Vastaanottaja Ilmatar Alajärvi-Louhukangas Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 21.8.2014 ILMATAR ALAJÄRVI-LOUHUKANGAS OY LOUHUNKANKAAN TUULIVOIMA-ALUEEN ETELÄOSAN LUONTOSELVITYKSET
ILMATAR ALAJÄRVI-LOUHUKANGAS OY LOUHUNKANKAAN TUULIVOIMA-ALUEEN ETELÄOSAN LUONTOSELVITYKSET Päivämäärä 21.8.2014 Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Kirsi Lehtinen Louhunkankaan tuulivoimahankkeen osayleiskaavaalueen täydentävät luontoselvitykset metsäkanalintujen soidinpaikkojen, pesimälinnuston, liito-oravien ja kasvillisuuden sekä luontotyyppien osalta Viite 1510011459-001 Kannen kuva: Varttunutta männikköä Ojakankaalla Louhunkankaan alueella.
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. LIITO-ORAVAselvitys 2 2.1 Yleistä liito-oravista 2 2.2 Menetelmät 2 2.3 Tulokset 2 3. METSÄKANALINtuselvitys 4 3.1 Yleistä metsosta ja teerestä 4 3.1.1 Metso 4 3.1.2 Teeri 4 3.2 Menetelmät 5 3.2.1 Metso 5 3.2.2 Teeri 5 3.3 Tulokset 5 3.3.1 Metso 5 3.3.2 Teeri 5 4. PESIMÄLINNUSTO 6 4.1 Menetelmät 6 4.2 Tulokset 6 4.2.1 Linjalaskennat 7 4.2.2 Pistelaskennat 8 4.3 Huomionarvoiset lintulajit 8 5. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 9 5.1 Menetelmät 9 5.2 Tulokset 9 5.2.1 Suunnittelualueen eteläosan luonnonympäristön yleiskuvaus 9 5.2.2 Voimalanpaikkojen kasvillisuus ja luontotyypit 10 5.2.3 Huoltotieyhteydet 11 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 12 6.1 Liito-oravat 12 6.2 Metsäkanalinnut 12 6.3 Pesimälinnusto 12 6.4 Kasvillisuus ja luontotyypit 12 7. LÄHTEET 13 LIITTEET Liite 1 Linja- ja pistelaskentapaikat sekä kuljetut välimatkat. Liite 2 Havaitut lintulajit. Liite 3 Linjalaskentojen tulokset. Liite 4 Pistelaskentojen tulokset. Liite 5 Huomionarvoisten lintulajien havainnot.
1. JOHDANTO Ilmatar Alajärvi-Louhukangas Oy suunnittelee tuulivoimahankkeen rakentamista Alajärven kaupungin itäosaan Louhunkankaan alueelle. Alue sijaitsee valtatie 16 eteläpuolella Alajärven (Möksyn) sähköaseman välittömässä läheisyydessä. Louhunkankaan tuulivoima-alueen luontoselvityksiä on laadittu monivaiheisesti hankkeen sijoitussuunnitelmien etenemisen ja vuodenaikaisvaatimusten mukaisesti sekä hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn että osayleiskaavoituksen aikana. Luontoselvitykset aloitettiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana kevät- ja kesäkaudella 2013 ja niiden tulokset esitettiin keväällä 2014 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (Ramboll 2014). Hankkeen liityntävoimajohdon osalta laadittiin myös sähkömarkkinalain mukainen ympäristöselvitys, joka valmistui elokuussa 2014. Tässä raportissa on kuvattu Louhunkankaan osayleiskaava-alueen eteläosaan kevät- ja kesäkaudella 2014 laadittujen luontoselvitysten tulokset. Metsäkana-, liito-orava-, pesimälinnusto- sekä kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset laadittiin osayleiskaavan alueelle, joka ei sisältynyt ympäristövaikutusten arvioinnin mukaiseen selvitysalueeseen kesäkaudella 2013. Selvityksen tavoitteena on ollut saada yleiskuva eteläisen osayleiskaava-alueen luonnon yleispiirteistä, sekä siitä esiintyykö alueella lajistoa tai arvokkaita elinympäristöjä ja kohteita, jotka tulee kaavaa laadittaessa ottaa huomioon. Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FM biologi Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Louhunkankaan osayleiskaava-alueen rajaus. Selvitysalueena on kaava-alueen eteläinen osa.
2. LIITO-ORAVASELVITYS 2.1 Yleistä liito-oravista Liito-orava (Pteromys volans) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Liito-orava suosii elinympäristöinään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia ja koivuja. Tyypillinen liitooravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Aikuisen liito-oravanaaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Reviirillä on usein 1-3 ydinaluetta, jotka saattavat olla 100 200 metrin päässä toisistaan; näillä ydinalueilla liito-oravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevatkin. Jokaisella liito-oravalla on eri puolilla elinpiiriä useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Pesät ovat yleensä palokärjen tai muiden tikkojen tekemissä koloissa (usein haavassa), osa pesistä on tavallisen oravan tai rastaiden tekemiä risupesiä. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuiden lisäksi niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. 2.2 Menetelmät Osayleiskaava-alueen eteläosan liito-oravaselvitys toteutettiin keväällä 2014 (17.-18.3.2014). Liito-oravan jätöksiä etsittiin alueen varttuneista kuusikoista ja kuusivaltaisista sekametsistä. Mahdolliset papanapuut merkittiin karttapohjalle ja papanoiden tuoreus ja lukumäärä arvioitiin silmämääräisesti. Kolopuut ja risupesät, sekä liito-oravien mahdollisesti käyttämät ruokailualueet ja siirtymäreitit merkittiin karttaan. Selvityksessä apuna käytettiin peruskarttapohjia, ilmakuvia ja GPS-paikanninta. 2.3 Tulokset Selvitysalueella ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Osayleiskaava-alueen eteläosassa sijaitsevat metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia ja ikärakenteeltaan nuoria, jotka eivät pääsääntöisesti sovellu liito-oravan elinympäristöiksi. Liito-oravalle potentiaalisia tai soveliaita metsikköjä esiintyy Taatinkallion ympäristössä, jossa kalliomaiden painanteissa kasvaa jonkin verran sekapuukuusikoita. Kartoitetut kuviot on esitetty oheisessa kuvassa. Liito-oravalle soveliaassa metsikössä Honkikankaan länsipuolella kasvaa alueen vallitseviin metsiköihin nähden runsaasti lehtipuustoa, haapaa ja koivua. Osa haavoista on järeitä ja ne sijoittuvat varttuneen kuusivaltaisen metsikön rajalle. Taatinkallioiden ympäristössä kasvaa niin ikään varttunutta ja varttuvaa kuusivaltaista sekametsää, mutta näissä haavan osuus jää vähäisemmäksi. Haavan ohella sekapuuna kasvaa lähinnä koivua sekä mäntyä. Lähimmät aikaisemmat havainnot liito-oravasta on tehty hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana keväällä 2013 Korvinkankaan alueelta osayleiskaava-alueen länsiosasta. Kyseiseltä alueelta todennäköiset kulkuyhteydet ovat koilliseen ja luoteeseen sijaitseviin soveliaisiin metsiköihin.
Kuva 2-1. Liito-oravan elinympäristö ja todennäköiset kulkuyhteydet suunnittelualueen länsiosassa (Ramboll 2014). Liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt (kartoitetut kohteet) suunnittelualueen eteläosassa. Kuva 2-2. Liito-oravan elinympäristöksi soveltuvaa metsikköä alueella Honkikankaan länsipuolella.
3. METSÄKANALINTUSELVITYS 3.1 Yleistä metsosta ja teerestä 3.1.1 Metso 3.1.2 Teeri Metsoa tavataan lähes koko maassa Tunturi-Lappia ja saaristoa lukuun ottamatta. Sen kanta on pysynyt melko vakaana parin viimeisen vuosikymmenen ajan, kannan taannuttua sitä ennen noin 70 % 1960- ja 1990-lukujen välisenä aikana. Lajin vähenemisen syynä on ollut etenkin ikääntyneiden metsien määrällinen väheneminen ja laajojen metsäalueiden pirstoutuminen. Metso on paikkauskollinen lintu ja herkkä muutoksille elinympäristössään. Elinympäristönään metso suosii varttuneita, monipuolisia, melko laaja-alaisia ja yhtenäisiä mäntyvaltaisia havumetsiä, jossa on soidinkumpareita ja runsaasti varvikkoa. Poikasille erityisesti mustikka on tärkeä suojan ja ravinnon tarjoaja. Talvisaikaan metso syö yksinomaan männynneulasia ja ruokailu- eli hakomispuiden täytyy kestää linnun paino. Ikääntyneet männiköt ovatkin ihanteellisinta metson elinympäristöä, mutta linnut käyttävät myös noin 30-vuotiaita ja sitä vanhempia mäntyvaltaisia metsiä ruokailuja soidinpaikkoinaan. Laji on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja kuuluu Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajeihin. Metso on myös luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT) sekä alueellisesti uhanalaiseksi (RT) suuressa osassa Etelä- ja Länsi-Suomea, myös Pohjanmaan vyöhykkeellä (3a). Metsolla on ryhmäsoidin. Koiraat alkavat alkukevään iltoina kokoontua soidinpaikan ympärille omille soidinreviireilleen. Aamuhämärissä ne aloittavat soidinnäppäilyn, usein ensin puussa ja laskeutuen sitten maahan. Aktiivisimmillaan kukot ovat yleensä auringonnousun aikoihin, mutta saattavat jatkaa näppäilyään omilla reviireillään pitkälle aamupäivään. Vapun tienoilla soidin on kiihkeimmillään ja kukot kokoontuvat reviireiltään soidinkeskukseen ottamaan mittaa toisistaan. Myös koppelot tulevat tällöin arvioimaan kukkojen esiintymistä ja parittelemaan. Toukokuussa soidin vähitellen hiljenee ja koppelot hajaantuvat maastoon munimaan. Keski-Suomessa vuosina 2001-2003 tehdyssä metsojen soidinpaikkakartoituksessa soitimien keskikoko oli kolme kukkoa. Ihanteellisella soidinpaikalla on varttuneita mäntyjä ruokailupuiksi, nuorta kuusikkoa ja pensaikkoa suojapaikoiksi sekä kumpareita soitimen esittämistä varten ja paikan ympärillä laajalti yhtenäistä, korkeintaan pienten aukkojen pirstomaa, varttunutta havumetsää päiväreviireiksi ja ruokailualueiksi. Metson paikkauskollisuuden takia soidinpaikat säilyvät samoina vuodesta toiseen, eivätkä vanhat kukot välttämättä siirry reviireiltään muualle, vaikka soidinpaikka tuhoutuisi. Nuoret kukot sen sijaan voivat perustaa uudenkin soidinpaikan soveliaammalle paikalle. Keski- Suomen Metsoparlamentin mukaan nuorten metsien ja rämeiden osuus soidinpaikoista on kasvanut viime vuosikymmeninä. Teeri on metson tapaan havumetsävyöhykkeen laji ja sen levinneisyys Suomessa ulottuu lähes koko maahan Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Teeren kannankehitys on ollut samansuuntaista kuin metsolla, kannan pienennyttyä 1990-luvulle asti voimakkaasti ja pysyttyä siitä lähtien melko vakaana. Teeri suosii nuorempia ja aukkoisempia metsiä kuin metso: soidenlaiteita sekä peltojen ja hakkuuaukeiden reunuksia. Kannan pienenemisen syyksi on esitetty mm. teeren talviaikaisina ruokailupaikkoina käyttämien koivikoiden vähenemistä sekä metsästystä. Myös ojitukset vaikuttavat kantaan. Koiraat kokoontuvat ryhmäsoitimelle varhain keväällä avoimille paikoille, jonka lisäksi ne voivat soida yksittäin puiden latvoissa. Metson tapaan myöskään teeri ei muodosta varsinaisia parisiteitä. Varsinkin vanhat teerikukot ovat paikkauskollisia soidinreviirilleen, mutta teeri ei ole yhtä herkkä ympäristönsä muutoksiin kuin metso. Teeri on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi ja on metson tapaan EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. Teeren pariutumiskäyttäytymiselle ominaista on nk. ryhmäsoidin (Alatalo ym. 2005, Lindén 2002). Soidin käyttäytymiseen kuuluu koirailla rituaaliset liikkeet ja pulputtava ääntelyllä. Kullakin koiraalla on oma pieni alueensa, jota se puolustaa muita koiraita vastaan. Sekä naaraat että koiraat hakeutuvat mieluiten suurille soitimille. Hyvän soitimen raja-arvona pidetään kymmentä alueella pysyvästi oleilevaa kukkoa. Teeren ryhmäsoidin käynnistyy maaliskuussa ja pääsee täyteen vauhtiin huhtikuussa lisääntyneen lämmön myötä. Teeren soidin käynnistyy auringonnousun jälkeen ja kiihkeimpään soidinaikaan linnut voivat jatkaa läpi päivän soidinmenoja. Soidinpaikkojen vaatimukset vaihtelevat soitimen koon myötä. Tavallisia soidinpaikkoja ovat avoimet suot, niityt, pellot, paljaat kalliot ja jär-
vien jäät, joilla kaikilla on avointa maastoa ja tasainen pohja. Teeret kokoontuvat vuodesta toiseen samoille hyväksi havaituille soidinpaikoille, joita soidinparvella voi olla useita. 3.2 Menetelmät 3.2.1 Metso 3.2.2 Teeri Metsojen soidinpaikkojen kartoittamiseksi osayleiskaavan etelä- ja itäosassa tehtiin kaksi kartoituskierrosta, joista ensimmäinen 17.-18.3. ja toinen 2.5.2014. Ennen maastokäyntiä arvioitiin karttojen ja ilmakuvien perusteella alueella sijaitsevia metsoille soveliaita elinympäristöjä. Ensimmäisen käynnin aikana selvitysalue kierrettiin kävellen ja etsittiin metsojen jätöksiä sekä arvioitiin alueiden soveltuvuutta metson soidinpaikaksi. Talven 2014 heikosta lumitilanteesta johtuen soitimeen viittaavia lumijälkiä ei voitu havainnoida. Toisella käynnillä soveliaimmiksi arvioiduilta alueilta käytiin kuuntelemassa esiintyykö alueilla soidintavia yksilöitä. Havainnointi ajoitettiin siten, että potentiaaliselle soidinpaikalle saavuttiin hieman ennen auringonnousua. Havainnointi tehtiin tyynellä ja selkeällä säällä. Paikalle kuljettiin varovasti, etteivät mahdollisesti soimaan tulleet kukot häiriintyisi. Teerien soidinpaikkoja havainnoitiin kulkemalla maastossa potentiaaliksi arvioiduilla alueilla ja kuuntelemalla koiraiden soidinpulputusta. Soivat teerikukot laskettiin ja mahdolliset havainnot kanoista merkittiin havaintovihkoon. Teerien soidinpaikkakartoitukset suoritettiin metsojen soidinpaikkaselvitysten yhteydessä. 3.3 Tulokset 3.3.1 Metso 3.3.2 Teeri Osayleiskaava-alueen etelä- ja itäosassa ei tehty havaintoja metson soidinpaikoista. Metsikkörakenteeltaan soveliaita alueita esiintyi lähinnä Taatinkallioiden alueella, mutta näilläkään alueilla ei tehty metsojen esiintymiseen tai soitimeen viittaavia havaintoja. Kaiken kaikkiaan sekä ensimmäisellä että toisella maastokäynnillä etenkin metsojen tuoreita jätöksiä havaittiin selvitysalueella varsin vähän ja vanhojakin lähinnä tieurilta ja niiden läheisyydestä. Soidinpaikkoihin tavallisesti viittaavia ruokailupuita ja niiden alle tippuneita jätöksiä, joita on tyypillisesti paljon, ei havaittu lainkaan. Lisäksi kummallakaan maastokäynnillä ei tehty havaintoja kukoista, toisella maastokäynnillä havaittiin ainoastaan yksittäinen koppelo tieuralta. Osayleiskaava-alueen eteläosassa tehtiin havaintoja soitimella olevista teeristä Taatinnevan vanhalla turvetuotantoalueella. Taatinnevalla arvioitiin olevan noin 7 10 soivaa kukkoa, lisäksi kyseisellä alueella tehtiin joitakin jälkihavaintoja sekä runsaasti jätöshavaintoja.
Kuva 3-1. Teeren soidinpaikka Taatinnevan alueella. 4. PESIMÄLINNUSTO 4.1 Menetelmät Louhunkankaan suunnittelualueen eteläosan pesimälinnustoa selvitettiin 29.5. ja 19.6.2014 aamun ja aamupäivän aikana, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on yleisesti korkeimmillaan. Reviirihavainnoksi laskettiin koiraan laulu, ruokaa kantavat tai varoittelevat yksilöt, reviirikahakat ja pesäsekä poikuehavainnot. Laskenta suoritettiin linjalaskentana, jossa peruskarttapohjalle suunniteltiin kaksi noin 1,5 km pituista linjaa, jotka sisältävät elinympäristöjä samassa suhteessa kuin niitä seudulla esiintyy. Lintuja havainnoitiin linjalla hitaasti kulkien ja välillä pysähdellen kirjaamaan havaintoja ylös. Havaintoja tehtiin linjan edestä ja sivuilta korkeintaan 50 metrin etäisyydellä linjasta, mutta ei linjan takaa. Linjalaskennan lisäksi suunnitelluilla tuulivoimala-alueilla havainnoitiin linnustoa pistelaskentamenetelmällä. Lintuja havainnoitiin kullakin pisteellä viiden minuutin ajan 50 metrin säteellä havaitsemispisteestä. Laskennoissa kaikki havaitut lajit kirjattiin ylös ja erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisiin ja harvinaisiin lajeihin, lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä Suomen kansainvälisen linnustonseurannan erityisvastuulajeihin. Linnustolaskennat aloitettiin heti auringonnousun jälkeen poutaisella säällä ja päätettiin ennen 10. Sekä piste- että linjalaskennat suoritettiin molemmilla laskentakerroilla ja erityisesti huomionarvoista lajistoa havainnoitiin myös linjojen ja pisteiden välejä siirryttäessä. Linjat, laskentapisteet sekä näiden väliset kuljetut matkat on esitetty liitteessä 1. 4.2 Tulokset Pesimälinnustolaskennoissa Louhunkankaan selvitysalueella havaittiin yhteensä 33-34 pesiväksi tulkittavaa lintulajia, jotka kuuluvat pääasiassa metsäympäristölle ominaisiin lajeihin. Kurjen pesiminen kaava-alueen eteläosassa on epävarmaa, sillä alueella ei sijaitse kurjelle erityisen soveliaita pesimäympäristöjä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana keväällä 2013 laaditussa pesimälinnustoselvityksessä pesivä kurki havaittiin suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsevalla pienellä avosuolla. Lajilista linnustohavainnoista on esitetty liitteessä 2. Runsaslukuisimpia lajeja alueella olivat erityisesti suomalaiselle metsäympäristölle tavanomaiset lajit (peippo, pajulintu, punarinta, tiaiset ja rastaat), joita tavataan säännöllisesti Louhunkankaan alueella. Uhanalaisia tai luonnonsuojelulain 46 ja 47 nojalla suojeltuja lajeja alueella ei havaittu. Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteessä I mainituista lajeista alueella havaittiin palokärki, metso, teeri, pyy ja kurki sekä Suomen kansainvälisen linnus-
tonsuojelun erityisvastuulajeista (nk. EVA-lajit) leppälintu, metso ja teeri. Huomionarvoisten lajien havaintopaikat on esitetty liitteessä 5. 4.2.1 Linjalaskennat Selvitysalueen itäosassa sijainnut linja A sijoittui Pohjanmaan metsäalueelle tyypilliseen ympäristöön: linjan itäpäässä vaihtelivat varttuvat ja varttuneet kasvatusmänniköt, joissa esiintyi sekapuuna hieman koivua ja kuusta. Lisäksi linjalla esiintyi pienialaisia avokallioalueita, jotka toivat paikallisia korkeuseroja muutoin melko tasaiseen maastoon. Linja jatkui luonnontilaisen kaltaisen keidasrämeen halki ja siitä kasvatusmänniköiden ja hakkuualojen läpi kuivan kankaan karuleimaiseen nuoreen ja varttuvaan kasvatusmännikköön. Linja päättyi pieneen kuusivaltaiseen tuoreen kankaan metsikköön. Linjalta A laskettiin linnustotiheydeksi ensimmäisellä laskentakerralla noin 177 paria/km 2 ja toisella noin 151 paria/km 2. Keskimääräiseksi linnustotiheydeksi laskettiin noin 164 paria/km 2, mikä on vastaavaa tasoa verrattuna Pohjanmaan alueen keskimääräiseen linnustotiheyteen (150 175 paria/km 2 ). Linjalla havaitut yleisimmät lajit olivat pajulintu ja peippo muiden lajien jäädessä huomattavasti harvalukuisemmiksi. Kuva 4-1. Vasemmalla linjan A ojittamatonta suoalaa auringonnousun jälkeen toukokuussa ja oikealla harvennettua männikköä linjan puolivälistä. Selvitysalueen länsiosassa sijainneen linjan B pesimälinnustotiheydeksi laskettiin ensimmäisellä kerralla noin 147 paria/km 2, kun se toisella laskentakerralla jäi 101 pariin/km 2. Linjan keskimääräinen tiheys jäi alueen keskitiheyden alapuolelle, ollen vain noin 124 paria/km 2. Myös linjalla B yleisimmät lajit olivat peippo ja pajulintu. Linjan alempaan linnustotiheyteen on mahdollisesti vaikuttanut linjan eteläpäähän sijoittunut karu ja nuori kalliomännikkö, josta tehtiin vain pari reviirihavaintoa. Muutoin linjalle sijoittui eri-ikäisiä kasvatusmänniköitä, paikoin harventamatonta mustikkaturvekangasta sekä linjan pohjoispäässä varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa. Kuva 4-2. Vasemmalla linjan B alkuosan linnustollisesti köyhää kalliomännikköä ja oikealla varttunutta kuusikkoa linjan lopussa. Linjalaskentojen linjakohtaiset tiheydet lajeittain on esitetty liitteessä 3.
4.2.2 Pistelaskennat Pistelaskentojen perusteella selvityspisteiden linnustotiheydet jäivät huomattavasti Pohjanmaan alueen keskiarvon alapuolelle lukuun ottamatta voimalan T25 rakentamisalueen toista laskentakertaa, jolloin linnustotiheydeksi laskettiin noin 162 paria/km 2. Pistelaskentojen keskimääräiset linnustotiheydet vaihtelivat välillä 82 138 paria/km 2. Pienin tiheys laskettiin voimalan T2 rakentamisalueelta, joka sijoittuu hakkuuaukealle ja suurin tiheys voimalan T25 rakentamisalueelta, jolla kasvoi kuivan kankaan kasvatusmännikköä. Lukuun ottamatta voimalan T25 rakentamisalueen toista laskentakertaa, olivat linnustotiheydet korkeampia ensimmäisellä laskentakerralla. Yleisimmät havaitut lajit olivat reviirihavaintojen perusteella peippo, pajulintu ja metsäkirvinen. Kaikkiaan lajimäärät sekä reviirihavainnot jäivät vähäisiksi, ollen kuitenkin melko tyypillisiä karuihin ja voimakkaasti metsätaloustoimin käsiteltyihin metsiköihin. Pistelaskentojen laskentapistekohtaiset tulokset lajeittain on esitetty liitteessä 4. 4.3 Huomionarvoiset lintulajit Kurki (Grus grus) Kurkikanta on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja sopivien kosteikoilla ja soilla sijaitsevien pesäpaikkojen puutteen vuoksi kurki on levittäytynyt asuttamaan jopa hakkuuaukeita. Linjalaskennassa havaittiin yksi kurkipari hakkuuaukean keskeltä, mutta pesintää ei varmistettu. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Leppälintu viihtyy valoisissa varttuneissa männiköissä ja muissa sekametsissä, joissa on lajille soveltuvia koloja pesäpaikoiksi. Leppälintureviirejä havaittiin linja- ja pistelaskennoissa useita. Metso (Tetrao urogallus) Metso on esitetty tarkemmin luvussa 2.1. Koppelosta tehtiin havainto 2.5 ja kukosta 29.5. Palokärki (Dryocopos martius) Palokärki suosii pesimäympäristönään männiköitä ja mäntyä kasvavia sekametsiä. Lajin kanta on 1980-luvulta lähtien runsastunut vajaan 20 vuoden taantumisen jälkeen. Selvitysalueelta havaittiin palokärki mm. Honkikankaalta. Pyy (Tetrastes bonasia) Pyy viihtyy monenlaisissa ryteikköisissä ja runsaasti aluskasvillisuutta kasvavissa ympäristöissä. Pyypoikueista tehtiin havaintoja etenkin heinäkuussa muiden selvitysten yhteydessä. Teeri (Tetrao tetrix) Teeri on esitetty tarkemmin luvussa 2.2. Teeristä tehtiin useita havaintoja soidinpaikkaselvityksen yhteydessä maalis- ja toukokuussa sekä muiden selvitysten yhteydessä kesä- ja heinäkuussa.
5. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 5.1 Menetelmät Osayleiskaava-alueen eteläosan kasvillisuutta ja luontotyyppejä selvitettiin 10.7-11.7.2014. Havaintoja alueen kasvillisuudesta ja luontotyypeistä tehtiin myös muiden maastokäyntien yhteydessä. Selvityksessä kiinnitettiin erityistä huomiota mahdollisiin arvokkaisiin luontokohteisiin, kuten uhanalaisiin luontotyyppeihin, metsälain 10 :n mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, vesilain 11 : mukaisiin kohteisiin ja luonnonsuojelulaissa suojelluiksi määriteltyihin luontotyyppeihin ja uhanalaisiin kasvilajeihin. Tiedossa olevat metsälain mukaiset kohteet ja muut arvokkaat elinympäristöt selvitettiin Metsäkeskukselta (Metsäkeskus 2013 ja 2014). Selvitysalueelta kartoitettiin tuulivoimaloiden paikkojen sekä uusien huoltotieyhteyksien rakentamisalueet. Lisäksi tarkasteltiin osayleiskaava-alueen eteläosassa sijaitsevia mahdollisia arvokkaita luontokohteita. Voimaloiden sijoituspaikat ja uudet huoltotieyhteydet on esitetty liitteessä 1. 5.2 Tulokset 5.2.1 Suunnittelualueen eteläosan luonnonympäristön yleiskuvaus Suunnittelualueen eteläosan metsiköt koostuvat pääasiassa eri-ikäisistä kasvatusmänniköistä, joissa kasvaa vaihtelevasti sekapuuna kuusta, koivua ja harvemmin haapaa. Lisäksi alueesta hieman vajaa puolet käsittää pääosaksi ojitettuja suoaloja. Ojittamattomia luonnontilaisen kaltaisia soita alueella esiintyy niukasti. Suunnittelualueen lounaisosaan sijoittuu käytöstä poistettu turvetuotantoalue ja keskiosiin Taatinkallion avokallioalueet, joilla kasvaa harvaa kalliomännikköä. Kaikkiaan alueen kankaat, suot ja avokallioalueet ovat voimakkaasti metsätaloustoimin hoidettuja eikä rakentamisalueilla esiinny luonnontilaisia metsiköitä ja soita tai noroja, puroja ja muita pienvesiä (kuva 2-1). Taatinkallioiden alueella on tehty metsätaloustoimia ja puusto verraten nuorta, mistä johtuen kallioalueilla ei katsottu olevan erityisiä luontoarvoja. Kuva 2-1. Vasemmalla: perattu ja suoristettu Niskapuro on yksi alueen monista ojista. Oikealla: myös avokallioalueita on käsitelty metsätaloustoimin.
5.2.2 Voimalanpaikkojen kasvillisuus ja luontotyypit Voimala 1 Alueella kasvaa nuorta ja varttuvaa kalliomännikköä (Kuva 5-1). Sekapuuna kasvaa hieman kuusta ja koivua ja rinteiden alaosissa näiden puiden osuus kasvaa hieman. Alueen karu kenttäkerros koostuu mustikasta, puolukasta, variksenmarjasta, kanervasta, kangasmaitikasta ja metsälauhasta. Lahopuuta alueella esiintyy niukasti. Voimala 3 Rakentamisalue sijoittuu hakkuuaukealle (Kuva 5-1). Rakentamisalueen reunoilla esiintyy eriikäisiä talousmänniköitä. Kuva 5-1. Vasemmalla voimalan T1 rakentamisalueen männikköä ja oikealla voimalan T2 rakentamisalue. Voimala 2 Alue sijoittuu pääosin kuivan kankaan (CT) mäntytaimikkoon (Kuva 5-2). Kenttäkerroksen karuleimaiseen lajistoon lukeutuvat lähinnä kanerva, variksenmarja sekä paikoin puolukka. Rakentamisalueen länsiosassa kasvaa lisäksi varttuvaa kuivahkon kankaan (VT) talousmännikköä. Voimala 8 Alueella esiintyy avokallioalue ja kuivan kankaan (CT) nuorta ja varttuvaa männikköä (Kuva 5-2). Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka, kanerva ja variksenmarja. Rakentamisalueen lounaiskulmassa esiintyy avohakattu suoala. Kuva 5-2. Vasemmalla voimalan T12 rakentamisalueen nuorta männikköä ja oikealla voimalan T25 kuivan kankaan varttuvaa männikköä.
5.2.3 Huoltotieyhteydet Huoltotieyhteys voimaloiden 1 ja 2 välillä Voimalalta 2 lähdettäessä tielinja kulkee eri-ikäisten talousmänniköiden halki, jonka länsipuolella esiintyy varputurvekangasta. Puusto on pääosin nuorta männikköä. Suoalan länsipuolella esiintyy kuivan kankaan (CT) mäntytaimikkoa ja varputurvekangasta. Tielinja jatkuu hakkuaukean halki, jonka jälkeen linjalla esiintyy pääasiassa kuivahkon kankaan taloustoimin käsiteltyjä männiköitä. Taatinkallion eteläpuolella esiintyy lisäksi varttunutta tuoreen kankaan (VMT) kuusikkoa, jonka länsipuolella kasvaa mäntyvaltaisia kuivahkon kankaan (VT) talousmetsiköitä (Kuva 5-3). Kuva 5-3. Varttunutta kuusikkoa ja varputurvekangasta voimaloiden 1 ja 12 välisellä tielinjalla. Huoltotieyhteys voimaloiden 3 ja 8 välillä Tielinja sijoittuu eteläosastaan hakkuuaukealle. Hakkuuaukean pohjoispuolella esiintyy eri-ikäisiä kuivahkon kankaan (VT) talousmänniköitä, jonka jälkeen linja jatkuu mäntyvaltaisen turvekankaan halki olemassa olevan tieuran päähän. Tielinja jatkuu voimalalle 8 nuorta ja varttuvaa talousmännikköä kasvavan kuivan kankaan halki (CT).
6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 6.1 Liito-oravat Suunnittelualueen eteläosassa havaittiin muutamia liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsiköitä. Alueella ei kuitenkaan havaittu merkkejä liito-oravan aktiivisesti käyttämästä reviiristä. Liito-oravan kannalta potentiaalinen metsikkö (alue 1) suositellaan jätettävän rakentamistoimien ulkopuolelle. 6.2 Metsäkanalinnut Selvitysalueelta ei tehty havaintoja metson soidinpaikasta. Alueen länsireunasta Taatinnevan turvetuotantoalueelta havaittiin yksi teerien käyttämä soidinalue, jossa soi 5 10 kukkoa. Teeri on uhanalaisuustarkastelussa luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta se on yhä varsin tavallinen pesimälintu Suomessa. Teeri on metson tavoin hyvin arka, mutta ei ehdottoman paikkauskollinen. Teerien törmäysriski saattaa erityisesti talvella olla metsoja suurempi, sillä parvet liikkuvat enemmän. Teeret viihtyvät talvella kuitenkin koivikoissa, joissa niille on paremmin ravintoa tarjolla kuin havupuuvaltaisissa metsissä. Suunnittelualueen metsiköt ovat havupuuvaltaisia ja törmäysriskin voidaan siten arvioida olevan melko pieni. Teerien soidinalue suositellaan jätettävän rakentamistoimien ulkopuolelle. 6.3 Pesimälinnusto Kaava-alueen pesimälinnusto alueen karuille ja voimakkaasti metsätaloustoimin hoidetuille metsiköille on tyypillisesti vähälajinen ja pesimälinnustotiheydet pieniä, karuimmilla seuduilla jopa huomattavasti alle Pohjanmaan keskimääräisen linnustotiheyden. Uhanalaisia lintulajeja ei havaittu lainkaan. 6.4 Kasvillisuus ja luontotyypit Kaava-alueen metsiköt ja suoalat ovat suurimmaksi osaksi metsätaloustoimin hoidettuja. Suunnitelluilta voimaloiden rakentamisalueilta ja huoltotieyhteyksiltä ei havaittu metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä, vesilain 11 :n mukaisia kohteita, uhanalaisia luontotyyppejä tai uhanalaisia ja rauhoitettuja kasvilajeja. Lahdessa 21. päivänä elokuuta 2014 Ramboll Finland Oy Heli Lehvola FM, biologi Kirsi Lehtinen FM, projektipäällikkö
7. LÄHTEET Alatalo, R., Siitari, H., Rintamäki, P. 2004. Teeren soidin ja metsästyksen säätely. Suomen riista 50. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2004. Birdlife Suomen internetsivut (http://www.birdlife.fi/): Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. Birdlife Suomen internetsivut (http://www.birdlife.fi/): Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Keski-Suomen Metsoparlamentin internetsivut (http://www.metsoparlamentti.fi/). Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset. Ympäristöministeriö. Helsinki 2004 Lindén, H. 2002. Metsäkanalintututkimuksia: Teerensoidin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsästäjäin keskusjärjestö. Saarijärvi 2002. Metsäkeskus 2013 ja 2014. Metsäluonnon arvokkaat kohteet suunnittelualueella. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Ramboll 2014. Alajärvi Kyyjärvi, Louhun-möksyn tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus. Ilmatar Windpower Oyj. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla, L, Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Luonto ja luonnonvarat, s. 114. Svensson, L., Mullarney, K. & Zetterström, D. 2010: Lintuopas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. Helsinki. 442 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. 196 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas (http://atlas3.lintuatlas.fi/). Viitattu 12.8.2013. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN 978-952-10-6918-5.
LIITE 1. Linja- ja pistelaskentapaikat sekä kuljetut välimatkat.
LIITE 2. Havaitut lintulajit. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi EVA* Harmaasieppo Muscicapa striata Hernekerttu Sylvia curruca Hippiäinen Regulus regulus Hömötiainen Parus montanus Kanahaukka Accipiter gentilis Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Kulorastas Turdus viscivorus Kurki Grus grus D Käki Cuculus canorus Käpytikka Dendrocopos major Laulurastas Turdus philomelos Lehtokerttu Sylvia borin Leppälintu Phoenicurus phoenicurus EVA Metso Tetrao urogallus NT D EVA Metsäkirvinen Anthus trivialis Metsäviklo Tringa ochropus Mustarastas Turdus merula Palokärki Dryocopus martius D Pajulintu Phylloscopus trochilus Peippo Fringilla coelebs Punarinta Erithacus rubecula Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Pyy Tetrastes bonasia D Räkättirastas Turdus pilaris Sinitiainen Parus caeruleus Taivaanvuohi Gallinago gallinago Talitiainen Parus major Teeri Tetrao tetrix NT D EVA Tiltaltti Phylloscopus collybita Töyhtötiainen Parus cristatus Urpiainen Carduelis flammea Varis Corvus cornix Vihervarpunen Carduelis spinus Västäräkki Motacilla alba *EVA = Suomen kansainvälisen linnustonseurannan erityisvastuulajit
LIITE 3. Linjalaskentojen tulokset. Kirjain merkitsee linjaa (A, B) ja numero 1. tai 2. laskentakertaa. 1. laskenta suoritettiin 29.5 ja 2. laskenta 19.6. Kunkin laskentakerran tulokset on ilmoitettu lajikohtaisesti pesivää lintuparia/km 2. Laji A 1 A 2 B 1 B 2 Harmaasieppo 19,42 6,473 6,092 6,092 Hernekerttu 0,06 0 2,851 0 Hippiäinen 10,389 0 4,888 0 Hömötiainen 0 5,208 14,703 0 Kanahaukka 0 0 0 0 Kirjosieppo 5,607 0 2,638 0 Kulorastas 0 1,871 1,761 0 Kurki 0,486 0 0 0 Käki 0 0,366 0 0 Käpytikka 0 0 0 2,695 Laulurastas 0 8,338 0 0 Lehtokerttu 8,511 0 0 0 Leppälintu 3,569 1,784 0 0 Metso 0 0 9,965 0 Metsäkirvinen 6,833 15,944 4,287 4,287 Metsäviklo 1,605 1,605 0 0 Mustarastas 0 3,183 0 2,995 Palokärki 0,725 0 0 0 Pajulintu 16,363 21,038 19,799 17,599 Peippo 47,099 38,268 33,243 22,162 Punarinta 3,769 7,539 14,189 10,642 Punatulkku 0 0 0 0 Pyy 0 0 0 0 Räkättirastas 0 0 0 3,729 Sinitiainen 0 0 6,035 0 Taivaanvuohi 1,198 0 1,128 0 Talitiainen 37,762 8,391 11,845 11,845 Teeri 0 0 0 0 Tiltaltti 0 2,231 0 2,099 Töyhtötiainen 6,127 12,254 5,766 5,766 Urpiainen 0 3,356 0 0 Varis 0 0 0,946 0 Vihervarpunen 7,192 7,192 6,769 11,281 Västäräkki 0 5,614 0 0 Yhteensä 176,715 150,655 146,905 101,192
LIITE 4. Pistelaskentojen tulokset. Numero reviirihavaintojen ja tiheyden perässä ilmoittaa laskentakerran (1. laskenta 29.5 ja 2. laskenta 19.6). Tiheys ilmoitetaan pesivää lintuparia/km 2. Voimalan T1 rakentamisalue: kalliomännikkö. Laji Reviirit 1 Tiheys 1 Reviirit 2 Tiheys 2 Kirjosieppo 1 16,933 0 0 Kulorastas 0 0 1 7,544 Laulurastas 0 0 1 9,36 Leppälintu 0 0 1 6,862 Pajulintu 1 11,77 0 0 Peippo 3 55,996 2 37,33 Talitiainen 1 37,92 0 0 Vihervarpunen 1 12,382 1 12,382 Yhteensä 7 135,001 6 73,478 Voimalan T2 rakentamisalue: hakkuuaukea. Laji Reviirit 1 Tiheys 1 Reviirit 2 Tiheys 2 Harmaasieppo 1 90,265 0 0 Lehtokerttu 0 0 1 17, 338 Metsäkirvinen 1 11, 174 0 0 Pajulintu 1 11,77 1 11,77 Peippo 0 0 2 37,33 Punarinta 1 0 0 0 Vihervarpunen 1 12,382 0 0 Yhteensä 5 114,417 4 49,1 Voimalan T12 rakentamisalue: kuivahkon kankaan varttuva kasvatusmännikkö. Laji Reviirit 1 Tiheys 1 Reviirit 2 Tiheys 2 Harmaasieppo 1 90,265 0 0 Kirjosieppo 1 16, 933 0 0 Leppälintu 1 6,862 0 0 Metsäkirvinen 0 0 1 11,174 Pajulintu 1 11,77 2 23,541 Peippo 1 18,665 1 18,665 Vihervarpunen 0 0 2 24,764 Yhteensä 5 127,562 6 78,144 Voimalan T25 rakentamisalue: kuivan kankaan nuori ja varttuva kasvatusmännikkö. Laji Reviirit 1 Tiheys 1 Reviirit 2 Tiheys 2 Harmaasieppo 0 0 1 90,265 Hernekerttu 1 19,779 1 19,779 Kanahaukka 1 22,104 0 0 Metsäkirvinen 2 22,349 1 11, 174 Pajulintu 1 11,77 1 11,77 Peippo 2 37,33 2 37,33 Taivaanvuohi 0 0 1 3,095 Yhteensä 7 113,332 7 162,239
LIITE 5. Huomionarvoisten lintulajien havainnot.