MONIKULTTUURISEN VERTAISTUENRYHMÄN PERUSTAMINEN NAISILLE

MONIKULTTUURISEN VERTAISTUENRYHMÄN PERUSTAMINEN NAISILLE Ainoleena Erkamaa Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)+ diakonin virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Erkamaa, Ainoleena. Monikulttuurisen vertaistuenryhmän perustaminen naisille. Pieksämäki, syksy 2008. 54 sivua, 5 liitettä. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK)+ diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli paitsi kertoa monikulttuurisen naisten vertaistuenryhmän perustamiseen liittyvästä prosessista ja aiheista, myös kannustaa sosiaali- ja diakoniaalan työntekijöitä sekä opiskelijoita tutustumaan monikulttuuristen naisten elämään omalla paikkakunnallaan. Vertaistuenryhmän tavoitteina oli monikulttuuristen naisten tukeminen ja uuden toimintamuodon aikaansaaminen Karstulassa sekä erityisesti avioliiton kautta Suomeen tulleiden naisten voimauttaminen. Näitä tarkoituksia varten perustettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karstulan yhdistykseen Monikulttuuristen naisten vertaistuenryhmä syksyllä 2007. Kohderyhmänä olivat erityisesti Karstulaan avioliiton kautta ulkomailta muuttaneet naiset, joille ei ollut tehty kotoutumissuunnitelmaa. Ryhmän tarkoituksena oli toimia vertaistuenryhmänä ja kokemusten jakajana. Ryhmän tavoitteena oli myös vahvistaa sekä naisten omaa kulttuuriperimää että suomalaistumista. Naiset pyrittiin ottamaan huomioon siten, että valittuja aiheita käsiteltiin heidän omista lähtökohdistaan käsin ja heitä kuunnellen keskustelun keinoin. Ryhmässä pääasiallinen keskustelukieli yhteisestä toivomuksesta oli suomi, mutta englantiakin käytettiin paljon, sillä yksi ryhmäläisistä ei osannut suomea kuin muutaman sanan. Ryhmän venäläiset tulkkasivat asioita myös toisilleen kotikielellään. Ryhmän piti kokoontua vain syksynä 2007 yhteensä kuusi kertaa, mutta naisten omasta toiveesta kokoontumisia jatkettiin vielä kevätkauden 2008 kuusi kertaa, eli yhteensä kokoonnuttiin 12 kertaa. Ryhmälle oli selvästi tarvetta, sillä naiset olivat joutuneet selviytymään Suomeen muuttamisestaan ja Karstulan kokoiselle pikkupaikkakunnalle sopeutumisestaan joko yksin tai miehensä ja tämän suvun avulla. Tavoite uuden toimintamuodon aikaansaamisesta Karstulaan ei toteutunut, sillä tämä vertaistuenryhmä ei jatka toimintaansa säännöllisesti syksyllä 2008, eikä uusia vetäjiä löydy paikkakunnalta. Kuitenkin vertaistuenryhmä onnistui tehtävässään niiltä osin, kun kysymyksessä on naisten voimauttaminen, yhteyden luominen, ystävien löytäminen ja oman identiteetin vahvistaminen. Nämä asiat tulivat esille naisilta saamastamme suullisesta ja kirjallisesta palautteesta. Ryhmän aikana ilmeni, että avioliiton kautta Karstulaan tulevat ulkomaalaiset naiset jäävät helposti yksin maahanmuuttokokemustensa kanssa ja ovat hyvin riippuvaisia puolisostaan ja heidän sukunsa tuesta. Maahanmuuttajanaisille tarkoitettuja vertaistuenryhmiä tarvitaan. Asiasanat: vertaistuenryhmä, voimauttaminen, monikulttuurisuus, maahanmuutto

ABSTRACT Erkamaa, Ainoleena. Founding a Multicultural Women`s Group in Karstula. 54 p., 5 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn 2008. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services and Education and Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services, Diacon The aim of the thesis was both to tell about the process and reason of founding a support group for multicultural women and to encourage the social and diaconal workers and students to get acquainted with the life of multicultural women in their own neighbourhood. The aims of our support group were to give support to multicultural women and to start a new form of activity in Karstula, and also to encourage those women who have come to Finland through marriage. For these reasons the multicultural women`s support group of MLL was founded in Karstula in autumn 2007. It was especially meant for those women who have come to Finland from abroad through marriage, and to whom no special plans for dispanding were made. The aim of the group was to act as a support group and also to share experiences. The aim of the group was also to both strenghten the cultural inheritage of the women and to introduce the Finnish way of life. The women were tried to be selected so that the chosen subjects would be dealt with from their own starting points and they were listened to by means of dicussion. The main language in the group was Finnish, as a mutual wish, but also English was used a lot, because one member of the group could not speak Finnish more than only a few words. The Russians of the group also interpreted matters to one another in their mother tongue. The group was supposed to meet only six times in autumn 2007, but the meetings were continued six more times in spring 2008, because the women themselves wished so. Thus the meetings were held altogether twelve times. Clearly there is need for such a group, for the women have had to cope after moving to Finland to such a small place as Karstula, either on their own or with the help of their husbands or their families. The aim of accomplishing a new form of activity to Karstula did not work out, because this support group is not going to continue its activity regularly in autumn 2008, since there are no leaders available in this area. However, the support group succeeded in its task when speaking of encouraging women, making contacts, finding friends and strenghtening one`s own identity. These facts were revealed from both the oral and literal feedback we got from the women. During the group meetings it clearly appeared that those foreign women who have come to Karstula through marriage, will easily be left alone with their experiences of immigrating, and besides they are extremely dependent on the support of their spouses and their families. There is great need for support groups for immigrants. Keywords: support group, empowerment, multicultural, immigrating

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET... 8 3 MAAHANMUUTTO PSYKO-SOSIAALISENA KOKEMUKSENA... 9 3.1 Sopeutumisprosessi... 10 3.2 Maahanmuuttajasta suomalaiseksi... 11 3.3 Avioliiton kautta Suomeen tulevien naisten asema... 12 4 USKONNON MERKITYS NAISTEN ASEMAAN... 14 4.1 Uskonto vallankäytön välineenä... 14 4.2 Kristinusko ja nainen... 16 4.3 Hindulaisuus ja nainen... 17 4.4 Islam ja nainen... 17 4.5 Juutalaisuus ja nainen... 18 5 MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO RYHMÄN KODIKSI... 18 5.1 Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestönä... 19 5.2 Monikulttuurisuus Mannerheimin Lastensuojeluliiton työssä... 20 5.3 Vertaistuenryhmä työvälineenä... 20 6 VERTAISTUENRYHMÄN TAVOITTEET... 21 6.1 Monikulttuuristen naisten tukeminen... 21 6.2 Uuden toimintamuodon aikaansaaminen... 22 6.3 Avioliiton kautta Suomeen tulleiden naisten voimauttaminen... 22 6.4 Monikulttuurisuuteen perehtyminen... 23 7 HANKKEEN ETENEMINEN... 25 7.1 Ryhmä konkretisoituu... 25 7.2 Tutustumiskäynti Vaasaan... 26 7.3 Materiaalin tilaaminen... 27 7.4 Lehti- ilmoitus ja mainokset... 27 7.5 Kohderyhmän valinta ja henkilökohtainen kutsuminen... 28 7.6 Aiheiden valinta... 28

8 MONIKULTTUURISTEN NAISTEN VERTAISTUENRYHMÄ KARSTULASSA... 29 8.1 Tutustumisilta 18.10.... 29 8.2 Maahanmuuttokokemukset 29.10.... 31 8.3 Muuttuva vanhemmuus, perinteet ja nykyhetki 6.11.... 31 8.4 Kielenkehitys ja kaksikielisyys 21.11.... 32 8.5 Kädentaitojen ilta 27.11.... 32 8.6 Kauden päätösjuhla ja mahdollisen jatkon suunnittelu 14.12.... 33 8.7 Tutustumiskäynti Karstulan Tsasounaan 5.2.2008... 34 9 ARVIOINTI... 34 9.1 Osallistujien palautteet... 35 9.2 Vetäjien arviot... 37 9.3 Kokonaisuuden arviointia... 38 9.4 Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen... 39 9.5 Aiheiden käsittely... 40 9.6 Vetäjien välinen yhteistyö... 41 9.7 Mikä meni vikaan?... 41 9.8 Ammatillinen kasvu... 42 10 POHDINTA... 44 LÄHTEET... 47 LIITTEET... 50 LIITE 1: Mainos vertaistuenryhmästä... 50 LIITE 2: Kutsukirje jaettavaksi... 51 LIITE 3: Lehtiartikkeli Viiden kunnan sanomat lehteen... 52 LIITE 4: Vertaistuenryhmän ohjelma... 53 LIITE 5: Palautelomake... 54

1 JOHDANTO Vanha nainen muisti joutsenen, jonka oli vuosia sitten ostanut Shanghaista naurettavasta summasta. Sitten nainen ja joutsen purjehtivat monen tuhannen lin levyisen valtameren poikki ja kurkottivat kaulaansa kohti Amerikkaa. Matkalla nainen kujerteli joutsenelle: Amerikassa minä saan tyttären, joka on aivan niin kuin minä. Siellä kukaan ei halveksi häntä, koska pidän huolta, että hän puhuu vain moitteetonta amerikanenglantia. Ja siellä hän on aina liian kylläinen n i e l l ä k s e e n s u r u a. M u t t a k u n n a i n e n t u l i u u t e e n m a a h a n, maahanmuuttoviranomaiset kiskoivat joutsenen häneltä, niin että hän jäi ojentelemaan tyhjiä käsiään, joissa oli vain yksi höyhen muistona. Nyt nainen oli vanha ja hän oli jo kauan halunnut antaa tyttärelleen hyviä tarkoituksia mukanaan kantavan joutsenensulan. Ja hän odotti vuodesta toiseen päivää, jona hän pystyisi kertomaan sen tyttärelleen moitteettomalla amerikanenglannilla. Amy Tan, Ilon ja onnen tarinat Vaikka opinnäytetyöni ei kerrokaan Amerikkaan muuttamisesta, haluan sen välityksellä a u t t a a S u o m e e n m u u t t a v i a i h m i s i ä, j o t k a k o k e v a t o l e v a n s a y k s i n maahanmuuttokokemustensa kanssa. Maahanmuuttajia on Suomessa yhä enemmän. Isoissa kaupungeissa ja paikkakunnilla, mihin on otettu kiintiöpakolaisia, on heitä pyritty kotouttamaan Suomeen erilaisin toimenpitein. Pieniltä paikkakunnilta kotoutumissuunnitelmat tosin puuttuvat varsin usein. Varmasti jokainen uuteen maahan muuttava toivoo saavansa osallistua tasavertaisena uuteen yhteiskuntaan esimerkiksi arkisten sosiaalisten suhteiden, opiskelun, harrastustoiminnan tai työn kautta. Tämä kaikki toisaalta vahvistaa yksilön oman elämän hallintaa uudessa ympäristössä, mutta toisaalta vaatii uuden kielen oppimista ja jonkinasteista kulttuurin ymmärrystä. Kielitaidon puute, työttömyys, syrjintä ja mahdolliset muut tekijät voivat kuitenkin vaikuttaa niin, että kestää vuosia, ennen kuin maahanmuuttaja onnistuu rakentamaan itselleen mielekkäitä yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Monet jäävät pitkittyneeseen välitilaan tai tyhjiöön, jossa he kokevat yksinäisyyttä ja irrallisuutta. Maahanmuutto ja kotoutuminen ovat siis usein yksilön hyvinvointia ravisteleva ja jopa traumaattinen kokemus, jos kotoutumiseen liittyvät vaikeudet kasaantuvat ja vievät tunteen oman elämän hallinnasta. Kotouttamislaki koskee kaikkia Suomeen pysyvästi muuttaneita, jos he ovat kotoutumista tukevien ja edistävien toimenpiteiden ja palveluiden tarpeessa. (Peltola & Metso 2008, 63.) Maaret Marjetan v. 1998 tekemän

7 selvityksen (Marjeta 1998, 48.) aineiston perusteella kotoutumisen kannalta tärkeimmäksi osoittautui se, miten suomalainen yhteiskunta ja sen instituutiot ovat valmistautuneet kohtaamaan maahanmuuttajien tarpeet. Koska maahanmuuttajat ja usein erityisesti maahanmuuttajanaiset tarvitsevat paljon tukea, pyrkii tämä opinnäytetyö toimimaan tiennäyttäjänä monikulttuuristen vertaistuenryhmien perustamiselle. Kun aloin kartoittaa opiskelujeni monikulttuurisuusharjoittelupaikkaa, havaitsin, että työpaikkakunnallani Karstulassa asuu maahanmuuttajanaisia, jotka ovat jääneet vaille huomiota ja tukea. Vertaistuenryhmän perustaminen tuli mahdolliseksi, kun Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karstulan yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Saarenketo lupautui tulemaan työpariksi. Ryhmä aloitti kokoontumiset syyskuussa 2007. Vertaistuenryhmän tavoitteena on jakaa vanhempien kanssa ymmärrystä siitä, miten maahanmuutto vaikuttaa heidän elämässään ja miten löytää voimavaroja vanhemmuudelle ja itsensä kehittämiselle. Ryhmät luovat keskinäistä vertaistukea ja antavat vanhemmille mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan samankaltaisen kokemustaustan omaavien henkilöiden kanssa. (Väestöliitto) Siihen pyrittiin myös Karstulassa, missä vertaistuenryhmään saapui neljä avioliiton kautta Suomeen muuttanutta naista ja yksi paikkakunnalla vuoden asuva vaihto-oppilas. Monikulttuurisuus on haaste perheelle. Vaikka kaikenlaisissa liitoissa tarvitaan sinnikkyyttä, rakkautta ja pyrkimystä keskinäiseen ymmärrykseen, tekee monikulttuurisuus liitosta tavallistakin haastavamman. (Simojoki 2001, 37.) Vertaistuenryhmässä monikulttuuriset naiset saivat jakaa kokemuksiaan paitsi maahanmuuttokokemuksistaan, myös lastenkasvatuksesta ja parisuhteesta. Ryhmän tuki vaikeissa asioissa auttoi.

8 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET Opinnäytetyön tavoitteena on kuvata monikulttuurisen vertaistuenryhmän perustamiseen liittyviä asioita ja prosessia sekä kertoa itse ryhmän toiminnan tavoitteista, toiminnasta ja arvioinnista. Opinnäytetyölläni haluan myös rohkaista sosiaali- ja diakonia-alan työntekijöitä kartoittamaan paikkakuntansa maahanmuuttajia ja heidän tarpeitaan. Suunnitellessani opintoihini liittyvää monikulttuurisuusharjoittelua kävin läpi mahdollisuuksia tehdä se lähellä kotia tai työpaikkaa. Koska valmiita ryhmiä ei ollut, aloin suunnitella uuden ryhmän perustamista. Työpaikassani Karstulan seurakunnassa olen usein tehnyt yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karstulan yhdistyksen ja sen puheenjohtajan Hilkka Saarenkedon kanssa. Hän innostui Karstulan maahanmuuttajanaisten yhteen kokoamisesta ja ryhmän perustamisesta. Vaikka perustin ryhmän monikulttuurisuusopintojeni harjoittelupaikaksi, oli ryhmän perustamisella toki tavoitteita, jotka koskivat nimenomaan sen kohderyhmää. Tarvetta vertaistuenryhmän perustamiseen olisi Karstulassa ollut jo aikaisemmin, mutta ryhmän ohjaajia ei ollut löytynyt. Jos aikoo perustaa monikulttuurisen vertaistuenryhmän, on tarpeen ottaa selvää paikkakunnalla asuvien maahanmuuttajien kulttuurista ja uskonnosta edes vähän. Lisäksi on hyvä muistaa, että avioliiton kautta Suomeen muuttaville ei useinkaan ole tehty kotoutumissuunnitelmaa, joten heidän tavoittamisensa riippuu paljolti perheen tahdosta.

9 3 MAAHANMUUTTO PSYKO-SOSIAALISENA KOKEMUKSENA Maahanmuuttajalla ymmärrän yleiskäsitettä ihmisestä, joka on muuttanut syystä tai toisesta toiseen maahan ja kulttuuriin. Yleisesti maahanmuuttajalla tarkoitetaan ulkomaalaista, joka asuu pysyvästi Suomessa syystä tai toisesta. (Räty 2002, 13.) Maahan muutto on voinut tapahtua vapaaehtoisesti esim. avioliiton kautta tai siirtolaisena. Maahanmuuttajia on Suomessa jo useampia sukupolvia. Nämä nuoremmat, Suomessa syntyneet sukupolvet ovat maahanmuuttajataustaisia kansalaisia, joilla on jo vähäiset liittymäkohdat etniseen taustaansa. He ovat asuneet ikänsä Suomessa ja osaavat hyvin kielen. Näiden ihmisten integroituminen maahan ja sosiaaliseen ympäristöön ei silti välttämättä ole helppoa, sillä ympäristö saattaa suhtautua heihin edelleen maahanmuuttajina, tai pakolaisina ulkoisen olemuksensa takia. Näiltä ihmisiltä saatetaan edelleen kysyä, mistä olet kotoisin, vaikka he itse haluaisivat olla suomalaisia. (Pentikäinen 2005, 187.) Vuonna 2008 Suomessa asuu kaikkiaan n. 160 000 ulkomaan kansalaista, tai ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heistä jopa noin 40 % asuu pääkaupunkiseudulla. (Peltola & Metso 2008, 5.) Nämä loput, noin 60 % sijoittuvat ympäri muuta Suomea, kuitenkin valtaosa heistäkin suuriin taajamiin tai niiden läheisyyteen. Jos muutto tapahtuukin haja-asutusalueelle, missä ei ole muita oman kulttuurin edustajia, yhteisöllisyyttä ei pääse välttämättä muodostumaan, tai se vie paljon aikaa. Yksinäisyys voi olla uhka terveydelle ja aikaansaada myös syrjäytymistä. Sosiaalinen vieraantuminen tai sosiaalinen syrjäytyminen on ilmiönä hyvin tuttu. Ihminen voi sosiaalisesti syrjäytyä työttömyyden, asunnottomuuden, mielenterveysongelmien tai vaikka muun sairastumisen myötä. Muuttuvat elämäntilanteet, puolison menettäminen, ihmissuhteen loppuminen, tai työttömäksi joutuminen voivat kohdata melkein ketä tahansa. Minkälaisia elämänhallintaan liittyviä elämäneväitä yksilö tarvitsee ehkäistäkseen sosiaalisen syrjäytymisen maahanmuuttotilanteessa?

10 3.1 Sopeutumisprosessi Sopeutumisprosessi etenee yksilöllisesti ja siihen vaikuttavat monet asiat. Näistä ensimmäinen on lähtötilanne. Jos lähtötilanteeseen liittyy paljon pelkoa ja pakkoa, on tilanne vaikeampi kuin jos lähtöön on voinut valmistautua ja se tapahtuu vapaaehtoisesti. Jos lähtömaan kulttuuri on hyvin samankaltainen kuin siinä maassa, mihin on menossa, sopeutuminen on huomattavasti helpompaa. (Räty 2002, 120.) Kokemus maahanmuuttoprosessista riippuu aina siitä, onko kysymys statukseltaan siirtolaisesta, pakolaisesta, turvapaikanhakijasta, adoptiolapsesta vai avioliiton kautta maahan muuttavasta ihmisestä. Statuksesta riippumatta jokainen maahanmuuttaja käy kuitenkin läpi prosessin. VTT Marja Pentikäinen on tutkimuksessaan (2005) ja siitä toimitetussa kirjassaan Loputtomalla matkalla. Kertomuksia pakolaisuudesta löytänyt kulttuurientutkimuksessa van Gennepin siirtymäriittiteorian, johon kuuluvat vaiheet: irtautuminen, välivaihe ja liittyminen. Pentikäinen on täydentänyt teoriaa vielä neljännellä vaiheella, jota kutsutaan asettumiseksi. (Pentikäinen 2005, 36-38.) Irtaantumisvaiheeseen liittyy, statuksesta riippuen, enemmän tai vähemmän tunnepitoinen irtautuminen kotiseudusta, ystävistä ja sukulaisista, sekä tutusta kulttuuriympäristöstä. Vaikka kysymyksessä olisi avioliiton kautta Suomeen tulo, merkitsee se aina kuitenkin tunnepohjaista irtautumista tutusta ja turvallisesta, sekä huolta omaisten selviytymisestä oman muuton jälkeen. Välivaihe kuvaa odotusta. Irtautumisen jälkeen on ylitetty monia rajoja kulttuurisesti, kielellisesti, jopa hengissä pysymisen raja. Välivaihe sisältää paljon odotusta, sillä mitään konkreettista ei ole vielä saavutettu. Avioliiton takia maahan muuttajalle se voi tarkoittaa vaikka sosiaalisen kentän avautumisen odottamista. Mitä kauemmin välivaihe kestää sitä vaikeampaa on yksilön sopeutua seuraaviin vaiheisiin. Mitä paremmin ihmiset voisivat elää tutunkaltaista elämää, noudattaa omia traditioita ja tapojaan (myös uskonnollisesti), sitä helpommin nämä ihmiset pystyisivät jatkamaan elämäänsä myös uudessa tulevassa kotimaassaan. Liittymisvaiheessa ihmisen odotetaan omaksuvan uuden asemansa ja ympärillä olevan yhteiskunnan normit ja säännöt. Edellisten vaiheiden sisältämien kokemusten voimakkuudet vaikuttavat liittymisen helppouteen ja vaikeuteen. Liittymisvaiheeseen

11 usein kuuluu uuden ympäristön ihannointi ja pyrkimys vanhojen asioiden taakse jättämiseen. Suuri pettymys varmasti on se, että uudessa kotimaassaan nämä ihmiset ovat edelleen muukalaisia muiden silmissä ja mielessä. Kun maahanmuuttajat ovat menneet käymään myöhemmin omassa syntymämaassaan, eivät he ole tunteneet kuuluvansa myöskään sinne, vaikka osa sukulaisista on siellä edelleen. Räty kuvaa sopeutumisprosessia kirjassaan nimityksellä Kulttuurisokki. Hän kuvaa sen etenemistä seuraavasti: kuherruskuukausi, torjuntavaihe, tasapainonhakuvaihe ja useamman kulttuurin hallintavaihe. Kuherruskuukausivaiheessa kaikki uusi on innostavaa ja kiinnostavaa. Torjuntavaiheessa uusi kulttuuri tuntuu ikävältä ja henkilö ihannoi omaa kulttuuriaan. Tässä vaiheessa henkilö on tajunnut oman tilanteensa pysyvyyden ja tajuaa olevansa aina maahanmuuttaja. Tasapainovaiheessa ihminen hyväksyy tilanteensa ja pyrkii löytämään jälleen myös myönteisiä asioita uudessa kotimaassaan. Useamman kulttuurin hallintavaiheessa henkilö on omaksunut sekä lähtömaansa kielen ja kulttuurin, että uuden maan kielen, arvot ja tavat. Tässä vaiheessa henkilö osaa jo tasapainottaa elämäänsä kahden kulttuurin välillä. (Räty 2002, 121.) 3.2 Maahanmuuttajasta suomalaiseksi Suomen kansalaisuuden saaminen ei vielä takaa suomalaista identiteettiä. Suomen kansalaisuutta voi hakea esimerkiksi, jos henkilö on asunut Suomessa vakituisesti viimeiset 5 vuotta, tai jos on suomalaisen kanssa avioliitossa ja asunut Suomessa 2 vuotta. Lisäksi perusteiksi määritellään mm. kunniallisesti eläminen ja turvattu toimeentulo. (Räty 2002, 13.) Suomalaiselle työn tekeminen on hyvin merkittävää, mutta heikosti suomea osaavan työntekijän on vaikeaa saada työtä Suomessa. (Peltola & Metso 2008, 102.) Suomen passi ja kansalaisuus merkitsevät monelle maahanmuuttajalle turvaa ja itsevarmuutta. Pystyy matkustamaan muihin maihin laillisesti, vaikka tapaamaan syntymämaahan jääneitä sukulaisia. Lisäksi se konkretisoi Suomeen kiinnittymisen. (Pentikäinen 2005, 190.) Jos suomalaiseksi tuleminen laajemmassa merkityksessä kuin kansalaisuutena vaatii suomenkielen, kulttuurin ja tapojen ymmärtämisen, tarvitaan useampi vuosi asioiden

12 omaksumiseen. Usein luullaan, että avioliiton kautta Suomeen tulevien on helppoa asettua uuteen kotimaahansa, sillä heillä on valmis perhe ja suku, mihin heidät liitetään. Mutta maahanmuutto on aina vaikea prosessi. Ajatukset perheestä ja eri rooleista perheen sisällä ovat erilaisia eri kulttuureissa. Kulttuurien moninaisuus on rikkautta ja parhaimmillaan se on niin perhe- kuin yhteiskuntaelämää monipuolistavaa vuorovaikutusta, mutta on luonnollista, että erilaisten perinteiden törmätessä myös ongelmia voi esiintyä. Uudessa kotimaassa on vaikeaa löytää tapoja noudattaa omia kulttuuritottumuksia. Uskonnon harjoittaminen, ruuan valmistus, ydinperheessä asuminen ilman sukulaisten tuomaa turvaa, kielen vaikeudet, kaikki nämä ovat tulleet hankalammiksi toteuttaa maahanmuuton jälkeen. (Mutalahti 2006, 5.) Joiltakin asettuminen voi kestää vuosia, toiset eivät asetu ja kotiudu Suomeen milloinkaan. Kun tutustuin Raija Tervomaan kirjoittamaan kirjaan: Kättä päälle, Suomi-tietoutta maahanmuuttajille, ajattelin, että kun Suomessa annetaan odottaville äideille monenlaisia oppaita uuden perheenjäsenen vastaanottamiseksi, eikö maahanmuuttajille voisi antaa automaattisesti jonkinasteinen Suomi- opas riippumatta siitä, millä statuksella on Suomeen muuttamassa. Erityisesti ne, jotka muuttavat Suomeen avioliiton kautta, jäävät ulkopuolista infoa vaille. Ei voida luottaa siihen, että suomalainen puoliso osaa kertoa ja avata niitä asioita, jotka ovat hänelle itselleen tuttuja ja ehkä itsestään selviä. Voisiko mahdollisesti perustettava vertaistuenryhmä koota tämän kaltaista infopakettia sen jäsenille ja mahdollisesti muille maahanmuuttajille? 3.3 Avioliiton kautta Suomeen tulevien naisten asema Suomessa pysyvästi asuvilla maahanmuuttajilla pitäisi olla Suomen kansalaisten kanssa yhtäläiset oikeudet käyttää olemassa olevia peruspalveluja. Laki yhdenvertaisuudesta (astui voimaan 2004) kieltää syrjinnän esim. kansallisen alkuperän perusteella. Syrjinnäksi katsotaan henkilön kohteleminen epäsuotuisammin kuin muita ihmisiä vastaavanlaisessa tilanteessa. (Peltola & Metso 2008, 33.) Viranomaisten tulisi huolehtia siitä, että kaikki kuntalaiset saavat palveluista tarvitsemansa informaation ymmärrettävästi ja ajallaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu maahanmuuttajien ollessa kyseessä ja etenkin avioliiton kautta maahan muuttajan kohdalla.

13 Sukupuolella voi olla merkitystä myös palveluiden vastaanottamiseen. Joissakin kulttuureissa on mahdotonta asioida eri sukupuolta olevan työntekijän kanssa. Sukupuolen vaikutus voi näkyä myös siten, että nainen ei jonkun kulttuurin mukaan voi, tai ei ole tottunut asioimaan yksin virastoissa, vaan mies on hoitanut asioita. (Peltola & Metso 2008, 48.) Avioliiton kautta Suomeen tulevat naiset jäävät usein koulutusten ja infotilaisuuksien ulkopuolelle. Osa naisista elää puolisoltaan saamansa tiedon varassa. Näiden naisten tulisikin saada tietoa oikeuksistaan ja palveluista Suomen lähetystöistä jo ennen Suomeen muuttamistaan. Useilta maahanmuuttajanaisilta puuttuu hyvä suomenkielentaito, sekä tiedot kansalaisen perusoikeuksista Suomessa. Jos tähän vyyhteen lisätään vielä mahdollinen perheväkivalta, muodostuu todellinen uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle ja kotoutumiselle. (Nurmi & Tuominen 2006.) Kotouttamislain (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/ 1999) pitäisi koskea kaikkia Suomeen pysyvästi muuttaneita kotoutumissuunnitelmaan oikeutettuja henkilöitä. Kotoutumissuunnitelma tehdään, jos henkilö on työtön ja rekisteröity työnhakijaksi tai saa toimeentulotukea. (Peltola & Metso 2008, 62.) Useinkaan tämä ei koske avioliiton kautta Suomeen tulevia naisia. Monessa tapauksessa maahanmuuttajanaisten elämä rajoittuu kotiin, minkä vuoksi he ovat sekä sosiaalisesti, että taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan. (Puhakainen 2004, 52.) Jos mies on syntyperäinen suomalainen ja vaimo maahanmuuttaja, voi mies pimittää naiselta tietoja tämän oikeuksista, tai antaa väärää informaatiota. Maahanmuuttajanaisten kohdalla väkivalta voi vaikeuttaa merkittävästi kotoutumista muiden väkivallasta aiheutuvien ongelmien lisäksi. (Peltola & Metso 2008, 90.) Sisäasiainministeriön Poliisiosaston julkaisussa (17/2003, 7-8) Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta. Poliisin tietoon tullut rikollisuus vuonna 2002, kerrotaan, että maahanmuuttajataustaisten naisten kohtaama väkivalta parisuhteessa on 45- prosenttisesti alkuperältään suomalaisen puolison aiheuttamaa. Suuremmissa taajamissa voi nainen löytää samaan kulttuuritaustaan kuuluvan ystävän, jolle kertoa tilanteesta ja kysyä neuvoa, mutta kenelle kertoo haja-asutusalueella asuva? Harvemmin näillä naisilla on mahdollisuutta löytää edes turvakotia. Jos monikulttuurisessa liitossa toinen osapuoli muuttaa toisen kotimaahan, muuttaja on väistämättä puolisostaan riippuvainen. Muuttaja on elänyt erilaisessa yhteiskunnassa, erilaisten kulttuuristen tapojen keskellä ja

14 erilaisessa sosiaalisessa hierarkiassa. Tilanne kuormittaa molempia. Pitkään jatkuessaan riippuvuussuhde voi muuttua sietämättömäksi. Toisaalta, jos puolisot ymmärtävät tilanteen olevan väliaikaisen ja molemmat yrittävät luopua vanhasta sekä rakentaa uutta toistensa hyväksi, monikulttuurisen parisuhteen tulevaisuus on valoisampi. 4 USKONNON MERKITYS NAISTEN ASEMAAN Kun puhutaan maahanmuuttajataustaisista ihmisistä ja erityisesti naisista, tulee kiinnittää huomiota sekä kulttuurin, että uskonnon tuomiin tapa- ja käytöseroihin. Tapaerot eri uskonnoissa vaikuttavat paitsi syömiseen, pukeutumiseen, mutta myös naisen asemaan. Ja vaikka kysymyksessä olisi kristillisestä taustasta muuttaneesta ihmisestä, jokaisen maan kulttuuri lyö leimansa myös uskonnollisiin tapoihin kyseisessä maassa. Hartautta harjoitetaan eri puolilla maailmaa eri tavoin. Maailman kaikkiin kulttuureihin liittyy uskonto jossain muodossa. (Räty 2002, 55.) 4.1 Uskonto vallankäytön välineenä Ihmissuhteissa on aina vallankäyttöä, heikkoja ja vahvoja. Nämä valtarakenteet voivat näkyä myös eri sukupuolten ja sukupolvien välisessä kanssakäymisessä tai perhesuhteissa. (Räty 2002, 62.) Monikulttuurisen vertaistuenryhmän kokoontumisissa on hyvä muistaa, että vaikka Suomessa ei hyväksytä sukupuolten välistä rasismia, voi sitä kuitenkin esiintyä perheiden sisällä, erityisesti, jos vaimo on maahanmuuttaja. Vaikka kristinuskossa sukupuolia pidetään toisiinsa nähden tasa-arvoisina, voidaan monissa kulttuureissa naista alistaa nimenomaan uskonnon nimissä. Näistä kulttuureista tulevat naiset suhtautuvat mieheen perinteensä mukaisesti, vaikka asuisivat Suomessa. Ihminen on fyysinen olento, joka koostuu samoista alkuaineista kuin kasvit ja eläimetkin, mutta tämän lisäksi ihminen on muutakin; hänessä on sisäinen, henkinen puoli, joka erottaa hänet eläinkunnasta. Ihminen puhuu käsitteellistä kieltä kommunikoidessaan toisen ihmisen kanssa ja osaa valmistaa apuvälineitä. Mutta vain

15 ihminen tunnustaa uskontoa ja tietää kuolevansa. Ihmisen perusolemukseen kuuluu uskonnollisuus. (Parviola, Peura & Vaaramo 1993, 11.) Mutta uskonnon ja uskontojen ääni on useimmiten ollut miehen ääni. Uskonnolliset traditiot, instituutiot ja hierarkiat ovat olleet enimmäkseen miesten traditioita, instituutioita ja miesten arvojärjestyksiä. Naisen hahmo on kyllä voinut olla palvottuna, kunnioitettuna ja jopa jumalattarena, mutta tavallisen naisen elämään tai olosuhteisiin sillä ei ole juurikaan ollut vaikutusta. Heidän kohtalonsa on ollut kautta aikojen alistua miehen hallintaan. (Ahlqvist & Taskinen 2008, 6.) Paitsi kristinusko, myös juutalaisuus ja islam ovat miesten perustamia. Muinaisessa juutalaisuudessa täysvaltaisiksi jäseniksi pääsivät vain miehet, samoin oli muslimiyhteisöissä. Vaikka kristinuskossa naisilla oli seurakunnissa samat oikeudet kuin miehillä, ovat naiset kahdentuhannen vuoden aikana olleet miesjohtajien alaisuudessa. Nämä kolme suurta uskontoa ovat kehittyneet patriarkaalisissa yhteiskunnissa ja jopa pyhittäneet patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen. Patriarkaalisuus on hyödyntänyt miehiä, sillä sen avulla naiset on pidetty kurissa uskollisina palvelijoina ja lastenkasvattajina. Tämä järjestelmä on alkanut murtua vasta 1900- luvun loppupuolella, jolloin monet naiset ovat saavuttaneet korkean yliopistokoulutuksen ja alkaneet kyseenalaistaa naisia alistavia teorioita. (Ahlqvist & Taskinen 2008, 11-12.) Kolmen monoteistisen uskonnon pyhiä kirjoituksia voidaan tulkita niin, että tulkinnat alistavat naisia. On huomattava, että uskonnolla on suunnaton vaikutusvalta kaikkiin maailman ihmisiin, erityisesti naisiin ja heidän elämäänsä. Näitä tulkintoja voidaan pitää vallankäytön välineinä.

16 4.2 Kristinusko ja nainen Kristillisessä uskossa opetetaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen. Ihminen on elävä sielu, hengen ja ruumiin erottamaton kokonaisuus. Jumalan kuva ilmenee ihmisessä mm. luovuutena ja siinä, että ihmisellä on omatunto ja moraalinen vastuu ympäristöstään sekä vastuu lähimmäisistään. Ihmisellä on sielu, hän on transsendenssi, eli tuonpuoleinen. Hänet on tarkoitettu elämään Jumalansa yhteydessä ja lähimmäisenä toiselle. Yhteydessä Jumalaan ihminen tulee osalliseksi Jumalan täydellisyydestä ja armollisesta rakkaudesta. Tässä yhteydessä ei eroteta miestä ja naista, vaan Jumala loi molemmat sukupuolet yhteyteensä. (Aalto, Esko & Virtaniemi 1997, 33.) Ihminen luotiin myös muita ihmisiä ja ympäristöään varten. Koska kaikki ihmiset luotiin tarkoituksella, kenenkään ei tarvitse ansaita ihmisarvoaan eikä kukaan voi myöskään menettää sitä. Samoin jokaista ihmistä on kohdeltava ihmisarvonsa mukaisesti syntyperään, rotuun, sukupuoleen, varallisuuteen, uskontoon, hyvyyteen tai pahuuteen katsomatta. Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat yhtä syntisiä ja yhtä rakkaita. Kristitylle usko tähän Jumalaan antaa motivaation myös sukupuolten väliseen tasa-arvoiseen kohteluun. On tärkeää pyrkiä asettumaan toisen ihmisen asemaan, jotta voisi ymmärtää, mitä toinen ihminen tarvitsee. Sielunhoito on ennen kaikkea taistelua ihmisen toivon puolesta epätoivoa vastaan. Toivo on toinen nimi Jumalan läsnäololle. (Aalto, Esko & Virtaniemi 1997, 37.) Tunnetut varhaiskristilliset tekstit ovat miesten kirjoittamia. Raamatussa kuvataan kuitenkin naisten aktiivista roolia alkuseurakunnissa. kuitenkin myöhemmin kristinuskoon vakiintui kaksijakoinen suhtautuminen naisiin: Toisaalla on Neitsyt Maria Jumalan Pojan synnyttäjänä ja toisaalla Maria Magdalena syntisenä naisena. (Ahlqvist & Taskinen 2008, 9.) Nainen voi siis olla esimerkkinä puhtaudesta ollessaan neitsyt, mutta huono malli ollessaan inhimillinen ja seksuaalinen. Viime aikoina on alettu löytää kristinuskon uusia ajatuksia vanhojen asenteiden kahleista. Professori emerita Raija Sollamo (Ahlqvist & Taskinen 2008, 13.) väittää, että miesten ja naisten välinen tasaarvo oli yksi varhaiskristillisyyden uusista ajatuksista. Onko sanoma vääristynyt vuosien saatossa?

17 4.3 Hindulaisuus ja nainen Hindunaisen esikuva on Sita, uskollinen vaimo. Naisen on oltava miehelleen uskollinen ja toteltava häntä. Avioliitot ovat hindumaissa edelleen useimmiten perheiden järjestämiä. Avioeroja ei katsota hyvällä. Hindunaisen velvoitteena on suorittaa erilaisia kodin rituaaleja, jotka tuovat hyvää onnea perheelle. Sati on vanha perinne, jonka mukaan vaimon on kuoltava miehensä hautaroviolla. Vaikka Sati on nykyään laissa kielletty, edelleen voi kuulla tapauksista, missä leski on heitetty väkisin roviolle miehensä ruumiin kanssa. (Ahlqvist & Taskinen 2008, 16-17.) Vaikka siis hindulaisuudessa on naisjumalia, ei se silti ole kaikilta osin naisystävällinen uskonto ja kohtele naista tasavertaisesti miehen kanssa. 4.4 Islam ja nainen Islam on kristinuskoa poliittisempi uskonto. Se vaikuttaa syvästi koko yhteiskuntarakenteessa. Profeetta Muhammad toimi paitsi uskonnollisena, myös poliittisena johtajana. Hän edustaa islamilaista identiteettiä ja toimii muslimien esikuvana. Koraanin lisäksi Muhammadin elämäntapa, sunna, on islamissa tärkeä uskonnollinen lähde ja yhdessä Koraanin kanssa sunna muodostaa islamilaisen lain sharian. (Ahlqvist & Taskinen 2008, 37.) Shariaa soveltavat lainsäädännössään varsin laajasti ainakin Iran, Saudi- Arabia, Pakistan, sekä Sudan, Somalia ja Pohjois- Nigeria. Shariaan liittyvät ns. Hudud- rangaistukset, jotka voidaan panna täytäntöön esim. kivittämällä kuoliaaksi, ristiinnaulitsemalla tai esim. raajojen irtihakkaamisella. Usein näiden rangaistuksien kohteeksi joutuvat naiset, joiden väitetään olleen uskottomia miehilleen. Todistukseksi riittää muslimimiesten todistus. Islamilaisen fundamentalistisen näkemyksen mukaan naisen tulee seurata miestä ja alistua hänen tahtoonsa. Näkyvimpiä islamilaisen feminismin aiheita ovatkin mm. moniavioisuus, pukeutumiskoodit, kunniamurha ja naisten ympärileikkaukset. Kuitenkin on otettava huomioon, että naisen alistaminen, fundamentalismi ja terrorismi eivät ole lähtöisin itse islamista, vaan ne ovat seurausta islamilaisesta tulkinnasta. (Ahlqvist & Taskinen 2008,38.)

18 Ihmisoikeusaktivisti Malalai Joya Afganistanista on sanonut: Mielestäni mikä tahansa fundamentalismi on vaaraksi naisille ympäri maailmaa, mutta erityisesti muslimimaissa. (Ahlqvist & Taskinen 2008, 41.) 4.5 Juutalaisuus ja nainen Juutalaisuuden pyhä kirja, Toora, on katsottu olevan vain miesten luettavissa. Kun poika tulee 13- vuotiaaksi, hänestä tulee bar mitsva, käskyn poika. Siitä lähtien hän on kyllin vanha suorittamaan uskonnolliset velvoitteensa ja hänet voidaan kutsua lukemaan Tooraa milloin tahansa. Kun poikalapsi ympärileikataan, on tilaisuudessa oltava läsnä kymmenen miespuolisen henkilön. Vaikka naispuolinen kummi kantaa lapsen tapahtumaan, ei hän kuitenkaan voi olla läsnä itse seremoniassa. (Keene 2004, 54-55.) Reformijuutalaisuus syntyi saksassa 1800- luvun alussa. Se korostaa, että juutalaisia perinteitä tulee tulkita uudelleen sen valossa, mikä on nykyisin hyväksyttävää. R e f o r m i j u u t a l a i s i s s a s y n a g o g i s s a e i e r o t e l l a m i e h i ä j a n a i s i a hartaudenharjoitustilanteissa, niillä on bar mitsvaa vastaava toimitus myös tyttöjä varten ja he vihkivät myös naisia rabbeiksi. (Keene 2004, 63.) 5 MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO RYHMÄN KODIKSI Vertaistuenryhmän perustamisen kuvaaminen on olennainen osa opinnäytetyötäni. Koska ryhmään tulevat naiset olivat eri uskontokuntien edustajia, ei luterilainen seurakunta taustajärjestonä olisi toiminut. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karstulan yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Saarenketo piti ajatusta vertaistuenryhmän perustamisesta erinomaisena, sillä toimiessaan opettajana paikallisessa koulussa, hän oli jo tutustunut joihinkin näistä maahanmuuttajanaisista. Saarenketo myös tarjosi kotiaan kokoontumispaikaksi, mikä osoittautui ryhmän edetessä hyväksi ratkaisuksi. Naiset tunsivat itsensä toivotuiksi ja kutsutuiksi ryhmään ja jonkun kotiin. Eräät ryhmän naisista olivat kokeneet Karstulan kodit melko suljetuiksi muualta tulleille.

19 5.1 Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestönä Mannerheimin Lastensuojeluliitto on avoin, vaikuttava, valtakunnallinen kansalaisten järjestö, joka toimii lasten, nuorten ja lapsiperheiden oikeuksien ja etujen hyväksi. (MLL:n toimintalinja) MLL on Suomen suurin lastensuojelujärjestö, joka edistää lapsen ja lapsiperheen hyvinvointia. Liitossa on yli 94 000 jäsentä ja 565 paikallisyhdistystä ympäri Suomea. Paikallisyhdistysten toimintaa tukee 13 piirijärjestöä. MLL tekee yhteistyötä koti- ja ulkomaisten järjestöjen kanssa. Liiton keskustoimisto pitää yhteyksiä ministeriöihin, sekä muihin viranomaisiin. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto.) Mannerheimin Lastensuojeluliitto haluaa toimia maahanmuuttajaperheiden tukena. Sillä on jo eri puolella Suomea maahanmuuttajille tarkoitettuja aikuisten vertaisryhmiä, kerhoja, tapahtumia, leirejä ja retkiä. MLL:n paikallisyhdistyksille suunnatussa kansiossa Matkalla moninaiseen yhdistykseen, neuvotaan yhdistyksiä löytämään mahdollisia yhteistyökumppaneita ja tiedotuskohteita monikulttuurisen toiminnan aloittamisessa. Näitä olisivat mm. kunta, seurakunta, sekä mahdolliset paikkakunnalla olevat kansainväliset kohtaamispaikat. Koska MLL on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, soveltuu se erinomaisesti maahanmuuttajatyöhön. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2004, Kotoutuva perhe- projekti) Karstulassa MLL:llä ei ole varsinaista perehdytyskansiota, mutta valtakunnalliset nettisivut kertovat järjestön toimintalinjat, tehtävät, arvot ja päämäärät koskien myös kaikkia paikallisjärjestöjä. Kun tutustuu järjestön arvoihin, sieltä nousevat esiin eettisyys ja humanitäärisyys: Lapsen ja lapsuuden arvostus, yhteisvastuu, inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja ilo. Paitsi lapsia ja nuoria, MLL pyrkii tukemaan koko perhettä kasvatustyössä. Myös Karstulassa on toiminut perhekahvila kerran viikossa, missä vanhemmat ovat voineet jakaa kokemuksiaan. Vaikka kahvila on toiminut usean vuoden, eivät monikulttuuriset perheet ole löytäneet sitä omakseen. Kielitaito voi olla yksi syy. Koska Karstulassa ei ole paljon ulkomailta muuttaneita, eivät paikalliset ole välttämättä tottuneet puhumaan ja keskustelemaan englanniksi. Ja aina ei englanninkielikään auta.

20 5.2 Monikulttuurisuus Mannerheimin Lastensuojeluliiton työssä Kesäkuussa 2007 (15.6.) pidettiin ulkoasiainministeriössä keskustelutilaisuus kansainvälisestä yleissopimuksesta rotusyrjinnän poistamisesta. Kannanotossaan (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2007, Kannanotot.) Mannerheimin Lastensuojeluliitto haluaa tukea erityisesti mahanmuuttajataustaisia perheitä, sekä turvata maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia heihin kohdistuvalta väkivallalta, ja edistää maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllistymistä. MLL pyrkii järjestämään toimintoja ja hankkeita, joilla edistetään tämän yleissopimuksen päämäärien toteutumista. MLL:n Kotoutuva perhe- projekti toteutettiin RAY:n tuella vuosina 2001-2004. Maahanmuuttajaperheiden kotoutumista pyrittiin edistämään aktivoimalla maahanmuuttajia kansalaisjärjestötyöhön sekä lisäämällä monikulttuurista vuorovaikutusta MLL:n yhdistystoiminnassa. Valtakunnallisesti järjestö on ollut mukana syrjinnän ehkäisemistyössä sekä yhdenvertaisuuden edistämisessä koulujen tukioppilastoiminnalla, sekä Koulurauha-ohjelmalla. Järjestö on mukana yhteistyössä myös monella paikkakunnalla erilaisten vertaistukiryhmien taustajärjestönä (esim. Vaasassa monikulttuuristen naisten ryhmässä). Tätä taustaa vasten pidimme MLL:a hyvänä taustajärjestönä myös Karstulan monikulttuuriselle naisten vertaistuenryhmälle. 5.3 Vertaistuenryhmä työvälineenä Koska kummallakaan meistä vetäjistä ei ollut terapeuttikoulutusta, ei ollut tarkoituksenmukaista yrittääkään perustaa terapiaryhmää. Vertaistuenryhmä menetelmänä sopi mielestämme maahanmuuttajanaisten kokoontumispaikaksi. Vertaistuenryhmä on ryhmä, jossa kokoontuu samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Tämä mahdollistaa ns. vertaistuen saamisen ja antamisen. Jakamalla samankaltaisia kokemuksia ryhmäläiset saavat tukea omaan jaksamiseensa. (Mäntykivi 2005, 14.) Vaikka työskentely vertaistuenryhmässä tapahtuukin ryhmän välisenä vuorovaikutuksena, on sillä kuitenkin ohjaaja, tai vielä parempi vaihtoehto on ohjaajapari. (Mutalahti 2006, 64.) Koska vertaistuenryhmän tarkoituksena on aktivoida ryhmäläisiä keskustelemaan ja jakamaan yhteisiäkin kokemuksia, on tärkeää antaa aikaa niille aiheille joiden äärellä ryhmä haluaa viipyä pidempään.

21 6 VERTAISTUENRYHMÄN TAVOITTEET Ryhmällä pyrittiin asiakaslähtöisyyteen, joten tavoitteet nousevat monikulttuuristen naisten elämästä ja kokemuksista käsin. On monia syitä, miksi ihmiset haluavat mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa. On sitten kysymyksessä elämänlaadun parantaminen, oman yhteiskunnan parissa ulkopuoliseksi jääminen, seikkailun hakeminen tai vaikka vieraaseen kulttuuriin rakastuminen, jokaisen syy on hyvin henkilökohtainen. (Mutalahti 2006, 15.) Tavoitteilla pyrittiin kohtaamaan ryhmän naiset tasavertaisina, kuitenkin heidän erilaisuuttaan kunnioittaen. 6.1 Monikulttuuristen naisten tukeminen Koska tähän ryhmään kutsuttiin erityisesti avioliiton kautta Suomeen muuttavia naisia, oli yhtenä tavoitteena tukea heidän monikulttuurista elämäänsä. Ryhmässä naiset saisivat kysyä itseään askarruttavista asioista paitsi toisilta ryhmäläisiltä, myös ryhmän vetäjiltä. Nämä kysymykset voisivat kuulua suomalaiseen kulttuuriin, perinteisiin, tapoihin, kieleen, tai mikä asia heitä askarruttaisikin. Käsiteltävien aiheiden oli tarkoitus tukea naisten omaa monikulttuurista identiteettiä ja rohkaista heitä näkemään monikulttuurisuus rikkautena. Omien maahanmuuttokokemusten jakaminen ja läpikäyminen on tärkeä prosessi asioiden hyväksymiselle. Kertominen edellyttää tietenkin luottamuksellisuutta. Luottamuksellisen ilmapiirin luominen oli yksi tavoitteemme ryhmässä. Ryhmän tavoitteena oli myös keskustella yhdistävistä tekijöistä, kuten yleensä naisena olemisesta ja kenties vanhemmuudesta, oletuksena, että kaikilla naisilla on lapsia. Monikulttuurisessa perheessä pitää luoda omat yhteiset kasvatusperiaatteet, jotka molemmat vanhemmat hyväksyvät. Tässä asiassa ryhmä voisi toimia tukena. Koska maahanmuuttajavanhemmat saattavat tuntea voimattomuutta, kun eivät pysty auttamaan lapsiaan läksyissä kielivaikeuksien takia, yhtenä tavoitteena hankkeella oli auttaa naisia löytämään apua myös kielivaikeuksissa ja uskaltamaan kysyä neuvoa tällaisissakin asioissa.

22 6.2 Uuden toimintamuodon aikaansaaminen Vaikka monilla paikkakunnilla jo järjestetään toimintaa maahanmuuttajille, ei se ole itsestään selvää siellä, mihin ei oteta ns. kiintiöpakolaisia. Koska kohderyhmä on suhteellisen pieni ja hajallaan asuva, on se usein vaikea tavoittaa. Uuden toiminnan aloittaminen edellyttää vetäjiltään paitsi pioneerihenkeä myös rohkeutta mainostaa alkavaa toimintaa. Samalla se vaatii asiaan perehtymistä ja paloa. Karstulassa monikulttuuriset naiset oli pantu merkille, mutta kukaan ei ollut aiemmin rohkaistunut kutsumaan heitä omaan ryhmätoimintaan. Kun ryhmän aloittamisesta alettiin puhua, otettiin ajatus kuitenkin ilolla vastaan: vihdoin joku alkaisi tehdä työtä maahanmuuttajanaisten parissa. Kuinka suuri ryhmästä tulisi, tai haluaisiko kukaan kohderyhmästä osallistua, sitä ei kukaan pystynyt ennalta aavistamaan. Eikä myöskään sitä, tulisiko ryhmästä puolen vuoden, vuoden, vai pidempiaikainen projekti. 6.3 Avioliiton kautta Suomeen tulleiden naisten voimauttaminen Voimaantumisessa keskeisenä ajatuksena on, että se lähtee ihmisestä itsestään. Voimaantuminen on henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi. Tärkeää on kokea olevansa arvostettu ja saada rohkaisua tehdä omia päätöksiä. (Mäntykivi 2005, 15.) Monikulttuurisen naisten vertaistuenryhmän tavoitteena oli mm. ryhmään tulevien naisten voimauttaminen. Vaikka voimaantuminen lähteekin ihmisestä itsestään, eikä voimaa voi ikään kuin antaa toiselle, voidaan voimaantumista kuitenkin yrittää tukea erilaisilla toimenpiteillä, kuten esim. avoimuudella, toimintavapaudella, rohkaisemisella, sekä turvallisuuteen, luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen pyrkimisellä. (Siitonen i.a.) Karstulaan avioliiton kautta muuttaneet naiset ovat olleet hyvin yksin omien kokemustensa kanssa. Kaikkia kokemuksiaan he eivät ole voineet tai halunneet kertoa omille puolisoilleen tai heidän sukulaisilleen. Tällaisen vertaistuenryhmän hyviä puolia on juuri se, että monilla muillakin on ollut samankaltaisia kokemuksia, joten toisten on ollut helppoa ymmärtää esim. kielenymmärtämisen vaikeudet ja sitoutumisen uudenlaiseen kulttuuriin ja perheeseen. Turvallisen ja avoimen ilmapiirin luominen on ollut tärkeää juuri tässä ryhmässä.

23 Ihmisen voimaantumisen ja sisäisen voimantunteen tarve tulee ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun ihmistä estetään tai yritetään estää voimaantumasta. Näin käy usein esimerkiksi vähemmistöjen ollessa kyseessä. Olosuhteet voivat estää joitakin ihmisiä tuntemasta itseään arvokkaaksi. (Siitonen i.a. luku 6) Ihmisen voimaantumisen kannalta on merkittävää, että ihminen voi asettaa itselleen tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Jotta ihminen pystyisi tähän, hän tarvitsee tiettyä voimantunnetta itsessään. Vapaudentunne on myös tärkeä voimaantumisen synnyssä. Esteenä voimaantumiselle voi olla esim. vääränlainen minäkuva, käsitys itsestä. Itsetunto on osa minäkuvaa. (Siitonen i.a.) Ryhmän selvänä tavoitteena onkin ollut naisten itsetunnon kasvattaminen ja rohkaiseminen itsensä toteuttamiseen sekä luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen. Vasta turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä ihminen voi kertoa avoimesti itseään murehduttavista asioista ja henkilökohtaisista toiveista. Se seikka, että molemmat ryhmän vetäjistä ovat naisia, saattoi olla ainoa oikea malli monikulttuurisen naistenryhmän vetopariksi. Miehen läsnä ollessa moni naisista olisi saattanut ujostella omien asioidensa esille tuomisessa. Tämä kannattaa ottaa huomioon ryhmää valmisteltaessa. Kulttuurierot voivat olla tässä asiassa suuret. Monissa maissa naiset ovat tottuneet asioimaan vain naisten kanssa, eikä miehille sovi kertoa kaikkia asioita. Av o i m u u s, t a s a - a r v o j a t u r va l l i s u u s o va t k u i t e n k i n a va i n a s e m a s s a voimaantumisprosessissa. 6.4 Monikulttuurisuuteen perehtyminen Kirjallisuutta monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta löytyy jo useiden paikkakuntien kirjastoista. Internet on myös hyvä tiedonhankinnan lähde. Väestöliitto on julkaissut erityisesti maahanmuuttajille ja monikulttuurisille perheille tarkoitettua materiaalia. Niitä on hyvä tilata ja lukea ennen mahdollisen toiminnan aloittamista. Eri kulttuureista ja uskonnoista tulevien asiakkaiden kohtaaminen saattaa nostaa työntekijässä ja ryhmän vetäjässä paljon emotionaalisia, myönteisiä ja kielteisiä tuntemuksia. Esim. sääliä, pelkoa, uhkaa, epävarmuutta, avuttomuutta, turhautumista, lämpöä, iloa, uuden oppimista ja oivaltamista. Kaikki tämä tekee työstä erityisen

24 raskaan ja kuormittavan. (Arvilommi & Voima, 3.) Lisäksi vaatii voimia, jos ryhmää vetäessään joutuu käyttämään koko ajan eri kieliä tullakseen ymmärretyksi. Monikulttuurisen ryhmän vetäjä tarvitsee myös joustavuutta kyetäkseen ratkaisemaan kulttuurien välisessä kohtaamisessa esiintyviä ongelmia ja konflikteja. (Arvilommi & Voima, 4.) Minttu Räty (2002) jäsentää maahanmuuttajien kanssa työskentelevien ammatillisen kompetenssin seuraavasti: 1. Kulttuurinen sensitiivisyys, mikä pitää sisällään paitsi tietoisuuden omasta kulttuurista, myös näppituntuman asiakkaiden erilaisista kulttuuritaustoista ja erityispiirteistä 2. Kyky kohdata ja kommunikoida kielivaikeuksista, näkemysriidoista ja vaikeista elämäntilanteista huolimatta. (Tämä vaatii myös teoriatietoa maahanmuuttajan elämäntilanteesta) 3. Tietoa maahanmuuttajien palvelujärjestelmästä, että osaa välittää tiedon myös asiakkaalle. Itselläni oli taustalla paitsi lähetyssihteerin tutkinto, myös monikulttuurisuusopinnot Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Niiden tietopohjasta oli hyvä ammentaa monikulttuurisuuteen sukellettaessa. Lähetyssihteeriopinnoista sain tärkeää tietoa eri uskonnoista ja niihin liittyvistä kulttuurieroista ja monikulttuurisuusopinnot avasivat mm. maahanmuuttajalainsäädäntöä tämän päivän Suomesta. Jos esim. tällaista tietopohjaa ei ole, kannattaa näihin asioihin paneutua huolellisesti. Oman paikkakunnan tarjoamista palveluista maahanmuuttajille saa tietoa mm. työvoimatoimistosta ja sosiaalivirastosta. Karstulasta näitä erityispalveluja ei löytynyt.

25 7 HANKKEEN ETENEMINEN Vertaistuenryhmä on hyvä vaihtoehto monikulttuurisille naisille vahvistamaan heidän naisena olemistaan, kotoutumistaan ja mahdollisesti perheenäitinä ja vaimona olemistaan. Sen huomaaminen, että ei ole yksin, vaan muillakin on samankaltaisia tuntemuksia ja kysymyksiä, on merkittävää omalle jaksamiselle. (Alitolppa-Niitamo,ym 2006, 9.) Vaikka ryhmäläisten oma aktiivisuus on ryhmän onnistumisen kannalta tärkeää, on suurin vastuu kuitenkin ryhmän vetäjillä. Vetäjien on tärkeää ottaa selvää maahanmuuttajien tilanteesta paikkakunnalla, tutustua mahdollisiin muihin ryhmiin ja jo olemassa olevaan materiaaliin. Myös eri kulttuurien ja uskontojen tuntemuksesta on hyötyä esim. tarjoilun järjestämisessä. Seuraavaksi kuvaan opinnäytetyössäni Karstulassa aloitetun monikulttuurisen naisten vertaistuenryhmän valmistamisprosessia sen etenemisjärjestyksessä. 7.1 Ryhmä konkretisoituu Monikulttuurinen työ oli ollut pitkään Karstulassa tavoitteissa ja toiveena. Tiedossa oli ollut, että paikkakunnalla on avioliiton kautta Suomeen tulleita naisia, mutta koska kunta ei ota pakolaisia, näiden naisten kotouttamissuunnitelmia ei ole tehty. Karstulan asukasluku oli vuoden 2007 alussa 4739. Näistä ulkomaalaistaustaisia oli 26. Naisia oli 14, miehiä 12. (Karstulan kunta, sosiaalityöntekjä, puhelinkeskustelu 17.9.2007.) Jotkut naisista olivat sopeutuneet hienosti suomalaiseen yhteiskuntaan ja heillä oli jo valmiit turvaverkot ympärillään, mutta kaikkien kohdalla näin ei ollut. Elokuussa 2007 aloitettiin keskustelut monikulttuurisen naistenryhmän perustamiseksi. Mukaan kutsuttiin paitsi kunnan sosiaalitoimen työntekijöitä, myös seurakunnan diakoni. Ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin 12.9.2007. Mukaan suunnitteluun kutsuttiin kunnasta sosiaalitoimen edustaja sekä seurakunnasta diakoni. Kunnan virkailijat eivät halunneet olla mukana ryhmän perustamisessa työtaakkansa sekä kunnan taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. Seurakunnan diakoni halusi myös

26 pysyä taustalla, mutta oli valmis kutsumaan mukaan niitä naisia, keitä työnsä kautta tunsi ja tapasi. Neuvola ja työvoimatoimisto ottivat jakaakseen mainokset ryhmästä myös lähiseudun pienille paikkakunnille. Työvoimatoimisto lupasi myös perustaa kielikurssin, jos saadaan kokoon n. kymmenen hengen ryhmä. Kokouksessa olivat läsnä MLL:sta Hilkka Saarenketo ja opiskelija Ainoleena Erkamaa. Kokouksessa päätettiin, että otetaan yhteyttä Jyväskylän maahanmuuttovirastoon ja kysytään neuvoa. Samoin päätettiin kartoittaa lähiseudulla mahdollisesti kokoontuvat monikulttuuriset ryhmät. Yksi mahdollinen löytyi Vaasasta. Sinne otettiin yhteyttä ja sovittiin tapaamiskäynti. Ryhmää alkoivat koota MLL:n Karstulan yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Saarenketo ja sosionomi-diakoniaopiskelija Ainoleena Erkamaa. Opiskelijan rooli ryhmän kokoamisessa oli suuri, sillä kysymyksessä oli aivan uusi toimintamuoto ja ryhmän jäsenistä ei ollut minkäänlaista rekisteriä valmiina. Onneksi Saarenketo tunsi jo muutaman kohderyhmään sopivan naisen ja näihin oltiin henkilökohtaisesti yhteydessä. 7.2 Tutustumiskäynti Vaasaan Opintomatka Vaasan Monikulttuuristen naisten vertaistuenryhmään antoi uskoa siihen, että ryhmä pystytään kokoamaan myös Karstulassa ja että kysymykset, mitkä olivat mielessä, olivat samankaltaisia kuin Vaasan ryhmän perustajilla. Vaasassa on maahanmuuttajia ja pakolaisia huomattavasti enemmän kuin Karstulassa, joten heidän ryhmätilansa on auki 4 päivänä viikossa. Ryhmän vetäjät totesivat, että yksi ryhmätön päivä viikossa ei riitä, koska he käyvät monen naisen kanssa hoitamassa asioita virastoissa ja kaupoissa. Vaasassa meille kerrottiin heidän toiminnastaan ja näimme suomen kielen kurssin osallistujia. Saimme kannustusta ryhmän perustamiseen ja siihen, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa vetää tällaista ryhmää, vaan ryhmä itse muokkaa toimintaa tarpeistaan käsin.