TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 5/2015 (663) Kotieläintalouden ja kasvinviljelyn yhteistyössä mahdollisuuksia Markku Lätti ja Veli-Matti Tuure, TTS Kuva 1. Tilayhteistyö on yleistä peltoviljelyn sesonkien konetöissä. Kuva: Markku Lätti Maataloustuotannon rakennemuutos ajaa maatalousyrittäjiä etsimään keinoja tehostaa ja järkevöittää tuotantoa sekä samalla varmistamaan oma jaksaminen. Kannattavuutta haetaan usein tilakokoa kasvattamalla, jolloin joudutaan ratkaisemaan monia laajentumisen edellytyksiä: työpanoksen riittävyys, lisäpeltoalan tarve, kasvavat ympäristöpaineet jne. Kysymys kuuluukin, miten maatalousyrittäjät voivat hyödyntää omia ja toimintaympäristössä olevia resursseja laajentumisen mahdollistamiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi?
PERUSTELUJA YHTEISTYÖLLE Lisäpellon saatavuus rajoittaa Tilojen laajentaessa toimintaansa viljelymaan niukkuus voi olla keskeinen haaste kotieläintiloilla. Tilojen kehittyminen on usein alueellista, jolloin kehittyvillä alueilla peltoa ei juuri ole saatavilla tai sen hinta on korkea. Vähemmän kehittyvillä alueilla pellon saatavuus on parempi, sillä kilpailua vapautuvista pelloista on vähemmän. Karjatalouteen erikoistuva tila tarvitsee peltoalaa rehuntuotantoon ja lannan levitykseen. Aina tarvittavaa peltoa ei ole kuitenkaan saatavilla sopivalta etäisyydeltä tai investointia peltoon ei syystä tai toisesta haluta tehdä. Kasvinviljelyssä tuotanto on kaksinapaistunut; toisaalla isojen kasvinviljelytilojen osuus on jatkuvasti kasvanut ja toisaalla osa tiloista on jäänyt jatkamaan tuotantoa pienessä mittakaavassa. Samaan aikaan rakennemuutos on vähentänyt pienten kotieläintilojen määrää, joista osa on jatkanut tuotantoa kasvinviljelytiloina. Perheviljelmillä oma työpanos ei enää riitä Töiden organisointi on noussut kriittiseksi tekijäksi etenkin maitotiloilla. Tuotantopanosten hintojen noustessa, tuottajahintojen laskiessa ja kuluttajien sekä tuotteiden laatuun että eläinten hyvinvointiin kohdistuvien vaatimusten kasvaessa maitotilojen on täytynyt etsiä uudenlaisia tapoja tuotannon järjestämiseksi. Tämä on usein merkinnyt tilakoon laajentamista, uusien kasvatusmenetelmien ja tuotantotekniikoiden käyttöönottoa sekä uudenlaista tapaa johtaa maatilayritystä. Kasvaneen työkuorman hallinnan rinnalla yrittäjäperheissä on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota säännöllisiin työaikoihin ja vapaa-aikaan. Maatalousyrittäjäperheen oman työpanoksen riittämättömyys on tyypillinen haaste perinteisen perheviljelmäkokoluokan tilan laajentaessa toimintaansa uuteen kokoluokkaan. Tehokkaalla tekniikan käytöllä kasvavaa työvoimatarvetta voidaan paikata, mutta käytännössä perheviljelmän oma työpanos ei riitä kirjanpitotilojen tietojen mukaan kaikkien tilan töiden tekemiseen enää edes selvästi alle 100 lehmän karjakokoluokissa (Pyykkönen ym. 2012). Tämä tiedote on osa maa- ja metsätalousministeriön Maatilatalouden kehittämisrahaston tuella toteutettua yhteishanketta Kotieläintalouden ja kasvinviljelyn yhteensovittaminen tilojen välisessä yhteistyössä. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää toteuttamiskelpoisten yhteistyömallien löytymistä ja yleistymistä, jotta elinkeinon kilpailukyky paranee ja julkisen vallan tuki kohdentuu mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Hanketta koordinoi Pellervon taloustutkimus PTT. Tutkimusryhmään kuuluivat PTT:n lisäksi TTS Työtehoseura, Helsingin yliopiston taloustieteen laitos sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu. TTS Työtehoseuran osuutena hankkeessa oli osallistua relevanttien yhteistyön toimintamallien kartoitukseen, arvioida valittujen toimintamallien työmäärää ja töiden organisointia sekä investointikustannuksia perinteiseen (yleensä perheviljelmä, jossa kaikki tehdään itse) ja toisaalta vaihtoehtoisiin toimintamalleihin verrattuna. Rakennusinvestointien laskelmat sekä tarkemman taloustarkastelun malleista hankkeessa teki Helsingin yliopisto. Mallien taloustarkastelu esitetään julkaisussa Sipiläinen, T. & Lindberg, S. (toim.) Maatilojen yhteistyö esimerkkejä kotieläin- ja kasvintuotannon yhteensovittamisesta. Kuva 2. Tarkasteltavissa malleissa kaikilla maitotiloilla lypsy perustuu lypsyrobotin käyttöön ja eläinten ruokinta seosrehuun. Kuva: Janne Karttunen Olisiko yhteistyöstä apua? Koneyhteistyö on maatilojen välillä nykyään hyvin yleistä, mutta syvällisempi tuotannollinen yhteistyö ei niinkään. Vallitsevia toimintamalleja kyseenalaistamalla ja tuotantoprosesseja yhteen sovittamalla voitaisiin kuitenkin saavuttaa monia positiivisia hyötyjä. Millaiset tuotannolliset yhteistyökuviot kotieläin- ja kasvinviljelytilojen kesken sitten olisivat realistisia ja eri osapuolia hyödyttäviä? Millaisia ja kuinka suuria hyötyjä niillä olisi saavutettavissa? Tässä tiedotteessa keskitytään tilamallinnuksen avulla tarkastelemaan yhteistyön vaikutuksia tilojen työmäärään, töiden organisointiin ja investointikustannuksiin. TARKASTELLUT TILAMALLIT Tutkimuksessa tarkasteltiin kotieläintilojen ja kasvinviljelytilojen yhteistyötä, jolla pyritään synergiaetuina vähentämään investointitarvetta peltoon, rakennuksiin ja koneisiin, pienentämään ostoravinteiden käyttömääriä ja jakamaan työtä tilojen kesken mielekkäällä tavalla. Tarkastelu toteutettiin tilojen yhteistyömallien avulla. Lähtökohtatilanteena oli yhden lypsyrobotin kokoluokan maitotila, joka laajentaa kahden robotin tilakokoluokkaan. Tarkasteltavat mallit olivat: Lähtökohtamaitotila: Yhden lypsyrobotin maitotila (70 lehmää, 66 nuorta nautaa; 100 ha peltoa), toteuttaa kaikki muut tilan työt itse paitsi ulkoistanut viljan puinnin ja kuivauksen Lähtökohtaviljatila: Viljan viljelyyn erikoistunut 50 peltohehtaarin kasvinviljelytila, joka tekee tilan kaikki työt itse Vertailumaitotila: Kahden lypsyrobotin maitotila (140 lehmää, 132 nuorta nautaa; 176 hehtaaria peltoa), toteuttaa kaikki muut tilan työt itse paitsi ulkoistanut viljan puinnin ja kuivauksen sekä yhden kuljetusyksikön säilörehun korjuussa Yhteistyömalli 1 (YT 1): Uudistuskarjansa itse kasvattavan kahden lypsyrobotin maitotilan (140 lehmää, 132 nuorta nautaa; 100 ha peltoa) ja kahden 50 hehtaarin kasvinviljelytilan yhteistyömalli Yhteistyömalli 2 (YT 2): Nuorkarjan kasvatuksen ulkoistaneen kahden lypsyro- 2
Lähtökohtamaito la Vertailumaito la YT 1 YT 2 Biokaasu 1 1 1 1 5 5 5 5 10 10 10 10 30 30 30 30 km km km km biokaasulaitos 5 km 5 km 5 km Kuva 3. Periaatekuva yhden lypsyrobotin lähtökohtamaitotilan mallinnetuista kasvuvaihtoehdoista kahden lypsyrobotin maitotilaksi (=maitotila, =kasvinviljelytila, YT 1=yhteistyömalli 1, YT 2=yhteistyömalli 2). Yhteistyömalleissa maitotilan ja kasvinviljelytilojen välinen etäisyys muuttujana; mallinnetut vaihtoehdot 1 km, 5 km, 10 km ja 30 km. Maitotilojen välinen etäisyys biokaasumallissa 5 km. botin maitotilan (140 lehmää, 21 nuorta nautaa; 100 ha peltoa) ja kahden 50 hehtaarin kasvinviljelytilan yhteistyömalli Biokaasumalli: Kolmen uudistuskarjansa itse kasvattavan kahden lypsyrobotin maitotilan (jokaisessa 140 lehmää, 132 nuorta nautaa; 100 ha peltoa) ja kuuden 50 hehtaarin kasvinviljelytilan sekä biokaasulaitoksen yhteistyömalli. Maitotilat sijaitsevat 5 km:n päässä toisistaan. Laajentamismalleista (vertailumaitotila, yhteistyömallien ja biokaasumallin maitotilat) vain vertailumaitotilamallissa maitotilan on laajentamistilanteessa hankittava merkittävästi lisäpeltoa. Muissa vaihtoehdoissa kasvaneeseen rehuntuotantotarpeeseen ja lannanlevitysalaan lisäpinta-ala saadaan yhteistyössä toimivilta kasvinviljelytiloilta. Tilamalleissa käytetyt työmenetelmät ovat tyypillisiä kunkin tilakokoluokan työmenetelmiä. Kaikilla tilamallien maatiloilla lypsy on automatisoitu ja karkearehuruokinta perustuu seosrehuruokintaan. Esikuivatun säilörehun korjuuketju perustuu yhteistyömalleissa 1 ja 2 sekä vertailumaitotilamallissa tarkkuussilppuriketjuun ja varastointi laakasiiloon. Biokaasumallissa kotieläintilat hankkivat yhteisen ajosilppuriin perustuvan säilörehun korjuuketjun, jonka avulla korjataan myös biokaasulaitoksen tarvitsema peltobiomassa (maissia). Yhteistyömalleissa maitotilojen investointitarve työkoneisiin on hiukan vähäisempää kuin vertailumaitotilalla. Kasvinviljelytiloilla on sen sijaan samanlainen konekanta kaikissa mallivaihtoehdoissa. Yhteistyömallissa 2 kotieläintilan rakennusinvestointien tarve on selvästi pienempi kuin muissa laajentamisvaihtoehdoissa, sillä valtaosa nuorkarjasta kasvaa tilan ulkopuolella hiehohotellissa. Nuorkarjatiloja tarvitaan tässä vaihtoehdossa vain pikkuvasikoille sekä poikimista odottaville hiehoille. Työnjaossa kotieläintilojen ja kasvinviljelytilojen välillä oli periaatteena kaikissa yhteis- Taulukko 1. Tilayhteistyö ja töiden ulkoistaminen laadituissa maitotilojen laajentamismalleissa (YT 1 = yhteistyömalli 1, YT 2 = yhteistyömalli 2, Biokaasu=biokaasumalli, sr=säilörehu, kv=kasvinviljely). Ulkoistetut & tilayhteistyönä toteutetut työt Vertailumaitotila YT 1 YT 2 Biokaasu Viljan puinti ulkoistettu Viljan kuivaus ulkoistettu Kuljetusyksikkö sr:n korjuussa ulkoistettu Hiehojen kasvatus maitotilalla ulkoistettu Härkäpapu ja rehuvirna/kaura kv-tilojen viljelykierrossa Apila ja härkäpapu maitotilan viljelykierrossa Osa lietelannasta kasvinviljelytilojen pelloille Osa maitotilan sr-tarpeesta tuotetaan kv-tilojen pelloilla Maitotila tekee sr:n korjuutyöt, apuna 2 kuljetusyksikköä kv-tiloilta Maitotilat tekevät sr:n korjuutyöt yhteisellä kalustolla, apuna 1 kuljetusyksikkö jokaiselta kv-tilalta Kv-tilat perustavat maitotilan suojaviljan Kv-tila tekee kaikki oman tilan muokkaus- ja kylvötyöt Kv-tilat hoitavat kaikki ruiskutukset, viljan puinnit ja -kuivaukset Kv-tilat viljelevät maissia peltobiomassaksi bioreaktoriin Yhteinen biokaasulaitos käsittelee kaiken lietelannan Biokaasulaitoksen lähi-kv-tilat (2 kpl) hoitavat biokaasulaitoksen työt ja karjatilojen välisen lannanajon 3
Työvoiman tarpeen määrittäminen Maatalousyrittäjän vuosityöpanoksen, 2 300 tuntia henkilöä kohti, laskennassa lähtötietona oli TTS:n Jaksaja-projektissa (Karttunen ym. 2012) määritetty viikkotyömääräsuositus 45 48 tuntia ja vuosilomaoikeus (26 päivää/vuosi). Suositus on hyvin yhdenmukainen kannattavuuskirjanpitotiloilta kysytyn kohtuullisen työmäärän (h/päivä sekä h/ viikko) sekä T:n Taloustohtorin käyttämän työpanosyksikön vuosituntimäärän kanssa. Vastaavasti palkkatyövoiman vuosityöpanoksena käytettiin 1 800 tuntia. Vakituisen työvoiman tarpeen määrittämisessä lähtökohtana oli, että vakituisen työvoiman työpanoksen on riitettävä kotieläintöihin, suunnittelu- ja johtamistöihin, muihin töihin (mm. rakennusten, koneiden ja laitteiden kunnossapitotyöt) sekä osaan säilörehun korjuutöistä. Säilörehun korjuutöissä vakituisen työvoiman osuus säilörehun korjuun työmäärästä riippuu työketjussa tarvittavasta henkilömäärästä. Yksi vakituisista henkilöistä ei osallistu lainkaan säilörehun korjuutöihin, vaan vastaa säilörehun korjuupäivinä säännöllisistä kotieläinten hoitotöistä. Jos tilalla työskentelee esimerkiksi kolme vakituista henkilöä ja säilörehuketjussa tarvitaan 5 henkilön työpanos, vakituisista henkilöstä kaksi osallistuu säilörehun korjuuseen, jolloin tilan ulkopuolelta tarvitaan työketjuun lisäksi kolme henkilöä. Toinen kriteeri vakituisen henkilöstön määrän selvittämiseksi on se, ettei vakituisen henkilöstön yhteenlaskettu työpanos (yrittäjillä 2 300 h/hlö/vuosi, palkkatyöntekijöillä 1 800 h/hlö/vuosi) ja säilörehun korjuussa tarvittavan mahdollisen ulkopuolisen henkilöstön yhteenlaskettu työmäärä ylitä tilan vuosittaista kokonaistyömäärää (jolloin tilalla ei olisi tarjolla kokoaikaista työtä kaikille vakituisille henkilöille). Investointitarpeiden määrittäminen Rakennusinvestointien suuruudet määritettiin tuettujen yksikkökustannusten (MMM) perusteella. Peltoviljelyssä käytettävien maataloustyökoneiden hintoina koneinvestointien suuruuden määrittämisessä käytettiin vastaavasti uusien maatalouskoneiden tyypillisiä hintoja (alv 0 %). Pellon hintana käytettiin yli kahden hehtaarin lohkojen pyöristettyä vuoden 2014 keskihintaa (Maanmittauslaitos 2015). TULOKSET Kuva 4. Laajimmassa tilayhteistyömallissa kokonaisuuteen kuuluu biokaasulaitos. Kuva: Markku Lätti työmalleissa se, että kasvinviljelytilat hoitavat kaiken viljan viljelyyn liittyvän työn sekä nurmien perustamistyöt, kotieläintilat puolestaan ovat päävastuussa säilörehun korjuutöiden toteuttamisesta. Kotieläintilojen omasta työvoimasta riippuu viime kädessä se, jääkö kotieläintilalla tilayhteistyön ulkopuolelle ulkoistettavia töitä. Lähtökohtaisesti kotieläintilojen laajenemisvaihtoehdoissa ulkoistettavat työt ja toisaalta tilayhteistyönä toteutettavat työt poikkeavat toisistaan taulukon 1 kuvaamalla tavalla. Työmäärälaskenta Tilamallien työpanoksen tarve määritettiin TTS-Manager-työmääränlaskentaohjelmalla. Laskelmia tarkennettiin ja täydennettiin taulukkolaskentaohjelmalla tehtävillä yksityiskohtaisilla laskelmilla. Näillä laskelmilla tarkasteltiin peltojen ja tilakeskusten välisiä siirtymisiä ja kuljetuksia sekä biokaasulaitoksen hoitamiseen liittyviä töitä. Biokaasulaitoksen hoitotöiden työaikalaskelmissa käytettiin pääosin saksalaisia maatilatason biokaasulaitoksilla mitattuja työnmenekkejä. Biomateriaalin lisäystöiden osalta käytettiin kotimaisia työnmenekkejä. Malleissa käytetty tilusrakenne (peltolohkojen lukumäärät, koot ja etäisyydet talouskeskuksesta) perustuvat Peltolohkorekisterin tietoihin Pohjois-Savon maatiloista vuodelta 2012. Siirtymät ja kuljetukset laskettiin yhteistyötilojen (karjatila kasvinviljelytila) eri etäisyyksillä (1, 5, 10 ja 30 km). Lisäksi säilörehun kuljetukset laskettiin kahdella eri vaunukoolla. Työkoneet ja niistä rakentuvat koneketjut valittiin kyseisessä tilakokoluokassa kokemusperäisesti tiedetyistä yleisimmistä koneista ja menetelmistä. Biokaasumallissa kotieläintilojen keskinäiset etäisyydet vakioitiin viideksi kilometriksi. Työmäärä maitotilalla ja kasvinviljelytilalla eri malleissa Yhteistyömalleissa maitotilan kasvinviljelytöihin tarvitsema työaika on 10 30 % pienempi jopa 45 % pienempi ulkoistettaessa hiehojen kasvatus kuin vertailumaitotilamallissa (kuva 5). Ero johtuu pääasiassa säilörehun ja viljanviljelyn peltotöistä sekä säilörehun korjuutöiden kuljetuksista, joista merkittävä osa siirtyy yhteistyössä kasvinviljelytiloille. Yhteistyömallissa 1 ja biokaasumallissa maitotilan kasvinviljelytöiden työmäärä kasvaa suuremmaksi kuin vertailumaitotilan kasvinviljelytöiden työmäärä vasta, kun kotieläintilan ja yhteistyössä olevien kasvinviljelytilojen etäisyys kasvaa 30 kilometriin. Kasvinviljelytilalla (kuva 6) kokonaistyömäärä kasvaa 7 16 % yhteistyömalleissa YT 1 ja YT 2. Biokaasumallissa kasvintuotantotyöt yhdessä biokaasulaitoksen hoitotöiden kanssa voi tarjota yhdelle kasvinviljelytilan henkilölle lähes kokopäivätyön. Muilla biokaasumallin kasvinviljelytiloilla tilan kokonaistyömäärä kasvaa 4 8 % verrokkitilan (lähtökohtaviljatila; ei mukana tilayhteistyössä) työmäärään nähden. Työvoiman tarve maitotilalla ja kasvinviljelytilalla eri malleissa Työn mitoituksessa maatalousyrittäjän vuosittaiseksi työpanokseksi suositellaan käytettäväksi 2 300 tuntia ja maataloustyöntekijän työpanokseksi vastaavasti 1 800 tuntia. Tämän suosituksen ja edellä esitellyn kokonaistyömäärätarkastelun perusteella mallinnetulla kahden lypsyrobotin maitotilalla, joka toimii itsenäisesti (vertailumaitotila), tarvitaan 1,5 yrittäjän (yksi kokopäiväinen ja toinen puolipäiväinen) lisäksi kahden palkkatyöntekijän työpanos vuosittaisten töiden tekemiseen. Käytännössä säilörehun korjuun sesonkiaikana vertailumaitotilalla tarvitaan 4
Verrokki YT1-1km YT1-5km YT1-10km YT1-30km YT2-1km YT2-5km YT2-10km YT2-30km Bio-1km Bio-5km Bio-10km MAITOTILA Työtun määrä, h/vuosi 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 Kasvinviljelytyöt - säilörehu peltotyöt Kasvinviljelytyöt - säilörehu siirtymiset Kasvinviljelytyöt - säilörehu kuljetukset Kasvinviljelytyöt - säilörehu valmistelut Kasvinviljelytyöt - vilja & rypsi peltotyöt Kasvinviljelytyöt - vilja & rypsi siirtymiset Kasvinviljelytyöt - vilja & rypsi kuljetukset Kasvinviljelytyöt - vilja & rypsi valmistelut Lannankäsi elytyöt peltotyöt Lannankäsi elytyöt siirtymiset Lannankäsi elytyöt kuljetukset Lannankäsi elytyöt valmistelut Kasvinviljelytyöt - biomaissi peltotyöt Kasvinviljelytyöt - biomaissi siirtymiset Kasvinviljelytyöt - biomaissi kuljetukset Kasvinviljelytyöt - biomaissi valmistelut Kuva 5. Vuosittainen kasvinviljelytöiden (mukaan lukien lannankäsittelytyöt) työmäärä (tuntia/vuosi) maitotilalla eri tilamalleissa. Bio-30km KASVINVILJELYTILA Työtun määrä, h/vuosi 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800 Verrokki YT1-1km YT1-5km YT1-10km YT1-30km YT2-1km YT2-5km YT2-10km YT2-30km Bio-1km-bkl Bio-1km-muu Bio-5km-bkl Bio-5km-muu Bio-10km-bkl Bio-10km-muu Bio-30km-bkl Bio-30km-muu Kasvinviljelytyöt peltotyöt Kasvinviljelytyöt siirtymiset Kasvinviljelytyöt kuljetukset Kasvinviljelytyöt valmistelut Lannankäsi elytyöt pumppaukset Lannankäsi elytyöt siirtymiset Lannankäsi elytyöt kuljetukset Lannankäsi elytyöt valmistelut Kasvinviljelytyöt - biomaissi peltotyöt Kasvinviljelytyöt - biomaissi siirtymiset Kasvinviljelytyöt - biomaissi kuljetukset Kasvinviljelytyöt - biomaissi valmistelut Biokaasulaitoksen hoito Suunni elu & johtaminen Muut työt Kuva 6. Vuosittainen kokonaistyömäärä (tuntia/vuosi) kasvinviljelytilalla eri tilamalleissa (bkl=biokaasulaitoksen hoidosta vastaava kasvinviljelytila). 5
Verrokki YT1-1km YT1-5km YT1-10km YT1-30km YT2-1km YT2-5km YT2-10km YT2-30km Bio-1km Bio-5km Bio-10km Bio-30km Tarvi ava henkilömäärä 0 2 4 6 8 10 12 14 korjuutyöketjuun neljä henkilöä, joten edellä mainittujen henkilöiden lisäksi säilörehun korjuuketjuun tarvitaan vielä yksi sesonkityöntekijä. Vaihtoehtoisesti vertailumaatilan töihin tarvitaan kolme kokopäiväistä yrittäjää ja säilörehun korjuuseen lisäksi kaksi sesonkityöntekijää. Yhteistyömalli 1 tarjoaa maitotilalla työtä kahden yrittäjän ja yhden palkkatyöntekijän työpanoksen verran. Lisäksi säilörehun korjuutyöketjussa tarvitaan peltolohkojen etäisyydestä riippuen 2 5 sesonkityöntekijää (vaunukoko kuljetuksissa 30 m 3 ) ja lannan levityksestä 50 90 % (158 388 h/vuosi) on ulkoistettava. Mikäli toimitaan pienemmällä (21 m 3 ) vaunulla, sesonkityöntekijöitä tarvitaan 10 km:n tilaetäisyyksillä yksi ja 30 km:n tilaetäisyyksillä kaksi edellä mainittua enemmän. Yhteistyömallissa 2, jossa nuorkarjan kasvatus on ulkoistettu tilan ulkopuolelle, tarvitaan töiden suorittamiseksi yhden yrittäjän ja kahden työntekijän työpanosten suuruinen kokonaistyöpanos. Lisäksi säilörehun korjuuketjuun tarvitaan peltolohkojen etäisyydestä riippuen 1 5 sesonkityöntekijää (vaunukoko kuljetuksissa 30 m 3 ) ja lannan levityksestä 0 40 % (0 204 h/vuosi) on ulkoistettava. Yhteistyömalli 1:n tavoin mikäli toimitaan pienemmällä (21 m 3 ) vaunulla, sesonkityöntekijöitä tarvitaan 10 km:n tilaetäisyyksillä yksi ja 30 km:n tilaetäisyyksillä kaksi edellä mainittua enemmän. Vakituiset Yri äjät Vakituiset Työntekijät Kausityöntekijät Säilörehu Urakoitsijat Lie een levitys Kuva 7. Maitotilalla tarvittava henkilömäärä (vakituiset ja sesonkityöntekijät/urakoitsijat) eri malleissa ja erilaisilla kotieläintila kasvinviljelytila etäisyyksillä (kuljetusvaunun koko säilörehunkorjuussa 30 m 3 ). Biokaasumallissa maitotilan työmäärä vastaa kahden päätoimisen maatalousyrittäjän työpanoksen lisäksi yhden palkkatyöntekijän työpanosta. Lannan levitys on kuitenkin ulkoistettava kokonaan tai lähes kokonaan (80 100 % lannanlevitystyöstä, mikä vastaa työmääränä 276 431 h/vuosi). Lisäksi tehokkaaseen säilörehun korjuuketjuun tarvitaan 2 8 työntekijän työpanos. Koska maitotilat korjaavat biokaasumallissa säilörehun yhdessä, tilojen ulkopuolisia sesonkityöntekijöitä tarvitaan tilamallilaskelmien mukaan vain kasvinviljelytilojen etäisyyden ollessa maitotiloista 30 kilometriä. Sesonkityöntekijöiden tarve on tuolloin 3 4 henkilöä (3 henkilöä, kun vaunukoko on 40 m 3, 4 henkilöä, kun toimitaan 30 m 3 :n vaunulla). Investointitarpeet eri mallivaihtoehdoissa Vuonna 2014 viljelymaan keskihinta Suomessa yli kahden hehtaarin lohkoilla oli 8 551 /ha (Maanmittauslaitos 2015). Maitotilan laajentamisen edellyttämän lisäpeltoalan tarpeen, 76 peltohehtaarin, hankkiminen ostamalla tulisi siten (8 500 :n hehtaarihinnalla) maksamaan 646 000. Vertailumaitotilan olisi siis laajentuessaan investoitava peltoihin tämän verran, jos se haluaa omistaa tarvitsemansa pellot. Verrattaessa vertailumaatilan investointitarvetta rakennuksiin yhteistyömallien 1 ja 2 rakennusten investointitarpeisiin, huomataan, että vertailumaatilan ja yhteistyömallin 1 maitotilan rakennusinvestoinnit vaativat käytännössä euromääräisesti samanlaisen panostuksen. Yhteistyömallin 2 maitotilan rakennuksiin investointitarve on lähes 520 000 pienempi. Säästö syntyy nuorkarjan kasvatuksen ulkoistamisen seurauksena sekä pienemmästä navettainvestoinnista että pienemmistä investointitarpeista säilörehusiiloihin ja lietelantasäiliöihin. Vastaavasti biokaasumallissa maitotilakohtaiset rakennusinvestoinnit ovat 257 500 suuremmat kuin vertailumaitotilalla, jos mallin kolme maitotilaa omistavat biokaasulaitoksen kukin kolmanneksen osuudella. Varsinaisen biokaasulaitoksen lisäksi rakennusinvestointeja ovat kasvattamassa biokaasuprosessiin käytettävän maissin varastosiilo sekä maissilisäyksen takia hieman kasvaneen liete-/ mädätemäärän varastointitilat. Vertailumaitotilan investointitarve peltoviljelykoneisiin on yli 47 000 suurempi kuin vastaava investointitarve yhteistyömallien 1 ja 2 maitotiloilla ja lähes 47 000 suurempi kuin biokaasumallin maitotiloilla. Ulkoistamiskustannuksia Kun tehdään yhteistyötä tilojen välillä ja ulkoistetaan joitain töitä tilayhteistyöringin ulkopuolelle (ks. taulukko 1), saavutettavia hyötyjä on syytä verrata yhteistyöstä/ulkoistuksesta syntyviin kustannuksiin. Esimerkiksi hiehojen kasvatuksen ulkoistamisella saadaan merkittäviä investointi- ja työkustannusten säästöjä, mutta vastapainona siitä syntyy luonnollisesti kustannuksia kasvatusmaksujen muodossa. Karjatilan viljanviljelytöiden yhteistyökasvinviljelytiloille ulkoistamisesta aiheutuu myös kustannuksia (kasvinviljelytiloille tuloja), vaikka vastapainona säästetäänkin omissa työkustannuksissa ja konekustannuksissa. Yhteistyötilojen pelloilta omalle tilalle satoa korjattaessa saattaa syntyä enemmän kustannuksia siirtymisistä ja kuljetuksista, jos pellot ovat kauempana kuin vastaava peltopinta-ala omassa omistuksessa. Yhteisellä viljelykierrolla ja sadon hyödyntämisellä etenkin karjatilat voivat kuitenkin säästää investointikustannuksissa laajentamisen vaatimaan peltoalaan. Kasvinviljelytilat taas hyötyvät saadessaan lisätuloja karjatilalle tekemästään urakoinnista. Yhteistyömallien ulkoistamiskustannusten laskennassa on käytetty TTS:n keräämiä keskimääräisiä urakointihintoja vuodelta 2014 (Palva 2015), TTS Kone -konekustannusten laskentaohjelmaa sekä ulkoistetussa hiehonkasvatuksessa yleisesti käytettyä päivätaksaa; 2,5 euroa hiehoa kohden kasvatusvuorokaudelta (alv 0%) (Kauppinen (toim.) 2012). 6
Lisäinvestoinnin arvo, 1 800 000 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 Lisäinvestoin koneisiin Lisäinvestoin rakennuksiin Lisäinvestoin peltoon Vertailumaito la YT1 - maito la YT2 - maito la Bio - maito la tekemästä säilörehunkuljetuksesta korjuuaikaan 5 600 eurosta 12 000 euroon riippuen kuljetusmatkasta. Biokaasumallissa maitotiloille kohdentuvat kustannukset muodostuvat viljanviljelyn ulkoistamiskustannuksista, säilörehunkuljetuskustannuksista korjuuaikaan sekä maitotilojen ja biokaasulaitoksen välisen lannan ja mädätteen siirtoajojen kustannuksista ja bioreaktorin hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista. Taulukossa 2 on vain maitotilalle kohdistuva, muiden (yhteistyötilat, urakoijat, hiehonkasvattaja) tekemän työn kustannus. Yhteistyömallinnuksen yksityiskohtainen taloustarkastelu on julkaistu Helsingin yliopiston julkaisusarjassa. Kuva 8. Laajentavan maitotilan (lähtökohtamaitotila) lisäinvestointitarve (olemassa olevien resurssien lisäksi) eri mallivaihtoehdoissa ja sen jakautuminen pelto-, rakennus- ja koneinvestointeihin. Taulukko 2. Töiden ulkoistamisen suuntaa-antavia kustannuksia laajentavalla maitotilalla laadituissa laajentamismalleissa (YT 1 = yhteistyömalli 1, YT 2 = yhteistyömalli 2, Biokaasu=biokaasumalli) Vertailumaitotila YT 1 YT 2 Biokaasu Yhteistyökasvinviljelytilojen /v (alv 0%) etäisyys maitotilasta 17 107 1 km 19 736 113 631 29 588 5 km 20 241 113 984 29 752 10 km 21 406 114 779 32 441 30 km 29 135 120 058 43 631 Yhteistyökasvinviljelytilojen etäisyyden kasvaessa kasvaa myös niiden pelloilta korjatun härkäpapu- ja rehuvirna/kaurasäilörehun kuljetuskustannukset kuljetusyksiköiden tarpeen lisääntyessä. Laskelmissa karjatilalla on itsellään yksi kuljetusyksikkö, yhteistyökasvinviljelytiloilla kullakin yksi ja loput tarvittavat kuljetusyksiköt hankitaan urakointina. Lisäksi peltoviljelyn eri työnvaiheiden siirtymisiin käytetty aika kasvaa, mikä lisää kustannuksia. Yllä olevassa taulukossa 2 viimeksi mainittua ei ole otettu huomioon. Taulukossa ei ole otettu huomioon myöskään kasvitilojen typensitojakasvien viljelystä karjatilalle aiheutuvia kustannuksia. Esimerkiksi YT 1 -mallissa kasvinviljelytilojen etäisyyden maitotilasta kasvaessa 1 kilometristä 5 kilometriin kasvavat säilörehun ulkoistetut kuljetuskustannukset keskimääräisiä urakointihintoja käyttäen noin 500 euroa (alv 0%). Vastaavasti etäisyyksien kasvaessa 10 kilometriin kustannukset kasvavat noin 1 700 euroa ja 30 kilometrin etäisyyksillä noin 9 400 euroa eli yli tuplasti sen, mitä kustannukset ovat tilojen välisten etäisyyksien ollessa 1 kilometriä (noin 7 000 euroa). Muissa yhteistyömalleissa kuljetuskustannusten kasvu etäisyyden kasvaessa on luonnollisesti samankaltainen, mutta jonkin verran eroavaisuutta tulee muun muassa YT 2 -mallin pienemmän korjuualan, mallien erilaisten viljelykiertojen ja -kasvien sekä biokaasumallin tehokkaamman korjuukaluston vaatiman suuremman kuljetuskapasiteetin kautta. YT 2 -mallissa suurin osa ulkoistamiskustannuksista tulee hiehonkasvatuksen ulkoistamisesta, josta aiheutuu maitotilalle vuositasolla noin 93 000 euron kustannukset karjan uudistusprosentin ollessa 40 %. Yhteistyömaitotilalle syntyy viljanviljelyn kokonaan ulkoistamisesta kasvinviljelytiloille noin 8 000 euron vuosikustannukset, jonka lisäksi YT 2 -mallin maitotilalle tulee vielä kustannuksia typensitojakasvien perustamistöiden ulkoistamisesta noin 7 000 euroa. Lisäksi kustannuksia tulee kasvinviljelytilojen PÄÄTELMÄT Maatalous on varsin pääomavaltainen toimiala. Tuotannon kannattavuutta voidaan parantaa tehostamalla toimintaa (pääoman ja työn käyttöä) ja alentamalla yksikkökustannuksia. Yhteistyömalleissa laajentavan maitotilan (yhden lypsyrobotin kokoluokasta kahden lypsyrobotin kokoluokkaan) ei tarvitse investoida viljelymaahan eikä myöskään samassa määrin kasvinviljelytekniikkaan kuin yksinään toimivan tilan. Yhteistyössä maitotilan peltojen viljelykierto saadaan edullisemmaksi (typensitojakasveja mukaan kiertoon), joten myös lannoitekustannuksissa voidaan säästää. Työnjaon ansiosta maitotilan työmäärä on yhteistyömalleissa hieman pienempi kuin vertailutilamallissa. Jos tilayhteistyötä tekevä maitotila lisäksi ulkoistaa hiehojen kasvatuksen, työmäärä pienenee selvästi vertailutilamalliin nähden. Työvoimaresurssien riittämättömyyden kanssa painiskelevien kotieläintilojen kannattaakin keskittyä siihen, minkä parhaiten osaavat ja hankkia lisätyövoimaa ja/tai ulkoistaa töitä esim. yhteistyön kautta kasvinviljelytiloille. Kotieläinja kasvinviljelytilojen yhteistyöllä työvoimaa voidaan saada paremmin käyttöön myös eri aikaan sattuvien sesonkien johdosta. Laajentavalle maitotilalle tilayhteistyö voi tuoda säästöä rakennusten kokonaiskustannuksessa, rakennuskustannuksessa per lehmä ja työkustannuksessa per lehmä. Lisäksi yhteistyö kasvinviljelytilojen kanssa muodostaa pysyvän kumppanuuden ja vähentää tarvetta kilpailla sopivista urakoitsijoista. Muutaman maitotilan yhteistyöyksikkö voi myös investoida tehokkaisiin, yhteisiin konetyöketjuihin ja jopa yhteisomisteiseen biokaasulaitokseen ja tuottaa näin osan tarvitsemastaan energiasta. 7
Hinta 9,10 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5485, ISSN 1799-5485 (Painettu), ISSN 1799-5523 (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2015 Kuva 9. Hiehohotelli on nuorkarjan kasvatukseen erikoistunut kotieläintila (Kuva: Veli-Matti Tuure). Myös yhteistyössä toimiva kasvinviljelytila hyötyy edullisemmasta viljelykierrosta ja säästää näin lannoitekustannuksissa. Yhteistyö maitotilan kanssa tarjoaa pienehköille kasvinviljelytiloille myös mahdollisuuden lisätyöhön, jopa kokopäivätyön mahdollisuuden osa-aikatyön asemesta (biokaasumalli). Yhteistyössä kasvinviljelytilan koneiden käyttö tehostuu alentaen niiden yksikkökustannuksia. Maitotilojen selkeä hyöty tilayhteistyöstä kasvinviljelytilojen kanssa on huomattavasti pienempi pääoman tarve. Yhteistyö vähentää myös maitotilojen omia työtunteja, mikä tukee yrittäjien jaksamista. Kasvinviljelytiloilla yhteistyö puolestaan tarjoaa urakointimahdollisuuksia ja lisätuottoja. Yhteistyössä tärkeintä on, että kaikki kokevat hyötyvänsä siitä ei se, kuka tai ketkä hyötyvät eniten. LÄHTEET Kaila, E. & Tuure, V-M. 2005. Planning tool for the labour time budgeting on farms. In: Krause, M.(ed.), Proceedings of I CIOSTA CIGR V Congress Increasing Work Efficiency an Agriculture, Horticulture and Forestry, Hohenheim, Germany: University of Hohenheim, 40 43. Karttunen, J., Lätti, M. & Puttonen, S. 2012. Työmäärän hallinta maatalousyrittäjän hyvinvoinnin turvaamisessa. TTS:n tiedote, maataloustyö ja tuottavuus 2(637): 1 8. Kauppinen, R. (toim.) 2012. Hiehonkasvatuksen ulkoistaminen opas kasvattajille ja ulkoistajalle. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja E2/3/2011: 74 p. Luettavissa: http://hiehohotelli.savonia.fi KTBL. 2010. Betriebsplanung Landwirtschaft 2010/11. Daten für die Betriebsplanung in der Landwirtschaft. 22. Auflage. Kuratorium für Technik und Bauweisen in der Landwirtschaft e.v., Darmstadt. 784 s. Maanmittauslaitos. 2015. Kiinteistöjen kauppahintatilasto 2014. SVT Suomen virallinen tilasto. Verkkojulkaisu. 67 s. Saatavissa (URL): http://www.maanmittauslaitos.fi/ sites/default/files /kiinteistojen_kauppahintatilasto_2014.pdf Mačuhová, J., Heinrich, A. & Haidn, B. 2011. Determination of labour input on Bavarian dairy farms with four different organization forms. IV CIOSTA CIGR V Conference Efficient and safe production processes in sustainable agriculture and forestry, Vienna, Austria. Plogsties, V. & Linke, B. 2010. Bewertung landwirtschaftlicher Biogasanlagen im Rahmen des Biogasmessprogramms II. Leipniz-Institut für Agrartechnik Potsdam-Bornim (ATB). Palva, R. 2015. Konetyön kustannukset ja tilastolliset urakointihinnat. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus 3/2015 (661). 12 s. Räisänen, J., Eskelinen, P., Mönkkönen, S., Viitala, H., Partanen, J., Heikkinen, A-M., Lätti, M. & Tuure, V-M. 2014. REKKA Rehulogistiikan kehittäminen karjatiloilla. Projektin loppuraportti. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja E2/4: 1 46. Tuure, V-M., Lätti, M. & Pyykkönen, P. 2013. Viljelijän oman työvoiman riittävyys maitotilalla. TTS:n tiedote, maataloustyö ja tuottavuus 7 (649): 1 12. TTS TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland tel. +358 9 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi TTS Työtehoseura on valtakunnallinen koulutus-, tutkimus- ja kehittämisorganisaatio, joka kouluttaa vuosittain noin 10 000 opiskelijaa eri alojen ammattilaisiksi. Koulutustoiminnan lisäksi TTS Työtehoseura tutkii ja kehittää noin 100 vuosittaisen projektin avulla työmenetelmien tuottavuutta, toiminnallisia ratkaisuja ja energia- ja ekotehokkuutta. 8