Surun ja kriisin kohtaaminen varhaiskasvatuksessa

Surun ja kriisin kohtaaminen varhaiskasvatuksessa Ylöjärven kaupunki, Varhaiskasvatus, 2010

Sisällysluettelo Johdanto 1. Mikä on kriisi? 3 2. Lapsen selviytymisen tukeminen ryhmässä... 3 2.1 Lapsi yksilönä.. 4 2.2 Lapsi ryhmässä.. 5 2.3 Valtakunnallisen kriisin käsittely lasten kanssa.. 6 3. Lapsen perheen kohtaaminen 7 4. Kriisi ja varhaiskasvatuksen työyhteisö 8 4.1 Kriisin käsittely työyhteisössä 8 4.2 Omasta jaksamisesta huolehtiminen 10 5. Leikin terapeuttinen merkitys.. 11 6. Luovien menetelmien käyttö 11 6.1 Kuvan tekeminen 12 6.2 Musiikin käyttö 13 6.3 Draaman käyttö 14 6.4 Luonnon merkitys.. 14 7. Akuutti kriisityö Ylöjärvellä 16 8. Oheiskirjallisuutta 8.1 Lasten kirjallisuus 17 8.2 Aikuisten kirjallisuus 19 8.3 Nettilinkkejä 21 Lähteet Julkaistu 8/2010 Päivitetty 1/2013 1

Johdanto Päiväkodin lapset, henkilökunta, lasten perheenjäsenet tai muut heille läheiset ihmiset voivat joutua äkilliseen onnettomuuteen tai muuhun uhkaavaan tilanteeseen joko päiväkodissa tai sen ulkopuolella tai heitä ja koko yhteisöä voi kohdata kuolema, sairaus tai jokin muu äkillinen kriisitilanne. Tämä kansio on tehty avuksi päivähoidon henkilöstölle surun tai kriisin hetkelle. Kansioon on kerätty tietoa lapsen, lapsiryhmän ja perheen kohtaamisesta akuutissa kriisitilanteessa, työyhteisöön liittyvistä toimista sekä erilaisten menetelmien ja kirjallisuuden hyödyntämisestä kriisin jälkeisessä työssä. Sivu 16 Akuutti kriisityö Ylöjärvellä on tehty kopioitavaksi päivähoidon ilmoitustaululle. Kansio on valmistunut Ylöjärven varhaiskasvatukseen kesällä 2010 ja sitä ovat olleet työstämässä psykologit Hellevi Asplund ja Jaana Roviola-Lehtonen, lastentarhanopettajat Reetta Hermiö, Mirjami Juntunen ja Marja-Leena Mäkikylä, lähihoitajat Jaana Mansikkamäki, Jane Ristilä ja Merja Tuomi, päivähoidon aluejohtaja Sisko Nevala sekä kiertävät erityislastentarhanopettajat Sari Listenmaa ja Terhi Niemenmaa(pj.). Kansion ovat kuvittaneet Jaakko Huotari 6v, Niilo Kurki 5v, Vilho Mäkelä 5v, Eemi Niemipelto 6v, ja Artturi Seppä 6v. Joutsen ui -Niilo 5v 2

1. Mikä on kriisi? Kriisillä tarkoitetaan tilannetta tai tapahtumaa, joka sisältää muutoksen tai käännekohdan ja tilanne ylittää yksilön tavanomaiset selviytymiskeinot. Tämä muutos käynnistää mielessä sopeutumistehtävän. Sopeutuminen edellyttää psyykkisten voimavarojen runsaan käyttöönoton, jotta vaativasta elämänmuutoksesta selviydyttäisiin. Voimavarojen käyttöönottoa ja sopeutumista muutokseen kutsutaan kriisiksi. Kriisejä ovat - Kehityskriisit, joita ovat mm. koulunaloitus, murrosikä, itsenäistyminen, ensimmäinen lapsi. - Elämänkriisit, joita ovat mm. uusi ihmissuhde, avioero, muutto. - Traumaattiset kriisit, joita ovat mm. liikenneonnettomuus, hukkuminen, tulipalo, äkillinen kuolema, itsemurha. Traumaattisille kriiseille on ominaista, että ne tulevat täysin yllättäen. Tilanne, johon joudutaan sopeutumaan, on jo tapahtunut eikä omalla päätöksenteolla voida mitenkään vaikuttaa tapahtuneeseen. Psyykkinen sopeutumisprosessi On tärkeä tietää, että kriisireaktiot ovat normaaleja reaktioita ylivoimaiseen tilanteeseen. 1. Shokkivaihe Ei voi olla totta. Shokkivaihe suojaa tiedolta, jota mieli ei kestä. Tällöin tunteet voivat puuttua kokonaan ja ihminen voi olla ulkoisesti hyvin rauhallinen. 2. Reaktiovaihe Mitä tapahtui. Reaktiovaiheessa tapahtuma siirtyy tietoisuuteen. Siirtymä shokkivaiheesta reaktiovaiheeseen tapahtuu vähitellen. Tällöin ihmisellä on halu löytää syyllinen, tunteet myllertävät ja ihminen kokee fyysisiä reaktioita. 3. Työstämisvaihe Miten tästä selviää?. Työstämisvaiheessa tapahtuneen käsittely kääntyy sisäänpäin ja ihminen alkaa kaivata yksinoloa. 4. Uudelleen suuntautumisen vaihe Elämä voittaa. Tässä vaiheessa on iällä suuri merkitys. Nuorten on helpompi suuntautua tulevaisuuteen. 2. Lapsen selviytymisen tukeminen ryhmässä Suru ja äkillinen kriisi herättävät monenlaisia tunteita, joiden odottamattomuus ja tiedostamisen vaikeus voivat yllättää. Tunteet voivat näyttäytyä ikävänä, syyllisyytenä, ahdistuksena, vihana tai hämmennyksenä. Tunteiden ilmaiseminen ja niistä aiheutuvan mahdollisen kivun kohtaaminen on tärkeää, koska se on tie parantumiseen. Torjuntavaiheessa myös lapsen käytös voi olla ristiriidassa tapahtumien kanssa ja lapsi voi vaikuttaa hyvinkin pärjäävältä. 3

Surevaa lasta auttavalta aikuiselta vaaditaan eläytymiskykyä ja lämpöä. Aikuisten tehtävänä on ymmärtää ja auttaa lasta. Lapsen tarpeiden kuuleminen ja niihin vastaaminen on tärkeää. Myös turvaa tuottavien satujen lukeminen saattaa olla hyväksi. Lapsen on tärkeä kokea, että hän saa jatkaa päivittäisiä rutiineja ja leikkejä tuttujen kavereiden ja aikuisten kanssa. Tavallisen, turvallisen arjen tarjoaminen on päivähoidon ensisijainen tehtävä lapsen kriisitilanteessa. Asioiden huomioimatta ja käsittelemättä jättäminen ja turhan pitkä odottelu ovat lapsen myönteistä kehitystä ja eheytymistä viivyttäviä, jopa estäviä tekijöitä. Päivähoito ja lapsen tukiverkosto voivat myös tarjota lapselle menetelmiä omien tunteidensa tiedostamiseen, purkamiseen ja käsittelyyn, kun lapsi on siihen itse valmis. 2.1 Lapsi yksilönä Päivähoidossa kuunnellaan ja tuetaan lasta kriisin hetkellä. On hyvä muistaa läheisyys, kosketukset ja halaukset sekä turvallisuuden tunteen luominen lapsen arkeen. Lapsen suruprosessi etenee parhaiten, kun hänen tarpeensa huomataan, hyväksytään ja hän saa tukea ja apua vaikean tapahtuman kohtaamisessa. Lapsi puhuu surustaan usein hyvin yksinkertaisilla lauseilla ja sanoilla. Lapsi pyrkii ymmärtämään tapahtunutta kysymyksillä ja keskusteluilla, hän voi kysyä samaakin asiaa toistuvasti. Lapsi ikään kuin rakentaa pirstoutuneen maailmansa palapeliä uudelleen ja joutuu kokeilemaan paloja useampaan kertaan. Kysymyksillä ja leikillä hän rakentaa uudelleen turvallisuutta. Joskus lapset puhuvat paremmin vieraalle ihmiselle. Vanhemmilla ei välttämättä ole omassa surussaan enää voimavaroja lapsen huomioimiseen. Lapsi tarvitsee turvallisuuden palauttamista, faktatietoja ja asian työstämiskeinoja. Lapsen tulee antaa surra rauhassa ja hänelle tulee kertoa, että tästä selvitään. Lapsen ajattelua leimaa lyhytjännitteisyys, konkreettisuus ja itsekeskeisyys. Lapsi syyllistää helposti itsensä, minkä vuoksi onkin tärkeää keskustella siitä, ettei hän ole aiheuttanut kriisitilannetta. Päivähoidon toiminnassa ja lapsen arjessa huomioidaan käyttäytymiseen liittyvät selkeät muutokset ja tarvittaessa otetaan huomioon myös lasten erilaiset reagointitavat. Osa lapsista reagoi uusiin tilanteisiin vetäytymällä, varautuneisuudella tai tilanteiden välttämisellä, osa taas levottomuudella ja häiritsevällä käyttäytymisellä. Eri-ikäisten lasten reagointitapoja kriiseihin Pienet, 0-2- vuotiaat lapset ovat usein joko unettomia tai uneliaita. He säikähtelevät herkästi ja ovat vetäytyviä ja itkuisia. Pienet lapset takertuvat helposti hoitavaan henkilöön ja jopa vieraaseen aikuiseen. Lisäksi heidän kehityksensä saattaa taantua nuoremman lapsen tasolle. Leikki-ikäiset, 3 6- vuotiaat lapset kertaavat kriisitapahtumaa toistuvasti kyselemällä ja leikkimällä. He saattavat kokea ahdistuneisuutta ja pelätä yksinoloa ja pimeää. He saattavat reagoida kriisiin myös välinpitämättömyydellä, uni- ja syömishäiriöillä, erilaisilla 4

fyysisillä oireilla, ylivilkkaudella sekä hallinnan tarpeella. Myös heidän kehityksensä saattaa taantua nuoremman lapsen tasolle. Kouluikäiset, 7-12-vuotiaat lapset kertaavat tapahtunutta myös puheissa ja leikeissä. He kokevat myös ahdistuneisuutta ja erilaisia pelkotiloja. He pelkäävät uutta järkyttävää tapahtumaa. Oppimisessa heillä on usein keskittymisen vaikeuksia ja suorituskyvyn laskua tai he vaipuvat omiin ajatuksiin. He saattavat reagoida tilanteeseen myös kastelemalla tai tuhrimalla. Lapset saattavat myös ottaa liikaa vastuuta onnettomuudesta tai läheisistä. 2.2 Lapsi ryhmässä Kriisin ja surun kohdatessa lasta/lapsia, päivähoidossa on tärkeää käsitellä asiaa ja sen nostattamia tunteita välittömästi lapsiryhmässä. Lasten esille nostamiin kysymyksiin olisi hyvä vastata rehellisesti ja avoimesti sekä puhua asioista oikeilla nimillä. Tavallinen arki ja rutiinit auttavat lapsia sopeutumaan ja selviytymään. Päivähoidossa apua tulee tarjota lasten kehitystaso huomioiden. Arjessa lapselle pitää pyrkiä tarjoamaan turvalliset ja läheiset ihmissuhteet. Päivähoidon toimintaa tulee järjestää tehostetusti pienryhmissä, jossa aikuisen ajan antaminen lapsille turvataan. Isommilla lapsilla kannattaa huomioida kavereiden merkitys ja hyväksyntä. Apuna ryhmässä voidaan käyttää kirjojen avulla keskustelua (kts. kirjallisuusluettelo). Päivähoidossa voidaan tarjota myös luovia ja toiminnallisia menetelmiä lapsen persoonasta riippuen. Näistä menetelmistä lisää kappaleessa 6. Tilanteessa, jossa lapsi ei leiki, on alakuloinen, vetäytyvä ja suhteet kavereihin tai läheisiin aikuisiin kaventuvat, perhe tai päivähoito voi hakea tukea kaupungin perhekeskuksesta. Surulaatikko Kriisitilanteiden käsittelyä varten päiväkodeissa olisi hyvä olla valmiina Surulaatikko. Esimerkiksi kuoleman kohdatessa voidaan järjestää muistohetki, jossa surulaatikon sisältöä käytetään suunnittelussa ja toteutuksessa apuna. Myös vanhemmat ja lapset voidaan ottaa mukaan suunnittelemaan muistohetkeä. Surulaatikon konkreettiset ja symboliset esineet auttavat lasta jäsentämään ajatuksiaan ja tunteitaan. Surulaatikko antaa myös mahdollisuuden kanavoida lasten energiaa ja luovuutta ilmaisemaan surua konkreettisesti. Surulaatikkoa käytettäessä on hyvä huomioida lasten erilaiset kulttuuritaustat ja elämänkatsomus. Laatikkoon voi jokainen koota itselle tärkeitä asioita, esim.: valokuvakehys kynttilöitä ja kynttilänjalka valkoinen liina lohduttavaa musiikkia (klassista/ laulettua) kukkamaljakko enkeli risti 5

lohduttavaa tekstiä surua käsitteleviä kirjoja kortteja, kyniä, paperia Musta pilvi meni joutsenen yli - Eemi 6v 2.3 Valtakunnallisen kriisin käsittely lasten kanssa Keskustelu kannattaa aloittaa lapsia kuuntelemalla. Keskustelun voi aloittaa esim. Katsoitteko televisiota, mitä olette jutelleet kotona? (tapahtumien läpikäyminen) Mitä ajattelette tilanteesta, miltä se tuntuu? (tunteet ja tapa ymmärtää asia) Lapset kertovat usein innostuneesti, kokien tilanteen jopa jännittävänä. Tilanteessa ei kannata lapsia moralisoida, vaan sanoa esim.: Niin, tehän leikitte paljon pyssyleikkejä ja näette televisiosta ampumista, tämä ei ollutkaan leikkiä vaan totta ja todella surullista. Joku lapsista voi kertoa omakohtaisesti koettua, mihin voi vastata: Pekka tietää, miltä siellä koulussa nyt tuntuu. Jossain vaiheessa aikuisen on hyvä kertoa rauhallisesti lapsen iän huomioon ottaen, mitä on tapahtunut. Näin lasta autetaan saamaan mielikuvista järkeenkäyvä kokonaisuus. Tapahtumien kulku tulee esittää rauhallisesti, ilman kauhistelua ja syyttelyä. Surua ei tarvitse peitellä ja sen voi myös kertoa lapsille. Osa lapsista ei välttämättä tiedä asiasta vielä mitään. Näille lapsille on tärkeää, että aikuinen kertoo tapahtumat yksinkertaisesti ilman pelon ja ahdistuksen latausta. Lasten kysymyksiin tulee vastata rehellisesti ottaen huomioon lasten iän ja kehitystason. Lapsille voi myös sanoa, että en tiedä tai asiaa ei tiedetä vielä, mutta kerron kun asiasta tiedetään. Keskustelu on hyvä päättää johonkin tuttuun leikkiin, joka luo myönteisen ja tutun tunteen. Näin vahvistetaan turvallisuuden tunnetta; meillä on hyvä olla yhdessä ja me pidämme toisistamme huolta. Tätä voi jatkaa pidemmän aikaa, niin kauan kuin kriisitapahtumat elävät lasten mielissä. On hyvä seurata, mitä lasten leikeissä tapahtuu. Jos kriisitapahtumat alkavat unohtua muiden asioiden alle, ei niitä tule nostaa keinotekoisesti esille. Jos joku lapsista tuntuu juuttuvan 6

tapahtuneeseen, tulisi asiasta keskustella lapsen vanhempien kanssa ja miettiä lapsen tuen tarvetta. 3. Lapsen perheen kohtaaminen Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen reagoi kriisitilanteessa itselleen luonteenomaisella tavalla. Kriisitilanteessa herää monenlaisia tunteita. Toiset ihmiset pystyvät ilmaisemaan tunteita ulospäin, toiset patoavat niitä sisälleen. Tämän vuoksi vanhemman kohtaaminen kriisin hetkellä vaatii ammattilaiselta paljon; herkkyyttä aistia toisen tunnetiloja ja kykyä ottaa ne huomioon sekä vahvuutta säilyttää ammatillinen suhtautuminen kaikkien tunteiden keskellä. Jokaisen kannattaa harjoitella mielikuvin vanhemman kohtaamista kriisitilanteissa. Tämä auttaa omien tunteiden hallintaa sekä helpottaa sopivien sanojen löytymistä. Vilpittömyys ja aito välittäminen ovat tärkeitä, mutta sanavalinnat ovat myös erittäin merkityksellisiä. Useat muistavat vuosien kuluttua, mitä heille on sanottu ja miten. Mieti mitä sanot: Vältä näitä: - joskus voi tahtomattaan loukata toista - jos et keksi mitään sanottavaa, voit olla hiljaa(kosketus, halaus tai silitys riittää, toisen ihmisen läsnäolo on tärkeää) - voit sanoa, että olet häntä/heitä varten ja kuuntelet tarvittaessa, mutta silloin sinun pitää myös tarkoittaa, mitä sanot ja olla käytettävissä tarvittaessa - tunteiden vähättely - minä tiedän, miltä sinusta tuntuu (jokaisen ihmisen suru on yksilöllinen) - voivottelu, paniikin lietsominen - älä yritä lohduttaa sanomalla, että aika parantaa haavat tms. Valmius kohdata perheitä kriisin hetkellä kuuluu meidän jokaisen työhön. Kriisin kohdatessa perhettä henkilökunnan tehtävä on hienovaraisesti auttaa ja tukea koko perhettä. Tällöin on tärkeää ottaa huomioon perheiden erilaiset kulttuurit sekä tukiverkosto tai sen puuttuminen. Jos päivähoidolle on mahdollista, tulee varata rauhallinen aika ja paikka perheen kanssa keskustelulle. Tarvittaessa päivähoito voi auttaa perhettä hakeutumaan tukipalveluiden piiriin (kts. kpl 7). Joskus perheen ensireaktio voi olla asian kieltäminen ja avun torjuminen. Itse ei välttämättä huomaa olevansa romahtamaisillaan. Silloin on tärkeää ottaa asia uudelleen puheeksi hienovaraisesti, mutta sinnikkäästi. Perheen kanssa on hyvä sopia, mitä ja miten paljon asiasta voi puhua lapsiryhmän kanssa. Perheeltä kannattaa myös kysyä, miten he ovat asiasta puhuneet lapsen kanssa. Puhuttaessa asiasta lapsen kanssa käytetään samaa tapaa ja sanoja kuin perhe. 7

4. Kriisi ja varhaiskasvatuksen työyhteisö Valtakunnallisessa kriisissä tai kriisin sattuessa varhaiskasvatuksessa vastuuhenkilönä on päivähoidon johtaja, päiväkodeissa päiväkodinjohtaja ja perhepäivähoidossa päivähoidon aluejohtaja. Jos johtaja on estynyt, tulee vastuu delegoida selvästi toiselle työntekijälle. Päiväkodissa päiväkodinjohtaja tekee tilannearvion ja antaa selkeät toimintaohjeet henkilöstölle. Toimintaohjeita kriisi- ja hätätilanteista löytyy yksikön omista turvallisuussuunnitelmista. Päivähoidon johdolla on tiedotusvastuu median ja muiden tahojen yhteydenottoihin. Johdon tulee antaa asiallista informaatiota tietosuojan rajoitukset ja oikeusturvakysymykset huomioiden. Päiväkodissa johtaja järjestää tarvittaessa neuvottelun, jossa sovitaan toimintalinjoista, vastuista ja työnjaosta. Neuvottelussa kartoitetaan kokemukset ja arvioidaan voimavarat sekä kootaan tarvittavat lasten tiedot. Käsittelyssä huomioidaan myös kriisin tapahtuman aikana poissa olevat lapset sekä sovitaan, miten asiasta tiedotetaan yleisesti sekä perheille. Tiedotuksessa huomioidaan sekä lasten suojaaminen että sovitaan, millaisia yhteisiä tilaisuuksia järjestetään kriisiin liittyen ja jaetaan vastuualueet tilaisuuksissa. Kriisin jälkipuinnissa päiväkodissa johtaja neuvottelee yhteistyökumppaneiden (esim. päivähoidon johto, perhekeskus, muut yksiköt) kanssa ja sopii toimintalinjoista, vastuista ja työnjaosta. Yhdessä sovitaan, millaista tukea yksikkö voi kriisitilanteessa saada ja miten ulkopuolista tukea tarvitsevat lapset, perheet ja henkilökunta ohjataan tuen piiriin. Mikäli lapsia, heidän perheitään tai henkilöstöä on edelleen vaarassa tai kadoksissa, voidaan perustaa kriisiryhmä koordinoimaan toimenpiteitä. 4.1 Kriisin käsittely työyhteisössä Toisen ihmisen vaikeuksien ja kärsimyksen jakaminen synnyttää vastaanottajassa myötätuntoa. Vastaanottaja tunnistaa surun, ahdistuksen ja levottomuuden itsessään. Myötätuntoisia ajatuksia ja tunteita syntyy, koska kuulija kokee asiat mielikuviensa avulla ainakin hetkellisesti, kuin olisi itse ne kohdannut. On luonnollista, että toisen kärsimyksen aito, empaattinen kohtaaminen verottaa voimia ja synnyttää emotionaalista rasitusta. Myötätuntouupuminen on seurausta toistuvasta toisen ihmisen kärsimyksen jakamisesta tai todistamisesta. Se on psykofyysinen jännittyneisyyden tila, jossa kohdatut kertomukset täyttävät työntekijän tietoista ja alitajuista mieltä. Myötätuntouupumiselle ovat tyypillisiä mm. fyysiset stressioireet, sisäinen turtuneisuus, ylireagointi, kyynisyys, eristyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen, mikä voi ilmetä esim. kyvyttömyyden ja toivottomuuden tunteina. Myötätuntouupumista voidaan ehkäistä työyhteisössä avoimella jakamisella, työntekijöiden kokemusten kuulemisella ja kunnioittamisella. 8

Kriisien purkamisessa keskeisintä on siis puhuminen ja sen myötä tunnetilojen vähittäinen tasapainottuminen. Kun kysymys on ammatin ja työtilanteiden tuottamista reaktioista, purku on syytä hoitaa ensisijaisesti ammattilaisten piirissä ammattilaisten menetelmin. Lähtökohtana on, ettei kaikkia päivän kokemuksia tarvitse pitää sisällään ja viedä kotiin perheen kanssa jaettavaksi, vaan että suurin osa voidaan jakaa työtovereiden kesken ja jättää työpaikalle. Pyritään siis turvaamaan, ettei työn synnyttämä erityisrasitus valu kotiin. Hoitamaton kriisitilanne voi jättää työntekijät yksin stressioireiden kanssa, mikä altistaa työn uuvuttaville vaikutuksille ja näkyy usein myös huonona työilmapiirinä ja lisääntyneinä poissaoloina. Kriisin käsittelyn keskeisiä periaatteita Heti tilanteen jälkeen Kriittisen työtilanteen jälkeen on hyvä järjestää työryhmän/työyhteisön sisäinen kollegiaalinen purkukeskustelu, jonka puheenjohtajana voi toimia esim. yksikön esimies. Purkukeskustelu on lyhyt, kestoltaan noin 20-45 minuuttia. Se voidaan käydä ennen kotiin lähtöä jo samana päivänä kuin kriittinen tilanne on ollut. Kaikkien osallistuminen tärkeää Työntekijöiden edellytetään osallistuvan tukitoimiin. Pitkä kokemus ja tilanteiden tuttuus eivät kokonaan suojaa kokenuttakaan työntekijää stressitilalta, vaikka saattaakin antaa välineitä sen käsittelyyn. Kokeneet voivat purkutilanteessa auttaa nuorempia ja keskusteluissa löytyy yhteisiä toimintatapoja tulevia tilanteita varten. Defusing eli purkukokous Defusing on asian purkamista, vaarattomaksi tekemistä ja tilanteen aiheuttamien haittojen lievittämistä. Se on ryhmäprosessi, jossa asianosaiset eli työntekijät itse purkavat kokemuksiaan psyykkisesti kuormittavasta työtilanteesta. Psykologisen purkukokouksen tarkoitus on palauttaa työkyky mahdollisemmin nopeasti. Se tapahtuu purkamalla järjestelmällisesti ja keskitetysti järkyttävän tilanteen aiheuttamat päällimmäiset tuntemukset, jotka joka tapauksessa purkautuisivat, mutta yleensä tehottomammin ja vieden enemmän työaikaa. Tavoitteena on työntekijöiden kokemusten ja mielikuvien normalisointi, rauhoittuminen ja paluu työrutiineihin ja omaan arkielämään. Tärkeä tavoite on myös sosiaalisen verkoston vahvistuminen sekä tuen antaminen ja vastaanottaminen. Eristäytyminen vähenee, kun työntekijät huomaavat reaktioidensa ja kokemustensa samankaltaisuuden. Työyhteisössä olennaista on myös se, että koko yhteisö saa tarkoituksenmukaista, asiallista tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Istunnon vaiheet Purkukokous etenee vaiheittain. Se alkaa johdantovaiheella, jossa kerrotaan, miksi kokous on järjestetty sekä mitä on tapahtunut. Läsnäolijoilla on vaitiolovelvollisuus istunnossa puhutuista asioista. Keskusteluvaiheessa käydään läpi itse traumaattinen tapahtuma. Olennaisia kysymyksiä ovat: mitä itse asiassa tapahtui, mitä kukin osanottaja teki, näki, kuuli ja koki. Syyllisyyden tunteet ja vastuukysymykset nousevat monesti näissä tilanteissa esiin. Informaatiovaiheessa kerrotaan, miten tilanne tai tapahtuma jatkui sekä miten uhrit voivat. Tässä vaiheessa voidaan antaa myös laajempaa taustaa tapahtuneelle. 9

Työntekijän jaksamisen kannalta on tärkeää, että koko organisaatiossa ja yksittäisen työntekijän mielessä on selkeänä ja sovittuna, miten erilaisissa kriisitilanteissa yhteisössä toimitaan. Vankka perustieto kriiseistä ja niiden käsittelystä vapauttaa työntekijän rauhallisuuteen ja pelottomaan lähestymiseen. 4.3 Omasta jaksamisesta huolehtiminen Lähtökohtana on tiedostaa, että ihmisten parissa tehtävä työ, erityisesti kriisien kohtaaminen työssä, vaikuttaa työntekijään. Toisinaan tilanteet kytkeytyvät myös omaan elämään tai omiin aikaisempiin elämäntilanteisiin. Tavoitteena on oppia tunnistamaan, mitä minussa tapahtuu, miten reagoin emotionaalisesti kuormittavan tilanteen jälkeen. On hyvä tunnustella myös omaa kehoaan, missä päin kehoa kuorma tuntuu, minkälaisina kehollisina tuntemuksina kokemani raskaat asiat minussa edelleen elävät. Mikäli emotionaalista kuormaa ei ole riittävästi purettu, osa kuormituksesta jää päälle kuluttamaan voimia. Voimia vieneen työtilanteen jälkeen työntekijän on hyvä kiinnittää erityistä huomioita myös oman kuormituksensa purkuun ja palautumiseensa työpäivän/viikon jälkeen. On hyvä löytää itselleen sopivat ja toimivat keinot irrottautua työtilanteen tuomasta rasituksesta. Kuormittavan työtilanteen jälkeen hoivaavat ja rauhoittavat keinot auttavat niin kehon kuin mielenkin tasapainottumista. Näitä voivat olla esim. musiikin kuuntelu tai soittaminen, oma mieluisa harrastus, lukeminen, elokuvat, rasitukseltaan sopiva liikunta, sauna, hieronta, itsensä hemmottelu, luonnosta nauttiminen. Emotionaalisesta rasituksesta toipumisessa auttaa tekeminen, joka nostattaa mielihyvän, turvallisuuden, ilon, toiveikkuuden tunteita esiin. Erilaisten elvyttävien mielikuvien käyttämistä niin fyysisen kuin psyykkisenkin jännittyneisyyden tasaamiseksi voi tietoisesti opetella. Mielikuvissa voi luoda itselleen esimerkiksi miellyttävän, rauhaisan turvapaikan, jossa olo tuntuu rentoutuneelta, turvalliselta ja levolliselta. Joskus on paikallaan huolellisempi, tietoisempi palautuminen, johon on syytä varata aikaa ja rauhalliset puitteet. Tärkeitä elementtejä tässä ovat pysähtyminen, kunnollinen lepo sekä tilanteen läpikäyminen ja tunteiden kohtaaminen. Tällöin on kysymys purkavasta palautumisesta. 10

Kummitukset, dinosaurus ja avaruusolioita. Vilho 5v. 5. Leikin terapeuttinen merkitys Hyvinvoiva lapsi leikkii. Täysipainoisessa elämässä leikin lumolla on sijansa. Leikki pitää otteessaan, parantaa ja antaa toivoa. Leikki on toimintaa, jota toteutetaan kuvitellussa tilanteessa. Leikki heijastaa lapsen kehitystä ja vaikuttaa kehitykseen kokonaisvaltaisesti. Kuvitteellisuus on leikissä tärkeää. Vapaassa leikissä kehittyy aivojen mahdollisuuspilvi ja mielikuvituksesta tehdään todellisuutta. Mielikuvitus vapauttaa ajan ja paikan rajoituksista. Leikki on prosessi, jossa henkiset kyvyt kehittyvät. Jos lapsilta kiellettäisiin leikki, he leikkisivät salaa. Lapsi on lapsi surunkin keskellä. Lapsella ei ole oikeaa tapaa surra. Lapsi elää tässä ja nyt hetkessä, mutta aikuisten on oltava valppaina lapsen viesteille ja tarpeille. Joskus hän ei halua puhua huolistaan lainkaan. Lasta ei saa painostaa puhumaan, vaan on etsittävä tarpeen mukaan muita keinoja. Leikki ruokkii lapsen psyykeä. Leikki ja taide tarjoavat ilmaisuväylän niille mielen alueille, mihin sanat eivät ulotu. Psyykkinen parantuminen ja eheytyminen tapahtuvat sanattomassa mielen ensijärjestelmässä, kuvallisen ajattelun alueella. Mielen seuraavalla tasolla on kielellinen ajattelu. Ensitasoa voisi kuva abstraktilla kuvalla, jossa odottamattomat mielleyhtymät ja tunnelmat yhdistyvät, seuraava taso on siihen verrattuna loogista kielellistä kerrontaa. Leikin avulla lapsi voi työstää kokemaansa. Leikkiessä lapsi ilmaisee niitä tunteita ja ajatuksia, joiden ilmaiseminen suoraan saattaa olla mahdotonta. Vanhemmat ja muut aikuiset voivat innostaa lasta vaikean asiaan käsittelyyn luomalla tilanteita, joissa lapsi voi leikkimällä tai muulla luovalla tavalla ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan. Lapsella voi olla syyllisyyden tunteita, koska lapsen ajattelu on maagista. Silloin lapsi voi kuvitella aiheuttaneensa tapahtuneen omilla ajatuksillaan tai toiminnallaan. Pienen lapsen, vielä esikouluikäisenkin, on vaikeaa ilmaista tunteitaan sanoilla. Leikki on eräänlainen vapaakaupunki, jossa lapsi voi ottaa esille järkyttävän kokemuksen osia ja liittää ne uudelleen yhteen. Tämän lapset voivat tehdä todellisuudesta riippumatta. Leikissä he voivat käsitellä menetystä ja vähentää jännitystä antamalla tapahtuneelle onnellisen tai vaihtoehtoisen lopun. Leikki voi auttaa lasta saamaan paremman otteen tapahtumasta ja helpottaa avuttomuuden tunnetta, koska hän saa leikin avulla tilanteen hallintaansa jälkikäteen. 11

Kaiken kaikkiaan omaehtoinen leikki on ikkuna lapsen sisäiseen maailmaan. Leikki on lapsen luonnollinen itseilmaisun väline. Leikki, sadut, mielikuvat, mielikuvitus, käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja muu luova toiminta ruokkivat lapsen aivoja ja vahvistavat lapsen psyykeä. 6. Luovien menetelmien käyttö Luovat menetelmät, kuten itsensä ilmaiseminen kuvan, musiikin, liikkeen, draaman ja leikin avulla antavat mahdollisuuden oman itsen eheyttämiseen ja voimaannuttamiseen. Luovien, toiminnallisten menetelmien avulla voidaan ilmaista tunteita, joita ei voida selittää sanoilla ja joiden olemassaoloa ei välttämättä ole aiemmin tiedostanut. Tunteiden tullessa tietoisiksi mahdollistuu niiden nimeäminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja työstäminen. Luovat menetelmät auttavat jännityksen lievittämisessä ja tarjoavat väylän tiedostaa, purkaa ja koota tapahtumien herättämiä ajatuksia ja tunteita. On tärkeää, että kukin sureva ja kriisin kohdannut valitsee sellaiset selviytymiskeinot, jotka ovat itselle sopivia. On hyvä huomata, että luovat ja toiminnalliset menetelmät eivät ole terapiaa, mutta niitä voidaan käyttää terapeuttisesti. Luovan menetelmän päämääränä ei ole tuottaa jotain esitettävää tai esiteltävää toisille. Kummitustalo ja musta sade Artturi 6v 6.1 Kuvan tekeminen Voimaannuttavassa kuvan tekemisessä aktivoidaan lapsen omat sisäiset voimavarat taiteellisen toiminnan, kuten maalaamisen, piirtämisen tai muovailun avulla. Kuvan tekeminen on kanava itseilmaisuun, lapsi voi ilman puhetta olla vuorovaikutuksessa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Kuvan tekeminen toimii keinona itsetuntemuksen ja omanarvontunteen lisäämiseen. Lapsi voi muuttaa omat sisäiset tunteensa, ajatuksensa ja ristiriitansa taiteen symboliseen muotoon ja 12

läpityöskennellä niitä kuvan avulla. Aikuisen rooliin kuuluu tukea lasta kohtaamaan turvallisesti ajatukset, joita tämän on vaikea sanallisesti käsitellä tai joita ei ole ennen tiedostanut ajattelevansa. Kuvallisen työskentelyn aikana aikuinen seuraa prosessin etenemistä. Lopuksi kuvasta keskustellaan, jos lapsi niin haluaa. Lapsen oma tulkinta on aina ensisijainen. Aikuinen kannattelee prosessia koko ajan ja luo luottamuksen siihen, että tunteet saavat tulla ja niiden tunteminen on hyväksyttävää. Ryhmien kokoamisessa tulee huomioida, että ryhmä on riittävän pieni, iästä riippuen 4-6 lasta. Ryhmille on hyvä järjestää rauhallinen tila. Turvallisuutta ja luottamusta lisää, jos lapsiryhmä ja ohjaava aikuinen ovat aina samat. Kuvaa tehtäessä on hyvä huomioida Tärkeää on yhteenkuuluvuuden tunne ja mahdollisuus tehdä kuvaa turvallisessa ja vapaassa ilmapiirissä. Kuvatyöskentelyn ja kuvien katselun aikana voidaan kokea intensiivisiä tunteita. Samalla traumaattinen kokemus voi tulla ulkoistetuksi, vaikka sitä ei sanallistettaisi lainkaan. Kuva toimii tilanteessa sekä puhdistautumisrituaalina että etäännyttämisen mahdollistavana tekijänä. Prosessi ja kuva tulevat vastaanotetuiksi ohjaavan aikuisen ja ryhmän empaattisin silmin. Muistojen, kokemusten ja tunteiden tuleminen nähdyksi ja vastaanotetuiksi kuvan tekemisen kautta ovat kokemusta korjaavia ja hoitavia menetelmiä. On tärkeää, että aikuinen on läsnä lasten keskustellessa ryhmässä spontaanisti. Keskusteluita on hyvä kirjata muistiin kuvallisen työskentelyn jälkeen. Tärkeää on huomioida myös nonverbaali viestintä ja lapsen käyttäytyminen kuvaa tehdessä. Aikuisen rooliin kuuluu pitää ryhmässä rajat, taata turvallisuus ja työskentelyrauha. Lapset virittäytyvät ja motivoituvat paremmin, jos siirtyminen itse tekemiseen tapahtuu jonkun samanlaisena toistuvan aloitusrituaalin avulla. Aihetta kuvan tekemiseen ei yleensä anneta. Kuvan tekemisessä lapsi saa valita mieleisensä työskentelyvälineet. Aikuisen on hyvä varata esille erikokoisia ja värisiä papereita, siveltimiä, värejä ja väriliituja monipuolisesti. Lapsi voi työstää värejä myös käsin sekä muovailla savea tai muovailuvahaa. Kuvan tekeminen voidaan saattaa loppuun loppupiirin avulla. Tehdyt kuvat ovat siinä näytteillä. Lapsi saa halutessaan kertoa omasta työstään ja hänellä on mahdollisuus kommentoida rakentavasti myös muiden kuvia. 6.2 Musiikin käyttö Musiikki herättää ajatuksia ja käynnistää tiedostamisen. Musiikki antaa tilaa omille tuntemuksille ja tunteille, myös esiin nouseville muistoille ja ajatuksille. Musiikki vie luovaan prosessiin, joka ulottuu ydinkokemuksiin asti. Ydinkokemuksena ymmärretään lapsen esikielellinen, kokonaisvaltainen ja aistimuksellinen maailma. Musiikillinen toiminta aktivoi sekä kehoa että mieltä, koska se menee sanojen ohi ja alle. Musiikillisten menetelmien harjoittamiseen ei tarvita musikaalisuutta tai laulunlahjoja. Musiikilliset kokemukset heijastavat ja luovat minuutta. 13

Musiikki kuulostaa siltä, miltä itsestä tuntuu. Sen saa itsen ulkopuolelle, se lohduttaa ja on kaveri. Toisaalta musiikki voi edustaa myös sellaisia puolia itsestä, jotka ahdistavat, se voi räyhätä puolesta. Musiikkia käytettäessä on hyvä huomioida Lasten kanssa kannattaa käyttää monipuolisesti musiikkia; klassista musiikkia, lastenlauluja ja kansanlauluja. Soittimista käyvät erilaiset rytmisoittimet, rummut, kitara, piano ja kehonsoittimet. Lasten kanssa lauletaan myös erilaisia lauluja; keho- ja tapahtumalaulut, tilannelaulut ja sisällölliset laulut. Laulujen teemoja käytetään keskustelujen aikaansaamiseksi. Muina menetelminä voivat olla mm. oma-aloitteinen laulun keksiminen, laulun keksiminen kuvasta tai musiikkiin, tarinan kertominen laulujen avulla, laulun keksiminen käsinukeilla tai musiikkimaalauksesta kertominen. Lisäksi tarinasäveltämisessä lapsi voi tuottaa kuvista tarinan ja keksiä oman äänimaailman. Musiikki voidaan keksiä myös valmiiseen tarinaan. Aikuisen rauhallisen melodian laulaminen lapselle rauhoittaa ja luo turvallisuutta. Työskentelyn aikana nonverbaalin viestinnän huomioiminen on tärkeää. Aikuinen havainnoi lapsen asentoja, ilmeitä, eleitä ja instrumenttien käsittelytapoja sekä pienryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta. On hyvä huomioida musiikissa myös rytmi, tempo ja dynamiikka. Improvisointia voi hyödyntää sekä lapsen itsensä tekemänä että ohjaajan ja lapsen yhdessä tekemänä. 6.3 Draaman käyttö Draamallisessa ilmaisussa ei näytellä eikä valmisteta esitystä muiden nähtäväksi. Luovaa liikettä voi harjoittaa jokainen, ikään, kokoon ja tanssillisiin taipumuksiin katsomatta. Draamallisiin menetelmiin kuuluvat erilaiset rooliharjoitukset, leikilliset tehtävät sekä erilaisten tunteiden ja tilanteiden dramatisointi. Luova toiminta voi olla selvästi fyysistä ja siten vapauttavaa luova liikunta auttaa käpertynyttä sekä tukossa olevaa. Flow-virtauksen kokeminen on uppoutumista mukavaan ja luovaan tekemiseen, flow on hyvin terapeuttinen kokemus ja voi olla avuksi myös surussa. Draamaan liitetään asioiden ja ilmiöiden tutkimista, liikettä, piirtämistä, maalaamista ja musiikkia. Niitä on helppo koostaa itse erilaisten teemojen alle. Lähtökohtana voi olla satu, runo, musiikki, tilateos, askartelu tai jotain luonnosta kerättävää ja työstettävää materiaalia. 6.4 Luonnon merkitys Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi. Luonnonympäristöillä on voimakas elvyttävä vaikutus. Elpymisen neljä elementtiä ovat lumoutuminen, arjesta irtautuminen sekä jatkuvuuden ja yhteensopivuuden kokemukset. Luontoyhteysharjoitukset opastavat uuteen tai oikeammin sanottuna ikivanhaan luontosuhteeseen. Luontoon liittyvillä menetelmillä pyritään ihmisen ja luonnon yhteyden palauttamiseen ja vahvistamiseen emotionaalisena kokemuksena. Harjoitusten on sanottu kehittävän luovuutta ja kehotuntemusta, avaavan tunteita sekä parantavan sosiaalista vuorovaikutusta. 14

Hyväksi havaittuja luontoharjoituksia: Hiljainen polku yhdessä ryhmäläisten kanssa kulkien. Maataideteoksen tekeminen yhteisen polun varrelle jokaisella itse valitsema paikkansa. Jokaisella myös vapaus tehdä siihen itselle tärkeitä asioita sekä lopuksi koko ryhmä kulkee polun läpi jokainen esittelee halutessaan oman paikkansa. Mielipaikkaharjoituksia: Anna jalkojesi viedä. Jokin paikka tai luonnonelementti kutsuu luoksensa. Voit pysähtyä tai olla liikkeessä. On tärkeää seurata omia tuntemuksia ei tarvitse osata analysoida tai tietää. Jokainen saa olla paikassaan niin kauan kuin tuntuu tarpeelliselta ja kertoa tuntemuksistaan muille, jos haluaa. Toisetkin saavat kokeilla halutessaan toisten paikoissa olemista. Valokuva omasta mielipaikasta on hyvä keino säilyttää tunnelma itselle hyvää tekevästä paikasta. Luontomateriaalin avulla voi palauttaa myöhemmin mieleen mielipaikassa koetut tunnelmat. Etsi puu, joka kutsuu. Kun puu on löytynyt, tutustu siihen ja ole hiljaisessa vuorovaikutuksessa sen kanssa. Vahvista omaa voimaasi etsimällä jokin vahvistava asia luonnosta. o Se voi olla esim. kivi tai jotain muuta luonnosta löytyvää. Vaarijoutsen ja pikkujoutsen Jaakko 6v Pyri olemaan avoin ja rohkea anna itsellesi aikaa. Jokainen tekee ammatillisesti omalla persoonallaan työtään. Jokaisella on mahdollisuus reflektoida ja kehittää ammattitaitoaan eteenpäin. Omat hyvät kokemukset antavat rohkeutta. Työyhteisön tuki auttaa. Taakka on helpompi kantaa, kun sen jakaa 15

7. Akuutti kriisityö Ylöjärvellä Ylöjärvellä on toiminut vuodesta 1996 alkaen kriisitukiryhmä. Sen tehtävänä on antaa henkistä ensiapua henkilöille, jotka ovat kokeneet äkillisen menetyksen, järkytyksen, onnettomuuden tai läheltä piti -tilanteen. Vaikeat onnettomuudet, itsemurhat, läheisen odottamaton kuolema ja vakavat sairastumiset jättävät jälkensä ihmisiin, joita tapaus on koskettanut. Kriisiapu on tehokkainta 24-72 tunnin kuluttua tapahtumista. Jälkipuinti-istunnot järjestetään tapauskohtaisesti terveyskeskuksen tai seurakunnan tiloissa. Yhteydenotot kriisitukiryhmään tapahtuvat ottamalla yhteys terveyskeskuksen omaan palvelupiiriin Itäinen palvelupiiri puh. (03) 565 28200 Kirkonseudun palvelupiiri puh. (03) 565 28100 Läntinen palvelupiiri puh. (03) 565 28300 Iltaisin ja viikonloppuisin puh. (03) 565 28000 (Kriisitukiryhmän matkapuhelimen päivystysnumero annetaan vain viranomaiskäyttöön) 16

Muut yhteydenotot Ylöjärven kriisitukiryhmään: Kriisitukiryhmän toiminnasta vastaava työntekijä Psykologi Jaana Roviola-Lehtonen, puh. 03-565 28156. 8. Oheiskirjallisuutta 8.1 Lasten kirjallisuus Kuolema, suru Bourguignon, L. 2005. Vanha elefantti. - elefantti kuolee vanhuuttaan, kertoo ystävyydestä ja kuinka läheisen kuolema pelottaa eikä sitä halua myöntää. Durant, A. 2004. Aina ja ikuisesti. - tarina kertoo ketun kuolemasta, lyhyt ja lohduttava kertomus. Eerikäinen, Eerikäinen.1995. Suru vieraana kodissamme. - realistinen kuvaus lapsen kuolemasta, kirjoittajina vanhemmat, tarinassa sisaruksen näkökulma. Egger, B. 1987. Marianne muistelee mummoa. - tyttö kertoo mummon kuolemasta, lyhyt tarina, maalaukselliset kuvat, selkeä tarina. Franzon. 2006. Surusaappaat. Lasten Keskus. - realistinen kuvakirjatarina mummon kuolemasta. Huhta, M. 1996. Hilarius ja Loru-Liisa. - tarina äidin kuolemasta, pitkä tarina, mutta helposti ymmärrettävissä. Impley, R. 1997. Höyhentyynyt. - kertoo mummun kuolemasta, kertoo lapsen tunteesta jäädä sivuun, yksinäiseksi. Issakainen, Lindfors. 2007. Atte ja Anna, toivo kantaa kun meillä on surua. Lasten Keskus. - lasten tietokirja kuolemaan liittyvistä asioista. Jalonen.2004. Tyttö ja naakkapuu. Tammi. 17

- vertauskuvallinen kuvakirjatarina isän kuolemasta. Kaldhol, M. 1986. Hyvästi Henrik. - poika hukkuu rantaveteen, lapsi kertoo ystävän kuolemasta, realistinen, tarkka, taiteelliset kuvat. Kaskinen. 2003. Kerro minulle taivaasta kun kuolema koskettaa, Kirjapaja realistinen kirja aikuisen ja lapsen yhteisen keskustelun tueksi Mörö, M. & Nygård, E. 2009. Surunappi. Sylva ry & Lasten Keskus. - kirjassa käsitellään sairauden ja surun eri puolia lapsen näkökulmasta, teos kertoo sairaudesta ja surusta realistisesti kuvia myöten. Nilsson, U.2006. Leikitään hautajaisia. - lapset alkavat leikkiä hautajaisia ja alkavat haudata eläimiä. Parvela. 2009. Tuleeko vaari vielä takaisin. WSOY. - realistinen kuvakirjatarina vaarin kuolemasta. Oram, H. 1999. Suukko vie surun pois. - pienille lapsille suunnattu, kertoo lohdutuksesta. Ranssi-Matikainen. 2002. Jospa ukki nukkuukin? Gummerus. - lasten tietokirja kuolemaan liittyvistä asioista: tunteista, arkusta, hautajaisista jne. Robberecht. 2004. Eeva kadonneiden siskojen maassa. Lasten Keskus. - realistinen kuvakirjatarina sisaren kuolemasta perheen toisen sisaren näkökulmasta. Tapola, K. 2004. Satu, joka oli totta. - kertoo pupun kuolemasta, tunteiden käsittelyä, kuvainnollinen tarina. Thun, M. & af Enehielm, C. 1990. Enkelimuksu. Tammi. - kirja kertoo lämpimästi Veeran ja hänen vanhempiensa surusta ja kaipuusta Veeran menettäessä pikkuveljensä Ollin. Wahl, M. 1989. Vaarin Laika. - koira sairastuu ja se joudutaan viemään eläinlääkäriin piikille, pitkä tarina, helppo kuunnella, realistinen, koskettava tarina. Varley, S. 1984. Mäyrän jäähyväislahjat. - tarina, jossa mäyrä kuolee vanhuuttaan, realistinen, kertoo ystävien ikävästä ja kuinka muistoista saa lohtua. Vinje, K. & Olsen, V. 1999. Pekka ja kaksi käsinettä. - Pekka löytää pikkusiskonsa omasta vuoteestaan, kertoo kätkytkuolemasta tarkasti ja realistisesti, pitkä tarina, kristillinen näkökulma. Oikeus määrätä omasta itsestä Vento. 2007. Peikonhäntä. WSOY. - vertauskuvallinen kuvakirjatarina jokaisen oikeudesta omaan suoja-alueeseen. 18

Avioero, uusperhe Endres. 2008. Niilon uusi perhe. - realistinen kuvakirjatarina uusperheen syntymisestä, lopussa pieni info-osio vanhemmille. Eyen, C. 2005. Pikkusuden kaksi kotia. - selkeä, kertoo avioerosta susiperheen avulla, hellä. Kaskinen. 2005. Koti kahdessa sydämessä kun isä ja äiti eroavat. Kirjapaja. - lasten tietokirja avioeroon liittyvistä asioista, kirjassa myös runoja. Manninen, K. 1986. Yksin kaksin ystävinä. - kertoo pojasta jolla kaksi kotia, arki on erilaista sen vanhemman kanssa jota tapaa harvemmin, kertoo vanhempien uusista puolisoista, käsittelee tunteita. Saarenvirta, Ponsimaa. 2004. Älkää huutako! Egmont Kustannus Oy/Kirjalito. - vertauskuvallinen satukirja perheen ero- ja muutostilanteisiin, lopussa tietoa aikuiselle yhteisen keskustelun tueksi. Tarpila (toim.) 1996. Juholla on kaksi kotia puhutaan avioerosta lapsen kanssa. Otava. - tietokirja avuksi vanhemmille ja lapsille silloin, kun perheessä on avioerotilanne. Tuisku. 2008. Kuun ja auringon lapset. Pieni Karhu. - vertauskuvallinen satu, erittäin upea kuvitus. Ylönen (toim.).2007. Satulaivan matkassa -sadut lapsen apuna vanhempien erotessa. - kirjan tarkoituksena on käsitellä satujen avulla vanhempien eroa, kirjassa on myös satuihin liittyviä kysymyksiä ja tehtäviä. Weninger, B. 2008. Nähdään taas, isä. - auttaa lasta ymmärtämään miksi isä lähtee aina omaan kotiinsa. Mielenterveys Koivunen, Nyberg, Virtanen. 2006. Markuksen äiti saa apua. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. iprint. - realistinen kuvakirjatarina vanhemman psykiatrisesta hoidosta ja sen vaikutuksesta lapsen elämään. Lehtiniemi, Nyberg. 2007. Matin isä oli vähällä kuolla. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. iprint. - realistinen kuvakirjatarina vanhemman itsemurhayrityksestä. Nyberg, Nyberg. 2003. Miian isä on sekaisin. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Tampereen Color-Offset. - realistinen kuvakirjatarina vanhemman sairastumisesta psykoosiin. Tunteiden käsittelemisestä 19