GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2433/93/2/10 OULAINEN Rimpikoivikko Esko Iisalo 30.4.1993 RIMPIKOIVIKON ZN-PB AIHEEN GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET JA POKA-KAIRAUS OULAISISSA
SISÄLLYSLUETTELO TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI 3 TUTKIMUSTEN LÄHTÖKOHTA... 3 TUTKIMUSMENETELMÄT. 2 Geokemialliset tutkimukset 2 Geofysikaaliset kartat 2 Poka-kairaus 2 Malmianalyysit ja kairausprofiilien tulostus. 3 TULOKSET 3 Yleistä 3 Geokemialliset kartat 3 Sinkki 3 Kupari 4 Lyijy 4 Hopea 4 Rauta 4 Kulta Poka- kairauksesta saadut tulokset.. 5 Tutkimuskohteen pääkivilajit 5 Kvartsimaasälpäliuske 5 Kiilleliuske 5 Mineralisaatio 5 YHTEENVETO 6 KIRJALLI SUUSLUETTELO 7 LIITTEET 1-11. 7
TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI Tutkimusalue sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Oulaisten kunnassa karttalehdellä 243302 D. Alueellisen geokemiallisen kartoituksen perusteella tutkimusalueen moreenissa on korkeita kuparipitoisuuksia, mikä johtuu alueen kuparipitoisista vulkaniiteista (kuva 1). Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Karttapohjana Cu-pitoisuuskartta alueellisen geokemiallisen kartoituksen (1 näyte/4 km 2 ) perusteella. TUTKIMUSTEN LÄHTÖKOHTA A Vesiperän ja Ängesnevan Au-esiintymien löytymisen jälkeen ryhdyttiin tutkimaan samaan kivilajivyöhykkeeseen kuuluvia muodostumia, jotka jatkuivat luoteeseen karttalehden pohjoisreunalle. Alueen geokemiallisilla kartoilla esiintyvien kuparianomalioiden sekä geofysikaalisten karttojen perusteella valikoituihin kohteisiin tehtiin aluksi tunnustelevaa näytteenottoa iskuporakalustolla.
3 Kohteen keskellä kulkevan Zn- Cu-anomaalisen kiisuhorisontin ylitse kairattiin Poka-Lumikko-kairakoneella kaksi itä-länsi suuntaista reikää, joilla pyrittiin lävistämään sekä geoke miallinen että siihen liittyvä geofysikaalinen anomalia. Kohteen keskiosaan tehtiin reikä R445 koordinaatin p 7116.700 suunnassa itäänpäin. Kohteen pohjoisosaan tehtiin reikä R446 koordinaatin p 7116.820 suunnassa länteen. Kairaajina toimivat Mauno Pennala ja Raimo Pennala. Malmianalyysit ja kairausprofiilien tulostus Malmianalyysejä tehtiin kairareikänäytteistä Kuopiossa ja ICP :llä Rovaniemellä marraskuussa 1992. Halkaistuista kairasydämistä otettiin analyysiin 0.2-1.0 metrin pituisia näytteitä. Näytteitä otettiin noin viiden metrin välein kultapitoisuuden seuraamiseksi sekä silmämääräisesti kiisupitoisista osista. Alkuaineet Cu, Zn, Pb, Ni, Co, Cr, Fe, Mn, Mo ja Ag analysoitiin AAS :llä menetelmällä 511A, Au ja Te analysoitiin grafiittiuunilla menetelmällä 521U ja S Leco :lla menetelmällä 810L. Lisäksi ICP menetelmällä 511P analysoitiin seuraavat alkuaineet : Ag, Al, As, B, Ba, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Li, Mg, Mn, Mo. Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Sc, Si, Sr, Th, Ti, V, Y ja Zn. Kairareiät tulostettiin Kaira- ohjelmalla, jonka perusteella Riitta Rissanen tulosti kuvat kairausprofiilesta. TULOKSET Yleistä Tutkimuskohde on pääosaltaan paljastumatonta. Alueen pohjoisosasta tavattiin kuitenkin kairausvaiheessa paljastumia, joissa esiintyi pirotemaista kiisua sisältävää kvartsimaasälpäliusketta, kulku 380 ja kaade 80 itään. Kohteen keski- ja eteläosaa peittää pinnastaan soistunut moreeni, jonka paksuus on 2-5 metriä. Geokemialliset kartat Sinkki Näytteenottoalueella on kymmenkunta yli 700 ppm :n sinkkipitoisuutta, jotka muodostavat etelästä pohjoiseen kaartuvan anomalian (karttaliite 2). Maksimipitoisuus 7347 ppm mitat-
- 4 tiin rapakallionäytteestä alueen pohjoisosaan sijoittuvasta pisteestä 8852562. Anomaliakuvasta voidaan päätellä, että ainakin kohteen pohjoisosassa on rinnakkaisia anomaalisia kerroksia. Anomalian kokonaispituus on 400 metriä. Pääosa anomaalisista pitoisuuksista mitattiin kallio- ja rapakallionäytteistä, joiden kivilaji oli yleensä lievästi rapautunut kvartsimaasälpäliuske. Näytteissä on näkyvissä sinkkivälke-, kuparikiisu- ja magneettikiisupirotetta. Myös kiilleliuske on yleinen näyteaineistossa. Kupari Kupari on voimakkaasti anomaalinen yhdessä sinkin kanssa (karttaliite 3). Korkeimmat pitoisuudet nousevat yli 600 ppm :n maksimipitoisuuden ollessa 3840 ppm. Lyijy Kohteelle ovat ominaisia huomattavan korkeat lyijypitoisuudet (karttaliite 4). Yli 100 ppm :n pitoisuudet erottuvat anomaalisina. Keskipitoisuus on 34 ppm ja maksimipitoisuus 2930 ppm. Anomaliakuva on sinkin ja kuparin anomaliakuvan kaltainen. Hopea Korkeimmat hopeapitoisuudet sijaitsevat kohteen pohjoisosassa, jossa esiintyy 3.0-4.4 ppm :n pitoisuuksia yhteensä 5 näytteessä (karttaliite 5). Rauta Anomaliakuva on hajanainen (karttaliite 6). Voimakkaasti anomaalisina erottuvat 8.0-16.4 % :n pitoisuudet. Kulta Alkuainekartalta erottuvat anomaalisina yli 50 ppb :n kultapitoisuudet (karttaliite 7), joista kolmen arvo ylittää 100 ppb. Maksimipitoisuus on 153 ppb.
5 Poka- kairauksesta saadut tulokset Geokemiallisten ja geofysikaalisten anomalioiden ylitse kairattujen profiilien ja kairareikien sijainti on esitetty karttaliitteissä 8 ja 9. Kairareikien kivilajit, sinkki- ja kuparipitoisuudet ilmenevät profiileittain karttaliitteistä 10 ja 11. Tutkimuskohteen pääkivilajit Kvartsimaasälpäliuske Kairasydämistä tehtyjen havaintojen perusteella väriltään vaalean harmaa, hienorakeinen, kvartsirikas kvartsimaasälpäliuske on todennäköisesti hapan tuffi tai tuffiitti. Kivi on usein voimakkaasti rakoillut ja siinä esiintyy serisiittipitoisuutta ja heikkoa biotiittipitoisuutta, joka muodostaa paikoin verkkomaista rakennetta. Kvartsimaasälpäliusketta on näkyvissä paljastumissa muodostuman pohjoisosassa. Kiilleliuske Kivilaji on biotiittirikas muuttunut intermediäärinen vulkaniitti, joko tuffi tai tuffiitti. Mineralisaatio Muodostumassa on rinnakkaisia magneettikiisusta, rikkikiisusta sekä sinkkivälke- ja kuparikiisupirotteesta koostuvia kapeita kiisuhorisontteja, joiden kulku on 360 ja kaade 70-80 itään. Keskiosaan tehdyn kairareiän R445 (karttaliite 10) perusteella kiisuja esiintyy serisiitti- ja kiilleliuskeessa,, jolloin pioisuudet ovat 500-2380 ppm kuparia, 5-12 % rautaa ja alle 500 ppm sinkkiä. Kohteen pohjoisosaan tehdyssä reiässä R446 (karttaliite 11) kiisua on kvartsimaasälpäliuskeessa, joka sisältää kuparia 600-1160 ppm, sinkkiä 1500-4260 ppm ja kultaa 90-200 ppb 2.5 metrin matkalla. Lyijypitoisuudet olivat kummassakin reiässä alle 100 ppm, eikä odotettua pitoisuustasoa saavutettu.
6 YHTEENVETO Kallion pinnasta ja rapakalliosta iskuporalla otetun näyteaineiston perusteella tehdyiltä alkuainekartoilta nähdään, että kohteen mineralisoituneen osan kokonaispituus on noin 350 metriä ja se koostuu rinnakkaisista etelästä pohjoiseen kulkevista kiisukerroksista. Anomalia koostuu alkuaineiden Zn, Cu, Pb, Fe ja Ag merkittävästi kohonneista pitoisuuksista. Geokemialliseen anomaliaan liittyy myös magneettisia ja sähköisiä anomalioita. Kairauksen perusteella osoitettiin geokemian anomalian johtuvan happamissa vulkaniiteissa olevista verrattain kapeista kiisukerroksista, jotka sisältävät magneettikiisua sekä sinkkivälke- ja kuparikiisupirottetta. Kohteen pohjoisosasta kairausvaiheessa löytyneistä paljastumista on syytä tehdä täydentäviä havaintoja ja lisänäytteenottoa. Kuopiossa 30. 4. 1993 Esko Iisalo
7 KIRJALLISUUSLUETTELO Iisalo, E., 1987. Haapaveden Ängesnevan (Kiimalan) Au-, Cuaiheen geokemialliset tutkimukset vuosina 1986-87. GTK, geokemian osasto, raportti S/41/2433/1/1989. Iisalo, E., 1990. Haapaveden Kiimalan kulta-kupariaiheen geokemialliset tutkimukset vuosina 1987-89. GTK, geokemian osasto, raportti S/2433/89/5/42. Kojonen, K., Johansson, B. and Sipilä, E. 1991. The Kiimala gold deposit in Haapavesi, western Finland. Julkaisussa Special Paper 12, toim. Autio, S., Geologian tutkimuskeskus. Sipilä, E., 1990. Kultamineralisaatioiden tutkimuksista valtausalueilla Kiimala 1 ja 2 Haapavedellä 1988-1989. GTK, raportti M19/2433/-90/3/10. LIITTEET 1-11