Kuva: LEHTIKUVA/SAIT SERKAN GURBUZ Teksti: NELLI HANKONEN, ELISA KAAJA, KATARIINA KÖYKKÄ Mitä tapahtuu liikunnan edistämiselle? 60 LIIKUNTA & TIEDE 53 4/ 2016
Yksilöllisesti räätälöidyt liikuntainterventiot tulevat. Käyttäytymistieteiden aktiivisempi hyödyntäminen, yhteiskunnallinen markkinointi ja design-ajattelu ovat tulossa entistä vahvemmin myös liikunnanedistämiseen. Jatkossa tullaan tekemään parempaa työtä omaehtoisen motivaation kehittämisessä ja tukemisessa. Toisaalta ihmisiä tullaan myös opettamaan ohjelmoimaan itselleen uusia rutiineja. Samalla liikunnan juurruttaminen arjen rakenteisiin saa enemmän huomiota. Pohdimme, miten liikunnan edistäminen tulevaisuudessa muuttuu. Tuoreet meta-ana lyysit ovat osoittaneet psykologisten ja mui den käyttäytymistieteellisten teorioiden hyö dyntämisen lisäävän liikuntainterventioiden vaikuttavuutta. Tunnistamme kaksi suurta kehityskulkua liikunnan edistämisen tulevaisuudessa: liikkeen pois irrallisista, toisistaan riippumattomista osittaisratkaisuista kohti systemaattisesti suunniteltuja synergistisiä kokonaisuuksia, sekä käyttäytymistieteiden tehokkaamman hyödyntämisen interventiotoimenpiteiden suunnittelussa sekä tutkimuksissa että käytännön hankkeissa. Systemaattisesti suunniteltuja isompia kokonaisuuksia Tarkempi ongelman analyysi ja muotoiluajattelun hyödyntäminen isojen, synergististen kokonaisuuksien luomiseksi tulee tärkeäksi osaksi liikunnan edistämisen suunnittelua. Analyyttisempi ja systemaattisempi lähestymistapa edesauttaa peruslähtökohtien kirkastumista hanketoiminnassa: interventioissa pitää varmistaa, että kohderyhmällä on riittävät taidot, motivaatio ja mahdollisuudet liikkua tarkoituksenmukaisesti (Michie ym. 2011). Toimenpiteet tulee suunnata juuri kyseisen kohderyhmän ja kontekstin pulmaan. On esimerkiksi perusteetonta tehdä interventio liikuntamotivaation kohentamiseksi, jos kyse on siitä, että kohderyhmällä ei ole riittävästi resursseja tai tilaisuuksia harrastaa liikuntaa (ks. myös Bartholomew ym. 2016). Kohderyhmälähtöinen palvelumuotoiluajattelu interventioiden suunnittelussa tulee lähivuosikym meninä korostumaan. Tähän liittyy intervention oletetun logiikan tietoisempi määrittely, välitavoitteiden selittäminen ja mittaaminen. Liikunnanedistäjät ottavat käyttöön yhteiskunnallisen markkinoinnin (Social Marketing) periaatteita ja muita suunnitteluviitekehyksiä (esim. Intervention Mapping, Bartholomew et al 2016). Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä, saako interventio aikaiseksi lisää liikuntaa, myös sitä, millaisia muutoksia tiedoissa ja tunteissa intervention seurauksena tapahtuu (prosessiarvioinnista lisää esim. Moore ym. 2015). Liikunnan edistämisessä saatetaan mitata sitä, tuottavatko toimenpiteet ulkois ta, pakotettua motivaatiota, vai sisäistä motivaatiota. Yksilöllisesti räätälöidyt interventiot valtaavat alaa. Ympäristön muutoksiin kohdistuvat interventiot tulevat täydentämään motivaatioon kohdistuvia lähestymistapoja ja näitä tullaan tulevaisuudessa sovittamaan paremmin yhteen. Myös tässä tullaan hyödyntämään käyttäytymistieteellistä ymmärrystä eri ihmisten erilaisesta muutoksesta. Yksilöllistä räätälöintiä edesauttaa myös mobiili- ja verkkopohjaisten sovellusten käyttö. Liikunnan edistämisen väistämätön kytkeytyminen monelle tasolle ja organisaatioihin juurruttaminen tulee jatkossa saamaan enemmän huomiota. Vain tehokkaasti juurrutetut käytännöt jäävät elämään. Yhä enemmän jalansijaa saava translaatio- ja implementaatiotutkimus tulee kantamaan hedelmää. Kansainvälinen tutkimus onnistuneesta implementoinnista ja interventioiden juurruttamisesta tulee vauhdittamaan näyttöperustaisten liikuntainterventioiden jalkauttamista ja pysyvää käyttöä. Monitasoiset interventiot, jossa sekä ympäristöettä yksilötasolle kohdentuvat toimenpiteet synergis Motivaatiointerventioita tarvitaan. Vahvatkaan satsaukset liikuntaympäristöihin eivät aina muutu liikunnaksi kuin niiden kohdalla, jotka niitä haluavat käyttää. LIIKUNTA & TIEDE 53 4/ 2016 61
tisesti tukevat toisiaan, ovat osoittautuneet vaikuttavimmiksi. Niiden askeltava, kokeilua ja esitestausta hyödyntävä lähestymistapa johtaa todennäköisesti vaikuttavimpiin interventioihin (Craig ym., 2008; Design For Government, Demos Helsinki, 2015). Ennakoimme myös, että osallistavaa, askeltavaa ja iteroivaa, kokeilevaa kehitysmallia soveltava liikunnan edistäminen isompina kokonaisuuksina tulee valtaamaan alaa yksittäisiltä pieniltä hankkeilta, joiden onnistumisen ja leviämisen mahdollisuudet ovat huonommat. Jäntevyyttä, analyyttisuutta, toistettavuutta Käyttäytymistieteissä meneillään olevat kehitykset, kuten käyttäytymismuutostekniikka-taksonomiat ja implementaatiostrategioiden koonnit tulevat jäntevöittämään hajanaista hanketoimintaa, lisäämään analyyttisyyttä toimintaan ja siten lisäämään vaikuttavuuspotentiaalia: Kun liikunnanedistäjä tuntee paremmin eri käyttäytymisen muuttamisen tekniikat ja toisaalta ymmärtää niiden keskinäiset yhteydet ja vaikutukset kuhunkin yksilöön, toiminnasta tulee tehokkaampaa. Tarkka käyttäytymismuutostekniikkojen kuvailu parantaa myös interventioiden toistettavuutta. Tämä pakottaa liikunnanedistämisen suunnittelijaa tekemään olettamuksensa näkyviksi, muun muassa logiikkamallien ja niin sanotun muutosteorian muodossa. Liikunnan edistämisessä osataan yhä paremmin ottaa huomioon ihmisen toiminnan motiivien moninaisuus. Niin sanotulla terveyskärjellä edistäminen väistyy etenkin sellaisissa kohderyhmissä, joissa terveys ei sillä hetkellä ole ensisijainen huolenaihe. Osaamme suunnitella liikunnan edistämistä nykyistä paremmin sen mukaan, millaisten motiivien ja tavoitteitten tiedetään todennäköisimmin johtavan kokonaishyvinvointiin ja kestävään motivaatioon. Esimerkiksi ulkonäkötavoitteisiin perustuva liikuntamotivaatio johtaa lyhytaikaisempiin muutoksiin kuin jaksamiseen ja kuntoon liittyvien tavoitteiden. Edellisten korostaminen siis joutuu vastuullisessa liikunnan edistämisessä pannaan. Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat vaihtelevat käytettävissä olevan teknologian mukaan. Ihmisen käyttäytymisen muutosta määrittävät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen pysyviä. Samoi hin teoreettisiin periaatteisiin nojaten on voitu suunnitella vaikuttavia liikuntainterventioita niin 1970-luvulla kuin 2000-luvullakin. Käyttäytymistieteiden merkitys kasvaa teknologian nopean kehityksen myötä. Käyttäytymistieteet avaavat syvempää ymmärrystä sille, miten erilaiset interventiot otetaan vastaan ja miten uusia sovelluksia käytetään. Seuraavaksi kuvaamme tarkemmin kahta käyttäytymistieteellistä, nousussa olevaa lähestymistapaa terveyden edistämiseen: omaehtoisen ja sisäisen motivaation edistäminen sekä tottumusten luominen. Omaehtoisen motivaation kehittäminen ensisijalla Liikunnanedistäjät tulevat ensinnäkin keskittymään omaehtoisen liikuntamotivaation kehittämiseen ja tukemiseen. Ei kannettu vesi kaivossa pysy kuuluu tuttu sananlasku. Sama pätee myös liikunnanedistämistyössä. Itsemääräämisen teoria (engl. Self-Determination Theory, SDT) on osoittautunut soveltuvaksi viitekehykseksi muun muassa liikunnan edistämisessä (Ng ym. 2012, Hynynen & Hankonen, 2015). Teorian mukaan ihmisillä on kolme luontaista psykologista tarvetta: autonomian, pätevyyden ja liittymisen tarpeet. Näiden tarpeiden täyttyminen ja riittävä huomioiminen kanssakäymisessä vaikuttaa myönteisesti ihmisen hyvinvointiin, sitoutumiseen ja toimintaan (Deci & Ryan 1985, 2000). Liikunnan edistämiseen suunniteltujen ohjelmien rakenne ja harjoitteet voidaan suunnitella omaehtoisen motivaation kehittymistä tukevaksi. Tärkeää on myös ohjelmien, liikuntakurssien ja -ohjauksien vuorovaikutuksen muokkaaminen omaehtoista liikuntamotivaatiota tukevaksi. Ilman toimivaa vuorovaikutusta huolellisestikin suunniteltujen ohjelmien sisältö vesittyy. Kouluissa opettajan onnistuminen oppilaan omaehtoisen motivaation kehittämisessä riippuu hänen kyvystään tukea oppilaiden psykologisia perustarpeita opetuksessaan. Luokkahuoneympäristössä tuki tulee suurelta osin opettajan vuorovaikutustaidoista toiminnan ohjeistamisen aikana (Deci, Schwartz, Sheinman, & Ryan, 1981; Reeve, 2009). Kontrolloivan, rakenteeltaan sekavan ja osallisuutta karttavan Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat vaihtelevat käytettävissä olevan teknologian mukaan. Ihmisen käyttäytymisen muutosta määrittävät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen pysyviä. Käyttäytymistieteiden merkitys kasvaa teknologian nopean kehityksen myötä. 62 LIIKUNTA & TIEDE 53 4/ 2016
Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä, saako interventio aikaiseksi lisää liikuntaa, myös sitä, millaisia muutoksia tiedoissa ja tunteissa intervention seurauksena tapahtuu. opetustyylin on katsottu nujertavan opiskelijoiden perustarpeita ja heikentävän heidän motivaatiotaan ja oppimistaan (Deci & Ryan 2000). Tyyli, jolla asioista puhutaan, vaikuttaa käyttäytymiseemme. Tulevaisuudessa tullaankin todennäköisesti keskittymään entistä enemmän siihen, miten asioista puhutaan. Tuputtaminen, ylhäältä annetut ohjeet tai syyllistäminen eivät toimi vähän liikkuvien asenteiden muuttamisessa eivätkä saa aikaan pysyviä muutoksia liikuntatottumuksissa sen paremmin arkikokemuksen kuin tutkimusnäytönkään mukaan. Sisäinen motivaatio saa toimimaan, koska tällöin ihminen kokee toiminnan innostavaksi, jännittäväksi tai mielihyvää tuovaksi. Laajemmin käsitettynä auto nominen eli omaehtoinen motivaatio kattaa myös sellaisen toiminnan syyn, jossa ihminen ei välttämättä nauti toiminnasta, mutta pitää sitä arvokkaana tai tärkeänä (ks. lisää motivaation eri tyypeistä esimerkiksi Hynynen & Hankonen, 2015). Mitä autonomista motivaatiota tukevan vuorovaikutuksen koulutus opettajille sitten pitää sisällään? Koulutusten rakenne on ollut vaihteleva, mutta saman tyyppisiä, osittain toistensa kanssa päällekkäisiä perusperiaatteita on nähtävissä. Sun ja Reeven (2011) mukaan koulutettaville tulee korostaa useiden eri autonomiaa tukevien vuorovaikutusperiaatteiden hyödyntämistä. Koulutus voi koostua esimerkiksi seuraavista osa-alueista, joissa opettaja oppii: 1) tunnistamaan oppilaiden tarpeita, kokemuksia ja toiveita sekä asettumaan heidän asemaansa, 2) tarjoamaan tunneillaan valinnanvaraa, 3) suosimaan pystyä tai voida tyyppisiä ilmauksia sekä välttämään täytyä ja pakko -tyyppisiä ilmauksia. Toisaalta tärkeää on myös 4) opettajan kärsivällisyys eli oppijoille annettava riittävästi aikaa pohdinnoille, ja ohjeita ja neuvoja vasta tarvittaessa ja pyydettäessä, 5) riittävien ja selittävien perusteluiden tarjoaminen, 6) empaattinen suhtautuminen opiskelijoihin, 7) sekä riittävän agendan antaminen toiminnalle, 8) myönteisen palautteen antaminen, 9) opiskelijoiden pystyvyyden tunteen lisääminen sekä 10) reflektoivan kuuntelun harjoittelu (ks. esim. Kusurkar et al. 2011, Su & Reeve, 2011; Aelterman et al., 2014). Opettajan oma käsitys siitä, kuinka tehokas ja hyödyllinen keino autonomiaa tukeva vuorovaikutustyyli on motivoimisessa ja toisaalta kuinka vaivaton se on ottaa käyttöön vaikuttaa oleellisesti siihen, kuinka hyvin he tulevat sitä työssään käyttämään (ks. mm. Aelterman et al, 2014; Reeve et al.; 2014). Opettajien tai muun koulutettavan tahon (esim. liikuntaneuvojat, valmentajat) uskomuksiin on siis syytä kiinnittää huomiota. Vahvatkaan satsaukset ympäristöihin ja liikunnan infrastruktuuriin kun eivät muutu liikunnaksi muiden kuin niiden kohdalla, jotka haluavat käyttää liikuntamahdollisuuden hyväkseen. Esimerkiksi kau punkipyörien lisääminen saattaa lisätä liikuntaa lähinnä niiden osalta, jotka jo liikkuvat ja ovat motivoituneita. Siksi motivaatiointerventioita tarvitaan edelleen, ympäristöinterventioiden rinnalla. Itsen ohjelmoinnin tekniikoilla uusiin rutiineihin Tottumusten muodostusta koskeva tutkimus on kasvussa: Ihmisiä tullaan tulevaisuudessa opettamaan ohjelmoimaan itselleen automaattisia tapoja, rutiineja. Monissa arkisissa käyttäytymismalleissa, kuten hampaiden harjaamisessa tai käsien pesemisessä, on kyse tottumuksesta: käyttäytymistä toistetaan tietyssä tilanteessa automaattisesti, ilman erillistä harkintaa. Terveellisillä ja epäterveellisillä tottumuksilla on suuri vaikutus hyvinvointiimme. Terveellisiä tottumuksia on mahdollista luoda myös tietoisesti: ihmisiä voidaan esimerkiksi opettaa ohjelmoimaan liikunta automaattiseksi osaksi arkeaan. Tottumusten ohjelmoiminen onkin hyvä jatko motivaation määrän ja laadun kohentamiseen: se helpottaa hyvien aikomusten toteutumista! Tottumuksessa on Gardnerin (2015) mukaan kyse siitä, että tietty tilanne tai ympäristön vihje synnyttää impulssin toimintaan automaattisesti, ilman tietoista harkintaa. Jotta toiminnasta voisi tulla automaattista, sitä täytyy toistaa pitkäjänteisesti samassa kontekstissa. Toistojen myötä toiminnan ja kontekstin välinen mielensisäinen linkki vahvistuu, jolloin toiminnan automaattisuus lisääntyy. Automaattisuuden kehittyminen kulminoituu tottumuksen muodostumiseen (Lally ym. 2010): jo lapsuudessa aloitetun toiston ansiosta hammasharjaan tulee tartuttua joka ilta ilman, että toimintaa pohtii tai kyseenalaistaa. Ohjeet uuden tottumuksen muodostamiseen ovat siis yksinkertaiset: valitse toiminta, josta haluat tehdä itsellesi tavan, ja toista sitä aina samassa tilanteessa, kunnes toiminnasta tulee automaattista ja vaivatonta. Tottumuksen muodostamiseen pohjautuvan liikunnan edistämisen etuna onkin se, että näin yksinkertaisten ohjeiden antaminen ja käyttöönotto on kohtuullisen helppoa. Esimerkiksi ihminen, joka haluaa tehdä liikunnasta osan arkeaan, voi päättää ryhtyvänsä kulkemaan töihin pyörällä. Aluksi uuden käyttäytymisen toteuttaminen vaatii usein ponnistelua (Lally ym. 2011): työmatkapyöräilyä aloitteleva saattaa esimerkiksi aamuisin pohtia, pitäisikö sittenkin hypätä bussin kyytiin. Opetteluvaiheessa on tärkeää jatkaa käyttäy LIIKUNTA & TIEDE 53 4/ 2016 63
tymisen säännöllistä toistamista. Apuna voi toimia esimerkiksi pyöräilykertojen kirjaaminen liikuntapäiväkirjaan, mikä helpottaa tavoitteessa pysymisen seuraamista (Lally & Gardner 2013). Toistojen myötä pyörällä töihin lähteminen muuttuu helpommaksi automaattisuuden kehittyessä (Lally ym. 2010; Lally ym. 2011). Lopulta työmatkapyöräilystä tulee tapa: pyöräilykypärän nappaaminen hattuhyllyltä ja pyörän selkään hyppääminen tapahtuvat aamuisin ilman että muut vaihtoehdot käyvät edes mielessä. Tottumusteoriaan liittyvä tutkimus on tällä hetkellä valottamassa rutiinien rakentumista ja tätä tietoa pystytään tulevaisuudessa myös tehokkaammin käyttämään. Tottumusten muodostamisella on monen laisia hyötyjä liikunnanedistämisessä. Tottumukseksi muodostunutta käyttäytymistä tulee toistettua usein, mikä on tyypillisesti hyvinvoinnin ylläpitämisessä välttämätöntä (Lally & Gardner 2013). Lisäksi tottumukset voivat saada jatkamaan toimintaa silloinkin, kun tietoinen motivaatio heikkenee (Gardner 2015). Usein interventioiden aktiivisen vaiheen päättyessä myös intervention tavoitteiden mukainen käyttäytyminen vähenee, jolloin saavutetut lyhytaikaiset hyödyt katoavat pitkällä aikavälillä. Tottumusten muodostaminen sen sijaan auttaa ylläpitämään käyttäytymisen muutosta pitkäaikaisesti (Lally & Gardner 2013). NELLI HANKONEN, VTT, terveysja liikuntapsykologian dosentti Akatemiatutkija Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Sähköposti: nelli.hankonen@uta.fi ELISA KAAJA, YTM Projektikoordinaattori Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Sähköposti: elisa.kaaja@helsinki.fi KATARIINA KÖYKKÄ, FM Projektikoordinaattori Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Sähköposti: katariina.koykka@helsinki.fi LÄHTEET: Aelterman, N., Vansteenkiste, M., Van den Berghe, L., De Meyer, J., & Haerens, L. 2014. Fostering need-supportive teaching style: intervention effects on physical education teachers beliefs and teaching behaviors. Journal of Sport and Exercise Psychology, 36, 595 609. Bartholomew Eldredge L.K., Markham C.M., Ruiter R.A.C., Fernández M.E., Kok G., Parcel G.S. 2016. Planning Health Promotion Programs: An Intervention Mapping Approach, 4th Edition. Jossey-Bass. Deci, E. L. & Ryan, R. M. 1985. Intrinsic motivation and selfdetermination in human behavior. New York: Plenum. Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The what and the why of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry 11 (4), 227 268. Deci, E.L., Schwartz, A., Sheinman, L., & Ryan, R.M. 1981. An instrument to assess adult s orientations toward control versus autonomy in children: Reflections on intrinsic motivation and perceived competence. Journal of Educational Psychology, 73, 642 650. Demos Helsinki. Design for Government kokeiluilla ihmislähtöistä ohjausta 7/2015.Raportti. ISBN PDF 978-952-287-179-4 Gardner, B. 2015. A review and analysis of the use of habit in understanding, predicting and influencing health-related behaviour. Health Psychology Review, 9 (3), 277 295. Hynynen, S. & Hankonen, N. (2015). Kasvatus. Hynynen, S., van Stralen, M., Araujo-Soares, V., Sniehotta, F., Hardeman, W., Chin A Paw, M., Vasankari, T. & Hankonen, N. 2016. A systematic review of school-based interventions targeting physical activity and sedentary behaviour among older adolescents. International Review of Sport and Exercise Psychology 9 (1), 22 44. Lally, P. & Gardner, B. 2013. Promoting habit formation. Health Psychology Review, 7 (sup1), S137 S158. Lally, P., van Jaarsveld, C. H. M., Potts, H. W. W. & Wardle, J. 2010. How are habits formed: Modelling habit formation in the real world. European Journal of Social Psychology, 40, 998 1009. Lally, P., Wardle, J. & Gardner, B. 2011. Experiences of habit formation: A qualitative study. Psychology, Health & Medicine, 16 (4), 484 489. Michie S et al. 2013. The Behavior Change Technique Taxonomy (v1) of 93 Hierarchically Clustered Techniques: Building an International Consensus for the Reporting of Behavior Change Interventions. Annals of Behavioral Medicine, 46(1):81 95 Michie, S., van Stralen, M., West, R. 2011. The behaviour change wheel: a new method for characterising and designing behaviour change interventions. Implementation Science 6, 42. Reeve, J., Vansteenkiste, M., Assor, A., Ahmad, I., Cheon, S.H., Jang, H.,... Wang, C.K.J. 2014. The beliefs that underlie autonomy-supportive and controlling teaching: A multinational investigation. Motivation and Emotion, 38, 93 110. 64 LIIKUNTA & TIEDE 53 4/ 2016