Tuliko yrteistä elinkeino? Suomen yrttialan kehitys vuosina 1984 2004

Tuliko yrteistä elinkeino? Suomen yrttialan kehitys vuosina 1984 2004 MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄN JULKAISUJA 5/2006

TULIKO YRTEISTÄ ELINKEINO? Suomen yrttialan kehitys vuosina 1984 2004 Bertalan Galambosi n julkaisu 5/2006 MAASEUTUPOLITIIKAN YHTEISTYÖRYHMÄ

ISSN 1238-6464 ISBN 952-491-039-X (nid.) 952-491-040-3 (PDF) Kuvat ovat kirjoittajan kuvia Kannen kuva: ArttuVainio Taitto Vammalan Kirjapaino Oy Paino Vammalan Kirjapaino Oy Vammala 2006

JULKAISIJA JULKAISUN NIMI Tuliko yrteistä elinkeino? SARJA / N:O ILMESTYMISAJANKOHTA Julkaisuja 5/2006 Lokakuu 2006 ISSN ISBN (nid.) KOKONAISSIVUMÄÄRÄ ISBN (pdf) 1238-6464 952-491-039-X 112 952-491-040-3 TEKIJÄT AVAINSANAT Bertalan Galambosi yrttiviljely, erikoistuotanto, elinkeino, yrttihankkeet, yrttialan kehittämistoiminta JULKAISUN KUVAUS Julkaisussa tarkastellaan yrttialan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja kehittämistyön tuloksia vuosien 1984 2004 välillä. Tutkitun ajanjakson aikana eri tutkimus- ja kehittämisohjelmissa toteutettiin yhteensä 143 yrttiviljelyyn ja tilakohtaiseen ensikäsittelyyn liittyvää hanketta, joiden yhteenlaskettu rahallinen arvo oli 22 24 miljoonaa euroa. Parin vuosikymmenen aikana yrttien kulutus ja viljelyala ovat kasvaneet huimasti. Viljeltyjen yrttien pinta-ala ylitti vuonna 2005 jo 13 000 ha ja erilaisia yrttejä viljellään arviolta lähes 2000 tilalla. Suomen yrttiviljelyala on Pohjoismaiden suurin. Yrttituotanto on kuitenkin hyvin yksipuolista, sillä yrttien viljelypinta-alasta 97 % on yhtä kasvia eli kuminaa. Kuminanviljelyllä on Suomessa realistinen kilpailuetu muihin maihin verrattuna, mutta muiden yrttikasvien tuotannolla ei ole. Syinä tähän ovat mm. ilmastolliset riskit, heikosti kehittynyt tuotantotekniikka ja korkeat tuotantokustannukset. Yrttiviljely on erikoistuotantoa ja siitä on tullut suomalaisille vain sivuelinkeino. Yrttialan perusedellytyksien kehittäminen on tapahtunut lähes kokonaan yhteiskunnan varoilla. Yrttialalla kuitenkin toimii useita menestyviä yrityksiä. Ne keskittyvät vain tiettyjen yrttien tuotantoon, toimivat markkinatalouden periaatteiden mukaan ja ovat luoneet selviä yhteyksiä ja taloudellista yhteistyötä teollisuuslaitoksien kanssa. Yrttiviljelyalaa kehitettäessä on näiden yritysten kokemuksia hyödynnettävä laajemmin! Sosiologisessa mielessä Suomeen on viimeisten 25 vuoden aikana muodostunut uusi yrttien kulutus- ja tuotantokulttuuri. Maaseutu- ja maatalouspolitiikan ansiosta on kasvanut uusi, yrttien käytön ja tuotannon osaava sukupolvi ja alan kehittäminen on nyt heidän käsissään. Tulevaisuudessakin yrttien viljely ja tuotanto värittää maaseudun toimintapaletteja.

UTGIVARE Landsbygdspolitikens samarbetsgrupp PUBLIKATION Blev örtodlingen en näring? SERIENS NUMMER UTGIVNINGSDATUM Publikationer 5/2006 Oktober 2006 ISSN ISBN (häftad) SIDOANTAL ISBN (pdf) 1238-6464 952-491-039-X 112 952-491-040-3 FÖRFATTARE NYCKELORD Bertalan Galambosi odling av örter, specialproduktion, näring, örtprojekt, utvecklingsverksamhet i örtodlingsbranschen REFERAT Publikationen behandlar de faktorer som inverkar på utvecklingen i örtodlingsbranschen och resultaten från detta arbete under åren 1984-2004. Inom olika forsknings- och utvecklingsprogram genomfördes under denna tidsperiod sammanlagt 143 projekt som gäller odling av örter och gårdsspecifik förstahantering. Det sammanlagda värdet av dessa projekt uppgick till 22-24 miljoner euro. Under de senaste två årtiondena har användningen av örter och odlingsarealen ökat enormt. År 2005 var odlingsarealen för örter redan över 13 000 ha, och olika örter odlas på närmare 2 000 gårdar. Odlingsarealen i Finland är den största i Norden. Odlingen av örter är dock mycket ensidig ty på 97 procent av odlingsarealen odlas endast en växt, dvs. kummin. I Finland har odlingen av denna växt en realistisk konkurrensfördel jämfört med andra länder medan de andra örtväxterna saknar denna fördel. Anledningen till detta är bland annat klimatmässiga risker, dålig produktionsteknik och höga produktionskostnader. Odling av örter är specialproduktion som endast är en binäring i Finland. Utvecklingen av grundförutsättningarna för örtodlingsbranschen har nästan helt skett med hjälp av samhällets medel. Det finns emellertid flera framgångsrika företag som odlar örter. De koncentrerar sig endast på att odla vissa örter, fungerar enligt markandsekonomins principer och har skapat goda kontakter och ekonomiskt samarbete med industrianläggningar. Vid utveckling av örtodlingsbranschen gäller det att utnyttja dessa företags erfarenheter i en större utsträckning! I sociologiskt avseende har det i Finland under de senaste 25 åren uppstått en ny användnings- och produktionskultur när det gäller örter. Såväl landsbygds- som jordbrukspolitiken har bidragit till att en ny generation som kan använda och producera örter, har växt fram. Utvecklingen av branschen ligger nu i deras händer. Även i framtiden är odling och produktion av örter en del av verksamheten på landsbygden.

PUBLISHER PUBLICATION Rural Policy Committee Is herb production a real business? SERIAL NUMBER DATE OF PUBLICATION Publications 5/2005 October 2006 ISSN ISBN (wire stitched) NUMBER OF PAGES ISBN (pdf) 1238-6464 952-491-039-X 112 952-491-040-3 AUTHOR KEYWORDS Bertalan Galambosi herb cultivation, herb production, special production, business, herb developing projects, rural development SUMMARY In this publication we analyse the results of development work on herb production in Finland during 1984 2004 and the factors affecting its development. During this period 143 research and development projects have been carried out, which focused mainly on field cultivation and primary farm processing issues with a total value of 22-24 million euros. The consumption and cultivation of herbs has increased significantly during the last two decades. In 2005 the acreage of cultivated herbs exceeded 13 000 ha and it has been estimated that cultivation of different herb spices is taking place on nearly 2000 farms. At the same time the main feature of herb production is one-sided, since 97 % of the total herb acreage is occupied by one species: caraway. Caraway production in Finland has a realistic competitive advantage in comparison with other countries, but such advantage doesn t exist for other herbs. The reasons for that are the climatic risks in the north, weakly developed production techniques and high production costs. Herb production is a limited special activity and gives only marginal additional incomes for Finnish farmers. The creation of the basic preconditions of herb cultivation as an alternative production line, have been almost completely financed by public funding. Nevertheless, there are several successful herb-producing companies. They focus on the production of only some specific herbs, they operate according to the free-market principle and they have direct financial contacts and are in co-operation with the end-user industry. In developing further the herb production industry the experiences of these companies should be more widely utilised. In a sociological sense a new herb consumption and production culture has been formed in Finland during the last 25 years. As a result of the agricultural and rural policy a new generation has grown up, skilled in producing and using herbs. This new generation is now responsible to further developing this culture. Herb cultivation and production will be a colourful part of the rural agricultural activity also in the future.

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 1. JOHDANTO 1 2. RAJOITUKSET JA TIETOLÄHTEET 3 2.1. Rajoitukset ja päällekkäisyydet 3 2.2. Tietolähteet 4 2.2.1. MMM TIKE tilastot 4 2.2.2. Hankeluettelot 5 2.2.3. Kyselylomakkeet 6 3. TAUSTA 7 3.1. Mauste- ja rohdosyrtit suomalaisessa yhteiskunnassa 7 3.2. Yrttialan kehitykseen vaikuttavat motivaatiot Suomessa 8 3.2.1. Emotionaaliset tekijät 8 3.2.2. Yrttialan edelläkävijät 9 3.2.3. Maatalouspoliittiset tavoitteet 10 3.3. Yrttialan yleiset ominaisuudet 13 3.3.1. Erikoistuotanto 13 3.3.2. Poikkitieteellisyys 13 3.3.3. Teknologian ja lainsäädännön moninaisuus 14 3.3.4. Kansainvälisyys 14 3.3.5. Yrttialan kehitys maaseudun kehittämisen osana 15 3.3.6. Median rooli 17 4. PANOKSET YRTTIALAN KEHITTÄMISEEN 19 4.1. Tutkimus- ja kehittämistoiminta yliopistoissa 19 4.1.1. Helsingin yliopisto 19 4.1.2. Turun yliopisto 20 4.1.3. Oulun yliopisto 20 4.1.4. Kuopion yliopisto 21 4.1.5. Joensuun yliopisto 21 4.1.6. Lapin yliopisto 21 4.2. Tutkimus- ja kehittämistoiminta tutkimuslaitoksissa 21 4.2.1. VTT 21 4.2.2. Pellervo-Seuran Markkinatutkimuslaitos 21 4.3. Tutkimus- ja kehittämistoiminta Maatalouden tutkimuskeskuksessa 22 4.3.1. Yrttitutkimusten laajuus 22 4.3.2. MTT:n yrttitutkimusten ominaisuudet 23 4.4. Valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita 24 4.4.1. Yrttiviljelyn hankkeiden luettelot 24 4.4.2. Yrttiviljelyn hanketoiminta eri puolilla Suomea 25 4.4.2.1. Etelä-Savo 25 4.4.2.2. Kaakkois-Suomi, Etelä- ja Pohjois-Karjala 26 4.4.2.3. Keski-Suomi ja Häme 27 4.2.2.4. Pirkanmaan ja Lounais-Suomi 28 4.2.2.5. Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu 28 4.2.2.6. Lappi 29 4.2.3. Yrttihankkeiden koko, kesto ja rahallinen arvo 31

5. YRTTIALAN KEHITTYMINEN TILASTOJEN VALOSSA 32 5.1. Yrttiviljelynkokonaispinta-alan kehitys 32 5.2. Siemenmausteiden ja lääkekasvien viljely ja viljelysten sijainti 33 5.3. Lehti- ja juurimaustekasvien avomaan viljelyja sijainti 34 5.4. Mausteyrttien kasvihuoneviljely 38 5.5. Ruukkuyrttien viljely 40 5.6. Mausteyrttien luonnonmukainen viljely 42 6. YRTTIALAN KEHITYKSEN OMINAISUUDET 43 6.1. Lähtökohdat 44 6.1.1. Pohjoisuus 44 6.1.1.1. Kasvivalikoiman yksipuolisuus 44 6.1.1.2. Tuotteiden mikrobiologinen laatu 45 6.1.1.3. Puhtaus jaaromisuus 45 6.1.1.4. Tuotannon kustannustaso 46 6.2. Kehityksen positiivisia ominaisuuksia 47 6.2.1. Aktiivisuus 47 6.2.2. Henkilökohtaiset panostukset 48 6.2.3. Ruukkuyrttien tuotannon merkitys 50 6.2.4. Ruokatottumukset muuttuivat vaikka hitaasti 51 6.2.5. Tislauslaitteiston kehittäminen 52 6.2.6. Yritystyypit 52 6.2.7. Menestyvien yritysten strategiat 53 6.2.8. Tukipolitiikka 55 6.3. Kehityksen negatiiviset ominaisuudet 55 6.3.1. Alkutuotantokeskeisyys 55 6.3.2. Alkutuotannon yrityksen pienuus jaheikkous 56 6.3.3. Koneiden kehittäminen 57 7. TULIKO YRTEISTÄ ELINKEINO? 59 8. UUSI TUOTANTOKULTTURI 61 9. TULEVAISUUDENNÄKYMÄT 65 9.1. Opittavat asiat 65 9.1.1. Yhteisymmärrys kehittämisen tarpeista 65 9.1.2. Yrttialan parempaa koordinointia 65 9.1.3. Tiiviimpää yhteistyö elinkeinoelämän kanssa 66 9.1.4. Yrttialan edunvalvontajärjestö on luotava 67 9.1.5. Vahvistetaan tarvittavaa tutkimus- ja opetustaustaa 67 9.2. Mahdollisuudet 68 9.2.1. Pohjoisuus 68 9.2.2. Pohjoisten erikoiskasvien tuotanto 68 9.2.3. Erikoistuminen 70 9.2.4. Elämysmatkailu 72 10. KIRJALLISUUSLÄHTEET 73 11. LIITTEET 84

TIIVISTELMÄ Suomen maataloudessa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana raju muutos: maaseutuväestön ja aktiivisten tilojen väheneminen. Virallisen maatalouspolitiikan päätavoite on ollut hidastaa tätä negatiivista muutosta ja se on eri keinoin pyrkinyt ylläpitämään maaseutua elävänä ja aktiivisena. Mauste- ja rohdoskasvien viljelystä uskottiin olevan maaseudun yhdeksi vaihtoehdoksi, ja erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden avulla on tuettu tämän uuden viljelyalan kehittämistä. Yrttiviljelyn kehittämistoimintaa ei ole vielä arvioitu kokonaisuudessaan Suomessa ja sen arviointi on osoittautunut ajateltua vaikeammaksi. Yrttiviljely on useiden tuotantomuotojen välimaastossa (kasvintuotanto, puutarhatuotanto, kasvihuonetuotanto, luonnontuoteala jne.) ja se on ensisijaisesti alkutuotantoa, jonka arvo on vähäinen. Alan realistisemman arvioinnin osalta on otettava huomioon yrttialan raaka-aineiden jatkojalostuksen rinnakkaisvaikutukset elintarvike-, juoma-, lääke-, tai luontaistuoteteollisuudessa. Tätä arviointia ei vielä ole tehty. Tässä julkaisussa tarkastellaan vain viljeltyjen mauste- ja rohdosyrttien viljelyyn ja tuotannon kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja kehittämistyön tuloksia vuosina 1980 2005. Yrttialan kehittämisen lähtökohtina olivat sekä realistiset tavoitteet (tuontimausteiden korvaaminen puhtaassa ympäristössä tuotetuilla kotimaisilla raaka-aineilla, maustepohjaisen pieniyritystoiminnan elvyttäminen jne.), että emotionaaliset ennakkoluulot. Siksi yrttialaan kohdistuvat odotukset ovat olleet osittain liialliset. Useat yliopistot ja instituutit ovat aloittaneet alan kehittämistä. EU-aikana siihen on osallistunut kansalaisten laaja ja aktiivinen joukko yhteiskunnan tuella. Tutkitussa ajanjaksossa suoritettiin yhteensä 143 yrttiviljelyyn ja tilakohtaisen ensikäsittelyyn liittyviä hankkeita, joiden yhteenlaskettu rahallinen arvo oli 22 24 miljoonaa euroa. Ihmisten kiinnostuksen ja kehittämistoiminnan ansiosta on Suomessa kahdenkymmenenviiden vuoden aikana tapahtunut merkittävä muutos suhtautumissa yrtteihin. Sosiologisessa mielessä on muodostunutuusi yrttien kulutus- ja tuotantokulttuuri. Tutkitunajanjakson alussa erikoisesta yrtti käsitteestä on tullutlaajalle kuluttajasegmentille jokapäiväistä kulutustavaraa, 45 kasvihuoneyrityksessä tuotetaan vuosittain 12 13 miljoonaa ruukkuyrttiä. Viljeltyjen yrttien pinta-ala on noussut vuoden 1984 101 hehtaarista yli 13 000 hehtaariin vuonna 2005. Niistä 97 % on kuitenkin kuminaa, ja tällä hetkellä maailman kuminan kulutuksesta 5 10 % on suomalaista kuminaa. Vuonna 2005 erilaisia yrttejä viljellään arviolta lähes 2000 tilalla. Suuri osa viljelijöistä tuottaa raaka-aineita jatkojalostettavaksi, mutta myös moni maaseutuyrittäjä valmistaa paikallisia erikoistuotteita. Yrttiviljelijöiden määrä ja heidän kokemuksensa ovat nyt saavuttaneet niin sanottua kriittistä massaa. Vaikka Suomessa yrttien tuotantokulttuuri on vielä nuorta, sen juuret ovat jo melko syvällä yhteiskunnan eri sektoreilla. Elinkeinomahdollisuuksia arvioitaessa yrttiviljelyn tilanne ei ole yhtä myönteinen ja ala vaatiikin edelleen kehittämistä. Vaikka pinta-alan kehitys on ollut positiivinen, yrttituotanto on ollut hyvin yksipuolista, sillä yrttien viljelypinta-alasta 97 %onyhtä kasvia eli kuminaa. Suomalaisella kuminalla on realistinen kilpailuetu muihin maihin verrattuna, mutta

muiden yrttikasvien tuotannon osalta pohjoinen sijaintimme tuottaa vaikeuksia. Kotimaiselle raaka-aineelle antaa vain pientä lisäarvoa puhdas ympäristömme ja mahdollisesti voimakkaampi aromiaineiden pitoisuus. Viljelyn ilmastolliset riskit ja vaikeudet, vielä heikosti kehittynyt tuotantotekniikka ja ennen kaikkea korkeat tuotantokustannukset eivät anna kilpailukykyisille hinnoille paljonkaan mahdollisuuksia. Yrttien osuus jokapäiväisestä kulutuksestamme on vain pieni osanen. Yrttiviljely on erikoistuotantoa ja siitä on tullut suomalaisille vain sivuelinkeino. Vaikeuksista huolimatta yrttialalla toimii useita menestyviä yrityksiä, joiden tulos muodostuu lähes yksinomaan yrteistä. Niiden menestys perustuu tarkkaan valitulle ja kehitellylle strategialle ja tuoteryhmille. Nämä yritykset keskittyvät vain tiettyjen yrttien tuotantoon, ja toimivat markkinatalouden periaatteiden mukaan, ja niillä on selviä yhteyksiä ja taloudellisia intressejä teollisuuslaitoksien kanssa. Yrttiviljelyalan kehittämisessä on menestyvien yrityksien kokemuksia hyödynnettävä laajemmin! Tutkitun ajanjakson yksi pääominaisuuksista on ollut alan kehittäminen melkein pelkästään yhteiskunnan varoilla, lähes ilman teollisuusyrityksiä. Nyt kun yrttialan perusedellytykset on luotu, on kehittämisrahoja jatkossa kohdennettava enemmän yrityslähtökohtaisille hankkeille. Yrityksien vahvuuksia ovat tuotanto-osaaminen, henkinen ja fyysinen pääoma, nykyaikainen markkinointi, informaatiokanavat, nopea reagointikykyja kaupallinen organisaatio. Tiiviimmän yhteistyön kautta sidotaan lääke- ja elintarviketeollisuus paremmin maatalouden alkutuotantoon. Suomen talous- ja maataloushistoriassa on aina ollut oma merkityksensä muualta tulleilla kasveilla ja vaikutteilla, niin myös yrttikasveilla. Kirjoittaja rohkenee todeta sen, että tutkitulla aikavälillä on yrttiviljelyn kehitys Suomessa ollut hyvin merkittävää. Tämä kapea, uusi ja mielenkiintoinen tuotantokulttuuri on saapunut Suomeen jäädäkseen. Kehityksen ansiosta on muodostunut uusi yrttien käytön ja tuotannon osaava sukupolvi ja alan kehittäminen on nyt sen käsissä. Tulevaisuudessakin yrttien viljelyja tuotanto tulee värittämään maaseudunmonialayrityksien toimintapaletteja.

1 1. JOHDANTO Suomalaiset kuluttajat alkoivat kiinnostuayrttien ja lääkekasvien käytöstä 1980-luvun alussa. Kuluttajien kiinnostus on johtanut tutkimus- ja kehittämishankkeiden suunnitteluun ja yrttiviljelyn aloittamiseen. Yrttiviljelyn kehittämistoimintaa ei ole Suomessa vielä arvioitu kokonaisuutena. Se on vaativa tehtävä, koska yrttikasvien viljely on arvoketjun ensimmäinen osa, pelkästään perusraaka-aineiden tuotantoa. Raaka-ainetuotannon rinnakkaisvaikutuksien merkitysjasen arviointi arvoketjunylemmissä vaiheissa kuten elintarvike-, juoma-, lääke-, luontaistuote- ja kosmetiikkateollisuudessa on oma alansa. Tämä katsaus, johtuen sekä resurssien että kirjoittajan osaamisen rajallisuudesta, ei ole voinut pyrkiä samanlaiseen yrttiviljelyalan kokonaisvaltaiseen arviointiin kuin esimerkiksi Lapin luonnontuotealan asiantuntijaryhmän tekemä analyysi Lapin kehittämistoiminnasta viimeisten 15 vuoden aikana (Jankkila ym. 2005). Tämän julkaisun tavoitteena on vain ns. pohjatyön suorittaminen. Koska yrttiviljely on useiden tuotantomuotojen välimaastossa (kasvintuotanto, puutarhatuotanto, kasvihuonetuotanto, luonnontuoteala jne.) on päätavoitteena ollut vain kerätä yhteen kehittämistyön toimijoita, kokemuksia ja tuloksia Suomen yrttialalta viimeisten 25 vuoden ajalta. Julkaisu ei liity varsinaisesti mihinkään meneillään olevaan hankkeeseen. Katsaus perustuu kirjoittajan omiin kirjoituksiin ja kokemuksiin ja kuvaa ensisijaisesti kirjoittajan omaa subjektiivista näkemystä, jota on kertynyt enimmäkseen avomaatuotannosta. Subjektiivisuutta ei ole voitu välttää, koska kirjoittaja on tavalla tai toisella ollut tutkitun ajanjakson aikana osallisena toimintaan. Objektiivinen, laaja ja moniulotteisempi arviointi on vielä edessä ja se on osaavamman asiantuntijaryhmän tehtävä. Yrttiviljelyalan kehitys on ollut kahden viime vuosikymmenen ajan osa maaseudun kehittämis- toimintaa. Se on kuitenkin oma erikoisalansa ja sen historiaa ei ole vielä tarkasteltu maaseudun kehittämisen kannalta. Julkaisussa pohdiskellaan nimenomaan viljeltyjä mauste- ja rohdoskasveja. Luonnosta kerättyjen yrttien problematiikka kuuluu ensisijaisesti luonnontuotealaan ja sen osalta on tehty useampiakin analyysejä (Norrbacka 1999, Jankkila ym. 2005). On tarkoitus pohtia mitä tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on saatu aikaan. Saatiinko yhteiskunnallisen rahoituksen vastineeksi yrteistä toivottuja lisätuloja, syntyikö uusia yrityksiä ja onko yrteistä tullut uusi elinkeino Suomessa? Julkaisussa tarkastellaan yrttialan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja kehittämistyön tuloksia. Tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Miksi ja miten yrttiala kehittyi Suomessa 1980-luvun alusta lähtien? 2. Millainen oli kuluttajien suhtautuminen yrttialan toimintaan ja yrityksiin? 3. Mitkä organisaatiot osallistuivat kehittämistyöhön ja miten? 4. Minkälaisia edellytyksiä on luotu yrttituotannolle Suomessa? 5. Millaisia ovat suomalaiset yrttitilat? Mitkä ovat niiden heikkoudet ja vahvuudet? 6. Tuliko yrteistä elinkeino Suomessa?

2 Käsikirjoituksen ovat lukeneet ja sitä kommentoineet seuraavat henkilöt: Irja Mäkitalo, Jukka Sairanen, Veli-Pekka Reskola ja Lasse Tuominen, heille kirjoittaja esittää nöyrimmät kiitoksensa! Myös kiitokset yrttialalla työskenteleville ihmisille, jotka ovat vastanneet kyselylomakkeella! Erityinen kiitos lle mahdollisuudesta julkaista tämä katsaus. Aromitarhan yrttikasvit täydessä kukinnassa. MTT-Mikkeli

3 2. RAJOITUKSET JA TIETOLÄHTEET 2.1. Rajoitukset ja päällekkäisyydet Tarkastuksessa keskitytään vain viljeltävien yrttien problematiikkaan. Kasvivalikoimaan kuuluvat Puutarhayritysrekisterissä tilastoidut avomaan vihanneksiin kuuluvat maustekasvit (tilli, persilja valkosipuli, piparjuuri ja muut yrtti- ja juurimausteet), kasvihuoneviljelyssä tilli ja persilja sekä ruukkuvihanneksista tilli, persilja ja muut ruukkuvihannekset. Maatilarekisterissä tilastoidaan siemenmausteet (korianteri, kumina, sinappi) ja mauste- ja lääkekasvit. Mauste- ja lääkekasvilistassa on 46 eri kasvilajia, joista tärkeimmät ovat etelänarnikki, helokki, keltakatkero, maraljuuri, mäkikuisma, punahattu, ratamot, reunuspäivänkakkara, väinönputki, rohtovirmajuuri jne. Tuotantoteknologian osalta tarkastelu on rajattu peltoviljelytuotantoon ja tilakohtaisen jalostukseen, johon kuuluu mm. kuivatus, ensiasteen jatkojalostus (murskaus, paalaus, pakkaus), aromiöljyjen tislaus, öljyjen kylmäpuristusjayksinkertaisten uutteiden tai voiteiden valmistus. Korkeampaa teknologiaa vaativia kemiallisia jatkojalostusmenetelmiä ei siis tällä kertaa käsitellä. Koska yrttiviljelyon luonteeltaan varsin poikkitieteellistä ja moninaista, koskee se useita eri toimialoja ja tuotantoketjuja. Tästä syystä voi aiheutua useita päällekkäisyyksiä (kuvio 1). LUONNONTUOTE-ALA PUUTARHA-ALA MAATALOUS-ALA Luonnonyrttien keruutoiminta Puoliviljely Viljely: nokkonen ratamo ruusujuuri Luonnonmukainen viljely Avomaan vihannesviljely (tilli, persilja, mausteyrtit) Marjaviljely (tyrni, aronia, herukkalehti) Kasvihuoneviljely (tilli, persilja) Kasvihuone ruukkuyrttien viljely Yrttien s i e m e n v iljel y Siemenmausteiden viljely: kumina pellava korianteri mausteunikko Luonnonmukainen viljely JATKOJALOSTUS E LINTARVIKE - ALA F ARMASIAN - ALA H OITO- ALA M UU TEOLLISUUS- ALA -elintarvikkeet -rohdokset -aromiterapia -kuidut -lääkkeet -kosmetiikka -väriaineet -luontaistuotteet TUTKIMUS KOULUTUS YRITYS- TOIMINTA MARKKINOINTI LAINSÄÄDÄNTÖ Kuvio 1. Yrttiala käsite sisältää monien alojen tuotantoketjuja ja toimintaa.

4 Keruu ja viljely: Vaikka kaupan hyllyn yrttituotteet voivat olla peräisin joko keruusta tai viljelystä, ei tässä julkaisussa käsitellä luonnossa kasvavien yrttien keruuseen liittyviä asioita. Ne kuuluvat luonnontuotealaan. Luonnonyrttejä käsitellään vain siinä tapauksessa, jos niitä on otettu viljelyyn(esim. nokkonen, siankärsämö, ruusujuuri tai kihokki). Useita marjoja voidaan käyttää myös lääkekasveina. Niiden viljelytekniikkana on kuitenkin enimmäkseen marjojen viljely- ja jatkojalostustekniikka. Tässä katsauksessa ei käsitellä tyrnin, ruusunmarjan, marja-aronian, vadelman tai mustaherukan lehtien hyödyntämiseen ja viljelyyn liittyviä hankkeita. Lääkinnällisten vaikutusten ja käytön osalta myös pellavan siemenet voidaan luokitella rohdoskasviksi. Pellavan peltotuotanto ja jatkojalostus muodostaa kuitenkin oman kokonaisuutensa (siemen, öljy, kuitu, non-food jne.), ja siksi pellavaan liittyvät hankkeet jätettiin katsauksen ulkopuolelle. Kuitunokkosen viljelyyn liittyviä hankkeita otettiin kuitenkin mukaan, koska sen viljelytekniikka ei eroa paljon lehtinokkosen viljelymenetelmistä. Muutamia erikoiskasveja voidaan käyttää myös rohdoskasveina, mutta niiden jatkojalostusjatuotteistaminen on erittäin tiukasti sidottuomaan käyttöteollisuuteensa. Esimerkiksi kasvien väriaineet kuuluvat enimmäkseen tekstiiliteollisuuteen ja humala puolestaan olutteollisuuteen. Pajuun liittyvät hankkeet käsittelivät enimmäkseen sen koristekäyttöä ja se kuuluu luonnontuotealan erikoistuotteisiin. Lääkepajuun liittyy vain yksi tutkimus(julkunen Tiitto &Meier, 1992) ja jos sen hyödyntäminen lääketeollisuuden osalta toteutuu, tuotantoteknisesti se kuuluisi metsäteollisuuden energiapajun tuotantomenetelmiin. 2.2. Tietolähteet 2.2.1. MMM Tike tilastot Yrttikasvien viljelyn liittyvinä aineistoina hyödynnettiin Maa- ja metsätalousministeriön Tietopalvelukeskuksen Tike:n tilastoja. Tietoja kerättiin jo julkaistuista Tike:n puutarhayritysrekistereistä ja Tietokappa Maataloustilastotiedotteista. Vuoden 2005 tietoja on tilattu erikseen. Tilastoista käytetään maaseutukeskuksittain tehdyllä jaotuksella esitetyt tilastot (Tike 2004). Avomaan viljely Vuosien 1984 1990 välillä yrttejä on kirjattu vain yhteisnimikkeillä lehtimausteet, siemenmausteet ja juurimausteet. Vuodesta 1991 alkaen avomaan lehti- ja juurimausteista on kirjattu erikseen tilli, persilja, valkosipuli ja piparjuuri. Harvinaisemmat lajit on tilastoitu yhdessä muut juuri- ja yrttimausteet- nimikkeen alle. Tämä ei kuitenkaan sisällä lääkekasveina käytettäviä yrttejä eikä siemenmausteita, joiden viljelyalat on taas tilastoitu Maatilatilastoissa. Kasvihuoneviljely Maustekasvien kasvihuoneviljelyssä on vuodesta 1984 alkaen rekisteröity tilli ja persilja.

5 Kasvihuoneruukkuyrttien tilastot Kasvihuoneruukkuyrttien tuotanto on tilastoitu vuodesta 1987 alkaen, jolloin tuotanto on alkanut. Tilastoissa ruukkutilli, ruukkupersilja ja muut ruukkuvihannekset ovat yhdessä. Muut ruukkuvihannekset- nimike sisältää suurelta osin muita yrttikasvilajeja, kuten basilika, sitruunamelissa, salvia, meirami, minttu, timjami, kirveli, oregano, korianteri, rakuuna jne. Muita yrttilajeja kuin tilliä ja persiljaa koskevat tilastot on kerätty yrityskyselyn avulla (Jalkanen, 1999). Maatilatilastot Tike:ssä tilastoidaan siemenmausteet ja lääkekasvit yhdessä maatalousmaan käyttötietojen yhteydessä koodin numero 4800 alle. Tilastoissa lääkekasveja ei erotella lajikohtaisesti erikseen, vaan ne tilastoidaan siemenmausteiden kanssa. Ainoastaan kumina tilastoidaan erikseen, koodin 5806 alle (Tietokappa 2004). Erikoiskasveihin luokitellaan useita muita kasvilajeja, kuten esim. öljy- ja kuitupellava, kitupellava, kuituhamppuja humala, mutta näitä ei oteta tähän tarkasteluun mukaan. Luomutilastot Yrttien luonnonmukainen viljely tilastoidaan hyvin tarkasti Kasvintuotannon tarkastuskeskuksessa (nyk. Evira). Sieltä on mahdollista saada vuosittaiset tilastot kasveittain ja alueittain (KTTK 2005). 2.2.2. Hankeluettelot Vuodet 1980 1994 Vuosilta 1980 1994 ei ole olemassa valmiita hankeluetteloita, josta yhdestä paikasta saataisiin sen aikaisten yrttihankkeiden tietoja. Tutkimuksia suorittivat ja rahoittivat erilaiset viranomaistahot ja järjestöt kuten maa- ja metsätalousministeriö (MMM), lääninhallitukset, Suomen Akatemia, yliopistot, Opetushallitus ja erilaiset säätiöt. Eri lähteistä kerättyhankeluettelo esitellään liitteessä 1, joissa listattiin 14 yrttihanketta. Vuodet 1995 2000 Suomessa EU ajan ensimmäisen hankekauden aikana oli ohjelmia yhteensä kuusi. Ohjelmien hankeluettelo löytyy osoitteessa: www.lande2000.fi. Hankeluettelossa yrttiviljelyyn ja jatkojalostukseen liittyviä hankkeita esitellään Alkutuotannon kehittämishankkeissa seuraavien teemojen alla: Vihannesviljely, Maatalous- ja elintarviketeknologia, Elintarvikkeiden jatkojalostus ja tuotekehitys, Elintarvikkeiden markkinointi ja markkinointiyhteisö ja osittain Luonnontuoteala ja kalastus. Myös Norrbackan (1999) selvityksessä luotuja hankerekisteritaulukkoja ja Puutarhaliiton hankelistoja on käytetty. Koska maaseutukeskuksittain ja teemoittain esitetyssä hankeluettelossa on paljon päällekkäisyyksiä, on yrttiviljelyä ja jatkojalostusta koskevia kehittämishankkeita yhdistetty liitteessä 2, yhteensä 47 hanketta (liite 2 ei sisällä MTT:ssä suoritettuja kehittämishankkeita, niitä esitellään MTT:n hankeluettelossa, liitteessä 4)

6 Vuodet 2000 2005 Ohjelmakauden 2000 2005ALMA, Tavoite 1-, LEADER+ ja POMO-ohjelmien yrttihankkeita käsittelevät tiedot löytyvät Lande 2000 -sivuilta teemoittain kasvintuotannon-, luonnontuotealan ja luomutuotannon kehittämishankkeet- nimikkeen alta ja muutamia hankkeita on myös YTR-hankeluetteloissa (www.lande 2000.fi). Yrttiviljelyyn liittyviä hankkeita (yhteensä 20kpl) esitellään liitteessä 3. Ne hankkeet, joita suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa, esitellään liitteessä 4(yhteensä 52 hanketta). On kuitenkin todettava, että hankenimien yleisluonteesta, luetteloiden ja hankkeiden päällekkäisyyksistä tai muista syistä johtuen kaikkien yrttiviljelyyn liittyvien hankkeiden löytyminen ei ole ollut sataprosenttisen varmaa. 2.2.3. Kyselylomakkeet Koska kirjoittaja on ollut itse tavalla tai toisella mukana useimmissa tarkasteltavissa yrttialan hankkeissa ja tutkimuksissa, haluttiin niiden arvioinnin mahdollista subjektiivisuutta vähentää tekemällä kyselylaajemmalle yrttialan toimijajoukolle. Liitteiden 5 ja 6 mukainen kyselylomake lähetettiin noin 35 henkilölle, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana yrttialan kehittämistyössä viimeisten 25 vuoden aikana. Vastauksia saatiin 21 kappaletta. Piiankielen (Echitum plantagineum) kukkaloisto. MTT-Mikkeli

7 3. TAUSTA 3.1. Mauste- ja rohdosyrtit suomalaisessa yhteiskunnassa Saarnijoen (1974) mukaan Suomalaisten puutarhojen historia on yhtäkaikki myös maustekasvien viljelynhistoria, sillä nämä ovat alusta asti liittyneet maamme puutarhain lajivalikoimaan. Yrttituotannon historiasta kiinnostuneelle tutkijalle on muodostunut vakaa käsitys siitä, että yrttien viljelysuomen historiassa on toistuvasti noussut esille. Samat kehitysvaiheet eli rohdoskasvien viljelyn aloitus, kukoistus, loppuminen sekä uudelleenaloitus ovat tapahtuneet vuosisatojen aikana useamman kerran. Yrttiviljelyn kehittäminen on aloitettu joko tavallisten, valistuneiden ihmisten tai virallisten poliittisten tahojen ansiosta (hyödyn aika), tietystä pakkotilanteesta johtuen (I ja II maailmansota), pula-aikoina tai selvästi taloudellisten intressien pohjalta (esimerkiksi Alkon käyttämät yrtit tai torajyvän viljely Leiraksen lääketehtaalle). Vaikka täällä pohjoisessa ei rohdoskasvien viljelyja tuotanto ole koskaan saavuttanutmerkittäviä mittasuhteita tai taloudellista hyötyä, niin jokainen uusi sukupolvi on uskonut yrttien hyödyllisyyteen ja on aloittanut viljelykokeita aina uudelleen. Vaikeat ilmasto-olosuhteet, katovuodet tai sotien aiheuttamat tuhot ovat usein lopettaneet innokkaat viljelyyritykset. Tätä jatkuvaa aloitusta ja lopetusta kuvailemaan esitellään yrttiviljelyä koskevia merkittäviä tapahtumia Suomen maataloushistoriassa (Peldan 1967, Huovinen & Kanerva 1982): 1549 Turun linnan yrttitarhassa ja v.1600 Kurkijoella kasvatettiin mausteita 1640 prof. Elias Tillandz perusti Turun akatemian lääkekasvitarhan ja laati listan n. 60 viljellystä yrtistä 1663 perustetun Collegium Medicumin lääkeasetuksessa v.1688 määrättiin kaupungeissa perustettavaksi apteekkien yhteyteen 2 3 aarin ryytitarhaviljelmä 1753 Carl von Linné kehotti maaherroja lääkekasvien viljelyyn 1757 prof. Pietari Gadd ja prof. Johan Lech perustivat Turun akatemian uuden kasvitieteellisen puutarhan 1768 prof. Pietari Gaddin koeviljelykset. Hän kirjoitti ensimmäinen yrttiviljelyoppaan 1754 1777 Rosenlundin pappilan yrttitarhat Pietarsaaressa 1811 Oma Collegium Medicumin vastaava viraston perustaminen ja apteekkareja velvoitettiin viljelemään yrttejä. Viisitoista apteekkaritarhaa syntyi. 1812 Venäjän halpa lääketullitariffi aiheuttanut yrttiviljelyn alasajoa 1827 Porin apteekkari J.D. Palander viljelee laajasti yrttejä 1841 Turun puutarhakoulun perustaminen, uutta intoa viljelyyn 1898 Hällström, K.T.: Tuloja vähävaraisille. Ohjeita lääkekasvein kokoojille -kirja 1904 Lindberg, B. ja prof. F. Elvfing 45 yrttilajin koeviljelykset Lohjalla. 1915 Perustetaan lääkekasvien viljely- jakeräämisosuuskunta Artemisia. 1914 Eneberg, E. (1915). Ohjeita lääkekasvien viljelemiseen Suomessa -kirja 1915 Grotenfelt, G.: Ohjeita lääkekasvien viljelemiseen -kirja 1916 Grotenfelt, G.: Kuminan viljelys Suomessa -kirja

8 1940 Perustettiin Rohdos- ja mausteyhdistys 1940 1946. 1942 Lindquist, C.: Rohdoskasvikirja (omavaraisen rohdoskasvintuotanto) 1945 Weckström, E. Käsikirja rohdoskasvikeräilijöille (sodan jälkeinen rahapula > lisäansiolähde nuorille) 1950 Leiras lääketehdas aloitti torajyvä- tutkimuksen ja viljelyn (Honkavaara 1959) 1945 52 Alkon yrttimausteiden viljelykoetoiminta Piikkiössä 1952 Rautavaara, ym.: Maustekasvien viljely: tietoja tähänastisista kokemuksista -opasten julkaisu Vuosien 1960 70 aikana kiinnostus yrttiviljelyä kohtaan hiipui, mutta se alkoi elpyä taas 1970-luvun loppupuolella. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kehittyi vuosien 1970 1980 aikana voimakkaasti. Intensiivinen teollistuminen ja kaupungistuminen alkoi suosia vastakkaisia, ns. pehmeitä arvoja, ja uusien ilmiöiden joukossa oli myös mausteiden ja yrttien laajempi käyttö ja viljely. 3.2. Yrttialan kehitykseen vaikuttavat syyt Suomessa 3.2.1. Emotionaaliset tekijät 1980-luvun alussa professori Toivo Rautavaaran aktiivinen toiminta edisti terveellisiä elämäntapoja, ja hänen kirjoissaan ja ohjeissaan rohdos- ja yrttikasveilla oli merkittävä rooli. Hyvin monissa ihmisissä heräsi sentimentaalinen lähestymistapa terveellisten yrttien keruuseen, kuivatukseen ja teejuomien käyttämiseen. Luonnonmukaisen elämäntavan edustajat, yrttiromantikot olivat ensimmäisiä, jotka aloittivat yrttien keruuta ja viljelyä omiin ja yhteisön tarpeisiin. Kuluttajien kiinnostus terveellisempään elämäntapaan ja ravintoon lisääntyi. Vanhojen yrttikasvien perinnetietojen esiin kaivamisesta tuli muodikasta. Kansanomaiset uskomukset yrttien terveysvaikutuksista alkoivat saada vahvistusta uusista tutkimustuloksista, ja myös kiinnostusvaihtoehtoisiin lääkintätapoihin lisääntyi. Sosiologisesta näkökulmasta tämä ns. vihreä aalto kertoi yhteiskunnan muuttuvista arvoista ja kulutustottumuksista, ja se oli tietyssä määrin vastareaktio teollistumiselle ja kaupungistumiselle (Snellman 1996). Lisäksi ennen lamaa lisääntynyt matkailu ja tutustuminen muiden maiden ruokakulttuureihin edistivät mausteiden tulemista tutuiksi ja niiden käytön laajentumista. Ympäristötietoisuus oli syventynyt ja se nosti esille kotimaisen raaka-aineen tarpeen. Kotipuutarhurien laajat joukot halusivat kasvattaa omassa maassa ja puhtaassa ympäristössä tuotettuja vihanneksia ja maustekasveja. Oli alkanut luomuviljelynlaajentuminen. Perustettiin kansalaisjärjestöjä (Oma maa, Hyötykasviyhdistysry,Maatiainen ry) ja luontaistuotekauppojen kukoistus alkoi. Vuonna 1987 luontaistuotekauppojen kokonaismyynti oli 53 miljoonaa euroa (315 mmk), vuonna 1991 n. 90 miljoonaa euroa (Latvus 1992) ja vuonna 1993 myynnin arvo oli 100 miljoonaa euroa (Rönkkö 2005). Toisaalta oli saatutieteellisiä vihjeitä siitä, että Suomessa kasvatetut yrtit ovat ehkä aromikkaampia verrattuna keskieurooppalaisiin yrtteihin. Nämä professori Hårdhin latitudi-vertailututkimuksien tulokset levisivät median kautta nopeasti ja suomalaisten aromikasvien paremmuustekijät ovat jatkossa olleet yhtenä perustana uudelle kiinnostukselle yrttiviljelyä kohtaan (Hårdh &Hårdh 1972, Hårdh 1978).

9 Kotimaiseen yrttien viljelyyn on liittynyt myös optimistisia lähestymistapoja. Viljelijät alkoivat laskea hyllyssä olevien tuontimausteiden kilohintaa gramman pakkausten pohjalta ja näin saatiin korkeita kilohintoja, jotka olivat myös houkuttelevia. Muualla suosituksi tulleita asioita ja tapoja seurataan, ja ennen pitkää niitä halutaan toteuttaa Suomessakin. Sveitsiläisen Vogelin kasviuutteiden suosio tai Yves Rocher n kasvipohjaiset kosmetiikkatuotteet toimivat hyvinä esimerkkeinä. Kysymykseen Mitkä ovat mielestänne oman tuotantonne epäonnistumisia? tiivisti Yrttipaja Oy:n toimitusjohtaja mielipiteensä seuraavasti: Liian optimistiset odotusarvot viljelijöiden, kerääjien ja markkinoiden suhteen. Halua ja uskallusta oli enemmän kuin tietoa ja taitoa. Alussa odotusarvot eivät olleet riittävän realistiset ja virheistä opittiin vasta kantapään kautta (Tolvanen 2005). 3.2.2. Yrttialan edelläkävijät Yrttiala on hyvin omaleimainen siinä suhteessa, että sen toiminta helposti henkilöityy.yrttien käyttö ja viljely tarvitsee pitkälle erikoistumista ja syvää asiantuntemusta. Yrttiala on niin kapea sektori, että siellä toimivat henkilöt tulevat helposti tutuiksi. Asiaan perehtyneet ihmiset ja asiantuntijat ovat alalla pitkään, he uskovat omaan ideaansa ja ajavat asiaansa sitkeästi. Myös tiettypersoonallisuuskuuluu asiaan, ja näin syntyy oman alan puolestapuhujia. Yrttihistorian kullakin ajanjaksolla on ollut omat merkkihenkilönsä, ja he ovat edistäneet alaa ansiokkaasti. Snellman (1996) kuvaa tätä ilmiötä nykyaikana seuraavasti: Joukkotiedotusvälineillä ja karismaattisilla henkilöillä oli keskeinen sija yrttitietoisuuden kohottamisessa. (1970 1980 luvulla) Professori Toivo Rautavaara oli tärkein yrtti-impulssin aikaansaaja Suomessa: Hän toimii herättäjänä, hän oli vaikuttaja ja hän itse myös opetti. Toivo Rautavaaran kirja Mihin kasvimme kelpaavat muodostui nopeasti kulttikirjaksi (s. 57). Alan pioneerit ovat havainnoineet yrtti-ilmiöitä, jotka ennustivat uusien kasviryhmien tulemista ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tutkimallamme ajanjaksolla yrttialan edelläkävijöitä olivat mm. tuoreyrttien käytön opettaja, yrttitarhuri Ursula Pelttari ja sinappiviljelijä, insinööri Väinö Laiho. Frantsilan yrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier toi mausteet ja yrtit sekä yrttien hoitokäytön suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on ollut suomalaisen kansanperinteen esille tuojana sveitsiläisen Alfred Vogelin veroinen kansallissankari. Hän tutkii ja seuraa myös muiden kulttuurien antia ja soveltaa sitä suomalaiseen käytäntöön. Nämä pioneerit aloittivat 1980-luvunalussa yrttiviljelyynliittyvän tiedottaminen ja yritystoiminnan omilla tiloillaan. Heidän aktiivisuutensa ja innostuksensa on ollut hyvänä esimerkkinä hyvin monille ihmisille. Uusien kasvien tulemisen aavistivat myös Helsingin yliopiston kaksi professoria, Erkki Kaukovirta ja Maxvon Schantz.Heidän ansiostaan aloitettiin yrttituotannon hanketoiminta, ja 1980-luvun alussa alkaneiden tutkimus- ja kehittämishankkeiden ansiosta on kotimaisia tutkimustuloksia ollut saatavilla. Yrttien käyttöön, keruuseen ja epäsuorasti viljelyyn on vaikuttanut myös Suomessa säännöllisesti järjestetty kauppayrttineuvojakoulutus (Hakala ym. 1985, Mäkinen ym. 1996). Sitä on nyt toteutettu jo yli 20 vuotta. Vaikka tämä koulutus painottuu luonnonkasveihin, käsittelee se myös viljelyn pääasioita. Kurssitoiminta oli varsin aktiivista ja suosittua 1990-