HUOMIO PAINOON! -PAINONHALLINTAPROJEKTI 2003-2008

HUOMIO PAINOON! -PAINONHALLINTAPROJEKTI 2003-2008 Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus Huomio painoon! painonhallintaprojekti Loppuraportti projektikoordinaattori Tuula Juvonen Joensuu 6.2.2009

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTAA HANKKEELLE... 3 2 PROJEKTIN TAVOITTEET... 4 3 KOHDERYHMÄ... 4 4 TOTEUTUS... 4 5 TOIMINTATAVAT... 4 5.1 Painonhallintaryhmien vertaisohjaajien koulutukset... 5 5.2 Painonhallintapilottiryhmät... 5 5.3 Tietoisuuden lisääminen painonhallinnasta... 6 5.4 Ravitsemusohjausmateriaalit... 7 5.5 Koulutus... 7 5.6 Tilaisuudet... 7 6 SEURANTA JA ARVIOINTI... 8 6.1 Seurantalomakkeet... 8 6.2 Opinnäytetyö... 8 6.3 Aikuisväestön terveyskäyttäytymisseuranta... 9 7 YHTEENVETO... 10 8 LÄHTEET... 11 9 LIITTEET... 12

3 1 TAUSTAA HANKKEELLE Pohjois-Karjalassa aikuisten liikapainoisuus on yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Vuonna 2002 pohjoiskarjalaisista 25-64-vuotiaista miehistä oli ylipainoisia 69 % ja naisista 55 % (1). Huolestuttavaa on myös lasten ja nuorten lihavuuden lisääntyminen (2). Lapsuusiän ylipainoisuudella on taipumus jatkua aikuisenakin: puolet lihavista lapsista ja suurin osa lihavista nuorista on aikuisena lihavia (3). Suomalaisista 12 18-vuotiaista pojista noin 20 % ja tytöistä 10 % on ylipainoisia (4). Lihominen johtuu energiatasapainon pitkäaikaisesta positiivisuudesta. Työ- ja arkiliikunnan väheneminen on merkittävä syy väestön lihomiseen ja liikapainoisuuden lisääntymiseen. Lisääntyneellä alkoholin käytöllä saattaa myös olla merkitystä liikapainoisuuden yleistymiseen. Liikapainoisuus on yleisempää alemmissa sosiaaliryhmissä ja kroonisia tauteja sairastavilla (5). Pohjois-Karjalassa miehillä liikapainoisuus on yleisintä eläkeläisillä sekä toimisto- ja palvelualan työtä tekevillä. Naisilla vastaavasti maataloustyötä tekevillä ja työttömillä (6). Lihavuus on usein työ- ja toimintakykyä huonontavien kroonisten sairauksien lisääntyneen esiintyvyyden taustalla (5,7). Metabolinen oireyhtymä (MBO) on lihavilla yleinen ja tämä puolestaan lisää voimakkaasti sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riskiä; molempien esiintyvyys lisääntyy painoindeksin kasvaessa. Lihavien henkilöiden riski sairastua tyyppi 2 diabetekseen on yli kolminkertainen ja sepelvaltimotautiriski kaksin- tai kolminkertainen muun väestön riskiin. (8) Lisäksi lihavuus rajoittaa liikkumista ja lisää psykososiaalisten ongelmien esiintymisen todennäköisyyttä (9). Edellä mainituista syistä liikapainoisuuden ehkäisyyn ja hoitoon tulee kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota, sillä lihavuutta lienee helpompi ehkäistä kuin hoitaa (10). Lihavuuden yleistyminen korostaa ehkäisyn merkitystä varhaisella aikuisiällä. Perinteisen terveysvalistuksen rinnalle tarvitaan uudentyyppisiä keinoja, jotta ihmiset saadaan arvostamaan terveyttä ja omaksumaan terveyttä edistäviä elintapoja (11). Lihavuuden ehkäisyn tulee kohdistua sekä yksilöihin että yhteisöön (12,13).

4 2 PROJEKTIN TAVOITTEET Projektin tavoitteena oli painonhallinnan edistäminen ja painonhallintaa tukevien pysyvien muutosten saavuttaminen pohjoiskarjalaisen väestön elintapoihin. Lisäksi pyrittiin tiedon lisäämiseen liikapainon riskeistä keskeisten kansanterveysongelmien kuten tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. Tavoitteena oli myös tiedottaa liikapainon ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista ja keinoista. 3 KOHDERYHMÄ Hanke kohdistui koko Pohjois-Karjalan maakunnan väestöön. Kahtena ensimmäisenä vuotena kohderyhmänä olivat aikuiset ja kolmena viimeisenä vuotena painopisteenä olivat lapset ja nuoret. 4 TOTEUTUS Projekti toteutettiin Pohjois-Karjalan alueella osana Kansanterveyden keskuksen toimintaa ja sen toimintaverkostoja hyödyntäen. Toteutusaika oli viisi vuotta, vuodet 2003-2008. Hankkeen henkilöstöresurssina oli yksi projektikoordinaattori. Ensimmäisenä toimintavuonna projektikoordinaattorina toimi TtM, ravitsemusterapeutti Mirja Huuskonen. Vuodesta 2004 kesään 2005 asti toiminnasta vastasi TtM, ravitsemusterapeutti Tanja Stepanow. Loppuvuodesta 2005 projektivastaavana oli Mirja Huuskonen vuoden 2006 loppuun asti. TtM, ravitsemusterapeutti Tuula Juvonen oli puolipäiväisenä työntekijänä vuoden 2006, jonka jälkeen hän toimi projektikoordinaattorina hankkeen viimeiset kaksi vuotta 2007-2008. 5 TOIMINTATAVAT Projektin toimintatapana oli yhteisölähtöinen painonhallinta. Väestöä aktivoitiin painonhallintaprojektin vertaisohjaajakoulutuksiin ja vertaisohjattuihin painonhallintaryhmiin. Myös erityisryhmille pidettiin painonhallintaryhmiä. Yhteistyöverkostoja luotiin ja ylläpidettiin. Yhteistyötä tehtiin kuntien, yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Projekti järjesti terveydenhoidon ja opetustoimen henkilöstölle koulutuksia lasten painonhallintaan liittyen. Lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisil-

5 le kehitettiin työkaluja ravitsemusohjauksen avuksi. Hanke oli järjestämässä yksin ja muiden toimijoiden kanssa terveyteen ja painonhallintaan liittyviä tilaisuuksia maakuntaan. 5.1 Painonhallintaryhmien vertaisohjaajien koulutukset Pohjois-Karjalassa järjestettiin painonhallintaryhmien vertaisohjaajakoutuksia. Koulutuksia pidettiin yhteensä 13. Koulutuspaikkakuntina olivat: Eno, Ilomantsi, Joensuu ( neljä koulutusta), Juuka, Kiihtelysvaara, Kitee (kaksi koulutusta), Lieksa, Nurmes ja Outokumpu. Vertaisohjaajaoulutuksen sai yhteensä 211 henkilöä, joista 11 oli miestä ja 200 naista. Vertaisohjaajakoulutukseen osallistumisen kynnys pidettiin matalana; kiinnostus painonhallintaasioita kohtaan riitti. Vertaisohjaajia haettiin lehti-ilmoituksilla ja järjestöjen (Martat, Sydänpiiri, Diabetesyhdistys, Mielenterveysyhdistykset ja työttömien yhdistykset) jäsenistä yhdistysten sisäisen tiedotuksen kautta. Lisäksi järjestettiin kohdennettua koulutusta työpaikkojen terveysyhdyshenkilöille. Vertaisohjaajakoulutus oli kaksipäiväinen kuusituntinen koulutus, joka sisälsi terveys-, ravitsemusja liikuntatietoutta sekä ryhmädynamiikkaa. Koulutusohjelma on liittenä 1. Vertaisohjaajan tehtävänä oli pitää painonhallintaryhmä omalla paikkakunnallaan tai työpaikallaan 10-12 kertaa annetun aineiston tuella. Ohjausmateriaali antoi tukea ja tietoutta ohjaajalle niistä asioista, joita oli hyvä ryhmässä käsitellä painonhallinnan ja pysyvien elämäntapamuutosten saavuttamiseksi. Koulutuksen saaneista vertaisohjaajista sadalla oli ohjattavana omilla paikkakunnillaan/työpaikoillaan painonhallintaryhmiä. Ryhmäkoko oli keskimäärin 9 henkilöä (14). Painonhallintaprojektin kautta syntyneet painonhallintaryhmät kilpailivat keskenään osallistumisaktiivisuudesta ja vertaisohjaajina aloittaneet palkittiin. Toimintavuosien aikana järjestettiin vertaisohjaajille neljä jatkokoulutustapahtumaa, joiden tarkoituksena oli paitsi päivittää painonhallinta-asioita myös kuulla vertaisohjaajien kokemuksia ja innostaa heitä jatkamaan ryhmien kanssa. Tilaisuuksissa palkittiin myös ryhmiä ohjanneita ohjaajia. 5.2 Painonhallintapilottiryhmät Projekti toimi yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Projektikoordinaattori toteutti painonhallintaryhmiä erityisryhmille kuten mielenterveyskuntoutujille, työttömille ja metabolista oireyhtymää poteville. Yhteistyökumppaneina olivat Kotikartanoyhdistys, Omaiset mielenterveyden tukena, Mielenterveyden tuki, Aktiiviset työtä hakevat sekä A-linikka. Kouluterveydenhoitajaverkoston kanssa kehitettiin ja toteutettiin ylipainoisten alakoululaisten lasten ja heidän vanhempiensa painonhallinnan ryhmähoitomalli moniammatillisena yhteistyönä. Ryhmän

6 tavoitteena oli saada lasten painonnousu pysähtymään pienillä pysyvillä muutoksilla ravitsemus- ja liikuntatottumuksissa. Viiden kuukauden ryhmätoiminnan aikana lasten (n=6) pituuspainossa tapahtui suurimmalla osalla myönteistä kehitystä. Keskimäärin ryhmän pituuspaino väheni 3 %; vaihteluväli oli +3 (-9) PP % (Liite 2, taulukko 3). Seurantamittauksessa havaittiin, että myönteinen painonkehitys oli jatkunut ja keksimäärin paino oli laskenut vielä 2 %, vaihteluväli (+3 (-11) PP %). Pituuspainon muutos oli yhteensä 5 % yhdeksän kuukautta ryhmän alkamisesta (Liite 2, taulukko 4). Ryhmästä tarkemmin liitteenä 2 olevassa Liikkarit lasten painonhallintaryhmä Kontiolahdella -loppuraportissa. 5.3 Tietoisuuden lisääminen painonhallinnasta Yhteisöllisen vastuun herättämiseksi liikapainoisuuden vähentämiseen projektissa tehtiin kiinteää yhteistyötä maakunnallisten tiedotusvälineiden kanssa. Painonhallintaan liittyviä teemoja pidettiin esillä sanomalehdissä ja radiossa. Väestön tietoisuutta painonhallinnasta kartutettiin erilaisissa yhteyksissä pidetyillä luennoilla ja ravitsemusnäyttelyillä. - Terveysmessut 26.-27.9.2008, pidettiin Joensuussa. Messujen teemana oli Terve elämä hyvät vuodet, painopisteenä lasten sekä nuorten hyvinvointi ja terveys. Painonhallintaprojektin osastolla oli esillä säännöllinen syöminen sekä elintarvike esimerkkejä terveellisistä välipaloista. - Terveitä aamuja varusmiehille Pohjois-Karjalan prikaatissa Kontiolahdella 26.2. ja 26.8.2008. Päivä järjestetään yhteistyössä varuskunnan ja eri terveysalan toimijoiden voimin. Projektilla oli Huomio painoon rasti, jossa esiteltiin ravitsemusta ja painonhallintaa sanoin, testein, kuvin ja näyttelyin. - Satumetsä 9.9.2007 Joensuussa oli Pohjois-Karjalan sydänpiirin organisoima ulkoilutapahtuma lapsille, jonka teemana oli Kalevala. Ravitsemusrastilla oli esillä kotimaisia juureksia ja lapset saivat maistaa kaskinaurista. - Ilomantsin terveyskatsastus toteutui 17.4.2007 kun terveysalan toimijat järjestivät ilomantislaisille mahdollisuuden mittauttaa veriarvoja, lihasvoimaa ja tutustua ravitsemusnäyttelyyn.

7 - Pohjois-Karjalan liikunta järjesti kuutena päivänä Joensuun alakoululaisille lapsille Hittaratapahtuman 23..5.-1.6.2006, jossa lapset tutustuivat neljän tunnin ajan eri liikuntalajeihin. Yhtenä rastina tapahtumassa oli ravitsemusnäyttely, jossa porkkana ja mansikkarooliasuihin pukeutuneet ravitsemusterapeutit pitivät ravitsemusnäyttelyä. - Liikuntatoimijat järjestivät Tohmajärvellä 19.5.2006 liikuntatapahtuman työikäisille nimellä liikkuen terveemmäksi tohmajärveläinen. Projekti mittasi siellä vyötärönympärystä ja esitteli terveellistä ruokavaliota. 5.4 Ravitsemusohjausmateriaalit Projektikoordinaattori kirjoitti vuonna 2006 ravitsemusosion Koululaisen terveyden polku kansioon (liite 3). Lasten ja nuorten liikapainoisuuden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi tuotettiin kouluterveydenhoitajille ravitsemusneuvonnan tueksi kalvosarja sekä esikoululaisen lapsen ravitsemuskyselylomake (liite 4). Projekti oli mukana moniammattillisessa työryhmässä kehittämässä Lapsen terveysreseptiä (liite 5) ja Nuoren terveysreseptiä (6) työvälineeksi kouluihin muun muassa lasten ja nuorten ylipainoisuusongelmaan puuttumiseksi. 5.5 Koulutus Lasten parissa työskenteleville ammattilaisille järjestettiin kaksi työkokousta, joiden aiheena oli painonhallinta. Ensimmäisen työkokouksen aiheena oli Lasten lihavuus ja se järjestettiin helmikuussa 2006 (liite 7). Koulutukseen osallistui 50 kouluterveydehoitajaa. Toinen työkokous pidettiin lokakuussa 2007 ja sen aiheena oli Koululaisen lepo, liikunta ja ravitsemus. Siihen osallistui kouluterveydenhoitajia, -lääkäreitä, terveystiedon-, liikunnan ja kotitalousopettajia sekä ravitsemisesimiehiä yhteensä 120. Koulutusohjelma on liitteenä 8. 5.6 Tilaisuudet Yhteistyössä terveyskeskusten kanssa järjestettiin yhdeksässä kunnassa kaikille avoimia Terveyttä lapsille keskustelutilaisuuksia vuosina 2006-2007. Tilaisuuden ohjelma liitteenä 9. Tilaisuudet pidettiin Tohmajärvellä, Kiteellä, Pyhäselässä, Rääkkylässä, Nurmeksessa, Kesälahdella, Kontiolahdella, Liperissä ja Ilomantsissa (artikkeli tilaisuudesta Pogostan sanomissa, liite 9).

8 6 SEURANTA JA ARVIOINTI Painonhallintaryhmien toimintaa arvioitiin ja seurattiin lomakkeiden avulla. Vertaisohjaajia kannustettiin tavoitteellisuuteen ja itsearviointiin. 6.1 Seurantalomakkeet Projektikoordinaattori seurasi ryhmätoiminnan tuloksellisuutta. Ryhmätoiminnan päätteeksi ryhmien jäsenet täyttivät itsearvioinnin, jossa he arvioivat asettamiensa tavoitteiden toteutumista. Ryhmänohjaajat raportoivat ryhmän toteutuksesta, toiminnasta, tavoitteiden toteutumisesta, läsnäoloista ja painonmuutoksista painonhallintaprojektille. Projektikoordinaattori kokosi yhteenvedon ryhmien tuloksista. Seurattavia asioita olivat: 1) Ryhmätoiminnan tuloksellisuus, ne tiedot joita ryhmässä mitattiin ja seurattiin 2) Ryhmiin osallistujien määrä 3) Ryhmäläisten arvio omien tavoitteidensa toteutumisesta 4) Vertaisohjaajien arvio ryhmänsä toiminnasta. Painonhallintaryhmien päätyttyä vertaisohjaajat lähettivät seurantalomakkeet projektikoordinaattorille: arviointilomake, ryhmänohjaajan tiedot (liite 10), seurantalomake (liite 11) ja omien tavoitteiden toteutumisen koontilomake (liite12). Lasten ja vanhempien yhteisen painonhallintaryhmän jälkeen ryhmäläiset arvioivat tavoitteiden toteutumista ja toiminnan vaikuttavuutta omiin ruoka- ja liikuntatottumuksiinsa. Projektivastaava teki yhteenvedon niistä, ruokapäivä- ja liikuntapäiväkirjoista sekä painon muutoksista (liite 2). 6.2 Opinnäytetyö Vuonna 2004 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun restonomiopiskelija Anne Turunen teki opinnäytetyön vertaisryhmätoiminnan tuloksellisuudesta. Kaksikymmentäkaksi vertaisohjaaja vastasi kyselyyn, jossa selvitettiin kokemuksia koulutuksesta sekä toimimisesta vertaisohjaajana omissa ryhmissään. Vertaisryhmissä oli yhteensä 174 ryhmäläistä, joista 96 % naisia ja 4 % miehiä. Ryhmäläisten keski-ikä oli 56 vuotta, vaihteluvälin ollessa 22-84 vuotta. Ryhmätoiminnan aikana henkilöistä 61 % laihtui, 8 % lihoi ja 31 %:lla ei tapahtunut painomuutoksia, keskimääräisen painonmuutoksen ollessa -1,8 kg (vaihteluväli -9- +11 kg) Yli puolet (58%) ryhmäläisistä ilmoitti ensisijaisen tavoitteen toteutuneen joko erittäin hyvin tai hyvin. Ensisijaiset tavoitteet liittyivät lähinnä painon pudottamiseen, liikuntaan sekä terveellisiin ruokatottumuksiin. Ryhmäläisistä 78 % ilmoitti saaneensa erittäin paljon tai paljon eväitä pitkäjänteiseen elämäntapamuutokseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vertaisryhmätoiminta on hyvä keino opetella yhdessä painonhallintaa

9 edistäviä terveellisiä elämäntapoja. Ryhmän tuen merkitys koettiin tärkeänä tekijänä painonhallinnassa. (14) 6.3 Aikuisväestön terveyskäyttäytymisseuranta Projektin vaikuttavuutta väestötasolla voidaan tarkastella Kansanterveyslaitoksen aikuisväestön terveyskäyttäytymisseurannan (AVTK) avulla, jossa on erillisotos Pohjois-Karjalasta vuonna 2004 Vuoden 2004 raportista käy ilmi, että ylipaino on yleistä Pohjois-Karjalassa. Ylipainoisten (suhteellinen paino, BMI, yli 25) osuus oli miehillä 59 % ja naisilla 44 % (15). Vuoden 2005 terveyskäyttäytymistutkimuksessa ylipainoisten miesten osuudessa on jatkunut noususuunta, kun taas naisten osuus on vähentynyt (kuvio 1) (16). Kuvio 1. Ylipainoisten (BMI yli 25 kg/m²) 15-64-vuotiaiden osuus Pohjois-Karjalassa 1978-2005 (%).

10 7 YHTEENVETO Painonhallinta läpi elämän on tärkeää terveydenhoitoa ja kansansairauksien ennaltaehkäisyä. Painonhallintaprojekti piti tätä asiaa esillä pohjoiskarjalaisille vuosina 2003-2008. Haastavana tavoitteena oli saada ihmiset arvostamaan terveyttään sekä omaksumaan pysyvästi terveyttä ja painonhallintaa edistäviä elintapoja. Projektin järjestämiin koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistuttiin innokkaasti. Projektin yhteisölähtöisyys ja konkreettisen tekemisen toimintatapa toimi hyvin ja oli myös tuloksellista.

11 8 LÄHTEET 1 Laatikainen T, ym. Finriski 2002. Kananterveyden julkaisuja B7/2003. Kansanterveyslaitos. 2003 2 Saha, M-T. Tyypin 2 diabetes ei vain aikuisten sairaus. Diabetes ja lääkäri 2/2007. s.19-20. 3 Winell, K. & Reunanen, A. Diabetesbarometri 2005. Suomen Diabetesliitto ry. Kirjapaino Hermes. 2006. 4 Kautiainen, S. ym. Nuorten terveystapatutkimus. Kansanterveyslaitos. 2002. 5 Obesity. Preventing and managing the global epidemic. Report of the WHO Consultataion on Obesity Geneva, 3-5 June, 1997. 6 Korpelainen V, Nummela O, Helakorpi S, Kuosmanen P, Uutela A, Puska P. Tautien ehkäisy ja terveyden edistäminen Pohjois-Karjalassa: Terveyskäyttäytymisen ja prosessitekijöiden muutoksia vuosina 1978-1998. Kansanterveyslaitos B13/1999. 7 Després J-P, Krans RM. Obesity and lipoprotein metabolism. Kirjassa: Bray GA, Bauchard C, James WPT, toim. Hanbook of Obesity. New York, Marcel Dekker 1968; 651-675. 8 Uusitupa M. Lihavuus ja terveys. Kirjassa: Fogelholm M, Mustajoki P, Rissanen A, Uusitupa M, toim. Lihavuus Ongelma ja hoito. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki. 2006. s. 24-38. 9 Fogelholm M. Lihavuustutkijoiden kongressin antia UC-proteiinista lihavuuden psykososiaalisiin seurauksiin. Suomen Lääkärilehti 1992 (52) 2972-2973. 10 Grundy M. Multifactorial causation of obesity: implication for prevention. Am J Clin Nuts 1998 (67); 563-72. 11 Rissanen A. Lihavuus Suomessa. Kirjassa: Fogelholm M, Mustajoki P, Rissanen A, Uusitupa M, toim. Lihavuus ongelma ja hoito.kustannus Oy Duodecim. Helsinki. 2006. s. 14-20. 12 Brownell K. Obesity treatment. Esitelmä IDF Kongressissa Kuopiossa 1997. 13 Barus K. The prevention of obesity: the Australian experience. Abstrakti Ravitsemustieteen kevätseminaarissa 27.3.1998. 14 Turunen A. Vertaisryhmätoiminnan tuloksellisuus. Opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Joensuu 2004. 15 Korpelainen V, Helakorpi S, Uutela A, Puska P. Pohjois-Karjalan aikuisväestön terveyskäyttäytyminen, kevät 2004. Joensuu 2005. 16 Helakorpi S, ym. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys maakunnissa 1978-2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B15/2007.

12 9 LIITTEET 1. Painonhallintaryhmien vertaisohjaajien koulutusohjelma 2. Liikkarit lasten painonhallintaryhmä Kontiolahdella 3. Koululaisen terveyden polku kansio, ravitsemusosio 4. Esikoululaisen lapsen ravitsemuskyselylomake 5. Lapsen terveysresepti 6. Nuoren terveysresepti 7. Lasten lihavuus työkokous 8. Koululaisen lepo, liikunta ja ravitsemus 9. Terveyttä lapsille keskustelutilaisuus Ilomantsissa Vertaisohjatun painonhallintaryhmän: 10. Arviointilomake 11. Seurantalomake 12. Omien tavoitteiden toteutumisen koontilomake