden alle istutetaan varjossa viihtyvää peittokasvia. Muissa istutuksissa suositaan matalia, talven ja lumen painon suosivia lajikkeita. Pylväsvalaisimet sijoitetaan aukion kulmiin, istutusalueen puolelle. Katupuukujanteiden kasvualustat rakennetaan n. 60 cm syvyisinä ja koko viherkaistan levyisinä yhtenäisinä alueina. Katupuuna on isoriippapaju. Toppilansaarentie Katupuuna käytetään koivua. Ideakuva aukion vesiaiheesta
32 32 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA Aallokkopiha SEILITIE SEILITIE SEILITIE SEILITIE SEILITIE Tyrskypiha valaisinpylväs Ha=7,5 m valaisinpylväs Ha=6 m nurmi istutettava puu, kotipihlaja matala pensas, havupensas maanpeitekasvi kukkiva perenna asfaltti kivituhka betonikiveys Katupihaideat / Aallokkopiha ja Tyrskypiha 3/2003 Kajuuttapiha FOKKATIE Skanssipiha valaisinpylväs Ha=7,5 m valaisinpylväs Ha=6 m nurmi istutettava puu, kotipihlaja matala pensas, havupensas maanpeitekasvi kukkiva perenna asfaltti kivituhka betonikiveys Katupihaideat / Kajuuttapiha ja Skanssipiha 3/2003
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 33 33 KORTTELIPIHAESIMERKIT Tonttien kohdalla on tarkasteltu kolmea tonttityyppiä; pientalotonttia, voimakkaasti täytettävää kerrostalotonttia sekä vähän täytettävää kerrostalotonttia. Katto- ja pintavesien talteenottaminen ja käsitteleminen paikallisesti tonttialueella on suositeltavaa koko alueella. (Asuntomessualueen toimenpiteistä enemmän tietoa kuivatus-osiossa). PIENTALOTONTTI Indeksikartta Istutusalue Allas, kosteikkopainanne tai kastelukaivo Nurmikko Oleskelu Tontin kuivatusjärjestelyjen edellyttämä täyttötaso Pientalotontit suunnitellaan siten, että rakennus asettuu minimissään 2,6 metrin korkeuteen tontin korkeimmalle kohdalle. Takapihalle rakennetaan betonikivi- tai puupintainen terassi ja sen taakse tasataan loivasti viettävä monitoiminurmikko. Nurmi rajataan tontin kuivatuksesta huolehtivasta pintavesipainanteesta matalalla reunuksella. Painanteen takana maastoa nostetaan istutuksia varten. Talon katolta ja piha-alueilta pintavaluntana kertyvät vedet ohjataan vesiaiheeseen, jonka ylivuoto ohjataan hallitusti puiston pintavesiuomiin. Vesiaiheen yhteyteen istutetaan kosteikkoperennoja tai luonnonkasveja. Vesiaiheen taakse istutetaan pohjoisissa oloissa menestyviä hedelmäpuita ja marjapensaita vapaamuotoiseen sommitelmaan siten, että ne limittyvät puiston puolella kasvavaan puoliavoimeen puustoon. Pientalotontti, leikkauspiirros Auto Pyykki Kadun vastaiset reunat rajataan muurilla tai aidalla. Ajotie ja talouspiha päällystetään kivituhkalla, läpäisevällä asfaltilla tai nurmisaumatulla betoni- tai luonnonkivellä. Oleskelu Allas, kosteikkopainanne tai kastelukaivo Kasvimaa Ylivuoto Pientalotontti, esimerkki
34 34 TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA VOIMAKKAASTI TÄYTETTÄVÄ KERROSTALOTONTTI Voimakkaasti täytettävillä kerrostalotonteilla maastoa voidaan muotoilla vapaasti. Kaikki kasvillisuus on istutettavaa. Kasvilajeina voidaan käyttää myös uudempia Oulun seudulla menestyviä kasvilajeja. Tontin liikennöitävät alueet ja kulkureitit päällystetään kivituhkalla tai vettä läpäisevällä asfaltilla. Pintoja elävöitetään nurmikivellä siten, että niiden välissä on helpommin askellettavia väyliä. Autotallien ja kerrostalojen välissä oleville piha-alueille voidaan rakentaa kuivakosteikko ym. pintavesien imeytysrakenne kattovesiä ja piha-alueiden pintavesiä varten. Imeytysrakenteiden tulviminen estetään ylivuotokaivoilla, joista vesi johdetaan viemäriin tai esimerkkitontilla Meripojanraitin pintavesiuomaan, jonka pinta sijaitsee noin metrin pihan pintaa alempana. Indeksikartta Tontin eteläosassa olevien kerrostalojen pihat muotoillaan siten, että rakennukseen johtavan kulkureitin tuntumaan sijoittuu kosteikkopainanne, jonka ylivuoto johdetaan lähelle pintaa perustettavalla salaojalla tai putkella Meripojanraitin kosteikkoon. Kosteikon yli käydään pientä siltaa pitkin sen takana sijaitsevalle oleskelualueelle. Ylivuotovesien pintakaivot sijoitetaan aurinkoiseen helposti sulavaan paikkaan. Voimakkaasti täytettävä kerrostalotontti, esimerkki
TOPPILANSAAREN VIHERALUEIDEN JA VALAISTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 35 35 VÄHÄN TÄYTETTÄVÄ KERROSTALOTONTTI Puut Indeksikartta Tontin alueella sijaitseva puusto ja aluskasvillisuus pyritään säilyttämään. Tontin keskellä sijaitsevan puuston aluskasvillisuutta suojataan kulutukselta rakentamalla alueen poikki oleskeluun soveltuva puukantinen promenadi. Lisäksi alueen reunoille on suunniteltu painanne, johon katoilta ja piha-alueelta valuvat vedet ohjataan. Painanne laskee alueen reunalla olevaan pieneen kosteikkoon, jonka tulviminen ehkäistään kaivolla. Kaivosta vedet johdetaan edelleen hallitusti Prikipuistoon. Autotallien edustoilla käytetään nurmikiveä. Autotallien seinustat sekä yksityispihoja verhoavat ritilät koristetaan köynnöksillä. Pihojen luonnonkasvillisuusalueet aidataan matalilla puu- tai metalliaidoilla. Rakentamisen aikana yhtenäiset kasvillisuusalueet aidataan alueina ja yksittäispuiden rungot suojataan. Vähän täytettävä kerrostalotontti, esimerkki Vähän täytettävä kerrostalotontti, leikkaus