Rakennussuojeluesitys 2(9) Ulla Tarvainen on suojeluesityksessään kertonut, että tontilla sijaitseva talo on siirretty nykyiselle paikalleen Kyttälän kaupunginosasta tai Tammelasta. Talo on ollut vuodelta 1919 saman suvun omistuksessa. 1960-luvun alussa talossa on suoritettu sisällä laajennus ja peruskorjaus ja talon julkisivua on muutettu muun muassa ikkunat vaihtamalla. Myös 1980- luvun puolivälissä on tehty uudistustöitä talon sisällä sekä muutettu talon ulkonäköä. Tontilla sijaitsee myös varastorakennus, joka on ollut tontilla 1900-luvun alusta alkaen. Suojeluesityksen tekijä katsoo, että asuinrakennus ja sen pihapiiri ovat hyvin säilyttäneet alkuperäisen asunsa. Suojeluesityksen tekijän käsityksen mukaan kiinteistö on vanhin Armonkallion vanhoista rakennuksista. Veroviraston tiedoissa rakentamisvuodeksi on merkitty 1898. Rakennusten kunto on kohtalainen. Kyseinen tontti on kaavoitettu Armonkallion muiden tonttien tapaan kolmikerroksiselle asuinkerrostalolle. Koska on pelättävissä että kiinteistö voisi joutua myytäväksi ja rakennukset purettaviksi ja myös historiallisiin syihin vedoten, haetaan rakennuksille suojelua. Ulla Tarvaisen mielestä historiallisen rakennuksen purkaminen tulevaisuudessa on aiheetonta varsinkin kun asuinrakennus on täysin asumiskelpoinen ja pihapiiri alkuperäinen. Mahdollisuus rakennussuojeluesityksen täydentämiseen Kiinteistön suojelua koskevan esityksen on tehnyt yksin Ulla Tarvainen. Hän ei kuitenkaan omista kiinteistöä yksin vaan omistusoikeus perustuu yhteisomistukseen määräosin, josta Ulla Tarvaisella on 1/4. Tämän vuoksi ympäristökeskus on 15.3.2005 varannut hakijalle mahdollisuuden täydentää rakennussuojeluesitystä. Ympäristökeskus on kirjeessään viitannut lakiin eräistä yhteisomistussuhteista. Mainittu laki säätelee tilanteita, jossa kaksi tai useammat omistavat yhteisesti kiinteistön, irtaimen esineen tai muuta tavaraa ( 1 ). Ympäristökeskus on todennut, että kyseisen lain 4 1 momentin mukaan oikeustoimeen tai toimenpiteeseen, joka koskee esinettä (kiinteistöä) kokonaisuudessaan, älköön ryhdyttäkö, elleivät kaikki yhteisomistajat siihen suostu. Ulla Tarvainen on 27.4.2005 toimittanut ympäristökeskukseen vastauksensa täydennyspyyntöön. Hän on kirjeessään todennut, ettei kyseessä ole yhteisomistus ja että kyseessä on kiinteää omaisuutta. Hänen aiemmin ympäristökeskuksesta saamansa neuvon mukaan yksikin omistaja voi tehdä suojeluesityksen eikä muiden mahdollinen vastustus estä ympäristökeskusta esittämästä kiinteistöä suojeltavaksi. Kirjeessään hän vetoaa oikeuteensa yrittää turvata kiinteistön säilyminen mahdollisilta velkojilta historiallisten arvojen vuoksi. Kiinteistön muiden omistajien kuuleminen ja mahdollisuus suostumuksen antamiseen Tämän jälkeen ympäristökeskus on vielä muille osaomistajille lähettänyt 18.5.2005 tiedoksi rakennussuojeluesityksen ja samalla varannut myös heille mahdollisuuden täydentää tehtyä hakemusta antamalla suostumuksensa suojeluesitykseen. Helvi Vettenranta on ympäristökeskukseen 7.7.2005 saapuneella kirjeellään antanut suostumuksensa suojeluesityksen tekemiseen ja samalla esittänyt myös tonttia suojelukohteeksi. Jukka Tarvainen ei ole antanut vastaustaan asiassa, eikä siis suostumustaan suojeluesitykseen. Kuten myös Ulla Tarvaiselle on aiemmin ilmoitettu, rakennuksen suojelua koskeva asia voi tulla vireille ympäristökeskukselle tehdystä esityksestä tai ympäristökeskuksen omasta aloitteesta niin kuin rakennussuojelulain 7 :ssä on säädetty.
3(9) Ympäristökeskus viittaa asiassa saatuun Museoviraston lausuntoon ja siinä suojeluesityksen kohteesta annettuihin tietoihin. Tähän nähden ja suojelumenettelyjen selventämiseksi kyseisessä kohteessa ympäristökeskus on ottanut sen ratkaistavakseen rakennussuojelulain mukaisena asiana siitä riippumatta, onko asian ympäristökeskuksen tietoon saattanut taho lain 7 :n 2 momentin mukaan suojeluesityksen vireillepanoon oikeutettu vai ei. LAUSUNNOT JA SELITYKSET Museovirasto ja Tampereen kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta ovat antaneet lausuntonsa asiasta. Museovirasto: Museovirasto kuvaa suojeluesityksen kohdetta ja sen historiaa: "Tampereen Kyttälän kaupunginosa asemakaavoitettiin 1886, ja tonttien myynti aloitettiin sen mukaisesti 1890. Alueen vanhat tontinvuokraajat irtisanottiin, mutta heille tarjottiin mahdollisuus siirtää rakennuksensa Soukanlahden kalliolle mitatuille 46 tontille. Muuttajille luvattiin viiden vuoden vapautus tontinvuokrasta, minkä vuoksi uusi kaupunginosa sai nimen Armonkallio. Suojeluesityksen kohteena olevan kiinteistön historiasta on vähän tietoja. Ilmeisesti ainakin hirsinen asuinrakennus, todennäköisesti myös pääosa pihapiirin talousrakennuksista on rakennettu joko 1800-luvun loppuvuosina tai aivan 1900-luvun alussa. Suojeluesityksen tekijän antamien tietojen mukaan asuinrakennuksen runko on siirretty muualta (joko Kyttälästä tai Tammelasta). Pihapiirin talousrakennukset ovat ilmeisesti samanikäisiä asuinrakennuksen kanssa. Maisemallisesti ja myös talossa vuokralaisina asuneiden henkilöiden välityksellä Pursikatu 4:n rakennusryhmä on aikaisemmin liittynyt kiinteästi Lapinniemen tekstiilitehtaan muodostamaan kokonaisuuteen. Asuinrakennus on alun perin ollut jaettuna kolmeksi huoneistoksi, joista yksi on ollut kiinteistön omistajan käytössä. Vuodesta 1919 kiinteistö on ollut Vettenranta -suvun omistuksessa." Museovirasto toteaa perusteluina ja edellytyksenä suojelulle: "Kiinteistö sijaitsee asemakaavaalueella. Sen ympäristö muodostuu nyt 3-6 kerroksista asuinrakennuksista, jotka estävät rakennusryhmää näkymästä mm. Lapinniemen tehtaan ja järven suuntaan. Kiinteistön nykyisestä sijainnista johtuen sillä ei ole huomattavaa kaupunkikuvallista merkitystä esim. osana katunäkymää. Rakennusryhmä ei sisälly kohteena selvitykseen "Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998" (Tampereen kaupungin ympäristötoimi, kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98). Voimassa olevassa asemakaavassa kiinteistöllä ei ole suojelumerkintöjä. Museovirasto toteaa, ettei kiinteistöllä Pursikatu 4 ole rakennussuojelulain 3 :ssä tarkoitettua huomattavaa valtakunnallista merkitystä ja ettei kyseisen lain käyttämiselle kaavoitetulla alueella ole muita erityisiä syitä. Pursikatu 4:n asuinrakennuksella ja sen pihapiirillä on
4(9) kulttuurihistoriallista arvoa yhtenä harvoista Armonkallion säilyneistä vanhoista puutaloista. Sen säilyttäminen voimakkaasti muuttuneessa ympäristössäänkin antaisi kaupunkirakenteelle historiallista kerroksellisuutta ja kertoisi Armonkallion asuinrakentamisen alkuperäisestä luonteesta. Museovirasto katsoo, että kiinteistön suojelu tulee rakennussuojelulain sijasta toteuttaa Tampereen kaupungissa maankäyttö- ja rakennuslain antamin keinoin. Tampereen kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunnan lausunto Ympäristökeskus on varannut Tampereen kaupunginhallitukselle tilaisuuden lausunnon antamiseen suojeluesityksestä. Tampereen kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta on 26.7.2005 186 antanut asiasta lausuntonsa. Lautakunta katsoo, että esitys rakennuksen rakennussuojelulain mukaiseksi suojelemiseksi tulisi hylätä. Selitykset Ympäristökeskus on kirjeillään 23.3.2006 varannut kaikille kyseisen kiinteistön osaomistajille mahdollisuuden selityksen antamiseen Museoviraston ja Tampereen kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunnan lausunnoista. Samalla on Ulla Tarvaiselle ja Jukka Tarvaiselle toimitettu tiedoksi ja vastinetta varten myös Helvi Vettenrannan suostumus suojeluesityksen tekemiseen. Ulla Tarvainen on 28.4.2006 antanut selityksensä mainittujen lausuntojen ja suostumuksen johdosta. Ulla Tarvainen on kirjelmässään todennut muun muassa, että rakennus näkyy sekä järven että Lapinniemen suuntaan. Hän viittaa kaupunkikuva-arkkitehdin esitykseen ympäristö- ja rakennuslautakunnan lausunnoksi sekä Museoviraston lausuntoon. Lautakunta ei ole käsitellyt asiaa maankäyttö- ja rakennuslain nojalla vaan rakennussuojelulain mukaan. Museovirasto kanta on, että kiinteistö suojellaan maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. Ulla Tarvainen katsookin, että asia pitäisi palauttaa Tampereen kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakuntaan, jotta suojelu voidaan käsitellä juuri maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Lisäksi hän toteaa selityksessään, että Helvi Vettenrannan suostumuskirjelmän mukaisesti hän hakee suojelua rakennusten lisäksi myös tontille. Muut kiinteistön osaomistajat eivät ole antaneet selitystään lausunnoista eikä Jukka Tarvainen myöskään Helvi Vettenrannan antamasta suostumuksesta. YMPÄRISTÖKESKUKSEN RATKAISU 1. Ympäristökeskus jättää tutkimatta Ulla Tarvaisen tekemän suojeluesityksen, johon Helvi Vettenranta on yhtynyt. 2. Ympäristökeskus on kuitenkin viran puolesta selvittänyt kiinteistön suojelemisen edellytykset rakennussuojelulain nojalla ja katsoo, että kyseisen kohteen osalta rakennussuojelulain mukaiset suojelun edellytykset eivät täyty.
5(9) Samalla ympäristökeskus on jäljempänä tässä päätöksessä selvittänyt yleisesti suojelun turvaamista maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. Tällä päätöksellä asia on ratkaistu ja voitukin ratkaista vain rakennusrakennussuojelulain nojalla. PERUSTELUT 1. Tehdyn suojeluesityksen tutkimatta jättäminen / Asian tutkiminen ympäristökeskuksen oman aloitevallan nojalla Rakennussuojelulain 7 :n 1 mom:n mukaan rakennuksen suojelua koskeva asia tulee vireille ympäristökeskuksessa joko ympäristökeskuksen omasta aloitteesta tai ympäristökeskukselle tehdystä esityksestä. Saman pykälän 2 mom:n mukaan esityksen rakennuksen saattamiseksi suojeltavaksi voi tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, seutukaavaliitto tai kunta, jonka alueella rakennus sijaitsee, sekä maakuntaliitto ja rekisteröity yhdistys, joka toimii rakennuksen sijaintipaikkakunnalla. Rakennussuojelulain esitöissä tai sitä edeltäneen kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun lain (572/64) esitöissä ei ole määritelty sitä, mitä kyseisissä säädöksissä suojeluasian vireillepano-oikeutettujen sääntelyn yhteydessä rakennuksen omistajalla tarkoitetaan. Myöskään oikeuskäytännössä ei ole jouduttu ottamaan kantaa siihen, voidaanko rakennussuojelulain käsillä olevassa yhteydessä omistajalla tarkoittaa yhteisomistussuhteissa vain yhtä yhteisomistajaa. Yhteisomistussuhteita sääntelevänä yleislakina sovelletaan lakia eräistä yhteisomistussuhteista (180/58). Lain 4 :n 1 mom:n mukaan oikeustoimeen tai toimenpiteeseen, joka koskee esinettä (esimerkiksi kiinteistöä) kokonaisuudessaan, älköön ryhdyttäkö, ellei kaikki yhteisomistajat siihen suostu tai oikeus laissa erikseen mainituissa tilanteissa anna siihen lupaa. Ulla Tarvaisen esitys koskee kiinteistöä Pursikatu 4 kokonaisuudessaan. Nyt kyseessä olevassa asiassa ei voida katsoa myöskään olevan kysymys sellaisesta kiireellisestä tai pakottavasta tilanteesta, jota kyseisen säännöksen poikkeus koskee. Osoitteessa Pursikatu 4 sijaitsevan kiinteistön 1/4:n omistaja Jukka Tarvainen ei ole allekirjoittanut suojeluesitystä eikä antanut suostumustaan esityksen tekemiseen. Edellä mainituilla perusteilla on katsottava, että Ulla Tarvaisella ja Helvi Vettenrannalla ei ilman Jukka Tarvaisen suostumusta ole itsenäistä puhevaltaa suojeluesityksen tekemiseen mainitun yhteisomistussuhteita sääntelevän yleislain nojalla. Tästä ei kuitenkaan automaattisesti seuraa, etteikö yhteisomistajalle yksinäänkin voisi kuulua toimintavaltaa jonkin yhteisomistuslakiin nähden erityislakina pidettävän säädöksen yhteydessä. Koska Jukka Tarvainen ei kiinteistön osaomistajana ole antanut suostumustaan suojeluesityksen tekemiseen, jää suojeluesitys Ulla Tarvaisen ja Helvi Vettenrannan esityksenä tutkimatta. Ympäristökeskus on kuitenkin sille kuuluvan rakennussuojelulain 7 1 momentin mukaisen oman aloitevallan nojalla ottanut asian tutkittavakseen. 2. Päätös olla suojelematta kyseistä kiinteistöä rakennussuojelulailla
6(9) 2.1. Rakennussuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalat ja asiaan liittyvät säännökset Rakennussuojelulain 1 :n mukaan kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojellaan kulttuurikehitykseen tai historiaan liittyviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja rakennettuja alueita siten kuin mainitussa laissa säädetään. Lain 2 :ssä on säännelty suojelun kohteista. Rakennussuojelulain 3 :n 1 mom:n mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Toisaalta rakennussuojelulain mukaiseen menettelyyn asemakaava-alueellakin voidaan ryhtyä 3 :n 1 mom:n estämättä saman pykälän 2 mom:n nojalla mutta tällöin rakennus voidaan kuitenkin määrätä suojeltavaksi vain kun siihen on erityisiä syitä. Lainkohdassa mainitaan seuraavat syyt: 1) milloin suojelu ei ole mahdollista maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, 2) milloin rakennuksen säilymistä ei voida riittävästi turvata maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla tai 3) milloin rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä tai 4) milloin siihen muutoin on erityistä syytä. Jo rakennussuojelulain säätämisen yhteydessä hyväksyttiin eräitä muutoksia myös tuolloiseen rakennuslakiin täydentämään asema- ja rakennuskaavan laatimista koskevia oikeusohjeita niin, että kaavoissa aiempaa paremmin otettaisiin huomioon rakennussuojelun vaatimukset. Maankäyttö- ja rakennuslakiin, joka on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien, on kirjattu tavoitteeksi edistää muun muassa rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista (MRL 5 ). Asemakaavan sisältövaatimuksia koskevassa 54 :ssä määrätään, että asemakaavaa tai kaavamuutosta laadittaessa tulee muun muassa rakennettua ympäristöä vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavassa voidaan antaa suojelumääräyksiä, jos jotain aluetta tai rakennusta on mm. rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava (MRL 57 ). 2.2. Rakennukset ja pihapiiri sijaitsevat asemakaava-alueella Asemakaava-alueella rakennusten ja pihapiirin suojelu tulee ensisijaisesti turvata maankäyttöja rakennuslain mukaisesti kaavoituksen yhteydessä. Pursikatu 4:n kiinteistö sijaitsee asemakaavoitetulla alueella. Kaava on yli 60 vuotta vanha, hyväksytty 5.11.1943. Kyseinen kiinteistö on jäänyt jo rakennettujen kerrostalojen väliin. Museovirasto on lausunnossaan todennut, että voimassa olevassa asemakaavassa ei ole suojelumerkintöjä. Museovirasto katsoo, että kiinteistöllä Pursikatu 4 ei ole rakennussuojelulain 3 :ssä tarkoitettua huomattavaa valtakunnallista merkitystä eikä kyseisen lain käyttämiselle kaavoitetulla alueella ole muita erityisiä syitä. Kiinteistön suojelu tulee rakennussuojelulain sijasta toteuttaa Tampereen kaupungissa maankäyttö- ja rakennuslain antamin keinoin. Vaikka edellytyksiä rakennussuojelulain mukaiseen suojeluun ei olisikaan, ei voimassa oleva kaava kuitenkaan sinällään edellytä olemassa olevan rakennuskannan purkamista. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on useita säännöksiä, joissa edellytetään kaavoituksessa, rakentamisessa ja muissa toimenpiteissä ottamaan huomioon olevan rakennuskannan arvot ja säilyttämismahdollisuudet.
7(9) 2.3. Ympäristökeskuksen johtopäätökset Ympäristökeskus viittaa museoviraston lausuntoon rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta. Rakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa yhtenä harvoista Armonkallion säilyneistä vanhoista puutaloista kertoen alueen asuinrakentamisen alkuperäisestä luonteesta ja se säilyessään antaisi muuttuneessa ympäristössään kaupunkirakenteelle historiallista kerroksellisuutta. Edellä selvitetyn perusteella ympäristökeskus katsoo, että Pursikatu 4:n asuinrakennuksella ja sen pihapiirillä ei kuitenkaan ole sellaista kulttuurihistoriallista arvoa, jota rakennussuojelulain 1 ja 2 :ssä edellytetään kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavalta kohteelta. Näin ollen kyseisen kohteen suojelemiseen rakennussuojelulain nojalla ei ole perusteita. Edellä kerrotut säännökset huomioon ottaen ei kyseisen kiinteistön kohdalla ole kysymys siitä, etteikö suojelu, sikäli kuin se nähdään tarpeelliseksi, olisi kuitenkin mahdollista maankäyttöja rakennuslain nojalla. 2.4. Suojelumahdollisuudet maankäyttö- ja rakennuslain keinoin Vaikka rakennusten ja pihapiirin suojelulle ei siis rakennussuojelulailla ole perusteita, suojelu on mahdollista ja ensisijaisesti tuleekin kaava-alueella turvata kaavoituksen keinoin. Kaavan muutostarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että kyseessä on nyt yli 60 vuotta vanha asemakaava. Vielä silloin ei yleensä suojelua koskeviin seikkoihin juurikaan kiinnitetty huomiota. Maankäyttö- ja rakennuslain 51 :n mukaan asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Lisäksi vanhojen kaavojen kohdalla on otettava huomioon 60 :n säännökset asemakaavan ajanmukaisuuden arvioinnista. Säännöksen mukaan kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi. Kaavojen ajanmukaisuudesta huolehtiminen kuuluu siis ensisijaisesti kunnalle, tässä Tampereen kaupungille. Ympäristökeskuksella ei ole toimivaltaa käsitellä suojelukysymystä maankäyttö- ja rakennuslain keinoin eikä siis suojeluesityksen tekijän toivomalla tavalla myöskään palauttaa asiaa kaupungille näin valmisteltavaksi. Tällä päätöksellä on voitu ratkaista ainoastaan rakennussuojelulain mukaiset suojelun edellytykset. Rakennusten ja ympäristön suojelua koskevat kysymykset voidaan, jos se katsotaan tarpeelliseksi, selvittää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti myös kiinteistön omistajien ja Tampereen kaupungin välisten neuvottelujen ja niistä mahdollisesti seuraavan asemakaavan muutoksen kautta. Ympäristöministeriö voi tietyin, maankäyttö- ja rakennuslain 177 :ssä mainituin edellytyksin velvoittaa kaupungin kaavan laatimiseen tai muuttamiseen. Suojelumerkinnän puuttuminen kaavasta ei myöskään sellaisenaan merkitse laillista mahdollisuutta sellaisten päätösten tekemiseen, joiden nojalla rakennuksia voitaisiin purkaa. Maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöön sisältyy säännöksiä, jotka voivat turvata olevan rakennuskannan säilymistä ja suojelemista, muun muassa seuraavat säännökset asemakaavojen
8(9) ajanmukaisuudesta ( :t 51, 60, 61), rakennusten purkamisesta ( :t 127, 139), rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta (118 ). Näistä syistä ja ottaen huomioon muun muassa museoviraston lausunto, joutuvat kiinteistön säilymiseen vaikuttavaan päätöksentekoon osallistuvat viranomaiset punnitsemaan sen, edellyttääkö maankäyttö- ja rakennuslaki tässä tapauksessa rakennusten ja sen pihapiirin säilyttämistä, ja millä edellytyksillä voitaisiin esimerkiksi myöntää sellainen rakennuslupa, joka samalla asiallisesti sisältäisi olemassa olevan rakennuksen purkamisen. Sovelletut oikeusohjeet Rakennussuojelulaki 1, 2, 3, 5, 7, 8 ja 26a MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla kirjallisesti ympäristöministeriöön. Valitusosoitus on liitteenä. Osastopäällikkö Leena Strandén Lakimies Pirjo Hirvonen Päätöstä koskevat tiedustelut: lakimies Pirjo Hirvonen p. (03)2420215; 18.5. alkaen 020 490 4017 LIITTEET Valitusosoitus PÄÄTÖS (saantitodistuksin) Ulla Tarvainen Pursikatu 4 as. 2 33100 Tampere Helvi Vettenranta Pursikatu 4 as.1 33100 Tampere Jukka Tarvainen Suostentie 4 C 33470 Ylöjärvi TIEDOKSI Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto
Museovirasto, rakennushistorian osasto Tampereen kaupunki, kaupunginhallitus Tampereen kaupunki, ympäristö- ja rakennuslautakunta Tampereen kaupunki, rakennusvalvontayksikkö Tampereen kaupunki, kaavoitusyksikkö Tampereen käräjäoikeus Tampereen kihlakunnan poliisilaitos 9(9) MAKSUTTA