TAMPERE LAHTI E 12 TUUSULA E 75 E 18 K E H Ä I I I E 18 PORVOO KEHÄ III alueittain 2010
Sisältö Esipuhe... 1 Lukijalle... 2 osana pääkaupunkiseutua... 4 n matka maaseutuyhteisöstä... 6...lentokenttäkaupungiksi... 7 Lempeistä jokilaaksoista karuille kallioille... 8 n aluejako... 9... 10 1 Myyrmäen suuralue... 14 10 Linnainen... 18 11 Hämevaara... 22 12 Hämeenkylä... 26 13 Vapaala... 30 14 Varisto... 34 15 Myyrmäki... 38 16 Kaivoksela... 42 17 Martinlaakso... 46 18 nlaakso... 50 20 Askisto... 54 26 Petikko... 58 2 Kivistön suuralue... 62 21 Piispankylä... 66 22 Keimola... 70 23 Kivistö... 74 24 Lapinkylä... 78 25 Myllymäki... 82 30 Vestra... 86 31 Luhtaanmäki... 90 32 Riipilä... 94 33 Seutula... 98 34 Kiila... 102 3 Aviapoliksen suuralue... 106 40 Ylästö... 110 41 Viinikkala... 114 50 Tammisto... 116 51 Pakkala... 120 52 Veromies... 124 53 Lentokenttä... 128 4 Tikkurilan suuralue... 130 60 Hiekkaharju... 134 61 Tikkurila... 138 62 Jokiniemi... 142 63 Viertola... 146 64 Kuninkaala... 150 65 Simonkylä... 154 66 Hakkila... 158 67 Ruskeasanta... 162 68 Koivuhaka... 166 69 Helsingin pitäjän kirkonkylä... 170 5 Koivukylän suuralue... 174 70 Koivukylä... 178 71 Ilola... 182 72 Asola... 186 73 Rekola... 190 74 Havukoski... 194 75 Päiväkumpu... 198 6 Korson suuralue... 202 80 Matari... 206 81 Korso... 210 82 Mikkola... 214 83 Metsola... 218 84 Leppäkorpi... 222 85 Jokivarsi... 226 86 Nikinmäki... 230 87 Vierumäki... 234 88 Vallinoja... 238 7 Hakunilan suuralue... 242 90 Länsisalmi... 246 91 Länsimäki... 248 92 Ojanko... 252 93 Vaarala... 254 94 Hakunila... 258 95 Rajakylä... 262 96 Itä-Hakkila... 266 97 Kuninkaanmäki... 270 98 Sotunki... 274 Lähdeluettelo... 278
alueittain 2010 Esipuhe Ensimmäinen n kaupunginosittaista aikasarjatietoa sisältänyt alueittain julkaisu koottiin kaupungin tilasto- ja tutkimusyksikössä vuoden 1980 väestölaskentatiedoista. Toinen huomattavasti laajempi, helppolukuisempi ja aluekuvaukset sisältävä ta kaupunginosittain esittelevä kirjanen julkaistiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Sen jälkeen ajatuksena on ollut julkaista vastaava teos joka viides vuosi. alueittain -raportin sisältö ja rakenne ovat pysyneet samankaltaisina 1990-luvun puolivälistä lähtien. Alueellisen tiedon tarve on kaupungin kasvun ja toimintojen alueellistamisen myötä lisääntynyt. alueittain -julkaisu on tehty helpottamaan tiedonsaantia: julkaisuun on tiiviissä muodossa koottu aikasarjoja tärkeimmistä kaupunkimme osa-alueita kuvaavista ilmiöistä, kuten väestöstä, asumisesta ja työpaikoista. Näitä tilastotietoja täydentävät kuvaukset alueiden palveluista, luonnosta, historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuuden kehitysnäkymistä. alueittain on ollut hyvin suosittua lukemista ja painokset on kysytty nopeasti loppuun. Saatavuustilannetta helpottaa julkaisun löytyminen kokonaisuudessaan kaupungin verkkosivuilta. Ajantasaista alueellista tietoa on nyt myös saatavissa entistä useammin, sillä julkaisun aikasarjatiedot päivitetään vuosittain. Tiedot ovat nähtävissä n kaupungin verkkosivuilla (www.vantaa.fi): Etusivu > Tietoa sta > Tilastot ja tutkimukset > alueittain. alueittain on tarkoitettu kaikille sta ja sen alueista kiinnostuneille. Se on opas kaupungin eri alueisiin, niiden asukkaisiin ja niillä työskenteleviin ja on suunnattu paitsi kaupungin päättäjille ja suunnittelijoille, myös kouluille, opiskelijoille, tutkijoille, elinkeinoelämälle, erilaisille järjestöille, tiedotusvälineille ja tietysti kaikille n asukkaille. alueittain 2010 on tehty kaupungin tietopalveluyksikössä. Kirjan sisällöstä, aluekuvauksista ja muista teksteistä sekä kuvioista on vastannut tutkija Elina Parviainen. Kehityssuunnitelmaosiot on kirjoittanut tutkija Hanna Ahlgren-Leinvuo. Taulukoiden tekemisestä ja tietojen kokoamisesta julkaisuun on pääosin vastannut rekisterisihteeri Jaana Calenius, joka on myös osallistunut taittoon. Julkaisun kaupunginosien kartat on tehnyt tilastosihteeri Sisko Salo ja koko n sekä suuralueiden kartat on saatu kaupungin mittausosastolta. Taitosta ja kansikuvasta on vastannut lomakesuunnittelija Sanna Juusola. Aluekuvaukset on tehty yhteistyössä kaupungin kaupunkisuunnittelun ja ympäristökeskuksen kanssa. Yksiköiden työntekijöitä haastateltiin ja he myös lukivat ja kommentoivat kaupunginosien aluekuvaukset. Koko raportin toteutuksesta on vastannut Elina Parviainen. alueittain -kirjasen painettu versio uusitaan säännöllisesti noin viiden vuoden välein. Mikäli keksit virheen tai puutteen tämän kirjan tiedoissa, kerro se meille niin korjaamme asian (yhteydenotot puhelimitse: 8392 6082 tai sähköpostitse: tilasto(at)vantaa.fi) Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet mukana alueittain 2010 -julkaisua suunnittelemassa ja tekemässä ja toivon kaikille lukijoille iloisia ja hyödyllisiä lukuhetkiä. lla lokakuussa 2011 Hannu Kyttälä Tietopalvelupäällikkö 1
Lukijalle Tässä julkaisussa ta tarkastellaan kolmella tasolla kaupungin virallisen aluejaon mukaan. Tarkastelun kohteena on koko kaupunki, 7 suuraluetta ja 61 kaupunginosaa. Koko kaupungin tarkastelu aloitetaan vertaamalla ta seen, in ja koko maahan. Sen jälkeen kerrotaan n historiasta ja maisemasta. Tämän jälkeen esitelleen n voimassa oleva aluejako, johon kirjankin rakenne pohjautuu. Varsinainen aluetarkastelu (koko, suuralueet ja kaupunginosat) jakautuu seuraaviin osiin: aluekartta, aluekuvaus, kuviot ja taulukot. Alueilta, joilla asuu alle 100 henkeä (Viinikkala, Lentokenttä, Länsisalmi ja Ojanko), ei ole tietosuojan vuoksi laisinkaan tilasto- ja kuviosivuja. Useiden julkaisun tietojen lähteenä on käytetty kaikille avointa Aluesarjat -tietokantaa (www.aluesarjat.fi). Osa tiedoista on otettu suunnittelukäyttöön tarkoitetusta Aluesarjojen -intraversiosta, jossa tietoja ei ole suojattu havaintojen vähäisyyden tai arkaluontoisuuden suhteen. Tietoja on myös otettu Tilastokeskuksen maksullisista tilastoista ja tilastotietokannoista (kaupunki- ja seutuindikaattorit ja väestötilastopalvelu), jolloin lähteeksi on laitettu Tilastokeskus. Asunto- ja rakennuskantaa koskevia tietoja on otettu myös Facta -kuntarekisteristä. Tekstit Julkaisun tekstit perustuvat tilastojen lisäksi kirjallisiin lähteisiin. Aluekuvauksia varten on haastateltu kaupunkisuunnittelun aluearkkitehtejä ja suunnittelijoita sekä ympäristökeskuksen suunnittelijoita. Kaupunkisuunnittelun ja ympäristökeskuksen asiantuntijat ovat myös lukeneet ja kommentoineet aluekuvauksia. Lisäksi tekstien kirjoittamisessa on käytetty omakohtaista havainnointia. Aluekuvauksiin on laitettu alueiden väestömäärä 1.1.2011, vaikka taulukoissa uusin tilastovuosi on 2010. Lähdeluettelo on julkaisun lopussa. Kartat Kaikki kartat ja niiden tiedot on saatu n kaupungilta. Kaupunginosien yksityiskohtaisessa aluekartassa on esitetty muun muassa alueen sijainti sekä alueella olevia kulttuurihistoriallisia kohteita ja luontokohteita. Pohjakarttana on käytetty harmaasävy-opaskarttaa. Kuviot Kirjan kuvioiden tiedot on saatu Tilastokeskukselta. Työpaikat toimialan mukaan 2008 -kuvioon on otettu mukaan 10 n suurinta toimialaa. Toimialaluokitus 2008 pääluokittain: A maa-, metsä- ja kalatalous, B kaivostoiminta ja louhinta, C teollisuus, D sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytinliiketoiminta, E vesi-, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito, F rakentaminen, G tukku- ja vähittäiskauppa, moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus, H kuljetus ja varastointi, I majoitus- ja ravitsemistoiminta, J informaatio ja viestintä, K rahoitus- ja vakuutustoiminta, L kiinteistöalan toiminta, M ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, N hallinto- ja tukipalvelutoiminta, O julkinen hallinto ja maanpuolustus, pakollinen sairausvakuutustoiminta, P koulutus, Q terveys- ja sosiaalipalvelut, R taiteet, viihde ja virkistys, S muu palvelutoiminta, T kotitalouksien toiminta työnantajina, kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön, U kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta, X toimiala tuntematon. osana pääkaupunkiseutua -osion kuvioiden ja tekstien lähteenä on käytetty Aluesarjoja ja Tilastokeskusta. Taulukot Taulukot sisältävät yksityiskohtaista tietoa alueesta ja sen kehityksestä. Aikasarjat vaihtelevat pituudeltaan - pisimmät ovat yli kolmenkymmenen vuoden ikäisiä. Alla on esitetty taulukoiden tilastoihin liittyviä tietoja ja käsitemääritelmiä. Lähteet on ilmoitettu suluissa. Alkutaulukko: Pinta-ala tiedot on saatu kaupungin mittausosastolta ja muut tiedot Tilastokeskukselta. Alle 100 hengen kaupunginosista (Viinikkala, Lentokenttä, Länsisalmi ja Ojanko) on tietosuojasyistä julkaistu vain väestömäärä, pinta-ala ja asukastiheys. Muut kohdat on merkitty kahdella pisteellä. 2
alueittain 2010 Väestö: Taulukossa on esitetty kunkin vuoden ensimmäisen päivän väestömäärä sekä ruotsinkielisten, naisten ja ulkomaalaistaustaisten (ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset) määrä ja osuus koko väestöstä. Vuodet 2015 ja 2020 ovat ennustevuosia. (Aluesarjat ja n väestöennuste 2010 -julkaisu) Väestönmuutos: Väestönmuutoksessa lasketaan yhteen syntyneiden enemmyys ja nettomuutto annettujen vuosien välillä. Syntyneiden enemmyys on syntyneiden ja kuolleiden erotus. Alueelle / alueelta muutto sisältää alueen rajojen yli tapahtuvat muutot, myös siirtolaisuuden. (Tilastokeskus) Ikärakenne: Taulukossa on esitetty kunkin vuoden ensimmäisen päivän väestö ikäryhmittäisinä prosenttiosuuksina. Vuodet 2015 ja 2020 ovat ennustevuosia. (Aluesarjat ja n väestöennuste 2010 -julkaisu) Perherakenne: Perheiksi lasketaan lapsettomat tai lasten kanssa asuvat avo- ja avioparit, rekisteröidyt mies- ja naisparit (vuodesta 2003 lähtien) sekä yhden vanhemman perheet. Taulussa on esitetty perheisiin kuuluvien (perheväestön) osuus alueen koko väestömäärästä. Perheen keskikoolla tarkoitetaan keskimääräistä henkilölukua/perhe. (Tilastokeskus) Asuntokuntarakenne: Asuntokunnan muodostavat samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Henkilöluku luokittelee aineiston 1, 2, 3, 4, 5 ja 6+ henkilön asuntokuntiin. (Aluesarjat) Tulot (15 vuotta täyttäneiden valtionveronalaiset tulot): 15 vuotta täyttäneen väestön valtionveronalaiset tulot (euroa) vuoden viimeisenä päivänä. Tiedot perustuvat verohallituksen verotietokannan valtionveronalaisia tuloja koskeviin tietoihin. Valtionveronalaisiksi tuloiksi on katsottu tulot, joiden suuruus on vähintään 2 euroa. Keskimääräisillä tuloilla tulonsaajaa kohti tarkoitetaan tuloja/tulonsaaja. Vuosien 1980, 1990 ja 2000 markkatulot on korjattu elinkustannusindeksillä ja muutettu euroiksi kiinteällä kertoimella 5,94573. (Tilastokeskus, Aluesarjat) Alueella asuva työllinen työvoima iän mukaan: Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 15-74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttöminä työnhakijoina työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. (Aluesarjat) Työllinen työvoima työpaikan sijainnin mukaan: Alueella asuvalla työllisellä työvoimalla tarkoitetaan kaikkia tällä alueella asuvia työllisiä riippumatta siitä, missä henkilön työpaikka sijaitsee. Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 15-74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttöminä työnhakijoina työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Muusta Helsingin seudusta ei ole saatavilla vuoden 2005 tai sitä vanhempia tietoja. Muuhun Helsingin seutuun lasketaan, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. (Tilastokeskus) Asumisolojen tunnuslukuja: Asuntokunnan keskikoolla tarkoitetaan keskimääräistä asukaslukua/asuntokunta (Tilastokeskus). Asuntojen keskikoolla tarkoitetaan keskimääräistä neliömäärää/ asunto. Asumisväljyydellä tarkoitetaan keskimääräistä neliömäärää/asukas. (Kuntarekisteri) Asuntokanta huoneistotyypin mukaan: Taulukossa on esitetty asuntokanta huoneluvun mukaan. Keittiötä ei lasketa asuinhuoneeksi. 5h+k/kk -luokka sisältää myös isommat kuin viiden huoneen asunnot. Tuntemattomat on laskettu mukaan asuntojen yhteissummaan. (Kuntarekisteri) Asuinrakennukset rakentamisvuoden mukaan: Asunnolla tarkoitetaan keittiöllä, keittokomerolla tai keittotilalla varustettua yhden asuinhuoneen tai useampia asuinhuoneita käsittävää, ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua kokonaisuutta, jonka huoneistoala on vähintään 7 m². (Aluesarjat) Asuntotuotanto: Taulukossa on esitetty kullakin ajanjaksolla tuotettujen asuntojen määrä hallintaperusteen mukaan. (Aluesarjat) Jos taulukkosarakkeista puuttuu tieto: - tietoa ei ole saatu - tieto on liian epävarma ilmoitettavaksi Jos taulukkosarakkeissa on kaksi pistettä: - tietoa ei saa esittää tietosuojarajoitteiden vuoksi 3
osana pääkaupunkiseutua n väestö kasvaa syntyneisyyden ansiosta on Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vuoden 2011 alussa vantaalaisia oli 200 055. Samaisena vuonna ta suurempia kaupunkeja olivat (588 549), (247 970) ja Tampere (213 217). n väestö on 2000-luvulla kasvanut noin 2 200 asukkaan vuosivauhtia. lla ja ssa väestö on kasvanut joka vuosi enemmän syntyneisyyden kuin muuttoliikkeen johdosta. Helsingissä ja koko Suomessa väestö on muutamana viime vuotena kasvanut enemmän positiivisen muuttoliikkeen kuin syntyneisyyden ansiosta. Nuorten ja perheiden lla asui vuoden 2010 alussa alle 16-vuotiaita pari prosenttiyksikköä enemmän ja 75 vuotta täyttäneitä suhteellisesti lähes puolet vähemmän kuin koko maassa. n ikärakenne on hyvin samankaltainen kuin ssa, mutta Helsingin väestö on jo hieman vanhempaa. Perheväestöön kuuluvien osuus vuonna 2010 oli lla (78,1 %) ja ssa (79,4 %) pari prosenttiyksikköä suurempi kuin koko Suomessa. poikkeaa sta ja sta huomattavasti, sillä Helsingissä perheväestöön kuului 65,1 prosenttia väestöstä. ssa asui lähes saman verran pariskuntia, joilla on lapsia kuin pariskuntia, joilla ei ole lapsia. Muilla alueilla lapsettomia pariskuntia oli enemmän, mutta Helsingissä ero oli suurin. Vuonna 2010 ssa asui vertailualueista suurimmat asuntokunnat, tosin ero seen oli pieni. Helsingissä yksin asuvien osuus oli selvästi suurin. Väestönmuutos 2009 Luonnollinen väestönmuutos Nettomuutto Asuntokunnat henkilöluvun mukaan 2010 1 hlö 2 hlöä 3 hlöä 4+ hlöä Ruotsinkielisten ja muunkielisten osuus väestöstä 2010 Vieraskielisiä enemmän kuin ruotsinkielisiä Ruotsinkielisiä vantaalaisia oli vuoden 2010 alussa 5 797 eli kolmisen prosenttia väestöstä. Ruotsinkielisten osuus koko väestöstä on jo pidemmän aikaa vähentynyt, kun samaan aikaan vieraskielisten osuus on kasvanut. Vuoden 2010 alussa lla asui lähes 18 000 henkeä, joiden äidinkieli ei ollut suomi tai ruotsi. ssa, Helsingissä ja koko Suomessa asuu suhteellisesti enemmän ruotsinkielisiä kuin lla. Vielä jokin vuosi sitten ssa ja Helsingissä ruotsinkielisten osuus oli suurempi kuin muunkielisten, mutta nykyisin tilanne on toisin. ssa ruotsinkielisiä asuu muunkielisiä enemmän. Koulutus-/tulotaso pääkaupunkiseudulla korkeampi Asukkaiden keskimääräinen koulutus- ja tulotaso on lla, ssa ja Helsingissä korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Tosin n koulutustaso oli melko lähellä koko Suomen tasoa. laisilla oli vertailualueista korkein tulotaso. 0 5 10 15 20 Ruotsinkieliset Muunkieliset Koulutusaste 2010 (15 v. täyttänyt väestö) Enintään perusaste Keskiaste Korkea-aste % 4
alueittain 2010 osana pääkaupunkiseutua Työttömyysaste pääkaupunkiseudulla alhaisempi Vuonna 2009 ssa oli alhaisin työttömyysaste, mutta myös lla ja Helsingissä työttömyysaste oli alhaisempi kuin koko maassa. Taloudellinen huoltosuhde on hyvin samalla tasolla lla, ssa ja Helsingissä, ollen yksi vuonna 2009. Koko Suomessa luku oli 1,3 eli se on selvästi korkeampi kuin pääkaupunkiseudulla. Taloudellinen huoltosuhde ilmoittaa kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. lla enemmän työpaikkoja kuin työllisiä Vuonna 2008 lla oli 105 716 työpaikkaa. Eniten työpaikkoja oli kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin sekä teollisuuden toimialoilla. n vajaasta 119 000 työpaikasta eniten töitä löytyi kaupan parista. Helsingissä eniten työpaikkoja oli terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä kaupan parissa, mutta kaupungin runsaat 388 000 työpaikkaa jakaantuivat tasaisimmin eri toimialojen kesken. Koko Suomen työtarjonta erosi pääkaupunkiseudusta, koska suurin työllistäjä oli teollisuus, tosin vain niukasti ennen terveys- ja sosiaalipalveluja. Vuodesta 2004 vuoteen 2008 työpaikat ovat suhteellisesti eniten lisääntyneet ssa ja lla. Helsingissä ja koko Suomessa kasvu on ollut puolet pienempää, noin viisi prosenttia. lla on enemmän työpaikkoja kuin työllisiä eli työpaikkaomavaraisuusaste on yli 100 prosenttia. ssa työpaikkoja on työllisiin verrattuna vähemmän, mutta Helsingissä selvästi enemmän kuin muilla vertailualueilla. Pientalojen rakentaminen yhä yleisempää n asuntokannasta pientalojen osuus on vajaa 40 prosenttia. ssa osuus on hieman suurempi, mutta Helsingissä huomattavasti pienempi, 13 prosenttia. Koko Suomessa yli puolet asunnoista sijaitsee pientaloissa. 2000-luvulla lle, kuten in tai koko Suomeenkin, on rakennettu yhä enemmän pientaloja. Vuosina 2000-2010 lle valmistuneista asunnoista 45 prosenttia sijaitsi pientaloissa. Omistusasuminen yleisintä Koko Suomessa on enemmän omistusasuntoja kuin pääkaupunkiseudulla, mutta ero seen ja seen on pieni. Helsingissä omistusasunnoissa asuminen on yhtä yleistä kuin vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa asuminen. Asumisväljyyksissä oli varsin vähän eroa n, Helsingin ja n kesken, asuintila asukasta kohden vaihteli 34 neliömetristä 35,8 neliömetriin. Koko Suomessa (38,5 m²/asukas) asutaan pääkaupunkiseutuun verrattuna hieman väljemmin. Työpaikkaomavaraisuus 2008 104,1 95,4 100,0 131,5 0 20 40 60 80 100 120 140 Asuntokanta talotyypin mukaan 2010 Rivi- ja kytketyt pientalot Valmistuneet asunnot 2000-2010 Rivi- ja kytketyt pientalot Asunnot hallintaperusteen mukaan 2009 Erillispientalot Asuinkerrostalot Erillispientalot Asuinkerrostalot Omistusasunnot Vuokra- ja asumisoikeusasunnot Muu hallintaperuste % 5
n matka maaseutuyhteisöstä... Pikku hiljaa merkittäväksi pitäjäksi Hyvät luonnonolosuhteet loivat perustan n varhaisimmalle asutukselle. Ensimmäiset kivikautiset asukkaat saapuivat seudulle noin 8 000 vuotta sitten. Asumukset pystytettiin yleensä hiekkaisille lämpimille etelärinteille merenlahden rannalle. Alueilla asuttiin keväästä syksyyn. Suojaisissa poukamissa oli asukkaiden hyvä herkutella kalalla ja hylkeillä. Päälle he saattoivat maistaa pähkinöitä, joita silloinen nykyistä leudompi ilmasto kypsytti vehreissä jalopuulehdoissa. Aikanaan meren etääntyessä seudulta pyyntikulttuurin harjoittajat siirtyivät rantaa seuraten etelämmäksi. Esihistoriallisen kauden loppupuolella seudulla oli vain vähäistä ja hajanaista asutusta. Varhaisella keskiajalla alue oli Hämeen taka-maata, Turun ja Viipurin linnojen välimaastoa. 1000-luvun vaihteessa aikaisemmin alueella lähinnä pyyntiretkillä käyneet hämäläiset alkoivat jäädä pysyvästi njoen varteen. 1100-luvulla saapui emämaa Ruotsista lähetettyjä siirtolaisia, jotka asettuivat lähinnä Keravanjoen varteen. 1300-luvulla oletetaan alemman jokilaakson olleen pysyvästi asutetun, ja samoihin aikoihin katsotaan pitäjän hallinnon saaneen alkunsa. Historiallisissa asiakirjoissa Helsinge - nykyinen - mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1351, jolloin Ruotsin kuningas Magnus Eerikinpoika antoi Tallinnan hiippakuntaan kuuluville Padisten luostarin munkeille lohenpyyntioikeuden Helsinginjoessa - nykyisessä njoessa. Väen asetuttua pysyvästi paikoilleen asumaan alkoi seudun vaurastuminen. Savikkolaaksoista raivattiin kivettömät pellot ja joet tarjosivat oivat kala-apajat. njokilaakson kulttuurimaiseman pääpiirteet viljelyksineen ja vauraine maatiloineen ovat saaneet muotonsa näin jo varhaisella keskiajalla. Maantieliikenne kehittyi vuosituhannen alkupuolella. Alueen halki raivattiin Turku-Viipuri -maantie (Kuninkaantie) ja Hämeenlinnaan johtava maantie. Hyvien liikenneyhteyksien varrelle, jokilaaksoon, kehittyi joukko vauraita kyliä, joista merkittävin oli Helsingin pitäjän kirkonkylä. Kylän parhaimmalle paikalle rakennettiin Pyhän Laurin kirkko, joka on nykyisessä yli 500 vuoden iässään n vanhin rakennus. Helsingin perustamisen aikoihin nykyisen n alueella elettiin vilkasta aikaa. Kirkonkylä oli kasvanut koko keskisen Uudenmaan suurimmaksi keskukseksi, eikä tätä asemaa vastaperustettu kaupunkikaan heti pystynyt horjuttamaan. Jokivarren talonpojat kävivät innokkaasti kauppaa purjehtien etenkin Tallinnaan. Helsingin kasvaessa talonpoikaiskauppa vähitellen tyrehtyi. - ja Keravanjokia käytettiin ruukkien, sahojen ja myllyjen energianlähteenä. Teollisuuden tehdessä tuloaan jokien voima valjastettiin yhä enemmän koneiden käyttöön. Koskipaikoille, maantien kupeeseen, Tikkurilaan ja nkoskelle rakennettiin teollisuusyhdyskunnat. 1800-luvun alkupuoliskolla nkosken partaalla toimi maan merkittävimpiin kuuluva ruukki. Tikkurilaan rakennettiin vernissatehdas, joka oli alkuna kukoistavalle maaliteollisuudelle. Kulttuurimaisema alkoi muuttua. Suurimman muutoksen n alueellisessa kehityksessä aiheutti pääradan valmistuminen vuonna 1862. Juna tarjosi nopean yhteyden in ja tämä mahdollisti pysyvän esikaupunkiasutuksen syntymisen radan varrelle. Radan tuntumaan muutettiin sekä Helsingin hellahuoneista että muualta maasta. Väkeä pitäjään houkutteli maaseudun väljät rakennusmääräykset sekä mahdollisuus tuottaa itse elintarvikkeita. Pitäjästä maalaiskunnaksi Vuonna 1865 Helsingin pitäjän nimi muuttui Helsingin maalaiskunnaksi. Radanvarren keskus, Malmi, kehittyi maalaiskunnan hallinnolliseksi keskukseksi. Vähitellen pitäjän taajamia alettiin liittää pääkaupunkiin. Vuonna 1946 maalaiskunnan raja siirtyi etelässä nykyiselle paikalleen. Malmi jäi Helsingin puolelle, ja Tikkurila nimettiin uudeksi hallinnolliseksi keskukseksi. Vuosikymmenten kuluessa Helsingin maalaiskunnan rajat asettuivat nykyisille paikoilleen myös pohjoisessa ja idässä. Vuonna 1954 maalaiskuntaan liitettiin Korso ja viimein vuonna 1966 Vuosaari erotettiin maalaiskunnasta. Sotien jälkeen kaupungin kasvu kiihtyi ja 1950-luku olikin tärkeää aikaa kaupungiksi kehittymiselle. Tuohon aikaan rakennettiin kaupungin ensimmäiset kerrostalot, Tikkurilaan valmistui kaupungintalo, avattiin lentokenttä ja rakennettiin isoja valtaväyliä. Rakentamisurakoiden jälkeen n halkaisi viisi valtakunnallista väylää ja niitä yhdistävä Kehä III, joka lisäsi painetta teollisuusalueiden luomiselle tien varrelle. n ensimmäiset työpaikka-alueet Tikkurilassa, Veromiehenkylässä, nkoskella ja Hämeenkylässä sijaitsivatkin Kehä III:n varrella. Keskelle ta oli kasvanut kansainvälisen liikenteen keskus, -n lentoasema. Autoliikenteen voimakas kehitys ja liikkumisen helppous edesauttoivat omakotialueiden rakentumista pääteiden varsille. Maaltapaon seurauksena 1960-luvulla väkeä 6
alueittain 2010...lentokenttäkaupungiksi kuitenkin tulvi pääkaupunkiseudulle ja tulijoille tarvittiin nopeasti lisää asuntoja. Alkoi aluerakentamisen aikakausi. Betonielementtirakentamisen edistyminen mahdollisti suurten kerrostaloalueiden toteuttamisen. sai ensimmäiset laajemmat kerrostaloalueensa 1960-luvun alussa ja kerrostalotuotannon myötä asuntojen lukumäärä moninkertaistui. Kiivainta rakennusaikaa oli 1970-luku ja etenkin sen alkupuoli. Länsi-lle rakennettiin nopeassa tahdissa Kaivoksela, Myyrmäki, Martinlaakso ja joukko pienempiä kerrostaloalueita. Idässä Tikkurila alkoi kasvaa ja myös Havukoski, Korso ja Hakunila saivat kerrostaloalueensa. Aluerakentaminen loppui 1980-luvun alussa. Maalaiskunnasta kaupungiksi Vuonna 1972 maalaiskunnasta tuli kauppala ja vuonna 1974 sta tuli kaupunki. Tämän jälkeen rakentaminen alueella on jatkunut vilkkaana. Pientaloalueet ovat tiivistyneet ja keskustojen kerrostaloalueet laajentuneet. Kaupungin laitimmaisilla maaseutumaisilla alueilla rakentaminen on ollut vähäistä. Ne ovat kaukana pääteistä. Itäiseen Sotunkiin ja läntiseen Seutulaan ei vahingossa aja - niihin on osattava. Aikaisemmin Kehätietä pidettiin maaseudun ja kaupungin rajana. Selväpiirteistä rajaa ei enää ole. Etenkin Itä-lla radanvarsitaajamat ovat kasvaneet yhteen, jatkuen pitkälle pohjoiseen. sta on tullut kiinteä osa pääkaupunkiseutua. Yli puolet n väestöstä asuu kaupungin kerrostaloalueilla. Vielä pari vuosikymmentä sitten puhuttiin näiden lähiöasukkaiden sosiaalisista ongelmista ja juurettomuudesta. Kerrostaloalueet ovat kuitenkin osoittautuneet mainettaan paremmiksi. Niissä on kasvanut uusi vantaalainen sukupolvi, jolle kaupunki on kotiseutua. Itäisellä ja läntisellä lla on omat keskuksensa. Idässä sijaitsee n hallinnollinen keskus, Tikkurila, jonka alueella on lukuisia kaupungin ja valtion virastoja. Kaupalliset palvelut kehittyivät nopeasti keskustan kävelykadun varrelle ja aseman lähettyville. Kehäradan valmistuttua vaihto kaukojunista lentokentän lähijuniin tapahtuu Tikkurilassa ja Tikkurilasta tulee maan toiseksi vilkkain rautatieasema. palvelut. Alue on n kaupunkimaisinta ja tiiveintä. Lentokenttäkaupungiksi Hieman yli puolet vantaalaisista käy työssä kotikuntansa ulkopuolella. Heistä suurin osa suuntaa päivittäin matkansa in. Kaupungin työpaikkaomavaraisuus on pikku hiljaa kasvanut ja nykyisin lla on jo enemmän työpaikkoja kuin työllistä työvoimaa. Vuodesta 1994 lähtien n työpaikkamäärä on kasvanut joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2005. Vuosina 2000-2008 työpaikat ovat lisääntyneet 18,5 prosentilla. Kehätien varrelle, etenkin muiden pääväylien risteyksiin ovat kasvaneet kaupungin laajat teollisuusalueet. Kehätietä onkin syystä kutsuttu n liike-elämän valtaväyläksi. Lentoaseman seudusta Aviapolis-alueesta on tehty liike-elämän ja kansainvälisten yritysten keskus. Alueen ytimenä toimii -n lentoasema, joka on portti yhdentyvään Eurooppaan. Suomen neljänneksi suurimmaksi kaupungiksi Muutamassa vuosikymmenessä tästä maaseutumaisesta kunnasta on kasvanut Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vuoden 2011 alussa lla asui jo yli 200 000 asukasta. Väestöennusteen mukaan kasvu jatkuu myös tulevaisuudessa ja vuonna 2020 lla arvioidaan asuvan noin 220 000 asukasta. Suurin rakenteilla oleva hanke on Marja-, joka sijaitsee Kehäradan, Hämeenlinnanväylän ja Kehä III:n solmukohdassa. Suurin osa alueesta rakentuu Kivistön kaupunginosaan Riipiläntien pohjoispuolelle. Marja- lle arvioidaan rakentuvan koti jopa 30 000 asukkaalle ja myös työpaikkoja uskotaan syntyvän saman verran. Rakenteilla oleva Kehärata yhdistää Martinlaakson radan lentoaseman kautta päärataan. Radan on arvioitu valmistuvan vuonna 2014. Läntisen n keskukseksi on kasvanut Myyrmäki. Vilkkaalta alueelta kulkee rata Helsingin keskustaan ja tulevaisuudessa Kehäradan ansiosta myös lentoasemalle ja Tikkurilaan. Aseman seudun ympärille on noussut suuria ostokeskuksia ja asemaa lähellä ovat myös julkiset 7
Lempeistä jokilaaksoista karuille kallioille Vanhan kallioperän murroslinjat kuuluu etelärannikon maisemamaakuntaan. Maiseman perustan muodostaa loivasti kumpuileva, ikivanha kallioperä. Pinnanmuodoista merkittävimpiä ovat suuret kallioperän ruhjelaaksot. n länsiosan leikkaa koillis-lounassuuntainen murroslinja, joka kulkee Pitkäjärven kautta Kiilan eteläosaan, jatkuen aina Mäntsälään saakka. n itäosaa leikkaa mereltä, Mustavuoren kupeesta, alkunsa saava voimakas pohjois-eteläsuuntainen ruhje. Kaupungin länsi- ja itälaidoilla maasto on ylävintä. Korkeimmat mäet nousevat yli 80 metriä merenpinnan tasosta, paikoin erityisen vaikuttavin muodoin ja jyrkin rintein. Kaikki muut pinnanmuodot ovat nuoria. Kallioperää verhoava maapeite on noin 10 000 vuotta sitten loppuneen jääkauden jälkeensä jättämää. Mäkien harjanteet ovat usein moreenia tai avokalliota. Rinteissä esiintyy lajittuneita maalajeja, kuten hiekkaa ja soraa. Eniten hiekkaa on kertynyt koko keskistä ta halkovaan suureen luode-kaakkosuuntaiseen harjujaksoon, joka alkaa merestä Kallvikin edustalta ja jatkuu pohjoisessa syvälle Uudenmaan keskiosiin. Harjualue on n parhaimpia pohjaveden kertymisalueita. Meri muovasi maisemaa Jääkauden jälkeen meri viipyi kauan nykyisen n seudulla. Vain korkeimmat mäet nousivat merenpinnan yläpuolelle. Vähitellen jään paineen alta vapautunut maa kohosi kohoamistaan. - ja Keravanjoet, muutamat järvet ja pienemmät vesistöt muotoutuivat vetäytyvän meren jäljiltä. njoen lasku-uomana oli Mätäoja. Maan noustessa edelleen joutui njoki hakemaan uuden uoman idempää, Pitkäkosken kautta Keravanjokeen. Tästä on aikaa 2 000 vuotta. Merenlahdet muovasivat lopulta n luonnonmaiseman pääpiirteet sellaiseksi, kuin me ne nyt näemme. Laineet huuhtoivat hiekkaisia rinteitä jättäen jälkeensä mäkien kyljissä näkyviä rantamuodostumia. Lahtien pohjalle kerrostuivat tasaiset savikot. Nykyisin savikkolaaksot reunustavat jokia syvimpien murroslaaksojen kohdalla. Laajimpia ne ovat ta halkovien suurten jokien, - ja Keravanjoen varsilla. Hemiboreaalinen ilmasto Kasvimaantieteellisesti n seutu kuuluu hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen, joka on pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja keskieurooppalaisen lauhkean lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta. sijaitsee hemiboreaalisen vyöhykkeen pohjoisrajalla, joten maaperällä ja pienilmastolla on suuri merkitys paikalliseen kasvillisuuteen. Hemiboreaalinen vyöhyke on kasvimaantieteellisesti maamme edullisinta ja kasvukausi on etelässä pitempi kuin muualla Suomessa. Hemiboreaalinen vyöhyke näkyy lla esimerkiksi lehtojen runsautena tai siinä, että lla kasvaa jaloja lehtipuita, kuten tammea. Tammi on luontaisen lisääntymisalueensa pohjoisrajoilla. Kasvillisuus ilmentää maaperän ainesten vaihtumista. Hedelmälliset savikkolaaksot on raivattu pelloiksi. Savikkojen reunoilta nousevilla rinteillä kasvavat rehevät sekametsät vaihtuvat välillä varjoisiksi kuusimetsiksi. Lehdot kukoistavat edullisilla rinnepaikoilla ja monin paikoin jokien rannoilla. Vaikka lehteviä mäkiä on paljon, yleensä horisonttia rajaa tuttu kuusimetsän sahalaita. Hongat komeilevat hiekkaisilla kankailla ja kuivilla kallioilla. Korkeimpien kalliohuippujen männyt on tuuli saanut kasvamaan käppyräisiksi ja kumpareiden välissä on kosteikkoja. Suoalueet ovat lla ja koko pääkaupunkiseudulla varsin pieniä. Monimuotoinen luonto Vaikka on nykyisin paikoin varsin tiiviisti rakennettu alue, saattaa kulkija kaupungin metsissä aistia aavistuksen seudun luonnon monimuotoisuudesta. Kaupungin länsiosassa sijaitsee tärkeä Petikon luontovirkistysalue sekä Natura 2000 -suojelualueverkostoon kuuluva Vestran lehdot, suot ja vanhat metsät - niminen monimuotoinen metsäalue. Nämä Länsi-n viheralueet sekä lähellä sijaitseva Nuuksion kansallispuisto muodostavat toisiaan tukevan luonnonsuojelukokonaisuuden. Idässä on Sipoonkorven kansallispuisto, joka on myös Natura 2000 -verkostoon kuuluva metsien, soiden ja kallioiden muodostama luontokokonaisuus. Tammistonmäki keskellä vilkasta ta on kenties ainoa luontaisesti syntynyt tammimetsikkö pääkaupunkiseudulla. lla on myös monia pieniä luonnonsuojelualueita sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä alueita. Pienvedet ja kosteikot ovat tärkeitä kaupunkiluonnon monimuotoisuuden keitaita, joiden arvo nousee ja merkitys kasvaa kaupunkirakenteen tiivistyessä. 8
alueittain 2010 n aluejako 1 Myyrmäen suuralue 10 Linnainen 11 Hämevaara 12 Hämeenkylä 13 Vapaala 14 Varisto 15 Myyrmäki 16 Kaivoksela 17 Martinlaakso 18 nlaakso 20 Askisto 26 Petikko 2 Kivistön suuralue 21 Piispankylä 22 Keimola 23 Kivistö 24 Lapinkylä 25 Myllymäki 30 Vestra 31 Luhtaanmäki 32 Riipilä 33 Seutula 34 Kiila 3 Aviapoliksen suuralue 40 Ylästö 41 Viinikkala 50 Tammisto 51 Pakkala 52 Veromies 53 Lentokenttä 4 Tikkurilan suuralue 60 Hiekkaharju 61 Tikkurila 62 Jokiniemi 63 Viertola 64 Kuninkaala 65 Simonkylä 66 Hakkila 67 Ruskeasanta 68 Koivuhaka 69 Helsingin pitäjän kirkonkylä 5 Koivukylän suuralue 70 Koivukylä 71 Ilola 72 Asola 73 Rekola 74 Havukoski 75 Päiväkumpu 6 Korson suuralue 80 Matari 81 Korso 82 Mikkola 83 Metsola 84 Leppäkorpi 85 Jokivarsi 86 Nikinmäki 87 Vierumäki 88 Vallinoja 7 Hakunilan suuralue 90 Länsisalmi 91 Länsimäki 92 Ojanko 93 Vaarala 94 Hakunila 95 Rajakylä 96 Itä-Hakkila 97 Kuninkaanmäki 98 Sotunki 9