S U U N N I T T E L U J 0 H T A M I S E N 0 S A - Å L U E E N A P U U N H A N K I N N A S S A Kirjoittanut Pentti Sierilä M E T S X T E H 0
Sisällys Suunnittelusta yleensä... Sivu Suunnittelu on keskeinen osa toiminnan kokonaisohjausta ja johtamisen eräs päätoiminto l Suunnittelun määrittely........... 3 Yritysten suunnittelutoiminnan kehittyminen 5 Suunnittelun käytännön toteutus (ohjauksen run koma i ).............................. 7 Puunhankinnan suunnittelu......... f.tetsäosasto.............................. 2 Hankinta-alueet... 3 l Lähteet Pentti Sierilä: Yirmärrätkö yrityssuunnittelua? (Vientikoulutussäätiön julkaisu n:o 2, 975) John Humble: Tavoitejohtaminen (Weilin & Göös, 975) (Suomea varten toimittaneet Pentti Sierilä ja Juhani Könönen) Opas perustuu puunhankinnan suunnittelupäivillä huhtikuussa 976 pidettyyn esitelmään. HELSINKI 976
S u u n n i t t e l u s t a y e e n s ä Suunnittelu on keskeinen osa toiminnan kokonaisohjausta ja johtamisen eräs päätoiminto Suunnittelusta puhuttaessa on peruslähtökohdaksi tunnustettava näkemys, jonka mukaan me itse voimme vaikuttaa toimintamme tuloksiin. Tämä ed~llyttää, ettemme viittaa "sokeaan kohtaloon" tai "näkymätt-ömään käteen", joka aikaa mlöten hoitaa asiat, vaan perustamme päätöksentekomme käytettävissä olevien mahdollisuuksien selvittämiseen ja vaihtoehtojen punnitsemiseen. rvrimme siis katsomaan asioita vaikuttajahenkilön aspektsta. On paljon as0ta, J0hn emme voi välttömäst vaikuttaa, mutta on myös asioita, joihin voimme vaikuttaa ja joiden avulla voimme muovata meistä välittömästi riippumattomien tekijöiden vaikutuksia. Edellä kuvattua aktiivista lähestymistapaa voimme kutsua ohjaavaksi toimintatavaksi. Pelkistetyssä muodossa ohjaus sisältää kolme Yihetta: suunnittelun, toimcenpanon ja valvonnan. Niiden keskinäistä yhteyttä voidaan kuvata ympyrällä: Suunnittelun avulla selvitellään ja vertailaan. Tämän jälkeen tehdään jatkotoimenpiteiden ja lopputuloksen kannalta tärkeä ratkaisu : tarjolla olevista vaihtoehdoista valitaan yksi, tehdään päätös. Päätöksenteon jälkeen seuraavat toimeenpano ja lopuksi valvonta ( tarkkailu, seuranta). Laajimmassa mielessä valvonta tarkoittaa toiminnan aikaansaannosten jälkeenpäin tapahtuvaa toteamista ja arvostelua. ) Brown: Planning, Doing, Seeing Kosiol: Planung, Realisierung, Kontrolle
2 Eri päätöksentekosarjojen suunnittelu-, toimeenpano- ja valvontavaiheet seuraavat toisiaan jatkuvana ketiuna, osittain limittäinkin. Usein nämä vaiheet ~vat hyvin lyhyitä ja huomaamattomia. Edellä mainitun valossa on luonnollista, että suunnittelu on mrös eräs johtamisen päätoiminto. Tämä on ylesest hyväksytty käsitys sekä käytännössä että johtamista tutkineiden teoreetikkojen keskuudessa, kuten seuraava, eri henkilöiden esityksistä koottu luettelo johtamistoiminnoista osoittaa: Gulick (937) Koontz, Newman, Dale (965) O'Donnell Surrrner (964) (96) i SUUNNITTELU i SUUN:-> ITTELU [~uu~m!!f:luj S-UU:->NITTELU ORGANISOINTI ORGANISOINTI ORGANISOINTI ORGANISOINTI JOHTAMINEN JOHTAMINEN JOHTAMINEN JOHTAMINEN KOORDINOINTI RAPORTOINTI BUDJETOINTI VALVONTA VALVONTA VALVONTA MITTAAMINEN INNOVOINTI EDUSTAMINEN Edellä olevalle vastakkainen käsitys on suunnittelun ymmärtäminen johtamisen apuvälineeksi, joukoksi erilaisia menetelmiä. Käytännön tasolla tämä näkemys johtaa suunnittelun eriytymiseen linjajohdosta irralliseksi esikuntatyöksi. Vaikka erilaisten menetelmien soveltaminen voi olennaisesti parantaa suunnittelun tehoa, suunnittelu on kuitenkin kokonaisuutena vastuuta tulevasuudcn huomioon ottamsesta äätöksenteossa ia tätä vastuuta e luonnollsestiaan voi srtää pos päätö sente Jä tä. Suunnittelu ei ole ainoastaan yrityksen ylimmän johdon päävastuita. Sitä t~rvitaan yrityksen joka lortaassa: myös jokainen työntekjä omalla saralaan on päätöksentekijä. Suunnittelu onkin täysin mahdollista viedä niin pitkälle, että jokainen työntekijä osallistuu omaan työhönsä liittyv "än ratkaisuntekoon. Tällöin saavutetaan t odellinen osallistuva johtamistapa, todellinen yritysdemokratia, joka ei perustu edustukselliseen järjestelmään vaan yksilökohtaiseen osallistumiseen.
3 Suunnittelun määrittely Itse suunnittelun käsitteen ja luonteen pohdiskelu saattaa tuntua melko teoreettiselta. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tällä on mitä ratkaisevin merkitys suunnittelutoiminnan onnistumiselle. Ottakaamme lähtökohdaksi muutamia esitettyjä suunnittelun määritelmiä: "Suunnittelu on hahmottelua toivotusta tulevaisuudesta sekä tehokkaista keinoista sen saavuttamiseksi." (Ackoff) "Suunnittelu on toimintaa, joka systemaattisen tietojen keruun ja tulevaisuuden analysoinnin avulla sopeuttaa yrityksen tavoitteet tietoisesti tulevaisuuden uhkatekijöihin ja mahdollisuuksiin." (Ar lebeck) "Suunnittelu on jatkuva prosessi, joka käsittää parhaaseen mahdolliseen tietämykseen perustuvien (riskialttiiden) yrittäjäpäätösten tekemisen; systemaattisten ponnistusten organisoimisen näiden päätösten toteuttamiseen; tulosten vertaamisen organisoidun systemaattisen palautteen avulla." (Drucker) "Suunnittelu tutkii tulevaisuutta nykyisiä päätöksiä varten." (Steiner) Esitetyistä määritelmistä voidaan poimia seuraavat viisi piirre~tä, joiden oikea ymmärtäminen on käytännössä osoittautunut suunnittelun onnistumisen kannalta oleelliseksi :. Suunnittelu tähtää nimenomaan tällä hetkellä tehtävien oäätösten arantamseen. Suunnittelu on y sn ertasest tu evasuu en uomioon ottamista tällä hetkellä tapahtuvassa toiminnassa. Siitä seuraa, että "pitkän" ja "lyhyen" tähtäimen suunnittelua ei voi erottaa toisistaan. Ne ovat saman asian kaksi eri puolta ja niiden tulee sisältyä jokaiseen tehtävään päätökseen. 2. Suunnittelu on vaihtoehtoja luovaa ja sekä yrit stä että sen m ärstöä anal sovaa tomntaa. ayt nnössa tämän itsestään se vä tä tuntuvan ajatuksen toteuttaminen tyrehtyy usein siihen byrokratiaan, joka helposti kasvaa systemaattisen suunnittelutoiminnan ympärille. Suunnitteluprosessi ja siihen liittyvät erilaiset tekniikat saattavat edellyttää ni in suuritöistä dokumentointia, että se kuluttaa loppuun sen energian, jota tarvittaisiin varsinaiseen luovaan toimintaan.
4 3. Suunnittelun tarkoituksena on arantaa rit ksen rea ointi ä tu evaisuu en u ate i öi en a ma - o lisuu sien suteen. ämä n väittämä saattaa tuntua itsestään selvältä. Sen kanssa täysin vastakkainen lähtökohta voidaan kuitenkin löytää monesta "raskassoutuisesta" suunnittelujärjestelmästä, jossa suunnittelu nähdään yrityksen tilan mahdollisimman tarkkana numeerisena ennustamisena tulevaisuuden eri aikapisteissä. Erityi sesti viime vuosien kehitys ~n osoittanut, että tarkat ennusteet ovat suuritöisiä ja sitä paitsi niitä on vaikea laatia. Druckeria siteerataksemme: "Suunnittelu on välttämätöntä juuri sen vuoksi, että tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta." Juuri väärät olettamukset ennustamismahdollisuuksista johtavat epätarkoituksenmukaiseen suunnitteluun. Tulevaisuudesta saatavan tiedon ja tarvittavan suunnittelumenettelyn vastaavuutta voidaan kuvata seuraavasti: Tulevaisuudesta saatava tieto: VaJa tieto EpävaJa tieto Tietämättömyys tulevaisuudesta Tarvittava suunnittelu: Tulevien tehtävien suunnittelu Satunn.:iisten mahdollisuuksien suwmittelu Vastaanottovalmiuden suunnittelu Esim. kaavamainen vuosibudjettijärjestelmä voi edellyttää toimenpiteiden yksityiskohtaista suunnittelua ja näiden "proj iscimista taloujeli iseen tasoon" esim. vuodeksi eteenpäin sellaisissakin tilanteissa, joissa suhteellisen varma tietämys tulevaisuudesta ulottuu ehkä vain muutaman viikon päähän. 4. Suunnittelu on systemaattista, organisoitua toimintaa. Määrätietosest organsotuna tomintana on suunnittelu ollut liikeyritysten piirissä runsaan 20 vuoden ajan. On ilmeistä että organisoimalla suunnittelutyö yrityksessä voidaan parhaiten varmistaa sen tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus. Tämä edellyttää kuitenkin, että edellä mainitut byrokratian vaarat vältetään. S. Suunnittelu on kokonaisvaltaista. Se merkitsee että suunnittelun on kohdistuttava kaikkiin niihin toimintoihin, jotka ovat yrityksen nykyisen ja tulevan toiminnan kannalta oleellisia. Puhtaiden "talouslaskelmien", so. tulos- ja rahoitussuunnitelmien lisäksi suunnitelmissa täytyy käsitellä mm.
5 Yritysten suunnittelutoiminnan kehittyminen koko markkinointisektori asiakas-, tuote-, hinnoittelu-, jakelu- ja myynninedistäntäkysymyksineen tuotantotoiminta siihen liittyvine tehdaspavelu- ja kunnossapitoasioineen raaka-aineiden ja energian hankinta tutkimus- ja kehitystoiminta sekä prosessiettä tuotekehitystyön osalta. henkilökunta-asiat, so. henkilöstön määräja sijoituskysymxkset, koulutustoiminta, työsuhde- ja palkka-asiat, sosiaalitoiminta, työturvallisuus- ja viihtyvyyskysymykset jne. organi~aation kehittäminen informaatiojärjestelmän kehittäminen ml. AT~:n ja laskentatoimen käyttö materiaalitoiminnot eli ns. logistinen järjestelmä (ostot, varastot, kuljetukset) tiedotustoiminta (sisäi nen, ulkoinen eli PR) ympäristön- ja väestönsuojelukysymykset. Yritysten suunnittelutoiminnasta puhuttaessa on syytä pitää mielessä, että siinä ei sinänsä ole mitään uutta: Menestyvät henkilöt ovat kautta aikojen osanneet ottaa tulevaisuuden huomioon päätöksissäån. Systemaattinen yrityssuunnittelu on n~in ollen vain jo olemassa olevan toiminnan rationalisointia eri menetelmin. Se, miten paljon päätöksentekoa voidaan parantaa tälla isella määrätietoisella suunnitteluprosessin kehittämisellä, riippuu kahdesta tekijästä: kuinka hyvin suunnittelusta vastuussa olevat henkilöt ovat ymmärtäneet suunnittelun luonteen ja suunnittelussa käyttöönotetut erilaiset käsitteet ja menetelmät kuinka tarkoi tuksenmukainen kehitetty käsitteistö ja järjestelmä on käytännön päätöksenteon kannalta. Yleisesti voidaan todeta, että kehitys kohti järjestelmällistä ja kokonaisval t ais ta yrityssuunnittelua läht i käyntiin 950-luvulld. Siinä voidaan havaita seuraavat vaiheet: budjetointi PTS eli pitkän tähtäimen suunnittelu yrityssuunnittelu
6 Budjetti, johon kustannuslaskennasta vähitellen katetuoton omaksumisen kautta siirryttiin, oli yleensä ja on pitkälle nykyhetkeenkin ollut ainoa kirjallinen dokumentti, jossa yritys esitetään toimivana kokonaisuutena. Budjetoinnille on tyypillistä se, että sna painopiste on yrityksen taloustoimen puolella. Suosituimman määritelmänsä mukaanhan budjetointi tarkoittaa suunnitelmien projisoimista taloudelliseen tasoon. Tämä tosiseikka on vaikuttanut siihen, että varsinaista liiketoimintaa koskevat toimintasuunnitelmat on laadittu vain siltä osin kuin budjetin laatimisen kannalta on ollut välttämätöntä. Täten suunnittelun ulkopuolelle ovat jääneet monet hyvinkin välttämättömät osa-alueet, kuten esim. tutkimus- ja kehitystoiminta, markkinointi ja henkilöstöhallinto. Toinen oleellinen piirre hudjetoinnissa on ollut se, että siinä suunnittelun aikajänne on ollut kategorisesti yksi kaienterivuosi. Useimmissa tapauksissa tämä aikajänne on ollut liian lyhyt. Toisaalta on myös monia tilanteita, jolloin jopa yksi kalenterivuosi on liian pitkä. 960-luvun puolivälissä tuli sysäys, joka pani alulle nykyisin vallitsevan suunnittelutoiminnan. Tällöin lisääntyivät myös erittäin voimakkaasti liiketoiminnan suunnittelua käsittelevä kirjallisuus, koulutus ja lehtikirjoittelu. Suunnittelusta tehtiin muotiasia. Samoihin aikoihin alettiin käyttää uutta suunnittelukäsitettä, PTS:ää eli oitkän tähtäimen suunnittelua. PTS:ssä lähdettiin siitä, että nimenomaan pidentämällä yritysten suunnittelun aikajännettä voidaan niiden toimintaa oleellisesti parantaa. Toinen seikka, jota PTS:n mukaantulon myötä alettiin korostaa, oli suunnittelun kokonaisvaltaisuujen huomioonottaminen. Kun siis budjetoinnin puutteena oli suunnittelun lyhytjänteisyys sekä raj oittuneisuus vain tiettyihin yrityksen osa-alueisiin, nämä seikat pyrittiin PTS:ssä korjaamaan. Erittäin oleellista mainitulle kehitysvaiheelle oli myös uusien suunnittelukäsitteiden ja -järjestelmien "esiinmarssittaminen". Juuri tällöin alettiin käyttää sellaisia käsitteitä kuin esim. strategia ja taktiikka.
7 Suunnittelun käytännön toteutus 960- ja 970-lukujen taitteessa srryttn seuraavaan muutosvaiheeseen, jota voidaan kutsua yrityssuunni tteluksi. Sille oli olennaista pyrkimys lyhyen Ja pitkän aikavälin suunnittelun yhdistämiseen yhdeksi kokonaisuudeksi. Kehitys oli nimittäin lähes poikkeuksetta johtanut siihen, että yrityksissä oli itse asiassa kaksi suunnittelujärjestelmää: budjetointi ja PTS. Oli luonnollista, että tuli pyrkiä vain yhteen suunnittelujärjestelmään, joka sisältäisi ainesosia sekä budjetoinnista että PTS:stä. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin, mitä tämä yrityssuunnittelu merkitsee käytännössä. Edellä esitetyt suunnittelun määrittelyt antavat jo viitteitä siitä, miten suunnittelu periaatteessa tulisi toteuttaa. ~äytännössä tarvitaan luonnollisesti yksi t yiskohtaisempia ohjeita. ~uitenkin on syytä korostaa, että ensimmäinen kävtännön ohje on iuuri edellä mainittu3cn peraatteellstcn sekko Jen mustamnen. Tarkoituksenmukaista suunnittelumenettelyä luotaessa joudutaan ottamaan kantaa siihen, miten pitkälle suunnittelua a äätöksentckoa lccnsä n rtään svstcmatsomaan. Vastaus tä än ysymy secn ratkaisee myös sen, millainen suunnittelun käsitteellinen malli otetaan käytännön suunnittelutyön perustaksi. Seuraavassa selostetaan menettely, joka on yleisesti soveltamiskelpoinen. Se on kirjoittajan käytännön suunnittc lutyössä muokkaama lähestymistapa, o h j a u k s e n r u n k o m a l i. Runkomallin pe ruselcmcntit, joilla operoidaan, yvat TAVOITTEET, TOl'.'-fE PITEET (KEINOT) ja ANALYYSIT ) Analyyseja, tavoitteita ja toimenpiteitä sekä niiden yhdistelmiä merkitseviä, eri yhteyksiss ä esitettyjä käsitteitä ovat mm. toiminta-ajatus, päämäärä, strategia, taktiikka, politiikka, toimintaperiaate, menettelytapa, toimintasääntö, PTS, budjetti. Nämä ovat "rekvisiittaa", jota voidaan ko Jta peruselementtien ympärille.
8 Suunnittelumenettely on sama, olkoonpa sitten k seessä koko vrt s, jokin or ansaat0 ksikkö tai v slö. un organsaat0 uvataan ana yysen A, tavoitteiden (TA) ja toimenpiteiden (TO) muodostamina "silmukoina", saadaan seuraava kokonaisasetelma: fa '\ TO _./TA i------'--"- ( A\ A~ TA TO / TO TA../ r- A~ ( TA TO.. / - - T - - ( A~ TA TO.. / ANALYYSIT jakautuvat kolmeen osaan: l. 2. Tunnistetaan ne yksikön (yksilön) kokonaistulokscn kannalta oleelliset alueet, suunnittclukohtcet, joihin suunnittelun päll0=" piste on kolljtstcttava. Määritellään suunnittclukohteittain suunsen nttelun ~;kkj~nn~. Tämä maärliytyy mukaan, kuin a pitkälle tarkastelu on mahdollista tai tarpeellista ulottaa. Se tarkoittaa, ettei suunnittelua sidota tiettyihin aikajänteisiin (esim, varsin yleisesti käytettyihin yhteen ja viiteen kalenterivuoteen), vaan asia harkitaan tapaus tapaukselta: Joitakin asioita, esim. monia metsätalouteen liittyviä tekijöitä, voi ja pitääkin tarkastella pitkällä aikavälillä, mutta joitaki n toisia asioita, kuten rahassa ilmaistuja laskelmia, voidaan usein käsitellä vain huomattavasti lyhyemmällä tähtäimellä.
9 3. Selvitetään suunnittelukohteittain menneisyyttä Ja tulevaisuutta edellä määritelty Jen aikajänteiden mukaisesti sekä nrkytilannetta. Etsitään vastaukset seuraaviin kysyiiiyj(siin: Mitkä ovat vahvat ja heikot puolet? Mitkä ovat tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhkatekijät? Mikä on enn~koidun suoritustasomme ja tulevaisuudessa välttämättömän ja/tai saavutettavissa olevan suorltustason välinen erotus? Vertailutietona on ennen kaikkea "ulkoinen maailma". Tyypillisiä analyyseja ovat esim. talousarviot sekä markkina- ja resurssitutkimukset. Suunnittclukohteiden tunnistamisen (analyysikohta ) lähtökohtana ovat toisaalta ne yleiset tcki~ät, joista jokaisen yrityksen on mcncstyäkscenuolehdittava, toisaalta ritykscn/ ksikön/vksilön toimialallc tunnusomaiset rteet. istettynä nm muo ostavat seuraavan matrisin, josta siis suunnittelukohteet ovat "löydettävissä": tuotteet ja markkinat resurssit - aineelliset - henkilö- - rahoitustuottavuus uudisteet vastuu sidosryhmis tä yksikön (yksilön) toimialan kuvaus TAVOITTEET määrittelevät toiminnan suunnan ja muodostavat arvointiperustan toimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheissa. Täten tavoitteet oikein määriteltyinä ovat myös yksittäisen toimenpidepäätöksen kriteerejä. Tavoitteet määritellään kokonaistuloksen kannalta keskeisten tekijöiden osalta nn, että ne muodostavat toimivan kokonaisuuden.
0 Tavoitteet suunnitellaan tulosorientoituneesta eikä toiminto- ja tehtäväorientoituneesta ajattelusta lähtien. Seuraavat esimerkit kuvaavat näitä kahta ajattelutapaa: Tuotannon suunnittelu Kunnossapito Työntekijöiden koulutus Johdon koulutus Toimitusten valvonta Varastojen ohjaus ~yynnin edistäminen!2!2~2r!~~!2!~~! ~ Kapasiteetin käyttöaste ~ Tehollinen käyntiaika,_ Työvoiman tuottavuus -----;.. Johdon suorituskyky ---> Toimi tusvannuus - Varastojen kiertonopeus ~ Tuotteen A markkinaosuus Tavoitteet voidaan määritellä kvantitatiivisesti, kvalitatiivisesti, tietylle aikavälille tai vain tiettynä muutossuuntana tai tiettynä toivottuna tilanteena. Oleellista on tavoitteiden konkreettisuus. TOIMENPITEIDEN suunnittelu käsittää vaihtoehtojen etsmsen, kehittelyn ja vertailun. Toteutus tapahtuu tavoitteiden ja toimivallan puitteissa. Liikkumavaran säilyttämiseksi päätetään toimenpiteet niin myöhään ja sitovat toimintaohjelmat niin lyhyeksi ajaksi kuin on mahdollista pitkäjänteisyyttä ja kokonaisuutta menettämättä. Toimenpiteet voidaan ryhmitellä esim. seuraavasti: tuotanto, markkinointi, investoir.nit, tutkimus- ja kehitystyö, rahoitus, henkilöasiat, raaka-aineiden ja energian hankinta. Toimenpiteet liittyvät yhteen tai useampaan tavoitteeseen. Käytännön suunnittelutoimintaa kehitettäessä joudutaan ottamaan kantaa myös suunnitteluprosessin aikatauluun. Suunnitteluprosessi esitetään usein kuvaamalla vuosittaiset suunnittelutapahtumat eli "suunnittelukierros". Kiinteä aikataulu ei ole kuitenkaan läheskään aina sopusoinnussa suunnittelun peruspyrkimyksen kanssa. Jos ympäristömuutokset ovat nopeita, on yrityksen joka hetki oltava valmis uudelleensuunnitteluun. Suunnittelun lähtöimpulssina ei saa siten olla pelkästään kalenterakataulu, vaan myös tet~n suuruinen muutos ympärstöolosuhtessa tai ~rty sen oma päätös muuttaa tavoitteitaan tai toimenptetään.
P u u n h a n k i n n a n s u u n n i t t e u Seuraavassa oy)runkomallia sovellettu metsäteollisuusyrityksen koko puunhankinnan ( metsäosaston) ja edelleen yksittäisen hankinta-alueen (piirin) toiminnan suunnitteluun. Esimerkit ovat peräisin käytännöstä. Kun metsäteollisuusyritys kuvataan analyysien (A), tavoitteiden (TA) ja toimenpiteiden (TO) muodostamina "silmukoina", saadaan seuraava aseteima: Yritys taso r ( A TA TO / Metsäosasto,'A\ TA TO. / Hankintaalueet ) Metsäteollisuudella tarkoitetaan tässä toimialaa, johon sisältyvät puuraaka-aineen teollinen jalostaminen, tämän teollisuuden tuotteiden markkinointi sekä useimmissa tapauksissa myös metsätalouteen liittyvät tehtävät, so. puun kasvattaminen, korjuu ja kuljetus. Toimiala voi siten käsittää puun sekä kemiallisen että mekaanisen teollisuuden eri jalostusasteiset vaiheet.
2 Suunnittelutyön kytkemiseksi metsäteol l isuusyrityksen toimintakenttään on analyysien sekä tavoite- ja toimenpidemäärittelyn kohteiden valinnassa käytetty apuvälineenä seuraavaa matriisia: Metsiteollisuusyrityksen kuvaus reaaliprosessina yleinen-----.. tarkistus~~ lista!tuotteet ja markkinat!voimavarat - aineelliset - henkilö- - rahoitustuottavuus uudisteet [vastuu sidosryhmistä osto puunhankinta puun tehdasproses- myynnin ;korjuu : kuljetus käsittely sin eri vai- eri ' heet vaiheet ' ' ' ' ' ' ' ' i '! ' ' M e t s ä o s a s t o Seuraavassa on suunnittelutyön tuloksista esitetty vain anal yysien sekä tavoitte i den ja t oimenpiteiden J<öllfeet, mutta luottamuksellisuussyistä ei itse sisjltöä. Siinä ei ole myöskj5n ilmoitettu aikajänteitä, jotka vaihtelevat kohteittain. Tavoitteet ja toimenpiteet (kohteet). Puuraaka-aineen määrä - Hankinta kotimaasta - Ulkomaanpuu - Metsämaan hankinta - Metsäjätepuu - Hakkeen ja purun osto 2. Henkilöstö 3. Tuottavuus 4. Uudisteet S. Varastot - Vakinaisen/ kausivakinaisen henkilöstön määrä - Koneellistaminen korjuussa, kuljetuksessa ja metsänhoitotöissä - Tietojenkäsittely - Metsäjätepuun hankinta - Harvennus metsien puunkorjuu - Metsänhoidolli set kehittämistehtävät - Kokonaisvarasto - Pystyvarasto - Muu varasto
3 Hankinta-alueet (piirit) Aja B Analyysit (kohteet): ~!!!L~- Cpääj akona käytetty em. matriisin vaakarivejä). Kannattavuus =-ös!öiiin!ä - korjuukustannukset - kuljctuskustannukset puutavaran laatu - kuusitukki 2. ~arkkinat =-ösäiiivii- - mnjnkunta 3. Tuottavuus =-rystyiiiit!äiis - omat metsätraktorit - monitoimikone (Osa) - vesakontorjunta lentokoneella - taimiston perkaus raivaussahalla ~. lf-:nki lövoimavarat =-iiä~~iiiiiiiies!en-säännin varmistaminen - henkilöstön asenteet - työsuojelu - organisaatio =-ömät-mc!sät S. Aineelliset voimavarat _ - urakoitsijakalusto Piiri B -------- (pääjakona käytetty cm. matriisin pystyrivejä). Osto --örgänisaatio - myyjäkunta - ostojärjestely - piirin suorittaman ostotomnnan suunnittelu, ohjaus ja valvonta L-~~!i~!~! - kuormauspaikkaluokitus - kuljetusten ajoitus ja suunnittelu - auto- ja traktorikalusto - kuorinta 3. Korjuu =-ömicn-koneiden tuotos - työvoima - omat tilat - puutavara~arastot 4. Omat tilat =-ömlen-tiiöjen tuotto - taimistonhoito - organisaatio ~:-~~b2!!~!~2i~~~~!!! - varanto - metsä\'arasto - kaukokuljctusvarasto?:_y!!!~~-!!~2!!lb~!!!! - metsien moninaiskäyttö
4 Tavoitteet ja toimenpiteet (kohteet): Piiri A LPää)äkona käytetty em. matriisin sekä pysty- että osittain myös vaakarivejä). Osto =-ö5t:öiiiäärä - ostohinta - myyjäkunta - pystymittaus - leimikon koko - mh-sopimukset ~~-!2ri~~ - korjuumä!.lrä - varanto - metsävarasto - korjuun ohjelmointi kuljetukseen - puutavaran laatu korjuukustannukset omat metsätraktorit - Osa -prosessori - työvoima - sopimusurakoitsijat - mittauksen tarkkuus ~~-!~!i«:!~~ - varastojen ikä - sopimuskuorma-autot - traktoriurakoitsijat - kuorinta - niputus - nippujen kunto - kuljetuskustannukset 4. Metsänhoito =-iiictsänfiöit:ö=organisaatio - taimiston hoito - maanparannuskaluston käyttö S. Henkilöstö :-köuiui:u5-)ä tiedotus - työvoimapolitiikka - hallinto - organisaatio - YD-kokeilu Piiri B (Pää}äkona käytetty em. matriisin pystyrivejä). Osto =-örgäni~aatio - myyjäkunta - oståjärjestely - piirin suoritta.. a ostotoiminnan suunnittelu, ohjaus ja valvonta - pystymittausleimikot - teholuvut - korjuuaika ~!.-~~U~!~~ - kuormauspaikkaluokitus - kuljetusten ajoitus - suunnittelu - auto- ja traktorikalusto kuorinta ~!._!2rj~u - omien koneiden tuotos - työvoima - omat tilat - puutavaravarastot 4. Omat tilat =-öiiiicn-tiiö}en tuotos - taimiston hoito - organisaatio 2!._!«:b!!Y~Tiv~~!~!~~!l - varastokrjanpto - tavoitejohtaminen Z!._yfia~!~~-~!~2~!Yb~! ~!e - su teet luonnonsuojelijoihin ja suureen yleisöön
A'\ ( TA TO~ A~- (Q,_/TA --L-------- ( ~ A~ To TA... / ( TA TO. / M E T S X T E H 0 Opastinsilta 8 B, 00520 Helsinki 52