Luku 10: Atomien rakenne ja spektrit Vedyn kaltaiset atomit Atomiorbitaalit Spektrisiirtymät Monielektroniset atomit 1
n 1 = 3 n 1 = 4 n 1 = 2 n 1 =1 Vetyatomin spektri koostuu viivoista Viivojen sijainti voidaan selittää Rydbergin esittämällä kaavalla: $ 1 " = R H & 2 n # 1 % 1 n 2 2 ' ) R H =109677cm "1 ( 2
Vedyn kaltaisilla atomeilla (H, He+, Li2+,...) on vain yksi elektroni mistä johtuen niiden Schrödingerin yhtälö voidaan ratkaista tarkasti (eksaktisti) Elektronin kokema ytimestä (Ze) aiheutuva Coulombin potentiaali: V = " Ze2 4#$ 0 r Atomia kuvaava Hamiltonin operaattori: H ˆ = " h2 # 2 e " h2 # 2 N " Ze2 2m e 2m N 4$% 0 r el. kineettinen energia ytimen kineettinen energia 3
3-ulotteinen pyörimisliike (hiukkanen pallon pinnalla) edellyttää aaltofunktiolta kahta syklistä reunaehtoa Schrödingerin yhtälö on muotoa: " 2 = # 2 # 2 #r 2 + 2 r " h2 2m # 2 $ = E$ #x 2 + # 2 #y 2 + # 2 #z 2 = # #r + 1 & 1 # 2 r 2 sin 2 $ #% + 1 # 2 sin$ #$ sin$ # ) ( + ' #$ * Koska r = vakio: 1 r 2 "2 # = 2mE # h 2 " 2 ratkaisuna saadaan kulmista riippuva funktio: " #,$ jolle voidaan tehdä muuttujien separointi ( ) = % # ( )& $ ( ) 4
Elektroni-ydin systeemi koostuu kahdesta kappaleesta (body). Tämä voidaan muuttaa yhden kappaleen ongelmaksi tarkastelemalla elektronin suhteellista liikettä ytimen suhteen. Nyt tarkastellaan yksittäisten massojen asemasta ns. redusoidun massan µ liikettä 1 µ = 1 + 1 m e m N " 1 m e " h2 2µ # 2 $ " Ze2 4%& 0 r $ = E$ radiaalifunktio palloharmoninen funktio ratkaisu "(r,#,$) separoituu kahteen osaan: "(r,#,$) = R(r)Y(#,$) Saadaan kaksi ominaisarvoyhtälöä: " 2 Y = #l(l +1)Y " h2 d 2 u 2µ dr + V u = Eu 2 eff u = rr V eff = " Ze2 l(l +1)h2 + 4#$ 0 r 2µr 2 kuvaa 1-ulotteista liikettä efektiivisessä potentiaalissa 5
V eff sisältää Coulombin potentiaalin lisäksi elektronin pyörimismäärästä aiheutuvan keskipakoisvoima-termin. Tällä on suuri vaikutus lähellä ydintä: l=0 elektronilla on suuri todennäköisyys ytimessä 6
radiaaliyhtälön ratkaisuna saadaan energia E n = " Z 2 µe 4 32# 2 $ 0 2 h 2 n 2 n=1,2,3,... ns. pääkvanttiluku Radiaaliset ratkaisut R riippuvat pääkvanttiluvun lisäksi ratapyörimismäärään liittyvästä kvanttiluvusta l (huom. efektiivinen potentiaali): a 0 = Bohrin säde a 0 = 4"# 0h 2 m e e 2 = 52.9pm " = 2Zr na 0 R n,l (r) = N n,l " l 2l L +1 n +1 (")e #" / 2 2l L +1 n +1 (") Laguerren (lah gerre) liittopolynomi 7
Radiaalifunktioita 8
Yhden elektronin aaltofunktiota " n,l,ml (r,#,$) = R n,l (r)y l,ml (#,$) kutsutaan atomiorbitaaliksi Orbitaaliin liittyvät kvanttiluvut: n = pääkvanttiluku, määrittellee energian l = ratapyörimismäärään liittyvä kvanttiluku. Pyörimismääräksi saadaan: { l(l +1) } 1/ 2 h m l = magneettinen kvanttiluku, joka kertoo pyörimismäärän z-komponentin arvon m l h Lisäksi tarvitaan spinkvanttiluvun z-komponentti: m s = ±1/2 9
Elektronirakenne jaetaan kuoriin ja alikuoriin energian nollakohta n = 1 2 3 4... K L M N... l 0 1 2 3... s p d f... energia<0 ; ts. elektroni on sitoutunut ytimeen 10
s orbitaalit ovat pallosymmetrisiä, koska Y 0,0 =vakio s-orbitaalit sisältävät n-1 kpl solmupintoja joissa aaltofunktion arvo = 0 elektronin keskimääräinen etäisyys ytimestä voidaan laskea odotusarvona: $ 2 r = " * r"d# = r" d# $ 11
" 2 = todennäköisyystiheys " 2 d# = todennäköisyys, että elektroni sijaitsee tilavuuselementissä dτ Määritellään tilavuuselementti siten, että se on r-säteisen pallon kuoren tilavuus. Kuoren paksuus on dr. (vrt. tennispallo) d" = 4#r 2 dr Todennäköisyys sille, että elektroni löytyy pallon kuoresta = " 2 4#r 2 dr Yhdistelmää = P(r) = 4"r 2 # 2 kutsutaan radiaaliseksi jakaumafunktioksi vedyn 1s Yleisempi muoto: P(r) = r 2 R(r) 2 missä R(r) on orbitaalin radiaaliosa 12
p-orbitaaleja on kolme, koska l=1 ja m l =-1,0,1 Tarkastellaan 2p orbitaaleja: 1 & Z ) " p0 = R 2,1 (r)y 1,0 (#,$) = ( + 4(2%) 1/ 2 ' * a 0 5 / 2 rcos#e,zr / 2a 0 = vakio - rcos#f (r) f(r) on r:stä riippuva funktio ja rcosθ = z (koordinaatistomuunnos) voidaankin kirjoittaa: " pz = zf (r) ( p z orbitaali ) 13
Kaksi muuta p-orbitaalia (m l = -1,+1) " p±1 = R 2,1 (r)y 1,±1 (#,$) = m 1 & Z ) ( + 8% 1/ 2 ' * = m 1 2 1/ 2 rsin#e±i$ f (r) a 0 5 / 2 re,zr / 2a 0 sin#e±i$ Nämä aaltofunktiot ovat imaginäärisiä, ja kuvaavat siten elektronia, jolla on nettoliike (pyörimismäärä z-akselin suhteen) Tavallisesti m l = 1 ja m l =-1 ratkaisuista muodostetaan kaksi lineaarikombinaatiota, jotka ovat seisovia aaltoja (ratkaisun m l =0 tavoin): " px = # 1 ( p 2 1/ 2 +1 # p #1 ) = rsin$ cos%f (r) = xf (r) " py = i ( p 2 1/ 2 +1 + p #1 ) = rsin$ sin%f (r) = yf (r) p x -orbitaali p y -orbitaali 14
Spektroskopisella transitiolla tarkoitetaan elektronin siirtymistä energiatilalta n 1,l 1,m l1,m s1 energiatilalle n 2,l 2,m l2,m s2 Mikäli n 2 > n 1 on kysymyksessä absorptio, ts. siirtymälle "E > 0 Mikäli n 2 < n 1 on kysymyksessä emissio, ts. siirtymälle "E < 0 2 2 hν hν 1 1 Spektroskopiset valintasäännöt (selection rules) kertovat mitkä siirtymät tilojen välillä ovat sallittuja Valintasääntö elektronin ja fotonin vuorovaikutukselle pohjautuu pyörimismäärän säilymiseen siirtymässä Fotonin spin s =1, jolloin syntyvän/häviävän fotonin pyörimismäärän pitää kompensoitua elektronin l-kvanttiluvun muutoksena 15
Valintasäännöt: "l = ±1 "m l = 0,±1 2 2 "l = +1 hν "l = #1 hν 1 1 Huomaa, että pääkvanttiluvun muutokselle ei ole valintasääntöä 16
Monielektronisten atomien Schrödingerin yhtälöä ei voida ratkaista eksaktisti elektronien välisten vuorovaikutusten vuoksi. He atomille (elektronit 1 ja 2): H ˆ = " h2 # 2 1 " h2 # 2 2 " 2e2 " 2e2 + 2m e 2m e 4$% 0 r 1 4$% 0 r 2 e 2 4$% 0 r 12 elektroni-elektroni Coulombin vuorovaikutus elektroni-ydin Coulombin vuorovaikutus monielektronisysteemin aaltofunktio on muotoa: "(r 1,r 2,...) missä r on elektronin paikkavektori Orbitaaliapproksimaation mukaan voidaan kuvitella, että kukin elektroni miehittää oman (vedyn kaltaisen) orbitaalin ja kokonaisaaltofunktio on näiden tulo: "(r 17 1,r 2,...) ="(r 1 )"(r 2 ) ###
orbitaaliapproksimaation vuoksi elektronirakenteen kuvauksessa käytetään käsitettä konfiguraatio esim. 1s 2, 1s 2 2s 2 2p 3 jne. Konfiguraatioita muodostettaessa tulee huomioida Paulin kieltosääntö, jonka mukaan kullekin orbitaalille voidaan sijoittaa korkeintaan kaksi elektronia vastakkaisin spinnein Paulin kieltosääntö on erikoistapaus Paulin periaattesta: Fermionisten (esim. elektroni) systeemien kokonaisaaltofunktion tulee olla antisymmetrinen hiukkasten vaihdon " suhteen: "(2,1) = #"(1,2) Orbitaaliapproksimaation mukaan " ="(1)"(2) (avaruudellinen osa) Kokonaisaaltofunktioon pitää sisällyttää spin-osa. Vaihtoehdot: "(1)"(2) #(1)#(2) "(1)#(2) "(2)#(1) " =# m s = +1/2 $ =% m s = "1/2 18
Koska emme voi erottaa elektroneja toisistaan, muodostamme kaksi normitettua lineaarikombinaatiota spin-osasta: " + (1,2) = 1 2 " % (1,2) = 1 2 [#(1)$(2) + $(1)#(2) ] [#(1)$(2) % $(1)#(2) ] Voimme nyt muodostaa 4 kokonaisaaltofunktiota: "(1)"(2)#(1)#(2) "(1)"(2)$(1)$(2) "(1)"(2)% + (1,2) "(1)"(2)% & (1,2) Kaikilla sama avaruus-osa, joka on muuttumaton elektronien vaihdossa "(1)"(2) ja#(1)#(2) ovat muuttumattomia elektronien vaihdossa Tarkastellaan σ + ja σ - lineaarikombinaatioita: " # (2,1) = 1 2 " + (2,1) = 1 2 [#(2)$(1) + $(2)#(1) ] = " + (1,2) [ $(2)%(1) # %(2)$(1) ] = # 1 [ $(1)%(2) # %(1)$(2)] = #" # (1,2) 2 antisymmetrinen spin-osa 19
ratkaisu "(1)"(2)# $ (1,2) on Paulin periaatteen mukainen Tapauksessa jossa kahden elektronin avaruudelliset aaltofunktiot ψ ovat identtiset, elektronien spinnit ovat vastakkaissuuntaiset Monielektronisilla atomeilla orbitaalit, joilla on sama pääkvanttiluku eivät ole degeneroituneita (vrt. vetyatomi) Ilmiö johtuu elektroni-elektroni vuorovaikutuksesta (repulsiivinen eli hylkivä), joka pienentää elektronin kokemaa ytimen vetovoimaa Tästä varjostuksesta johtuen elektroni näkee ns. efektiivisen ydinvarauksen, joka ei ole vakio kaikille elektroneille Z eff = Z "# 20
3s-elektroni viihtyy lähellä ydintä, jolloin sen kokema varjostus on pieni (vrt. 3p elektroni) 21
Elektronikonfiguraatioiden muodostamiseen liittyy kaksi sääntöä: 1. Aufbau periaate kertoo missä järjestyksessä orbitaalit miehittyvät 1s, 2s, 2p, 3s, 3p, 4s, 3d, 4p, 5s, 4d, 5p, 6s 2. Hundin säännön mukaan alin energia saavutetaan kun spin saa maksimiarvon (maksimimäärä ns. parittomia elektroneja degeneroituneilla orbitaaleilla) Monielektronisten atomien spektrit ovat monimutkaisia, erityisesti kun atomin järjestysluku on suuri He atomin perustilan elektronikofiguraatio on 1s 2 ja 1.viritystilan 1s 1 2s 1 1s 1 2s 1 tilassa spinnit voivat olla "" tai ## tai "# (elektronit eri orbitaaleilla) 22
tarkastellaan tilannetta, jossa spinnit ovat saman suuntaiset "+" tai #+# molemmissa tapauksissa spinliikemäärää kuvaavan vektorin pituus = 1 avaruuden kvantittumisesta johtuen liikemäärävektorin z-komponentti voi saada vain tietyt arvot: M S = "1,0,1 Kolmesta M S arvosta johtuen tätä tilaa kutsutaan triplettitilaksi triplettitilan kerrannaisuus eli multiplisiteetti = 3 23
Kun spinnit ovat vastakkaissuuntaiset spinniin liittyvä liikemäärä = 0 jolloin M S voi saada vain yhden arvon, M S = 0. Tätä tilaa kutsutaan singlettitilaksi. Singlettitilan kerrannaisuus = 1 Triplettitilan energia on matalampi kuin vastaavan singlettitilan. elektronin rataliike indusoi magneettisen momentin r r µ = " e I myös spin indusoi magneettisen momentin r r µ = 2" e s 24
Magneettiset momentit vuorovaikuttavat keskenään mistä aiheutuu spin-rata vuorovaikutus, mikä tarkoittaa ratapyörimismäärän ja spinnin kytkeytymistä pyörimismäärän kuvaamiseen tarvitaan kvanttiluku, joka huomioi molemmat. Kokonaispyörimismäärää kuvataan kvanttiluvuilla j ja m j matalin energia saavutetaan j = l +1/2 tai j = l "1/2 kun I ja s vektorit ovat vastakkaissuuntaisia 25
Kunkin energiatilan (l, s, j) energia voidaan nyt lausua: E l,s, j = 1 2 hca { j( j +1) " l(l +1) " s(s +1) } missä A on spin-rata kytkeytymisvakio d-elektronin spin-rata kytkeytyminen 26
j 1 ja j 2 eivät kytkeytyneet Voimme silti määritellä kokonaispyörimismäärän j, mutta tiedäme vain sen z- komponentin suuruuden (m) Kytkeytyneet pyörimismäärävektorit j 1 :n ja j 2 :n suunnat ovat keskenään korreloituja Lähde: R. N. Zare, Angular Momentum, Understanding spatial aspects in chemistry and physics 27
Atomeilla on useita elektroneja, joilla kaikilla kvanttiluvut n,l,j,s. pelkän elektronikonfiguraation kirjoittaminen ei riitä kuvaamaan atomin elektronirakennetta. Tähän kuvaukseen (leimaamiseen) käytetään ns. termisymboleita Kirjain kertoo atomin kokonaisratapyörimismäärä kvanttiluvun L Vasen yläindeksi kertoo tilan kerrannaisuuden eli multiplisiteetin Oikea alaindeksi kertoo atomin kokonaispyörimismäärä kvanttiluvun J 28
Termisymboleita muodostettaessa tarkastellaan vain niitä elektroneja jotka ovat osittain miehitetyillä elektronikuorilla Kokonaispyörimismäärä kvanttiluku L liittyy atomin kokonaisratapyörimismäärään ja M L pyörimismäärävektorin mahdollisiin orientaatioihin: M L = L, L-1, L-2,..., -L L arvot saadaan lyksittäisten elektronien l-arvoista Glebsch-Gordan sarjan avulla: L = l 1 + l 2,l 1 + l 2 "1,l 2 + l 2 " 2,..., l 1 " l 2 Saamme useita L:n arvoja koska yksittäisten elektronien pyörimismäärällä on useita eri orientaatioita (useita m l arvoja) 29
Kirjainsymboli termissä: L: 0 1 2 3 4 5 6... S P D F G H I esim. p 2 konfiguraatio: l 1 =1 l 2 =1 L =1+1= 2; 1+1"1 =1; 1+1" 2 = 0 D, P ja S termit Kun kysymyksessä on 3 elektronia, niin ensin kytketään kaksi keskenään L ' ' 1,L 2,... Tämän jälkeen kolmannen elektronin l 3 kytketään L ' ' 1,L 2,... kanssa Kerrannaisuus eli multiplisiteetti saadaan kokonaisspinnistä: S = s 1 + s 2,s 1 + s 2 "1,..., s 1 " s 2 Kerrannaisuus = 2S + 1 30
Kokonaispyörimismäärä kvanttiluku saadaan Glebsch-Gordan sarjana J = L + S,L + S "1,..., L " S Käyttämämme menetelmä on ns. Russell-Saunders kytkentä Suljettukuorisille atomeille L = 0, ts. niiden termi on S. Lisäksi S = 0, joten J =0 31
Raskaille atomeille parempi malli on ns. jj-kytkentä, missä kytketään j-arvot keskenään J = j 1 + j 2, j 1 + j 2 "1,..., j 1 " j 2 Spektroskopiset valintasäännöt voidaan määritellä seuraavasti: "S = 0 "L = 0,±1 "l = 0,±1 mutta J = 0 # $ J = 0 32