Vesioikeuden kehittämisen kansallisia ja eurooppalaisia lähtökohtia Prof. Erkki J. Hollo Helsingin yliopisto
Esityksen tarkoitus Ihmisen ja vesiluonnonvaran suhde on elimellinen Veden merkitys on symbolinen Miten oikeudellinen vesinäkökulma on syntynyt? Babylon, Kiina, Rooma Πάντα ῥεῖ /panta rhei Mutta: mitä tästä eteenpäin?
Väittämät ja vastaväittämät 1. Moderni vesioikeus tunnustaa tietynlaisia positioita tai asemia vesienkäytön suhteen, mutta omistusoikeuden teoreettisen merkitys on itsessään muuttunut epäolennaiseksi
2. Tästä syystä eri vesioikeusjärjestelmien vertaileva tarkastelu yksinkertaistuu, kun näkökulma voidaan kohdentaa käyttötarpeisiin ja käyttömuotoihin.
3. Käyttömuotojen priorisoinnista huolimatta korostuu kestävän käytön periaate.
4. Vesienkäytön perusta eli vesiluonnonvara nähdään eräänlaisena ihmiskunnan perintönä.
5. Vesienkäytön vaikutukset eivät siksi voi ylittää vesimuodostumien ekologishydrologista uudistumiskykyä.
Onko omistusoikeudella lopulta merkitystä vesienkäytön hallinnassa? Omistusoikeuden merkitys on kontekstuaalinen, ei dominoiva Suomen järjestelmä janus-kasvoinen
Roomalaisoikeudellinen käsitys Valtion yliherruus Yleisten tarpeiden tyydyttäminen Vapausperiaatteiden tunnustaminen
Vesioikeushistorian syvyys Vanhimpia oikeudenaloja Vielä 1800-luvulla Suomessa ainoa vesienkäytön kannalta relevantti oikeudenala Vesisidonnaiset periaatteet
Ihmiskeskeisyyden näkökulmat Lukratiivinen vesioikeus ( vedestä ) Defensiivinen vesioikeus ( vedeltä ) Mutta myös: kestävä käyttö ( veden hyväksi ), koska: Lukratiivisuus ei ole kestävää
Vesilainsäädännön autonomia 1970-luvulle asti vesilainsäädäntö oli Suomessa ainoa ympäristönsuojelusäädös pitkälti myös muissa maissa Vesirakentamisen pitkä historia Sijainninohjaus, päästökontrolli Kalastussääntely erkani 1800-luvulla
Vesiensuojelu 1734 alkaen Jätepolitiikkaa Kalastuksen suojelua Naapuruusoikeutta Orastava intressivertailu Kestävä käyttö
Vesiensuojelu malliksi ympäristölle Pilaamiskiellot Ennaltaehkäisy Tarkkailuvelvoite Haitan minimointi Luopuminen luvan pysyvyydestä Tarkistettavuus Osallistumisen laajentaminen
Vesienkäytön laajentuva konteksti Valuma-alueajattelu Resipienttiperiaate Vesien ja ympäristön integraatio Vesien ja maa-alueiden käytön integraatio Ilmastointegraatio Vesi haittana (tulvan hallinta)
Miten integraatiotarpeet hallitaan? Ympäristökeskeinen malli? Vesimuodostumakeskeinen malli? Maankäytön suunnittelukeskeinen malli? EU:n tie Informaatio-ohjaus Laatutavoitteet
EU-n sääntelyn edut ja dilemmat Historiallisesti EY:llä ei ole vesioikeudellista traditiota Toimivalta säätää vesienkäytöstä rajallinen (RS 175.2 art.) Ratkaisut kv. vesioikeudesta ja kansallisista järjestelmistä Substanssiote heikko
Vesioikeuden sisäinen jako Kansallisesti, mm. Suomessa, jako vesiä pilaavaan käyttöön ja veden määrälliseen käyttöön Seurauksena erillinen vesiensuojeluoikeus ja vesitalousoikeus Vesitalousoikeus jakautuu edelleen lukratiiviseen ja defensiiviseen vesioikeuteen
Vesiluonnon merkityksen kasvu Resipienttikäsitys laajentunut EY:n kattava vesienlaatujärjestelmä (vesipolitiikan puitedirektiivi 2000) EY:lla runsaasti aiempaa vesisääntelyä, päästöistä ja laadusta, ei vesitaloudesta Toisaalta EY:n luonnonsuojelusääntely lähtee eri tavoitteista (luontodirektiivi 1992)
Oikeudellinen ongelmakehys Laatu- ja luonnonsuojelutavoitteiden kytkeminen oikeusvaikutuksellisella tavalla vesienkäyttöön Informaatio-ohjauksen ja normiohjauksen suhde hämärtyy, seurauksena soft law n käyttö säännellyissäkin tilanteissa
Perustavatko odotukset ja positiot oikeudellista suojaa? Yhteisöoikeus ylittää perustuslain ja siviilioikeuden suojarajat Toisaalta ihmisoikeudet ja osallistumisoikeudet korostuvat Oikeus tiedon saantiin ja vaikuttamiseen mutta ei päätöksentekoon Vaikutusten ja riskien hallinta informaatio-ohjauksella
In casu järjestelmässä (Suomi) informaatio-ohjaus vaikuttaa sattumanvaraisesti yleisten etujen suojan kautta Ohjelma-YVA ohjauskeinona heikko Varallisuusoikeuksilla ja arvoilla epämääräinen asema sallittavuusharkinnassa
EY:n allokoiva toiminta (verkostot) luo eräänlaisia alueidenkäyttösuunnitelmia ja välillisiä maankäyttörajoituksia EY:n oikeus ei osoita toteuttamistapaa eikä lupaharkinnan rakennetta, eikä näin ollen myöskään ohjaa yhteiskunnan korvausvelvollisuutta
... Mikä täsmällisesti on vesitalousoikeuden oikeudellinen kipupiste? Lainsäädännön janus-kasvoisuus Yhtäältä luvataan käyttömuotoja ja positioita, toisaalta sallitaan esteitä positioista riippumatta
Lainsäätäjälle haaste Lupaako siis laki liikaa olisiko de facto myönnettävä, että varallisuusoikeudellisia odotuksia ei vesienkäytössä suojata? Jos näin, niin miten perustuslaki vaikuttaa?
Suomen vesilakiuudistuksen aidot haasteet Valittava: Onko pohjana vesiympäristöystävällinen perinteinen vesitalousjärjestelmä vai Integroitu vesi-vesiensuojeluluonnonsuojelujärjestelmä?
Nyt ja ehdotuksen mukaan: Laki on säädetty ensimmäisen mallin mukaan mutta sitä sovelletaan jälkimmäisen mallin mukaan Tästä syystä on epäiltävissä, ettei aitoa selkiyttävää uudistusta saada aikaan
Mihin vesilakiuudistuksen olisi painotuttava? Jos integroitu kolmikanta halutaan saavuttaa, tarvittaisiin uusia mekanismeja, joilla korvataan tulkinnanvaraisen lupajärjestelmän sattumanvaraisuus Vesipolitiikan puitedirektiivi antaa tähän tiettyjä viitteitä Itse asiassa jäänyt liian vähälle huomiolle
mutta Viisasten kiveä on kansallisesti vaikea löytää Ehkä olisi kuitenkin syytä lähteä suunnittelemaan todellista vuosituhannen vesilain uudistusta!?
Lopuksi Kiitos! Gratias vobis ago!