Ympäristötieto kuinka kootaan ja otetaan huomioon oikeudellisessa päätöksenteossa. Prof. Kai Kokko Tieto hanke

Transkriptio

1 Ympäristötieto kuinka kootaan ja otetaan huomioon oikeudellisessa päätöksenteossa Prof. Kai Kokko Tieto hanke

2 Sisällys Mitä ympäristötieto on? Miten se välittyy? Mitä oikeudellinen päätöksen teko on? Miten voisi parantaa ympäristötiedon kokoamista ja huomioon ottamista? Lähteenä käsikirjoitus: Kokko, K. 2012: Environmental information how to collect and take it into consideration in legal decisionmaking, pages 27.

3 Mitä ympäristötieto on? YVA raporttien ja lupahakemusten tieto ei ole pelkkää dataa, vaan semanttista (tietty merkitys ja totuudellisuus arvioitavissa) tietoa. Tieto sekä pyrkii ohjaamaan päätöksentekoa (instructional) että antaa sisältöä faktoille (factual). Tieto voi olla tosi tai epätosi. Tieto voi olla sisällöltään epätosi tarkoituksella (disinformation) tai tarkoituksettomasti (misinformation). Figure 1: An informational map. (Floridi (2011) chapter 1.)

4 Miten tieto välittyy? Oikeudellinen kehys ei sijoita tieteellistä tietoa ja tietämystä selkeästi YVA menettelyssä. Tieto kulkeutuu pääsääntöisesti hankkeesta vastaavan ja käytetyn konsulttiyrityksen kautta YVAraportteihin (ohjelma ja selostus). Yhteysviranomainen kommentoi raportteja ja koordinoi osallistumista. Hankkeesta vastaava ja konsultit dominoivat tiedon kokoamista ja siten keskustelua. Yleisön ja muiden viranomaisten tuottama ympäristötieto sattumanvaraisempaa. Erillisessä Natura 2000 arvioinnissa yleisön osallistuminen on yleensä vasta lupamenettelyssä.

5 Mitä oikeudellinen päätöksenteko on? Looginen syllogismi Oikeustosiseikat B > oikeusnormi C (normipremissi) Ympäristöfaktat A > Oikeustosiseikat B (faktapremissi) Jos A niin C. Päämäärähakuista tulkintaa, jossa ympäristötietoa käsitellään faktoina. Tulkinnan apuvälineitä: Oikeusperiaatteet, erityisesti ns. ennalta varautumisen periaate (varovaisuusperiaate) Perus ja ihmisoikeudet EU oikeus Soft law, erilaiset faktoja koskevat ohjeet Standardit, raja arvot yms. Tapaustarkastelu: Kevitsan kaivoksen laajennuksen Natura arviointi silmällä pitäen tulevaa päätöksentekoa (Joonas Ahtonen)

6 Miten voisi parantaa ympäristötiedon kokoamista ja huomioon ottamista? De lege ferenda: Osallistuminen YVA menettelyssä pitäisi järjestää niin, että yleisö ja kunnat vaikutusalueella ja muut asiankuuluvat viranomaiset (osalliset) antavat mielipiteensä ja lausuntonsa arviointiselostuksen luonnoksesta ja tämän jälkeen hankkeesta vastaava viimeistelee selostuksen ja kuvaa, miten mielipiteet ja lausunnot on otettu huomioon ja mitä muutoksia on tehty selostukseen. Yhteysviranomainen antaisi lausuntonsa edelleen lopullisesta selostuksesta. Milloin Natura arviointi tehdään erillään YVA menettelystä, siihen pitäisi pääsääntöisesti sisällyttää vastaava osallistumismahdollisuus kuin YVAmenettelyssä. Käytännössä siis kuuleminen raporttiluonnoksesta ja sen jälkeen hankkeesta vastaava tekee tarvittavat muutokset ja kertoo, miten lausunnot ja mielipiteet on otettu huomioon ja mitä muutoksia on tehty. Ensimmäinen lupaviranomainen tekee tämän jälkeen heikentämiskieltoa koskevan harkinnan ja antaa lausunnon asiassa.

7 Miten voisi parantaa ympäristötiedon kokoamista ja huomioon ottamista? Lupaviranomaisen rooli pitäisi nähdä paitsi päätöksentekijänä myös puolueettomana tietoa välittävänä tahona ennen päätöksentekoa. Viranomaisen pitäisi aktiivisesti välittää halussaan olevaan hankkeeseen liittyvää ympäristötietoa ja samalla antaa vihjeitä yleisölle, mistä voisi saada lisätietoa. Viranomaisen pitäisi voida aktiivisesti hankkia lausuntoja paitsi muilta viranomaisilta myös asiantuntijoilta esimerkiksi yliopistoilta. Tähän tarvitaan resursseja ja verkostoja. Tavoitteena olisi tasapainottaa ympäristötietoa koskevaa diskurssia toiminnanharjoittajan ja muiden osallisten välillä ennen päätöksentekoa. Ennalta varautumisen periaatetta pitäisi käyttää aktiivisesti, jos käytössä ei ole täyttä tieteellistä tietoa (EU:n komission ohjeet). Oikeustosiseikat lakien säännöksissä pitäisi muotoilla riittävän joustavasti, jotta erilaisissa käytännön päätöksentekotilanteissa ympäristötieto voidaan ottaa tosiasiassa huomioon (esim. ympäristösuojelulain uudistaminen). Huom. oikeusvarmuus. Tulkinnan (faktojen muotoilun) apuvälineitä, esimerkiksi arvokkaiden alueiden luokittelua, on syytä edelleen kehittää ympäristöhallinnossa.