Tampereen kaupungin henkilöstölehti 7 2009 Veeti hyppäsi Tertun syliin Kaupunki internetin yhteisöpalveluissa s.5 Maanrakentajat opintiellä s.7
PÄÄKIRJOITUS MARRASKUU 2009 Taantumasta huolimatta kehitytään SUSANNA LYLY Henkilöstön osaaminen on palveluorganisaatiomme tärkeimpiä tekijöitä. Osaava ja motivoitunut henkilöstö on myös henkilöstökoulutuksen ja henkilöstön kehittämisen päämäärä. Nykyinen vaikea taloudellinen tilanne asettaa meille haasteita, joissa on pyrittävä hyödyntämään mahdollisimman paljon kaupungin sisällä olemassa olevaa osaamista. Muutokset tuovat yleensä henkilöstölle mahdollisuuden opetella uusia taitoja ja soveltaa aikaisemmin hankittuja taitoja ja tietoja. Koulutukset ja kurssit eivät ole ainoa tie kehittyä työssään, vaan myös työnkierto toisissa tehtävissä antaa uusia virikkeitä. Suuren organisaatiomme etuna onkin hyvä mahdollisuus tehtäväjärjestelyihin ja uralla etenemiseen sisäisen hakumenettelyn kautta. Uudet tehtävät tarjoavat uusia haasteita ja mielenkiintoisia oppimisen paikkoja. Tampereen uusi kaupunkistrategia painottaa esimiestyötä. Erityisesti talouden heikkoina aikoina esimiestyön ja esimieskoulutuksen merkitys korostuu. Hyvään johtamiseen kuuluu koulutuksesta saadun tiedon soveltaminen käytäntöön. Henkilöstön kehittäminen ei ole kuitenkaan ainoastaan koulutusta, vaikka se usein sellaiseksi mielletään. Esimerkiksi kehityskeskustelut ovat merkittävä osa henkilöstön kehittämistä. Vinkkejä saat vaikka intranetistämme Loorasta, josta löytyy henkilöstön kehittymistä tukevaa materiaalia ja ohjeita. Syksy tuo mukanaan Tampereen kaupungin työpaikoille kehityskeskustelut. Tavoitteena on, että kehityskeskustelut käytäisiin loka-tammikuun aikana, koska silloin ne toimivat konkreettisena pohjana seuraavan vuoden henkilöstösuunnitelmalle. Kehityskeskustelu on toisaalta johtamisen väline ja toisaalta työntekijän vaikutuskanava, jonka avulla työntekijä pystyy osallistumaan oman työnsä suunnitteluun ja kehittämiseen. Kehityskeskustelun ei tule jäädä pelkäksi tilannekatsaukseksi, vaan asioita tulisi käsitellä syvemmin. Menneen arviointi, osaamiskeskustelu ja etenkin tulevaisuuden tavoitteet sekä työssä jaksaminen kuuluvat tärkeänä osana kehityskeskusteluun. Kannattaa muistaa, että kehityskeskusteluissa tulisi antaa rakentavaa palautetta puolin ja toisin. Ihanteellisinta olisi antaa palautetta pitkin vuotta. Ilmapiirin ollessa luotettava asioita uskalletaan tuoda esille. Kehittymisen kannalta on merkittävää, että esimies sekä työntekijä uskaltavat ottaa esille myös mahdollisen tyytymättömyytensä, jotta asioihin voidaan puuttua. Looran sivuilta löytyy uudistettuja kehityskeskustelurunkoja, joilla pyritään parantamaan kehityskeskustelujen merkittävyyden ja vaikuttavuuden parantamista. Kehityskeskustelurungot on pyritty laatimaan käytännönläheisiksi ja soveltuviksi erityyppisille ammattiryhmille. SISÄLTÖ 2 Pääkirjoitus 3 Vuoden 2010 talousarvio käsittelyssä 5 Voisiko Tampereen kaupunki hyödyntää sosiaalista mediaa? 6 On kehityskeskustelujen aika 7 Maanrakentajat suorittivat ammattitutkinnon 8 Veeti-koira kyläilee vanhainkodissa 10 Päätöksenteossa tulisi näkyä lapsinäkökulma 11 Lapsen kurittamista kotona tutkittiin 12 Viestinnän ammattilainen: Tähtitalvikki Poikajärvi 13 Leena Lehtonen luotsaa kahta perhetukikeskusta 14 Tampereelle oma maaseutuohjelma 15 Ota sähköinen lasku käyttöösi 15 Sarjakuva: Tarmo Touhunen 16 Kaupungin palvelujen käyttäjien kuuleminen työtavaksi Jaana Villilä-Utriainen vs. henkilöstön kehittämispäällikkö VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 45. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell, juttuideat ja -vinkit 040 502 5707 tai raija.lindell@tampere.fi VILKKU INTER NETISSÄ www. tampere.fi/ tampereinfo/ tiedotus/julkaisut/vilkku TAITTO Marja Muhonen PAINOPAIKKA Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 0357-1777 SEURAAVA VILKKU ilmestyy joulukuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 20.11.2009 mennessä päätoimittajalle. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Terttu Järvinenkin saa osansa Veetin hellyydestä. Milla Kaario (vas.) valvoo vieressä. OSOITTEENMUUTOKSET omalle palkanlaskijalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 900 kpl.
Pormestari Timo P. Niemisen talousarvioesityksen pohjalta kaupunginvaltuusto päätti ensi vuoden talousarviosta marraskuun 16. päivä. SUSANNA LYLY Portaita uuteen nousuun TEKSTI HEIKKI NÄREIKKÖ ja RAIJA LINDELL Tampereen kaupungin vuoden 2010 talousarviota on laadittu syvässä taantumassa, mikä johtuu kansainvälisen talouden heikkenemisestä. Taantumasta huolimatta tavoitteena on kuntalaisten palveluiden turvaaminen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää veroprosentin korottamista 19:ään sekä kiinteistöveroprosenttien korottamista 0,1 prosenttiyksiköllä. Lisäksi talouden tasapainottaminen vaatii noin 20 miljoonan euron säästöjä kaupungin henkilömenoissa ja toimintayksiköiden tuottavuuden nostoa. Kaupungin ensi vuoden kokonaismenot ovat 1,3 miljardia euroa. Pormestarin talousarvioesityksen pohjalta kaupunginvaltuusto päättää ensi vuoden talousarviosta marraskuun 16. päivä, tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Viennistä ja yhteisöverotuloista riippuvainen Tampere on joutunut kärsimään taantumasta maan ensimmäisten kuntien joukossa. Näissä olosuhteissa talousarviossa on yritetty parasta, mutta lähtökohdat eivät ole olleet hyvät, totesi pormestari Timo P. Nieminen esitellessään ensi vuoden talousarviota maanantaina 26. lokakuuta tiedotusvälineille. Pormestari Nieminen korosti, ettei ensi vuonna tehdä merkittäviä uusia menoja lisääviä linjauksia eikä palveluja ole mahdollista laajentaa. Kaupungin toimintamenot on jäädytetty tämän vuoden talousarvion tasolle. Vaikka investointeja on hieman vähennetty viime vuosien tasosta, investointien kokonaismäärä on kuitenkin kaupungin tuloihin nähden korkea. Investoinneilla kaupunki helpottaa taantuman yli pääsemistä ja edistää työllisyyttä. Johtaja Juha Yli-Rajalan mukaan mittavat toimet talouden tasapainottamiseksi tulevat jatkumaan edelleen ensi vuonna. Tampereella on aina osattu kohdata vaikeudet rohkeasti. Sen me teemme nytkin ja rakennamme jo taantuman aikana uuden nousun portaita, pormestari Nieminen kannustaa talousarvioesityksessään. Lainamäärä kasvaa Talousarvioesitys toteuttaa keväällä hyväksyttyjä talouden tasapainottamista koskevia päätöksiä ja syksyllä uudistettua kaupunkistrategiaa. Sen asettamiin tavoitteisiin pyritään kuuden ydinprosessin avulla. Talousarvioesityksessä ydinprosesseille on annettu vuositavoitteet ja ydinprosesseihin käytettävissä olevat määrärahat. Rahojen käytöstä ja palvelujen järjestämisestä vastaavat tilaajat. Tuottajat vastaavat kuntalaisille tuotettavista palveluista tilaajan kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Kaupungin toimintakate eli käyttötulojen ja -menojen erotus on talousarvioehdotuksessa 873 miljoonaa euroa negatiivinen. Kun verotulot (722 miljoonaa VILKKU 7 / 2009 3
euroa), valtionosuudet ( 195,6 miljoonaa euroa) sekä rahoitustuotot ja -menot otetaan mukaan laskelmiin, päästään vuosikatteeseen. Se on 71,6 miljoonaa euroa positiivinen. Summa ei kata poistoja (82 miljoonaa euroa), joten ensi vuoden talousarvio on verojen korottamisesta ja henkilöstömenosäästöistä huolimatta 10,8 miljoonaa euroa alijäämäinen. Verotulojen arvioidaan kasvavan ensi vuonna vain kaksi prosenttia eli noin 15 miljoonaa euroa kuluvan vuoden kertymästä. Ensi vuoden verotulot jäävät 17 miljoonaa euroa pienemmiksi tämän vuoden talousarvioon verrattuna. Rahoituslaskelmassa tulorahoitus kattaa investoinneista 56 prosenttia ja loppuosa rahoituksesta joudutaan hoitamaan lisälainanotolla. Lainamäärä kasvaa kohtuullisen suurina pysyvien investointien takia lähes kaksinkertaiseksi kahden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Investoinneilla Tampere haluaa osaltaan pitää kaupungin rattaat vauhdissa taantumasta huolimatta. Ensi vuonna uutta lainaa tarvitaan 72 miljoonaa euroa. Vanhoja lyhennetään 12 miljoonaa euroa, joten kaupunkilaista kohden velka kasvaa noin 1200 eurosta hieman yli 1 500 euroon. Investoinneilla elvytetään Kaupunki elvyttää ja edistää työllisyyttä investoinneillaan, joihin satsataan 131,6 miljoonaa euroa. Raha kuluu muun muassa Tila keskuksen talonrakennusinvestointeihin (32 milj. ), yhdyskuntarakentamiseen (25,2 milj. ), Vuorekseen (16,3 milj. ), Hämpin Parkkiin (6 milj. ), Särkijärven eritasoliittymään (vajaat 7 milj. ) ja Ratinaan (5 milj. ). Ihmisten arjessa näkyvät ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi Hatanpään sairaalan peruskorjaus (6,5 milj. ) ja Pyynikin uimahallin perusparannus (3,5 milj. ). Investoinnit sisältävät myös useita kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden kohteita. Museoiden kokoelmakeskukseen satsataan 2 miljoonaa euroa, mainittujen palveluiden käytössä olevien rakennusten perusparannuksiin 1,5 miljoonaa euroa ja Hakametsän jäähallin lopputöihin 700 000 euroa. Päiväkoteja ja kouluja remontoidaan 4,3 miljoonalla eurolla, rakennusten sisäilma- ja kosteusongelmia korjataan miljoonalla eurolla sekä sosiaali- ja terveystoimen tiloja 1,4 miljoonalla eurolla. Lisäksi Tammerkosken yli ryhdytään rakentamaan siltaa ja Museokeskus Vapriikin perustuksia korjataan. Henkilöstömenoihin saatava 20 miljoonan euron säästöt Toimintamenot ydinprosesseittain Sivistyksen ja elämänlaadun edistäminen 6 % Osaamisen ja elinkeinojen kehittäminen 6 % Lasten ja nuorten kasvun tukeminen 27 % Henkilöstömenot TA 2010 571 milj. Aluepelastuslaitos 24,4 milj. 4 % Konsernipalvelut 9,2 milj. 2 % Liikelaitokset 105,7 milj. 19 % Ensi vuoden talousarviossa henkilöstömenot ovat 571,1 miljoonaa euroa. Toimintamenojen kasvua on viime vuosina kiihdyttänyt kunta-alan poikkeuksellisen kallis palkkaratkaisu, jonka kustannusvaikutukset ulottuvat vielä ensi vuoteen, kertoi johtaja Pekka Palola. Vakinaisen henkilöstön määrän arvioidaan olevan ensi vuonna 12 785 henkilöä (13 381 henkilöä v. 2009). Suunniteltu vakinaisen henkilöstön määrä on huomattavasti vähäisempi kuin tämän vuoden suunnitelmassa on. Tämä johtuu erityisesti organisaation rakenteellisista muutoksista kuten Tampereen ammattikorkeakoulun ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulun yhdistymisestä ja siirtymisestä kaupungin organisaation ulkopuolelle. Vuosina 2010 2012 kaupungin vanhuuseläkepoistuma on noin 950 henkilöä. Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen 32 % Ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitäminen 15 % Kaupunkiympäristön kehittämien 8 % Konsernihallinto 6 % Konsernihallinto 36,8 milj. 6 % Hyvinvointipalvelut 394,9 milj. 69 % 4 VILKKU 7 / 2009
Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden lukumäärä on ollut noin 50 prosentin luokkaa kaikista eläkkeelle siirtyneistä, joten todellinen eläkepoistuma tulee olemaan selkeästi suurempi. Henkilöstömenojen 20 miljoonan euron säästötavoite on jaettu tuotantoalueille, liikelaitokselle ja konsernihallintoon. Euromääräiset säästötavoitteet on kohdennettu eri yksiköille palkkamenojen suhteessa painottaen seitsemää tekijää. Lomautuksiin ei ole tarvetta, jos säästötavoitteisiin päästään muilla keinoin. Kohdennettu lomautus on kuitenkin viimeinen vaihtoehto. Kohdentaminen on tehty siten, että sen säästövaikutus vaihtelee 2 5 prosentin välillä. Peruspalveluita tuottavilla yksiköillä säästö on muita pienempi, kertoi johtaja Palola. Säästökeinoja useita Keinoja säästää henkilöstömenoissa on useita. Esimerkiksi avoimeksi tulevat virat voidaan lakkauttaa, eläköityvien työtehtävät voidaan arvioida uudelleen, uudet vakanssit otetaan kriittiseen tarkasteluun ja sijaisten määrää vähennetään. Myös sairauslomien ja työtapaturmien määrää pyritään vähentämään ja käyttämään vuorotteluvapaita sekä myöntämään palkattomia työlomia. Lisäksi vuosilomien sijoittelusta koko lomakaudelle voidaan saada säästöjä kuten myös työaikajärjestelyillä ja työaikojen toiminnan tarpeiden mukaisella suunnittelulla. Myös toimintatapoja ja henkilöstörakenteita voidaan arvioida uudelleen, kehittää toimintaprosesseja ja läpikäydä työn sisältöjä ja priorisoida työtehtäviä. Kaupungin henkilöstöohjelma ohjaa henkilöstöpolitiikan suuntaa yhdessä kaupunkistrategian sekä palvelu- ja tuotantostrategioiden kanssa. Myös palvelujen hankinnan ja kilpailuttamisen linjaukset vaikuttavat henkilöstöpolitiikkaan merkittävästi. Keskeisiä vuoden 2010 painopisteitä ovat johtamisen merkityksen korostaminen, henkilöstön työhyvinvointiin panostaminen, tuottavuuden nivominen yhteen sekä esimiesten kehittymiseen panostaminen. Internetin yhteisöpalvelut kaupunkien hyötykäyttöön TEKSTI SIRPA STENSTRÖM Viestintäyksikössä selvitetään syksyn aikana sitä, kuinka kaupunki voisi hyötyä internetin yhteisöpalveluista eli sosiaalisesta mediasta. Yhteisöpalveluilla tarkoitetaan sellaisia internetissä olevia palveluita, joihin sisältöä tekevät palvelun käyttäjät. Nämä palvelut tarjoavat uudenlaisia tapoja viestiä ja saada aikaan vuoropuhelua kaupunkilaisten kanssa. Periaatteessa kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö, ihmiset ovat aina jakaneet kokemuksia. Väline vain on uusi. Käyttäjien tuottaman sisällön osuus internetissä on kovassa kasvussa. Arvioiden mukaan tällä hetkellä jo neljännes sisällöstä on käyttäjien tuottamaa. Osa yhteisöpalveluista voi olla sellaisia, jotka ostetaan kaupungin käyttöön ja se myös ylläpitää niitä. Kaikkea ei kuitenkaan kannata tehdä itse. Siksi onkin mielenkiintoista tutkia, miten kaupunki voisi hyötyä internetissä jo olevista yhteisöpalveluista. Palveluilla on valmiina käyttäjät, joiden tavoittaminen tietysti kiinnostaa myös kaupungin viestinnästä vastaavia. Ainakin niminä tuttuja palveluja Tunnetuimpia internetissä olevia yhteisöpalveluita ovat Facebook, videopalvelu You- Tube, verkkoalbumit Flickr ja Picasa, mikroblogipalvelu Twitter ja erilaiset blogit. Facebookissa on tällä hetkellä yli 300 miljoonaa käyttäjää. Suuri osa on yli 35-vuotiaita aikuisia, joka on oikein hyvä kohderyhmä kaupungin viestintää ajatellen. Facebookia voisikin hyödyntää tiedottamiseen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen kuntalaisten ja päättäjien välillä. Facebookissa on jo tamperelaisia ryhmiä muun muassa museoilla, lastenkulttuurikeskus Rullalla ja Tampereen musiikkijuhlilla. Suurista kaupungeista Facebookissa ovat ainakin Oulu ja Vantaa. Niiden sivuilla on uutisia, kuvia ja videoita. Ryhmään liittyneet voivat kommentoida uutisia ja kuvia. Uutisista voi myös tykätä. Tampereen kaupungin Netti-Nysse hyödynsi yhteisöllistä mediaa syksyisellä Euroopan matkallaan kirjoittamalla matkan aikana blogia, julkaisemalla matkavideoita YouTubessa ja kuvia Picasa-verkkoalbumissa. Lisäksi kulttuuripalvelut on julkaissut raittivideoita YouTubessa. Kaupungin nuorisopalvelut tekee nuorisotyötä myös nuorison suosimissa verkkoyhteisöissä Habbo Hotellissa ja IRC- Galleriassa. Niissä on mahdollisuus tavata nuoriso-ohjaajia reaaliaikaisesti ja palvelun henkeen sopivasti. Esimerkiksi Habbo Hotellissa nuoriso-ohjaajat päivystävät Habbossa liikkuvina hahmoina. Viestinnän luonne muuttumassa Viestinnästä on yhteisöpalveluiden yleistyessä tullut nopeaa, reaaliaikaista, läpinäkyvää ja vuorovaikutteista. Viestintäkanavia on yhä enemmän ja niitä käytetään ristiin monilla eri laitteilla. Tällöin myös palautteen määrä kasvaa ja negatiivisetkin kommentit tulevat herkemmin esiin. Persoonan ja verkostojen merkitys on kasvanut. Verkossa on yhä vaikeampaa esiintyä nimettömänä. Tieto tavoittaa ihmiset yhä useammin ja nopeammin erilaisten verkostojen kautta. Varsinkin verkkoviestinnän luonne on siis muuttumassa, ja siksi kannattaa miettiä missä ja millä tavalla jatkossa viestitään. Jos haluat perehtyä yhteisölliseen mediaan, seurata alan uutisia ja tutustua siihen, millaisia palveluita Tampereella ja muissa kunnissa on jo toteutettu, niin seuraa Viestintäyksikön Loora-sivulla oleva blogia: www.loora.fi/viestintayksikko. VILKKU 7 / 2009 5
TIESITKÖ? SUSANNA LYLY Kehityskeskusteluun yhteisillä pelisäännöillä TEKSTI RAIJA LINDELL On jälleen se aika vuodesta, että on syytä käydä kehityskeskustelu oman esimiehen kanssa. Miten olet onnistunut työssäsi saavuttamaan asetetut tavoitteet? Miten olet ylläpitänyt ja kehittänyt omaa osaamistasi? Miten olet viihtynyt työssäsi ja miten jaksat? Mitä mielestäsi esimiestyön kehittämisessä tulisi huomioida? Muun muassa tällaisien kysymysten johdattamana tulisi käydä kehityskeskustelu vähintäänkin kerran vuodessa. Kehityskeskustelu on työntekijälle hyvä vaikutuskanava, jonka avulla hän pystyy osallistumaan oman työnsä suunnitteluun ja kehittämiseen. Esimiehelle tällaisen keskustelun käyminen on tärkeä johtamisen väline, painottaa henkilöstösuunnittelija Marju Leinonen. Hänen mielestään esimies voi näyttää omalla esimerkillään kehityskeskustelun tärkeyden. Ketju ei myöskään saisi katketa, sillä esimiehenkin tulisi käydä oma kehityskeskustelunsa oman esimiehensä kanssa. Kehityskeskustelu on kahdenkeskinen ja luottamuksellinen. Parhaimmillaan se on olennainen osa esimiehen ja alaisen välistä yhteistoimintaa ja tukee työn hallintaa ja työhyvinvointia. Leinosen mukaan kehityskeskustelujen tyypillisiä kompastuskiviä ovat kiire, valmistautumattomuus ja se, ettei keskustelussa käydyistä asioista työntekijän mielestä seuraa mitään. Jotta kehityskeskustelut koettaisiin hyödyllisinä, esimiehen tulisi tarttua keskustelussa nouseviin asioihin, esimerkiksi epäkohtiin, Marju Leinonen toteaa. Keskusteluun valmistauduttava Kehityskeskustelun pelisääntöjen on oltava yhteiset ja selvät kummallekin osapuolelle. Tämän vuoksi esimiehen on kerrottava hyvissä ajoin esimerkiksi työpaikkapalaverissa kaikille työntekijöille yhteisesti kehityskeskustelun tavoitteista ja miksi keskustelu ylipäätään käydään, selittää Marju Leinonen. Koska kehityskeskustelu on tavoitteellinen keskustelu, siinä tulisi käsitellä seuraavat teemat: suorituksen arviointi, tavoitteista sopiminen, osaamiskeskustelu ja muut aiheet. Keskustelussa annetaan molemminpuolista palautetta niin esimies alaiselleen kuin alainen esimiehelleen. Kehityskeskustelussa sovitaan keskeiset tavoitteet seuraavalle vuodelle ja arvioidaan kuluneen kauden työn tulokset ja tavoitteiden toteutuminen. Marju Leinosen mukaan kiire pilaa kehityskeskustelun helposti. Aikaa keskustelulle pitäisikin varata 1 2 tuntia, ja keskustelu tulisi pitää säännöllisesti vähintään kerran vuodessa. Loorassa ohjeita Kehityskeskustelujen käyminen perustuu Tampereen kaupungin strategiseen johtamisjärjestelmään ja henkilöstöohjelmaan. Kehityskeskustelujen sisältö on pohjana seuraavan vuoden henkilöstösuunnitelmalle. Kaupungin intranetistä Loorasta löytyy ohjeita kehityskeskustelun käymiseen ja myös uudistettuja teemarunkoja kehityskeskustelutilanteiden tueksi. Teemarunkojen uudistuksessa haluttiin parantaa erityisesti kehityskeskustelujen merkittävyyden ja vaikuttavuuden kokemusta, kertoo Marju Leinonen. Lisätietoja: Loora > henkilöstöasiat > henkilöstösuunnittelu ja osaamisen johtaminen > kehityskeskustelut tai Marju Leinonen p. 60543. 6 VILKKU 7 / 2009
Virallisesti pätevä maanrakentaja TEKSTI RIINA KILPINEN Katu- ja vihertuotannon työntekijät esittivät kehityskeskustelussa muutama vuosi sitten toiveen saada alansa täydennyskoulutusta. Tavoitteena oli saada työhön laajakantoisempaa näkemystä. Useat työntekijät olivat vuosien saatossa pätevöityneet työn kautta, mutta heiltä puuttui kuitenkin varsinainen alan tutkinto. Asiat etenivät toiveista koulutuksen järjestä miseen, ja nyt maanrakentajilla on tutkintotodistus takataskussaan. Maanrakentajan ammattitutkintoon johtava koulutus alkoi vuoden 2008 alussa. JAKK tarjoutui järjestämään puolitoistavuotisen koulutuksen, johon osallistui viitisenkymmentä Tampereen kaupungin katu- ja vihertuotannon työntekijää. Opintojen suuntautumisvaihtoehtoja oli valittavana 20: muun muassa mittaustyöt, katujen kunnossapitotyöt tai kivityöt. Opiskelu koostui 12 20 teoriapäivästä, mutta loput opiskelusta hoitui omien työtehtävien lomassa. Kaikki koulutuspäivät olivat palkallisia opiskelijoille, ja kannustimena olivat myös valtiolta saadut stipendit. Valmistumisen edellytyksenä oli hyväksytysti suoritettu näyttötyö vähintään kolmesta koulutusvaihtoehdosta. Ennakkoluulotonta panostusta ammattitaitoon Panostajana jo 1970-luvun alusta asti toiminut Pekka Toivio sai maanrakentajan ammattitutkinnon suoritettua ensimmäisten joukossa viime kesänä. Pitkän uran jälkeenkään Toivio ei suhtautunut opiskeluun väheksyvästi, vaan lähti mukaan avoimin mielin. Ei koskaan voi olla niin ammattitaitoinen, ettei mitään uutta voisi enää oppia. Vuosien uran jälkeen tulee sokeaksi omalle työlleen, joten puutteet työtavoissa ja uudet opit valaistuvat vasta, kun joku ulkopuolinen ottaa asiat esille. Työmaaräjäytysten parissa työskentelevä mies kiittelee onnistuneesta opiskelutaipaleestaan erityisesti innostavaa kurssinvetäjää. Työnantajakin tuli Toivion mielestä niin paljon vastaan tarjotessaan mahdollisuutta opiskeluun, että olisi ollut silkkaa tyhmyyttä jättää oiva tilaisuus käyttämättä. Tutkinnon suorittaminen tapahtui pääasiassa samalla, kun tein samaa työtä, jota muutenkin olisin tehnyt. Mitään negatiivista sanottavaa ei tutkinnosta ole. Kaikkein vaarallisinta on, jos luulee osaavansa jo kaiken. Siinä voi riskeerata helposti turvallisuudenkin, Toivio pohtii. Panostajan työ on tarkkaa puuhaa, jotta työmailla tehtävien räjäytyksien vahingoilta vältytään. Muun muassa ympäristön rakennukset kuvataan ennen räjäytyksiä, tärinämittarilla valvotaan räjähdyksen vaikutuksia ja lopuksi jokaisesta työstä laaditaan tarkka räjäytyspöytäkirja. Asutuksen lähellä käydään soittelemassa ovikelloja ja varoittamassa ihmisiä etukäteen, jottei kukaan säikähdä maan tärähtelyä. Lisäksi räjäytysten alkamisesta varoitetaan äänimerkein. Joskus harvoin saattaa tulla esimerkiksi kivien sinkoutumisia, mutta pahoilta vahingoilta on kaikeksi onneksi vältytty. Rikkoutuneen ikkunan tai lommon aidassa saa korjattua, mutta henkilövahinkoja ei korjaa mikään, Toivio kiteyttää. Vuosien varrella työyksiköiden nimet ovat vaihtuneet ja tekniikka muuttunut, mutta muuten työ Tampereen kaupungin leivissä on Toivion mukaan pysynyt lähestulkoon samana. Samaa työtä tehdään niin tammikuun pakkasilla kuin heinäkuun helteilläkin. Ennen näissäkin hommissa oli valtava työntekijämäärä, mutta nyt samoja tehtäviä hoitaa enää kourallinen porukkaa. Mitä useampaa asiaa hallitsee sitä paremmat ovat mahdollisuudet menestyä. Ei oppi ojaan kaada, tuumasi panostaja Pekka Toivio, kun päätti lähteä suorittamaan maanrakentajan ammattitutkintoa. VILKKU 7 / 2009 7
Terttu Järvinenkin saa osansa Veetin hellyydestä. ja Milla tuottavat hyvää mieltä TEKSTI MATTI WACKLIN KUVAT SUSANNA LYLY 8 VILKKU 7 / 2009 Milla Kaario ja Veeti tuntevat toisensa perinpohjaisesti.
Maija Mäkisellä on suostuvainen kumppani halaushetkessä. Orvokki Rekola saa suudelmia. Cockerspanieli Veeti hyppää Terttu Järvisen syliin ja nuolee kaverillisesti hänen kasvojaan. Terttu silittää ja rapsuttaa kaveriaan, joka selvästi nauttii tilanteesta. Kohtaaminen on molempien mieleen. Mukavaa, kun Veeti poikkeaa meitä katsomassa. Tulevat vanhat ajat mieleen. Minulla oli koira jo 11-vuotiaana, kertoo Terttu, joka on ikäihmisille tarkoitetun kangasalalaisen Rikun ryhmäkodin asukkaita. Se, että tamperelainen Veeti on tullut ilahduttamaan kangasalaisvanhuksia, ei ole sattuma. Vierailu kuuluu koko ajan kasvavaan kaverikoiratoimintaan, jota hallinnoi Suomen Kennelliitto. Kyse on pyyteettömästä vapaaehtoistyöstä, jossa pyritään tuomaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon. Tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen, kertoo Veetin omistaja Milla Kaario, jonka siviilityö on Irjalan päiväkodissa. Hän työskentelee lastenhoitajana. Kaverikoiratoiminnassa koiranomistajat vierailevat koiriensa kanssa vanhusten, lasten ja kehitysvammaisten luona esimerkiksi laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja päiväkeskuksissa. Veeti ja Milla ovat osa Itä-Tampereen 13 koirakon kaverikoiraryhmää. Kohta kolme vuotta näissä ympyröissä Veetin kanssa Kaverikoirakko tekee arvokasta vapaaehtoistyötä mukana ollut Kaario on omin silmin nähnyt, miten paljon iloa vapaaehtoistyö tuottaa. Se on minulle myös motivaation tärkein lähde. Itsellekin tulee hyvä olo. Kaikki eivät sovi kaverikoiriksi Kaverikoiraksi ei kelpaa kuka tahansa. Koiralta vaaditaan terveyttä ja sopuisaa luonnetta, mikä ei ole riippuvainen rodusta. Siksi Milla Kaarion toinen cockerspanieli Max joutuu jäämään lyhyen vierailun ajaksi autoon. Sen korvat ovat kipeät. On vaarana, että joku ikäihmisistä koskettaa koiraa liian kovasti, jolloin siitä aiheutuu Maxille kipua. Siksi vierailut eivät olisi koiralle mieluisia. Max on myös luonteeltaan Veetiä vilkkaampi, joten paikalla pysyminen vierailuilla voisi olla liian kova haaste. Kaverikoirat ja heidän omistajansa koulutetaan Kennelliiton viikonlopun mittaisilla kursseilla tai kokeneet kaverikoiraohjaajat valmentavat uusia tulijoita. Tärkeintä on antaa uusille kaverikoiratoiminnasta kiinnostuneille harkinta-aikaa. Näin vältytään siltä, ettei mukaan lähdetä väärin perustein. Aito sitoutuminen on välttämätöntä. Kursseja on järjestetty jo yli kymmenen ja koiria on mukana lähes 500 Oulusta Haminaan ja Siilinjärveltä Turun saaristoon. Kiinnostuneita riittää muuallakin. Uusia kursseja on luvassa. Jokainen kaverikoirakko osallistuu oman ryhmänsä järjestämiin tapaamisiin ja vierailukäynteihin. Niistä sovitaan vierailukutsuja esittäneiden paikkojen kanssa. Kokeneimmat kaverikoirat saattavat lisäksi käydä tapaamassa yksittäistä asiakasta ohjaajansa kanssa esimerkiksi yhteisen kävelylenkin tai juttutuokion merkeissä. Meillä on tarkka seula. Koirasta näkee nopeasti, jos se ei sopeudu kaveriksi. Sylistä toiseen kulkeminen ei ole vaivatonta. Vierailut ovat koiran kannalta stressaavia, jos ne toistuvat liian usein. Sopiva käyntitiheys on kerta tai kaksi kuukaudessa, kertoo Milla Kaario. Hyväntahtoisella ja sosiaalisuutensa näyttävällä Veetilläkin on rajansa. Tavallisesti se alkaa parinkymmenen minuutin vierailun jälkeen suunnata askeleitaan kohti ulko-ovea. Nyt kun kuvaaja ja toimittaja ovat mukana, Veetissä ei näy merkkiäkään kyllästymisestä. Lieneekö vieraskoreutta? Huivi on Veetin oma työasu Kun vierailu käynnistyy Rikun ryhmäkodin parkkipaikalla, Milla pukee Veetin kaulaan oranssin huivin. Hänellä itsellään on samanvärinen rintanappi ja lappu, johon on kirjoitettu oma etunimi. Nämä ovat meidän työasumme. Veeti tietää heti kun saa huivin kaulaansa, mitä on tulossa. Se on ihan täpinöissään. Oranssin huivin saaminen kaulaan edellyttää koiralta ammatillisuutta. Työasun saa vasta kuuden vierailukerran jälkeen. Milla Kaario pysyy vierailun aikana taustalla, mutta samalla hän huolehtii eleettömästi, että kaikki sujuu turvallisesti ja juoheasti. Kangasalla vanhukset kyselevät yksityiskohtia Veetin elämästä, kuten sitä, mikä on koiralle ihannetilanne. Mitä pehmeämpi petipaikka ja mitä enemmän rapsutusta, sen parempi, vastaa Milla. Veetillä on tapaamisessa ehdoton päärooli. Vanhusten silmistä näkee, että leppoisa, itsensä kokonaan peliin laittava ja välittämisensä näyttävä koira tuo arkeen uuden värin ja paljon hymyä. Väittävät, että lemmikkieläimen silittäminen vähentää verenpainetta. Tähän taitavat uskoa myös Rikun ryhmäkodin asukkaat. Ansioituneille kaverikoirille myönnetään numeroitu kaverikoiramitali kunniakirjoineen. Palkitsemistilaisuudet järjestetään yleensä alueen suurimman vuosittaisen koiratapahtuman yhteydessä. Veeti sai mitalin viime maaliskuussa. Kun vajaan puolen tunnin vierailu alkaa olla lopuillaan, on lähdön aika. Veeti kiertää vielä hyvästelemässä Tertun, Liisan, Orvokin ja Maijan. Näyttää siltä, että koira on oikeasti kiintynyt tuttuihin mummuihin. Tulkaa pian uudestaan. Veetiä tulee ikävä, nelikko sanoo. VILKKU 7 / 2009 9
Lapsen ja nuoren ääni ei kuulu valmistelussa TEKSTI JOHANNA TOIVANEN Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen allekirjoittamisesta. Myös Tampereella juhlitaan lasten ja nuorten oikeuksia marraskuussa järjestettävällä omalla tapahtumaviikolla. Lapsilla ja nuorilla on paljon asiaa, mutta kuunteleeko kaupungin virkamies? Lapsen ja nuoren näkökulma tulee ottaa huomioon päätöksenteossa, linjaa pormestarin pysyväismääräys. Vs. lapsiasiamies Mia Lumion mielestä lasten ja nuorten näkökulma jää silti usein liian vähälle huomiolle päätösten valmistelussa. Valmistelussa lapsia ja nuoria kuunnellaan aika epätasaisesti. Heidän kykyään ottaa kantaa asiaan voidaan aliarvioida. Lapsinäkökulma jää usein sivuun myös, jos valmisteluprosessi on ollut lyhyt tai jos valmistelussa painavat vahvasti vain taloudelliset seikat. Usein lasten mielipide myös sekoittuu aikuisten mielipiteeseen. Aikuinen voi edistää lapsinäkökulmaa, mutta ei voi itse edustaa sitä. Oleellista on, että lapset ja nuoret pääsisivät sanomaan mielipiteensä oikeista, konkreettisista asioista, joilla todella on vaikutusta heidän elämäänsä, Lumio sanoo. Kokemus osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista asioihin pitäisi saada jo lapsena. Osallistuminen yhteiskunnallisten päätösten tekemiseen suojaa lapsia ja nuoria syrjäytymiseltä ja kasvattaa heistä osallistuvia, aktiivisia aikuisia. Lasten ja nuorten kuulemiseen on Tampereella olemassa valmiita kanavia ja käytäntöjä. SUSANNA LYLY Lapsiasiamiehen nettisivuilta löytyy ohje valmistelijoille siitä, kuinka lapsinäkökulmaa voi käytännössä kysyä. Lapsia ja nuoria voi mainiosti kutsua mukaan myös työryhmiin. Koulujen oppilaskunnat väylä vaikuttamiseen Kaikissa perusopetuksen kouluissa toimii oppilaskunta, jonka hallitukseen oppilaat itse valitsevat edustajansa. Oppilaskunta voi ottaa kantaa monenlaisiin omaa ympäristöään tai elämänpiiriään koskettaviin asioihin. Tietojen pitäisi kulkea luokasta oppilaskuntaan ja takaisin. On tarkoitus, että oppilaskunta käsittelee koulun arjen asioita. Ratkaisevassa roolissa on oppilaskunnan ohjaava opettaja koulussa. Vastaavasti kun kaupunki valmistelee johonkin tiettyyn alueeseen vaikuttavia suunnitelmia, valmistelijan tulisi ottaa yhteyttä alueella toimivan koulun ohjaavaan opettajaan ja kysyä, miten koulun oppilaskunta voisi ottaa kantaa asiaan, rohkaisevat oppilaskuntatoiminnassa mukana olevat nuoriso-ohjaajat Miia Nivala ja Päivi Laukamo. Alakoulujen oppilaskuntien hallitukset lähettävät oman edustajansa kahdesti vuodessa kokoontuvaan Tampereen Lasten Parlamentin (TLP) suurkokoukseen. Yläkoulujen, lukioiden ja TAO:n edustajat puolestaan kokoontuvat Tampereen Nuorisofoorumina (TNF). Kumpikin foorumi valitsee itselleen hallituksen. Hallitusten kautta lasten ja nuorten näkökulma saadaan valmisteltaviin asioihin tarvittaessa melko nopeasti, sillä ne kokoontuvat muutaman viikon välein. Nuorisofoorumin edustajilla on myös puhe- ja läsnäolo-oikeus kolmessa lasten ja nuorten asioita käsittelevässä lautakunnassa ja kolmessa johtokunnassa. Kaupungin omassa organisaatiossa toimii myös lasten ja nuorten näkökulman kuulemiseksi perustettu Myyrä-verkosto. Verkosto edustaa kaupungin eri palveluja laajasti ja sen tehtävänä on pohtia, kuinka lapsinäkökulman voisi ottaa huomioon yksittäisissä, kulloinkin valmisteilla olevissa hankkeissa. Valmisteletko sinä asiaa, jossa olisi hyvä kuulla myös lasten ja nuorten mielipiteitä? Etsitkö lapsi- tai nuorisonäkökulmaa omaan työryhmääsi? Ota yhteyttä vs. lapsiasiamies Mia Lumioon (puh. 050 411 2434) tai nuorisoohjaajiin Miia Nivalaan (puh. 050 322 6379) ja Eija Nyrhilään (puh. 050 385 0222). Lisätietoja lasten ja nuorten osallistumisesta valmisteluun on osoitteessa www.tampere.fi/ lapsiasiamies. Pään avauksia lapsen oikeuksiin -tapahtumaviikon ohjelma löytyy osoitteesta www.tampere.fi/lapsiasiamies/palo Tampereen lasten parlamentin hallitus valmistautuu kokoukseensa. Taavi Mustajoki (11) on ollut hallituksen jäsen viime keväästä lähtien. Tänä aikana hallitus on valmistellut mm. Pään avauksia lapsen oikeuksiin -tapahtumaviikkoa, jota vietetään lasten ja nuorten oikeuksien kunniaksi Tampereella 16. 22. marraskuuta. 10 VILKKU 7 / 2009
PEKKA KAURANEN PUHEENVUOROSSA NOORA ELLONEN Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Lapsiperheissä tapahtuvaa väkivaltaa tutkittiin Tutkimusten mukaan väkivalta on läsnä monen lapsen arjessa: väkivaltaa koetaan ennen kaikkea lähiympäristössä tuttujen ihmisten tekemänä. Vaikka väkivallan vääryydestä ollaan yksimielisiä, siihen puuttuminen on vaikeaa. Yksi syy tähän on väkivallan luonne: suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei koskaan tule viranomaisten tietoon. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähemmän on tilastotietoa väkivaltakokemuksista. Lähdimme täyttämään tätä tyhjiötä pilottitutkimuksella, joka tehtiin Poliisiammattikorkeakoulussa yhdessä Tampereen kaupungin neuvoloiden kanssa. Pilotin tarkoituksena oli testata uhritutkimuksille tyypillistä itseilmoitusmenetelmää, jossa lasten vanhemmilta kysytään heidän väkivaltaisesta käyttäytymisestään lastansa kohtaan. Tutkimus tuotti arvokasta tietoa tamperelaisten lapsiperheiden kokemuksista ja ajatuksista väkivallasta. Vaikka tutkimuksen tuotoksia ei voi yleistää koko valtakuntaa kattavaksi perustiedoksi lasten väkivaltakokemuksista, antaa se erityisesti neuvolatyön näkökulmasta tietoa siitä, millaisissa tilanteissa vanhemmat turvautuvat väkivaltaan. Puolet vastaajista kertoi kurittavansa Tutkimuksen kohteena olivat 2- ja 4-vuotiaat lapset. Tutkimus toteutettiin vuoden 2008 toukokuun ja joulukuun välillä, jolloin kaikille neuvolassa käyneille 2- ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmille annettiin kysely. Tutkimuksen vastausprosentti jäi 12:een. Ahkerimmin vastasivat korkeasti koulutetut, naiset sekä parisuhteessa elävät, kun taas aliedustettuina olivat yksihuoltajat, miehet ja matalammin koulutetut. Ne vanhemmat, jotka kyselyyn vastasivat, antoivat kuitenkin yksityiskohtaista tietoa mahdollisesta väkivaltaisesta käyttäytymisestään. Kyselyyn vastanneista vanhemmista lähes puolet kertoi käyttäneensä lapseensa kuritusväkivallaksi usein luokiteltuja tekoja, kuten tukistamista tai läimäisyä lapsen vartaloon. Poikiin kuritusväkivaltaa oli kohdistettu enemmän kuin tyttöihin ja 4-vuotiaisiin selvästi enemmän kuin 2-vuotiaisiin. Vakavamman väkivallan kohdalla sukupuoli- ja ikäerot olivat samanlaisia. Kokonaisuudessaan vakavan väkivallan tekoja ilmoitti alle puoli prosenttia vanhemmista. Näitä tekoja, kuten kovalla esineellä lyömistä, kuristamista tai aseella uhkaamista, kuitenkin raportoitiin. Vanhemmat myös erittelivät hyvin tarkasti tilanteita, jotka olivat johtaneet väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Syitä löydettiin niin lapseen, vanhempaan itseensä kuin arjen sujumattomuuteen liittyvistä asioista. Yleisin syy väkivaltaiselle käyttäytymiselle teon luonteesta riippumatta oli lapsen tottelemattomuus, mikä viittaa selvästi väkivallan käyttöön kuritustilanteessa. Vanhempaan itseensä liittyvistä tekijöistä yleisin oli väsymys. Mitä vakavammasta väkivallasta oli kyse, sitä syvemmäksi väsymystä kuvattiin. Esimerkkinä arjen sujumattomuudesta vanhemmat nostivat esiin ruokailu- ja pukeutumistilanteet. Ne eivät sujuneet ilman lapsen ojentamista. Tutkimuksen perustulos onkin se, että lasten oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen rikotaan väkivallan muodossa lapsiperheissä paljon. Kyse on pääasiassa lievemmistä väkivallan muodoista, joita käytetään kurittamistarkoituksessa muiden keinojen loputtua. Tilanteet, jossa lasta kohtaan käytetään vakavaa väkivaltaa lapsen satuttamistarkoituksessa, ovat hyvin harvinaisia. Toisaalta kun puhutaan 2- ja 4-vuotiaista lapsista, tottelemattomuus ja rajojen hakeminen, ovat lapsen peruspiirteitä, joihin oikeanlainen puuttuminen on vanhemman kasvatuksellinen tehtävä. Siihen tehtävään on pystyttävä vastaamaan muilla keinoin kuin turvautumalla väkivaltaan. Neuvolatyön näkökulmasta tutkimuksessa korostuukin vanhemmuuden tukeminen väkivallan ennaltaehkäisyssä. Vanhemman jaksamisesta puhutaan neuvolassa Tampereen kaupungin lasten ja nuorten terveyspalveluista vastaava ylilääkäri Eija-Liisa Ala-Laurilan mukaan neuvolassa vanhemman jaksamisesta puhutaan paljon. Myös lapsen herättämät negatiiviset tunteet vanhemmassa ja lapsen satuttaminen tulisivat ottaa järjestelmällisesti puheeksi. Ala-Laurila sanoo, että edellä mainitut aiheet kuuluvat hyvinvointineuvoloissa 1-vuotiaiden vanhemmille annettaviin ja neuvolakäynnillä puheeksi otettaviin kaavakkeisiin. Lisäksi olisi kuitenkin tärkeää keskustella fyysisestä kurittamisesta lapsen näkökulmasta jokaisessa ikäkausitarkastuksessa. Yhdessä olisi hyvä miettiä keinoja tavallisen arjen sujumiseen kotona. Eija-Liisa Ala-Laurila painottaa, että toimiva lapsiperheiden arki ehkäisee väkivallalle altistavien tilanteiden syntymistä. VILKKU 7 / 2009 11
VIESTINNÄN AMMATTILAISET Kulttuuritiedottajalle viestintä tarkoittaa markkinointia Poikajärven mielestä tiedotteiden kirjoittaminen on tosi helppoa. Erilaisiin aiheisiin perehtyessä tulee myös opittua paljon uutta. Näyttelyitä järjestetään noin kymmenen vuodessa, joten vuoden aikana tulee nähtyä paljon. Näyttelyn aiheeseen pitää tutustua hyvin, ennen kuin siitä voi tiedottaa. Onneksi saan aina näyttelyistä vastaavilta amanuensseilta hyvät pohjat tiedotteita varten. Poikajärvi on pitänyt jokaiseen Vapriikin näyttelyyn perehtymisestä, mutta kaikkien aikojen suosikkeja ovat Samurai ja Sitting Bull. TEKSTI MINNA OLLIKAINEN Tiedotus- ja markkinointisihteeri Tähtitalvikki Poikajärvi tulee työpaikalleen Vapriikkiin lähes kukonlaulun aikaan. Aikaiseen herätykseen ei niinkään ole syynä aamuvirkkuus vaan kirjoitusrauha. Kun menee aikaisin töihin, aamulla on puolitoista tuntia aikaa kirjoittaa niin, ettei puhelin soi, Poikajärvi huokaa hymyillen. Suurin osa tiedotus- ja markkinointisihteerin työajasta kuluukin puhelimessa. Poikajärven vastuualueita ovat museokeskus Vapriikin näyt- telyiden tiedottaminen ja mainonta, internetsivujen päivitys, koululaisyhteistyö sekä Museoon! -lehden toimittaminen. Kynällä riittää töitä, mutta se ei Tähtitalvikki Poikajärveä haittaa. Aihepiiri on loputtoman kiinnostava. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä tiedotteita näyttelyistä. Tähtitalvikin viestintävinkki: Pyri välttämään kiirettä siihen kaikki kaatuu. Itse olisin hukassa ilman listojani. Laitan asiat paperille ja priorisoin. Viestivä arkeologi Vapriikki oli Tähtitalvikki Poikajärvelle ensimmäinen työpaikka Turun yliopistosta valmistumisensa jälkeen. Ensin hän teki töitä koulutuksensa mukaisesti arkeologina, mutta pian viestintä vei mukanaan. Viestintä oli todella kiva sivuaine. Olenkin enemmän viestintäihminen kuin arkeologi. Työskennellessään arkeologina hän huomasi Vapriikissa puutteen: museokeskus oli SUSANNA LYLY 12 VILKKU 7 / 2009 Tiedotus- markkinointisihteeri Tähtitalvikki Poikajärvi nauttii työnsä itsenäisyydestä. Luottamus on talossa vahva.
vailla omaa tiedottajaa. Poikajärvi tarjoutui pestiin ja sai siitä vakituisen työpaikan oppisopimusvuoden jälkeen. Paljasjalkainen tamperelainen on viihtynyt tehtävässään jo yhdeksän vuotta. En mitenkään erityisesti pyrkinyt takaisin Tampereelle, mutta enää en vaihtaisi sitä mihinkään. Tämä on kulttuuriystävällinen kaupunki. Poikajärven mielestä kulttuuritiedottajan työssä tiedottamista ei voi erottaa markkinoinnista. Mainontaan on ylipäänsä melko vähän rahaa, joten tiedottaja on aina positiivisen lehtijutun toivossa. Kulttuuritiedottajien työ poikkeaa siis melko paljon kaupungin muiden tiedottajien työstä. Siksi he ovat perustaneet oman ryhmän, jossa ideoita voidaan vaihtaa. Tähtitalvikki Poikajärvi harmittelee, että kiire syö usein työtehoa. Kun ihmisiä on vähän ja töitä runsaasti, tiedonkulku pätkii. Netti on nyt se ykkösmarkkinointijuttu. Sitä en meinaa ehtiä päivittämään tarpeeksi usein, kun työtehtäviä on niin paljon. Museot kaipaisivat nettitiedottajaa, Poikajärvi pohtii. Lapset pitävät aikataulussa Tähtitalvikki Poikajärvi avustaa myös Amurin Työläismuseokorttelia, Rupriikkia ja Kivimuseota viestinnässä. Hän ottaa vastaan Vapriikin asiakaspalautteet, joista 90 prosenttia on positiivisia. Tiedotus- ja markkinointisihteeri saa palautetta myös toimittajilta, jotka kiittelevät hyvistä juttuvinkeistä. Poikajärvi pitää tärkeänä sitä, että tieto näyttelyistä kiirii kaikille. Kulttuuri on ylellisyys, johon meillä on varaa. Työtä tehdään verovaroin, joten ihmisten pitää kuulla näyttelyistä, jotta mahdollisimman moni tulisi niitä katsomaan. Koululaisten kanssa työskentely on Poikajärven mielestä leppoisaa puuhaa ja virkistävää vaihtelua ryppyotsaiselle puurtamiselle. Viimeksi hän muun muassa keksi lapsille kysymyksiä, joihin he vastaavat kiertäessään Sitting Bull -näyttelyn. Lapset ovat meille tärkeitä, sillä he ovat tulevaisuuden museokävijöitä. Lapset ovat parhaita asiakkaita ennakkoluulottomuutensa ja eläytymisensä vuoksi. Poikajärvellä itsellään on kaksi lasta. He vievät ajatukset niin hyvin pois töistä, ettei harrastuksia kaipaa. Lapset pitävät aikataulussa, eikä ylitöitä tule juuri tehtyä. Lasten kanssa on huomattavasti helpompi rentoutua. Ilman heitä työasiat pyörivät helposti mielessä kotonakin. Työura nuorten parissa TEKSTI MINNA OLLIKAINEN Kun Leena Lehtonen astuu aamulla Leinolan perhetukikeskuksen pihalle, hän ottaa välittömästi yhteyden Metsolan perhetukikeskukseen. Seuraavana päivänä hän seisoo Metsolan pihalla ja kysyy puhelimitse Leinolan kuulumiset. Yli 30 vuotta sosiaalialalla työskennellyt Lehtonen johtaa toistaiseksi kahta Tampereen perhetukikeskusta. Asiakaskunta ja työ on samanlaista kummassakin talossa. Lehtonen on koko työuransa tehnyt töitä nuorison eteen. Härmälässä sijaitsevan Metsolan perhetukikeskuksen johtajana hän aloitti vuonna 2004. Leinolan perhetukikeskus tuli Lehtosen vastuulle syksyllä 2008, kun sen johtaja jäi virkavapaalle. Näillä näkymin Leinolan pesti jatkuu kesään 2010. Molemmissa Lehtosen luotsaamissa perhetukikeskuksissa otetaan vastaan kiireistä sijoituspaikkaa tarvitsevia, pääosin 12 17-vuotiaita nuoria. Sijoituspäätöksen tekee aina päivystävä sosiaalityöntekijä. mutta nuoria voi tulla Metsolan tai Leinolan perhetukikeskuksiin mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Sijoitetulla nuorella on usein päihteiden käyttöä tai rikostaustaa, poissaoloja koulusta tai luvatonta poistumista kotoa. Leena Lehtonen on tehnyt koko työuransa Tampereen kaupungilla nuorten parissa, mutta työpisteet ovat vaihtuneet. Kaikki muutokset eivät ole tuntuneet ollenkaan mukavilta. Jälkeenpäin olen huomannut, että asioita näkee ihan eri näkökulmasta eri talosta käsin. Monilla on myös mielenterveysongelmia tai sitten ongelmia on perheessä, Lehtonen tietää. Nuori pitää pysäyttää Perhetukikeskukseen sijoitettua nuorta on auttamassa työtiimi, johon kuuluu 3 4 ohjaajaa ja sairaanhoitaja. Leena Lehtonen huolehtii siis kahden talon työtiimeistä. Kun nuori tulee levottomista ja rajattomista oloista perhetukikeskukseen, häntä odottavat tiukat rajat. Lehtonen tekee johtajana päätökset rajoitetusta liikkumisvapaudesta. Enää nuori ei saa mennä ja tulla oman pään mukaan, sillä ulko-ovet ovat lukossa. Elämän normalisointi aloitetaan päivärytmistä. Kun nuori tulee akuutista tilanteesta, ensimmäiseksi hänet täytyy pysäyttää. Suurin osa nuorista kyllä ymmärtää, että olemme auttamassa emmekä kiusaamassa heitä. Tilannetta pyritään työstämään paitsi nuoren myös hänen perheensä kanssa. Jotain muutosta täytyy tapahtua myös kotona ennen kuin nuori voi palata sinne. Metsolan ja Leinolan perhetukikeskukset ovatkin tarkoitettu vain kiireelliseen sijoitukseen. Nuori vii- VILKKU 7 / 2009 13
pyy keskuksessa keskimäärin 30 vuorokautta. Toisinaan yhteistyö laitoksen ja kodin välillä ei suju. Kun perhetukikeskuksen työntekijät ja vanhemmat vetävät nuorta eri suuntiin, hän on vaikeassa välikädessä. Normaaleissa asiakasneuvotteluissa Leena Lehtonen ei ole läsnä, mutta vaikeimmissa tilanteissa vanhemmat usein haluavat keskustella perhetukikeskuksen johtajan kanssa. Ihminen on usein tyytyväinen sen jälkeen, kun on saanut sanottua asiansa johtajalle, Lehtonen tietää. Nuorten kanssa perhetukikeskuksen johtaja on jonkin verran henkilökohtaisesti tekemisissä. Leena Lehtonen käy silloin tällöin juttelemassa talossa pidempään viipyvien kanssa. Usein nuoria tulee ikäväkin heidän jatkettua matkaansa. Kiitoksia kukkasin Leena Lehtosen yli 30-vuotisen uran aikana nuorten ongelmat ovat monipuolistuneet. Päihteiden kirjo on moninaisempi kuin 70-luvulla. Myös mielenterveysongelmia on havaittavissa enemmän kuin aiemmin, Lehtonen vertaa. Vaikeudet eivät kuitenkaan aina näy päällepäin. Perhetukikeskukseen tulee nuoria kaikista yhteiskuntaluokista. Marginaaliryhmään kuuluminen voi kuitenkin periytyä. Joskus tänne tulee aiemmin asiakkaana olleiden lapsia. Se tuntuu pahalta. Silloin kun nuori saadaan oikeille laduille, onnistumisen tunne on yhteinen koko työryhmälle. Perhetukikeskuksiin on tuotu kukkia ja suklaarasioita. Onnistumisten seuraamisen ja kokemisen lisäksi Leena Lehtosen työhön kuuluu myös haasteita. Suurimmat ovat olleet jatkuvat organisaation muutokset ja työpaikan vaihtuminen organisaation sisällä. Myös henkilöstöasioissa joutuu välillä tiukan paikan eteen. Perhetukikeskuksessa Lehtosen huoneen ovi on aina avoinna. Hän pitää työpuhelintaankin aina auki ja mukana. Lehtosta eivät häiritse kiireelliset soitot työpaikalta, sillä hän haluaa kuulla asioista silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. Muutoin työasiat tulevat harvoin mukaan kotiin. Ajomatkalla Tampereelta kotiin Lempäälään työjutut tulevat siltä päivältä käsitellyiksi. Tampereelle tehdään oma maaseutuohjelma TEKSTI HEIKKI NÄREIKKÖ Tampereen kaupungille tehdään maaseutuohjelma. Ohjelmatyön tarkoituksena on muodostaa kaupungin ja maaseudun näkemys maaseutualueen mahdollisuuksista niin kaupungin osana kuin itsenäisenä toimijanakin. Työssä määritellään maaseudun tulevaisuuden tavoitteet vuoteen 2020. Lisäksi määritellään keinot ja vastuunkantajat tavoitteisiin pääsemiseksi. Maaseudun halutaan vahvistavan kaupungin kilpailukykyä kansallisilla ja globaaleilla markkinoilla. Se edellyttää muun muassa kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen kasvamista sekä puolin ja toisin tapahtuvaa hyvinvoinnin lisääntymistä. Työn tekee kaupungin maaseutusuunnittelija Eeva Palmolahti. Tampereen kaupungin pinta-alasta pohjoinen maaseutumainen alue muodostaa kolme neljäsosaa. Ympärivuotisia asuntoja alueella on noin 1900 ja vapaa-ajanasuntoja 2600. Pohjoisella suuralueella asuu 4409 vakituista asukasta. Eeva Palmolahden mukaan pohjoista suuraluetta ei ole aikaisemmin tarkastelu kokonaisvaltaisesti. Niinpä sen tarjoamia mahdollisuuksia ei ole myöskään osattu täysin hyödyntää. Maaseutuohjelma on välttämätön myös siksi, että alue eroaa muusta kaupungista niin, ettei sitä voi tarkastella osana kaupungin muita strategisia asiakirjoja. Lisäksi pohjoinen alue on kaupungin kuntarajojen sisällä ainoa tulevaisuuden laajenemissuunta. Tampereen pohjoisella alueella on tiiviitä kylätaajamia, joista Kämmenniemi muistuttaa kaupungin omakotialueita, vireitä maaseutukyliä, pääteiden varsille nauhamaisesti sijoittunutta asutusta ja haja-asutusalueitakin. Pohjoisella alueella on esimerkiksi 14 maitotilaa ja satakunta muuta tilaa, joista osa naudanlihaa tuottavia tiloja sekä hevos- ja viljatiloja. Sikaloita ja siipikarjaan erikoistuneita tiloja alueella ei ole. Palmolahden mukaan elävään maaseutuun kuuluvat myös maatalouden vuosisatojen saatossa muovaamat kulttuurimaisemat ja niistä huolehtiminen. Riittävät palvelut ovat myös maaseudun elinehto. Ohjelmatyö alkoi loppukesästä 2009 pohjoisen alueen tietojen keräämisellä. Projektisuunnitelmaluonnos on ollut ohjausryhmän käsittelyssä. Marraskuun alussa järjestettiin asukkaille ensimmäinen osallistumistilaisuus. Myös Valma-valmistelufoorumia käytetään asukkaiden mielipiteiden kuulemiseen. Ohjelma saa palautesivunsa Internetiin. Keväällä yleisötilaisuuksia on kolme. Tavoitteena on saada myös vapaa-ajan asukkaat ja nuoret mukaan työhön. Ohjausryhmän lisäksi työhön osallistuu ohjelman työryhmä. Se koostuu kaupungin eri toimialojen edustajista. Maaseutuohjelma on valmis vuoden 2010 lopulla ja työ hyväksytään kaupunginhallituksessa, minkä jälkeen se lähetetään tiedoksi kaupunginvaltuustolle. Tämän jälkeen on vuorossa ohjelman toteutusvaihe. Lisätietoja: maaseutusuunnittelija Eeva Palmolahti, puh. (03) 5656 6796. 14 VILKKU 7 / 2009
Sähköinen lasku on ekoteko Tampereen kaupungin asiakkaat voivat nyt ottaa käyttöön kaupungin sähköisen laskun. Sähköisen laskun ansiosta asiakas pääsee eroon paperisten laskujen ja kuittien arkistoinnista sekä viite- ja muiden numeroiden näpyttelystä. Kaupungin laskut voi saada sähköisesti suoraan omaan verkkopankkiin. Laskua on mahdollista katsella siellä paperilaskun näköisenä kuvana ja tarvittaessa muokata tietoja ennen maksamista. Laskun tiedot ovat valmiina maksamista varten. Samoin sähköisen laskun arkistointi hoituu verkkopankissa. Halutessaan asiakas voi edelleen saada paperisen laskun kotiinsa tai NetPosti-laatikkoonsa, kertoo projektipäällikkö Mervi Lindstedt kaupungin tietohallinnosta. Asuntolainat ja korjaamolaskutus ovat jo siirtyneet sähköisten laskujen lähettäjiksi viime keväänä. Laskuja on mennyt e-laskuina pankkeihin, sähköisesti NetPostiin sekä paperitulosteena Itellan kautta postitukseen. Ensimmäiset päivähoitolaskut ovat lähteneet e-laskuina asiakkaille elokuun maksuista. Tampereen Veden laskutusjärjestelmästä on toimitettu sähköisiä laskuja yritysasiakkaille jo vuodesta 2003, kuluttajille niitä lähetettiin ensimmäistä kertaa syyskuussa. Muut kaupungin laskutukset siirtyvät sähköisiksi tämän syksyn aikana. E-lasku on periaatteessa nykyaikaisempi versio suoraveloituksesta. Tässä asiakas voi itse määritellä laskulle vaikkapa aikaisemman eräpäivän. Toistuvat laskut voi edelleen halutessaan hoitaa automaattiveloituksella. Laskun sisällön sisältävät liitteet löytyvät e-laskussa asiakkaan verkkopankista eikä niitä enää kuljeteta paperisena postin välityksellä. Liitteet tallentuvat pankin arkistoon ja ne voi myös ladata oman tietokoneensa muistiin myöhempää tarkastelua varten. Paperille tulostamista kotona ei suositella, koska se vähentää e-laskun ympäristöhyötyä. E-lasku säästää energiaa ja kuormittaa vähemmän ympäristöä. Miten saan sähköisen laskun? Yksityiset asiakkaat: Kirjaudu verkkopankkiin ja tee sopimus e-laskujen vastaanotosta. Sieltä löydät myös tarkemmat ohjeet. Valitse e-laskuja lähettävien yritysten listalta ne Tampereen kaupungin laskutusaiheet, joista haluat jatkossa sähköisen laskun. Jotta lähettämäsi pyyntö voidaan yhdistää asiakastietoosi kaupungin järjestelmässä, tarvitset asiakasnumerosi. Se löytyy aiemmin saamastasi laskusta tai voit kysyä sitä osoitteesta verkkolaskut@tampere.fi Huomaathan että sähköisen laskun vastaanottajana et voi käyttää enää suoraveloitusta. Lisätiedot: projektipäällikkö Mervi Lindstedt, p. 040 733 1041. Maksutonta koulutusta tarjolla Loppuvuodeksi on tarjolla vielä lukuisia yksiköille maksuttomia henkilöstö- ja esimieskoulutuksia. Koulutuksissa on vielä melko hyvin tilaa, joten nyt kannattaa tutustua Loorassa onko juuri sinun työhösi sopivaa koulutusta tarjolla ja ilmoittautua mukaan! Mikäli avoimessa tarjonnassa ei ole juuri sinun tarpeitasi vastaavaa koulutusta voit tehdä ehdotuksia koulutustarpeista hallintopalvelukeskus Halon kehittämispalveluille sähköpostitse: kehittamispalvelut@tampere.fi Loorasta koulutussivut löytyvät Etusivu > henkilöstöasiat > koulutus Lisätietoja: Jaana Alhoniemi p. 65802, Kirsti Kylliö p. 34160 ja Kalle Palonen p. 60471 TARMO TOUHUNEN VILKKU 7 / 2009 15
Oppia palveluiden käyttäjien kuulemiseen TEKSTI SIRPA KOIVU KUVAT SUSANNA LYLY Käyttäjälähtöisyys on kirjoitettu Tampereen uuden strategian riveille ja tarkkaan katsoen rivienkin väliin. Ohjenuoran noudattaminen merkitsee haastetta kaupungin työntekijöille niin peruspalveluissa kuin valmistelutyössäkin. Tampereen osallistumisen ja vaikuttamisen kanavista vastaava kuntademokratiayksikkö on järjestänyt aiheesta koulutustilaisuuksia. Lokakuun lopulla pidetyn seminaarin tavoitteena oli opastaa henkilöstöä ottamaan palveluiden käyttäjien kuuleminen jokapäiväiseksi työtavaksi. Tarkoitus on, että jokaiselle palvelun käyttäjälle annetaan mahdollisuus antaa palautetta ja vaikuttaa palvelun kehittämiseen. Kuntalaisten kuulemisesta on osaltaan vastuussa jokainen kaupungin työntekijä. Koulutustilaisuuksissa on haluttu tarjota henkilöstölle erilaisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkökulmia käyttäjädemokratiaan. Nyt ei enää ole kysymys siitä, että käyttäjälähtöisyys on mukava ajatus, vaan että se on välttämättömyys ja tehtävämme, sanoo kuntademokratiasuunnittelija Eija Uurtamo. Osallistuvaksi kansalaiseksi kasvetaan Seminaarissa kuultiin muun muassa Diakoniaammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjohtaja Jorma Niemelää ja Mikkelin kaupungin kehitysjohtaja Soile Kuitusta. Rehtori Jorma Niemelän mukaan osallistumisen ja vaikuttamisen taidot ja arvostus on opittava koulussa ja kodissa. Ei riitä, että on tietoa yhteiskunnasta, täytyy olla myös tietoa vaikuttamien mahdollisuuksista ja merkityksestä. Niemelä oli myös huolissaan työntekijöiden kokemasta lisätyöstä. Käyttäjälähtöisyyden hyötyjen on oltava ilmeisiä myös heille. Henkilöstöä kuormittavat usein vaikeat asiakkaat, joiden kohtaamiseen on keksittävä ratkaisuja. Kaikkiaan käyttäjälähtöisyydessä on taattava aitous: osallistumisella on oltava vaikutusta, hän toteaa. Mikkelin kaupunki sosiaalisessa mediassa Myös Mikkelin kaupungin strategian läpäisee käyttäjälähtöisyys. Kehitysjohtaja Soile Kuitusella on ollut sen haasteiden vuoksi kädet kyynärpäitä myöten savessa kuluneen vuoden ajan. Strategian vieminen arkipäivään ei ole sujunut vaivattomasti ja pieleen on mennyt välillä roimasti. Mutta olemme myös paikoin onnistuneet hyvin. Käyttäjälähtöisyyden edistämistä aiotaan kin Mikkelissä vaalia sinnikkäästi. Kuitusen mukaan varsinkin luottamuksen rakentaminen on tärkeää. Haasteena on puolestaan se, kuinka osallistumisen panos näkyy päätöksenteossa. Muutos on mahdollinen, se vain etenee välillä pienin askelin ja välillä harppauksin. Kuitusen mukaan muutos entiseen hallintokulttuuriin verrattuna on ollut valtava. Uusi malli on ollut viranhaltijoille vaativa, mutta myös luottamusmiehet ovat ihmetelleet, viedäänkö heiltä nyt päätösvalta. Mikkelin kehitysjohtaja Soile Kuitunen kirjoittaa blogia käyttäjälähtöisyydestä. Kuntademokratiayksikön järjestämässä koulutustilaisuudessa innostettiin ottamaan käyttäjien kuuleminen jokapäiväiseksi työtavaksi. Perinteisten foorumien ja asukastilaisuuksien lisäksi avuksi otettiin myös sosiaalinen media. Kaupunki on avannut keskustelufoorumin Minun Mikkelini -sivustolle. Mikkelin henkilöstöä on Twitterissa, ja Kuitunen pitää blogia, jossa hän pohtii käyttäjälähtöisyyden polkuja. Lisätietoja: Seminaarien aineistot ovat Loorassa, kuntademokratiayksikön koulutusmateriaaleissa. Käyttäjälähtöisyys, käyttäjädemokratia ja asiakas lähtöi syys tarkoittavat sitä, että kuntalaiselta kysytään millaisia palveluita hän haluaa. Kuntalainen voi vaikuttaa käyttämiensä palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi sähköisen palautekanavan kautta tai osallistumalla asiakasraatiin.