UPM OYJ. Lieksan kaupunki. Ohtakankaan ranta-asemakaava luontoselvitys

UPM OYJ Lieksan kaupunki Ohtakankaan ranta-asemakaava luontoselvitys Ekotoni Ky KimmoKaava

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1-3. 22 JÄRVIKUVAUKSET 4. YHTEENVETO 4.1 SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 4.2 LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 4.3 DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 5. MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET Valokuvat Ari Parviainen, Jari Hietaranta ja Kimmo Mustonen Kansikuva: Pitkäsuonlammi Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi Y-tunnus 1016290-0

3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää ranta-asemakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, mahdollisesti suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. UPM OYJ:n omistamat ranta-alueet sijaitsevat Lieksan kaupungin alueella käsittäen yhteensä yli 30 järveä tai lampea sekä useita niitä yhdistäviä jokia ja puroja. Useimmat järvistä ja etenkin pienistä lammista on tällä hetkellä rakentamattomia. Selvityksen laatimisen jälkeen pienimpiä lampia ja jokia jätettiin kaavojen ulkopuolelle, mutta luontoselvityksessä ne ovat mukana. Alun perin yhtenäiseksi suunniteltu kaava jakautui neljään eri kaavaan. Jokaisen kaavan asiakirjoihin on liitetty vain sitä aluetta koskevien vesistöjen tiedot. Tästä johtuen vesistökohtainen kappalenumerointi ja kuvien numerointi on epäyhtenäinen ja tekstissä esiintyy myös muita alueita koskevia ja yleisiä mainintoja. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta pääasiassa 21.-22.5.2013. Kaavoittajan lukuisilla käynneillä on myös havainnoitu luontoon ja ympäristöön liittyviä seikkoja. Erikseen tehtiin erillisenä raporttina oleva linnustoselvitys, johon liittyvillä käynneillä myös muita luontoon liittyviä asioita havainnoitiin. Maastoinventoinneissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomionarvoisten luontotyyppien ja lajistojen esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että järvien ranta-alueet käveltiin kauttaaltaan läpi. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, karttoja ja ilmakuvia. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. Linnuston suhteen noudatettiin jakoa: DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji Tulokset on raportoitu tässä raportissa. Käsittely etenee järvittäin. Järvikohtaisen inventointi- ja kuvaustiedon jälkeen on esitetty maankäyttösuositukset. Linnustosta on laadittu erillinen raportti (Parviainen 2013). Sen keskeisimmät järvikohtaiset suositukset on esitetty ja otettu huomioon myös tässä raportissa.

4 3. LUONTOSELVITYS 3.7 Pitkäjärvi Inventointi aloitettiin järven kaakkoispäästä, josta lähdettiin kulkeman kohti luoteeseen etelärantaa. Puusto on nuorta mänty-koivu sekapuustoa, josta on erityisesti nuorta koivua poistettu. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasaikäistä yksi latvuskerroksellista. Ranta on lievästi soistuvaa ja rannassa on vaihtelevan levyistä saraluhtaa. Kenttäkerros on tavanomainen mustikka-puolukka -valtainen. Suo-ojan ympäristö on mäntyvaltaista isovarpurämettä. Ojan luoteispuolella kasvillisuus jatkuu samanlaisena kuin edellä on kuvattu. Kenttäkerroksessa on puolukkaa, mustikka, suopursua ja variksenmarjaa. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena, hieman enemmän kuusta on sekapuuna suo-ojan luoteispuolella. Suo-ojan luoteispuolella alkaa laaja hakkuualue, joka ulottuu aina suunnittelualueen rajalle asti. Kaakkoisrannan kasvillisuutta Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinum uligosum, juolukka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Erophorum vaginatum, tupasvilla Rubus chamaemorus, lakka 2 Betula, nana, vaivaiskoivu 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Carex canescens, harmaasara 1 Carex vesicaria, luhtasara 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1 Calamagrostis stricta, luhtakastikka 1 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Inventointia jatkettiin sen jälkeen pohjoisrannalta. Sen pohjoisosassa on laaja hakkuualue; rannassa on vain kapea puustoinen vyöhyke, jolla kasvaa sekapuustoa. Kun siirrytään etelään, on puusto tasaikäistä kuivahkoa mäntykangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja puusto on talousmetsää. Kenttäkerros on tavanomaista puolukka-mustikkatyyppiä. Nuori kasvatusmetsä muuttuu nuoreksi taimikkoalueeksi, jonka leveys on noin 220 m. Taimikkoalue rajautuu luonnontilaiseen Uunonpuroon. Puro meanderoi kauniisti. Sen lähialueella on hieman muusta ympäristöstä poikkeavaa kenttäkerroksen lajistoa: korpi-imarre, metsälauha, käenkaali, metsätähti jne. Myös hieman enemmän on lehtipuustoa. Puron eteläpuolella on kuivahkoa tavanomaista mäntykangasta, joka edelleen etelään päin siirryttäessä muuttuu kuusivaltaiseksi vanhaksi metsälaitumeksi (Ottilanaho). Kenttäkerros on heinittynyt ja laidunalue ulottuu etelään aina suo-ojalle, jonka ympäristö on kuusikorpea. Sen eteläpuolella on varttunutta mäntytaimikkoa ja edelleen etelään päin siirryttäessä nuorta mänty-kuusi sekapuustoa. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny ja lehtipuuston määrä on vähäinen. Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Calluna vulgaris, kanerva, 1-3 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Pitkäjärvi sijaitsee heti Sokovaaran eteläpuolella ja on yksi selvitysalueen kookkaimmista järvistä, jolla on pituutta noin 3,5 km ja leveyttä keskimäärin noin 300 m. Relatiiviset korkeuserot ovat noin 10-12 m ja

5 aluetta voidaan kutsua kankaremaaksi. Rantaviiva on tasainen vailla lahdelmia. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Rantametsät ovat linnustollisesti vaatimattomia männiköitä ja mänty-hieskoivu sekametsiä. Lintulajeja tavattiin kaikkiaan 25. Havainnoista merkityksellisimmät olivat tavi (EVA) rajauksen molemmissa päissä, kuikka (DIR) itärannalla, rantasipi (NT, EVA) länsirannalla, leppälintu (EVA) ja sirittäjä (NT) länsirannalla ja toinen sirittäjäreviiri itäpuolella sekä ylilentävä isokäpylintu (EVA) rajauksen kaakkoisosan männikössä. Kalalokki kuuluu järven pesimälintuihin ja muu lajisto edusti hyvin alueella tyypillistä metsälinnustoa. Suositus: Eteläranta sopii hyvin rantarakentamiseen ja samoin pohjoisranta kolmea karttaan merkittyä aluetta lukuun ottamatta. Kuva 8. Pitkäjärven karua länsirantaa. 3.8 Makealampi Makealampi on kauttaaltaan suo-luhtarantainen, matalavetinen suolampi. Ainoastaan sen itärannalla on relatiiviset korkeuserot hieman suuremmat. Puusto lammen ympärillä on rannan tuntumassa rämettä tai luhtaa ja hieman etäämpänä rannasta lähes puhdasta, mäntyvaltaista kangasta tai muuntumaa. Lajistoa itärannalla rannan tuntumasta Vaccinum myrtillus mustikka 1-2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3-5 Ledum palustre, suopursu 1 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Empetrum nigrum, variksenmarja 2-4 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Calluna vulgaris, kanerva 3-5 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka Potentilla erecta rätvänä 1 Makealampi kuuluu selvitysalueeseen kokonaisuudessaan samoin kuin sitä ja Polvilampea yhdistävä jokiosuus. Ranta-alueet ovat tasaiset ja soistuvat. Relatiiviset korkeuserot ovat vähäiset. Moreenia peittää vaihtelevanpaksuinen turvekerros. Polvilampea ja Makealampea yhdistävässä purossa on majavan pato ja pesä sillä on Polvilammen lounaisrannalla. Ympäröivät metsät ovat enimmäkseen linnustollisesti heikohkoja mutta itse lammet ovat hyvää pesimäbiotooppia monille kahlaajille ja vesilinnuille. Makealammella tavattiin 14 lajia Näistä suojelullisesti merkityksellisiä olivat teeri (DIR, NT, EVA), valkoviklo (EVA), liro (DIR, EVA) ja kovasti taantunut pohjansirkku (VU). Makealammella lenteli myös erittäin paljon korentoja, vähintään neljää eri lajia. Muu linnusto alueella oli tavanomaista metsälajistoa. Vähän harvalukuisempana voisi mainita tilhen. Suositus: Suuren linnustopotentiaalin takia Makealammelle ei tulisi osoittaa rakentamista. Lampi on myös maisemallisesti kaunis kokonaisuus.

6 3.9 Polvilampi Lammen etelä-lounaisranta on luhtareunainen, mutta luhtareunus on melko kapea ja maasto nousee jonkin verran. Kasvillisuus on tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta, maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Lammen luoteispäässä on kapea puronvarsiluhta Pönttöpuron deltalla. Polvilampi suorantoineen on edullinen pesimäbiotooppi monille kahlaajille ja vesilinnuille etenkin pohjoisosan Pönttöpuron delta. Lampi on myös maisemallisesti kaunis. Polvilammella oli 9 lajia lintuja. Siellä tavattiin tavi (EVA), teeri ja valkoviklo (EVA). Muu linnusto lammella oli enimmäkseen tavanomaista metsälajistoa. Suositus: Rakentamista ei tulisi osoittaa samoilla perusteilla kuin Makealammella. Kuva 9. Majavan patorakennelmia Makea- ja Polvilampia yhdistävällä joella. Laajat alueet ovat soistuneita. Kuva 10. Tyypillistä matalaa soistuvaa rantaa Polvilammelta. 3.10 Suuri Uramonlampi ja Pieni Uramonlampi Inventointi aloitettiin Suuri Uramonlammen pohjoisrannan itäpäästä. Itäisin pohjukka on lähinnä ojikkoa, jossa mänty on valtapuu. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja lehtipuuston, pääosin koivun, osuus, on vähäinen. Rannan keskiosassa Uramonvaaralla on toteutettu laajoja hakkuita. Rannassa on kapea soistuvarantainen vyöhyke, joka on mäntyrämettä. Suo-alue laajenee kohti lammen luoteispäätä, kun saavutaan Pieneltä Uramonlammelta laskevalle uomalle. Se on suoristettu uoma, mutta on alkanut jo saada luonnontilaisia piirteitä, etenkin hieman yläjuoksulla, jossa uoman lähialueet ovat jopa lehtomaisia. Uoman

7 länsipuolella on ojikkoa. Länsirannalla (loma-asunnon eteläpuolella) on noin 30-vuotiasta kuivahkoa kanervatyypin männikköä. Lehtipuustoa tai maapuita ei esiinny lainkaan. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena aina järven eteläosaan asti, jossa on havaittavissa myös lievää luhtaisuutta rannassa. Puustossa ei tapahdu suuria muutoksia; mäntyvaltaisuus vallitsee. Uunonpuron alkupää on maisemallisesti kaunis: uoman reunaalueet ovat mäntyvaltaista rämettä Pieni Uramonlampi on kapea pitkänomainen lampi, jonka etelärannalla on toteutettu laajoja hakkuita. Hakkuiden länsipuolella on laajasti soistuvaa aluetta ja saraluhta kiertää lammen pohjois- ja itärantaa. Rantaalueen takana on metsäkasvillisuus tasaikäistä mäntykangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Pohja- ja kenttäkerroksen lajistoa Pienen Uramonlammen etelärannalla: Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Calluna vulgaris, kanerva 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Trientalis europaea,metsätähti 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Kaikkiaan 16 lintulajia havaittiin Uramonlammilla Suurella 13 ja Pienellä 8. Suojelullisesti merkittäviä lajeja tavattiin kaikkiaan kuusi, Suurella Uramonlammella viisi ja Pienellä kaksi. Suurella Uramonlammella pesii 1 2 kuikkaparia (DIR) ja kalatiira (DIR, EVA) ja pohjoisosassa reviiriä lauloi leppälintu (EVA), sirittäjä (NT) ja pikkusieppo (DIR). Pienen Uramonlammen suojelullisesti merkittävät havainnot olivat pyy (DIR), josta todisteeksi löytyi useita ulostekasoja ja kolme leppälintureviiriä (EVA). Muut tavatut lajit olivat metsien peruslajeja: käki, metsäkirvinen, laulurastas, pajulintu, harmaa- ja kirjosieppo, töyhtö- ja talitiainen, peippo sekä vihervarpunen. Suositus: Pieni Uramonlampi tulisi pienuutensa takia jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lisäksi ranta-alueet ovat luhtaa. Suurelle Uramonlammelle rakentamista voidaan osoittaa mielellään olemassa olevan asutuksen yhteyteen. Kuva 11. Pienen Uramonlammen komeaa luhtaa. Kuva 12. Suuri Uramonlammen koillisrantaa.

8 Kuva 13. Siikajärven pohjoisosan laaja luhtarantaa. Kuva 14. Siikajärven itärannan pieni metsälain mukainen uoma. 3.11 Siikajärvi Inventointi aloitettiin järven eteläpäästä (Mustalahti). Lahden ympäristö on laajalti soistuvaa, rämettä. Pääpuulaji on mänty ja puusto on verraten tasaikäistä. Järveen laskevan joen lähiympäristö on sara- ja pajuluhtaa. Luhtareunus jatkuu pitkälle pitkin pohjoisrantaa ja luhtareunuksen takana on puusto lähinnä tuoretta kuusivaltaista kangasta. Nuorta koivua on sekapuuna. Kun siirrytään edelleen lännemmäs, on järveen laskevan suo-ojan ympäristössä pieni korpimainen painanne, joka rajoittuu mainittuun luhtareunukseen. Kuusivaltaisuus kasvaa kun lähdetään kulkemaan ojalta kohti länttä. Korpipainanteen länsipuolella rantavyöhyke jatkuu tuoreena, kuusivaltaisena kankaana. Rannassa maaperä on lievästi soistuvaa. Kenttäkerroksen lajisto viittaa melko rehevään ja kosteaan kasvupaikkaan: talvikki (sp.), ahomansikka, ruohokanukka, riidenlieko, metsätähti, metsäkorte, metsäimarre ja kyläkastikka. Puolukkaa ja mustikkaa on niukalti. Niiden määrä tosin lisääntyy kohti länttä siirryttäessä. Vähitellen kuusivaltaisuus korvautuu männyllä ja nuorella harmaalepällä ja koivulla. Mäntyvaltaisuus ja muuntuma-tyyppinen kenttäkerros jatkuu aina suunnittelualueen tämän osan pohjoisrajalla sijaitsevalla jyrkänteelle asti. Puolukkaa ja mustikkaa on runsaasti. Itärannan pohjoisempi osa-alue on nuorehkoa, tavanomaista mäntykangasta. Järven länsipäässä on vanha kivirakenteinen pato, jonka ja maantien välissä oleva entinen ojitusalue on kehittynyt luonnonmukaiseen suuntaan. Leveät ja syvät ojat kuitenkin pirstovat aluetta.

9 Lajistoa itärannalla: Rubus saxatilis, lillukka 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Viola palustris suo-orvokki 2 Pyrola rotundifolia isotalvikki 2 Rubus arcticus, lakka 1(rannassa: luhdan lähellä) Peucedanum palustre, suoputki 1 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 1 Calamagrostis stricta, luhtakastikka 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Ranunculus acris niittyleinikki 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Equisetum palustre suokorte 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Crepis paludosa, suokeltto 1 Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Etelärannalla on suunnittelualueen länsirajan tuntumassa avokalliota ja sen eteläpuolella kasvillisuus on tavanomaista tasaikäistä kuivahkoa mänty-kuusikangasta. Puusto on verraten nuorta ja yksilatvuksista. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Siikajärvi on kokonsa puolesta yksi rantakaava-alueen suurimmista järvistä. Sen etelärannalla ovat relatiiviset korkeuserot hieman suuremmat kuin pohjoisrannalla. Rantaviiva on suora vailla lahdelmia. Pohjoisrannan itäpää on soistunut. Maaperä on moreenia, jota etenkin kaakkoisosassa peittää turvekerros. Lintulajeja Siikajärven kohteilla tavattiin yhteensä 13 ja niistä neljä on suojelullisesti huomioitavia. Teerikukkoja (DIR, NT, EVA) lähti jaloista kahdesta lähekkäisestä paikasta itärannalla, valkoviklo (EVA) oleskeli itärannan suolla, Sutilanvaaran lounaisrinteen jyrkänteen lähettyviltä löytyi palokärjen (DIR) syönnöksiä ja kaakkoisosan suon lajistoon lukeutuu ainakin keltavästäräkki (VU). Muussa lajistossa ei ole erillisen maininnan ansaitsevia lajeja vaan lajit ovat perusmetsälinnustoa: sepelkyyhky, metsäkirvinen, pajulintu, punarinta, harmaa- ja kirjosieppo, puukiipijä, peippo ja vihervarpunen. Suositus: Ei estettä rakentamiselle. Rakennuspaikkojen sijoittelussa tulisi huomioida kolme karttaan merkittyä aluetta, jonne rakennusten sijoittelua tulisi välttää. Siikajärveltä liittyi kaavaan myöhemmin mukaan myös Siikajärven tila 422-432-120-4. Sen luontoselvitys on tehty metsäsuunnittelun yhteydessä oheisella sisällöllä. Esteitä rakentamiselle ei ole.

10

11 3.24. Otsalampi Otsalammen eteläosa on kapea ja pitkänomainen ja rannoiltaan voimakkaasti soistuva. Lahden pohjukkaan laskee luonnontilainen uoma (UPM:n alueen ulkopuolella). Kun siirrytään etelästä kohti pohjoista, säilyy ranta-alue samantyyppisenä; voimakkaasti soistuvana mäntyvaltaisena rämeenä. Lehtipuustoa tai maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Pohjoisimman suo-ojan pohjoispuolella maasto alkaa lievästi kohota ja soistuminen vähenee. Metsätyyppi on lähinnä kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mustikka ja puolukka. Relatiiviset korkeuserot ovat melko vähäiset: aluetta voidaan pitää lähinnä kankaremaana. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Pieni Otsakangas on matala kaakko-luode suuntainen drumliini. Selänteen pohjoisosassa on toteutettu avohakkuita.

12 Suositus: Rakentaminen tulisi sijoittaa suunnittelualueen pohjoisosaan. Sitä ei tulisi osoittaa osa-alueen eteläosaan pitkänomaisen lahden ranta-alueelle. Kuva 34. Otsalampi etelästä nähtynä. Lampi on soistuvarantainen. Kuva 35. Laakeanlammen länsirannan nuorta puustoa. 3.25 Laakeanlampi Suunnittelualueeseen kuuluu kapea, noin 100 m pitkä, rantavyöhyke olemassa olevan asutuksen pohjoispuolella. Tausta-alueen kasvillisuus on tavanomaista mäntyvaltaista tuoretta tai kuivahkoa kangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Ranta-alue sen sijaan on kaunis luhtarantainen, joka on laajimmillaan jopa 30 m leveä. Ranta-alue on tasainen, relatiiviset korkeuserot jäävät alle 10 m ja aluetta voidaan luonnehtia tasankomaaksi. Geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Suositus: Rakentamista ei tulisi osoittaa Laakeanlammen rannalle. Mikäli rakentamista alueelle osoitetaan, tulisi se sijoittaa alueen halki kulkevan polun tuntumaan aivan alueen pohjoisreunaan. 4. YHTEENVETO 4.1 Suojelualueet, suojeluohjelmat, maakuntakaavan varaukset ja Natura -2000 alueet

13 Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. Myöskään Natura-verkostoon kuuluvia alueita ei ole alueella. Patvinsuon Kansallispuisto ja soidensuojelu ja Natura-alue sijoittuu suunnittelualueesta itään. 4.2 Lakikohteet ja muut huomionarvoiset elinympäristöt Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella esiintyy lukuisia metsälain mukaisia kohteita. Ne ovat pääosin joko luonnontilaisia puroja tai uomia, luhtasoita ja muutama kallionaluspuusto. Lakikohteet on rajattu kartalla. Kaikkia luhtia ei ole kartoille merkitty, koska niitä esiintyy lähes kaikilla inventoiduilla lammilla. Rakentamispaine niille on joka tapauksessa vähäistä. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella esiintyy alle 1 ha lampia, kuten Pitkänsuonlammit, Kuikkalampi, Valkealampi, Pesulampi, Pyöreä ja Musta-Suuppo, Pieni-Uramonlampi, Jassakanlammit, Pieni Saarijärvi ja Kouranlampi METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt

14 kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei em. ympäristöjä esiinny. Muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Muita metsäluonnon kohteita ei esiinny. 4.3. EU:n lintudirektiivin lajit, UHEX-lajit sekä EVA-lajit Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Maastotöiden aikana havaitut lajit on esitetty oheisessa listassa. (suluissa DIR-, UH- ja EVA -luokitus): Selvitysalueella tavatut suojelullisesti huomattavat lajit on esitetty taulukossa (Taulukko 1). Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteen I lajeista (DIR) tavattiin 11 ja Suomen kansainvälisistä erityisvastuulajeista 13 lajia (EVA). Yksi laji kuuluu uhanalaisluokituksessa luokkaan äärimmäisen uhanalaiset (CR), neljä lajia luokkaan vaarantuneet (VU) ja kahdeksan lajia luokkaan silmälläpidettävät (NT), jotka eivät täytä vaarantuneiden lajien kriteerejä, eivätkä ne lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Linnuston kohdalla merkittävin havainto lienee havainto haarahaukasta (Lavalampi), vaikka sen pesinnästä ei ole varmuutta. Lavalampi, erityisesti sen keskiosa, on linnustollisesti huomionarvoinen.

15 Taulukko 1: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (VU: vaarantunut, NT: silmälläpidettävä), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. 5. MAANKÄYTTÖSUOSITUS Huomioonottavat alueet ja kohteet on rajattu liitekartoille. Pyrkimyksenä on ollut huomioida alueen eliöstöä, maisemaa ja aluekokonaisuuksia. Myös lammen koon merkitystä rantarakentamiseen on arvioitu. Suositukset rakentamisen sijoittamiselle on esitetty kunkin alueen kohdalla. Sauvossa 19. maaliskuuta 2015 Jari Hietaranta Ari Parviainen

16

17