Julkaisija: RATKES - ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien

Ratkes lehti 3/1996 1 Julkaisija: RATKES - ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys Ratkes-yhdistys, yhteydenotot: Riitta Huurros, Kylmäojantie 2 B 5, 01390 Vantaa puh/fax 90-826401 tietoa Ratkesin toiminnasta myös internetissä. Ben Furmanin kotisivu: : htpp://www.helsinki.fi/~furman/.ratkes-lehden artikkeleita saa vapaasti kopioida Päätoimittaja: Merja Iso-Aho Toimitusneuvosto: Lauri Heikkilä, Ben Furman, Anneli Litovaara Toimituksen osoite:paulankatu 2 B 79, 00240 HKI puh/ fax 90-436 2889 ilmestyy neljänä numerona v. 1996. Seuraava numero, joulukuu -96 Sisällys Hyvä Lukija Merja Iso-Aho... 2 Ratkesin kuulumisia... 4 SATEENVARJON ALLA professori Elam Nunnallyn haastattelu 9 PANIIKKIHÄIRIöN LYHYTTERAPIAA muistiinpanoja Reid Wilsonin luennosta toimittanut kaarina jantunen... 16 RATKAISUHENKISIÄ TAPAUSSELOSTUKSIA: KOKEMUKSIA TYÖSSÄNI NUORTEN KANSSA Pauliina Ottosson... 25 LÄHEISRIIPPUVUUS - Jan Princen koulutuksen satoa Merja Iso-aho... 31 OPETUSKINESIOLOGIA- UUSI TAPA AKTIVOIDA OPPIMISTILA antero mäkinen 38 VIERASKYNÄ-PALSTA: UMPIKUJASTA rauno lehtinen... 41 RATKAISUKESKEISEN LÄHESTYMISTAVAN JA NLP:N EROISTA JA YHTÄLÄISYYKSISTÄ. Osa I.... 43 Lauri Heikkilä... 43

2 Hyvä Lukija, Merja Iso-Aho eletään lokakuuta. Syysmyrsky repii puita ikkunan takana. Aika ottaa kynttilät esille, kaivaa villasukat kaappien kätköistä ja pistää teehen hunajaa flunssan varalta. Joskus oikein räytyä kunnolla peiton alla. RATKES-lehden toimituskuntaan on liittynyt Kaarina Jokinen. Työn iloa uudelle toimittajalle! Lehti on saanut myös jäseniltä myönteistä palautetta. Kiitos siitä ja uusista jutuista! Toiveitakin on esitetty. On kaivattu artikkeleita mm. pitkäaikaisessa hoidossa olevien mielenterveyspotilaiden ratkaisukeskeisestä hoidosta ja kuntoutuksesta sekä ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta työyhteisöjen ristiriidoissa. Työyhteisöristiriitojen käsittelystä ulkoistamalla olikin Marja-Liisa Ojansuun kirjoittama hauska artikkeli II/95 lehdessä. Pyrimme toimituksessa hankkimaan artikkeleita näistä aiheista, ja toivomme ratkeslaisten kertovan kokemuksistaan ja suosittelevan kirjoittajia, joilla on tietoa ja kokemusta esim. em. asioista. Uskomme vakaasti, että Suomenmaassa löytyy paljon ratkaisukeskeisiä ihmisiä, jotka ovat kokeilleet ja onnistuneet eri jutuissa, joista meillä ei ole mitään tietoa. Älkää kätkekö kynttiläänne vakan alle, vaan ottakaa yhteyttä! Lehteen tulee mm. vieraskynä-palsta, jolle toivomme jäsenten ja muiden halukkaiden kirjoittavan työstään ja toiminnastaan. Jos tarjoat ratkaisukeskeisiä ideoita, koulutusta, työnohjausta, terapiaa jne... voit kertoa vapaamuotoisesti työstäsi tällä palstalla. Valitettavasti emme voi tarjota lehden artikkeleista kirjoitus- tai käännöspalkkioita. Omasta kokemuksestani käännöstyössä, (en ollut ennen kääntänyt mitään paitsi koulussa kielitunneilla 20 v. sitten), voin sanoa, että se on hitaampaa kuin luulinkaan, mutta toisaalta siinä painuu asia hyvin mieleen. Joten, jos olet lukenut mielenkiintoisen artikkelin vieraalla kielellä ja arvelet se tarjoavan valaistusta muillekin, tartu rohkeasti toimeen! Todennäköisesti opit siitä itse paljon ja saat jakamisen ilon päälle! Lehti toimitetaan MacIntoshilla, ja ohjelmillani pystyn hyvin lukemaan myös

3 useimpia PC-ohjelmia, joissa kuitenkin joutuu tekemään usein pieniä toimenpiteitä. Parhaiten kokemukseni mukaan näyttää avautuvan MS Word 5- ja 6-ohjelma, joten jos sinulla on se, lähetä levykkeet mielellään sillä tehtynä. Olen uumoillut sitä, että monille on kova kynnys kirjoittaa lehteen. Kuvitellaan ehkä tällaisen lehden olevan jotenkin liian hieno foorumi omille ajatuksille. Joku kirjoitti olevansa vain tavallinen ihminen, joka ei koe asialliseksi julkaista edes nimeään tällaisten asiantuntijoiden jäsenluettelossa. Mikään ei ole kauempana todellisuudesta. Toki ratkeslaisten joukossa on arvostettuja ja tunnettuja asiantuntijoita ja kouluttajia, mutta valtaosa meistä lienee aivan tavallisia pulliaisia, joita vain kiinnostaa eri syistä tämänkaltainen ajattelutapa ja työmenetelmä. Kaikille on tilaa joukossa! Emme me Ratkesin perustajat ole sen harjaantuneempia yhdistys- tai lehdentekotyöhön. Idea Ratkesista ja lehdestä syntyi melkoisen spontaanisti mallilla Aletaan nyt toimia, eikä vain puhuta asiasta, ja olemme joutuneet opettelemaan kaikki asiat kantapään kautta. Ajattelin tässä nyt haastatella hieman itseäni esimerkiksi päätoimituksen arkipäivästä. Toimitus käsittää n. 1,5 neliötä tilaa keittiöni nurkassa. Tietokone vie puolet nelihenkisen perheemme keittiön pöydästä. Olohuoneessa on yleensä niin iso mekkala, ettei siellä voi tehdä mitään jas itseni lisäksi perhe hermostuu, kun välillä tuskailen tietotekniikan kanssa. Siirtelen sitten papereita syrjään, kun pitäisi syödä. Yhtenä päivänä esim. käynyt tomaattipyrepurkki avaamisen yhteydessä suihkusi sisältönsä toimituksen niskaan. Toimituksen paperipino makaa yleensä ensin muutaman viikon suhtellisen koskemattomana, ennen kuin päätoimittaja saa oman työn ohessa kerättyä itseensä tarpeeksi myönteistä? aggressiota ryhtyäkseen tosi toimiin. Lisäksi tunnen aina kovasti korkeaksi kynnyksen alkaa henkisiä ja henkilökohtaisia tuotoksiani paperille painamaan, sen verran raakileiksi ne koen. Tämä sinulle rohkaisuksi, ystävä, jos kirjoittaminen pelottaa! RATKES-lehden aiemmat numerot ovat pääosin lopussa. Jonkin verran on vielä II/95 ja II/96 lehteä. Jotkut tämän vuoden mittaan jäseniksi ilmoittautuneet ovat jääneet jo ilman I/95 ja I/96 lehteä. Kyselkää muilta saman paikkakunnan ratkeslaisilta lehteä luettavaksi. Valikoima aiempien lehtien juttuja on myös luettavana Internetistä, Ben Furmanin kotisivulta, joka toistaiseksi toimii myös Ratkesin sivuna. Kävijöitä on yli 2000! RATKESlehden artikkelit ovat myös sieltä vapaasti kopioitavissa, koska yhdistyksen tarkoitus on levittää niin laajalti kuin mahdollista. ratkaisukeskeisiä

4 ajatuksia. Hyvää syksyn jatkoa kaikille RATKES-lehden lukijoille! terveisin Merja Iso-Aho puh/ fax 90-436 2889 koti, työpuh. 90-310 47921, osoite: Paulankatu 2 B 79, 00240 Helsinki Ratkesin kuulumisia Ratkesilla on nyt alaosastoja Porissa ja Helsingissä, myös Joensuussa ja Oulussa ollaan kiinnostuneita aloittamaan toimintaa. Porista on tullut kirje. Siellä on Ratkesin Satakunnan alajaosto pitänyt jo kolme kokoontumista ja niitä on tarkoitus jatkaa opintopiiritoimintana. Toivomuksissa on erityisesti saada ratkaisukeskeistä peruskoulutusta alueelle ja jaostossa mukana olevat ovatkin lähteneet aktiivisesti järjestämään sitä. He ovat järjestämässä alueensa terveydenja sairaanhoidon, mielenterveystyön, päihdehuollon ja sosiaalityön ammattilaisille tarkoitetun illan, 29.10 klo 17-20.15 Porin terveydenhuoltooppilaitoksessa. Ratkaisu-ja voimavarasuuntautuneita menetelmiä esittelee paikallisten ratkeslaisten kanssa Tapani Ahola. Yhteyshenkilönä toimii Heli Toroska, os: Diabetesliiton aluetoimisto, Valtakatu 5 D 45, 28100 Pori, puh 02-6337255, fax 02-6331459. Ratkesin ensimmäinen jäsenilta Helsingissä oli 26.9. Lyhytterapiainstituutin tiloissa. Mukaan oli saapunut useita ennen tapaamattomia ratkeslaisia. Aika kului siivillä, kun tutkailimme, mitä kukin on puuhaillut elämän kentillä, mitä annettavaa meillä olisi toisillemme. Tunnelma oli tosi lämmin ja huumorihenkilöitä totesimme hyvinkin olevamme. Mukana olijat toivoivat tällaisia tapaamisia vaikkapa kuukaudenkin välein. Toiset toivoivat teemailtoja alusuksen ympäriltä, toiset taas vapaampaa rönsyilyä. Mahdollisuuksia erilaisiin ryhmiinkin on jatkossa olemassa. Päätimme pitää seuraavan jäsentapaamisen 31.10 torstai-iltana klo 18.00 PKT-säätiön tiloissa. Illan emäntänä on Sirpa Laakso, joka toimii PKT-säätiön projektipäällikkönä ja vastaa erilaisista koulutusprojekteista liikkeenjohdon konsulteille. Osoite on Unionink. 14, 4. krs. (Sijaitsee Palacen talon takana. Alaovi on lukossa, mutta Sirpa on vastassa. Jos joku

5 tulee eri aikaan, voi ilmoittaa Sirpalle etukäteen ovenaukaisuajan.) puh. 90-179155, fax 90-179157. Sirpa lupasi kertoa mm. hieman PKT-säätiön toiminnasta, PKT-yritysten konsulttirekisteristä, konsulttien koulutusohjelmasta ja ratkaisukeskeisen ajattelun opettamisesta konsulteille. Lisäksi Sirpallla on tietoa mm. Euroopan sosiaalirahaston myöntämistä työyhteisöjen kehittämisrahasta ja telemaattisten palvelujen kehittämisrahasta, siitä miten työyhteisökonsultit voisivat tuotteistaa omaa työtään, miten työyhteisöt saadaan sellaisiksi, että työntekijät voivat itse kehittää työtään ja miten työyhteisössä kannattaa ratkoa ongelmia prosessiajattelun kautta mm. ratkaisukeskeisen näkökulman ja NLP-taitojen avulla. Tarkoitus on ennen kaikkea vaihtaa kuitenkin ajatuksia ja kokemuksia ja keskustelua ei ole mitenkään rajattu koskemaan vain em. asioita. Joten, jos yhteistyö ja uudet ajatukset kiinnostavat, tule mukaan! Jäsenillassa oli myös Antero Mäkinen, joka toimii Suomen opetuskinesiologisen yhdistyksen puheenjohtajana. Opetuskinesiologia vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja antoisalta tavalta saada aikaan tasapainoisempi oppimis- ja suoritustila. Antero kertoo lehdessä hieman yhdistyksensä toiminnasta. Lisäksi Antero on lupautunut pitämään ennen vuosikokousta meille pienen esityksen harjoituksineen yältä alalta. Joensuussa päin on porukka. joka on kiinnostunut kehittämään ratkeslaisen aatteen ympärille yhteistoimintaa. Tapaamiset voisivat käynnistyä v. -97 alusta. Yhteyshenkilönä toimii Matti Alpola, os: Pihlajatie 25, 80110 Joensuu, puh työ 013-2675720 ja koti 013-226527, joten otapa yhteyttä Mattiin, jos olet Pohjois- Karjalasta päin ja asia kiinnostaa. Oulun seudulla on ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys saanut mukavasti jalansijaa, kirjoittaa Hilkka Keistinen. Nyt olemme paikallisin voimin järjestämässä ratkaisukeskeistä koulutusta Iin kansalaisopistossa. Koulutuksessa yhdistämme ratkaisukeskeisyyteen NLP:n ja draaman tarjoamia mahdollisuuksia. NLP on tuonut kivalla tavalla uusia mahdollisuuksia toimivien ratkaisujen löytämiseen ja voimavarojen aktivoimiseen. Samoin psykodraaman toiminnallisuus auttaa monesti eteenpäin, kun ratkaisuvaihtoehtoja voi kokeilla käytännössä. Draaman kautta löytyivät myös ns. kuviomagneetit, jotka sopivat erittäin hyvin ratkaisukeskeiseen työskentelyyn. Magneettien avulla mielikuvia voidaan elävöittää ja konkretisoida ratkaisuvaihtoehtoja mietittäessä. Hyvää syksyä kaikille Ratkesin jäsenille ja lehden lukijoille! Mikäli olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaan ja osallistumaan ja kehittämään yhteystoimintaa ja koulutusta otapa yhteyttä, toivovat Oulun alueen Ratkes-yhdyshenkilöt: lasten-

6 psykiatri Hilkka Keistinen puh: 0400-687857 ja rehtori Tarja Vitikka, Iin kansalaisopisto, puh 08-8198386! Ratkesin ylimääräinen vuosikokous on Helsingissä torstaina 21.11. -96 jäsenillan yhteydessä. Paikka on vaihtunut! Odotamme mukaan paljon jäseniä ja jäsenilta sekä vuosikokous pidetään Kalliolan vapaaopistolla, osoite: Sturenkatu 11., kts. erillinen kutsu. Ennen vuosikokousta Antero Mäkinen siis virkistää aivojamme teemalla Ihmeelliset aivomme ja konttaamalla kompetentiksi ja Arto Grönholm hauskuuttaa meitä kertomalla omakohtaisia huomioitaan aiheesta Hattu ja sen hillitön vaikutus ihmiseen. Jäsenilta alkaa klo 18 ja vuosikokous puolestaan on klo 20-21. Vuosikokouksessa on tarkoitus päättää liittymis- ja jäsenmaksun suuruudesta v:lle -97 sekä keskustella ja vahvistaa ensi vuoden toimintasuunnitelma. 9.11.-96 lauantaina Ratkes järjestää koulutuksen Kokemuksia käytännön kentiltä. Kts. erillinen ilmoitus. Tervetuloa! Pyysimme viime lehdessä tietoja jäsenistä julkaistavaksi toisten jäsenten yhteydenottoja varten. Julkaisemme nimet seuraavassa lehdessä, koska vastauksia on tullut vielä melko vähän suhteessa jäsenmäärään, joka on n. 260 nyt. Tietoja saa edelleen lähettää. Jotkut ovat, aivan oikein, huomauttaneet, että nimilistassa voisi olla mainittuna ammatti/ toimiala. Voitte lisätä sen tietoihinne. Myös te, jotka aiemmin olette ilmoittaneet tietonne, voitte halutessanne täydentää näillä tiedoillanne soittamalla/ faksaamalla asiasta Riitalle Ratkesin omaan puhelimeen/faksiin. Riitta muuten muistuttaa niitä, jotka jättävät viestejä puhelinvastaajaan, sanomaan sanottavansa hyvin selkeästi ääntäen! On nimittäin tullut monia viestejä, jotka on puhuttu sen verran epäselvästi, ettei esim. soittajan nimestä saa selvää. Vaikka olemme yrittäneet olla tarkkoja ilmoittamienne tietojen kopioinnissa jäsentiedostoomme, on virheitä inhimillisistä syistä todennäköisesti joitakin tullut mukaan puhelinnumeroihin yms. Pyydämme kärsivällisyyttä ja toivomme, että otatte yhteyttä, jos on korjattavaa, osoitteenmuutoksia jne. Lisäksi edelleen on jäsenlistalla joitakin, joiden osoitetiedot eivät ole välittyneet meille. Tämä on tietysti kovin noloa kannaltamme, kun emme ole voineet toimittaa lehtiä, kutsuja yms. heille. Julkaisemme vielä tämän nimilistan toivoen, että jos tunnet tämän nimisen henkilön, jonka arvelisit voivan olla kiinnostunut toiminnastamme ja niin ollen ehkä olevan kadon-

7 nut jäsenemme, kysy asiaa ja pyydä ottamaan yhteyttä Ratkesiin, Riitta Huurrokseen. Ratkes-yhdistys aikoo käännättää yhdessä Lyhytterapiainstituutin kanssa Jay Haleyn Milton Ericksonin työstä kertovan kirjan: Uncommon therapy. Tarkoitus on tarjota valmista kirjaa jäsenille huomattavalla alennuksella. Edellisessä lehdessä kerroimme Ratkesin ponnistelevan sen puolesta, että saisimme tarpeeksi monipuolisen ratkaisukeskeisen lyhytterapian koulutuksen läpikäyneille oikeuden psykoterapeutin ammattinimikkeeseen. Ratkesin tiedusteluihin TEO on vastannut nyt kirjeellä 26.8.-96 ettei psykoterapian tai ratkaisu- ja voimavarakeskeisen terapian kehittäminen kuulu TEO:n tehtäviin, joten TEO:lla ei ole toimivaltaa vahvistaa viimeksimainitun terapian kouluttajien pätevyyttä. Benin johtama työryhmä käy edelleen keskustelua asiasta ja jatkossa kannattanee selvittää asiaa myös siltä kannalta, onko mahdollista muuttaa sitä alan asiantuntijoiden suositusten pohjalta säädettyä asetusta, joka määrittelee psykoterapeutin koulutuksen vain tietyn terapianäkemyksen mukaan mahdolliseksi. Tässä on kysymys jo oikeusturvastammekin. OPETTAJIA KIINNOSTI RATKAISUKESKEISYYS JA NLP RATKES järjesti yhdessä Luokanopettajaliiton kanssa koulutustilaisuuden Ratkaisukeskeisyys ja NLP -työkaluja koulun arkipäivään 28.9.1996. Paikkana oli Liikemiesten kauppaopisto Helsingin Pasilassa. Tilaisuus kiinnosti 100 luokanopettajaa, joukossa myös muiden oppilaitosten opettajia. Ben Furman ja Tapani Ahola puhuivat häiriökäyttäytymiseen puuttumisesta,, Lauri Heikkilä eri oppimistyyleistä. Elise Hiidenuhma-Kivelä kertoi, miten ratkaisukeskeisyys näkyy ja tuntuu hänen työssään opettajana. Kouluttajat saivat runsaasti myönteistä palautetta. Päivä oli antanut vinkkejä arkipäivän työhön: kannustuksen ja rohkaisun voimasta vanhempien kohtaamisessa tavoitteiden määrittelyn tärkeydestä ongelmista kannattaa tehdä tavoitteita kavereiden mukaanotto ideoita tavoitteiden tekoon:(kysy oppilaalta: Mitä tästä hyötyisit/ mitä ehdottaisit? toivoa ongelmista selviytymiseen

8 Koulutukselle toivottiin jatkoa, ja jatkokoulutuspäiväksi on suunniteltu 1.2. 1997. Palautteiden mukaan toivottiin sekä luentoja että workshop -ryhmätyöskentelyä. Kiitokset kouluttajille, luokanopettaja liitolle ja innostuneelle koulutusyleisölle! RATKAISUKESKEINEN LÄHESTYMISTAPA JA NLP Kongressi oli Jyväskylässä kesäkuussa 1996. Luentomonisteet voit saada lainaksi Ratkes-yhdistykseltä. Lähetä tilauksesi yhdistyksen faksinumeroon. Laina-aika on kaksi viikkoa, lainasta peritään postikulut. Muistiin merkitsivät Merja Iso-Aho ja Anneli Litovaara

9 SATEENVARJON ALLA professori Elam Nunnallyn haastattelu tapio malinen ja työryhmä Tapio Malinen toimii koulupsykologina Porvoossa. Professori Elam Nunnally on usean vuoden ajan kouluttanut ja konsultoinut Porvoossa paikallisia työntekijöitä ratkaisukeskeisessä terapiassa. Tänä vuonna työskentelimme 3.6. jälleen hänen johdollaan parin haastavan asiakastapauksen parissa. Intensiivisen työpäivän jälkeen päätimme haastatella häntä niistä teoreettisista ja käytännöllisistä kysymyksistä,jotka meitä tällä hetkellä kiinnostavat. Tapaamistamme varten olin lukenut uudestaan keväällä -87 tehdyn Perheterapia-lehden haastattelun (Perheterapia 2/88), jossa Elam kertoo työskentelevänsä Brief Family Therapy Centerissä Milwaukeessa ja vastailee kysymyksiin ratkaisukeskeisen työtavan olemuksesta ja niistä tuulista, joita BFTC:ssä tuolloin puhalsi. Sittemmin hän on irtaantunut yhdessä Steve de Shazerin ja Insoo Kim Bergin kanssa v.-79 perustamastaan työyhteisöstä ja tehnyt pitkään töitä yliopiston opettajana ja vapaana kouluttajana. Artikkelin siivittämänä aloitin haastattelun tekemällä toisen istunnon alussa usein kuullun vakiokysymyksen: Mikä on erilaista? Nykyisessä työtavassasi ja erityisesti ratkaisukeskeisessä ajattelutavassa noihin aikoihin verrattuna? Työskentelen yhä paljolti samalla lailla kuin yhdeksän vuotta sitten. Mutta olen myös havainnut ja tiedostanut asioita, joita en vielä silloin tiennyt. Eräs on se, että on olemassa vain vähän ratkaisukeskeisen työtavan kaltaisia lähestymistapoja, joissa voidaan niin laajasti käyttää hyväksi toisten viitekehysten ideoita ja taitoja. Tämä johtuu siitä että meidän peruslähtökohtamme on yksinkertaisesti poikkeuksien etsiminen, niiden tukeminen ja luominen. Tähän voi käyttää ideoita ja työtapoja esim. hahmoterapiasta, kognitiivisesta terapiasta jne., mikäli ne vain ovat työskentelymme kannalta hyödyllisiä. Minun ei tarvitse muuttaa viitekehystäni esim. strukturaaliseksi, vaikka käyttäisin paljon sieltä tul-

10 leita ajatuksia. Tätä en oivaltanut vielä v.-87. Nykyisin voin käyttää tekniikoita psykodraamasta tai muista lähestymistavoista ja ajatella silti ratkaisukeskeisesti tulevaisuuden tavoitteista, poikkeuksista jne. Tiedän vain pari muuta lähestymistapaa, joissa voi käyttää yhtä laajalti, ikäänkuin sateenvarjon alla, menetelmiä toisista työtavoista. Eräs on ns. tehtäväkeskeinen sosiaalityö (task-oriented socialwork). Useat muut lähestymistavat toimivat vain tiettyjen asiakkaiden ja ongelmien kanssa. Esim. strukturaalista perheterapiaa - vaikka opiskelijoidemme on opiskeltava myös sitä - on vaikeaa soveltaa yksilöllisiin tai parisuhteen ongelmiin. Yhdeksän vuotta sitten en oivaltanut, että ratkaisukeskeisyydestä kehittyisi tällainen ns. sateenvarjolähestymistapa. Nyt tiedän sen. Ja tämä on aikaisempaan verrattuna erilaista. Toinen asia, josta olen tällä hetkellä enemmän tietoinen, on haastattelun interventioluonne. Tavallisesti käsitämme interventioksi vain viestin, joka annetaan asiakkaille työryhmäneuvottelun jälkeen. Interventiota on kuitenkin kaikki, mikä liittyy terapeuttiseen keskusteluun. Tämä ei ole mikään uusi ajatus, mutta työskentelimme monta vuotta luullen että varsinainen interventio tapahtuu vasta taukoneuvottelun jälkeen. Nyt tiedämme että se on vain yksi istunnon aikana tehdyistä interventioista. Kaikki mitä terapeutti tekee ennen taukoa on myös interventiota ja vaikuttaa usein voimakkaamminkin kuin se, mitä asiakkaalle sanotaan tauon jälkeen. Eve Lipchik auttoi meitä ymmärtämään tämän. Hän ei milloinkaan uskonut (nauraa), että vaikuttava asia olisi pelkästään konsultaatiotauon jälkeen annettu viesti. Onko kaikki, mitä terapeutti tekee tai jättää tekemättä, interventiota? Kyllä. Ja on tiettyjä haastatteluun liittyviä asioita, jotka ovat terapeuttisesti hyvin merkittäviä. Näitä ovat esim. muutosten ja tavoitteiden korostaminen. Sen sijaan että tutkisimme yksityiskohtaisesti ongelmaa syvemmältä ja syvemmältä, kiinnitämmekin huomiomme poikkeuksiin ja tavoitteisiin. Tämä on erittäin terapeuttista. Myöhemmissä istunnoissa keskitymme sitten siihen, mikä on muuttunut ja miten asiakas on saanut muutoksen aikaan. Vuonna -87 emme - ehkä Eveä lukuunottamatta - olleet tietoisia, miten tärkeä itse haastattelu interventiona on. On mielenkiintoista havaita, että meillä täällä Suomessa järjestetään kesällä iso kongressi, jossa ratkaisukeskeisyys ja NLP kohtaavat. Myös psykodraaman piirissä on alettu käyttää ratkaisukeskeistä työtapaa, jota mm. australialainen Anthony Williams on maahamme tuonut. Miten palon itse yhdistelet tekniikoita eri lähestymistavoista?

11 Aika paljon, ja käyttäessäni niitä olen silti ratkaisukeskeinen terapeutti. Saatan esim. soveltaa hahmoterapeuttisia tekniikoita ja strukturaalista asennoitumista, kun on tärkeää vetää rajoja aikuisten tai avioparin ja lasten systeemien välille. Mutta mennäkseni edelleen siihen mistä aloitimme, ymmärrän myös nykyisin paremmin sen, että ihmiset tarvitsevat joskus aikaa puhuakseen ongelmistaan ja tullakseen kuulluiksi. Välillä ratkaisukeskeiset terapeutit vaativat asiakkaitaan puhumaan poikkeuksista ja tavoitteista ennen kuin nämä ovat siihen todella valmiit. Ei ole harvinaista että tarvitaan parikin istuntoa jotta päästäisiin määrittelemään tavoite ja käsittelemään poikkeuksia etenkin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka ovat kokeneet todella kovia ja tarvitsevat mahdollisuuden puhua siitä ja tulla kuulluiksi. Opimme ongelmien kuuntelun koulutuksessamme, mutta unohdimme sen matkan varrella metsästäessämme liian innokkaasti poikkeuksia ja tavoitteita. Tässä suhteessa olemme kenties olleet hieman röyhkeitä tai, olisiko parempi sanoa, naiiveja. On oltava kärsivällinen itseä ja asiakkaita kohtaan, jotta emme toimisi väkivaltaisesti. Tämä muistuttaa minua keskustelusta tunteiden asemasta ratkaisukeskeisessä terapiassa. Joskus kuulee tätä työtapaa mainittavan tunteettomaksi terapiaksi, jossa ollaan vain kiinnostuneita kognitiosta ja käyttäytymisestä. Työskenneltyäni sinun kanssasi olen havainnut, että annat aika paljon tilaa myös asiakkaiden tunteille. Voisitko sanoa tästä jotain? Aika paljon riippuu tilanteesta. Jos esim. avioparin terapiassa jomman kumman on purettava paljon vihaansa, en erityisemmin haluaisi olla paikalla (nauraa), mutta jos siihen on todella suuri tarve yritän ymmärtää ja kuunnella. Oleellista on kuitenkin se, että emme korosta - niin kuin esim. -70-luvulla - sitä että tunteet olisi kaikki tavalla tai toisella saatava ulos. Joskus se voi olla terveellistä, mutta useimmiten ei. On parempi edetä tasaisemmin ja auttaa ihmisiä löytämään poikkeuksia ja käyttämään oppimaansa vihjeinä ratkaisuille. Kokemukseni mukaan tällainen on jotenkin yksinkertaisempaa. Jos jostain syystä haluan todella ilmaista tunteitani voin mennä vaikkapa psykodraamaan. Ihmiset haluavat terapialta usein aika yksinkertaisia asioita, kuten esim. tulla paremmin toimeen avioparina tai että perheen teini-ikäinen lakkaisi ryyppäämästä ja alkaisi opiskella jne. He eivät ensisijaisesti pyydä terapeuttia ymmärtämään kaikkea heidän elämänkokemuksestaan tai tunteistaan.

12 Tai menneiden elämien kokemuksista? Tai monien aikaisempien elämien kokemuksista (nauraa). Tätä he eivät todellakaan pyydä. Tietysti siitä saattaisi olla hyötyäkin, mutta yleensä asiakkaat tyytyvät vähempään. Usein heillä on jokin ajankohtainen ja tuskallinen pulma - esim. masennus, ahdistus, vaikeudet lasten kanssa jne. - johon he haluavat muutosta. On toki hyödyllistä ilmaista tunteita, mutta ratkaistaksemme ongelmat, joita asiakkaat meille tuovat, emme tarvitse niin paljon tunteiden läpityöskentelyä. Tunneilmaisu voi tietysti myös johtaa ratkaisuun, mutta siihen kuluu yleensä paljon aikaa ja se on vähemmän suora tapa. Suomessa on keskusteltu ns. pitkien ja lyhyiden terapioiden paremmuudesta ja suhteista. Joskus kuulee väitettävän, että ratkaisukeskeinen terapia on kyllä ihan OK, mutta vain ns. tavallisten ja pienempien ongelmien hoidossa. Kun lyhytterapioilla ei onnistuta ns. vaikeimpien ongelmien ratkaisuissa, on siirryttävä pitempiin terapioihin, jotka omasta mielestään tarjoavat perusteellisempaa, ihmisen persoonallisuuden rakenteita muuttavaa hoitoa. Mitä mieltä olet tästä? Eräs asia, jonka olen tiedostanut vuosien varrella on se, että ratkaisukeskeinen terapia ei välttämättä aina ole lyhyttä. Se voi olla kestoltaan joskus lyhyttä joskus keskipitkää ja joskus pitkää, mutta siitä huolimatta se pysyy aina ratkaisukeskeisenä. Kukaan ei sano että ratkaisukeskeisen terapian pitäisi olla pelkästään lyhyttä. Kokemuksesta tiedämme, että pääosin näin on. Minulla on kuitenkin asiakkaita, joiden kanssa teen töitä vuosikausia, sillä he tarvitsevat tapaamisia pitkänkin ajan puitteissa aina silloin tällöin. Miten olisi hyvä työskennellä, jos 2-3 istunnon jälkeen ei ole havaittavissa muutoksia? Jos mitään ei tapahdu - asiakkaat eivät näe mitään poikkeuksia tai niitä ei kyetä tuottamaan - on hyvä pitää istunto työryhmän kanssa tai pyytää mukaan parikseen toista terapeuttia tai tehdä jotain erilaista ja havainnoida, mitä lukkiutuneessa tilanteessa tapahtuu. Toinen tapa on aloittaa alusta: emme ehkä ole ymmärtäneet, mistä ongelmassa todella on kyse tai tavoitteet ovat olleet liian epämääräiset tai suuret. Alussa kysyttiin, mitä yhdeksän vuoden aikana on tapahtunut. Haluaisin kysyä, mitä seuraavien yhdeksän aikana tulee tapahtumaan.

13 Voin ainoastaan kertoa, mitä haluaisin että tapahtuisi. Toivon että yhä useampi ratkaisukeskeisesti työskentelevä terapeutti oivaltaisi, mitä olen edellä sanonut; että ratkaisukeskeisesti voi työskennellä, vaikka tarvittaisiin pitempikestoistakin terapiaa tai olisi hyödyllistä käyttää toisista lähestymistavoista lainattuja menetelmiä. Pitkäkestoista työskentelyä ei tarvitse hävetä. Ns. narratiivisessa työotavassa tapahtuu Norjassa, Australiassa ja USA:ssa monenlaista. Olen kuitenkin taipuvainen näkemään sen menetelmät pikemminkin yksittäisinä tekniikkoina kuin yhtenäisenä lähestymistapana. Haluaisin itsekin oppia paremmin kertomaan tarinoita ja käyttämään metaforia, mutta tekisin sen vain auttaakseni ihmisiä luomaan ja löytämään poikkeuksia, jotta he saisivat tietoa, mitä tulisi tehdä tavoitteen saavuttamiseksi. Mitä muuta tällä hetkellä tapahtuu? No, paljon puhutaan dekonstruktionismista, mutta en ole ollut kovinkaan kiinnostunut siitä ja en tiedä siitä paljoakaan. Tiedättekö te? Suomessa näyttää NLP olevan tällä hetkellä suosiossa. USA:ssa siitä ei enää kovin paljon puhuta. Tämä ei tarkoita sitä, ettemme olisi siitä hyötyneet. Esim. kun pyydän asiakasta kuvailemaan tulevaisuuttaan ja hän tuijottaa vain tyhjin silmin eteensä, saatan sanoa: Oletetaan, että soitat minulle parin kuukauden päästä ja kerrot ettet enää tarvitse terapiaa. Millaista elämäsi silloin on? Eli siirrytään visuaalisesta miellejärjestelmästä auditiiviseen. Ideahan tulee NLP:stä. Olen myös varovainen sen suhteen, mitä ankkuroin ja mitä en, jotta en estä asiakkaita tekemästä sitä mitä he todella haluavat. NLP opettaa meitä myös käyttämään kieltä taiten niin että ehdottaessani jotain todella ehdotan sitä, enkä jotain muuta. Suomessa on NLP-piireissä tekeillä aika laajaa tutkimusta nimenomaan kielestä ja sen käytöstä. Luulen että se on hyödyllistä, mutta korostaisin, että kyseessä on vain eräs näkökulma autettaessa ihmisiä ratkomaan ongelmia. Bandler ja Grinder näkivät NLP:n laajana lähestymistapana, joka mielestäni ei kuitenkaan ole säilynyt sellaisenaan, vaan on muuntunut yksittäisiksi taidoiksi tai tekniikoiksi. Mutta ehkäpä teillä Suomessa asiantila on erilainen? Onko olemassa ongelmia, joita ei ole hyvä ratkoa ratkaisukeskeisesti?

14 En oikein tiedä, onko vain niin, että minulla ei joskus ole tarpeeksi tietoa tietyltä osa-alueelta, vai olisiko lähestymistapani jossain tapauksessa todella kontraindusoitu. Ratkaisukeskeisen terapiamallin lisäksi tarvitsemme luonnollisesti myös paljon tietoa erilaisista ongelmista ja niistä elämäntilanteista, jotka niihin liittyvät. Jos työskentelen esim. lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön parissa, tarvitsen tietoa kehityspsykologiasta ja siitä miten eri ikäiset lapset reagoivat. En todellakaan osaa sanoa, onko asioita joita ei olisi hyvä työstää ratkaisukeskeisesti, mikäli meillä vain on tarpeeksi tietoa ko. elämänalueelta ja toimimme terapeutteina kunnioittaen asiakkaittemme tarpeita ja mahdollisuuksia. Eräs asia vielä. Ja olen huomannut että tätä on jostain syystä vaikeaa opettaa opiskelijoillemme. Kun tavoite on selvitetty ja asiakas pystyy kertomaan, mistä hän tietää saavuttaneensa sen, on tärkeää jatkaa kyselemällä, mitä hyötyä hänelle tavoitteesta olisi.tästä on ollut monesti äärettömästi apua. On hyvä kysyä, mitä asiakas saisi saavutettuaan tavoitteensa. Eräässä toisessa haastattelussa minulta tiedusteltiin, mitä sanoisin, jos anorektinen tyttö kertoisi ainoaksi tavoitteekseen olla laiha eikä mitään muuta. Kysyisin tietysti, mitä hän saavuttaisi olemalla laiha ja viehättävä. Kenelle hän erityisesti haluaisi olla viehättävä? Ja pitäisikö tämä henkilö häntä nykyisin viehättävämpänä kuin esim. kolme kuukautta sitten? Minulla oli tapaus, jossa äiti halusi terveen, 10-vuotiaan poikansa syövän lautasensa aina tyhjäksi ja tavoite oli saavutettu jos ja vain jos näin tapahtuisi. Kysyimme äidiltä, mitä hyötyä tavoitteesta olisi. Hän vastasi tietysti, että silloin pojasta kasvaisi terve ja vahva. Kysyimme edelleen, olisiko OK, mikäli auttaisimme häntä kasvattamaan pojasta sellaisen. Äiti vastasi myöntävästi ja olimme saaneet sopimuksen aikaan. En tiedä käyttävätkö kollegani USA:ssa tätä kysymystä niin paljon kuin minä, mutta olen havainnut sen todella hyödylliseksi. Kun aviopari on esim. eri mieltä siitä, miten he haluaisivat viettää kesälomansa, on hyvä kysyä, mitä nainen saisi lomailemalla meren rannalla ja mitä mies lomasta vuoristossa. Vastausten jälkeen voi olla mahdollista löytää kompromissi. Usein näin tapahtuu, kunhan aluksi ollaan kartoitettu osapuolten omista tavoitteistaan saama hyöty. Elam, olet 73-vuotias ja kierrät edelleen ahkerasti maita ja mantuja, opetat ja teet kirjallista työtä. Mikä on jaksamisesi salaisuus? Ehkäpä se, että teen sitä mistä pidän. Jos en eräänä päivänä pitäisi tekemisistäni, siirtyisin ehkä eläkkeelle ja tekisin jotain, mistä pidän. Kun toisaalta kysyn itseltäni, mitä tekisin jos siirtyisin eläkkeelle, niin vastaus

15 on: samaa kuin nytkin. Kirjoittaisin, opettaisin ja tekisin konsultaatiota. Ehkäpä minulla olisi myös enemmän aikaa matkustella ja vierailla lasteni ja lastenlasteni luona. Mutta tätä voin tehdä riittävästi nykyisinkin. Saat siis voimasi tekemällä asioita, joista pidät. Kyllä. Terapiatyö saattaa välillä olla aika kuormittavaa. Miten itse vältät rasittamasta itseäsi liikaa? En ole vuosiin tehnyt täysipäiväisesti terapiatyötä. Jos työskentelisin päivittäin amerikkalaisessa terapiatoimistossa, missä kaikki pyörii vakuutusten ympärillä, en tiedä miten kauan jaksaisin. Mielestäni ratkaisukeskeisyys auttaa paljon, sillä se on tehokas ja toimiva menetelmä useimmissa tapauksissa. Uskon että monet terapeutit kokevat sen myös vähemmän rasittavana, koska siinä ei tongita ihmiselämän kaikkia kauheuksia ja vaikeuksia, vaan korostetaan voimavaroja ja toimivuutta. Tämäntyyppinen työtapa jo sinällään suojelee työntekijää! Työskentely tiimin kanssa on myös hyvin tärkeää. On inspiroivaa ja energiaa antavaa työskennellä työryhmän kanssa, ja se vähentää myös osaltaan työn rasittavuutta. Jos työskentelee yksin, on hyvä järjestää itselleen tiimi edes kerran viikossa. Miten saada sellaiset ihmiset tekemään yhdessä työtä, jotka eivät sitä halua? Jos joku ei halua tehdä työtä toisten kanssa, on parempi antaa hänen työskennellä yksin. Milwaukeessa on paljon sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat saaneet peruskoulutuksensa parikymmentä vuotta ennen kuin tiimityöskentely tuli muotiin. He eivät halua opiskelijoiden edes seuraavan omaa työtään ja pelkäävät, mikäli nämä ovat samassa huoneessa. Tälle ei taida voida mitään. Jos kykenee muodostamaan tilapäisen tiimin, siitä on paljon hyötyä tekemisen ja jaksamisen kannalta. Ja joskus on todella hyvä saada ongelmasysteemin kaikki osapuolet kokoontumaan yhteen, ja kun se tehdään ratkaisukeskeisessä hengessä, se useimmiten onnistuu. Elam, kiitos ajatuksistasi ja tervetuloa jälleen Porvooseen ensi keväänä! Ratkes-yhdistys aikoo ryhtyä ensi vuodesta alkaen jakamaan vuosittain tunnustuspalkinnon kunnianosoituksena ratkaisukeskeisen työn uranuurtajille. Ensimmäisenä palkinnon tulee saamaan Elam Nunnally, joka opettaa Suomessa jälleen keväällä -97.

16 PANIIKKIHÄIRIöN LYHYTTERAPIAA muistiinpanoja Reid Wilsonin luennosta toimittanut kaarina jantunen Lyhytterapiainstituutti ja Oulunkylän erityislastenkoti järjestivät 23-24 syyskuuta Inspis- seminaarin Paniikki ja pakko, jossa psykologi Reid Wilson USA:sta kertoi hyvin käytännönläheisesti paniikkihäiriön ja pakko-oireiden lyhytterapeuttisesta hoidosta. Osallistuin seminaariin ja oheisessa tiivistelmässä referoin Wilsonin esitelmää paniikkihäiriöstä ja sen hoidosta. Pakko-oireiden hoidosta Reid Wilsonilta ja Edna Foalta on erittäin hyvä kirja Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista Suomenkielinen käännös on ilmestynyt Mieli-kirjat -sarjassa Lyhytterapiainstituutin kustantamana. Taustatietoa paniikkihäiriöstä, sen syistä ja syntymekanismista Molemmat, sekä paniikki- että pakko-oireinen häiriö kuuluvat ahdistuneisuushäiriöiden piiriin. Niiden hoito on samantyyppistä ja perustuu lyhytterapeuttisiin menetelmiin. Pelkkä tieto paniikkihäiriöstä ja sen mekanismista voi jo auttaa paranemaan. Paniikkikohtauksia voivat aiheuttaa ympäristöpelot, kuten julkiset tilat, suljetut paikat, kadut ja liikennevälineet tai avoimet tilat, kuten puistot ja pellot, joissa ei tunne voivansa suojautua. Myös liikkumisen rajoittuminen esim. jonossa tai parturintuolissa voi laukaista paniikkikohtauksen. Jopa yksinolo kotona voi aiheuttaa paniikin - taustalla on silloin pelko kontrollin menetyksestä, jolloin kukaan ei ole auttamassa. Paniikkikohtauksiin liittyy mm. seuraavanlaisia ajatuksia: järjen menettämisen pelko, sydänkohtauksen pelko, pelko, että pyörtyy tai luhistuu julkisesti, pelko, että ei saa hengitettyä, tarve paeta ja tunne, että on kyvytön pääsemään kotiin tai turvalliseen paikkaan. Yhteinen nimittäjä paniikkihäiriöille onkin ennakkopelko ja tarve pitää kaikki kontrollissa. Laukaisevana tapahtumana paniikkikohtaukselle on siis ulkoinen tekijä tai sisäinen ajatus ja tunne, jonka henkilö tiedostamattaan vastaanottaa. Hän reagoi siihen usein huomaamattaan hyperventilaatiolla, jolloin hengitys pinnallistuu ja uloshengitys heikkenee. Tämän seurauksena hiilidi-

17 oksidipitoisuus veressä laskee, happo-emäs tasapaino häiriytyy ja hermosolujen kalsiumpitoisuus laskee. Näistä fysiologisista reaktioista seuraa fyysisiä oireita, kuten verisuonten supistuminen, joka aiheuttaa kylmät kädet ja pyörryttävän oudon tunteen päässä. Esiintyy myös pistelyä ja puutumista sekä hikoilua ja heikkoutta. Hyperventilaatiota ja sen aiheuttamia oireita seuraa puolitiedostamaton pelkoreaktio, joka aiheuttaa taas lisää fyysisiä oireita; parasympaattinen hermosto lamautuu, sydämen lyöntitiheys nousee, kuulo herkistyy äänille jne. Tästä seuraa taas tietoinen huolestuminen oireista, jolloin noidankehä pahenee ja kehittyy varsinainen pelkoreaktio ja pelokas asenne oireita tai ympäristöä kohtaan. Adrenaliinia erittyy vereen ja reaktio leviää koko kehoon, jolloin oireet yhä lisääntyvät. Tämä reaktiosarja tapahtuu hyvin nopeasti, jopa muutamassa sekunnin kymmenysosassa, joten siihen ei pystytä puuttumaan. Reaktioketjun edetessä huolestunut ja pelokas tilanteen tarkkailu jatkuu ja siten vain lisää oireita ja lopputuloksena on pakoreaktio. Paniikkikohtauksiin liittyvä ennakkoahdistus ja siitä johtuva välttelemiskäytös tiettyjä paikkoja ja tilanteita kohtaan on omiaan synnyttämään paitsi fobioita myös häpeää ja itsekritiikkiä ja siten lisää välttelyä ja ennakkoahdistusta, jotka ruokkivat toinen toistaan ja muokkaavat maaperää taas uusille paniikkikohtauksille. Paniikkihäiriön tavallisin seuraus on masennus, joka pahentaa oireita, kuten sosiaalisia pelkoja ja ahdistuneisuutta. Lisäksi se tihentää kohtauksia ja lisää kiihtyneisyyttä ja jättää siten entistä vähemmän oireista vapaita hetkiä. Paniikille alttiille persoonallisuudelle tyypillisiä piirteitä ovat mm. heikko itsearvostus, kyvyttömyys sanoa ei, itsekriittisyys, itse-epäily, itseensä kohdistuva täydellisyydenvaatimus, ihmisten miellyttämistarve, riippuvaisuus/ riippumattomuuskysymykset ovat hänelle vaikeita, on hylätyksi tulemisen pelko, konfliktien ja vihastumisen pelko sekä huoli siitä, että kaikki pysyy kontrollissa. Taustalla on usein lapsuudessa koettu läheisen huolenpitäjän menetys, josta seuraa pelko siitä, pysyykö hengissä. Tällainen lapsi vaistomaisesti ryhtyy itse huolenpitäjäksi ja kiltiksi, jotta edes toinen vanhempi pysyisi ja että voisi tuntea itsensä turvalliseksi. Silloin hän tosin menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa. Lisäksi kuvassa voi olla kriittinen, dominoiva ja kontrolloiva vanhempi, jolloin on kaikenaikaa pieni paniikki päällä, kun lapsi pelkää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myös ahdistunut ja ylisuojeleva vanhempi voi malliopettaa lapselle pelokkaan asenteen. Edellämainitut taustatekijät vaikuttavat siihen, että identiteetti tai omanarvontunne eivät kehity normaalisti ja syntyy uhrin elämänasenne, jossa ei uskota omiin kykyihin vaikuttaa asioihin. Voi myös syntyä rajoittavia usko-

18 muksia, kuten esim. en kykene olemaan yksin, olen vain tyhjä kuori jne. Yhtenä esimerkkinä paniikkihäiriön alkamisesta Wilson kertoi naisesta, joka menee naimisiin saadakseen turvan, vaikka toisaalta hakee jotain muuta. Kun hän sitten on tyytymätön ja alkaa ajatella oman tien kulkemista, ajatukset, että pitäisi olla tyytyväinen ja että hän ei ole rakastamisen arvoinen eikä kykene selviytymään yksin, katkaisevat oman minän etsimisen prosessin. Myös tässä vaiheessa tuleva ensimmäinen paniikkikohtaus edustaa persoonallisuuden pyrkimystä palata samaan vanhaan turvallisuutta tuottavaan olotilaan. Paniikkihäiriön hoitomenetelmiä Ennen varsinaista hoitoa etukäteistutkimuksessa kannattaisi Wilsonin mukaan identifioida ja tunnistaa taustatekijät. Kehityshistorian selvittämisen merkitys on siinä, että voidaan tukea asiakasta ymmärtämällä hänen tarvettaan kaiken kontrollissa pitämiseen: Ei ihme, kun sinulla on ollut vihainen alkoholisti-isä.... Myös keskustelu mahdollisista tämänhetkisistä menetyksistä tai konflikteista on paikallaan usein paniikkikohtausta edeltää jokin lähimmän puolen vuoden sisällä tapahtunut menetys. Tärkeää on myös miettiä, mikä mahdollisesti myönteinen tarkoitus näillä kohtauksilla voisi olla eli onko jotain, josta alitajunta tahtoisi viestittää, esim. varoittaa liian rohkeasta päätöksestä ihmissuhteessa. Joskus riittää, että potilas tulee tietoiseksi siitä, mikä on ollut laukaiseva stressitekijä, jolloin paniikkikohtausten ei tarvitse enää tulla sitä kertomaan. On myös hyvä sulkea pois mahdolliset fyysiset sairaudet, jotka tuottavat samanlaisia oireita - eräs sellainen on sydämen mitraaliläpän prolapsi, joka sinällään on vaaraton tauti. Mm. myös PMS, premenstruatiosyndrooma, voi aiheuttaa paniikkihäiriön tyyppisiä oireita. Paniikkihäiriötä hoitaessaan Wilson keskittyy seuraaviin asioihin, joita ohessa lyhennetysti referoin: Hengitykseen, rentoutukseen ja meditaatioon Asenteiden muutokseen Huolestuneiden ajatusten ja ennakkoahdistuksen käsittelyyn Fyysisten oireiden käsittelyyn Mielikuvaharjoituksiin Lääkehoitoon

Hengitys, rentoutus ja meditaatio 19 Viimeistään toisella käyntikerralla asiakkaalle tulisi opettaa kolme hengitystekniikkaa; luonnollinen hengitys, rauhoittava hengitys ja hengitykseen liitetty rauhoittava laskeminen. Asiakasta opetetaan käyttämään aina luonnollista hengitystä (palleahengitystä), joka tapahtuu keuhkojen alaosalla ja tuntuu vatsan ja pallean alueen liikkumisena. Monet käyttävät jatkuvasti rintakehän yläosassa tapahtuvaa pinnallista, ns. hätähengitystä, jota kylläkin juostessa tarvitaan, koska silloin syntyy fyysisessä ponnistuksessa ylimäärin hiilidioksidia, jota on tarve poistaa elimistöstä. Henkisessä stressissä, esim. paniikkikohtauksen aikana, ylimääräistä hiilidioksidia ei tuoteta, joten kun sen määrä elimistössä vähenee hätähengitystä käytettäessä, tästä aiheutuu hyperventilaatio-oireita. Rauhoittavassa hengityksessä täytetään ensin keuhkojen alaosa sitten yläosa (vatsa kohoaa ensin, sitten rinta), jota seuraa taas mahdollisimman hidas rentouttava uloshengitys, jona aikana voi laskea hitaasti kolmeen, jos sydän tykyttää. Ennen seuraavaa sisäänhengitystä pidetään muutaman sekunnin tauko. Myös kolmatta menetelmää, hengitykseen liitettyä rauhoittavaa laskemista voi käyttää mielen rauhoittamiseen ennen tilannetta, jossa paniikkikohtaus on mahdollinen ja sen aikana. Silmät kiinni hengitetään 10 rauhallista luonnollista hengitystä, siten, että uloshengitettäessä lasketaan kymmenestä alkaen yhteen ja samalla pyritään tiedostamaan kehon jännitykset ja rentoutumaan. Tultaessa laskussa yhteen silmät välillä avataan. Tämä hengitystekniikka antaa kiihtyvällä vauhdilla toimiville aivoille hengähdystauon, jona aikana ei voi ajatella huolestuneita ajatuksia, ja samalla katkaisee paniikin noidankehän. Vaikka hengitystekniikat perustuvat fysiologiaan, niillä on myös psykologisia vaikutuksia. Rauhoittava vaikutus perustuu mm. sydämen lyöntinopeuden hidastumiseen, verenpaineen alenemiseen, lihasjännityksen vähenemiseen ja veren happi/ hiilidioksiditasapainon normalisoitumiseen. On tärkeä korostaa rauhallisen uloshengityksen merkitystä oireiden hallinnassa, vaikka paniikkikohtauksessa yleensä ihmisillä on tunne, että he eivät saa henkeä vedettyä ja siksi olo on tukehduttava. Varsinaisen rentoutuksen oppimiseen Wilson käyttää erilaisia rentoutuskasetteja. Jotta aivot voivat oppia rentoutusreaktion, sitä on harjoiteltava kaksi kertaa päivässä ensimmäisten neljän viikon aikana ja sit-

20 ten kerran päivässä. Paniikkiherkälle henkilölle rentoutuminen voi olla vaikeaa, koska siihen voi liittyä kontrollin menettämisen pelko. Asiakkaan on hyvä tietää, että rauhoittava rentoutumisreaktio on yhtä tehokas kuin paniikkireaktio, sillä on vain päinvastainen vaikutus. Sekin voi vähitellen kehittyä automaattiseksi. Myös meditaation opettelu on hyvä, sillä se auttaa pysymään tietyissä valituissa ajatuksissa. Tarkoitus on valita hyviä, hyödyllisiä ajatuksia ja pitää huomio niissä ilman, että mieli alkaa ravata muualla. Mikä tahansa sana tai lause tai uskonnollinen metafora, jolla on henkilölle merkitystä, voi toimia meditoinnin harjoittelussa. Paniikkikohtauksen uhatessa on tärkeää, että pystyy tunnistamaan mitkä ajatukset ovat haitallisia ja että pystyy myös valitsemaan uudet hyödylliset ajatukset ja keskittymään niihin. Kaikenkaikkiaan hoidossa on korostettava kaikenlaisen rauhoittumisen ja rentoutumisen opettelun lisäksi myös oireiden sietämistä. Asiakasta rohkaistaan siihen, että hän saa tuntea itsensä epämukavaksi ja että ahdistus ja oireet kuuluvat asiaan. Jos asiakas ajattelee, että hän ei saa saada oireita ja alkaa taistella niitä vastaan, oireet vain pahenevat. On tärkeä saada paniikkihäiriöinen ymmärtämään, että kyse on ahdistuksesta, joka ei suinkaan suoraan jatku skitsofreniaksi! Asenteiden muutos Wilson listasi kahdeksan asennetta, jotka kannattaa muuttaa, jotta paraneminen edistyisi. 1. kukaan ei saa tietää -asenne tulisi muuttaa en ole häpeissäni -asenteeksi. Minulle on hyötyä, jos voin kertoa ongelmastani läheisille ihmisille. Mutta kerronpa tai en ongelmistani, olen OK, arvokas ja minulla on terve omanarvontunne, vaikka kärsinkin paniikkioireista. 2. paniikki on paha vihollinen -asenne tulisi muuttaa mitähän voin oppia paniikista? -asenteeksi. Paniikki on tuskallinen tunne eikä sitä kukaan haluaisi kokea, mutta jotta siitä pääsisi eroon, sen kanssa on ensin opittava elämään, jopa pitämään sitä eräänlaisena ystävänä. Kaikki mitä ihminen vastustaa, jatkuu, vastaan pyristelemällä siitä ei pääse eroon. 3. haluan välttää oireita -asenteen tilalle vaihdetaan parantava asenne: haluan kohdata oireet saadakseni taitoja. Sen sijaan, että oireita välte-