Kannanotto ja ehdotus kuulemisasiassa VARELY/1622/2014

Norilsk Nickel Harjavalta Oy Kuuleminen asiassa VARELY/1622/2014 25.2.2016 VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUKSELLE PL 236 (Itsenäisyydenaukio 2), 20101 Turku ASIA KUULTAVA Asianosainen Kannanotto ja ehdotus kuulemisasiassa VARELY/1622/2014 Norilsk Nickel Harjavalta Oy (Y-tunnus: 1591728-4) Teollisuuskatu 1, 29200 Harjavalta Toiminta: 24450 (TOL 2008), 24.45 (NACE) Muiden värimetallien valmistus. Toiminnan harjoittamispaikka: kiinteistöt 79-203-51-43, 79-203-51-4. Päästökohta 79-403-5-154 ja 79-403-5-267 (vesialue) Yhteyshenkilö Norilsk Nickel Harjavalta Oy EHS-päällikkö Jari Hämäläinen Teollisuuskatu 1, 29200 Harjavalta p. +358 50 384 3621 KUULEMISEN PERUSTEENA OLEVA VAHINKO Norilsk Nickelin Harjavalta Oy:n (jatkossa: NNH ) tehtaasta pääsi 4. 6.7.2014 Kokemäenjokeen prosessiliuosta, joka sisälsi muun muassa 66 tonnia nikkeliä, 1,3 tonnia kobolttia ja 94 tonnia sulfaattia. Levylämmönvaihtimen rikkoontumisesta johtunut päästö ja veden korkea lämpötila johti selvityksen perusteella simpukkakuolemiin. Jäähdytysjärjestelmä oli ympäristöluvan mukainen KUULEMISPYYNTÖ Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jatkossa: ELYkeskus ) varasi 28.5.2015 päivätyllä kuulemiskirjeellä NNH:lle mahdollisuuden antaa vastauksensa 31.12.2015 mennessä. NNH sai lisäaikaa kannanoton ja ehdotuksen esittämiselle 28.2.2016 saakka. Kuulemiskirjeessä ELY-keskus pyysi kannanottoa luontovahingon ja vesistövahingon merkittävyyden arvioinneista sekä ehdotusta aiheutettujen vahinkojen korjaamiseksi. Kuulemiskirjeen liitteenä 1 oli nikkelipäästön luontovahingon arviointi ja liitteenä 2 nikkelipäästön vesistövahingon arviointi.

Norilsk Nickel Harjavalta Oy Kuuleminen asiassa VARELY/1622/2014 25.2.2016 NORILSK NICKEL HARJAVALTA OY SISÄLTÖ ASIA...I KUULTAVA...I KUULEMISEN PERUSTEENA OLEVA VAHINKO...I KUULEMISPYYNTÖ...I VASTAUS... 1 1 ELY-KESKUKSEN ARVIOINNIT... 1 1.1 ELY-KESKUKSEN YHTEENVETO LUONTOVAHINGON ARVIOINNISTA... 1 1.2 ELY-KESKUKSEN YHTEENVETO VESISTÖVAHINGON ARVIOINNISTA... 1 1.2.1 Vaikutukset... 1 1.2.2 Ekologinen ja kemiallinen tila... 2 1.2.3 Vaikutusten laajuus ja kesto... 2 2 KANNANOTTO MERKITTÄVYYDEN ARVIOINNISTA... 3 2.1 NIKKELISULFAATTIPÄÄSTÖ... 3 2.2 VESIENSUOJELUYHDISTYKSEN SELVITYS... 3 2.3 LUONTOVAHINGON MERKITTÄVYYS... 5 2.3.1 Vuollejokisimpukka ja sen suojelustatus... 5 2.3.1.1 Rauhoitussäännökset... 5 2.3.1.2 Direktiivisuojelu... 5 2.3.1.3 Luontovahinkosäännökset... 5 2.3.2 Vuollejokisimpukan elinympäristö... 6 2.3.3 Vuollejokisimpukan levinneisyys ja populaatio... 7 2.3.4 Kokemäenjoen vuollesimpukkaesiintymän merkitys suojelutasoihin... 8 2.3.5 Vuollejokisimpukan leviämiskyky... 9 2.3.6 Vuollejokisimpukan mahdollisuudet luontaiseen palautumiseen... 10 2.3.7 Yhteenveto luontovahingon merkittävyydestä... 10 2.4 VESISTÖVAHINGON MERKITTÄVYYS... 11 2.4.1 Vesistöön kohdistuva vahinko... 11 2.4.1.1 Säädökset... 11 2.4.1.2 Pintavesien tila... 12 2.4.1.3 Vesistövahingon määrittely... 14 2.4.2 Vaikutusten suuruus... 14 2.4.2.1 Vedenlaatu... 14 2.4.2.2 Sedimentit, kasvit ja eliöstö... 14 2.4.2.3 Ekologinen ja kemiallinen tila... 16 2.4.2.4 Vesien käyttö ja luonnonvarapalvelut... 17 2.4.3 Vaikutusten laajuus... 18 2.4.4 Vaikutusten kesto... 18 2.4.5 Yhteenveto vesistövahingon merkittävyydestä... 19 3 EHDOTUS VAHINKOJEN KORJAAMISEKSI... 20 3.1 LUONTOVAHINGON KORJAAMINEN... 20 3.1.1 Luontovahingon korjaamista koskevat säännökset... 20 3.1.2 Korjaavien toimenpiteiden arviointi... 21 3.1.2.1 Vuollejokisimpukan siirtoistutukset... 21 3.1.2.2 Elinympäristön parantaminen ruoppaamalla... 22 3.1.2.3 Luontaisen toipumisen vahvistaminen... 23 3.1.2.4 Korjaavien toimenpiteiden valinta... 24 3.2 VESISTÖVAHINGON KORJAAMINEN... 25 3.2.1 Vesistövahingon korjaamista koskevat säännökset... 25 3.2.2 Korjaavien toimenpiteiden tarve... 26 LIITTEET...I

1 VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUKSELLE VASTAUS 1 ELY-KESKUKSEN ARVIOINNIT 1.1 ELY-keskuksen yhteenveto luontovahingon arvioinnista Kuulemiskirjeen liitteessä 1 ELY-keskus määritteli luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 5 a :n mukaisen luontovahingon, referoi vahinkotapahtuman ja simpukkatutkimuksen loppuraportin (Leinikki & Leppänen 2014) johtopäätöksiä sekä arvioi luontovahingon merkittävyyttä. Vahingon merkittävyyden arvioinnissa ELY-keskus otti huomioon vuollejokisimpukan sekä sen elinympäristön, levinneisyyden ja suojelustatuksen. Lisäksi ELY-keskus arvioi Kokemäenjoen vuollejokisimpukkaesiintymän merkittävyyttä Suomessa, vuollejokisimpukan leviämiskykyä ja sen kykyä palautua luontaisesti vahingon tapahtumahetkellä vallinneeseen tilaan. Yhteenvetona ELY-keskus katsoi, että kyseessä on LSL 5 a :n mukainen luontovahinko. Kuolleiden yksilöiden huomattava määrä, yli miljoona kuollutta yksilöä, on kiistaton välitön vaikutus. Suomen populaatio huomioon ottaen voidaan katsoa lajille suoran ja haitallisen vaikutuksen olleen merkittävä lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen kannalta. Arvioon vaikuttaa ELY-keskuksen mukaan myös se, että vahingon vaikutusta lajin lisääntymiskykyyn ja siten populaation palautumiseen vahinkoa edeltäneeseen tilaan ei tunneta. 1.2 ELY-keskuksen yhteenveto vesistövahingon arvioinnista 1.2.1 Vaikutukset Kuulemiskirjeen liitteessä 2 ELY-keskus määritteli ympäristövastuudirektiivin mukaista ja vesille aiheutuvaa vahinkoa, joka vaikuttaa huomattavan haitallisesti kyseessä olevien vesipuitedirektiivissä tarkoitettujen vesien ekologiseen, kemialliseen ja/tai määrälliseen tilaan ja/tai ekologiseen potentiaaliin. Lisäksi ELYkeskus referoi ympäristövastuuasetuksen 3 :ssä säädettyjä vahingon merkittävyyden arviointikriteerejä valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 3 :n, vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 9 :n ja eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 4 :n 2 kohdassa tarkoitettujen luonnonvarapalvelujen sekä muutoksen tai vaikutuksen suuruuden, keston ja laajuuden näkökulmasta. Lisäksi ELY-keskus referoi ympäristövastuulain 6 :n mukaisten korjaavien toimenpiteiden määrittelyä, havaittujen vaikutusten suuruutta vedenlaadun, sedimenttien ja eliöstön, ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelun ja vesien käytön näkökulmasta sekä havaittujen vaikutusten laajuutta ja kestoa. Vedenlaatu on palautunut varsin nopeasti normaaliksi, mutta Kokemäenjoen suiston ja Ahlaisten edustan välillä sedimenttien nikkelipitoisuudet olivat lokakuussa 2014 vielä 12 55 mg/kg. Harjavallan patoaltaan ulpukoihin oli kertynyt nikkeliä, samoin suiston vesikasveihin. Merkittävimmät pohjaeläinvahingot kohdistuivat simpukoihin (vuollejoki-, pikkujärvi-, soukkojoki- ja sysijokisimpukat), joita kuoli yhteensä yli neljä miljoonaa yksilöä, painoltaan yli 100 tonnia. Simpukat

2 ovat tehokkaita suodattajia, joten niiden kuolemat heikentävät pohjan puhdistumista. Muissa pohjaeläimissä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Vahinko on voinut vaikuttaa simpukoiden eri nuoruusasteisiin, mutta sitä ei ole tutkittu. 1 Simpukoiden pehmytkudoksen nikkelipitoisuudet olivat moninkertaisia ja kobolttipitoisuudet kaksinkertaisia vuonna 2014. Eri lajien välillä on ilmeisesti suuria eroja. Nikkelipäästön ei havaittu aiheuttaneen välittömiä kalakuolemia, mutta Pihlavanlahdella havaittiin kuukauden kuluessa päästöstä muutamia satoja huonokuntoisia tai kuolleita kaloja, pääasiassa suutareita. Kalojen lihasten nikkeli-, koboltti- ja kadmiumpitoisuudet olivat lievästi koholla Lammaslahden, Kortteen ja Arantilankosken havaintopaikoilla heinäkuussa 2014. Seuranta jatkuu vuonna 2015. Metallit kertyvät erityisesti loheen. Lihaksen metallipitoisuus vaikuttaa kalojen kelpoisuuteen ihmisravintona. Kalan terveyteen vaikuttaa kertyminen elimiin kuten maksaan ja munuaisiin. Nikkelipitoisuudet suutarin kiduksissa ja munuaisissa olivat koholla. Päästö on voinut heikentää kalanpoikasten eloonjäämistä Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella sekä karkottaa Kokemäenjoen alajuoksulle istutetut yksivuotiset lohenpoikaset. 1.2.2 Ekologinen ja kemiallinen tila Päästöillä oli sekä suoria että ravintoketjun kautta välillisiä vaikutuksia ekologiseen tilaan, mutta ei vaikutuksia ekologiseen luokitteluun käytössä olevilla luokittelumuuttujilla. Kokemäenjoen keski- ja alaosien kemiallinen tilaluokitus ei ole heikentynyt, vaikka kemiallinen tila on heikentynyt nikkelipitoisuuden kasvuna. Kemiallinen luokitus perustuu kalojen elohopeapitoisuuteen, joka ylittää jo rajaarvot. Kasvien, pohjaeläimien ja muiden eliöiden pitoisuudet eivät vaikuta kemialliseen tilaluokitukseen. Kokemäenjoen suiston ja sen ulkopuolisten merialueen kemiallinen tila on hyvä eikä nikkelipäästö vaikuta luokitukseen. 1.2.3 Vaikutusten laajuus ja kesto Vaikutukset koskivat koko Harjavaltaan patoaltaan alapuolista Kokemäenjokea noin 35 km matkalla, jokisuistoa ja merialuetta Merikarvialle saakka. Nikkeli kulkeutuu pohjasedimenteistä ja pohjaeliöistä ravintoverkossa eteenpäin alhaalta ylöspäin. Ravintoketjurikastuminen ei koske nikkeliä. Luonnonvarapalvelut heikkenivät ihmisten näkökulmasta. Päästö rajoitti jokiveden käyttöä, koska vettä ei uskallettu käyttää eikä kaloja syödä. Joki koettiin saastuneeksi päästön jälkeen. Päästön vaikutukset Kokemäenjoen eliöstöön ovat kestoltaan merkittävät. Simpukkapopulaation palautuminen tulee kestämään vuosia. Tässä vaiheessa ei tiedetä, kuinka simpukoiden lisääntyminen on vahingoittunut päästön seurauksena. Haittavaikutukset voivat ilmetä vuosien kuluttua. Pohjan eliöstö on altistunut pitempään metallipitoisuuksille kuin ylempien vesikerrosten pitoisuudet ilmentävät. Lammaistenlahden pintasedimenttien nikkelipitoisuudet olivat 2 000 μg/l vielä lokakuun 2014 lopussa. Kokemäenjoen alaosan, Ulvilan ja Pihlavanlahden peru- 1 ELY-keskuksella ei ollut käytössään vuoden 2015 tutkimuksia, joissa tutkittiin ikäjakaumaa ja lisääntyvyyttä.

3 kan pintaveden pitoisuudet olivat koholla vielä joulukuussa 2014. Pitoisuudet ovat alle ympäristönlaatunormin (20 μg/l). Eri tuotantotasojen ja hajotustoiminnan myötä nikkeli kiertää pitkään ekosysteemin eri osissa ja heikentää luonnonvarapalveluita. 2 KANNANOTTO MERKITTÄVYYDEN ARVIOINNISTA 2.1 Nikkelisulfaattipäästö Kokemäenjokeen pääsi nikkelisulfaattiliuosta, joka sisälsi yhteensä noin 66 tonnia nikkeliä, 1,3 tonnia kobolttia, 94 tonnia sulfaattia sekä muita haitta-aineita. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi NNH:lle 27.3.2002 ympäristöluvan nro 11/2002/2 (kemikaalitehdas) ja 10.12.2004 ympäristöluvan nro 69/2004/1 (nikkelituotanto). Ympäristölupia muuttaneiden ympäristölupapäätösten 11.6.2008 nro 28 29/2008/1 lupamääräyksen nro 7 mukainen päästöraja-arvo nikkeli- ja kemikaalituotannolle on 1,5 kg Ni/d (547,5 kg/a) kuukausikeskiarvona ja sulfaattia 3 000 t SO 4 /kk (37 200 t SO4/a.). Harjavallan patoaltaassa mitattu suurin kokonaisnikkelipitoisuus oli päästön jälkeen 8800 μg/l. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) liukoisen nikkelin ympäristölaatunormi oli vahingon tapahtumahetkellä 20 μg/l vuosikeskiarvona (AA-EQS). Nikkelin luontainen taustapitoisuus (bgl) on 1 μg/l. Nikkeli esiintyi päästössä nikkelisulfaattiliuoksena. Harjavallan teollisuusalueella on harjoitettu teollista toimintaa vuosikymmeniä. Kuparia on valmistettua vuodesta 1945 ja nikkeliä vuodesta 1960. Metallikuormitus jokeen on ollut merkittävää, mutta lupien mukaista. Kokemäenjoen keskivirtaama Harjavallan kohdalla on 231 m 3 /s, mutta onnettomuushetkellä virtaama oli vain noin 60 m 3 /s, jolloin vedenlaatu päästöpaikan läheisyydessä muuttui simpukoille akuutisti toksiseksi päästön sisältämän nikkelin johdosta. Päästö on seurausta direktiivin 2004/35/EY liitteessä III luetellusta toiminnasta. Ympäristölupamääräys voi olla valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi. Toiminnan ympäristöluvissa asetetut päästörajat on asetettu parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuen. Ne eivät ole perustuneet ympäristönlaatunormeihin. Luparajat ylittävä päästö ei korreloi luonto- tai vesistövahinkojen kanssa. Vahinkojen merkittävyys ja korjaustarve on arvioitava kokonaan erikseen ja irrallaan päästörajoista. 2.2 Vesiensuojeluyhdistyksen selvitys Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) on selvittänyt NNH:n toimeksiannosta vahinkoa sekä sen merkittävyyttä ja kestoa. Tutkimuksista on 30.1.2015 valmistunut raportti 5.-6.7.2014 tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / loppuraportti (liite 1) 2 sekä vastaavanlainen raportti vuodelta 2015 (liite 3). Johtopäätösten perusteella voimakkaimmat vaikutukset vedenlaatuun kohdistuivat Harjavallan patoaltaaseen, jossa ne hävisivät noin viikon kulu- 2 Raportti on päivitetty ELY-keskuksen kommenteilla täydennettynä 9.4.2015 (kirje nro 255/15).

4 essa. Lievemmät vaikutukset hävisivät Kokemäenjoesta noin kolmen viikon kuluessa. Vesistövaikutukset ulottuivat Porin edustan merialueella saakka. Elokuun 2014 puolivälin jälkeen pitoisuudet ovat pysyneet merialueella alle 10 μg/l. Kaikkien simpukkalajien kuolleisuus Harjavallan padon alapuolella oli merkittävä. Uhanalaisia vuollejokisimpukoita arvioidaan kuolleen yhteensä 1,0 1,1 miljoonaa (15 17 % joen kannasta). Suurimmat nikkeli- ja kobolttipitoisuudet sedimenteissä havaittiin heinäkuussa 2014 Lammaistenlahden havaintopaikolla, jossa nikkelipitoisuudet olivat puolitoistakertaisia vuoden 2010 tasoon verrattuna ja kobolttipitoisuudet kaksinkertaisia Merstolan havaintopaikkaan purkuputken yläpuolella verrattuna. Lokakuun näytteenotossa nikkelipitoisuudet laskivat hieman kaikilla havaintopaikoilla, mutta lokakuun näytteenotossa kobolttipitoisuudet olivat kolmella meriasemalla (P20, 10 ja 15) hieman kohonneet heinäkuusta. Vuonnan 2015 tutkittujen lihas- ja kudosnäytteiden metallipitoisuudet olivat keskimäärin samalla (kadmium, koboltti, sinkki, lyijy) tai matalammalla tasolla (nikkeli, kupari) kuin vuoden 2014 näytteissä. Kokemäenjoen jokisuulta heinäkuussa 2014 kerättyjen elävien simpukoiden pehmytkudosnäytteissä nikkelipitoisuudet tuorepainoa kohti olivat moninkertaisia ja kobolttipitoisuudet noin kaksinkertaiset verrattuna Merstolasta purkuputken yläpuolelta peräisin oleviin simpukoihin. Elokuun näytteenotossa lihaksen nikkelipitoisuus oli koholla vain yhdessä simpukkanäytteessä eikä kobolttipitoisuuksissa havaittu päästön vaikutusta. Kokemäenjoen ja sen edustan pohjien ja pohjaeläimistön tila oli simpukoita lukuun ottamatta samaa luokkaa kuin ennen nikkelipäästöä. Vuoden 2015 tutkimusten perusteella simpukoiden kudosten metallipitoisuudet Harjavallan padon alapuolella ovat laskeneet, mutta ne ovat edelleen korkeammat kuin yläpuolella. Luontainen palautuminen on siis mahdollista. Heinäkuussa 2014 kalojen nikkeli-, kadmium- ja kobolttipitoisuudet olivat koholla vain muutamassa näytteessä. Pääosin pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Elo-syyskuussa kaloissa ei havaittu päästön vaikutuksia. Nordicverkkokoekalastustulosten ja sähkökoekalastusten perusteella mikään pyyntialueilta aiemmin tavatuista kalalajeista ei ole hävinnyt eikä niiden kanta tuntuvasti heikentynyt. Vuoden 2015 tutkimuksissa 99 % kalojen nikkelipitoisuuksista jäi alle määritysrajan. Määritysraja ylittyi vain Lammaistenlahdella. Poikasnuottausten perusteella nikkelipäästön vaikutukset olivat havaittavissa korkeintaan ensisijaisella kuormituspaikalla, koska Harjavallan patoaltaan alaosassa kappalemäärä ja biomassa jäivät pieneksi muihin tutkittuihin alueisiin verrattuna. Havaintoa tuki, että verkkokoekalastuksissa ensimmäisen kesän poikasten määrä kyseisellä alueella jäi vähäiseksi. Vuonna 2015 seurantaa jatkettiin ja poikasten määrä kasvoi. Ikänäytteistä löytyi myös vuonna 2014 syntyneitä kaloja. Nikkelipäästön vaikutusta kalojen terveyteen ei voitu osoittaa histologisten tutkimusten perusteella vaikutus- ja kontrollialueen kaloja vertaamalla. Elokuussa 2014 kuolleiden suutareiden kuolinsyytä ei voitu tutkimusten perusteella varmuudella todentaa. Vuoden 2015 tutkimusten perusteella sedimenttien metallipitoisuudet olivat pääosin ennallaan, mutta ne olivat aavistuksen kohonneet Lammaisten mittauspisteessä. (M). Kohoamista selittää mm. nikkelipitoisen pohjaveden kuormitus.

5 2.3 Luontovahingon merkittävyys 2.3.1 Vuollejokisimpukka ja sen suojelustatus 2.3.1.1 Rauhoitussäännökset Luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 38.2 :n ja luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) 18 :n mukaisesti liitteen 2(a) Koko maassa rauhoitetut eläinlajit alakohdassa Nilviäiset on vuollejokisimpukka, Unio crassus. Vuollejokisimpukka on Suomessa rahoitettu, koska sen olemassaolo on käynyt uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä on osoittautunut tarpeelliseksi. Vuollejokisimpukka on uhanalaisten lajien tietokannassa. 3 2.3.1.2 Direktiivisuojelu LSL 49 :n Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännöksissä kielletään luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen. Vuollejokisimpukka on luontodirektiivin 92/43/EY liitteessä IV (a), joten direktiivilajina se on suojelualueista riippumattoman lajisuojelun piirissä. Vuollejokisimpukka on lisätty myös luontodirektiivin liitteeseen II direktiivillä 97/62/EY. Suomen komissiolle toimittaman lajiraportin (2007 2012) mukaan lähinnä asiantuntija-arvioihin perustuen merkityksellisin paine ja uhat (2.6 Main pressures, 2.7 Main threats) vuollejokisimpukan suojelulle aiheutuivat pintaveteen kohdistuvista maa- ja metsätalouden hajapäästöistä (medium importance). Sedimenttien siirto ja teolliset toiminnat eivät aiheuttaneet painetta eivätkä uhkia (low importance). Suomen komissiolle toimittaman maaraportin (2007 2012) johtopäätöksenä vuollejokisimpukan kokonaissuojelutilanne katsottiin suotuisaksi (FV). Arvioon ei sisältynyt tietoisuus Kokemäenjoen vuollejokisimpukkakannasta. Vuollejokisimpukan suojelussa voidaan noudattaa varovaisuusperiaatetta lievemmin kuin harvinaisemmilla lajeilla, joiden suojeluntaso on epäsuotuisa. 4 2.3.1.3 Luontovahinkosäännökset LSL 5 a :n luontovahinkosäännöksiä sovelletaan direktiivilajeihin. Vuollejokisimpukka kuuluu luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 Uhanalaiset lajit alaluokkaan selkärangattomat eläimet ja sen alaluokkaan nilviäiset sekä liitteen 5 Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitut eläinlajit alaluokkaan nilviäiset. LSL 5 a :n nojalla luontovahingolla tarkoitetaan suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävää 5, mitattavissa olevaa suoraa tai välillistä haitallista vaikutusta luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvan yksilön lisääntymis- ja levähdyspaikoille. Onnettomuudessa on siten kyse luontovahingosta. Direktiivin 2004/35/EY 3 artiklan nojalla direktiiviä 3 Suomen ympäristökeskus 2012. Uhanalaisten lajien tietokanta 17.4.2012. 4 Tulkintaohje vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittämiseksi ja turvaamiseksi vesistötöissä. Uudenmaan ELY-keskus 2010 s. 5. 5 2004/35/EY liite 1 määrittelee tarkemmin merkittävän vahingon ja liite II korjaavat ensisijaiset ja täydentävät toimenpiteet.

6 sovelletaan liitteen III mukaiseen toimintaan, vaikka onnettomuus aiheutuisi luvan mukaisesti harjoitettavassa toiminnassa ilman tuottamusta tai huolimattomuutta. Eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain (383/2009) 5 :ssä määrätään ensisijaisesti korjaamaan vahinko. Direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan nojalla ympäristövahingolla (luontovahingolla) tarkoitetaan suojeltavalle lajille (vuollejokisimpukka) aiheutuvaa vahinkoa, jolla on tämän lajin suotuisan suojelun tason saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Vahinko ei käsitä ennen direktiivin voimaantuloa tai sen jälkeen lupaan perustuneita aiemmin todettuja haitallisia vaikutuksia. Suojelutason saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta merkittävien haitallisten vaikutusten merkittävyyttä on arvioitava suhteessa perustilaan ottaen huomioon liitteessä I esitetyt perusteet. Suojelun tasolla tarkoitetaan vuollejokisimpukkaan kohdistuvien eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa vuollejokisimpukan levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä boreaalisella alueella, Suomessa tai vuollejokisimpukan luontaisella levinneisyysalueella. Vuollejokisimpukan suojelun taso on suotuisa, kun sen a) kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että vuollejokisimpukka pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, b) luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja c) kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Vuollejokisimpukan tilaa ei verrata suotuisaan tilaan vaan vahinkoa edeltäneeseen tilaan (perustila). Perustilaan kohdistuneen muutosvaikutuksen merkittävä haitallisuus arvioidaan seuraavista tekijöistä 6 : a) yksilöiden lukumäärä, niiden esiintymistiheys tai esiintymisalue b) tiettyjen yksilöiden tai vahingoittuneen alueen merkitys suhteessa vuollejokisimpukan suojeluun, vuollejokisimpukan paikallinen, alueellinen, kansallinen ja ylemmän tason (Pohjois-Eurooppa, EU) harvinaisuus c) vuollejokisimpukan leviämiskyky sille ominaisen dynamiikan mukaan d) vuollejokisimpukan kyky palautua nopeasti vahingon tapahduttua luontaisen dynamiikan ansiosta perustilaa vastaavaan tilaan. 2.3.2 Vuollejokisimpukan elinympäristö Soikean, 5-10 cm pitkän vihertävän tummanruskean vuollejokisimpukan toukat siirtyvät keskikesällä pikkukalojen kiduksiin, josta ne muodonmuutoksen jälkeen 6 Direktiivi 2004/35/EY, 21.4.2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta, 2 artiklan 1 a) kohta ja liite I.

7 irtoavat ja asettuvat joen pohjaan. Elinympäristöjen yhteispinta-ala Suomessa on arviolta noin 30 km 2. Suomen komissiolle toimittaman maaraportin vuosille 2007 2012 perusteella arvio perustuu osittaisesta tiedosta tehtyyn yleistykseen. Kokemäenjoen vuollejokisimpukkakanta ei sisältynyt arvioon. Elinympäristöjen laatu on kohtuullinen (moderate). Lyhyen tähtäimen trendi ei ollut tiedossa. Laatuarvio perustuu maaraportin mukaan asiantuntijanäkemykseen. Elinympäristötietojen tarkentamiseksi tarvitaan enemmän tietoa ja uusia tutkimusmetodeja. Suomen komissiolle toimittaman maaraportin (vuollejokisimpukka-osion k. 2.8.2.) raportointikaudella 2007 2012 ei ehditty tutkia eikä kartoittaa kaikkia raportoituja jokia. Elinympäristövaatimuksia on tutkittu mm. Nummenjoen yläosassa. 7 Suomen komissiolle toimittaman maaraportin (2007 2012) johtopäätöksenä vuollejokisimpukan elinympäristö- ja tulevaisuusnäkymäarvioinneissa todettiin, että vuollejokisimpukan elinympäristö ja tulevaisuusnäkymät olivat molemmat suotuisia (FV). Vuollejokisimpukan elinympäristö ei ole kaventunut Kokemäenjoella. Sedimentissä oleva nikkeli ei ehkäise vuollejokisimpukan elämistä, lisääntymistä tai pohjaan kiinnittymistä eikä vaikeuta niitä välillisesti kertymällä vuollejokisimpukan lihaksistoon ja elimiin. Vuollejokisimpukkaan vaikuttaa nimenomaan veden laatu, koska se siivilöi virtaavaa vettä ja on nimenomaan vedenlaadun muutosten indikaattori. Onnettomuuden johdosta Kokemäenjoen vuollejokisimpukkapopulaation käytettävissä olevien sedimenttien osuus ei siten ole pienentynyt niilläkään alueilla, joilla pohjasedimenttejä voisi pitää pilaantuneina. Sedimenttien heikentyminen ei kuvaa vuollejokisimpukalle aiheutunutta vahinkoa. 2.3.3 Vuollejokisimpukan levinneisyys ja populaatio Harvinaistuva vuollejokisimpukka esiintyy luonnonvaraisena Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa. Lajin tilanne on hyvä lähinnä Baltiassa 8 ja Venäjällä. Ruotsin maaraportin mukaan suojelutilanne on todella huono (1 3 miljoonaa yksilöä). Suomessa tiheimmät kannat ovat Etelä-Suomessa. Vantaanjoessa Kehä III:n sisäpuolella on noin kolme miljoonaa yksilöä 9, Karjaan Mustionjoessa noin miljoona yksilöä ja Kokemäenjoessa nikkelipäästön jälkeen arviolta noin viisi miljoonaa yksilöä. Suomessa levinneisyysalue on noin 14 700 km 2. Suomen komissiolle toimittaman maaraportin vuosilta 2007 2012 mukaan levinneisyys (range) perustuu tutkimuksiin tai vakaisiin tilastollisiin arvioihin. Levinneisyystilanne on vakaa. Suomen vuollejokisimpukkapopulaatio on noin 5 10 miljoonaa yksilöä, joista 3 5 miljoonaa Natura 2000 -verkoston suojelualueilla. Kokonaispopulaatio perustuu osittaisesta tiedosta tehtyyn yleistykseen ja suojelualuepopulaatio asiantunti- 7 Ljungberg, R. 2007: Vuollejokisimpukan elinympäristövaatimukset ja liikkuminen Nummenjoen yläosassa. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 7/2007. Uudenmaan ympäristökeskus. 50 s. 8 Viron komissiolle toimittamassa maaraportissa suojelutilanne oli kaikin puolin riittämätön. Tietoja puuttui runsaasti, populaatio ei ollut tiedossa, mutta vuollejokisimpukka esiintyi 30 35 joessa. 9 Valovirta, I. 2008: Vantaanjoen Natura-alueen vuollejokisimpukkainventointi 2004 2007. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo ja Maailman Luonnon Säätiö (Suomen WWF). Helsinki. Ei-julkaistu raportti. 48 pp.

8 janäkemykseen. Populaation kehityssuunta ei ollut tiedossa. Levinneisyyden ja populaation tarkentamiseksi tarvitaan enemmän tietoa ja uusia tutkimusmetodeja. Suomen komissiolle toimittaman maaraportin (2007 2012) johtopäätöksenä vuollejokisimpukan levinneisyys- ja populaatioarvioinnissa todettiin, että vuollejokisimpukan levinneisyys ja populaatio olivat molemmat suotuisia (FV). Suojelutoimenpiteistä tärkeimmät (medium importance) olivat maankäyttötoimenpiteet ja pyydystämisen sääntely. Hydrologisen ympäristön palauttamisen ja parantamisen merkitys ei ollut niin suuri (low importance). Päästöonnettomuus ei ole vaikuttanut vuollejokisimpukan levinneisyyteen. Ottaen huomioon suojelun suotuisan tilan muodostavan populaation vaihteluväli sekä Kokemäenjoen merkitys suojelustatuksen määrittelyssä, ei päästöllä ole vaikutusta populaatioon alueellisella, kansallisella tai sitä yleisemmällä tasolla. Paikallisella tasolla päästölähteen alapuolella päästö on vaikuttanut populaatioon välittömästi niin, että se ainakin väliaikaisesti heijastuu koko Kokemäenjoen populaation runsauteen ja tiheyteen. 2.3.4 Kokemäenjoen vuollesimpukkaesiintymän merkitys suojelutasoihin Vuollejokisimpukka on esiintynyt paikoin runsaslukuisena Etelä-Suomen joissa. Sen vuoksi suojelutaso on suotuisa. Tämä on lähtötilanne ennen Kokemäenjoen vuollejokisimpukoiden löytymistä. Löydetty Kokemäenjoen vuollejokisimpukkapopulaatio on kasvattanut merkittävästi Suomen vuollejokisimpukkapopulaatiota. Loppukesällä 2014 kuolleiden vuollejokisimpukoiden määrä on noin 10 20 % Suomen aiemmasta raportoidusta vuollejokisimpukkapopulaatiosta, jonka oli arvioitu olevan 5 10 miljoonaa yksilöä ja 15 17 % Kokemäenjoen vuollejokisimpukkapopulaatiosta, jonka arvioitiin olleen noin 6,5 miljoonaa yksilöä. Nykyisin tunnettu vuollejokisimpukkapopulaatio on noin 10,5 15,5 miljoonaa yksilöä, josta kuolleiden vuollejokisimpukoiden määrä on noin 7 9,5 %. Nikkelipäästön paikallinen ja Kokemäenjoen alajuoksua koskeva alueellinen välitön vaikutus on merkittävä. Vaikutus koko Suomen vuollejokisimpukoiden suojelutilanteeseen on havaittava. Kokemäenjoen vuollejokisimpukkaesiintymä ei ollut kuitenkaan mukana Suomen maaraportissa, jossa suojelutilanne kirjattiin suotuisaksi. Suomen tasolla yksilömäärä suotuissa tilanteessa oli arvioitu 5 miljoonan yksilön tarkkuudella. Suojelutilanne on siten suotuisa, kun populaatio pysyy 5 10 miljoonan yksilön vaihteluvälillä. Uusi kokonaispopulaatio on noin 10,5 15,5 miljoonaa yksilöä. Vahingolla (yksilöt ja vahingoittunut alue) ei siten ole merkittävää haitallista vaikutusta vuollejokisimpukan suojeluun kansallisella tasolla eikä sitä ylemmällä tasolla Pohjois-Euroopan boreaalisella (Ruotsi, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja EU:n ulkopuolella Venäjän pohjoisosat) alueella saati EU-tasolla. Vahingosta seuranneella muutoksella ei ole vaikutusta Natura 2000 -verkoston avulla suojeltaviin vuollejokisimpukoihin, koska päästö ei vaikuta niihin Natura 2000-

9 verkostoon sisällytettyihin alueisiin, joilla suojellaan yhteensä noin 3 5 miljoonaa vuollejokisimpukkaa. 10 Vahingolla ei ole merkittävää haitallista suojelutason muuttavaa vaikutusta Etelä- Suomessa tai Lounais-Suomen etelä- tai hemiboreaalisilla vyöhykkeillä. Kokemäenjoen vuollejokisimpukoiden yksilömäärään ja suojelutilanteeseen vahingolla on ollut haitallinen välitön vaikutus, mutta merkittävä haitallinen vaikutus ilmeni paikallisella tasolla päästölähteen läheisyydessä välittöminä kuolemantapauksina. Välillisesti vuollejokisimpukan elinympäristön laatuun vaikuttaa myös sedimenttien laadun heikentyminen Lammaistenlahdella, mutta vaikutus ei ole merkittävä, koska nikkeli ei kerry vuollejokisimpukkaan sedimentin kautta.. Lisäksi Lammaistenlahden sedimenttien pitoisuudet ovat luontaisesti korkeita, koska nikkelipitoiset pohjavedet laskevat Lammaistenlahteen. Lammaistenlahdella ei ollut simpukkasukelluslinjaa vuonna 2015, koska vuonna 2014 siellä ei havaittu vuollejokisimpukoita. Sedimentin nikkelipitoisuus ei ylipäätään aiempina vuosina ole ilmennyt vuollejokisimpukan nikkelipitoisuuden kohoamisena. Sedimentin nikkelipitoisuus ei vaikuta vuollejokisimpukan suojelutasoon. 2.3.5 Vuollejokisimpukan leviämiskyky Vuollejokisimpukoiden leviämiskykyä on arvioitava ensinnäkin lisääntymis- ja elinpaikkojen laadun heikentymisenä erityisesti Lammaistenlahdella, jonka pintasedimentteihin on kertynyt nikkeliä. Pilaantuneet sedimentit eivät kuitenkaan vaikuta lisääntymiseen tai pohjaan kiinnittymiseen. Toiseksi vuollejokisimpukan leviämiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon vaikutus kaloihin, joiden kiduksissa simpukat leviävät. Vuosien 2014 ja 2015 tutkimusten perusteella nikkeli ei ole vaikuttanut kaloihin eikä sen arvioida vaikuttavan niiden merkitykseen vuollejokisimpukan leviämisessä Kokemäenjoessa. Onnettomuuden tapahtumishetkellä vuonna 2014 lisääntyneiden vuollejokisimpukoiden jälkeläisten varhaisasteet olivat jo kiinnittyneet isäntäkaloihin ja ne olivat pääosin suojassa päästön välittömiltä myrkyllisiltä ja kuolemaan johtaneilta vaikutuksilta. Toisaalta pohjalle pudottautuneiden pienten simpukoiden herkkyyttä nikkelille ei tunneta, joten vasta tulevat seurannat paljastavat päästön vaikutuksen nuoriin simpukoihin. Vuoden 2015 tutkimuksen mukaan vuollejokisimpukoiden ikäjakauma on vanha, mutta simpukoiden lisääntyminen onnistuu ainakin emosimpukan kidustaskuvaiheeseen ja simpukoiden lisääntyminen on ainakin osittain normalisoitunut. Simpukoiden lisääntyminen on lisäksi ollut jaksottaista. 11 Vuollejokisimpukan leviämiskykyyn vaikuttaa kolmanneksi kuolleiden simpukoiden määrä suhteessa Kokemäenjoen vuollesimpukkapopulaatioon. Simpukoista noin puolet on touko-kesäkuun vaihteessa kutevia koiraita ja noin puolet kes- 10 1,5 km etäisyydellä on 147 ha Pirilänkoski (FI0200045, SCI) ja Kokemäenjoen suistossa 2 885 ha Pihlavanlahti (FI0200079, virallisesti Kokemäenjoen suisto, SCI, SAC), joiden suojeluperusteena ei ole luontodirektiivin liitteen II lajeihin kuuluva vuollejokisimpukka. 11 5.-6.7.2014 tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / loppuraportti vuodelta 2015, Jukka Mattila ja Onni Piiroinen 13.1.2016, KVVY kirje nro 139/16 s. 34.

10 kikesään saakka siittiöitä kiduspussissa kehittäviä naaraita. Simpukat ovat olleet pois poikastuotannosta kesästä 2015 alkaen. Normaali tilastollinen vuollejokisimpukoiden vuosikuolleisuus on arviolta noin 135 000 yksilöä, kun populaatio on noin 5,5 miljoonaa ja elinikä on arviolta keskimäärin 40 vuotta. Vuollejokisimpukoiden ikäjakauman perusteella vanhempia simpukoita on enemmistö ja normaali vuosikuolleisuus selvästi yli normaalin ikäjakauman populaation tilastollisen vuosikuolleisuuden. Vuoden 2015 tutkimuksessa todettiin yleisesti aikuisista simpukoista, että niiden kuolleisuus on palautunut normaalille tasolle. Ainakin joidenkin simpukoiden glokidiotoukat pystyvät siirtymään isäntäkalojen kiduksiin, koska edelleen mm. ahvenista yli 90 % oli loisittuja. 12 Vuollejokisimpukan tilannetta ei ole eritelty. Kalojen määrä Kokemäenjoessa on yleisesti vähentynyt vuodesta 2013. Mm. ahvenpopulaatioissa on vuositasoilla merkittäviä muutoksia, joten ei ole vielä mahdollista tehdä johtopäätöstä trendistä. Jos kalat vähenevät pysyvästi, se osaltaan vaikuttaa simpukoiden leviämiskykyyn. 2.3.6 Vuollejokisimpukan mahdollisuudet luontaiseen palautumiseen 83 85 % Kokemäenjoen vuollejokisimpukkapopulaatiosta säilyi. Onnettomuusajankohdasta johtuen vuoden 2015 poikastuotanto oli ehtinyt kiinnittyä isäntäkalojen kiduksiin. Mahdollisuudet vuollejokisimpukan luontaiseen palautumiseen arvioidaan erinomaisiksi ottaen huomioon nikkelisulfaattipäästöonnettomuuden vaikutuksettomuus soveltuviin isäntäkaloihin ja soveltuvien isäntäkalojen kannan vahvuus ja elinvoimaisuus voimakkaasti muutetussa Kokemäenjoessa. 2.3.7 Yhteenveto luontovahingon merkittävyydestä Vuollejokisimpukalle aiheutunut luontovahinko on paikallisella tasolla luokiteltavissa merkittäväksi ottaen huomioon välitön vahinko sekä poikastuotannosta poistuneet yksilöt. Vuollejokisimpukalle aiheutunut luontovahinko on merkityksellinen koko Kokemäenjoen mittakaavassa ottaen huomioon yksilöiden lukumäärä ja niiden esiintymistiheys. Kuolleiden yksilöiden merkitys suhteessa vuollejokisimpukan kokonaissuojelutasoon on kuitenkin olematon. Vuollejokisimpukan suojelutaso on edelleen suotuisa, koska sen kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että se pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana. Vuollejokisimpukan luontainen levinneisyysalue ei pienentynyt eikä se ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Lisäksi kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan riittävän laaja elinympäristö. Onnettomuudella oli paikallinen ja Kokemäenjoen pitkittäismittakaavassa alueellinen merkitys vuollejokisimpukan suojeluun. Etelä- ja Lounais-Suomen sekä Suomen kansallisessa mittakaavassa onnettomuudella ei ollut vaikutusta. Onnettomuus ei vaikuta myöskään eteläboreaalisen vyöhykkeen, Pohjois-Euroopan tai EU:n tasolla vuollejokisimpukan suojeluun. 12 Simpukkapopulaatioiden toipumis- ja lisääntymiskyky, kuolleisuus ja ikärakenne vuonna 2015 Kokemäenjoessa Harjavallan nikkelipäästön jälkeen. Alleco raportti n:o 17/2015, Jouni Leinikki ja Juha Syväranta 17.12.2015 s. 24. Kokemäenjoen ja Kolpanlahden kalastoseuranta vuonna 2015 KVVY Kirje nro 992/15 Ari Westermark 2015 s. 5.

11 Vuollejokisimpukan leviämiskyky sille ominaisen dynamiikan mukaan pysyy korkealla tasolla, koska onnettomuus ei vaikuttanut sen isäntäkaloihin. Vuollejokisimpukan kyky palautua nopeasti vahingon tapahduttua luontaisen dynamiikan ansiosta perustilaa vastaavaan tilaan arvioidaan hyväksi. 2.4 Vesistövahingon merkittävyys 2.4.1 Vesistöön kohdistuva vahinko Vesistöön kohdistuva vahinko tarkoittaa EU:n alueella vesille aiheutuvaa vahinkoa eli ympäristövahinkoa, joka vaikuttaa huomattavan haitallisesti kyseessä olevien vesien ekologiseen, kemialliseen ja/tai määrälliseen tilaan ja/tai ekologiseen potentiaaliin, siten kuin ne määritellään direktiivissä 2000/60/EY, lukuun ottamatta haitallisia vaikutuksia, joihin sovelletaan mainitun direktiivin 4 artiklan 7 kohtaa. 13 Ympäristövahingon määritelmä puuttuu ympäristövahinkojen korjaamislaista, jonka 1 :n 2) kohdassa viitattiin vahingon tapahtumahetkellä voimassa olleeseen YSL 84 a :ssä tarkoitettuun vesistön merkittävään pilaantumiseen. 14 Pilaantumisella ei siten tarkoiteta tässä lainkohdassa yksityisoikeudellisesti (rahallisesti) korvattavaa vesistön pilaantumista vaan nimenomaan direktiivin mukaista ympäristövahinkoa, joka määritetään vesienhoitosuunnitelma 15 huomioon ottaen. Vahingolla tarkoitetaan suoraan tai välillisesti tapahtuvaa mitattavissa olevaa luonnonvarojen haitallista muutosta tai luonnonvarapalvelun huonontumista. 16 2.4.1.1 Säädökset Euroopan unioni: IE-direktiivin 2010/75/EY johdannon (8) kohta ja 7 artikla (ehkäisevät ja rajoittavat toimenpiteet ennen korjaavia toimenpiteitä, ympäristöluvassa) Ympäristövastuudirektiivi 2004/35/EY EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi 2000/60/EY o parlamentin ja neuvoston prioriteettiainepäätös N:o 2455/2001/EY, jossa on mainittu nikkeli, mutta ei vaarallisena (muutos ja laatunormit direktiivillä 2008/105/EY ja 2013/39/EU) o vesipäästödirektiivi 2006/11/EY o pintavesidirektiivi (ympäristönlaatunormidirektiivi) 2008/105/EY ja muutosdirektiivi 2013/39/EY Komission analyysi- ja seurantadirektiivi 2009/90/EY Täytäntöönpano Suomessa: 13 Direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan 1. b) alakohta. 14 HE 228/2008 vp. s. 24: Vahingon merkittävyyden arvioinnissa tukeuduttaisiin ympäristönsuojelulain 50 :n 2 momenttiin, jonka mukaan arvioinnissa olisi muun ohella otettava huomioon vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat. Tarkempia säännöksiä pilaantumisen merkittävyyden arvioimisesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 15 Vahinkohetkellä oli voimassa Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. 16 Lain 383/2009 3 :n 1) kohta ja direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan 2. kohta.

12 vanha ympäristönsuojelulaki (86/2000) 17, 84 a 2 momentti laki (383/2009) eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta vesienhoidon järjestämislaki (1299/2004) o VNA 1303/2004 (vesienhoitoalueet) o VNA 1040/2006 (vesienhoidon järjestäminen; mm. ominaispiirteet, vesienhoitosuunnitelmat, toimenpideohjelmat) o VNA 1022/2006 (vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet, päästörajat ja ympäristönlaatunormit) 2.4.1.2 Pintavesien tila Vesipuitedirektiivin 2000/60/EY nojalla pintaveden tila muodostuu pintaveden kemiallisesta tilasta (prioriteettiaineet) ja ekologisesta tilasta. Pintaveden ekologiseen tilaan vaikuttavat biologiset tekijät 17, fysikaalis-kemialliset tekijät 18 ja hydrologis-morfologiset tekijät 19. Tavoitteena on pintavesien (mm. joet, jokisuiden vaihettumisalueet ja rannikkovedet) hyvä tila. Pintaveden hyvä tila edellyttää, että sekä kemiallinen tila että ekologinen tila ovat hyviä. Vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) nojalla valtioneuvosto on antanut mm. asetukset 1303/2004 (vesienhoitoalueet), 1040/2006 (vesienhoidon järjestäminen; mm. ominaispiirteet, vesienhoitosuunnitelmat, toimenpideohjelmat) ja 1022/2006 (vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet). Ympäristönlaatunormeista säädetään vesiympäristölle vaarallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) 20. Luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen (6 ). Lupamääräyksen ja ympäristönlaatuvaatimuksen suhteesta säädetään YSL (86/2000) 51 :ssä ja nykyisin YSL (527/2014) 70 :ssä. Vesienhoitosuunnitelman mukaan pintavesien ekologisen tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Planktonlevien, vesikasvien, pohjalevien, pohjaeläinten ja kalojen tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan laatutekijät ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon vesieliöiden tilan arviointia tu- 17 Vesikasvillisuus (makrofyytit ja fytobentos), pohjaeläimistö, kalasto, kasviplankton. Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1040/2009) 9 :n nojalla biologisilla tekijöillä tarkoitetaan kasviplanktonia, päällysleviä, makroleviä, muuta vesikasvillisuutta, pohjaeläimistöä ja kalastoa. Päästöjen vaikutusten arvioinnissa ratkaisevia ovat pilaantumisherkät taksonit. 18 Prioriteetti- ja muut pilaavat aineet sekä mm. happitilanne, suolaisuus, happamoituminen ja ravinneolot. Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1040/2009) 9 :n nojalla fysikaalis-kemiallisilla tekijöillä tarkoitetaan näkösyvyyttä, lämpöoloja, happioloja, suolaisuutta, happamoitumistilannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valittuja asetuksen 1022/2006 liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita. 19 Virtaus, viipymä, syvyys jne. 20 Ympäristönlaatunormit perustuvat vesipuitedirektiiviin 2000/60/EY ja pintavesidirektiiviin 2008/105/EY (muutettuna direktiivillä 2013/39/EU).

13 kevina tekijöinä. 21 Kokemäenjoki kuuluu luokkaan erittäin suuret kangasmaiden joet (ESk) ja se on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Hyvällä ekologisella potentiaalilla tarkoitetaan direktiivin 2000/60/EY liitteen V mukaisesti sellaiseksi luokiteltua voimakkaasti muutetun vesimuodostuman tilaa. Voimakkaasti muutetun vesimuodostuman (Kokemäenjoki) ekologinen potentiaali luokitellaan sen biologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan perusteella luokkiin hyvä tai suurempi, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelu tehdään edustaen kyseisten laatutekijöiden biologisten ja fysikaalis-kemiallisten seurantatulosten arvoista huonompaa. 22 Vesienhoitosuunnitelmassa Kokemäenjoen ekologinen potentiaali on tyydyttävä ja alajuoksun ekologinen potentiaali on vedenlaatuluokitukseen (biologiset, fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset laatutekijät) perustuen välttävä. Luokituksessa on otettu huomioon mm. ravinnetaso, ph ja happipitoisuus joessa. Biologisia tekijöitä jokien luokittelussa ovat mm. pinnoille kiinnittyvät piilevät, pohjaeläimet ja kalat. Uudessa 2.12.2015 hyväksytyssä vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016 2021 todetaan, että Kokemäenjoen tavoitetila saavutetaan vuoteen 2021 mennessä, mutta on olemassa riski tilan saavuttamiselle. 23 Uusi vesienhoitosuunnitelma on hyväksytty onnettomuuden jälkeen, joten onnettomuus ei ole vaikuttanut tavoitetilan saavuttamisaikataulutukseen. Nikkelin ympäristönlaatunormi on asetuksen 1022/2006 liitteen 1 kohdassa C2. Vahingon tapahtumahetkellä nikkelin ympäristönlaatunormi vesistössä vuosikeskiarvona laskettuna oli 1 (bgl) + 20 (EQS) = 21 μg/l (AA-EQS). Ympäristönlaatunormi on 22.12.2015 lähtien ollut 1 (bgl) + 4 (EQS, biosaatava osuus pitoisuudesta) = 5 μg/l (AA-EQS) 24, mutta uusia normeja ei voi ottaa huomioon ennen niiden voimaantuloa tapahtuneen vesistöön kohdistuneen vahingon arvioinnissa. Nikkelille on samalla annettu maksimiarvo 34 μg/l (MAC-EQS), jota ei ollut onnettomuushetkellä. Kun tätä verrataan onnettomuuden jälkeisiin pitoisuuksiin, ne palautuivat nopeasti normaaleiksi eikä hetkellinen nousu aiheuttanut vuosikeskiarvon ylitystä ainakaan ylimmissä vesikerroksissa. Myöskään pysyviä esteitä ympäristönlaatunormin saavuttamiselle jatkossa ei jäänyt. Ympäristönlaatunormi on annettu erikseen sisämaan pintavesille (mm. joet, voimakkaasti muutetut vesimuodostumat) ja muille pintavesille (jokisuiden vaihettumisalueet, rannikkovedet), mutta nikkelin ympäristönlaatunormi oli vahingon tapahtumahetkellä molemmille sama 21 μg/l (AA-EQS) sisältäen taustapitoisuuden. 21 Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 s. 107. 22 2000/60/EY liite V, kohdan 1.4.2 ii) alakohta. 23 Vesien tila hyväksi yhdessä. Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016 2021 (2.12.2015) s. 213 214. 24 Nikkelin altistukseksi suun kautta on yleisesti sallittu 20 µg/vrk ja nikkeliä saa olla juomavedessä edelleen 20 µg/l (SosTMA 461/2000). Asetuksen (1022/2006, muutos 868/2010) 6 b nojalla ympäristöluvassa voidaan määrätä toiminnanharjoittajan hakemuksesta sekoittumisvyöhyke, jolla liitteen 1 kohdissa C2 ja D tarkoitetun aineen pitoisuus vedessä voi ylittää ympäristönlaatunormin.

14 2.4.1.3 Vesistövahingon määrittely Vesille aiheutuva vahinko on direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan mukaan ympäristövahinko, joka vaikuttaa huomattavan haitallisesti kyseessä olevien vesien ekologiseen, kemialliseen ja/tai määrälliseen tilaan ja/tai ekologiseen potentiaaliin, siten kuin ne määritellään direktiivissä 2000/60/EY. Suomen lainsäädännöstä puuttuu vastaava määritelmä, mutta määritelmä ilmenee säädösviittauksista. 2.4.2 Vaikutusten suuruus Tutkimustulosten perusteella päästö on aiheuttanut simpukkakuolemia, mutta se ei ole vaikuttanut vesiin kohdistuvan vahingon laatutekijöihin. Onnettomuudella on ollut edellä mainittuja tosiasiallisia vaikutuksia myös vesiympäristöön, mutta niitä ei voi pitää huomattavina, koska ne eivät ole vaikuttaneet eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain (383/2009) soveltamisalaan kuuluviin laatutekijöihin ottaen huomion vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) 9, vesienhoitosuunnitelman sekä direktiivit 2004/35/EY, 2000/60/EY ja 2008/105/EY. 2.4.2.1 Vedenlaatu Asetuksen (1022/2006) 3 :ssä tarkoitettujen vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden pitoisuudet Kokemäenjoessa alittuivat noin kuukauden sisällä onnettomuudesta. Vaikutus virtavesiekosysteemissä oli varsin lyhytkestoinen. Kemiallinen tila on vesienhoitosuunnitelman mukaan hyvä, jos mitatut pitoisuudet vedessä ovat alle ympäristönlaatunormin. Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa läntiseen vesienhoitoalueeseen kuuluvan voimakkaasti muutetun Kokemäenjoen kemiallinen tila on edelleen hyvä. Onnettomuus ei ole vaikuttanut kemialliseen tilaan. Ympäristönlaatunormi ylittyi nikkelin osalta selvästi heti päästön jälkeen ja äkillinen vedenlaadun heikentyminen yhdistettynä veden lämpötilan nousuun aiheutti välillisesti simpukkakuolemat. Syksyyn mennessä nikkelipitoisuudet ovat normalisoituneet ja jokivesistön vedenlaatu ja jokivesistö elinympäristönä on siten pääosin palautunut. 25 Simpukoille aiheutuneet vaikutukset palautuvat pääosin luontaisesti (yli 80 % populaatiosta selvisi ja veden lämpötila on normalisoitunut), mutta palautumista voi mahdollisesti edistää. 2.4.2.2 Sedimentit, kasvit ja eliöstö ELY-keskuksen mukaan suistoon jäänyttä nikkeliä on sitoutunut myös kasveihin. Vuonna 2015 ulpukat sitoivat koko joen matkalla kasvukauden aikana enemmän metalleja kuin vuoden 2014 näytteissä. Vuosien 2014 ja 2015 maksimipitoisuudet olivat silti pienempiä kuin vuonna 2010, mutta keskiarvopitoisuus kaikilla näytepisteillä oli suurempi vuosina 2014 2015 kuin vuonna 2010. Sedimenttitutkimus uusittiin 28.9. 8.10.2015. Metallipitoisuudet olivat syksyllä 2015 yleensä suunnilleen samaa tasoa kuin vuonna 2014. Lammaistenlahden pin- 25 Ympäristönlaatunormidirektiivi 2008/105/EY, liite 1 C, alaviite 2: AA-EQS-arvo = "aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi". 2008/105/EY, liite 1 A: AA-EQS-arvojen katsotaan tarjoavan suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin akuutin myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot.

15 tasedimentin metallipitoisuuksia 1.000 mg/kg ka kohottavat osaltaan myös Kokemäenjokeen laskevissa pohjavesissä todetut suuret kadmium- ja nikkelipitoisuudet. Harjavallan patoaltaassa heinäkuussa 2014 mitattu nikkelipitoisuus laski voimakkaasti jo lokakuussa 2014 ja oli syksyllä 2015 edelleen samaa luokkaa (180 ja 200 mg/kg ka). Lammaistenlahtea, Harjavallan patoallasta ja Ahlaista lukuun ottamatta sedimenttien nikkelipitoisuudet olivat alle 45 mg/kg, joka on ruoppaus- ja läjitysohjeen mukainen raja luonnonmukaisena pidettävälle sedimentille. Vain Lammaistenlahden ja Harjavallan patoaltaan sedimentit ylittivät läjityskelpoisuuden rajan 60 mg/kg. 26 ELY-keskuksen kuulemiskirjeen liitteenä olevassa vesistövaikutusarvioinnissa ulpukan lehtiin kertyneet metallit ovat yksi biologinen mittari. Ulpukoiden lehtiä, joista metallit mitattu, syövät lähinnä jotkin hyönteiset, joiden merkitys ravintoverkossa on keskimääristä vähäisempi. Se voi indikoida pitoisuuksista myös jossain muussa kasvissa, mutta pitoisuuksiin on vaikuttanut onnettomuuden lisäksi aiempi kuormitus. Kokemäenjoen simpukoiden määrät ovat säilyneet ennallaan syksyn 2014 ja kesän 2015 välisenä aikana. Simpukoiden luontainen palautuminen on mahdollinen ja niiden lisääntyminen on ainakin osittain normalisoitunut. Lisääntyminen onnistuu kaikilla lajeilla nykyisillä metallipitoisuuksilla. Simpukoiden ikäjakaumat eivät ole normaaleja ja niiden kudosten metallipitoisuudet ovat laskeneet, mutta ne ovat edelleen koholla. 27 Vuoden 2015 mittauksissa 98 99 % näytteistä jäi alle määritysrajan (nikkeli- ja koboltti). Vain yksittäisten näytekalojen nikkeli- ja kobolttipitoisuudet olivat koholla. Muut metallit eivät olleet koholla. Lämpötilalla vaikuttaisi näiden tulosten perusteella olevan vaikutusta metallin kertyvyyteen, kun verrataan vuosien 2014 heinäkuun, elokuun, syyskuun ja lokakuun sekä kesän 2015 tuloksia. Lämpimämmässä vedessä pitoisuudet olivat korkeampia. Toisaalta ero pitoisuuksissa voi johtua myös ravinnon kautta tulevasta kertymisestä. Vuonna 2015 Kokemäenjoen verkkokalastusten saaliit olivat aiempaa pienempiä, mutta ympäristötekijät (veden lämpötila, virtaama) aiheuttavat epävarmuutta tuloksiin. Poikasnuottaussaalis ei vähentynyt yhtä johdonmukaisesti vuoteen 2015 mentäessä. ELY-keskuksen johtopäätöstä onnettomuuden vaikutuksesta kalanpoikasiin ei siten voi tehdä. Tarkempia tuloksia vuoden 2014 kalanpoikastuotantoon kohdistuneista vaikutuksista saadaan tulevina vuosina, jos ikä- ja kasvunäytteitä hankitaan riittävästi. Vuoden 2015 sähkökalastuksissa havaittiin 1-vuotiaiden istutettujen kalojen siirtyminen Kokemäenjoesta Harjunpäänjokeen. Eli vuonna 2015 kyse ei ole voinut enää olla nikkelipäästöstä johtuvasta karkottumisesta ja on mahdollista, ettei karkottuminen johtunut nikkelipäästöstä myöskään vuonna 2014. Karkottumisesta johtuvaa poikasten tuhoutumista ei ole havaittu, vaan kalatiheydet olivat ennätyskorkeat vuoden 2014 jäljiltä Harjunpäänjoessa. ELY-keskuksen johtopäätös, jon- 26 5.-6.7.2014 tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / loppuraportti vuodelta 2015, Jukka Mattila ja Onni Piiroinen 13.1.2016. 27 Simpukkapopulaatioiden toipumis- ja lisääntymiskyky, kuolleisuus ja ikärakenne vuonna 2015 Kokemäenjoessa Harjavallan nikkelipäästön jälkeen, Alleco raportti n:o 17/2015, Jouni Leinikke et. al.

16 ka mukaan päästö on voinut karkottaa Kokemäenjoen alajuoksulle istutetut yksivuotiset lohenpoikaset, ei korreloi tutkimustulosten kanssa. Tulevien seurantojen johtopäätöksissä on paljon epävarmuutta, koska tietoa esim. kalojen histologisesta tilasta tai loisinnan määrästä päästöjä edeltävältä ajalta ei ole. Normaalikuormituksen vaikutuksia ei ole seurattu samalla tavalla. Vuoden 2014 kalojen histologisissa tutkimuksissa havaittiin, että samanlaisia kudosmuutoksia oli myös vertailualueen kaloissa, sillä Kokemäenjoen tila on kaukana luonnontilaisesta. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukainen pitoisuusraja läjitykselle on 60 mg/kg kuiva-ainetta. Alle 45 mg/kg nikkelipitoisuus katsotaan vielä luonnontilaiseksi. Sedimentin läjityskelpoisuuspitoisuustasot eivät sovellu paikallaan olevan sedimentin kunnostustarpeen arviointiin. Ruoppaus- ja läjitystoiminnan yhteydessä sedimentin ominaisuudet voivat muuttua olennaisesti. Ennen pilaantuneiden sedimenttien ruoppausta suoritetaan aina seuraavanlainen riskitarkastelu: 28 1) verrataan sedimenttien paikalleen jättämisen ympäristövaikutuksia ruoppauksen, kuljetusten ja käsittelyn ympäristövaikutuksiin. 2) arvioidaan haitallisia aineita sisältävän sedimentin haitallisten aineiden todellista ympäristökäyttäytymistä ja -vaikutuksia mahdollisimman realistisiin ja kohdekohtaisiin tietoihin perustuen. Tämä tarkoittaa mm. arviota siitä, missä määrin kohteen haitalliset aineet aiheuttavat yhä jatkuvaa altistusta kohteessa. 3) selvitetään mahdolliset riskinhallintatarpeet ja -toimenpiteet alueella tai sen osissa ja mikä on niiden arvioitu toteuttamiskelpoisuus. Riskitarkastelun 1) kohta pitää sisällään myös luontoarvojen tarkastelun. Mahdolliset tarkastelut ja ruoppaukset ulotettaisiin ohjeen perusteella noin 30 cm syvyyteen. Alustavan arvion perusteella ruoppauksista olisi enemmän haita kuin hyöty. Kustannustehokkuus olisi lähellä nollaa. Sedimenttien pitoisuudet eivät viittaa sedimenttien pilaantumisesta tai vesienhoitosuunnitelman mukaisista laatutekijöistä seuraavaan kunnostustarpeeseen. 2.4.2.3 Ekologinen ja kemiallinen tila Vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 9 :ssä määritellään pintaveden ekologinen tila. Tämän perusteella arvioidaan ekologiseen tilaan vaikuttavan tekijän huomattava heikentyminen. Ekologisen tilan määrityksessä on otettu huomioon Kokemäenjoen hydrologismorfologinen (HyMo) muuttuneisuus, fysikaalis-kemialliset tekijät (ravinnetaso, ph ja happitilanne) sekä biologisista tekijöistä virtavesien pohjaeläimet ja kalat. Kokemäenjoessa HyMo muuttuneisuusluokkaan vaikuttaa patojen ja muiden rakenteiden aiheuttamat kalojen nousuesteet, joen allastuminen, rantaviivan rakennettu osuus ja mm. kriittisten alivirtaamien yleisyys. Kokemäenjoen alaosa on biologisten tekijöiden perusteella (kalat ja pohjaeläimet) arvioitu luokkaan välttävä. Joen ravinteisuuden perusteella ekologiseksi tilaksi on määritetty tyydyttävä. 28 Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 1 2015 s. 46.