HODGKININ LYMFOOMA Hoitosuositus 12/2013 Suomen Lymfoomaryhmä/ työryhmä: Aromaa- Häyhä Annikka (KYS), Auvinen Päivi (KYS), Böhm Jan (KSKS), Hernberg Micaela (HUS), Jantunen Esa (KYS), Jyrkkiö Sirkku (TYKS), Karjalainen- Lindsberg Marja- Liisa (HUS), Kuittinen Outi (OYS), Kuittinen Taru (KYS), Kuitunen Hanne (OYS), Lehtinen Tuula (TAYS), Leppä Sirpa (HUS), Männistö Susanna (HUS), Vornanen Martine (TAYS)/ Vasala Kaija (KSKS) Tiivistelmä: Vuosittain Suomessa todetaan 130 140 uutta Hodgkinin lymfoomaa. Hodgkinin lymfooman ennuste on hyvä. Yli 80 % kaikista paranee, nuorista yli 90 %. Hoito suunnitellaan ennusteellisten riskitekijöiden perusteella. Hodgkinin lymfooman alatyypit: Klassisen Hodgkinin lymfooman alatyypit: sidekudoskyhmyinen sekasoluinen runsaslymfosyyttinen vähälymfosyyttinen Ei- klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL): NLPHL Kattaa 5 % kaikista Hodgkinin lymfoomista. Näistä suurin osa on levinneisyydeltään STI II, potilailla harvoin yleisoireita. NLPHL todetaan jonkin verran useammin miehillä kuin naisilla. Levinneisyyttä arvioitaessa huomioitava reaktiivisten imusolmukkeiden osuus. Ennuste parempi kuin klassisessa Hodgkinin lymfoomassa. Hidas taudinkulku, mutta voi tranformoitua diffuusiksi suurisoluiseksi B- solu lymfoomaksi. Ennustetekijät: Paikallinen tauti (Stage I II): iso mediastinumin tuumori (> 1/3 rintakehän leveydestä) tautia imusolmukkeen ulkopuolisessa elimessä 3 affisoitunutta imusolmukealuetta La > 50 mm/t (ST IA, ST IIA), La 30 mm/t (ST IB, STIIB) Levinnyt tauti (Stage IIB IV): ikä 45 miessukupuoli anemia, Hb < 105g/dl hypoalbuminemia (alb < 40g/l) leukosytoosi (leuk 15 10 9 /l, lymfopenia (lymf < 0.6 10 9 /l taudin levinneisyys imusolmukealueiden ulkopuolelle
5- v elossaolo IPS- riskitekijöiden mukaan Pisteet 5v elossaolo 0-1 90 % 2 81 % 3 75 % 4 61 % 5 56 % Diagnostiikka: Imusolmukebiopsia ja tuorenäyte, kokovartalo- TT, PET- TT täydentää TT- tutkimusta (PET- tutkimuksessa voidaan todeta tautipesäkkeitä 15 20 % enemmän kuin TT:ssa), luuydinnäyte ei tarpeen paikallisessa taudissa, mutta suositellaan levinneessä taudissa. PET- tutkimus näyttää luuydinlevinneisyyden luotettavasti. Laboratorio: La, TVK, albumiini (riskitekijä), virustutkimukset (hepatiitit, HIV), anamneesi (yleisoireet!) Levinneisyys: Ann Arbor Aste I Aste II Aste III Aste IV E B- oireet Bulky Lymfooma yhdellä imusolmukealueella tai yhdessä lymfaattisessa elimessä Lymfooma kahdella tai useammalla imusolmukealueella samalla puolella palleaa Lymfooma imusolmukkeissa molemmilla puolilla palleaa Lymfooma disseminoituneena yhdessä tai useammassa ekstralymfaattisessa elimessä tai kudoksessa Yksittäinen ekstralymfaattisen elimen infiltraatio Selittämätön lämpöily >38C, merkittävä yöhikoilu, >10 % painonlasku 6 kk:ssa +/- Hoito: Klassinen Hodgkinin lymfooma: Paikallinen tauti (Stage I IIA): ST I- IIA ilman riskitekijöitä: ABVD x 2 + 20Gy ST I- II, riskitekijä on: ABVD x 4 + 30Gy Levinnyt tauti (Stage IIB IV): IPS 2 ABVD x 6, sädehoito selviin jätetuumoreihin, sädehoitoa syytä harkita isoihin jätetuumoreihin, vaikka ne PET negatiivisia, ad 36Gy. IPS 3 ABVD x 8 tai eskaloitu BEACOPP 6-8.
Hodgkinin lymfooman sädehoito: Sädehoito tekniikkana on perinteisesti käytetty ns. Involved field teknikkaa. Nykyisin suositellaan Involved site tekniikkaa. Involved node tekniikka on erityismenetelmä, joka vaatii optimaalisen sädehoitoasennossa tehdyn PET- TT- tutkimuksen sekä ennen solunsalpaajahoitoja että niiden jälkeen. Näistä konservatiivisempaa Involved site tekniikkaa suositellaan menetelmäksi, jonka avulla sädehoidon kohdealueita pyritään pienentämään ja mahdollisia haittavaikutuksia vähentämään. Jos sädehoito käytetään ainoana hoitomuotona paikallisessa taudissa, suositellaan vielä käytettäväksi Involved field teknikkaa. Iäkkäiden (> 60v) potilaiden hoito: Jos hyväkuntoisia, ABVD kuten nuoremmilla, vaihtoehtona CHOP x 6 8. Nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma: Paikallisessa taudissa ST IA riittää sädehoito ad 30 36Gy. Levinnyt tauti, ST IB IV, hoidetaan kuten klassinen Hodgkinin lymfooma, mutta hoitoon lisätään rituksimabi. Uusiutuneessa taudissa rituksimabi yksinään tai yhdessä sytostaattihoidon kanssa. Relapsin hoito: Nuorilla alle 65-70v korkea- annoshoito kantasolusiirron turvin, jos ei vaikeita liitännäissairauksia ja suorituskyky hyvä. Salvagehoitona DHAP, ICE, sisplatiini + gemsitabiini, MINE. Autologisen kantasolusiirron jälkeen uusiutuneessa taudissa voidaan nuorille, sytostaattihoidolle reagoivassa taudissa, harkita allogeenista kantasolusiirtoa. Kantasoluhoidon jälkeen uusiutuneen tai kahdelle solunsalpaajahoidolle refraktaarin taudin hoitona mahdollista käyttää brentuksimabivedotiinia (CD 30 vasta- aine- solunsalpaajakonjugaatti) Hoitovasteen arviointi: Hodgkinin lymfoomassa voidaan käyttää PET- tutkimusta varhaisen hoitovasteen arvioinnissa. PET soveltuu huonon ennusteen potilaiden varhaisen vaiheen arviointiin, kun hoito aloitetaan ABVD- hoidolla. Tutkimus, jossa selvitetään onko ABVD hoidon vaihdosta eskaloituun BEACOPP- hoitoon hyötyä potilailla, joilla varhaisella PET- tutkimuksella arvioitu hoitovaste ei ole riittävä (Deauville > 3), on meneillään. Vaihtoa ABVD hoidosta BEACOPP hoitoon PET- positiivisilla potilailla voidaan harkita. Koko hoitojakson lopuksi hoitovaste suositellaan arvioitavaksi PET- tutkimuksella. Jos hoidon jälkeen todetaan PET positiivisia, epäilyttäviä löydöksiä, suositellaan harkittavaksi muutosten biopsiointia. Sädehoidon jälkeen PET- TT- tutkimusta suositellaan tehtäväksi aikaisintaan n. kahden kuukauden kuluttua väärien positiivisten löydösten välttämiseksi.
Muutama erityisasia: Neutropeniset infektiot ovat harvinaisia nuorilla aikuisilla ABVD hoidon yhteydessä, joten neutropenia ei ole este toteuttaa hoitoa. Jos syvää neutropeniaa pelätään, niin valkosolujen kasvutekijäksi valitaan yleensä lyhytvaikutteinen filgrastiimi. Valkosolujen kasvutekijän epäillään lisäävän bleomysiinin keuhkohaittoja. Suora tutkimusnäyttö kuitenkin puuttuu. Seuranta: Kansallisia ohjeita ei vielä ole. Nuorilla, joilla kuratiivinen hoito vielä mahdollinen ad 2v tiheämpi seuranta (esim. 6kk, 1v, 1v 6kk, 2v, 3v, 4v, 5v). Suurin osa uusiutumisista jää kiinni oireiden perusteella. Rutiininomaisissa seurantakuvauksissa voidaan löytää vain pieni osa taudin uusiutumista. Huomioitava pitkäaikaissivuvaikutukset: sekundaarisyövät (rintasyöpä, keuhkosyöpä, melanooma, pehmytkudossarkoomat), sydäntoksisuus (sepelvaltimotauti, läppäviat, kardiitti, kardiomyopatia), hypotyreoosi, keuhkotoksisuus (bleomysiini/valkosolujenkasvitekijä), fertiliteetin häiriöt. Jos sädehoito on kohdistunut rintojen alueelle, suositellaan rintasyöpäseulontaa (mammografia/mri) aloitettavaksi 8 vuotta sädehoidon päättymisestä tai viimeistään 30 vuotiaana vuosittain 50 vuotiaaksi. Kirjallisuus: Castellino S, Geiger A, Mertens A, ym. Morbidity and mortality in long- term survivors of Hodgkin lymphoma: a report from childhood cancer survivor study. Blood 2011;117:1806-1816. De Claro RA, McGinn K, Kwitkowski V, ym. U.S. Food and Drug Administration approval summary: Brentuximab vedotin for the treatment of relapsed Hodgkin lymphoma or relapsed systemic anaplastic large- cell lymphoma. Clin Cancer Res 2012;18:5845-5849. Elkin E, Klen M, Gonzales A, ym. Characteristics and outcomes of breast cancer in wolmen with and without a history of radiation for Hodgkin s lymphoma: a multi- institutional, matched cohort study. J Clin Oncol 2011;29:2466-2473. Engert A, Diehl V, Franklin J, ym. Escalated- dose BEACOPP in the treatment of patients with advanced- stage Hodgkin s lymphoma: 10 years of follow- up of the GHSG HD9 study. J Clin Oncol 2009;27:4548-4554. Engert A, Plütschhow A, Eich H, ym. Reduced treatment intensity in patients with early- stage Hodgkin s lymphoma. N Engl J Med 2010;363:640-652. Engert A, Haverkamp H, Kobe C ym. Reduced- intensity chemotherapy and PET- guided radiotherapy in patients with advanced stage Hodgkin s lymphoma (HD15 trial): a randomized, open- label, phase 3 non- inferiority trial. Lancet 2012; 379:1791-1799 Friedberg J. Hodgkin lymphoma: answers take time! Blood 2011;117:5274-5276. Gallamini A, Patti C, Viviani S, ym. Early chemotherapy intensification with BEACOPP in advanced- stage Hodgkin lymphoma patients with a interim- PET positive after two ABVD courses. Br J Haematol 2011;152:551-560.
Hoskin P, Díez P, Williams H ym. Recommendations for the Use of Radiotherapy in Nodal Lymphoma. Clin Oncol 2013:25;49-58. Illidge T. Radiotherapy in early stage Hodgkin lymphoma. Hematol Oncol 2013;31(Suppl. 1):92-95. Kuruvilla J, Keating A, Crump M. How I treat relapsed and refractory Hodgkin lymphoma? Blood 2011;117:4208-4217. Ng A, Bemardo M, Weller E ym. Long- term survival and competing causes of death in patients with early- stage Hodgkin s disease treated at age 50 or younger. J Clin Oncol 2002:20:2101-2108. Ng A, Garber J, Diller L, ym. Prospective study of the efficacy of breast magnetic resonance imaging and mammographic screening in survivors of Hodgkin lymphoma. J Clin Oncol 2013;31:2282-2288. Picardi M, De Renzo A, Pane F ym. Randomized comparison of consolidation radiation versus observation in bulky Hodgkin s lymphoma with post- chemotherapy negative positron emission tomography scans. Leuk Lymph 2007;48:1721-1727. Specht L, Yahalom J, Illidge T ym. Modern Radiation Therapy for Hodgkin Lymphoma: Field and Dose Guidelines from the International Lymphoma Radiation Oncology Group (ILROG). IJROBP 2013, in press.