Tekstit ovat luonnoksia Opetushallituksen sivuilla julkaistavaa tukimateriaalia varten. TTmerkintä viittaa kuvataideopetuksen tavoitteisiin. 1. Marjo Räsänen 2016. Visuaalisen kulttuurin monilukutaito Visuaalisen kulttuurin laaja kenttä Visuaalisella kulttuurilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen tekemiä, pääosin näköaistille suunnattuja tuotteita ja niihin liittyviä toimintoja. Kuvat ovat siis vain osa visuaalisuutta. Luonto on kulttuurinen kohde heti kun ihminen puuttuu siihen jotenkin. Maalaaminen ja jalkapallo-ottelun seuraaminen tietokoneelta ovat molemmat visuaaliseen kulttuuriin liittyviä toimintoja. (Ks. tt4.) Kuvataideopetuksessa visuaalisen kulttuurin kenttää lähdetään tarkastelemaan oppilaiden omista kuvakulttuureista käsin (esim. piirtäminen kotona tai harrastuspiirissä, kännykkäkuvien ottaminen, nettikuvien katsominen). Niistä opetus laajenee oppilaan ympäristön kohteisiin (esim. kesämökin maisema, koulurakennus, oman huoneen esineet, tv-mainokset). Lähiympäristöstä katse suuntautuu koko maailmaan. (Ks. tt9.) Visualisoituneessa kulttuurissamme ympäristön kuvat liittyvät jokaiseen oppiaineeseen. Myös taideteoksia voidaan tutkia kaikissa aineissa, mutta päävastuu taiteen maailmojen käsittelemisestä on kuvataiteella. Taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin raja on häilyvä. Kuvataiteen tunneilla kysytään, millaiset kuvat ovat oppilaiden mielestä taidetta. Opetuksessa pohditaan, miten erilaiset ihmiset määrittelevät taiteen tehtävän eri aikoina, eri paikoissa ja eri yhteyksissä. Vanhemmat voivat esim. kutsua lapsen piirustusta taideteokseksi, vaikka lapsella ei olisikaan ollut taiteellisia tavoitteita. Myös sarjakuvia, mainoksia ja urheilutapahtumia voidaan lähestyä taiteen näkökulmasta. Jokaisella on oikeus omaan taidekäsitykseensä, mutta kuvataiteen tunneilla etsitään perusteluja mielipiteille. (Ks. tt10.) 1. VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO = kyky tulkita ja tuottaa erilaisia visuaalisen kulttuurin tuotteita. Kuvataiteen tunneilla opitaan ymmärtämään erilaisia kuvakulttuureja. Visuaalisen kulttuurin yhteydessä voidaan puhua kolmenlaisista lukutaidoista. Jaottelu pohjautuu erilaisiin tutkimustraditioihin. Kuvataiteen sisältöalueiden tavoin visuaalisen kulttuurin monilukutaidon kolme osa-aluetta lomittuvat toisiinsa. Kuvanlukutaitoa käytetään monesti yleisterminä kaikkien visuaalisen kulttuurin tuotteiden tulkinnassa. Joskus sillä viitataan pelkästään kaksiulotteisiin kuviin, erityisesti taiteeksi kutsuttuihin teoksiin. Luonnonympäristön, rakennusten, esineiden,
vaatteiden jne. yhteydessä puhutaan ympäristönlukutaidosta. Kuvataiteen sisältöjen näkökulmasta medialukutaito on osa laajempaa ympäristönlukutaitoa, mutta se koskee myös taiteeksi kutsuttuja kuvia. Medialukutaidon yhteydessä painotetaan viestin lähettäjän ja välineen merkitystä. Kulttuurinen moninaisuus opetuksen lähtökohtana Kulttuuri-sanalla viitataan erilaisiin ryhmiin, joilla on yhteisiä arvoja ja toimintatapoja. Ne ilmenevät aineellisesti (esim. rakennukset, taideteokset) ja aineettomasti (esim. rituaalit, taiteilijakoulutus). Taiteet heijastavat kulttuurin eri osa-alueita ja vaikuttavat niihin. Kaikissa oppiaineissa opitaan kulttuurista lukutaitoa. Taiteellinen monilukutaito sen osana viittaa eri taidealoilla tapahtuvaan todellisuuden tutkimiseen, jonka tulokset voidaan myös esittää taideteosten muodossa. Visuaalisen kulttuurin monilukutaito tarkoittaa kykyä analysoida, tulkita ja arvottaa eri kulttuuriryhmien silmin havaittavia tuotteita sekä niihin liittyviä toimintoja. Siihen sisältyy myös kyky tuottaa ja käyttää kuvia omassa viestinnässä. Monikulttuurikukka havainnollistaa erilaisten viiteryhmien vaikutusta yksilön kokemuksiin ja toimintatapoihin. Jokainen oppilas muodostaa oman mikrokulttuurinsa, joka muokkautuu vuorovaikutuksessa erilaisten osakulttuurien kanssa. Ne muodostuvat sukupuolen, iän, kielen, kykyjen, sosiaalisen aseman, asuinpaikan, maailmankatsomuksen ja etnisyyden pohjalta. Kuvataiteen opetuksessa pohditaan, mitkä asiat erottavat ja mitkä yhdistävät ihmisiä. Tällöin ihmisiä ei luokitella jonkin ryhmän perusteella vaan mietitään, miten erilaiset ryhmät vaikuttavat meihin. Yksilön kulttuuri-identiteetti muuttuu jatkuvasti ja vaihtelee eri konteksteissa (esim. aika, paikka, vuorovaikutustilanne). Sen muodostumiseen vaikuttavat sekä globaalit ilmiöt että
ympäröivä makrokulttuuri, jonka muokkaamiseen mikrokulttuurit puolestaan osallistuvat. Visuaalinen kulttuuri on keskeinen kulttuuri-identiteettiä rakentava tekijä. (Ks. tt2.) Visuaalisen kulttuurin tuotteet suuntaavat ihmisen havaintoja ja muokkaavat käsitystä maailmasta ja itsestä. Monikulttuurikukan avulla oppilas voi tarkastella visuaalisen kulttuurin vaikutuksia omassa elämässään. Sitä voidaan käyttää välineenä lähestyttäessä niitä arvoja ja näkemyksiä, joita eri osaja alakulttuurit välittävät. Miten eri-ikäiset ihmiset ilmaisevat maailmankatsomustaan pukeutumisen avulla? Mitä rakennukset heijastavat valtasuhteita? Muiden käyttämiä visuaalisia symboleja tutkimalla oppilas omaksuu uusia keinoja, joilla hän voi ilmaista itseään ja vaikuttaa elämäänsä. Kulttuurisen moninaisuuden arvostamista edistetään sekä tarkastelemalla erilaisten ryhmien visuaalista kulttuuria että tutkimalla niihin liittyviä ilmiöitä kuvallisesti. Keskustelu ja erilaisten tuotteiden ja toimintatapojen esittely lisää vuorovaikutusta kulttuuriryhmien välillä. Asioiden lähestyminen toisten olosuhteista käsin luo perustaa ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen. (Ks. tt1.) 2. VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO = kyky tulkita taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin tuotteiden suhdetta tekijän ja katsojan kulttuuri-identiteetteihin. Kuvatulkinta osana arvokeskustelua Samalla tavoin kuin kuvataiteen sisältöalueet lomittuvat toisiinsa, ovat opetuksen tavoitteet päällekkäisiä. Oppilaiden identiteettien rakentumista ja arvojen kehittymistä tuetaan tuottamalla ja tulkitsemalla kuvia. Sanallistamiseen perustuvien menetelmien rinnalla visuaalista kulttuuria tutkitaan tekemällä omia kuvia. Kuvallisen kuva-analyysin avulla oppilas oivaltaa, että tekniikka ja ilmaisukeinot vaikuttavat kuvan sisältöön. Teoksen tarkastelun lisäksi pohditaan sitä, miten tekijän ja vastaanottajan taustat vaikuttavat kuvien havaitsemiseen ja tulkintaan. Oppilaiden kanssa keskustellaan myös taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkityksestä. Kysymystä voidaan käsitellä esim. tekemällä kuvia erilaisista kulttuurisista tapahtumista ja toiminnoista; sellaisia voidaan järjestää itsekin. Tehtävissä tutustutaan myös kulttuurisesti erilaisiin kuvailmaisun tapoihin. Oppilaat voivat soveltaa kuvissaan vaikkapa mosaiikki- tai lasimaalaustekniikkaa tai hyödyntää erilaisten alakulttuurien ilmaisukeinoja.
3. VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO = kyky tulkita taidetta ja muita visuaalisen kulttuurin tuotteita eri näkökulmista ja eri menetelmillä Kuvien tulkinnassa kuten kaikessa muussakin kuvataiteen opetukseen liittyvässä toiminnassa huomioidaan esteettiset, ekologiset ja eettiset arvot. Estetiikkaan liittyvien taide- ja kauneuskäsitysten rinnalla visuaalisen kulttuurin tuotteita käsitellään kestävän kehityksen näkökulmasta. On yhtä tärkeää tarkastella arjen kuvia kuin ns. korkeakulttuurin tuotteita. Molemmat heijastavat erilaisten kulttuuristen ryhmien arvoja ja toimintatapoja. Kuvatulkinta edistää yhtä lailla kuvista nauttimista kuin kriittisen ajattelun kehittymistä. Kuvataiteen tunneilla oppilaat ilmaisevat rakentavasti näkemyksiään erilaisista arvoista. He ymmärtävät, että arvoja voidaan myös muuttaa visuaalisen kulttuurin avulla. Nämä tavoitteet eivät toteudu itsestään, vaan keskustelun ja tehtävänantojen kautta oppilaita kannustetaan miettimään niihin liittyviä kysymyksiä. Heille tarjotaan myös erilaisia kuvallisen vaikuttamisen keinoja. Kun opetuksessa lähdetään liikkeelle oppilaille merkityksellisistä kuvista, he voivat hyödyntää vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä osallistumisessa ja vaikuttamisessa. Tämä voi tarkoittaa esim. koulun käytävillä esiteltäviä mielipidejulisteita tai verkossa julkaistavia kuvia. Oppilaiden kanssa voidaan pohtia sosiaalisen median kuvaston vaikutuksia asenteisiin ja tehdä esim. kulutuskäytäntöjä kritisoivia vastamainoksia. Oma mielipide voidaan ilmaista vaikkapa taidehistoriasta tuttuja teoksia muuntelemalla. Näin oppilas ymmärtää, miten tekijän käyttämät ilmaisukeinot ja kulttuuriset arvot vaikuttavat kuvan tai tuotteen sisältöön. Kun sekä tekijän että vastaanottajan elämä ja ajatukset tuodaan tarkastelutilanteeseen, toimivat kuvat siltana yksilöiden ja kulttuurien välillä. Kun oppilas oppii tarkastelemaan omaa ympäristöään ja nykytaidetta suhteessa erilaisten kulttuuriryhmien eri aikoina tekemiin visuaalisiin tuotteisiin, hänen henkilökohtainen suhteensa taiteeseen ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin syvenee. Visuaalista kulttuuria monilukemassa Monilukutaito-käsite liittyy laajaan tekstikäsitykseen, jonka mukaan kussakin oppiaineessa käsitellään erilaisia tekstejä. Teksteillä tarkoitetaan sanoja, numeroita, kuvia, ääniä, liikkeitä ja niiden yhdistelmiä. Oppilaat tarvitsevat monilukutaitoa osatakseen tulkita näitä tekstejä ympäristössään. Kuvataide avaa todellisuuden ilmiöihin muita tiedonaloja täydentäviä näkökulmia. Kuvataiteella kuten muillakin oppiaineilla on oma kielensä, johon kuuluu erilaisia käsitteitä, symboleja ja toimintatapoja. Oppilaat tottuvat käyttämään arkikielen rinnalla alan käsitteistöä (esim.
sommittelu, valööri, estetiikka). He oppivat myös hallitsemaan erilaisia esitystapoja ja niihin liittyvää käsitteistöä (esim. akvarelli, performanssi, editointi). Kirjoitettuja, tanssittuja ym. tekstejä voidaan tulkita kuvien avulla - toisaalta kuvia voidaan tulkita esim. kirjoitetussa, puhutussa tai audiovisuaalisessa muodossa. Kuvataiteen opetuksessa käytetään matemaattisia symboleita, draamaa, musiikkia ja liikettä. Oppilaita ohjataan ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan kaikkien aistien ja koko kehon avulla. Tiedon hankkimisessa, tuottamisessa, esittämisessä ja arvioinnissa hyödynnetään eri tiedonaloja. Niiden kieliä, menetelmiä ja välineitä yhdistellään ja muokataan. Visuaalisen kulttuurin monilukutaitoa harjoitetaan sekä perinteisessä kuvailmaisussa että monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä. Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa laajoja teemoja tai kysymyksenasetteluja lähestytään eri oppiaineiden näkökulmista. Monilukutaitoon kuuluu myös yhteistyö paikallisten toimijoiden kuten taiteilijoiden, museoiden ja yhdistysten kanssa. (Ks. tt13.) 4. VISUAALISEN KULTTUURIN MONILUKUTAITO = kyky hyödyntää kuvien tulkinnassa erilaisia tiedon hankkimisen ja esittämisen tapoja. Kuvataiteen tunneilla tuotetaan ja tulkitaan erilaisia tekstejä. Tekstejä myös arvotetaan eli tutkitaan keskustellen ja kuvia tehden niihin liittyviä asenteita ja arvostuksia. Tällainen työskentely auttaa oppilaita ymmärtämään kulttuurista moninaisuutta ja rakentamaan omaa identiteettiään. Oppilaiden kanssa käsitellään myös visuaalisen kielen merkitystä oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Oppilaat ymmärtävät, miten esim. visuaaliset mielikuvat ja luonnostelu edistävät oppimista. He pohtivat kuvien roolia vallitsevien arvojen tukemisessa ja niiden vastustamisessa. Kuvallisen median merkitys viestinnässä kuuluu kuvataideopetuksen ydinsisältöihin. (Ks. tt12.) Taideperustainen kuvatulkinta Monilukutaito-käsitteen taustalta löytyvä, multimodaalisuuteen tukeutuva teoria korostaa erilaisten tietämisen tapojen samanarvoisuutta. Modaliteetit (moodit) ovat erilaisia tapoja tutkia ja esittää todellisuutta. Teorian yhteydessä korostetaan moniaistisuutta, monikielisyyttä ja monialaisuutta. Taiteiden avulla tapahtuvaa todellisuuden tutkimista ja sen tulosten esittämistä pidetään yhtä tärkeänä kuin muita oppimisen muotoja. Käsitys taiteesta tietämisen muotona luo pohjaa taideperustaisen tulkinnan käsitteelle. Sillä tarkoitetaan omalle taiteelliselle toiminnalle perustuvaa
taideteosten analysointia ja tulkinnan tulosten työstämistä uusiksi teoksiksi. Taideperustaisessa tulkinnassa hyödynnetään eri modaliteettien tarjoamia näkökulmia ja toimintatapoja. Lähestymistapaa käytetään usein taiteidenvälisissä projekteissa, mutta se sopii kaikkiin oppiaineisiin. Kuvataiteen opetuksessa kuvien tuottamista ja tulkintaa ei eroteta toisistaan, vaan ne ovat rinnakkaisia toimintoja, jotka tukevat toisiaan. Oppilaiden kanssa keskustellaan visuaalisen kulttuurin tuottamiseen, välittämiseen ja vastaanottamiseen liittyvistä kysymyksistä. Nämäkin asiat havainnollistuvat parhaiten tekemällä omia kuvia. Niiden avulla oppilas voi testata vaikkapa sitä, miten eri tavoin vastaanottaja kokee maalaamalla tai digitaalisesti ilmaistun kuvasisällön. Hän voi tutkia viestintäkanavien välisiä eroja vertailemalla esim. sosiaalisessa mediassa ja perhepiirissä jaettuja kuvia. (Ks. tt7, tt18, tt20 ja tt22.) Taideperustaisessa tulkinnassa kuvan herättämiä havaintoja, kokemuksia ja ajatuksia tutkitaan kuvallisen työskentelyn lisäksi myös draaman, liikkeen ja musiikin keinoilla. Kuvia lähestytään kaikkien aistien ja tekstityyppien avulla (intertekstuaalisuus). Tulkinnan tulokset kootaan uudeksi kuvaksi tai ne ilmaistaan laulun tai tanssin muodossa. Taideperusteisessa tulkinnassa aiempia kuvallisia tekstejä (taideteoksia, mainoksia jne.) kierrätetään esim. muuttamalla niiden tekniikkaa ja ilmaisukeinoja. Kuvan yksityiskohtia voidaan korostaa ja poistaa tai sen sisältö voidaan muuttaa päinvastaiseksi (esim. vastamainokset). Tulkinnassa hyödynnetään myös narratiivisuutta. Tämä tarkoittaa, että kuvista etsitään tekijään ja hänen kulttuuriseen taustaansa sekä kuvan sisältöön liittyviä tarinoita. Nämä tarinat voidaan muuntaa eri taidealojen tuotteiksi. Kirjallisuus: Dervin, F. & Keihäs, L. 2013. Johdanto uuteen kulttuurienväliseen viestintään ja kasvatukseen. Jyväskylä: Suomen Kasvatustieteellinen Seura ry. Harmanen, M. & Hartikainen, M. (toim.) 2017. Monilukutaidot. Helsinki: Opetushallitus. Kaartinen, T. (toim.) 2015. Monilukutaito kaikki kaikessa. Tampere: Tampereen yliopiston normaalikoulu. http://tampub.uta.fi/handle/10024/98047 Räsänen, M. 2000. Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja. Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja. Räsänen, M. 2015. Visuaalisen kulttuurin monilukukirja. Helsinki: Aalto-yliopiston julkaisusarja.
2. Marjo Räsänen 2016. Visuaalinen kulttuuri perinteiden välittäjänä ja uudistajana Kulttuuriperinnön moninaisuus Kulttuuri-sana tuo monien mieleen ns. korkeakulttuurin ja taiteet. Latinankielisen cultura-sanan alkuperäinen merkitys on kuitenkin viljely. Ihmisen paikoilleen asettumisen myötä on syntynyt ryhmiä, joilla on yhteisiä arvoja ja toimintatapoja. Kulttuurilla viitataan usein asuinpaikkaan, uskontoon, kieleen tai etnisyyteen. Nykyisin on yleistynyt käytäntö, joka korostaa jokaisen yksilön kulttuurista moninaisuutta: kulttuuri-identiteetti muodostuu näiden lisäksi myös sukupuolen, iän, kykyjen ja sosiaalisen aseman pohjalta. Kuvataiteen opetus perustuu erilaisten kulttuuristen arvojen, toimintatapojen ja perinteiden kunnioittamiseen. Kulttuuriperintöä lähestytään maailmanlaajuisesti, kansallisesti, paikallisesti ja oppilaan kulttuurisen taustan näkökulmasta. Suomalaisen kulttuuriperinnön käsittelyssä painotetaan kulttuurisen vuorovaikutuksen merkitystä. Tarkastelun kohteena ovat yhtä lailla maahamme muualta muuttaneiden ryhmien kuin muiden kulttuuristen vähemmistöjen perinteet. Oppilasta kannustetaan omien kulttuuristen ja katsomuksellisten juurien tuntemiseen ja arvostamiseen. (Ks. tt3 ja tt5.) Kulttuuriperintöopetus liittyy kaikkiin kulttuurista moninaisuutta havainnollistavan monikulttuurikukan ulottuvuuksiin. Kuvataiteen tunneilla keskustellaan ja tutkitaan kuvallisesti erilaisten ryhmien visuaaliseen kulttuuriin liittyviä perinteitä ja niiden vaikutusta kulttuuri-identiteetin kehittymiseen. Ymmärrys kulttuuri-identiteetin monimuotoisuudesta lisääntyy, kun opetuksessa käsitellään oppilaiden lähiympäristössä elävien ihmisten erilaisia perinteitä. Perheiden arkea ja juhlaa tutkimalla voidaan ymmärtää eri kulttuuriryhmien sukupolvelta toiselle siirtyneitä asenteita ja arvoja. Kulttuuriperintöopetus antaa välineitä identiteettien rakentumiseen, sillä siinä muita kulttuureja peilataan omaan kulttuuriin ja mietitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Kulttuuriperinnön identiteettiä muodostava voima liittyy vahvasti tunteisiin. Oppilaiden erilaisten taustojen kunnioittaminen on siksi tärkeää kuvataiteen opetuksessa. Eri kulttuuriryhmien kasvatustraditiot ja erilaiset oppimistyylit tulisi huomioida opetuskäytännöissä. Kuvataiteen tunneilla käytetyt multimodaaliset lähestymistavat tarjoavat vaihtoehtoisia tiedon hankkimisen ja esittämisen muotoja. Opetuksessa käytetään yksilöllisiä menetelmiä ja ryhmätyötä. Oppilaat saavat tutustua itselleen vieraisiin työtapoihin ja välineisiin sekä oppivat niihin liittyviä käsitteitä. Kuvataiteessa kulttuuriperinnön moninaisuus huomioidaan myös siten, että opetuksen sisältöjä etsitään länsimaisten valtakulttuurien lisäksi niiden ulkopuolisista vähemmistökulttuureista. Kun oppiminen ymmärretään kulttuuriin kasvamisena ja osallisuutena, opetuksen keskiöön nousee identiteettien rakentuminen ja yhteisössä toimiminen. Kulttuuriperinnön lukutaito Kuvataiteen tunneilla tutustutaan aineelliseen ja aineettomaan visuaaliseen kulttuuriperintöön meillä ja muualla. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. uskonnolliset rituaalit ja juhlat; niissä käytetyt koristeet ja asut edustavat aineellista kulttuuriperintöä. Sosiaalisiin tapahtumiin kuten häihin ja hautajaisiin liittyy monia visuaalisia sääntöjä (esim. tilajärjestely, valaistus, osallistujien paikat).
Seremonioita myös dokumentoidaan kuvallisesti. Kuvataiteessa tutustutaan erilaisten yhteisöjen tärkeitä tapahtumia ja paikkoja kuvaaviin taideteoksiin. Oppilaiden kotivideot ja perhealbumien kuvastot ovat yhtä tärkeitä tarkastelun kohteita. Juhlien ja kulttuurisesti merkittävien kohteiden rinnalla opetuksessa tarkastellaan ihmisten arkea. Esineitä ja muita aineellisen perinnön tuotteita lähestytään aineettoman perinnön muistin paikkoina. Kuvataiteen tunneilla kodin ja julkisten tilojen rakennuksia, esineitä ja muita visuaalisia tuotteita taltioidaan mm. valokuvaamalla ja piirtämällä. Kuvataiteessa käsitellään kansanperinteen ja taiteen suhdetta. Miten ja ketkä määrittelevät eri aikoina jonkin tuotteen tai ilmiön taiteeksi mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kansantaiteesta? Miten perinteisiä taitoja välittävä käsityöläinen ja taiteilija eroavat toisistaan? Oppilaiden kanssa keskustellaan kulttuuriperintöön liittyvistä käytännöllisistä ja kauneusarvoista. Opetuksessa tutkitaan nykymuotoilun ja arkkitehtuurin taustalta löytyviä materiaaleihin, tekniikoihin ja muotokieleen liittyviä perinteitä. Taidehistoria ja kulttuuriperintöopetus liittyvät kuvataiteessa kiinteästi toisiinsa. Kulttuurinen ymmärrys lisääntyy, kun taideteoksia ja muuta visuaalista kulttuuriperinnettä tarkastellaan kontekstuaalisesti, ajallisessa ja sosiaalisessa yhteydessään. Valmius kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja muokkaamiseen pohjautuu kykyyn havaita ja tulkita kulttuurisia arvoja. Tämä edellyttää kulttuurin lukutaitoa sekä ymmärrystä kulttuurin merkityksestä ja moninaisuudesta. Nämä taidot kytkeytyvät kulttuuri-identiteetin rakentumiseen ja mahdollisuuteen tuntea itsensä osaksi ympäröivää kulttuuriperintöä. Kulttuuriseen lukutaitoon tähtäävä tulkinta sisältää pohdintaa siitä, miten erilaiset arvot ja uskomukset näkyvät ympäristössä. Keskustelun rinnalla kulttuuriperintöä tarkastellaan kuvallisten tehtävien avulla. Erilaisten ryhmien kulttuuriperintöön tutustuminen voi alkaa esim. käyttämällä niiden tuotteita malleina harjoiteltaessa havaintopiirustusta ja eri tekniikoita. Oppilaat voivat käsitellä erilaisia kulttuurikohteita ja niihin liittyviä toimintoja sarjakuvan tai videon avulla. Kuvataiteessa kulttuuriperinnön ymmärrys on osa ympäristö- ja medialukutaitoa. Kulttuurinlukutaitoa edistetään tarkastelemalla median vaikutusta ympäristön viestien vastaanottamiseen. Miten voimme ymmärtää alkuperäiskansojen sukupolvelta toiselle siirtyviä hiekkamaalauksia, jotka hävitetään heti rituaalin jälkeen? Miten saadaan tietoa performansseista, joita ei ole taltioitu? Hautamaalaukset, arjen esineet ja Hollywood-spektaakkelit välittävät toisistaan poikkeavan käsityksen muinaisesta Egyptistä. Kuvataiteessa kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja tarkastellaan myös valtavirrasta poikkeavien ryhmien perinteitä. Opetuksessa voidaan käsitellä yhtä hyvin saamelaisten perinteiden ilmenemistä tämän päivän arjessa kuin tatuointia eri vähemmistöjen ilmaisumuotona. Median roolia kulttuurin muokkaajana havainnollistetaan käyttämällä erilaisia viestintäkanavia omien näkemysten ilmaisemiseen. Elävä kulttuuriperintö Visuaalisen kulttuurin tuotteet välittävät tietoa ja kertovat tarinoita ihmisten elämästä. Kuvat, esineet, vaatteet ja rakennukset välittävät perinteitä, joista osa jatkaa elämäänsä sukupolvesta toiseen siirtyvinä traditioina. Ne sitovat yksilön ryhmään. Perinteen ja traditioiden huomioiminen kuvataiteessa ei tarkoita eri kansallisuuksien alkuperän etsimistä. Opetuksessa
vältetään myös kulttuurivähemmistöjen ja ajallisesti tai maantieteellisesti etäisten kulttuurien eksotisoimista. Stereotyyppinen ajattelu vähenee, kun perinteitä käsiteltäessä kerrotaan, mitkä niistä kuuluvat menneisyyteen ja mikä on nykyhetken tilanne. Vertailun avulla oppilaat ymmärtävät, millaiseen perinteisiin nykypäivän traditiot pohjautuvat ja miten ne heijastuvat visuaalisessa kulttuurissa. Kuvataiteessa menneisyyden ja nykyisyyden tutkiminen nivoutuvat toisiinsa ja opitun avulla suuntaudutaan tulevaisuuteen. Oppilaat tulevat tietoisiksi nykypäivän yhteydestä historiaan pohtimalla, mikä siinä on säilyttämisen ja kehittämisen arvoista. Keskustelun rinnalla heille tarjotaan kuvallisia keinoja välittää ja muokata kulttuuria sekä luoda uusia perinteitä. Tehtävissä käsitellään myös kulttuuriperinnön roolia kestävän elämäntavan edistämisessä. Oppilaat voivat esim. kertoa kuvallisesti jonkin esineen elämäkerran ja suunnitella sen uusiokäyttöä. Tehtävien arvioinnissa pohditaan, millaisia esteettisiä, eettisiä ja ekologisia ulottuvuuksia esineen tarinaan sisältyy. (Ks. tt6.) Kuvataiteessa kulttuuriperintöopetukseen liittyvää toimintaa järjestetään myös koulun ulkopuolisissa kohteissa kuten museoissa ja muissa kulttuurikohteissa. Jos vierailukäyntejä on vaikea järjestää, voidaan kulttuuriperintöön perehtyä verkkosivujen välityksellä. Niiden avulla oppilaat voivat vierailla kuuluisissa museoissa ja kaukaisissa maailmanperintökohteissa. Erilaisten viiteryhmien perinteitä voidaan tutkia myös lähiympäristön yhteisöjen julkisissa tiloissa kuten kirkoissa ja työpaikoilla. Toteutetaanpa kulttuuriperintöopetusta koulussa tai sen ulkopuolella, on hyvä lähteä liikkeelle oppilaiden arkeen liittyvistä kuvista ja esineistä. Lasten kouluun tuomia esineitä voidaan verrata historiallista aineistoa esittäviin kuviin. Museovierailun yhteydessä asetelma voidaan kääntää toisin päin niin, että oppilaat vertailevat arkiesineidensä kuvia museoesineisiin. (Ks. tt14.) Vaikka kuvataiteessa lähdetään liikkeelle oppilaan omasta kulttuuriperinnöstä, on siinä viime kädessä kyse kasvamisesta maailmankansalaisuuteen. Kulttuuri-identiteetti on alati muuttuva eikä se ole sidoksissa kansallisuuteen. Kun kulttuuriperintöopetuksella tuetaan maahamme muualta muuttaneiden oppilaiden kotoutumista, heitä kannustetaan oman yhteisönsä perinteiden säilyttämiseen. Oppilaita pyydetään kertomaan kuvallisesti perinteistään ja heille tarjotaan välineitä yhdenvertaiseen osallistumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä voi tapahtua esim. erilaisten visuaalisten projektien muodossa. Kuvataiteen opetuksessa huomioidaan sekä oppilaiden kotikulttuurien perinteet että niihin vaikuttavat globaalit tekijät. Kuvataide edistää glokaalia ajattelua, johon kuuluu tietoisuus paikallisuuden, kulttuuristen erityispiirteiden ja globaalien vaikutusten välisistä suhteista. Näiden tekijöiden vaikutuksia kulttuuriperintöön tutkitaan sanallisesti ja kuvallisesti. Oppilaille tarjotaan myös valmiuksia muokata perinteitä niin että ne tukevat kestävän kehityksen tavoitteita. Kirjallisuus: Elo, P. & Järnefelt, H. & Linnanmäki, S. & Melanko, K. (toim.) 2000. Esine elää. Helsinki: Museovirasto ja Opetushallitus. Harmanen, M. & Hartikainen, M. (toim.) 2017. Monilukutaidot. Helsinki: Opetushallitus.
Laine, M. (toim.) 2014. Kulttuuri-identiteetti & kasvatus. Kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena. Helsinki: Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi Lämsä, H. (toim.) 2005. Aikapolku tehtävänä kulttuuriperintö. Helsinki: Suomen museoliitto ja Suomen Tammi. Räsänen, M. 2015. Visuaalisen kulttuurin monilukukirja. Helsinki: Aalto-yliopiston julkaisusarja. Venäläinen, P. (toim.) 2008. Kulttuuriperintö ja oppiminen. Helsinki: Suomen museoliitto ja Suomen Tammi. http://kulttuurikasvatussuunnitelma.fi/#1443440975903-06a2d53a-3f25 3. Marjo Räsänen 2016. Ilmiöoppiminen ja kuvataide Ilmiömäinen ilmiömäistä ilmiömäisesti Ilmiö on aistein havaittava, mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma. Myös ihmisen sisäiseen todellisuuteen ja tunteisiin liittyvät kokemukset ovat ilmiöitä. Ilmiöoppimisen lähikäsitteitä ovat esim. integraatio, kokonaisuus, aihe ja teema; myös termejä ilmiökeskeisyys, - pohjaisuus tai -perustaisuus käytetään. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 ilmiöoppiminen kytkeytyy laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin ja toimintakulttuuria ohjaaviin periaatteisiin. Temaattisen, ilmiöpohjaisen työskentelyn avulla pyritään rikkomaan oppiainerajoja ja eheyttämään oppimista. Ilmiöitä voidaan lähestyä myös kysymyksenasettelun tai ongelman näkökulmasta. Ilmiöoppimista toteutetaan yksittäisten oppiaineiden sisällä ja niiden välillä. Kuvataiteella on perinteisesti ollut tärkeä rooli erilaisten toiminnallisten aktiviteettien kuten teemapäivien, tapahtumien, opintokäyntien ja leirikoulujen järjestämisessä. Ilmiöoppiminen ei kuitenkaan saisi jäädä erilaisten tempausten tai taidepläjäysten varaan, vaan siinä pyritään pitempikestoisiin kokonaisuuksiin. Varsinaisesta ilmiöoppimisesta puhutaan silloin, kun opetukseen osallistuu useita oppiaineita ja se toteutetaan pidempänä, joskus lukuvuodenkin kestävänä ajanjaksona. Tällaiset integroidut oppimiskokonaisuudet tarjoavat oppilaille mahdollisuuden työskennellä monipuolisesti ja pitkäjänteisesti. Opetus voi tapahtua rinnastamalla eli opiskelemalla jotain teemaa kuvataiteen lisäksi samanaikaisesti muissakin oppiaineessa. Opetus voidaan myös jaksottaa niin että teemaa käsitellään peräkkäin eri aineissa. Oppilas osallistuu perusopetuksen jokaisella vuosiluokalla ainakin yhteen kolmen tai useamman aineen yhteiseen monialaiseen oppimiskokonaisuuteen. Kokonaisuuksien sisällöt päätetään paikallisessa opetussuunnitelmassa ja ne täsmennetään koulukohtaisesti. Oppimiskokonaisuudessa samaa ilmiötä käsitellään eri näkökulmista tai toteutetaan isompi oppilastyö useiden oppiaineiden yhteistyönä. Opettajat voivat valita käsiteltävän teeman, mutta varsinaisessa ilmiöoppimisessa työskentely perustuu oppilaiden ideoille. Ilmiöitä tarkastellaan niiden aidoissa konteksteissa ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opiskellaan tiedonalojen rajat ylittäen. Ilmiöoppiminen sivuaa kokonaisoppimista, tutkivaa oppimista ja projektioppimista. Sen yhteydessä painotetaan tiimityöskentelyä ja vaihtelevia oppimisympäristöjä.
Ilmiöpohjaisessa työskentelyssä jotain oppilaiden elämismaailmoihin liittyvää kysymystä tai teemaa lähestytään erilaisin tutkivan oppimisen menetelmin. Oppiminen on multimodaalista niin, että siinä hyödynnetään eri tiedonalojen menetelmiä, käsitteitä ja symboleja. Erilaisia tietämisen tapoja yhdistelevä työskentely ja yksilöllisten erojen huomioiminen on itsestään selvä lähestymistapa taiteessa. Taiteet perustuvat kysymysten tekemiseen, mutta lopullisten vastausten sijaan niissä etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kuvia tekemällä ja tulkitsemalla oppilaat tutkivat elämäänsä ja ympäristöönsä liittyviä merkityksiä ja toimintamalleja. Parhaimmillaan tieteen ja taiteen näkökulmat yhdistyvät ilmiöopiskelussa. Ilmiöoppimisen työtapoja Ilmiöoppimisen lähtökohtana on oppilaiden arki, josta opetus laajenee globaalille tasolle (ks. kuvio). Kuvataiteen tunneilla lähdetään liikkeelle oppilaiden omista kokemuksista. Sisäisen tai ulkoisen todellisuuden herättämistä havainnoista, tunteista ja ajatuksista keskustellaan ja niiden pohjalta tehdään kuvia sekä muita esityksiä. Oppilas purkaa tarkasteltavaan ilmiöön liittyviä ennakkokäsityksiään esim. draaman, maalauksen tai runon avulla. Ilmiöön liittyviä uusia tietoja etsitään verbaalisen, numeraalisen, visuaalisen, auditiivisen ja kinesteettisen tutkimisen avulla. Kaikkia näitä, monilukutaitoon liittyviä lähestymistapoja käytetään sekä kuvataiteen että muiden oppiaineiden tunneilla. Ilmiöperustaisessa työskentelyssä tähdätään tietojen soveltamiseen niin, että niitä käytetään jonkin uuden tuotteen aikaan saamisessa. Kuvataiteen keinoja käytetään niin tiedon hankintaan kuin oppimistulosten havainnollistamiseenkin. Tämä voi tarkoittaa yhtä hyvin posterin kokoamista, elokuvaa kuin esineen suunnittelua. Työskentely voi johtaa myös lähiympäristön visuaalisen ilmeen parantamiseen. Kuvataiteen tunneilla tapahtuva ilmiöopiskelu perustuu yhteistyöhön. Oppilaiden osallisuutta vahvistetaan ottamalla heidät mukaan suunnitteluun. Tiedonhankinta ja tulosten esittäminen tehdään yhdessä. Projektien toteuttamisessa hyödynnetään paikallisia mahdollisuuksia ja tehdään yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Kuvataide auttaa oppilaita hahmottamaan opiskeltavien ilmiöiden merkitystä niin oman elämän kuin koko ihmiskunnan kannalta. Ilmiöoppiminen auttaa oppilaita ymmärtämään asioiden välisiä suhteita ja keskinäisiä riippuvuuksia. Se tarjoaa aineksia maailmankuvan jäsentämiseen ja laajentamiseen.
Kuva on luonteva lähtökohta etsittäessä laajempaan temaattiseen kokonaisuuteen liittyviä osateemoja ja ilmiöitä. Työskentely voi alkaa assosioimalla vapaasti kuvataiteen eri sisältöalueiden pohjalta (itse otetut kuvat, esineet, rakennukset, mainokset, taideteokset jne.). Aivoriihen pohjalta tehtyjen miellekarttojen pohjalta käynnistetään kuvallinen työskentely, jossa oppilaat tutkivat yhtä tai useampaa teemaan liittyvää ilmiötä. Ilmiöoppimista voidaan soveltaa myös kuvataideoppiaineen sisällä niin että teemoja etsitään joko ajankohtaisista ilmiöistä, oppilaiden arjesta tai oppiaineen tavoitteista (ks. kuvio). Kun ilmiöoppimista toteutetaan oppiainelähtöisesti, tutkitaan johonkin kuvataiteen sisältöalueeseen tai tavoitteeseen liittyvää teemaa. Ympäristön kuvakulttuurit on luonteva, eri oppiaineiden näkökulmia hyödyntävä sisältöalue. Esimerkiksi kotiseudun luontoa ja rakennettua ympäristöä voidaan tutkia piirtämällä ja valokuvaamalla. Sitä voidaan dokumentoida videoimalla, haastattelemalla, tietokirjoihin tutustumalla jne. Oppilaiden lähiympäristöä koskevista aiheista (esim. kulttuurikohteet, liikkuminen, turvallisuus) voidaan siirtyä tarkastelemaan globaaleja kysymyksiä kuten ilmastonmuutosta tai kestävää kehitystä. Ilmiöoppiminen sopii hyvin taidehistorian opetukseen; tällöin tutustutaan aikakausien ja tyylien sijaan erilaisiin taiteen maailmoihin liittyviin teemoihin (esim. taiteen, yhteiskunnan ja uskontojen suhde, taide ja teknologia, taiteilijan asema). Kulttuurin visualisoitumista voidaan lähestyä teemana, johon liittyviä ilmiöitä tarkastellaan kuvataiteen lisäksi myös muiden oppiaineiden tunneilla. Kaikilla tieteenaloilla käytetään kuvia ja siksi erilaisten kuvatyyppien tarkastelu kuuluu jokaiseen oppiaineiseen. Ilmiöoppimisessa voidaan hyödyntää esim. taulukkoja ja karttoja. Oppilaat voivat tutkia, miten valokuvia ja taideteoksia käytetään havainnollistamaan historiallisia tapahtumia. Millaisia vaikuttamisen keinoja näihin kuviin liittyy? Kuvataiteessa työskentely tapahtuu aina kahdella tasolla: itse kuvia tekemällä ja toisten tekemiä kuvia tarkastelemalla. Tutkimisen tulokset myös esitetään kuvallisesti.
Monialaisuudesta monikulttuurisuuteen Ilmiökeskeinen oppiminen edustaa kokonaisvaltaista kasvatusnäkemystä. Monikulttuurisuus ja monilukutaito kietoutuvat siinä toisiinsa. (Ks. kuvio.) Kuvataiteen opetuksessa huomioidaan oppijan kulttuurinen moninaisuus ja oppimisprosessin monimuotoisuus. Visuaalisen kulttuurin laajaan kenttään ja multimodaalisuuteen pohjautuvassa ilmiöoppimisessa korostetaan erilaisten tutkimisen ja esittämisen tapojen rinnakkaisuutta. (Ks. tukimateriaali Visuaalisen kulttuurin monilukutaito.) Monitieteisyyden ja -taiteisuuden lisäksi ilmiöoppimisessa huomioidaan kulttuurinen moninaisuus. Oppilaan kulttuuri-identiteettiä muokkaavat osakulttuurit vaikuttavat hänen tapaansa havaita, ajatella, tutkia ja ilmaista. Kulttuurinen moninaisuus olisi huomioitava sekä ilmiöoppimisen kohteita että muotoja suunniteltaessa. Tällöin kysytään, millaisia ilmiöitä, kuvia ja muita tekstejä valitaan tutkittavaksi ja millaisia tuotetaan. Kulttuurisen moninaisuuden näkökulma tulisi olla mukana myös oppimistyylien ja -tapojen valinnassa siten, että tehtävissä huomioidaan oppilaiden taustat ja eri kulttuuriryhmille ominaiset tavat oppia. Kulttuuri-identiteetti tai jokin sen osa-alue voi itsessään olla kuvataiteessa tutkittava ilmiö. Ymmärrystä yksilöön vaikuttavista viiteryhmistä voidaan edistää keskittymällä kuhunkin monikulttuurikukan terälehteen erikseen. On tärkeää huomioida, että jokainen terälehti on yhteydessä muihin. Esim. asuinpaikka ilmiönä sisältää oppilaiden koko elinpiirin kodista ja maanosasta mahdolliseen aiempaan kotimaahan. Opetuksessa kysytään, miten kulttuuri-identiteetin eri ulottuvuudet vaikuttavat asumiseen ja miten niitä ilmaistaan visuaalisesti. Näkyykö ikäryhmä, sukupuoli ja sosiaaliryhmä asumisessa? Miten asumisessa huomioidaan ihmisten erilaiset kyvyt kuten näkövammaisten erityistarpeet? Ilmeneekö kieli, maailmankatsomus tai etninen tausta asumismuodoissa? Miten suunnittelijan kulttuuri-identiteetti heijastuu rakennuksessa, ostoskeskuksessa tai puistossa? Miten oppilaan kulttuuri-identiteetti vaikuttaa tapaan, jolla hän havaitsee, tulkitsee ja arvottaa asuinympäristöään? Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvien ilmiöiden tarkastelu edellyttää, että oppilas ymmärtää oman monikulttuurisuutensa. Kuulumista eri viiteryhmiin voidaan havainnollistaa esim. oppilaiden
kodistaan, lähiympäristöstään ja harrastuksistaan ottamien kuvien avulla. Niistä koottu kollaasimainen omakuva tai ryhmäkuva avaa silmiä laajempien kulttuuristen kysymysten käsittelyyn. Omaan elämään liittyvät kuvat nostavat esiin myös erilaisten visuaalisen kulttuurin tuotteiden ja symbolien merkityksen identiteettien rakentumisessa. Itselle tärkeiden kuvien avulla on luontevaa kertoa omista ajatuksista ja arvoista. Niiden pohjalta voidaan siirtyä tarkastelemaan kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä laajempia ilmiöitä kuten ihmissuhteita ja valtarakenteita. Ilmiöoppimisen tavoitteena on auttaa oppilaita ymmärtämään itseään ja muita sekä tarjota välineitä vaikuttaa omaan lähiympäristöön ja maailmaan. Kirjallisuus: Cantell, H. (toim.) 2014. Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Jyväskylä: PS-kustannus. Harmanen, M. & Hartikainen, M. (toim.) 2017. Monilukutaidot. Helsinki: Opetushallitus. Rongas, A. & Laaksonen, R. (toim.) 2014. Ilmiöopas. Kokemuksia ilmiöopettamisesta opettajilta toisille. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki. https://sites.google.com/site/ilmioopas Ruuskanen, R. (toim.) 2015. Miten tutkin? Taide tiedon lähteenä. Helsinki: AV-arkki. www.av-arkki.fi/edu Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu. Räsänen, M. 2015. Visuaalisen kulttuurin monilukukirja. Helsinki: Aalto-yliopiston julkaisusarja.