Pääkaupunkiseudun sosiaalityön käytäntötutkimuksen päivä Millainen tutkimustieto voi ohjailla käytäntöjä? 14.10.2013 Päärakennus, 3 krs. Aud. XII Marketta Rajavaara
Miten tutkimustieto tulee käyttöön? (Lampinen 1985) Välineellisesti Käsitteellisesti Poliittisesti Keiden aikaansaama? Tutkijat Hallinto Ammattilaiset Kansalaiset, asiakkaat Keille kohdennetaan? Päätöksentekijät Ammattilaiset Kansalaiset, asiakkaat Millaisia käytäntöjä tavoitellaan? Tieto/näyttöperusteisia Parhaita Uusia / Entisiä Yhdenvertaisia / yksilöllisiä
Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa toiminnassa on noudatettava lakia. Kansalaiset odottavat palvelu- ja etuusjärjestelmiltä lainmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Sosiaalityöntekijät haluavat työssään riittävästi autonomiaa ja ovat usein huolissaan alan juridisoitumisesta. Kansalaiset odottavat palvelu- ja etuusjärjestelmiltä mahdollisimman erikoistunutta apua ja yksilöllistä kohtelua.
Sosiaaliturvan edellytys Sosiaaliturvan riski demokratian musta aukko (Rothstein 1998)
Reflektio: mietintä, pohdinta, ajattelu tai arviointi, jossa otetaan huomioon kaikki asianhaarat tai eri mahdollisuudet Harkintavalta (discretion): perusteellisen ja yksityiskohtaisen ajattelun nojalla tapahtuva päättely, jota tehdään oikeuslaitoksessa ja viranomaistoiminnassa Harkinta sisältää episteemisen ja rakenteellisen ulottuvuuden (Molander ym. 2012) Sosiaalityössä molemmat ovat keskeisiä näkökulmia, mutta ensimmäinen on hallinnut tutkimusta
Harkinta palvelee hyvää tarkoitusta, mahdollisimman yksilöllistä kohtelua Ihmisten ongelmatilanteiden monimutkaisuus ja niihin sisältyvä epävarmuus Epävarmuus ratkaistaan professionaalisella työllä ja sen sääntelyllä Taloudellisten voimavarojen niukkuus Lait muotoillaan yleisluonteisiksi Lainsäätäjä jättää usein toimeenpanoon harkintavaltaa
Harkinnan yhdenmukaisuus ei toteudu Ihmisten eriarvoisen kohtelun mahdollisuus Harkinnan tuloksena syntyneet ratkaisut osoittautuvat epätarkoituksenmukaisiksi tai haitallisiksi ihmisille Palveluorganisaation tai ammattilaisten omien intressien ajaminen Hallinnon läpinäkyvyyden puuttuminen Mielivalta
1980 2010
Etuuksia ja palveluja karsitaan jälkiekspansiivisessa hyvinvointivaltiossa; keihin ja miten leikkaukset kohdentuvat Sosiaalisia oikeuksia ei laajenneta, mutta ne ovat keskeisiä, ml. ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuusoikeus Kansalaisten eriarvoistumisen uhka; keiden kohtaamat riskit korvataan ja miten? Universalismin harha; sosiaaliturva on ollut aina näennäisesti yhdenvertaista ja kaikille samanlaista New Public Management, markkinalähtöisyys, tilivelvollisuus, läpinäkyvyys Lisääntyvä yksilöllistyminen ja henkilökohtaistuminen Kuluttajan valinnan / harkinnan lisääntyminen sotepalveluissa
Laillisuusharkinta (korkein hallinto-oikeus) Tarkoituksenmukaisuusharkinta (valtioneuvosto) Nykyisin enemmänkin jatkumo: Laillisuusharkinta Tarkoituksenmukaisuusharkinta (Kotkas 2014)
1. Yksittäistapauksellinen harkinta (normin yksilöllistämistä) 2. Sopeuttamisharkinta (normin joustavoittamista) 3. Asiantuntijaharkinta 4. Poliittinen harkinta 5. Liikkeenjohdollinen harkinta (Schindler 2010; Kotkas 2014)
Asiantuntijaharkinnassa yksittäisen päätöksen oikeellisuuden arviointikriteerit ovat oikeusjärjestyksen ulkopuolella. Professioille on ominaista teoreettiseen ja punnittuun tietotaitoon perustuva työ, harkintavalta työtehtävissä, pätevyyskriteereihin perustuva, suojattu asema työmarkkinoilla, muodollinen korkea-asteen koulutus ja ideologia, joka ohjaa hyvän ja laadukkaan työn tekemiseen (Freidson 2001). Professionaalinen autonomia edellyttää tilivelvollisuutta, läpinäkyvyyttä ja ammattilaisten työn sääntelyä.
Perinteiset professiot lääkärit, lakimiehet, insinöörit, professorit 1800- luvulta alkaen Semiprofessiot hyvinvointivaltion laajentuessa 1950-luvulta alkaen Esiprofessiot uusliberalistiseen markkinatalouteen liittyneenä 1980-luvulta alkaen Laaja harkintavalta Suppea harkintavalta Kansalaiset ovat Suomessa tähän asti luottaneet sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisiin (Muuri 2008; Kallio 2010).
RAKENTEELLISET KEINOT Harkinnan ala ja muodolliset menettelyt Perustuvat poliittis-hallinnollisiin päätöksiin, mutta ammattilaiset osallistuvat valmisteluun Esimerkkejä: Määräajat Etuus- ja palveluohjeet Laatusuositukset Yhtenäiset hoidon perusteet Valitus- ja oikaisumahdollisuudet Työntekijöiden toimivaltuudet Valvonnan järjestäminen TIEDOLLISET KEINOT Ammatillisen päättelyn tietoohjautuvuus ja argumentaation laatu Formatiiviset; koulutus, ammatinharjoittamislainsäädäntö Asiakastyötä tukevat; näyttöön perustuvat käytännöt Motivaatiota sääntelevät; kannustimet Deliberatiiviset; harkinnan argumentaatio Osallistavat; asiakas mukaan päätöksentekoon
Toimenpideohjelma vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämiseksi, STM 2012 5-10 op:n laajuinen vakuutuslääketieteen opintojakso yliopistoihin ja täydennyskoulutusta lausuntoja kirjoittaville lääkäreille Ei mainintaa näyttöön perustuvista käytännöistä Ei kannustimia työntekijöille Useita ehdotuksia päätösten perustelemisen parantamiseksi Hakijan tiedon lisääminen, arviointiin osallistaminen (PCA), hakijan osallisuus muutoksenhaussa Toimiva lastensuojelu, selvitysryhmän loppuraportti, STM 2013 30 op:n laajuinen lastensuojelun erikoistumiskoulutus ja täydennyskoulutusta lasten ja nuorten kanssa työskenteleville Käypä-hoito suosituksia vastaavan järjestelmän perustaminen lastensuojeluun Ei kannustimia työntekijöille Ehdotuksia dokumentoinnin ja päätösten yhdenmukaisuuden parantamiseksi Lapsilähtöinen työskentely, kokemusasiantuntijuus, osallistava dokumentointi
Noin 20 % terveydenhuollon toiminnasta perustuu tutkimusnäyttöön. Kehityslinjana on ollut Evidence-Based Medicine (EBM), näytönkatsaukset ja niihin perustuvat hoitosuositukset. Entä kun henkilökohtainen lääketiede tekee tuloaan? X % sosiaalihuollon toiminnasta perustuu tutkimusnäyttöön. Kehityslinjana on ollut sosiaalityön käytäntötutkimus. Millä keinoin käytäntötutkimus vahvistaa harkinnan tietoperusteisuutta?
Käsitteet ja periaatteet uudelleentarkasteltaviksi; mitä tarkoitetaan universaalilla, mikä on yhdenvertaista jne. Harkinnan toteutumisen, sääntelyn ja seurausten empiirinen tutkimus Verkostohallinta ja harkinta Kuluttajan harkinta sosiaali- ja terveyspalveluissa New Public Management -ohjausajattelun ja markkinaistumisen vaikutukset harkintaan Uuden teknologian vaikutukset harkintaan Miten sosiaalityön käytäntötutkimus edistää harkinnan laatua? Monitieteisyys, sillä harkintavallan tarkastelu on relevanttia useilla aloilla, esimerkiksi sosiaali-, terveys-, oikeus- ja hallintotieteissä
Harkintavallan reunaehdot Laura Kalliomaa-Puha, Toomas Kotkas ja Marketta Rajavaara Harkitusti sosiaaliturvaa harkintavalta tutkimuskohteena Anu Pylkkänen Yhdenvertaisuus ja sosiaaliturva harkinnan muuttuneet rajat Toomas Kotkas Viranomaisharkinnan oikeudelliset rajat Poliittinen harkinta Katri Hellsten Kenelle ja millä perusteella lapsilisää? Etuuden tarpeesta käytyä keskustelua ja rajankäyntiä Elina Palola Tätä lakia voidaan soveltaa ainoastaan erittäin harkiten Nuoret koulutuspudokkaat ja toimeentulotuen perusosan alentamisen harkinta Vappu Karjalainen Poliittisen harkinnan paradoksit kohderyhmänä pitkäaikaistyöttömät Ammattilaisten harkinta Marketta Rajavaara Ammattilaisten harkintavalta sosiaaliturvan edellytyksenä ja riskinä Pertti Honkanen Työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäyspäätökset sosiaalisena ja oikeusturvakysymyksenä Helena Blomberg, Johanna Kallio ja Christian Kroll Regulatiivista vai liberatiivista? Kuntien sosiaalityöntekijöiden harkintavaltaan liittyvät asenteet Suomessa ja Ruotsissa Harkinta Kelassa Toomas Kotkas ja Laura Kalliomaa-Puha Maalaisjärjellä ja asiakkaalle eduksi : Harkinta Kelan etuusratkaisijoiden näkökulmasta Heikki Launiemi Maksan minkä jaksan. Yhdenvertaisuuden toteutuminen Kelan takaisinperintäpäätösten luopumiskäytännössä Tuulikki Karhu Harkinnan mahdollisuudet kuntoutuspalvelujen hankinnassa esimerkkinä Kelan vaikeavammaisten kuntoutus Asiakkaan harkinta Laura Kalliomaa-Puha Asiakas on aina oikeassa vai onko? Heli Valokivi Harkinnan käyttäjänä vai kohteena vanhuspalvelujen asiakkaan näkökulma harkintaan Ilmestyy Kelan teemakirjana vuoden 2014 alussa
Kiitokset! marketta.rajavaara@helsinki.fi