Kun lapsen tai nuoren käytös muuttuu Juha Katajamäki Aluehallintoylilääkäri, psykiatri LSSAVI
WHO määrittelee positiivisen mielenterveyden (WHO, 2001) Mielenterveys voidaan ymmärtää hyvinvoinnin tilana, jossa yksilö pystyy toteuttamaan omia kykyjään, tulemaan toimeen elämän normaalien rasitusten kanssa, työskentelemään tuottavasti ja hedelmällisesti ja osallistumaan mielekkäällä tavalla yhteisönsä toimintaan. Taustaa: Nuorten mielenterveyshäiriöt - Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille Marttunen et al, THL, 2013 Mielenterveyden edistäminen kouluissa THL, 2013
Mielenterveyteen liittyviä tekijöitä Yksilölliset tekijät ja kokemukset: tunteet, kognitiot, toiminta, identiteetti, itsetunto, selviytymistaidot, sopeutumiskyky, itsenäisyys, muut henkilökohtaiset voimavarat, sosiaaliset verkostot ja fyysinen terveys. Sosiaalinen vuorovaikutus: henkilökohtainen tila, perhe, koulu, opinnot, työ, yhteisö, vapaa-aika ja ympäristö. Yhteisön rakenteet ja voimavarat: yhteisön toiminta, organisaatio, koulutusresurssit, työelämä, asuntotilanne ja taloudelliset voimavarat. Kulttuuriset arvot: vallalla olevat yhteisön arvot, säännöt, vuorovaikutusta säätelevät saannot, mielenterveyden ja sairauden kriteerit, mielenterveyshäiriöihin liittyvä stigma, erilaisuuden suvaitseminen.
Mielenterveyttä edistävät menetelmät kouluissa 1. Taitoharjoittelu luokkaympäristössä elämäntaitojen ja sosiaalisten taitojen opettaminen luokassa. 2. Koko koulun lähestymistapa luokkaympäristön, koulun sosiaalisen ympäristön ja koulun arvoilmapiirin muuttaminen. Parhaimpien tulosten saavuttamiseksi tämä lähestymistapa vaatii vanhempien ja ympäröivän yhteisön mukanaoloa. 3. Kohdennetut toimenpiteet erityisesti mielenterveyden ongelmien riskiryhmiin kuuluville oppilaille. Näillä toimenpiteillä pyritään vahvistamaan heidän selviytymistaitojaan ja ennaltaehkäisemään mm. itsemurhia.
Positiivisen psykososiaalisen kouluympäristön tunnusmerkkejä Tukea antava ilmapiiri Yhteistyö ja aktiivinen oppiminen Väkivallan ja fyysisen rangaistuksen käyttö kielletty Kiusaamisen, häirinnän ja syrjinnän nollatoleranssi Luovien aktiviteettien arvostus Koulun ja kodin yhdistäminen osallistamalla vanhempia Yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteet ja osallisuus päätöksenteossa
Koulun merkitys Koululla on keskeinen rooli lapsen mielenterveyden rakentamisessa. Opettajan havainnot lapsen oireista täydentävät muita arvioita ja ennustavat lapsen myöhempää mielenterveyttä. Opettajan mahdollisuuksia mielenterveystyössä tulee tukea ja hyödyntää. Opettajien peruskoulutukseen on liitettävä tietoa kouluikäisen mielenterveyttä koskevista kysymyksistä. Opettajille tulee antaa paikalliset ohjeet toiminnasta havaittaessa lasten oireilua.
Nuorten mielenterveys koulumaailmassa Masennusoireet ovat yhteydessä kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen heikkenemiseen. Koulukiusaaminen on yhteydessä niin emotionaalisiin kuin tunne-elämän häiriöihin. Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä mielenterveyden häiriöihin. Suhteet ikätovereihin ovat nuoruusiässä kehityksen kannalta välttämättömiä. Niiden ulkopuolelle jääminen voi viitata sosiaalisten taitojen puutteisiin, jotka altistavat myös mielenterveyden häiriöille, tai kertoa mielenterveyden ongelmista.
Keskeistä Nuoruuden kehitys on yksilöllistä. Joillakin nuorilla voi olla voimakkaita tunnekuohuja. Kuohuvinta aikaa on varhaisnuoruus, noin ikävuodet 12 14. Normaalia ovat kiistelyt vaarattomista asioista. Eri nuoret tarvitsevat erilaista tukea: toinen tarvitsee suojelua vaaroilta, toinen rohkaisua itsenäistymiseen.
Mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä Mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä. Eri tutkimusten mukaan noin 20 25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Mielenterveydenhäiriöt ovat nykyään Suomessa tavallisimpia koululaisten terveysongelmia. Yleisimmät nuorten mielenterveyshäiriöt ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt.
Mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys nuoruusiässä Nuorten mielenterveyshäiriöiden yleisyys Yleisyys (%) Sukupuolijakauma Jokin mielenterveyden häiriö 20 25 % N > M Mielialahäiriöt 10 15 N > M Ahdistuneisuushäiriöt 5 15 N > M Päihdehäiriöt 5 10 N < M Käytöshäiriö 5 10 N < M Tarkkaavuushäiriö 2 5 N < M Syömishäiriöt 3 6 N > M Ei-affektiiviset psykoosit 1 2 N = M Lähde: Marttunen, Mauri & Kaltiala-Heino Riittakerttu. Nuorisopsykiatria. (2011) Teoksessa Lönnqvist, Jouko Henriksson, Markus Marttunen, Mauri Partonen, Timo. (toim.) Psykiatria. 9.uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim, Keuruu 2011.
Ahdistuneisuushäiriöt Ohimenevä ahdistus on nuorilla tavallista. Häiriöstä on kyse silloin, kun ahdistuneisuudesta aiheutuu selvää toiminnallista haittaa tai kärsimystä. Ahdistuneisuus voi ilmetä monenlaisina häiriöinä. Usein häiriöitä on monta yhtaikaa. Ahdistuneisuus yhdistyy usein masennukseen (30 40 %). Ahdistuneisuus voi liittyä psykoosiriskin kasvuun. Ahdistuneisuus voi seurata päihteiden käyttöä. Ahdistuneisuus on usein pitkäaikaista. Heikentää merkittävästi elämänlaatua ja toimintakykyä. Sosiaalisten tilanteiden pelko, julkisten paikkojen pelko, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, traumaperäinen stressihäiriö Biologinen, perinnöllinen, ympäristötekijät
Masennustilat Ohimenevät surun ja masennuksen tunteet ovat nuorena tavallisia, ne ovat eri asia kuin masennustila. Masennustilassa nuoren psykososiaalinen kehitys on lukkiutunut ja toimintakyky heikentynyt. Masennustilan ydinoireisiin (masentunut tai ärtynyt mieliala, uupumus sekä mielenkiinnon tai mielihyvän kokemisen menetys) liittyy myös yhtaikaisia muita oireita vähintään kahden viikon ajan. Nuoruusiässä masennus on yleisempää kuin lapsena. Nuoruusiässä tyttöjen riski sairastua masennukseen on kaksi kertaa suurempi kuin poikien. Nuorten masennus on yleinen mielenterveyden häiriö.
Syömishäiriöt Syömishäiriöt ovat usein vakavia psykiatrisia häiriöitä ja niiden puhkeaminen ajoittuu yleensä nuoruusikään. Syömishäiriöt aiheuttavat huomattavaa kärsimystä paitsi sairastuneelle myös hänen perheellensä. Syömishäiriöihin liittyy monia muita psykiatrisia sairauksia suurempi kuolemanvaara.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö Voidaan jakaa kolmeen tyyppiin tarkkaamattomuuspainotteiseen impulsiivisuus- ja ylivilkkauspainotteiseen näiden yhdistelmään. Keskushermoston kehitykseen liittyvä neuropsykiatrinen häiriö.
Käytöshäiriöt 1) perheensisäinen 2) epäsosiaalinen 3) sosiaalinen sekä 4) uhmakkuushäiriö. Käytöshäiriö voi alkaa jo lapsena tai vasta nuoruusiässä. Lapsena alkanut käytöshäiriö on yleensä vakavampi kuin nuorena alkanut. Lapsena alkaneeseen häiriöön kuuluu usein aggressiivisuutta ja neuropsykologisia ongelmia. Käytöshäiriöön liittyy usein muita mielenterveysongelmia
Päihteiden käyttö Runsas päihdekäyttö on merkki nuoren avun tarpeesta. Päihdeongelman selvittämiseen tarvitaan usein tietoja myös nuoren lähiympäristöltä. Päihteiden ongelmakäyttö liittyy usein mielenterveyden häiriöihin. Päihdeoire saattaa olla yritys itsehoitoon ja se voi muuttaa ja peittää muun mielenterveyden häiriön oirekuvaa vaikeuttaen häiriön tunnistamista. Koulussa herää epäily huumeiden käytöstä. i. Koulussa tulee olla toimintasuunnitelma siitä, miten mahdolliseen ii. iii. huumeiden käyttöön puututaan. Huoli mahdollisesta huumeiden käytöstä on hyvä tuoda suoraan esille kahdenkeskisessä keskustelussa, jossa pyritään saamaan selvyys asioihin, joista huoli on herännyt. Huumeiden käytöstä on ilmoitettava kotiin.
Tärkeitä huomioita Onko kehitys pysähtynyt tai vaarassa pysähtyä vai eteneekö se oireista huolimatta? Onko koulunkäynti tai opiskelu lamaantunut? Ovatko ikätasoiset ihmissuhteet tai perhesuhteet kärjistyneet? Saako nuori ympäristöstään riittävästi tukea kehitykselleen, saako hän vanhemmiltaan riittävästi huolenpitoa ja valvontaa (esimerkiksi kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat, nettiaika, rahan käyttö, päihteet)? Otetaanko nuoren yksilölliset tarpeet riittävästi huomioon ja kunnioitetaanko niitä?
Vakavan häiriön tunnusmerkkejä Selviytymättömyys koulussa, koulumenestyksen heikkeneminen Itsemurhayritys tai itsensä vahingoittamisen ajatus, joihin liittyy tietoinen pyrkimys kuolla Kontrolloimaton käyttäytyminen kotona, vanhempien kimppuun käyminen, huonekalujen särkeminen, sulkeutuminen huoneeseen Uskomukset siitä, että oma ruumis on muuttunut tai muuttumassa Reagoiminen fyysisellä hyökkäyksellä sanalliseen loukkaukseen Todellisuudentajun heikkeneminen ja todellisuudesta pois vetäytyminen, esim. injektiohuumeiden käyttö, vakava syömishäiriö, itsensä viiltely Vetäytyminen sosiaalisista suhteista.
Erotusdiagnostisia näkökulmia ADHD Masennus Kaksisuuntainen mielialahäiriö Ahdistuneisuus Traumaperäinen stressihäiriö Oireet alkavat: Ennen kouluikää Tavallisimmin koulu- tai murrosiässä, selvä ero aiempaan mielialaan verrattuna, yleistyy nuoruusiässä, jolloin tavallisempi tytöillä Tavallisimmin murrosiässä, mahdollinen jo lapsuusiässä, oireilu jaksoittaista Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kouluiässä, sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö murrosiässä Traumaattisen kokemuksen jälkeen, yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Toistuvissa traumoissa alkamisajankohta ei ole selkeä.
oppilas- ja opiskelijahuoltolaki voimaan 1.8.2014 - HE 67/2013, SiVM 14/2013, StVL 16/2013 esi- ja perusopetus ja toisen asteen koulutus (ei ammatillinen aikuiskoulutus) oppilashuolto (POL 31 a ), opiskelijahuolto (LukioL 29 a, AKL 37 a ), opiskeluhuolto (OHL) - koulutuslakien säännökset muutettu viittaussäännöksiksi OHL:iin POL / LukioL ja AKL: oppilas / opiskelija, koulu / oppilaitos, opetuksen järjestäjä / koulutuksen järjestäjä - OHL 1.3 : Mitä tässä laissa säädetään opiskelijasta, koulutuksen järjestäjästä ja oppilaitoksesta, koskee myös perusopetuslaissa tarkoitettua oppilasta, opetuksen järjestäjää ja koulua. 29.10.2015 20
Lähde: Eva Gottberg, OTT, dosentti Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) Oikeus samojen periaatteiden mukaan järjestettävään yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon on lain mukaan kaikilla esiopetuksessa, perusopetuksessa sekä keskiasteen opetuksessa olevilla oppilailla. Yksilökohtainen opiskeluhuolto (lain 5 ) käsittää koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palvelut opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut opiskeluhuollon moniammatilliset yksilökohtaiset palvelut. Yksilökohtainen opiskeluhuolto on oppilaille ja heidän huoltajilleen tarjolla oleva maksuton ja vapaaehtoisuuteen perustuva palvelumuoto.
Oppilashuolto, lastensuojelu ja muu viranomaisyhteistyö Lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt etenkin teini-ikäisten ikäryhmässä. LSL 26 :n mukaan kattava lastensuojelun tarpeen selvitys on tehtävä jokaisen ilmoituksen perusteella. Kynnys tulkita lastensuojeluilmoitus siinä määrin aiheettomaksi, ettei mihinkään toimenpiteisiin ole aihetta, on lastensuojelussa korkea. Ennen oppilashuoltolain voimaan tuloa lastensuojelun tarpeen selvitys tehtiin aina sellaisissakin tapauksissa, joissa lastensuojeluun ei aikaisemmin ollut oltu lapsesta yhteydessä eikä lapselle liioin ollut tarjottu oppilashuollon palveluita.
Oppilashuolto, lastensuojelu ja muu viranomaisyhteistyö II Oppilashuoltolain valmistelussa käytettyjen vuoden 2011 tilastojen mukaan ao. vuonna tehtiin yhteensä 97 213 lastensuojeluilmoitusta, jotka koskivat 60 712 lasta. Samana vuonna kunnissa tehtiin 28 238 lastensuojelun tarpeen selvitystä. Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa 41,3 % lastensuojelun tarpeen selvityksistä ei johtanut lastensuojelun asiakkuuteen. Oppilashuoltolakia koskeneessa hallituksen esityksessä 67/2013 tehtiin tämän perusteella se johtopäätös, että runsaat 30 % lastensuojeluilmoitustapauksista olisi hoidettavissa oppilashuollon keinoin, ilman että lastensuojelun tarpeen selvitystä ainakaan ensi vaiheessa tarvitsisi tehdä.
Oppilashuolto lähitukena Sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojelun selvitysryhmä totesi muun muassa että lasten oman kokemuksen mukaan lastensuojelun tarpeen selvitys ei ollut tehokas ensimmäinen toimi avun saamiseksi että lapset kokivat asiaansa hoitavien henkilöiden jatkuvan vaihtumisen erittäin ongelmallisena. Oppilashuolto voi parhaimmillaan tarjota nopeaa apua lähellä lasta tai nuorta hänen tavanomaisissa arkiolosuhteissaan varhaisen puuttumisen kautta leimaamatta lasta tai hänen perhettään. Varsinaiseen lastensuojelun tarpeen selvitykseen tulee tietenkin ryhtyä aina, jos oppilashuollon keinot eivät riitä esimerkiksi yhteistyöhalun puuttuessa tai kodin vaikeissa ongelmissa. Lastensuojelun näkökulmasta, jos sosiaalityöntekijä siellä ilmoituksen saatuaan arvioi oppilashuollon toimenpiteet riittäviksi, hän voi ottaa yhteyttä oppilashuoltoon ryhtymättä lastensuojelun tarpeen selvitykseen.
Ulkopuolisen tahon kontakti oppilashuoltoon (OHL 16 ) Koulun sisäisessä toiminnassa, jos joku henkilökuntaan kuuluva arvioi, että oppilaan sosiaalisten tai psyykkisten vaikeuksien vuoksi tarvitaan opiskeluhuollon psykologi- tai kuraattoripalveluita, kontakti psykologiin tai kuraattoriin otetaan ensi sijassa oppilaan kanssa yhdessä. Jos tämä ei ole mahdollista, yhteys voidaan ottaa yksinkin ja ilmoittaa tuen tarpeen arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Yhteydenotosta kuitenkin tulee antaa tieto oppilaalle ja tarjota mahdollisuus keskusteluun asian johdosta. Lainkohdan mukaan myös muut henkilöt kuin oppilaitoksen tai opiskeluhuollon työntekijät voivat salassapitosäännösten estämättä ottaa yhteyttä opiskeluhuollon psykologiin tai kuraattoriin, jos he työtehtävissään ovat saaneet tietää oppilaan tuen tarpeesta. Pääsääntöisesti oppilaan huoltajaa on informoitava tällaisesta yhteydenotosta
Yksilökohtainen opiskeluhuolto: opiskeluhuollon palvelujen saavutettavuus psykologi- ja kuraattoripalvelujen saavutettavuus OHL 15 : Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. - järjestettävä myös huoltajan tai muun henkilön pyynnöstä, ellei kyse neuvonnasta ja ohjauksesta tai jos muusta syystä ilmeisen tarpeetonta koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelujen saavutettavuus OHL 17 - järjestettävä mahdollisuus päästä terveydenhoitajan vastaanotolle tarvittaessa ilman ajanvarausta - järjestettävä mahdollisuus saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteys kouluterveydenhuoltoon SiVM 14/2013: palvelut järjestettävä niin, että ne ovat lähellä opiskelijoita ja siten helposti saavutettavissa -> oppilaitos 29.10.2015 26
Yksilökohtainen opiskeluhuolto: mihin palveluihin oikeus? psykologi- ja kuraattoripalvelut OHL 15.3 : Opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin arvion perusteella opiskelijalla on oikeus saada riittävä tuki ja ohjaus hänen opiskeluunsa ja kehitykseensä liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Tarvittaessa opiskelija on ohjattava saamaan muita opiskeluhuollon palveluja sekä muuta erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa. - muu erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukeva toiminta, HE 67/2013: esimerkiksi nuorisotyö, perhetyö, vertaisryhmätoiminta koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut THL 16 17, VNA 338/2011 sekä OHL 17.2 : hoidon tarpeen arviointi ja lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito järjestettävä THL 51 :n mukaisesti - kiireettömään hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa: hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä (/ kolmen viikon kuluessa) ja tarpeellinen hoito viimeistään kolmen kuukauden (/ kuuden kuukauden) kuluessa arvioinnista 29.10.2015 27
Massapalvelujärjestelmä kohtaa ainutlaatuisuuden Kompleksisuutta koetetaan hallita jakamalla se osiin Sektori A Ysikkö A1 Yksikkö A2 Yksikkö A3 Sektori B Yksikkö B1 Yksikkö B2 Yksikkö B3 Tullaan tuottaneeksi kompleksisuutta 29.10.2015 (Tom Erik Arnkil tutkimusprofessori, Stakes; dosentti, Helsingin yliopisto ) Byrokratiat ovat sektorijakoisia, ei ihmisten arki