Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara. Johtaja Risto Aurola

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan yhteisöjen liittymiseksi maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskevaan pöytäkirjaan (vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 17 päivänä elokuuta 2001 tekemä ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen liittymisestä maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskevaan pöytäkirjaan sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 2002 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara Johtaja Risto Aurola

2 2 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ MUISTIO EU/290801/0711 KOMISSION EHDOTUS NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI EUROOPAN YHTEISÖJEN LIITTYMISESTÄ MAASTA TOISEEN ULOTTUVIEN VESISTÖJEN JA KANSAIN- VÄLISTEN JÄRVIEN SUOJELUSTA JA KÄYTÖSTÄ TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN VESIVAROJA JA TERVEYTTÄ KOSKEVAAN PÖYTÄKIRJAAN (KOM(2001)483 LOPULLINEN) 1. Yleistä Maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen (SopS 71/1996) vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan, jäljempänä vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja, ovat valmistelleet sanotun yleissopimuksen sopimuspuolet ja Maailman terveys-järjestön Euroopan jäsen-valtiot yhteistyössä aluetoimiston Yhdistyneiden Kansa-kuntien Euroopan talouskomission ja Maailman sihteeristöjen terveysjärjestön sekä Euroopan Euroopan komission kanssa. Suomi kesäkuuta allekirjoitti pöytäkirjan Lontoossa järjestetyssä kolmannessa ympäristö- ja terveysministereiden kokouksessa. Pöytäkirjan ratifioinnin edellyttämiä muutostarpeita Suomen lainsäädäntöön on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa työryhmässä. Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan suostumusta, pöytäkirjan ratifioinnista tullaan antamaan eduskunnalle erillinen hallituksen esitys. 2. Komission ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen komission 17 elokuuta 2001 tekemässä ehdotuksessa (KO M(2001) 483 lopullinen) esitetään, että neuvosto hyväksyisi päätöksen, joka mahdollistaisi yhteisön liittymisen vesivaroja ja terveyttä koskevaan pöytäkirjaan. Pöytäkirjan tarkoituksena on vedestä aiheutuvien sairauksien ehkäiseminen, rajoittaminen alueella. ja vähentäminen Euroopan Ehdotukseen liittyy Euroopan yhteisön vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytä-kirjan 22 artiklan 4 kappaleen mukainen yhteisön toimivaltaa koskevaa julistus pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Komission ehdotus perustuu yhteisön perustamissopimuksen 174 artiklan 4 kohtaan. 3. Pöytäkirjan tavoite ja pääasiallinen sisältö Pöytäkirjan tavoitteena 1 artiklan mukaisesti on terveyden ja hyvinvoinnin suojelu kaikilla mahdollisilla tasoilla. Tavoitteeseen pyritään kehittämällä vesien käyttöä, hoitoa ja suojelua sekä ehkäisemällä, rajoittamalla ja vähentämällä vedestä aiheutuvia sairauksia. Pöytäkirjan 4 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolten tulee ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin vedestä aiheutuvien sairauksien ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi. Sopimuspuolten tulee 2 kappaleen mukaan turvata riittävät ja puhtaat talousvesivarat sekä riittävän tehokas jätevesihuolto, suojella talousvesivaroja pilaantumiselta sekä luoda tehokkaat järjestelmät ehkäisemiseksi ja seuraamiseksi. Toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan 4 kappaleen mukaan suhteessa ihmisten terveyteen, vesivaroihin ja kestävään kehitykseen. Sopimuspuolten tulee 5 kappaleen mukaan luoda lainsäädännöllinen,

3 3 hallinnollinen ja taloudellinen perusta ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi. Kappale 6 ja 7 edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia. Täytäntöönpanossa tulee 5 artiklan mukaisesti noudattaa erityisesti varovaisuusperiaatetta, pilaaja maksaa - periaatetta, kestävän kehityksen periaatetta vesivarojen hoidossa ja ennaltaehkäisyn periaatetta esiintymien ehkäisemiseksi ja talousvesivarojen suojelemiseksi. Kansalaisten tiedonsaanti ja osallistuminen tulee varmistaa vesien käytön ja terveyden alalla. Pöytäkirjan 6 artiklan 1 kappale edellyttää mahdollisimman laajaa talous-vesi- ja jätevesihuollon kehittämistä. Sopimuspuolten tulee 2 kappaleen mukaisesti laatia ja julkaista kansalliset ja/tai paikalliset tavoitteet ehkäisemiseksi. Tavoitteet tarkistetaan määräajoin. Tavoitteet on lueteltu 6 artiklan 2 kappaleen a - n kohdissa ja tavoitteisiin sisältyy mm. talousveden laadun turvaaminen ja talousvesivarojen suojelu, vähentäminen, talous-vesi- ja jätevesihuollon kehittäminen, uimavesien laatu sekä vesivarojen hoito-, kehitys-, suojelu- ja käyttöjärjestelmät. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää 5 kappaleen mukaan viranomaisten työn yhteensovittamista ja maan rajat ylittävien, kansallisten ja/tai paikallisten vesien käyttö-, hoito- ja suojelusuunnitelmien laatimista. Pöytäkirjan 7 artikla edellyttää asetettujen tavoitteiden saavuttamisen seuraamista. Sopimuspuolten tulee määrä-ajoin julkaista kerätyt tiedot ja arvioinnit sekä arvio tavoitteiden toteutumisesta ja saavutetusta edistyksestä. Näiden tietojen perusteella sopimuspuolten kokous arvioi pöytäkirjan täytäntöönpanon edistymistä. Sopimuspuolten tulee 8 artiklan mukaan luoda seuranta- ja varojärjestelmät vedestä aiheutuvien sairauksien esiintymien ja uhkien tunnistamiseksi sekä niistä tiedottamiseksi. Pöytäkirjan 9 artikla käsittelee kansalaisten tietoisuuden lisäämistä sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä. Pöytäkirjan 10 artikla edellyttää kansalaisten tiedonsaannin turvaamista tavoitteenasettelusta, asetetuista määräajoista, vesien käyttö-, hoito- ja suojelusuunnitelmien kehittämisestä sekä seuranta-, valvonta- ja valmiussuunnitelmien laatimisesta Lisäksi 10 artiklan mukaan kansalaisille tulee tiedottaa tavoitteenasettelusta, määräajoista ja suunnitelmien kehittämisestä. Pöytäkirjan artiklat koskevat kansainvälistä yhteistyötä. Pöytäkirjan 14 artikla käsittelee kansainvälistä tukea kansallisille toimille ja 15 artikla noudattamisen valvontaa. Yleiset loppumääräykset sisältyvät artiklaan. 4. Pöytäkirjan vaikutukset EY:n ja Suomen lainsäädäntöön Komission ehdotuksen mukaan pöytäkirjasta ei aiheudu yhteisölle uusia oikeudellisia velvoitteita vesipolitiikan alalla. Pöytäkirjan vesipolitiikkaa koskeva soveltamisala on samanlainen kuin yleissopimuksessa, jonka yhteisö ratifioi vuonna 1995, ja yhdenmukainen yhteisön lainsäädännön kanssa. Pöytäkirjassa ei aseteta yhteisölle uusia velvoitteita, jotka koskevat veteen liittyvää seurantaa tai tietojen keräämistä. Pöytäkirjassa mainitaan uusi raportointia koskeva velvoite, mutta pöytäkirjan 7 artiklan 5 kappaleessa nimenomaisesti todetaan, että tähän tarkoitukseen voidaan käyttää olemassa olevia raportteja. Velvoitteet, jotka koskevat yleisölle tiedottamista vesipolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä ja yleisön saamista mukaan toimintaan, on jo pantu täytäntöön nykyisessä yhteisön lainsäädännössä tai niitä ollaan parhaillaan antamassa nykyistä lainsäädäntöä muutta-malla Århusin yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi. Pöytäkirjan yhdenmukaisuus Århusin yleissopimuksen kanssa on varmistettu erityisesti pöytäkirjan 10 artiklan sananvalinnoilla. Terveyden alalla pöytäkirja on Amsterdamin sopimuksen 152 artiklan määräysten mukainen, mitä tulee yhteisön

4 4 toimintaan osalta. Pöytäkirja vahvistaa EU:n roolia ehkäiseviin toimenpiteisiin ja kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen. Pöytäkirja on yhdenmukainen nykyisten kansanterveyteen liittyvien ohjelmien ja muiden yhteisön tasolla toteutettavien toimien kanssa. Vesivaroja ja terveyttä koskevasta pöytäkirjasta ei arvioida aiheutuvan Suomelle merkittäviä lainsäädännöllisiä velvoitteita. uusia Pöytäkirjan täytäntöönpano Suomessa perustuu pääasiassa terveydensuojelulakiin (763/1994), vesihuoltolakiin (119/2001), ympäristönsuojelulakiin (86/2000), vesilakiin (264/1961) sekä niiden nojalla annettuihin asetuksiin. Täytäntöönpanoon liittyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999), kemikaalilaki maa-aineslaki (44/1989) (555/1981), sekä ympäristövaiku-tusten arviointimenettelystä annettu laki (468/1994). Mainittujen säädösten tavoitteet vastaavat pöytäkirja 1 artiklan tavoitteita sekä 4 artiklan 1 kappaleen yleistä määräystä, jonka mukaan sopimuspuolten on ryhdyttävä toimiin ehkäisemiseksi, vähentämiseksi rajoittamiseksi yhtenäistettyjen ja vesien käyttö-, hoito- ja suojelujärjestelmien mukaisesti. Suomessa terveydensuojelulainsäädännön mukaan valvotaan ennen muuta veden käyttöä ja veden käytöstä aiheutuvia riskejä. Terveydensuojelulain nojalla on annettu erityisesti talousveden ja uimaveden laatua koskevat säädökset. Vesihuoltolain tavoite on turvata yleinen vesihuolto. Suomessa pinta- ja pohja-vesivarojen suojaaminen teollisuuden ja yhdyskuntien päästöiltä ja niiden toimintojen aiheuttamilta onnettomuusriskeiltä perustuu ympäristönsuojelu- ja kemikaalilainsäädäntöön. Vesilain mukaan ehkäistään vesirakentamisesta sekä veden otosta aiheutuvia haittoja vesivarojen käytölle. Lisäksi maankäytön ohjauksella sekä maa-ainesvarojen käytön ohjauksella pyritään ehkäisemään ennalta vesivaroille aiheutuvia riskejä. Eri lakien tavoite vastaa siten kokonaisuutena pöytäkirjan 4 artiklan 2-5 kappaleita. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Lakiin sisältyvät myös rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn Espoon yleissopimuksen (SopS 67/1997) määräykset. Laki täyttää pöytäkirjan 4 artiklan 6 ja 7 kappaleen määräykset ympäristövaikutusten arvioinnista. Pöytäkirjan 5 artiklaan sisältyy useita yleisiä ympäristölainsäädännössä käytännössä hyväksyttyjä periaatteita. Varovaisuusperiaate, pilaaja maksaa - periaate, kestävän kehityksen periaate vesivarojen hyödyntämisessä ja ennalta ehkäisyn periaate sisältyvät terveydensuojelulakiin, vesihuoltolakiin ja ympäristönsuojelulakiin. Vesilaissa säädetään erityisesti vesien moninaiskäytön periaatteesta. Edellä mainittuihin säädöksiin liittyy oikeus tulla kuulluksi asiassa sekä muutoksenhakumahdollisuus. Pöytäkirjan 6 artiklan 1 kappaleen mukaisesti vesihuoltolain tavoite on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden ja ympäristönsuojelun kannalta asian-mukainen viemäröinti. Vesihuoltolain mukaan vesihuollon yleinen kehittämis-velvollisuus on kunnalla. Kunnilla on velvollisuus alueensa vesihuoltolaitosten kanssa laatia ja pitää ajan tasalla alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Tämä suunnitelma vastaa osin pöytäkirjan 6 artiklan 1 ja 2 kappaleessa edellytettyä suunnitelmaa. laadittaessa on Kehittämis-suunnitelmaa otettava huomioon eri säädösten edellyttämät tavoitteet vesihuollolle. Pöytäkirjan 6 artiklassa asetetut tavoitteet edellyttävät 7 artiklan mukaan seuraamista, indikaattoreiden kehittämistä ja julkaisua. Tietojen julkaisuun tietojen voidaan käyttää pääosin olemassa olevia raportteja. Vesivarojen käytön suunnittelu perustuu Suomessa osin vesihuoltolakiin ja osin ympäristöhallinnon ja terveydensuojelu-

5 5 viranomaisten yhteistyöhön. Pöytäkirjan vesien käytön ja vesien tilan parantamisen suunnittelua koskevat velvoitteet voitaisiin Suomessa ottaa huomioon pantaessa EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi täytäntöön. Pöytäkirjan 8 artikla edellyttää tehokkaita seuranta- ja varoitusjärjestelyitä sairauksien ehkäisemiseksi. Suomessa vesien laatua valvovat terveydensuojelu-viranomaiset, ympäristökeskukset ja Suomen ympäristökeskus. Terveydensuojeluviranomainen voi terveydensuojelulain nojalla antaa määräyksiä talous- ja uimavesiin liittyvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Pöytäkirjan 9 ja 10 artikla koskevat tutkimusta, kouluttamista, tiedottamista ja asiakirjajulkisuutta, joista Suomessa säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) sekä hallintomenettelylaissa (598/1982), kansanterveyslaitoksesta annetussa laissa (828/1981) ja ympäristöhallinnosta annetussa laissa (55/1995). Kansalaisten tiedonsaannin turvaamista koskevat asiat edellyttävät laintasoista sääntelyä. Julkisuuslakiin sisältyy sopimusmääräyksiä vastaava sääntely. Lisäksi viranomaisten neuvonta- ja avustusvelvoitteista säädetään myös hallintomenettelylaissa. Viranomaisten perimien maksujen perusteista säädetään lain-tasoisesti alemmanasteisilla ja tarkemmin säännöksillä. Artiklan määräykset eivät näyttäisi edellyttävän voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Pöytäkirjan artiklat edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Suomella on rajavesistöyhteistyötä koskevat sopimukset kaikkien rajanaapureidensa kanssa. Pöytäkirjan vaatimukset voidaan ottaa huomioon rajavesistöjä koskevassa yhteistyössä. ratkaisemaan vesihuoltoon liittyviä kysymyksiä. Pöytäkirjasta ei arvioida aiheutuvan Suomelle merkittäviä taloudellisia vaikutuksia taikka organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia, koska Suomen lainsäädäntö vastaa nykyisellään pöytäkirjan velvoitteita. 5. Taloudelliset ja muut vaikutukset Vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja on merkittävä Euroopan alueella, sillä se edistää vesihuollon kehittämistä ja vähentää esiintymistä. Erityisen tärkeä merkitys pöytäkirjalla on Itä- Euroopan maissa niiden pyrkiessä

6 6 6. Valtioneuvoston kanta Ottaen huomioon pöytäkirjan vaikutukset ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi Suomi kannattaa yhteisön liittymistä vesivaroja ja terveyttä koskevaan pöytäkirjaan. Suomi katsoo, että komission ehdotus tulisi perustua vakiintuneen käytännön mukaan perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan (yhteispäätösmenettely) eikä 174 artiklan 4 kohtaan.