Pelto-ohdakkeen torjunta luomuviljelyssä Pelto-ohdake on yksi haasteellisimmista juuririkkakasveista, mutta huolella mietitty strategia, joka on mukautettu ohdakkeen biologiaan sekä tilan tarpeisiin ja olosuhteisiin, voi antaa hyviä tuloksia. Viljelykierron, viljelykasvien ja mekaanisten torjuntamenetelmien valinta ovat tärkeitä osasia peltoohdakkeen onnistuneessa torjunnassa. Pelto-ohdakkeella on vahva juuristo Pelto-ohdake on monivuotinen kasvi, jolla on syvä ja haaroittuva juuristo. Pystysuuntaiset juuret voivat kasvaa jopa pohjaveden syvyyteen, mutta pääosin juurakko on 15 30 cm syvyydellä. Vaakasuuntaiset juuret voivat kasvaa pellonmyötäisesti useita metrejä kasvukauden aikana hyvin perustuneesta kasvista. Keväällä vaakasuuntaisista juurista työntyy myös uusia versoja maanpinnalle. Näiden versojen määrään vaikuttaa ennen kaikkea lämpötila: ohdake ei kasva alle 5 C, mutta kasvu lisääntyy selkeästi lämpötilan ylittäessä 8 C. Pelto-ohdake kukkii heinä elokuussa. Siemenet leviävät tuulen mukana kukinnosta, josta ne leviävät yleensä noin 10 20 m säteelle. Siemen itää koko kasvukauden ajan, mutta on huipussaan keväällä ja saavuttaa toisen, hiukan matalamman huipun syksyllä. Siemenet selviävät maassa yleensä enintään vuoden. Niin siemenistä itäneet kuin juurista versoneet kasvit ovat herkkiä varjostukselle ja kehittyvät parhaiten harvassa kasvustossa, jossa on runsaasti valoa saatavilla. Kukkimista, ja sitä kautta siementen kautta tapahtuvaa leviämistä, on hyvä välttää, vaikka peltoohdake leviääkin pääasiassa juurakkonsa avulla. Ohdakkeen juuret kestävät kuivumista jopa 5 20 % alkuperäisestä vesipitoisuudestaan ja voivat yhä tuottaa uusia versoja. Jopa pienet juurakon osat (2 cm) voivat tuottaa uusia versoja, mikä antaa mahdollisuuden nopeaan kasvuun ja kilpailukykyyn heti kasvukauden alkaessa. Uusien versojen määrän ja tuotannon kannalta merkittävin on kuitenkin vakiintunut ja yhtenäinen juurakko. Uusi juurakon osasta muodostunut kasvi voi alkaa rakentaa omaa juurakkoaan noin kahden kuukauden jälkeen. Pelto-ohdake kasvaa läikittäin, ja uudet läikät muodostuvat usein juuren palasesta tai vaakasuuntaisesta juuresta versoneesta kasvista. Ohdakeläikässä juurakkoa muodostuu eri syvyyksille, minkä seurauksena uusia versoja ilmestyy maanpinnalle pitkällä aikavälillä. Uusia versoja muodostuu läpi vuoden lämpötilan ollessa yli 5 C. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei pelto-ohdakkeella ole syksyn lepokautta, kuten esimerkiksi valvateilla ja leskenlehdellä. Kompensaatiopiste pelto-ohdakkeen versolle on ennen 5 lehden vaihetta Kasvi kuluttaa ravinnevarastonsa uusien versojen muodostamiseen kompensaatiopisteeseen saakka, jolloin uusia varastoja alkaa taas kertymään juuriin. Meneillään oleva tutkimus osoittaa, että pelto-ohdakkeen kompensaatiopiste on ennen 5 lehden vaihetta (yli 5 cm pituiset lehdet lasketaan lehdiksi). Kompensaatiopistettä arvioitaessa on parasta katsoa suurimpia versoja. Pelot-ohdakkeen torjunta on hyvä suorittaa kompensaatiopisteen aikaan, koska tällöin se on juuri käyttänyt juurakkonsa ravinnevarastot tyhjiksi ja uusien varastojen kerryttäminen keskeytyy.
Kilpailu viljelykasvin kanssa rajoittaa juurakon kasvua. Kesannolla oleva pelto tulisi tämän vuoksi työstää aikaisemmin verrattuna esimerkiksi viljakasvustossa tehtävään rivimurskaukseen tai nurmen korjuuseen, jolloin viljelykasvi toimii hyvänä vastuksena ohdakkeelle. Viljele kilpailukykyisiä kasveja Pelto-ohdake on herkkä varjostukselle eikä voi kehittyä viljelykasvin saadessa yliotteen. Ohdakkeen kanssa kilpaillessa seuraavat ominaisuudet ovat hyödyllisiä: Aikainen kasvu keväällä (Esim. syysrapsi, syysviljat, vakiintuneet nurmet, viherrehu) Vahva juurakko, joka voi kilpailla vedestä ja ravinteista (Esim. tiheä ja aikainen nurmi, syysviljat) Peittävä kasvutapa (Kaura parempi kuin ohra, ruis parempi kuin vehnä, apila parempi kuin heinä, herneet riskikasveja) Hyvä ravinteiden saatavuus voimakkaan varrenkehityksen aikaansaamiseksi Rakenna vahva kierto valitsemalla kasveja ja niiden yhdistelmiä ja lajikkeita niiden kilpailukyvyn perusteella. Nurmi on varman viljelykierron perusta Perinteinen lypsylehmätilan viljelykierto, johon kuuluu 2 3 vuotinen heinänurmi ja 3 4 vuotta avointa viljelyä (30 40 % nurmea), on useimmiten melko ongelmaton pelto-ohdakkeen suhteen. Muita nurmituotannon muotoja on esimerkiksi siemennurmi, sinimailasnurmi sekä viherlannoitusnurmi. Parhaan vaikutuksen pelto-ohdakkeen suhteen saa vähintään kaksi vuotta pidettävällä nurmella: nurmi ehtii muodostaa hyvän kilpailutilanteen niin pellonpinnalla kuin maan sisälläkin, yhdistettynä säännölliseen niittoon sadonkorjuun yhteydessä, antavat hyvät välineet pelto-ohdaketta vastaan. Sopivia nurmilajeja tähän tarkoitukseen ovat aikasin kasvavat ja peittävän kasvutavan omaavat kasvit. Nadat ja raiheinä kasvavat nopeasti ja puna-apila ja mailanen omaavat peittävän lehtimassan. Tiheä nurmi pakottaa ohdakkeen tavoittelemaan valoa ja kasvamaan korkeutta, jolloin suurempi osa siitä leikkautuu pois niiton yhteydessä. Myös yksi vuotisilla nurmilla voi saada aikaan hyvän vaikutuksen erityisesti, jos ne voidaan yhdistää hyvän kilpailukyvyn omaavalla kasvilla nurmen jälkeen. Esimerkkinä voi mainita siemeneksi viljeltävä valkoapilanurmea seuraava syysrapsi ja tätä vuorostaan seuraava syysvehnä. Valko-apila ei kasva korkeaksi, ja näin ollen ei kilpaile ohdakkeen kanssa varjostamalla, mutta aikainen kasvu yhdistettynä toukokuun lopun niittoon ja siemenen korjuuseen elokuun alussa antaa hyvän kilpailun http://luomu.fi/luomupaivat/ pelto-ohdaketta vastaan. Valko-apilan jälkeen pelto kynnetään ja kylvetään sitten syysrapsilla, joka omaa aikaisen ja varjostavan kasvun jo heti keväästä. Syysrapsi korjataan aikaisin, minkä jälkeen kylvetään syysvilja. Näiden kolmen kasvin yhdistelmä tehoaa hyvin pelto-ohdaketta vastaan. Valkoapila ja syysrapsi eivät sovi kaikkiin tilanteisiin mutta näiden tyyppisiä yhdistelmiä muista sopivammista kasveista löytyy. Valkoapilan voi korvata viherlannoitusnurmella tai myyntiin menevällä nurmella. Syysvilja ja sitä seuraava ruis tai ruisvehnä on hyvä yhdistelmä.
Yksivuotisessa viherlannoitusnurmessa kannattaa olla puna-apilaa yhdistettynä nopeasti kasvavaan raiheinää. Näin tuloksena on nopea kasvu keväällä ja nurmi tuottaa itse tarvitsemansa typen ja antaa hyvän esikasvivaikutuksen. Vältä kasveja, jotka eivät viihdy! Huono syysrapsi ei ole kovinkaan hyvä viljelykasvi eikä harvat nurmet omaa tarvittavaa kilpailukykyä. Pelto-ohdakkeen esiintyessä runsaasti on vaikea perustaa hyvää nurmea peltoohdakelaikkuihin. Tällöin voi joutua korjaamaan kylvetyn kasvin viherrehuna, ainakin pahimmissa paikoissa. Vaihtoehtona on kylvää puhdaskasvusto, joka niitetään niin, että nurmi saa valoa ja ohdake niitetään sen kompensaatiopisteessä. On tärkeää, että kylvö suoritetaan aikaisin keväällä, jotta hyvä perustuminen tapahtuu ja että kylvetty kasvusto ehtii hyvään kasvuun ennen kuin ohdake ehtii liian varjostavaksi runsaissa esiintymiskohdissa. Viljelykasvit, jotka kasvavat heikosti typen puutteesta johtuen, päästävät ohdakkeen kasvuun. Typen puutetta on tällöin tärkeä ennaltaehkäistä lannoittamalla kasvi, jotta se pääsee kasvuun ja vahva juurakko kehittymään. Yhdistelmäkylvämällä pellettejä, jotka sisältävät 30 50 kg typpeä parantaa viljelykasvin kilpailumahdollisuuksia huomattavasti, vaikka lannoituksena tämä typpimäärä ei olekaan paljoa. Yhdistele eri toimenpiteitä kasvavassa kasvustossa Seuraa riviäestyksen vaikutusta Riviäestettävässä viljassa käytetään usein 25 cm riviväliä. Uusien tutkimustulosten perusteella kevät- ja syysvehnässä 25 ja 50 cm rivivälillä eikä 2 tai 3 äestyksellä ollut eroja näiden muuttujien vaikutuksesta ohdakkeen torjunnassa. Tutkimuksessa nähtiin kuitenkin vaikutusta silloin, kun ohdaketta esiintyi runsaasti, mutta toisaalta nähtiin myös, että ohdakkeen esiintyessä harvassa voi sen määrä äestyksen jälkeen lisääntyä. Tämä osoittaa sen, että toistettu työstö syksyllä on tärkeää niin, että uudelleen muodostuneet ohdakkeen versot eivät enää pääse uuteen kasvuun. Kevät kylvön yhteydessä voi käyttää kylvövannasta hanhenjalkaterällä. Hanhenjalkaterä leikkaa 18 cm syvyydeltä samalla kun viljelykasvi kylvetään normaalisyvyydelle. Tämä antaa kasville etumatkaa ohdakkeeseen nähden. Ensimmäinen riviäestys tulisi suorittaa viimeistään ohdakkeen versojen ollessa 4 5 lehden vaiheessa. Usein hiukan aikaisempi ajankohta on parempi yrttirikkakasvien kehitystä ajatellen. Äestä toisen kerran viimeistään, kun uusilla ohdakeversoilla on 4 5 lehteä. Rikkakasvien esiintyessä runsaasti saattaa kolmannelle äestykselle tähkimisen aikaan tai hiukan sen jälkeen olla tarvetta. Syysviljassa yrttirikkakasveilla on suurempi merkitys kuin kevätviljassa ja niiden torjunta tulee aloittaa ajoissa. Äestys tulisi suorittaa yrttirikkakasvien kehityksen mukaan, mutta viimeistään ohdakkeen ollessa 4 5 lehden vaiheessa. Äestys tulisi toistaa jälleen uusien versoen saavuttaessa 4 5 lehden vaiheen, joka yleensä ajoittaa juuri ennen tähkimistä. 50 cm riviväli lisää äestyspinta-alaa 20 % ja puolet enemmän rivejä, joille ohdake voi jäädä kasvamaan. Syysrapsissa ja joissain tapauksissa myös härkäpavussa 50 cm riviväliä voi käyttää.
Syysrapsi tulisi äestää kahdesti syksyllä ja vähintään kahdesti keväällä. Hyvin vakiintunut kasvustolla on hyvät mahdollisuudet ohdaketta vastaan. Härkäpapu toimii 50 cm rivivälillä, jos viljelymaa pitää hyvin vettä, sillä hyvä veden saatavuus varmistaa sen, että kasvustosta tulee pitkä ja näin kilpailukykyistä myös leveälläkin rivivälillä. Jos haluaa panostaa 50 cm riviväliin, täytyy äestys suorittaa vähintään kahdesti mutta mieluiten kolme kertaa hyvän vaikutuksen saamiseksi. Härkäpapukasvustoa voi äestää aina 60 cm asti, jonka jälkeen ne taittuvat. Leikkaamalla rivin läpi hanhenjalkaterällä rivikylvetyssä kasvustossa voi saada hyvän vaikutuksen ohdaketta vastaan. Koska härkäpapu kylvetään syvälle, pääsee tällöin paremmin käsiksi suurempaan määrään ohdakkeenversoja verrattuna muihin keväällä kylvettäviin kasveihin. Niitto ja kilpailu hillitsevät ohdaketta Nurmilla on yleisesti ottaen hyvä kilpailukyky ohdaketta vastaan. Heinänurmessa korjataan nurmesta monta satoa ja tämä yhdistettynä nurmikasvun hyvään kilpailukykyyn antaa vahvan vaikutuksen ohdaketta vastaan. Viherlannoitusnurmessa on puhdistusniitolla monta toimintoa: niitto on hyvä keino torjua rikkakasveja, sillä voi estää nurmikasvin siementenkehitys sekä tehdä kasvustosta tiheämpää. Tutkimustulokset osoittavat, että nurmen kilpailukyky ja ohdakkeen varrenlujuus ovat tärkeitä tekijöitä siinä, miten intensiivinen puhdistusniiton tulee olla. Harva nurmi ja vahva ohdakkeen varsi vaativat useamman niiton. Kun nurmi lopetetaan syyskylvöä varten, tehdään yleensä 2 3 puhdistusniittoa. Ensimmäinen niitto tulisi tehdä ohdakkeen kompensaatiopisteen aikaan ja tämän jälkeen toistaa niitto uusien ohdakkeenversojen ollessa 4 5 lehteä (noin 4 viikon jälkeen). Niitto tulisi suorittaa kuivan sään aikaan, jotta typpihukalta vältyttäisiin. Keveillä mailla vihernurmen jälkeen tulisi viljellä syysrapsia tai kevätviljaa (ei syysviljaa), jotta huuhtoutumien riskiä voidaan pienentää. Niitto kasvavassa kasvustossa Rikkakasvileikkuria voi käyttää ohdakkeen niittämiseen kasvavassa viljakasvustossa ennen korrenkasvua. Tavoitteena on niittää ohdake pois ilman, että viljelykasvi häiriintyy. Edellytyksenä on, että ohdake nousee ennen viljelykasvin korrenkasvua. Tätä menetelmää on testattu muutamassa kenttä- ja ruukkukokeessa. Tulokset osoittavat, että menetelmää voidaan käyttää ilman, että se vaikuttaa viljasatoon, jos toimenpide tehdään ennen korrenkasvua. Tehokas niitto (ruukkukokeen perusteella) vähensi ohdakkeen biomassaa noin 75 % ja juurakon biomassaa noin 50 % saman vuoden syksyllä mitattuna. Kenttäkokeissa ei ole kuitenkaan onnistuttu saavuttamaan yhtä hyvää vaikutusta. Niitto yhdistettynä hyvään kasviin myöhästyttää ohdakkeen kehitystä ja pienentää siementuotantoa. Vaikutusta ohdakkeen määrään seuraavana kasvukautena ei tiedetä.
Kerääjäkasvi ja niitto ovat hyvä yhdistelmä ohdakkeen torjunnassa Hyvin perustettu kerääjäkasvi kilpailee hyvin ohdakkeen kanssa syksyn aikana. Tanskalaisissa tutkimuksissa kerääjäkasvi on vähentänyt ohdakkeen biomassaa 50 %. Niitto voi edelleen vahvistaa kerääjäkasvin vaikutusta. Niitto tulisi suorittaa heti korjuun jälkeen, jos sänki on yli 10. Näin kerääjäkasvi hyötyy ja samalla ohdakekasvusto tuhoutuu. Niiton voi vielä toistaa, jos ohdake ehtii vielä 4 5 lehden vaiheeseen. Mekaaninen työstö hillitsee ohdaketta Kyntöaura on varmin koneisto ohdaketta vastaan sellaisilla mailla, joilla kyntäminen onnistuu hyvin. Sillä saa aikaan täydellisen läpileikkauksen ja juurakon tehokkaan multauksen. Kultivaattoreilla ja lautasmuokkaimilla täytyy olla ominaisuutena puhdas leikkaus, jotta ne ovat tehokkaita. Tähän vaaditaan lomittaiset hanhenjalkaterät tai raskaampi lautasmuokkainkoneisto. Kevätkynnöllä voi saada todella hyvän vaikutuksen aikaan pelto-ohdakkeen torjunnassa. Kyntö on hyvä suorittaa silloin, kun maa on ehtinyt lämmetä ja rikkakasvit alkavat orastaa maanpinnalla. Jos kyntö tehdään kevättalvella ennen kuin kasvu on lähtenyt käyntiin, on vaikutus pelto-ohdakkeeseen huomattavasti pienempi. Oikea-aikainen kevätkyntö antaa hyvän rikkakasvivaikutuksen ja viljelykasvi saa tärkeän etumatkan. Kevätkyntö toimii parhaiten keveillä mailla, jotka eivät ole herkkiä kuivuudelle ja jotka ovat helposti viljeltävissä kyntämisen jälkeen. Pelto tulisi muokata kylvettäväksi heti kynnön jälkeen, jotta kosteus voidaan hyödyntää. Suorita syyskyntö heti myöhäisen sadonkorjuun jälkeen kovilla mailla Tärkein yksittäinen toimenpide myöhäisen korjuun aikaan ohdakkeen torjunnassa on kyntö. Myöhäiseksi jäävä sänkimuokkaus ei ehdi antaa hyvää vaikutusta ja riski huonon kynnön aiheuttamiseksi on suuri, etenkin savimailla. Keveimmillä mailla onnistuu myös keveämpi muokkaus kasvun keskeyttämiseksi syksyllä ja kynnön suorittaminen keväällä. Hyödynnä aikainen korjuu! Aikasin korjatun viljakasvuston jälkeen on hyvät mahdollisuudet ohdakkeen torjuntaan. Elokuussa suoritetun puinnin jälkeen on kaikki tarvittavat olosuhteet tarjolla nopeaan kasvuun: valoa, vettä ja lämpöä. Tällöin ei rikkakasveille tulisi antaa vapaata pelikenttää, vaan maanmuokkaus on tehtävä niiden kasvun pysäyttämiseksi, mieluiten samana päivänä, kun leikkuupuimuri jättää pellon. Toistuvana ongelmana on oljen teko, sillä se aiheuttaa epäedullista viivästymistä muokkaukseen. Tämän vuoksi oljen teko tulisi keskittää pelloille, joilla ei ole juuririkkakasviongelmaa. Matala sänkikorkeus on myös yksi keino pienentää rikkakasvien biomassa, mutta nopea muokkaus heti korjuun jälkeen on paras keino. Muokkauksen ei tarvitse olla syvä. Tärkeämpää on keskittyä työstämään iso pinta-ala lyhyessä ajassa. Tämän jälkeen rikkakasvin voi antaa kasvaa takaisin ja toistaa muokkaus noin 3 viikon kuluttua mieluiten leikkaavalla koneistolla, joka leikkaa puhtaasti noin 10 cm syvyyteen. Muokkaus
on hyvä päättää huolellisella kynnöllä savimailla hyvissä olosuhteissa. Keveillä maaperillä kevätkyntö on parempi vaihtoehto. Kesannointi on tylppä ase, joka vaatii suunnitelmallisuutta Jos pelto-ohdake valtaa voimakkaasti koko pellon, voi vaihtoehtona olla kesannointi. Tämä vaatii kuitenkin huolella mietityn strategian, sillä syvälle ulottuvan juurakon näännyttäminen vaatii pitkän ajan ja useat työstökerrat vapauttavat paljon typpeä, mikä lisää typpivalumien riskiä. Kesannoinnin jälkeen ohdake ei ole kokonaan poissa, vaan sitä täytyy seurata kilpailukykyinen viljelykasvi, jotta kesannoinnin vaikutusta ei menetetä. Alla on muutamia esimerkkejä kesannointimenetelmistä: Minikesäkesanto Tanskalainen menetelmä, joka sopii parhaiten tilalle, jolla on varaa tuottaa viherrehua: kyntö ja kylvö suoritetaan elokuussa. Syysvilja korjataan kokoviljana kesäkuun alussa tai keskivaiheilla. Sänkimuokkaus leikkaavalla hanhenjalkaterällä tai lautasmuokkaimella kahdesti ja pelto kynnetään elokuussa. Tämän jälkeen kylvetään kerääjäkasviksi valkosinappia/peltoretikkaa rukiin joukkoon. Lopuksi suoritetaan myöhäinen kyntö savimailla tai kevätkyntö keveillä mailla. Mekaaninen kesanto savimailla: Työstö aloitetaan leikkaavalla koneistolla syksyllä heti korjuun jälkeen. Kyntö tehdään hyvissä olosuhteissa. Keväällä muokataan ohdakkeen ollessa 3 4 lehden vaiheessa, vaihdetaan leikkaavan koneiston ja piikkien välillä, jotta maa pysyisi veden läpäisevänä. Muokkaussyvyyttä lisätään asteittain kohti kyntösyvyyttä. Lopuksi kynnetään tai suoritetaan syvä muokkaus piikkikultivaattorilla ennen syysrapsin/syysviljan kylvöä. Mekaaninen kesanto keveillä mailla: Muokkaa heti korjuun jälkeen ja vielä toisen kerran syksyn aikana. Suorita kevätkyntö rikkakasvien lähdettyä kasvuun. Työstä ohdakkeen ollessa 3 4 lehden vaiheessa. Kynnä lopuksi ja kylvä syysrapsi tai syysruis vaihtoehtoisesti kerääjäkasvi, joka siinä tapauksessa lopetetaan kevätkynnöllä ja tämän jälkeen kylvetään kevätvilja. Puoli kesannointi ennen viherrehunurmen kylvöä tai puhtaan kasvuston kylvöä tulisi tehdä ainoastaan multamailla tai keveillä mailla, joilla nurmen perustuminen on varmaa. Savimailla riski nurmen heikolle perustumiselle on suuri. Työstä leikkaavalla kalustolla ja päätä kynnöllä ennen nurmen kylvöä viimeistään kesäkuun puolessa välissä (koskee Keski-Ruotsia). Tämän jälkeen on hyvä tehdä vielä niitto ohdakkeen ollessa 4 5 lehden vaiheessa. Pysäytä ohdakkeen hyökkäys Pelto-ohdaketta löytyy suurimmasta osasta peltomaisemaa, vaikka sen olisikin saanut kitkettyä pois viljelymaasta. Pelto-ohdaketta löytyy usein pellonpientareilta, ojista, peltosaarekkeista ja metsistä. Täältä ohdake leviää viljelymaahan niin siementen kuin juurakkonsakin avulla. Leviämiskeinoista juurakko on keskeisempi. Muokattu kaistale pellon reunalla voi toimia puskurialueena ja estää juurakkoa kasvamasta peltoon saakka. Kaistaleen voi sopeuttaa saatavilla olevaan kultivaattorin koneistoon; 1,5 m jyrsin tai kyntöaura pienen traktorin perässä on yleisin.
Jotta puskurikaistaleet olisivat toimivia ja järkeviä, vaaditaan hyvää maanjakoa ja kohtuullisen kokoisia peltolohkoja. Ojituksen jälkeen on siihen hyvä levittää nurmensiementä, jotta sen kasvistosta tulisi viljelyn kannalta sopivaa. Myös pellonpiennarten niitto hyödyttää oikean tyyppistä kasvistoa, sillä se estää ohdakkeen siementen leviämistä, mitä tulee myös välttää, vaikka ohdake leviääkin tavallisimmin juurakkonsa kautta. Poista ensimmäiset ohdakkeet Käsin tehtävä kitkeminen tai niitto on myös mahdollista, jos ohdaketta esiintyy vähän yksittäisinä läntteinä. Jos torjunnan on päättänyt tehdä, täytyy muistaa olla kestävä ja kärsivällinen; jos niiton suorittaa kerran täytyy olla varma, että toimenpide toistetaan vielä kaksi kertaa ennen sadonkorjuuta! Niittäminen vain kerran on huonompi vaihtoehto kuin sen poisjättäminen kokonaan, sillä viljelykasvin tuoma vastustus katoaa. Jos ohdakkeet käy kitkemässä käsin, säilyy viljelykasvin kilpailukykykin, ja samalla ohdakkeen myöhään nousseet versot katoavat.
Esimerkkejä toimenpiteistä viljelykierrossa: Nurmiviljelykierto Kevätviljaan kylvetty nurmi Nurmi 1 Nurmi 2 Toimenpiteet ohdaketta vastaan Nurmen siemen tulisi kylvää heti keväällä, jotta nurmi hyötyisi Tiheä kasvusto kolmella sadolla Lopeta nurmi ajoissa niin, että rapsi ehtii perustua kunnolla Puintiviljelykierto Kevätvilja siemenapilan kanssa Valko-/puna-apilan siemennurmi Syysrapsi/syysvehnä Toimenpiteet äestyksen kanssa Priorisoi siemenapila; äestys riveillä kylvön yhteydessä/ 1. äestyksen jälkeen rivien välissä, niitä korjuun jälkeen, mahd. äestys syksyllä Riviäestä aikaisin, niitä toukokuussa, kyntö tärkeä. Äestä kasvusto, muokkaa heti korjuun jälkeen Toimenpiteet ilman äestystä Suorita kylvö heti keväällä suosiaksesi nurmea, niitä heti korjuun jälkeen. Niitä toukokuussa, tarpeen vaatiessa kahdesti, kyntö tärkeä. Muokkaa heti korjuun jälkeen Syysrapsi Syysvehnä Härkäpapu Panosta hyvään perustumiseen Muokkaa heti syysrapsinkorjuun jälkeen, kynnä ennen vehnän kylvöä Muokkaa heti vehnänkorjuun jälkeen, huolellinen kyntö (kevätkyntö keveillä mailla) Syysvehnä Härkäpapu Seuraavassa kierrossa 2-vuotinen heinänurmi Riviäestys keväällä, muokkaus heti korjuun jälkeen Huolellinen kyntö syysvehnään jälkeen (mahd. kevätkyntö), läpileikkaus kylvön yhteydessä, riviäestys Luo suotuisat olot nurmelle, äestä ensimmäisenä nurmivuonna Muokkaus heti korjuun jälkeen, vaihtoehtoisesti välikasvin kylvö keväällä ja niitto syksyllä Huolellinen kyntö (mahd. kevätkyntö) Luo suotuisat olot nurmelle Lähde: Ståhl, P. (2016). Åtgärder mot åkertistel i ekologisk produktion. Jordbruksinformation 13 2016.