2012/MAT813 ISSN 1797-3457 (verkkojulkaisu) ISBN (PDF) 978-951-25-2407-5 TIIVISTELMÄRAPORTTI (SUMMARY REPORT) NAISTEN SELVIYTYMINEN ASEPALVELUKSESSA Prof. FT Aki-Mauri Huhtinen, aki.huhtinen@mil.fi p. 0299530402 KT Kaisa-Maria Peltokorpi, kpeltoko@ulapland.fi, p. 0504112911 Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen- ja sotilaspedagogiikan laitos Etnografinen tutkimus naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa Suomen Kansainvälisissä valmiusjoukoissa saapumiserässä II/2011. 1. Johdanto Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuvien naisten motiiveja, kokemusta, palveluksessa selviytymistä sekä heihin kohdistuvia asenteita. Tavoitteena on edistää Puolustusvoimien koulutuskulttuurin ja varusmiespalveluksen kehittämistä. Tutkimusaineisto on kerätty Peltokorven asepalvelusaikana Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa Porin Prikaatissa saapumiserässä II/11 ajalla 11.7.2011 28.7.2012. Tutkimus on ajankohtainen, sillä naisten rooli kansainvälisessä kriisinhallinnassa on korostunut ja Puolustusvoimat tarvitsee enemmän naisia operaatiotehtäviin. Lisäksi naisten vapaaehtoisen asepalveluksen tutkiminen on ollut Suomessa vähäistä, eikä naisia koskevaa tutkimusta Kansainvälisistä valmiusjoukoista ei ole tehty aiemmin lainkaan. Varusmiehenä tutkijalle on avautunut pääsy asepalveluksen epäviralliseen organisaatiokulttuuriin, johon virallisen organisaation katse ei ulotu. Asepalvelus Kansainvälisissä valmiusjoukoissa on myös mahdollistanut tutkijalle tavallista asepalvelusta paremman näköalan kansainväliseen kriisinhallintaan ja naisen rooliin siinä. 2. Tutkimuksen tavoite ja suunnitelma Tutkimuksen pääaineistona on Peltokorven omakohtainen kokemus ja havainnointi palvelusajalta sekä kahdenkymmenen tutkijan kanssa samaan aikaan palvelleen varusnaisen haastattelut. Tutkimusaineisto koostuu Porin Prikaatin saapumiserän II/2011 varusnaisten kokemuksista Kansainvälisissä valmiusjoukoissa, 1. Jääkärikomppaniassa sekä normaalijoukkojen varusnaisten kokemuksista Viestikomppaniassa. Lisäksi aineistoa kertyi Reserviupseerikoulusta saapumiserien II/2011 ja I/2012 varusnaisilta Tuliasema- ja Ilmatorjuntapatterista sekä Pioneeri- ja Kärkikomppanioista. Naisia Kansainvälisissä valmiusjoukoissa aloitti heinäkuussa 2011 kuusi ja Viestikomppaniassa 16. Reserviupseerikoulun kurssilla 240 aloitti huhtikuussa 2012 22 naista. Tutkimuksen on määrä valmistua keväällä 2013. Postiosoite MATINE Puolustusministeriö PL 31 00131 HELSINKI Sähköposti matine@defmin.fi Käyntiosoite Puhelinvaihde Eteläinen Makasiinikatu 8 00130 HELSINKI (09) 16001 WWW-sivut Y-tunnus www.defmin.fi/matine FI01460105 Pääsihteeri (09) 160 88310 OVT-tunnus/verkkolaskuosoite Itellan operaattorivälittäjätunnus Suunnittelusihteeri Toimistosihteeri (09) 160 88314 050 5555 837 Faksi kirjaamo (09) 160 88244 Verkkolaskuoperaattori Yhteyshenkilö/Itella 003701460105 003710948874 Itella Information Oy helpdesk@itella.net
Tutkimuskysymyksiä ovat: Mikä motivoi naisia hakeutumaan asepalvelukseen? Millaisiksi naisten käsitykset omasta ja ylipäätään naisten roolista armeijassa muodostuvat palvelusvuoden aikana ja miksi? Miten sotilaskulttuuri heijastuu varusnaisiin? Millaiseksi varusnaiset kokevat heihin suhtautumisen armeijassa ja sen ulkopuolella? Miten naiset selviytyvät asepalveluksessa? Mitkä tekijät varusnaiset kokevat koulutuksessa oppimista edistävinä ja sitä hidastavina? Miten Kansainvälisten valmiusjoukkojen varusnaiset mieltävät roolinsa osana kansainvälistä kriisinhallintaa? 3. Aineisto ja menetelmät Tutkimus on osa etnografisesti toteutettua sotilaspedagogista ja -sosiologista tutkimusperinnettä (ks. esim. Pipping 1978). Teoreettinen viitekehys muodostuu historiallisesta, pedagogisesta, sosiologisesta ja gender-tutkimuksesta. Teoreettisena päälähteenä on Tiina Laisin (1998) varusnaisten sopeutumista koskeva tutkimus, joka perustuu hänen omaan asepalvelusaikaansa. Tutkimus on ainoa Suomessa tehty vastaava tutkimus. Naisten selviytymistä asepalveluksessa tarkastelen toimintakyvyn käsitteen valossa (ks. esim. Toiskallio). Päätutkimusaineisto on kerätty varusmiespalveluksen aikana etnografiselle tutkimusmenetelmälle ominaisesti osallistuvan havainnoinnin keinoin tutkimuspäiväkirjaa pitäen. Varusnaisten haastattelut on toteutettu avoimen haastattelumenetelmän avulla. Aineiston analyysimenetelmänä on sisällön analyysi. 4. Tulokset ja pohdinta Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki vuonna 2012 poikkeuksellisen paljon naisia. Enemmän hakijoita on ollut vain vuonna 1995, jolloin ensimmäiset naiset pääsivät asepalvelukseen. Naishakijoita oli nyt 756, kun vuonna 1995 heitä oli 793. Alkuinnostuksen jälkeen naishakijoiden määrä vakiintui noin viiteensataan, mutta on nyt kasvussa. Tästä huolimatta naisten määrä suhteessa vuosittain aloittaviin varusmiehiin on pysynyt hyvin vähäisenä, noin prosentissa. Luku on lähes sama naisrauhanturvaajien osalta. Kokonaisuudessaan naishakijoiden määrä on huomattavasti alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsin ja Norjan armeijoissa naisten määrä suhteessa vuosittain aloittavien sotilaiden kokonaismäärään lähentelee 15 prosenttia ja Tanskassakin viittä prosenttia. Myös naisrauhanturvaajien määrät ovat samoissa lukemissa. Prosentuaaliset osuudet sinänsä eivät ole vertailukelpoisia, sillä muissa Pohjoismaissa ei ole Suomen lailla asevelvollisuutta ja sotilaspolitiikka painottunut Suomea enemmän kansainväliseen kriisinhallintaan. Naisia on ollut Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kauemmin sotilastehtävissä ja armeijoiden kokonaisvahvuudet ovat merkittävästi Suomea pienemmät. Vuosittain aloittavia naissotilaita onkin Suomen ja Skandinavian maiden armeijoissa lähes yhtä paljon. Ihmeteltävää on kuitenkin, että Suomessa, jossa on sodanajan vahvuudeltaan yksi Euroopan suurimpia armeijoita ja asevoimien rooli korostuneempi kuin muissa Pohjoismaissa, ei naisten määrän vahvistamiseen ole kiinnitetty juuri huomiota. Ainakin Ruotsissa ja Norjassa naissotilaiden määrää ja roolia on pyritty aktiivisesti nostamaan rekrytointi- ja mainoskampanjoilla. Myös Puolustusvoimien tiedottaminen naisten
vapaaehtoisesta asepalveluksesta tai mahdollisuuksista kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin on ollut hyvin vähäistä. Asepalvelukseen hakeutuvat naiset joutuvat itse etsimään tietoa, mikä aiheuttaa tietämättömyyttä ja keskeyttämisiä. Jopa neljännes varusnaisista keskeyttää vuosittain palveluksensa. Luku on kaksinkertainen miehiin verrattuna. Naissotilaiden määrän ja roolin vahvistaminen on perusteltua, sillä naisten rooli korostuu nykypäivän sodankäynnissä, josta on tullut yhä enemmän kriisi- ja siviilikriisinhallintaa. YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 laatima päätöslauselma 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus vaatii naisten roolin vahvistamista kansainvälisessä sotilas- ja siviilikriisinhallinnassa. Lisäksi asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen Risto Siilasmaan työryhmän mukaan naiset lisäävät sotilasorganisaation vahvuutta ja tuovat myönteisiä vaikutuksia sen kulttuuriin. Asepalvelukseen hakeutuvat naiset ovat myös erittäin motivoituneita. Vastikään julkaistussa Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen tutkimuksessa ilmeni, että naisista jopa 88 % kokee palveluksen mielekkäänä ja hyvänä huolimatta siitä, että he kokevat eriarvoisuutta miehiä useammin. Vastaavasti miehistä vain 44% koki palveluksen positiivisena. Naisten korkea palvelusmotivaatio näkyy johtajakoulutuksen suosiona. Heistä jopa 70 prosenttia suorittaa johtajakoulutuksen. Naisjohtajien on todettu omaksuvan ja hallitsevan miehiä paremmin ihmiskeskeisiä ja feminiinisiä johtamismalleja, joita informaatioaika ja maailman globaalistuminen yhä enemmän vaativat, ja joille myös Puolustusvoimien nykyinen johtamismalli perustuu. Naisten noin 30 prosenttia miehiä heikompi lihaskunto ei ole nykypäivänä enää niin merkityksellistä, sillä aseteknologian kehitys vähentää fyysisten vaatimusten määrää. Motivoituneet naiset soveltuisivatkin hyvin korvaamaan palveluksesta karsittavia sekä siviilipalveluksen valitsevia miehiä. Tämän otti puheeksi myös Reserviupseerikoulun johtaja, eversti Vesa Kangasmäki RUK-kurssi 240:n tervetuliaispuheessa huhtikuussa 2012: Naisia tietysti tarvitaan lisää. Naisten määrä on lisääntynyt, mutta ei riitä korvaamaan karsittavien miesten määrää. Konkreettiset teot naisten määrän ja roolin vahvistamiseksi kuitenkin puuttuvat. Puolustusvoimien linjana on vahva yhdenvertaisuuden vaatimus. Naisten ja miesten kohtelussa ei ole eroja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että miesvaltaisessa armeijassa naisten on toimittava miesten tapaan. Fyysiset vaatimukset ja varusteet sepaluksella varustettuja kalsareita myöten ovat miehillä ja naisilla samat. Ainakin epävirallisessa sotilaskulttuurissa elää yhä vahvana sotilasihanne suoraselkäisestä kovasta jätkästä, joka juoksee cooperin testissä vähintään 3 000 metriä. Tähän ihanteeseen harva naissotilas yltää. Yksikään Porin prikaatin saapumiserän II/2011 21:stä varusnaisesta, Kansainvälisten valmiusjoukkojen kuusi naista mukaan lukien, ei yltänyt tähän. Naisten paras coopertulos oli 2750 metriä. Kun sosiaaliset ja tiedolliset taidot nousevat entistä tärkeämmiksi sotilaan ominaisuuksiksi, on kyseenalaista, tukeeko supersotilasihanne miestenkään palvelusmotivaatiota. Fyysisen suorituskyvyn merkitystä nykymuotoisessa koulutuksessa ei tule vähätellä, mutta sen roolia ei pidä myöskään korostaa. Fyysiset rasitusvammat ovat varusnaisilla hyvin yleisiä. Porin Prikaatin saapumiserässä II/2011 aloittaneista 21 naisesta jopa 70 prosentilla oli palveluksen aikana sitä hidastavia fyysisiä rasitusvammoja. Kaksi heistä joutui tästä syystä keskeyttämään palveluksensa, yksi muista syistä. Rasitusvammat olivat pääosin alaraaja- ja hengitystievammoja. Fyysisten vammojen yleisyys on kohtalokasta varusnaisille etenkin siksi, että fyysinen kestävyys voidaan nähdä merkittävimpänä naisten hyväksynnän mittarina niin kouluttajien, apukouluttajien kuin miespuolisten varusmiesten keskuudessa. Yksi Kansainvälisissä valmiusjoukoissa palvellut nainen kertoo tähän liittyen seuraavaa: Minut leimattiin huonoksi ihmiseksi kun minulla oli jonkin aikaa polven kanssa ongelmia.
Kuitenkin pidän omana ylpeydenaiheenani ja yhtenä rakkaimpana muistona tätä vuoden taivalta. Ne, jotka tekivät armeijassa olostani hetkellisesti yhtä helvettiä, kasvattivat minusta vahvemman naisen ja ennen kaikkea vahvemman sotilaan. Myös kiusaaminen, jota Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan kokee palveluksensa aikana jopa puolet naisista, johtuu pitkälti fyysisen kestävyyden haasteista. Miehistä kiusaamista koki kolmannes. Tekeillä olevan tutkimuksen tulokset naisten kiusaamiskokemuksista vastaavat Tampereen yliopiston tutkimustuloksia. Kyse on harvemmin suorasta syrjinnästä, vaan piilevästä vähättelystä ja ulkopuolelle jättämisestä. Vähemmistönä naiset joutuvat silmätikuiksi ja kokevat vapaaehtoisina joutuvansa yrittämään enemmän. Tämä tuottaa naisille jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja stressiä. Harva kuitenkaan puuttuu kiusaamiseen, koska ei halua leimautua. Yksi Kansainvälisissä valmiusjoukoissa palvellut varusnainen kertoi häneen kohdistuneesta nimittelystä ja vähättelystä seuraavaa: Nauroin muiden mukana, vaikka se sattui ja sattuu vieläkin kaikista anteeksipyynnöistä huolimatta. En jaksanut puuttua näihin asioihin sanomalla kouluttajille, koska en halunnut vaikuttaa heikolta. Annoin asioiden olla. Armeijan fyysisten vaatimusten yhdenvertaisuudesta on käyty paljon kiistaa. Tasaarvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on kritisoinut Maanpuolustuskorkeakoulun fyysisiä pääsyvaatimuksia miehiä suosivina, koskien erityisesti cooperintestin 2 600 metrin vaatimusta. Sama coopertulos vaaditaan nykyään myös varusmiespalvelukseen Kansainvälisiin valmiusjoukkoihin, jossa koulutettu reservi on etusijalla rauhanturvatehtäviin hakeutuvien reserviläisten joukosta. Fyysisten vaatimusten lisääntyminen vähentää naishakijoiden määrää entisestään kansainvälisellä puolella, jossa naisten tarve on suurin. Kansainvälisten valmiusjoukkojen pääsykoerajat nousivat tänä vuonna taakankantotestillä sekä coopertestin vaatimuksen nousulla 2300:sta metristä 2600 metriin. Kun vuonna 2011 naishakijoita oli vain 20, ja valittuja kuusi, oli hakijoita tänä vuonna enää puolet vähemmän ja sisään päässeitä ainoastaan yksi. Pääsykoerajat helpottavat naisten palveluksessa selviytymistä, mutta on kyseenalaista tarvitaanko Kansainvälisiin valmiusjoukkoihin näin korkeaa fyysistä suorituskykyä. Toteutuuko tasa-arvo, kun fyysiset pääsyvaatimukset vastaavat naisilla kiitettävää ja miehillä tyydyttävää tasoa? Tavanomaiseen asepalvelukseen pääsykokeita ei ole. Sielläkin fyysisten suoritusten pisteytys on kuitenkin miehillä ja naisilla yhtenevä kuntotestejä lukuun ottamatta. Tästä johtuen harva nainen yltää huippupisteille fyysisissä suorituksissa kuten maastojuoksussa tai pikamarssissa. Puolustusvoimien yhdenvertainen linja ei kuitenkaan yllä majoitustiloihin. Naisilla ja miehillä on taisteluharjoituksia lukuun ottamatta erilliset, toisinaan jopa eri rakennuksessa sijaitsevat majoitustilat, mikä eristää naiset joukkuetovereistaan ja lisää ulkopuolisuuden tunnetta. Mikäli naisia ja miehiä ei haluta siveyssyistä majoittaa samoihin tiloihin, olisi tärkeää, että naisten tuvat olisivat miesten tupien läheisyydessä ja lupa viettää vapaaaikaa toisten tuvissa olisi sallittua. Tällä hetkellä kaikenlainen hengailu vastakkaisen sukupuolen majoituksessa on vähintäänkin epäilyttävää, kuten eräs Kansainvälisten valmiusjoukkojen kouluttaja ohjeisti. 5. Loppupäätelmät Vastaavalla tavalla naisten selviytymistä asepalveluksessa oman palveluskokemuksensa kautta vuonna 1998 tutkineen Tiina Laisin mukaan sotilasorganisaatio ei muutu suvaitsevaisemmaksi ja joustavammaksi, mikäli naisten suhteellinen osuus pysyy marginaalisena. Naissotilaisiin kohdistuvat asenteet eivät ole juuri muuttuneet lähes 20 vuodessa. Naisso-
tilas on Suomessa edelleen kummajainen, joka joutuu jatkuvasti hakemaan rooliaan ja perustelemaan valintaansa. Naissotilaiden marginaalisen määrän on arvioitu johtuvan naisten vähäisestä kiinnostuksesta ja haasteellisista tehtävistä. Naisten kiinnostusta voidaan kuitenkin helposti lisätä ennakkoluuloja ja myyttejä purkavalla, aktiivisella tiedottamisella ja mainonnalla. Puolustusvoimat ei tällä hetkellä aktiivisesti houkuttele naisia asepalvelukseen. Mainoskampanjoissa näkyy jonkin verran naisia, mutta missä määrin naiset ovat vain Puolustusvoimien moni- ja tasa-arvoisuuden mannekiineja ja näkyvätkö naisten representoimat myönteiset arvot oikeasti armeijan toiminnassa? Jatkotutkimuksena olen tekemässä Lapin yliopistossa graafisen suunnittelun Pro gradua, jonka aiheena on suunnitella naisille suunnattu rekry- ja mainoskampanja asepalvelukseen. Hanke on tarkoitus esitellä Puolustusvoimille lähiaikoina. Suunnitteilla on myös tutkimus- ja julkaisuhanke, jonka tarkoituksena on naisten asepalvelukseen liittyvän hiljaisen tiedon verbalisointi sekä tiedon jakaminen. Mukana on asepalveluksen sekä rauhanturvapalveluksen suorittaneita naisia, joilla on tutkijan koulutus sekä työtaustaa Puolustusvoimissa. Myös kaavaillut kutsukirjeet naisille kutsuntoihin voisivat lisätä naisten hakeutumista asepalvelukseen ja rauhanturvatehtäviin. Tehtävien haasteellisuuteen taas on helppo vedota niin kauan kuin fyysinen suorituskyky säilyy Puolustusvoimissa ylikorostuneena. Esimerkiksi rauhanturvatehtävissä hiljainen trendi niin sanottujen operatiivisten tehtävien ihannoinnista ei saisi nakertaa arvostusta muita tehtäviä kohtaan. Tutkimustulosten mukaan asepalvelus on naisille rankka kokemus, mutta sen läpikäyminen on itsetuntoa ja -luottamusta vahvistava tekijä. It's a hell of a ride, mutta ehdottomasti sen arvoinen, totesi eräs parhaillaan asepalvelusta kokelaana suorittava nainen. Asepalvelus ja etenkin sotilasjohtajakoulutus opettavat maskuliinisia, instrumentaalisia piirteitä, kuten riippumattomuutta ja päättäväisyyttä. Lahjakkuutta tutkineen professori Kari Uusikylän (2008) mukaan naiset, joilla instrumentaaliset piirteet ovat ekspressiivisiä piirteitä, kuten ystävällisyyttä, hoivaamishalua ja lempeyttä, korostuneempia, luottavat itseensä enemmän ja ovat tyytyväisempiä elämäänsä. Ekspressiiviset piirteet ovat tärkeitä, mutta niiden korostumisen on nähty heikentävän itseluottamusta. Itseluottamus on antaa hyvät mahdollisuudet uratoiveiden toteuttamiselle. Armeijan tarjoama jämäkkyyskoulutus voikin edistää naisten uramahdollisuuksia merkittävästi. 6. Tutkimuksen tuottamat tieteelliset julkaisut ja muut mahdolliset raportit Vieraskynä: Sotilaan rooli on Suomessa liian kapea. Naisia ei vieläkään kannusteta sotilastehtäviin. Peltokorpi, K M ja Jantunen, Saara. Artikkeli Helsingin Sanomissa 20.10.2012. Tulossa: Pro gradu: Mainoskampanja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunta. Graafisen suunnittelun koulutusohjelma. HÄIRIÖ! Naisten asepalveluksen hiljainen tieto ja myytit. Tutkimushanke naisista armeijassa.