KRIISITOIMINTAOHJE lippukunnille ja piirin luottamushenkilöille

KRIISITOIMINTAOHJE lippukunnille ja piirin luottamushenkilöille

Kriisitoimintaohjetta on työstetty yhteistyössä piirien sekä Partioaseman viestintätoimihenkilöiden kanssa. Työstämistä on tehty vuosien 2009-2010 aikana. Pohjanmaan Partiolaisten ohjeen taustalla on osaltaan käytetty Pohjois-Pohjanmaan Partiopiirin vastaavantyyppistä materiaalia. Pohjanmaan Partiolaisten kriisitoimintaohje on suunnattu lippukuntien sekä piirin luottamushenkilöiden käyttöön. Ohjeen sisältö on sovitettu Pohjanmaan Partiolaisten toimintakulttuuriin. Kriisitoimintaohje on hyväksytty Pohjanmaan Partiolaiset ry:n piirihallituksen kokouksessa 20. 22.8.2010. Kuvitus: Meeri Rasivirta Taitto: Sanna Nygård Julkaisu: www.pohjanmaa.partio.fi-verkkosivuilla sekä painotuotteena 2

Kriisitoimintaohje lippukunnille ja piirin luottamushenkilöille S I S Ä L L Y S L U E T T E L O Johdanto 4 Mitä kriisi ja kriisiviestintä tarkoittavat? Kriisiin varautuminen 6 Partiojohtajan valmistautuminen kriisiin Aina valmiina - myös kriisiin Toimintaympäristön jatkuva luotaaminen Kartoitus kriisitilanteista Vastuunjako kriisitilanteessa toimimisessa Pohjanmaan Partiolaisten kriisiryhmä Lista toimenpiteistä Miten piirimme toimii erilaisissa kriisitilanteissa? Vaitiolovelvollisuus Kriisiviestintään valmistautuminen Yhteydenotto ulkopuolisille Malli yhteistyötahoihin yhteydenottamisesta Median luonteesta Haastateltavan oikeudet Sidosryhmätiedot ajan tasalla Tärkeää taustatietoa Lakitietoa Traumaattiset tilanteet ja kehittyvät kriisit Kriisissä olevan henkilön kohtaaminen 3

Surun kohtaaminen Surureaktioita Fyysinen ja psyykkinen ensiapu Koulutusmateriaali kriiseihin liittyen Akuuttitilanne kriisin aikana 22 Kriisin hallinta Toimintamallit: partiotoiminnassa tapahtuvat kriisit ja partion ulkopuoliset kriisit Kriisiviestintä ja siihen liittyvä työnjako Kriisin jälkihoito 27 Purkukeskustelut Defusing-työskentely Debriefing-työskentely Ratkaisukeskeinen lyhytterapia Muistotilaisuus Viestinnällinen jälkihoito Mallikirje ja kertominen vanhemmille Kriisiammattilaisten yhteystietoja Lähteet ja lisätietoa 37 4

Kriisitoimintaohje luottamushenkilöille ja lippukunnille Johdanto Tämä kriisitoimintaohje on tarkoitettu partiossa toimivien vapaaehtoisten luottamushenkilöiden käyttöön lippukunnissa sekä partiopiirissä. Piirin suuret tapahtumat (esimerkiksi partiotaitokilpailut, leirit, paraati) käyttävät tätä ohjetta pohjana tehdessään oman valmiussuunnitelmansa sekä kriisiviestintäohjeensa. Myös lippukunnat voivat käyttää tätä ohjetta pohtiessaan omia turvallisuuskysymyksiään. Ohje jakautuu kolmeen osaan: kriisiin varautuminen, akuuttitilanne kriisin aikana sekä kriisin jälkihoito. Lippukunnan ja piirin partiotapahtumien tulee laatia kuhunkin tilanteeseen sopiva kriisitoimintaohje, joka sisältää kriisiviestintäohjeen. Toimintaohjeen avulla sovitaan pelisäännöistä yhdessä tekijöiden kesken. Tässä kriisitoimintaohjeessa on kriisiviestintäohjeen linjauksia, joita kaikkien partiokentällä toimijoiden on tärkeää noudattaa, jotta vanhempien ja muiden ulkopuolisten ihmisten luottamus partioon ja esimerkiksi lippukunnan johtajiin säilyy ja jotta haitat partiolaisten maineelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Partiotoiminnassa joudutaan toisinaan tilanteeseen, jossa joku loukkaantuu, sairastuu tai kuolee. Silloin on osattava toimia oikein. Kriisitilanteissa monien ihmisten toimintakyky heikkenee järkytyksen ja hätääntymisen vuoksi. Siksi on tarpeen, että on käytettävissä mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen, kohta kohdalta etenevä toimintaohje. Tällaiset ohjeet on hyvä laatia aina tilannekohtaisesti (leirit, viikkokokoukset, majareissut, yms.). Näin varmistetaan ennalta valmistautuminen myös mahdollisiin odottamattomiin tilanteisiin ja selviydytään niistä paremmin kuin jos asiaa ei olisi pohjustettu. Kriisin jälkihoito edellyttää aina riittävää asiantuntemusta. Oman asuinpaikkakunnan terveyskeskuksesta saa tiedon siitä, mistä apua löytyy. Valmista, yhtä ja ainoaa mallia ei kriisistä selviämiseen ole, vaan jälkihoito on aina tilannesidonnaista. Vain yksi sääntö pätee kaikkiin kriiseihin ja niistä selviytymiseen: yksin ei saa jäädä hautomaan vaikeaa kokemusta, vaan kriisistä selviytymiseen tulee etsiä apua ja tukea! Ennaltaehkäisy on kriisiin varautumisessa tärkein. Ennalta kannattaa kiinnittää huomiota näihin ohjeisiin: tutustukaa huolella Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeisiin (vesillä tapahtuvaan partiotoimintaan on myös oma ohjeensa!), huolehtikaa aktiivisesta ja jatkuvasta ensiapukoulutuksesta, tehkää lippukunta-/leiri-/tapahtumakohtainen valmiussuunnitelmapohja, päivittäkää suunnitelmaa tasaisin väliajoin ja harjoitelkaa tilanteisiin valmentautumista; pelastusharjoitus lippukunnan kämpällä auttaa varmasti toimimaan oikein esim. tulipalotilanteessa ja jo asioiden pohtiminen yhdessä auttaa ajatusmallin luomista esim. lastensuojelutilanteessa. Mitä kriisi ja kriisiviestintä tarkoittavat? Kriisitilanne on äkillinen, ilman ennakkovaroitusta syntyvä tilanne, joka herättää voimakkaita tunnereaktioita ja jossa aiemmat kokemukset ja toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja hallintaan. Kriisitilanteita voivat olla esimerkiksi äkillinen tai odottamaton piirin/lippukunnan jäsenen kuolema, päihteiden väärinkäyttö, väkivaltatilanne tai onnettomuus, joka koskettaa piirin /lippukunnan ihmisiä tai tapahtuu lähialueella vaikuttaen myös partiotoimintaan. Tällainen tapahtuma saattaa koskettaa koko 5

piiriä, lippukuntaa tai yksittäistä partiolaista tai ryhmää. Kriisitilanteessa pitää toimia ripeästi ja turvata tilanteessa mukanaolevien ja asianosaisten riittävä tiedonsaanti tapahtumasta. On myös huolehdittava siitä, että osallisina olleet ja heidän läheisensä voivat ilmaista tapahtuman herättämät ajatuksensa ja tunteensa ja saavat asianmukaista psykososiaalista tukea. Kriisiviestintä tarkoittaa tilanteesta tiedottamista tapahtumahetkellä ja sen jälkeen. Kriisiviestintä on aina viestinnän erikoistilanne ja keskeinen osa laajempaa kriisinhallinnan käsitettä. Yksinkertaisimmillaan kriisiviestinnän kuvataan olevan nopeutettua perusviestintää. Kriisiviestinnän vaikutukset eivät jää aina vahingon rajoittamiseen (se voi usein myös lisätä vahinkoa). Erityisen onnistunut kriisiviestintä voi myös nostaa viestijän imagon kriisiä edeltänyttä tilannetta korkeammalle. Äärimmäisessä tapauksessa vuosikymmenien aikana rakennettu yhteisön imago voi murentua yhdessä yössä huonon kriisiviestinnän takia. Kriisi voi olla onnettomuus tai eksyminen, mutta myös rikos (kuten piirin/lippukunnan rahojen väärinkäyttö, lapsen pahoinpitely, tms.). Kriisistä viestittäessä vain ennalta sovitut henkilöt kertovat tapahtuneesta esim. medialle. Tällä vältetään turhat huhut ja varmistetaan se, että tapahtuneesta annetaan todenmukaista tietoa. Huhupuheiden korjaaminen jälkikäteen on hyvin vaikeaa ja ne voivat vahingoittaa partiolaisten ja/tai lippukunnan mainetta pitkiksikin ajoiksi. Ota yhteyttä piiriin aina, kun olet epävarma asian vakavuudesta tai tarvitset apua siitä tiedottamisessa. Kriisiin varautuminen Partiojohtajan valmistautuminen kriisiin Aina valmiina - myös kriisiin Partiossa tapahtuvat kriisit voivat liittyä monenlaisiin asioihin (ks. myös kartoitus kriisitilanteesta taulukossa 1): partiolaisille tai henkilöstölle tapahtuvat onnettomuudet, loukkaantumiset tai kuolemantapaukset, partiotapahtumissa tapahtuneet päihteidenkäytöt, eksymiset tai häiriökäyttäytymiset, kuten pahoinpitelyt, hyväksikäytöt ja kiusaamiset, toimintaympäristön tuhot (esim. metsäpalot), rikokset (esim. talouteen liittyvät), julkisuuteen ja maineeseen liittyvät kriisit, myös partiolaisten lähiympäristössä (esim. koulussa) tapahtuvat kriisit vaativat usein huomiota, useimmiten partion kriisit johtuvat ennemmin osaamattomuudesta ja ajattelemattomuudesta kuin pahuudesta. Perusohje lippukunnille ja piirin omille tapahtumille on suuremman kriisin sattuessa ottaa aina yhteyttä piiriin. Tällöin voidaan tiedotusvastuu siirtää piirin tiedottajalle ja/tai toiminnanjohtajalle. Piirin työntekijä voi koordinoida myös kriisin jälkihoitoa. SP:n kriisiviestintäohjeen voi ladata www-sivuilta ja sitä jaetaan aktiivisesti tapahtumien tekijöille. Kriisien käsittely ei kuitenkaan saa jäädä pelkäksi kriisiviestinnän käsittelyksi. Mikäli pienemmissä kriiseissä yhtään epäilyttää tai tarvitsisi apua, myös sellaisissa tilanteissa on lupa olla yhteydessä piiriin ja neuvotella tilanteesta. 6

Lippukunnissa ja piirin tapahtumissa: Lippukuntien ja tapahtumien johtajisto tuntee Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeet sekä piirin kriisiviestintäohjeen ja osaa toimia oikein kriisitilanteessa. Lippukunnan/tapahtuman johtajalla on tarvittava tieto esimerkiksi järjestettävistä retkistä, osallistujamääristä, reiteistä, jne. Kriisitilanteiden harjoittelu (tarvittaessa apua piiristä) ja mahdollisten kriisien kartoittaminen (riskianalyysi). Lippukunnissa on tärkeää säännöllinen yhteydenpito lasten vanhempiin ja yhteystietojen päivittäminen (lasten ja vanhempien, lähilippukuntien sekä piirin toiminnanjohtajan/tiedottajan yhteystiedot). Kämpillä on ajankohtaiset pelastussuunnitelmat ja paikan osoite helposti näkyvillä. Lippukunnat ilmoittavat leirit ja vaellukset sekä isommat tapahtumat piirin toimistolle. Pelastus- ja turvallisuussuunnitelma laaditaan jokaiselle isommalle tai erikoisemmalle tapahtumalle. Se sisältää olennaisen osan tiedot tapahtumasta, yhteystiedoista, suorituspaikoista, käytettävistä paikoista, osallistujamääristä, vastuualueista ja johtamisjärjestelyistä sekä kriisiviestinnästä, riskikartoituksen ja suunnitelmat mm. ensiapua vaativiin tilanteisiin, evakuointiin ja muihin riskikartoituksen perusteella oleellisiin tilanteisiin varautumiseen. Ohjeen pelastus- ja turvallisuussuunnitelman tekoon löydät SP:n turvallisuusohjeesta. Linkit SP:n turvallisuusohjeisiin löydät piirin sivulta osoitteesta http://www.pohjanmaa.partio.fi/lippukunnat/lomakkeita. Kololla, kämpällä, ym. tapahtumapaikalla tiedetään miten toimia erilaisissa taloon liittyvissä kriisitilanteissa. Turvallisuusasioista vastaava johtaja on nimetty (lpkj, leirinjohtaja, tapahtumanjohtaja..). Ohjeet erilaisten tilanteiden, esimerkiksi palohälytysten varalle, ovat selkeästi luettavissa ja saatavilla esimerkiksi kolon tai leiripaikan ilmoitustaululla. Toimintaympäristön jatkuva luotaaminen Kriisitilanteita voi ennakoida muun muassa luotaamalla ja seuraamalla oman toimialan kehitystä ja alan muiden toimijoiden tilannetta. Luotaamisella tarkoitetaan toimintakentällä esiintyvien heikkojenkin signaalien havaitsemista, joiden avulla luetaan muutoksen isoja merkkejä jatkuvasti tällaisia tuntosarvia käyttämällä. Esimerkiksi lainsäädännön muuttuminen vaikuttaa koko toimialan tilanteeseen. Oman alan ammattilehdistä voi saada vinkkejä, miten muut toimijat ovat selvinneet kriisitilanteista. Kriiseihin voi valmentautua järjestämällä suunnittelu- ja keskustelutilaisuuksia, joihin kutsutaan ulkopuolisia eri alojen asiantuntijoita. Lippukunnassa voidaan esimerkiksi järjestää pelastusharjoitus omalle kämpälle yhteistyössä paikallisen pelastustoimen kanssa. Kartoitus kriisitilanteista Alla olevan taulukon kaltaisen riskianalyysin tekemiseen lippukunta/tapahtumakohtaisesti tulisi käyttää aikaa kriisitilanteisiin varauduttaessa. Apua riskianalyysin laatimiseen löytyy internetistä esimerkiksi työterveyslaitoksen sivuilta http://www.ttl.fi/fi/tyoturvallisuus_ja_riskien_hallinta/riskien_hallinta/ Sivut/default.aspx. 7

Taulukko 1: Kartoitus kriisitilanteista Kriisi Riski Miten varautua? Vastuunjako Onnettomuudet, loukkaantumiset, kuolemantapaukset Hyvin todennäköinen. Läheltä piti -tilanteita sattuu jokaisella leirillä ja kuolemantapauksiakin lähes vuosittain. - Partiolaisten koulutus: ensiapu- ja kriisiviestintätaidot - Henkilöstön koulutus: miten tukea esim. lippukuntaa, joka on menettänyt jäsenen? Onnettomuuden suuruudesta riippuen vastuuta kannetaan lpk/piiri/keskusjärjestö -akselilla Lapseen tai nuoreen kohdistuva teko, kuten kiusaaminen tai rasismi Hyvin todennäköinen. Jäseniä on paljon, ja luultavasti piirin toimiston tietoon tulee vain jäävuoren huippu. - Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, lippukuntien tukeminen, asian esillä pitäminen mm. koulutuksissa ja jäsenlehdissä Lpk/Piiri, vaikeimmissa tapauksissa myös SP Päihteiden käyttö Hyvin todennäköinen. Moni on ollut ensimmäistä kertaa humalassa partioretkellä. - Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, asiallinen keskustelu ja teeman esillä pitäminen mm. koulutuksissa Lpk/Piiri SP, mikäli tällainen uhkaa partion imagoa Häiriökäyttäytyminen esimerkiksi kololla, kämpällä tai leirillä Hyvin todennäköinen. Liittyy välillä päihteiden käyttöön, välillä silkkaan ajattelemattomuuteen. - Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, asian esillä pitäminen mm. koulutuksissa ja jäsenlehdissä Lpk/Piiri Eksymiset Hyvin todennäköinen. Lähes jokainen eksyy joskus. Vakavia eksymistapauksia sattuu lähes vuosittain. - Partiolaisten koulutus: suunnistus- ja selviytymistaidot Lpk/Piiri SP, mikäli tapahtuu esimerksiksi suurleirin yhteydessä tai on vaara imagolle Rikokset, esimerkiksi talouteen liittyvät Melko todennäköinen. Esimerkiksi lippukunnan varojen valvonta on melko vähäistä. - Koulutus, välitön puuttuminen väärinkäytöksiin Lpk/Piiri SP, mikäli tällainen uhkaa partion imagoa Sisäiset kriisit, esimerkiksi henkilöstöön tai luottamushenkilöihin liittyvät Melko todennäköinen. Sisäisiä kriisejä sattuu lähes vuosittain ja niiden hoitaminen sujuu huonoiten. Silti ne saattavat aiheuttaa epäluottamusta organisaation sisällä pitkään. - Sisäinen luotaus, parempi viestinnän suunnittelu ja toteutus Lpk/Piiri/SP Vähitellen kehittyvät, julkisuuteen ja partion maineeseen liittyvät kriisit Jonkin verran todennäköinen. Partiolla on hyvä ja rehti maine, minkä vuoksi sitä onkin helppo vahingoittaa. Toisaalta luottamuspääomaa on rakennettu vuosikymmeniä, joten partio pudonnee suurenkin kriisin jälkeen jaloilleen. - Säännöllinen ja ajantasainen ympäristönluotaus ja analysointi Lpk/Piiri/SP Omaan toimialaan, kuten muihin nuorisojärjestöihin liittyvät kriisit Jonkin verran todennäköinen. Näitäkin kriisejä varten on hyvä varautua miten partioliike reagoi, jos esimerkiksi 4H-kerhossa paljastuu pedofiilitapaus? - Jatkuva yhteistyö muiden järjestöjen kanssa, mm. yhteiset koulutukset - Säännöllinen ja ajantasainen ympäristönluotaus ja analysointi Lpk/Piiri/SP 8

Vastuunjako kriisitilanteessa toimimisessa Vastuunjako lippukunnan, piirin ja keskusjärjestön välillä kriisitilanteessa toimimisessa määritetään aina tilanteen suuruusluokan mukaan. Perusajatuksena voidaan pitää mallia, mitä suurempi kriisi, sitä ylemmällä tasolla organisaatiota toimitaan. Mikäli kyseessä on esimerkiksi partioretkellä tapahtuva pienempi loukkaantuminen, tämä luonnollisesti kyetään selvittämään tilanteessa olevien johtajien toimesta. Mikäli kyseessä on suurempi onnettomuus tai partion imagoa uhkaava kriisi, näissä tilanteissa toimijoina voi olla jo keskusjärjestökin. Vastuunjaon määrittäminen kriisitilanteessa toimittaessa tapahtuu maalaisjärjen käyttämisellä. Silti aina voi pyytää apua piiristä, mikäli yhtään tilanteessa siltä tuntuu. Apua vastuunjakotilanteiden hahmottamiseen on pohjustettu edellisen taulukon sarakkeessa vastuunjako. Pohjanmaan Partiolaisten kriisiryhmä Kriisiryhmän tehtävänä on organisoida toiminta kriisitilanteissa, kutsua tarvittaessa ulkopuolista apua sekä huolehtia kriisitilanteen jatko- ja jälkihoidosta. Ryhmän tulee kokoontua tarvittaessa mahdollisimman nopeasti, mielellään muutaman tunnin kuluessa tapahtuneesta. Kriisitilanteen hoito priorisoidaan ennen muita töitä (toimisto). Kriisitilanteessa ryhmällä tulee olla valmius saada ainakin 2-3 jäsentään heti koolle tekemään ensimmäiset päätökset. Kriisiryhmän kutsuu koolle jäsenistä kuka tahansa, joka ensimmäisenä saa kriisistä tiedon. Pohjanmaan Partiolaisissa kriisinhallintaryhmään kuuluvat toiminnanjohtaja, piirin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä viestinnästä piirihallituksessa vastaava luottamushenkilö. Ryhmä (tai osa, jos kaikkia ei tavoiteta) kutsutaan koolle puhelimitse tarvittaessa, jos piirin tai alueen lippukuntien partiotapahtumassa on sattunut vakava vaaratilanne tai onnettomuus tai jos kriisitilanne vaatii jonkinlaista lausuntoa. Toiminnanjohtaja ja viestintäministeri johtavat kriisiviestintää. Kriisinhallintaryhmässä sovitaan tarkemmin kommentointivastuista. Partioaatteeseen liittyvästä kommentoinnista vastaa Suomen Partiolaiset. Partiopiirin henkilöstö tukee lippukuntia kriisitilanteissa. Henkistä tukea tai keskusteluapua tarvitsevat ohjataan ammattilaisten pariin. Lastensuojelukysymyksissä otetaan tarvittaessa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Tukea tai lisämateriaalia kriisityöhön saa myös esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuralta, Suomen Punaiselta Ristiltä ja seurakunnista. Sidosryhmiin voit tutustua taulukon 2 avulla. 9

Lista toimenpiteistä Askelet tapahtumapaikalla olevalta johtajalta piirin kriisiryhmälle 1. Ennen tapahtumaa tulee laatia turvallisuussuunnitelma tai tutustua esim. kämpän turvallisuussuunnitelmaan 2. Varmista, että pelastustoimet ovat käynnissä, mikäli tilanne niitä vaatii 3. Kysy piiriin ilmoitettavat tiedot (kuten yhteystiedot ja ajo-ohjeet) tapahtumapaikalta 4. Ilmoita tapahtuneesta piirin toiminnanjohtajalle, mikäli kriisin laajuus sitä vaatii tai piirin olisi hyvä tietää asiasta toiminnanjohtaja Marko Miesmaa, puh. 044-037 5779. Mikäli lähetät tekstiviestin, odota kuittausta viestiisi! Mikäli kriisitilanteessa lippukunta ei tavoita piirin yhteyshenkilöä, on mahdollista soittaa valtakunnalliseen, jatkuvasti päivystävään kriisinumeroon, joka on (09) 8865 1155. Kerro mitä: Liikenneonnettomuus... missä: Kuusamossa... milloin: Tänään noin klo 13.30... kuka: Kyydissä olleet partiolaiset. miksi: Auto suistui ojaan... seuraukset: Kaksi vaeltajaa loukkaantui hengenvaarallisesti... toimenpiteet: Toimitettiin Sepellä Oulun yliopistolliseen sairaalaan.. lisätiedot: Lisätietoja antaa NN numerosta... 5. Ohjeista tapahtumapaikalla olevat, mitä sanotaan ja kenelle 6. Tiedota uhrien vanhemmille (paitsi kuolemantilanteissa viestin vie aina ammattilainen!) 7. Tiedota muiden lasten vanhemmille ja lippukunnan muille johtajille 10

Kriisiviestintäketju tapahtumahetkellä 1. Tilanteessa ollut henkilö tiedottaa vastuulliselle johtajalle 2. Vastuullinen johtaja tiedottaa sisäisesti esim. tapahtumassa olijoille, mitä on tapahtunut sekä tarvittaessa partiolaisten vanhemmille tarvittaessa tiedottamisen voi hoitaa yhteistyössä kriisiryhmän kanssa kerro tosiasiat: mitä on tapahtunut, miten asiaa on hoidettu, milloin asiasta tiedotetaan, anna ohjeita jatkoa varten 3. Vastuullinen johtaja arvioi tiedotustarpeen piiriin ja keskusjärjestöön sovitaan/varmistetaan ulkoisen tiedotuksen vastuunkantaja 4. Mikäli kriisi vaatii ulkoista tiedottamista, vastuullinen johtaja huolehtii tiedottamisesta tiedotusvälineille tai suuremman kriisin kohdalla tiedotusvastuu on siirtynyt piiriin vammoista tiedottaa sairaala, kuolemantapauksista AINA poliisi/ pappi tai sairaala (myös vanhemmille/omaisille suruviestin vie AINA ammattilainen!). muutoin onnettomuudesta tiedottaa vastuullinen johtaja. Piirin toiminnanjohtaja tiedottaa julkisuudelle, mikäli asia on saatettu piirin tietoon saakka ja on sovittu piirin huolehtivan ulkoisen tiedotuksen. Älä kerro - tiedotusvälineille tai muille ulkopuolisille henkilöiden nimiä tai muita - henkilökohtaisia, esimerkiksi terveydentilaan liittyviä tietoja. - poliisitutkintaan liittyviä tietoja niitä antavat vain viranomaiset. - arvioita tai olettamuksia kriisin syistä. - Lippukunnan johtajisto ei vastaa toimittajien kysymyksiin, jollei niin ole erityisesti sovittu. 11

Miten piirimme toimii erilaisissa kriisitilanteissa? Kriisitilanteessa on arvioitava ainakin seuraavia asioita tilannekohtaisesti: Tilanteen kartoitus o Mitä on tapahtunut, mistä tieto on saatu, onko se tarkistettu? o Onko joitakin tukitoimia jo käynnistetty? o Miten tähän mennessä on toimittu? Mistä asioista tulee vielä huolehtia? Mitkä ovat toiminnan tasot? o Koko piiri, henkilökunta, luottisryhmä, yksittäinen lpk, alue.. o Vanhemmat, muut henkilöt ja sidosryhmät Miten asiasta ilmoitetaan? o Keille kaikille tiedotetaan? o Miten asiasta ilmoitetaan? Tuleeko ilmoittaa koteihin? o Millaisia reaktioita on odotettavissa? o Partiossa tapahtuneesta vakavasta onnettomuudesta/kuolemantapauksesta on ilmoitettava poliisille. Poliisi ilmoittaa kuolemasta omaisille. Millaisia tukitoimia tarvitaan? o Keitä asia koskee läheisesti (sisarukset, muut partiolaiset, ystävät...)? o Henkilöstön/vapaaehtoisten tuen tarve? o Tarvitaanko ulkopuolista apua? Kuka antaa apua, missä, milloin? o Kuinka kauan toimenpiteitä jatketaan? Järjestetäänkö/miten järjestetään muistotilaisuus kuolemantapauksessa? o Tilanteessa mukana olleille vai laajemmin piirissä? o Muistotilaisuuden järjestelyt? Aika ja paikka? o Ketkä osallistuvat hautajaisiin? Miten toimitaan median kanssa? o Kuka tiedottaa? (pääsääntöisesti viestinnästä vastaavat) o Missä laajuudessa tietoja annetaan medialle (asianosaiset suojattava)? Onko piirillä oikeudellista vastuuta tapahtumasta? o Mitä seuraamuksia on mahdollisesti odotettavissa? o Mistä voi saada juridista apua? Partiotoiminnan yhteydessä sattuneessa onnettomuudessa tai muussa kriisitilanteessa toimitaan seuraavien ohjeiden mukaisesti: Tiedon vastaanottaja tarkistaa tiedonannon o tiedon paikkansapitävyys (lippukunnalta/tapahtumataholta, partion ulkopuolisissa kriisitilanteissa yleisistä tiedotusvälineistä) o tiedon antajan henkilöllisyys ja puhelinnumero o mitä on tapahtunut 12

o missä ja milloin o kuka, ketkä ovat tapahtuman uhrit o mikä on tilanne juuri nyt o onko joku muu taho jo ryhtynyt toimenpiteisiin Tieto tapahtuneesta välitetään kriisiryhmälle, joka tarvittaessa kokoontuu mahdollisimman pian. Tapahtuneesta tiedotetaan tarvittaessa henkilöstölle sekä Suomen Partiolaisille. Tiedottamisesta vastaa ensisijaisesti viestinnästä vastaavat henkilöt. Mikäli em. henkilöitä ei tavoiteta, nimetään tiedottaja kriisiryhmän sisältä. Tapahtuneesta tiedotetaan tarvittaessa sisäisesti. Tiedottamisesta sovitaan tapauskohtaisesti. Tiedottamisessa voi käyttää apuna ulkopuolisia tukihenkilöitä. Kriisiryhmässä pohditaan tarvittavien tukitoimien järjestämistä ja jatkotoimenpiteitä. Tarvittaessa järjestetään defusing eli purkukokous ja debriefing eli psykologinen jälkipuinti (ks. sivut 32 35) Tiedottaminen partioliikkeen ulkopuolelle (omaiset, media). Tiedottamisesta vastaa ensisijaisesti viestintään nimetyt henkilöt. Vaitiolovelvollisuus kriisin kohdatessa Partiojärjestöä kohtaavassa kriisissä on hyvä huomata, että kriisin vaiheista ollaan vaitiolovelvollisia tapahtuman ulkopuolisien tahojen suuntaan. Tämä vaitiolovelvollisuus sitoo työntekijöitä ja partiossa toimivia vapaaehtoisia luottamushenkilöitä esimerkiksi siten, ettei tapauksen yksityiskohdista voi keskustella yksityiskohtaisesti tilanteen ulkopuolisten kanssa (kotona, ystävien kanssa..) tai antaa lausuntoja asiasta mediasta soittavalle kyselijälle. Median kanssa noudatetaan kriisiviestintäohjeen mallia; asiasta tiedottavat sovitut tahot (lpk/piiri/joissain tilanteissa myös SP). Ulkopuolisten tahojen kanssa kriisin koskettamista henkilöistä ja kriisin vaiheista voidaan keskustella yleisellä tasolla (=mitä kriisistä on tiedotettu), välttäen turhaa spekulointia tai asioiden edelle menoa ( tiedän tällaisen seikan, muttei se ole vielä julkista, tms.). Kriisitilanteessa mukana olleiden kesken asiasta voidaan keskustella luonnollisesti avoimin kortein, mutta ulkopuolisten tahojen kanssa tulee noudattaa tahdikkuutta. Vaitiolovelvollisuudella - tai oikeammin sanottuna vaitiolo-oikeudella osoitetaan tilanteen kunnioittamista ja taataan sopeutumis-/työrauha kriisin kohdanneiden ja sitä työstävien kesken. Kriisiviestintään valmistautuminen Onnistunut viestintä on kriisitilanteessa korvaamatonta. Kriisiin osallisten kannalta on erittäin tärkeää, että juorut ja epäselvyydet korjataan heti, ja että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan. Kriisiviestintään tulee siis olla varautunut, ja siihen liittyvät periaatteet ja työnjaot olla selvillä jo ennen kriisitilanteen syntymistä. Kriisiviestintäohjeen on oltava ajan tasalla ja avainhenkilöitä pitää säännöllisesti valmentaa kriisitilanteita varten. Kriisiviestintäharjoituksissa esiin nousseet puutteet ja kehityskohdat on korjattava. Kriisiryhmällä on oltava myös toimiva hälytysjärjestelmä, jonka avulla kaikki avainhenkilöt tavoitetaan nopeasti koska tahansa. Kriisiviestintäohjeessa sovitaan käytännöistä, kuten kuka ja miten antaa haastatteluja, minkä ajan sisällä annetaan ensimmäiset tiedot ja kommentit tai miten lehdistötilaisuus järjestetään. Organisaatiolle tärkeät tiedotusvälineet ja muut sidosryhmät on kartoitettava, ja media- ja muiden rekisterien on oltava ajan tasalla. Omista ja muiden kriiseistä kannattaa ottaa opiksi. 13

Yhteydenotto ulkopuolisille Pohdittaessa kysymystä, missä tilanteessa otetaan yhteys viranomaisiin, vanhempiin tai mediaan, on hyvä käyttää maalaisjärkeä. Viranomaisiin ja vanhempiin yhteydenotossa kynnyksen tulisi olla alhaisempi kuin median kohdalla. Yhteydenottotilanteet vanhempiin on hyvä pitää matalalla tasolla ja noudattaa avointa kommunikaatiota jopa pienistä poikkeavista tapahtuneista. Tällä avoimuudella lisätään vanhempien luottamusta partioharrastukseen ja vapaaehtoisiin johtajiin. Viranomaisyhteydenotot tulisi määrittää tilannekohtaisesti - mikäli esimerkiksi tapahtumapaikalla annettu ensiapu ei tunnu riittävältä, on hyvä pyytää ammattilainen paikalle. Lastensuojelullisissa kysymyksissä yhteydenottoa viranomaisiin ei pidä pelätä he voivat olla vapaaehtoisen johtajan tukena tilanteissa, jotka herättävät kysymyksiä. Lastensuojeluviranomaisilta voi siis kysyä apua ja tukea rohkeasti ilman, että tarvitsee pelätä mahdollisia seurauksia. Malli yhteistyötahoihin yhteydenottamisesta Oheisesta taulukosta 2. voidaan hahmottaa kriisiviestinnän laajuutta sekä vastuullisia tahoja. Vastuullisten tahojen sarakkeessa olevaa merkintää useamman tahon vastuista (lippukunta/piiri) luetaan kriisitilanteen mukaan eli pienemmässä kriisissä asian voi huolehtia myös lippukuntataso, suuremmissa tilanteissa tiedotusvastuuta voidaan myös jakaa erikseen sovittavalla tavalla. Esimerkiksi siis näin: Partioreissulta palatessa on tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa on mukana loukkaantuneita partiolaisia. Tilanteessa oleva vastuuhenkilö ei ole itse loukkaantunut ja on voinut antaa ensiapua tovereilleen sekä hälyttää paikalle pelastusviranomaiset. Vastuullinen johtaja huolehtii tiedon tapahtuneesta piiriin sekä mukana olleiden vanhemmille. Tapahtuneesta ei todennäköisesti laadita tiedotetta medialle, asia ei laajemmin kiinnostane. Samainen tilanne tapahtuisi siten, että kysymyksessä olisi linja-auto-onnettomuus, jossa on partiolaisia mukana useammalta paikkakunnalta. Tällöin tiedotusvastuu asiasta siirtyy piirille, joka vastaa ajantasaisesta ja oikeellisesta tiedosta eri tahoille esimerkiksi www-sivujensa kautta, tms. välineitä käyttäen. Tarvittaessa asiasta annetaan myös tietoa medialle. Median luonteesta Tiedotusvälineet pyrkivät hankkimaan yleistä mielenkiintoa herättävistä tapahtumista mahdollisimman nopeasti yksityiskohtaiset tiedot sekä arvioita tapahtuman syistä ja seurauksista. Viestinnästä vastaavien on varauduttava ennakolta toimittajien suoraviivaisiin, jopa röyhkeisiin yhteydenottoihin ja tapahtumapaikalle pyrkimiseen yllättävienkin tiedonhankintakanavien käyttöön useiden henkilöiden ja organisaatiotasojen samanaikaiseen lähestymiseen Viestinnässä on muistettava hienotunteisuuteen, luottamuksellisuuteen ja salassapitoon liittyvät näkökohdat. Tärkeintä on antaa tosiasioihin perustuvaa tietoa tapahtumasta ja sen syistä. Vasta esim. virallisten tutkimusten valmistuttua on mahdollista antaa arvioita tapahtuman syistä, seurauksista ja siitä, kuinka tapahtuma olisi ehkä mahdollista välttää. Lausuntoja on syytä olla antamatta ennen kuin tieto on välitetty kriisiviestintäketjulle ja viestinnän työnjaosta on sovittu. Kriisiviestintäketjun mukaisessa medialle tiedottamisessa on luvallista ns. ostaa aikaa tilanteen selvittämiseksi ennen lausuntojen antamista. Tällöin on hyvä kiittää yhteydenotosta ja kertoa ajankohta, jolloin asiasta tiedotetaan ( Vastaamme kyselyihin tunnin kuluttua/klo xx, asiasta annetaan tiedote, yms). 14

Haastateltavan oikeudet Journalistien ohjeen mukaan haastateltavalla on seuraavat oikeudet: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan taustaaineistoksi. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on yleensä syytä suostua, jos se toimitusteknisesti on mahdollista. Oikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Sidosryhmätiedot ajan tasalla Kriisitilanteeseen löytyy apua monelta taholta. Avunsaantikanavat vaihtelevat alueittain ja paikkakunnittain, esimerkiksi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välillä on suuria niin alueellisia kuin paikkakuntakohtaisiakin eroja. Tämän vuoksi on hyvä selvittää ennalta oman alueen/paikkakunnan avunsaantikanavat. Kun selvityksen on kerran tehnyt, ei pidä asettua aloilleen, vaan tiedot tulee päivittää tasaisin väliajoin. Internetin kautta on helppo selvittää oman toimintaympäristön kanavat, mistä erilaisiin tilanteisiin saa apua. Kriisin kohdatessa ei välttämättä ole aikaa selvittää perusteellisesti avunsaantikanavia ja valmiiksi koottu, päivitetty lista on tuolloin hyvä työväline, joka saattaa auttaa hädässä sellaisen tahon puoleen, jota ei äkkiseltään olisi tiennyt tai muistanut. Peruslistalle kuuluvat viranomaisten ja paikkakuntakohtaisten sairaalapalvelujen lisäksi muut järjestöt (SPR, A-klinikkasäätiö, auttavat puhelimet, www-palvelut sekä muut valtakunnalliset ja paikalliset järjestöt) sekä kirkot (evankelisluterilainen, ortodoksinen.. toimintaympäristön mukaan) tai muut uskonnolliset yhteisöt. Avunsaantikanavia listatessa on luonnollisesti hyvä selvittää, millaisiin tilanteisiin kultakin taholta apua voi pyytää. Sidosryhmälistan laatimisen voit aloittaa sivujen 32 35 listan (Kriisiammattilaisten yhteystietoja -taulukko) pohjalle. 15

Taulukko 2. Kriisiviestintä eri sidosryhmille ja siihen liittyvä työnjako Sidosryhmä Asiasisältö Keinot ja kanavat Vastuutaho/-t Partiotoimihenkilöt piirissä/muussa Piiri/Toiminnanjohtaja maassa Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan Palaveri Sähköposti Tekstiviestit Piirin johto Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan Suorat yhteydet Lpk/Piiri (laajemmalle johdolle) Viestinnästä vastaava luottamushenkilö Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan Suorat yhteydet Piiri Suomen Partiolaisten johto Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan Suorat yhteydet Piiri Suomen Partiolaisten viestintäpäällikkö Tapahtumajärjestäjä Aluejärjestöt Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan Tiivistelmä tapahtuneesta ja etenemisestä Suorat yhteydet Suorat yhteydet Tiedote, www Piiri Lpk/Piiri Luottamushenkilöt Tilannekatsaus Sähköposti, intranet Lpk/Piiri Lippukuntatoimijat Mistä kysymys Sähköposti, www Lpk/Piiri Miten toimia Mistä lisätietoa Partiolaisten vanhemmat Tilannekatsaus (tarvittaessa) Tiedote, www Lpk/Piiri Muut piirit Tiivistelmä tapahtuneesta ja tilanteen etenemisestä Tiedote, www Media Tilannekatsaus Tiedote Valmius haastatteluun Ajankohtaiswebbi toimittajien palvelu internetissä Viranomaiset Tilannekatsaus Suorat yhteydet Lpk/Piiri Kaupungit Tilannekatsaus Tiedote, www Lpk/Piiri Seurakunnat Tilannekatsaus Tiedote, www Lpk/Piiri Muut tukijat Tilannekatsaus Suorat yhteydet Lpk/Piiri Muut järjestöt Lähiseudun asukkaat Tilannekatsaus (tarvittaessa) Tilannekatsaus (tarvittaessa) Tiedote, www Tiedote, median kautta, jalkautuminen Piiri Piiri Lpk/Piiri - Tilanteen laajuudesta riippuen Lpk/Piiri Lpk/Piiri 16

Tärkeää taustatietoa Lakitekstit Lastensuojelulaki 1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki velvoittaa jokaista lapsen ja nuoren kanssa toimivaa aikuista huolehtimaan lapsen etujen toteutumisesta. Laki asettaa velvoitteen tehdä lastensuojeluilmoitus, mikäli näin ei tapahdu. Lastensuojelulaissa jokainen alle 18-vuotias on lapsi ja oikeutettu turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. 4 Lastensuojelun keskeiset periaatteet Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Näiden perusteiden pohjalta lapsen kanssa toimiva partiojohtaja kykenee tekemään arvion, kuinka nämä asiat toteutuvat lapsen kohdalla. Mikäli lapsen kohdalla jokin näistä asioista ei toteudu (esim. ruumiillista koskemattomuutta on loukattu), on partiojohtaja velvollinen tekemään asiasta lastensuojeluilmoituksen. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. 25 Ilmoitusvelvollisuus Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä. Partiojohtaja ei ole salassapitovelvollinen asioistaan tämän lain tarkoittamassa merkityksessä. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on mahdollista puhelimitse oman asuinpaikkakunnan sosiaaliviranomaisille virka-aikana. Viikonloppuisin akuuteissa tilanteissa voidaan lastensuojelutapauksiin saada apua hätäkeskuksen kautta numerosta 112, jolloin tilanteeseen saadaan esim. poliisi, joka on velvollinen tekemään ilmoituksen ja suojelemaan lasta tilanteen niin vaatiessa. Lastensuojelullisia tilanteita voi partiossa olla esim. lasta tullaan hakemaan kotiin päihtyneenä, lasta ei tulla hakemaan lainkaan tai kotiin ei saada yhteyttä, tiedetään kotiväen käyttävän alkoholia ja/tai pahoinpitelevän lasta, jne. 17

Päihdelainsäädäntö Suomalaisen partioliikkeen keskusjärjestö Suomen Partiolaiset ry on linjannut järjestön suhtautumisen päihteisiin vuonna 2001. Näihin linjauksiin voi tutustua keskusjärjestön www-sivuilla. Linjaus lähtee ajatuksesta, että partiossa johtaja on esikuva lapselle ja nuorelle, joka noudattaa yhteiskunnan lakeja ja asetuksia. Partiotoiminnassa noudatetaan muiden viranomaissäädösten ohella tarkasti myös päihteitä koskevaa lainsäädäntöä: Alle 18-vuotiaalle ei saa myydä eikä hän saa pitää hallussaan eikä kuljettaa edes mietoa alkoholijuomaa. Myös tupakkatuotteiden myynti alle 18-vuotiaalle on kielletty. Huumausaineiden käyttäminen ja hallussapito on huumausainerikos. Lain noudattaminen on helppoa: päihteet eivät kuulu partiotoimintaan. Vaikka laki ei kiellä aikuisia nauttimasta alkoholia tai tupakoimasta, partiojohtajan edellytetään kuitenkin lasten ja nuorten kanssa toimiessaan pitäytyvän kaikista päihteistä, myös tupakasta ja alkoholista. Traumaattiset tilanteet ja kehittyvät kriisit Kriisit voidaan jakaa kahteen ryhmään: traumaattiset kriisit ja kehityskriisit. Tässä asiakirjassa on keskitytty traumaattisten kriisien kohtaamiseen. Ne ovat tavallisesti äkillisiä, odottamattomia ja epätavallisen voimakkaista tapahtumista johtuvia kriisejä. Niiden tunnusmerkkejä ovat ennustamattomuus, kontrolloimattomuus, ne uhkaavat keskeisiä elämänarvoja ja niiden aiheuttama muutos on suuri. On normaalia reagoida epänormaaliin tilanteeseen! Ihmiset reagoivat kriiseihin hyvin eri tavoin, eikä oikeita tapoja ole. Traumaattinen kriisi Traumaattinen kriisi voidaan jakaa neljään vaiheeseen (J. Cullberg): 1. Sokkivaihe suojaa ihmistä sellaiselta kokemukselta ja tunteilta, joita hän ei kestä tai pysty käsittelemään ihminen näkee mitä tapahtuu, mutta ei saa tunnesidettä tapahtumaan. Kuin katsoisi elokuvaa. Sokkivaiheessa ei ymmärretä mitä tapahtuu käsitys ajasta muuttuu jälkikäteen on vaikea arvioida ajan kulua traumaattiset muistikuvat tallentuvat mieleen esim. hajuina, ääninä, kuvina, fyysisinä tuntemuksina, ahdistavina tunteina. Tavallisimmat reaktiot sokissa ovat: o lamaantuminen, ei pystytä toimimaan tai ajattelemaan selkeästi (tavallisin) o rationaalinen käytös, pystytään toimimaan johdonmukaisesti o ahdistuminen, tarraudutaan toiseen, haetaan apua itselle, ei pystytä auttamaan muita o paniikki (harvoin) 2. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää mitä on tapahtunut ja alkaa reagoida tapahtuneeseen fyysisesti ja psyykkisesti. Tavallisia psyykkisiä reaktioita ovat mm. tunteiden ailahtelevuus, itku, pelko, ahdistus, häpeä, itsesyytökset, viha, tarve etsiä syyllistä, kova tarve puhumiseen. Tavallisia fyysisiä reaktioita ovat vapina, univaikeudet, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, sydänoireet, huimaus, väsymys, lihassäryt, säpsähdykset. 3. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saa etäisyyttä tapahtuneeseen. Hän alkaa käsitellä traumaattista kokemusta ja sen aiheuttamia seurauksia. Tässä vaiheessa: 18

on tavallista, että mieli alkaa sulkeutua, ihminen ei halua/jaksa enää puhua tapahtuneesta moni kärsii muisti- ja keskittymisvaikeuksista ihminen voi olla kärsimätön ja herkkä suuttumaan tunnekokemukset alkavat normalisoitua, mikä voi aiheuttaa syyllisyyttä suhteessa menetykseen. Tunteiden ailahtelevuus on myös normaalia. 4. Uudelleen orientoitumisvaiheessa ihminen sopeutuu tilanteeseen, kiinnostuu uudelleen arjesta ja tulevaisuudesta. Traumaattiset muistikuvat muistuvat välillä mieleen ja niistä voi taas puhua. Muisti- ja keskittymisvaikeudet sekä tunnekuohut vähenevät ja tasoittuvat. Kehityskriisi Kehityskriisit ovat siirtymäkausia ihmisen elämänkaaressa ja ne kuuluvat luonnollisesti ihmiseksi kehittymisen ja kypsymisen vaiheisiin. Kasvuun ja vanhenemiseen liittyvät elämänmuutokset tuovat mukanaan kehityskriisejä (murrosikä, kotoa pois muuttaminen, opiskelijaelämästä siirtyminen työhön, lapsen syntymä ). Kehityskriisien hallinta johtaa persoonallisuuden kasvuun ja edelleen parempiin mahdollisuuksiin kohdata uusia ongelmatilanteita. Kehityskriisien kohdalla voidaan puhua myös elämänkriiseistä. Nämä elämänkriisit ovat tilanteita, joissa ihmisen siirtymäkaudet voivat olla liian raskaita. Kehityskriiseistä puhuttaessa tulee muistaa, että ihmiset ovat yksilöllisiä. Yksilöllisyys vaikuttaa kehityskriisien kokemiseen siten, että toinen kokee elämään kuuluvan siirtymävaiheen ilman huomattavia muutoksia ja toinen tuntee tilanteen kriisinä. Elämänkriisit ovat vaikeammin rajattavissa ja monipuolisempia kuin traumaattiset kriisit. Kriisissä olevan henkilön kohtaaminen Rauhoita tilanne ja huolehdi turvallisesta ympäristöstä. Tarjoa apua aktiivisesti, kriisissä oleva ei aina jaksa hakea apua itsenäisesti. Ole läsnä ja kuuntele aktiivisesti Käy läpi tapahtunut. Ole rehellinen, älä välttele tai salaile totuutta. Kerro, mitä on tapahtunut ja katkaise huhuilta siivet. Kannusta puhumaan tapahtuneesta ja sen aiheuttamista tunteista sekä autetaan jäsentämään sitä. Rauhoittele kertomalla, että lähes kaikki reaktiot ovat normaaleja, eikä ihminen ole tulossa hulluksi. Näytä omat tunteesi, mutta vältä menemästä mukaan toisen ahdistukseen. Ole järkevä ja luonnollinen. Lohduta tavalla, joka tulee itseltäsi luonnostaan. Varaa aikaa, mutta varaudu myös siihen, että keskustelu saattaa olla hyvinkin lyhyt. Vältä fraaseja kuten voi sinua raukkaa, kyllä kaikki järjestyy, tiedän miltä sinusta tuntuu tai parempi näin. Järjestä tarvittaessa mahdollisuus soittaa kotiin. Muista myös mukana oleva ystävä, hänelläkin voi olla hätä, vaikkei kriisi koskisikaan suoraan häntä. Rutiinit ovat hyviä, kouluun ja muihin harrastuksiin on hyvä palata heti kun se on mahdollista. Sovi jatkotoimenpiteistä ja ohjaa kriisityön pariin (ks. keskeisten kriisiammattilaisten yhteystietoja) 19

Surun kohtaaminen Ihminen kokee surua esimerkiksi jonkin menetyksen tai pettymyksen yhteydessä. Surun kokeminen on terveen ihmisen normaali tapa reagoida elämässä eteen tuleviin ikäviin asioihin. Surun voimakkuus vaihtelee yleensä sen mukaan, kuinka tärkeänä olemme kokeneet menetyksen tai pettymyksen aiheuttaneen asian. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa ja aikaa surra, vaan sureminen on aina yksilökohtaista ja ilmenee kunkin ihmisen kohdalla eri tavoin. Yhdistävä ajatus surun kokemisessa on, että surusta selvitäkseen tulee tehdä surutyötä. Surutyössä voi olla avuksi, jos ympärillä on välittäviä ihmisiä olemassa läsnä. Surun kohtaaminen lähimmäisenä voi olla äärettömän vaikeaa sanojen löytäminen ei ole helppoa, jolloin on hyvä muistaa, että surevaa lohduttaa usein sanoja enemmän teot, kosketus, pelkkä kuuntelu ja läsnä oleminen. Partiokentällä toimiessamme kohtaamme monenlaisista syistä johtuvaa surua. Surun kohtaamisessa on tarpeen: selvittää tapahtunut ymmärrettävästi, ota huomioon partiolaisen ikä ja kehitystaso selvittää mahdolliset väärinkäsitykset heti välttää abstrakteja selityksiä; esimerkiksi lapsen kysymykseen, missä kuollut on, voi vastata omantunnon mukaan lempeän konkreettisesti sen, ettei kukaan tiedä, mutta näin uskotaan, tms. olla kaunistelematta asiaa; älä vertaa kuolemaa uneen tai matkaan, vaan käytä rohkeasti sanoja kuolema ja kuollut. Anna partiolaiselle aikaa ymmärtää. Ole avoin kysymyksille ja valmis juttelemaan, kun partiolainen haluaa. Älä odota juttutuokiosta kovin pitkää. Katselkaa kuvia, käykää haudalla.. Älä rajaa partiolaisen leikkejä/piirroksia.. Tee menetyksestä todellinen. Näytä omat tunteesi. Vie mahdollisuuden/harkinnan mukaan partiolaiset hautajaisiin. Pidä muistoesineitä esillä. Tue emotionaalista hallintaa. Jatkuvuus ja tutut rituaalit partion toiminnassa tukevat surutyötä tekevää. Vältä turhia ihmissuhteiden katkeamisia. Kerro surureaktiosta, kuolemanpelosta, syyllisyydentunteista. Partiolaisen osallistuminen hautajaisiin edellyttää: Henkistä valmentamista; partiolainen tietää, mitä odottaa. Omainen tai muu saattaja koko ajan lähellä, mukana. Jälkipuinti tapahtuu aina partiolaisen ehdoilla. Surureaktioita Välittömät surureaktiot: shokki, epäily, kieltäminen pelko ja vastustus (kauhistuminen, voimakas protestointi) apatia, lamaannus kaikki jatkuu entisellään; sureva hakee turvaa tavallisista ja tutuista asioista 20

Tavallisia surureaktioita: ahdistus voimakkaat muistot unihäiriöt masennus, kaipaus, ikävä syyllisyys, itsesyytökset, häpeä keskittymisvaikeudet, kouluvaikeudet ruumiilliset oireet traumaattiset leikit suru ei ole mielessä koko ajan Muita mahdollisia reaktioita: regressiivinen käyttäytyminen (taantuminen) muiden välttely kuvitelmat persoonallisuuden muutokset tulevaisuuspessimismi syyn ja tarkoituksen pohtiminen kehittyminen ja kypsyminen Kuolemasta ja lapsen surusta on kirjoitettu paljon. Johtajan kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen näiden ohjeiden tueksi. Fyysinen ja psyykkinen ensiapu Akuutissa kriisitilanteessa on tärkeä tunnistaa ja osata antaa fyysisen ensiavun lisäksi myös psyykkistä. Psyykkisen ensiavun antamisen perustaitoja auttaa tieto esim. kriisin eri muodoista, sokkivaiheen kulusta, yms. Psyykkistä ensiapua akuuttiin tilanteeseen on esimerkiksi shokkipotilaan hoitaminen sanoin ja läsnäolon voimalla sekä keskustelu tilanteessa olleiden kesken tapahtumahetken mentyä ohi puhuminen, kuunteleminen, tapahtuman läpikäynti. Psyykkistä ensiavun antamista ei tule pelätä usein riittää jo läsnäolo ja tiukemmissa tilanteissa kysymys haluaisitko puhua jonkun kanssa? ja hoitoon ohjaaminen, hoidon etsiminen yhdessä. Viranomaisverkoston ylläpitämät jälkipuinti-/kriisiryhmät auttavat avun ja ohjaamisen merkeissä mm. seuraavissa tilanteissa: onnettomuus (tulipalo, liikenneonnettomuus..) kuolemaan johtanut onnettomuus, itsemurha tai murha, jonka kohteena on ollut partiossa oleva lapsi/johtaja tai heidän perheensä jäsen Kuolemantapauksissa asiantuntemus tilanteen käsittelyyn löytyy aina kirkosta. Kuolemantapauksissa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että jotain voi tehdä tilanteessa välittömästi ja sen jälkeen auttaakseen. Näistä toimenpiteistä voit lukea sivuilta 20-21. Koulutusmateriaali kriiseihin liittyen Kriiseihin on hyvä varautua pohtimalla ennalta niin toimintamalleja kuin mahdollisia kriisin aiheuttavia tilanteitakin. Paras tapa selvitä kriiseistä on varautuminen ja kouluttautuminen tilanteisiin ennalta. Kriisitoimintaohjetta on hyvä pitää esillä niin piirin kuin lippukuntienkin johtajiston kesken. 21

Kriisitoimintaohjeen (= tämä dokumentti) lisäksi toiminnassa on hyvä jatkuvasti olla tekemisissä SP:n turvallisuusohjeiden kanssa, joiden pohjalta tulee suunnitella mm. leirien turvallisuus. Kriisitoimintaohje on laajempi paketti, joka antaa valmiudet varautua mahdolliseen äkilliseen poikkeukseen, joka vaatii erityisiä toimenpiteitä. Nämä molemmat dokumentit on hyvä käydä läpi johtajiston kanssa säännöllisesti ja käsitellä myös esimerkiksi ryhmänohjaajakoulutuksessa. Turvallisuusohjeet sekä jatkossa kriisitoimintaohje on esillä piirin koulutuksissa mm. partiojohtajaperuskurssilla. Näin poikkeuksiin voidaan varautua yhdessä. Lippukunta voi turvallisuuskysymyksiin ja kriisitoimintaohjeeseen liittyvien asioiden koulutukseen pyytää tarvittaessa apua piiristä. Akuuttitilanne kriisin aikana Kriisin hallinta Toimintamallit: partiotoiminnassa tapahtuvat kriisit ja partion ulkopuoliset kriisit (Sisältää lainauksia Jibbon kriisivihosta, Suomen Mielenterveysseuran koulutusmateriaalista ja Koulukiusaamiseen puuttuminen -kirjasta, pienin partiomaustein) Partiossa on kaikkien hyvä olla. Tämän varmistamiseksi on pyrittävä toimintakulttuuriin, jossa epäkohtiin puututaan epäröimättä ja selkeästi. Poiskatsominen ja vähättely ovat laiminlyöntejä, jotka voivat yksilötasolla johtaa hyvinkin suureen ahdistukseen. Partiolaisen kuolema Partiossa nuoren kuolema vaikuttaa lippukunta-/toimikuntakavereihin. Tällaisen yhteydenoton tullessa toimistolle asiaa hoitaa ensisijaisesti tapahtuman parhaiten tunteva työntekijä. Mikäli hän ei ole paikalla tai tilanne on kovasti päällä, asiaa hoitaa se työntekijä, johon ensiyhteys on otettu. Ihmiseen, joka on ottanut yhteyttä, luodaan keskustelukontakti, häntä lohdutetaan tarvittaessa ja arvioidaan avun tarve ja ohjataan sen pariin. Hyvä tapa on ollut järjestää toimintaryhmän kokoukseen kriisityöntekijä, joka käsittelee tapahtunutta ryhmän kanssa. On hyvä muistaa, että usein kriisiapua annetaan myös koulussa. Lapsiryhmien kohdalla on hyvä varmistaa, että ryhmän johtaja on itse saanut tukea tapahtumaan, jotta hän pystyy käsittelemään asiaa lasten kanssa kokouksissa. Partiolaisen lähiomaisen kuolema Kun lapsi tai nuori saa suruviestin esimerkiksi retkelle, on tärkeää, ettei häntä jätetä yksin. Lasta tai nuorta ei päästetä yksin kotiin, vaan varmistetaan, että hänellä on tukenaan turvallinen aikuinen tai muu henkilö, ja että kotona on joku ottamassa vastaan. Piirin puolelta huolehditaan myös siitä, että lohtua antanut johtaja voi hyvin. 22

Työntekijän kuolema tai vakava tapaturma Kriisin kohdatessa työyhteisöä hoidetaan se sisäisesti ja käytetään tarvittaessa kriisiammattilaisten apua. Mikäli tilanne on hankala, ottaa Suomen Partiolaiset vetovastuun tilanteen tiedottamisesta ulospäin. Toimenpiteet kuolemantilanteisiin Välittömät toimenpiteet Jos tieto esim. läheisen kuolemasta tulee partiotapahtuman aikana, partiolaiselle kertomisen tilanteessa tulee tehdä yhteistyötä kodin kanssa. Pyydä paikalle perheenjäsen kertomaan tieto partiolaiselle. Tarvittaessa viestin kertominen voidaan tehdä yhteistyössä kriisiryhmän tai ammattilaisen kanssa. Partiolaisen kotiuttaminen kuolemantilanteessa vaatii aina aikuisen saattajan. Kerro ryhmän muille jäsenille erikseen heidän ystävänsä surusta ja surureaktiosta. Anna tilaa myös heidän kokemilleen tunteille. Pyri luomaan tilanteeseen tarvittava erityinen turvallisuuden ja läheisyyden tunne. Jälkitoimenpiteet Kuolemantapauksen jälkeistä seurantaa ei tule sivuuttaa tai unohtaa. Riittävästä levosta, ravinnosta ja ulkoilusta (päivärytmi) huolehtiminen kuuluu surutyöhön ja partiossa johtaja voi olla seuraamassa tämän toteutumista omalta osaltaan. Toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa on varattava aikaa partiolaisen omalle tilanteen käsittelylle ja hyväksyttävä näin myös se, jos partiolainen ei hetkeen ole mukana toiminnassa silti voi olla partiosta yhteydessä lähimmäisenä halutessaan. Anna surijan itse päättää milloin ja minkä verran hän puhuu tapahtuneesta. Tuttujen rituaalien säilyttäminen on tärkeää ryhmässä ja koko yhteisössä. Rituaalien lomaan on hyvä antaa partiolaiselle tilaa ja aikaa ilmaista tunteitaan eri tavoin (piirtäminen, puhuminen, kynttilät, valokuvat..). Johtaja voi myös osaltaan olla selvittämässä mahdollisen jatkohoidon tarvetta (miten tapahtuman kokenut selviytyy, onko havaittavissa avun tarvetta..). Hautajaisiin osallistuminen, surunvalittelut ja muunlainen muistaminen tapahtuu aina oman harkinnan mukaan. Hautajaisiin liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella tarvittaessa. Hautajaisiin valmistauduttaessa on hyvä kertoa, mitä odottaa. Hautajaistilanteessa tulee varmistaa, että omainen tai muu saattaja koko ajan lähellä, mukana. Kuolemantapauksissa, kuten muissakin kriiseissä jälkipuinti tapahtuu aina partiolaisen ehdoilla. Lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö Lapseen tai nuoreen kohdistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäyttötilanteen tullessa ilmi on siihen reagoitava välittömästi. Tilanne pyritään selvittämään ja mahdolliset väärinkäsitykset tai juorut rajaamaan pois. Silloin kun väkivalta tapahtuu lapsen kotona, tehdään lastensuojeluviranomaisille ilmoitus. Toimiston työntekijän on helpompi tehdä ilmoitus viran puolesta kuin esimerkiksi lippukuntatoimijan. Ilmoituksen tekemistä ei kannata viivytellä eikä pelätä. Sosiaalityöntekijöiden tehtävä on arvioida avun tarve. Jos vapaaehtoisena luottamushenkilönä tai työntekijänä on vaikea arvioida, onko lapsesta herännyt huoli riittävää lastensuojeluilmoituksen tekemiseksi, voi asiaa kysellä yleisellä tasolla esimerkiksi oman kunnan sosiaalipäivystyksestä. Lapsen henkilöllisyyttä ei tällöin tarvitse paljastaa. Partiossa tapahtuneeseen väkivaltaan reagoidaan tekemällä rikosilmoitus tai tutkintapyyntö rikoksen 23