270 Sosiologia 4/2010 JOKELAN JA KAUHAJOEN ASUKKAIDEN ARVIOT KOULUSURMIEN YHTEISKUNNALLISISTA SYISTÄ

270 Sosiologia 4/2010 JOKELAN JA KAUHAJOEN ASUKKAIDEN ARVIOT KOULUSURMIEN YHTEISKUNNALLISISTA SYISTÄ K a u r i L i n d s t r ö m, J o h a n n a N u r m i, Atte Oksanen & Pekka Räsänen Abstrakti Artikkelissa tarkastellaan jokelalaisten ja kauhajokisten arvioita siitä, mitkä yhteiskunnalliset selitysmallit olivat keskeisimpiä koulusurmiin johtaneita tekijöitä. Olemme keränneet aikuisväestölle kohdistetun postikyselyaineiston sekä Jokelasta (N=278) että Kauhajoelta (N=319). Analyyseissä keskitytään siihen, kuinka paikalliset asukkaat arvioivat kuutta erilaista yhteiskunnallista syytä, jotka on julkisessa keskustelussa esitetty koulusurmien taustalla vaikuttaviksi tekijöiksi. Tuloksista käy ilmi, että koulusurmat tulkittiin pitkälti kansainvälisenä ilmiönä, ei niinkään kansallisena. Keskeisiksi koulusurmien taustaselityksiksi vastaajat arvioivat internetin käytön lisääntymisen, perinteisen yhteisöllisyyden heikentymisen ja hyvinvointipalvelujen karsimisen. Jokelalaisten ja kauhajokisten sekä sosiodemografisten ryhmien välillä havaittiin jonkin verran eroavaisuuksia. Johtopäätöksenä esitetään, että vaikka koulusurmissa on kyse moniulotteisesta ilmiöstä, vain harvat siihen liittyvät teemat hallitsevat julkista keskustelua. Avainsanat: koulusurmat, internet, media Ennen marraskuuta 2007 koulusurmia pidettiin Suomessa pitkälti amerikkalaisena ilmiönä, jonka ei ajateltu koskevan Suomea. Koulusurmia oli kuitenkin tapahtunut monissa Euroopan maissa. Suomessakin ensimmäinen ampuma-aseella suoritettu tapaus sattui jo vuonna 1988 Raumalla, kun 14-vuotias poika ampui kuoliaaksi kaksi luokkatoveriaan. Jokelan koulusurmat tulkittiin sekä päättäjien että paikallisten asukkaiden keskuudessa pitkälti yksittäiseksi tragediaksi (Oksanen & Rä sänen 2008; Oksanen ym. 2010). Koulusurmia käsiteltiin muusta henkirikollisuudesta poikkeavana ja tilastollisesti harvinaisena ilmiönä. Kauhajoen koulusurmien toteutuminen vuonna 2008 lähes Jokelan surmien kopiona vahvisti huolta siitä, onko Suomeen syntymässä täysin uudenlainen väkivallan ilmiö. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia on käsitelty paljon julkisessa keskustelussa. Niin poliittiset päättäjät kuin huolestuneet kansalaisetkin ovat esittäneet kannanottoja, joissa on etsitty syitä ja motiiveja järkyttäville tapahtumille. Syiksi on esitetty muun muassa ampuma-aseiden helppoa saatavuutta Suo-

4/2010 Sosiologia 271 messa, mielenterveys- ja kouluterveydenhuollon puutteellisia resursseja, internetin vaikutusta sekä perinteisen yhteisöllisyyden heikentymistä (Hoikkala & Suurpää 2007; 2009). Tällainen itsetutkiskelu on seurannut koulusurmia myös Yhdysvalloissa (Newman ym. 2004, 14). Julkisessa keskustelussa ei ole kuitenkaan päädytty pitämään mitään yksittäistä syytä muita tärkeämpänä. Samoin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia selvittäneiden tutkintalautakuntien raporteissa (2009; 2010) ei ole yksiselitteisesti nimetty syitä Suomessa tapahtuneille koulusurmille. Muutamissa kansainvälisissä koulusurmien syitä koskevissa tutkimuksissa on pyritty muodostamaan kuvaa siitä, mikä tai mitkä syyt aiheuttavat kouluampumisia ja miten tapahtumia voitaisiin ehkäistä (Bondü & Scheithauer 2009; O Toole 2000; Newman ym. 2004). Usein tutkimuksissa on keskitytty kuitenkin vain yhden syyn tai surmien taustalla vaikuttavan kulttuurisen ilmiön tarkasteluun, mikä on vaikeuttanut kokonaiskuvan hahmottamista (Muschert 2007, 68). Täsmällisen tutkimustiedon ja informaation puuttuessa koulusurmat ovat olleet omiaan lietsomaan pelkoja. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1999 tapahtuneiden Columbinen koulusurmien yhteydessä media lähti hyvin nopeasti esittämään lukuisia, sittemmin virheellisiksi osoittautuneita olettamuksia (Cullen 2009), joista monet ovat päätyneet osaksi aiheesta kirjoitettuja kirjoja, tutkimuksia ja selvityksiä. Koulusurmatutkimuksen tilaa voikin pitää melko puutteellisena. Suomessa empiirisiä tutkimuksia koulusurmista ei ole juurikaan tehty. Mediatutkijoiden tekemissä tutkimuksissa on käsitelty koulusurmia mediasisältöjen ja median toimintatapojen osalta (esim. Hakala 2009; Juntunen 2009; Raittila ym. 2008; Raittila ym. 2009). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käynnissä olevassa tutkimuksessa on puolestaan selvitetty Jokelan koulusurmille altistuneiden nuorten selviytymistä (Suomalainen ym. 2009). Tämän lisäksi kokonaisvaltaisin toistaiseksi Suomessa ilmestynyt selvitys koulusurmista on nuorisotutkija Tomi Kiilakosken (2009) Jokelan tapaukseen keskittyvä raportti. Koulusurmista on kirjoitettu myös muutamia keskustelunavaukseksi tarkoitettuja tekstejä, jotka ovat luonteeltaan melko epäkoherentteja eivätkä perustu systemaattiseen tutkimukseen (Hoikkala & Suurpää 2007 & 2009; Laine 2010; Särkelä 2008). Tarkastelemme tässä artikkelissa, millaiset tekijät ovat Jokelan ja Kauhajoen asukkaiden mukaan koulusurmien taustalla. Aineistona käytetään maalis huhtikuussa 2009 Kauhajoelta (N=319) ja touko kesäkuussa 2009 Jokelasta (N=278) kerättyjä aikuisväestöön kohdistettuja postikyselyitä, joissa kysyttiin paikallisyhteisön asukkailta arvioita koulusurmiin johtaneista tekijöistä. Aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin paikallisyhteisöjen merkitys massaväkivallassa selviytymisessä (Ryan & Hawdon 2008; Räsänen ym. 2008). Perinteisistä kriisitutkimuksista poiketen emme keskity pelkästään uhreihin tai uhrien omaisiin. Tarkastelun kohteena on enemmänkin paikallisyhteisöissä vallitseva asenneilmapiiri. Artikkelissa käsitellään aluksi koulusurmia yhteiskunnallisena ilmiönä sekä koulusurmille mediassa ja tutkimuksissa esitettyjä selityksiä. Empiirisessä osiossa keskitytään tarkastelemaan, mitkä tekijät arvioidaan koulusurmien tärkeimmiksi syiksi Jokelassa ja Kauhajoella ja millä tavoin arviot vaihtelevat väestöryhmittäin eri paikkakunnilla. KOULUSURMAT KANSAINVÄLISENÄ ILMIÖNÄ Eri puolilla maailmaa on tapahtunut lukuisia koulusurmia, jotka ajoittuvat suurimmaksi osaksi 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Euroopassa koulusurmia on tehty Suomen lisäksi muun muassa Saksassa, Englannissa, Kreikassa, Unkarissa ja Ruotsissa. Kansainvälisesti tunnetaan yli sata tapausta, joissa surmaajana on ollut koulun nykyinen tai entinen oppilas (Bondü & Scheithauer 2011). Koulusurmat tunnettiin vielä 1990-luvulla yhdysvaltalaisena ilmiönä. Yhdysvalloissa 1990-luvun koulusurmat yhdistyivät samalla vuosikymmenellä käytyyn keskusteluun kriisiytyneestä nuorisosta (Acland 1995). Koulusurmia kuvattiin jopa epidemian kaltaiseksi ilmiöksi. Valkoisten nuorten miesten ammuskelu kouluissa sai runsaasti tilaa otsikoissa ja loi pelon kulttuuria (Burns & Crawford 1999; Thompkins 2000). Tutkijat ovat muistuttaneet,

272 Sosiologia 4/2010 että tilastojen valossa koulu on yksi turvallisimmista paikoista, ja vain murto-osa yhdysvaltalaisista nuoriin kohdistuvista henkirikoksista tapahtuu kouluissa (Reddy ym. 2001, 159). Yhdysvalloissa 1990-luvun kehitys kulminoitui Columbinen koulumurhiin, jotka herättivät valtavaa huomiota. Suuri osa koulusurmia käsittelevästä kirjallisuudestakin käsittelee Columbinen koulusurmia (esim. Cullen 2009; Fast 2008; Langman 2009; Larkin 2007). Columbinen tapaus oli ensimmäinen todellinen internet-ajan koulusurma. Surmaajat pitivät kotisivuja ja jättivät jälkeensä runsaan määrän materiaalia, joka sittemmin vuoti verkkoon ja on edelleenkin sieltä ladattavissa. Tekoa motivoi halu tulla tunnetuksi. Sama tavoite on näkynyt sittemmin esimerkiksi Virginia Techin (vuonna 2007) ja Jokelan koulusurmissa. (Larkin 2009, 193 195; Lee 2009, 337 353.) Tekijät ovat esimerkiksi poimineet aktiivisesti toisiltaan kulttuurisia viittauksia, joista selvimpinä esimerkkeinä ovat erilaiset populaarikulttuuriset viittaukset ja aseen kanssa poseeraukset. Columbinen tragedia teki koulusurmista kansainvälisen ilmiön, ja monet myöhemmät koulusurmat ovat sisältäneet Columbinesta kopioituja elementtejä (Larkin 2007). 2000-luvulla koulusurmien painopiste siirtyi Eurooppaan, Virginia Techin iskuista huolimatta. Saksassa koulusurmia ja muita vakavia väkivallan tekoja kouluissa on sattunut lukuisia. Näitä on tapahtunut lähes vuosittain: Meißen (1999), Brannenburg (2000), Freising (2002), Erfurt (2002), Behrenhoff (2002), Coburg (2003), Rötz (2005), Emsdetten (2006) ja Biberbach (2008). Yksistään vuonna 2009 tapahtui kolme vakavaa tapausta (Winnenden, St. Augustin ja Ansbach). Näistä vakavin oli Winnendenin 16 kuolonuhria vaatinut surmanjuoksu (Hoffman ym. 2009; Bondü & Scheithauer 2009; Bondü & Scheithauer 2011). Varsinaisten koulusurmien lisäksi myös niiden jälkeisessä julkisessa keskustelussa on havaittavissa yhteneviä piirteitä eri maiden välillä. Columbinen tragediasta syytettiin Yhdysvalloissa erityisesti vapaata asekulttuuria sekä väkivaltaviihdettä (Lawrence & Birkland 2004). Samansuuntaista väittelyä on käyty myös Suomessa, hyvänä esimerkkinä kiivaita ristiriitoja herättänyt ampuma-aselakien uudistamisprosessi. On tyypillistä, että laajaa huomiota saaneita rikoksia seuraa kontrollimyönteinen ilmapiiri (Addington 2009). Koulusurmat ovat myös lähes poikkeuksetta herättäneet huolta tekijöiden nuoren iän vuoksi. Surmat herättävät tällöin kysymyksiä paitsi nuorten keskinäisistä myös aikuisten ja nuorten suhteista. Nuorten tekemä väkivalta näyttäytyy yhteiskunnallisena ongelmana ja on suhteellisesta vähäisyydestään huolimatta esillä näyttävästi niin lööpeissä kuin päivänpolitiikassakin (Harrikari 2008). Koulusurmien kaltaisia äkillisiä, käsittämättömiltä tuntuvia tragedioita pyritään selittämään etsimällä tapahtumiin johtaneita syitä niin poliittisessa keskustelussa ja mediassa kuin arkielämän vuorovaikutustilanteissakin. Tapahtumia läheltä seuranneiden paikallisten asukkaiden tarve saada tietoa tragedian syistä ja seurauksista on tärkeä osa yhteisöjen toipumisprosessia. Syiden ja selitysten etsiminen voi kuitenkin olla monin tavoin problemaattista juuri koulusurmien tapahtumapaikkakunnilla. Syiden etsimiseen nimittäin liittyy läheisesti myös syyllisten etsiminen ja nimeäminen, joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti (Raittila ym. 2008, 126). Laajemmalla tasolla syiden etsiminen liittyy myös ennaltaehkäisyyn: tapahtumien syyt on tunnistettava ja niihin on puututtava, jotta vastaavat teot voitaisiin jatkossa estää. Koulusurmien syitä etsittäessä tutkijat ovat usein huomauttaneet, että potentiaalista koulusurmaajaa on vaikea tunnistaa ennakolta. Yhdysvaltojen salainen palvelu ei ole löytänyt selkeää psykologista profiilia koulusurmaajille. Surmaajia näyttää lähinnä yhdistävän se, että he ovat lähes poikkeuksetta miehiä ja että kaksi kolmasosaa heistä on kokenut tulleensa jossain vaiheessa kiusatuksi, uhatuksi tai nöyryytetyksi. Yli puolella on ollut motiivina kosto. (Vossekuil ym. 2000.) Myös FBI päätyi toteamaan, ettei ampujien profilointi ennen tekoa tai uhkausta ole mahdollista. Koulusurmien kaltaisten väkivallantekojen taustalla on FBI:n tutkimusryhmän mukaan monenlaisten syiden vyyhti, ja eri koulusurmatapausten taustalta on löydettävissä erilaisia monien te-

4/2010 Sosiologia 273 kijöiden yhdistelmiä. Profiloinnin sijaan FBI on laatinut menetelmän, jonka avulla voidaan arvioida esitettyjen koulu-uhkausten vakavuutta. (O Toole 2000.) Profiloinnin vaikeudesta huolimatta tutkimuksissa on havaittu koulusurmia yhdistäviä asioita. Katherine Newman tutkimusryhmineen on nimennyt viisi välttämätöntä mutta ei riittävää ehtoa koulusurmille vaikutusvaltaisessa teoksessaan Rampage (2004). Kaksi ensimmäistä ehtoa ovat tekijöiden sosiaalinen marginalisoituminen sekä sitä pahentava psyykkinen haavoittuvuus. Ampujat kokevat itsensä sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle jätetyiksi, ja tätä kokemusta voimistavat psyykkiset ongelmat, joista suuri osa ampujista kärsii. Kolmantena ehtona on koulusurmia koskevan kulttuurisen jäsennyksen esiintyminen. Newman kollegoineen kutsuu tätä kulttuuriseksi käsikirjoitukseksi. Se esittää koulusurmat ongelmien ratkaisukeinona ja tarjoaa jäsennyksen toiminnalle. Neljäntenä ehtona on tekijöiden näkymättömyys siinä mielessä, että heidän ongelmiaan ei ole havaittu ajoissa eivätkä ympärillä olevat ihmiset ole osanneet reagoida ampujien suunnitelmistaan antamiin vihjeisiin. Viidentenä ehtona Newmanin tutkimusryhmä mainitsee aseiden saatavuuden. Profiloinnin sijaan Newmannin tutkimusryhmä esittää, että ehtoja tarkastelemalla voidaan ennaltaehkäistä koulusurmien syntymiselle suotuisien olosuhteiden muodostumista. Heidän mukaansa jo yhden tekijän poistaminen vähentäisi uusien koulusurmien riskiä huomattavasti (Newman ym. 2004, 229 230). Newman ja Fox (2009) arvioivat hiljattain Rampagessa esitetyn mallin soveltumista uusimpiin koulusurmiin ja totesivat sen toimivan edelleenkin. Newman ja Fox huomioivat, että samaan aikaan, kun peruskouluissa ja lukioissa tapahtuneet surmat ovat vähentyneet, yliopistoilla koulusurmia on tapahtunut useita 2000-luvulla. Yliopisto-opiskelijat ovat vanhempia, jättävät vähemmän vihjeitä teoistaan etukäteen, ja heidän mielenterveysongelmansa ovat kehittyneet pidemmälle. Myös Newmanin ja Foxin mukaan uusimpia tapauksia näyttää yhdistävän surmaajien halu saavuttaa julkisuutta teoillaan. KOULUSURMIEN SELITYKSET SUOMALAISESSA KESKUSTELUSSA Suomessa tutkijat ovat olleet varovaisia arvioidessaan koulusurmien syitä ja tyytyneet lähinnä erittelemään julkisessa keskustelussa esiin tuotuja selityksiä. Esimerkiksi Jokelan tapahtumien jälkeen nuorisotutkija Tommi Hoikkala (2007) jakoi julkisessa keskustelussa esitetyt selitysmallit yhdeksään eri kategoriaan. Näitä olivat Hoikkalan mukaan psykologis-psykiatrinen selitys, ampumalupa-argumentti, internet-selitys, yhteisöselitys, terrorismiselitys, kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon huonontuneet resurssit -selitys, kansanluonneselitys, mediaselitys (jossa ei itse asiassa selitetty tapahtumia vaan keskityttiin tarkastelemaan median toimintaa koulusurmien yhteydessä) sekä kieltäytyminen selittämästä mitään. Kauhajoen tapauksen jälkeen Hoikkala ja Leena Suurpää (2009) totesivat, että puheet yksittäistapauksesta olivat kadonneet ja tilaa jäi enemmän aselupakeskustelulle sekä kouluyhteisöllisyyden, koulukiusaamisen ja kouluterveydenhuollon teemoille. On kuitenkin huomattava, että Hoikkalan ja Suurpään tarjoamat selitysmallit ovat osittain päällekkäisiä eikä niiden jäsennys perustu mihinkään teoreettiseen viitekehykseen tai systemaattisiin tutkimustuloksiin. Myöskään suomalaisessa mediassa Kauhajoen ja Jokelan koulusurmiin liittyvissä keskusteluissa ei yleensä nimetty yksiselitteisesti yhtä tai useampaa syytä, joilla tapaukset voitaisiin tyhjentävästi selittää, vaan tiedotusvälineissä spekuloitiin useilla eri syillä (Raittila ym. 2008, 127; 2009, 73 74). Yhdysvalloissa koulusurmiin liittyvässä julkisessa keskustelussa syitä ja syyllisiä on havaittu etsittävän yleisemmin yhteiskunnalliselta tasolta sen sijaan, että ammuskeluista syytettäisiin ainoastaan tekijöitä (Strauss 2007, 812). Sen sijaan Suomessa huomio keskittyi tekijään. Jokelan jälkeen nostettiin esiin melko paljon yksilölähtöisiä syitä varsinkin iltapäivälehdissä (Raittila ym. 2008). Surmaajat olivat selvästi keskeisimpiä lehtiartikkeleissa esiintyviä yhteiskunnallisia toimijoita ja siteerattuja lähteitä sekä Jokelassa että Kauhajoella. Myös internetin keskustelufoorumeissa selkeästi suurimmaksi keskustelun aiheeksi nousi Jokelan surmien jälkeen tekijä. (Hakala 2009, 66 77, 116.)

274 Sosiologia 4/2010 Mediassa esitetyssä Jokelan koulusurmien yksilölähtöisessä selittämisessä tavoitteena oli selvittää, miksi tavallinen terve suomalainen nuori ryhtyy moiseen. Kysymykseen pyrittiin vastaamaan pääasiassa tekijän henkilöhistoriaa ja ideologiaa kartoittamalla, sillä mediassa kuvailtiin tekijän muuttuminen tavallisesta terveestä nuoresta sairaaksi, vihaa täynnä olevaksi tappajaksi. Ympäristölähtöisessä selittämisessä niin sanotut hallinnolliset ongelmat, kuten salliva aselaki ja mielenterveyspalveluiden vähäiset määrärahat, mainittiin mediassa useimmin koulusurmien syinä. Näiden lisäksi myös internetin koulusurmia ihannoivien yhteisöjen ja erilaisten esikuvien (aikaisempien koulusurmien tekijöistä filosofeihin) vaikutuksesta keskusteltiin. (Raittila ym. 2008, 129 139.) Kauhajoen koulusurman selittämisessä mediassa puolestaan keskityttiin Jokelan tapausta enemmän yhteiskunnallisiin ja poliittisiin syihin. Yleisin tarjottu selitys oli, että tapahtumat johtuivat Suomen liian sallivasta aselaista. Muita mediassa yleisesti esitettyjä syitä olivat mallin ottaminen muista vastaavista teoista, sisäministeri Anne Holmlundin toiminta, ampujaa haastatelleen poliisin toiminta sekä mielenterveyspalvelujen puutteet. Jokelan tapaukseen verrattuna Kauhajoen koulusurmien syiden etsintä siis politisoitui, ja syiden etsimiseen liittyi tiiviimmin myös syyllisten nimeäminen. (Raittila ym. 2009, 72 86.) Tämä näkyi myös välittömästi Kauhajoen surmia seuranneiden päivien uutisoinnissa. Eniten juttuja kirjoitettiin ampuma-aseiden lupakäytännöstä, joka nousi keskeiseksi teemaksi ampujan henkilökohtaisen esittelyn rinnalle (Hakala 2009, 81). Viranomaisten, poliitikkojen, eri alojen asiantuntijoiden sekä toimittajien tarjoamat koulusurmien selitysmallit välittyvät yksilöille median kautta. On huomattava, että näkemykset eivät siirry sellaisinaan mediasta yksilöille, etenkään koulusurmien kaltaisen kriisin yhteydessä, jossa mediassa on tarjolla useita kilpailevia selityksiä. Yleisö ottaa osaa mediassa käsiteltyjen ilmiöiden määrittelyyn tulkiten mediatekstejä ja muodostaen oman käsityksensä vain osittain median vaikutuksen perusteella (Hall 1982). Omakohtaisen kokemuksen on esitetty olevan merkittävä median vaikutusta vähentävä tekijä, etenkin kriisien ja katastrofien yhteydessä (Abrams ym. 2004). Koulusurmien tapahtumapaikkakunnalla asuvilla ihmisillä saattaa olla tapahtumista tai niiden taustoista kokemusta tai tietoa, joita ei käsitellä lainkaan mediassa. He saattavat olla myös erittäin kriittisiä median toimintaa kohtaan kriisin yhteydessä, kuten Jokelan asukkaat olivat. Näin ollen paikalliset asukkaat voivat olla eri mieltä joistakin koulusurmien syistä ja selityksistä, joita julkisessa keskustelussa on esitetty. TUTKIMUSKYSYMYKSET, AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessamme Jokela ja Kauhajoki edustavat ampumatragedioita läpikäyneitä paikallisyhteisöjä. Keskitymme seuraavassa tarkastelemaan sitä, kuinka Jokelan ja Kauhajoen asukkaat arvioivat erityyppisiä syitä tai taustatekijöitä koulusurmille. Kuinka merkittäviksi eri taustatekijät koetaan ja ovatko erityyppiset asiat yhteydessä toisiinsa? Arvioinnin kohteena on yhteensä kuusi toisistaan poikkeavaa yhteiskunnallista taustatekijää, joita on tarjottu julkisuudessa koulusurmien toteutumista selittäviksi tekijöiksi. Esitämme seuraavat kolme tutkimuskysymystä: 1. Miten eri tekijät arvioidaan koulusurmien syiksi Jokelassa ja Kauhajoella? 2. Voidaanko eri tekijöitä koskevia arviointeja ryhmitellä suhteessa toisiinsa? 3. Millä tavalla esitetyt arviot vaihtelevat väestöryhmittäin eri paikkakunnilla? Oletamme ensinnäkin, että vastaajien arviot heijastavat pitkälti julkisuudessa käytyjä asiantuntijakeskusteluja koulusurmien syistä. On myös todennäköistä, että eri tekijöitä koskevat arvioinnit ovat ryhmiteltävissä toisiinsa tiettyjen ideologisten painotusten tai temaattisen logiikan mukaan. Oletamme lisäksi, että väestöryhmien väliset arviot poikkeavat toisistaan ainakin jossain määrin. Yleisluonteisia oletuksia voidaan tehdä massaväkivaltaa ja muita kriisejä koskevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta (Birkland 1997; Muschert 2007) sekä laajemmin pelko- ja epävarmuustekijöi-

4/2010 Sosiologia 275 tä koskevan asennetutkimuksen perusteella (Niemelä 1997; Sirén ym. 2007). Yksityiskohtaisempia hypoteeseja analyysin tuottamista tuloksista ei ole kuitenkaan mahdollista esittää. Ennen aineiston esittelyyn ja empiiriseen analyysiin siirtymistä on aiheellista korostaa, ettei kyse ole kaikkien koulusurmia koskevien tulkintojen tarkastelusta, vaan ainoastaan tiettyjen julkisuudessa olleiden osakysymysten arvioinnista paikallistasolla. Tällä tavalla koulusurmien syitä käsittelevään asiantuntijaarvailuun ja -keskusteluun on mahdollista tuoda uusi näkökulma. Artikkelin aineistona käytetään vertailukelpoisia postikyselyaineistoja. Käytetyt aineistot kerättiin vuoden 2009 maalis toukokuun välisenä aikana. Kyselyiden populaatioina olivat Jokelan ja Kauhajoen alueilla 18 74-vuotiaat asuvat suomenkieliset, joiden asuintiedot olivat saatavilla maistraatin tietopalvelurekisteristä. Molemmista populaatiosta poimittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla 700 hengen otos. Vastausprosentit olivat Jokelassa 40 ja Kauhajoella 46. Alhaisista vastausprosenteista huolimatta aineistosta ei ole havaittu suuria vinoutumia iän tai sukupuolen suhteen. Huomattavaa kuitenkin on, että nuoremmat ikäryhmät ovat aliedustettuina Jokelan aineistossa. Myös sukupuolijakaumat poikkeavat kuntatason tiedoista molemmissa osa-aineistoissa (ks. liite 1). Vuonna 2008 Tuusulan alueen 18 74-vuotiaista 50,3 % oli miehiä ja Kauhajoen 51,8 %. Alle kolmekymmentävuotiaiden osuudet olivat 2008 puolestaan Jokelassa 14, 9 % ja Kauhajoella 19,2 %. (Tilastokeskus 2010.) Aineistot eivät näin ollen vastaa tarkasti väestön ominaispiirteitä, mutta ovat kuitenkin pääpiirteittäin edustavia. Artikkelissa esitetty analyysi toteutetaan ilman erillisiä painokertoimia, mutta rakennetaan hierarkkisesti niin, että yksittäisten taustamuuttujien vaikutukset tulevat keskenään vakioiduiksi. Tarkastelun lähtökohtana ovat taulukossa 1 näkyvät koulusurmiin vaikuttavat tekijät, joita kysyttiin lomakkeessa kysymyksellä: Mitä mieltä olet seuraavista koulusurmiin liittyvistä väittämistä? Arvioitavana olivat yhteensä 6 erilaista kulttuurisiin olosuhdetekijöihin, mediaan ja laajempiin suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvää väittämää. Vastaukset merkittiin viisiportaiselle Likert-asteikolle, jossa 5 tarkoitti täysin samaa mieltä, 1 puolestaan täysin eri mieltä. Suuremmat numeroarvot ilmaisevat siis kyseisen tekijän suurempaa merkitystä, ja päinvastoin. Taulukosta näkyvät myös vastausten lukumäärät ja jakaumien keskihajonnat muuttujakohtaisesti sekä jakaumien erilaisuutta koskevat tilastolliset merkitsevyydet Jokelan ja Kauhajoen aineistojen välillä. Taulukko 1. Arviot koulusurmiin vaikuttavista tekijöistä Jokelassa ja Kauhajoella Jokela Kauhajoki Yhteiskunnan epätasa-arvoistuminen** 2,82 (1,21) 3,15 (1,20) Terveyspalveluiden karsiminen* 3,72 (1,16) 3,46 (1,22) Perinteisen yhteisöllisyyden heikentyminen (ns) 3,59 (1,07) 3,69 (1,01) Kansallinen väkivaltaperinne (ns) 2,24 (1,11) 2,32 (1,16) Internetin ja tietoverkkojen lisääntynyt käyttö* 3,86 (1,1) 4,08 (1,11) Viranomaiskontrollin heikentyminen (ns) 2,96 (1,19) 2,92 (1,19) Tulkintaohje: Jakaumien keskiarvot asteikolla 1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä, keskihajonnat suluissa; ** = p < 0.01; * = p < 0.05 (Fisherin F-suhde).

276 Sosiologia 4/2010 Vaikka Jokelassa oli kyselyhetkellä kulunut pidempi aika surmista kuin Kauhajoella, eri osioita arvioitiin varsin samansuuntaisesti. Internet ja tietoverkot, terveyspalveluiden karsiminen sekä perinteisen yhteisöllisyyden heikentyminen koettiin tärkeimmiksi koulusurmiin vaikuttaviksi tekijöiksi. Toisaalta etenkin kansallinen väkivaltaperinne arvioitiin selvästi muita syitä heikommaksi tekijäksi. Tilastollisesti merkitsevä ero on vain yhteiskunnallista epätasa-arvoistumista koskevan osion kohdalla sekä melkein merkitsevä terveyspalveluiden karsimista ja internetin ja tietoverkkojen käytön lisääntymistä koskevan osion kohdalla. Nämä tulokset eivät ole yllättäviä mikäli peilaamme niitä Suomessa viime vuosina käytyihin asiantuntija- ja julkisuuskeskusteluihin. Internet liitettiin molempiin koulusurmiin etenkin sanomalehtikirjoituksissa (Raittila ym. 2008, 135; 2009, 81 83). Kauhajoen koulusurmien jälkeen mediassa tarkasteltiin erityisen kriittisesti ampumaaselakia sekä poliisin ja poliitikkojen toimintaa (Hakala 2009, 81; Raittila ym. 2009, 77 81). Viranomaiskontrollin heikentymistä ei kuitenkaan koeta tapahtumien keskeiseksi syyksi kummassakaan osa-aineistossa. Taulukko 1 myös osoittaa, että eri osioita koskeviin arvioihin liittyy jonkin verran hajontaa. Toisin sanoen kaikki vastaajat eivät suinkaan ole arvioineet osioita samalla tavalla. Jatkoanalyysien tavoitteena onkin selvittää, missä määrin eri tekijöiden arvioinnit vaihtelevat suhteessa toisiinsa ja vastaajien taustatietojen mukaan. Selittävinä muuttujina käytetään vastaajan sosiodemografisia tietoja (sukupuoli, ikä ja koulutusaste) sekä tapauksen luonteen kokemista ylipäänsä estettäväksi tai ei (tapauksen ymmärtäminen). Tapauksen luonnetta koskevaa asennemuuttujaa mitattiin lomakkeissa kysymyksellä: Olisiko [Kauhajoen/Jokelan] tapaus voitu mielestäsi estää? Vastausvaihtoehtoina olivat kyllä ja ei. Aiempien tutkimusten perusteella valitut muuttujat voidaan katsoa edustavan keskeisiä massaväkivalta- ja tragediakokemuksia erotteleviksi tekijöiksi (Bonanno ym. 2007; Galea ym. 2005). Tragedioiden kokemiseen kun vaikuttavat paitsi yksilön tausta ja elinhistoria myös se, minkä luonteiseksi kyseessä olevan tragedian ylipäänsä ymmärtää. Ikää käsitellään muiden selittävien muuttujien tapaan kategorisoituna ryhmiin nuoret aikuiset (18 29-vuotta), varhais- ja myöhäiskeskiikäiset (30 44- ja 45 60-vuotta) sekä eläkeikäiset (yli 60-vuotta). Analyysimenetelminä käytetään eksploratiivista faktorianalyysia (FA) sekä yhden selitettävän muuttujan varianssianalyysia (ANO- VA). Faktorianalyysin tavoitteena on ensin selvittää, millaisia latentteja ulottuvuuksia koulusurmiin vaikuttavien tekijöiden taustalta voidaan löytää. Varianssianalyysin periaatteena on selvittää tämän jälkeen, kuinka paljon valitut sosiodemografiset ja asennemuuttujat kykenevät jäsentämään löydettyjen ulottuvuuksien kokonaisvaihtelua suhteessa muuttujaluokkien sisäiseen vaihteluun (Nummenmaa 2004). Analyysin tuloksia koskevat tulkintaohjeet esitetään taulukoiden yhteydessä. KOULUSURMIA KOSKEVAT ARVIOINNIT JOKELASSA JA KAUHAJOELLA Taulukon 1 mukaan vastaajat kokivat sekä Kauhajoella että Jokelassa internetin käytön lisääntymisen, perinteisen yhteisöllisyyden heikentymisen ja terveyspalveluiden karsimisen keskeisimmiksi koulusurmiin vaikuttaviksi tekijöiksi. Nämä tulokset tukevat osaltaan aikaisempia, esimerkiksi sanomalehtiaineistoihin liittyviä tutkimuksia, ja ovat sovitettavissa uuden väkivallan aallosta esitettyihin tulkintoihin. On todennäköistä, että yksittäisten vastaajien välillä asioiden ymmärtäminen vaihtelee melko paljon. Sisällöllisesti lienee kuitenkin niin, että esimerkiksi terveyspalveluiden karsimista ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa koskevia väittämiä arvioidaan samansuuntaisesti toistensa kanssa. Vastaavasti on todennäköistä, että viranomaiskontrollin heikentyminen koetaan samanlaiseksi tekijäksi kuin internetin ja tietoverkkojen lisääntynyt käyttö. Kuvailevien tulosten esittelyn jälkeen seuraavana analyysivaiheena olikin ulottuvuuksien etsiminen (dimensioiminen) lomakkeessa kysytyistä tekijöistä. Tällä tavalla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako yksittäisten osioiden taustalla joitakin latentteja ulottu-

4/2010 Sosiologia 277 vuuksia, joiden avulla eri tekijöitä voitaisiin ryhmitellä. Ulottuvuuksien tarkastelu suoritettiin faktorianalyysillä aluksi Jokelan ja Kauhajoen aineistoille erikseen. Tekniikaksi valittiin pääakseliratkaisu ja rotaatiomenetelmänä käytettiin Varimax-rotaatiota. Menetelmäkirjallisuudessa esitettyjä yleisiä suosituksia ominaisarvojen kriteerien asettamisesta ja faktorien selitysosuuksien suuruudesta (Nummenmaa 2004, 344 346) sovellettiin tulkinnallisesti mielekkäiden faktorien etsimisessä. Molemmat aineistot kuitenkin tuottivat samanlaiset tulokset, joten aineistoja päätettiin käsitellä yhdessä. Analyysi eteni kahden faktorin malliin, jonka kumulatiivinen selitysosuus on 57 prosenttiyksikköä havaitusta vaihtelusta. Analyysin tulokset näkyvät rotatoituina faktorilatauksina taulukosta 2. Muuttujakohtaisesti voimakkaimmat latauspistemäärät esitetään taulukossa lihavoituna. Faktoripistemäärien lisäksi taulukossa esitetään faktorien ominaisarvot ja faktorien kokonaisvaihtelusta selittämät osuudet sekä kommunaliteetit (h²) eli selitysosuudet muuttujakohtaiselle varianssille. Taulukko 2. Rotatoitu faktoriratkaisu koulusurmiin vaikuttavista tekijöistä Faktori I Faktori II h2 Yhteiskunnan epätasa-arvoistuminen 0,77 0,14 0,63 Terveyspalveluiden karsiminen 0,74 0,1 0,56 Perinteisen yhteisöllisyyden heikentyminen 0,73 0,14 0,55 Kansallinen väkivaltaperinne 0,52 0,34 0,4 Internetin ja tietoverkkojen lisääntynyt käyttö 0,03 0,87 0,76 Viranomaiskontrollin heikentyminen 0,33 0,67 0,56 Faktorin ominaisarvo 2,07 1,38 Selitysosuus 0.34 0.23 0.57 Tulkintaohje: Varimax-rotatoitu pääakseliratkaisu, Kaiser-normalisointi. Taulukossa 2 esitettyjä faktoreita tulkittiin sisällöllisesti kärkimuuttujien eli korkeimpia latauksia saavien muuttujien avulla. Tällä perusteella ensimmäinen faktori sai nimen sosiokulttuuriset syyt, koska siihen latautuvat yhteiskunnallista epätasa-arvoa, yhteisöllisyyden heikentymistä ja terveyspalveluiden karsimista koskevat muuttujat. Toisen faktorin tulkinnassa päädyttiin nimeen kontrollointiin liittyvät syyt. Tälle faktorille latautuvat muuttujat koskevat internetin käytön lisääntymistä ja viranomaiskontrollin heikentymistä. Faktorien pohjalta muodostettiin kaksi summamuuttujaa, joihin sisällytettiin kummallekin faktorille voimakkaimmin latautuvat muuttujat. Asteikkojen vaihtelu standardoitiin siten, että summamuuttujat voivat saada arvoja välillä 1 5. Taulukossa 3 esitetään muuttujien keskiarvot sekä keskihajonnat erikseen Kauhajoen ja Jokelan aineistoissa.

278 Sosiologia 4/2010 Taulukko 3. Muodostetut summamuuttujat Jokela Kauhajoki Sosiokulttuuriset syyt (ns) 3,09 (0,81) 3,16 (0,84) Kontrollointiin liittyvät syyt (ns) 3,40 (0,95) 3,50 (0,92) Tulkintaohje: Jakaumien keskiarvot standardoituna asteikolle 1 5, keskihajonnat suluissa; (ns) = p > 0.05 (Fisherin F-suhde). Muuttujan rakenne noudatti graafisessa tarkastelussa likimain normaalisti jakautunutta muotoa, joten niiden tarkastelussa voidaan tukeutua keskiarvoon perustuvien testien käyttöön. Koska alustavien tarkastelujen perusteella tulokset olivat hyvin samansuuntaisia Jokelassa ja Kauhajolla, selittävä analyysi esitetään seuraavassa vain yhdistetyllä aineistolla. SOSIOKULTTUURISTEN JA KONTROLLITOIMIIN LIITTYVIEN ARVIOIDEN VÄESTÖRYHMITTÄINEN VAIHTELU Taulukossa 4 esitetään vakioimattomien vaikutusten lisäksi neljä päävaikutustermin mukaista varianssimallia yhdistetylle aineistolle. Tarkastelussa lähdetään liikkeelle sukupuolen vaikutuksesta, johon lisätään yksitellen ikä, koulutus ja lopuksi tapauksen ymmärtämistä koskeva asennemuuttuja. Selittävien muuttujien väliset keskinäiset päävaikutukset tulevat näin vakioiduiksi esitetyissä malleissa. Vastaajan asuinpaikkaa kuvaavaa muuttujaa ei sisällytetä malleihin, koska sen vakioimaton päävaikutus ei ollut merkitsevä sosiokulttuuristen (F 1,34; p=0.24) eikä kontrollitoimiin liittyvien (F 1,54; p=0.25) arvioiden kohdalla. Muuttujakohtaisten ja muuttujien eri luokkien välisen vaihtelun voimakkuus esitetään Fisherin F-suhtein (F) ja standardoimattomin parametriestimaatein (ß). Taulukon alalaidassa esitetään lisäksi eri mallien selitysosuudet (Adj. R²). Taulukon soluja on tulkittava suhteessa referenssiluokkaan siten, että muuttujaluokkien saamat positiivisesti suuremmat arvot tarkoittavat keskimäärin voimakkaampaa kokemusta. Vastaavasti negatiiviset arvot indikoivat referenssiluokkaan nähden keskimäärin heikompaa kokemusta. Kaikilla muuttujilla, ikää lukuun ottamatta on vähintään melkein merkitsevää vaikutusta sosiokulttuuristen syiden kokemiseen. Kokonaisuudessaan taulukko 4 sisältää vain vähän kiintoisia löydöksiä. Naiset kokevat sosiokulttuuriset tekijät koulusurmien syiksi miehiä voimakkaammin. Myös ammuntatapauksien ymmärtäminen ilmiöiksi, joita voitaisiin estää vaikuttaa arvioihin: ne vastaajat, jotka arvelevat, että tapauksia on mahdollista estää, kokevat sosiokulttuuriset tekijät muita tärkeimmiksi koulusurmien syyksi. Koulutuksen ja iän osalta ei voida esittää mielekkäitä tulkintoja. Todettakoon lisäksi, että eri luokkien väliset erot ovat melko pieniä ja mallien selitysosuudet jäävät alhaisiksi. Entä jäsentyvätkö kontrollointiin liittyvät tekijät mielekkäämmin käytettyjen taustamuuttujien valossa? Tätä koskevat tulokset esitetään taulukossa 5.

4/2010 Sosiologia 279 Taulukko 4. Sosiokulttuuristen syiden kokeminen eri väestöryhmissä ANOVA-mallien mukaan. Päävaikutukset Vakioimattomat päävaikutukset Malli I Malli II Malli III Malli IV Sukupuoli, F 10,3** 10,3** 10,2** 12,3*** 12,9*** Mies -0,23** -0,23** -0,23** -0,25*** -0,26*** Nainen (a) (a) (a) (a) (a) Ikä, F 0,2 (ns) 0,3 (ns) 0,3 (ns) 0,3 (ns) <30-v. 0,01 (ns) 0,01 (ns) 0,03 (ns) 0,02 (ns) 30 44-v. 0,01 (ns) 0,00 (ns) 0,08 (ns) 0,08 (ns) 45 60-v. 0,00 (ns) 0,01 (ns) 0,06 (ns) 0,05 (ns) +60-v. (a) (a) (a) (a) Koulutus, F 2,1* 4,0* 4,7* Perusaste 0,10 (ns) 0,18 (ns) 0,19 (ns) Ammattitaso -0,06 (ns) -0,04 (ns) -0,02 (ns) Opistotaso -0,16* -0,20* -0,21* Korkea-aste (a) (a) (a) Tapauksen ymmärtäminen, F 9,2** 9,7** Estettävissä 0,21** 0,22** Ei (a) (a) Adj. R2 0.02 0.01 0.03 0.05 Tulkintaohje: *** = p < 0.001; ** = p < 0.01; * = p < 0.05; (ns) = p > 0.05; (a) = referenssiluokka.

280 Sosiologia 4/2010 Taulukko 5. Kontrollointiin liittyvien syiden kokeminen eri väestöryhmissä ANOVA-mallien mukaan. Päävaikutukset Vakioimattomat päävaikutukset Malli I Malli II Malli III Malli IV Sukupuoli, F 5,1* 5,1* 8,8** 10,59** 11,8** Mies -0,18* -0,18* -0,24** -0,26** -0,27** Nainen (a) (a) (a) (a) (a) Ikä, F 4,7** 5,4** 3,7* 5,7** <30-v. -0,52** -0,57** -0,50* -0,62*** 30 44-v. -0,27* -0,28* -0,13 (ns) -0,19 (ns) 45 60-v. -0,16 (ns) -0,15 (ns) -0,09 (ns) -0,14 (ns) +60-v. (a) (a) (a) (a) Koulutus, F 9,4*** 8,5*** 9,0*** Perusaste 0,64*** 0,64*** 0,65*** Ammattitaso 0,34** 0,34** 0,39** Opistotaso 0,31** 0,27* 0,26* Korkea-aste (a) (a) (a) Tapauksen ymmärtäminen, F 13,1*** 23,2*** Estettävissä 0,28*** 0,28*** Ei (a) (a) Adj. R2 0.01 0.03 0.07 0.11 Tulkintaohje: *** = p < 0.001; ** = p < 0.01; * = p < 0.05; (ns) = p > 0.05; (a) = referenssiluokka.

4/2010 Sosiologia 281 Taulukko 5 osoittaa, että kaikilla taustamuuttujilla paitsi sukupuolella on merkitsevää vaikutusta kontrollointiin liittyvien tekijöiden kokemiseen. Myös sukupuolen vaikutus on melkein merkitsevä. Kuten edellä, naiset kokevat kontrollointiin liittyvät tekijät koulusurmien syyksi miehiä voimakkaammin. Sukupuolen vaikutus voimistuu sitä mukaan, kun malliin lisätään muiden muuttujien vaikutuksia. Iän osalta erot ovat vähäisiä. Alle 30-vuotiaat sekä 30 44-vuotiaat vastaajat kokevat kuitenkin kontrollointiin liittyvät tekijät vähäisemmäksi koulusurmien syyksi kuin vanhemmat ikäryhmät. Myös koulusurmien ymmärtäminen estettävissä olevaksi vaikuttaa arviointeihin. Vastaajat, jotka arvelevat, että tapauksia voitaisiin estää, kokevat kontrollointiin liittyvät tekijät koulusurmien syyksi muita vastaajia voimakkaammin. Taulukon kiintoisin tulos liittyy kuitenkin koulutuksen mukaiseen vaihteluun. Verrattuna korkeasti koulutettuihin vastaajiin kontrollointiin liittyvät tekijät koetaan tärkeimmiksi koulusurmien syiksi sitä enemmän, mitä alempi koulutustaso vastaajalla on. Tulos on yhdenmukainen monien rikollisuuspelkoja tarkastelevien asennetutkimusten kanssa (esim. Reese 2009, 70 71), mutta efektin voimakkuus on yllättävä. Huomautettakoon, että koulutuksen vaikutus säilyy sellaisenaan myös myöhemmissä malleissa, joissa muiden muuttujien vaikutukset tulevat vakioiduiksi. Mallien III ja IV selitysosuuksia voidaan pitää kohtuullisina. Sukupuolen osalta erot ovat molempien selitettävien muuttujien kohdalla samansuuntaisia, muutoin sosiodemografisten tekijöiden väliset erot vaihtelevat jonkin verran. Kontrollointiin liittyvien tekijöiden kohdalta koulutus nousee kiintoisaksi muuttujaksi. Iän tuottama vaihtelu jää marginaaliseksi molemmissa tapauksissa. Kouluammuntatapauksien ymmärtäminen estettävissä oleviksi vaikuttaa myös samalla tavalla niin sosiokulttuuristen kuin kontrollointiin liittyvien syiden kokemiseen. Kyse on kuitenkin asennemuuttujasta, jonka merkitys todennäköisesti ymmärretään hieman vaihtelevasti eri vastaajien välillä. Täten havaittuihin eroihin ei kannata liittää sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Millaisia päätelmiä tulosten pohjalta voidaan esittää? JOHTOPÄÄTÖKSET Artikkelissa tarkasteltiin sitä, mitkä julkisessa keskustelussa esille nostetut syyt koettiin koulusurmapaikkakunnilla tärkeimmiksi tragedioiden syiksi. Huomattavaa oli vastausten samansuuntaisuus Jokelan ja Kauhajoen paikallisyhteisöjen välillä. Vastauksista käy ilmi, että tärkeimmät syyt koulusurmiin nähdään tietoverkoissa ja perinteisen yhteisöllisyyden heikentymisessä sekä hyvinvointipalveluiden karsimisessa. Erityisesti internet mainittiin tärkeimpänä syynä sekä Jokelassa että Kauhajoella. Sen sijaan kansallista väkivaltaperinnettä ei pidetty koulusurmien syynä. Toisin sanoen koulusurmia ei mielletty perinteisenä suomalaiseen kulttuuriin liittyvänä ongelmana vaan internetin myötä tulleena kansainvälisenä ilmiönä. Vastaukset eivät ole tältä osin yllättäviä, koska myös mediassa internetin vaikutuksista tekoihin kirjoitettiin usein hyvin kriittisesti (Raittila ym. 2008, 135 136). Sen sijaan on yllättävää, että viranomaiskontrollin heikentyminen miellettiin harvemmin syyksi tekoihin kuin yhteisöllisyyden heikentyminen. Mediassahan tarkasteltiin kriittisesti aselakia (Raittila ym. 2009 72 75). Keskustelu ampuma-aselaista jatkui pitkään Kauhajoen tapahtumien jälkeen ja on aktivoitunut uudestaan aineistomme keräämisenkin jälkeen muun muassa Sellon ampumatapauksen (31.12.2009) ja Kauhajoen tutkintalautakunnan (2010) raportin julkistamisen jälkeen. Lisäksi ampuma-aselakien uudistamista koskeva ja voimakkaita ristiriitoja aiheuttanut poliittinen prosessi on pitänyt aiheen näkyvästi esillä. Edellä mainittua tulosta saattaa kuitenkin selittää osittain se, että yhteisöllisyyden puute nousi jopa syksyn 2008 kunnallisvaalien teemaksi. Yhteisöllisyyden teemaan on myös helppo kytkeä erilaisia psykologisia selityksiä, jotka koskevat esimerkiksi koulukiusaamisen puutteellisesta ennaltaehkäisyä tai riittämätöntä psykoterapiapalveluiden tarjontaa. Artikkelissa esitetty empiirinen tarkastelu eteni siten, että vastaajille esitetyistä kuudesta selitysmallista muodostettiin kaksi ulottuvuutta, joista ensimmäinen sisälsi sosiokulttuurisia ja

282 Sosiologia 4/2010 toinen kontrollointiin liittyviä tekijöitä. Naiset painottivat vastauksissaan molempia ulottuvuuksia miehiä enemmän. Korkeammin koulutetut eivät mieltäneet kontrollointiin vaikuttavia syitä niin keskeisiksi kuin alemmin koulutetut. Ikä vaikutti tältä osin myös vastaamiseen. Nuorimmille vastaajille internet ja viranomaiskontrollin heikentyminen eivät ole yhtä keskeisiä syitä koulusurmille kuin vanhemmille vastaajille. Tältä osin vastauksia voidaan tulkita siitä näkökulmasta, että nuoret ja korkeasti koulutetut käyttävät internetiä arkielämässään huomattavasti muita useammin monipuolisempiin tarkoituksiin (Räsänen 2005). Kyselymme täydentävät Jokelan ja Kauhajoen jälkeen tehtyjä mediaraportteja. On tärkeää ymmärtää, että ihmiset eivät välttämättä omaksu kaikkea mediassa esitettyä sellaisenaan. Tulostemme valossa esimerkiksi vastaajien sukupuoli ja koulutustaso vaikuttavat koulusurmista tehtyihin tulkintoihin. On myös mahdollista, että tulkinnat koulusurmien syistä ja tarvittavista toimenpiteistä muuttuvat Suomessa ajan kuluessa. Julkisessa keskustelussa erilaiset kontrollitoimenpiteet ovat ainakin toistaiseksi olleet hallitsevia. Kauhajoen tragedian jälkeen huomio keskittyi mediassa etupäässä aselainsäädäntöön eikä esimerkiksi erilaisiin sosiokulttuurisiin syihin. Vastaavasti Yhdysvalloissa oli heti Columbinen koulusurmien jälkeen voimakas paine rakentaa kouluista kontrollimekanismein fyysisesti turvallisia paikkoja, vaikkei mekanismien tehokkuudesta oltu varmoja. Ajan kuluessa yhdysvaltalaiseen koulusurmakeskusteluun alkoi kuitenkin nousta myös kannanottoja vaihtoehtoisista ja nimenomaan ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. (Addington 2009, 1438 1440.) Aika näyttää käykö näin myös Suomessa. Esitettyjen johtopäätösten osalta on huomattava, että molempia paikallisyhteisöjä koskevat aineistot ovat melko pieniä. Lisäksi kyselyiden vastausprosentit jäivät alhaisiksi, mikä vaikeuttaa osaltaan tulosten yksityiskohtaisempaa tulkintaa. On myös paikallaan todeta, että käytettyihin mittareihin ja kysymysten muotoiluun saattaa sisältyä erilaisia validiteettiongelmia. Ei ole itsestään selvää, että kaikki vastaajat ovat hahmottaneet lomakkeissa esitetyt koulusurmien syyt samalla tavalla. Surmatapaukset läheltä kokeneet paikallisasukkaat saattavat kokea syyt täysin eri tavalla kuin muut suomalaiset. Tällaisia kysymyksiä on kuitenkin mahdotonta arvioida yksityiskohtaisesti, koska vastaavia kyselytutkimuksia ei ole Suomessa suunnattu laajemmalle väestölle tai edes vertailuryhmälle. Systemaattinen tutkimustieto ihmisten reaktioista järkytystä aiheuttaviin tragedioihin on muutenkin melko puutteellista etenkin Suomessa. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia sitä, kuinka samat selitysmallit koulusurmien taustatekijöistä tulkitaan kansallisella tasolla. Koulusurmat ovat olleet tiiviisti esillä valtakunnan mediassa ja lukuisia koulu-uhkauksia on esiintynyt eri puolilla Suomea. On mahdollista, että kansalliset tulkinnat tukevat Jokelan ja Kauhajoen paikallisasukkaiden näkemyksiä koulusurmien yhteiskunnallisista syistä. KIRJALLISUUS Abrams, Courtney B., Albright, Karen & Panofsky, Aaron (2004) Contesting the New York Community: From Liminality to the New Normal in the Wake of September 11. City & Community 3:3, 189 220. Acland, Charles R. (1995) Youth, Murder, Spectacle. The Cultural Politics of Youth in Crisis. Westview Press, Boulder, San Francisco & Oxford. Addington, Lynn A. (2009) Cops and Cameras: Public School Security as a Policy Response to Columbine. American Behavioral Scientist 52:10, 1426 1446. Birkland, Thomas A. (1997) After Disaster. Agenda Setting, Public Policy, and Focusing Events. Georgetown University Press, Washington, D.C. Bondü, Rebecca & Scheithauer, Herbert (2009) Aktuelle Ansätze zur Prävention von School Shootings in Deutschland. Praxis der Kinderpsychologie und Kinderpsychiatrie 58: 9, 685 701. Bondü, Rebecca & Scheithauer, Herbert (2011) Explaining and Preventing School Shootings: Chances and Difficulties of Control. Teoksessa Wilhelm Heitmeyer, Heinz-Gerhard Haupt, Stefan Malthaner & Andrea Kirschner (toim.)

4/2010 Sosiologia 283 Control of Violence: Historical and International Perspectives on Violence in Modern Societies. Springer, New York, 295 314. Bonanno, George A., Galea, Sandro, Bucciarelli, Angela & Vlahov, David (2007) What Predicts Psychological Resilience After Disaster? The Role of Demographics, Resources, and Life Stress. Journal of Consulting and Clinical Psychology 75:5, 671 682. Burns, Ronald & Crawford, Charles (1999) School shootings, the media and public fear: Ingredients for a moral panic. Crime, Law & Social Change 32:2, 147 168. Cullen, Dave (2009) Columbine. Old Street Publishing, London. Fast, Jonathan (2008) Ceremonial Violence: A Psychological Explanation of School Shootings. Overlook Press, Woodstock & New York. Galea, Sandro, Nandi, Arijit & Vlahov, David (2005) The Epidemiology of Post-Traumatic Stress Disorder after Disasters. Epidemiologic Reviews 27:1, 78 91. Hakala, Salli (2009) Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa. Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä. Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 2/2009, Helsinki. Hall, Stuart (1982) The Rediscovery of Ideology : Return of the Repressed in Media Studies. Teoksessa Michael Gurevitch, Tony Bennett, James Curran, & Janet Woollacott (toim.) Culture, Society, and the Media. Methuen, London, 56 90. Harrikari, Timo (2008) Riskillä merkityt. Lapset ja nuoret huolen ja puuttumisen politiikassa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 87, Helsinki. Hoffmann, Jens, Roshdi, Karoline & Robertz, Frank (2009) Zielgerichtete schwere Gewalt und Amok an Schulen. Eine empirische Studie zur Prävention schwerer Gewalttaten. Kriminalistik 25:4, 196 204. Hoikkala, Tommi (2007) Aluksi: Jokela selitysten kohteena. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (toim.) Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoiden näkökulmia. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 17, 2007, Helsinki. Hoikkala Tommi & Suurpää, Leena (toim.) (2007) Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoiden näkökulmia. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 17, 2007, Helsinki. Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (toim.) (2009) Kauhajoen jälkipaini. Nuorisotutkijoiden ja ammattilaisten puheenvuoroja. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 25, 2009, Helsinki. Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (2009) Alkulause. Teoksessa Tommi Hoikkala & Leena Suurpää (toim.) Kauhajoen jälkipaini. Nuorisotutkijoiden ja ammattilaisten puheenvuoroja. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 25, 2009, Helsinki. Jokelan koulusurmien tutkintalautakunta (2009) Jokelan koulusurmat 7.11.2007 Tutkintalautakunnan raportti. Oikeusministeriö, julkaisuja 2/2009, Helsinki. Juntunen, Laura (2009) Journalistinen etiikka kriisissä kiireen ja kilpailun haasteet toimittajien ammatilliselle itsekurille. Media & Viestintä 32:2, 31 47. Kauhajoen koulusurmien tutkintalautakunta (2010) Kauhajoen koulusurmat 23.9.2008. Tutkintalautakunnan raportti. Oikeusministeriö, selvityksiä ja ohjeita 11/2010, Helsinki. Kiilakoski, Tomi (2009) Viiltoja. Analyysi kouluväkivallasta Jokelassa. Nuorisotutkimusseura/ Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 28, 2009, Helsinki. Laine, Matti (2010) Amok-miesten statussurmat. Yhteiskuntapolitiikka 75:1, 57 66. Langman, Peter (2009) Why Kids Kill. Inside the Minds of School Shooters. Palgrave Macmillan, New York Larkin, Ralph W. (2007) Comprehending Columbine. Temple University Press, Philadelphia. Larkin, Ralph W. (2009) The Columbine Legacy. Rampage Shootings as Political Acts. American Behavioral Scientist 52:9, 1309 1326. Lawrence, Regina A. & Birkland, Thomas A. (2004) Guns, Hollywood and criminal justice. Defining the School Shootings Problem across Public Arenas. Social Science Quarterly. 85:5, 1193 1207. Lee, Jason (2009) Celebrity, Pedophilia, and Ideology in American Culture. Cambria Press, Amherst, NY. Newman, Katherine S., Fox, Cybelle, Harding, David J., Mehta, Jal & Roth, Wendy (2004) Rampage. The Social Roots of School Shootings. Basic Books, New York. Newman, Katherine & Fox, Cybelle (2009) Repeat Tragedy: Rampage Shootings in American High School and College Settings, 2002 2008. American Behavioral Scientist 52:9, 1286 1308.

284 Sosiologia 4/2010 Niemelä, Pauli, Kainulainen, Sakari, Laitinen, Hanne, Pääkkönen, Juha, Rusanen, Timo, Ryynänen, Ulla, Widgren, Erja, Vornanen, Riitta, Väisänen, Raija & Ylinen, Satu (1997) Suomalainen turvattomuus. Inhimillisen turvattomuuden yleisyys, perusulottuvuudet ja tyypittely haastattelututkimus 1990-luvun Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki. Muschert, Glenn W. (2007) Research in School Shootings. Sociology Compass 1:1, 60 80. Nummenmaa, Lauri (2004) Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi, Helsinki. Oksanen, Atte & Räsänen, Pekka (2008) Yhteisöllisyys ja väkivalta: koulusurmien kokeminen paikallistasolla. Yhteiskuntapolitiikka 73:6, 652 657. Oksanen, Atte, Räsänen, Pekka, Nurmi, Johanna & Lindström, Kauri (2010) This Can t Happen Here! Community Reactions to School Shootings in Finland. Research on Finnish Society 3, 19 27. O Toole, Mary Ellen (2000) The School Shooter: A Threat Assessment Perspective. Critical Incident Response Group & National Center for the Analysis of Violent Crime. FBI Academy, Quantico. Raittila, Pentti, Johansson, Katja, Juntunen, Laura, Kangasluoma, Laura, Koljonen, Kari, Kumpu, Ville, Pernu, Ilkka & Väliverronen, Jari (2008) Jokelan koulusurmat mediassa. Tiedotusopin laitoksen julkaisuja A 105. Journalismin tutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto, Tampere. Raittila, Pentti, Haara, Paula, Koljonen, Kari, Kumpu, Ville & Väliverronen, Jari (2009) Kauhajoen koulusurmat mediassa. Tiedotusopin laitoksen julkaisuja A 111. Journalismin tutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto, Tampere. Reddy, Marisa, Borum, Randy, Beglund, John, Vossekuil, Bryan, Fein, Robert & Modzeleski, William (2001) Evaluating Risk for Targeted Violence in Schools: Comparing Risk Assessment, Threat Assessment and Other Approaches. Psychology in the Schools 38:2, 157 172. Reese, Bobbi (2009) Determinants of the Fear of Crime. The Combined Effects of Country- Level Crime Intensity and Individual-Level Victimization Experience. International Journal of Sociology 39:1, 62 75. Ryan, John & Hawdon, James (2008) From Individual to Community: The Framing of 4-16 and the Display of Social Solidarity. Traumatology 14:1, 43 51. Räsänen, Pekka (2005) Tieto- ja viihdekulutuksen muotoutuminen eri väestöryhmissä. Sosiologia 42:1, 19 34. Räsänen, Pekka, Oksanen, Atte, Hawdon, James & Ryan, John (2008) Paikallistason yhteisöllisyys massaväkivallan jälkeen Suomessa ja Yhdysvalloissa. Sosiologia 45:4, 48 54. Sirén, Reino, Kivivuori, Janne, Kääriäinen, Juha & Aaltonen, Mikko (2007) Suomalaisten kokema väkivalta 1980 2006. Verkkokatsauksia 1/2007. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Helsinki. Strauss, Claudia (2007) Blaming for Columbine. Conceptions of Agency in the Contemporary United States. Current Anthropology 48:6, 807 832. Suomalainen, Laura, Haravuori, Henna, Berg, Noora, Kiviruusu, Olli & Marttunen, Mauri (2009) Jokelan koulukeskuksen ampumasurmille altistuneiden oppilaiden selviytyminen, tuki ja hoito. Kahden vuoden prospektiivisen seurantatutkimuksen väliraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportteja 8/2009, Helsinki. Särkelä, Jussi (2008) Koulumurhat. Pamfletti. WSOY, Helsinki. Tilastokeskus (2010) Tilastokeskuksen PX-Webtietokannat. Http://pxweb2.stat.fi/database/ StatFin/databasetree_fi.asp (Luettu 14.4.2010). Thompkins, Douglas E. (2000) School Violence: Gangs and a Culture of Fear. The Annals of the American Academy of Political and Social Science 567, 54 71. Vossekuil, Bryan, Reddy, Marisa & Fein, Robert (2000) Safe School Initiative. An Interim Report on the Prevention of Targeted Violence in Schools. U.S. Secret Service National Threat Assessment Center, Washington, D.C.