LÄNSI-SAIMAAN LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖMALLI

Samankaltaiset tiedostot
Lastensuojelu Suomessa

Mitä uutta uusi lastensuojelulaki on tuonut? Aila Puustinen-Korhonen perhekuntoutuskeskuksen johtaja

LÄNSI-SAIMAAN LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖMALLI

Lapsiperheiden palvelut ja lastensuojelupalvelut

Miten lasta ja perhettä tuetaan sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa kun olen ilmaissut huoleni?

LASTENSUOJELULAKI ja ILMOITUSVELVOLLISUUS Lastensuojelun yhteistyötahojen näkökulmasta Lakimies Kati Saastamoinen 1

Koulu haastavuuden kesyttäjänä Marja-Liisa Autio Auroran koulu

AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET

Lastensuojelutarpeen ehkäisy peruspalveluiden yhteistyönä

VARHAINEN PUUTTUMINEN

Lastensuojelulaki (417/2007) Sosiaalihuollon asiakaslaki (812/2000)

VARHAINEN HAVAINNOINTI JA ENNALTAEHKÄISEVÄ TOIMINTA

Koulutuspäivä lastensuojelulain soveltamisesta Lappeenranta Kotka Päivi Sinko, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus

Lastensuojelu- ja sijaishuoltopalvelujen tila Lapissa

Valomerkki toimintamalli

Lastensuojelun valtakunnalliset linjaukset ja laatusuositukset Laatupäivät Tampere Hanna Heinonen 1

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke

Kodin ulkopuolella asuvat vammaiset lapset ja lakiuudistukset

HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT

Uusi sosiaalihuoltolaki - lasten, nuorten ja lapsiperheiden ehkäisevät palvelut

Moniammatillisista työryhmistä ja tietojen vaihdosta lastensuojelun kentässä Jyväskylä Maria Haarajoki Lakimies, OTM Pelastakaa Lapset ry

Lastensuojelu Suomen Punaisen Ristin toiminnassa

Koulukuraattorit ja koulupsykologit perusopetuksessa. Sivistystoimi

LASTENSUOJELULAKI JA ARJEN KOHTAAMINEN

määritelty opetussuunnitelman perusteissa:

Lasten ja nuorten mielenterveystyön palveluketju Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä

Lastensuojelulain toimeenpano

Luo luottamusta Suojele lasta Jaana Tervo 2

Uuden lainsäädännön vaikutukset kuntien väkivallan ehkäisytyöhön. Martta October

SISÄLTÖ. Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen

Lastensuojelun avohuollon laatukäsikirja

1. Asiakkaan status. nmlkj asiakas on väkivallan uhri. väkivaltaa tai elänyt väkivaltaisessa ilmapiirissä.)

Varhainen puuttuminen mihin, miksi, milloin? Heli Heimala Aluekoordinaattori Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa

Oppilashuolto Lahden kaupungin perusopetuksessa

Lastensuojelusta. Koulutusilta Yli Hyvä Juttu Nurmon VPK-talo Janne Pajaniemi

Selvitys perhe- ja lapsen surmien taustoista vuosilta Minna Piispa 1

NUORTEN OSALLISUUS. Seija Saalismaa projektikoordinaattori. Lasten Kaste- Lappi ja Kuusamo

LAPSEN SEKSUAALITERVEYDEN TUKEMINEN LASTENNEUVOLASSA

Lastensuojelulaki yhteistyötahojen näkökulmasta

ERITYISPEDAGOGIIKAN PERUSTEET II-OSA

Lastensuojelu tutuksi

Lastensuojeluilmoitus ja tahdonvastainen hoito. Päihdelääketieteen kurssi

AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET

Perusopetuslain muutos

KUINKA AUTTAA PÄIHTEITÄ KÄYTTÄVÄÄ ÄITIÄ?

Yksin tulleiden lasten ja nuorten tukeminen arjessa

KOLMIPORTAINEN TUKI ESI- JA PERUSOPETUKSESSA

Voikukkia -seminaari Tiina Teivonen

Kainuun sote. Perhekeskus

Perhe- ja nuorisoneuvolapalvelut

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten

Lapsen puheeksi ottaminen

NEUVOLAN JA LASTENSUOJELUN PERHETYÖ VANTAALLA

PÄIVÄN PÄIHDETILANNE 2016 SEMINAARI TURUSSA

AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINNAN TOIMINTASUUNNITELMA

Nuorisolain uudistaminen koulutoimen näkökulmasta. Oulu

Miten perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäistään Päijät-Hämeessä?

Lähellä perhettä Varhaiskasvatuksen perheohjaus Liperissä. Liperin kunta

Lasten hoito ja kuntoutus -työryhmä Pia Marttala hanketyöntekijä psykologi VARJO-hanke ( )

Suomen Ensihoitoalan Liitto ry. Kevätopintopäivät Savonlinna Seksuaalinen väkivalta

Lastensuojeluilmoitus ja tahdonvastainen hoito

Koulutulokasinfo Kolmiportainen tuki ja oppilashuolto Arja Korhonen

Päihdetiedotusseminaari 2013 Kuinka tukea huumeidenkäyttäjien vanhemmuutta? Teemu Tiensuu, aluejohtaja

Lastensuojelun ja vammaispalvelun rajapinnoista

Seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö

Laaja terveystarkastus Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon 2012, THL.

Lasten kaltoinkohtelun ja monitoimijaisen arvioinnin haasteet

SUOJELE LASTA. Lastensuojelulain 25 :n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden noudattaminen

Sosiaalipalveluiden organisaation uudistus ja asiakassegmentointi

VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN

Uusi lastensuojelulaki

Työvälineitä hyvän mielen koulun rakentamiseen Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen

OPISKELUHUOLTO JA ERITYISOPETUS

Lastensuojelun asiakkaana Suomessa

Tietokilpailu 5 Väkivallasta perheessä saa puhua Mitä tarkoittaa avun saaminen?

Perusopetuslain muutos ja muuta ajankohtaista

POHJOIS-SATAKUNNAN PERUSPALVELU- LIIKELAITOSKUNTAYHTYMÄ PERHESOSIAALITYÖ

KOLMIPORTAINEN TUKI ESI- JA PERUSOPETUKSESSA

LÄHISUHDEVÄKIVALTA JA ERO; VAIKUTUS LAPSIIN JA VANHEMMUUTEEN Koulutustilaisuus sosiaalialan ammattilaisille

Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen. Lapsenhuoltolain uudistaminen. Katja Niemelä

NUORTEN SOSIAALINEN VAHVISTAMINEN

LÄHISUHDEVÄKIVALTA PERHEISSÄ LAPSEN NÄKÖKULMA

Mikä on osaamisen ydintä, kun suunnitellaan ja kehitetään kunnan lastensuojelun kokonaisuutta

Uusi Päijät-Häme / maakuntavalmistelu Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Lastensuojelulaki vahvistaa yhteistyötä oppilas- ja opiskelijahuollossa

LÄHISUHDEVÄKIVALTA JA ERO; VAIKUTUS LAPSIIN JA VANHEMMUUTEEN Koulutustilaisuus sosiaalialan ammattilaisille

Sosiaali- ja terveyspalvelut nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tukena. Elina Palola, STM

Lastensuojelu koulunkäynnin tukena

Päihdepalveluja käyttävien perheiden huolet ja palvelukokemukset

Suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä

Selvitys perhe- ja lapsen surmien taustoista vuosilta Minna Piispa 1

Anna Erkko Projektisuunnittelija

Miten nuoret voivat nuorisopsykiatrian näkökulmasta?

Valomerkki toimintamalli

Varhainen puuttuminen ja puheeksiotto sosiaalipalveluissa. Etelä-Suomen aluehallintoviraston ehkäisevän päihdetyöryhmän maakuntakäynti 6.10.

Lapsen asemaa vahvistamassa. Lapsenhuoltolain uudistaminen. Katja Niemelä

Kenelle tää oikein kuuluu? Lapsi monialaisessa lakiviidakossa

Varjosta valoon seminaari

Transkriptio:

LÄNSI-SAIMAAN LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖMALLI YHDESSÄ ENEMMÄN. Länsi-Saimaan seutukunnan verkostoiva lastensuojelun kehittämishanke 1.3.2005 31.12.2007. Sosiaalialan kehittämishanke.

Tämän toimintamallin lisäksi tulee kunkin yksikön määritellä, miten tätä mallia toteutetaan omissa työkäytännöissä. SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 LASTENSUOJELUTYÖN OSA-ALUEET EHKÄISEVÄ LASTENSUOJELU 5 1. Varhainen havainnointi ehkäisevässä lastensuojelutyössä 9 2. Huolen puheeksiotto ja huolen vyöhykkeistö Tukeen liitetty huolen puheeksiottaminen 10 3. Varhaisen tuen muodot peruspalveluissa 12 4. Kun huoli ei poistu tai kasvaa 17 LAPSI- JA PERHEKOHTAINEN LASTENSUOJELU 1. Pyyntö lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi 18 Väkivallan määrittelyä 20 Lapsen ruumiillinen kurittaminen 21 Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin 21 Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö 22 Lapsen normaali seksuaalinen kehitys Lapsuuden uteliaisuus 23 Murrosiän herkistyminen 23 Rohkaistuminen 24 Lapsen poikkeava seksuaalisuus ja seksualisoitunut käytös 24 Vanhempien päihteidenkäytön vaikutukset lapsiin 25 Lapsen monet selviytymiskeinot päihdeperheissä 26 Perheen kriisitilanteen määrittelyä Ymmärryksen merkitys 27 Työntekijän ymmärrys 28 2. Lastensuojelun tarpeen arvio ja lastensuojelun asiakkuuden alkaminen 29 3. Lastensuojelutarpeen selvitys 30 4. Lastensuojelutarpeen selvitystyöskentelyn teemat 31 5. Lapsen läheisverkoston kartoittaminen 34 6. Dokumentointi lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelutyössä 35 7. Avohuollontukitoimet 36 8. Edunvalvoja 38 9. Kiireellinen sijoitus 38 10. Huostaanotto 39 11. Jälkihuolto 40 Liitteet 42 Lähteitä 57 YHDESSÄ ENEMMÄN 2

JOHDANTO Jokainen aikuinen, jonka lapsi arjessaan kohtaa, on lapselle TÄRKEÄ. Lastensuojelun asiakasmäärien kasvu ja sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ovat saaneet Länsi-Saimaan kuntien lasten ja lapsiperheiden kanssa työskentelevät kehittämään lastensuojelutyötä. Tarkoituksenmukainen lastensuojelun palvelujen järjestäminen ja työmenetelmien kehittäminen edellyttää seudullista yhteistyötä. Länsi-Saimaan lastensuojelun yhteistyömallia on työstetty kehittämistyöryhmissä SKOLA: Terveydenhoitaja Katri Tapio, Ylämaa, 1.9.06 alk. Kati Saren, 1.4.07 alk. Sanna Julku Nuoriso-ohjaaja Sirpa Kilpeläinen, Luumäki Nuorisotyön ohjaaja Juha Rintamäki, Luumäen seurakunta Erityisopettaja Liisamaija Lehkonen, Lemi Erikoissairaanhoitaja Iiris Hatakka, Savitaipale Perhepäivähoidon ohjaaja Ritva Nikkilä, Savitaipale MLL:n Suomenniemen yhdistyksen pj. Katri Kontunen-Karhula 1.9.06 alkaen LATUA: Projektikoordinaattori Marjo Jauhiainen, EPM-hanke. Sosiaalityöntekijä Katriina Kunttu, maalisk-07 alkaen Tomi Nurmiainen vs., Luumäki Sosiaalityöntekijä Kirsti Orpana, Lemi Sosiaalityöntekijä Päivi Hiiri, Savitaipale Seutukehittäjä Päivi Kaski, Socom, 1.9.06 alkaen poissa. VITONEN: Sosiaalijohtaja Taina Porthèn, Luumäki Vs. sosiaalijohtaja Helena Japola, Savitaipale Perusturvajohtaja Hannele Partamies, Lemi Perusturvajohtaja Anne Ikäheimonen, Ylämaa, Sosiaalisihteeri Riitta Kiljunen, Suomenniemi, Seutukehittäjä Päivi Kaski, Socom,1.9.06 alkaen poissa. Kehittäjäsosiaalityöntekijät Paula Ylönen ja Ulla Huhtalo sekä kehittäjäpsykologi Tuija Vanhanen ovat osallistuneet kaikkien työryhmien työskentelyyn. YHDESSÄ ENEMMÄN hankkeen päätavoitteeksi on valittu Länsi-Saimaan lastensuojelukäytäntöjen yhtenäistäminen. Tämä toteutetaan laatimalla kirjallinen Länsi- Saimaan lastensuojelutyön yhteistyömalli alkaen peruspalveluissa toteuttavasta ehkäisevästä lastensuojelutyöstä. Tämän lisäksi toimintaohje sisältää lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön prosessikuvauksen. Toimintaohjeistuksen tavoitteena on selkiyttää viranomaisten yhteistyötä ja työnjakoa. Toimintaohje on tarkoitettu arjen työvälineeksi, se on apuna uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja tukena jokapäiväisessä työssä. Työmalli on hyvä esitellä myös kuntalaisille esim. lasten vanhemmille koulun tai päivähoidon vanhempainilloissa. Länsi-Saimaan yhteistoimintamallin valintaa YHDESSÄ ENEMMÄN hankkeen päätavoitteeksi tukee Etelä-Karjalan hyvinvointistrategia sekä lastensuojelulain uudistus. YHDESSÄ ENEMMÄN 3

Etelä-Karjalan hyvinvointistrategiassa määritellään hyvinvointi visiossa Etelä-Karjala aktiivisten ja hyvinvoivien ihmisten maakunnaksi, jossa on esteetön ympäristö ja laadukkaat hyvinvointipalvelut edistämässä itsenäistä elämän hallintaa, terveyttä ja osallistumista. Lasten, nuorten ja perheiden kehittämisalueen visiona määritelmä on turvalliselta kasvualustalta hyvään aikuisuuteen. Tavoitteena on turvallinen, houkutteleva ja viihtyisä kasvuympäristö lapsiperheille lapsilähtöisyyden vahvistuminen osana suunnittelua ja päätöksentekoa paikallinen, seudullinen ja alueellinen yhteistyö vakiintuu voimavaraksi lasten ja lapsiperheiden palveluissa. Lasten, nuorten ja perheiden kehittämisalueen hyvinvoinnin kuva Etelä-Karjalan hyvinvointistrategiassa painottaa ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista kunnan peruspalveluissa. 1.1.2008 voimaan tuleva Lastensuojelulaki velvoittaa lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä tukemaan perheitä kasvatustehtävässään ja tarjoamaan tarvittavaa apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tässä laissa pidetään lapsena alle 18-vuotiasta. YHDESSÄ ENEMMÄN 4

LASTENSUOJELUTYÖN OSA-ALUEET EHKÄISEVÄ LASTENSUOJELU Lastensuojelulaki 1.1.2008 jaottelee lastensuojelutyön ehkäisevään ja lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojelutyöhön. Lain määrittelyn mukaan ehkäisevää lastensuojelutyötä tehdään kunnan peruspalveluissa, kuten neuvoloissa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotoimessa. Lastensuojelulaki 2 : Vastuu lapsen hyvinvoinnista Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi. Lastensuojelulaki 3 3 mom.: Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelun keskeiset periaatteet 4 Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. YHDESSÄ ENEMMÄN 5

EHKÄISEVÄ LASTENSUOJELU Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana (LSL 3, 1.1.2008). LAPSI- JA PERHE KOHTAINEN LASTENSUOJELU Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto (LSL 3, 1.1.2008). KUNNAN PERUSPALVELUT; NEUVOLA, TERVEYDENHUOLTO, KOTIHOITO PÄIVÄHOITO KOULU, AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA NUORISOTYÖ SOSIAALITYÖ AIKUISTEN PALVELUT, päihde ja mielenterveys palvelut, terveydenhuolto LASTENSUOJELUN TYÖNTEKIJÄT; LASTENSUOJELUN TARPEEN SELVITYS ASIAKASSUUNNITELMA AVOHUOLLON TUKITOIMET KIIREELLINEN SIJOITUS HUOSTAANOTTO JA SIJAISHUOLTO JÄLKIHUOLTO SEURAKUNTA VARHAINEN HAVAINNOINTI, TUEN TARJOAMINEN SOSIAALITYÖNTEKIJÄN ARVIO LASTENSUOJELUN TOIMENPITEIDEN TARPEESTA (7 VRK) Kuva 1:Ehkäisevä ja lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu YHDESSÄ ENEMMÄN 6

Uusi lastensuojelulaki velvoittaa lapsen ja perheen kanssa työskentelevän peruspalvelun työntekijät toimimaan siten, että lapsi ja perhe saavat riittävää tukea neuvolasta, päivähoidosta ja koulusta. Lisäksi eräitä aikuispalveluita koskee velvoite ottaa huomioon aikuista hoidettaessa myös hänen huollossaan olevien lasten erityistarpeet (esim. päihdeja mielenterveyspalvelut). Käytännössä kunnan peruspalveluissa on paljon mahdollisuuksia tukea perheitä ja varhaista tukea käytetään peruspalveluissa paljon. Tällä yhteistyömallilla pyritään selkiyttämään siirtymää ehkäisevästä lastensuojelusta lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun. Tämän toimintamallin tavoitteena on selkiyttää eri asiantuntijoiden yhteistyötä ja vastuita koko lastensuojelun prosessin ajan. Lisäksi mallin tavoitteena on lisätä sekä peruspalveluissa työskentelevän henkilöstön tietoa lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön mahdollisuuksista ja haasteista että sosiaalityöntekijöiden tietoja peruspalveluiden mahdollisuuksista tukea perheitä. YHDESSÄ ENEMMÄN 7

EHKÄISEVÄ LASTENSUOJELU LAPSI- JA PERHEKOHTAINEN LASTENSUOJELU VARHAINEN HAVAINNOINTI kehitys- ja ikätason mukaan kaikista lapsista/perheistä omassa työtehtävässäsi NEUVOLA, TERVEYDENHUOLTO, KOTIHOITO PÄIVÄHOITO KOULU AAMU- JA IL- TAPÄIVÄTOIMINTA SOSIAALITYÖ NUORISOTYÖ AIKUISTEN PALVELUT, päihde- ja mielenterveyspalvelut, terveydenhuolto SEURAKUNTA hav. ei aih. huolta havainnot aiheuttaa huolta, lähiesimiehen konsultointi (liite1) EI HUOLTA, palaute vahvuuksista lapselle/perheelle PERHEEN VOIMAVARAT KÄYTTÖÖN, HUOLI HÄVIÄÄ, palaute perheelle HUOLI PUHEEKSI VANHEMPIEN KANSSA, selvitetään peruspalveluiden tukimuodot (liite 2) PERUSPALVELUN TUKI EI RIITÄ, HUOLI EI POISTU TAI KASVAA lähiesimiehen konsultointi KIIREELLINEN TILANNE, VÄLITTÖMÄT TOIMENPITEET TUKEMINEN PERUSPALVE- LUSSA JAT- KUU SOSIAALI- TYÖNTEKI- JÄN KON- SULTOINTI PUHELIN AIKA OPPILASHUOLTO (konsultointi myös nimeämättä tapauksia) ARVIO LASTENSUOJE- LUN TOIMEN- PITEIDEN TARPEESTA (7 vrk) sosiaalityöntekijä koordinoi vanhemmat mukana moniammatillinen perheen voimavarojen kartoitus dokumentointi LASTENSUOJELUN ASIAKKUUS, MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ JATKUU SOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOORDINOIMANA PIENI HUOLI HARMAA VYÖHYKE SUURI HUOLI YHDESSÄ ENEMMÄN Kuva 1: Lastensuojelun yhteistyömalli 8

1. Varhainen havainnointi ehkäisevässä lastensuojelutyössä Varhainen havainnointi peruspalveluissa on osa perustehtävää ja toteutetaan yhdessä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Tämä tarkoittaa kaikkien lasten havainnointia osana omaa työtä, myös vahvuuksien ja hyvien asioiden havainnointia ja niistä palautteen antamista lapselle ja hänen perheelleen. Tavoitteena on lapsen hyvinvointi, perheen vahvuuksien tunnistaminen ja näiden asioiden vahvistaminen. Tarkoitus on havaita hyvinvointia vaarantavat tekijät mahdollisimman varhain niin, että tuen tarvetta syntyy mahdollisimman vähän. Varhainen havainnointi liittyy sekä lapsen ikään että itse toimintaan. Se kattaa kaikki lapselle tai hänen perheelleen suunnatut palvelut. Varhainen havainnointi on vanhemman kohtaamista sekä asioiden ja tietojen vaihtamista lasta koskevissa kysymyksissä. Ohessa lista kysymyksiä, jotka auttavat havainnoimaan lapsen hyvinvoinnin eri osaalueita. Kysymyksiä ei ole tarkoitettu asioiksi, joihin yhdessä lapsen tai perheen kanssa haetaan vastauksia, vaan ne auttavat pohtimaan lapsen hyvinvointia mahdollisimman monesta näkökulmasta. VARHAINEN HAVAINNOINTI kehitys- ja ikätason mukaan kaikista lapsista/perheistä omassa työtehtävässäsi. KUN TYÖSKENTELET LAPSEN/PERHEEN KANSSA JA HAVAINNOIT SAMALLA LAPSEN HYVINVOINTIA, VASTAA MIELESSÄSI SEURAAVIIN KYSYMYKSIIN. JOS VASTAUKSET EIVÄT AIHEUTA HUOLTA, ANNA LAPSELLE JA PERHEELLE PALAUTE SIITÄ. MIKÄLI VASTAUKSET AIHEUTTAVAT HUOLTA, OTA HUOLI PUHEEKSI PERHEEN KANSSA. lapsen vahvuudet millainen on lapsen ulkoinen olemus? miten kuvailet lapsen kaverisuhteita? miten lapsi suhtautuu aikuisiin? miten lapsi suhtautuu sääntöihin? miten lapsi ilmaisee tunteita? ovatko lapsen taidot ikätasoisesti kehittyneet? jos ei, miten ei? onko lapsen psyykkinen kehitys mielestäsi ikätasoinen? jos ei, miten ei? millainen on lapsen päivärytmi? miten lapsen koulunkäynti sujuu? mitä lapsi tekee vapaa-aikana? miten kuvailet lapsen ja vanhempien välistä suhdetta? millaista on yhteistyö perheen kanssa? onko lapsessa tapahtunut suuri muutos? mitä tukea jo annettu? mitä muita huomioita? Kuva 2: Varhainen havainnointi Länsi-Saimaan seudulla Kun työssäsi havainnoit lasta ja huolestut lapsen hyvinvoinnista, neuvottele havainnoistasi lähiesimiehesi tai kollegasi kanssa. Mikäli keskustelun jälkeen olet edelleen huolissasi lapsen hyvinvoinnista, ota huoli puheeksi vanhempien kanssa. Tarkoituksenmukainen ja YHDESSÄ ENEMMÄN 9

oikea-aikainen tuki peruspalvelussa mahdollistuu työntekijän havaintojen, lapsen tarpeiden ja vanhempien näkemysten yhteen sovittamisesta. Tämä yhteen sovittaminen tarkoittaa työkäytäntöjen sovittamista lapsen tarpeiden mukaisiksi. Joskus tilanne voi edellyttää erityisosaamista ja moniammatillista yhteistyötä. Jatkossa on tarkemmin kuvattu Stakesin huolen vyöhykkeistö ja tukeen liitetty huolen puheeksiottaminen avuksi keskusteluun vanhempien kanssa. Tapaamisessa vanhempien kanssa ja yhteisen tavoitteen määrittelyssä voit käyttää apuna tukitoimien seurantalomaketta (liite 2). Puheeksioton yhteydessä kartoitetaan mitä tukea lapsi ja/tai vanhemmuus tarvitsee. 2. Huolen puheeksiotto ja huolen vyöhykkeistö Jos varhaisen havainnoinnin aikana huolestut lapsen hyvinvoinnista, kehityksestä, elämäntilanteesta tai olosuhteista ja konsultoituasi esimiestäsi tai kollegaasi, olet edelleen huolissasi, ota huolesi puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Tukeen liitetty huolen puheeksiottaminen E. Eriksson ja T. Arnkil ovat kehittäneet huolen puheeksiottamismenetelmän, joka sopii hyvin erilaisiin tilanteisiin. Tässä yhteydessä huolella tarkoitetaan subjektiivista näkemystä, joka työntekijällä syntyy asiakassuhteessa. Huolen lähtökohtana on lapsen/nuoren tai perheen jokin pulma. Huoli kohdistuu kahteen asiaan yhtä aikaa: lapsen/nuoren selviämiseen ja työntekijän omiin toimintamahdollisuuksiin. Huolen puheeksiottamista helpottaa konkreettisten havaintojen kirjaaminen. Huolen konkretisointi auttaa työntekijää selkiyttämään huolenaiheitaan sekä pohtimaan omaa ja organisaation mahdollisuuksia tukea lasta ja perhettä. Lisäksi konkreetteihin havaintoihin on helpompi löytää tukitoimia. YHDESSÄ ENEMMÄN 10

Stakesissa kehitetty huolen vyöhykkeistö: EI HUOLTA PIENI HUOLI HUOLEN HARMAA VYÖHYKE SUURI HUOLI 1 2 3 4 5 6 7 Ei huolta lainkaan. Pieni huoli tai ihmettely käynyt mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin vahva. Huoli tai ihmettely käynyt toistuvasti mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin hyvä. Ajatuksia lisävoima varojen tarpeesta. Huoli kasvaa; luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee. Mielessä toivomus lisävoimavaroista ja kontrollin* lisäämisestä. Huoli tuntuva; omat voimavarat ehtymässä. Selvästi koettu lisävoimavarojen ja kontrollin lisäämisen tarve. Huolta paljon ja jatkuvasti lapsi/ nuori vaarassa. Omat keinot loppumassa. Lisävoimavaroja ja kontrollia saatava mukaan heti. Huoli erittäin suuri: lapsi/ nuori välittömässä vaarassa. Omat keinot lopussa Muutos lapsen tilanteeseen saatava heti. * kontrollilla tarkoitetaan tilanteen hallinnan lisäämistä rajoittamalla jotakin epätoivottavaa asiaa esim. päihteiden käyttöä. EI HUOLTA VYÖHYKE (1) Työntekijä kokee, että lapsen asiat ovat hyvin. Lapsi kasvaa, kehittyy tai oppii normaalisti ja hänellä on hyvät kasvuolosuhteet. Työntekijä kokee asioiden ja oman toiminnan sujuvan niin kuin pitääkin ja tuottavan toivottuja tuloksia II PIENEN HUOLEN VYÖHYKE (2-3) Työntekijällä käy pieni huoli tai ihmettely mielessä, jopa toistuvasti. Hänellä on kuitenkin vahva luottamus omiin auttamismahdollisuuksiinsa. Näissä tilanteissa huolen puheeksi ottaminen koetaan suhteellisen helpoksi, koska työntekijä pystyy tarjoamaan tukeaan. Useimmiten tuki myös menee tueksi ja tuottaa toivottua myönteistä kehitystä. Pienen huolen vyöhykkeellä on hyvät mahdollisuudet varhaiseen puuttumiseen. III HUOLEN HARMAA VYÖHYKE (4-5) Työntekijän huoli on tuntuvaa ja kasvaa edelleen. Omat auttamiskeinot on käytetty tai ne ovat vähissä. Usko omiin auttamismahdollisuuksiin on ehtymässä. Usein tällä alueella esiintyvää huolta on ilmennyt jo pitkään. Tilanteet ja asiakkuudet ovat kuormittavia, tilanteeseen liittyvien tahojen työnjako on usein epäselvä tai muiden tahojen mukanaolosta ei ole tietoa. Työntekijä kokee kasvavaa huolta, kaipaa lisävoimavaroja ja kontrollia, mutta on samanaikaisesti epävarma "riittävästä näytöstä" ja voi pelätä liioittelevansa. Työntekijä joutuu pohtimaan myös velvollisuuksiaan. Sitooko häntä vaitiolovelvollisuus vai lastensuojelulain 25 YHDESSÄ ENEMMÄN 11

ilmoitusvelvollisuus, joka antaa mahdollisuuden hakea tukea ja asiantuntija-apua lastensuojelun työntekijöiltä. IV SUUREN HUOLEN VYÖHYKE (6-7) Työntekijä arvioi lapsen tai nuoren olevan vaarassa. Huoli on tuntuvaa ja omat keinot ovat lopussa. Vyöhykkeelle sijoittuvat huolet eivät anna työntekijöille enää mahdollisuutta empimiseen. Työntekijä ennakoi, että lapselle tai nuorelle käy todella huonosti, ellei tilanteeseen saada muutosta heti. Huolen ottaminen puheeksi on osa kunnioittavaa varhaista puuttumista. Puheeksioton ennakointimenetelmää on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun oma huoli halutaan ottaa puheeksi huoltajien kanssa. Puheeksi ottamisen tukena voidaan käyttää kysymyslomaketta, jossa asiaa lähestytään ennakoiden. Puheeksi otetaan oma lasta koskeva huoli, ei lapsen tai perheen ongelmaa. Ennakointien avulla kokeillaan ja tutkitaan oman toiminnan seurauksia ja haetaan vaihtoehtoisia tapoja toimia. Ennakointilomakkeessa on kysymyksiä, joiden avulla voi valmistautua puheeksi ottamiseen sekä kysymyksiä, joiden avulla voi jälkikäteen arvioida puheeksi ottamista. Muista: Kun aikuisella / työntekijällä nousee huoli lapsesta, nuoresta tai perheestä Oma subjektiivinen asiakassuhteessa syntynyt huolesi riittää Kun kohtaat avun tarpeessa olevia aikuisia, selvitä myös heidän lastensa tilanne ja avun tarve Ota huoli puheeksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin mahdollisuudet tukea ja löytää ratkaisuja ongelmiin ovat vielä suuret Keskustele huolestasi ensin esimiehesi tai kollegan kanssa Huolen vyöhykkeistö auttaa arvioimaan avun ja yhteistyön tarvetta Liitteenä (1) Stakesin/Arnkil & Eriksson Huolen puheeksioton ennakointilomake avuksi, kun suunnittelet huolen puheeksiotto tilannetta. (Lähde; Eriksson, Arnkil / Huoli puheeksi opas varhaisista dialogeista, Stakes oppaita 60) 3. Varhaisen tuen muodot peruspalveluissa Länsi-Saimaan seudullisen lastensuojelun yhteistyömallin tavoitteena on, että tuen tarve havaitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja tarvittava tuki pystyttäisiin tarjoamaan peruspalvelun sisällä yhteistyössä vanhempien kanssa. Neuvola: Yleisen suunnitelman mukaisesti pienet, alle vuoden ikäiset lapset tavataan neuvolassa usein, noin kerran kuukaudessa, isommat eli yli 2-vuotiaat vain kerran vuodessa. Tarvittaessa neuvolakäynnit voidaan suunnitella tiheämmiksi henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Yhteistyö terveydenhoitajien ja muiden asiantuntijoiden, erityisesti päivähoidon, kanssa ohjaa varhaiseen havainnointiin ja varhaisempaan tukeen. Päivähoidon ja neuvolan yhteistyötä vahvistaa 5-vuotislomake, jonka vanhemmat toimittavat päivähoidosta neuvolaan tarkastuksen yhteydessä. YHDESSÄ ENEMMÄN 12

Terveydenhoitajan mahdollisuus osallistua esiopetuspaikkojen järjestelyyn vahvistaa varhaista havainnointia ja mahdollisen tuen suunnittelua. Tarvittaessa on mahdollista toisen terveydenhoitajan, lääkärin, psykiatrinen sairaanhoitajan, psykologin tai puheterapeutin konsultaatio. Perheen neuvonta ja ohjaus; tiedottaminen kerhoista, kotiavusta, perhekahvilasta, vertaisryhmistä. Kotikäynnit kaikkien vastasyntyneiden lasten koteihin ja muutenkin tarvittaessa (myös äitiysneuvolassa). Molempien vanhempien tapaamiset neuvolakäynneillä. Osallistumismahdollisuus perhe- ja synnytysvalmennuksiin kaikille synnyttäjille (ei vain ensisynnyttäjille). Päihteiden käyttöä ja väkivaltaa kartoittavien lomakkeiden käyttö. Ryhmäneuvolatoiminta. Päivähoito: Päivähoidon vahvuus on lapsen ja perheen kohtaaminen päivittäin. Siitä syntyvä kasvatuksellinen vuorovaikutus on lasta koskevien asioiden ja tietojen vaihtamista vanhemman kanssa. Lasta koskevien havaintojen perusteella voidaan suunnitella ja rakentaa varhainen tuki osaksi perustyön toteuttamista. Varhainen tuki rakentuu päivähoidon arjen käytännöille lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Päivähoidon varhaiskasvatukseen kuuluu lapsen ja perheen erilaisten hyvinvointia vaarantavien tekijöiden varhainen tunnistaminen ja arvioiminen. 1. Kasvatuksellisen kumppanuussuhteen luominen lasten vanhempien kanssa päivähoidon alkaessa ja sen ylläpitäminen koko hoitosuhteen ajan: - päivittäiset kohtaamiset; lasta koskevien tietojen vaihto - kasvatuskeskustelut vanhempien kanssa - lapsen kehityksen dokumentointi (kasvunkansiot) 2. Kasvatustoiminnan mukauttaminen lapsen tarpeita vastaavaksi - toiminnan sisältöjen/menetelmien mukauttaminen - perustaitojen harjaannuttaminen - lapsen itsetunnon vahvistaminen - eriyttäminen (vertaisryhmät ja yksilölliset tehtävät) 3. Kuntouttavien elementtien käyttö: - päivästruktuurin ylläpitäminen - vuorovaikutustaitojen vahvistaminen - lapsen oman toiminnan ohjauksen vahvistaminen päivittäisissä tilanteissa - kehityksen osa-alueiden tukeminen (Lähde: L. Heinämäki / Varhaista tukea lapselle, Stakes, Oppaita 62) Koulu: Peruskoulun opetussuunnitelmassa on määritelty koulujen arvopohja ja kasvatustavoitteet. Niiden tarkoituksena on myös tukea vanhempia heidän kasvatustyössään. Koulun toimintakulttuurin ja työtapojen tulisi mahdollistaa oppilaiden terve kasvu. Opetussuunnitelmassa on myös määritelty erilaiset, koulun käytössä olevat tukimuodot: YHDESSÄ ENEMMÄN 13

1. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää. Yksilötasolla tämä toteutuu esim. vanhempainvarteissa, yhteisötasolla esim. vanhempainiltoina. 2. Ohjauksen järjestäminen on kaikkien opettajien velvollisuus. Opintoohjauksen lehtorin vastuulla on erityisesti peruskoulunsa päättävien oppilaiden jatko-opinnoissa opastaminen. 3. Tukiopetusta on annettava oppilaalle, jolla on syystä tai toisesta oppimisvaikeuksia. 4. Oppimissuunnitelma voidaan laatia oppilaalle selkiyttämään tavoitteita ja lisäämään motivaatiota. Erityisoppilaille laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. 5. Koulun oppilashuollon velvollisuus on tukea lapsen ja nuoren fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalista hyvinvointia. Oppilashuollosta vastaa moniammatillinen ryhmä, jossa rehtorin, opettajien ja erityisopettajien lisäksi ovat edustettuina terveydenhoitaja, tarvittaessa koululääkäri, sosiaalityöntekijä tai koulukuraattori. Tarpeen mukaan palavereihin osallistuvat psykologi tai muu erityislääkäri. Aamu- ja iltapäivätoiminta: Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tarjota 1-2 - luokkaisille lapsille turvallinen, virikkeinen kasvuympäristö koulupäivän jälkeen klo 17:00 saakka. Aamupäivätoiminta järjestetään tarvittaessa päivähoitoryhmissä. Iltapäivätoimintaan pääsevät osallistumaan kaikki ilmoittautuneet lapset, aamupäivätoimintaan valinnassa painottuvat perhekohtaiset syyt. Toiminnan lähtökohtana on tarjota lapselle turvallinen iltapäivä koulupäivän jälkeen. Toiminta tukee lapsen kasvua ja kehitystä, luo perustaa hyville vapaaajanviettotavoille ja auttaa vanhempia ja koulua kasvatustehtävässään. Varhainen puuttuminen lapsen pulmatilanteisiin ennaltaehkäisee ongelmien kasautumista ja lapsen syrjäytymistä. Toimintaan osallistuvat työntekijät voivat tarvittaessa osallistua kutsuttaessa koulun oppilashuoltoryhmään. Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä lapsen huoltajien ja koulun kanssa. Koululaisten iltapäivätoiminnan keskeisiä tavoitteita ovat - kodin ja koulun kasvatustyön tukeminen - tunne-elämän ja sosiaalisen kasvun ja kehityksen tukeminen - eettisen kasvun tukeminen - osallisuuden edistäminen, tasa-arvon lisääminen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy Toiminnan sisällössä kiinnitetään erityisesti huomiota - leikkiin - luovaan toimintaan - myönteisiin elämyksiin - käden taitoihin - arjen taitojen opetteluun - kielelliseen ja kuvalliseen ilmaisuun - liikuntaan YHDESSÄ ENEMMÄN 14

Sosiaalityö: Sosiaalityön tavoitteena on lisätä hyvinvointia edistämällä yhteiskunnallista muutosta sekä ihmissuhdeongelmien ratkaisua, elämänhallintaa ja itsenäistymistä. Tavoitteeseen pyritään yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen omaehtoisen toiminnan tukemisen kautta. Lähtökohtana on sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä tuen tarpeessa olevien kansalaisten voimavarojen vahvistaminen. Varhainen havainnointi sosiaalityössä on ohjausta ja neuvontaa sekä motivointia muutokseen. Koko perheen yhteiset tapaamiset ja perheen kokonaistilanteen kartoittaminen erilaisissa kriisitilanteissa edesauttavat ongelmien varhaisempaa havaitsemista ja kohdennettua yksilökohtaista tukemista. Varhaista havainnointia sosiaalityössä on lapsen tilanteen erityinen huomioiminen, vaikka asiakkaana olisi aikuisia. Varhaista havainnointia sosiaalityössä on neuvotteluihin ja kokouksiin esim. oppilashuolto ryhmään, osallistuminen ja tuen suunnittelu yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa mahdollisimman varhain. Nuorisotyö: Nuorisolain mukaan toiminnan tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat - nuorten kasvatuksellinen ohjaus - toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, - tieto- ja neuvontapalvelut - nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki - liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta - nuorten ympäristökasvatus - tarvittaessa nuorten työpajapalvelut tai muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. Nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä paikallisten viranomaisten sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Aikuisten palvelut: Lastensuojelulaki 10 : Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa Kun aikuiselle annetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, erityisesti päihdehuolto- ja mielenterveyspalveluja, ja kun aikuisen kyvyn täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja YHDESSÄ ENEMMÄN 15

kasvatuksesta arvioidaan tällöin heikentyneen, tai kun aikuinen on suorittamassa vapausrangaistustaan, on selvitettävä ja turvattava myös hänen hoidossaan ja kasvatuksessaan olevan lapsen hoidon ja tuen tarve. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon viranomaisten on tarvittaessa järjestettävä välttämättömät palvelut raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi suojelemiseksi. Varhaisen havainnoinnin tavoitteena aikuisten palveluissa on: 1. Tukea vanhemmuutta ja lasten kehitystä. Keskustelun päämääränä on auttaa vanhempia tukemaan omia lapsiaan ja vahvistaa lasten kehitystä tukevia ja lasta suojaavia prosesseja perheessä ja lapsen muissa elämänpiireissä. Keskusteluja lapsista ehdotetaan kaikille perheille, riippumatta siitä, onko perheessä ongelmia vai ei. Vanhemmilla voi olla huolia ja kysymyksiä, vaikka mitään ongelmia ei olisikaan. 2. Arvioida lasten ja perheen tarve muiden palveluiden tukeen kuten lastenneuvolan, koulun oppilashuollon, perheneuvolan tai lasten/nuorisopsykiatrian tarjoamiin palveluihin. 3. Arvioida lastensuojelutoimenpiteiden ja/tai muiden sosiaalipalvelujen tarve. Perhe voi tarvita lastensuojelutoimenpiteitä, hyötyä erilaisista sosiaalitoimen perhetukimuodoista ja tarvita toimeentulotukea. 4. Saattaa lapsi ja perhe tarvittavien lisäpalvelujen äärelle. Vanhempaa hoitavalla taholla ei ole hoitovastuuta lapsesta, mutta on vastuu saattaa lapset ja perhe tarvittavan avun äärelle. Lapset voivat tarvita omia mielenterveyspalveluja, aviopuolisot pariterapiaa, perhe sosiaalitoimen perhepalveluja tai taloudellista tukea toimeentulotuesta aina velkaneuvontaan asti. (Lähde www.stakes.fi (lapsuus ja perhe, toimiva lapsi ja perhe)). Mielenterveyspalveluihin pyritään kynnys pitämään mahdollisimman matalana. Yhteydenotto mielenterveystoimistoon johtaa potilaan tilanteen kokonaisvaltaiseen selvitykseen. Siinä huomioidaan erityisesti perheeseen kuuluvat lapset ja nuoret. Vastaanottokäynnillä kartoitetaan perheen pärjääminen jokapäiväisessä elämässä, arkirutiinien sujuminen ja perheen sosiaalisten suhteiden säilyminen: aviopuolisolta saatava tuki, perheen muu tukiverkosto, perheen tarvitsema apu (perhetyöntekijä, sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä). Tarvittaessa ollaan mukana jatkohoidossa esim. perhetapaamisissa yhdessä lääkärin kanssa. Kun potilaana on nuori, motivoidaan sekä nuorta että hänen vanhempiaan nuoren hoidon tarpeellisuudesta. Odotettaessa aikaa psykiatrian poliklinikalle järjestetään tukikäyntejä kunnan omassa hoitopisteessä. Usein vanhemmat itse ovat jo huolissaan lapsistaan. Odottavien ja vastasynnyttäneiden äitien mielenterveyteen kiinnitetään erityistä huomiota tekemällä tiiviisti yhteistyötä neuvolan kanssa. Päihdeongelmissa kartoitetaan koko perheen tilanne ja avun tarve. Myös alustukset/luennot eri tilaisuuksissa ovat ehkäisevää ja tukevaa työtä. Seurakunta: Diakoniatyön muotoja: Keskusteluapu/sielunhoito, sururyhmät läheisensä menettäneille, taloudellinen tuki, vertaisryhmät, verkostoituminen eri toimijoiden kanssa. YHDESSÄ ENEMMÄN 16

Nuorisotyön muotoja: Erilaisia tapahtumia ja toimintaa nuorille, retkiä, leirejä, tukihenkilötoimintaa, keskusteluapua/sielunhoitoa, katupäivystystä, verkostoituminen eri toimijoiden kanssa. Perheneuvonta on kirkon erityistyömuoto, joka toimii antamalla apua perhekysymyksissä ja muissa henkilökohtaisissa asioissa. Työmuotoja ovat mm. yksilö-, pari- ja perheneuvottelut, perheasiain sovittelu sekä perhekasvatus. Palvelut ovat luottamuksellisia ja asiakkaille maksuttomia. Käyntiosoite: Valtakatu 40, 2. krs Postiosoite: PL 45 53101 Lappeenranta puh. (05) 6126 258 sähköposti: lappeenranta.perheasiat@evl.fi 4. Kun huoli ei poistu tai kasvaa Jos huoli lapsen tilanteesta ei poistu tai kasvaa vanhempien kanssa käydystä keskustelusta ja peruspalvelussa annetusta varhaisesta tuesta huolimatta, keskustele asiasta lähiesimiehesi kanssa sopiaksesi yhteydenotosta kuntasi sosiaalityöntekijään. Yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa sovitte asian jatkokäsittelystä ja työnjaosta. MUISTATHAN, ETTÄ VOI OLLA TILANTEITA, JOLLOIN TARVITAAN VÄLITTÖMIÄ TOIMENPITEITÄ JA SINUN ON OLTAVA VÄLITTÖMÄSTI YHTEYDESSÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄN. YHDESSÄ ENEMMÄN 17

LAPSI- JA PERHEKOHTAINEN LASTENSUOJELU Lastensuojelulaki 3 : Lastensuojelu Lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu. Sen lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvussa tarkoitettua ehkäisevää lastensuojelua. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. 1. Pyyntö lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi Lastensuojelulaki 25 : Ilmoitusvelvollisuus: Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä. Pyyntö lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi (entinen lastensuojeluilmoitus) tehdään käytännössä kunnan sosiaalityöntekijälle joko kirjallisesti (liite 4) tai suullisesti. Pyynnössä lastensuojelun tarpeen selvittämisestä tulee ilmetä lapsen nimi ja yhteystiedot, mikä lapsen tilanteessa huolettaa, kuinka suuri huoli on (1-7), milloin huoli syntyi ja mikä konkretisti huolestuttaa. Kun pyynnön esittäjänä on viranomainen, tulee hänen ilmoittaa nimensä ja yhteystietonsa. Suositeltavaa on, että pyynnön esittäjä kertoo aikeistansa itse perheelle ja perustelee asian. Aina ennen pyyntöä lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi voi konsultoida kyseessä olevasta tilanteesta sosiaalityöntekijää. Vuoden 2008 alusta kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on pidettävä rekisteriä lastensuojeluilmoituksista ja niiden sisällöstä (LsL 25 ). Joissakin tilanteissa tarvitaan välittömiä toimenpiteitä ja sinun on oltava yhteydessä sosiaalityöntekijään välittömästi. Sosiaalityöntekijä arvioi aina viimekädessä toimenpiteiden kiireellisyyden. Kuvassa 3 listattuna tilanteita, jolloin pyyntö lastensuojelun tarpeen selvittämisestä on aiheellista tehdä. YHDESSÄ ENEMMÄN 18

PYYNTÖ LASTENSUOJELUN TARPEEN SELVITTÄMISEKSI, kun sinulla suuri huoli lapsen hyvinvoinnista, eikä huolen puheeksiotto ja tuki peruspalveluissa riitä Ilmoitusvelvollisuus (Lastensuojelulaki 25, 1.1.2008): Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. VÄKIVALTA väkivalta (fyysinen ja/tai henkinen) perheessä lapsen/nuoren pahoinpitely lapsen/nuoren seksuaalinen hyväksikäyttö väkivallalla uhkaaminen alistaminen mitätöinti lapsen/nuoren väkivaltainen käytös PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ lapsi päihtyneen aikuisen hoidossa ( lapsi tarvitsee huolenpitoa enemmän kuin päihtynyt aikuinen kykenee antamaan) päihtynyt vanhempi hakee lasta lapsen/nuoren päihteiden käyttö, hallussapito ja välittäminen TURVATTOMUUS liian varhainen vastuunotto omista tai perheen asioista heitteillejättö vaelteleva lapsi itsetuhoinen käytös piittaamattomuus säännöistä (näpistely, tms.) perushoivan ja huolenpidon puutteet oppivelvollisuuden laiminlyönti POIKKEAVA SEKSUAALISUUS ei ikätasoinen seksuaalinen käytös tai puheet pakonomainen toiminta lapsi altistuu ikätasoonsa nähden sopimattomalle toiminnalle tai aineistolle PERHEEN KRIISI TILANTEET huomio lapsen tilanteeseen pitkittynyt kriisitilanne työntekijänä omat keinosi eivät riitä perhe ei ole saanut/hakenut apua VOI AINA, MYÖS MUISSA TILANTEISSA, OTTAA YHTEYTTÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄN ESIM. PUHELIMITSE KERRO VANHEMMILLE, ETTÄ PYYNTÖ LASTENSUOJELUN TARPEEN SELVITTÄMISEKSI TEHDÄÄN JA MIKSI KIIREEL- LINEN TILANNE, VÄLITTÖ- MÄT TOIMENPI- TEET LASTENSUOJELUN TARPEEN ARVIO, YHTEISTYÖ JATKUU SOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOORDINOIMANA Kuva 3: Pyyntö lastensuojelun tarpeen YHDESSÄ ENEMMÄN selvittämiseksi 19

Väkivallan määrittelyä Perheväkivalta oli pitkään hallitseva käsite, jolla viitattiin perheessä tapahtuvaan väkivaltaan. Nykyään käytetään myös perhe- ja lähisuhdeväkivallan käsitettä, joka kattaa erilaiset väkivallan muodot toisilleen läheisten ihmisten kesken perheessä, työpaikalla, koulussa tai harrastusten parissa. Parisuhdeväkivallan kohteena on vielä useimmiten nainen, vaikka mieskin voi joutua parisuhteessa väkivallan kohteeksi. Parisuhdeväkivaltaa on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Fyysinen väkivalta Parisuhdeväkivallan monimuotoisuutta voi lähestyä jakamalla se fyysiseen, seksuaaliseen ja henkiseen väkivaltaan. Fyysinen pahoinpitely on esimerkiksi kuristamista, potkimista ja hakkaamista. Jos fyysinen väkivaltaa jättää jälkiä, se on myös helpoiten tunnistettavissa. Se voi aiheuttaa ruhjeita ja murtumia ja johtaa myös kuolemaan. Henkinen väkivalta Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi kumppanin verbaalinen alistaminen nimittelemällä häntä erityisesti toisten läsnä ollessa tai nolaamalla hänet julkisesti. Sitä on myös sosiaalinen eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista, taloudellinen alistaminen, mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi, vapaasti ulos menemisen estäminen, seksuaalisuuteen liittyvä psyykkinen alistaminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen. Henkinen väkivalta liittyy lisäksi aina fyysiseen väkivaltaan. Jo väkivallan uhka on äärimmäistä henkistä väkivaltaa. Henkistä tuskaa, kuten pelkoa, voidaan pitää väkivallan merkittävimpänä ja yleisimpänä oireena pahoinpitelyjen määrästä ja laadusta riippumatta. Monet naiset ovat kokeneet parisuhdeväkivallassa pahimmaksi pelossa elämisen ja väkivallan uhan. Seksuaalinen väkivalta Seksuaalista väkivaltaa ovat raiskaukset ja seksiin pakottamiset. Kysymys on sekä fyysisestä että henkisestä väkivallasta. Viimeksi mainittua aiheuttaa jo väkivallanteko sinällään. Rakkauden, seksuaalisuuden ja väkivallan toisiinsa kietoutuminen on suomalaisessa parisuhdeväkivallassa varsin yleistä. Tällä yhteenliittymällä voidaan myös puolustella väkivaltaa ja tulkita sitä eroottis-romanttiseen rakkauteen kuuluvien»normaalien» tunteiden valitettavina ylilyönteinä. Taloudellinen, sosiaalinen tai uskonnollinen väkivalta Fyysisen, henkisen ja seksuaalisen väkivallan lisäksi voidaan vielä erikseen nimetä taloudellinen, sosiaalinen tai uskonnollinen väkivalta, tai nämä voidaan sisällyttää henkiseen väkivaltaan. Parisuhdeväkivalta on siis hyvin moniulotteista, ei vain fyysistä, kuten usein kuvitellaan. (Lähde: Perhe- ja lähisuhdeväkivalta, auttamisen käytäntöjä, Ensi- ja turvakotien liitto 2006, www. ensijaturvakotienliitto.fi) Perheväkivallasta puhuttaessa siinä sanotaan yleensä olevan kaksi osapuolta, mies ja nainen. Perheväkivallassa on kuitenkin useimmiten myös kolmas osapuoli, lapsi väkivallan todistajana. Perheväkivallan todistajaksi joutuminen on lapsille haitallista, lapset voivat kokea väkivaltatilanteet ja esimerkiksi äitiinsä kohdistuvan väkivallan jopa pelottavammaksi kuin YHDESSÄ ENEMMÄN 20

itseensä kohdistuvan. Vaikka lapset eivät aina ymmärrä tiedollisella tasolla, mistä riidoissa on kyse, tunnetasolla he ymmärtävät, että jotain pahaa tapahtuu. Lapset pelkäävät usein, että joku, yleensä äiti, saattaa kuolla. Lapset ovat myös lähes aina tietoisia perheväkivallasta. He heräävät yöllisiin tappeluihin, vaikka vanhemmat luulevat heidän nukkuvan. He ovat myös taitavia "salakuuntelemaan" tappeluita toisesta huoneesta tai silloin kun niistä puhutaan muille. Lapset aistivat perheen kireän ilmapiirin ja osaavat ennakoida väkivaltatilanteita. Lapset oppivat olemaan varuillaan, he pystyvät lukemaan pienistä merkeistä - ilmeistä, eleistä, äänensävyistä - milloin väkivallan uhka on ilmassa. Myös pienet vauvat reagoivat väkivaltaan ja kodin ilmapiirin muutokseen. Lapsen ruumiillinen kurittaminen Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. Lapsen kasvatuksessa ruumiillinen kurittaminen on lasta vahingoittavaa ja siksi kiellettyä. Vanhemmuuteen kuuluu kurinpito, jonka kautta lapsi sisäistää mitä voi - mitä ei voi tehdä. Vaikka lasta rajoittaessa tulee tilanteita, joissa lasta joudutaan fyysisesti kiinni pitämään, lapselle ei saa tahallisesti tuottaa kipua. Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin Perheväkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollain tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja uhriin. Väkivallan todistajaksi joutuminen voi aiheuttaa lapselle posttraumaattisen stressireaktion, jonka oireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. Traumaattisen tapahtuman uudelleenkokeminen: muistikuvat tapahtumista tulevat väkisin mieleen, lapsi leikkii pakonomaisesti tiettyjä leikkejä ja näkee toistuvia painajaisia. Lapsella voi olla myös somaattisia oireita, kuten vatsakipua ja päänsärkyä. 2. Pyrkimys välttää traumaan liittyviä asioita: lapsen voi olla vaikea muistaa väkivaltatilanteeseen liittyviä asioita, hän ei halua puhua tapahtuneesta ja tunnereaktiot voivat puuttua. 3. Kohonnut vireystaso: lapsi on levoton, hänen on vaikea keskittyä, hän ärsyyntyy helposti, on pelokas ja varuillaan. Myös nukahtaminen voi olla vaikeaa ja lapsi saattaa heräillä öisin. Vauvaikäisillä traumatisoituminen näkyy levottomuutena, apaattisuutena, kehityksen pysähtymisenä tai taantumisena sekä uni- ja syömishäiriöinä. Leikki-ikäisten oireilu voi olla levottomuutta, takertumista aikuisiin, aggressiivisuutta, ilottomuutta, syyllisyydentunteita ja aina samanlaisina toistuvien leikkien leikkimistä. Kouluiässä traumatisoituminen voi ilmetä ajattelun taantumisena, syyllisyytenä, rajattomana käyttäytymisenä, kouluvaikeuksina sekä vaikeuksina kaverisuhteissa. YHDESSÄ ENEMMÄN 21

Koululaisilla voi olla oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä oppitunneilla. Teini-iässä käyttäytyminen voi muuttua rajuksi, kostosuunnitelmia väkivallantekijälle, masennusta, vetäytymistä kaverisuhteista tai voimakasta sitoutumista kaverisuhteisiin ja itsemurhapuheita. Jos perheväkivalta jatkuu pitkää, lapsen elämä voi keskittyä väkivaltatilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen. Voimia ei välttämättä riitä muuhun. Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja. (Lähde: Perhe- ja lähisuhdeväkivalta, auttamisen käytäntöjä, Ensi- ja turvakotien liitto 2006, www. ensijaturvakotienliitto.fi) Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan aikuisten lapsiin tai alaikäisiin nuoriin kohdistamia seksuaalisia tekoja. Pedofilia tarkoittaa aikuisen pysyvää seksuaalista kiinnostusta lapsista. Insestillä taas tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä saman perheen jäsenten (paitsi puolisoiden) välillä. Julkisuudessa eniten huomiota on saanut pienten lasten hyväksikäyttö. Tavallisimmin ahdistelu ja hyväksikäyttö kohdistuu kuitenkin murrosikäisiin tai toisella kymmenellä oleviin lapsiin. Ahdistelu- ja hyväksikäyttökokemukset ovat sitä yleisempiä, mitä varttuneempi lapsi tai nuori on kyseessä. Koululaisille tehdyssä kyselyssä ilmoitti hyväksikäyttöä kokeneensa kahdeksan prosenttia tytöistä ja kolme prosenttia pojista. Biologisen isän ahdistelua oli kokenut kaksi tyttöä tuhannesta ja isäpuolen ahdistelua kolme prosenttia tytöistä. Poikien hyväksikäyttö perheen sisällä on erittäin harvinaista. Vaikka perheensisäinen hyväksikäyttö on harvinaista, on lapsen ahdistelija usein lapselle tavalla tai toisella tuttu. Hän joko kuuluu lapsen lähipiiriin (perheen ulkopuolinen sukulainen, vanhempien tuttava) tai pyrkii varta vasten hankkiutumaan lapsen ystäväksi. Vanhemmat ja aikuiset voivat vähentää lapsen riskiä joutua hyväksikäytetyksi. Isompien, kouluikää lähestyvien ja ala-asteikäisten lasten kanssa asiasta voi puhua: lapsia kielletään lähtemästä tuntemattomien mukaan, autoon tai asuntoon. Hyväksikäytön riskiä lisää, jos lapset ovat vailla riittävää aikuisten seuraa ja kaipaavat kipeästi aikuisen huomiota. Tästäkin syystä vanhempien lapsilleen omistama riittävä yhteinen aika ja huomio ovat erittäin tärkeitä. Aikuinen, joka on seksuaalisessa kanssakäymisessä alle 16-vuotiaan kanssa syyllistyy, rikokseen. Myös seksuaalipalvelujen ostaminen 16 vuotta täyttäneeltä, mutta alle 18- vuotiaalta on rikos. Seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoja, jos osapuolten iässä ja kehityksessä ei ole suuria eroja, eli nuorten keskinäiset vapaaehtoiset seksuaalisuhteet eivät ole lain mukaan rikoksia. Hyväksikäyttäjä saattaa taivutella, lahjoa ja houkutella lapsen tai nuoren seksiin. Lapsi tai nuori, joka on suostunut seksiin aikuisen kanssa, ei itse ole syyllistynyt rikokseen. Hän voi siis hakea apua ja pelkäämättä rangaistusta. Vastuu asiasta on aikuisella osapuolella eikä lapsen suostumus ei poista aikuisen rikosoikeudellista vastuuta. (Lähde: Perhe- ja lähisuhdeväkivalta, auttamisen käytäntöjä, Ensi- ja turvakotien liitto 2006, www.ensijaturvakotienliitto.fi). YHDESSÄ ENEMMÄN 22

Lapsen normaali seksuaalinen kehitys (seksuaalisuuden portaat) Lapsuuden uteliaisuus Lapsi syntyy täynnä perusluottamusta ja rakastaa itseään ihan automaattisesti jokaisesta kohdasta kehoaan. Ihokontaktit, läheisyys ja aikuisen rakkaussuhde rakentavat edelleen itsetuntoa ja positiivista kehonkuvaa. Kehoon ja läheisyyteen liittyvä nautinto toivottavasti opitaan sallituiksi osiksi elämää. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on hyvin ylpeä myös sukupuolielimestään ja voi esitellä sitä. Sukupuolielinten koskettelun tuoma mielihyvä, lohtu ja turva löytyvät usein noin viisivuotiaana. Alle kouluikäisen seksuaalisuutta leimaa uteliaisuus, avoimen estoton ja innokas suhtautuminen. Häpeä on varsin vierasta, ellei sitä opeteta. Osan tästä luontevuudesta soisi säilyvän vahingoittumattomana aikuiseen seksuaalisuuteen. Leikki-iässä oman kehon suojaamisen opettelu on ajankohtaista. Lapsi rakastuu läheisiin aikuisiin, eikä tee eroa sukupuolten tai sukupolvien välille, ja on helposti myös hyväksikäytettävissä. Samalla kun lapsi opettelee oman kehonsa osien nimiä, hän myös opettelee yhteisön sääntöjä. Oman kehon haltuunotto ja itsehallinta kasvavat pikkuhiljaa tuen avulla. Leimaamatta häpeällä, voidaan itseään tutkiskelevaa lasta ohjata, ettei ole tapana kaivaa nenää, korvaa tai pimppiä/pippeliä julkisesti, mutta jokainen saa itse kosketella kehoaan yksin ollessaan. Lapsi opetetaan itse pyyhkimään peppunsa ja huolehtimaan alapesusta, koska sukupuolielimet ovat arvokas yksityisalue, jonne ei kukaan kosketa ilman lapsen lupaa ja hyvää syytä. Näin lapsi oppii myös suojautumaan tarvittaessa tunkeilevalta ja loukkaavalta koskettamiselta ja kunnioittamaan toisten intimiteettiä. Sukupuolirooli opitaan ja omaksutaan niiltä aikuisilta malleilta, joita lapsi arjessa kohtaa, mutta myös tarinoista ja mediasta. Lapset kokeilevat erilaisia roolimalleja ja vastakkaisenkin sukupuolen roolia. Lapsi arvioi sukupuoltaan, onko hyvä juttu olla poika/tyttö, josta joskus kasvaa mies/nainen. Läheisten aikuisten suhtautumisella ja perheen vuorovaikutusmalleilla on keskeinen merkitys. Murrosiän herkistyminen Ensimmäisten murrosiän merkkien ilmaantuminen tarkoittaa muutoksen alkua. Juuri kun lapsi on oppinut pelisäännöt, miten tyttönä tai poikana ollaan, alkaa sisäinen epävarmuus. Kehon ja mielen myllerrys muuttaa näkökulman seksuaalisuuteen yllättäen henkilökohtaiseksi, olon herkän hämmentyneeksi, kysyväksi ja hyvin haavoittuvaksi häpeälle. Tämä vaihe kestää yleensä koko murrosiän. Kehon kehitys menee eteenpäin omaa tahtiaan, lapsi ei voi siihen itse vaikuttaa. Hän tarvitsee kipeästi tietoa ja tarinoita normaalista kehityksestä ja apua sietääkseen muutosta ja keskeneräisyyttään. Kiihottumiset, kivesten ja rintojen kasvu, pituuden, ihon, äänen ja sukupuolielinten muutos sekä mahdollinen itsetyydytys prosessoivat omaa sisäistä maailmaa, josta pitäisi olla tietoa ennen kuin ne kokemuksellisesti alkavat hämmentää. Lapsi/nuori saattaa miettiä normaaliuttaan hyvin aktiivisesti ja tämä hämmennys jatkuu yleensä koko murrosiän. Tärkeintä olisi itsetunnon ja minäkuvan romahduksista huolimatta säilyttää usko itseen potentiaalisena partnerina. Ikätovereiden kiusaamisen kohteeksi joutuminen on erityisen haavoittavaa. Oman muuttuvan kehon ja seksuaalisten tunteiden hyväksyminen ja niistä nauttiminen tarvitsee läheisten arvostavaa ja hienovaraista tukea. Käytöksellään ja YHDESSÄ ENEMMÄN 23

pukeutumisellaankin nuori pohtii, mitä on seksuaalisuus ja miten sitä maailmassa toteutetaan. Osan tästä herkän kysyvästä seksuaalisuudesta soisi säilyvän vahingoittumattomana aikuisuuteen. Mediassa yhä enemmän painostetaan kovuuteen: olemalla häikäilemättömän aktiivinen voi salata hämmennyksensä. Murrosiän herkistymisaikana oma seksuaalinen identiteetti hakee suuntaa. Hitaasti rakastumisten kohteet rajautuvat, useimmilla vastakkaisen sukupuolen ikätovereihin, ja joskus aiheuttaen jopa inhoa aikuisia ja lapsia kohtaan. Ailahteleva epävarmuus saa miettimään homoseksuaalisia piirteitä itsessä. Mitä enemmän nuorella on tietoa lapsuuden rajattomuudesta, nuoruuden kokeilevasta monimuotoisuudesta ja aikuisenkin seksuaalisen identiteetin rikkaudesta, sitä vähemmän hän pelästyy tunteitaan. Rakkauden kohteet voivat vaihtua moneen kertaan, ja ihastumisen ja pettymysten tunteiden kanssa voi opetella pärjäämään. Rohkaistuminen Samalla kun lapsi/nuori käy läpi biologista kasvua, hän aloittaa myös irtaantumisen perheestä ja henkisen kasvun kohti itsenäisyyttä. Kaveripiiri ja ystävyyssuhteet tulevat entistä tärkeämmiksi ja kavereiden mielipiteet merkitsevät enemmän kuin koskaan aikaisemmin tai koskaan sen jälkeen. Kun nuori ottaa etäisyyttä perheestään ja etsii ikätovereistaan hyväksyntää, hänellä pitäisi olla jo vahvana hyväksyvä käsitys omasta itsestään, kanssaihmisistään, vuorovaikutuksesta ja kokemuksia tunteista ja tunnemyrskyistä selviämisestä. Varhaisaikuisuus merkitsee vahvuuden voittoa epävarmuudesta ja joskus hyvinkin rajua, rohkeaa, kokemuksia janoavaa ja uusia alueita valloittavaa suhtautumista seksuaalisuuteen, ja johtaa useimmilla seksikokemusten hankkimiseen. Osan tästä rohkeasta seksuaalisuudesta soisi säilyvän vahingoittumattomana aikuisuuteen asti. Seksuaalinen rohkaistuminen antaa nuorelle kokemuksen, että hänen sisäinen seksuaalisuutensa on hänen palveluksessaan. Hän voi halutessaan jakaa sen jonkun kanssa, mutta se on ominaisuus, jonka hallinta on vain hänellä itsellään. Rohkaistumisvaiheessa nuori voi kuitenkin uskoa itseensä niin paljon, että ilman riittävää oikeaa tietoa hän saattaa ottaa sellaisiakin riskejä, joita ei kannattaisi ottaa. Nuori tarvitsee suunnitelmallista ja jatkuvaa seksuaalikasvatusta. Asiallinen tiedon antaminen ja nuoren seksuaalisuuden ja itsehallinnan arvostaminen ovat keinoja vahvistaa seksuaaliterveyttä edistävää ja vastuullista käyttäytymistä. Ihastumisen ja rakastumisen kautta voi löytää kumppanin, jonka kanssa haluaa omaa seksuaalisuutta jakaa, mutta seksuaalisessa toiminnassa jokainen on, ja vastaa teoistaan yksin. Vaikka kokemuksia jaettaisiinkin kumppanin kanssa, oman sisäisen päätöksen, pelkojen voittamisen ja lisääntymisen tai ehkäisemisen valinnan tekee jokainen itse ja yksin. Jos suhde rakentuu riittävän turvalliseksi, näiden sisäisten prosessien kautta mahdollistuu seksuaalisen toiminnan harjoittelu yhdessä. Nuoruuden hapuilevissa kokeiluissa olisi hyvä, että taustajoukoissa seisoisi vielä turvallisten aikuisten joukko, jotka ottavat kiinni silloin, kun omat siivet seksuaalisuuden lentoharjoituksissa eivät kannakaan. (Lähde: www.vaestoliitto.fi (nuorten tietopankit,seksuaalisuudenportaat). YHDESSÄ ENEMMÄN 24