Itä-Suomen yliopisto Lukuvuoden avajaiset, Kuopion kampus, 3.9.2013 Akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen Maailma muuttuu Arvoisat kutsuvieraat, hyvät opiskelijat, hyvät yliopiston omat työntekijät Dear International students and members of the staff. Yliopistojen perustehtäviä tutkimusta ja opetusta koskevassa keskustelussa törmätään usein erilaisten käsiteparien vastakkainasetteluun. Puhutaan humboldtilaisesta sivistysyliopistosta ja toisaalta yliopistoista osana innovaatiojärjestelmää. Tällä halutaan asettaa vastakkain toisaalta tieteen ja opetuksen vapaus ja toisaalta innovaatioita, tutkimustulosten hyödyntämistä ja relevanttia opetusta korostava malli, joka edellyttää vahvoja strategisia valintoja ja akateemista johtamista. Toinen tyypillinen vastakkainasettelu on perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen erottelu toisistaan, joka itse asiassa on äsken mainitsemani käsiteparin toinen ilmenemismuoto. Toiset vannovat vapaan perustutkimuksen nimeen, kun taas toiset, elinkeinoelämä etunenässä, perään kuuluttaa tutkimustulosten suoraa kaupallista hyödynnettävyyttä. Kolmas tuttu rajalinja kulkee ns. kovien luonnontieteiden ja pehmeiden ihmistieteiden välisessä dikotomiassa. Näillä rajalinjoilla on ollut oma merkityksensä ajattelumme kehittymisessä. Näin täytyy olla, koska niitä on niin vahvasti vedelty. Vastakkain asettelu ei ole aina huono asia, ja sitä esiintyy kaikilla elämän aloilla. Vastakkaiset näkökulmat ja ennen kaikkea niistä syntyvä keskustelu kehittää ajatteluamme, mikäli samalla uskallamme rohkeasti laajentaa myös omaa perspektiiviämme. 1900-luku oli varsin vahvasti luonnontieteiden vuosisata. Ymmärryksemme luonnosta ja maailmasta sen pienimmistä alkeishiukkasista maailmakaikkeuden hahmottamiseen saakka lisääntyi valtavasti. Tieteen kehitys toi mukanaan ennen näkemättömän teknisen
kehityksen, joka on muuttanut maailmaamme ratkaisevasti. Siinä menossa kovat luonnontieteet ja pehmeät ihmistieteet erkanivat osin toisistaan, ikään kuin eri leireihin, ja jotkin ihmistieteilijät ovat kenties kokeneet jääneensä luonnontieteiden varjoon. Maailma kuitenkin muuttuu. Olemme astumassa aikaan, jossa ilmiöiden lisääntyvä monimutkaisuus edellyttää monia erilaisia, osin kokonaan uusia tulokulmia. Tähän saakka olemme tutkimuksella pyrkineet selvittämään ja ymmärtämään luontoa ja sen lainalaisuuksia, mutta emme ole suoraan vaikuttaneet siihen. Nyt olemme ensi kertaa ihmiskunnan historiassa tulleet tilanteeseen, jossa ihminen omalla toiminnallaan vaikuttaa suoraan luonnon toimintaan ja omiin elinolosuhteisiinsa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat ihmisen toiminnan aiheuttamat vaikutukset ilmastoon sekä lähes kaikki terveyteen liittyvät kysymykset. Olemme siis muuttaneet maailmaa, joten meidän täytyy muuttaa myös käsitystämme siitä. Luonto ei kestäkään mitä tahansa, vaan on huomattavan haavoittuvainen ja me vaikutamme siihen jopa enemmän kuin se meihin. Sen vuoksi luonnon prosesseja ei enää voi erottaa ihmisen käyttäytymisestä eikä sosiaalisista ja yhteiskunnallisista prosesseista, vaan ne ovat toisiinsa vahvasti sitoutuvia kokonaisuuksia. Suuria, monimutkaisia, koko ihmiskuntaan eri tavoin vaikuttavia muutoksia on ryhdytty nimittämään viheliäisiksi ongelmiksi. Näitä ovat ilmastonmuutos, luonnonvarojen väheneminen, energiantuotanto, globalisaatio, ikääntyminen, eriarvoistuminen ja terveys. Toisaalta ymmärretään myös se, että merkittävät innovaatiot syntyvät ennen kaikkea ihmistieteiden ja luonnontieteiden rajapinnoissa. Meidän on siis ymmärrettävä luonnon lisäksi ihmisten käyttäytymistä, kulttuuria ja yhteiskuntaa syvällisesti, jotta voimme elää ja menestyä maan päällä. Ovatko perinteiset tieteen raja-aidat siis käymässä vanhanaikaisiksi? Mielestäni kyllä! Tieteen ja tutkimuksen vapauden tulee toki jatkossakin olla ehdoton peruslähtökohta ja eri tieteenaloilla on tehtävä omiin lähtökohtiinsa perustuvaa ja oman alansa logiikkaa noudattavaa perustutkimusta.
Mutta vahvan perustutkimuksen hedelmiä on kuitenkin aiempaa voimakkaammin hyödynnettävä raja-aitojen yli katsellen, naapurilaitumelle kurkottaen. On haettava yhteisiä tutkimusteemoja, joissa haasteisiin vastataan uudenlaisella vuorovaikutuksella ja erilaisia näkökulmia verkottamalla. Näin synnytetään uutta oppimista ja jopa uusia tieteenaloja. Näin myös yhteiskunnallinen vaikutus vahvistuu ja tutkimus täyttää sekä sivistysyliopiston tehtävää että tukee innovaatioiden syntymistä. Hyvät kuulijat. Maailma siis muuttuu ja meidän pitää muuttua mukana. Olemme parhaillaan päivittämässä Itä-Suomen yliopiston strategiaa. Tämä prosessi on nyt oiva hetki huomioida äsken mainitsemani kehitystrendit. Meidän tulee valita ne ihmiskunnan viheliäiset ongelmat, joihin haluamme omalla tutkimuksellamme vastata. Aivan kaikkeenhan mekään emme pysty vastaamaan. On tehtävä siis valintoja. Sen jälkeen meidän tulee tunnistaa ne yliopistomme tutkimusalueet, joilla näihin ongelmiin haemme vastauksia. Näiden alueiden tulee pohjata olemassa olevaan, vahvan kansainvälisen tason tutkimusosaamiseemme, mutta olla eri alojen tutkimusryhmiä ja osaamista yhdistäviä. Niiden lisäksi tulee tunnistaa alueita, joilla on potentiaalia nousta jatkossa kansainväliselle huipputasolle. Tutkimuksen strategista rahoitusta ja tutkimusinfran kehittämistä voidaan sitten jatkossa suunnata näiden alueiden kautta. Syksyllä toteutettava koko yliopiston kattava tutkimuksen arviointi antaa tähän varmasti hyvää pohjaa. Uskon, että näin toimien voisimme lopettaa kinastelun tutkimuksemme painoaloista, niiden laajuuksista ja siitä, mikä tutkimus kuuluu painoaloille ja mikä ei. Siihen uhrattu energia voidaan jatkossa käyttää tutkimuksemme profilointiin, sen kansainvälisen kilpailukyvyn ja yhteiskunnallisen relevanssin vahvistamiseen ja voimme samalla olla tieteen paradigman muutoksen eturintamassa. Yliopistoissa opetuksen tulee olla elävässä yhteydessä tutkimukseen. Niinpä myös koulutuksemme kehittämistä voimme lähestyä monitieteisestä näkökulmasta. Yhteiskunnan kompleksisuuden lisääntymisestä on seurannut monien koulutusalojen eriytyminen toisistaan ja niiden välillä ei enää aina ole riittävää kommunikaatiota. Koulutusalojen merkitystä yhteiskunnassa saattaa olla joskus vaikea kuvata, emmekä aina
riittävästi hahmota sitä kokonaisuutta, joka syntyy vain monialaisessa, aktiivisessa vuoropuhelussa. Uskon, että entistä monitieteisemmät koulutusohjelmat ja modernit, hyvin suunnitellut oppimisympäristöt valmentavat nuoria aiempaa paremmin uusiin haasteisiin ja ennen kaikkea uudenlaiseen ajatteluun työmarkkinoista. Suomalainen korkeakoululaitos on tähän saakka keskittynyt kouluttamaan ihmisiä muiden palvelukseen joko julkiselle sektorille tai suuriin yrityksiin. Jatkossa työllistyminen tapahtuu kuitenkin entistä enemmän kolmannelle sektorille ja pieniin, yhden tai muutaman ihmisen innovatiivisiin yrityksiin. Työmarkkinoiden nopea muutos vaatii siis koulutukseltakin aivan uudenlaisia malleja, sillä huono työllistyminen luonnollisesti houkuttaa pitkittämään opintoja ja opintotuen nostamista, jos vaihtoehtona on jättäytyminen työttömyysturvan varaan. Yhteiskuntamme nimittäin tarvitsee työurien pidentämistä niin alku-, keski- kuin loppupäästäkin. Alkupäästä pidentäminen edellyttää nuorten nopeampaa siirtymistä koulusta ammatillisiin tai korkeakouluopintoihin sekä nopeampaa opintojen etenemistä ja opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Pääsykoejärjestelmää tulee siis uudistaa ja koulutuksen järjestämistä ja ohjausta tehostaa. Koulutukseen liittyy myös viime aikoina paljon keskustelua herättänyt koulutusvienti. Siitä toivotaan uutta merkittävää vientituotetta Suomelle. Tavoitteena on, että olemme yksi maailman johtavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista, ja että koulutuksen osuus Suomen kokonaisviennistä kasvaa merkittävästi vuoteen 2015 mennessä. Puhutaan satojen miljoonien bisneksestä. Suomalainen koulutus on menestynyt kaikissa kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti. Eli maine on hyvä ja tuote lähtökohtaisesti kunnossa, mutta muuten olemme vielä tukevasti lähtökuopissa. Lainsäädäntömme ei salli lukukausimaksujen perimistä ulkomaalaisilta opiskelijoilta, mikä vaikeuttaa koulutusviennin tulopuolen saamista kestävälle pohjalle. Myös markkinointiin, hinnoitteluun ja hallinnointiin liittyvät ratkaisut ovat vielä tekemättä. Ja ennen kaikkea
meiltä puuttuu selkeä kansallinen strategia, mihin, miksi ja miten viemme koulutustamme kansainvälisillä markkinoilla. Suurin potentiaali olisi tutkintokoulutuksen myynnissä, mutta se ei ole nykyisen lainsäädännön puitteissa mahdollista. Tutkintokoulutuksista emme saa periä lukukausimaksua ja tämä maksullisuus tuntuu olevan suomalaisille kovin herkkä asia. Maksujen perimisen EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoille pelätään johtavan ennen pitkää myös suomalaisilta opiskelijoilta perittäviin lukukausimaksuihin. Itse en usko tähän porttiteoriaan. Pidän suomalaisille nuorille tarjottavaa maksutonta koulutusta menestyksemme yhtenä keskeisenä kulmakivenä. Toinen asia sitten on se, kuinka kauan maksutonta tutkintoa voi suorittaa ja kuinka monta tutkintoa yksi opiskelija voi korvauksetta opiskella. Opetusministeri nimitti aivan hiljattain kansanedustaja Päivi Lipposen johtaman työryhmän selvittämään koulutusviennin edellytysten parantamista. Yhtenä keskeisimpänä asiana työryhmällä on juuri kysymys opintojen maksullisuudesta. Toivotaan sieltä viisaita linjauksia. Itä-Suomen yliopisto on yhdessä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa ottanut suomalaisten yliopistojen joukossa edelläkävijän roolin koulutusviennissä. Olemme juuri solmineet aiesopimuksen, jonka tavoitteena on yhteisen koulutusvientiyhtiön perustaminen. Markkinoinnin ja muun hallinnoinnin siirtyessä yhtiön vastuulle yliopistot voivat keskittyä paremmin itse koulutusvientituotteiden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Yhteinen koulutusvientiyhtiö synnyttää myös yliopistojen yhteisiä koulutusvientituotteita. On myös tärkeää, että kaikki koulutusvienti yliopistossamme jatkossa kanavoituu tämän yhtiön kautta. Ei ole järkevää kilpailla itsensä kanssa. Hyvät kuulijat, elämme mielenkiintoisia aikoja, jossa ympärillämme tapahtuvat muutokset haastavat meitä tarkastelemaan toimintatapojamme ja rakenteitamme uusin silmin. Haasteita on, mutta niin on myös mahdollisuuksia, kunhan vain rohkeasti hyödynnämme niitä. Urheilupuolelta tutun fraasin mukaan, lähdetään nauttimaan siitä. Kun tehdään oma suoritus, se riittää pitkälle.
Ladies and gentlemen, dear students. World is changing and it challenges us to develop our thinking as well. World is getting more and more complicated and the solutions to the global wicked problems, such as climate change, natural resources, energy production, globalization, aging, and health problems require modern multidisciplinary teaching and research programs. Building such programs will be in the focus when we renew the strategy of UEF. It is my priviledge to wish you all a fruitful academic year. I hope it will be full of enjoyable events of learning, exciting findings in research and enough relaxing moments for everyone to feel that it has been worth of all efforts you have done. Toivotan kaikille opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja koko henkilökunnalle antoisaa akateemista lukuvuotta. Kiitän kaikkia yliopiston sidosryhmiä ja ystäviä osoittamastanne arvokkaasta tuesta Itä-Suomen yliopistolle ja toivon yhtä hedelmällistä yhteistyötä myös jatkossa.