KAUPUNKIEN ELINVOIMAN VERTAILUANALYYSI

KAUPUNKIEN ELINVOIMAN VERTAILUANALYYSI Suurten ja keskisuurten kaupunkien absoluuttinen ja suhteellinen elinvoima vuosina 2005-2013 Valtiotieteen tohtori Timo Aro Tammikuu 2014

SISÄLTÖ 1 Analyysin tausta ja toteuttaminen 2 Analyysin indeksit ja muuttujat 3 Tulokset 4 Tulkinnat

ANALYYSIN TAUSTA Alueiden kilpailukyvyn yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista: kyse on kompleksisesta eli laaja-alaisesta ja moniulotteisesta käsitteestä. Alueen kilpailukykyä tai elinvoimaa voidaan analysoida useasta eri näkökulmasta tai keskittymällä yhteen näkökulmaan kerrallaan tässä analyysissä keskitytään sekä alueiden absoluuttiseen että suhteelliseen elinvoimaan. Elinvoima, kilpailukyky, vetovoima, houkuttelevuus, uusiutumiskyky, dynaamisuus, innovatiivisuus, vitaalisuus, energisyys jne. ovat usein samaa tekemisen meininkiä tarkoittavia sisarkäsitteitä aluekehityksen yhteydessä. Analyysin lähtökohtana oli kolme keskeistä tekijää: 1. Kaupunkien vertailu samanaikaisesti usean eri teeman (5) ja muuttujan (20) avulla 2. Alueiden kehityksen analysoiminen samanaikaisesti absoluuttisten ja suhteellisten arvojen perusteella 3. Alueiden kehityksen analysointi keskipitkällä aikavälillä vuosien 2005-2013 välisenä aikana.

ANALYYSIN KOHDEALUE Analyysin kohteena oli 26 kaupunkia. Kohdejoukko sisältää kaikki suuret ja keskisuuret kaupungit ja jokaisesta maakunnasta vähintään keskuskaupungin Kohteena olivat seuraavat kaupungit: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja, Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja Kajaani. 26 suurimman kaupungin (ja seudun) osuus on merkittävä kaikilla avainluvuilla suhteessa koko maahan: 55,5 % koko maan väestöstä, 64,5 % koko maan työpaikoista 82,4 % koko maan bruttokansantuotteesta (seudut) ja 95,7 % koko maan tutkimus- ja tuotekehitysmenoista (seudut)

ANALYYSIN KOHDEALUEEN 26 KAUPUNKIA KARTALLA ASUKASLUVUN MUKAAN RYHMITELTYNÄ Kartta: Timo Widbom 2015

ANALYYSIN TOTEUTTAMINEN Analyysin aineistona olivat Tilastokeskuksen ja Kuntaliiton tilastot vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Ajanjakso jaettiin muutosdynamiikan tunnistamiseksi kahteen aikajaksoon: vuosien 2005-2009 ja 2010-2013 kehitykseen. Analyysiin on sisällytetty viisi ulkoiseen elinvoimaan (=kilpailukykyyn) liittyvää teemapohjaista osa-aluetta: (alue)talous-, työllisyys-, innovatiivisuus, vetovoi-ma ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa on neljä muuttujaa. Analyysi sisältää jokaisen teeman osalta absoluuttisiin ja suhteellisiin arvoihin (muutokseen) perustuvaa tietoa: olennaista erottaa toisistaan absoluuttinen ja suhteellinen elinvoima! Kaupunkien positiota verrataan suhteessa toisiinsa ja vuosien 2010-2013 kehitystä suhteessa vuosien 2005-2009 kehitykseen.

ANALYYSIN OSA-ALUEET JA MUUTTUJAT ALUE- TALOUS TYÖLLISYYS INNOVA- TIIVISUUS VETO- VOIMA SOSIAALINEN TASA-ARVO Bruttokansantuote asukasta kohden Työpaikkojen määrän kehitys Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15- vuotiaasta väestöstä Väestönlisäys Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus 26-64- vuotiaista BTV-indeksin muutos Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys Koulutustasomittain (VKTM) koko väestön osalta Taloudellisen huoltosuhteen muutos KELA:n sairatavuusindeksin muutos Kunnallisverotulot asukasta kohden Työllisyysasteen muutos Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden Väestöllinen huoltosuhde 2013 ja ennuste 2030 Asuntokuntien tuloerot Gini - kertoimella Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan Työttömyysasteen muutos Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista Vieraskielisten määrän kehitys Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden Absoluuttista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain korkeimman tai parhaimman arvon perusteella: arvo perustuu viimeisimpään eli vuosien 2010-2013 keskiarvoon tai viimeisen käytettävissä olevan tilastovuoden arvoon. Suhteellista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain muutos- tai kasvuprosentin perusteella: vuosien 2010-2013 keskimääräistä arvoa verrataan vuosien 2005-2009 keskimääräiseen arvoon

Käytetyt absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mittarit Absoluuttinen elinvoima: 1. BKT asukasta kohden ka. 2010-2012 2. BTV-indeksin muutos 2000-2011 3. Kunnallisverotulot asukasta kohden ka. 2010-2013 4. Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan ka. 2010-2012 5. Työpaikkojen määrän kehitys ka. 2010-2012 6. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys ka. 2010-2012 7. Työllisyysaste keskimäärin 2010-2013 8. Työttömyysaste keskimäärin 2010-2013 9. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus keskimäärin 2010-2013 10. Koulutustasomittaimen määrin 2010-2012 arvo keski- 11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vuonna 2013 12. Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista vuonna 2013 13. Väestönlisäys 2010-2013 keskimäärin vuosina 14. Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin vuosina 2010-2012 15. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 16. Vieraskielisten osuus 2013 17. Pitkäaikaisten 25-64-vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuus keskimäärin 2010-2012 18. KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin 2010-2012 19. Asuntokuntien tuloerot vuosina 2010-2012 keskimäärin 20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset keskimäärin vuosina 2010-2012 Suhteellinen elinvoima: 1. BKT:n muutos % (2010-2012/2005-2009) 2. BTV-indeksin muutos 2000-2011 3. Kunnallisverotulojen muutos % (2010-2013/2005-2009) 4. Yritysperustannan muutos % (2010-2012/2005-2009) 5. Työpaikkojen määrän muutos % (2010-2012/2005-2009) 6. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän muutos % (2010-2012/2005-2009) 7. Työllisyysasteen muutos %-yksikköä (2010-2013/2005-2009) 8. Työttömyysasteen muutos %-yksikköä (2010-2013/2005-2009) 9. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden muutos % (2010-2013/2005-2009) 10. Koulutustasomittaimen muutos % (2010-2012/2005-2009) 11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen muutos % (2013/2005) 12. Yksityisen sektorin osuuden muutos % (2013/2005) 13. Väestönlisäyksen muutos % (2010-2013/2005-2009) 14. Taloudellisen huoltosuhteen muutos % (2010-2012/2005-2009) 15. Väestöllisen huoltosuhteen muutos % (2030/2013) 16. Vieraskielisten muutos % (2013/2005) 17. Pitkäaikaisten 25-64 vuotiaiden toimeentuloasiakkaiden osuuden muutos % (2010-2012/2005-2009) 18. KELA:n sairastavuusindeksin muutos % (2010-2012/2005-2009) 19. Asuntokuntien tuloerojen muutos % (2010-2012/2005-2009) 20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten muutos % (2010-2012/2005-2009)

Luku- ja tulkintaohje muuttujakohtaisiin taulukoihin Taulukoissa esitetään samanaikaisesti absoluuttisia ja suhteellisia arvoja vuosien 2005-2009 ja 2010-2012/2013 kehityksen osalta Jokaisen taulukon oikeassa sarakkeessa esitetään muutos (% tai %-yksikkö), jossa vuosien 2010-2013 kehitystä verrataan vuosiin 2005-2009 Jokaisessa taulukossa kaupungit on asetettu järjestykseen muutosprosentin (oikea sarake) perusteella. Osa muuttujista (BKT, BTV, T&K menot) on seudullisia, sillä niistä ei ole saatavissa kuntakohtaista tietoa. Saman seutukunnan kunnille on silloin annettu sama arvo. Jokainen teema pitää sisällään aina neljä muuttujaa. Teeman jälkeen esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä havainnoista. Tulososiossa esitetään yhteenveto kaikkien teemojen ja kaikkien muuttujien osalta sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan. Lisäksi kaupungit on sijoitettu viiteen viidennekseen 20 muuttujan sijoitusten keskiarvon perusteella.

Bruttokansantuote asukasta kohden vuosina 2005-2013 BKT kasvoi suhteellisesti eniten Lappeenrannassa, Seinäjoella ja Raumalla BKT oli asukasta kohden korkein Helsingin, Vaasan ja Rauman seuduilla BKT laski neljällä seudulla vuosina 2010-2012 verrattuna edellisiin vuosiin Kaupunki BKTA asukasta kohden keskimäärin 2005-2009 BKTA asukasta kohden keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. euroa per asukas 2010-2012 /2005-2009 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Lappeenranta 28672 33835 5163 18 Seinäjoki 27219 31408 4189 15,4 Rauma 35283 40460 5177 14,7 Kuopio 29084 33043 3959 13,6 Kokkola 31558 35572 4014 12,7 Joensuu 25175 28160 2985 11,9 Kajaani 24399 27312 2913 11,9 Mikkeli 24839 27696 2857 11,5 Vaasa 37552 41753 4201 11,2 Lahti 25873 28643 2770 10,7 Rovaniemi 26804 29656 2852 10,6 Turku 31648 34362 2714 8,6 Pori 27780 30159 2379 8,6 Jyväskylä 27391 29541 2150 7,8 Helsinki 44108 47502 3394 7,7 Espoo 44108 47502 3394 7,7 Vantaa 44108 47502 3394 7,7 Hyvinkää 44108 47502 3394 7,7 Lohja 44108 47502 3394 7,7 Kotka 28301 30119 1818 6,4 Tampere 33464 35367 1903 5,7 Hämeenlinna 28259 29877 1618 5,7 Oulu 32985 33259 274 0,8 Kouvola 30588 29818-770 -2,5 Porvoo 43844 40396-3448 -7,8 Salo 42678 26588-16090 -37,7 Muuttuja kuvaa alueen kokonaistuotannon kehitystä. BKT:hen lasketaan yhteen kaikki arvoa tuottava taloudellinen toiminta yhteiskunnassa eli kaikki tavaratuotanto ja palvelut. Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito

Alueen tuotannon, työllisyyden ja väestön vuosimuutos suhteessa koko maan muutokseen vuosina 2000-2011 (BTVindeksi) BTV-indeksi oli korkein Porvoossa, Kokkolassa, Jyväskylässä ja Vaasassa vuosina 2000-2011 BTV-indeksi oli selvästi muita kaupunkeja alhaisempi Kouvolassa ja Salossa vuosina 2000-2011 BTV-indeksi oli koko maan tasoa korkeampi 17 kaupungissa vuosina 2000-2011 Kaupunki Bruttokansantuote 2000-2011 Työn osuus 2000-2011 Keskiväkiluku 2000-2011 BTV-indeksi ajanjaksolla 2000-2011 suhteessa koko maan muutokseen Porvoo 2,58 0,53 0,39 1,17 Kokkola 2,64 0,85-0,04 1,15 Jyväskylä 1,03 Vaasa 1,01 Kuopio 1,52 1,14 0,12 0,93 Tampere 0,9 Seinäjoki 0,64 Oulu -0,22 0,71 1,31 0,6 Rovaniemi 1,02 0,78-0,06 0,58 Helsinki 0,15 0,02 0,65 0,27 Espoo 0,15 0,02 0,65 0,27 Vantaa 0,15 0,02 0,65 0,27 Lohja 0,15 0,02 0,65 0,27 Hyvinkää 0,15 0,02 0,65 0,27 Turku 0,61-0,15 0,25 0,24 Hämeenlinna 0,26 0,13 0,25 0,24 Joensuu 0,4 0,26-0,23 0,15 Lappeenranta -0,39 0,33-0,27-0,11 Lahti 0,03-0,2-0,15-0,13 Kotka -0,28 0,07-0,51-0,24 Pori -0,32 Rauma -0,37 Kajaani -0,04-0,25-0,85-0,38 Mikkeli -0,19-0,26-0,77-0,41 Salo -4,02-0,46-0,03-1,5 Kouvola -3,99-0,63-0,79-1,8 BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku alueiden kehityksen muutoksen tarkasteluun. Muuttuja kuvaa alueen tuotannon, työn ja väkiluvun vuosimuutosta suhteessa koko maan muutokseen * BTV osaindeksien tiedot puuttuvat Länsi-Suomen osalta Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito: Kuntaliitto, kuntakuvaaja

Kunnallisverotulot asukasta kohden vuosina 2005-2012 Kunnallisverotettavat tulot nousivat suhteellisesti eniten Porissa, Rovaniemellä ja Hyvinkäällä Kunnallisverotettavat tulot olivat määrällisesti korkeimmat Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla 2010-2012 Kunnallisverotettavat tulot kasvoivat 12-20 %:in välillä vertailukaupunge issa Kaupunki Kunnallisverotulot per asukas keskimäärin 2005-2009 Kunnallisverotulot per asukas keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. euroa pe asukas Muutos % Pori 2430 2909 479 19,7 Rovaniemi 2478 2950 472 19 Hyvinkää 2821 3350 529 18,8 Kajaani 2477 2942 465 18,8 Kuopio 2503 2969 466 18,6 Seinäjoki 2515 2962 447 17,8 Rauma 2730 3211 481 17,6 Lappeenranta 2550 2988 438 17,2 Oulu 2603 3051 448 17,2 Lohja 2746 3208 462 16,8 Mikkeli 2412 2814 402 16,7 Kokkola 2466 2866 400 16,2 Helsinki 3244 3759 515 15,9 Jyväskylä 2523 2913 390 15,5 Kouvola 2665 3079 414 15,5 Salo 2433 2805 372 15,3 Vantaa 3111 3580 469 15,1 Vaasa 2772 3191 419 15,1 Tampere 2715 3123 408 15 Porvoo 3010 3447 437 14,5 Hämeenlinna 2672 3043 371 13,9 Turku 2603 2950 347 13,3 Lahti 2597 2941 344 13,2 Kotka 2775 3125 350 12,6 Joensuu 2329 2622 293 12,6 Espoo 3685 4144 459 12,5 Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisveroista, yhteisöveron osuudesta ja kiinteistöverotuloista. Kunnallisverojen osuus on noin 85 % kunnan kaikista veroista Lähde: Tilastokeskus, kuntien tilinpäätökset; Kuntaliitto

Yritysperustanta (aloittaneet-lopettaneet yritykset) suhteessa alueen yrityskantaan vuosina 2005-2013 Yritysperustanta oli suhteessa yrityskantaan vilkkainta Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa 2010-2013 Yritysperustanta kasvoi vain Vaasassa ja Kotkassa vuosina 2010-2013 suhteessa aikaisempaan kehitykseen Yritysperustanta väheni 24 kaupungissa vuosina 2010-2013 aikaisempaan kehitykseen verrattuna Kaupunki Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan (promillea) keskimäärin vuosina 2005-2009 Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan (promillea) keskimäärin vuosina 2010-2013 Yritysperustannan muutos promillea vuosina 2010-2013/2005-2009 Vaasa 14,6 20 5,4 Kotka 15 17,9 2,9 Salo 24,1 23,1-1 Mikkeli 21,2 19,7-1,5 Lappeenranta 24 22,4-1,6 Seinäjoki 25,7 23,5-2,2 Rovaniemi 26,9 24-2,9 Jyväskylä 32,3 28,1-4,2 Pori 18,9 14,6-4,3 Helsinki 31,5 26,5-5 Espoo 35,9 30,3-5,6 Tampere 32,1 26,1-6 Kuopio 22,5 15,2-7,3 Vantaa 33,6 26-7,6 Lahti 18,2 9,6-8,6 Turku 30,7 21,7-9 Rauma 19,4 10,1-9,3 Joensuu 25,8 16-9,8 Oulu 37,8 27,4-10,4 Porvoo 31,9 21,4-10,5 Hyvinkää 28,7 18-10,7 Hämeenlinna 27,8 16,5-11,3 Kokkola 26,6 15,3-11,3 Kajaani 23,3 11-12,3 Kouvola 17,8 5,1-12,7 Lohja 31 10,3-20,7 Yritysperustanta ilmaisee aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välisen erotuksen Lähde: Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset

Talous teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima BKT ylitti 40 000 euroa asukasta kohden neljällä kaupunkiseudulla: Helsingin, Vaasan, Rauman ja Porvoon. BKT jäi alle 30 000 euron asukasta kohden yhdeksällä seudulla. Salon seudun BKT romahti 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009 BTV-indeksi nousi selvästi koko maan muutosta korkeammaksi Porvoon, Kokkolan, Jyväskylän ja Vaasan seuduilla vuosina 2000-2011. BTV-indeksi jäi Kouvolassa ja Salossa eniten jälkeen koko maan kehityksestä. Kunnallisverotulot olivat asukasta kohden korkeimmat metropolialueella ja yksittäisissä teollisuuskaupungeissa (Vaasa, Rauma, Kotka). Joensuun kunnallisverotulot olivat asukasta kohden alhaisimmat: vain 63 % Espoon tasosta. Yritysperustanta suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan oli vilkkainta Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa sekä alhaisinta Kouvolassa ja Lahdessa vuosina 2010-2013. Kouvolan yritysperustanta oli kuusi kertaa vähäisempää kuin esimerkiksi Espoossa vuosina 2010-2013. Suhteellinen elinvoima BKT:n kasvoi suhteellisesti eniten Lappeenrannassa, Seinäjoella, Raumalla ja Kuopiossa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. BKT:n muutos oli negatiivinen kolmella alueella: Salon, Porvoon ja Kouvolan kaupun-kiseudulla. BTV-indeksi oli suhteessa koko maan muutokseen parempi 17 kaupungissa ja heikompi 9 kaupungissa. Kunnallisverotulot kasvoivat suhteellisesti eniten Porissa, Rovaniemellä ja Hyvinkäällä sekä vähiten Espoossa, Joensuussa ja Kotkassa. Kunnallisverotulot kasvoivat keskimäärin 12-20 %:ia vuosien 2005-2013 välillä. Yritysperustanta kasvoi vain Vaasassa ja Kotkassa vuosina 2010-2013 verrattuna vuosiin 2005-2009. Kehitys heikkeni eniten Lohjassa, Kouvolassa ja Kajaanissa aikaisempaan kehitykseen verrattuna.

Työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012 Kunta Työpaikkojen määrä keskimäärin 2005-2009 Työpaikkojen määrä keskimäärin 2010-2012 Työpaikkojen muutos abs. 2005-2012 Muutos % 2005-2012 Työpaikkojen määrä kasvoi suhteellisesti eniten Seinäjoella, Kokkolassa ja Hyvinkäällä Työpaikkojen määrä kasvoi absoluuttisesti eniten pääkaupunkiseudun kaupungeissa Työpaikkojen määrä kasvoi 18 ja väheni 8 kaupungissa vuosina 2005-2012 Seinäjoki 27771 29694 1923 6,9 Kokkola 19493 20542 1049 5,4 Hyvinkää 18149 19123 974 5,4 Espoo 114322 120298 5975 5,2 Vantaa 100322 105517 5195 5,2 Vaasa 36166 37825 1659 4,6 Kuopio 46425 48498 2073 4,5 Rovaniemi 24261 25333 1072 4,4 Jyväskylä 59076 61527 2451 4,1 Joensuu 31980 33162 1182 3,7 Oulu 81736 84487 2750 3,4 Kajaani 15628 15935 307 2,0 Tampere 116135 117961 1825 1,6 Lappeenranta 31811 32271 460 1,4 Lahti 46334 46887 553 1,2 Hämeenlinna 30040 30371 331 1,1 Helsinki 381298 384872 3574 0,9 Pori 35863 35900 36 0,1 Turku 95840 95693-146 -0,2 Mikkeli 23374 23337-37 -0,2 Porvoo 20407 20362-45 -0,2 Lohja 17282 16855-427 -2,5 Kotka 23626 23011-614 -2,6 Rauma 17823 17315-508 -2,9 Kouvola 35865 34049-1816 -5,1 Salo 25660 22913-2747 -10,7 Muuttuja pitää sisällään kaikkien työantajasektoreiden työpaikat (valtio, valtioenemmistöinen osakeyhtiö, kunta, yksityinen sektori ja yrittäjät Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti

Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012 Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi suhteellisesti eniten Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi määrällisesti eniten Vantaalla, Espoossa ja Kuopiossa Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä kasvoi 14 ja väheni 12 kaupungissa vuosina 2005-2012 Kaupunki Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä keskimäärin 2005-2009 Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä keskimäärin 2010-2012 Yksityisen sektorin työpaikkojen absoluuttinen muutos Yksityisen sektorin työpaikkojen suhteellinen muutos % Vantaa 66099 71567 5468 8,3 Seinäjoki 15522 16662 1140 7,3 Kuopio 23619 25285 1666 7,1 Espoo 78018 81562 3544 4,5 Rovaniemi 11572 12084 512 4,4 Hyvinkää 11022 11499 477 4,3 Vaasa 21867 22800 932 4,3 Joensuu 17806 18143 337 1,9 Oulu 48176 48961 784 1,6 Jyväskylä 34382 34890 509 1,5 Hämeenlinna 16242 16376 134 0,8 Tampere 74396 74996 600 0,8 Helsinki 242407 243397 990 0,4 Kokkola 11011 11036 26 0,2 Mikkeli 12141 12048-93 -0,8 Lappeenranta 18967 18741-225 -1,2 Kajaani 8383 8243-140 -1,7 Porvoo 10902 10660-242 -2,2 Lahti 28953 28208-745 -2,6 Turku 58122 56501-1621 -2,8 Pori 21441 20688-754 -3,5 Rauma 12069 11552-517 -4,3 Kotka 15019 14000-1019 -6,8 Lohja 10020 9240-780 -7,8 Kouvola 19980 18231-1749 -8,8 Salo 16967 14218-2749 -16,2 Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin työpaikkojen kehityksen Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti

Työllisyysasteen kehitys vuosina 2005-2012 Työllisyysaste oli korkein Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010-2013 Työllisyysaste ylitti 70 %:in tason 10 kaupungissa vuosina 2010-2013 Kaupunki Työllisyysaste % keskimäärin 2005-2009 Työllisyysaste % keskimäärin 2010-2013 Työllisyysaste kohentui suhteellisesti eniten Kajaanissa, Kuopiossa ja Kokkolassa Työllisyysasteen muutos %- yksikköä 2005-2013 Kajaani 63,0 64,5 1,5 Kuopio 65,2 66,5 1,3 Kokkola 68,9 70,1 1,2 Pori 65,5 66,4 0,9 Lappeenranta 65,4 66,3 0,9 Rovaniemi 64,3 65,2 0,9 Mikkeli 66,9 67,7 0,9 Seinäjoki 71,5 72,3 0,7 Joensuu 61,4 61,7 0,3 Jyväskylä 65,3 65,5 0,2 Vaasa 71,1 71,1 0,0 Hyvinkää 73,3 73,2-0,1 Lahti 65,7 65,4-0,3 Oulu 66,2 65,9-0,3 Hämeenlinna 70,9 70,6-0,3 Rauma 69,9 69,5-0,3 Helsinki 72,1 71,7-0,4 Kouvola 66,5 66,0-0,5 Lohja 74,5 73,9-0,7 Espoo 76,6 75,8-0,8 Vantaa 76,3 75,5-0,8 Turku 66,5 65,5-1,1 Tampere 67,2 66,1-1,1 Porvoo 75,3 74,1-1,2 Kotka 64,4 62,6-1,8 Salo 72,4 68-4,4 Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työllisten osuutta suhteessa vastaanvanikäiseen väestöön Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti

Työttömyysasteen kehitys vuosina 2005-2013 Työttömyysaste alentui suhteellisesti eniten Kajaanissa, Rovaniemellä ja Kokkolassa Työttömyysaste oli alhaisin Espoossa, Helsingissä ja Vaasassa vuosina 2010-2013 Työttömyysaste alentui vain 9 kaupungissa vuosina 2010-2013 verrattuna vuosiin 2005-2009 Kaupunki Työttömyysaste % keskimäärin 2005-2009 Työttömyysaste % keskimäärin 2010-2013 Työttömyysasteen muutos %-yksikköä Kajaani 15,4 13,7-1,6 Rovaniemi 13,9 12,8-1,1 Kokkola 10,1 9,2-0,9 Kuopio 11,4 10,9-0,6 Joensuu 15,6 15,1-0,5 Pori 13,6 13,3-0,3 Seinäjoki 9,1 8,9-0,2 Mikkeli 11,6 11,5-0,05 Vaasa 8,0 8,0-0,02 Lappeenranta 12,7 12,8 0,1 Helsinki 7,6 7,9 0,3 Hyvinkää 8,0 8,5 0,4 Espoo 5,5 5,9 0,5 Rauma 10,6 11,1 0,5 Lahti 13,9 14,5 0,5 Hämeenlinna 9,3 10,0 0,7 Jyväskylä 12,8 13,5 0,7 Oulu 12,1 12,9 0,8 Kouvola 12,0 12,9 0,9 Vantaa 7,3 8,5 1,2 Porvoo 7,2 8,4 1,2 Tampere 12,1 13,5 1,4 Lohja 7,0 8,6 1,6 Turku 10,7 13,0 2,3 Kotka 13,4 16,4 3,0 Salo 8,8 13,4 4,6 Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työttömien osuutta suhteessa vastaanvanikäiseen työvoimaan Lähde: Tilastokeskus,

Työllisyys teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima Suhteellinen elinvoima 26 kaupungissa oli yhteensä noin 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkojen määrä kasvoi 18 kaupungissa ja väheni 8 kaupungissa. Työpaikkojen määrä kasvoi määrällisesti eniten Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Yksityisen sektorin työpaikat kasvoivat määrällisesti eniten Vantaalla, Espoossa ja Kuopiossa. Yksityisen sektorin työpaikat kasvoivat 14 kaupungissa ja vähenivät 12 kaupungissa. Suurimmat määrälliset vähennykset kohdistuivat Saloon, Kouvolaan, Turkuun ja Kotkaan. Työllisyysaste oli korkein Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010-2013. Työllisyysaste ylitti 70 %:in tason 10 kaupungissa. Työllisyysaste oli alhaisin Joensuussa ja Kotkassa. Espoon työllisyysaste oli keskimäärin 14,1 %-yksikköä korkeampi kuin Joensuun Työttömyysaste oli alhaisin Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Työttömyysaste oli yhdeksässä kaupungissa keskimäärin alle 10 % vuosina 2010-2013. Kotkan työttömyysaste oli keskimäärin kolme kertaa korkeampi kuin Espoossa. Työpaikkojen määrä kasvoi suhteellisesti eniten Seinäjoella, Kokkolassa ja Hyvinkäällä vuosien 2005-2012 välisenä aikana. Työ-paikkojen määrä laski kahdeksalla seudulla: työpaikkojen määrä väheni suhteellisesti eniten rakennemuutospaikkakunnilla Salossa, Kouvolassa ja Raumalla Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi suhteellisesti eniten Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa. Yksityisen sektorin työpaikkamenetykset olivat suhteellisesti suurimmat Salossa, Kouvolassa ja Lohjalla. Työllisyysaste koheni eniten Kajaanissa, Kuopiossa ja Kokkolassa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Työllisyysaste heikkeni 15 kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon. Työllisyysaste heikkeni eniten Salossa ja Kotkassa Työttömyysaste aleni suhteellisesti eniten Kajaanissa, Rovaniemellä ja Kokkolassa vuosina 2010-2012. Työttömyysaste nousi eniten Salossa, Kotkassa ja Turussa.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15 vuotiaista 2005-2013 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus nousi suhteellisesti eniten Helsingissä, Tampereella ja Lappeenrannassa Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa Muutos% korkein siellä, missä valmiiksi eniten korkea-asteen suorittaneita! Kunta Korkea-asteen osuus % ka. 2005-2009 Korkea-asteen osuus % ka. 2010-2013 Muutos %- yksikköä 2005-2009 / 2010-2013 Helsinki 33,8 36,6 2,7 Tampere 29,5 31,9 2,4 L-ranta 24,4 26,6 2,3 Joensuu 25,0 27,2 2,2 Vaasa 29,7 31,8 2,1 Mikkeli 25,0 27,0 2,1 Turku 27,3 29,4 2,0 Lahti 24,1 26,1 2,0 Seinäjoki 28,1 30,1 2,0 Kokkola 22,7 24,7 2,0 Jyväskylä 30,1 32,1 1,9 Oulu 30,6 32,5 1,9 Pori 23,2 25,1 1,9 Kuopio 27,6 29,5 1,9 Hämeenlinna 26,9 28,7 1,8 Rovaniemi 27,6 29,4 1,8 Espoo 40,5 42,2 1,7 Kajaani 25,6 27,1 1,6 Porvoo 27,7 29,3 1,6 Rauma 25,0 26,5 1,5 Kotka 23,6 25,1 1,5 Salo 22,5 23,9 1,4 Hyvinkää 26,6 28,0 1,4 Kouvola 21,7 23,1 1,4 Lohja 23,8 25,1 1,3 Vantaa 27,8 29,0 1,2 Muuttuja kuvaa alimman korkea-asteen, alemman korkeakoulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuutta yli 15-vuotiaasta väestöstä Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne

Koulutustasomittain koko väestön osalta vuosina 2005-2013 Koulutustaso nousi suhteellisesti eniten Kokkolassa, Lahdessa ja Lappeenrannassa Koulutustaso oli korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa 2010-2012 Koulutuserot erittäin suuret kaupunkien välillä Kaupunki Koulutustaso keskimäärin 2005-2009 Koulutustaso keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. Muutos % Kokkola 294,6 316,3 21,7 7,4 Lahti 300,4 321,3 20,9 7 Lappeenranta 308 329,7 21,7 7 Pori 295,2 315,7 20,5 6,9 Hämeenlinna 317,4 338,7 21,3 6,7 Mikkeli 309 329,7 20,7 6,7 Seinäjoki 331,6 353,7 22,1 6,7 Vaasa 345,6 368 22,4 6,5 Joensuu 337 358,7 21,7 6,4 Tampere 363 385,7 22,7 6,3 Salo 276 293 17 6,2 Kuopio 347 368 21 6,1 Helsinki 388,8 412 23,2 6 Porvoo 319 338 19 6 Turku 347 367,7 20,7 6 Hyvinkää 313,8 332,3 18,5 5,9 Kajaani 318 336,7 18,7 5,9 Lohja 290,2 307 16,8 5,8 Jyväskylä 371,2 392,3 21,1 5,7 Rauma 300 317 17 5,7 Kotka 294,4 310,3 15,9 5,4 Oulu 381,8 402,3 20,5 5,4 Rovaniemi 340,6 359 18,4 5,4 Kouvola 284,6 299,3 14,7 5,2 Vantaa 327,8 342,3 14,5 4,4 Espoo 442,8 459,3 16,5 3,7 Muuttujassa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan sekä tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi (=koulutustasomittain). Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne

Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vuosina 2005 ja 2013 T&K menot nousivat suhteellisesti eniten Seinäjoen, Rauman ja Vaasan seuduilla 2005-2013 T&K menojen osuus korkein asukasta kohden Salon, Oulun ja Tampereen seuduilla vuonna 2013 T&K menojen osuus väheni kuudella alueella vuosina 2005-2013 Seutukunta T&Kmenot asukasta kohden vuonna 2005 T&Kmenot asukasta kohden vuonna 2013 Absoluuttinen muutos euroa 2005-2013 Muutos %-yksikköä 2005-2013 Seinäjoen 104,6 301,3 196,7 188,1 Rauman 263,1 697,6 434,5 165,2 Vaasan 807,4 1963,4 1156,0 143,2 Kokkolan 237,3 382,1 144,8 61,0 Lahden 235,2 352,4 117,2 49,8 L-rannan 677,5 978,7 301,3 44,5 Porin 259,9 373,6 113,8 43,8 Mikkelin 250,9 347,5 96,6 38,5 Joensuun 499,9 672,0 172,1 34,4 Helsingin 1704,6 2001,6 297,0 17,4 Rovaniemen 438,0 510,9 72,9 16,6 Turun 1055,1 1194,7 139,6 13,2 Kajaanin 391,7 434,6 42,9 11,0 Salon 3716,9 4040,9 324,0 8,7 Oulun 3242,9 3424,7 181,8 5,6 Hämeenlinnan 335,3 335,0-0,3-0,1 Tampereen 2369,6 2318,7-50,9-2,1 Kuopion 889,5 858,7-30,9-3,5 Jyväskylän 1161,7 1078,6-83,0-7,1 Kouvolan 118,3 96,9-21,4-18,1 Kotkan 243,2 179,4-63,7-26,2 Porvoon 757,3 0 0 0 Muuttuja ilmaisee alueen tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrän asukasta kohden. Muuttuja pitää sisällään korkeakoulujen, valtion ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenot. Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot

Yksityisen sektorin osuus kaikista tutkimus- ja tuotekehitysmenoista vuosina 2005 ja 2013 Yksityisen sektorin osuus t&k menoista nousi suhteellisesti eniten Seinäjoen, Vaasan ja Porin seuduilla vuosina 2005-2013 Yksityisen sektorin osuus t&k menoista korkein Salon, Rauman, Vaasan ja Porin seuduilla vuonna 2013 Yksityisen sektorin osuus T&Kmenoista nousi vain neljällä seudulla 2005-2013 Seutukunta T&K-menoista yksityisen sektorin osuus % 2005 T&K-menoista yksityisen sektorin osuus % 2013 Muutos %- yksikköä Seinäjoen 59,8 69,1 9,3 Vaasan 82,7 83,6 0,9 Porin 81,6 82,1 0,5 Salon 99,7 99,9 0,2 Helsingin 67,5 67,2-0,3 Rovaniemen 20,4 19,9-0,5 Rauman 89,2 88,0-1,2 Joensuun 24,4 22,9-1,5 Oulun 80,0 78,3-1,7 Lappeenrannan 49,2 47,2-2,0 Tampereen 80,0 77,6-2,4 Hämeenlinnan 72,0 69,0-3,0 Turun 55,0 51,8-3,2 Lahden 86,5 79,5-7,1 Kuopion 29,0 20,1-8,9 Kotkan 87,4 77,1-10,3 Mikkelin 52,9 42,1-10,8 Kajaanin 61,1 48,5-12,6 Jyväskylän 53,9 36,1-17,9 Kouvolan 92,2 57,6-34,6 Porvoon 98,1 0,0 0,0 Lohjan 79,9 0,0 0,0 Kokkolan 0,0 60,6 0,0 Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin tutkimus- ja tuotekehitysmenot Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot

Innovatiivisuus teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima Suhteellinen elinvoima Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa. Samat kaupungit olivat myös kärjessä Tilastokeskuksen koko väestön koulutustasoa mittaavan koulutustasomittarin perusteella vuonna 2012. Espoossa on 42,2 % yli 15-vuotiaista suorittanut korkeaasteen tutkinnon. Kouvolassa alhaisin osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneita (23,1 %). Koko väestön koulutustasoerot olivat suuret vertailuanalyysin kaupunkien välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ja koulutustaso nousivat kaikissa kaupungeissa vuosina 2005-2013, mutta lähtökohtaiset erot pikemmin kasvoivat kuin lähentyivät. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vaihteli merkittävästi. T&K-menot olivat asukasta kohti laskettuna korkeimmat Salossa, Oulussa ja Tampereella. Esim. Oulun t&k-menot olivat 10 kertaa suuremmat kuin esim. Seinäjoella Yksityisen sektorin osuus t&kmenoista oli yli neljä viidesosaa t&kmenoista Salon, Rauman, Vaasan seuduilla ja Porin seuduilla. Joensuussa ja Kuopiossa yksityisen sektorin osuus jäi viidennekseen kaikista t&k - menoista Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus nousi suhteellisesti eniten Helsingissä, Tampereella ja Lappeenrannassa vuosina 2010-2012. Kasvu oli hitainta, kuten olettaa saattaa, niissä kaupungeissa, joissa ei ollut omaa tiedekorkeakoulua ja/tai ammatti-korkeakoulua tai erot olivat jo lähtö-tilanteessa suuret. Koko väestön koulutustaso nousi suhteellisesti eniten Kokkolassa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Koulutustason nousu oli maltillisinta Espoossa ja Vantaalla. Tutkimus- ja tuotekehitysmenot nousivat suhteellisesti eniten asukasta kohden laskettuna Seinäjoen, Rauman ja Vaasan seuduilla vuosina 2005-2013. Seinäjoen ja Rauman t&k menot kolminkertaistuivat ja Vaasan kaksinkertaistuivat vuosina 2005-2013. T&K menojen osuus väheni kuudella seudulla vuosina 2005-2013. Yksityisen sektorin osuus t&k menoista nousi ylivoimaisesti eniten Seinä-joella vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Yksityisen sektorin osuus nousi lisäksi Vaasan, Porin ja Salon seuduilla, mutta laski kaikilla muilla seuduilla. Yksityisen sektorin osuus heikkeni eniten Kouvolan ja Jyväskylän seuduilla.

Väestönlisäys vuosina 2005-2013 Väestönlisäys oli suhteessa asukaslukuun suurinta Espoossa, Oulussa ja Seinäjoella vuosina 2010-2013 Väestönlisäys oli määrällisesti suurinta Helsingissä, Espoossa ja Oulussa vuosina 2005-2013 Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja väheni neljässä kaupungissa vuosina 2005-2013 Kaupunki Väestönlisäys yhteensä abs. 2005-2013 Väestönlisäys % per vuosi keskimäärin 2005-2009 Väestönlisäys % per vuosi keskimäärin 2010-2013 Muutos %- yksikköä 2010-2013 /2005-2009 Turku 1379 0,2 0,8 0,6 Kuopio 1984 0,4 0,9 0,5 Rauma -682-0,3 0,1 0,4 Joensuu 770 0,2 0,6 0,4 Helsinki 22163 0,8 1,2 0,4 Espoo 16638 1,4 1,6 0,2 Vaasa 2256 0,7 0,9 0,2 Lappeenranta 577 0,1 0,3 0,2 Tampere 8575 0,8 1 0,2 Oulu 11622 1,3 1,5 0,2 Pori 538 0,1 0,2 0,1 Mikkeli -309-0,1 0 0,1 Lahti 2576 0,5 0,6 0,1 Kouvola -2038-0,5-0,4 0,1 Vantaa 11913 1,2 1,2 0 Kotka 35 0 0 0 Seinäjoki 3794 1,4 1,4 0 Kokkola 1593 0,7 0,6-0,1 Kajaani -116 0-0,2-0,2 Jyväskylä 6703 1,1 0,9-0,2 Rovaniemi 2378 0,8 0,6-0,2 Hyvinkää 1763 0,8 0,5-0,3 Hämeenlinna 2480 0,8 0,5-0,3 Salo 1633 0,6 0,2-0,4 Porvoo 1808 0,8 0,4-0,4 Lohja 2084 0,9 0,4-0,5 Muuttuja pitää sisällään kaikki väestönkehityksen osatekijät eli luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja siirtolaisuuden. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot

Taloudellinen huoltosuhde vuosina 2005-2012 Taloudellinen huoltosuhde oli optimaalisin Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä vuosina 2010-2012 Taloudellinen huoltosuhde oli epäedullisin Kotkassa, Joensuussa ja Kajaanissa vuosina 2010-2012 Taloudellinen huoltosuhde kohentui Kuopiossa, Rovaniemellä, Kajaanissa ja Porissa vuosina 2010-2012 Kaupunki Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin 2005-2009 Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. 2010-2012 / 2005-2009 Muutos % 2010-2012/ 2005-2009 Kuopio 1,37 1,33 0,04 2,9 Rovaniemi 1,43 1,39 0,04 2,8 Kajaani 1,54 1,5 0,04 2,6 Pori 1,47 1,46 0,01 0,7 Lappeenranta 1,4 1,4 0 0 Seinäjoki 1,21 1,21 0 0 Vaasa 1,2 1,2 0 0 Joensuu 1,51 1,51 0 0 Mikkeli 1,41 1,42-0,01-0,7 Kokkola 1,37 1,38-0,01-0,7 Jyväskylä 1,31 1,32-0,01-0,8 Hyvinkää 1,16 1,18-0,02-1,7 Helsinki 1 1,02-0,02-2 Hämeenlinna 1,3 1,33-0,03-2,3 Oulu 1,31 1,34-0,03-2,3 Lahti 1,38 1,42-0,04-2,9 Kouvola 1,44 1,49-0,05-3,5 Turku 1,25 1,3-0,05-4 Tampere 1,2 1,25-0,05-4,2 Espoo 0,97 1,02-0,05-5,2 Vantaa 0,96 1,01-0,05-5,2 Porvoo 1,11 1,17-0,06-5,4 Rauma 1,28 1,35-0,07-5,5 Lohja 1,16 1,23-0,07-6 Kotka 1,49 1,62-0,13-8,7 Salo 1,25 1,46-0,21-16,8 Muuttuja kuvaa kuinka monta ei-työllistä on yhtä työllistä kohden Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaaja

Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2011 ja 2030 Väestöllisen huoltosuhteen muutos oli vähäisin Vaasassa, Oulussa ja Espoossa vuosina 2013-2030 Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin Helsingissä ja korkein Salossa vuonna 2013 Väestöllinen huoltosuhde on ennusteen mukaan alhaisin Helsingissä ja korkein Kouvolassa vuonna 2030 Kaupunki Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2013 Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 (ennuste) Muutos abs. 2013-2030 Muutos % 2013-2030 Vaasa 52 59,4 7,4 14,2 Oulu 49,4 58,4 9 18,2 Helsinki 42,6 51,2 8,6 20,2 Espoo 48,4 58,3 9,9 20,5 Kokkola 61,1 74 12,9 21,1 Turku 47,8 58,2 10,4 21,8 Vantaa 47,4 57,8 10,4 21,9 Tampere 45,6 55,7 10,1 22,2 Seinäjoki 54,7 67,8 13,1 23,9 Pori 59,6 74,3 14,7 24,7 Kotka 60,2 75,9 15,7 26,1 Jyväskylä 47,4 60 12,6 26,5 Salo 62,8 80,1 17,3 27,5 Hämeenlinna 60 76,6 16,6 27,7 Lahti 55,4 71,7 16,3 29,4 Lohja 59,1 77,5 18,4 31,1 Lappeenranta 54,9 72,1 17,2 31,3 Porvoo 55,6 73,1 17,5 31,5 Rauma 59 77,8 18,8 31,9 Kuopio 50 66,4 16,4 32,8 Hyvinkää 53,7 71,5 17,8 33,1 Mikkeli 59 79,6 20,6 34,9 Kajaani 55,6 76,4 20,8 37,4 Rovaniemi 50,5 70 19,5 38,6 Kouvola 60,4 84,3 23,9 39,6 Joensuu 49,9 71,8 21,9 43,9 Muuttuja kuvaa kuinka monta 15-64-vuotiasta on yhtä alle 15- vuotiasta tai yli 65-vuotiasta kohden Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste

Vieraskielisten määrän kehitys vuosina 2005-2013 Vieraskielisten osuus kasvoi suhteellisesti eniten Raumalla, Seinäjoella ja Kotkassa vuosina 2005-2013 Vieraskielisten osuus oli korkein Vantaalla, Helsingissä, Espoossa ja Turussa vuonna 2013 Vieraskielisten määrä kasvoi 112 000 henkilöllä 26 kaupungissa vuosina 2005-2013 Kaupunki Vieraskielisten osuus (%) vuonna 2005 Vieraskielis-ten osuus (%) vuonna 2013 Vieraskielis-ten muutos % vuosina 2005-2013 Rauma 1,1 3,1 181,8 Seinäjoki 0,8 2 150 Kotka 3,2 7,8 143,8 Kokkola 1,1 2,6 136,4 Hämeenlinna 1,6 3,7 131,3 Pori 1,1 2,4 118,2 Kouvola 1,7 3,6 111,7 Vantaa 6,3 13,2 109,5 Kuopio 1,5 3,1 106,7 Lohja 1,6 3,3 106,3 Espoo 6,2 12,3 98,4 Vaasa 3,7 7,2 94,6 Lappeenranta 3,1 5,9 90,3 Rovaniemi 1,5 2,8 86,7 Oulu 1,7 3,1 82,4 Joensuu 2,1 3,7 76,2 Hyvinkää 2,6 4,5 73,1 Tampere 3,7 6,3 70,3 Lahti 3,3 5,6 69,7 Helsinki 7,6 12,8 68,4 Jyväskylä 2,4 4 66,7 Mikkeli 1,8 3 66,7 Porvoo 3 4,9 63,3 Turku 5,6 9,1 62,5 Salo 3,3 5,3 60,6 Kajaani 1,9 3 57,9 Muuttuja kuvaa vieraskielisten eli muiden kuin suomen-, ruotsintai saamenkielisten osuutta alueen väestöstä Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne

Vetovoima teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima Suhteellinen elinvoima Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja väheni vain neljässä kaupungissa. 26 kaupungin väestönlisäys oli yhteensä 102 000 henkilöä vuosina 2005-2013 eli keskimäärin 11300 henkilöä vuodessa. Väestönlisäys oli määrällisesti suurinta Helsingissä, Espoossa ja Oulussa. Taloudellinen huoltosuhde oli optimaalisin pääkaupunkiseudun kaupungeissa ja epäedullisin Joensuussa, Kotkassa ja Kajaanissa. Pääkaupunkiseudun kaupungeissa oli työllisten ja ei-työllisten suhdeluku 1, kun se esimerkiksi Kotkassa oli 1,62. Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla vuonna 2013 sekä säilyy väestöennusteen mukaan kilpailukykyisimpänä edelleen vuonna 2030. Huoltosuhde oli epäedullisin Salossa vuonna 2013 ja ennusteen mukaan Kouvolassa vuonna 2030. Vieraskielisten määrä lisääntyi 112 000 henkilöllä vertailukaupungeissa vuosina 2005-2013. Vieraskielisten osuus oli korkein pääkaupunkiseudun kaupun-geissa ja Turussa sekä alhaisin Seinä-joella vuonna 2013. Vieraskielisten osuus oli korkein Vantaalla vuonna 2013: Vantaalla oli suhteessa asukaslukuun kuusi kertaa enemmän vieraskielisiä kuin Seinäjoella. Väestönlisäys oli suhteessa asukaslukuun nopeinta Espoossa, Oulussa ja Seinäjoella vuosina 2010-2013. Väestönlisäys ylitti 1 prosentin kasvutason kuudessa kaupungissa vuosina 2010-2013: Espoossa, Oulussa, Seinäjoella, Vantaalla, Helsingissä ja Tampereella. Vuosien 2010-2012 kehitys oli ripeintä Turus-sa ja Kuopiossa verrattuna vuosiin 2005-2009 Taloudellinen huoltosuhde kohentui vain Kuopiossa, Rovaniemellä, Kajaanissa ja Porissa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Taloudellinen huoltosuhde heikkeni kaikissa muissa kaupungeissa vuosina 2010-2012: tilanne heikkeni suhteellisesti eniten Salossa, Kotkassa, Lohjalla ja Raumalla. Väestöllinen huoltosuhde heikkenee kaikissa kaupungeissa ikärakenteen muutoksen seurauksena vuosina 2013-2030. Väestöllisen huoltosuhteen muutos tulee olemaan väestöennusteen mukaan vähäisin Vaasassa, Oulussa ja Helsingissä sekä suurin Joensuussa, Kouvolassa ja Rovaniemellä. Vieraskielisten suhteellinen osuus kasvoi eniten Raumalla, Seinäjoella ja Kotkassa vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Vieraskielisten osuus kasvoi kaikissa kaupungeissa keskimäärin 2 kertaiseksi vuosien 2005-2013 välillä

Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus (%) 25-64 vuotiaasta väestöstä vuosina 2005-2012 Toimeentulotuen saajien osuus laski suhteellisesti eniten Turussa vuosina 2010-2012 Toimeentulotuen saajien osuus kasvoi kolmanneksella Kotkassa, Salossa ja Espoossa Toimeentulotuen saajien osuus oli korkein Kotkassa ja alhaisin Kokkolassa vuosina 2010-2012 Kaupunki Toimeentulotukiasiakkaiden osuus (%) keskimäärin vuosina 2005-2009 Toimeentulotukiasiakkaiden osuus (%) keskimäärin vuosina 2010-2012 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Turku 2,6 2,3-11,5 Kokkola 1,2 1,1-8,3 Lappeenranta 2,6 2,5-3,8 Vaasa 2,9 2,8-3,4 Rauma 1,5 1,5 0 Seinäjoki 1,9 2 5,3 Kajaani 1,9 2 5,3 Mikkeli 1,7 1,8 5,9 Kouvola 1,5 1,6 6,7 Pori 1,4 1,5 7,1 Rovaniemi 2,3 2,5 8,7 Lohja 1,1 1,2 9,1 Hyvinkää 1,9 2,1 10,5 Joensuu 3,5 3,9 11,4 Tampere 2,6 2,9 11,5 Jyväskylä 2,5 2,8 12 Helsinki 2,9 3,4 17,2 Lahti 2,9 3,4 17,2 Kuopio 2,6 3,1 19,2 Oulu 1,3 1,6 23,1 Porvoo 1,3 1,6 23,1 Hämeenlinna 1,7 2,1 23,5 Vantaa 3,2 4 25 Espoo 1,6 2,1 31,3 Salo 1,2 1,6 33,3 Kotka 2,8 4,3 53,6 Muuttuja kuvaa 25-64 vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuutta suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden tuen tarve jatkuu vuodesta toiseen. Indikaattori mittaa paremmin todellista köyhyyttä kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä. Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta

KELA:n sairastavuusindeksin muutokset vuosina 2005-2012 (koko maa=100) Sairastavuusindeksi laski suhteellisesti eniten Seinäjoella ja Vantaalla vuosina 2010-2012 Sairastavuusindeksi nousi suhteellisesti eniten Porissa, Lahdessa ja Kokkolassa vuosina 2010-2012 Sairastavuusindeksi oli alhaisin Espoossa ja korkein Kuopiossa vuosina 2010-2012 Kaupunki Muuttuja kuvaa kuinka tervettä tai sairasta alueen väestö on suhteessa koko maan keskiarvoon (100). Indeksi perustuu kolmeen vakioituun muuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattavia lääkkeitä saavien osuuteen alueen väestöstä KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin vuosina 2005-2009 KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin vuosina 2010-2012 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Seinäjoki 100,6 97,9-2,7 Vantaa 91,1 89-2,3 Espoo 77,4 76,6-1 Porvoo 89,1 88,2-1 Joensuu 106,5 105,8-0,7 Helsinki 90,3 89,7-0,7 Lappeenranta 99 98,5-0,5 Vaasa 92 91,5-0,5 Kouvola 104,6 104,3-0,3 Lohja 96,2 95,9-0,3 Salo 96,5 96,4-0,1 Hyvinkää 96,3 96,2-0,1 Kuopio 114,4 114,4 0 Jyväskylä 99,4 99,7 0,3 Mikkeli 105,4 105,7 0,3 Turku 97,6 98,1 0,5 Kotka 109,3 109,8 0,5 Tampere 95,8 96,6 0,8 Oulu 107 107,9 0,8 Rauma 92,2 93 0,9 Hämeenlinna 94,9 95,9 1,1 Kajaani 111,5 113 1,3 Rovaniemi 104,8 106,2 1,3 Kokkola 99,3 100,8 1,5 Lahti 98,8 100,4 1,6 Pori 101,1 104,7 3,6 Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta

Asuntokuntien tuloerojen kehitys vuosina 2005-2013 (Gini kerroin) Asuntokuntien tuloerot vähenivät suhteellisesti eniten Helsingissä, Espoossa ja Oulussa vuosina 2010-2012 Asuntokuntien tuloerot kasvoivat suhteellisesti eniten Lohjalla vuosina 2010-2012 Asuntokuntien tuloerot olivat korkeimmat Helsingissä ja Espoossa sekä alhaisimmat Kokkolassa vuosina 2010-2012 Kaupunki Gini kerroin keskimäärin vuosina 2005-2009 Gini kerroin keskimäärin vuosina 2010-2012 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Helsinki 34,7 33,4-3,7 Espoo 32,9 31,7-3,6 Oulu 29 28,1-3,1 Kotka 26,2 25,6-2,3 Hyvinkää 26,6 26-2,3 Kokkola 24,7 24,2-2 Rovaniemi 26,4 26-1,6 Rauma 26,9 26,5-1,5 Kouvola 25,3 25-1,2 Hämeenlinna 26 25,7-1,2 Mikkeli 25,9 25,6-1,2 Kajaani 25,5 25,2-1,2 Kuopio 27,4 27,1-1,1 Porvoo 27,1 26,8-1,1 Vantaa 25,1 25-0,4 Pori 26,4 26,3-0,4 Salo 27,8 27,7-0,4 Lahti 27,8 27,8 0 Tampere 29,7 29,8 0,3 Jyväskylä 27,2 27,3 0,4 Vaasa 27,3 27,7 1,5 Lappeenranta 25,8 26,2 1,6 Seinäjoki 25,7 26,1 1,6 Joensuu 27,9 28,4 1,8 Turku 30,1 30,7 2 Lohja 25,7 28,5 10,9 Muuttuja kuvaa asuntokuntien välisiä tuloeroja Gini kertoimen avulla, joka voi vaihdella 1-100 välillä: mitä alhaisempi kerroin on, sitä tasaisempi tulonjako on asuntokuntien välillä. Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset vuosina 2005-2012 (euroa per asukas) Sote nettokustannukset nousivat vähiten pääkaupunkiseudulla ja eniten Kotkassa vuosina 2010-2012 Sote kustannukset olivat alhaisimmat Espoossa ja Seinäjoella sekä korkeimmat Kotkassa ja Vaasassa 2010-2012 Sote kustannukset kasvoivat kaikissa kaupungeissa 326-776 euron välillä asukasta kohden 2005-2012 Kaupunki* Muuttuja kuvaa sosiaali- ja terveystoimen yhteenlaskettuja nettokustannuksia. Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset. Sote nettokustannukset keskimäärin 2005-2009 Sote nettokustannukset keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. euroa 2010-2012 /2005-2009 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Helsinki 3137 3472 335 10,7 Espoo 2630 2956 326 12,4 Vantaa 2710 3072 362 13,4 Porvoo 2668 3076 408 15,3 Turku 2885 3353 468 16,2 Tampere 2754 3226 472 17,1 Lahti 2703 3186 483 17,9 Oulu 2556 3023 467 18,3 Lappeenranta 2714 3215 501 18,5 Seinäjoki 2510 2989 479 19,1 Jyväskylä 2549 3046 497 19,5 Hyvinkää 2711 3246 535 19,7 Hämeenlinna 2804 3364 560 19,9 Mikkeli 2734 3285 551 20,1 Rovaniemi 2728 3304 576 21,1 Kuopio 2773 3387 614 22,1 Joensuu 2602 3180 578 22,2 Lohja 2653 3241 588 22,2 Salo 2763 3381 618 22,4 Kokkola 2703 3354 651 24,1 Vaasa 2888 3588 700 24,2 Kouvola 2717 3396 679 25 Pori 2574 3224 650 25,3 Rauma 2610 3280 670 25,7 Kotka 2883 3659 776 26,9 * Kajaanin tiedot puuttuvat vertailukelvottomuuden vuoksi Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta

Sosiaalinen tasa-arvo teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima Pitkäaikaisten 25-64 -vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuus suhteessa vastaavanikäiseen väestöön kasvoi 22 kaupungissa ja väheni neljässä kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Toimeentulotukiasiakkaiden osuus oli korkein Kotkassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Lahdessa sekä alhaisin Kokkolassa, Lohjassa, Raumalla ja Porissa. KELA:n sairastavuusindeksi oli alhaisin Espoossa, Porvoossa ja Vantaalla sekä korkein Kuopiossa, Kajaanissa ja Kotkassa vuosina 2010-2012. Sairastavuuserot olivat suuret kahden ääripään välillä: Espoon indeksi oli vain 76,6 (koko maa 100), kun se oli Kuopiossa 114,4 Asuntokuntien väliset tuloerot ovat suurimmat Gini kertoimen mukaan Helsingissä, Espoossa ja Turussa sekä tasaisimmat Kokkolassa, Kouvolassa ja Vantaalla. Tuloerot tasoittuivat 18 kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset olivat alhaisimmat Espoossa, Seinäjoella ja Oulussa sekä korkeimmat Kotkassa, Vaasassa ja Helsingissä vuosina 2010-2012. Sote kustannukset vaihtelivat 2956 (Espoo) ja 3659 (Kotka) euron välillä asukasta kohden. Suhteellinen elinvoima Toimeentulotukiasiakkaiden osuus väheni Turussa, Kokkolassa, Lappeenrannassa ja Vaasassa vuosina 2010-2012, mutta kaikissa muissa kaupungeissa kasvoi verrattuna vuosiin 2005-2009. Toimeentulotuen saajien osuus kasvoi kaksinker-taiseksi Kotkassa ja noin kolman-neksella Salossa ja Espoossa KELA:n sairastavuusindeksi laski eniten Seinäjoella, Vantaalla, Espoossa ja Porvoossa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Sairastavuusindeksi nousi eniten Porissa, Lahdessa ja Kokkolassa. Sairastavuusindeksi jäi koko maan keskiarvon alle 15 kaupungissa. Asuntokuntien väliset tuloerot vähenivät suhteellisesti eniten Helsingissä, Espoossa ja Oulussa vuosina 2010-2012 aikaisempaan kehitykseen verrattuna. Päinvastainen tilanne oli Lohjalla. Sote kustannukset nousivat suhteellisesti vähiten pääkaupunkiseudulla vuosina 2010-2012. Kustannukset nousivat suhteellisesti eniten Kotkassa, Raumalla ja Porissa. Kustannukset nousivat noin viidenneksellä joka toisessa kaupungissa vuosina 2010-2012 aikaisempaan kehitykseen verrattuna.

Tulosten analyysi 1 2 3 4 5 6 Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain suhteessa toisiinsa absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan: jokainen kaupunki sai muuttujakohtaisesti sijoituksen perusteella arvon 1-26. Kaikki muuttujat olivat painottomia eli jokaista teemaa ja muuttujaa käsiteltiin samanarvoisesti. Jokaisen muuttujan summapisteet (sijoitukset) laskettiin yhteen absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Kaupunkien summapisteiden minimi oli 20 pistettä (=kaupunki olisi saanut parhaimman arvon jokaisessa muuttujassa) ja maksimi 520 pistettä (=kaupunki olisi saanut heikoimman arvon jokaisessa muuttujassa). Yhteenlasketut summapisteet jaettiin muuttujien määrällä (20), jonka avulla saatiin sijoitusten keskiarvo muuttujakohtaisesti sekä absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Kaupungit jaettiin niiden absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman sijoitusten keskiarvolla jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen: paras viidennes, toiseksi paras viidennes, kolmanneksi paras viidennes, neljänneksi paras viidennes ja viimeinen viidennes. Ensimmäisessä viidenneksessä oli kuusi seutua ja muissa viidenneksissä viisi seutua Kaupungit jaettiin absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman yhteispisteiden ja muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella järjestykseen. Elinvoima-analyysin tuloksia voi tarkastella a) muuttujakohtaisten taulukoiden (20) avulla tai b) absoluuttisen sekä suhteellisen elinvoiman yhteenvetotaulukoiden avulla

ABSOLUUTTINEN ELINVOIMA 20 MUUTTUJAN PERUSTEELLA Analyysi: Timo Aro 2015 Kartta: Timo Widbom 2015

SUHTEELLINEN ELINVOIMA 20 MUUTTUJAN PERUSTEELLA Analyysi: Timo Aro 2015 Kartta: Timo Widbom 2015

Tulkinnat absoluuttisen elinvoiman näkökulmasta 1 2 3 4 Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman näkökulmasta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla oli tavoitteena tunnistaa kehitystä mittaavien muuttujien avulla rakenteeltaan vahvimmat ja kilpailukykyisimmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä. Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpaan viidennekseen kaupungeista kuuluivat Espoo, Vantaa, Helsinki, Vaasa, Tampere ja Oulu. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola. Absoluuttinen elinvoima perustuu historialliseen kehitykseen, alueellisen työnjaon muodostumiseen ja sijaintiin, jonka ansiosta tietyt alueet ovat olleet vahvoja vuosikymmenien ajan. Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvin viidennes kaupungeista ei sisältänyt suuria yllätyksiä aikaisempien kilpailukykytutkimusten perusteella. Samat kaupungit ja kaupunkiseudut olisivat kärjessä tai kärkijoukossa lähes millä tahansa kehitystä kuvaavalla kilpailukykymuuttujalla. Hyvä tilanne perustuu pitkäaikaiseen myönteiseen kehitykseen erityisesti aluetalouden, työpaikkakehityksen, osaamisen ja vetovoiman osalta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla usein yksi myönteinen tekijä vaikuttaa positiivisesti toiseen ja luo kumuloituvia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia. Kärkiviidenneksen kaupunkien tunnuspiirteenä oli Vaasaa lukuun ottamatta se, että niillä on ns. alkuetua puolellaan ja ne ovat saaneet vuosikymmeniä kilpailuetua olemalla kansallinen asutus-, työpaikka- ja osaamiskeskittymä, sijainnin ansiosta ja olemalla vetovoimainen asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintikohde. Porvoon, Lohjan ja Hyvinkään kaltaiset pääkaupunkiseudun kaupunkien vaikutusalueella olevat kaupungit saivat merkittävää etua sijainnistaan lähellä suuria keskuksia. 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Espoo ja Helsinki olivat absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpia: Espoo oli parhaassa viidenneksessä jokaisessa viidessä teemassa ja Helsinki neljässä teemassa lukuun ottamatta sosiaalista tasa-arvoa. Vantaa, Vaasa, Tampere ja Porvoo olivat parhaassa viidenneksessä kolmessa teemassa viidestä. Hyvinkää ja Seinäjoki kuuluivat parhaaseen viidennekseen kahdessa teemassa. Kokkola, Oulu, Rauma, Turku ja Lappeenranta pääsivät parhaaseen viidennekseen yhdessä teemassa. Sosiaalinen tasa-arvo teemassa oli eniten hajontaa elinvoimaltaan vahvimpien kaupunkien osalta: esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaupunkien osalta Espoo ja Vantaa kuuluivat sosiaalisen tasa-arvon osalta parhaaseen viidennekseen, mutta Helsinki jäi heikoimpaan viidennekseen.

Tulkinnat suhteellisen elinvoiman näkökulmasta 5 5 6 Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman näkökulmasta. Suhteellisen elinvoiman osalta oli tavoitteena tunnistaa muutosdynamiikaltaan nosteessa olevat, muutosherkimmät ja ketterimmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä. Suhteellisen elinvoiman kohdalla analysoitiin kaupunkien muutos- ja kehitysdynamiikkaa vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Suhteellisen elinvoiman kohdalla voi tapahtua äkillisiä ja nopeita muutoksia ylös- ja alaspäin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tavoitteena oli tunnistaa kovan elinvoiman lisäksi eniten asemaansa kohentaneet tai positiotaan menettäneet kaupungit. Suhteellisen elinvoiman vahvimman viidenneksen muodostivat pohjalaiskaupungit (Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola), Lappeenranta, Kuopio ja Helsinki. Pohjalaiskaupunkien ja Kuopion kehitysdynamiikka on ollut vahvaa 2010-luvun vaihteen jälkeen. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola. 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Suhteellisen elinvoiman osalta vahvin kaupunki oli Seinäjoki, joka kuului ainoana kaupunkina jokaisen viiden teeman osalta parhaaseen viidennekseen. Suhteellisen elinvoiman osalta hyvään tulokseen pääsivät lisäksi Kuopio, Vaasa, Kokkola ja Helsinki, jotka ylsivät kolmessa teemassa parhaaseen viidennekseen. Pori, Lappeenranta, Rovaniemi ja Kajaani pääsivät kahdessa teemassa parhaaseen viidennekseen. Yhdessä teemassa parhaaseen viidennekseen pääsivät Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä ja Oulu. 7 Kaupunkien ketteryys- tai kimmoisuuskyky vaihteli merkittävästi vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Viime vuosien aikana eniten positiotaan suhteessa aikaisempaan kehitykseen nostivat parhaimman viidenneksen (Seinäjoki, Vaasa, Kokkola, Lappeenranta, Kuopio ja Helsinki) lisäksi muun muassa Pori ja Rovaniemi. Suhteellisen elinvoiman osalta parhaiten menestyneet kaupungit ovat kyenneet parhaiten (=herkimmin) reagoimaan talouden suhdannevaihteluihin tai häiriöihin. Metsä- ja ICT-teollisuuden raju rakennemuutos ilmenee siinä, että Kouvolan ja Kotkan suhteellinen elinvoima laski ja Salon romahti. Toisin sanoen Kouvolan, Kotkan ja Salon kaltaiset rakennemuutospaikkakunnat eivät ole toistaiseksi kyenneet riittävästi joustamaan tai toipumaan yhden toimialan rakennemuutosshokista. Kokkola ja Pori ovat taas esimerkkejä alueista, jotka ovat kyenneet palautumaan, uusiutumaan ja monipuolistamaan toimialarakennettaan pitkän rakennemuutoksen seurauksena.