KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSU KVVY OJELUYHDISTYS

Transkriptio

1 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 300

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO TUTKIMUSALUEEN KUVAUS Kokemäenjoki Porin edustan merialue VESITUTKIMUKSET Kokemäenjoki Kuormituksen laskennalliset vaikutukset Nikkelin pitoisuudet Koboltin, ammoniumtypen ja sulfaatin pitoisuudet Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet Porin edustan merialue Nikkelin pitoisuudet Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet SEDIMENTTITUTKIMUKSET KASVILLISUUSTUTKIMUKSET Ulpukan metallipitoisuudet ELIÖSTÖTUTKIMUKSET Pohjaeläimistö Simpukkatutkimukset Chironomus- surviaissääskitoukkien epämuodostumatutkimus Kalastotutkimukset Verkkokoekalastukset Poikasnuottaukset Sähkökoekalastukset Metallipitoisuudet Histologiset tutkimukset Rapututkimukset Nahkiainen TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Vesitutkimukset Kasvillisuustutkimukset Eliöstö- ja sedimenttitutkimukset YHTEENVETO JATKOSEURANNASTA... 71

4 9. YHTEENVETO NIKKELIPÄÄSTÖN VAIKUTUKSISTA VIITTEET LIITTEET Liite 1. Vedenlaadun havaintopaikkojen sijaintikartat Liite 2. Vesinäytteenoton menettelytapa- ja menetelmäkuvaukset Liite 3. Sedimenttinäyteasemien sijaintikartta Liite 4. Pohjaeläinnäytteenottopaikkojen sijaintikartta Liite 5. Simpukkasukelluslinjojen sijaintikartta Liite 6. Verkkokoekalastuspaikkojen sijaintikartta Liite 7. Poikasnuottausten sijaintikartta Liite 8. Sähkökoekalastuspaikkojen sijaintikartta Liite 9. Koeravustuspaikkojen sijaintikartat Liite 10. Nahkiaistutkimuslinjojen sijaintikartta

5 Kirjenumero 255/15 Norilsk Nickel Harjavalta Oy TAPAHTUNEEN NIKKELIPÄÄSTÖN VAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN / LOPPURAPORTTI 1. JOHDANTO Norilsk Nickel Harjavallan tehtaalla tapahtui laiterikko viikonloppuna Laiterikon seurauksena tehtaan jäähdytysveteen ja edelleen Kokemäenjokeen pääsi 30 tunnin aikana 66 tonnia nikkeliä, 1,3 tonnia kobolttia, 2,3 tonnia ammoniumtyppeä sekä 94 tonnia sulfaattia. Kokemäenjoen veden laadun seuranta aloitettiin heti päästön jälkeen ja ensimmäiset viikot näytteitä otettiin päivittäin Harjavallan suurteollisuuspuiston läntisen ja itäisen purkuputken edustalta sekä alapuoliselta vesistön osuudelta. Itäisestä purkuputkesta Kokemäenjokeen johdetaan normaalioloissa jäähdytysvettä ja läntisestä purkuputkesta puhdistettuja jätevesiä sekä jäähdytysvesiä tapahtunut nikkelipäästö kohdistui Kokemäenjokeen itäisen purkuputken kautta (kuva 2.1). Viikonloppuna tehtiin Kokemäenjoella ainakin Nakkilan Arantilankoskella ja Porin seudulla lukuisia havaintoja kuolleista, jokiveden mukana ajelehtivista simpukoista. Simpukoista otettiin näytteitä ja tuhon yhteyttä nikkelipäästöön pyrittiin selvittämään. Välittömästi päästön jälkeen ei tehty havaintoja kalakuolemista, mutta myöhemmin elokuun alussa saatiin alajuoksulta sekä Pihlavanlahdelta ilmoituksia kuolleista kaloista, jotka olivat valtaosin suutareita. Kalakuolemienkin syytä ja mahdollista yhteyttä nikkelipäästöön pyrittiin selvittämään. Sedimentti- ja pohjaeläinnäytteenotto aloitettiin ja kalastovaikutusten selvittäminen Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen vedenlaatua, sedimenttien raskasmetallipitoisuuksia, pohjaeläimistön ja kalaston tilaa sekä ulpukan raskasmetallipitoisuuksia seurataan säännöllisesti jokivarren kuormittajien ympäristölupiin liittyvien tarkkailuvelvoitteiden perusteella. Sedimenttien ja ulpukan raskasmetallipitoisuuksia seurataan tällä hetkellä kuuden vuoden välein, edellisen kerran vuonna Pohjaeläimistön ja kalaston tilaa seurataan kolmen vuoden välein. Viimeisin pohjaeläinselvitys on tehty vuonna 2012 ja kalastoselvitys vuonna tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittämiseksi laadittiin päivätty tutkimussuunnitelma (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, kirjenro 624/14), joka perustui käytössä olevien tutkimustulosten tarkasteluun sekä tutkimussuunnitelmasta Varsinais-Suomen ELY - keskukselta saatuihin kommentteihin (D:no VARELY/1622/2014). Viikosta 31 lähtien toimittiin pää- etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) PL 265, Tampere

6 2 osin tämän tutkimussuunnitelman mukaisesti. Ohjelman mukaisesti tuloksista raportoitiin heti niiden valmistuttua. Tässä loppuraportissa on koottu yhteen seuraavien ns. väliraporttien tulokset, joita on tarkennettu tähän raporttiin huomioiden Ely-keskukselta saadut kommentit: Vesitutkimukset Paakkinen M., 2014b tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / vedenlaatutulosten väliraportti. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 683/14. s. 9. Sedimenttitutkimukset Valkama J Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen sedimentin haittaainetarkkailu heinäkuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 802/14. Valkama J Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen sedimentin haitta-ainetarkkailu lokakuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 72/15. Kasvillisuustutkimukset Paakkinen M., 2014a tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / metallien kertyminen ulpukoihin. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 833/14. s liitteet. Eliöstötutkimukset Valkama J Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen pohjaeläintarkkailu heinäkuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 600/14. Valkama J Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen pohjaeläintarkkailu lokakuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 39/15. Leinikki J. & Leppänen J Kokemäenjoen simpukkaselvitykset elokuussa Loppuraportti. Alleco raportti nro 6/2014. Westermark A Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden verkkokoekalastukset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 902/AW. Kivinen S Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden poikasnuottaukset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 59/15. Väisänen A Norilsk Nickel Oy. Eliöiden metallipitoisuudet Kokemäenjoella vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 8/15. Väisänen A Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen sähkökoekalastukset Harjavallan alapuoleisilla koski-ja virtapaikoilla vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 908/14. Väisänen A Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen koeravustukset, rapujen metallipitoisuudet ja kudosmuutokset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 853/14. Väisänen A Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen alaosan (Kirkkojuovan) nahkiaistoukkakartoitukset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 841/14.

7 3 Lisäksi tutkittiin kalojen mahdollisia nikkelipäästöstä johtuneita elinvaurioita (Evira/Tunnus: E , Evira/Tunnus:E , E ja E ) ja rapujen kudosmuutoksia (Evira/Tunnus: E ). 2. TUTKIMUSALUEEN KUVAUS Nikkelipäästön vaikutusaluetta tarkkaillaan säännöllisesti Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailun puitteissa. Tarkkailu on aloitettu vuonna Tarkkailulla seurataan Kokemäenjokeen ja Porin edustan merialueelle johdettavan kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia vesistön tilaan. Kuva 2.1. Harjavallan suurteollisuuspuiston purkuputkien sijainti ( Maanmittauslaitos lupa nro 65/MML/12) Alueelle johdetaan ns. pistemäistä vesistökuormitusta kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta, teollisuuden piiristä sekä Porissa sijaitsevilta lämpövoimalaitoksilta. Myös Porin satamat ovat osallistuneet vuodesta 2010 alkaen Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuun. Harjavallan kohdalla (Harjavallan suurteollisuuspuisto) tarkkailuun osallistuvia kuormittajia on 4 kpl: Boliden Harjavalta Oy, Norilsk Nickel Harjavalta Oy, Yara Suomi Oy ja Kemira Oyj Harjavallan tehtaat.

8 4 Pistemäisen kuormituksen lisäksi Kokemäenjokea kuormittaa hajakuormitus, jota kohdistuu myös Luvian ja Merikarvian edustalle näille alueille laskevien jokivesien tuomana. 2.1 Kokemäenjoki Kokemäenjoki on viidenneksi suurin jokivesistömme. Se kuuluu jokityypiltään erittäin suuriin kangasmaiden jokiin. Valuma-alueen pinta-ala on joen laskiessa Pohjanlahteen yhteensä km 2 (Ekholm 1993). Kokemäenjoen vesistöalueen latvat ulottuvat pohjoisessa Ähtäriin. Idässä rajana on Päijänne. Vanajaveden reitin latvat ulottuvat Lammin seudulle ja lännessä Ikaalisten reitin latvat Kihniöön saakka. Valuma-alueen eteläosassa virtaa Loimijoki, joka saa alkunsa Tammelan järviylängöltä. Kokemäenjoki alkaa Sastamalasta Liekoveden luusuasta, josta se virtaa Huittisten, Kokemäen ja Harjavallan kautta Poriin, jonka alapuolella se laskee Pihlavanlahden kautta Pohjanlahteen. Kokemäenjoen keskivirtaama on Vammalassa (Hartolankoski) 175 m 3 /s ja Harjavallassa 223 m 3 /s (taulukko 2.1). Kokemäenjokeen laskeva suurin sivujoki on Loimijoki, jonka keskivirtaama on Maurialankoskessa 22,2 m 3 /s (Korhonen ja Haavanlammi 2012). Pienempiä sivujokia ovat mm. Kauvatsanjoki ja Harjunpäänjoki. Taulukko 2.1. Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala (km 2 ) ja järvisyysprosentti (%) sekä vastaavat tiedot Kokemäenjoessa Hartolankosken ja Harjavallan voimalaitoksen kohdilla (Ekholm 1993). Kokemäenjoen virtaamatiedot Hartolankosken ja Harjavallan voimalaitoksen kohdilla (Korhonen ja Haavanlammi 2012). Kokemäenjoen Kokemäenjoki vesistöalue Hartolan- Harjavalta (35) koski vml Valuma-alue km Järvisyys % 11,0 13,1 11,3 Keskiylivirtaama MHQ m 3 /s / / / 557 Keskivirtaama MQ m 3 /s / / /223 Keskialivirtaama MNQ m 3 /s / ,3 / 35,4 39,7 /43, tapahtuneen nikkelipäästön aikana Kokemäenjoen vuorokausivirtaama oli Harjavallan kohdalla vain 55,1 55,7 m 3 /s. Virtaama kohosi 7.7. noin kolminkertaiseksi, mutta laski taas loppuviikkoa kohden (kuva 2.2 ja kuva 2.3). Laimennusolosuhteet olivat siten Kokemäenjoessa päästön aikana varsin heikot. Kokemäenjoen putouskorkeus on Liekoveden ja Pihlavanlahden välillä noin 57 metriä. Tämä on hyödynnetty lähes kokonaan jokialueen 4 voimalaitoksessa: Tyrvään vml (putouskorkeus 6,1 m), Äetsän vml (6,0 m), Kolsin vml (12,3 m) ja Harjavallan vml (26,5 m). Voimatalouteen liittyen yläpuoliset vesistöt ovat säännösteltyjä. Vuorokausisäännöstely vaikuttaa pinnankorkeuksiin myös jokialueella. Padotuksen, perkausten ja säännöstelyn vuoksi Kokemäenjoki on nimetty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa pintavesien ekologisessa luokittelussa voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Kokemäenjoen ylä- ja keskiosan ekologinen tila on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen selvityksen mukaan tyydyttävä ja alaosan välttävä.

9 Virtaama m 3 /s max ka min Kuva 2.2. Kokemäenjoen vrk-virtaama Harjavallan kohdalla heinäkuussa 2014 sekä vuosina keskimäärin. Kuvassa on esitetty myös suurimmat ja pienimmät vrk-virtaamat vuosilta Virtaama m 3 /s max ka min Kuva 2.3. Kokemäenjoen vrk-virtaama Harjavallan kohdalla kesä-syyskuussa 2014 sekä vuosina keskimäärin. Kuvassa on esitetty myös suurimmat ja pienimmät vrk-virtaamat vuosilta Heikoimmillaan Kokemäenjoen vedenlaatu on ollut 1970-luvun alkuvuosina, jolloin se oli aiemmin käytössä olleeseen veden laadun yleisluokitukseen perustuen ajoittain jopa huono. Veden laadun parantumista tapahtui 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, mutta yleistila pysyi edelleen välttävänä. Ratkaiseva muutos ajoittui vuoteen 1985, jolloin Tampereella ja Nokialla sijainneiden selluloosatehtaiden toiminta loppui. Kuormituksen väheneminen näkyi välittömästi happitilanteen parantumisena ja metsäteollisuuden jätevesien leiman vähentymisenä. Myös ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi 1970-luvun alkuun verrattuna. Ligniinipitoisuus on laskenut alle määritystarkkuuden, eikä sitä enää analysoida. Veden laadun paranemisessa ratkaiseva vaikutus on ollut metsäteollisuuden jätevesien aiheuttamien ongelmien häviäminen lähes kokonaan jokialueelta. Myös raskasmetallikuormitus on pienentynyt, eikä elohopeaongelmaa enää ole. Tilapäisten päästöjen vaikutukset ovat nyt selvemmin havaittavis-

10 6 sa, kun vesi on nykyisin ajoittain jopa hyvälaatuista. Veden hygieenisessä laadussa esiintyy ajoittaista heikkenemistä erityisesti Porin Luotsinmäen puhdistamon alapuolella. 2.2 Porin edustan merialue Kokemäenjoen suistoalue on mataloitunut ja rehevöitynyt maan kohoamisen ja joen kuljettaman kiintoaineksen vaikutuksesta. Pihlavanlahden pohjukan vesi on lähes kokonaan peräisin Kokemäenjoesta, minkä seurauksena se on sameaa ja runsasravinteista. Lisäksi sähkönjohtavuus on alhaisempi kuin merialueella, joten jokiveden leima alueella on vahva. Pihlavanlahti ja Ahlaisten saaristo ovat syvyyssuhteiltaan matalaa vesialuetta (3-8 metriä). Kokemäenjoen vesi kulkeutuu osittain Ahlaisten saariston läpi pohjoiseen, osittain Reposaaren maantiesillan alitse Eteläselälle ja edelleen Mäntykallion kautta avomerelle. Merivirrat kulkevat Porin edustalla pohjoiseen, joten joen vaikutus suuntautuu rannikolla pääosin kohti pohjoista. Resultanttivirtaus kulkee Selkämeren rannikolla rannikon suuntaisesti pohjoiseen nopeudella 2-4 cm/s. Vuorokauden aikana vesi etenee siten pari kilometriä pohjoiseen. Virtaus voi olla alueella kuitenkin päiväkausia voimakkaampikin ja suunnaltaan päinvastainen. Joka tapauksessa veden vaihtuvuus on pintakerroksissa erittäin tehokasta. Talviaikana makeaa vettä saattaa kulkeutua myös etelään, mikäli merialueelle muodostuu pysyvä jääpeite. Mäntyluodon edustalla sekoittumis- ja laimenemisolosuhteet ovat varsin hyvät, sillä meren pohja syvenee Mäntyluodon edustalla loivasti ja varsin tasaisesti ulkomerelle päin. Hyvät sekoittumis- ja laimenemisolosuhteet ilmenevät myös mm. pohjan laadusta, joka on tällä alueella yleensä hiekkaa tai soraa. Epäyhtenäisesti esiintyvillä savipohjillakin pohjan pinta on hiekan peittämä, mikä osoittaa myös hiekkakerroksen tietyissä oloissa liikkuvan. Suuria ja syviä eristettyjä altaita ei ole. Sachtleben Pigments Oy:n purkualueen lounaispuolella on pieni vajoama, jossa esiintyi aiemmin monesti laimentumatonta jätevettä. Samoin Reposaaren ja Kaijakarin välissä on kynnyksellinen allasmuodostuma. Kokemäenjoen makea vesi leviää merialueelle Ahlaisten saariston läpi pohjoiseen ja toisaalta Kallon aukosta etelään. Eteläinen virtaus kääntyy pääosin pohjoiseen Reposaaren ja Kaijakarin välistä. Tietyissä oloissa makeaa vettä leviää pintakerroksessa myös pitemmälle etelään ja Yyterin rannikolle. Talvella jääpeitteisenä aikana makea vesi levittäytyy ohuena jäänalaisena kerroksena myös Säpin suuntaan. Pihlavanlahden ekologinen tila on välttävä. Jokiveden laadussa on kuitenkin tapahtunut merkittävää parantumista viime vuosikymmeninä. Merialueen kannalta suurin merkitys on ollut ravinnepitoisuuksien alenemisella. Pihlavanlahdella myös happitilanteen parantuminen ja metsäteollisuuden jätevesien leiman huomattava vähentyminen ovat parantaneet veden laatua merkittävästi. Runsaan hajakuormituksen takia veden samentuneisuus ja rautapitoisuus eivät ole Pihlavanlahdella suuresti muuttuneet. Lisäksi ravinnetaso on ylivalumien aikana edelleen korkea. Pihlavanlahti oli vielä 1970-luvulla huomattavan rehevä, minkä jälkeen tapahtunut kuormituksen väheneminen on alentanut rehevyystasoa. Tästä huolimatta Pihlavanlahti kuuluu edelleen reheviin vesiin. Myös Eteläselkä ja Ahlaisten saaristo kuuluvat vuosien 2005, 2008, 2011 ja 2014 rehevyystarkkailujen perusteella rehevään tuotantotyyppiin (Alajoki 2014, Perälä 2013, Perälä 2009 ja Oravainen 2006). Rehevyystaso laskee lieväksi vasta saariston ulko-osassa.

11 7 Veden laadun osalta Ahlaisten saariston ulko-osat ovat lievästi reheviä. Aivan saariston ulkoreuna ja muu merialue ovat kuitenkin lähellä karua tyyppiä. Karuimmat vedet esiintyvät mm. Säpin suunnalla, jossa Kokemäenjoen vaikutus on vähäisempää. Porin edustan merialueen ekologinen tila on ulkosaaristossa tyydyttävä. Kokemäenjoen makeiden vesien pohjoiseen painottunut leviämissuunta on nähtävissä myös merialueen ekologisesta tilasta. Preiviikinlahdessa, jonne Kokemäenjoen vedet eivät ulotu, ekologinen tila on hyvä. 3. VESITUTKIMUKSET Vesinäytteenotto tehtiin Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisun Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät mukaisesti (Mäkelä ym. 1992). Vesianalyysit tehtiin KVVY:n laboratoriossa, joka on Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikön akkreditoima testauslaboratorio (T064). Seurannan alkuvaiheessa näytteiden metallipitoisuudet määritettiin ensin ICP-OES:llä. Myöhemmin samat näytteet määritettiin myös ICP-MS:llä, aluksi käyttäen normaalia pitoisuusaluetta ja 14.7 otetuista näytteistä alkaen käytettiin pääasiassa pienempää pitoisuusaluetta. Vedenlaatutulosten väliraportissa (Paakkinen 2014b) käytettiin vain ICP-MS-menetelmällä määritettyjä pitoisuuksia. Tähän loppuraporttiin on valittu käyttöön tulos, joka oli tehty menetelmällä, jolla saatiin kyseessä olevalla pitoisuustasolla luotettavampi ja tarkempi tulos huomioiden menetelmän mittausalueet ja epävarmuudet. Toisin sanoen kappaleissa 3.1 ja 3.2 on yhdistetty kahden menetelmän tulokset siten, että ne ovat mahdollisimman luotettavia ja epävarmuudet pieniä. Vesinäytteenoton menettelytapa- ja menetelmäkuvaukset näytteenotosta, näytteen esikäsittelystä ja analysointimenetelmistä on esitetty tarkemmin liitteessä 2. Nikkelipitoisuuksien interpolointikartat on tehty MapInfo-ohjelmalla IDW-menetelmällä (Inverse Distance Weighting Interpolation). 3.1 Kokemäenjoki Kuormituksen laskennalliset vaikutukset Norilsk Nickel Harjavallan tehtaalla tapahtuneen laiterikon seurauksena Kokemäenjokeen pääsi 30 tunnin aikana 66 tonnia nikkeliä, 1,3 tonnia kobolttia, 2,3 tonnia ammoniumtyppeä sekä 94 tonnia sulfaattia. Virtaamat olivat Kokemäenjoessa päästön aikaan ( ) noin 55 m 3 /s ja heti sen jälkeen 7.7. keskimäärin 176 m 3 /s. Virtaama muuttui voimakkaasti maanantaina 7.7. ollen pienimmillään 51,6 m 3 /s ja saavuttaen maksimin 320 m 3 /s illansuussa. Tämän jälkeen virtaamat pienenivät jälleen loppuviikkoa kohden, joskin virtaamissa havaittiin jonkin verran vaihtelua. Vuosina virtaamat ovat olleet keskimäärin m 3 /s, suurimmillaan m 3 /s ja pienimmillään m 3 /s. Keskimääräiset virtaamat vaihtelivat päästön aikaan minimitasolla ja kohosivat heti päästön jälkeen hetkellisesti lähelle maksimitasoa. Kuormituksen laskennallista vaikutusta on mahdollista arvioida suhteuttamalla kuormitus eri virtaamatilanteisiin. Vaikutukset olivat laskennallisesti selvästi havaittavissa 55 m 3 /s virtaamalla eri kuormitusjakeiden osalta (taulukko 3.1). Päästön jälkeen todetulla virtaamalla 176 m 3 /s vaikutukset olivat

12 8 selvästi vähäisemmät, mutta tuloksista eriteltävissä. Harjavallan patoaltaassa todettu maksimipitoisuus (8700 µg/l) oli samaa suuruusluokkaa kuin laskennallisesti arvioituna 55 m 3 /s virtaamalla. Laskennallisesti tarkasteltuna päästön oletetaan sekoittuvan täydellisesti vesimassaan, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Sekoittumisen ollessa epätäydellistä, voidaan vesistössä havaita laskennallisia vaikutuksia suurempia pitoisuuksia. Virtaavan veden ollessa kyseessä kuormitus leviää virtauksen mukana ainakin osittain pulssimaisena, mikä oli myös vedenlaatutulosten perustella todettavissa. Lisäksi, koska virtaama oli Harjavallan patoaltaassa päästön aikaan varsin pieni, osa kuormituksesta pääsi laskeutumaan syvempiin vesikerroksiin ja mahdollisesti myös sedimentoitumaan patoaltaan pohjalle. Taulukko 3.1. Kuormituksen laskennalliset vaikutukset Kokemäenjoessa eri virtaamilla. Laskelmassa on oletettu, että kuormitus on kohdistunut Kokemäenjokeen tasaisesti kahden päivän aikana. Kokemäenjoki Kuormitus Kuormitus Virtaama (m 3 /s) kg kg/d Nikkeli µg/l Koboltti µg/l Ammoniumtyppi µg/l Sulfaatti mg/l ,9 3, Nikkelin pitoisuudet Nikkelipitoisuudet olivat Harjavallan patoaltaassa pintavedessä suurimmillaan heti nikkelipäästön jälkeen 7.7., jonka jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti (kuva 3.1 ja kuva 3.2). Pohjan lähellä pitoisuudet laskivat hitaammin kuin pintavedessä. Enimmillään nikkelipitoisuus oli pintavedessä 1800 µg/l ja pohjan lähellä 8700 µg/l. Harjavallan patoaltaassa sijaitsevan havaintopaikan KOJO/22 (Harjavallan yläpuolinen havaintopaikka) nikkelipitoisuudet ovat pysyneet pintavedessä vuosina alle 4 µg/l. Nikkelipitoisuudet ovat olleet tällä havaintopaikalla 15 metrin syvyydellä enimmillään 8,4 µg/l (keskiarvo 3,7 µg/l) ja metrin syvyydellä enimmillään 20 µg/l (keskiarvo 6,8 µg/l). Näitä pitoisuuksia voidaan pitää alueen tavanomaisina pitoisuuksina. Nikkelipitoisuudet ovat pysyneet purkuputken edustalla lähtien havaintopaikan KOJO/22 keskimääräisten pitoisuuksien alapuolella. Nikkelipäästön vaikutuksia seurattiin Kokemäenjoessa Harjavallan patoaltaan lisäksi yläpuolisella havaintopaikalla KOJO/21 sekä Harjavallan padon alapuolisella havaintopaikalla KOJO/25. Viikonlopun aikana ( ) tapahtunut nikkelipäästö kulkeutui virran mukana nopeasti alemmas vesistöön, sillä alapuolisella havaintopaikalla todettiin 7.7. patoallasta suurempi pitoisuus pintavedessä (3000 µg/l) (kuva 3.3). Osa kuormituksesta jäi kuitenkin patoaltaaseen ja laskeutui syvempiin vesikerroksiin. Pitoisuudet vaihtelivat patoaltaassa pohjan lähellä eri havaintopaikoilla µg/l, µg/l, µg/l ja µg/l. Viikon kuluessa pitoisuudet olivat siten vähentyneet selvästi sekä pintavedessä että pohjan lähellä.

13 ka ka µg/l Nikkelipitoisuus läntisen purkuputken edustalla (22A) m 15.0 m 19.0 m Kuva 3.1. Nikkelipitoisuus (µg/l) läntisen purkuputken edustalla (22A) sekä vuosien keskiarvo havaintopaikalla KOJO/22. Pystyviivalla on merkitty ajankohta, jonka jälkeen pitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin havaintopaikalla KOJO/22 keskimäärin. µg/l Nikkelipitoisuus itäisen purkuputken edustalla (22B) m 15.0 m 19.0 m Kuva 3.2. Nikkelipitoisuus (µg/l) itäisen purkuputken edustalla (22B) sekä vuosien keskiarvo havaintopaikalla KOJO/22. Pystyviivalla on merkitty ajankohta, jonka jälkeen pitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin havaintopaikalla KOJO/22 keskimäärin. Tutkimusjaksolla Kokemäenjoen pintaveden nikkelipitoisuus näytti normalisoituneen havaintopaikalle KOJO/25 saakka, sillä pintaveden nikkelipitoisuudet jäivät selvästi alle 4 µg/l (kuva 3.4). Ulvilan Priitunnokan havaintopaikalla (KOJO/34) mitattiin edelleen lievästi kohonneita nikkelipi-

14 10 toisuuksia (8,7 23 µg/l). Välittömästi nikkelivuodon jälkeen havaittuihin pitoisuuksiin verrattuna ne jäivät kuitenkin varsin pieniksi. Edelleen havaittiin kohonneita pitoisuuksia syvemmissä vesikerroksissa. Pitoisuudet vaihtelivat patoaltaassa pohjan lähellä eri havaintopaikoilla µg/l, µg/l ja ,7 12 µg/l. µg/l Nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa A 22B 22D Kuva 3.3. Pintaveden nikkelipitoisuus (µg/l) Kokemäenjoen havaintopaikoilla 21, 22A, 22B, 22D ja Viikosta 31 lähtien seurannassa on noudatettu päivättyä tutkimussuunnitelmaa. Kokemäenjoen nikkelipitoisuus on ollut Harjavallan voimalaitoksen kohdalla (KOJO/24) vuosina keskimäärin 1,7 µg/l (vaihteluväli 1,1-3,6 µg/l), Pori-Tampere maantiesillan kohdalla (KOJO/35) vuosina ,1 µg/l (vaihteluväli 2,2-12 µg/l) ja Isojuovan havaintopaikalla (KOJO/46) vuosina ,1 µg/l (vaihteluväli 2,7-6,2 µg/l). Tutkimusjaksolla Kokemäenjoen pintaveden nikkelipitoisuus oli normaali Harjavallan patoaltaan havaintopaikoilla ja voimalaitoksen kohdalla sijaitsevalla havaintopaikalla (KOJO/24). Purkuputken edustan havaintopaikoilla ei todettu enää syvemmissäkään vesikerroksissa kohonneita pitoisuuksia. Pori-Tampere maantiesillan kohdalla (KOJO/35) sijaitsevalla havaintopaikalla sekä sen alapuolisilla havaintopaikoilla pitoisuudet olivat jakson alussa Harjavallan patoaltaan pintaveteen verrattuna korkeampia (kuva 3.5). Näilläkin havaintopaikoilla pitoisuudet laskivat alle 4 µg/l lukuun ottamatta Varvourinjuovan havaintopaikkaa (KOJO/37), jossa pitoisuus oli 5,7 µg/l. Syyskuun ja lokakuun havaintoajankohtina pitoisuustaso kohosi taas lievästi, mutta pitoisuustaso jäi Pori-Tampere maantiesillan ja Isojuovan havaintopaikkojen vuosien maksimipitoisuuksia pienemmäksi eli pitoisuustaso asettui normaaliin vaihteluväliin.

15 11 µg/l Nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa A 22B 22D 22F 22G Kuva 3.4. Nikkelipitoisuus (µg/l) Kokemäenjoen havaintopaikoilla 21, 22A, 22B, 22D, 22F, 22G, 25 ja µg/l Nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa A 22B Kuva 3.5. Nikkelipitoisuus (µg/l) Kokemäenjoen havaintopaikoilla 15, 22A, 22B, 24, 35, 37, 42 ja Koboltin, ammoniumtypen ja sulfaatin pitoisuudet Nikkelin lisäksi Kokemäenjokeen pääsi päästön aikana kobolttia, ammoniumtyppeä ja sulfaattia. Kobolttipitoisuudet olivat niin ikään Harjavallan patoaltaassa pintavedessä suurimmillaan heti päästön

16 12 jälkeen 7.7., jonka jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti (kuva 3.6 ja kuva 3.7). Pohjan lähellä pitoisuudet laskivat nikkelin tavoin hitaammin kuin pintavedessä. Enimmillään kobolttipitoisuus oli pintavedessä Harjavallan patoaltaassa 33 µg/l ja pohjan lähellä 160 µg/l (taulukko 3.2). Ammoniumtyppi- ja sulfaattipitoisuuksissa päästön vaikutukset jäivät vähäisemmiksi ja vaikeammin tuloksista eriteltäviksi. Nikkeli- ja kobolttipitoisuuksissa todetun kaltaista suurta pitoisuusnousua välittömästi päästön jälkeen ei ollut ammoniumtyppi- ja sulfaattipitoisuuksissa havaittavissa (kuva 3.8, kuva 3.9, kuva 3.10 ja kuva 3.11). Verrattaessa tuloksia vuosien keskimääräisiin pitoisuuksiin, pintavedessä ja välivedessä todettiin korkeampia pitoisuuksia, mikä viittasi lievään päästön vaikutukseen. Pitoisuusnousut saattoivat myös kuvastaa alueen normaalin jätevesikuormituksen vaikutuksia etenkin sulfaatin osalta, jonka suurimmat pitoisuudet mitattiin, kun päästöstä oli kulunut jo lähes 2 viikkoa. Pohjan läheisen vesikerroksen pitoisuuksien vertailua vuosien keskimääräisiin pitoisuuksiin hankaloittaa purkuputken pituudessa tapahtuneet muutostyöt. Läntistä purkuputkea pidennettiin kesällä 2005 ja lyhennettiin takaisin vuonna 2009, koska jäteveden havaittiin kertyvän pohjan lähelle pienillä virtaamilla putken pidennyksen jälkeen. Suurimmillaan ammoniumtyppipitoisuudet olivat tuolloin jopa µg/l ja sulfaattipitoisuudet mg/l. Kesällä 2014 todetut maksimipitoisuudet olivat pohjan läheisessä vesikerroksessa ammoniumtypen osalta noin 300 µg/l ja sulfaatin osalta noin 80 mg/l. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuosina , putken muutostöiden jälkeen, ammoniumtyppipitoisuus oli pohjan lähellä keskimäärin 104 µg/l ja sulfaattipitoisuus 45 mg/l. Näihin pitoisuuksiin verrattuna kesällä 2014 havaitut pitoisuudet olivat enimmillään noin 2-3-kertaiset. Taulukko 3.2. Nikkelin (µg/l), koboltin (µg/l), ammoniumtypen (µg/l) ja sulfaatin (mg/l) pitoisuudet sekä sähkönjohtavuudet (ms/m) (med, min ja max) Kokemäenjoessa eri havaintopaikoilla Havainto- Syvyys Ni Co NH 4 -N SO 4 S-joht paikka m med min max med min max med min max med min max med min max KOJO ,97 0,83 1,2 0,09 <0,05 0, ,6 9,3 KOJO ,2 1 2,1 0,105 0,1 <0,4 23, ,1 8,8 9,8 KOJO 22A 1 1, ,13 0, , ,9 9,2 14,7 KOJO 22A 15 2,4 1, ,21 0,08 9,7 85, ,8 9 34,1 KOJO 22A , ,91 0, ,8 9 29,6 KOJO 22B 1 1, ,12 0, , ,6 9,1 11,9 KOJO 22B 15 3,3 0, ,16 <0,05 6,2 66, ,4 8,9 34,8 KOJO 22B 19 64,5 1, ,66 0, ,55 8,9 26 KOJO 22C , ,1 0, , ,4 8,9 11,1 KOJO 22D 0,5-1 2,85 1, ,135 0, , ,35 8,9 9,8 KOJO 22E ~0,2 <0,4 <0, ,7 8,7 8,7 KOJO 22F 1 1,7 1,3 2,1 0,105 0,08 0, ,55 9,2 9,9 KOJO 22G 1 1,45 1,4 1,5 0,095 0,08 0, , ,25 9,2 9,3 KOJO ,6 1,2 1,7 0,16 0,09 0, ,4 10,2 14 KOJO ,2 1, ~0,17 0, , KOJO ,85 8,7 23 0,18 0,15 0, ,6 10,5 12,7 KOJO ,25 0,21 0, , ,75 10,7 12,8 KOJO ,45 8,9 22 0,225 0,2 0, , KOJO ,9 3,1 7 0,19 0,15 0, ,2 10,6 13,9 KOJO ,4 5,3 13 0,18 0,07 0, ,8 12,1 13 KOJO ,6 7,8 0,1 0,06 0, ,7 10,4 16,3 KOJO ,9 3,2 7,2 0,14 0,08 0,23 196, ,6 11,3 16

17 µg/l Kobolttipitoisuus läntisen purkuputken edustalla (22A) m 15.0 m 19.0 m Kuva 3.6. Kobolttipitoisuus (µg/l) läntisen purkuputken edustalla (22A) µg/l Kobolttipitoisuus itäisen purkuputken edustalla (22B) m 15.0 m 19.0 m Kuva 3.7. Kobolttipitoisuus (µg/l) itäisen purkuputken edustalla (22B)

18 ka ka µg/l 700 Ammoniumtyppipitoisuus läntisen purkuputken edustalla (22A) m 15.0 m 19.0 m Kuva 3.8. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) läntisen purkuputken edustalla (22A) sekä vuosien keskiarvo havaintopaikalla KOJO/22. µg/l 700 Ammoniumtyppipitoisuus itäisen purkuputken edustalla (22B) m 15.0 m 19.0 m Kuva 3.9. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) itäisen purkuputken edustalla (22B) sekä vuosien keskiarvo havaintopaikalla KOJO/22.

19 ka ka mg/l 180 Sulfaattipitoisuus läntisen purkuputken edustalla (22A) m 15.0 m 19.0 m Kuva Sulfaattipitoisuus (mg/l) läntisen purkuputken edustalla (22A) sekä vuosien keskiarvo havaintopaikalla KOJO/22. mg/l 180 Sulfaattipitoisuus itäisen purkuputken edustalla (22B) m 15.0 m 19.0 m Kuva Sulfaattipitoisuus (mg/l) itäisen purkuputken edustalla (22B) sekä vuosien keskiarvo havaintopaikalla KOJO/22.

20 Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet Kromin pitoisuudet jäivät kaikilla Kokemäenjoen havaintopaikoilla varsin pieniksi (taulukko 3.3). Kromin mediaanipitoisuudet vaihtelivat eri havaintopaikoilla 0,27-0,51 µg/l ja maksimipitoisuudet 0,37-0,69 µg/l. Niin ikään kuparin ja lyijyn pitoisuudet olivat alhaiset. Kuparin maksimipitoisuudet vaihtelivat 1,7-3,7 µg/l ja lyijyn maksimipitoisuudet 0,13-<0,8 µg/l. Myös sinkin ja kadmiumin pitoisuudet olivat pääsääntöisesti varsin pieniä. Joitakin isompia pitoisuuksia kuitenkin todettiin, mutta ne eivät liittyneet tapahtuneeseen päästöön. Esimerkiksi sinkkiä todettiin Harjavallan patoaltaassa peräti 560 µg/l. Samaan aikaan alempana Kokemäenjoessa todettiin maksimipitoisuudet myös havaintopaikoilla 24 ja 35 (23 µg Zn/l). Kyseisillä havaintopaikoilla ei havaittu muiden tutkittujen muuttujien osalta mitään poikkeuksellista. Patoaltaan näyte analysoitiin laboratoriossa kolmeen kertaan, jotta varmistuttiin tuloksen oikeellisuudesta. Kvvy:llä ei ole esittää havaitulle sinkkipitoisuudelle selvää selitystä. Yleisesti ottaen sinkki on hyvin yleinen alkuaine, jonka pitoisuudet esimerkiksi Suomen purovesissä vaihtelevat varsin paljon. Suomen purovesissä sinkin mediaanipitoisuus oli vuonna ,13 µg/l ja vuonna ,58 µg/l (Tenhola ja Tarvainen 2008). Sinkin maksimipitoisuus oli puolestaan vuonna µg/l ja vuonna µg/l (Tenhola ja Tarvainen 2008). Taulukko 3.3. Kromin (µg/l), kuparin (µg/l), lyijyn (µg/l), sinkin (µg/l) ja kadmiumin (µg/l) pitoisuudet (med, min ja max) Kokemäenjoessa eri havaintopaikoilla Havainto- Syvyys Cr Cu Pb Zn Cd paikka m med min max med min max med min max med min max med min max KOJO ,33 0,22 0,56 1,3 1,1 1,7 0,13 <0,05 0,19 1,3 <0,5 5,1 ~0,005 <0,01 <0,01 KOJO ,9 1,7 2,9 0,15 0,13 <0,8 1,85 1,1 3,7 ~0,005 <0,01 <0,08 KOJO 22A 1 0,27 0,25 0,66 2,1 1,4 2,7 0,17 0,06 <0,8 1,2 <0, ,01 0,01 <0,08 KOJO 22A 15 0,32 0,22 0,69 2 1,3 3 0,19 0,11 <0,8 1,4 0,59 7 0,02 <0,01 <0,08 KOJO 22A 19 0,345 0,3 0,41 2,2 1,9 2,9 0,26 0,18 <0,8 1,8 1,2 9,8 0,03 0,01 0,12 KOJO 22B 1 0,46 0,46 0,46 2,3 1,4 3,5 0,17 0,1 <0,8 1,3 0,68 6,3 0,01 <0,01 <0,08 KOJO 22B 15 0,51 0,51 0,51 1,8 1,1 2,5 0,16 <0,05 <0,8 1,4 <0,5 6,3 ~0,005 <0,01 <0,08 KOJO 22B ,9 1 3,7 0,31 0,09 <0,8 2,05 0,74 7,4 0,01 0,01 0,08 KOJO 22C ,25 2 2,9 ~0,4 0,17 <0,8 1,6 1,3 4,6 ~0,04 <0,01 <0,08 KOJO 22D 0, ,1 1,5 2,8 0,19 0,11 <0,8 1,2 0,88 2,8 0,01 <0,01 <0,08 KOJO 22E ,9 1,9 1,9 ~0,4 <0,8 <0,8 1,4 1,4 1,4 ~0,04 <0,08 <0,08 KOJO 22F ,3 1,7 2,9 0,13 0,09 0,17 0,91 0,82 1 ~0,0075 0,01 0,01 KOJO 22G ,15 2,1 2,2 0,125 0,12 0,13 0,905 0,81 1 ~0,005 <0,01 <0,01 KOJO ,29 0,22 0,59 1,8 1,4 2,1 0,16 0,11 0,22 1,6 0,81 23 ~0,005 <0,01 <0,01 KOJO ,1 1,6 3,5 0,18 0,11 <0,8 1,45 1 6,3 ~0,0075 <0,01 0,22 KOJO ,8 1,7 1,9 0,14 0,13 0,15 1,9 1,7 2,1 0,065 0,06 0,07 KOJO ,8 1,7 1,9 0,17 0,17 0,17 2,05 2 2,1 0,075 0,07 0,08 KOJO ,85 1,8 1,9 0,15 0,14 0,16 1,9 1,8 2 0,075 0,07 0,08 KOJO ,35 0,27 0,61 1,8 1,6 2,3 0,19 0,13 0,27 2,1 1,4 23 0,06 0,03 0,11 KOJO ,28 0,18 0,37 1,6 1,3 2 0,36 0,1 0,67 2,4 0,74 9,1 ~0,005 <0,01 <0,01 KOJO ,27 0,2 0,63 1,7 1,3 2,3 0,12 0,07 0,27 1,2 0,96 8,6 0,04 0,03 0,09 KOJO ,28 0,24 0,64 1,9 1,2 2,4 0,21 0,09 0,29 1,3 0,8 7,1 0,04 0,03 0,07 Liukoisia metalleja määritettiin kuudelta havaintopaikalta, joista kolme sijaitsi Kokemäenjoessa ja kolme Porin edustan merialueella (taulukko 3.4). Liukoisien metallien määritys aloitettiin virallisen tutkimussuunnitelman käyttöönoton myötä, joten tuloksia on käytettävissä väliseltä ajalta eli ajalta, jolloin esimerkiksi Harjavallan patoaltaassa nikkelipitoisuudet olivat pienentyneet jo tavanomaiselle tasolle. Liukoisten metallien pitoisuudet olivat erittäin pieniä.

21 17 Taulukko 3.4. Liuenneiden metallipitoisuuksien pitoisuudet (µg/l) (med, min ja max) Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen havaintopaikoilla Havainto- Syvyys Cr Cu Pb Zn Cd paikka m med min max med min max med min max med min max med min max KOJO 22A 1 0,22 0,14 0,35 1,4 1,2 1,6 0,05 <0,05 0,1 ~0,3 <0,5 9,2 ~0,005 <0,01 <0,01 KOJO 22A 15 0,22 0,18 0,4 1,4 1 2,3 0,05 <0,05 0,14 ~0,3 <0,5 5,9 ~0,005 0,01 0,02 KOJO 22A 19 0,22 0,16 0,35 1,5 1,1 2,2 0,06 <0,05 0,11 0,64 <0,5 5 0,01 0,01 0,03 KOJO ,19 0,15 0,41 1,3 1,1 1,5 ~0,03 <0,05 0,08 ~0,3 <0,5 20 ~0,005 <0,01 <0,01 KOJO ,2 0,14 0,36 1,3 1,3 1,7 ~0,03 <0,05 0,11 0,81 <0,5 21 0,02 <0,01 0,09 POME ,2 0,13 0,49 1,6 1,2 2,2 0,06 <0,05 0,16 0,77 <0,5 6 0,02 <0,01 0,06 POME ,18 0,15 0,5 1,6 1,3 2,1 0,05 <0,05 0,15 1,2 0,51 6,1 0,02 0,01 0,06 POME ,18 0,16 0,39 1,4 1,2 2,4 ~0,03 <0,05 0,17 0,71 <0,5 1,1 0,02 <0,01 0,04 POME ,5 0,22 0,12 0,31 1,2 0,72 1,8 ~0,03 <0,05 0,09 0,67 <0,5 2,4 0,02 <0,01 0,06 POME ,25 0,13 0,27 1,05 0,83 1,3 ~0,025 <0,05 <0,05 0,71 <0,5 1,9 ~0,0075 0,01 0,03 POME 58 4,5-5 0,305 0,15 0,45 0,705 0,46 1 ~0,025 <0,05 <0,05 1,3 0,73 2,3 0,015 0,01 0,02 Havainto- Syvyys Ni Co paikka m med min max med min max KOJO 22A 1 1,1 0,96 1,4 ~0,03 <0,05 0,07 KOJO 22A 15 1,3 1,1 1,7 ~0,03 <0,05 0,08 KOJO 22A 19 1,4 1,3 2,3 0,1 <0,05 0,13 KOJO ,2 0,93 1,5 ~0,03 <0,05 0,07 KOJO ,1 2,6 6 ~0,03 <0,05 0,08 POME ,5 8,2 ~0,03 <0,05 0,09 POME ,2 3,4 8,1 0,05 <0,05 0,09 POME ,5 4,6 11 0,06 <0,05 0,13 POME ,5 6,1 3,3 22 0,13 0,06 0,47 POME ,2 3,9 15 0,09 0,06 0,12 POME 58 4,5-5 3,05 0,78 5 0,14 0,09 0, Porin edustan merialue Nikkelin pitoisuudet Merialueen vedenlaatua on seurattu tapahtuneen päästön jälkeen yhteensä 9 ajanjaksona: , , , , , , , ja Heinäkuun puolivälissä, kun päästöstä oli kulunut noin 10 vuorokautta, suurimmat pitoisuudet mitattiin Kolpanlahden ja Eteläselän alueella, jossa pitoisuudet vaihtelivat µg/l (kuva 3.12). Vedet olivat kulkeutuneet Kolpanlahdelta pääosin pohjoisensuuntaan Pohjaselän alueelle, Ahlaisten edustan merialueelle, jossa pitoisuus oli havaintopaikalla POME/72 80 µg/l. Heinäkuun lopulla, jolloin päästöstä oli kulunut 19 vuorokautta, nikkelipäästön vaikutukset olivat laajimmillaan, sillä lievästi kohonneita pitoisuuksia todettiin Kolmikulman alueellakin (kuva 3.13). Merialueen maksimipitoisuudet olivat jo kuitenkin pienentyneet. Lisäksi Kokemäenjoesta oli tullut Pihlavanlahdelle jo puhtaampaa vettä. Elokuun lopulla nikkelipitoisuudet olivat pienentyneet edelleen. Suurimmat pitoisuudet mitattiin Kolpanlahden, Eteläselän ja Pohjaselän alueilla (kuva 3.14). Pitoisuudet vaihtelivat näillä alueilla 5,0-5,9 µg/l. Muilla havaintopaikoilla jäätiin selvästi tämän alle ja uloimmilla havaintopaikoilla alle 1 µg/l. Syyskuun alussa ja lokakuun puolivälissä nikkelipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin elokuun lopulla (kuvat 3.15 ja kuva 3.16). Elokuun lopulla vaihteluväli oli merialueen havaintopaikoilla pintavedessä 0,59-5,9 µg/l, syyskuun alussa 0,83-7,0 µg/l ja lokakuun puolivälissä 0,70-6,9 µg/l.

22 18 Kuva Nikkelipitoisuus (µg/l) Porin edustan merialueen havaintopaikoilla Pitoisuuksien vaihteluväli oli kyseisenä ajankohtana 0, µg/l ( Maanmittauslaitos, lupa nro 65/MML/12).

23 19 Kuva Nikkelipitoisuus (µg/l) Porin edustan merialueen havaintopaikoilla Pitoisuuksien vaihteluväli oli kyseisenä ajankohtana 2,0-98 µg/l ( Maanmittauslaitos, lupa nro 65/MML/12).

24 20 Kuva Nikkelipitoisuus (µg/l) Porin edustan merialueen havaintopaikoilla Pitoisuuksien vaihteluväli oli kyseisenä ajankohtana 0,59-5,9 µg/l ( Maanmittauslaitos, lupa nro 65/MML/12).

25 21 Kuva Nikkelipitoisuus (µg/l) Porin edustan merialueen havaintopaikoilla Pitoisuuksien vaihteluväli oli kyseisenä ajankohtana 0,83-7,0 µg/l ( Maanmittauslaitos, lupa nro 65/MML/12).

26 22 Kuva Nikkelipitoisuus (µg/l) Porin edustan merialueen havaintopaikoilla Pitoisuuksien vaihteluväli oli kyseisenä ajankohtana 0,70-6,9 µg/l ( Maanmittauslaitos, lupa nro 65/MML/12).

27 23 Taulukko 3.5. Nikkelin (µg/l), koboltin (µg/l), ammoniumtypen (µg/l) ja sulfaatin (mg/l) pitoisuudet sekä sähkönjohtavuudet (ms/m) (med, min ja max) Porin edustan merialueen eri havaintopaikoilla Havainto- Syvyys Ni Co NH 4 -N SO 4 S-joht paikka m med min max med min max med min max med min max med min max POME ,4 4,2 46 0,215 0,2 < , ,8 10,8 15,9 POME ,5 4,4 46 0,25 0,22 < , ,75 10,8 14,2 POME ,6 4,2 51 0,185 0,1 < ,8 10,8 180 POME LOISTO ,2 0,2 0, ,5 12,5 12,5 POME , ,215 0,17 < , ,6 139 POME ,5 10,1 4, ,385 0,19 < , ,1 522 POME ,5 4, ,305 0,15 < POME 58 4,5-5 4,7 0,92 6,3 0,255 0,14 < POME ,9 4,4 98 0,28 0,22 0, POME ,7 73 0,37 0,25 1, POME ,4 0,9 11 0,18 0,11 0, POME ,1 0,8 1,9 0,16 0,1 0, POME 67 19,5-20 0,98 0,78 2,2 0,2 0,11 0, POME ,7 2, ,29 0,15 0, POME 70 2,5-3 5,9 2,1 53 0,29 0,19 0, POME , ,17 0,11 0, POME ,7 0,82 8,2 0,17 0,12 0, POME ,1 2,9 85 0,23 0,14 0, POME ,5 4,4 1,1 12 0,22 0,15 0, POME ,4 1,2 7,3 0,17 0,12 0,24 8 < POME ,8 0,88 3,8 0,17 0,12 0, POME 83 15,5-16 1,2 0,8 2,3 0,19 0,1 0, POME ,05 0,72 8,1 0,155 0,13 0, POME ,05 0,69 2,1 0,15 0,13 0, POME ,35 0, ,19 0,12 < POME ,3 0,84 4,5 0,15 0,13 0, POME ,4 0,86 6,9 0,17 0,13 0, POME ,2 1,2 6,5 0,16 0,1 0, POME 116 9,5-10 1,6 0,99 1,9 0,2 0,16 0, POME ,065 0,72 2,3 0,15 0,1 0, POME ,78 1,3 0,15 0,1 0, POME ,5 0,9 0,69 1 0,15 0,09 0, POME ,99 0,86 2,7 0,14 0,1 0, POME ,95 0,62 2,7 0,15 0,11 0, , POME ,98 0,72 1,4 0,15 0,1 0, , POME TUKKIV 1 6, ,25 0,16 0, VUOR ,45 0,72 8,3 0,14 0,13 0,22 ~3 < , VUOR ,71 3,5 0,14 0,12 0,19 ~3,75 <5 < VUOR ,705 0,57 1,3 0,13 0,09 0, VUOR ,66 0,56 0,86 0,12 0,09 0, VUOR ,69 0,57 0,94 0,125 0,09 0, VUOR ,73 0,57 0,86 0,12 0,08 0,15 ~3 < , VUOR ,725 0,53 0,94 0,13 0,08 0,16 6, , VUOR ,685 0,5 0,95 0,13 0,08 0,16 5, VUOR ,35 0,55 6,6 0,145 0,11 0, , VUOR ,65 3,7 0,125 0,11 0, VUOR ,905 0,61 1,9 0,14 0,13 0, , VUOR ,6 0, ,155 0,12 0,26 ~3 < , VUOR ,94 0,68 2,5 0,15 0,11 0, VUOR ,84 0,66 1,6 0,18 0,16 0, VUOR ,76 0,52 1,5 0,14 0,08 0, VUOR ,72 0,55 0,98 0,125 0,09 0,16 ~3 <5 < VUOR ,87 0,63 1,1 0,18 0,14 0, ,

28 Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet Sekä koboltin, kromin, kuparin, lyijyn, sinkin että kadmiumin pitoisuudet olivat Porin edustan merialueella tutkittuina ajankohtina varsin pieniä (taulukko 3.5 ja taulukko 3.6). Taulukko 3.6. Kromin (µg/l), kuparin (µg/l), lyijyn (µg/l), sinkin (µg/l) ja kadmiumin (µg/l) pitoisuudet (med, min ja max) Porin edustan merialueen eri havaintopaikoilla Havainto- Syvyys Cr Cu Pb Zn Cd paikka m med min max med min max med min max med min max med min max POME ,36 0,26 0,88 2,1 1,7 2,7 0,22 0,14 0,35 1,9 1,4 6,6 0,05 0,04 0,09 POME ,535 0,29 0,9 2,1 1,9 2,8 0,255 0,22 0,36 2,5 1,6 6,1 0,055 0,04 0,09 POME ,23 0,19 0,84 1,7 1,4 2,5 0,11 0,09 0,61 1,25 0,77 6,6 0,02 <0,01 0,07 POME LOISTO 1 0,32 0,32 0,32 1,3 1,3 1,3 0,27 0,27 0,27 0,97 0,97 0,97 0,01 0,01 0,01 POME ,33 0,24 0,75 1,9 1,6 3,3 0,18 0,12 0,27 1,65 0,77 5,7 0,03 0,01 0,05 POME ,5 0,39 0,3 0,67 1,8 1,2 2,2 0,13 0,1 0,26 1,3 1 <5 0,03 0,01 0,05 POME ,32 0,26 0,57 1,7 1,2 1,7 0,16 0,12 0,2 1,45 1 <5 0,02 <0,01 0,02 POME 58 4,5-5 0,47 0,23 0,62 1,2 0,7 1,7 0,14 <0,05 0,24 2 1,5 <5 0,02 0,01 0,03 POME ,38 0,27 0,51 1,3 0,75 1,9 0,15 0,11 0,28 2 0,75 6,9 0,01 <0,01 0,06 POME ,36 0,27 0,65 0,94 0,46 1,3 0,14 0,07 0,64 1,7 0,99 6,9 0,02 0,01 0,06 POME ,46 0,23 0,48 0,64 0,56 0,75 ~0,03 <0,05 <0,05 1,4 0,98 5,4 0,02 0,01 0,03 POME ,4 0,26 0,5 0,66 0,49 1,2 ~0,03 <0,05 <0,05 1,5 1,3 5,4 0,02 <0,01 0,02 POME 67 19,5-20 0,44 0,26 0,64 0,68 0,43 1 ~0,03 <0,05 0,08 1,7 1,4 5,5 0,01 <0,01 0,03 POME ,34 0,23 0,47 0,9 0,7 1,3 0,12 0,09 0,18 1,3 0,53 5,2 0,01 <0,01 0,03 POME 70 2,5-3 0,47 0,29 0,62 0,75 0,48 1,1 0,08 <0,05 0,19 1,7 0,74 6,3 0,02 <0,01 0,04 POME ,44 0,24 0,6 0,68 0,49 1,1 ~0,03 <0,05 0,09 1,4 1,1 5,4 0,02 <0,01 0,03 POME ,4 0,27 0,58 0,68 0,5 1,2 ~0,03 <0,05 0,07 1,5 1,3 5,1 0,01 <0,01 0,02 POME ,38 0,31 0,68 0,88 0,59 1,2 0,12 0,06 0,2 1,4 1 5,5 0,01 <0,01 0,03 POME ,5 0,43 0,31 0,75 0,79 0,41 1,1 0,12 <0,05 0,25 1,7 1,3 5,4 0,01 0,01 0,03 POME ,39 0,27 0,52 0,73 0,5 1,5 0,07 <0,05 0,15 1,7 1,2 5,7 0,02 0,01 0,03 POME ,45 0,21 0,51 0,75 0,43 0,97 ~0,03 <0,05 0,1 1,8 1,4 5,2 0,02 <0,01 0,03 POME 83 15,5-16 0,48 0,28 0,53 0,67 0,53 0,75 ~0,03 <0,05 0,13 2,1 1,5 5,3 0,02 0,02 0,03 POME ,405 0,25 0,49 0,64 0,53 0,7 ~0,025 <0,05 <0,05 1,55 1 4,9 0,01 0,01 0,02 POME ,375 0,27 0,61 0,61 0,47 0,64 ~0,025 <0,05 <0,05 1,5 0,99 5,2 0,015 <0,01 0,02 POME ,41 0,28 0,48 1,1 0,7 1,9 0,06 0,05 0,33 1,6 0,81 5,4 0,02 <0,01 0,03 POME ,42 0,31 0,54 0,76 0,55 1,3 ~0,03 <0,05 0,14 1,7 1,3 6 0,01 <0,01 0,02 POME ,48 0,23 0,56 0,91 0,55 1,2 ~0,03 <0,05 0,22 1,8 1,4 5,7 0,01 0,01 0,03 POME ,37 0,25 0,45 0,68 0,65 0,9 ~0,03 <0,05 0,06 1,4 1,2 5,5 0,02 <0,01 0,02 POME 116 9,5-10 0,33 0,26 0,89 0,65 0,43 0,77 ~0,03 <0,05 0,07 1,7 1,5 5,2 0,03 0,02 0,03 POME ,305 0,19 0,49 0,675 0,41 1,1 ~0,025 <0,05 <0,05 1,55 1,2 5,1 0,02 0,01 0,02 POME ,38 0,25 0,51 0,63 0,37 0,82 ~0,03 <0,05 <0,05 1,5 1,2 1,8 0,02 0,01 0,03 POME ,5 0,37 0,25 0,53 0,605 0,36 0,67 ~0,025 <0,05 <0,05 1,6 1,3 4,8 0,015 0,01 0,02 POME ,41 0,24 0,84 0,64 0,41 0,76 ~0,03 <0,05 <0,05 1,4 1,1 5,3 0,02 <0,01 0,02 POME ,35 0,25 0,66 0,64 0,41 0,75 ~0,03 <0,05 0,06 1,8 1,3 5,8 0,01 0,01 0,02 POME ,36 0,23 0,8 0,57 0,37 0,81 ~0,03 <0,05 <0,05 1,55 1,3 4,9 0,02 0,01 0,03 POME TUKKIV 1 0,48 0,25 0,6 1,075 0,75 1,4 0,31 0,16 0,42 1,9 1,1 5,7 ~0,005 <0,01 0,03 VUOR ,425 0,25 0,63 0,605 0,45 0,87 ~0,025 <0,05 0,09 1,6 1,2 5,2 0,01 <0,01 0,02 VUOR ,32 0,28 0,47 0,6 0,45 0,62 ~0,025 <0,05 <0,05 1,3 1 4,8 0,015 <0,01 0,02 VUOR ,39 0,26 0,55 0,56 0,41 0,93 ~0,03 <0,05 0,08 1,45 1,2 5,3 0,01 0,01 0,02 VUOR ,35 0,24 0,74 0,55 0,36 0,74 ~0,03 <0,05 <0,05 1,3 1,2 4,8 0,01 0,01 0,03 VUOR ,48 0,28 0,9 0,62 0,37 0,74 ~0,03 <0,05 <0,05 1,5 1,1 5,2 0,01 0,01 0,03 VUOR ,43 0,28 0,6 0,61 0,43 0,68 ~0,03 0,05 0,05 1,55 1,3 5 0,01 <0,01 0,02 VUOR ,41 0,23 0,53 0,58 0,35 1,5 ~0,03 <0,05 0,09 1,4 1,2 4,9 0,01 <0,01 0,03 VUOR ,39 0,26 0,74 0,6 0,44 1,2 ~0,03 <0,05 0,07 1,6 1,1 5,8 0,02 <0,01 0,03 VUOR ,455 0,25 0,61 0,7 0,44 0,94 ~0,025 <0,05 <0,05 1,55 1,2 5 0,02 0,01 0,02 VUOR ,385 0,22 0,57 0,485 0,38 0,6 ~0,025 <0,05 <0,05 1,65 1,1 5,5 0,02 <0,01 0,03 VUOR ,385 0,22 0,62 0,59 0,42 0,76 ~0,025 <0,05 <0,05 1,6 1,3 5,1 0,015 0,01 0,02 VUOR ,44 0,22 0,65 0,68 0,46 0,79 ~0,025 <0,05 <0,05 1,65 1,1 5,3 0,015 0,01 0,02 VUOR ,36 0,23 0,58 0,565 0,46 0,64 ~0,025 <0,05 <0,05 1,4 1,2 5 0,01 0,01 0,02 VUOR ,43 0,24 0,53 0,63 0,44 0,67 ~0,025 <0,05 <0,05 2 1,5 5,2 0,02 0,01 0,03 VUOR ,46 0,23 0,58 0,61 0,39 0,83 ~0,03 <0,05 0,07 1,7 1,2 4,9 0,01 <0,01 0,02 VUOR ,4 0,28 0,73 0,86 0,36 1,2 0,07 <0,05 0,09 1,95 1,3 5,9 0,01 0,01 0,02 VUOR ,56 0,24 0,76 0,63 0,52 0,92 0,09 <0,05 0,19 2,1 1,6 4,7 0,03 0,01 0,03

29 25 4. SEDIMENTTITUTKIMUKSET Ensimmäiset sedimenttinäytteet Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys otti , jolloin Harjavallan patoaltaan ja Pihlavanlahden väliseltä alueelta haettiin yhteensä kuusi sedimenttinäytettä (näyteasemat L, M, R, P3, P5). Kaksi viikkoa myöhemmin ( ) yhdistys otti Harjavallan patoaltaasta Kokemäenjoen edustan merialueelle ulottuvalta alueelta yhteensä 24 sedimenttinäytettä (näyteasemat K, L, M, O, P3, P5, P9, P20, 10,15,18) (Valkama 2014c) (Liite 3.). Sedimenttiasemat olivat suurimmaksi osaksi samoja kuin kuuden (vuoteen 2010 asti viiden) vuoden välein toteutettavassa velvoitetarkkailussa, joka viimeksi tehtiin vuonna 2010 (Valkama 2012) ja tehdään seuraavan kerran vuonna Näytteenotto ja näytteiden käsittely suoritettiin näytteenottostandardin SFS 5730 (SFS ) mukaisesti. Sedimenttinäytteet otettiin Limnos-tyyppisellä putkinoutimella, jonka putken sisähalkaisija on 43 mm. Yksi näyte koostui kolmesta nostosta otettiin näytteet ainoastaan 0-2 cm:n vahvuisesta sedimenttiprofiilin pinnasta, mutta otettiin kaikilta asemilta näytteet sekä 0-2 cm vahvuisesta että 0-1 cm vahvuisesta sedimenttiprofiilin pinnasta. Näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuuden ja hehkutushäviön lisäksi kadmium, kromi, kupari, nikkeli, lyijy, koboltti ja sinkki. Sedimentin huokosveden metallipitoisuuksia tutkittiin kolmelta pisteeltä: M (Lammaistenlahti, jokipiste), P5 (Pihlavanlahti) ja 10 (Ahlaisten edusta) (Taulukko 4.1). Huokosvesi tutkittiin 0-2 cm näytteestä sentrifugoimalla näyte ja määrittämällä näin erotetusta huokosvedestä sen metallipitoisuudet. Analyysit tehtiin standardien SFS-EN ISO (2009) (nikkeli) ja SFS-EN ISO ;2006, SFS-EN ISO ;2005 (muut metallit) mukaan KVVY:n laboratoriossa, joka on Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikön akkreditoima testauslaboratorio T 064. Tutkimusraportissa (Valkama 2014c) tuloksista todettiin heinäkuun näytteistä seuraavaa: Näytteenotto Viikko nikkelipäästön jälkeen otetuista sedimenttinäytteistä suurimpia olivat kadmium- (44 mg/kg kuiva-ainetta kohti) ja nikkelipitoisuudet (900 mg/kg ka), selvästi pienempiä sinkki- (470 mg/kg) ja kuparipitoisuudet (120 mg/kg) sekä pienimpiä kromi- (54 mg/kg), lyijy- (24 mg/kg) ja kobolttipitoisuudet (30 mg/kg). Kaikkien metallien suurimmat pitoisuudet mitattiin joko Harjavallan patoaltaasta (L) tai sen alapuolisesta Lammaistenlahdesta (M) (Taulukko 4.1). Näytteenotto Noin kolme viikkoa nikkelipäästön jälkeen tilanne oli suurimpien metallipitoisuuksien suhteen samantyyppinen. Maksimipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin kaksi viikkoa aikaisemmin ja ne mitattiin Lammaistenlahdesta (M). Ns. luonnontasoon ja purkuputken yläpuoliseen Merstolan asemaan verrattuna pintasedimentin kadmiumpitoisuus oli yli 100-kertainen ja nikkelipitoisuus noin 30-kertainen. Sinkkipitoisuus oli noin 6-kertainen, kupari noin 3-kertainen ja muut metallit (kromi, lyijy ja koboltti) 1-2-kertaisia. Lammaistenlahden (M) nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet olivat selvästi koholla myös sedimentin huokosvedessä. Suurimmat kuparipitoisuudet mitattiin Eteläselältä (P20) ja suurimmat kromipitoisuudet Ahlaisista (P9), joista ei ensimmäisellä näytteenottokerralla (14.7.) vielä otettu näytteitä. 0-1 ja 0-2 cm vahvuisten sedimenttien pitoisuuksissa ei havaittu juurikaan merkittäviä eroja ja pitoisuudet olivat hieman suurempia milloin 0-1 cm ja milloin 0-2 cm profiilissa. Suurimmat erot mitattiin

30 26 Ulvilassa (N), missä 0-2 cm syvyydessä lyijypitoisuus oli 3,3-kertainen, kadmiumpitoisuus 2,8- kertainen ja kuparipitoisuus 2,1-kertainen 0-1 cm syvyiseen sedimenttiin verrattuna (Taulukko 4.1). Taulukko 4.1. Mitatut metallipitoisuudet pintasedimentissä ja sekä huokosvedessä näytteen- sedimenttiotto- profiilin näyteasema tunnus syvyys paksuus m cm Cd Cr Cu Ni Pb Co Zn Sedimentti Harjavalta patoallas L , mg/kg ka L , Lammaistenlahti M Kivini R , , Pihlavanlahti Kolpanselkä P , P ,14 9,5 8,2 9,8 3,9 3,9 28 Sedimentti Merstola K , mg/kg ka 0-2 0, Harjavallan patoallas L , , Lammaistenlahti M Ulvila N , ,4 8, , Outokummun yläpuoli O , , Pihlavanlahti, Kolpanselkä P , , P , , , ,9 5,1 40 Ahlainen P , , Eteläselkä P , , , ,3 81 Ahlaisten edusta , , , ,8 98 Tahkoluodon edusta ,1 9,7 4,8 5,8 7,2 2, <0,1 9,9 4,8 5,9 6,7 2,8 27 Purkuputken suu <0,1 <5 <2 <5 7,2 < <0,1 <5 <2 <5 7,5 <1 8 Huokosvesi Lammaistenlahti M ,9 2,4 9, ,6 5,3 57 µg/l Pihlavanlahti, Kolpanselkä P ,14 3,5 8,1 30 3,3 7, Ahlaisten edusta <0,08 4,5 3,6 8,1 2,6 9,2 12 Aikaisempien vuosien tarkkailutuloksiin verrattuna Lammaistenlahden (M) kadmium- ja nikkelipitoisuudet olivat heinäkuussa päästön jälkeen selvästi kohonneet. Kadmiumpitoisuus oli heinäkuussa 2014 noin 2-kertainen ja nikkelipitoisuus noin 1,5-kertainen vuoteen 2010 verrattuna. Lammaistenlahden sedimentin kadmiumpitoisuus on ollut muita alueita korkeampi jo ennen nikkelipäästöäkin (Valkama 2012). Suurimmat nikkelipitoisuudet havaittiin heinäkuussa 2014 Lammaistenlahden havaintopaikalla, jossa pitoisuudet olivat 1,5 kertaisia verrattuna vuoden 2010 tasoon. Vuoteen 2010 verrattuna nikkelipitoisuus oli heinäkuussa 2014 Outokummun yläpuolella (O) 2,6-kertainen ja Pihlavanlahden Kolpanselällä (P3) 1,8-kertainen.

31 27 Lokakuun näytteenotto otettiin tarkkailuohjelman ja edellä kuvatun mukaisesti uudet sedimenttinäytteet samoilta näyteasemilta kuin heinäkuussa sekä lisäksi jokisuusta Kivinin näyteasemalta (R) (liite 3, Taulukko 4.2.) Analyysit olivat samat kuin aiemmallakin näytteenottokerralla heinäkuussa ja lisäksi näytteistä määritettiin raekoko eli saven (< 2 µm aineksen) osuus prosentteina kuivapainosta. Metallianalyysit tehtiin Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen laboratoriossa ja sedimentin savipitoisuus (saves) määritettiin Eurofinsin laboratoriossa Tampereella menetelmän ISO mukaan. Metallipitoisuuksien normalisoidut arvot laskettiin ympäristöministeriön ruoppaus-ja läjitysohjeiden (Ympäristöministeriö 2004) mukaisesti (Valkama 2015b). Taulukko 4.2. Pintasedimentin kuiva-ainepitoisuus ja hehkutushäviö sekä savipitoisuus (saves) näyteasema tunnus kuiva-ainepitoisuus hehkutushäviö saves (<2 µm) g/kg g/kg % Merstola K ,4 Harjavallan patoallas L ,2 Lammaistenlahti M ,3 Ulvila N ,4 Outokummun yläpuoli O ,4 Kivini R ,1 Pihlavanlahti P ,1 Kolpanselkä P ,7 Ahlainen P ,3 Eteläselkä P ,5 Ahlaisten edusta ,1 Tahkoluodon edusta ,6 Purkuputken suu ,7 Metallipitoisuudet olivat lokakuussa pitkälti samaa tasoa kuin heinäkuun lopussa ja suurimmat pitoisuudet mitattiin nytkin Lammaistenlahdelta (M). Ns. luonnontasoon ja purkuputken yläpuoliseen Merstolan asemaan verrattuna pintasedimentin kadmiumpitoisuus oli nytkin yli 100-kertainen ja nikkelipitoisuus noin 30-kertainen. Sinkkipitoisuus oli noin 6-kertainen, kupari noin 3-kertainen ja muut metallit (kromi, lyijy ja koboltti) 1-2-kertaisia. Suurimmat kuparipitoisuudet mitattiin Harjavallan patoaltaan (L) ja Lammaistenlahden (M) lisäksi Eteläselältä (P20) ja suurimmat kromipitoisuudet Ahlaisista (P9), kuten heinäkuussakin.

32 28 Taulukko 4.3. Mitatut metallipitoisuudet pintasedimentissä näytteen- sedimenttiotto- profiilin näyteasema tunnus syvyys paksuus mg/kg ka m cm Cd Cr Cu Ni Pb Co Zn Merstola K , , Harjavallan patoallas L , , Lammaistenlahti M Ulvila N , ,1 6, , ,4 6,4 43 Outokummun yläpuoli O , , , Kivini R , , Pihlavanlahti, Kolpanselkä P , , P , ,8 4, ,15 8,9 9,9 12 3, Ahlainen P , , Eteläselkä P , , Ahlaisten edusta , , Tahkoluodon edusta <0,1 14 9,2 9,5 6,2 4, , ,5 4,7 50 Purkuputken suu <0,1 <5 <2 <5 5,3 < <0,1 <5 <2 <5 4,8 <1 13 Normalisoituja pitoisuuksia verrataan ympäristöministeriön (2004) mereen tapahtuville ruoppausmassoille laadittuun luokitteluun (tasot 1 ja 2): Haitaton ruoppausmassa: pitoisuus alittaa tason 1. Mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa: pitoisuus asettuu tasojen 1 ja 2 välille. Pilaantunut ruoppausmassa: ylittää tason 2. Normalisoidut pitoisuudet ylittivät tason 2 Harjavallan patoaltaassa (Cd, Cu ja Ni), Lammaistenlahdella (Cd, Cu, Ni ja Zn), Ulvilassa, Kivinissä ja Kolpanselällä (Ni) sekä Eteläsellä (Cu, Ni) (Taulukko ).

33 29 Taulukko 4.4. Mitatut ja normalisoidut metallipitoisuudet 0-2 cm syvyisessä sedimentissä mg/kg ka Cd Cr Cu Ni Pb Zn TASO 1 0, TASO 2 2, K mitattu 0, normalisoitu 0, L mitattu 2, normalisoitu M mitattu normalisoitu N mitattu 0, ,4 43 normalisoitu 1, ,2 84 O mitattu 0, normalisoitu 0, R mitattu 0, normalisoitu 0, P3 mitattu 0, normalisoitu 1, P5 mitattu 0,15 8,9 9,9 12 3,6 32 normalisoitu 0, ,1 63 P9 mitattu 0, normalisoitu 0, P20 mitattu 0, normalisoitu 0, mitattu 0, normalisoitu 0, mitattu 0, ,5 50 normalisoitu 0, , mitattu <0,1 <5 <2 <5 4,8 13 normalisoitu <4,4 <9,4 <0,18 <15 7,8 32 Huokosveden metallipitoisuus mitattiin Harjavallan patoaltaan (L), Lammaistenlahden (M), Kolpanselän (P5) ja Ahlaisten edustan näyteasemilta heinä- ja lokakuun näytteistä sekä lisäksi Merstolan (K) lokakuun näytteestä (taulukko 4.5). Huokosveden metallipitoisuudet olivat korkeimpia heinäkuussa Harjavallan patoaltaassa (L) ja lokakuussa Lammaistenlahdella (M). Suurimmat pitoisuudet mitattiin nikkelistä ja kadmiumista sekä niiden jälkeen sinkistä ja kuparista. Harjavallan patoaltaassa huokosveden nikkeli-, kadmium-, kupari- ja sinkkipitoisuudet olivat lokakuussa laskeneet heinäkuun arvoista, mutta kohonneet Lammaistenlahdella (M) selvästi ja merialueellakin jonkin verran.

34 30 Taulukko 4.5. Mitatut metallipitoisuudet 0-2 cm sedimentin huokosvedessä. Merstolan näyteasemalta pitoisuudet on mitattu ainoastaan lokakuussa ja muilta näyteasemilta sekä heinäkuun lopussa että lokakuussa näyteasema tunnus pvm µg/l Cd Cr Cu Ni Pb Co Zn Merstola K <0,08 1,5 2,9 5,7 1,1 4,9 6,1 Harjavallan patoallas L <0, ,32 2, ,3 6,8 15 Lammaistenlahti M ,9 2,4 9, ,6 5, , ,6 1,6 410 Kolpanselkä P ,14 3,5 8,1 30 3,3 7, ,17 4, ,7 9,9 20 Ahlaisten edusta <0,08 4,5 3,6 8,1 2,6 9, ,08 4,6 6,1 10 3,6 8,7 17 Heinäkuun lopun tuloksiin verrattuna olivat suurimmat nikkelipitoisuudet laskeneet Harjavallan patoaltaassa (L) selvästi ja Lammaistenlahdellakin (M) jonkin verran (Kuva 4.1). Sen sijaan Lammaistenlahden korkea kadmiumpitoisuus oli edelleen sama kuin heinäkuussakin (Kuva 4.2). Kromipitoisuus oli Harjavallan patoaltaassa (L) kohonnut heinäkuusta takaisin 2000-luvun alun tasolle ja lyijypitoisuus oli kohonnut Eteläselällä (P20) 1980-luvun tasolle. Muutoin kromin, kuparin ja lyijyn pitoisuudet olivat suunnilleen samaa tasoa kuin heinäkuussakin (Kuva 4.3, Kuva 4.4, Kuva 4.5). Koboltti- ja sinkkipitoisuudet olivat kolmella meriasemalla (P20, 10 ja 15) hieman kohonneet heinäkuusta (Kuva 4.6, Kuva 4.7). Sedimenttitutkimus uusitaan syys-lokakuussa 2015, jonka jälkeen Varsinais-Suomen ELY -keskus päättää jatkoseurannasta. mg/kg 1000 Ni VII 2014 X K L M O R P3 P9 P20 10 Kuva 4.1. Pintasedimentin (0-2 cm) nikkelipitoisuus Merstolan (K) ja Ahlaisten (10) välisellä tarkkailualueella vuosina

35 31 mg/kg 60 Cd VII 2014 X 10 0 K L M O R P3 P9 P20 10 Kuva 4.2. Pintasedimentin (0-2 cm) kadmiumpitoisuus Merstolan (K) ja Ahlaisten (10) välisellä tarkkailualueella vuosina mg/kg Cr VII 2014 X K L M O R P3 P9 P20 10 Kuva 4.3. Pintasedimentin (0-2 cm) kromipitoisuus Merstolan (K) ja Ahlaisten (10) välisellä tarkkailualueella vuosina

36 32 mg/kg Cu VII 2014 X K L M O R P3 P9 P20 10 Kuva 4.4. Pintasedimentin (0-2 cm) kuparipitoisuus Merstolan (K) ja Ahlaisten (10) välisellä tarkkailualueella vuosina mg/kg Pb VII 2014 X K L M O R P3 P9 P20 10 Kuva 4.5. Pintasedimentin (0-2 cm) lyijypitoisuus Merstolan (K) ja Ahlaisten (10) välisellä tarkkailualueella vuosina

37 33 60 Co heinäkuu 2014 lokakuu K L M N O R P3 P5 P9 P Kuva 4.6. Pintasedimentin (0-2 cm) kobolttipitoisuus Merstolan (K) ja Kokemäenjoen edustan välisellä tarkkailualueella heinä- ja lokakuussa Zn heinäkuu 2014 lokakuu K L M N O R P3 P5 P9 P Kuva 4.7. Pintasedimentin (0-2 cm) sinkkipitoisuus Merstolan (K) ja Kokemäenjoen edustan välisellä tarkkailualueella heinä- ja lokakuussa 2014.

38 34 5. KASVILLISUUSTUTKIMUKSET Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailun tarkkailuohjelmaan (Perälä, Valkama ja Paakkinen, 2010) kuuluu yhtenä osana ulpukoiden haitta-ainepitoisuuksien seuranta. Nikkelipäästön vaikutusten seurantaan valittiin osa haitta-ainepitoisuuksien seurantapisteistä siten, että ne antoivat kattavan kuvan ulpukoiden haitta-ainepitoisuuksista Kokemäenjoella sekä sen edustan merialueella. Lisäksi Varsinais-Suomen Ely-keskus edellytti kolmen lisäpisteen lisäämistä tutkimussuunnitelman kommenttikirjeessään (D:no VARELY 1622/2014). Ulpukkatutkimuksen näytteet haettiin ja yhteensä 12 näytepaikalta (taulukko 5.1). Kultakin näytepaikalta otettiin kolme rinnakkaista näytettä. Näytteeksi otettiin kasvin lehtilapa. Tuoretta näytettä otettiin niin paljon, että siitä saatiin noin 1 g kuiva-ainetta määrityksiä varten. Kasvinäytteet kerättiin näytepaikoilta käsin ja huuhdottiin puhtaaksi näytepaikan vedellä. Helposti irtoava perifyyttinen levä harjattiin hammasharjalla pois. Näytteet laitettiin muovipusseihin ja säilytettiin pakastimessa. Laboratoriossa kasvinäytteet kylmäkuivattiin (24 h) ja murskattiin huhmareessa. Jauhe hajotettiin typpihapolla, minkä jälkeen niistä määritettiin nikkeli-, kromi-, lyijy-, kadmium-, sinkki- ja kuparipitoisuus. Ulpukkatutkimukset uusitaan elokuussa 2015, jonka jälkeen päätetään jatkoseurannasta. Taulukko 5.1. Ulpukkanäytteiden näytepaikkojen tunnukset, nimet ja yhtenäiskoordinaatit. Alue/Tunnus Näytepaikan nimi Koordinaatit 1A Harjavalta, -300 m C Harjavalta, 0 m D Harjavalta, +300 m A Ulvila, -300 m D Ulvila, m A Luotsinmäki, -300 m D Luotsinmäki, m A Pihlavanlahti, Puussa B Pihlavanlahti, perukka B Ahlainen, Ämttöö Kolpanlahden ulkopää Lampaluodon itäpuoli Ulpukan metallipitoisuudet Kasvinäytteet kerättiin Harjavallan patoaltaasta purkuputkien yläpuolelta näytepaikalta 1A, läntisen purkuputken välittömästä läheisyydestä näytepaikalta 1C sekä 300 metriä purkuputken suulta alajuoksulle päin näytepaikalta 1D. Norilsk Nickel Harjavallan tehtaan kuormitus kohdistuu Harjavallan patoaltaaseen normaalitilanteessa läntisen purkuputken kautta. Laiterikon seurauksena aiheutunut kuormitus kohdistui Kokemäenjokeen itäisen purkuputken kautta. Sekä nikkelin että kuparin pitoisuudet olivat suurimmat Harjavallan patoaltaassa purkuputkien yläpuolella sijaitsevalla näytepaikalla 1A (kuva 5.1 ja kuva 5.2). Näytepaikalla 1A mitattiin vuonna 2014 itse asiassa koko tutkimusalueen suurimmat nikkeli- ja kuparipitoi-

39 35 suudet. Nikkelipitoisuus oli keskimäärin 3,3 mg/kg ka -1 ja kuparipitoisuus 5,4 mg/kg ka -1. Nikkelin pitoisuus oli näytepaikalla 1A kolminkertainen vuoteen 2010 verrattuna. Nikkelin pitoisuus laski purkuputken alapuolella sijaitsevilla näytepaikoilla selvästi yläpuoliseen näytepaikkaan verrattuna, mutta kohosi näilläkin näytepaikoilla noin 1,5-kertaiseksi vuoteen 2010 verrattuna. Kuparin osalta nousu vuoteen 2010 verrattuna jäi vähäisemmäksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuoden 2010 tulosten perusteella aivan itäisen purkuputken suulta (näytepaikka 1B) mitattiin nikkeliä 1,5 mg/kg ka -1 ja kuparia 11,53 mg/kg ka -1. Vuonna 2014 havaitut kohonneet nikkelipitoisuudet liittyivät kaikilla Harjavallan näytepaikoilla todennäköisesti nikkelipäästöön, sillä etenkin pienien virtaamien aikaan vesi voi Harjavallan patoaltaassa liikkua sopivissa olosuhteissa myös ylävirran suuntaan. Ulvilan kunnan kohdalla Kokemäenjokeen johdetaan Kupariteollisuuspuiston jätevedet. Kupariteollisuuspuistolla on yhteensä viisi jätevesiputkea. Metallikuormitus koostuu pääosin kuparista. Lisäksi vesistöön kohdistuu vähäisemmässä määrin myös nikkeliä ja kromia. Kupariteollisuuspuiston yläpuolisella näytepaikalla 2A nikkelin pitoisuus oli pienempi kuin Harjavallan yläpuolisella näytepaikalla, mutta suurempi kuin Harjavallan patoaltaassa purkuputkien alapuolisilla näytepaikoilla. Yläpuolisen näytepaikan 2A pitoisuustaso (2,43 mg/kg ka -1 ) oli sama kuin vuonna 2010, eikä näin ollen nikkelipäästöllä voida sanoa olleen vaikutusta ulpukan sisältämään nikkelipitoisuuteen. Purkualueen alapuolisella näytepaikalla 2D nikkelipitoisuus kohosi selvästi vuodesta 2010 ollen 2,8 mg/kg ka -1. Kuparipitoisuudet kohosivat niin ikään molemmilla näytepaikoilla lievästi ollen keskimäärin 4,2-4,8 mg/kg ka -1. Sekä nikkelin että kuparin pitoisuudet eivät olleet erityisen korkeita. Vuoden 2010 tutkimuksen perusteella nikkeli- ja kuparipitoisuudet olivat tällä alueella suurimmillaan näytepaikalla 2C, jossa nikkelin pitoisuus oli 14,7 mg/kg ka -1 ja kuparin 13,3 mg/kg ka -1. Ulpukan lehden kuparipitoisuus oli tällä alueella enimmillään 1970-luvun lopulla jopa 98 mg/kg ka -1 ja lehtiruodin 115 mg/kg ka -1 (Aulio 1980). mg Ni/kg ka 4,0 3,5 3,0 2, ,0 1,5 1,0 0,5 0,0 1 A 1 C 1 D 2 A 2 D 3 A 3 D 4 A 4 B 6 B 7 8 Kuva 5.1. Ulpukan keskimääräinen nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuosina 2010 ja 2014.

40 36 mg Cu/kg ka 6,0 5,0 4, ,0 2,0 1,0 0,0 1 A 1 C 1 D 2 A 2 D 3 A 3 D 4 A 4 B 6 B 7 8 Kuva 5.2. Ulpukan keskimääräinen kuparipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuosina 2010 ja Porin kaupungin Luotsinmäen jätevedenpuhdistamon näytepaikoista nikkelipäästön tarkkailuun valittiin niin ikään yläpuolinen näytepaikka 3A sekä alin näytepaikka 3D. Nikkelipäästön vaikutuksia ei ollut todettavissa, sillä pitoisuudet olivat molemmilla näytepaikoilla pienemmät kuin vuonna Kuparipitoisuus oli vähentynyt vuoteen 2010 verrattuna yläpuolisella näytepaikalla, mutta alapuolisella näytepaikalla todettiin selvä nousu. Merialueen näytepaikoista nikkelin havaittiin kertyneen ulpukoihin selvästi eniten Kokemäenjoen suualueella sijaitsevilla näytepaikoilla 4A ja 4B (kuva 5.3). Myös näytepaikalla 8 todettiin nikkeliä lähes yhtä paljon kuin Pihlavanlahden pohjukan näytepaikoilla. Pääasiallinen virtaus kulkeekin Pihlavanlahdelta rannikon suuntaisesti pohjoiseen. Ahlaisten edustan ja Reposaaren sillan näytepaikoilla mitattiin koko tutkimusalueen pienimmät nikkelipitoisuudet. Suurin kuparipitoisuus mitattiin niin ikään lähinnä Kokemäenjoen suualuetta sijaitsevalla näytepaikalla 4B ja siirryttäessä kauemmaksi Kokemäenjoen vaikutuksesta pitoisuudet pienenivät (kuva 5.4)

41 37 Kuva 5.3. Ulpukan keskimääräinen nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuonna Nikkeli- ja kuparikuormituksen lisäksi vähäisemmässä määrin Kokemäenjokeen johdetaan myös lyijy-, kromi-, kadmium- ja elohopeakuormitusta. Elohopeapitoisuutta ei määritetty vuonna 2014 ulpukkanäytteistä, mutta sen sijaan analyysivalikoimaan lisättiin sinkki. Näitä tutkittuja metalleja ei siis kohdistunut nikkelipäästön yhteydessä Kokemäenjokeen tavanomaista kuormitusta enempää. Lyijyn, kromin ja kadmiumin pitoisuudet olivatkin vuoden 2010 tuloksiin verrattuna varsin samankaltaiset. Lyijyn pitoisuudet olivat näytepaikoilla 1A-7 pienet vaihdellen 0,04-0,13 mg/kg ka -1. Lyijyn pitoisuudet olivat samaa tasoa tai pienemmät kuin vuonna 2010 lukuun ottamatta näytepaikkaa 8, jossa mitattiin selvästi suurempi lyijypitoisuus (1,17 mg/kg ka -1 ) (kuva 5.5). Kohonnut lyijypitoisuus liittyi mitä todennäköisimmin Reposaaren sillan läheisyyteen eli tieliikenteestä tulleeseen lyijykuormitukseen. Selvästi pienimmät lyijypitoisuudet mitattiin muilla merialueen näytepaikoilla 4A-7. Vuonna 2010 näytepaikalla 3A todettu muita alueita korkeampi pitoisuus liittyi mahdollisesti niin ikään tien läheisyyteen. Pitoisuus oli pienentynyt kyseisellä näytepaikalla selvästi vuonna 2014.

42 38 Kuva 5.4. Ulpukan keskimääräinen kuparipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuonna Kromipitoisuudet olivat Kokemäenjoen näyteasemilla suuremmat kuin merialueen näyteasemilla (kuva 5.6). Pienin pitoisuus mitattiin Ahlaisten vertailualueella näytepaikalla 6B. Kromipitoisuudet olivat pienempiä kuin vuonna 2010 lukuun ottamatta Porin kaupungin Luotsinmäen puhdistamon alapuolista näytepaikkaa 3D. Vuoden 2010 tulosten valossa puhdistamolta ei todettu kohdistuvan kromikuormitusta Kokemäenjokeen. Tutkimusalueen suurimmat kromipitoisuudet todettiin vuonna 2014 Kupariteollisuuspuiston alapuolisella näytepaikalla 2D. Kupariteollisuuspuiston kuormitus koostuu pääosin kuparista, mutta lisäksi vesistöön pääsee vähäisemmässä määrin myös kromia.

43 39 mg Pb/kg ka 1,8 1,6 1,4 1, ,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 1 A 1 C 1 D 2 A 2 D 3 A 3 D 4 A 4 B 6 B 7 8 Kuva 5.5. Ulpukan keskimääräinen lyijypitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuosina 2010 ja Kadmiumia todettiin selvästi vähiten Harjavallan patoaltaassa, jossa pitoisuudet alittivat osittain jopa Ahlaisten vertailunäytepaikan 6B pitoisuuden (kuva 5.7). Suurimmat pitoisuudet mitattiin Kupariteollisuuspuiston alueella. Alueella ei todettu nousua, vaan pitoisuus oli kohonnut jo yläpuolisella näyteasemalla. Myös Luotsinmäen puhdistamon alueella ja Pihlavanlahden näytepaikoilla todettiin vertailunäyteasemaa suuremmat pitoisuudet kadmiumia. mg Cr/kg ka 0,40 0,35 0,30 0, ,20 0,15 0,10 0,05 0,00 1 A 1 C 1 D 2 A 2 D 3 A 3 D 4 A 4 B 6 B 7 8 Kuva 5.6. Ulpukan keskimääräinen kromipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuosina 2010 ja 2014.

44 40 mg Cd/kg ka 1,2 1,0 0, ,6 0,4 0,2 0,0 1 A 1 C 1 D 2 A 2 D 3 A 3 D 4 A 4 B 6 B 7 8 Kuva 5.7. Ulpukan keskimääräinen kadmiumpitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuosina 2010 ja Sinkkipitoisuudet vaihtelivat Harjavallan patoaltaassa 21,0-27,3 mg/kg ka -1. Suurimmat sinkkipitoisuudet mitattiin Ulvilan kunnan kohdalla Kupariteollisuuspuiston jätevesien purkualueella, jossa yläpuolisella näytepaikalla 2A mitattiin koko tutkimusalueen suurin sinkkipitoisuus 39,0 mg/kg ka -1. Sinkkiä ei määritetty vuoden 2010 tutkimuksen yhteydessä, eikä vertailuaineistoa samoilta havaintopaikoilta siten ole. Sinkki on kasveille tarpeellinen hivenaine, joka kuitenkin suurina pitoisuuksina on kasveille haitallinen. Sinkki liittyy läheisesti kasvien typpiaineenvaihduntaan ja se toimii useiden entsyymien aktivoijana ja osana. Sinkin on todettu liikkuvan kasveissa huonosti, eikä se liiku vanhoista kasvinosista nuorempiin. Sinkki kertyy helposti juureen. Vesiympäristössä se voi kertyä kaloihin ja rikastua ravintoketjussa. mg Zn/kg ka 45,0 40,0 35,0 30, ,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 1 A 1 C 1 D 2 A 2 D 3 A 3 D 4 A 4 B 6 B 7 8 Kuva 5.8. Ulpukan keskimääräinen sinkkipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuonna 2014.

45 41 Kuva 5.9. Ulpukan keskimääräinen sinkkipitoisuus Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella vuonna ELIÖSTÖTUTKIMUKSET 6.1 Pohjaeläimistö Nikkelipäästön välittömien pohjaeläimistöön kohdistuneiden vaikutusten selvittämiseksi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys otti välisenä aikana Merstolan ja Kolpanselän väliseltä alueelta yhteensä 48 pohjaeläinnäytettä. Näyteasemat ovat samoja kuin kolmen vuoden välein toteutettavassa velvoitetarkkailussa, joka viimeksi tehtiin vuonna 2012 (Valkama 2014a) ja tehdään seuraavan kerran vuonna Pohjaeläinnäytteenotto ulottui täten purkupaikan yläpuolelta Merstolasta Pihlavanlahdelle Reposaaren sillan tuntumaan (Liite 4). Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä seurattiin näytteenottostandardeja SFS 5076 (SFS 1989) ja ympäristöhallinnon ohjeita (Meissner ym. 2013). Näytteenottimena oli pääasiassa van Veen noudin, jonka näytepinta-ala on 310 cm 2 sekä muutamalla asemalla Ekman-noudin, jonka näytepinta-ala on

46 cm 2. Kultakin näyteasemalta nostettiin kolme näytettä, jotka seulottiin 0,50 mm:n seulalla. Osa näytteistä poimittiin tuoreena seuraavana päivänä ja osa säilöttiin 70 % alkoholiin ja poimittiin myöhemmin laboratoriossa. Pohjaeläimet määritettiin vähintään Suomen ympäristöhallinnon asettamalle vähimmäistasolle (Meissner ym. 2013). Ruskilankosken näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä seurattiin näytteenottostandardia SFS 5077 (SFS 1989) sekä ympäristöhallinnon ohjeita (Meissner ym. 2013). Ruskilankoskelta otettiin kaksi näytettä kultakin kolmelta pohjanlaatutyypiltä (iki, pki ja H). Seulan silmäkoko oli 0,50 mm. Seulos säilöttiin 70 % alkoholiin ja pohjaeläimet poimittiin myöhemmin laboratoriossa. Pohjaeläimet pyrittiin määrittämään vähintään Suomen ympäristöhallinnon asettamalle vähimmäistasolle (Meissner ym. 2013). Sertifioidut näytteenottajat iktyonomit Marko Nieminen ja Pekka Westerling vastasivat näytteenotosta, laborantit Heli Orakangas ja Sanja Valkama poimivat eläimet ja biologi Juha Valkama teki lajimääritykset. Kokemäenjoen suvantojen ja edustan merialueen aineistosta laskettiin pohjaeläimistön tiheyden lisäksi pohjaeläinyhteisöjen rakennetta kuvaava taksoniluku sekä jokiasemille tiettyjen harvasukasmatojen ja surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva jokien hitaasti virtaavien osien bioindeksi, RI (River Index). Kullekin meriasemalle laskettiin Suomen ympäristökeskuksen yhdessä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa kehittämä rannikkovesien ekologista tilaa kuvaava luokitteluindeksi BBI (Brackish water Benthic Index). Koskipaikkojen aineistosta laskettiin yksilömäärä ja pohjaeläinyhteisöjen rakennetta kuvaavan taksoniluku sekä EPT-indeksi. Ekologisen tilan luokittelua varten laskettiin tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT), tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen (EPTh) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) (Aroviita ym. 2012). Taulukko 6.1. Pohjaeläintarkkailun näyteasemat Heinäkuussa tarkkailualueen näyteasemien lajisto oli alueelle tyypillinen ja aiempien vuosien luokkaa. Pohjaeläimistön tiheydet olivat useimmilla asemilla hieman pienempiä kuin keskimäärin luvun velvoitetarkkailuissa, joiden näytteet on yleensä otettu lokakuussa. Erityisen pieni tiheys mitattiin vertailualueena toimivan Merstolan 12 metrin syvänteessä, ainoastaan 11 yks/m 2. Aseman tak-

47 43 sonilukukin oli vain yksi eikä joki-indeksiä (River-index, RI) voitu laskea. Muutoin pohjaeläimistön taksoniluvut olivat samaa tasoa kuin velvoitetarkkailuissakin (vuosina ). Myös RI:t olivat tarkkailuvuosien tasoa (Valkama 2014b.) Harjavallan patoaltaan pohjaeläinnäytteet otettiin jonkin matkaa purkuputken alapuolelta 2-20 metrin syvyydestä. Tulosten perusteella pohjaeläimistö oli patoaltaalle tyypillinen ja hyvin samantyyppinen kuin aiemminkin. Pohjaeläimistön yksilömäärä, taksoniluku ja lajisto eivät poikenneet merkittävästi aiempien vuosien tuloksista. River Index sai kahdessa ja kahdeksassa metrissä aiempaa korkeammat arvot. Kolmesta kahden metrin asemalta saadusta soukkojokisimpukasta (Unio pictorum) kaksi tavattiin elävänä ja yksi kuolleena. Muutoin näytteenoton yhteydessä tehtiin havaintoja ainoastaan elävistä pohjaeläimistä. Näytteenottoa seuraavana päivänä tehdyssä poiminnassa osa eläimistä oli eläviä ja osa kuolleita (Valkama 2014b.). Merialueella näyteasemien P3 ja P5 ekologinen tila (Brackish water Benthic Index, BBI) oli edellisten vuosien luokkaa. Näyteaseman P3 tila oli välttävä ja näyteaseman P5 tyydyttävä (Valkama 2014b.). Ruskilankosken aineistosta laskettiin ekologisen tilan luokittelua varten tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT), tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen (EPTh) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA). Ruskilankosken aineisto koostui kahdesta karkean kivikon (iki) ja kahdesta pikkukivikon (pki) näytteestä. Kokemäenjoki kuuluu tyyppiin Erittäin suuret kangasmaiden joet. Ruskilankosken ekologinen luokitus oli välttävä (tyyppiominaiset taksonit ja tyyppiominaiset EPT-heimot) tai huono (prosenttinen mallinkaltaisuus). Myös aiempina vuosina 2009 ja 2012 luokitus on ollut keskimäärin välttävä (Valkama 2014b.). Lokakuun näytteenotossa pohjaeläinnäytteet otettiin menetelmäohjeiden ja edellä kuvatun mukaisesti (Valkama 2015a.) (Taulukko 6.2). Näytteenottimena oli pääasiassa Ekman-noudin, jonka näytepinta-ala on 232 cm 2 sekä muutamalla asemalla van Veen noudin, jonka näytepinta-ala on 310 cm 2. Ruskilankoskelta otettiin kaksi näytettä kultakin kolmelta pohjanlaatutyypiltä (iki, pki ja H). Seulan silmäkoko oli 0,50 mm. Taulukko 6.2. Pohjaeläintarkkailun näyteasemat havaintoalue / näyteasema syvyys (m) koordinaatit pohja Kokemäenjoki, keskiosa K Merstola 2 1,6-1, lieju 5 4,5-4, lieju 8 7,6-7, lieju 13 12,2-12, lieju L Harjavallan patoallas 2 1,8-2, lieju, (siltti, savi) 5 4,9-5, lieju, (siltti) 8 7,9-8, lieju 12 11,5-12, lieju 20 20,1-20, lieju Kokemäenjoki, alaosa Ruskilankoski iki iki 0, isot kivet Ruskilankoski pki pki 0,2-0, pienet kivet Ruskilankoski H H 0,5-0, hiekka, (siltti) N Ulvila 2 2,2-2, siltti, (hiekka) 5 5,0-5, siltti, (hiekka) 8 8,0-8, siltti, (hiekka) Q Pori 2 2,1-2, lieju, (siltti, savi) R Kivini 2 1, lieju, (savi) Pihlavanlahti p3 3 2, lieju Kolpanselkä p5 4 3,6-3, lieju, siltti, (savi) Ahlaisten saaristo p10 5 5, lieju Eteläselkä p20 5 4, lieju

48 44 Jokisuvantoasemien pohjaeläimistö koostui pääasiassa surviaissääskistä ja harvasukasmadoista, joiden lisäksi sulkasääsket ja vesiperhoset olivat paikoin runsaslukuisia. Jokisimpukoita tavattiin kaksi yksilöä, mikä on pienin määrä kymmeneen vuoteen. Vuosina 2000 ja 2003 tarkkailualueelta tavattiin myös ainoastaan kaksi jokisimpukkaa. Lokakuussa 2014 pohjaeläintiheys vaihteli välillä yks/m 2 ja taksoniluku välillä Joki-indeksit (River-index, RI) olivat vuonna 2014 lokakuussa jonkin verran pienempiä kuin heinäkuussa. Indeksit olivat samaa tasoa kuin keskimäärin 2000-luvun velvoitetarkkailuissa ja osoittivat rehevää pohjaa. Harjavallan patoaltaan (havaintoalue L) pohjaeläinnäytteet otettiin jonkin matkaa purkuputken alapuolelta 2-20 metrin syvyydestä. Taksoniluku oli matalimmilla asemilla (2 ja 5 m) normaalia suurempi ja syvemmällä (8, 12 ja 20 m) tavanomainen. RI, joka heinäkuussa oli 2, 5 ja 8 metrissä korkea, oli lokakuussa tavanomaista luokkaa. Jokisimpukoita Harjavallan patoaltaan havaintoalueelta L tavattiin lokakuussa yksi kun niiden lukumäärä 2000-luvulla on aiemmin vaihdellut välillä 0-4. Heinäkuussa 2014 jokisimpukoiden lukumäärä oli kolme, joista yksi tavattiin kuolleena. Ruskilankosken pohjaeläimistö koostui suurimmaksi osaksi vesiperhosista ja päivänkorennoista. Kokonaisyksilömäärä oli 656 ja taksoniluku 28. Aineistosta laskettiin ekologisen tilan luokittelua varten tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT), tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen (EPTh) ja prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA). Ruskilankosken aineisto koostui kahdesta karkean kivikon (iki) ja kahdesta pikkukivikon (pki) näytteestä. Kokemäenjoki kuuluu tyyppiin Erittäin suuret kangasmaiden joet. Ruskilankosken ekologinen luokitus oli lokakuussa 2014 hyvä (tyyppiominaiset taksonit ja tyyppiominaiset EPT-heimot) tai välttävä (prosenttinen mallinkaltaisuus). Vuosiin 2009 ja 2012 sekä heinäkuuhun 2014 verrattuna Ruskilankosken ekologinen tila oli lokakuussa 2014 kohonnut välttävästä hyväksi. Kokemäenjoen edustan merialueen pohjaeläimistä koostui lähellä jokisuuta (P3 ja P5) harvasukasmadoista ja katkoista sekä ulompana (P10 ja P20) liejusimpukoista ja monisukasmadoista. Tiheys vaihteli välillä ja taksoniluku välillä Pintavesien luokittelun (BBI) mukaan Kokemäenjoen edustan merialueen ekologinen tila oli lokakuussa 2014 näyteasemalla P3 välttävän ja huonon rajalla, näyteasemalla P10 tyydyttävä ja näyteasemilla P5 ja P20 hyvä. Näyteaseman P5 luokka on kohentunut vuodesta 2012 lokakuuhun 2014 välttävästä hyväksi. Sen sijaan näyteaseman P10 luokka oli vuonna 2012 hyvä, mutta lokakuussa 2014 tyydyttävä. Lokakuussa 2014 otettujen pohjaeläinnäytteiden perusteella Kokemäenjoen ja sen edustan pohjien tila on simpukoita lukuun ottamatta samaa luokkaa kuin ennen heinäkuussa 2014 tapahtunutta nikkelipäästöä. Seuraava kolmen vuoden välein tehtävä velvoitetarkkailun pohjaeläinseuranta on vuonna Sen jälkeen päätetään jatkoseurannan taajuudesta erikseen. 6.2 Simpukkatutkimukset Simpukoiden sekä erityisesti uhanalaiseksi luokitellun vuollejokisimpukan (Unio crassus) esiintymistä ja kuntoa tutkittiin nikkelipäästön jälkeen Varsinais-Suomen Ely-keskuksen sukellustutkimuksilla alkaen tutkimuksia jatkoi Alleco Oy (Leinikki & Leppänen 2014). Tutkimukset tehtiin n. 35 kilometrin matkalta Harjavallan voimalaitospadon ylä-ja alapuolelta. Patoaltaan alueelta tutkittiin 2 linjaa, sen yläpuolelta 8 linjaa sekä alapuolelta 47 linjaa. Linjat luokiteltiin kvalitatiiviksi, kvantitatiivisiksi

49 45 sekä kontrollilinjoiksi. Lisäksi simpukankuorten kuoleman jälkeistä kuorten rappeutumista tutkittiin kokeellisesti. Tarkemmat menetelmäkuvaukset löytyvät simpukkatutkimusraportista (Leinikki & Leppänen 2014). Tutkimuslinjojen sijainnit esitetään liitteessä 5. Kuolleisuutta ja tiheyttä tarkasteltiin kahdella tavalla (linjakohtaisesti ja aluekohtaisesti), jotka tuottivat hieman erilaiset tulokset. Linjakohtaisesti tarkastellen uhanalaisen vuollejokisimpukan (Unio crassus) kuolleisuus oli Harjavallan voimalan alapuolisella jokiosuudella 15,6 %, kun se oli pikkujärvisimpukalla (Anodonta anatina) 64,4 % ja soukkojokisimpukalla (Unio pictorum) 35,7 %. Sysijokisimpukka (Unio tumidus) tuntui selviytyneen muita lajeja paremmin 8,5 % kuolleisuudella. Harjavallan yläpuolella kuolleisuudet olivat selvästi matalampia. Esimerkiksi hiljattain kuolleita vuollejokisimpukoita ei havaittu padon yläpuolisilla sukelluslinjoilla lainkaan (taulukko 6.3). Tulokset poikkeavat hieman verrattuna aluekohtaisella tarkastelulla saatuihin (taulukko 6.4). Taulukko 6.3. Simpukoiden kuolleisuus ja tiheys Harjavallan voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella kvantitatiivisten näytteiden perusteella sekä kuolevuudet kvalitatiivisten näytteiden perusteella (A) ja kaikentyyppisten näytteiden perusteella Harjavallan voimalaitoksen yläpuolisella jokiosuudella (B). Kuolleisuudessa on huomioitu vain n. 30 vuorokautta tuoreemmat kuoret, joiden helmiäiskerros ei ollut rappeutunut (Leinikki & Leppänen 2014) A. Harjavallan voimalaitokselta alaspäin: Kvantitatiiviset näytteet Laji Kuolleisuus Tiheys [yks/m2] Unio crassus 15,60 % 1,7 Unio pictorum 35,70 % 2,0 Unio tumidus 8,50 % 1,5 Anodonta anatina 64,40 % 1,1 Kvalitatiiviset näytteet Kuolleisuus Unio crassus 34,80 % Unio pictorum 24,90 % Unio tumidus 7,70 % Anodonta anatina 64,90 % B. Harjavallan voimalaitokselta ylöspäin: Kaikki näytteet Kuolleisuus Unio crassus 0,00 % Unio pictorum 2,10 % Unio tumidus 1,70 % Anodonta anatina 2,90 % Kuvissa esitetään vuollejoki-, soukkojoki-, ja sysijokisimpukan, että pikkujärvisimpukan tiheydet ja kuolleisuudet linjakohtaisesti. Kuolleisuus vaihteli voimakkaasti lajeittain. Vuollejokisimpukoiden linjakohtaiset tiheydet kasvoivat kohti alajuoksua. Samalla myös linjojen välinen vaihtelu muuttui voimakkaammaksi. Vuollejokisimpukoilla alkoi esiintyä linjoilla kuolleisuutta vasta Harjavallan padon alapuolella. Kuolleisuus oli suurinta lähellä patoa sekä joen alaosassa, missä virtaamat alkavat hidastua ja veden viipymä kasvaa (kuva 6.1).

50 46 Kuva 6.1. Vuollejokisimpukan tiheydet ja kuolleisuudet kvantitatiivisilla linjoilla. Joen yläjuoksu on kuvaajassa vasemmalla ja alajuoksu oikealla. Soukkojokisimpukan kuolleisuus oli voimakkaampaa kuin vuollejokisimpukan. Kuolleisuus oli lähes olematonta Harjavallan patoaltaan yläpuolella, mutta padon jälkeen se nousi voimakkaasti ja oli melko tasaista koko matkan jokisuuhun asti. Lajin esiintymistiheys kasvoi alavirtaa kohti (kuva 6.2). Kuva 6.2. Soukkojokisimpukan tiheydet ja kuolleisuudet kvantitatiivisilla linjoilla. Joen yläjuoksu on kuvaajassa vasemmalla ja alajuoksu oikealla. Sysijokisimpukan kuolleisuus oli tarkastelluista lajeista pienintä, mutta myös se kasvoi selvästi tultaessa Harjavallan padon alapuoliselle jokiosuudelle. Lajin tiheydet olivat korkeita padon yläpuolella, pieniä heti sen alapuolella, mutta kasvoivat jälleen joen loppuosaa kohti (kuva 6.3).

51 47 Kuva 6.3. Sysijokisimpukan tiheydet ja kuolleisuudet kvantitatiivisilla linjoilla. Joen yläjuoksu on kuvaajassa vasemmalla ja alajuoksu oikealla. Pikkujärvisimpukan kuolleisuus oli kaikista lajeista suurin, ja muiden lajien tapaan hyvin vähäistä patoaltaan yläpuolella ja ampaisi ylös heti sen alapuolella. Lajin tiheydet olivat patoaltaan alapuolella varsin matalat, mutta kohosivat loppua kohti (kuva 6.4). Kuva 6.4. Pikkujärvisimpukan tiheydet ja kuolleisuudet kvantitatiivisilla linjoilla. Joen yläjuoksu on kuvaajassa vasemmalla ja alajuoksu oikealla. Simpukkapopulaatioiden tiheyksiä ja kuolleisuuksia tarkasteltiin Harjavallan voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella myös erikseen perättäisten linjojen välisillä alueilla. Alueiden tiedot ja niille arvioidut simpukkamäärät on esitetty simpukkatutkimusraportin liitteessä 3 (Leinikki & Leppänen 2014). Vuollejokisimpukan kuolleisuus oli alueilla keskimäärin 20 % ja tiheys 1,57 yks/m 2. Verrattuna linjakohtaiseen tarkastelutapaan kuolleisuus on korkeampi ja tiheys matalampi. Kutakin tarkasteltavaa aluetta edustaa vain 1 2 linjaa, jolloin satunnaisten tekijöiden vaikutus tulokseen kasvaa (taulukko 6.4).

52 48 Taulukko 6.4. Neljän yleisimmän simpukkalajin tiheydet ja kuolleisuudet alueittain laskettuna Harjavallan padon ja meren välillä. Harjavallan voimalaitokselta alaspäin jaksottain: Kvantitatiiviset näytteet Laji Kuolleisuus Tiheys [yks/m2] Unio crassus 20 % 1,57 Unio pictorum 34 % 1,38 Unio tumidus 8 % 0,81 Anodonta anatina 64 % 0,41 Simpukkatutkimusten loppuraportissa (Leinikki & Leppänen 2014) johtopäätöksissä esitettiin seuraavaa: 1. Nikkelipäästö on todennäköisesti aiheuttanut simpukkakuolemat Harjavallan alapuolisella jokiosuudella. Jokivarressa havaittiin tietyissä paikoissa runsaasti kuolleita simpukoita, mikä sopii päästön ajankohtaan eikä kuolemille ole olemassa muuta selitystä tuona ajankohtana. Toisaalta nikkelimyrkytys sopii hyvin yhteen kuolleista simpukoista tehtyihin havaintoihin. 2. Vuollejokisimpukoita kuoli nikkelipäästön seurauksena n. 1-1,1 miljoonaa yksilöä syyskuun puoliväliin mennessä. 3. Sukeltajien havainnot viittaavat siihen, ettei uusia kuolemia esiintynyt enää elo-syyskuun aikana. Simpukankuorissa näkyi pehmytkudosten jäänteitä vain tutkimusjakson alussa. 4. Tulevina vuosina on syytä seurata, onko myös simpukoiden lisääntyminen häiriintynyt. Simpukkapopulaatiosta tulee ottaa samanlaisia kvantitatiivisia näytteitä laskentaa ja mittaamista varten kuin tässä tutkimuksessa. Seuranta voidaan toteuttaa linjoilla, joilla 2014 havaittiin runsaimmin simpukoita sekä Harjavallan padon ylä- että alapuolella. Vuollejokisimpukan esiintymisestä on viime vuosina saatu uutta tietoa, kun Varsinais-Suomen Elykeskus on toimialueellaan kartoittanut vuollejokisimpukan esiintymistä ja löytänyt uusia esiintymiä mm. Ahlaisten Eteläjoesta, josta löytyi 2 vuollejokisimpukkaa (Ramboll 2015). Simpukoiden metallipitoisuuksista raportoitiin yhdessä kalojen ja rapujen metallipitoisuuksien kanssa (Väisänen 2014a). Tässä yhteenvetoraportissa tulokset esitetään kappaleessa päivättyyn tutkimussuunnitelmaan (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, kirjenro 624/14) on kirjattu simpukoiden esiintymisen ja kunnon seurannan jatkamisesta seuraavasti: Seurantaa jatketaan vuonna 2015 linjastolla, jossa on 15 kohdetta: neljä vaikutusalueen yläpuolella, kaksi Harjavallan patoaltaalla, seitsemän Harjavallan padon ja meren välillä, yksi Pihlavanlahdella ja yksi Kolpanlahdella. Seurantalinjat valitaan vuoden 2014 tutkimusten perusteella siten, että niillä esiintyisi mahdollisimman paljon vuollejokisimpukoita ja siten, että simpukkakantojen muutokset voitaisiin mahdollisimman hyvin todeta. Vuoden 2015 jälkeen päätetään jatkoseurannan tarpeesta. 6.3 Chironomus- surviaissääskitoukkien epämuodostumatutkimus Surviaissääskitoukkien suuosien epämuodostumien esiintymisfrekvenssin on havaittu olevan käyttökelpoinen pohjasedimenttien saastuneisuuden indikaattori (esim. Hämäläinen 1999). Surviaissääski-

53 49 en epämuodostumatutkimus suoritetaan kertaluonteisesti vuonna 2015 velvoitetarkkailun pohjaeläinseurannan yhteydessä, minkä jälkeen päätetään tarkkailun mahdollisesta toistamisesta esim. kolmen vuoden jälkeen vuonna Kalastotutkimukset Verkkokoekalastukset Nikkelipäästön jälkeiset verkkokoekalastukset tehtiin Harjavallan patoaltaassa ja Lammaistenlahdella välisenä aikana (Westermark 2014). Kokemäenjoen edustan merialueella Kolpanselän verkkokoekalastukset tehtiin Näillä neljällä alueella pyyntiponnistus vaihteli 8 16 verkkoyön välillä. Mm. vuosien 2010 ja 2013 velvoitetarkkailuissa vastaavat koekalastukset on tehty samoissa paikoissa vertailukelpoisilla pyyntiponnistuksilla. Vuoden 2014 verkkokoekalastukset tehtiin heinäkuun lopulla, jotta alueelta saatiin kalastotietoa mahdollisimman nopeasti nikkelipäästön havaitsemisen jälkeen. Vuosien 2010 ja 2013 velvoitetarkkailuissa pyyntiajankohdat ovat olleet noin kuukautta myöhemmin, elokuun lopun ja syyskuun alun välisenä aikana. Pyyntialueiden sijainnit löytyvät liitteestä 6. Taulukko 6.5. Verkkokalastusten ajankohta vuosina 2010, 2013 ja Pyynnin ajankohta Y5 Harjavallan patoallas elo elo heinä. Y6 Lammaistenlahti elo. 15. elo.- 2. syys heinä. Y8 Kolpanlahti 17. elo.- 2. syys. 21. elo.- 4. syys heinä. Y9 Kolpanlahti 17. elo.- 2. syys. 21. elo.- 3. syys heinä. Verkkokoekalastusten saalismäärät tai saaliiksi tullut lajimäärä eivät johdonmukaisesti vähentyneet heti nikkelipäästön jälkeen. Koealasta riippuen saalismäärät olivat joissain tapauksissa jopa suurempia kuin aiempina tarkkailuvuosina (Kuva 6.5). Harjavallan patoallas ja Lammaistenlahti ovat purkupaikan ensisijaisia vaikutusalueita. Harjavallan patoaltaassa kappalemääräinen yksikkösaalis väheni, mutta kilomääräinen yksikkösaalis oli samaa tasoa kuin vuonna Lammaistenlahdella vuoden 2014 kappalemääräinen yksikkösaalis oli selvästi pienempi kuin vuonna 2013, mutta kilomääräinen saalis vastaavasti hieman aiempaa suurempi. Lammaistenlahden tapauksessa etenkin salakkasaalis väheni tuntuvasti edellisvuosiin verrattuna. Myöskään silmälläpidettäväksi lajiksi luokiteltua toutainta ei saatu Kokemäenjoen verkkokoekalastuksissa vuonna Lammaistenlahden saaliin joukossa oli aiempaa enemmän suutareita. Myöhemmin kesällä Kokemäenjoen alajuoksulla havaittiin nimenomaan suutareiden massakuolemia. Kokemäenjoen pyyntialueilla saalis oli vuonna 2014 kappalemääräisesti aiempaa pienempi, mikä johtuu osaltaan vähentyneestä poikasvaiheiden saaliista. Nordic-verkkokoekalastuksissa samana kesänä syntyneitä kalanpoikasia (0+ ikäryhmä) saadaan lähinnä 5 mm ja 6,25 mm solmuväleillä. Seuraavaksi pienin solmuväli on 8 mm, mikä pyytää jo selvästi yleisemmin myös 0+ ikäryhmää vanhempia, mutta pienikokoisia kalayksilöitä. Harjavallan patoaltaasta ja Lammaistenlahdelta on saatu 5 mm solmuvälillä vain muutamia kalayksilöitä vuosittain. 6,25 mm solmuvälin pyyntiteho on jo selvästi parempi, ja sillä saadaan koekalastuksissa yleensä enemmän saalista kuin 5 mm solmuvälillä. Nikkelipäästön jälkeisessä pyynnissä heinäkuussa 2014 Kokemäenjoen pyyntialueilla 6,25 mm solmuvälin

54 kpl/verkko g/verkko kpl/verkko g/verkko 50 saaliit olivat kesän 2010 ja 2013 saaliita pienempiä (taulukko 6.6). Verkkokoekalastukset eivät kuitenkaan osoita, että Kokemäenjoen kalojen poikasvaiheiden selviytyminen olisi merkittävästi heikentynyt yksinomaan nikkelipäästön seurauksena. Muun muassa verkkopyynnin ajoitus vaikuttaa kalojen poikasvaiheiden saaliiksi päätymiseen. Vuosien välillä on yleisesti eroja kalojen kasvunopeudessa, mikä vaikuttaa siihen, milloin kalan poikaset saavuttavat riittävän kokoluokan verkkoon tarttumisen suhteen. Suomessa pienten solmuvälien tavallisin saalislaji on yleensä noin 4-6 cm pituinen ahven. Koska aiempina tarkkailuvuosina Kokemäenjoen pyynti tapahtui vasta elokuun lopulla, 0+ ikäryhmän kaloilla oli tuolloin enemmän aikaa kasvaa jäädäkseen kiinni 6,25 mm ja 8 mm solmuväleihin. Toisaalta vuonna 2014 kalastetuissa merialueen pyyntipaikoissa pienimpien solmuvälien ahvensaaliit nousivat osin jopa selvästi vuoden 2013 saaliiseen verrattuna. Kaiken kaikkiaan pienimpien solmuvälien kappalemääräiset kokonaissaaliit ovat olleet myös aiempina vuosina vähäisiä, kun niitä verrataan kaikkein runsaimman poikassaaliin tuottaviin järviin Y5 Harjavallan patoallas Silakka Made Kivennuoliainen 2000 Siika Törö1800 Turpa Toutain 1600 Taimen Säyne 1400 Särkikalaristeymä Särki 1200 Suutari Sulkava 1000 Seipi Salakka 800 Pasuri Lahna 600 Kuore Kuha 400 Kivisimppu Kirjolohi Kiiski200 Hauki Ahven 0 Y5 Harjavallan patoallas Silakka Made Kivennuoliainen Siika Törö Turpa Toutain Taimen Säyne Särkikalaristeymä Särki Suutari Sulkava Seipi Salakka Pasuri Lahna Kuore Kuha Kivisimppu Kirjolohi Kiiski Hauki Ahven Y6 Lammaistenlahti Silakka Made Kivennuoliainen 6000 Siika Törö Turpa 5000 Toutain Taimen Säyne Särkikalaristeymä 4000 Särki Suutari Sulkava 3000 Seipi Salakka Pasuri Lahna 2000 Kuore Kuha Kivisimppu 1000 Kirjolohi Kiiski Hauki Ahven 0 Y6 Lammaistenlahti Silakka Made Kivennuoliainen Siika Törö Turpa Toutain Taimen Säyne Särkikalaristeymä Särki Suutari Sulkava Seipi Salakka Pasuri Lahna Kuore Kuha Kivisimppu Kirjolohi Kiiski Hauki Ahven Kuva 6.5. Verkkokalastuksen yksikkösaaliit (kpl/verkko, g/verkko) Kokemäenjoen verkkokalastuspaikoilla Y5 ja Y6 vuosina 2007, 2010, 2013 ja 2014.

55 51 Taulukko 6.6. Verkkokoekalastusten pienimpien solmuvälien (5/6,25/8 mm) kappalemääräinen saalis vuosina 2010, 2013 ja 2014 Harjavallan patoaltaalla (Y5), Lammaistenlahdella (Y6) ja Kolpanlahdella (Y8, Y9). Y5 Harjavallan patoallas kpl 5 mm kpl kpl kpl 6,25 mm kpl kpl kpl 8 mm kpl kpl Ahven Hauki 4 Kiiski Kuha Kuore Lahna 1 1 Pasuri Salakka 1 Särki Törö Yhteensä Y6 Lammaistenlahti kpl 5 mm kpl kpl kpl 6,25 mm kpl kpl kpl 8 mm kpl kpl Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore Lahna Pasuri Salakka Särki 2 1 Törö Yhteensä Y8 Kolpanlahti kpl 5 mm kpl kpl kpl 6,25 mm kpl kpl kpl 8 mm kpl kpl Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore 1 Lahna 1 Pasuri Salakka Särki Törö 1 Yhteensä Y9 5 mm 6,25 mm 8 mm Kolpanlahti kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore 1 Lahna 1 Pasuri 7 43 Salakka Särki Törö Yhteensä

56 52 Korkeiden nikkelipitoisuuksien lyhyt- ja pitkäkestoisia kalastovaikutuksia tunnetaan toistaiseksi varsin heikosti. Ekosysteemin muiden eliöryhmien vaikutukset heijastuvat ravintoverkossa myös kaloihin. Vasta tulevat seurannat tulevat näyttämään, onko nikkelipäästöllä pitkäkestoisia tai myöhemmin ilmeneviä vaikutuksia Kokemäenjoen patoaltaiden kalalajien esiintymiseen tai runsauteen. Vuonna 2014 eri pyyntialueiden saaliista puuttumaan jääneet lajit ovat aiemminkin olleet saaliissa niin harvalukuisia, että pelkästään sattuman merkitys voi olla suuri. Muun muassa erilaiset lohikalat, hauki ja rantavyöhykkeen pienikokoiset tyyppilajit kuten kivisimput ovat lajeja joiden pyydystettävyys on Nordic-verkoilla varsin heikko. Sen sijaan erilaisten ahven- ja särkikalojen runsausvaihteluista saadaan verkkokoekalastuksilla varsin luotettava kuva. Verkkokoekalastusten perusteella ei voida katsoa, että vuoden 2014 heinäkuun loppupuolella mikään pyyntialueilta aiemmin tavatuista lajeista olisi varmuudella hävinnyt tai niiden kanta tuntuvasti heikentynyt (Westermark 2014). Kokemäenjoesta tuli kuitenkin aiempaa vähemmän kalojen poikasvaiheita. Päästön pitkäaikaisvaikutuksia seurataan kolmen vuoden välein suoritettavassa velvoitetarkkailussa, seuraavan kerran vuonna Poikasvaiheiden puuttumisten vuoksi Nordic-verkkokalastusten uusimista Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella suositellaan tehtäväksi kuitenkin jo kesällä Jatkossa esim. kalojen iänmäärityksen avulla olisi mahdollista tutkia, onko vuoden 2014 poikastuotanto ollut nikkelipäästön vaikutusalueella merkittävästi heikompaa, kuin esim. päästökohdan yläpuolella Poikasnuottaukset Poikasnuottaukset suoritettiin heinä-elokuussa kuudella koealalla (Kivinen 2015). Kaksi koealaa sijaitsi Kokemäenjoessa Harjavallan patoaltaassa, kaksi Lammaistenlahdella (noin 1km padon alapuolella) ja kaksi Kolpanselällä (Liite 7). Poikasnuottaukset ovat yksi menetelmä Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisessa yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailussa on seitsemän koealaa, joista kahden, Kolpanselällä sijaitsevan, koealan aiempaa aineistoa käytetään nikkelipäästön vaikutustarkkailun vertailussa. Poikasnuottaukset tehtiin Harjavallan patoaltaassa ja Lammaistenlahdella välisenä aikana ja Kolpanselällä sijaitsevilla koealoilla noin viikkoa myöhemmin ( ). Nuottaukset ajoittuivat siis korkeimpien nikkelipitoisuuksien jälkeiseen aikaan, jolloin päästön välittömät vaikutukset erityisesti kesänvanhoihin kalanpoikasiin olisivat havaittavissa. Tarkemmat menetelmäkuvaukset löytyvät poikasnuottauksen osaraportista (Kivinen 2015). Harjavallan patoaltaan alaosan eli ensisijaisen vaikutusalueen saalis ja erityisesti kesänvanhojen yksilöiden osuus olivat selvästi vertailualuetta (Harjavallan patoaltaan yläosa) vähäisemmät. Tulosten perusteella nikkelipäästö on voinut vaikuttaa patoaltaan kalanpoikasiin, mutta on huomioitava, että patoaltaan alaosassa kalanpoikasten elinolosuhteet voivat olla esimerkiksi voimakkaan virtaamavaihtelun vuoksi huonommat kuin muilla tutkituilla alueilla. Lisäksi esimerkiksi patoaltaan alaosan rantojen jyrkkyys voi vaikuttaa negatiivisesti kalojen lisääntymisen onnistumiseen (Kuva 6.6). Nordicverkkokoekalastuksissa patoaltaan yksikkösaaliit ovat tarkkailuvuosina olleet muita tutkittuja alueita pienemmät (Westermark 2014), joten on mahdollista, että patoallas ylipäänsä ei ole kalojen suosimaa elinaluetta. Lammaistenlahden koealojen saalis oli hieman korkeampi kuin patoaltaan alaosan koealalla. Lammaistenlahden koealojen saaliit erosivat keskenään merkittävästi kesänvanhojen yksilöiden suhteen.

57 53 Toiselta koealalta saatiin vain yksi kesänvanha yksilö, kun toisen koealan saalis koostui pääosin em. yksilöistä. Ero saaliiden koostumuksessa selittyvät menetelmään sisältyvällä vaihtelulla. Nikkelipitoisuus on ollut kummallakin koealalla sama, koealat sijaitsevat hyvin lähekkäin, eikä niillä ole ympäristökuvausten (kasvillisuus, pohjan laatu, syvyys) perusteella eroja. Kolpanselällä sijaitsevien koealojen saaliit olivat vähäisemmät kuin Lammaistenlahdella. Vuoden 2014 saalislajistot ja määrät eivät merkittävästi poikenneet aiemmista tutkimusvuosista. Sekä Sådön että Ruohokarin koealoilta saatiin vuonna 2014 kesänvanhoja yksilöitä, eikä nikkelipäästöllä näyttäisi olleen vaikutusta niiden esiintymiseen. Kuva 6.6. Poikasnuottauksen saaliit (g, kpl) vuonna 2014 tutkituilla paikoilla. Verrattaessa poikasnuottausten tuloksia kesän 2014 Nordic-verkkokalastusten tiheimpien solmuvälien (5 mm ja 6,25 mm) saaliisiin, voidaan havaita, että sekä patoaltaan että Lammaistenlahden koealojen saaliissa oli aiempia tarkkailuvuosia vähemmän ensimmäisen kesän yksilöitä.

58 54 Poikasnuottausten tulosten perusteella poikasia saatiin vähiten saaliksi Harjavallan patoaltaan alaosassa eli säännöstelypadon ja Pori-Tampere maantiesillan välisellä alueella. Nikkelipitoisuuksien pitkäaikaisia vaikutuksia esim. lisääntymishäiriöitä voidaan arvioida myöhemmin tehtävien poikasnuottausten avulla. Velvoitetarkkailun yhteydessä poikasnuottaukset tehdään seuraavan kerran vuonna On huomattava, että velvoitetarkkailussa nuottaukset kuitenkin suoritetaan vain Pihlavanlahdella (Kolpanselällä) ja Ahlaisissa, joten nikkelipäästön vaikutusten selvittämiseksi kalojen poikasvaiheisiin poikasnuottausta suositellaan tehtäväksi vuonna 2015 samoilla havaintopaikoilla kuin vuonna Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastus toteutettiin nikkelipäästön jälkeen Harjavallan padon alapuoleisilla koski-ja virtapaikoilla Kokemäenjoella. Sähkökalastuspaikkoina oli 8 kpl ns. pysyvää koekalastuspaikkaa, joista on olemassa sähkökoekalastustietoja vuosilta (Mäkelä 2013). Koekalastuspaikat olivat: Ruskilankoski etelä ja pohjoinen, Arantilankoski 1-3, Pämpinkoski ja Korte etelä sekä pohjoinen (Liite 8). Sähkökalastuksessa noudatettiin eurooppalaista CEN-standardia (Water quality-sampling Fish with Electricity, SFS-EN 14011). Helteistä aiheutuvien kalakuolemien välttämiseksi, sähkökalastukset suoritettiin vain yhdellä poistopyynnillä. Näin ollen vuoden 2014 tuloksia verrataan vuoden 2013 ensimmäisen poistopyynnin tuloksiin. Sähkökalastuslaitteena käytettiin Hans Grassl-merkkistä akkukäyttöistä sähkökalastuslaitetta. Kalastuksissa käytettävä jännite oli 600 V, virranvoimakkuus 0,2 A ja taajuus 50 Hz. Tarkemmat menetelmäkuvaukset löytyvät sähkökalastusten osaraportista (Väisänen 2014b). Kaikkien koealojen yhteenlaskettu saalis koostui 12 eri kalalajista. Kokonaisuudessaan saalis koostui 296 kalasta, joiden yhteispaino oli 5009 g. Lajisto oli varsin samankaltainen kaikilla koealoilla. Kivennuoliainen oli yleisin laji esiintyen kaikilla koealoilla. Suurimmat kalatiheydet havaittiin Arantilankoski 1 koealalta ja pienimmät Korte pohjoinen koealalta. Suurin biomassa/100 m 2 oli Arantilankoski 3 koealalla. Lajisto ja niiden runsaussuhteet olivat kaikilla koealoilla pitkälti samanlaiset kuin aikaisempina vuosina. Kappalemääräisesti koealoilla oli vuotta 2013 enemmän kalaa, mutta biomassa oli vuotta 2013 pienempi (Kuva 6.7). Vuoden 2013 saaliissa oli enemmän isokokoisempia, eväleikattuja lohikaloja. Vuonna 2014 eväleikattuja lohia saatiin suurista istutusmääristä (vuonna vuotiasta lohta ja vuotiasta lohta) huolimatta vain 3 kpl, mutta 0+ -poikasten määrä kasvoi aiempaan verrattuna. Poikastiheydet vaihtelivat 0,4-2,7 kpl/100 m 2 välillä, mikä oli enemmän kuin seurantajaksolla ( ) keskimäärin. Lohia saatiin kaikilta koealoilta lukuun ottamatta Pämpin, Ruskilankoski etelä:n ja Korte etelä:n koealoja. Eväleikattuja taimenia havaittiin Arantilankoski 1-2 ja Korte etelä:n koealoilta. Myöhemmin syksyllä 2014 samoilla havaintopaikoilla tehdyissä sähkökalastuksissa havaittiin lohien >0+-poikasten aiempia vuosia vähäisempi kappalemäärä (Puosi & Mäkelä 2015). Kokemäenjoella ja Harjunpäänjoella tehtyjen sähkökalastusten perusteella vaikutti siltä, että kalat ovat liikkuneet syystä tai toisesta enemmän, sillä ensimmäistä kertaa eväleikattuja lohia tavattiin myös Harjunpäänjoelta.

59 g/100 m2 700 g/100 m Ruskilankoski etelä Ruskilankoski pohjoinen 0 Arantilankoski 1 Arantilankoski 2 Arantilankoski g/100 m Pämppi Korte etelä Korte pohjoinen Kuva 6.7. Kokemäenjoen sähkökoealojen kalabiomassa (g/100m 2 ) vuosina 2013 ja Isompien, 2-vuotiaiden lohien poissaoloon on voinut vaikuttaa kalojen smolttiutuminen ja/tai ympäristöolosuhteet, mutta 1-vuotiaiden lohien puuttumiseen on ympäristöolosuhteiden lisäksi voinut vaikuttaa myös nikkelipäästön aiheuttama kalojen karkottuminen, mikä jälkihuomautuksena todettakoon. Nikkelipäästöllä ei näiden tulosten perusteella voida katsoa olevan havaittavaa akuuttia vaikutusta Harjavallan voimalaitosten koski-ja virtapaikkojen kalaston tilaan (Väisänen 2014b), mutta on mahdollista, että 1-vuotiaiden puuttuminen suurista istutusmääristä huolimatta voi johtua ympäristöolosuhteiden lisäksi myös nikkelipäästöstä. Tulevien seurantojen perusteella saadaan selville, onko nikkelipäästöllä pitkäkestoisia tai myöhemmin ilmeneviä vaikutuksia Kokemäenjoen koski-ja virtapaikkojen kalalajien esiintymiseen tai runsauteen. Vaikutuksia voidaan seurata esimerkiksi Kokemäenjoen virtapaikoilla vuosittain tehtävien sähkökoekalastusten avulla Metallipitoisuudet Kalojen, rapujen ja simpukoiden metallipitoisuuksien selvittämiseksi Kokemäenjoella ja sen edustan merialueella otettiin eliönäytteitä heinäkuussa sekä elo-syyskuussa Näytemäärät lajeittain ja havaintopaikoittain esitetään taulukoissa 6.6. ja 6.7. Patoaltaan ja Lammaistenlahden näytekalat olivat peräisin koeverkkokalastuksista, Arantilankosken ja Kortteen sähkökalastuksista ja muiden havaintopaikkojen kalat peräisin ammattikalastajilta (Merimesta). Tarkkailuohjelman mukaisia näytemääriä ei kaikkien lajien osalta saatu. Elo-ja syyskuun näytteenotto suoritettiin ohjelman mukaisesti kuukauden välein, joten tästä syystä ns. syyskuun näytteet otettiin vasta lokakuun puolella.

60 56 Taulukko 6.7. Näytemäärät lajeittain ja havaintopaikoittain heinä,-elo-ja syyskuussa. *= suutarien näytteenotto Ahven Hauki Kuha Lahna Lohi Nahkiainen Silakka Suutari Särki Säyne Toutain Täplärapu Näytteenotto lihas lihas lihas lihas lihas lihas, maksa lihas lihas, maksa, lihas lihas lihas lihas munuaiset, kidus heinäkuu Patoallas Lammaistenlahti Korte Arantilankoski Kolppa Lampaluoto Pihlavanlahti Reposaari länsipuoli Anttoora Eteläselkä Yhteensä Äetsän padon ap. (vertailu) elokuu Lyttylä Luotsinmäenjuopa Pihlavanlahti * Eteläselkä Ahlainen Yhteensä Rautavesi (vertailu) syyskuu Pihlavanlahti Eteläselkä Ahlainen Yhteensä Taulukko 6.8. Simpukoiden näytemäärat lajeittain ja havaintopaikoittain heinä-ja elokuussa. Tähdellä merkityt kokoomanäytteitä. Jokisimpukka sp. Soukkojokisimpukka Sysijokisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Piippolimakotilo Näytteenotto pehmytkudos pehmytkudos pehmytkudos lihas, kidus lihas, kidus pehmytkudos heinäkuu Pikku Loisto (Pihlavanlahti) Merstola (vertailu) elokuu L * 3* L * 3* L * 3* L * 3* L * 3* L * 3* Yhteensä Kaloista, simpukoista ja ravuista määritettiin seuraavat metallit: kadmium (Cd), nikkeli (Ni), lyijy (Pb), koboltti (Co), kupari (Cu) ja sinkki (Zn). Määritykset tehtiin kaloilla ja ravuilla lihaksesta, nahkiaisilla lihaksesta ja maksasta. Pihlavanlahdelta Pikku Loistosta ja Merstolasta heinäkuussa kerätyistä jokisimpukoista sekä kotilosta määritykset tehtiin pehmytkudoksesta näytekohtaisesti. Jokisimpukoilla (vuollejokisimpukka, pikkujärvisimpukka) määritykset tehtiin kiduksesta ja sulkijalihaksesta kokoomanäytteenä (3 kpl), sillä yksittäisestä eläimestä ei riittänyt tarpeeksi näytettä. Lisäksi elokuussa pyydetyistä suutareista tutkittiin lihaksen lisäksi kidusten, munuaisten ja maksan metallipitoisuudet. Välittömästi päästön jälkeen tehdyt pitoisuusmääritykset tehtiin tuorepainoa kohti, kunnes elosyyskuun vaihteessa Ely-keskuksen kanssa sovittiin pitoisuuksien määrittämisestä myös kuivapainoa kohti. Analyysit tehtiin Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen laboratoriossa (FINAS akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025). Näyte-eliöt säilytettiin pakastettuina pyynnin ja analysoinnin välisen ajan. Metallipitoisuudet analysoitiin näytekohtaisesti typpihappo-vetyperoksidihajotuksella ICP-MS-laitteistolla. Tarkemmat näytekohtaiset kuiva-ainepitoisuudet, paino-ja pituustiedot ja metallipitoisuudet löytyvät metallipitoisuustulos-

61 Ahven Ahven Ahven Särki Ahven Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Särki Särki Särki Särki Särki 57 ten osaraportista (Väisänen 2014a). Ravun osalta tuloksia käsitellään myös tämän raportin kappaleessa 6.5. Nikkelin osalta heinäkuun näytteenottokerralla tuloksen saaneiden, ts. määritysrajan ylittäneiden kalanäytteiden (16 kpl, 60 % kuivapainonäytteistä ja 12,5 % tuorepainonäytteistä (20 kalaa)) pitoisuudet olivat hieman suurempia kuin ympäristöhallinnon ympäristömyrkkyseurannoissa (Nakari ym. 2008). Lievää pitoisuuksien kohoamista oli Lammaistenlahden, Kortteen ja Arantilankosken havaintopaikoilla etenkin lohilla (Kuva 6.8, Kuva 6.9). Elo-ja syyskuun kalanäytteistä kaikki jäivät alle määritysrajan. Nahkiaisilla vain yksi lihasnäyte oli yli määritysrajan nikkelipitoisuuden jäädessä matalaksi. Ravuilla pitoisuuksien vaihtelu oli melko suurta. Suutareiden kiduksissa ja munuaisissa pitoisuudet olivat vertailualuetta suurempaa. Selvin vaikutus näkyi simpukoiden pehmytkudosnäytteissä, joiden pitoisuudet olivat heinäkuun näytteenotossa moninkertaisia verrattuna Merstolasta peräisin oleviin vertailunäytteisiin (Kuva 6.10). Elokuussa kerätyissä simpukkanäytteissä pitoisuudet olivat hieman koholla vain linjalla L7 (Kuva 6.11). Pitoisuudet olivat kuitenkin matalampia 1980-luvun tasoon verrattuna (Häkkilä 1984). mg/kg tp 0,2 Kalanäytteiden nikkelipitoisuus (mg/kg tuorepainoa) heinäkuussa 0,18 0,16 0,14 0,12 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 Lammaistenlahti Korte Arantilankoski Kuva 6.8. Kalanäytteiden nikkelipitoisuus (mg/kg tuorepainoa kohti) heinäkuun näytteenotossa. Kuvassa esitetään vain tuloksen saaneet kalat. Mittausepävarmuus ±25 %.

62 Jokisimpukka sp. Jokisimpukka sp. Jokisimpukka sp. Jokisimpukka sp. Jokisimpukka sp. Jokisimpukka sp. Piippolimakotilo Soukkojokisimpukka Soukkojokisimpukka Soukkojokisimpukka Soukkojokisimpukka Soukkojokisimpukka Soukkojokisimpukka Soukkojokisimpukka Sysijokisimpukka Sysijokisimpukka Sysijokisimpukka Sysijokisimpukka Ahven Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Särki Särki Särki Särki Särki 58 mg/kg kp 0,9 Kalanäytteiden nikkelipitoisuus (mg/kg kuivapainoa) heinäkuussa 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Korte Arantilankoski Kuva 6.9. Kalanäytteiden nikkelipitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) heinäkuun näytteenotossa. Kuvassa esitetään vain tuloksen saaneet (määritysrajan ylittäneet) kalat. Mittausepävarmuus ±25 %. mg/kg tp 16 Simpukoiden nikkelipitoisuudet (mg/kg tuorepainoa) Pikku Loisto Merstola Kuva Simpukoiden pehmytkudosnäytteiden nikkelipitoisuudet (mg/kg tuorepainoa) Pikku Loistossa ja Merstolassa. Mittausepävarmuus ± nikkeli 25 %.

63 Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Kidusten nikkelipitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) L2 L4 L7 L9 L11 L13 3 Lihaksen nikkelipitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) 2,5 2 1,5 1 0,5 0 L2 L4 L7 L9 L11 L13 Kuva Pikkujärvisimpukoiden ja vuollejokisimpukoiden kiduksen ja lihaksen (kokoomanäyte) nikkelipitoisuus (mg/kg) kuivapainoa kohti Kokemäenjoen sukelluslinjoilla elokuussa Mittausepävarmuus ±25 %. Kaikki kalanäytteet jäivät alle kadmiumille asetetun enimmän sallitun saantirajan (EY 1881/2006) mittausepävarmuus huomioiden. Tuloksen saaneiden, ts. määritysrajan ylittäneiden näytteiden (10 kpl, 41 % kuivapainonäytteistä ja 15 % tuorepainonäytteistä) pitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin ympäristöhallinnon seurantojen mittauksissa (Nakari ym. 2008). Suurimmat pitoisuudet mitattiin Arantilankosken lohista (kuva 6.12 ja kuva 6.13). Elo-ja syyskuun kalanäytteistä kaikki jäivät alle määritysrajan, kuten myös nahkiaisten lihasnäytteet. Suutari-ja simpukkanäytteissä (heinäkuu) ei näkynyt viitteitä päästöstä. Rapujen kadmiumpitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin referenssiaineistossa. Elokuussa kerättyjen pikkujärvi-ja vuollejokisimpukoiden kiduksissa ja lihaksissa kadmiumpitoisuudet olivat korkeammat linjalta L7 alavirtaan päin verraten ylempiin havaintopaikkoihin ja hieman koholla verraten ympäristöhallinnon seuranta-aineistoihin (kuva 6.14). Harjavallan alapuoliseen 1980-luvun tasoon verrattuna pitoisuudet olivat matalampia (Häkkilä 1984).

64 Ahven Ahven Ahven Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Ahven Ahven Ahven Ahven Ahven Ahven Ahven Ahven Ahven Lahna Lahna Särki Särki Ahven Ahven Ahven Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi 60 mg/kg tp 0,04 Kalanäytteiden kadmiumpitoisuus (mg/kg tuorepainoa) heinäkuussa 0,035 0,03 0,025 0,02 0,015 0,01 0,005 0 Lammaistenlahti Korte Arantilankoski Kuva Kalanäytteiden kadmiumpitoisuus (mg/kg tuorepainoa kohti) heinäkuun näytteenotossa. Kuvassa esitetään vain tuloksen saaneet kalat. Mittausepävarmuus ±30 %. mg/kg kp 0,18 Kalanäytteiden kadmiumpitoisuus (mg/kg kuivapainoa) heinäkuussa 0,16 0,14 0,12 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 Korte Arantilankoski Kuva Kalanäytteiden kadmiumpitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) heinäkuun näytteenotossa. Kuvassa esitetään vain tuloksen saaneet kalat. Mittausepävarmuus ±30 %.

65 Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Kidusten kadmiumpitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) L2 L4 L7 L9 L11 L13 14 Lihaksen kadmiumpitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) L2 L4 L7 L9 L11 L13 Kuva 6.14 Pikkujärvisimpukoiden ja vuollejokisimpukoiden kiduksen ja lihaksen (kokoomanäyte) kadmiumpitoisuus (mg/kg) kuivapainoa kohti Kokemäenjoen sukelluslinjoilla elokuussa Mittausepävarmuus ±30 %. Koboltin osalta tuloksen saaneista kalanäytteistä (20 kpl, 52 % kuivapainonäytteistä ja 12 % tuorepainonäytteistä) suurimman osan pitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin ympäristöhallinnon seurantojen mittauksissa. Pitoisuudet olivat koholla Lammaistenlahdella, Kortteessa ja Arantilankoskella etenkin lohikaloilla (kuva 6.15 ja kuva 6.16). Elo-ja syyskuun kalanäytteistä kaikki jäivät alle määritysrajan, kuten myös nahkiaisten lihasnäytteet. Suutarinäytteissä huomionarvoista oli munuaisten pitoisuusero Pihlavanlahdella ja vertailualueella Rautavedellä muiden elinnäytteiden ollessa samaa tasoa molemmilla alueilla. Ravuilla kobolttipitoisuudet olivat hieman referenssiaineistoa korkeampia. Heinäkuun näytteenotossa Pikku Loistosta kerättyjen simpukoiden kobolttipitoisuudet olivat noin kaksinkertaisia verrattuna Merstolaan näytteisiin (kuva 6.17). Elokuussa kerätyissä näytteissä pitoisuudet olivat samaa tasoa ympäristöhallinnon seurantanäytteiden kanssa.

66 62 mg/kg tp Kalanäytteiden kobolttipitoisuus (mg/kg tuorepainoa) heinäkuussa 0,07 0,06 0,05 0,04 0,03 0,02 0,01 0 AhvenAhvenAhvenAhvenAhven AhvenAhven Ahven Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Särki Lahna Lammaistenlahti Korte Arantilankoski Lamparluoto Kuva Kalanäytteiden kobolttipitoisuus (mg/kg tuorepainoa kohti) heinäkuun näytteenotossa. Kuvassa esitetään vain tuloksen saaneet kalat. Mittausepävarmuus ±30 %. mg/kg kp 0,35 Kalanäytteiden kobolttipitoisuus (mg/kg kuivapainoa) heinäkuussa 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 0 Ahven Ahven Ahven Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Lohi Särki Korte Arantilankoski Kuva Kalanäytteiden kobolttipitoisuus (mg/kg kuivapainoa kohti) heinäkuun näytteenotossa. Kuvassa esitetään vain tuloksen saaneet kalat. Mittausepävarmuus ±30 %.

67 Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka Pikkujärvisimpukka Vuollejokisimpukka 63 0,25 Kidusten kobolttipitoisuus (mg/kg tuorepainoa kohti) 0,2 0,15 0,1 0,05 0 L2 L4 L7 L9 L11 L13 0,16 0,14 0,12 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 Lihaksen kobolttipitoisuus (mg/kg tuorepainoa kohti) L2 L4 L7 L9 L11 L13 Kuva 6.17 Pikkujärvisimpukoiden ja vuollejokisimpukoiden kiduksen ja lihaksen (kokoomanäyte) kobolttipitoisuus (mg/kg) tuorepainoa kohti Kokemäenjoen sukelluslinjoilla elokuussa Mittausepävarmuus ±30 %. Kalanäytteiden kuparipitoisuudet olivat normaalia tasoa kaikkina näytteenottoajankohtina verraten ympäristöhallinnon seurantoihin. Nahkiaisen ja suutarin lihasnäytteet eivät eronneet tästä. Suutarin kiduksissa ja munuaisissa pitoisuudet olivat vertailualueella suurempia kuin Pihlavanlahdella. Ravun kuparipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin referenssiaineiston kontaminoituneilla alueilla Raahessa. Heinäkuussa kerättyjen simpukkanäytteiden pitoisuudet olivat samaa tasoa vertailunäytteiden kanssa. Elokuussa kerätyissä näytteissä pitoisuudet olivat samaa tasoa ympäristöhallinnon seurantanäytteiden kanssa. Kahden eri simpukkalajin välillä oli kuitenkin pitoisuuseroja kuparin, kuten muidenkin tutkittujen metallien kohdalla. Vuoden 2014 kuparipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin 1980-luvulla Kokemäenjoen yläosalla. Harjavallan alapuolella pitoisuudet olivat suurempia. Sinkkipitoisuudet olivat kuparin tavoin normaalia tasoa kaikkina näytteenottoajankohtina verraten ympäristöhallinnon seurantoihin. Nahkiaisen ja suutarin lihasnäytteet eivät eronneet tästä. Myös

68 64 rapujen sinkkipitoisuuden voidaan arvioida olevan tavanomainen. Heinäkuussa ja elokuussa kerätyissä simpukkanäytteissä ei ollut havaittavissa päästön vaikutuksia. Sinkkipitoisuus oli noin kolmasosan 1980-luvun tasoon verrattuna. Kaikki kalanäytteet jäivät alle lyijylle asetetun enimmän sallitun saantirajan (EY 1881/2006) mittausepävarmuus huomioiden. Suurin osa näytteistä sekä myös nahkiaisten lihasnäytteet jäivät alle määritysrajan kaikkina näytteenottoajankohtina. Suutarinäytteissä lyijypitoisuudet olivat suuremmat vertailualueen kiduksissa ja maksassa verrattuna Pihlavanlahden suutareihin. Ravuilla pitoisuudet olivat samaa tasoa ruotsalaisten vertailualueiden rapujen kanssa. Heinäkuun simpukkanäytteissä pitoisuudet olivat noin nelinkertaiset verrattuna vertailualueiden näytteisiin. Elokuun näytteenotossa pitoisuudet olivat matalampia ollen hieman matalampia kuin ympäristöhallinnon seuranta-aineistossa luvun tasoon verraten lyijypitoisuuksien ei voida arvioida ainakaan vähentyneen. Nikkelipäästön tarkkailuohjelman mukaisesti kalojen metallimääritykset toistetaan vuonna 2015 Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella. Tulosten perusteella näytteitä suositellaan kerättäväksi myös Pihlavanlahdelta vuonna Määritykset toistetaan myös seuraavan velvoitetarkkailun yhteydessä vuonna 2016, jolloin näytteitä kerätään patoaltaan ja Lammaistenlahden lisäksi Pihlavanlahden-Ahlaisten-Eteläselän alueelta. Vertailunäytteitä suositellaan hankittavaksi päästölähteen yläpuolisilta vesialueilta. Kalanäytteitä suositellaan otettavaksi muiden lajien lisäksi lohikaloista. Simpukoiden metallipitoisuudet määritetään myös ohjelman mukaisesti heinä-elokuussa 2015, jonka jälkeen päätetään seurannan jatkotarpeesta. Simpukkanäytteet (myös vuollejokisimpukka) suositellaan kerättäväksi useamman yksilön kokoomanäytteenä analysoinnin mahdollistamiseksi. Vertailunäytteitä suositellaan hankittavaksi päästölähteen yläpuolisilta vesialueilta. Myös rapujen metallipitoisuuksien määrityksiä suositellaan jatkettavan vuonna 2015 (katso myös kappale 6.5.) Histologiset tutkimukset Tutkimuksella haluttiin selvittää onko Norilsk Nickel -tehtaan nikkelipäästö aiheuttanut luonnonkaloille elinvaurioita. Aikaisemmin syksyllä Evirassa suoritetuissa tutkimuksissa (Evira/Tunnus: E ) Kokemäenjoesta kalastetuissa luonnonkaloissa havaittiin munuaisvauriota, jotka voivat viitata raskasmetallimyrkytykseen. Syyskuun näyte käsitti kuitenkin vain muutamia kaloja. Jotta saataisiin varmempi kuva tilanteesta, päätettiin kerätä suurempi otos eri kalalajeja sekä vertailuksi kaloja vaikutusalueen yläpuolisesta vesistöstä. Molemmista paikoista tavoite oli saada särkikaloja kahta lajia (10 kalaa/laji/paikka), ahvenia tai kuhia (10 kalaa/paikka) sekä haukia (10 kalaa/ paikka). Näytteenoton järjesti Kokemäenjoen vesien vesiensuojeluyhdistys ry Evira ohjeistamana. Eviran toimittamassa tutkimusraportissa (Evira/Tunnus:E , E ja E ) todetaan yhteenvetona seuraavaa: Vertailuryhmän ja vaikutusalueen kalojen välillä ei tässä tutkimuksessa todettu sellaisia eroja, jotka selkeästi antaisivat syytä epäillä, että vaikutusalueen kalat olisivat sairaampia kuin kontrollialueella elävät kalat. Alkusyksyn näytteissä todettuja munuaismuutoksia todettiin nyt sekä kontrollialueella että vaikutusalueen kaloissa, tosin melko lievinä. Nikkelipäästön vaikutusta ei siten tämän tutkimuksen perusteella voitu osoittaa. Kidusmuutosten perusteella onkin enemmän syytä epäillä, että Kokemäenjoen kalaston elinolosuhteet eivät ole optimaalisia kaloille, mutta eivät myöskään erityisen huo-

69 65 noja, koska graaveja muutoksia tutkituissa kaloissa ei havaittu. Asian varmistaminen vaatisi kuitenkin vertailuksi kalastoa vesistöstä jossa ei olisi laajaa maatalouden, ihmisasutuksen eikä teollisuuden vaikutusta. Tämä ei kuitenkaan ollut tämän tutkimuksen tavoite. Vesistön kalakuolemissa kannattaa kuitenkin välittömästi kerätä sairaita kaloja talteen ja jäähdyttää jääkaappilämpötilaan sekä ottaa yhteyttä Eviraan ja sopia näytteiden lähettämisistä. Elokuussa Kokemäenjoella ja merialueella havaittiin satamäärin kuolleita suutareita. Nikkelipäästöstä aiheutunut aineenvaihdunnan häiriintyminen arvioitiin ensi alkuun todennäköisimmäksi syyksi kalakuolemiin. Åbo Akademin akvaattisen biologian laitoksella tutkituissa kaloissa kaloissa havaittiin yksittäisiä vertymiä kiduksissa, ihossa ja kylkiviivassa, mutta ei bakteeri- tai muita infektioita. Nakkilasta toimitetusta suutarista todettiin voimakkaita vertymiä kiduksissa, mutta kala oli muuten hyvässä kunnossa. Mikään ei viitannut infektioon. Ahlaisista saatujen kalojen fileissä todettiin tummia pisteitä ihon alla ja evissä. Tämäntyyppiset loisten toukat ja kystat ovat yleisiä kaloissa. Åbo Akademista saadun diagnoosin mukaan kidusten vertymät voivat vaikuttaa kalan yleiskuntoon ja aiheuttaa jopa kuoleman. Syytä vertymiin ei kuitenkaan voida päätellä tutkimusten perusteella ( Metallipitoisuustulosten perusteella (kappale ja Väisänen 2014a) suutareiden kidusten nikkelipitoisuus oli Pihlavanlahdella suurempaa kuin vertailualueelta (Rautavesi) kerätyillä suutareilla. Maksassa ja munuaisessa ei näkynyt viitteitä päästöstä. Lihaksessa kaikkien metallien pitoisuudet olivat matalia. Huomionarvoista on, että kuparipitoisuudet olivat suutareiden kiduksissa, maksassa ja munuaisissa sekä munuaisten kobolttipitoisuus oli vertailualueella Pihlavanlahden tuloksia hieman suuremmat (Väisänen 2014a). 6.5 Rapututkimukset Nikkelipäästön vaikutuksia rapuihin selvitettiin kuudelta eri havaintopaikalta: kahdesta paikasta Harjavallan patoaltaalta sekä neljältä paikalta Luotsinmäenjuovasta (Liite 9). Koeravustukset suoritettiin sekä välisenä aikana yhteensä 269 merralla. Tarkemmat menetelmäkuvaukset löytyvät rapututkimusten osaraportista (Väisänen 2014c). Kokemäenjoen koeravustuksessa saaliiksi saatiin Harjavallan pato-altaalta purkuputken yläpuolelta yhteensä 11 istutuksista peräisin olevaa täplärapua. Alempaa patoaltaalta purkuputken läheisyydestä ei saatu yhtään rapua. Luotsinmäenjuovan ravustuspaikoista eniten saalista saatiin paikoilta R06 (56 kpl) ja R11 (65 kpl). Ravustuspaikoilla R01 ja R10 saalis oli vähäisempi (9 ja 11 kpl). Yksikkösaaliin perusteella Harjavallan patoaltaan istutuspaikan rapukanta on harva. Luotsinmäenjuovan ravustuspaikkojen yksikkösaaliit vaihtelivat 0,23 3,25 rapua/mertayö välillä, joten paikoilla R11 ja R06 rapukanta voidaan arvioida kohtalaiseksi. Vuoden 2014 yksikkösaaliiden perusteella Luotsinmäenjuovan rapukannan tiheys kasvoi heikosta kohtalaiseen verraten vuoteen Myös nuorien rapujen määrä kasvoi ja todennäköisesti ravut lisääntyvät alueella luontaisesti (Väisänen 2014c). Eviraan tutkittavaksi lähetettyjen rapujen (Evira/Tunnus: E ) kudoksissa havaittiin sekä patoaltaalla että Luotsinmäenjuovassa samanlaisia lieviä tulehdusmuutoksia. Tulehdukset voivat johtua näytteenottoajankohdan veden korkeasta lämpötilasta ja siitä johtuvasta bakteereiden nopeasta lisääntymisestä sekä rapurutosta, mutta vertailuaineiston puuttuessa ei nikkelipäästön yhteyttä kudosmuutoksiin voida pois sulkea. Jatkoseurannassa kudosmuutoksia olisi oleellista tutkia sekä päästölähteen alapuolelta, mutta myös päästölähteen yläpuolelta ympäristöolosuhteiltaan samanlai-

70 66 sista oloista peräisin olevista ravuista alueilta, joihin on suoritettu rapuistutuksia (Kokemäen ja Äetsän välinen osuus). Tutkimukset suositellaan tehtäväksi jo kesällä Metallipitoisuudet (Ni, Cd, Pb, Co, Cu, Zn) analysoitiin 10:stä Luotsinmäenjuovan ravusta. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat melko paljon (0,3-1,4 mg/kg kuivapainoa kohti) ja pitoisuudet olivat osin samaa tasoa kuin ruotsalaisen tutkimuksen puhtaiden alueiden täplä-ja jokiravuilla, mutta korkeimmat arvot olivat samaa tasoa mm. Liettuasta ja USA:sta kontaminoituneilta alueilta peräisin olevilta täplä-ja jokiravuilta. Kadmiumpitoisuudet olivat vertailuaineistoa (sekä ns. puhtaat että kontaminoidut alueet) hieman suurempia. Lyijyn pitoisuudet olivat matalia, kuten myös osa kobolttipitoisuuksista. Osalla ravuista kobolttipitoisuudet olivat kuitenkin korkeampia kuin vertailuaineistossa. Kuparipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Raahen terästehtaan vaikutusalueella, mutta suurempia kuin saman tutkimuksen vertailujärvissä. Sinkkipitoisuudet eivät juuri vaihdelleet näytteiden välillä. Suurin osa pitoisuuksista jäi alle Ruotsissa havaitun vertailuarvon (Väisänen 2014a). Tulosten tulkintaa vaikeuttaa vertailuaineiston puute ja sen laatu. On huomattava, että vertailuaineisto on peräisin vedenlaatuominaisuuksiltaan erilaisista vesistöistä ja osa ulkomailta. Myös mm. veden lämpötila vaikuttaa metallipitoisuuksiin. Ei ole myöskään tietoa siitä, millaiset rapujen metallipitoisuudet tai rapujen kudosten tila on ollut päästöä edeltävänä aikana. Lisäksi tutkittujen rapujen määrä vertailuaineistossa sekä tässä tutkimuksessa on pieni. Pohjan läheisyydessä elävinä eliöinä rapujen metallipitoisuuksien seurantojen jatkaminen olisi perusteltua nikkelipäästön pitkäaikaisvaikutusten arvioimiseksi. Vertailuaineistoa tulee hankkia soveltuvilta alueilta. Seuraavat määritykset suositellaan tehtäväksi kesällä Myös koeravustusten uusimista vuonna 2015 suositellaan. 6.6 Nahkiainen Nahkiaistoukkakartoitus suoritettiin syyskuussa Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen vuonna 2010 suorittaman tutkimuksen perusteella nahkiaisia etsittiin ainoastaan Kirkkojuovasta (Kokemäenjoen sivu-uoma) 7 eri paikalta linjakartoitusmenetelmällä (Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus, 2010, ja liite 10). Nahkiaisten löytämiseksi linjapaikoilta otettiin lapiolla näytteitä rantaviivasta 0,7 metrin syvyyteen 10 cm välein. Nahkiaisia saatiin saaliiksi 2 kpl Kirkkojuovan yläpäästä, toinen linjalta 35 0,6 m syvyydeltä ja toinen linjalta 36 0,5 m syvyydeltä. Näin ollen toukkatiheydet jäivät vuonna 2014 sekä aiemmissa tutkimuksissa erittäin mataliksi tutkituilla alueilla. Yleisesti ottaen Kokemäenjoen alaosalla on huonosti soveltuvia elinalueita nahkiaisen toukalle (Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus, 2010). Täten käytettävissä olevien tulosten perusteella ja näytteenoton haasteellisuuden vuoksi nikkelipäästön vaikutuksia nahkiaistoukkiin on erittäin vaikea yksilöidä (Väisänen 2014d). Pidempiaikaisen seurannan voidaan näin ollen katsoa olevan tarpeetonta. 7. TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET 7.1 Vesitutkimukset Virtaamat olivat Kokemäenjoessa päästön aikaan ( ) noin 55 m 3 /s ja heti sen jälkeen (7.7.) 176 m 3 /s. Tämän jälkeen virtaamat pienenivät jälleen loppuviikkoa kohden. Virtaamatilanne ei ollut ajankohtaan nähden poikkeuksellinen. Virtaamat vaihtelivat päästön aikaan vuosien kes-

71 67 kimääräisellä minimitasolla ja kohosivat heti päästön jälkeen hetkellisesti lähelle maksimitasoa. Laimennusolosuhteet olivat siten kokonaisuutena päästön aikana melko heikot. Kuormituksen laskennallista vaikutusta on mahdollista arvioida suhteuttamalla kuormitus eri virtaamatilanteisiin. Vaikutukset olivat laskennallisesti selvästi havaittavissa 55 m 3 /s keskivirtaamalla eri kuormitusjakeiden osalta. Päästön jälkeen todetulla keskimääräisellä virtaamalla 176 m 3 /s (vaihteluväli 51,6-320 m 3 /s) vaikutukset olivat selvästi vähäisemmät. Harjavallan patoaltaassa todettu maksimipitoisuus (8700 µg/l) oli samaa suuruusluokkaa kuin laskennallisesti arvioituna 55 m 3 /s virtaamalla. Sekoittumisen ollessa epätäydellistä voidaan vesistössä havaita laskennallisia vaikutuksia suurempia pitoisuuksia. Virtaavan veden ollessa kyseessä kuormitus leviää virtauksen mukana ainakin osittain pulssimaisena, mikä oli myös vedenlaatutulosten perustella todettavissa. Lisäksi koska virtaama oli Harjavallan patoaltaassa päästön aikaan varsin pieni, osa kuormituksesta pääsi laskeutumaan syvempiin vesikerroksiin ja mahdollisesti myös sedimentoitumaan patoaltaan pohjalle. Vedenlaatututkimusten perusteella nikkelipitoisuudet olivat Harjavallan patoaltaassa pintavedessä suurimmillaan heti nikkelipäästön jälkeen 7.7., jonka jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti sekä laimenemisen myötä että aineiden kulkeuduttua pulssimaisesti alavirtaan Kokemäenjoessa. Enimmillään nikkelipitoisuus oli pintavedessä 1800 µg/l ja pohjan lähellä 8700 µg/l. Voimakkaimmat vaikutukset olivat hävinneet noin viikon kuluessa. Osa kuormituksesta laskeutui syvempiin vesikerroksiin ja mahdollisesti sedimentoitui. Pohjan läheisissä vesikerroksissa kuormituksen vaikutukset vähenivät hitaammin kuin pintavedessä. Lievemmin Kokemäenjoen tavanomaisesta nikkelitasosta kohonneita pitoisuuksia havaittiin pidempään. Nikkelipitoisuuksien havaittiin pienentyneen Kokemäenjoelle viimevuosien tyypilliselle tasolle sekä pintavedessä että syvemmissä vesikerroksissa purkuputkien edustalla eli noin kolmen viikon kuluttua nikkelipäästöstä. Nikkelipäästön vaikutukset näkyivät Kokemäenjoen edustan merialueella saakka. Heinäkuun puolivälissä, merialueen ensimmäisenä tutkimusajankohtana, suurimmat pitoisuudet mitattiin Kolpanlahden ja Eteläselän alueella, jossa pitoisuudet vaihtelivat µg/l. Merivedessä nikkelin myrkyllisyysvaikutuksia voidaan havaita vesieliöillä huomattavasti pienemmillä pitoisuuksilla kuin makeassa vedessä. Vedet olivat kulkeutuneet Kolpanlahdelta pääosin pohjoisensuuntaan Pohjaselän alueelle, Ahlaisten edustan merialueelle, jossa nikkelipitoisuus oli enimmillään 80 µg/l. Heinäkuun lopulla tilanne oli hyvin samankaltainen leviämissuuntien osalta, mutta pitoisuudet olivat pienentyneet. Elokuun lopulla nikkelipitoisuudet olivat pienentyneet edelleen. Pitoisuudet olivat tuolloin enimmillään enää 5,0-5,9 µg/l. Nikkelin lisäksi Kokemäenjokeen johdettiin päästön aikana kobolttia, ammoniumtyppeä ja sulfaattia. Kobolttipitoisuudet olivat niin ikään Harjavallan patoaltaassa pintavedessä suurimmillaan heti päästön jälkeen 7.7., jonka jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti. Pohjan lähellä pitoisuudet laskivat nikkelin tavoin hitaammin kuin pintavedessä. Enimmillään kobolttipitoisuus oli pintavedessä Harjavallan patoaltaassa 33 µg/l ja pohjan lähellä 160 µg/l. Kobolttikuormituksen vaikutukset eivät ulottuneet yhtä kauas alavirtaan kuin nikkelin. Ammoniumtyppikuormituksen ja sulfaattikuormituksen vaikutukset puolestaan jäivät vaikeammin vedenlaatutuloksista eriteltäviksi.

72 Kasvillisuustutkimukset Nikkelipäästön vaikutusten seurantaa varten ulpukkanäytteitä haettiin ja yhteensä 12 näytepaikalta. Kultakin näytepaikalta otettiin kolme rinnakkaista näytettä. Näytteistä määritettiin nikkeli-, kromi-, lyijy-, kadmium-, sinkki- ja kuparipitoisuus. Sekä nikkelin että kuparin pitoisuudet olivat suurimmat Harjavallan patoaltaassa purkuputkien yläpuolella sijaitsevalla näytepaikalla 1A. Näytepaikalla 1A mitattiin vuonna 2014 itse asiassa koko tutkimusalueen suurimmat nikkeli- ja kuparipitoisuudet. Nikkelipitoisuus oli keskimäärin 3,3 mg/kg ka -1 ja kuparipitoisuus 5,4 mg/kg ka -1. Nikkelin pitoisuus oli näytepaikalla 1A kolminkertainen vuonna 2010 tehtyyn tutkimukseen verrattuna. Nikkelin pitoisuus laski purkuputken alapuolella sijaitsevilla näytepaikoilla selvästi yläpuoliseen näytepaikkaan verrattuna, mutta kohosi näilläkin näytepaikoilla noin 1,5-kertaiseksi vuoteen 2010 verrattuna. Kuparin osalta nousu vuoteen 2010 verrattuna jäi vähäisemmäksi. Vuonna 2014 havaitut kohonneet nikkelipitoisuudet liittyivät kaikilla Harjavallan näytepaikoilla todennäköisesti nikkelipäästöön, sillä etenkin pienien virtaamien aikaan vesi voi Harjavallan patoaltaassa liikkua sopivissa olosuhteissa myös ylävirran suuntaan. Kokemäenjoessa alempana sijaitsevilla näytepaikoilla ei havaittu nikkelipäästön vaikutuksia ulpukkatutkimusten perusteella. Nikkeli- ja kuparikuormituksen lisäksi vähäisemmässä määrin Kokemäenjokeen johdetaan myös lyijy-, kromi-, kadmium- ja elohopeakuormitusta. Elohopeapitoisuutta ei määritetty vuonna 2014 ulpukkanäytteistä, mutta sen sijaan analyysivalikoimaan lisättiin sinkki. Näitä tutkittuja metalleja ei siis kohdistunut nikkelipäästön yhteydessä Kokemäenjokeen tavanomaista kuormitusta enempää. Lyijyn, kromin ja kadmiumin pitoisuudet olivatkin vuoden 2010 tuloksiin verrattuna varsin samankaltaiset. 7.3 Eliöstö- ja sedimenttitutkimukset Nikkelipäästön eliöstövaikutuksia tutkittiin Kokemäenjoella ja sen edustan merialueella koekalastusten (Nordic-verkkokalastus, sähkökoekalastus, kalanpoikasnuottaus, nahkiaiskartoitus), koeravustusten ja simpukka-ja pohjaeläintutkimusten avulla. Lisäksi tutkimusalueelta otettiin sedimenttinäytteitä sekä määritettiin kalojen, rapujen ja simpukoiden metallipitoisuuksia (nikkeli, koboltti, kadmium, sinkki, kupari, lyijy). Tutkimukset aloitettiin välittömästi päästön jälkeen jatkuen lokakuulle asti. Yhteenvetona eliöstön ja sedimentin tarkkailutuloksista voidaan todeta seuraavaa: Viikko päästön jälkeen tehtiin havaintoja runsaista simpukkakuolemista. Päästön seurauksena kaikkien simpukkalajien kuolleisuus oli Harjavallan padon alapuolella merkittävä. Simpukkatutkimusten perusteella suurin kuolleisuus, % oli pikkujärvisimpukoilla (1,1-1,2 miljoonaa yksilöä) ja pienin sysijokisimpukoilla, 8-10,0 % ( yksilöä). Soukkojokisimpukoita kuoli lukumääräisesti eniten, 1,9-2,0 miljoonaa (36 % kannasta). Kuolleita vuollejokisimpukoita arvioidaan olleen yhteensä 1,0-1,1 miljoonaa (15-17 % kannasta). Kaikkiaan eri lajin simpukoita kuoli yhteensä arviolta 4,3-4,6 miljoonaa. Vuollejokisimpukoiden kuolleisuus laski etäisyyden kasvaessa padolta, mutta kohosi jälleen Porin kaupungin kohdalta merelle päin. Tämän voidaan olettaa johtuvan virtauksen hidastumisesta ja myrkyllisten aineiden pitkittyneestä viipymisestä alueella. Elokuussa saadun asiantuntija-arvion mukaan simpukoiden kuolinsyy oli nikkeli, joka sekoitti niiden kalsiumaineenvaihdunnan. Lisästressiä simpukoille aiheutti poikkeuksellisen korkea veden lämpötila päästön aikana ja sen

73 69 jälkeen, joka lisäsi metallien haitallisia vaikutuksia. Uusia kuolemia ei esiintynyt enää elo-syyskuun aikana. Simpukankuorissa näkyi pehmytkudosten jäänteitä vain tutkimusjakson alussa. Metallimääritystulosten perusteella metallipitoisuuksissa pikkujärvisimpukan ja vuollejokisimpukan välillä oli huomattavissa lajikohtaisia eroja. Metallien kertyminen lihakseen ja kidukseen oli aineiston perusteella erilaista kyseisillä lajeilla. Nikkelipäästön vaikutus näkyi heinäkuussa kerättyjen simpukoiden pehmytkudosnäytteissä, joiden nikkelipitoisuudet tuorepainoa kohti olivat moninkertaisia verrattuna Merstolasta peräisin oleviin vertailunäytteisiin. Elokuussa kerätyissä simpukkanäytteissä (kidus ja lihas) pitoisuudet olivat hieman koholla vain linjalla L7 (n. 350 m Ruskilankosken yläpuolella). Nikkelipitoisuudet olivat elokuussa kuitenkin matalampia 1980-luvun tasoon verrattuna Kokemäenjoella. Heinäkuussa simpukoiden pehmytkudosten koboltti-ja lyijypitoisuudet olivat moninkertaisia vertailualueeseen verraten. Kadmium,-sinkki-ja kuparipitoisuuksissa ei ollut eroja. Elokuussa kerättyjen vuollejoki-ja pikkujärvisimpukoiden lihasnäytteiden kadmiumpitoisuudet olivat hieman kohonneita verrattuna ympäristöhallinnon seurantojen tuloksiin, mutta matalampia kuin Harjavallan padon alapuolella 1980-luvulla. Simpukoiden lihasten (elokuun näytteet) koboltti-ja kuparipitoisuudet olivat samaa tasoa ympäristöhallinnon seurantanäytteiden kanssa. Sinkki-ja lyijypitoisuudet olivat matalampia kuin ympäristömyrkkyseurannoissa. Kalojen metallipitoisuusmääritysten perusteella nikkelin, kadmiumin ja koboltin suhteen voidaan heinäkuun muutamassa kalanäytteessä huomata lievää pitoisuuksien kohoamista havaintopaikoilla Lammaistenlahti, Korte ja Arantilankoski. Tulosten perusteella kyseiset metallit näyttäisivät kertyvän erityisesti lohiin. Kyseisten metallien pitoisuudet olivat ympäristöhallinnon ympäristömyrkkyseurantoja hieman korkeampia, mutta eri kalalajien väliseen vertailuun on suhtauduttava varovaisesti. Kadmiumin määrä ei ylittänyt EU:n enimmäispitoisuusrajaa kalan lihaksessa mittausepävarmuus huomioiden. Elo-ja syyskuun pitoisuudet jäivät kyseisten metallien osalta alle määritysrajojen. Kalanäytteiden kupari-, sinkki-ja lyijypitoisuuksissa ei havaittu päästön vaikutuksia yhtenäkään näytteenottoajankohtana. Lyijypitoisuudet eivät ylittäneet EU:n enimmäispitoisuusrajaa kalan lihaksessa mittausepävarmuus huomioiden. Rapujen metallipitoisuuksien tulkintaa vaikeutti vertailuaineiston puute. Sedimenttitulosten perusteella aikaisempien vuosien tarkkailutuloksiin verrattuna Lammaistenlahden (M) kadmium- ja nikkelipitoisuudet olivat selvästi kohonneet heinäkuussa Kadmiumpitoisuus oli heinäkuussa noin kaksinkertainen ja nikkelipitoisuus noin 1,5-kertainen vuoteen 2010 verrattuna. Sedimenttinäytteissä suurimmat nikkelipitoisuudet havaittiin heinäkuussa 2014 Lammaistenlahden havaintopaikalla, jossa pitoisuudet olivat 1,5 kertaisia verrattuna vuoden 2010 tasoon. Vuoteen 2010 verrattuna nikkelipitoisuus oli heinäkuussa 2014 Outokummun yläpuolella (O) 2,6- kertainen ja Pihlavanlahden Kolpanselällä (P3) 1,8-kertainen. Ns. luonnontasoon ja purkuputken yläpuoliseen Merstolan asemaan verrattuna pintasedimentin kadmiumpitoisuus oli yli 100-kertainen ja nikkelipitoisuus noin 30-kertainen. Lammaistenlahden sedimentin kadmiumpitoisuus on ollut muita alueita korkeampi jo ennen nikkelipäästöäkin. Sedimentin metallipitoisuudet olivat lokakuussa pitkälti samaa tasoa kuin heinäkuun lopussa ja suurimmat pitoisuudet mitattiin tuolloinkin Lammaistenlahdelta. Ns. luonnontasoon ja purkuputken yläpuoliseen Merstolan asemaan verrattuna pintasedimentin kadmiumpitoisuus oli lokakuussakin yli 100-kertainen ja nikkelipitoisuus noin 30-kertainen. Sinkkipitoisuus oli noin 6-kertainen, kupari noin

74 70 3-kertainen ja muut metallit (kromi, lyijy ja koboltti) 1-2-kertaisia. Suurimmat kuparipitoisuudet mitattiin Harjavallan patoaltaan (L) ja Lammaistenlahden (M) lisäksi Eteläselältä (P20) ja suurimmat kromipitoisuudet Ahlaisista (P9), kuten heinäkuussakin. Heinäkuun lopun tuloksiin verrattuna olivat suurimmat nikkelipitoisuudet laskeneet Harjavallan patoaltaassa (L) selvästi ja Lammaistenlahdellakin (M) jonkin verran. Sen sijaan Lammaistenlahden korkea kadmiumpitoisuus oli edelleen sama kuin heinäkuussakin. Nordic-verkkokoekalastustulosten perusteella mikään pyyntialueilta aiemmin tavatuista kalalajeista ei ole hävinnyt tai niiden kanta tuntuvasti heikentynyt. Kokemäenjoesta tuli kuitenkin aiempaa vähemmän kalojen poikasvaiheita. Koeravustusten perusteella Kokemäenjoen rapukanta ei ole akuutisti kärsinyt nikkelipäästöstä. Rapujen kudoksissa havaittiin sekä patoaltaalla, että Luotsinmäenjuovassa samanlaisia lieviä tulehdusmuutoksia. Tulehdukset voivat johtua näytteenottoajankohdan veden korkeasta lämpötilasta ja siitä johtuvasta bakteereiden nopeasta lisääntymisestä sekä rapurutosta, mutta vertailuaineiston puuttuessa ei nikkelipäästön yhteyttä kudosmuutoksiin voida pois sulkea. Nahkiaistoukkakartoituksessa tutkimusmenetelmän haasteellisuus ja nahkiaistoukkien harvalukuisuus vaikeutti tulosten tulkintaa, mutta mitä todennäköisimmin nikkelipäästöllä ei ollut akuutteja vaikutuksia nahkiaistoukkiin. Heinäkuussa ja lokakuussa toteutetun pohjaeläinnäytteenoton perusteella Kokemäenjoen ja sen edustan pohjien tila oli simpukoita lukuun ottamatta samaa luokkaa kuin ennen nikkelipäästöä. Noin kaksi viikkoa nikkelipäästön jälkeen suoritettujen poikasnuottausten perusteella kalanpoikasten kappalemäärä ja biomassa jäi pieneksi ensisijaisella kuormituspaikalla Harjavallan patoaltaan alaosassa eli säännöstelypadon ja Pori-Tampere maantiesillan välisellä alueella, verrattuna muihin tutkittuihin alueisiin. Nikkelipäästön vaikutusta kalanpoikasten vähyyteen ei voida ympäristötekijöistä huolimatta pois sulkea. Sähkökoekalastusalojen lajisto ja niiden runsaussuhteet olivat kaikilla koealoilla pitkälti samanlaiset kuin aikaisempina tutkimusvuosina, mutta 1-2-vuotiaiden lohien määrä oli vähäisempi aikaisempiin vuosiin verrattuna. 2-vuotiaat lohet ovat smolttiutumisen johdosta lähteneet joesta, mutta 1- vuotiaiden puuttuminen saalista voi johtua ympäristöolosuhteista tai nikkelipäästön vaikutuksen aiheuttamasta karkottumisesta tai näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Nikkelipäästöllä ei todettu havaittavaa vaikutusta tutkittujen Kokemäenjoen koski-ja virtapaikkojen muuhun kalastoon. Kalojen histologisten tutkimusten perusteella vertailuryhmän ja vaikutusalueen kalojen välillä ei todettu sellaisia eroja, jotka selkeästi antaisivat syytä epäillä, että vaikutusalueen kalat olisivat sairaampia kuin kontrollialueella elävät kalat ts. nikkelipäästön vaikutusta ei voitu osoittaa. Myöskään elokuussa kuolleiden suutareiden kuolinsyytä ei voitu tutkimusten perusteella todentaa, mutta nikkelipäästön aiheuttamaa aineenvaihdunnallista häiriötä pidettiin todennäköisenä. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että päästössä jokeen johdetuilla metalleilla sekä alueen muusta teollisesta toiminnasta tulevasta kuormituksesta tulevilla metalleilla voi olla yhteisvaikutuksia, joita ei ole tässä huomioitu. Myös kesän 2014 poikkeuksellisen korkeilla ja pitkään jatkuneilla korkeilla lämpötiloilla sekä muilla ympäristöolosuhteilla voi olla vaikutusta.

75 71 8. YHTEENVETO JATKOSEURANNASTA - Alueen vedenlaatua tarkkaillaan Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailun puitteissa. - Sedimenttitutkimus uusitaan tarkkailuohjelman mukaisesti syys-lokakuussa 2015, jonka jälkeen Varsinais-Suomen ELY -keskus päättää jatkoseurannasta. - Ulpukkatutkimukset uusitaan tarkkailuohjelman mukaisesti elokuussa 2015, jonka jälkeen päätetään jatkoseurannasta. - Pohjaeläintutkimus uusitaan tarkkailuohjelman mukaisesti seuraavassa kolmen vuoden välein tehtävässä velvoitetarkkailussa vuonna Sen jälkeen päätetään jatkoseurannan taajuudesta erikseen. - Surviaissääskien epämuodostumatutkimus suoritetaan tarkkailuohjelman mukaisesti kertaluonteisesti vuonna 2015 velvoitetarkkailun pohjaeläinseurannan yhteydessä, minkä jälkeen päätetään tarkkailun mahdollisesta toistamisesta esim. kolmen vuoden jälkeen vuonna Simpukoiden sekä erityisesti uhanalaiseksi luokitellun vuollejokisimpukan (Unio crassus) esiintymistä ja kuntoa kartoittavat tutkimukset uusitaan tarkkailuohjelman mukaisesti vuonna Vuoden 2015 jälkeen päätetään jatkoseurannan tarpeesta. - Nordic-koeverkkokalastuksia jatketaan tarkkailuohjelman mukaisesti kolmen vuoden välein suoritettavassa Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisessa velvoitetarkkailussa, seuraavan kerran vuonna Poikasvaiheiden puuttumisten vuoksi Nordic-verkkokalastusten uusimista Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella suositellaan tehtäväksi kuitenkin jo kesällä Jatkossa esim. kalojen iänmäärityksen avulla olisi mahdollista tutkia, onko vuoden 2014 poikastuotanto ollut nikkelipäästön vaikutusalueella merkittävästi heikompaa, kuin esim. päästökohdan yläpuolella. - Kalanpoikasnuottausta suositellaan tehtäväksi vuonna 2015 samoilla havaintopaikoilla kuin vuonna Pitkäaikaisvaikutuksia voidaan seurata myös velvoitetarkkailun yhteydessä vuonna 2016, siten että nuottaukset suoritetaan myös Kokemäenjoen havaintopaikoilla. - Kokemäenjoen koski-ja virtapaikkojen kalaston tilaa ja nikkelipäästön vaikutuksia siihen tulee seurata jatkossakin. Seuranta voidaan toteuttaa esimerkiksi Kokemäenjoen virtapaikoilla vuosittain tehtävien sähkökoekalastusten yhteydessä. - Tarkkailuohjelman mukaisesti kalojen metallimääritykset toistetaan vuonna 2015 Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella. Tulosten perusteella näytteitä suositellaan kerättäväksi myös Pihlavanlahdelta vuonna Määritykset toistetaan myös seuraavan velvoitetarkkailun yhteydessä vuonna 2016, jolloin näytteitä kerätään patoaltaan ja Lammaistenlahden lisäksi Pihlavanlahden- Ahlaisten-Eteläselän alueelta. Vertailunäytteitä suositellaan hankittavaksi päästölähteen yläpuolisilta vesialueilta. Kalanäytteitä suositellaan otettavaksi muiden lajien lisäksi lohikaloista. - Simpukoiden metallipitoisuudet määritetään myös ohjelman mukaisesti heinä-elokuussa 2015, jonka jälkeen päätetään seurannan jatkotarpeesta. Simpukkanäytteet (myös vuollejokisimpukka) suositellaan kerättäväksi useamman yksilön kokoomanäytteenä analysoinnin mahdollistamiseksi. Vertailunäytteitä suositellaan hankittavaksi päästölähteen yläpuolisilta vesialueilta. - Myös rapujen metallipitoisuuksien määrityksiä suositellaan jatkettavan vuonna Vertailunäytteitä suositellaan hankittavaksi päästölähteen yläpuolelta ympäristöolosuhteiltaan samanlaisista

76 72 oloista peräisin olevista ravuista alueilta, joihin on suoritettu rapuistutuksia (Kokemäen ja Äetsän välinen osuus). - Koeravustusten uusimista suositellaan tehtäväksi kesällä Rapujen histologisten tutkimusten uusimista kesällä 2015 suositellaan. Jatkoseurannassa kudosmuutoksia olisi oleellista tutkia sekä päästölähteen alapuolelta, mutta myös päästölähteen yläpuolelta ympäristöolosuhteiltaan samanlaisista oloista peräisin olevista ravuista alueilta, joihin on suoritettu rapuistutuksia (Kokemäen ja Äetsän välinen osuus). - Vuoden 2014 perusteella nahkiaistoukkakartoitusta ei ole tarpeen jatkaa. 9. YHTEENVETO NIKKELIPÄÄSTÖN VAIKUTUKSISTA - Vedenlaatutulosten perusteella voimakkaimmat vaikutukset kohdistuivat Harjavallan patoaltaaseen, jossa ne hävisivät noin viikon kuluessa. Lievemmätkin vaikutukset hävisivät Kokemäenjoesta noin kolmen viikon kuluessa. - Vesistövaikutuksia todettiin Porin edustan merialueella saakka. Elokuun puolivälin jälkeen pitoisuudet ovat pysyneet merialueella alle 10 µg/l. - Nikkelipäästön seurauksena kaikkien simpukkalajien kuolleisuus oli Harjavallan padon alapuolella merkittävä. - Uhanalaisia vuollejokisimpukoita arvioidaan kuolleen yhteensä 1,0-1,1 miljoonaa (15-17 % kannasta). - Sedimenttinäytteissä suurimmat nikkelipitoisuudet havaittiin heinäkuussa 2014 Lammaistenlahden havaintopaikoilla, jossa pitoisuudet olivat 1,5-kertaisia verrattuna vuoden 2010 tasoon. - Lokakuun näytteenotossa nikkelipitoisuudet laskivat hieman kaikilla havaintopaikoilla. - Sedimentin kobolttipitoisuus oli heinäkuussa korkein Lammaistenlahden havaintopaikalla, jossa pitoisuus oli noin kaksinkertainen verrattuna Merstolan havaintopaikkaan purkuputken yläpuolella. - Lokakuun näytteenotossa kobolttipitoisuudet olivat kolmella meriasemalla (P20, 10 ja 15) hieman kohonneet heinäkuusta. - Heinäkuussa Pihlavanlahdelta (Pikku-Loisto) kerättyjen simpukoiden pehmytkudosnäytteissä nikkelipitoisuudet tuorepainoa kohti olivat moninkertaisia verrattuna Merstolasta purkuputken yläpuolelta peräisin oleviin simpukoihin. - Simpukoiden pehmytkudosten kobolttipitoisuudet tuorepainoa kohti olivat noin kaksinkertaiset verrattuna Merstolasta peräisin oleviin simpukoihin. - Elokuun näytteenotossa lihaksen nikkelipitoisuus oli koholla vain yhdessä simpukkanäytteessä. Kobolttipitoisuuksissa ei havaittu päästön vaikutusta. - Kalojen metallipitoisuudet heinäkuussa olivat hieman koholla vain muutamassa näytteessä nikkelin, kadmiumin ja koboltin osalta. Suurimmat pitoisuudet havaittiin lohissa kyseisten metallien osalta. Suurimmassa osassa näytteistä pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. - Elo-syyskuussa tehdyissä metallimäärityksissä päästön vaikutuksia ei kaloissa havaittu.

77 73 - Nordic-verkkokoekalastustulosten ja sähkökoekalastusten perusteella mikään pyyntialueilta aiemmin tavatuista kalalajeista ei ole hävinnyt tai niiden kanta tuntuvasti heikentynyt, lukuun ottamatta koski-ja virtapaikkojen istutettuja 1-2-vuotiaita lohia. Nikkelipäästön vaikutusta 1-vuotiaiden lohien puuttumiseen ei voida pois sulkea. - Poikasnuottausten perusteella kalanpoikasten kappalemäärä ja biomassa oli hyvin vähäinen ensisijaisella kuormituspaikalla Harjavallan patoaltaan alaosassa verrattuna muihin tutkittuihin alueisiin. Nikkelipäästön vaikutusta kalanpoikasten vähyyteen tällä alueella ei voida ympäristötekijöistä huolimatta pois sulkea. - Myös verkkokoekalastuksissa aiempaa vähäisemmäksi jäänyt ensimmäisen kesän poikasten määrä patoaltaan alaosassa ja Lammaistenlahdella tuki tätä havaintoa. - Kalojen histologisten tutkimusten perusteella vertailuryhmän ja vaikutusalueen kalojen välillä ei todettu sellaisia eroja, jotka selkeästi antaisivat syytä epäillä, että vaikutusalueen kalat olisivat sairaampia kuin kontrollialueella elävät kalat ts. nikkelipäästön vaikutusta ei voitu osoittaa. - Elokuussa kuolleiden suutareiden kuolinsyytä ei voitu tutkimusten perusteella varmuudella todentaa, mutta syyksi epäiltiin nikkelipäästön aiheuttamaa aineenvaihdunnan häiriötä. - Pohjaeläinnäytteenoton perusteella Kokemäenjoen ja sen edustan pohjien tila oli simpukoita lukuun ottamatta samaa luokkaa kuin ennen nikkelipäästöä. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatineet: MMyo Sakari Kivinen Limnologi, MMM Marika Paakkinen Biologi, FM Juha Valkama Biologi, FM Anna Väisänen Biologi, FM Ari Westermark Tarkastaneet: Toiminnanjohtaja, Limnologi Jukka Mattila Kalaosaston johtaja, Biologi Olli Piiroinen

78 74 VIITTEET Alajoki, H Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuosina 2012 ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu no s. Aulio, K Accumulation of Copper in Fluvial Sediments and Yellow Water Lilies (Nuphar lutea) at Varying Distances from a Metal Processing Plant. Bull. Environ. Contam. Toxicol 25. s Aulio, K Aquatic macrophytes as indicators of heavy metal pollution. Publications of the Water Research Institute, National Board of Waters, Finlad, 68. s Ekholm, M. 1993: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki s. Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus Kokemäenjoen alaosan ja Harjunpäänjoen nahkiaistoukkakartoitukset ja laskeutuvien nahkiaisten pyynti vuonna Raportti Hyvärinen, V. ja Korhonen, J. (toim) Hydrologinen vuosikirja Suomen ympäristö 599. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 219s. Häkkilä K Pohjasedimentin ja jokisimpukan raskasmetallipitoisuudet Kokemäenjoessa. Vesihallituksen monistesarja 303. Hämäläinen, H Critical appraisal of the indexes of Chironomid larval deformities and theiruse in bioindication. Ann.Zool. Fennici 36: ISO 2009: ISO Soil quality -- Determination of particle size distribution in mineral soil material -- Method by sieving and sedimentation Kivinen S Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden poikasnuottaukset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 59/15. Korhonen, J. & Haavanlammi, E. (toim.) Hydrologinen vuosikirja Suomen ympäristö 8 / Suomen ympäristökeskus. s Leinikki J. & Leppänen J Kokemäenjoen simpukkaselvitykset elokuussa Loppuraportti. Alleco raportti nro 6/2014. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. ja Vuori, K-M. 2013: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. - Moniste, versio Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisusarja B 10. s. 87. Nakari T., Pehkonen R., Nuutinen J. & Järvinen O Sisä-ja rannikkovesien ympäristömyrkkyjen seuranta vuosina Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16. Oravainen, R Vuosiyhteenveto Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen tarkkailusta vuodelta Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu no s + liitteet. Paakkinen M., Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuonna 2010: Ulpukan haitta-ainepitoisuudet. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 646.

79 75 Paakkinen M., 2014a tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / metallien kertyminen ulpukoihin. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 833/14. s liitteet. Paakkinen M., 2014b tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / vedenlaatutulosten väliraportti. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 683/14. s. 9. Perälä, H Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu no s + liitteet. Perälä, H Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu no s. + liitteet. Perälä, H., Valkama, J. & Paakkinen, M Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu tarkkailuohjelma. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. s. 50. Puosi K. & Mäkelä T Kokemäenjoen sähkökalastukset Harjavallan alapuolisilla koski-ja virtapaikoilla vuonna Raportti 24 s. Puosi K. & Mäkelä T Kokemäenjoen sähkökalastukset Harjavallan alapuolisilla koski-ja virtapaikoilla vuonna Raportti 24 s. Ramboll Eteläjoen-Noormarkunjoen simpukkaselvitys. Varsinais-Suomen Ely-keskus. Tutkimusraportti 12 s. SFS 1992: SFS Vesitutkimukset. Pehmeiden pohjien pohjaeläimistön ja sedimentin näytteenotto putkinoutimella. - Suomen standardisoimisliitto. SFS 2007: SFS-EN ISO Water quality. Determination of selected elements by inductively coupled plasma optical emission spectrometry (ICP-OES). - Suomen standardisoimisliitto. SFS-EN Water quality-sampling Fish with Electricity SFS : Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. - Suomen standardoimisliitto. SFS 1989: SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. - Suomen standardisoimisliitto. Tenhola, M. ja Tarvainen, T Purovesien ja orgaanisten purosedimenttien alkuainepitoisuudet Suomessa vuosina 1990, 1995, 2000 ja Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 172. Valkama, J. 2012: Kokemäenjoen ja Porin edustan yhteistarkkailu. Sedimentin haitta-ainetarkkailu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 674. Kokemä- Valkama, J. 2014a. Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen pohjaeläintarkkailu enjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 704. Valkama J. 2014b. Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen pohjaeläintarkkailu heinäkuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 600/14. Valkama J. 2014c. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen sedimentin haittaainetarkkailu heinäkuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 802/14. Valkama J. 2015a. Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen pohjaeläintarkkailu lokakuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 39/15.

80 76 Valkama J. 2015b. Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen keski-ja alaosan sekä edustan merialueen sedimentin haitta-ainetarkkailu lokakuussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 72/15. Väisänen A. 2014a. Norilsk Nickel Oy. Eliöiden metallipitoisuudet Kokemäenjoella vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 8/15. Väisänen A. 2014b. Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen sähkökoekalastukset Harjavallan alapuoleisilla koski-ja virtapaikoilla vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 908/14. Väisänen A. 2014c. Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen koeravustukset, rapujen metallipitoisuudet ja kudosmuutokset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 853/14. Väisänen A. 2014d. Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen alaosan (Kirkkojuovan) nahkiaistoukkakartoitukset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 841/14. Westermark A Norilsk Nickel Oy. Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden verkkokoekalastukset vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 902/AW. (viitattu ). Ympäristöministeriö Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöopas 117. Helsinki. JAKELU Varsinais-Suomen ELY-keskus, Heli Perttula Varsinais-Suomen ELY-keskus, Eljas Hietamäki Varsinais-Suomen ELY-keskus, Leena Rannikko Varsinais-Suomen ELY-keskus, kirjaamo Suomen ympäristökeskus Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Harjavallan kaupunki, ympäristöviranomainen Kokemäen kaupunki, ympäristöviranomainen Nakkilan kunta, ympäristöviranomainen Porin kaupunki, ympäristöviranomainen Ulvilan kaupunki, ympäristöviranomainen JAKELU SÄHKÖISENÄ Norilsk Nickel Harjavalta Oy, (pdf) Varsinais-Suomen ELY-keskus, (pdf) Varsinais-Suomen ELY-keskus, (pdf) Varsinais-Suomen ELY-keskus, (pdf)

81 Liite 1/ b Ahlainen 11c 51 Pihlavanlahti a PORI Ulvila 34 Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailu Kuormittajat vuosina : 1 Sastamalan kaupunki, keskusjätevedenpuhdistamo 2 Kemira Chemicals Oy, Äetsä 3 Sastamalan kaupunki, Äetsän jätevedenpuhdistamo 4 Finnamyl Oy, Kokemäki 5 Kokemäen vesihuolto Oy 6 Harjavallan suurteollisuuspuisto / Boliden Harjavalta Oy 7 Harjavallan suurteollisuuspuisto / Norilsk Nickel Harjavalta Oy 8 Harjavallan suurteollisuuspuisto / Yara Suomi Oy, Harjavalta + samassa viemärissä Kemira Oyj, Harjavallan tehtaat 9 Kupariteollisuuspuisto (tarkkailija Luvata Oy, Pori) 10 Corenso United Oy LTD, Pori, jäähdytys yms. vedet 11 Porin kaupunki a) Luotsinmäki, b) Reposaari, c) Ahlainen 12 Sachtleben Pigments Oy, Pori 13 PVO-Lämpövoima, Tahkoluoto 14 Fortum Power and Heat, Meri-Porin voimalaitos 15 Mäntyluodon satama, ei jätevesiä 16 Tahkoluodo satama, ei jätevesiä 0 Purkuputki Seurantapiste 10 kilometriä ja 7 Harjavalta 22 22A-G (liite 1/3) 5 Kokemäki 15 4 Äetsä Sastamala Huittinen

82 50 LOISTO LOISTO LOISTO LOISTO LOISTO LOISTO LOISTO LOISTO LOISTO Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pihlavanlahti Pori Pori Pori Pori Pori Pori Pori Pori Pori Liite 1/2 Merikarvia Merikarvia Merikarvia Merikarvia Merikarvia Merikarvia Merikarvia Merikarvia Merikarvia Ahlainen Ahlainen Ahlainen Ahlainen Ahlainen Ahlainen Ahlainen Ahlainen Ahlainen Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Preiviikinlahti Luvia Luvia Luvia Luvia Luvia Luvia Luvia Luvia Luvia Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi Kuuminaistenniemi 51 Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Mäntyluoto Reposaari Reposaari Reposaari Reposaari Reposaari Reposaari Reposaari Reposaari Reposaari 235 Viasvesi Viasvesi Viasvesi Viasvesi Viasvesi Viasvesi Viasvesi Viasvesi Viasvesi Räveli Räveli Räveli Räveli Räveli Räveli Räveli Räveli Räveli TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI TUKKIVIIKI Säppi Säppi Säppi Säppi Säppi Säppi Säppi Säppi Säppi Sachtleben Pigments Oy purkuputki 0 5 Seurantapiste kilometriä

83 Liite 1/ tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten selvittäminen / patoallas Vedenlaadun havaintopaikka Ote peruskartoista ja 07 Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15 22D 22A 22F Harjavallan suurteollisuuspuisto/ puhdistetut jätevedet, jäähdytysvesiä 22B 22C Harjavallan suurteollisuuspuisto/ jäähdytysvesiä, nikkelipäästö G 22 22E

84 LIITE 2 VESINÄYTTEENOTON MENETTELYTAPA- JA MENETELMÄKUVAUKSET 1. NÄYTTEENOTTO tapahtuneen nikkelipäästön vaikutusten seuranta aloitettiin Kokemäenjoessa Kahdella ensimmäisellä viikolla näytteitä otettiin päivittäin läntisen ja itäisen purkuputken edustalta sekä alapuoliselta vesistöosuudelta. Kolmannesta viikosta eteenpäin näytteenottoa harvennettiin. Porin edustan merialueelta ensimmäiset näytteet otettiin Nikkelipäästön vaikutusten selvittämiseksi laadittiin päivätty tutkimussuunnitelma (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, kirjenro 624/14), joka perustui käytössä olevien tutkimustulosten tarkasteluun sekä tutkimussuunnitelmasta Varsinais-Suomen ELY -keskukselta saatuihin kommentteihin (D:no VARELY/1622/2014). Viikosta 31 ( ) lähtien on toimittu tämän tutkimussuunnitelman mukaisesti. Näytteenotossa käytettiin pääosin velvoitetarkkailujen pisteverkostoa vertailukelpoisten tulosten saamiseksi. Vesinäytteenotto tehtiin Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisun Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät mukaisesti (Mäkelä ym. 1992). Näytteet otettiin Limnos-merkkisellä näytteenottimella. Maastossa mitattiin veden lämpötila ja määritettiin näkösyvyys. Näytteenoton tekivät Suomen ympäristökeskuksen alaisuudessa toimivan sertifiointielimen hyväksymät sertifioidut näytteenottajat: Esa Hell Jyrki Ikävalko Henri Koponen Teemu Koski Markku Nieminen Vesianalyysit tehtiin KVVY:n laboratoriossa, joka on Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikön akkreditoima testauslaboratorio (T064).

85 2. NÄYTTEEN ESIKÄSITTELY JA ANALYSOINTIMENETELMÄT 2.1 Näytteiden esikäsittely 2 Näytteistä määritettyjen sulfaatin, ph:n, sähköjohtokyvyn, sameuden ja ammoniumtypen osalta näytteille ei ole tehty esikäsittelyitä. Alkuainemääritysten osalta näytteet kestävöitiin menetelmästandardien mukaisesti typpihapolla. Liukoisten alkuainemääritysten tapauksessa näytteet suodatettiin käyttämällä huokoiskooltaan 0,45 µm kertakäyttöistä ruiskusuodatinta, minkä jälkeen näytteet kestävöitiin typpihapolla. 2.2 Analysointi Näytteistä määritettiin ph, sähköjohtokyky, sameus, sulfaatti, ammoniumtyppi sekä alkuaineista nikkeli, koboltti, kromi, kupari, lyijy, sinkki ja kadmium. ph määritettiin kestävöimättömästä näytteestä standardin SFS 3021, 1979 Veden ph-arvon määritys mukaisesti. Sähköjohtokyky määritettiin kestävöimättömästä näytteestä modifioidulla menetelmällä perustuen standardin SFS-EN 27888, 1994 Veden laatu. Sähkönjohtavuuden määritys. Menetelmä poikkeaa standardista määrityslämpötilan osalta, standardin mukainen määrityslämpötila on 25 astetta. Näytteiden temperoinnin sijasta näytteistä mitataan sähköjohtokyvyn lisäksi määrityshetken lämpötila, jolloin laitteisto laskee lämpötilakertoimen avulla 25 astetta vastaavan johtokyvyn. Sameus määritettiin kestävöimättömästä näytteestä standardin SFS-EN ISO 70727, Veden laatu. Sameuden määritys mukaisesti. Sulfaatti määritettiin kestävöimättömästä näytteestä ionikromatografilla standardin SFS-EN ISO , 2009 Water quality. Determination of dissolved anions by liquid chromatography of ions. Part 1: Determination of bromide, chloride, fluoride, nitrate, nitrite, phosphate and sulfate mukaisesti. Ammoniumtypen määrittämiseen käytettiin kahta menetelmää: fluorometristä tai spektrofotometristä menetelmää. Fluorometrisena menetelmänä käytettiin sisäistä menetelmää KVVY LA131, joka perustuu artikkeliin Roger Kerouel & Alain Aminot, Fluorometric determination of ammonia in sea and esatuarine waters by direct segmented flow analysis Marine Chemistry 57 (1997) page Menetelmän määritykset tehtiin CFA-analysaattorilla. Spektrofotometrisena menetelmänä käytettiin menetelmää sisäistä menetelmää KVVY LA23, joka perustuu standardiin SFS-EN ISO 11732:2005 Water quality. Determination of ammonium nitrogen. Method by flow analysis (CFA and FIA) and spectrometric detection. Määritykset tehtiin diskreettianalysaattorilla. Alkuainepitoisuudet määritettiin ICP-MS sekä ICP-OES tekniikoilla. ICP-MS määritykset tehtiin standardeihin SFS-EN ISO ;2006 Water quality. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 1: General guidelines ja SFS-EN ISO ;2005 Water quality. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements perustuen. ICP-OES määritykset tehtiin standardiin SFS-EN ISO 11885, Water quality.

86 3 Determination of selected elements by inductively coupled plasma optical emission spectrometry (ICP-OES) perustuen. ICP-OES ja ICP-MS tekniikoiden mittausalueet menevät osittain päällekkäin. ICP-OES:n mittausalue on huomattavasti laajempi, kun ICP-MS:llä, laboratorion käyttämä kalibrointi seurannassa määritellyille alkuaineille on µg/l saakka. ICP-MS:llä laboratoriolla on käytössä kaksi eri mittausaluetta: normaalin alueen kalibrointi on 100 µg/l saakka ja pienemmän pitoisuusalueen kalibrointi on vain 20 µg/l saakka. Pienemmällä pitoisuusalueella päästään normaali aluetta pienempiin määritysrajoihin, mutta muun muassa näyteastioiden puhtausvaatimus kasvaa. Jos näytteen pitoisuus on suurempi kuin kalibroinnin suurin pitoisuus, näytettä joudutaan laimentamaan. Näytteen laimentaminen tuo määritykseen lisää epävarmuutta. Toisin sanoen, mitä enemmän näytettä joudutaan laimentamaan, sitä suurempi on laimennuksessa aiheutuvan virheen osuus. ICP-OES tekniikan yhtenä etuna on menetelmän nopeus ICP-MS tekniikkaan verrattuna. Seurannan alkuvaiheessa näytteiden alkuaineet määritettiin ensin ICP-OES:llä päivittäin. Myöhemmin samat näytteet määritettiin myös ICP-MS:llä, aluksi käyttäen normaalia pitoisuusaluetta ja 14.7 otetuista näytteistä alkaen käytettiin pääasiassa pienempää pitoisuusaluetta. Vedenlaatutulosten väliraportoinnissa käytettiin ICP-MS-menetelmällä määritettyjä pitoisuuksia. Lopulliseen raporttiin valittiin tulos, joka oli tehty menetelmällä, jolla saatiin kyseessä olevalla pitoisuustasolla luotettavampi ja tarkempi tulos huomioiden menetelmän mittausalueet ja epävarmuudet. Seuraavassa menetelmätaulukossa on esitetty menetelmien määritysrajat sekä mittausepävarmuudet.

87 4 MENETELMÄTAULUKKO DB-koodi Määritys Yksikkö Määritysraja Alue Epävarmuus % Epävarmuus absoluuttinen CU;;PLO *Kupari ICP-OES µg/l CU;;PLM *Kupari ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15 CU;;PLM *Kupari ICP-MS µg/l 0,8 0, CU;F1;PLM *Kupari liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,03 0,05 0,33 15 NI;;PLO *Nikkeli ICP-OES µg/l NI;;PLM *Nikkeli ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15 NI;;PLM *Nikkeli ICP-MS µg/l 0,5 0, NI;F1;PLM *Nikkeli liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15 CO;;PLO *Koboltti ICP-OES µg/l CO;;PLM *Koboltti ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15 CO;;PLM *Koboltti ICP-MS µg/l 0,4 0, CO;F1;PLO *Koboltti liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15

88 CR;;PLM *Kromi ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33 15 CR;F1;PLM *Kromi liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33 15 ZN;;PLM *Sinkki ICP-MS µg/l , ZN;F1;PLM *Sinkki liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,5 0,5-3,3 0,5 3,3-15 CD;;PLO *Kadmium ICP-OES µg/l CD;;PLM *Kadmium ICP-MS pieni µg/l 0,01 0,01-0,066 0,01 0,06 15 CD;;PLM *Kadmium ICP-MS µg/l 0,08 0,08-0,2 25 0,04 0,2-15 CD;F1;PLM *Kadmium liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,01 0,01-0,066 0,01 0,06 15 PB;;PLO *Lyijy ICP-OES µg/l PB;;PLM *Lyijy ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15 PB;;PLM *Lyijy ICP-MS µg/l 0,8 0, PB;F1;PLM *Lyijy liukoinen ICP-MS pieni µg/l 0,05 0,05-0,33 0,05 0,33-15 PH;;EL *ph (1) ,2 COND;;CNA *Sähkönjohtavuus (1) ms/m SO4;F;IC *Sulfaatti mg/l 0,5 0,5-2 0,2 2-12

89 TURB;;TUA *Sameus FNU 0,2 0,2-0,5 35 0, NH4N;;SPA *Ammoniumtyppi, CFA µg/l N NH4N;;SP *Ammoniumtyppi, Aquakem µg/l N ,

90 7 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatineet: Kemisti, FM Suvi Pöyhönen Limnologi, MMM Marika Paakkinen Tarkastanut: Toiminnanjohtaja, Limnologi Jukka Mattila VIITTEET Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisusarja B 10. s. 87.

91 Liite 3. Sedimenttinäyteasemien sijaintikartta Sedimenttinäyteasemat ( Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15).