MAANKÄYTÖLLÄ KILPAILUKYKYÄ JA ARVONNOUSUA Lapin matkailun maankäyttöstrategia 2040

MAANKÄYTÖLLÄ KILPAILUKYKYÄ JA ARVONNOUSUA Lapin matkailun maankäyttöstrategia 2040 17.12.2014 1

S I S Ä L L Y S Tiivistelmä... 3 1. Johdanto... 4 2. Matkailun suunnittelu Lapissa... 6 3. Miten tähän on tultu katsaus menneeseen... 9 4. Kehitysedellytykset ja tavoitteet vuoteen 2040... 10 5. Strategiset linjaukset... 14 Mitoitus... 14 Lapin matkailurakentaminen... 15 Matkailun vyöhykkeisyys... 16 Matkailun ja muun maankäytön yhteensovittaminen... 17 6. Työkalupakki: ehdotuksia ja hyviä käytäntöjä... 19 Mitoitus... 19 Lapin matkailurakentaminen... 19 Yhteensovittaminen ja vyöhykkeisyys... 21 7. Strategian riskit ja käytännön toteutukset... 24 Lähteet... 25 Liite. Esimerkkejä yhteensovittamisesta ja vyöhykkeisyydestä... 26 Kuusamon metsätalouden MoTaSu -hanke... 26 Kuusamon malli maisematyölupamenettelyyn... 26 Elinkeinojen yhteensovittamisen parhaat käytännöt... 27 2

Tiivistelmä Lapin matkailun maankäyttöstrategian laatiminen on lähtenyt tarpeesta lisätä matkailun näkökulmaa maankäytön suunnitteluprosesseihin. Työn tavoitteina on ollut luoda yhteisiä periaatteita matkailualueiden kehittämiseen, rakentaa käytännön työkaluja ja suosituksia matkailun ja muun maankäytön yhteensovittamiseen sekä lisätä toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Strategia on toteutettu vuorovaikutteisesti eri sidosryhmiä osallistaen ja kuunnellen. Lapin matkailun maankäyttöstrategia on vahvasti sidoksissa Lapin alueelle laadittuihin maakuntasuunnitelmaan, maakuntaohjelmaan ja matkailustrategiaan. Matkailu on nelinkertaistunut Lapissa viimeisen 30 vuoden aikana. Matkailu onkin monelle Lapin kunnalle erittäin merkittävä toimiala. Lapin matkailu alkoi merkittävästi kasvaa 1980-luvulla matkailukeskusten kasvun ja kansainvälistymisen myötä. Nykyään jo yli 40 % rekisteröidyistä yöpymisistä on kansainvälisiä. Matkailuun kohdistuvat tarpeet kuitenkin muuttuvat ja muutokset on otettava huomioon Lapin matkailun maankäytössä ja rakentamisessa. Ympäristötietoisuus, luonnon kunnioitus, paikallisuus sekä asiakastyytyväisyys ja laatu on huomioitava nykyistä vahvemmin. Matkailutoiminnot ja maankäyttö linkittyvät moniin muihin elinkeinoihin. Lapin matkailua tukevina toimintoina strategiatyön sidosryhmät pitivät erityisesti luonnontuotealaa, porotaloutta, kalataloutta ja uusiutuvia energiamuotoja. Kaivostoiminnan ja matkailun yhteensovittaminen nähtiin haasteellisemmaksi ja näiden elinkeinojen yhteensovittamisesta tarvitaan lisää faktatietoa ja suunnittelukokemuksia erilaisista hankkeista. Yhteensovittamisen parantamiseksi strategiatyön ohjausryhmä näki tarpeellisena käynnistää pilottihankkeita. Lapin matkailun maankäyttöstrategiassa muodostettiin strategiset linjaukset koskien mitoitusta, Lapin matkailurakentamista, matkailun vyöhykkeisyyttä sekä matkailun ja muun maankäytön yhteensovittamista. Strategisten linjausten keskeinen sisältö on tiivistetysti: Lapin matkailun arvioidaan noin kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Uutta matkailukapasiteettia ei kuitenkaan rakenneta samassa suhteessa, koska tavoitteena on nostaa kapasiteetin käyttöastetta ja kehittää ympärivuotisuutta. Lapin matkailurakentamisessa on luonnon ja rakentamisen harmonia otettava korostetusti ykkösasiaksi suunnittelussa ja rakentamisessa. Asiakkaiden arvostaman autenttisuuden ja aitouden lisäämiseksi rakentamisen tulee pohjautua rohkeasti lappilaiseen perinteeseen, vaikkakin modernisoiden. Esteettinen, luontoon sovitettu ja laadukas rakentaminen parantaa asiakastyytyväisyyttä, vetovoimaa ja kilpailukykyä. Ympäristötietoisuus, ekotehokas ja kestävä rakentaminen on oleellinen kilpailutekijä kansainvälisillä markkinoilla. Matkailurakentamisen tulee tukea Lappi-brändiä ja näin kohentaa Lapin imagoa osana matkailun markkinointiviestiä. Vyöhykkeisyysajattelu on tuotava kaikkeen matkailun ja muun maankäytön suunnitteluun Lapissa. Vyöhykkeisyys on maankäytössä tärkeä yhteensovittamisen väline. Matkailu- ja muut palvelut tulee rakentaa vyöhykkeillä keskittäen, mikä on tärkeää huoltamisen ja luonnon säästämisen näkökulmasta. Kaikessa maankäytössä tarvitaan ennakoivaa yhteensovittamista jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Toimivien kaavoituskäytäntöjen lisäksi tarvitaan avointa tiedottamista ja keskustelukulttuuria sekä yhteisiä tapaamisia erityisesti päättäjien, maanomistajien ja yrittäjien kesken. Alueilla, joilla on vahvoja intressiristiriitoja, tarvitaan neuvotteluja, vuorovaikutustyökaluja ja tarpeen mukaan puolueettoman asiantuntijan käyttämistä. Matkailukaupungeilla on Lapin matkailurakenteessa erityisasema. Keskustoissa maankäytön suunnittelua tulee toteuttaa kaupunkirakenteen piirteet ja haasteet huomioiden. Erityistä huomiota tulee kiinnittää virkistyskäytön ja matkailun yhteensovittamiseen. Strategian työkalupakkiin on koottu pääteemoihin liittyviä ehdotuksia ja esimerkkejä jo toteutetuista suunnitelmista, kehityshankkeista ja suunnittelutilanteista. Työkalupakin esimerkkien ja ehdotusten kautta strategian linjaukset tulee saattaa käytäntöön. Strategian ohjausryhmä pitää tärkeänä strategian ehdotusten pilotointia jollekin Lapin matkailualueelle tai yksittäiseen kohteeseen. 3

1. Johdanto Lapilla on tarina, jossa kaikille maankäytön intresseille on oltava tilaa naapurin tarpeita kunnioittavalla tavalla. Tarinan pitää elää, muuttua ja kasvaa ajassa, kulkien käsi kädessä yhteisiä askeleita sovitellen. Lappilaisilla ihmisillä on pitkät perinteet eri elinkeinojen toiminnasta samoilla alueilla yhtä aikaa. Kun asiat hoidetaan hyvin ja toistensa tarpeet huomioon ottaen, voidaan toteuttaa todellista monikäyttöä, jossa luonnon kiertoon perustuvat matkailu, metsätalous, porotalous, maatalous ja luonnontuoteala voivat toimia ja kehittyä samoillakin alueilla. Omilla erityisalueillaan voidaan toteuttaa kaivos- ja muuta erityistoimintaa. Lappia kehitetään kunnioittaen ihmisten toimesta, mutta luonnon ehdoilla. Lapin matkailun maankäyttöstrategia 2040 on laadittu tuomaan esille matkailun tarpeita ja näkökulmaa maankäytön suunnitteluprosesseihin. Strategian tavoitteena on eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen lisääminen, jotta matkailun ja muiden toimialojen tarpeita voidaan entistä paremmin ja tehokkaammin sovittaa yhteen. Lapin matkailun maankäyttöstrategia linkittyy neljän vuoden välein päivitettävään Lapin matkailustrategiaan ja ulottuu vuoteen 2040, kuten Lapin maakuntasuunnitelma. Maankäyttöstrategialla luodaan yleisiä periaatteita matkailualueiden kehittämiseen, sekä rakennetaan käytännön työkaluja ja suosituksia maankäytön yhteensovittamiseen rakentavalla ja kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Strategian tarkoituksena on yleisellä tasolla ohjata matkailun maankäytön kehittämistä, menemättä kuitenkaan yksityiskohtaiseen ohjeistukseen. Strategian tavoitteena on tukea matkailun alueidenkäytöllistä kehittämistä huomioon ottaen kuntien ensisijainen vastuu strategioiden ja kaavojen laadullisesta kehittämisestä. Maankäytön haasteet ja mahdolliset ristiriidat ratkotaan aina tapauskohtaisesti, paikalliset olosuhteet ja tekijät huomioon ottaen. Kehittämisessä on tunnistettava myös Lapin kaupunkien erityispiirteet verrattuna muihin matkailualueisiin. Matkailun maankäyttöstrategiaa on edeltänyt v. 2012 laadittu esiselvitys, jonka toimenpide-ehdotukset ovat muodostaneet pohjan matkailun maankäyttöstrategian laatimiselle Lapissa. Esiselvityksen pohjalta pyrkimyksenä on ollut lisätä matkailualueiden välistä sekä matkailukeskusten sisäistä yhteistyötä niin, että maankäytön ristiriidat voidaan välttää ja matkailun kehittämisen koordinaatio paranee. Matkailun edellyttämää maankäyttöä tulee sovittaa yhteen mm. porotalouden, metsätalouden, muun elinkeinotoiminnan, suojelun, energianhuollon ja asumisen edellyttämän maankäytön kanssa. Matkailuliikkuminen, ohjelmapalvelut, matkailurakenteet ja muu matkailuun liittyvä toiminta tuovat omat erityisvaatimuksensa maankäyttöön. Laadittu strategia sijoittuu Lapin matkailustrategian ja maakuntakaavoituksen välimaastoon ja toimii niiden linkkinä. Lapin matkailun maankäyttöstrategian tavoitteina on ollut: Vyöhykemäisen tarkastelutavan kehittäminen maankäytön suunnittelussa ja suunnitteluprosessien yhtenäistäminen matkailun näkökulmasta Matkailupalveluiden tarjonnan, sijainnin ja mitoituksen yhteen sovittava tarkastelu Eri maankäyttömuotojen ennakoiva yhteensovittaminen Uudet suunnittelukäytännöt Prosesseihin liittyvän vuorovaikutteisuuden edistäminen ja ennakoiva tiedottaminen Lapin matkailun maankäyttöstrategian laatiminen aloitettiin syyskuussa 2013 Lapin liiton toimeksiannosta. Maankäyttöstrategian laatimista on ohjannut ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet seuraavat henkilöt: Blomberg Katja Elo Tiina Haaranen Annu Hast Sanna Hiltunen Jani Kautto Erkki Korhonen Kirsi-Marja Luiro Satu Lönnström Riitta Niittyranta Tapio Lapin liitto Lapin liitto Lapin liitto Paliskuntain yhdistys (Anttonen Marja) Lapin ELY-keskus / ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Kaupunkien edustus / Rovaniemi Metsähallitus (varajäsen Jyrki Tolonen) Lapin liitto Lapin liitto Kuntien edustus / Kolari 4

Niva Jyrki Porkkala Miia Raunio Jaakko Yliniemi Pertti Alho Paula Matkailuyrittäjien edustus / Lapland Safaris Oy Matkailun alueorganisaatiot / Pyhätunturi Oy Lapin liitto Lapin Matkailuelinkeinojen liitto (varajäsen Osmo Virranniemi) Lapin ELY-keskus / hankkeen valvoja Hankkeen työryhmään ovat kuuluneet Lapin liiton, Lapin ELY-keskuksen ja konsultin edustajat. Konsultin projektipäällikkönä työstä on vastannut Sweco Ympäristöstä FM Kimmo Vähäjylkkä ja toisena konsultin edustajana ohjausryhmätyöskentelyyn on osallistunut Heleena Luusua Nordic Trend Oy:stä. Sweco Ympäristöstä työhön ovat lisäksi osallistuneet KTM Susanna Harvio, FM Noora Reittu, FM Johanna Lehto ja arkkitehti Riitta Yrjänheikki. Konsultin asiantuntijoina ja kommentaattoreina työhön ovat lisäksi osallistuneet FT Pekka Kauppila, Naturpolis Oy:stä, Tapani Honkanen Seitap Oy:stä, Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Jukka Aula sekä saamelaismatkailu ja yrittäjien yhdistys ry:n puheenjohtaja Petteri Valle. Lapin matkailun maankäyttöstrategia on toteutettu vuorovaikutteisesti eri sidosryhmiä osallistaen ja kuunnellen. Työn sidosryhmiin ovat kuuluneet mm. kuntien luottamushenkilöt, rakentamisesta ja maankäytöstä vastaavat viranomaiset sekä matkailuyrittäjät ja alueelliset matkailuorganisaatiot. Sidosryhmien kanssa käytävää vuorovaikutusta on edistetty vuorovaikutteisen ZEF -kyselyn kautta: Esiselvitysvaiheen sidosryhmäkysely 2012 (140 vastaajaa) Sidosryhmäkysely 1-2/2014 - Lapin matkailun maankäytön suunnittelun kehittämistarpeet (224 vastaajaa) Kuva 1. Työn eteneminen 5

Hankkeen kuluessa on järjestetty neljä alueellista työpajaa matkailuyrittäjille, matkailuorganisaatioiden edustajille ja maankäytöstä vastaaville henkilöille: Sallassa (helmikuussa 2014), Saariselällä (helmikuussa 2014), Ylläksellä (maaliskuussa 2014) ja Rovaniemellä (maaliskuussa 2014) sekä yksi asiantuntijatyöpaja Rovaniemellä (toukokuussa 2014). Työpajoissa on käsitelty mm. Lapin matkailun kasvutavoitetta ja muodostettu Lapin matkailurakentamista, matkailun vyöhykemallia ja eri maankäyttömuotoja koskevia strategisia linjauksia. 2. Matkailun suunnittelu Lapissa Matkailu Lapin aluerakenteessa Maakunnan tavoitellun alueellisen kehityksen osoittamiseksi maakunnan liitossa laaditaan maakuntasuunnitelma. Maakunnan kehittämistä varten laaditaan maakuntaohjelma, jossa esitetään maakunnan kehittämisen tavoitteet. Lisäksi alueiden kehittämistä varten laaditaan Euroopan yhteisön alueellisia rakennerahasto-ohjelmia. Lapin maakuntasuunnitelmassa 2040 (2014) on esitetty aluerakenteen tavoitekartta vuoteen 2040. Laajojen matkailuvyöhykkeiden ytimessä ovat matkailukeskukset ja niitä ympäröivien kylien välinen verkosto. Matkailuvyöhykkeitä sitoo yhteen liikenneyhteyksien verkosto, joka muodostuu lentokenttien vaikutusalueista sekä rautateiden ja maanteiden liikennejärjestelmästä. Elävät matkailukeskukset tulevat painottumaan yhä enemmän myös palvelukeskuksiksi. Matkailun ja siihen läheisesti liittyvien toimintojen merkitys aluerakenteeseen ja palveluvarustukseen on suurin Tunturi-Lapin, Pohjois-Lapin ja Itä-Lapin alueilla. Itä-Lappia ja Kuusamoa yhdistää maakunnan rajan ylittävänä yhteistyöalueena matkailullisesti merkittävä Koillis-Suomen käytävä. Länsi-Lapin kehityskäytävän sisällä Tornionlaakso muodostaa laajan rajayhteistyö- matkailu- ja liikennevyöhykkeen. Matkailualueiden saavutettavuus tukeutuu lentoasemiin ja rautateiden henkilöliikenteen pääteasemiin sekä henkilöautoliikenteen tarvitsemiin laadukkaisiin tieyhteyksiin. Matkailu kaavoituksessa Maakuntakaavassa osoitetaan matkailun kehittämisvyöhykkeet, matkailukeskukset ja pienemmät matkailukohteet, matkailun tarvitsemat virkistys- ja suojelualueet, reitit, liikenneyhteydet sekä matkailun vaikutukset kyläverkkoon. Vaikka maakuntakaavaan sisältyy maankäytön rajoituksia, on se ennen kaikkea kehittämisen väline. Maakuntakaavassa on monenlaisia kehittämisen vyöhykkeitä, joissa päämaankäyttö on osoitettu aluevarausmerkinnöillä ja osaaluemerkinnöillä. Kehittämisperiaatemerkinnällä mv osoitetaan matkailun ja virkistyksen vyöhykkeitä, joihin kohdistuu alueidenkäytöllisiä kehittämistarpeita ja niiden yhteensovittamista. Matkailun kehittämisvyöhykkeiksi on valittu sellaisia aluekokonaisuuksia, joilla on runsaasti arvokkaita ja vetovoimaisia luonto- Kuva 2. Lapin maakuntasuunnittelua tehdään seutukunnittain. ja kulttuurikohteita, hyvät liikenneyhteydet, paljon olemassa olevia matkailupalve- Kuvassa voimassa olevat Lapin maakuntakaavat (Lapin liitto) luja ja -rakenteita sekä hyvät mahdollisuudet keskinäiseen yhteistyöhön ja verkottumiseen. 6

Maakuntakaavan tavoitteita toteutetaan yksityiskohtaisemman kaavoituksen kautta. Matkailualueita koskevia yleiskaavoja on laadittu mm. Ylläksen, Levin, Pyhä-Luoston ja Saariselän alueilla. Keskeisillä matkailualueilla on lisäksi laadittu asemakaavoja. Kuva 3. Lapin maakuntastrategian 2040 valmistelutyössä on esitetty aluerakenne 2040 kartalla. Matkailutoiminnot muodostavat omat vyöhykkeensä. Lapin matkailustrategia Lapissa on laadittu maakunnallinen matkailustrategia 1990-luvulta saakka. Strategia ilmaisee Lapin matkailun yhteisen vision, ohjaa kehitystä ja määrittelee ne painopistealueet, joille julkista tukea kohdennetaan. Vision, arvojen ja päämäärien lisäksi Lapin matkailustrategia pitää sisällään matkailun määrälliset tavoitteet ja strategiset tavoitteet osa-alueittain. Lapin matkailustrategia pohjautuu valtakunnalliseen matkailustrategiaan, Lapin maakuntasuunnitelmaan ja Lapin maakuntaohjelmaan (Lappi-sopimus). Lapin matkailustrategiaa päivitetään vuonna 2014. Matkailun maankäyttöstrategia on yksi osa Lapin matkailustrategiaa. Lappi-sopimus Lappi-sopimus on maakuntaohjelmana lakisääteinen strategia, joka ohjaa maakunnan kehittämistä seuraavan neljän vuoden ajan. Siinä on kuvattu keskeiset edunvalvonnan teemat ja strategiset valinnat, joihin eri toimijat maakunnassa tulevina vuosina keskittyvät. Sopimus ohjaa myös paikallisella tasolla Euroopan rakennerahastovarojen suuntaamista. Lapin visio vuodelle 2040 on: Lappi on kansainvälinen, kehittyvä ja inspiroiva arktisen liiketoiminnan, koulutuksen ja tutkimuksen keskus sekä arktisten alueiden tunnetuin matkailukohde. Lapissa on hyvä olla ja asua. Lappi-vision mukainen tavoitetila vuodelle 2017 on seuraava: Lapin asema arktisena toimijana on vahvistunut Metsän, matkailun, kaivosten ja luonnontuotteiden merkitys on vahvistunut elinkeinoelämässä Paikallisia energiaraaka-aineita hyödynnetään teollisuudessa ja yritystoiminnassa 7

Lapin puhdas luonto on maakunnan kilpailuvaltti ja hyvinvoinnin lähde Elinkeinorakenne on monipuolistunut uusien alojen myötä Kasvuhakuiset yritykset ovat uudistuneet menestymään kansainvälisessä kilpailussa Toimialojen maankäyttötarpeiden yhteensovittamisessa on onnistuttu siten, että kaikilla toimialoilla on mahdollisuus kasvaa Lappi-brändi on tunnettu kansainvälisesti ja Suomessa Alueelliset matkailusuunnitelmat Master Planilla tarkoitetaan erityisesti matkailu- tai vapaa-ajan keskusten, yritysalueiden, kaupan keskittymien tai muiden toiminnallisten alueiden kokonaisvaltaista kehittämissuunnitelmaa. Master Planit tai muut kehittämissuunnitelmat eivät ole oikeusvaikutteisia, mutta ne ohjaavat myös matkailun maankäyttöä ja tulevaa kaavoitusta. Master Planeissa osoitetaan mm. eri toiminnoille varatut alueet sekä investointi- ja rakentamiskohteet. Master Planit ja muut matkailun kehittämissuunnitelmat ovat tärkeä työväline matkailukeskuksen kehittämisessä, sillä ne antavat suuntaviivat alueiden käytölle ja kaavoitukselle pitkälle tulevaisuuteen. Lapissa on laadittu matkailun master Planeja, kehittämissuunnitelmia ja matkailustrategioita kaikkiin isoimpiin (mm. Ylläs, Saariselkä, Levi, Salla, Rovaniemi, Kilpisjärvi) matkailukeskuksiin pitkäjänteisesti jo 1990-luvulta saakka. Master Planit laaditaan yleensä tiiviissä yhteistyössä kunnan, yritysten, maanomistajien ja muiden intressiryhmien välillä. Suunnitelmaa seuraa usein kaavan päivitys, joka aloitetaan joko samanaikaisesti tai heti suunnitelman valmistumisen jälkeen. Master Planeihin arvioitu kysynnän kasvu ja mitoitus voi kuitenkin olla ylimitoitettua, mikä johtaa toteutumattomiin suunnitelmiin. Matkailukeskusten omat arviot poikkeavat erilaisten arviointitapojen vuoksi matkailukeskuksesta riippuen huomattavastikin toisistaan, kuten kuvasta 4. ilmenee. Matkailun kehittämissuunnitelman vertailtavuutta vaikeuttaa se, että suunnitelmat on tehty eri tavoin ja eri painotuksin. Master Planien välille tarvittaisiinkin koordinointia sekä yhteisiä kriteeristöjä ja Lapin matkailustrategiaa noudattelevia tavoitteita. Myös arvopohjan tulee olla sama kuin Lapin matkailustrategiassa: kestävä ja vastuullinen liiketoiminta, innovatiivisuus (lappilainen identiteetti ja arktinen osaaminen) ja vieraanvaraisuus. Matkailun kehittäminen kaupunkikeskustoissa liittyy olennaisesti muuhun keskustojen kehittämiseen. Rovaniemen keskustaan on laadittu v. 2012 osayleiskaava, jossa on otettu kantaa mm. kaupunkikuvaan ja kaupunkirakenteeseen, rakennettuun kulttuuriympäristöön, matkailun aluetaloudellisiin vaikutuksiin ja rakennustapaohjeisiin. Torniossa puolestaan on toteutettu laajaa hanketta På Gränsen Rajalla. Tornio ja Haaparanta rakentavat ydinkeskustansa yhteen yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Molemmissa matkailukaupungeissa on vireillä useita hotelli- ja muita matkailuhankkeita, joiden mitoitus ja toteutustapa poikkeaa Lapin muusta matkailurakentamisesta. 8

3. Miten tähän on tultu katsaus menneeseen Lapin matkailu on noin nelinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana. Lappi on kiinnostanut ihmisiä aina 1800-luvulta lähtien, mutta varsinaisesti Lapin matkailun aloitti Suomen Matkailuyhdistys 1930-luvulla. Silloin rakennettiin valtion matkailuhotellit Pallakselle ja Rovaniemelle sekä retkeilymaja Kilpisjärvelle. Sota katkaisi matkailutoiminnan ja kehitys pyörähti uudelleen käyntiin vasta hiihtokeskusten rakentamisen myötä 1960-luvulla. Kansainvälistymisen päänavaus oli Concorde-lento vuonna 1984. Nykyään jo yli 40 % rekisteröidyistä yöpymisistä on ulkomaalaisia. Kehityksen moottoreina ovat usein toimineet infrastruktuuriin liittyvät investoinnit; liikenneyhteyksien, teiden ja lentokenttien rakentaminen. Yrittäjyyttä on edistetty valtion tuella. Valtaosa Lapin matkailuyrityksistä on pieniä ja hajallaan, mikä vaikuttaa paitsi matkailun tuotekuvaan ja markkinointiin, myös maankäyttöön ja rakennetun ympäristön kokonaiskuvaan. Matkailukeskuskohtainen kehittäminen käynnistyi 1990-luvulla. Silloin aloitettiin Lapin matkailun tunnuslukujen seuranta sekä matkailukeskusten kehittämissuunnitelmien, Master Planien laatiminen. Ensimmäinen maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun yhdistävä kehittämissuunnitelma valmistui Ylläkselle vuonna 1996. Lapin matkailun osuus kaikkien toimialojen liikevaihdosta vaihtelee kunnittain noin kahdeksasta prosentista lähes viiteenkymmeneen prosenttiin. Lisäksi matkailu linkittyy moniin elinkeinoihin, kauppaan ja liikenteeseen, metsätalouteen, porotalouteen, luonnontuotealaan ja kalatalouteen. Matkailu on siten Lapille tärkeä elinkeino, jonka vetovoiman säilymistä ja kehittymistä on syytä vaalia. Maankäyttö ja rakentaminen ovat siinä avainasemassa. Lapin vuotuinen matkailutulo on 630 milj. (v. 2012) ja matkailu työllistää 5 000 henkilötyövuotta (ei sisällä vuokratyövoimaa). Kuva 5. Lapin matkailun virstanpylväät (taulukon tiedot Tilastokeskus) 9

Matkailurakentamisesta Lapin matkailurakentamista ja arkkitehtuuria käsittelevä tuore väitöskirja (Harri Hautajärvi 2014) määrittelee 1930 luvun kunnianhimoisen matkailurakentamisen hiipuneen 1960-luvun jälkeiseen vaatimattomaan rakentamiseen. 1930-luvulla rakennetut funktionalistiset hotellit esimerkiksi Pohjanhovi ja Pallastunturi - viestivät moderniutta ja kansainvälisyyttä. Lapin matkailua luotiin ja markkinoitiin koskemattomilla maisemilla ja arkkitehtuurilla. Suunnitteluun pestattiin lahjakkaita arkkitehteja ja sisustusarkkitehteja, ja rakennukset suunniteltiin yksilöllisesti. Rakennuttajina toimivat lähinnä valtio, Alko tytäryhtiöineen, Suomen Matkailijayhdistys ja osuusliikkeet. Viime vuosikymmenien matkailu- ja loma-alueiden rakentaminen ovat väitöskirjan mukaan osin rakenteeltaan sekavia ja rakennuskannaltaan ja arkkitehtuuriltaan melko epäyhtenäisiä ja vaatimattomia. Rakentamisen määrä on kasvanut voimakkaasti ja rakennuttajina ovat toimineet yksityiset matkailuyrittäjät. Matkailu- ja lomarakentamisen laadulle ja määrälle ei ole haluttu tai osattu asettaa kriteereitä. Arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden käyttäminen suunnittelijoina on ollut harvinaista. Kirjava tusinarakentaminen ja ylisuuret rakennukset heikentävät matkailukeskusten viihtyvyyttä ja houkuttelevuutta. 4. Kehitysedellytykset ja tavoitteet vuoteen 2040 Matkailun globaalit trendit Matkailu kasvaa, siitä on laaja yksimielisyys. Ihmisillä on perustarve matkustaa, päästä pois arjesta, kokea uutta, rentoutua, hemmotella ja huoltaa itseään. Taantumat ja katastrofit pysähdyttävät, mutta vain lyhytaikaisesti. Globaalin kasvuarvion mukaan vuoteen 2020 (UNTWO) asti matkailun oletetaan kasvavan neljä prosenttia vuodessa. Lapin maakuntasuunnitelmassa 2030 matkailun odotetaan kaksin- tai kolminkertaistuvan. Matkailuun kohdistuvat tarpeet kuitenkin muuttuvat. Niihin vaikuttavat lukuisat ulkoiset tekijät, kuten talouden, liikenneyhteyksien, ympäristön, teknologian tai ikärakenteen kehittyminen. Niin ikään muutokset ihmisten asenteissa muokkaavat asiakastarpeita. Seuraavaan on koottu eri lähteistä tietoja vallalla olevista megatrendeistä sekä asiakaskäyttäytymisen trendeistä, joiden uskotaan vaikuttavan matkailuun ja jotka tulee ottaa huomioon Lapin matkailun maankäytössä ja rakentamisessa. 1 0

Matkailuun vaikuttavia ulkoisia muutoksia Asiakaskäyttäytymisen trendejä 1 1

Luonnon kunnioitus, paikallisuus ja ympäristötietoisuus tärkeimpiä arvoja ja trendejä Matkailuyrittäjille ja sidosryhmille tehdyssä kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan merkittävimmät trendit sekä tärkeimmät arvot, jotka tulee huomioida Lapin tulevassa matkailurakentamisessa. Tärkeimmiksi nousivat samat arvot, jotka tulivat esille myös Lapin matkailustrategian laadinnassa: Autenttisuus; paikallisuuden, luonnon ja aitouden korostaminen Lappi-vision tai brändin mukainen rakentaminen Ympäristötietoisuus; ekotehokkaan ja kestävän rakentamisen vaatimukset Kuva 6. Tärkeimmät arvot, joiden tulisi ohjata Lapin matkailun maankäyttöä ja maankäytön suunnittelua tulevaisuuden kilpailutekijänä sekä Luonnon kunnioittaminen Luonnon ja rakentamisen harmonia Asiakastyytyväisyys ja laatu Kuva 7. Kolme merkittävintä trendiä, jotka tulisi huomioida Lapin tulevassa matkailurakentamisessa 1 2

Kaksinkertaistuminen tavoitteena Lapin matkailun kysynnän kasvulle yrittäjät ja sidosryhmien edustajat asettaisivat tavoitteeksi kaksinkertaistamisen. Uutta matkailurakentamista tärkeämpänä vastaajat pitävät nykyisten käyttöasteiden nostamista ja panostamista matkailutarjonnan laatuun. Kuva 8. Tavoite Lapin matkailun kysynnän kasvulle vuoteen 2040 Kaavoitukseen luotetaan ja suunnittelun avoimuutta toivotaan Lapin maankäytön suunnittelussa toimii kyselyyn vastanneiden mukaan hyvin eri toimijoiden kuuleminen suunnitteluprosesseissa sekä maakuntakaavoitus. Kaavoitusprosessien aikatauluissa, kuulemisen tasavertaisuudessa, vuoropuhelun toimivuudessa, tiedottamisessa, kuntien välisessä yhteistyössä sekä suunnitelmien viemisessä toteutuksen asteelle on vastaajien mielestä parantamisen varaa. Lapin maankäytön suunnittelua tulisi kehittää ennen muuta lisäämällä avoimuutta ja tiedottamista, yhteen sovittamalla paremmin eri elinkeinojen intressejä sekä huomioimalla nykyistä paremmin eri yritystoimintojen ja vakituisen asumisen tarpeet. Toimialojen ja niiden maankäytön yhteensovittamista tarvitaan Lapin maankäyttöön liittyvät monet toimialat ja intressit, joiden yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Yhteensovittaminen tapahtuu pääosin kaavoituksen kautta, mutta maankäytössä tarvitaan myös muita pelisääntöjä sekä käytännön esimerkkejä ja ennakkotapauksia erilaisiin suunnittelutilanteisiin. Keskustelujen, yhteisten suunnitteluprosessien ja vuorovaikutusta lisäävien työkalujen avulla voidaan luoda hyviä käytäntöjä maankäytön suunnitteluun. Lapin maankäyttöön vaikuttavat aivan erityisesti luonnontuotteiden hyödyntäminen ja niiden jatkojalostaminen. Perinteistä maankäyttöä Lapissa edustavat luonnontuotteiden keräily ja porotalous. Metsätaloudella Lapissa on jo pitkät perinteet. 1900-luvun alkuvuosista saakka Lappiin on muodostettu luonnonsuojelualueita, joilla muu maankäyttö on rajoitettua. Matkailu on käynnistynyt 1930-luvulta ja viime vuosikymmeninä siihen on liittynyt kasvava luonnon virkistyskäyttö. Kalastuksella, metsästyksellä ja luonnontuotteiden keräilyllä on paikallisesti suuri taloudellinen ja virkistykseen liittyvä merkitys. Energiatuotannossa ollaan siirtymässä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön ja paikallisten energialähteiden hyödyntämiseen. Kaivostoiminta on vilkastunut erityisesti tällä vuosituhannella ja sillä on suuri aluetaloudellinen merkitys. Samalla se aiheuttaa ristiriitoja erityisesti suojelun ja matkailun kehittämisen näkökulmasta. Lapin matkailua tukevina toimintoina sidosryhmäkyselyyn vastanneet pitivät erityisesti luonnontuotealaa, porotaloutta, kalataloutta ja uusiutuvia energiamuotoja lukuun ottamatta tuulivoimaa. Näiden toimialojen maankäyttöintressien yhteensovittaminen matkailuun on suhteellisen helppoa. Kaivostoimintaan ja 1 3

turvetuotantoon kyselyssä vastaajat suhtautuivat kriittisimmin. Erityisesti kaivostoiminnan ja matkailun yhteensovittamisesta on keskusteltu useilla alueilla. Matkailukaupungeissa kehittämistarpeet liittyvät useimmiten pysyvän asutuksen (virkistyskäytön) ja matkailurakentamisen yhteensovittamiseen sekä kaupunkikuvallisiin seikkoihin. Kuva 9. Arvio eri toimintojen vaikutuksista Lapin matkailun tulevaisuuteen 5. Strategiset linjaukset Lapin matkailun maankäyttöstrategian strategiset linjaukset on muodostettu kyselyjen, alueellisten työpajojen sekä asiantuntijatuntijatyöpajan tulosten pohjalta. Strategisia linjauksia on käsitelty projektin ohjausryhmän ja työryhmän kokouksissa. Strategisia linjauksia ja tavoitteita on pyritty konkretisoimaan esimerkkien ja eri suunnittelutilanteisiin soveltuvien työkalujen avulla. Sekä valtakunnalliset että Lappia koskevat strategiat jalkautetaan ensisijaisesti ylikunnallisessa maankäytön suunnittelussa eli maakuntakaavassa. Maakuntakaavan kautta vaikutukset kaavahierarkian mukaisesti jalkautuvat kuntatasolle. Kuntien strategiset linjaukset toteutetaan kunnan maankäytön suunnittelussa. Mitoitus Strateginen tavoite on Lapin matkailukysynnän kaksinkertaistuminen vuoteen 2040 mennessä. Tavoitteena majoitusliikkeiden 50 % huonekäyttöaste. Maankäyttöä tulee tiivistää useiden matkailukeskusten ydinalueilla. Lapin matkailun arvioidaan noin kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Tällöin rekisteröityjä yöpymisiä olisi noin 5 miljoonaa vuorokautta (vuonna 2013 luku oli 2,4 milj. vrk). Uuden matkailukapasiteetin tarve ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa, koska tavoitteena on nostaa kapasiteetin käyttöastetta ja kehittää ympärivuotisuutta. Lapin majoitusliikkeiden keskimääräinen käyttöaste 1 4

vuonna 2013 oli 40,6 %. Korkeimmat käyttöasteet olivat Rovaniemellä 53,0 Muoniossa 44,8 ja Inarissa 44,2. Koko Suomen majoitusliikkeiden käyttöaste oli 47,7 %. Uuden matkailurakentamisen sekä vanhan majoituskapasiteetin uusimisen ohessa tulee nostaa nykyisen kapasiteetin käyttöastetta. Tavoitteena on saavuttaa 50 %:n käyttöaste. Lapin matkailurakentaminen Koska luonto on Lapissa matkailun perusvetovoima luonnon ja rakentamisen harmonia on otettava korostetusti ykkösasiaksi suunnittelussa ja rakentamisessa. Asiakkaat arvostavat autenttisuutta ja aitoutta, joten rakentamisen tulee pohjautua rohkeasti lappilaiseen perinteeseen, jota voidaan modernisoida. Esteettisellä ja laadukkaalla rakentamisella voidaan parantaa asiakastyytyväisyyttä ja vetovoimaa. Ympäristötietoisuus, ekotehokas ja kestävä rakentaminen ovat oleellinen osa matkailun kilpailukykyä. Matkailurakentamisen tulee tukea Lappi-brändiä ja näin kohentaa Lapin imagoa. Matkailualueiden kehittämisessä on huomioitava alueiden erityispiirteet ja luotava joustavasti kilpailukykyistä, mielenkiintoista ja riittävän vaihtelevaa matkailuympäristöä Kaupungeissa matkailuun liittyvä rakentaminen poikkeaa muusta Lapin matkailurakentamisesta ja tulee sovittaa keskustojen muuhun kehittämiseen Matkailukeskusten rakentaminen riippuu siitä, ovatko ne osa olevaa yhdyskuntarakennetta vai sijaitsevatko ne luonnonympäristön keskellä. Matkailukeskusmaisema - eli miltä matkailukeskus näyttää - on tärkeä osa matkailukeskuksen imagoa. Siksi rakennuksista tulee säilyttää avoimet näkymät maisemaan. Matkailurakentamisessa tulee välttää metsärajan yläpuolelle rakentamista sekä suosia pienimuotoista ja matalahkoa rakentamista. Rakennuskorkeuteen vaikuttavat kuitenkin sijainti ydinalueella, maastonmuodot sekä matkailukeskuksen henki. Jokaisessa matkailukeskuksessa tulee suunnittelulla ja lupapäätöksillä velvoittaa rakentamaan yhtenäisen rakennustavan ja tyylin mukaisesti. Rakentamisessa tulee suosia luonnonmateriaaleja, kuten puuta ja luonnonkiveä. Hyviä esimerkkejä löytyy ennen sotia toteutetusta matkailurakentamisesta. Kaupungeissa on tärkeää huomioida keskustojen luonteenpiirteet ja henki, joiden kaupunkikuvaan uudet matkailurakennukset sovitetaan. Kaikessa uudis- ja korjausrakentamisessa tulee hyödyntää uusia vähähiilisiä energiamuotoja (aurinko, maalämpö jne.), mikä tulee huomioida myös hankkeiden rahoituspäätöksissä. Yleis- ja asemakaavoissa tulee edellyttää ammattimaista maisemasuunnittelua. Matkailukeskusten suunnittelussa tulee kuunnella asiakkaita ja ottaa erityisesti ulkomaisia asiakaskohderyhmiä mukaan suunnitteluprosessiin. Strategisia laatutavoitteita määriteltäessä tulee huomioida matkailualueiden erityispiirteet, matkailuinnovaatiot ja kuntien välinen kilpailutilanne. Matkailualueiden kaavoituksessa on luotava joustavia ja kuntakohtaisia ratkaisuja, joita Lapin matkailun maankäyttöstrategia tukee. Periaatteet matkailumaisemien kehittämiseen luodaan kuntien maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa. Esille tulee nostaa hyviä esimerkkitapauksia, joilla luodaan kilpailukykyistä, mielenkiintoista ja Lapin mittakaava huomioiden riittävän vaihtelevaa matkailuympäristöä. Erityisesti kaupunkiympäristöissä on tarpeen myös hankesidonnainen tarkastelu. 1 5

Matkailun vyöhykkeisyys Lapin matkailun maankäyttöstrategia 2040 Vyöhykkeisyysajattelu on tuotava kaikkeen matkailun ja muun maankäytön suunnitteluun Lapissa. Vyöhykkeisyys on maankäytössä yhteensovittamisen väline. Matkailu- ja muut palvelut tulee rakentaa vyöhykkeillä keskittäen mikä on tärkeää huoltamisen ja luonnon säästämisen näkökulmasta. Hankkeen esiselvityksessä ja strategiaprosessin kuluessa on todettu tarpeelliseksi tuoda matkailun maankäytön suunnitteluun mukaan vyöhykemäinen ajattelutapa. Vyöhykkeisyydellä tarkoitetaan erilaista maankäytön intensiteettiä ja mitoitusta keskuksissa ja niitä ympäröivillä alueilla. Olennaista vyöhykkeisyydessä on matkailukohteiden ja -palvelujen saavutettavuus. Vyöhykkeisyyttä on tarpeen kehittää matkailun lisäksi myös muiden maankäyttömuotojen, kuten metsätalouden, kaivostoiminnan ja energiantuotannon osalta. Mitä kauemmas matkailun ydinvyöhykkeeltä edetään, sitä suuremmaksi yhteensovittamisen mahdollisuudet muiden maankäyttömuotojen kanssa kasvavat. Strategiassa kuvatulla vyöhykkeisyydellä selkeytetään myös maakuntakaavan kehittämisvyöhykkeiden sisältöjä. Kuva 10. Matkailun toiminnalliset vyöhykkeet. Vyöhykkeisyydellä turvataan matkailurakentaminen luontoa kestävästi hyödyntäen ja luontosuhteen kokeminen kaikilla alueilla. Keskeinen kehittämisperiaate on käyttäjien ohjaaminen reiteille, mikä varmistaa luontokokemuksen ja kohteiden saavuttamisen. Vyöhykkeisessä maankäytössä on keskeistä turvata eri toimintojen sijoittumismahdollisuudet niin, että laatutekijät otetaan huomioon. Rakentaminen toteutetaan kaikilla vyöhykkeillä laadukkaasti ja visuaalisesti. Ydinalueiden ulkopuolelle voidaan sijoittaa toimintoja, joilla on mahdollisia esteettisiä 1 6

tai maisemallisia haittavaikutuksia. Vyöhykkeisyys toteutuu myös olevassa yhdyskuntarakenteessa, mm. osana kaupunkikeskustojen yhdyskuntarakennetta. Periaatteellinen ja matkailualueittain sovellettava vyöhykejako on seuraava: Matkailun ydinalue ja keskipiste, jossa sijaitsevat tärkeimmät majoitus- ja kaupalliset palvelut. I-vyöhyke, jonka muodostaa matkailun lähipalvelualue. Vyöhykkeellä sijaitsevat mm. kävelykeskustat ja matkailualueiden lähiluonto. Vyöhykkeellä sijaitsevat myös ohjelmapalveluyritysten lähtöpisteet. II-vyöhyke, jossa on paljon erilaisia ohjattuja palveluja ja lähikohteita. II-vyöhykkeellä on mm. luontopolkuja, reittien lähtöpisteet, mökkialueita ja ohjelmapalveluyritysten alueita. III-vyöhyke on aktiiviharrastajien vyöhyke, jossa hyvä opastus ja myös myyntipalveluja. Siihen kuuluvat mm. matkailualueen latuverkko ja retkeilyreitit sekä autolla saavutettavat matkailukohteet ja nähtävyydet. IV-vyöhyke, jossa sijaitsee luvanvaraisia kohteita (esim. kansallispuistoja). Toimintatavat kansallispuistoissa voivat poiketa toisistaan niiden luonteen, sijainnin ym. tekijöiden perusteella. Reitit, jotka yhdistävät vyöhykkeitä ja joiden kautta kohteiden saavuttaminen on helpompaa. Matkailun ja muun maankäytön yhteensovittaminen Kaikessa maankäytössä tarvitaan yhteensovittamista. Yhteensovittamista tulee toteuttaa ennakoiden ja suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Toimivien kaavoituskäytäntöjen lisäksi tarvitaan avointa tiedottamista ja keskustelukulttuuria sekä yhteisiä tapaamisia erityisesti päättäjien ja yrittäjien kesken. Alueilla, joilla on vahvoja intressiristiriitoja, tarvitaan neuvotteluja, vuorovaikutustyökaluja ja tarpeen mukaan puolueettoman asiantuntijan käyttämistä. Matkailun kehittäminen on sovitettavissa yhteen useiden muiden elinkeinojen kanssa. On tunnistettava ne elinkeinot, joiden tavoitteet voivat olla paikallisesti ristiriidassa matkailun kehittämisen kanssa. Strategiset linjaukset eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisen tarpeista on vedetty yhteen seuraavassa kuvassa: 1 7

Kuva 11. Eri toimintojen yhteensovittamisen tarpeet matkailun kanssa Lapissa, sidosryhmäkysely 2014. Eri maankäyttömuotojen avoin ja ennakkoluuloton yhteensovittaminen hyödyttää kaikkia osapuolia, lisää yhteistyömahdollisuuksia, tuo uutta arvonnousua ja parantaa Lappi-imagoa. Yhteensovittaminen maankäyttöprosesseissa lisää muiden toimialojen tuntemusta ja ymmärrystä. Toimialojen kehittämisen näkökulmasta on tärkeää saavuttaa kehittämistoimenpiteille hyväksyntä myös muiden intressiryhmien keskuudessa. Ristiriidat ja konfliktit ovat todennäköisesti pienemmät jos vuoropuhelu ja yhteensovittaminen käynnistetään suunnittelun varhaisessa vaiheessa. 1 8

6. Työkalupakki: ehdotuksia ja hyviä käytäntöjä Työkalupakkiin on koottu Lapin matkailun maankäyttöstrategian pääteemoihin (mitoitus, matkailurakentaminen, vyöhykkeisyys ja yhteensovittaminen) sisältyviä ehdotuksia ja esimerkkejä jo toteutetuista suunnitelmista, kehityshankkeista ja suunnittelutilanteista. Esimerkkien ja ehdotusten kautta strategian linjaukset voidaan jalkauttaa eriasteiseen maankäytön suunnitteluun. Tärkeää on myös lähteä pilotoimaan strategiaa jollekin Lapin matkailualueelle tai yksittäiseen kohteeseen. Ehdotus: Lapin matkailun maankäyttöstrategian toteuttaminen 1-3 pilotin kautta eri puolilla Lapin matkailualueita ja erityyppisissä maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun prosesseissa Mitoitus Majoituskapasiteetin arviointiin tulee luoda yksiselitteinen mittaristo, jolla kokonaiskapasiteetti (vuodepaikat) saadaan selville ja vertailukelpoiseksi. Kehittämissuunnitelmille ja Master Planeille muodostetaan yhteisiä kriteerejä sisällöstä, jotka tulisi kuvata kaikissa suunnitelmissa. Minimissään kaikissa Master Planeissa tulisi kuvata nykyinen matkailukapasiteetti ja kasvutavoitteet, jotka esitetään mitoituslukuina. Lapin matkailun kehittämishankkeissa ja matkailukohteiden Master Planissa tulisi sitoutua strategian mukaisiin kasvutavoitteisiin. Matkailun kapasiteettia arvioitaessa on tärkeää tunnistaa todellinen majoituskapasiteetti, jota saattaa olla rekisteröidyn majoituskapasiteetin lisäksi matkailualueesta riippuen 3-4 - kertainen määrä. Rekisteröimättömään majoituskapasiteettiin sisältyvät mm. yksityisomistuksessa ja vuokrauskäytössä olevat mökit. Tällä hetkellä rekisteröimätöntä majoituskapasiteettia arvioidaan lähinnä vedenkulutuksen perusteella. Vaikka matkailun Master Planeja laaditaan hyvin monella tavalla, tulisi niissä kuvata selkeästi kasvutavoitteet ja alueen tuleva mitoitus. Tämän lisäksi laadullisten tavoitteiden esittäminen, toiminnallisen ja maankäytöllisen sisällön kuvaaminen ja konkreettinen toimenpideohjelma ovat tarpeen. Lapin matkailurakentaminen Yleiskaavoissa ja merkittävimmissä asemakaavoissa tulee edellyttää, että ammattimainen maisemasuunnitelma on tehty ja kiinnitetty huomiota laadukkaaseen arkkitehtuuriin. Maankäytön suunnittelun apuna tulee käyttää havainnollistamista ja visualisointia tai muulla havainnollisella tavalla kuvata muuttuva tilanne. Lapin matkailurakentamiseen tulee luoda laadullinen kriteeristö, jonka pohjalta arvioidaan, miten suunnitelmissa esitetyt tavoitteet ovat käytännössä toteutuneet. Arkkitehtonisen ja maisemasuunnittelun korostaminen Rakennettu- ja luonnon ympäristö vaikuttavat näkyvästi Lapin matkailuimagoon sekä asiakastyytyväisyyteen, joten laadukkaaseen, luonnon huomioivaan suunnitteluun, arkkitehtuuriin ja rakentamiseen tulee panostaa nykyistä enemmän. Suunnittelulla ja lupapäätöksillä tulee velvoittaa rakentamaan kussakin matkailukeskuksessa sovitun yhtenäisen rakennustavan ja tyylin mukaisesti. Perinteiseen rakentamiseen pohjautuvasta rakentamisesta tulee kirjoittaa opas. 1 9

Havainnollistaminen ja visualisointi Visualisointia voidaan hyödyntää matkailun kehittämisessä ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisessa mm. maisemallisesti tärkeillä ja näkyvillä alueilla. Visualisoinnin tekniikoina voidaan käyttää esimerkiksi havainnekuvia, 3D-malleja ja poikkileikkauksia. Kuva 12. Inarin Lomakylän ideointisuunnitelman havainnollistamista Maisemaa muuttavien toimintojen (tuulivoima, metsän hakkuut jne.) havainnollistamisessa voidaan tekniikoina käyttää mm. näkyvyysanalyyseja. Tavoitteena on toimintojen yhteensovittamisen ja haittojen torjuminen. Kuva 13. Taivalkosken Mustavaaran kaivoksen läjitysalueiden näkyvyyden arviointia 2 0

Matkailurakentamisen kriteerit Lapin matkailurakentamisen kriteeristöä tarvitaan siksi, että matkailurakentamiseen kohdistuu ristikkäisiä paineita: majoitusta tarvitaan lisää, mutta luonnon tulee säilyä, autenttisuutta ja paikallisuutta tulee korostaa, mutta asumisen tulee olla modernia kansainvälistä tasoa jne. Ylläksen matkailurakentamisessa on laadittu kriteeristö, jota voidaan soveltaa hyvin myös muissa vastaavan laisissa Lapin matkailukohteissa. Keskeistä rakentamisessa on pitäytyminen suunnitelman tavoitteissa. Ylläs II-kehittämissuunnitelmassa on nostettu esiin seuraavat matkailurakentamista koskevat kriteerit, joissa rakentaminen toteutetaan maiseman ehdoilla ja alueen kilpailutekijänä: Perusvetovoima luonto ja maisema säilytettävä Maisema ja maasto määrääviä - asiakkaiden tahto Arkkitehtuuriin erityishuomio Kokonaiskonsepteja ei pelkkää rakentamista Metsänraja on rakentamisen raja (paitsi palvelut tunturin laella) Tiivis rakentaminen välttämätöntä - pitää sopia tunturiluontoon ja lappilaiseen kylämaisemaan Puurakentamista ja perinteistä lapintyylistä rakentamista suositaan Majoituspaikoista avoimet maisema- ja viherväylät tunturiin Maksimikorkeus kylissä 2,5 kerrosta ja tunturissa 3-4 kerrosta Keskeisille alueille vain kaupallista majoitusta (ei mökkejä) Ydinalueilta kävellen tai suksilla peruspalveluihin Tiukat kaavamääräykset ja rakennustapaohjeet, niiden noudattaminen Havainne kuvat ja pienoismallit ennen rakennuslupapäätöksiä Rinnepalvelun jälkien kunnostaminen kesäkäyttöön Kyläraitti tai kylätori Vesistöt matkailukäyttöön Reitteihin erityishuomio - ykköstason turvaaminen; 17 eri reittityyppiä Liikenne mm. parkkipaikkojen sijoittaminen maisemaan Yhteensovittaminen ja vyöhykkeisyys Matkailualueita koskevissa Master Planeissa on esitettävä matkailun vyöhykkeisyys toiminnallisuuden ja maankäytön näkökulmista. Yleiskaavoituksella ja maisematyöluvilla ohjataan matkailualueiden metsätaloutta. Kaavamääräyksissä vältetään kaavamaisia ohjeita suojavyöhykkeistä ja hakkuutavoista, sen sijaan korostetaan maisemanhoidollista näkökulmaa metsätaloustoimien suunnittelussa. Matkailuympäristöjen maankäyttöön kehitetään vapaaehtoisia neuvottelumenettelyjä eri toimijoiden yhteistyöllä. Metsänomistajille tarjotaan tietoa uuden Metsälain tarjoamista mahdollisuuksista peitteisyyttä ylläpitäviin hakkuisiin sekä uusista tulomahdollisuuksista, kuten virkistysarvokaupasta. Merkittävien retkeilyreittien ympärille esitetään suojavyöhykkeet, joilla määritellään muun maankäytön intensiteetti. Suunnittelun alussa kehitetään korvausmenettelyn periaatteita maanomistajille reittien aiheuttamista rajoitteista. Tuulivoiman hyödyntämiseksi tulee maakuntakaavatasoisessa suunnittelussa merkitä alueet, jotka eivät haittaa matkailumaisemaa. Lappiin on luotava faktoihin perustuvia kestävien kaivostoiminnan malleja ja pilotti, joka on sopusoinnussa matkailun kanssa. Vuorovaikutuksen kautta matkailutoimijoilta ja alueen asukkailta on haettava sosiaalinen toimilupa eli paikallinen hyväksyttävyys kaivostoiminnalle. Ristiriitojen ratkaisemiseksi tulee käyttää tarpeen mukaan ulkopuolista, puolueetonta asiantuntijaa. 2 1

Hyviä esimerkkejä maankäytön erilaisten intressien yhteensovittamisesta ovat mm. DILACOMI tutkimushanke (kuvaus liitteenä), Kuusamon metsätalouden MoTaSu hanke (kuvaus liitteenä), Ylimuonion valtionmaiden käyttösuunnitelma sekä Kuusamon luonnonvarojen yhteensovittamissuunnitelma. Ylimuonion valtionmaiden käyttösuunnitelma Pohjois-Muonion alueelle Pallas-Yllästunturin kansallispuiston länsipuolelle on laadittu käyttösuunnitelma, joka sovittaa yhteen metsätaloutta, matkailua, poronhoitoa ja muita käyttömuotoja. Alueelle perustetaan maisemametsänhoidon valtakunnallinen pilottialue. Käyttösuunnitelma ohjaa alueella valtion maiden käyttöä vuoteen 2040 saakka. Suunnitelman osapuolia ovat kaikki ne tahot, jotka aiemmin kiistelivät Ylimuonion hakkuista: Metsähallitus, kunta, matkailuyrittäjät ja muut yrittäjät, luonnonsuojelijat, poronhoitajat, metsästäjät, kyläyhdistykset ja kaavoittajana Lapin liitto. Paikallinen työryhmä seuraa suunnitelman toteutumista. Uuden käyttösuunnitelman ansiosta Muonion matkailuyrittäjien ja Metsähallituksen välinen metsien rauhoittamissopimus jää tarpeettomaksi. Vuontisjärven länsirannalle osoitetaan 730 hehtaarin valtion maa-alue rakentamiseen kaavoitettavaksi. Olemassa olevia Metsähallituksen päätöksellä perustettuja suojelumetsiä laajennetaan 2 030 hehtaaria. Suojelumetsät ovat metsätaloustoiminnan ulkopuolella. Metsätaloustoimintaan osoitetun alueen pinta-ala on 8 335 hehtaaria. Alue on maisemametsätalouden pilottialue, jolla kokeillaan uusia maisemaa ja riistaa suosivia metsänkäsittelymenetelmiä laaja-alaisesti. Metsähallitus käyttää alueella vain peitteisyyttä ylläpitäviä hakkuutapoja. Käyttösuunnitelmassa kuvataan myös periaatteet alueen matkailu- ja virkistyskäyttöä tukevien reittien ja rakenteiden kehittämiselle. Kuva 14. Ylimuonion käyttösuunnitelman tavoitteena oli laatia Tunturi-Lapin maakuntakaavan mukainen ja sen linjauksia selkeyttävä käyttösuunnitelma siten, että alueen käytöstä saavutetaan laajapohjainen yhteinen näkemys. Ylimuoniossa Metsähallitus käytti tiedon keruussa ja osallistamisen välineenä Paikka!-kansalaiskyselyä ja Harava-kyselyä sidosryhmille. Paikka!- ja Harava-kyselyt ovat uudenlaisia ns. osallistavan paikkatiedon sovelluksia, joita voidaan käyttää mm. kyselyinä alueellisissa suunnitteluprosesseissa kansalais- tai sidosryhmäkyselynä, palautekanavana tai karttapohjaisen tiedon jakamisessa ja kommentoinnissa. Metsätalouden menetelmiä ja käytäntöjä kehitetään elinkeinojen yhteensovittamiseksi. Eritysaluesuunnittelussa metsätalouden osalta ei harjoiteta maksimaalista metsätaloutta vaan mukautettua toimintaa käyttäjien ehdoilla. 2 2

Kuusamon luonnonvarojen yhteensovittamissuunnitelma Luonnonvarojen yhteensovittamista koskeva suunnitelma on laadittu Kuusamon strategisen yleiskaavan päivityksen pohjaksi ja perusselvitysaineistoksi. Yleiskaavan päivitystyö liittyy puolestaan vaihemaakuntakaavojen laatimiseen ja niissä käsiteltäviin teemoihin. Luonnonvarojen yhteensovittamissuunnitelmassa on tarkasteltu kaupungin kannalta keskeisiä toimialoja ja luonnonvaroja koskevia intressejä. Luonnonvarojen yhteensovittamissuunnitelmassa on muodostettu toimialakohtaiset kehittämistavoitteet ja edelleen yleiskaavan tavoitteet. Keskeistä suunnitteluprosessissa on ollut avoimuus ja runsaaseen vuoropuheluun pohjautuva vuorovaikutteisuus. Luonnonvarojen yhteensovittamissuunnitelma toteutettiin v. 2013 ja hyväksyttiin Kuusamon kaupunginvaltuustossa alkuvuodesta 2014. Prosessissa toteutettiin laaja yleisökysely (n. 1000 vastausta) eri toimialojen merkittävyydestä Kuusamossa ja sitä täydennettiin sidosryhmäkyselyllä. Luonnonvarateemaan liittyvistä toimialoista laadittiin mennyttä kehitystä, nykytilannetta ja tulevaa kehitystä kuvaavat toimialakatsaukset. Monipuolisen paikkatietoaineiston pohjalta luotiin intressialueita ja yhteensovittamisen tarpeita kuvaavia karttatarkasteluja. Maankäytön intressien yhteensovittamisen näkökulmasta suunnitteluprosesseissa tärkeää ovat monitasoiset vaikuttamismahdollisuudet. Suunnitelmista ja vaikutusmahdollisuuksista tulisi kertoa kansantajuisella kielellä. Kaavoitukseen toivotaan joustavuutta ja valitusmenettelystä johtuvien, hitaiden kaavaprosessien nopeuttamista. Erilaisiin perusselvityksiin kuluu liikaa aikaa ja resursseja tulisi suunnata enemmän varsinaiseen suunnittelutyöhön ja vuorovaikutukseen. Paikallisia toimijoita tulisi kuulla nykyistä enemmän mm. työpajojen, kyselyjen, nettipohjaisen vuorovaikutuksen ja yleisötilaisuuksien muodossa. Ristiriitatilanteissa tulisi käyttää puolueetonta ja ulkopuolista asiantuntijaa sovittelijana. Kokeiluja ja pilotteja tulisi käynnistää yhteensovittamista vaativissa tilanteissa. Kuva 15. Esimerkki yhteensovittamisen tarpeista Kuusamossa: kaivostoiminta ja matkailu (Sweco Ympäristö Oy 2014). 2 3

7. Strategian riskit ja käytännön toteutukset Strategiatyön kuluessa on tunnistettu riskejä, jotka koskevat Lapin matkailun kehittämistä ja maankäytön suunnittelua käytännön tasolla. Seuraavat riskit on arvioitu keskeisimmiksi: Strategian käytäntöön viemiseen ja pilotointiin ei löydy kohteita, eikä halukkuutta. Lapin matkailun maankäyttöstrategiaa on tärkeää pilotoida 1-3 erilaisella matkailualueella, jotta strategia saadaan jalkautettua käytännön suunnitteluun. Matkailualueiden ja toimijoiden välinen yhteistyö ja yhteisten näkemysten soveltaminen ei toteudu. Strategian tarkoituksena on kiinnittää huomiota hyviin käytäntöihin ja yhteisiin pelisääntöihin, jotka huomioimalla luodaan kestäviä ja laadukkaita matkailuympäristöjä, joihin matkailijankin on hyvä tulla. Strategisia linjauksia tulkitaan kuntien kaavoitusmonopolia tai kehitystä rajoittavana. Strategian yleispiirteisyyttä ja maakunnallista kehittämistavoitetta ei ymmärretä. Mitoitus matkailukeskusten kehittämisessä on epärealistista ja perustuu liikaa epämääräisiin kasvuodotuksiin. Yhtenäistä kriteeristöjä ei haluta ottaa käyttöön. Strategian tavoitteena on luoda realistinen ja yhteinen käsitys matkailun kasvupotentiaalista Lapissa sekä siihen liittyvistä laatutekijöistä. Asiantuntijaosaamista ei lisätä. Matkailun ohjaamiseen ja suunnitteluun (kaavoitus, maisema- ja arkkitehtoninen suunnittelu, rakentaminen) tarvitaan ammattitaitoisia asiantuntijoita varmistamaan suunnittelun laatu ja ympäristöön sopivuus. Hyvällä suunnittelulla edistetään matkailukeskusten kestävyyttä, houkuttelevuutta ja viihtyisyyttä. Hyviä käytäntöjä ei huomioida. Lapissa ja muualla Suomessa on tehty ja on tekeillä paljon hyviä suunnitelmia ja tutkimuksia eri toimialojen yhteensovittamiseksi. Tärkeää on, että oppeja hyödynnetään muuallakin kuin alkuperäisellä suunnittelualueella. Strategian jatkohankkeiksi ehdotetaan: Seurantaryhmän perustaminen. Seurantaryhmän tehtävänä on saattaa ehdotuksia käytäntöön ja olla matkailukeskusten ja niitä koskevan maankäytön kehittämisen tukena. Seurantaryhmä vastaa matkailukapasiteettia koskevan kriteeristön luomisesta. Ryhmän jäsenet välittävät hyviä suunnittelukäytäntöjä ja esimerkkejä omien kanaviensa kautta. Seurannan indikaattoreiden listaaminen Check list. Työkalun kehittäminen rekisteröimättömän matkailukapasiteetin määrittämiseksi. Lapissa on ongelmana, että rekisteröimättömän matkailukapasiteetin mittaukseen ole välinettä. Matkailun kehittämissuunnitelmien yhdenmukaistaminen eli ohjeistus mitä alueellisen matkailustrategian tai matkailun Master Planin tulisi sisältää. Minimissään Master Planeissa tulisi kuvata nykyinen matkailukapasiteetti ja kasvutavoitteet, jotka esitetään yhteismitallisina mitoituslukuina. Konkreettisen pilottihankkeen toteuttaminen 1-3 erilaisella matkailualueella tai erilaisessa suunnittelukohteessa. 2 4