Terveyskeskusten vuodeosastojen sekä kuntoutuksen toimintojen uudelleen järjestäminen

Terveyskeskusten vuodeosastojen sekä kuntoutuksen toimintojen uudelleen järjestäminen Länsi-Pohjan tulokset 8.4.2016 Lapin liiton Lapin Sote-Savotta hanke Synesa Solutions Oy

Sisällys Taulukot... 2 1 Toimeksiannon tausta ja tavoite... 3 2 Aineisto ja määritteet... 3 2.1 Käytetty aineisto... 3 2.2. Työpajatyöskentely... 3 2.3. Simulointimallit... 4 2.3.1 Toimintamalli 1... 6 2.3.2 Toimintamalli 2... 7 2.3.3 Toimintamalli 3... 8 2.3.4 Toimintamalli 4... 9 2.3.5 Toimintamalli 5... 10 2.3.6 Toimintamalli 6... 11 2.3.7 Toimintamalli 7... 11 2.3.8. Toimintamalli 8... 12 3 Tulokset... 13 3.1. Kustannukset... 14 3.2. Vuodepaikkamuutokset... 15 3.3. Vuodeosastopotilaiden sijoittuminen uusiin palvelukokonaisuuksiin... 17 3.3.1 Kotihoidon uudet asiakkaat... 17 3.3.2 Samanaikaiset asiakkaat kotihoidossa... 18 3.3.3 Samanaikaiset asiakkaat kotisairaalassa... 19 3.3.4 Samanaikaiset asiakkaat kotikuntoutuksessa... 19 4 Tulosten luotettavuus... 20 5 Yhteenveto... 20 Taulukot Taulukko 1 Sairaansijojen määrän muutos suhteessa nykytilaan (keskimääräinen sairaansijatarve)... 16 Taulukko 2 Sairaansijojen määrän muutos suhteessa nykytilaan (maksimikuormitus)... 16 Taulukko 3 Kotihoidon uudet asiakkaat... 17 Taulukko 4 Samanaikaiset asiakkaat kotihoidon piirissä... 18 Taulukko 5 Kotisairaalan samanaikaiset asiakkuudet... 19

1 Toimeksiannon tausta ja tavoite Lapin liiton Lapin Sote Savotta hanke on Kestävää kasvua ja työtä ohjelmasta rahoitettava Euroopan aluekehitysrahaston hanke. Hanke on tilannut selvityksen terveyskeskusten vuodeosastotoiminnan sekä kuntoutuksen uudelleen organisoinnista. Tilatussa toimeksiannossa tarkasteltiin ja analysoitiin terveyskeskusten vuodeosasto- ja kuntoutustoimintaa Länsi-Pohjan viiden kunnan alueella (Tervola, Keminmaa, Kemi, Tornio sekä Ylitornio). Tavoitteena oli luoda nykyiselle toiminnalle uusia, vaihtoehtoisia malleja, joissa vastataan tarkoituksenmukaisesti erilaisiin asukkaiden tilapäisiin ympärivuorokautisiin lähipalvelutarpeisiin. Tavoitteen saavuttamiseksi tarkastelun alle otettiin kaikki palvelut kotoa kotiin sisältäen eri asiakasryhmien sairaanhoidon, kuntoutuksen, hoivan ja asumisen palvelukokonaisuudet. 2 Aineisto ja määritteet 2.1 Käytetty aineisto Toimintamallien kehittämisessä hyödynnettiin vuodeosastotoiminnasta kerättyä kattavaa osastojaksotietoa. Tieto oli saatavilla kuntakohtaisesti kahden vuoden ajanjaksolta (2013-2014). Länsi-Pohjan kunnista tarkastelussa mukana olivat Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio ja Ylitornio. Aineisto analysoitiin kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin tarkastelemaan pitkäaikaisia vuodeosastojaksoja (yli 3 kuukautta) sekä palvelunkäyttöä ennen ja jälkeen pitkäaikaista vuodeosastojaksoa. Tämä toimi lähtökohtana ensimmäiseen työpajaan, jossa lähdettiin yhdessä eri kuntien edustajien kanssa kehittämään vaihtoehtoisia toimintatapoja nykyiselle vuodeosasto- ja kuntoutustoiminnalle. 2.2. Työpajatyöskentely Työpajatyöskentelyn tavoitteena oli osallistujia aktivoiden muodostaa simulointimallit määritteineen. Ensimmäisen työpajan tulosten pohjalta kehitettiin ensimmäiset toimintamallin

kuvaukset, jonka jälkeen tarkastelunäkökulmaa laajennettiin koskemaan koko toimintaa alkaen vuodeosastolle saapumisesta aina jatkohoitoon ohjaukseen saakka. Toista työpajaa varten osastojaksot jaettiin akuutteihin ja pitkäaikaisjaksoihin. Tämän lisäksi analysoitiin ja koostettiin kuntakohtaisesti tieto sekä akuutin- että pitkäaikaisjakson osalta, mistä potilaat olivat saapuneet vuodeosastolle, kuinka kauan osastojakso oli kestänyt, mikä oli ollut hoivan tarve tullessa, millä diagnoosilla potilas oli vuodeosastolle saapunut, mikä oli hoivan tarve lähtiessä ja mihin potilas oli ohjattu jatkohoitoon. Näiden tietojen pohjalta työpajassa työstettiin useampi eri vaihtoehtoinen malli sekä määritettiin erilaisia hoitoon ja kuntoutukseen ohjautuvuuden periaatteita eri palvelujen sekä yksiköiden osalta. Alueellinen keskitetty kuntoutustoiminta nousi työskentelyssä vahvasti esille (nykyinen Saarenvire). Työpajassa todettiin, että kuntoutuksellisen osaamisen lisäksi alueelliseen yksikköön tulisi sijoittaa myös lääkätieteellistä osaamista. Tämä mahdollistaisi potilaan kokonaisvaltaisemman ja tehokkaamman hoidon ja kuntoutumisen. Alueellisen kuntoutustoiminnan lisäksi esiin nousivat myös kotihoito, kotikuntoutus sekä kotisairaalatoiminta. Varsinaisen vuodeosastotoiminnan osalta nostettiin esille tarve ainoastaan akuutille vuodeosastotoiminnalle sekä mahdollisille kotiutuspaikoille. 2.3. Simulointimallit Työpajan tulosten perusteella kehitettiin seitsemän vaihtoehtoista toimintamallia. Jokaisen mallin osalta tarkastelun lähtökohtana oli määrittää nykyisten tk-vuodeosastojaksojen toteuttaminen vaihtoehtoisissa toimintaympäristöissä sekä vaihtoehtoisten palvelujen piirissä. Eri mallien analysointi ja vertailu tehtiin simulointia hyödyntäen. Simulointi on tilastomenetelmä, joka mahdollistaa hyvin tarkkaan asiakasohjautuvuusperiaatteiden ja toiminnan lainalaisuuksien määrittämisen sekä hyödyntää kerättyä tietoa nykytoiminnasta lähtötietonaan. Jokaisessa toimintamallisimuloinnissa määritettiin alueellinen, toiminnallinen rakenne sekä jokaiselle määritetylle yksikölle hoidon ja kuntoutuksen periaatteet. Alueellisella ja toiminnallisella rakenteella tarkoitetaan eri toimintojen ja palvelujen sijoittumista eri kuntiin ja hoidon sekä kuntoutuksen periaatteilla miten sinne ohjautuu potilaita, kuinka kauan he yksikössä

ovat hoidettavana ja/tai kuntoutettavana sekä mihin he sieltä ohjautuvat. Tämän lisäksi jokaisessa vaihtoehtoisessa mallissa luotiin hoidon ja kuntoutuksen periaatteet erikseen akuuteille potilaille sekä niin sanotuille pitkäaikaispotilaille. Akuuttipotilaan määrityksessä käytettiin luokitteluperusteena jakson kestoa sekä diagnoositietoa. Akuuttijakson kestoiksi määriteltiin pääsääntöisesti 10 vrk mutta yhdessä mallissa akuuttijakson kestona käytettiin 5 vuorokautta. Tästä ryhmästä eriytettiin pitkäaikaispotilaiksi vielä ne, jotka taustamuuttujien peusteella selvästi tarvisivat pidempiaikaisempaa hoitoa. Pitkäaikaispotilaiksi luokiteltiin puolestaan ne potilaat, joiden hoitojakson kesto oli pidempi kuin akuuttijakso sekä he jotka taustamuuttujien osalta vaativat pidempiaikaisempaa hoitoa. Jokaiseen malliin sisällytettiin myös tieto siitä kuinka suuri osuus potilaista ohjautui eri yksiköihin ja palvelujen piiriin. Jokaiselle yksikölle määriteltiin myös jakson kesto tilastollisena määritteenä sekä päivähinta jokaisen palvelukokonaisuuden osalta. Akuuttiyksiköille laskettiin jakson kesto kuntakohtaisesti suoritetusta datasta. Keston ylärajan käytettiin pääasiassa 10 vuorokautta, lukuunottamatta yhtä skenaariota, jossa kestoksi määriteltiin 5 vuorokautta. Akuutin jakson kestossa oli havaitavissa jonkin verran kuntakohtaista vaihtelua. Osassa kunnista vuodeosastojaksot painottuivat selkeästi 0-5 vuorokauden välille ja osassa puolestaan vuodeosastojaksot jakautuivat 0-10 vuorokauden välille. Alueellisen kuntoutusyksikön hoito- / kuntoutusjakson keston määrityksessä käytettiin hyväksi aiempaa tutkimustietoa sekä lonkkapotilaiden että AVH-potilaiden hoitojaksojen kestoista. Keskimääräisen hoitojakson kestoksi muodostui 5-6 viikkoa. Kotiutusyksiköiden osalta hyödynnettiin vertailutietoa muiden alueiden osalta. Kotiutusyksikön jakson kestoksi määritettiin tämän tiedon perusteella 1-14 vuorokautta, jossa jokainen päivä oli yhtä todennäköinen. Kotihoidon osalta kotiympäristössä tapahtuvan, palveluin tuetun hoidon ja kuntoutuksen hoitojakson keskimääräiseksi kestoksi muodostui niin ikään 5-6 viikkoa. Kotisairaalatoiminnan osalta jakson kesto oli keskimäärin noin 4 viikkoa. Kustannusten osalta määritteet tehtiin kunnista saatujen kuntalaskutushintojen perusteella (kotisairaala, kotisairaanhoito, kotipalvelu, vuodeosasto, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, lyhytaikainen palveluasuminen/ intervallihoito). Käytössä oli osin käyntihinnat ja osin päivähinnat. Käytettävistä kuntalaskutushinnoista määritettiin malliin jokaiselle palve-

lulle ja yksikölle arvioitu päivähinta. Osittain puutteellisten tietojen vuoksi hinnoista on muodostettu keskiarvohintoja. Alueellisen kuntoutusyksikön (Saarenvire) osalta hintana on käytetty keskiarvollista vuodeosastohintaa. Kotiutusyksikön hintana on puolestaan käytetty intervallihoidon hintaa. Kotikuntoutuksen osalta hinta määritettiin kotisairaanhoidon hinnan perusteella keskiarvona. Tämä oli hyvin lähellä kuntoutus-/fysioterapiakäynnin hintaa ja vastasi näin ollen parhaiten kotikuntoutuksen hinta-arviota. Kotisairaalan ja kotisairaanhoidon osalta on ensin määritetty viikottaiset ja päivittäiset käyntimäärät pääasiallisesti käytössä olleen aineiston avulla. Tämä on tehty seuraavin periaattein: 1.) Kotisairaala, kaksi erilaista hinta-arviota a. 1-3 kotisairaalakäyntiä päivässä b. yksi kotisairaalakäynti päivässä ja tämän lisäksi 0-3 kotipalvelukäyntiä päivässä 2.) Kotisairaanhoito: a. 1-2 kotisairaanhoidon käyntiä viikossa sekä lisäksi 1-3 kotipalvelun käyntiä aineiston perusteella Tämän jälkeen on määritetty hinta käytettävissä olleiden kotisairaalan sekä kotihoidon käyntihintojen perusteella. Toimintojen keskittyessä kaikkiin kuntiin, on hintoina käytetty viimeisintä kuntahintaa. Toimintojen keskittyessä vain osaan kunnista, hintoina on käytetty keskiarvohintaa. Jokaisessa vaihtoehtoisessa, uudessa toimintamallissa perusperiaatteena on hoitaa ja kuntouttaa potilas suositusten mukaisesti sekä määrittäen jokaiselle potilaalle oikea jatkohoitopaikka mahdollisimman nopeasti. Tämä eliminoi turhat pitkät makuutukset ja osastojaksot. Lisäksi, kun potilas ohjataan jo heti aluksi terveydentilan ja kuntoutustarpeen mukaisesti oikeaan palvelun piiriin ja oikeaan ympäristöön on hoito myös toteutettavissa kustannustehokkaammin kuin vuodeosastolla. Tästä syntyvät eri toimintamallien kustannussäästöt. Seuraavassa on kuvattuna eri toimintamallit sekä toimintamallikohtaiset tulokset niin sairaansijojen, kustannusten kuin resursoinninkin osilta. 2.3.1 Toimintamalli 1

Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön suoraan erikoissairaanhoidosta. Vahvan alueellisen, keskitetyn kuntoutuksen lisäksi jokaisessa kunnassa on oma akuuttivuodeosasto, jonka yhteydessä on myös kotiutuspaikat. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista (Tervola 6%, Keminmaa 7%, Kemi 26%, Tornio 31%, Ylitornio 10%). Kotiutusyksiköihin ohjautuu 21 % akuuteista potilaista (Tervola 1,5%, Keminmaa 2%, Kemi 7%, Tornio 8%, Ylitornio 2,5%). Analyysien perusteella tämä ryhmä saapuu tk-vuodeosastolle suoraan sairaalasta ja viipyy ainoastaan 0-2 vuorokautta. Tämä indikoi sitä, että nämä potilaat käytännössä kotiutuvat tk-vuodeosaston kautta. Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%). Loput ohjautuvat kotihoitoon (43%) sekä kotisairaalan puuttuessa, saamaan lääketieteellistä hoitoa vuodeosastolle (6%). 2.3.2 Toimintamalli 2 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön suoraan erikoissairaanhoidosta.

Vahvan alueellisen, keskitetyn kuntoutuksen lisäksi ainoastaan Kemissä on oma akuuttivuodeosasto, jonka yhteydessä on myös kotiutuspaikat. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Tämän lisäksi jokaisessa kunnassa on toimiva kotisairaala, jolloin myös lääketieteellinen hoito voidaan tarjota asiakkaalle kotiympäristöön. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista Tässä tapauksessa kaikki akuutit vuodeosastojaksot sijoittuvat Kemin akuutille vuodeosastolle. Kotiutusyksiköihin ohjautuu 21 % akuuteista potilaista. Analyysien perusteella tämä ryhmä saapuu tkvuodeosastolle suoraan sairaalasta ja viipyy ainoastaan 0-2 vuorokautta. Tämä indikoi sitä, että nämä potilaat käytännössä kotiutuvat tk-vuodeosaston kautta. Kotiutuspaikat sijaitsevat tässä toimintamallissa Kemin akuutin vuodeosaston yhteydessä ja kaikki kotiutusyksikköön ohjautuvat potilaat ohjatuvat siis sinne. Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%). Loput potilaat sijoittuvat sekä kotisairaalaan (27%) että kotihoitoon (22%). 2.3.3 Toimintamalli 3 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on alueellisen kuntoutustoiminnan ohella kuntoutustoiminnan koordinointi sekä koulutus vastuullaan. Alueelliseen kuntoutusyksikköön ei siis sijoitu lääketieteellistä osaamista. Mallissa ei myöskään ole kotisairaalatoimintaa, joten pääsääntöisesti lääketieteellistä hoitoa tarvitsevat potilaat käyvät ensin vuodeosastolla ja siirtyvät sen jälkeen kuntoutukseen alueelliseen kuntoutusyksikköön tai kotiin. Keskitetyn kuntoutuksen lisäksi kolmessa kunnassa on oma akuuttivuodeosasto, jonka yhteydessä on myös kotiutuspaikat. Nämä kunnat ovat Tervola, Kemi ja Ylitornio. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti.

Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista (Tervola 13%, Kemi 56%, Ylitornio 10%). Kotiutusyksiköihin ohjautuu 21 % akuuteista potilaista (Tervola 3%, Kemi 7%, Ylitornio 11%). Analyysien perusteella tämä ryhmä saapuu tk-vuodeosastolle suoraan sairaalasta ja viipyy ainoastaan 0-2 vuorokautta. Tämä indikoi sitä, että nämä potilaat käytännössä kotiutuvat tk-vuodeosaston kautta. Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%) mutta vasta vuodeosaston kautta (Tervola 8%, Kemi 17%, Ylitornio 26%). Tämän lisäksi suoraan vuodeosastolle ohjautuu akuuttijaksopotilaita 6%. Kotihoitoon tässä mallissa ohjautuu 44% potilaista. 2.3.4 Toimintamalli 4 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön suoraan erikoissairaanhoidosta. Vahvan alueellisen kuntoutuksen lisäksi ainoastaan Kemissä on oma akuuttivuodeosasto, jonka yhteydessä on myös kotiutuspaikat. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty ainoastaan 5 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Kotiutuspaikat tässä mallissa sijaitsevat jokaisessa kunnassa. Tämän lisäksi jokaisessa kunnassa on toimiva kotisairaala, jolloin myös lääketieteellinen hoito voidaan tarjota asiakkaalle kotiympäristöön. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista. Tässä tapauksessa kaikki akuutit vuodeosastojaksot sijoittuvat Kemin akuutille vuodeosastolle. Pieni osa vuodeosastopotilaista kotiutuu kotiutusyksikön kautta (noin 3%). Kotiutusyksiköihin ohjautuu 21 % akuuteista potilaista (Kemi 7%, Keminmaa 2%, Tervola 1,5%, Tornio 8%, Ylitornio 2,5%).

Analyysien perusteella tämä ryhmä saapuu tk-vuodeosastolle suoraan sairaalasta ja viipyy ainoastaan 0-2 vuorokautta. Tämä indikoi sitä, että nämä potilaat käytännössä kotiutuvat tkvuodeosaston kautta. Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%). Loput potilaat sijoittuvat sekä kotisairaalaan (27%) että kotihoitoon (22%). 2.3.5 Toimintamalli 5 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön suoraan erikoissairaanhoidosta. Vahvan alueellisen, keskitetyn kuntoutuksen lisäksi Kemissä sekä Torniossa on omat akuuttivuodeosastot, joiden yhteydessä ovat myös kotiutuspaikat. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Tässä toimintamallissa on mukana lisäksi kotisairaalatoiminta, joka mahdollistaa lääketieteellisen hoidon tarjoamisen suoraan potilaan kotiympäristöön. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista (Kemi 33%, Tornio 46%). Kotiutusyksiköihin ohjautuu 21 % akuuteista potilaista (Kemi 9%, Tornio 12%). Analyysien perusteella tämä ryhmä saapuu tk-vuodeosastolle suoraan sairaalasta ja viipyy ainoastaan 0-2 vuorokautta. Tämä indikoi sitä, että nämä potilaat käytännössä kotiutuvat tk-vuodeosaston kautta. Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%). Loput ohjautuvat kotihoitoon (22%) sekä kotisairaalan (27%).

2.3.6 Toimintamalli 6 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön suoraan erikoissairaanhoidosta. Vahvan alueellisen kuntoutuksen lisäksi Kemissä sekä Torniossa on omat akuuttivuodeosastot, joiden yhteydessä ovat myös kotiutuspaikat. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista (Kemi 33%, Tornio 46%). Kotiutusyksiköihin ohjautuu 21 % akuuteista potilaista (Kemi 9%, Tornio 12%). Analyysien perusteella tämä ryhmä saapuu tk-vuodeosastolle suoraan sairaalasta ja viipyy ainoastaan 0-2 vuorokautta. Tämä indikoi sitä, että nämä potilaat käytännössä kotiutuvat tk-vuodeosaston kautta. Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%). Loput ohjautuvat kotihoitoon (43%) sekä kotisairaalan puuttuessa, saamaan lääketieteellistä hoitoa vuodeosastolle (6%). 2.3.7 Toimintamalli 7 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös vahva lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön.

Vahvan alueellisen, keskitetyn kuntoutuksen lisäksi kolmessa kunnassa on oma akuuttivuodeosasto. Nämä kunnat ovat Tervola, Kemi ja Ylitornio. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Erillisiä kotiutuspaikkoja mallissa ei ole vaan jokaisessa kunnassa on vahva, toimiva kotikuntoutus. Tämä tarkoittaa niiden ohjaamista suoraan kotiympäristöön kuntoutumaan, jotka muuten ohjautuisivat kotiutusyksikköön. Tämän lisäksi osa alueellisen kuntoutusyksikön potilaista on mahdollista kuntouttaa kotona. Myös osa kotihoidon potilaista hyötyvät kotikuntoutuksesta ja ohjataan kotikuntoutukseen. Kotikuntoutuksen lisäksi kunnissa on myös toimiva toimiva kotisairaala, jolloin myös lääketieteellinen hoito voidaan tarjota asiakkaalle kotiympäristöön. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista (Tervola 13%, Kemi 56%, Ylitornio 10%). Kotiutusyksiköihin ohjautui aiemmissa malleissa 21 % akuuteista potilaista (Tervola 3%, Kemi 7%, Ylitornio 11%). Nyt nämä potilaat kotiutetaan suoraan kotiin saamaan jatkokuntoutusta kotikuntoutuksen turvin. Pitkäaikaispotilaista ohjautui aiemmin suurin osa alueelliseen kuntoutusyksikköön (51%). Tässä mallissa noin 10% ohjautuu kotikuntoutukseen. Kotihoidon potilaista hieman vajaa 10% sijoittuu kotikuntoutuksen piiriin ja 12% kotihoidon piiriin. Loput potilaat sijoittuvat kotisairaalaan (27%). 2.3.8. Toimintamalli 8 Tässä toimintamallissa alueellisella kuntoutusyksiköllä on vahva rooli. Alueellisella kuntoutusyksiköllä on vastuullaan kuntoutustoiminnan koordinointi. Kuntoutusosaamisen lisäksi alueellisella yksiköllä on myös lääketieteellinen osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa potilasohjauksen kannalta tilannetta, jossa elektiiviset lonkka-, polvi- sekä selkäpotilaat, traumapotilaat, aivohalvauspotilaat sekä neurologiset potilaat (joilla toipuminen odotettavissa) ohjautuvat tähän yksikköön suoraan erikoissairaanhoidosta.

Vahvan alueellisen, keskitetyn kuntoutuksen lisäksi Kemissä ja Torniossa on akuuttivuodeosasto sekä Tervolassa ja Ylitorniossa akuuttivuodeosastot, joiden yhteydessä myös kotiutuspaikat. Akuutin osastojakson maksimikestoksi on määritetty 10 vuorokautta, jonka jälkeen potilas ohjataan jatkohoitoon potilaan tarpeiden mukaisesti. Kotiutuspaikkojen puuttuessa Kemissä ja Torniossa, kotiutetaan potilaat näissä kunnissa pääasiassa kotihoidon piiriin. Keminmaalla on toimiva kotikuntoutus, joten siellä potilaat kotiutetaan kotikuntoutuksen turvin. Tämän lisäksi jokaisessa kunnassa toimii kotisairaala. Perustuen aineiston saapumismääritteihin, diagnoosiin, jatkohoitopaikkaan sekä muihin aineiston taustamuuttujiin akuuteille vuodeosastoille ohjautuu 79% potilaista (Tervola 5,5%, Kemi 33%, Tornio 31%, Ylitornio 9,5%). Kotiutusyksiköihin sekä kotihoidon ja kotikuntoutuksen piiriin ohjautuu 21% akuuteista potilaista. Kotiutusyksiköihin Tervolaan ja Ylitornioon ohjautuu hieman runsas 4%, Keminmaan kotikuntoutukseen hieman vajaa 2% ja kotihoidon piiriin Kemiin ja Tornioon noin 15% (Kemi 7% ja Tornio 8%). Pitkäaikaispotilaat ohjautuvat suurimmaksi osaksi alueelliseen kuntoutusyksikköön (hieman runsas 50%). Loput ohjautuvat kotihoitoon (hieman runsas 20%), kotisairaalaan (hieman runsas 27%) sekä Keminmaan kotikuntoutukseen (noin 2,5%). 3 Tulokset Eri toimintamallien vaikutuksia on tarkasteltu sekä analysoitu kustannusten, sairaansijojen määrän sekä eri palveluissa samanaikaisesti hoidossa/kuntoutuksessa olevien potilaiden näkökulmista. Vertailukohtana kustannusten osalta on kahden vuoden seurantajakson vuodeosastohoidon kustannukset koko Länsi-Pohjan alueella (pl. Simo). Kahden vuoden seurantajakson aikana hoitopäiviä oli yhteensä 303 848, joista pisin yksittäinen jakso oli liki 3300 päivää. Kustannuksia näistä kertyi kaiken kaikkiaan noin 53 miljoonaa euroa.

Sairaansijojen osalta lähtökohtana käytettiin nykyisten vuodeosastopaikkojen määrää eri kunnissa. Sairaansijojen kokonaismäärä oli vuodeosastopaikkojen osalta 214 (Tervola 20, Keminmaa 28, Kemi 68, Tornio 60, Ylitornio 38). Tämän lisäksi Saarenvireessä oli 34 asiakaspaikkaa. Kokonaispaikkamäärä oli näin ollen 248. 3.1. Kustannukset Toimintamallivaihtoehdossa 1 kokonaiskustannukset olisivat suuruudeltaan n. 25,5 miljoona euroa. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 4,7 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 0,83 miljoonaa euroa ja kotihoidon noin 10,2 miljoonaa euroa. Nykytilanteeseen nähden tämä tarkoittaisi noin 52 prosentin kustannussäästöjä. Toisessa toimintamallivaihtoehdossa kokonaiskustannukset olivat n. 28,7 miljoonaa euroa, ja peilatessa nykytoimintaan kustannukset olisivat noin 46 prosenttia alhaisemmat. Kotisairaalan hinnoittelumääritteiden muuttuessa (ks. luku 2.3) kokonaiskustannukset olisivat puolestaan 27,2 miljoonaa euroa ja kustannussäästö noin 49 prosenttia nykytilanteeseen verrattaessa. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 4,3 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 0,83 miljoonaa euroa ja kotihoidon noin 5 miljoonaa euroa ja kotisairaalan 7,3 miljoonaa euroa. Kolmannen toimintamallivaihtoehdon kokonaiskustannuksiksi muodostuu 27,8 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaisi noin 47 prosenttia alhaisempia kustannuksia nykytilanteeseen verrattuna. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 7,1 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 0,83 miljoonaa euroa ja kotihoidon noin 10,1 miljoonaa euroa. 4. toimintamallivaihtoehdossa kokonaiskustannusten suuruus on noin 26,4 miljoonaa euroa, joka merkitsisi noin 50 prosenttia alhaisempia kustannuksia nykytilanteeseen. Toisella kotisairaalan hinnoitteluperiaatteella (ks. luku 2.3) kokonaiskustannukset mallissa olivat 27,8 miljoonaa euroa ja kustannussäästöä tulisi nykyiseen tilanteeseen verrattuna 47,5 prosent-

tia. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 3,4 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 0,83 miljoonaa euroa, kotihoidon noin 5 miljoonaa euroa ja kotisairaalan 7,4 miljoonaa euroa. Toimintamallivaihtoehdossa 5 kokonaiskustannukset ovat 28,9 miljoonaa euroa. Kustannussäästö suhteessa nykytilanteeseen olisi tällöin n. 45 prosenttia. Kotisairaalan eri hinnoittelua käytettäessä mallin kokonaiskustannukset olivat taasen n. 28 miljoonaa euroa, jolloin kustannussäästö nykytilanteeseen nähden olisi n. 47 prosenttia. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 4,5 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 1,5 miljoonaa euroa, kotihoidon noin 5 miljoonaa euroa ja kotisairaalan noin 7,2 miljonaa euroa. Kuudennessa toimintamallissa kokonaiskustannukset olivat n. 25, 4 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi n. 52 prosentin kustannussäästöä suhteessa nykytilaan. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon noin 4,5 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 0,83 miljoonaa euroa ja kotihoidon noin 10,3 miljoonaa euroa. Seitsemännessä toimintamallissa kokonaiskustannukset olivat noin 27 miljoonaa euroa. Nykytilaan verrattuna tämä tarkoittaisi noin 49 prosentin kustannussäästöä. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 7,6 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 4,5 miljoonaa euroa, kotihoidon noin 2,7 miljoonaa euroa, kotisairaalan noin 7,3 miljoonaa euroa ja kotikuntoutuksen noin 4,9 miljoonaa euroa. Viimeisessä eli kahdeksannessa toimintamallissa kokonaiskustannukset olivat noin 28 miljoonaa euroa. Nykytilaan verrattuna tämä tarkoittaisi noin 47,2 prosentin kustannussäästöä. Alueellisen kuntoutusyksikön osuus tästä olisi noin 9,8 miljonaa euroa, vuodeosastohoidon 4,6 miljoonaa euroa, kotiutusyksiköiden noin 0,15 miljoonaa euroa, kotihoidon noin 4,5 miljoonaa euroa, kotisairaalan noin 8,5 miljoonaa euroa ja kotikuntoutuksen noin 0,4 miljoonaa euroa. 3.2. Vuodepaikkamuutokset

Vuodepaikkamuutokset verrattuna nykyisiin sairaansijamääriin on laskettu kahdella eri tavalla. Ensimmäinen niistä käsittää muutoksen laskemisen keskimääräisenä sairaansijatarpeena. Keskimääräisellä sairaansijatarpeella tarkoitetaan keskimääräistä samanaikaisesti vuodeosastohoidossa olleiden potilaiden määrää tarkasteluajanjaksolla. Nämä tulokset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 Sairaansijojen määrän muutos suhteessa nykytilaan (keskimääräinen sairaansijatarve) Toimintamalli Sairaansijojen muutos 1-133 2-129,5 3-130,5 4-140 5-135 6-125,5 7-161 8 140 Vuodepaikkamuutos suhteessa nykytilaan on laskettu myös huomioiden maksimikysyntä. Maksimikysynnällä tarkoitetaan ajanhetkeä, jolloin vuodeosastolla on ollut eniten samanaikaisia potilaita kahden vuoden ajanjaksolla (ruuhkahuippu). Tämän laskentatavan tulokset esitetään alla olevassa taulukossa (Taulukko 2). Taulukko 2 Sairaansijojen määrän muutos suhteessa nykytilaan (maksimikuormitus) Toimintamalli Sairaansijojen muutos 1-22 2-83 3-64 4-81 5-59 6-59 7-108 8-77

3.3. Vuodeosastopotilaiden sijoittuminen uusiin palvelukokonaisuuksiin Toiminnan muutoksen ja resursoinnin suunnittelun näkökulmasta kolmantena tarkastelukokonaisuutena on tarkasteltu nykyisten vuodeosastopotilaiden sijoittumista eri palvelujen piiriin. Tarkastelua on tehty erityisesti samanaikaista hoitoa/kuntoutusta tarvitsevien potilaiden määrän näkökulmasta palvelukokonaisuuksittain. 3.3.1 Kotihoidon uudet asiakkaat Eri toimintamallien osalta arvioitiin myös kotihoidon uudet asiakkaat. Tässä tarkasteltua tehtiin vertaamalla vuodeosastolle tulleita jo valmiiksi kotihoidon piirissä ollutta asiakasryhmää niihin, joiden ensisijainen sijoituspaikka vuodeosastolta oli kotihoito. Taulukko 3 Kotihoidon uudet asiakkaat Toimintamalli Uusien asiakkaiden määrä 1 367 2 180 3 362 4 180 5 180 6 367 7 96 8 161

Uusien syntyvien asiakkuuksien määrä on selkeästi pienin toimintamallissa 7, johtuen vahvasta kotikuntoutuksesta, jolloin suuri osa kotihoidon asiakkaista hyötyy myös monialaisesta kotikuntoutuksesta. Suurin uusien syntyvien asiakkuuksien määrä on toimitamalleissa 1 ja 6, joissa ei ole kotikuntoutusta eikä kotisairaalatoimintaa. Resurssoinnin osalta tarkkaa muutosta on vaikea sanoa, koska laatusuosituksen mukaan hoitajamitoitus tulee suorittaa asiakkaalle myönnetyn palveluajan sekä käytettävissä olevan työajan suhteessa ja käytössä olevien tietojen perusteella tätä ei ole mahdollista määrittää. Uusien asiakkuuksien määrästä voi kuitenkin päätellä resurssoinnin lisäämiselle olevan selvää tarvetta näiden toimintamallien osalta. Tämä tosin on mahdollista hoitaa osin jo sisäisillä resurssien ja tehtävien siiroilla. 3.3.2 Samanaikaiset asiakkaat kotihoidossa Uusien syntyvien asiakkuuksien lisäksi kotihoidon tulevaisuuden toimintaa arvioitiin samanaikaisesti kotihoidossa kuntoutusjaksoa suorittavien määrän osalta. Oheiseen taulukkoon (Taulukko 4) tämä on tehty aluetasolla (Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio, Ylitornio). Tarkastelua on suoritettu sekä alueen keskimääräiseen kysyntään että suurimpaan kysyntähetkeen perustuen. Taulukko 4 Samanaikaiset asiakkaat kotihoidon piirissä Toimintamalli Suurin kysynnän hetki Potilaita keskimäärin kotihoidon kuntoutusjaksolla 1 261 169 2 136 81,5 3 273 164 4 136 82 5 136 81 6 260 169 7 85 44,5 8 129 72,5 Eniten samanaikaisesti kuntoutusjaksoa kotihoidossa suorittavien määrä on suurin toimintamalleissa 1, 3 ja 6. Pienin potilasmäärä on puolestaan toimintamallissa 7, jossa kotikuntoutus on erittäin vahvana esillä. Kotihoidon osalta tämä voidaan osin toteuttaa nykyisin resurssein,

kouluttamalla nykyiselle kotihoidon henkilöstölle aktiivista ja kuntouttavaa työotetta. Osin tarvitaan lisäresursointia, joka voidaan osaksi toteuttaa myös sisäisillä henkilöstösiirroilla. 3.3.3 Samanaikaiset asiakkaat kotisairaalassa Niiden toimintamallien osalta, joihin oli sisällytetty kotisairaala, laskettiin samanaikaisesti kotisairaalassa hoitoa saaneiden potilaiden keskimäärä tarkasteluajanjakson aikana sekä asiakkaiden määrä suurimman kuormitushuipun kohdalla. Tulokset on koottu taulukkoon 5. Taulukko 5 Kotisairaalan samanaikaiset asiakkuudet Toimintamalli Maksimi Keskiarvo 2 95 53,5 4 95 53,5 5 95 53,5 7 95 53,5 8 95 53,5 Toiminnan ohjauksen periaatteet olivat samat kaikissa toimintamalleissa. Tämän vuoksi myös tulokset ovat samanlaiset. Näiden asiakkaiden osalta on määritetty hoidon tarpeeksi 1-3 kotisairaalakäyntiä tai 1 kotisairaalakäynti sekä 0-3 kotipalvelukäyntiä potilasta kohden päivässä. Henkilöresurssien lisäystarve tarpeeseen peilaten on arviolta noin 25-30 hoitajaa sekä 2-3 lääkäriä. Arvio perustuu Keravalla tehtyyn laskelmaan, jossa 10 potilasta kohden arvioitiin tarvittavan 6 hoitajaa sekä osa-aikainen lääkäri. 3.3.4 Samanaikaiset asiakkaat kotikuntoutuksessa Kotikuntoutuksen osalta varsinaisen vuodeosastojakson sijoittumista kotikuntoutuksen piiriin tarkasteltiin toimintamalleissa 7 ja 8. Toimintamallissa 7 kotikuntoutusta oli jokaisessa

kunnassa. Tässä toimintamallissa samanaikaisesti kotikuntoutuksessa olleiden potilaiden määrä oli alueellisesti keskimäärin 85,5. Suurimpana ruuhkahetkenä samanaikaisesti kotikuntoutusta saaneita oli 141. Toimintamallissa 8 kotikuntoustusta oli ainoastaan Keminmaalla. Samanaikaisesti kotikuntoutuksessa olleiden määrä Keminmaalla tarkasteluajanjakson aikana oli keskimäärin 7 ja suurimpana kysynnän hetkenä 15. Boråsin mallissa fysioterapeutti-toimintaterapeutti työpareja on 100 000 asukasta kohti 26. Eksotessa tällä hetkellä työpareja on 7-8 ja tavoitteena on saada määrä tuplattua 15:sta. Länsi-Pohjan alueella asukkaita on tällä hetkellä 63 603. Tämä tarkoittaisi Boråsin mallin mukaisesti noin 16 työparia. Eksoten tavoitemallin mukaisesti vastaava resursointi olisi noin 9,5 työparia. 4 Tulosten luotettavuus Tuloksia arvioidessa on tärkeää huomioida, että eri toimintamallit ja niiden määritteet ovat tehty työpajoissa esille nousseiden näkemyksien perusteella. Kustannus- ja toimintaluokitteluissa on hyödynnetty aineistoa soveltuvin osin mutta monissa kohdissa on jouduttu tyytymään keskiarvoihin sekä arvioihin oikeasta laskentaperiaatteesta. Tulokset ovat siis suuntaaantavia eivätkä välttämättä tarjoa täysin tarkkaa tulosta saatavista vaikutuksista. Vertailtaessa eri toimintamalleja toisiinsa ovat keskinäiset erot kuitenkin suhteellisen tarkan informaation tarjoavia. 5 Yhteenveto Yhteenvetona todettakoon, että kaikki tehdyt mallit tuottavat merkittäviä kustannussäästöjä nykytilaan verrattuna. Merkittävimmät kustannussäästöt prosentuaalisesti saadaan vaihtoehdon 1 tai 6 mukaisella toimintamallilla. Eli vahva alueellinen kuntoutusmalli siten, että alueelliseen kuntoutusyksikköön voidaan ohjata potilaat suoraan erikoissairaanhoidosto. Mallissa yksi on jokaisessa kunnassa oma akuuttivuodeosasto, jossa hoitoaika on maksimissaan 10 vuorokautta ja samoin jokaisessa kunnassa on oma kotiutusyksikkö. Malli kuusi sen sijaan on kahden vuodeosaston malli, joka laskennallisesti on hieman edullisempi kokonaiskustannuksiltaan kuin malli yksi.

Kotisairaalahoidon kustannukset ovat määritteissä käytännössä yhtä suuret tai jonkin verran suuremmat kuin vuodeosastohoidon, mikä nostaa kotisairaalamallien kokonaiskustannuksia. Kotisairaalan toimintamalleja ja kustannuksia tarkentamalla on mahdollista, että myös kotisairaalamallit tulevat olemaan hoidon kokonaiskustannusten osalta mallien 1 ja 6 tasolla. Käytännössä jo noin 25 euron päivittäisellä hinnan muutoksella kustannukset tulisivat laskemaan samalle tasolle mallissa 7 kuin mitä ne ovat mallissa 1 ja 6. Kustannusten osalta tässä on tarkasteltu ainoastaan suorasta hoitotoiminnasta muodostuvia kustannuksia. Kustannuserot ovat kaiken kaikkiaan suhteellisen pieniä huomioiden mahdolliset palvelukohtaiset kustannusten muutokset tulevaisuudessa. Kustannusten ohella tärkeää onkin tarkastella myös eri toimintatapojen toiminnallisia eroja. Tarkasteltaessa eri malleja toiminnallisesta näkökulmasta suurin vuodeosastojen sairaansijamäärien vähennys tapahtuu toimintamallissa 7, jossa kotisairaalatoiminnan sekä vahvan kotikuntoutuksen avulla saataisiin valtaosa hoidosta toteutettua potilaan kotiympäristössä, mikä olisi nykyisten suositusten mukainen toimintamallin muutos. Lisäksi mallissa on vahva alueellinen kuntoutusyksikkö, joka edistää alueen asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitämistä ja kuntoutumista. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tarkasteltujen kuntien alueella tarvittaisiin ainoastaan yksi akuutti vuodeosasto, paikkamäärältään 32-62 paikkaa. Alueellisessa kuntotusyksikössä tarve sairaansijoille olisi 55-78. Erillisiä kotiutusyksikköpaikkoja ei myöskään tarvittaisi. Kokonaisvähennys sairaansijamäärässä tulisi olemaan 106-161 riippuen siitä käytetäänkö arviointi- ja laskentaperusteena keskimääräistä samanaikaisesti hoitoa ja kuntoutusta saaneiden potilaiden määrää vai hetkeä jolloin tarve on ollut suurimmillaan. Yhteenvetona toiminnallisesta näkökulmasta voidaan todeta, että suurin positiivinen vaikutus (erityisesti vuodeosastojen sairaansijojen määrään) saadaan siis aikaan vuodeosastotoiminnan siirtämisellä kotiympäristöön vahvan kotikuntoutuksen, kotisairaalatoiminnan sekä aktivoivan kotihoidon keinoin. Tämän lisäksi erityisesti vaativampaa hoitoa ja kuntoutusta tarvitseville vahva alueellinen kuntoutusyksikkö tuo myös hyötyjä.

Resursoinnin näkökulmasta kotihoitoon tarvitaan eniten lisäpanostusta toimintamalleissa 1 ja 6. Näissä toimintamalleissa syntyy eniten uusia asiakkuuksia sekä on eniten samanaikaisesti kuntoutusta ja hoitoa saavia potilaita tarkasteluajanjakson aikana. Vähiten lisäpanostusta tarvitaan toimintamallissa 7, jossa myös osa kotihoidon potilaista hyötyisivät vahvasta kotikuntoutuksesta. Tämä toki tarkoittaisi fysioterapia- ja toimintaterapiaresurssien sekä kuntouttavien lähihoitajien lisäämistä toimintamallissa 7 arviolta 10-16 työparilla. Kotisairaalan osalta resurssien tarpeen lisäys on 25-30 hoitajaa sekä 2-3 lääkäriä toimintamalleissa 2, 4, 5 ja 7. Arvio perustuu Keravalla tehtyyn laskelmaan, jossa arvioitiin 10 kotisairaalapotilasta kohden tarvittavan 6 hoitajaa ja osa-aikaisen lääkärin. Länsi-Pohjan alueella kotisairaalatoiminta on käynnistynyt jo Kemissä sekä Keminmaalla. Toimintojen muuttamisesta syntyvään resursointitarpeeseen eri palvelukokonaisuuksissa pystytään osin vastaamaan hoitohenkilökunnan siirtämisellä nykyisestä vuodeosastotoiminnasta uusiin palvelukokonaisuuksiin. Näin ollen henkilöresurssien lisäämisen tarve ei ole niin suuri kuin uusien toimintamallien muutokset antaisivat olettaa.