HYVÄT KÄYTÄNNÖT OSAAMISKOKONAISUUKSISSA - KOKEMUKSIA JA UUSIA, TYÖELÄMÄLÄHTÖISIÄ MALLEJA ETSIMÄSSÄ 27.3.2012 Helsinki Sanna Hirsivaara, Petri Haltia
Ajankohtaista korkeakoulujen aikuisten hyödyntäminen koulutusmuotojen kehittämisessä
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016 Korkeakoulujen aikuiskoulutuksella laajennetaan ja päivitetään osaamista Lähes kolmasosalla korkeakouluihin valituista uusista opiskelijoista on jo korkeakoulututkinto tai opiskeluoikeus korkeakouluissa. Korkeakoulutettujen työurat vaihtelevat ja työelämässä vaadittava osaaminen muuttuu. Tutkinnon jälkeisellä koulutuksella voidaan tukea mm. uusien työnkuvien ja asiantuntija-alojen syntymistä ja korkeakoulutettujen erikoistumista. Syynä moninkertaiseen korkeakouluopintoihin ovat myös työelämän eri tehtäviin säädetyt liian yksityiskohtaiset kelpoisuusvaatimukset sekä mahdollisuus hankkia tutkintoon johtavassa koulutuksessa osaamista täydentävää koulutusta maksutta. Korkeakoulutettujen tutkinnon jälkeiseen koulutukseen on kehitetty erillisellä määrärahalla työelämäyhteistyössä oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta.
152. Korkeakoulututkinnon jälkeistä koulutusta kehitetään muodostamalla laajoja osaamiskokonaisuuksia mm. nykyisten erikoistumiskoulutusten ja -opintojen pohjalta. Nämä kokonaisuudet voivat sisältää myös osia tutkintoon johtavasta koulutuksesta ja ne voidaan suorittaa oppisopimustyyppisenä aikuiskoulutuksena. Luodaan näille osaamiskokonaisuuksille yksittäisten koulutusten tunnustamiseen liittyvä laadunvarmistusjärjestelmä.
153. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden täydennyskoulutusmahdollisuuksia parannetaan luomalla tutkintoa täydentäviä korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksia. Erikoistumiskoulutukset ovat laajoja, vähintään 30 opintopisteen laajuisia osaamiskokonaisuuksia. Erikoistumiskoulutus suoritetaan yliopistoissa ylemmänkorkeakoulututkinnon jälkeen, poikkeuksena alemman korkeakoulututkinnon pohjalta suoritettava farmaseutin erikoistumiskoulutus. Ammattikorkeakoulussa erikoistumiskoulutus suoritetaan ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Korkeakoulut kehittävät erikoistumiskoulutuksia korkeakoulujen opetukseen ja tutkimukseen perustuvan erityisosaamisen ja työelämätarpeen pohjalta. Koulutuksille luodaan korkeakoulujen yksittäisten koulutusten tunnistamisen mahdollistava laadunvarmistusjärjestelmä. Erikoistumiskoulutusten kokonaisuus korvaa nykyiset ammattikorkeakoulujen ammatilliset erikoistumisopinnot sekä yliopistojen erikoistumiskoulutukset ja erikoistumisopinnot ja niitä voidaan järjestää tutkintoja täydentävinä koulutuksina taikka osana tutkintoa. Tarvittavat säädösmuutokset valmistellaan samassa aikataulussa ammattikorkeakoulu-uudistuksen kanssa.
154. Korkeakoulut suunnittelevat koulutustarjontaansa kokonaisuutena siten, että tutkintoon johtava koulutus ja muu koulutus muodostavat työelämän tarpeisiin vastaavan yhtenäisen kokonaisuuden. Korkeakoulut huolehtivat siitä, että tutkinnon osien ja kurssien suoritusmahdollisuuksia on riittävästi tarjolla joko integroituna tutkintokoulutukseen tai järjestettynä erillisissä ryhmissä. Koulutus voidaan toteuttaa omaehtoisesti suoritettavana avoimena korkeakouluopetuksena, erillisinä opintoina tai maksullisena täydennyskoulutuksena esimerkiksi työnantajan tilauksesta. 155. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen ohjaus siirretään sosiaali- ja terveysministeriöön ja koulutuksen rahoitusta selkeytetään osana EVO -koulutusrahoituksen uudistamista, jotta STM:n mahdollisuudet ohjata erikoistumiskoulutusta ja sen mitoitusta vahvistuvat. 156. Ministeriöt vastaavat hallinnonalansa kelpoisuusehtojen ajantasaisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta suhteessa tutkintojen tuottamaan osaamiseen. Kelpoisuusehdot tukevat palvelujen laadun turvaamista ja tutkinnon suorittaneiden sijoittumista osaamistaan vastaaviin tehtäviin.
Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin kehittäminen (luonnos) Koulutus: suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot, 55 opintopistettä suorittaneiden määrä, valmistuneet työlliset, avoimen ammattikorkeakouluopetuksen ja erillisten opintojen opintopisteet, ammatillinen opettajankoulutus, opiskelijapalaute, koulutuksen kansainvälisyys (kv -opiskelijavaihto, ulkomaalaisten suorittamat tutkinnot) Tutkimus- ja kehittämistoiminta: TKI rahoitus (kilpailtu TK -toiminnan rahoitus, josta maksullinen palvelutoiminta); ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot; julkaisut, audiovisuaaliset aineistot ja tieto- ja viestintätekniset ohjelmat luokat A-E, I Strategiarahoitus Matriisissa aluevaikuttavuus ja työelämäyhteistyö sekä laatu ja kansainvälisyys Perusrahoituksen resurssit rajalliset täydentävät resurssit ja monipuolisempi rahoituspohja
Toteutuneista oppisopimustyyppisistä täydennyskoulutuksista Yhteiskunnallinen tai työnantajan/organisaation tarve usein toisiinsa limittyneet Tutkinnon jälkeinen erikoistuminen Akateemisten uusien ja vakiintuneiden ammattien koulutus (esim. lähialoilta samaan tehtävään, korvaa kokonaan uutta tutkintoa) Asioiden hallinta (asia- ja verkostokoulutus) samassa työympäristössä tai saman haasteen ympärillä toiminen Ammattitaidon uudistaminen muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin: asioiden ja asenteiden parantaminen muuttuva erityisosaaminen
Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus palautetta korkeakouluilta ja sidosryhmiltä Vuoden 2012 haku Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta annetuissa lausunnoissa korkeakoulut, opiskelijajärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja muut keskeiset sidosryhmät suhtautuvat pääosin myönteisesti elinikäisen oppimisen edistämiseen, laajojen osaamiskokonaisuuksien kehittämiseen ja koulutuksen kytkemiseen työssä oppimiseen. Oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen kehittämiseksi on ehdotettu koulutusmäärän laajentamista, järjestelmän joustavuuden lisäämisestä sekä rahoituspohjan laajentamista siten, että korkeakoululla olisi mahdollisuus periä maksuja oppisopimustyyppisestä täydennyskoulutuksesta. Hyötyjä koettiin siinä, että mallissa koko organisaatiota koulutetaan samalla ja työnantaja sitoutuu koulutukseen, koska koulutus vastaa sen omiin tarpeisiin. Korkeakoulu hyötyy opettajien parempina työelämäkontakteina. Työelämän aito kompleksinen oppimisympäristö on hyödyllisempi oppimisen kannalta kuin simuloitu tilanne oppilaitoksessa. Työssä oppimisen järjestäminen ja työnantajan panoksen lisääminen kuvattiin osin haastavaksi, mutta tärkeäksi ja esitettiin sen korostamista mallin kehittämisessä.
Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus palautetta korkeakouluilta ja sidosryhmiltä Oppisopimustyyppistä mallia tulisi hyödyntää myös rekrytointiin. Koulutus- ja erityisesti sopimusmalleista tarvitaan konkreettista ohjeistusta ja yhtenäistettyä mallia. Koulutuksen sitominen työsopimukseen on ongelmallista. Tiukat sopimusehdot eivät houkuttele työnantajia. Työnantajaa tulisi pystyä vaihtamaan koulutuksen kuluessa mikäli tarpeen. Näyttöjä tulee kehittää. Toiminnallisista näytöistä ei ole vielä paljoa kokemuksia. Toisaalta kirjallinen kehittämistehtävä on hyödyllinen, sillä se jää työyhteisön käyttöön Mallia tulee kehittää edelleen tiiviimmin opetusta ja tutkimusta tekevissä yksiköissä (erityisesti yliopistoissa laitokset ja tiedekunnat) Rahoituksen riittävyys ("yksikköhinta") ja riittävyys useampiin koulutuksiin. Koulutus- ja toimialakohtainen kattavuus
Työssä oppimisen kehittäminen Futurex -hankkeessa on kehitetty teoreettista pohjaa korkeakoulutettujen asiantuntijoiden täydennyskoulutukselle. Oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen laadun kannalta keskeisiksi tekijöiksi on nostettu mm. työpaikan ja työtehtävien organisoiminen monipuoliseksi, rutiinisuoritukset haastavaksi oppimisympäristöksi. Työssä oppimisen ohjausta tarvitaan mm. työnkuvan tutkivan kehittämisen, tehokkaan vertaisoppimisen ja harjoittelun tavoitteellisuuden varmistamiseksi. Korkeakouluilla on tärkeä rooli työssä opitun jäsentämisessä ja varmentamisessa, yhdessä työpaikkojen kanssa. Hyviä kokemuksia on saatu hankkeista, joissa työpaikkojen ja korkeakoulun asiantuntijat ovat sitoutuneita koulutukseen ja työnkuvan kehittäminen kytkeytyy korkeakoulun opetukseen ja tutkimukseen perustuvaan erityisosaamiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että työssä oppimisen toteuttaminen ja työympäristön hyödyntäminen oppimisympäristöinä vaatii yhä kehittämistä. Kytkös -hankkeessa on valmisteltu raportti korkeakoulutettujen jatkokoulutuksen haasteista ja ehdotus järjestelmän kehittämiseksi. Raporttia on käsitelty korkeakoulujen opetuksesta vastaavan johdon kanssa 28-29.2.2012 pidetyissä tilaisuuksissa. Hankkeen puitteissa laadittu kansainvälinen vertailu on saatavilla osoitteessa http://users.utu.fi/tuipalo/html/paateksti_uusi8.html
Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus vuoden 2012 haku - Myönnetään erityisavustuksina - Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman huomioiminen - Futurex- hanke odotukset työympäristön kehittyneemmälle hyödyntämiselle - Alakohtaisten hankkeiden ja KYTKÖS hankkeen tulosten hyödyntäminen - Rahoituksen taso ennallaan - Joustavuus muutostilanteissa