OEOLOOINEN YLEISKARITA

GEOLOOINEN TOIMISTO SUOMEN OEOLOOINEN YLEISKARITA LEHTI D 3 JOENSUU VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNEET BENJ. FROSTERUS JA W. W. WILKMAN 70 KUVAA. 4 KARTTAA JA 8 TAULUA HELSINKI 1920] VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO

ALKULAUSE. Joensuun vuorilajikartan D 3 selityksen olemme toimittaneet siten, että allekirjoittanut Wilkman on kerännyt tiedot tutkijoitten päiväkirjamuistiinpanoista ja muista lähteistä ja järjestänyt ne, jonka jälkeen yhteisesti olemme laatineet tekstin. Teoksen on suomentanut allekirjoittanut Wilkman. Helsingissä, huhtikuulla 1917. Benf. Frosterus. W. W. Wilkman.

JOHDANTO.,Joensuun vuorilajikartan D 3 alueen yleinen kartoitus toimitettiin kesinä v. 1895-1901. Osaksi samaan aikaan, mutta etupäässä kuitenkin myöhemmin, toimitettiin erikoistutkimuksia ja tarkastuksia erityisissä geologisesti tärkeissä alueen osissa. Tutkimustyöt lopetettiin sen vuoksi vasta kesällä 1913. Kartoitustyötä on johtanut geologi t:ri B e n j. F r o s t e r u s. Saman alueen maalajikartan selityksen alussa tehdään selkoa kartoitustyön kulusta. Seuraavia erikoistutkimuksia on toimitettu: Vuonna 1900 kartoitti Fr osterus Nunnanlahden vuolukivilöydöt,juuassa {mittakaavassa 1 : 20000); 1901 W. W. W i l k m a n Kontiolahden itäosan, I,ounais-Juuan ja osan Polvijärven Sotkuman kylästä (1 : 20000); 1909 W i l k m a n Mölönjärven seudun Juuassa (1 : 8000). Vuosina 1909-1911 toimitti ins. 0. T r iis t e d t malmitutkimuksia ja timanttiporauksia Outokummun seudussa Kuusjärvellä, jotenka saatiin lisätietoja tämän seudun vuorilajeista. Malmin etsintää on edelleen toimitettu eri osissa Rääkkylän, Liperin, Kuusjärven, Polvijärven ja Kaavin pitäjistä. V. 1910 tutki ja kartoitti T r ii s te d t Leskelänvaaran seudun Liperissä (1 : 8000) ja Oravisalon kaakkois-osan Rääkkylässä (1 : 16000); 1910 tutki A. T a l v i a Outokummun-Kokon vaaran ja Lietukan-Kuusjärven, kirkon väli$et seudut sekä osia Kaavista, erittäin Siikajärven ympäristön, 1912 Niinikkosaaren Liperissä ja Kuusjärven-Viuruniemen välisen seudun (1 : 20000); 1912 J. N. Soi k ero Kaakkois Kaavin ja Luoteis-Polvijärven (1 : 20000). V. 1913 tarkasti W i l k m a n lopuksi alueen läntisiä osia. Vuorilajikartan on laatinut allekirjoittanut W i l km a n ja se perustuu niitten seutujen työ- ja erikoiskarttoihin, joita tutkijat kenttätöitten aikana ovat kartoittaneet. Kartta-ainesta käytettäessä on muutoksia tehty siihen määrin kuin tarkastusmatkoilla tehdyt havainnot ovat sitä aiheuttaneet. Pohjana on käytetty Maanmittausylihallituksen yleiskarttaa 1 : 400000. tutkijoitten päiväkirjoihin ja Kertomus perustuu Fr osteruksen v. 1902 julkaisemaan teokseen: Berg b y g g n a d e n i s y d ö s t r a F i n- 1 a n d (Bulletin de la Commission geologique de Fi nlande N:o 13).

4 Tässä on kuitenkin otettu huomioon niitä muutoksia käsityskannassa eräitten vuorilajien iästä, joita on tapahtunut sikäli kuin geologiset tutkimukset ovat maassamme edistyneet. Kertomukseen kuuluvat piirustukset ja kartat on tehnyt neiti E l i n Å k e s s o n.

SISÄLLYS. Sivu Alkulause................................................ 1 Johdanto... ~... 3 Yleissilmäys alueen vuorilajeihin Vanhoja prekalevalaisia graniitteja 6 Petrograafisia tyyppejä..................... 7.Alueen itä= ja koillisosien graniitit,............................. 7 Lujasti liuskeista graniittigneissiä... 7 Harmaata graniittigneissiä.................................. 8 Vaaleanharmaata graniittigneissiä......................... 9 Punertavanharmaata graniittigneissiä,....................... 9 Breksiamaista graniittigneissiä.............................. 9 Massamaisia graniitteja.............. 10 Tasarakeisia rakennusmuunnoksia.......................... 10 Porfyyrigraniitteja... :............................. 11 Sarvivälkegraniitteja....................... 13 Juovika s ta g ne i s s i g r a niitti a...................... 14 Juovikkaisuuden ja liuskeisuuden ero...................... 16 Apliitti- ja pegmatiittisuonia................................ 17 Punaisen mikrokliinigraniitin juonia........................ 18 Biotiittigraniitin juonia................................... 19 Pielisjärven länsi ja lounaispuolen graniitit..................... 20 Tasarakeista graniittigneissiä....,....... 20 Porfyyristä grauiittigneissiä................................ 22 Sarvivälkegraniittia............ 22 Juovikasta gneissigraniittia; nuorempien graniittien suonia.. 23 Kontiolahden. porfyyrigraniittialue................................ 24 Viinijärven ja Höytiäisen välinen graniittialue......... 25 Pieniä vanhemman graniitin alueita................................ 26 Graniittigneissialueen emäksiset vuorilajit.................. 27 A m f i b o liitti s u l k e u m i a................................ 28 Vanhemman graniitin juonia amfiboliitissa.................. 28 Nuoremman graniitin juonia anifiboliitissa.................. 30 G a b b r o idisen a m f i b oli i t i n juonia................ 31 5

IV Sivu Vanbernma ssa vu oripe rässä esiytyviä vu olukivenkaltaisia amfibo liitteja... 32 Vuolukivenkaltaisia amfiboliitteja.................... 35 Talkki- ja kloriittirikkaita sädekiviliuskeita............... 36 Serpentinisoitunutta amfiboliittia..................... 37 Graniittigneissialueilla esiytyvien emäksisten vuorilajien ja vuolukivien suhteellinen ikä........................ 37 Vanhempia liuskeita................................. 38 Liuskeiden alusta; maasälpärikas gneissi................ 38 Kiillegneissiä................................... 40 Suonigneissiä; eri-ikäisten graniitti en juonia.............. 40 Graniittijuonien suhteellinen ikä.................... 48 Sarvivälkeliusketta ja kiilleliusketta....................... 48 Liuskeiden ja graniittigneissin kontaktisuhteet........... 51 Emäksisiä juonia gneississä......................... 52 Nuorempia prekalevalaisia graniitteja...................... 52 Graniittigneissialueen nuoremmat graniitit..;.................. 52 Tas arakeisia graniitteja...................................... 53 Porfyyrigraniitteja......................................... 56 Emäksisiä juonia.......................................... 56 Läntisen liuskealueen nuoremmat graniitit........................ 56 Porfyyrigraniittia.......................................... 59 Poriyyrigraniitin ja liuskeiden kontaktisuhteet.............. 59 Kalevalaiset liuskeet 60 Kalevalaisten liuskeiden pohjamuodostumia...................... 60 Pohjagraniittia.......................................... 60 K o n g 1 o m e r a a t t i 1 i u s k e i t a............................ 62 Heinävaaran konglomeraatti................................ 62 Sotkuman breksia.......................................... 64 Kuorinkajärven NE-puolella oleva konglomeraatti.......... 65 Leskelänvaara............................................. 66 Oravisalo............................................. 67 Konglomeraattikentät Latvajärven koillispuolella Kontiolahdella.................................................... 68 Uusiutunutta graniittia...................................... 71 K vartsiserisiittiliusketta.................................... 72 Pohjamuodostama t Mölönjä rvellä Ju uan pi t ä- jän kaakkoisosassa.................................. 74 Konglomeraatti Mölönjärven ja Saarijärven koillispuolella.... 7 4 Konglomeraatti Särkkäiän länsipuolella...................... 77 Silmäliuske Lehikoisen kohdalla............................ 77 Portinkallion---Käkivaaran konglomeraatti.................. 78 Koposenvaaran konglomeraatti.............................. 79 Serisiittirikasta kvartsipalloja sisältävää kvartsiittiliusketta 80

V Sivu E t e l ä- j a L o u n a i s-j u u a n s i l m ä li u s k e e t............ 82 Ha liv aaran silrnäliuskeet Juuassa............ 83 S i l m ä li u s k e e t K a a v i n p i t ä j ä n i t ä- j a P o 1 v i j ä r- ven Luoteisosassa........................ Siikajärven silmä liuskealue Kaavin ja Ni lsiän pi täjiss ä.............................. 86 Haj anaisia s i 1m ä l i u s k e-e s i y t y rn i ä.................. 86 K vartsiittiliuskeita....................................... 87 85 Länsi-Juuan kvartsiittilinskeet.............................. 87 Korteisenkylän kvartsiittiliuskevyöbyke Kaavilla............ 89 Unimäen-Honkavaaran kvartsiittilinskevyöbyke............ 90 Pisan kvartsiittialue......................... -... 90 Keyritynmäki...........................,.............. 93 Yläluostan kvartsiittialue........ 93 Vaikon kylän kvartsiittilinskeet Juuassa.................... Outokummun kvartsiittiliuskealne.......................... Kokonvaaran-Paljakkavaaran jakso....................... 97 Luikonlahden kvartsiittiliuske Kaavilla.................... Martonvaaran kvartsiittiselänne........................... 98 Erinäisiä kvartsiittiliuske-esiytymiä.......................... 98 Dolomiittisia kalkkikiviä........................................ 100 Juuanjärven kalkkikivikerrokset............................ 100 Petravaaran ja Kajo on kylän kalkkikivikerrokset............ 103 Pisan alueen kalkkikivikerrokset............................ 105 Fylliittejä ja kiilleliuskeita...................................... 106 Fy lliittejä............................................... 106 Saviliuskemaisia fylliittejä.................................. 107 Kvartsirikasta fylliittiä-.................................... 108 Ruosteista rnagneettikiisurikasta fylliittiä................... 108 S ar vi v ä l keli u s k ei ta... 108 Kiilleliuskeita......................................... 109 Stauroliitti- ja andalusiittikiilleliuskeita... 110 Granaatinpitoista kiilleliusketta....................... 112 Poikittaisliuskeisuntta...................................... 112 Pallomuodoshtksia liuskeissa.................................... 112 Stratigrafia. Olosuhteet liuskealueen läntisellä rajalla.......... 114 Emäksisiä juonivuorilajeja kalevalaisissa liuskeissa... 115 K a 1 e v a l a i s i a m e ta b a s i i t te j a................... 115 Oli viini- ja serpe ntii nivuorilajeja; karbonaattivuolukiviä.................................. 117 Oliviinikiveä............................................... 118 Asbestikiveä............................................. 120 Sädekiveä...............,........................... 122 93 93 98

VI Hivu Serpentiinikiveä....................................... 122 Oliviiui- ja serpentiinivuorilajien geologinen esiytyminen... 124 Oliviini- ja serpentiinivuorilajien ja kalevalaisten metabasiittien väliset suhteet................................ 127 Oliviini- ja serpentii ivuorilajien ja postkalevalaisen graniitin väliset suhteet...................................... 127 Oli viini-, asbesti- ja serpentiinikivien keskinäiset suhteet... 128 Karbonaattivuolukivet.......................... 130 B i o t i i t t i k a m p t o n i i t t i a.................. 135 Postkalevalaisia graniitteja................................ 136 T a s a r a k e i n e n f! r a n i i t t i................. 137 P o s t k a l e v a l a i s t a p e g m a t i i t t i a............... 140 P o s t k a 1 e v a 1 a i s e n g r a n i i t i n j u o n i a............ 141 Postkalevalaisia graniittijuonia kvartsiittiliuskeissa ja metabasiiteissa........................................ 142 Graniittijuonia kalevalaisen liuskealueen itäosissa..... 143 J atulilaiset liuskeet............,........................... 144 Jatulilaisia pohjamuodostumia....................... 145 Graniittigneissin rajalla esiytyviä konglomer a a t te j a...................................... 145 Viesimonjoen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla.......... 145 Pölkkylarnmen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla.......... 148 Selkien ja Mönninvaaran kylien konglomeraatit Kaakkois- Kontiolahdella................................... 148 Enon pitäjän konglomeraatit.................... 149 Ka levalaisten liuskeitten raj oilla esiytyviä k o n g l o m e r a a t t e j a... :.................. 149 Kiihtelysvaaran kirkonkylän eteläpuolella oleva konglomeraatti....................... i..... 149 Kyykän konglorneraatti Kontiolahdella.................... 151 P o h j a 1 i u s k e i t a....................................... 152 Höllerivaara.......................................... 153 Enonvaara........................................... 153 Hiisvaara.............................................. 153 Kolivaara............................................. 154 Jatulilaisia kvartsiitteja........................ 154 Hieno- tai keskirakeista kvartsiittia................ 154 Karkearakeista konglomeraattimaista kvartsiittia........... 155 Vinoa kerrostusta, aallonjälkiä............................. 155 Poikittaisliuskeisuutta................................. 156 Kvartsiittikerrosten paksuus.............................. 156 Uraliittidiabaasia............................................ 157 Uraliittidiabaasin ja jatulilaisen kvartsiitin välisiä kontakteja 160 Plagioklaasiporfyyriä...................... 162 Uraliittidiabaasijuonia graniittigneissialueella............ 162

VII Nuorempaa diabaasia. Sivu................................. :... 163 Siirrosvyöhykkeitä........................................ 163 Hankausvyöhykkeitii..................................... 163 Ylisiirrosvyöhyke.......................... 165 Teknillisesti käyttökelpoisia mineraaleja ja vuolilajeja.... 168 Asbesti...................................................... 168. Ta lkki..................................................... 169 Gr afi itti................................... 170 Haapamäen grafiittipaikat Leppävirralla.................... 170 Tuusniemen, Heinäveden ja Liperin pitäjien grafiittipaikat.. 171 Kupari k i i s u........................................... 172 Kontiolahden ja Enon pitäjien kuparikiisunpitoiset kvartsijuonet.......................... 172 Outokummun malmikenttä ja kuparitehdas....... 176. R i k k i k i i s u........................ 178 M a g n e e t t i n e n r a u t a rn a 1 m i......................... 178 M o 1 y b d e e n i h o h d e................................. 179 J u o n i k v a r t s i.... :........................... 180 V u 0 1 u k i V i............................... 180 Klo riitti- ja talkkirikkaat amfiboliitit.................... 181 Asbestirikkaat vuolukivet.......................... 182 Karbonaattirikkaat vuolukivet................... 182 D o l omii ttiset kalkkikivet...................... 187 K o v a s i n l i u s k e e t.............................. 188 G r a n i i t i t........................................ 189

YLEISSILMÄYS ALUEEN VUORILAJEIHIN. Kartta-alueen itä-, koillis- ja pohjois-osat käsittävät vanhoja vuorilajeja, jotka ovat vanhempia kun alueen keskiosissa esiytyvät kvartsiitti- ja liuskemuodostumat. Tässa laajassa alueessa tavataan liuskeutun eita graniitteja (g raniittigneisse J a, g ne i s s i g r a n i i t te j a), p o rf y y r i g r a n i i t te j a ja p e g m a t i i t t e j ä. Eräitä näistä lävistävät e m ä k s i s e t v u o r i l a j i t, jotka esiytyvät milloin pahkuina ja suonina, milloin itsenäisinä joukkueilla. Tähän vanhaan ryhmään on vielä viety muutamia liuskeita (k iille liuske i ta ja s a r v i v ä 1 k e I i u s k ei t a), jotka ovat graniittialueilla ja joita yksi tai useammat graniitit lävistävät. Nämä liuskeet muodostavat graniittien kanssa enimmäkseen s u o n i g n e i s s e J a. Alueen länsi- ja lounais-osissakin esiytyy vanhoja liuskevuorilajeja. Ne ovat lujasti poimuttuneita suoni- ja kiillegneissejä, joista viimemainitut ovat usein kiilleliuskeen kaltaisia alueen keskiosissa esiytyvien nuorten liuskeitten läheisyydessä. Nämäkin vanhat liuskeet ovat useimmilla paikoilla graniittien lävistämiä ja rajoittuvat samannäköisten vanhojen graniittien alueihin kuin kartta-alueen itäosissa. Vähemmässä määrin tavataan juonina ja pieninä alueina erästä graniittia (p ostkalevalainen graniit t i), joka on nuorempi kuin seuraavassa mainitut nuoret liuskeet. Alueen keskiosa. käsittää nimittäin f y II i i t t e j ä ja. k i i I I e 1 i u s k ei tr a, jotka meidän mielipiteemme mukaan kuuluvat nuorempaan vuorilajiryhmään (k a l e v a 1 a i n en l i u s k e m u o d o s t u m a ). Liuskeilla on täällä 1\TJ\TW -SSE pääkulkusuunta ja ne muodostavat mahtavan kerrossarjan, jonka pohjalla vanhemman vuoriperän rajoilla tavataan b r e ks i o i ta, k on g l o m e r a a t t e j a ja sarisiittirikkaita k v a r t s i i t t i l i u s k e i t a ruosteisten fylliittien ja särvivälkeliuskeitten ohessa. Lounais-,Juuassa ja Luoteis-Kaavilla on viimemainittuihin kerrostunut välikerroksina d o l o m i i t t i s i a. k a 1 k k i k i v i ä.

6 Tätä liuskemuodostumaa, jonka Frosterus ja Ramsay 1 on nimittänyt >) k ale v a l a i s e k s i>>, lävistää raja-alueilla monessa kohden erilaiset emäksiset juonivuorilajit. Kvartsiittiliuskeissa tavataan esim. muuttuneita gabbrovuorilajeja (m e ta b a s i i t tej ä), ja varsinaisen liuskealueen länsi- ja luoteisosissa Kuusjärven, Polvijärven ja,juuan pitäjissä esiytyy sekä kvartsiiteissa että kiilleliuskeissa linsseinä tai pahkuina oli viini- ja se r p en t i i n i v u o r i 1 a j e j a ja v u o l u k i v i ä. Yllä mainitut graniitit ovat nuorempia kuin nämä emäksiset vuorilajit ja muodostavat juonia kalevaisessa liuskemuodostumassa ja sen emäksisissä vuorilajeissa. Ne muodostavat tääuä suuren alueen Kaakkois-Kaavilla ja hajanaisia pieniä ryhmiä pohjoisessa ja etelässä liuskealueen rajaa pitkin. Graniittigneissialueen rajaa pitkin kulkee idässä vihdoin kapea vyöhyke nuoria, n. k. j a t u 1 i 1 a i s i a k v a r t s i i t t e j a, jotka ovat puristuneet lännessä olevien kalevalaisten liuskeitten ja idässä esiytyvän graniittipohjan väliin. Niitten alla on monessa kohden graniitin rajalla tyypiillisiä p o h j a kong1o m e r a a t te j a ja p o h j a liuske i ta. Kalevaisten liuskeitten rajalla on taas y l i s i i r r o s v y ö h y k e, joka on erittäin selvä Kontiolahden pitäjän itäosassa. Jatulilaiset kvartsiititkin ovat melkein kaikkialla, varsinkin Pielisjoen NW- ja Pielisjärven S-puolisissa seuduissa, metamorfosoituneitten emäksisten vuorilajijuonien (u ra liitti d i a b aasin) lävistämiä. 1 VANHOJA PREKALEVALAISIA GRA NIITTEJA. Alueen vanhimmat graniitit ovat merkityt kartalle vaalealla värillä. Ne ovat vanhempia kun alueen keskiosassa esiytyvät liuskeet ja ovat kartta-alueen itäosissa vallitsevina vuorilajeina. Ennen on niitä kutsuttu ylimalkaan >>graniittigneisseiksi>), syystä että ne ovat sotkeutuneet toisiinsa. niin täydellisesti, että niitä voidaan ainoastaan suurella vaivalla ulkona kenttätöissä jakaa ryhmiin geologisen ikänsä mukaan2 Näitten graniittien joukossa on kaksi päätyyppiä: vanhempi,. tavallisesti liuskeinen tai juovainen, harmaa oligoklaasi-biotiittigraniitti ja nuorempi, punainen mikrokliinigraniitti. Jälkimäinen t Yv. Ramsav. Geol. För. Förh. Bd. 24. S. 39. Stockholm 1902. 2 Benj. Fro;terus. Bergbyggnaden i sydöstra Finland. Bull. de la Comm. geol. de Finlande. N:o 13, s. 4-6.

7 lävistää tavallisesti edellistä ja on usein pegmatiittisesti muodostunut. Molemmat graniitit ovat nuorempia kuin siellä täällä pieninä alueina esiytyvät liuskeet, sillä molemmat lävistävät niitä. Etupäässä on mikrokliinigraniitti tunkeutunut niihin; siihen on nimittäin usein vaipunut suuria liuskealueita, mutta sitäpaitsi tavataan liuskealueitten ja harmaan gneissigraniitin rajoilla hienoja kiillerikkaita suonia viimemainitusta, joka on tunkeutunut liuskekerrosten väliin. Rakenteeltaan ja yleiseltä geologiselta esiytyniistavaltaan muistuttavat nämä hyvin paljon Keski- ja Länsi-Suomen graniitteja. Sen vuoksi on jossakin määrin syytä pitää niitä samanikäisinä kuin nämä, vaikka tätä ei ole voitu täydelleen todistaa siitä syystä, että Länsi- ja Itä-Suomen liut;;kealueet eivät ole keskenään yhteydessä. Jos kuitenkin maan eri osissa vallitsevia geologisia suhteita voitaisiin verrata keskenään, niin kartta-alueella esiytyvä harmaa gneissigraniitti ja kaikki muut lujasti metamorfosoituneet vanhat graniitit vastaisivat geologiaesti niitä Länsi-Suomen vanhoja graniitteja, joita on otaksuttu oleyan vanhempia kuin siellä esiytyvät n. k. bottnialaiset liuskeet. Nämä graniitit olisivat siis tässä tapauksessa prebottnialaisia. Täällä esiytyvät punaiset mikrokliinirikkaat graniitit vastaisivat taas niitä Länsi"Suomen graniitteja, jotka lävistävät bottnialaisia liuskeita. Paitsi näitä kahta pääryhmää voitaisiin otaksua muitakin olevan, vaikka ei ole ollut mahdollista eroittaa sellaisia. P e t r o g r a a f i s i a t y y p p e j ä. Yllämainitut graniitit ovat eri määrin paineliuskeisia ja metamorfosoituneita. Jos niitä jaotetaan sellaisten rakenne-erilaisuuksien perusteella, saadaan seuraavia muunnoksia: lujasti liuskeinen graniitti eli tyypillinen g r a n i i t t i g n ei s s i, massa m a i se t vanhat g r a n i i t i t ja j u 0 V i k k a i s e t g n e i s s i g r a n i i t i t. Eri ryhmissä on sekä ta sa r a k ei s i a että p o r f yy r isiä graniitteja, ja näistä on toisilla tavallinen graniittikokoumus, kun taas toisilla, jotka sisältävät runsaammin tummia mineraaleja, on syeniittinen tai dioriittinen luonne. Mitään jyrkkää rajaa ei kuitenkaan nähdä näitten eri muunnoksien välillä, vaan ne esiytyvät vaihdellen keskenään yhtenäisten eruptiivimas ojen differentiatiotuloksina. Alueen itä== ja koillis==osien graniitit. Lujasti liuskeista graniittigneissiä. Useimmat itäisen ja koillisen graniittialueen graniiteista ovat niin liuskeisia ja metamorfosoituneita, että ne paremmin muistuttavat gneissejä kuin graniitteja. Kartalla ovat harmaalla juovituksella mer-

8 kityt kaikki ne graniittialueet, m1ssa vuorilajin gnmss1mamen rakenne selvästi pistää näkyviin. Nämä alueet käsittävät siis sekä tyypillisiä graniittigneissejä että osaksi myös vähemmässä määrin puristuneita graniitteja. Tyypilliset graniittigneissit eroitetaan massamaisista graniiteista suuremman paineliuskeisuuden ja metamorfoosin nojalla. Rakenteeltaan ne ovat usein hienorakeisia ja aineosat täydellisesti rikkiruhjoutuneita. Ainoastaan muutamissa harvoissa isoissa maasälpärakeissa nähdään jälkiä alkuperäisestä kiderakenteesta. K vart Valok. w. w. Wilkman. si muodostaa joko yksinään tai kiilteen (biotiitin ja muskoviitin) särkyneitten maasälpärakeitten väliin. Uudestaan muodostuneet kanssa hienorakeisen ainejoukon mineraalit, kuten muskoviitti, serisiitti, kloriitti ja epidootti, täyttävät särkymisesta eyntyneet raot ja vuorilajissa. tavallisesti ruhjevyöhykkeet Kiille on kasautunut liuskeisuuden suuntaan Kuva 1. Graniittigneissiä Viekijärven eteläpuolella kulkeviksi täpliksi tai Pielisjärvellä. 5/6 luonn. kokoa. juoviksi (kuv. l). Väriltään ovat graniittigneissit toisinaan harmaita, toisinaan punaisia. Eri värimuunnokset eivät yleensä eroa kokoumukseltaan toisistaan. Harmaat ovat useammin porfyyrisesti muodostuneita ja kiillerikkaampia kuin punaiset. Jälkimäisissä on biotiitin sijaan tavallisesti tullut muskoviittia. L u j asti liuske i s ta harmaata g r a niittig n e i s s i ä on Saarivaaran kylässä Korpiselän pitäjässä (E. Sarlin). Maasälpä on siinä vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata. Biotiitt.i peittää liuskeutumi13pinnat ja muodostaa verklrokudoksen vuprilajiin. SamaHaista kovin muuttunutta harmaata graniittigneissiä on Marjovaaran SE-puolisessa seudussa Lounais-Ilomantsissa (E. Sarlin). Tyypillistä, lujasti liuskeista, tummanharmaata, sarvivälkkeenpitoista graniittigneissiä on Ahmovaarassa, n. 4 km Riitavaaran NW -puolella Pielisjärven pitäjän luoteis-osassa. Ainekset

9 ovat siinä puristuneet hienojyväiseksi massaksi, johon kvartsi ja maasälpä muodostavat valkoisia täpliä. V a a l e a n h a r m a a t a g r a n i i t t i g n e i s s i ä, johon biotiitti on kasautunut hieno- tai keskirakeisessa, kvartsista ja valkoisenharmaasta maasälvästä muodostuneessa ainejoukossa hajallaan oleviksi täpliksi ja juoviksi, tavataan Viekijärven eteläpuolisessa seudussa Pielisjärvellä (.J. Boxström). SamaTiaista graniittigneissiä, joka sisältää vaal,eanpunaista maasälpää yksinäisinä porfyyrisinä kiteinä, on Valkiajärven NW-puolella Koillis-Ilomantsissa (B. Katila). P u n e r t a v a n h a r m a a t a g r a n i i t t i g n e i s s i ä, jossa on rikkirohjoutunutta kvartsia ja vaajeanpunaista m asälpää tavataan Konnanlammen eteläpnol?lla Nurmeksessa ja Mustassavaarassa Hattuvaaran kylän NE-puolella Ilomantsissa. Viimemainitussa paikassa on vuorilajin maasälpä kellertävänpunaista ja muodostaa Iiuskeimuden suuntaan puristuneita silmäkkeitä- Samannäköistä punertavanharmaata graniittigneissiä on Valkeanvaarassa Sokojärven SE-puolella Pielisjärven pitäjän eteläosassa. Maasälpä ja kva tsi muodostavat täälläkin puristuneita ))silmiä;>, linssejä ja juovia, joitten väliin kiille (biotiitti) on keräytynyt eri pituisiksi juoviksi. Nähtävästi ovat nämä graniittigneissit muuttuneita punaisia porfyyrigraniitteja. B r e k s i a m a i s e s t i s ä r k y n y t t ä g r a n i i t t i g n e i s s 1 a. Ahvenisen salmen SW-puolella, jatulilaisen kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella Enon pitäjässä, kulkee graniittigneissialueen halki. NW-suuntaan hankausvyöhyke, jossa vuorilaji on erittäin lujasti muuttunutta ja breksiannäköistä. Tätä vuorilajia ovat esim. Paukkajanvaara, Enonvaara ja Mustava,ara. Enonvaaran pohjois-osassa on vuorilaji Frosteruksen mukaan pää-asiallisesti punertavaaja juovikasta, gneissimäistä (suunta N75'E, kaltevuus 60-70 l\i kohti). Punainen maasälpä muodostaa usein suuria särmikkäitä yksilöitä; kvartsi on punertavanharmaata ja maasälvän tavoin muodostunut säännöttömiksi teräväsärmäisiksi rakeiksi.,juovikkaisuuden suunnassa on tässä vuorilajissa runsaasti selvään liuskeisia amfiboliitti- ja sarvivälkegneissilinssejä, ja vuorilaji on niitten läheisyydessä vielä enemmän juovikasta, kloriittirikasta ja väriltään tummanvihreänharmaata. Maasälpärakeet ovat vihreänharmaanvärisiä (plagioklaasia) ja aivan särkyneitä sekä täynnä epidoottia, kiillettä, kloriittia ja pieniä serisiittisuomuja. Mustassavaarassa on graniittibreksia paikoin terveempää, ja se näkyy silloin olevan keskirakeista kiilteestä köyhää graniittia., Maasälpä on siinä vaaleanharmaata, selvästi kaksoisviirukkeista; kv artsi, kiille ja vä- 2

10 häinen kloriittimäärä muodostavat maasälpärakeita ympäröivän hienorakeisen ainejoukon. Vuorilaji muodostaa jatulilaisten kvartsiittien alustan; sen rakenne johtuu nähtävästi kalevalaisten ja jatulilaisten liuskeitten poimutussuuntaan tapahtuneesta vuoriperän ruhjoutumisesta ja hankautumisesta. Massamaisia graniitteja. Ta sarakeisia r a k e n n e m u u n n o k s i a. Massamaista, tasarakeista, tai vain heikosti liuskeista tummanharmaata, Valok. vv. w. Wilkman. 1\:11 va 2. Ruhjeilmiöitä harmaassa mikrokliinirikkaassa graniitissa; Kokkarin kylän lånsipuolella Korpiselållä. Nik' rist. 12 X luonn. suuruutta. harmaata, kellertävänharmaata tai punaisenharmaata graniittia t.avataan pieninä alueina Kiihtelysvaaran ja Korpiselän pitäjissä sekä Ilomantsin pitäjän lounais- ja keskiosissa. Paikoin nähdään graniitissa jälkiä porfyyrirakenteesta. Ne alueet missä nämä tyypit esiytyvät, ovat merkityt kartalle vaalealla vä1illä ilman juovia. Graniitti on tavallisesti biotiitti- ja plagioklaasirikasta. Eräissä muunnoksissa on biotiitin sijassa osaksi sarvivälkettä. Tummien mineraalien runsauden takia ovat nämä graniitit tavallise ti väriltään tummanharmaita. Vaaleanharmaata maasälpää (plagioklaasia, mikrokliiniä) sisältävät vaaleanharmaat graniitit ovat taas yleensä jo-

11 tenkin köyhiä kiilteestä; punaisenvärisissä muunnoksissa on vaaleanpunainen maasälpä (mikrokliini) vallitsevana. Graniittien rakenne vaihtelee hieno- ja keskirakeisen välillä. Keski- tai jotenkin karkearakeisia tummia graniitteja on esim. Korpijärven N-puolisissa ja Vuotsijärven SE-puolisissa seuduissa Korpiselällä, Luutalahden ja Öllölän kylissä Lounais-Ilomantsissa ja Möhkön ruukin seuduilla Ilomantsin pitäjän itäosassa. Graniittien pää-ainekset ovat täällä harmaa mikrokliini, harmaa tai kellertävänharmaa samea ja lujasti muuttunut plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, muskoviitti, epidootti ja vähässä määrin sarvivälke. Sarvivälkerikkaissa dioriittimaisissa muunnoksissa tavataan toisinaan kellertävänharmaan tai vihreänharmaan oligoklaasin hajarakeita. Maasälpä-. rakeet ovat etenkin siellä; missä ne esiytyvät hajarakeina, muodoiltaan särkyneitä, ja niiden kaksoisviirut taipuneita. Ne ovat hienorakeisessa kvartsista, kiilteestä ja maasälpäsiruista muodostuneessa perusmassassa (kuv. 2). Biotiitti on kasautunut liuskeisuuden suuntaan järjestyneiksi täpliksi. Rakoja ja luisupintoja kulkee ristiin rastiin vuorilajin läpi, ja ne ovat täyttyneet sekundäärisesti muodostuneilla mineraaleilla (kuten kiille, kvartsi, epidootti y. m. ). Graniitti sisältää usein pitkulaisia tummia gneissiosia tai emäksisiä murtokappaleita, jotka ovat vuorilajin kulkusuunnassa. Valkoisenharmaan tai vaaleanpunaisen apliitin ja pegmatiitin suonia tavataan yleisesti. Toinen tyypillisen harmaan graniitin alue on Kaakkois-Kiihtelysvaaralla ja Luoteis-Tohmajärvellä nuorten liuskealueitten rajalla. Graniitin maasälpä on täällä pää-asiallisesti vihreänharmaata oligoklaasia. Vanhoissa graniiteissa yleensä tavattavat raot ja!nisupinnat lävistävät joka suuntaan vuorilajia. Tyypillistä p u n a i s t a vanhaa graniittia on Kutsunvaaran kylässä Pohjois-Tohmajärvellä, josta se ulottuu N suuntaan Kiihtelysvaaran Oskolan kylään. Graniitti on karkearakeista, rapautuneessa pinnassa vaaleanpunaista tai harmaanvalkoista j:;t heikosti liuskeista N-S suuntaan. Punainen maasälpä (mikrokliini) on paikoin muodostunut I L 5 sm:n pituisiksi ja 0. 5 sm:n levyisiksi Karlsbaderkaksoiskiteiksi pyöristyneine särmineen. Kiteet ovat järjestyneet pitkittäin vuorilajin kulkusuuntaan ja itse vuorilaji on huomattavan puhdasta gneissisulkeumista. P o r f y y r ig r a n i i t te ja. Tasarakeiset graniitit muuttuvat monessa kohden puhtaikai porfyyrigraniiteiksi. Hajarakeet ovat harmai.mvalkoista, vaaleanharmaata tai punertavaa mikrokliinia samoine muotoine,en j:;t esiytymistapoineen, kuin yllä mainittiin. Niissä nähdään sisäänkasvaneita kiillesuomuja ja kvartsirakeita. Hajarakeitten suuruus vaihtelee l ja 4 sm:n välillä pituudeltaan. Hyvin paineliuskei-

12 sissa graniitei&<;a ne muodostavat puristuneita lmilmiäl} ja juovia, joita usein ympäröi kiille- tai kloriittivaippa. Sarvivälkkeenpitoisissa muunnoksissa tavataan usein pieniä harmaan tai vihreänharmaan oligoklaasin hajarakeita. Näissä muunnoksissa on perusmassa tummempaa ja hienorakeisempaa kun tavallisissa graniiteissa. Aineksista on biotiitti kasautunut täpliksi tai järjestynyt lyhyiksi juoviksi. Porfyyrigraniiteissa nähdään samallaisia paineilmiöitä kuin tasarakeisissa graniiteissa. Sarvivälkerikkaissa dioriittimaisissa muunnoksissa on kellertävä.nvihreä epidootti tavallinen raontäytemineraali. Porfyyrigraniittia tavataan pieninä alueina Enon pitäjän keskija pohjois-osissa. Luoteis-Tiomantsissa Koitereen länsi- ja pohjoispuolella ja Kaakkois-Pielisjärvellä sitä on suurempina massiiveina. Pienempi sellainen on Räpsyvaaran, Siikavaaran ja Hattuvaaran kylissä samassa pitäjässä. Nuorempien liuskeitten ja kvartsiittien ympäröimä alue tavataan Kontiolahden pitäjässä. Biotiittirikasta harmaata porfyyrigraniittia on Nesterinsaaren ja Kaltimon kanavan seuduilla Enon pitäjässä. Graniitti on täällä jotenkin karkearakeista, liuskeista ja sisältää gneissin murtokappaleita. Harmaanvalkoiset porfyyriset maaasälpärakeet ovat useimmiten muodostuneet Karlsbader-kaksoisiksi (0. s-1 sm:n levyisiä ja 2-3 sm:n pituisia). Vähemmässä määrin tavataan vaaleanvihertävää oligoklaasia hajarakeina, jotka tavallisesti ovat pienempiä kuin edehämainitut. Samaa tyyppiä on Kuisman kylän porfyyrigraniitti Kaakkois Enossa. Kuisman kylän NE-puolisessa seudussa ovat hajarakeet punaista kalimaasälpää ja punaiset graniittisuonet lävistävät täällä selvään liuskeista porfyyrigraniittia. Massamaisempaa karkearakeista porfyytigraniittia on Rukaveden NE-puolisessa seudussa Kelvänjoen yläpään varrella. Tässäkin graniitissa ovat hajarakeet pääasiallisesti punavärisiä ja vain vähässä määrin harmaita maasälpiä (oligoklaasia), ja siinä nähdään selviä kataklaasi-ilmiöiti;t. Se on tavallisesti sarvivälkkeenpitoista, ja tummat ainekset ovat kasautuneet ryhmiksi ja täpliksi. Yhtä yksitoikkoista on porfyyrigraniitti Koitereen SW-, J\\Vja N-puoli'lissa seuduissa Tiomantsissa ja Pielisjärven pitäjän SEosassa. Maasälpä on väriltään punaista tai harmaata. Punainen muodostaa tavallisesti hajarakeet. Massamaiset ja hyvin liuskeiset osat vaihtelevat keskenään. Tyrjänsaarella Koitereen lounaisrannalla esiytyvässä graniitissa on harmaanvalkoisen maasälvän hajarakeita. porfyyri Mainitun järven J\\V -puolella sisältää vuorilaji mikrokllinin ohessa runsaasti

13 vihreänharmaita plagioklaasikiteitä. Porfyyriset hajarakeet ovat puristuneet vuorilajin liuskeisuuden suuntaan. Ne saavuttavat 8 sm:n pituuden ja n. 2 sm:n leveyden. Tummanharmaata, lujasti liuskeista, biotiitti- ja sarvivälkerikasta graniittia, joka sisältää suuria punaisen mikrokliinin ja pienempiä harmaanvalkoisen plagioklaasin hajarakeita, tavataan E. Sar- 1iinin mukaan Hiiskoskella ja Marjovaaran itäpuolella Ilomantsissa. SamaHaista ruskeanharmaita liuskeisuuden suuntaan venyneitä porfyyrisiä maasälvän kaksoiskiteitä sisältävää porfyyrigraniittia on Salmivaaran -puolisessa seudussa Itä-Pielisj ärvellä. Inarivaarana Venäjän rajalla tavataan hyvin liuskeista, harmaanruskeata porfyyrigraniittia. Hajarakeet ovat täällä rapautunutta punaista kalimaasälpää ruskeine reunoineen (hematiittihiukkasia). Ne ovat keltaisenharmaassa tai ruskeanharmaassa kvartsista, biotiitista ja, maasälvästä. muodostuneessa perusmassassa, jossa paikoin on runsaasti biotiittia.. S a r v i v ä l k e g r a n i i t t e j a. Sarvivälkkeenpitoiset, harmaat tai punaiset, tavallisesti plagioklaasirikkaat graniitit muodostavat paikkapaikoin pieniä massiiveja tavallisten graniittien alueilla. Nämä ovat usein kuitenkin niin pieniä, ettei niitä ole voitu merkitä kartalle. Tavallisten graniittien tavoin ovat ne yleensä lujasti metamorfosoituneita ja ruhjoutuneita. Viimemainitussa tapauksessa ovat ne ristiin rastiin epidootin ja kloriitin täyttämien rakojen lävistämiä. Sarvivälkegraniitit esiytyvät monessa kohden vanhojen kiilledioriittien ja amfibo1iittien yhteydessä ja muuttuvat silloin niiksi. Vaaleanharmaata sarvivälkegraniittia on pienenä alueena Mönninvaaran kylän pohjoispuolella Kontiolahdella ulottuen täältä Pielisjoelle saakka Jakokosken yläpuolella. Vuorilajin pääjoukko on tasarakeish1, pienempiä osia siitä on porfyyrimaista ja runsaasti sekundääristen mineraalien täyttämien rakojen lävistä maa. Nuoremman graniitin suonia kulkee sarvivälkegraniitin läpi. SamaHaista vuorilajia on Pallosenvaaran kylän kaakkoispuolella Ilomantsissa. J\ Iöhkön ruukin NE-puolella Ilomantsissa esiytyy liuskeinen biotiittirikas sarvivälkegraniitti, jossa on suuria särkyneitä punaisen mikrokliinin ja vihreänharmaan plagioklaasin hajarakeita. Perusmassa sisältää runsaasti tummia mineraaliaineksia. Meriiänvaarana Itä-Pielisjärvellä tavataan siellä esiytyvän dioriittimassiivin rajalla sarvivälkegraniittia, jossa sarv-ivälke on keräytynyt tumman-vihreistä 0. 5-l mm:n lev:yisistä sälöistä muodostuneiksi ryhmiksi.

14 Huhtilammen ja "Cskaljärven kaakkoispuolisessa seudussa Kiihtelysvaaran pitäjässä esiytyy hieman erilaatuinen p u n a i n e n sarvivälkegraniitti. Tämä keskirakeinen, heikosti liuskeinen maasälpärikas vuorilaji sisältää punaista tai punaisenharmaata, hyvin muuttunutta plagioklaasia, klooriittisoitunutta sarvivälkettä ja vähässä määrin punaisenviolettia kvartsia. Sarvivälke muodostaa leveitä liuskeisuuden suunnassa olevia sälöjä. Epidoottia tavataan sekundäärisenä aineksena jotenkin runsaasti. Vuorilaji on sitkeätä ja lohkeaa säännöttömiksi kappaleiksi. Jänisjoella on vuorilaji karkeampaa ja pegmatiitin ja tasarakeisen punaisen graniitin suonet lävistävät sitä täällä. Samassa seudussa lävistävät uraliittidiabaasijuonet sarvi välkegraniittia ja sisältävät murtokappaleita sekä tästä että sen juonivuorilajeista. Aikaisemmin mainittu harmaa gneissigraniitti ympäröi sarvivälkegraniittialuetta. Niitten rajat ovat epäselviä ja näyttää siltä kuin muuttuisi sarvivälkegraniitti vähitellen ilman jyrkkiä rajoja harmaaksi graniitiksi. Sekä harmaata että punaista maasälpää sisältävää sarvivälkegraniittia on havaittu Marjovaaran (E. Sarlin) ja Hattuvaaran kylän (E. Katila) kaakkoispuolisissa seuduissa Ilomantsin pitäjässä. Viimemainitulla paikalla esiytyvä hienorakeinen vuorilaji sisältää vaaleanpunaista maasälpää ja vaaleanharmaata kvartsia. Särvivälke on mustanvihreätä ja muodostaa l -4 mm:n pituisia ja 0. 5'--2 mm:n levyisiä, joko yksinäisiä tai ryhmiin järjestyneitä sälöjä. Noin 8 km Suurivaaran NW-puolella Ilomantsissa.on dioriitin rajalla pieni vaaleanruskean sarvivälkegraniitin alue (J. Forsman). Ainekset ovat hyvin ruhjoutuneita ja sarvivälke muodostaa hajallaan olevia mustanvihreitä täpliä. J uovikasta gneissigraniittia. Liuskeisista graniiteista eroavat gneissigraniitit viirukkaisuudellaan eli juovikkaisuudellaan. Tummat ja vaaleat ainekset ovat kasautuneet erikseen pitkiksi keskenään yhdensuuntaisiksi juoviksi ja ovat usein lujasti poimuttuneita tai sotkeutuneita. Tämän takia muistuttaa vuorilaji hyvin paljon suonigneisiä (katso kuv. 3). Nauhamaisten juovien tumma väri aiheutuu kiilteen, tavallisesti biotiitin runsaasta määrästä. Vaaleat suonet ovat pääasiallisesti hienorakeista vaalean kvartsin ja vaaleanharmaan tai vaaleanpunaisen maasälvän apliittimaista sekoitusta, ja niissä on vain harvaan tummia mineraaleja. Näihin liittyy vielä leveämpiä apliitti- ja pegmatiittisuonia, kulkien osaksi juovikkaisuuden suuntaan, osaksi viistoon tai

15. poikki tämän suunnan. Nämä ilmiöt ovat nähtävästi yhteydessä gneissigraniittien suonigneissimäisen mu odostumistavan kanssa. Kartalla ovat ne alueet, missä juovikkaat gneissigraniitit ovat vallalla, merkityt viiruilla. Sellaisia vuorilajeja on laajoilla aloilla Pielisjärven NE-puolisissa seuduissa Pielisjärven ja Nurmeksen pitäjissä, jotavastoin Ilomantsin ja Korpiselän pitäjien vanhat graniitit ovat pääasiallisesti liuskeutuneita graniitteja. Edellä mainitut vaihtelevat kuitenkin jälkimäisten kanssa, niin ettei niitä voida karttograafisesti jyrkästi eroittaa toisistaan. Tyypillistä keskirakeista harmaata gneissigraniittia tavataan esim. Mukavaaran kylän W-puolisessa seudussa sekä Pankajärven N- ja NW-puolella Pielisjärven pitä- Kuva 3. jän NE-osassa (K. E. Valok. \'1. W.,Wilkman. Gneissigraniittia Korpijarven eteläpuolcll11. Korpiselån pitäjässä; luonn. kokoa. Nordqvist). Biotiitti muodostaa siinä pieniä suomuja ja nämä ovat järjestyneet hyvin pitkiksi, kapeammiksi tai leveämmiksi mutkikkaiksi juoviksi, joitten välillä kulkee hienorakeisia kvartsista ja maasälvästä muodostuneita vaaleanharmaita suonia. Vuorilajissa on sitäpaitsi emäksisiä murtokappaleita ja sitä lävistävät leveät kiemurtelevat apliittisuonet. Homppalanvaaran kylässä Ruunajärven WNW-puolella Pielisjärvellä kulkevat gneissigraniitin biotiittijuovat suoraviivaisesti ja ovat hyvin hienoja, tummanharmaanvärisiä. ApliittiJuovat Risältä vät punerta van harmaa ta kvartsia ja maasälpää sekä vähän m uskoviittiä, ja ovat 1-3 sm:n levyisiä. Aittovaaralla Tuulijoen eteläpuolella Venäj_än rajalla on vaaleanharmaata hyvin hienojuovaista gneissigraniittia. K vartsirikasta harmaata gneissigraniittia. ta vat.aan Paakkosenvaarassa, n. 3 km Suurivaaran eteläpuolella (J. Forsman). Tummanharmaata sarvivälkkeenpitoista gneissigraniittia, jossa maasälpä on sameata, ruskean-vaaleanharmaata ja kvartsin kanssa keräytynyt lyhyiksi juoviksi, tavataan Likovaaran itäpuolella SSE-Pielisjärvellä. Varpaisenkylässä, lähinnä Viekijärven W -puolella, esiy-

16 tyy punaista gneissigraniittia jota 1 2 mm:n levyiset vaaleanpunaiset apliittisuonet lävistävät. Pielisj ärven koillisrannan läheisyydessä olevilla saarilla ja pitkin tätä rantaa esiytyy yleensä hieno keskirakeista juovaista gneissigraniittia. Graniittijuovat ovat harmaanvalkoisia tai hieman punertavia. Tummat juovat sisältävät biotiitin ohessa muskoviittia. Sitäpaitsi säännöttömästi rajoittuneet harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet lävistävät vuorilajia. Mainitun järven lounaisrannalla tavataan vaihtelevin määrin ja lujasti toisiinsa sotkeutuneina erilaisia graniitteja: liuskeisia ja kovin muuttuneita graniittigneissejä, gneissigraniitteja ja näitten vuorilajien porfyyrisiä muunnoksia. Täten tavataan esim. Koliyaaran kaakkoisrinteen alapuolella keskirakeista, plagioklaasirikasta graniittia (granodioriittia), jota harmaanvalkoiset apliittisuonet lävistävät. Graniitin pää-aines on hienorakeista, kellertävänharmaata ja sisältää hajanaisia, suurempia, punaisen mikrokliinin (pertiitin) ja hienosti kaksoisviirukkeisen harmaan plagioklaasin rakeita. Saman selänteen itärinteellä tavataan liuskeista, harmaanvalkoista maasälpää sisältävää graniittigneissiä. Maasälpärikkaita, punaisia apliittisuonia kulkee täällä kiemurrellen kohtisuoraan liuskeisuussuuntaa vasten. J u o v i k k a i s u u d e n j a l i u s k e i s u u d e n e r o. Tavallisesti juovikkaisuus ja liuskeisuus yhtyvät toisiinsa suunniltaan. Kuitenkin nähdään esimerkki siitä, että näin ei aina ole laita, vaan liuskeisuus kulkee viistoon tai suoraan juovikkaisuuden poikki. Täten tavattiin esim. n. 5 km. Viekijärven länsipuolella Pielisjärvellä Nurmeksen pitäjän rajalla juovaista valkoisten pegmatiittisuonien lävistämää "harmaata gneissigraniittia, joka on liuskeutunut viistoon, juovikkaisuutta va,sten. Juovikkaat gneissigraniitit ovat siis täällä liuskeutuneet vasta sitten kuin I>Suonigneissimuodostus;> niissä jo oli tapahtunut. Yleensä nähdään juovikkaissa gneissigraniiteissa samallaisia puristusilmiöitä kuin ty:ypillisissä graniittigneisseissä, kuitenkaan ei samassa määrin. Niillä on esim. hienorakeinen ;>muurilaastirakennel>, ja hienot raot ja luisupinnat lävistävät niitä verkkomaisesti. Maasälpärakeet ovat puhtaamman värisiä, ehyempiä ja usein vähemmin muuttuneita kuin graniittigneisseissä. Harmaitten muunnoksien väri on siten usein puhtaanharmaa. Tämä riippuu mahdollisesti siitä että vanhoja vuorilajeja on nuorempien magmajoukkojen niihin tunkeutuessa vajonnut syvälle, jolloin ne ovat alkaneet sulaa (palingenesi); jähmettyessä on tapahtunut ainesten uudestikiteytymmen.

l7 Poimuttumiset ovat tavalliset gneissigraniitissa. llomantsin Luutalahden ylässä, missä gneissigramitti on kovin nuorempien graniittisuonien lävistämää, nähdään siinä Sarlinin mukaan hyvin mutkikasta juovikkaisuutta. Pegmatiittigraniittisuonet kiemurtelevat lujasti ja kulkevat milloin juovaisuuden suuntaan, milloin viistoon tämän poikki; paikoin ovat ne siirtyneet. Pielisjärven pitäjän Vuonislahden kylässä tapasi allekirjottanut Wilkman suoraliuskeista, juovikasta, n. N 15-20 E kulkevaa, pystyasennossa olevaa gneissigraniittia, jonka suonet olivat harmaanvalkoista graniittiapliittia. Näissä nähtiin usein jyrkästi taipuneita poimuja, jolloin suoraviivaisesti kulkevat suonet äkkiä kääntyivät takaisin ja jatkoivat matkaansa teräväkulmaises i edellistä suuntaansa vasten. Hiukan leveämmät, harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet kulkivat viistoon juovikkaisuuden poikki. Toistaiseksi ei ole vielä ratkaistu, miten näitä monimutkaisia ilmiöitä on selitettävä. Näyttää kuitenkin todenmukaiselta, että vanhojen vuorilajien lujat poimuttumiset ja taipumiset ovat aiheutuneet liikkeellä olevien nuorempien magmajoukkojen vaikutuksesta. llmiöt olisivat siis pääasiallisesti luettavat nuorempien graniittien palingenesi-vaikutuksesta johtuneiksi., A p liitti- ja p e g m a t i ittisuoni a. Kuten jo aikai- semniin esitettiin, lävistävät sekä grafi#ttigneissejä ett.ä gneissigraniitteja usein apliitti- ja pegmatiittisuonet, joiden leveys vaihtelee muutaman sm:n ja monen kymmenen m:n välillä. Vähimmin ovat massa:rnaiset graniitit sellaisten suonien lävistämiä, enimmin juovaiset gneissigraniitit. Suonet seuraavat useimmiten liuskeisuus- tai ju vikkaisuussuuntaa, mutta menevät muihinkin suuntiin, jolloin ne lävistävät vuorilajia verkon tapaan. Milloin ne kulkevat suoraan, milloin taipuvat, poimuttuvat tai keskeytyvät äkkiä ja siirtyvät toisiinsa verraten. Tavallisimmat ovat hienorakeiset vaaleat apliittisuonet ja näihin liittyvät harmaanvalkoisen tai punaisen pegmatiitin suonet. Apliittisuonet ovat muodostuneet vaaleanharmaasta kvartsista ja harmaanvalkoisesta tai vaaleanpunaisesta maasälvästä, ollen' eri sekoitussuhteessa toistensa kanssa. Niistä puuttuu kiille melkein kokonaan. Pegmatiittisuonet sisältävät valkoista tai punertav,it mikrokliinia, kvartsia ja hiukan plagioklaasia; viimemainittu on kvartsin ja kiilteen kanssa usein kasvanut mikrokliinin sisään. Sitäpaitsi tavataan biotiittia tai muskoviittia suurempina hajanaisina levyinä. Apliitti- ja pegmatiittisuonet ovat usein liuskeutuneet samaan suuntaan kuin graniittigneissit, joihin ne muodostavat suonia ja juonia. Kartalle nuoremmiksi prekalevaisiksi merkittyjen graniitti- 8

18 massiivien läheisyydessäkin ovat suonet puristuneet samaan suuntaan kuin graniitit. Tämä näyttää viittaavan siihen, että suonimuodostukset ainakin osaksi ovat iältään prekalevalaisia. Sytivieremänjoella Ylä-:Mieluunjärven SE-puolella, Korpijärven NW -puolisessa seudussa ja Hylkysyrjän kylässä E-Korpiselällä tavataan selvään liuskeisen punaisen apliitin juonia. Muskoviitin päällystämät luisupinnat lävistävät vuorilajia. Korpijärven pohjoisrannalla nähdään harmaanvalkoisen lujasti ruhjoutuneen pegmatiitin juonia vanhassa harmaassa graniitissa..maasälpäkiteet ovat särkyneet ja raot täytt,yneet maasälpäsiruilla, biotiitilla ja kvartsilla; kvartsi muodostaa hienorakeisen aineksen maasälpärakeiden välillä. Kiilttlen täyttämät ruhjevyöhykkeet kulkevat usein rinnakkain toistensa kanssa ja aiheuttavat vuorilajiin jonkinlaisen juovikkaisuuden. Enon pitäjän Ahvenisen kylän SW-puolella olevassa hankausvyöhykkeessä (esim. Enonvaaran pohjoispäässä) tavataan rikki ruhjoutuneen punaisen pegmatiittigraniitin juonia kovin muuttuneessa graniittigneississä. Maasälpärakeet ovat särkyneitä, kvartsi hienorakeista (usein sinertävän harmaata). Maasälpäsirujen, kiille- ja kloriittisuomujen ja hienojyväisen kvartsin täyttämät raot lävistävät pegmatiittia. Sitäpaitsi nähdään usein serisiitin ja kloriitin peittämiä haarniskamaisia luisupintoja. P u n a i s e n m i k r o k Ii i n i g r a n i i t i n j u o n i a. Paikoittain lävistävät apliitti- ja pegmatiittisuonien ohessa leveämmät hieno- tai keskirakeisen, punaisen mikrokliinigraniitin juonet graniittigneissejä. Mikrokliinigraniitille on luonteenomaista, että se sisältää runsaasti vaaleanpunaista, tiilenpunaista, joskus tummanpunaista mikrokliinia, johon usein on pegmatiittimaisesti kasvanut yhteen kvartsirakeita. Sitäpaitsi tavataan pieniä hienosti kaksoisviirukkeisen harmaan plagioklaasin rakeita. Vuorilaji on kiilteestä köyhää. Biotiittia ja muskoviittia tavataan senvuoksi vain harvaan pieninä täplinä ja pilkkuina. Kvartsi- ja maasälpärakeet ovat usein järjestyneet yhdensuuntaisiksi, aikaansaattaen hienon juovikkaisuuden (juoksurakenteen) vuorilajissa. Sellaista juonigraniittia esiytyy runsaasti Märäjänlahden ja Vuonislahden ympärillä sekä Viekijärven W-ja NW-puolella olevissa seuduissa Pielisjärven pitäjässä. Noin 2 km Lapinlammen NE-puolella Luutalahden kylässä Etelä-Ilomantsissa lävl<>tää harmaanjuovikasta gneissigraniittia tasaja hienorakeinen harmahtava tai punertava graniitti, joka paikoin on viirukkeista rinnakkain järjestyneitten biotiittisuomujen takia. Lävistävä graniitti ympäröi selvästi vanhemman graniitin murtokappaleita. Nuoremman graniitin ohessa esiytyy täällä myös harmaanvalkoisen pegmatiitin juonia.

19 B i o t i i t t i g r a n i it i n j u o n i a. Paitsi äsken mainittuja suoniryhmiä tavataan siellä täällä koillisella graniittigneissialueella hieno-keskirakeisen biotiittigraniitin juonia. N mä eroavat mikrokliinigraniitista siinä, että niissä on runsaasti puhtaanharmaata maasälpää ja graniittimassaan jotenkin tasaisesti jakautuneita biotiittisuomuja. Väri vaihtelee harmaasta puuertavan harmaaseen.,juonet kulkevat jotenkin suoraviivaisesti sekä vanhempien graniittien että nuorempien mikrokliinigraniittien läpi. Hylkysyrjän kylässä Korpiselän pitäjän NE-osassa Ilomantsin pitäjän rajalla nähdään esim. monessa kohden kapeanlaisia hienorakeisen harmaan (paikoin pieniä, punaisen mikrokliinin hajarakeita sisältävän) graniitin juonia lävistävän keski- ja tasarakeista puuaista mikrokliinigraniittia, joka täällä esiytyy pienehköina pahkuina (E. Sarlin). Voidaan siis jotenkin suurella varmuudella pitää tätä juonigraniittia alueen nuorimpiin, eli n. k. postkalevalaisun graniitteihin kuuluvana. Samallaista juonigraniittia on vielä useammin nähty lähinnä Pielisjärven E-ja NE-puolella olevissa seuduissa, esim. Vuonislahden ympäristössä. Graniitti on täällä usein vaaleanharmaata ja kiilleköyhää. Paikoin nähdään rinnakkaisrakennetta syystä että biotiitti on kasautunut pieniksi yhdensuuutaisiksi täpliksi. Mahdollisesti osa gneissigraniitteja lävistävistä apliitti- ja pegmatiittisuonista myös kuuluu postkalevalaisiin graniitteihin, vaikka ei ole voitu esittää mitään ratkaisevaa todistusta tälle otaksumalle. Hyvin valaisevia graniittien keskinäiseen ikään nähden ovat olosuhteet Pyss:yvaarassa, N-S suuutaan kulkevassa vuorenselänteessä Nurmeksen Höljäkän kylässä. Vuori on pää-asiallisesti harmaata, keskirakeista, lujasti puristunutta gneissigraniittia, jota lävistää puuainen, hieman juovainen pegmatiittigraniitti (prekalevalainen), ja tätä vuorostaan vaaleanpunainen, porfyyrimainen graniitti, jossa ei näy mitään painemetamorfoosin jälkiä (postkalevalaista). Vanhempi graniitti on mikrow.iinirikasta graniittia, jossa kvartsi ja kiille muodostavat rinnakkaisjuovia maasälpäryhmien väliin. Kvartsi on usein pegmatiittisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa. Vuoressa. esiytyy vielä harmaanvalkoista hienorakeista apliittista muuunosta tästä graniitista. Nuorempi porfyyrimainen graniitti(postkalevalainen)' muodostaa suuria juonijoukkoja vuoren eteläosassa. Sen aineksina ovat punainen, porfyyrinen kalimaasälpä (usein keskellä heleänpunainen ja reuuoilla hiukan samea, kellertävänpunainen), harmaanvalkoinen harmaa plagioklaasi, läpinäkyvä rakeinen kvartsi ja pieni määrä kiillettä hajanaisina suomuina ja juovina. K vartsirakeet ovat muodoiltaan selvään heksagonaalisia ja täyttävät maasälpärakeiden väliset tilat. Joskus ne muodostavat selviä renkaita suurempien