Miten tehostaa vesiensuojelua turpeennostoalueilla? Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, pj Turvetuotannon päästöt ovat luonnonsuon luokkaa Kuka arvioi kuvien soiden vesistöpäästöt yhtä suuriksi?
YSL, VL, muut lait, kans.välisetsopimukset Vedet on saatava tilaltaan hyvälle tasolle -> Monia muutostarpeita lupa-(ym.) käytäntöihin. Luonnonarvot itse suolla ja luonnonarvot, jotka ovat vaarassa päästövaikutuksen vuoksi; alapuolinen vesistö ja pöly-& meluvaikutus -> YSL Vesistön vesitasapainon säätelyn muutos ojittamisen seurauksena. Vaikutus pohjavesien muodostumiseen. Suoluonnon kytkeytyneisyys, metapopulaatiot -> ojittamattomat suot, ennallistus Ilmastovaikutukset -> turpeenpolton ongelma ratkaisematon
Vesistöpäästöjen huomioimisessa on liian paljon ongelmia -> tunnistettava, jotta ratkaisuja voi löytää! Suuruusluokaltaan 90% x 90% virhe: 1. 90% päästöistä syntyy tulva-aikoina (rankkasateet), eikä päästöjä silloin yleensä mitata. Tulvavedet myös karkaavat yleisesti ohi puhdistusjärjestelmien. 2. Hienojakoisia ja liuenneita orgaanisia aineita ei riittävästi huomioida lupaharkinnassa = 90% kaikista orgaanisen aineen päästöistä (vesissä org.aineson ongelma mm. bakteeriravintoverkon kautta + pohjien hapettomuuden aiheuttajana).
Parkanon Rukonevanjatkuvatoimisen mittarin virtaama (sininen käyrä) ja kiintoainepitoisuudet (vihreä) 8.-14.7. 2012 (http://www.vapo.fi/turvetuotantoavastuullisesti/ymparistonsuojelu/jatkuvatoiminen-mittaus/rukoneva). Huomaa kiintoaineen nopea liikkeellelähtö heti sateiden alettua. Kun irtain aines on mennyt, kiintoainepitoisuudet pysyivät pienempinä vaikka virtaamat olivat suuria.
Rankkasade Turpeenkaivualueella irrotetaan jyrsimällä suon pinnasta turvetta noin 20 000 kg jokaiselta hehtaarilta kerralla -> Kovalla sateella irtain turveaines nousee saralle syntyvän vesipatjan pinnalle ja hienojakoinen osa lähtee veden mukana -> suuria vesimääriä erittäin vaikea hallita ( sulakepadot, eli on pakko avata padot jotta vesi ei riko rakenteita). Kiintoainespitoisuus laskee jo tunteja sateen alkamisen jälkeen -> Jos näytettä ei oteta heti virtaaman kasvuvaiheessa, ei suosta irrotetun turvekerroksen karkaamista havaita!
Tulvivaturvesuoukkoskuuronjälkeen.Tulvavesiä ei saada kuriin suurten vesimäärien vuoksi -> 10 mm:n kuurosade = 10 milj. litraa vettä/km2. 20 mm = 20 l/m2.
Kuiva turvepuru kelluu ja kulkeutuu vesistöihin nopeasti, heti virtaaman lisääntymisvaiheessa
Siiranviidan turvekentän kevättulva 2011 Kevätpulssi 20.4.2011 valuu koko eteläpään laajuudelta purkuojaan. Veden alla on kaksi pientä kuoppaa laskeutusaltaana.
Rukonevalla: Rukonevanympäristölupapäätöksessä kiintoaineskuormituksen kuiva-aineen maksimimääräksi on asetettu 1200 kg/vuosi. Vapontietojen mukaan kiintoaineskuorma vuonna 2011 oli 2194 kg. 9.-10.7.2012 päästö oli jatkuvatoimisen mittauksen mukaan laskettuna n. 1000 kg. (Tämä vastaa n. 5000 kg märkää kiintoainesta tai jopa 50000 litraa pääosin vettä sisältävää turpeensekaista höttöäjärven pohjassa). Rukonevaon vasta avattu ja pintaturve on pääosin maatumatonta -> päästö maatuneessa kerroksessa ehkä 10x
Väite, että rankkasateiden aikainen vedenlaatu ei juuri poikkea kesän muiden näytteiden vedenlaadusta on mahdollinen vain, jos virtaaman nousuvaiheen kiintoainepiikit eivät ole ollenkaan mukana! (Helpoiten ne putoavat pois ominaiskuormitusarvoilla tai viikon välein suoritetun laskennan avulla).
n.700x päästö Vesistötarkkailussa on ajateltu viikon välein olevien mittauspäivien keskiarvon kuvaavan jakson päästömäärää. Punaisen janan (valumakäyrällä) siniset nuolet ovat viikon välein... Vastaavia kuormituspiikkejä ehkä 5kpl/kesä. => Käytännössä huomioiduiksi tulee vain alivaluntapäivien arvoja.
Kalmuneva, Keuruu: Mitatut arvot verrattuna ominaiskuormitusarvoihin 2011 ominaiskuormitusluvuilla laskettuna kiintoaineskuorma (netto, eli vähennettynä ns. luonnonhuuhtouma): 1 290 kg/a Mittausten mukainen vuoden 2011 kiintoaineskuorma: 10 112 kg/a (näytteet otettu n. viikon välein, eli yhä aliarvio, mutta oikeampi. 2012 kuormitus tn. huomattavasti suurempi). => n. 90% kuormituksen aliarvio!
Eristysojat Varsinainen turvekenttä ympäröidään ojilla, jotka ohjaavat ulkopuolelta tulevat vedet pois kaivuualueelta. Väitetään, että näiden eristysojien kuljettamat saasteet eivät tule turvekentältä -> Niitä ei siksi lasketa lupaprosessissa turpeennoston päästöihin eikä niitä tarvitse toiminnanharjoittajan puhdistaa. Jos suo on ennen turpeenkaivun aloitusta ollut ojittamaton, on selvää, että kaikki eristysojien tuottama lisäkuormitus tulee turpeenkaivuun oheistuotteena! Mutta ojitetunkin suon eristysojien kuljettama päästömäärä riippuu paljolti turpeenkaivuusta; -> Turvekentältä leviää lähiympäristöön turvepölyä n. 10 g/m²/kk. -> Kaikki suoraan eristysojiin laskeutuva pöly ja ainakin lähimmän metrin etäisyydelle ojasta laskeutuvan pölyn pääosa siirtyy veden kuljetettavaksi -> puhdistamattomana ja laskennan ulkopuolella vesistöön. (Lisäksi ojaeroosio yms).
Jämsä, Kynnyssuo
Pöly & eristysojat Jämsän Kynnyssuolla eristysojia ja muita kaivuualueen ulkopuolisia ojia on alle 300 metrin etäisyydellä pölyävästä turvekentästä yhteensä noin 10 kilometriä. -> Kaivuukaudenaikana näihin ojiin ja ojien välittömään läheisyyteen (yhteensä pinta-alaa 30 000 m²) leviää hienojakoista jyrsinturvepölyä n. 30 g/m², eli 900 kg. Tämä aines virtaa käsittelemättömänä alapuoliseen vesistöön. Samaan aikaan Vapoarvioi Kynnyssuon kiintoaineen nettokuormitukseksi 910kg/vuosi. -> Eristysojien vesistöön kuljettaman turvepölyn määrä on suuri ja siksi saatava osaksi lupajärjestelmää ja haittojen arviointia ja vesien puhdistusta. Myös lentävän pölyn suoraa vesistövaikutusta lienee aliarvioitu
Eristysoja Hartolassa 2012. Eristysojien päästöjä ei puhdisteta eikä oteta huomioon vesistöhaittoja arvioitaessa tai lupaa turpeenkaivulle harkittaessa.
Pato murtunut ja ojat syöpyvät: Eroosiota tapahtuu myös vesiensuojelurakenteiden jälkeen sekä eristysojissa -> niiden päästöjä ei huomioida vesistöhaittaa arvioitaessa
Luonnonhuuhtoumaa liioittelemalla kaivuun päästömäärä näyttää pienemmältä Kiintoaineen osalta luonnonhuuhtoumaksi on sovittu 2 mg/l. Mutta lukuarvon perusteet ovat heppoiset. -> Luonnontilaiselta suolta lähtevän veden kiintoainespitoisuus on eri tutkimuksissa keskimäärin noin 0,5 mg/l. Ei pidä sekoittaa kivennäismaiden kiintoaineslukuja turvemaiden vastaaviin! -> Myös vanhojen ja jo sammaloituneiden metsäojien kuormitus on lähellä 0,5 mg/l Kuormituslaskennassa käytetty luonnonhuuhtouma arvioi turpeenkaivualueen kuormitusta ennen kaivun aloittamista. Tämä luku vähennetään kokonaiskuormituksesta kun arvioidaan turpeenkaivun ns. nettokuormitusta. Kun luonnonhuuhtoumaa yliarvioidaan (n. 4x), vähätellään turpeenkaivun aiheuttamaa haittaa. -> Turvemaiden kiintoaineen luonnonhuuhtouman arvo on saatava todellista tilannetta vastaavaksi.
Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä? Kuvassa konsultin tekemää virtaamamittausta sankotestillä 2012! Kauanko sangon täyttyminen kestää???
Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä? Orgaanisen aineen päästöä mitataan välivedestä, siis pohjan yläpuolelta ja pinnan alapuolelta: -> Näytteenottaja ei ole tulvan nousuvaiheessa paikalla ja vaikka olisikin, pinnassa kulkevaa kiintoainetta ei päädy näytteeseen, koska näyte otetaan pinnan alapuolelta. Kuiva turvesuolta karkaava aines kulkeutuu tulvassa ensimmäisten tuntien aikana veden pintaa pitkin! Myöhemmin turvekiintoaines on vettynyt, painunut höttönä pohjaan ja kulkee joessa pohjanmyötäisenä virtauksena. Nyt mittamies voi hyvinkin olla paikalla, mutta ei nytkään saa näytteeseen poikkeavaa pitoisuutta. Näyte otetaan (aivan ohjeiden mukaisesti) välivedestä, mutta kiintoainevirta kulkee sen alapuolella.
Muita ongelmia Kevyt turvekiintoaine kulkeutuu kauemmas, eikä pysähdy tavanomaisiin lietekuoppiin yms. siinä määrin kuin kivennäismaa. -> Vesiensuojelurakenteet toimivat heikosti; 50 % vähennys päästöissä on jo hyvä, mutta ei vesille riittävä, jos vastaanottokykyä ei enää ole. Paras TALOUDELLISESTI käytettävissä oleva tekniikka (BAT): -> Kosteikon rakennus- ja aloitusvaiheessa päästöt vain lisääntyvät onko siihen enää varaa? -> Myös rakennusaikaiset päästöt pitäisi laskea kuormitukseen ja ottaa siten luvassa huomioon! -> Kemikaloinnissaongelmia mm. ph:n alentumisesta ja vaikeasta säädeltävyydestä. -> Pintavalutuskenttä vaatii toimiakseen luonnontilaista pohjaa ja tasaista pintaa -> ei silti pysäytä humusaineita (se 90 %...). -> Suurten valumien aikaan vesi on pakko päästää ohi puhdistuksen tai se rikkoo järjestelmät ja estää turpeennoston (usein vesi karkaa itsekseenkin) -> paluu toiseen 90 % ongelmaan...
Maan mylläys aiheuttaa vesistöihin kulkeutuvan aineksen määrän lisääntymisen tehtiinpä kosteikkoa tai jotakin muuta. Etenkin Pohjanmaalla turpeen alta saattaa paljastua sulfiittisavea (muualla esim. mustaliusketta), joka hapen kanssa tekemisiin joutuessaan synnyttää rikkihappoa ja valtavan happamuuspiikin vesistöön. Kosteikkoa rakennetaan, päästö näkyy vedessä Ähtäri 2012
Ratkaisuja 1. Ominaiskuormitukset jätettävä historiaan. Päästöjen arviointi tehtävä suokohtaisin tiedoin (luvan saamiseksi tarvitaan toimijalta tiedot suokerros-ja suoaluekohtaisesta turpeen laadusta). 2. Päästöjen laskenta (virtaama x pitoisuus) tehtävä jatkuvatoimisesti (tunnin välein otetuilla tiedoilla saisi jo tulvapiikit esille ja siten todellista tilastotietoa päästöistä). 3. Lupaharkintaan mukaan kaikki orgaaninen aines (ei vain karkeampi kiintoaines), päätöksiin selvät rajat, maksimimäärät orgaanisen aineen päästöille ja sanktiot ylityksistä. 4. Vesistöaluekohtainen päästöjen maksimimäärä vesistön kantokyvyn mukaan.
Ratkaisuja 5. Eristysojien päästöt on laskettava osaksi turpeenkaivun päästöjä => nekin vedet on myös puhdistettava! 6. Luonnonhuuhtouman arvo on muutettava todellisemmaksi. Epäluotettavasta nettokuormituslaskennasta kannattanee luopua kokonaan. 7. Vesistötarkkailussa ja muissa kuormitusmittauksissa on mitattava myös pintaa ja pohjaa pitkin kulkeutuvan orgaanisen aineen määrää = keskeisen ongelman aiheuttajan päävirtoja! 8. Rakennusaikaiset päästöt otettava huomioon luvituksessa. Happamien maiden alueet erityistarkkailuun; ei lupia ongelmakohteille.
Kiitos! risto.sulkava@sll.fi Ennallistamalla 1,5-2 ha keskimääräistä suota voi kompensoida henkilökohtaiset hiilipäästönsä loppuiäkseen (vuosituhansiksi) samalla alapuolisten vesistöjen luonnontila alkaa palautua (hitaasti, mutta ). Miksei ennallistamisesta tehtäisi bisnestä Suomelle?