Kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin tutkimusohjelma. KARTUKE kyselytutkimushanke (104047)

1 Työsuojelurahasto Kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin tutkimusohjelma KARTUKE kyselytutkimushanke (104047) Loppuraportti 2004 2005 Vuokko Niiranen Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos Kuopion yliopisto 2005

2 KARTUKE kyselyprojektin loppuraportti Vuokko Niiranen Kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin tutkimusohjelman KARTUKE Tutkimusverkoston yhteinen kysely (TSR:n hanke nro 104047) Loppuraportti 12.9.2005 1. Hankkeen toteutuminen ja tutkimuksen tulokset 1 1 Tausta Kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin tutkimusohjelma KARTUKE käynnistynyt Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmän aloitteesta 2000 luvun alussa. Varsinaisesti neljän yliopiston yhteinen Kartuke tutkimusohjelman toiminta alkoi vuoden 2002 alussa, kun tutkimusohjelmaan kuuluvien neljän yliopiston omat osahankkeet ja tutkimusverkoston viides osahanke eli koordinointiprojekti saivat rahoituksen Työsuojelurahastolta. Tässä raportoitava Joensuun, Kuopion, Lapin ja Tampereen yliopistojen yhteinen kyselytutkimus (2004 2005) on tutkimusohjelman muihin osahankkeisiin kytkeytyvä (kuudes) osahanke ja tutkimusyliopistojen yhteinen tutkimus. Siinä tarkastellaan tuloksellisuuden arvioinnin toteutumista ja arviointitietojen käyttämistä tutkimusohjelmaan kuuluvissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Tuloksellisuuden arvioinnin kehittäminen on osa julkista politiikkaa. Julkisen politiikan käsite viittaa poliittishallinnollisessa päätöksenteossa hyväksyttyyn toimintapoliittiseen ohjelmaan, sen toteutukseen ja sen vaikutuksiin kansalaisiin ja yhteiskuntaan. Kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarviointi on lisäksi osa julkisen hallinnon meneillään olevia toimintapoliittisia ohjelmia, jolloin se saa sisältönsä ja tavoitteensa myös yhteiskunnan kehityksestä, kansainvälisistä julkisen sektorin uudistamisen tavoitteista ja valtakunnallisista politiikkaohjelmista. Tuloksellisuusarviointia koskevien suositusten tavoitteena on levittää tuloksellisuuden arviointi toimintatapana koko kuntakenttään. Arviointia voidaan pitää itsessäänkin julkiseen politiikkaan kuuluvana toimintakäytäntönä. Ohjauskäytäntönä tuloksellisuuden arviointi on osa informaatio ohjausta. Tuottamalla ja välittämällä tietoa voidaan edesauttaa toiminnan kehittymistä julkisen politiikan määrittelemään suuntaan. Julkisen hallinnon modernisoinnin, palvelujen laadun ja tuloksellisuuden parantamisen sekä hallinnon läpinäkyvyyden uskotaan edistävän poliittista vakautta ja luottamusta julkista sektoria kohtaan. Arvioinnin suoraa yhteyttä uudistuksen jälkeiseen kehitykseen ei aina voida osoittaa, mutta arviointi on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa yhtenä modernia julkishallintoa kehittävänä tekijänä. Tämän kaikki Kartuke tutkimuskunnat kattavan kyselytutkimuksen tai paremminkin sillä tuotettavan tiedon tavoite on edistää osaltaan kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin tutkimusperusteisuutta, arviointikäytäntöjen pätevyyttä ja tuloksellisuusarvioinnin laatua. Tuloksellisuutta koskevaa tietoa edellyttävät kunnilta sekä valtio että yhä suuremmassa määrin myös kuntalaiset, sekä asiakkaat että kaikki veronmaksajat. Kuntalaki edellyttää, että kunnissa arvioidaan asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja arviointi on siten osa tilivelvollisuutta. 1 Tässä rahoittajalle toimitetussa loppuraportissa esitettävät Kartuke kyselytutkimusta koskevat tulokset perustuvat hankkeen tutkimusjulkaisuun (toim.) Vuokko Niiranen, Jari Stenvall ja Ismo Lumijärvi: Kuntapalvelujen tuloksellisuuden arviointi. Tasapainotettu mittaristo kunnallisissa organisaatioissa. PS kustannus, Jyväskylä 2005. Luku 10. Vuokko Niiranen, Jari Stenvall ja Ismo Lumijärvi: Tuloksellisuusarviointi kunnissa: onnistumisen ja kriittisten kohtien tarkastelua

3 2 Kartuke kyselytutkimuksen tavoitteet ja toteutus Koko Kartuke tutkimusohjelma nojaa realistisen arvioinnin lähestymistapaan. Tämä näkyy myös siinä, että tiedon kumuloitumista on edistetty tutkijaverkoston toiminnassa. Tutkimuksen asetelma ja tutkimusteemat ovat syntyneet tutkimusyliopistojen erillisten osahankkeiden alkukartoitusten tuloksista ja havainnoista. Tutkimuksen tuloksia on ollut mahdollista tarkastella rinnan loppusuoralla olleiden ja jo valmistuneiden tuloksellisuusarviointia käsittelevien Kartuketutkimusverkoston julkaisujen kanssa. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten, missä olosuhteissa ja millä mekanismeilla tasapainotettu tuloksellisuuden arviointi (parhaiten) toimii strategisen johtamisen, strategisen henkilöstövoimavarajohtamisen ja organisatorisen oppimisen välineenä. Kunnallisten palvelujen tuloksellisuuden arviointi on siis tutkimuksen lähtökohtien mukaan johtamisen väline, ja samalla sen oletetaan olevan myös työn kehittämisen väline. Tutkimuskohteena olivat samat kunnat ja kuntayhtymät, jotka ovat Kartuke tutkimusohjelmaan kuuluvien yliopistojen tutkimuskuntia. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten erilaiset kuntaympäristöt, toimialat tai henkilöstöasema vaikuttavat eri toimijoiden mahdollisuuksiin tuloksellisuusarviointitiedon käyttämisessä. Tässä lähestymistavassa sovelletaan realistisen arviointitutkimuksen näkemystä kontekstien, mekanismien ja tulosten keskinäisistä sidoksista. Tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstövoimavarajohtamista ja organisatorista oppimista SHRMviitekehyksen (strategic human resource management) kautta. Arviointitiedon käyttäminen organisatorisessa oppimisessa toteutuu, jos arviointitieto liittyy osaksi strategista suunnittelua ja kehittämistyötä. Realistinen arviointi ymmärretään tässä tutkimuksessa laajana metodologisena viitekehyksenä. Tutkimuksessa etsitään intervention eli tuloksellisuusarvioinnin toimivia mekanismeja. Realistisen arvioinnin keskeiset kysymykset, eli mikä toimii, kenen kohdalla ja missä olosuhteissa muodostavat tämänkin tutkimuksen kohteen. Tavoitteena on esimerkiksi osoittaa niitä tuloksellisuusarvioinnin käyttöönottoon, käyttämistapoihin, työyhteisön vuorovaikutukseen, luottamukseen ja strategiseen johtamiseen sisältyviä generoivia eli muutosta aikaansaavia mekanismeja, jotka näyttäisivät olevan tuloksellisuusarvioinnin toimivuuden takana. Tavoitteena on edelleen tunnista ne paikalliset ja toiminnalliset olosuhteet ja toimintatavat, joissa tai joiden kohdalla havaitut mekanismit toimivat, sekä myös se, missä ne eivät toimi. Kunnallisten palveluiden monitoimijaiset palveluverkostot, organisaatiot, kunnallinen itsehallinto ja kunnan demokraattisen päätöksenteon järjestelmät sekä valtion ohjausmekanismit muodostavat tuloksellisuuden arvioinnille moniulotteisen ja monitasoisen toimintaympäristön. Meta arvioinnin piirteet korostuvat kun tutkimuksessa pohditaan kunnissa tehdyn tuloksellisuuden arviointiprosessien tuottaman tiedon jäsentämistä, strategiatyön ja arviointiprosessin kehittämistä ja siihen osallistuvien keskinäistä vuorovaikutusta. Kartuke hankkeessa on mukana yhteensä 19 kuntaa/kuntayhtymää. Kunnat oli valittu mukaan omien hakemustensa ja kehittämishalukkuutensa perusteella, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen hakukuulutuksella. Lisäksi eri yliopistohankkeissa on tehty tutkimusteemalähtöisiä, yksittäisestä tutkimuskunnasta riippumattomia tai niitä useampia yhdistäviä osatutkimuksia, joiden tuloksia on käytetty myös tämän kyselyn tulosten analysoinnissa. Tutkimuksessa on tarkastelu tuloksellisuusarvioinnin toimivuutta ja arviointitiedon käyttämistä erilaisissa kunnallisissa toimintaympäristöissä kunnissa ja kuntayhtymissä. Peruskunnista on

4 mukana eri toimialoja. Kuntayhtymät ovat toimintaympäristönä ja tilana erilaisia verrattuna peruskuntaan, sillä sekä kuntalaisiin että suhde peruskunnan poliittiseen päätöksentekoon on välillistä. Kysely kohdistettiin tutkimuskunnissa yhteensä 4624 henkilölle, joista työntekijöitä oli 4031 ja luottamushenkilöitä 593. Vastausprosentit jäivät verraten alhaisiksi, työntekijöillä 41% (1650 vastaajaa) ja luottamushenkilöillä 30% (178 vastaajaa). Yhtenä syynä alhaiseen vastausprosenttiin voidaan pitää asian vierautta ja lomakkeissa käytettyä tuloksellisuuskäsitteistöä. Käsitteistö pidettiin tietoisesti samana kuin mitä käytetään tasapainotetussa tuloksellisuusarvioinnissa, sitä koskevissa koulutuksissa ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suosituksessa. Alhaisen vastausprosentin ohella tutkimuksellisesti kiinnostava ja tutkimusteeman vierauteen liittyvä asia oli en osaa sanoa vastausten suuri määrä. Tätä asiaa on käsitelty tutkimusjulkaisussa tulosten analysoinnin yhteydessä. 3 Tuloksia Kuntien käytännöt ovat erilaisia Tulosten mukaan tuloksellisuusarvioinnin merkitys on erityisesti siinä, kuinka tuloksellisuusarviointi kytkeytyy kunnan visio ja strategiatyöskentelyyn, strategiseen johtamiseen ja työyhteisön oppimisen edistämiseen. Jos yhteyksiä ei ole, arviointitieto ja itse arviointiprosessi jäävät helposti kokonaisuudesta irrallisiksi ja teknisiksi toimenpiteiksi. Kartuketutkimusverkostoon kuuluvissa kunnissa ja kuntayhtymissä oli tasapainotettu mittaristo tuloksellisuusarvioinnin välineenä jo osittain käytössä tai sitä oli tarkoitus ottaa käyttöön. Tämä näkyy tuloksissa yleisesti myönteisenä tietoisuutena tuloksellisuusarvioinnista, sillä kuntien ylin toiminnallinen ja poliittinen johto, yhteistoimintaelinten jäsenet ja tutkimuskohteiden avainhenkilöt ovat olleet päättämässä tuloksellisuusarvioinnin käyttöönotosta ja myös tutkimusohjelmaan mukaan lähtemisestä. Toisaalta, näistä lähtökohdista huolimatta, tuloksellisuusarviointia ei tunnettu tutkimuskunnissa eikä henkilöstön keskuudessa siten kuin tutkijoina oletimme. Tuloksellisuuden tai toiminnan onnistumisen arvioinnin muoto vaihtelee tutkimuskunnittain, sillä kunnat käyttävät tasapainotettua mittaristoa hieman eri painotuksin, muun muassa käyttämästään koulutustahosta johtuen. Lisäksi kunnissa on käytössä erilaisia omia kunnan tarpeisiin muokattuja ja vaihtelevia sovellutuksia. Tästä syystä tämä(kään)tutkimus ei voi yksiselitteisesti esimerkiksi arvioida tasapainotetun mittariston toimivuutta. Lähinnä johdon työväline Tuloksellisuuden arviointi näyttäisi olevan enemmän johtamisen kuin esimerkiksi työyhteisön tai yksittäisen työntekijän työn kehittämisen väline. Siksi tasapainotetun mittariston mallissa käytettävät käsitteet, niiden yleisyys ja teoreettisuus ovat oletettavasti tuottaneet työntekijöille ja myös luottamushenkilöille jonkinasteisia omaksumisvaikeuksia. Tästä kertoo kyselyn vastauksissa suuri en osaa sanoa vastausten määrä. Se voi myös heijastaa sitä, ettei tuloksellisuusarvioinnista tai käyttötarkoituksia tai arviointitiedon hyödyntämisestä todellakaan tiedetä työyhteisöissä. En osaa sanoa vastausten suurta määrää voidaan siis pitää myös tutkittujen työyhteisöjen näkökulmasta ongelmana, jos arvioinnin ja arviointitiedon käytön katsotaan kuuluvan osaksi jokaisen työyhteisön jäsenen työtä. Kunnan omiin strategioihin pohjautuva tasapainotettu mittaristo antaa mahdollisuuden kunnan tavoitteista lähtevälle tuloksellisuuden arvioinnille. Toteutettu tuloksellisuuden arviointi sitouttaa ja kiinnittää työyhteisöjä, mikäli arviointi on otettu käyttöön laajasti ja mikäli tuloksellisuutta

5 osoittava mittaristo on laadittu vuorovaikutuksessa ja työntekijöiden laajalla osallistumisella. Tuloksellisuuden arviointi on väline ja toimintatapa, ei tavoite sinänsä. Tuloksellisuuden käyttöönotto ja sen toteuttamistapa ovat eri tutkimuskunnissa ja kuntayhtymissä yllättävänkin erilaisia. Osassa kuntia toteuttamisprosessi on ollut vuorovaikutteinen. Siihen ovat osallistuneet toiminnan eri tasoilla niin luottamushenkilöt kuin työntekijätkin. Käyttöönottoon on vaikuttanut myös se, mitä muuta arviointia edistävää kehittämistoimintaa kunnissa on ollut. Näistä erityisesti toiminnan laatuun tai strategiseen johtamiseen liittyvä kehittäminen ovat pohjustaneet myös tuloksellisuusarviointia. Tasapainotetun mittaristoon perustuva tuloksellisuuden arviointi onkin kehyksenä niin väljä, että se mahdollistaa paikallisten tarpeiden ja lähtökohtien huomioonottamisen. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kuntien omat kehittämistarpeet ovat ohjanneet tuloksellisuusarvioinnin käyttöönottoa enemmän kuin arviointimallin asettamat vaatimukset. Arvioinnin merkitys, prosessi ja vuorovaikutus Arviointitiedon ohella arvioinnin prosessi on tärkeä vaihe. Arviointi ei ole tavoite vaan väline, jonka lisäarvo syntyy vasta, kun tieto otetaan käyttöön. Tämä korostuu erityisesti tarkasteltaessa arviointia strategisen johtamisen ja oppimisen näkökulmista. Arvioinnin onnistumista tukee sen perustuminen kuntien johdon ja henkilöstön väliseen yhteistyöhön. Edistäviä tekijöitä ovat tuloksellisuuden arvioinnin ja sitä edeltävän strategiatyön prosessi kunnissa ja kuntayhtymissä sekä luottamus ja vuorovaikutus työyhteisöjen ja päätöksentekijöiden kesken ja eri tasojen välillä. Tasapainotetun mittariston mallin käyttäminen tuloksellisuuden arvioinnissa oletettavasti laajentaa tuloksellisuuden arvioinnin ja myös arviointitiedon käyttämisen alaa. Samoin se todennäköisesti korostaa strategiatyön merkitystä sekä työyhteisöjen avointa ja laajaa vuorovaikutusta. Arvioinnin tarkoitukset, käyttöönoton tapa, toteuttamisprosessi ja arvioinnille annetut tai sen myötä syntyvät merkitykset vaikuttavat siihen, miten arviointiin ja sen kehittämiseen sitoudutaan työyksiköissä ja koko kuntaorganisaatiossa. Tutkimustulostemme mukaan henkilöstön osallistuminen arvioinnin käyttöönottamiseen, sitoutuminen, tietoisuus strategioista, visoista ja avaintuloksista sekä toiminnan kehittäminen muodostavat toisiaan vahvistavan kehän kun tasapainotettua mittaristoa otetaan käyttöön ja käytetään. Näin ollen esimerkiksi henkilöstön osallisuus ja sitoutuminen tuloksellisuuden arviointiin näyttäisi samalla vahvistavan kehittämistoimintaa. Tulosten perusteella on ilmeistä, että tasapainotettuun mittaristoon perustuvalla tuloksellisuusarvioinnilla on monia muitakin hyötyjä kuin pelkästään tuloksellisuuden arviointimittariston aikaansaaminen. Tällaisia vaikutuksia saattavat olla esimerkiksi lisääntynyt vuorovaikutus kuntien työyhteisöissä sekä työntekijöiden ja kuntapäättäjien kesken, strategiatyön vahvistuminen sekä arvioinnin monipuolistuminen. Yhtenäistävä merkitys, koordinointi ja kommunikatiivisuus Tuloksellisuusarvioinnin käyttö on laajempi asia kuin vain arviointitiedon tuottaminen. Tutkimuksen tulokset vahvistavat olemassa olevaa tietoa siitä, että tuloksellisuusarvioinnin käyttöönoton prosessi ja arviointitiedon käyttötarkoitusten suunnittelu ovat tärkeitä, mutta usein niihin kiinnitetään liian vähän huomiota. Ongelma on epäilemättä siinä, että tuloksellisuuden arviointi otetaan usein käyttöön tilanteessa, jossa käytettävä aika ja resurssit ovat rajallisia. Siksi kunnissa ja kuntayhtymissä, kuten ylipäänsä organisaatioissa, tulisi olla toimijoita tai foorumeita (esimerkiksi johtoryhmä), jotka pohtivat tuloksellisuuden arvioinnin priorisointia ja sen käytön etenemistapoja.

6 Tutkimustulosten perusteella näyttää myös siltä, että tuloksellisuuden arviointia on lähestyttävä kunnissa kokonaisvaltaisesti sekä toimija että toimintaulottuvuuksilla.. Johdon sitoutuminen tuloksellisuusarviointiin edistää arvioinnin legitimaatiota, oikeuttamista. Arvioinnin käyttöönoton vaiheistus ja kytkeminen kunnan tai kuntayhtymän strategiaprosessiin edellyttävät koko organisaation sekä kaikki ammattiryhmät ja toimijatasot läpäisevää suunnittelua. Tämä tarkoittaa sitä, että tuloksellisuusarvioinnin käyttöönottoa suunniteltaessa otetaan huomioon kunnan päätöksentekojärjestelmä ja sen poliittiset ja organisatoriset tasot, johtamisjärjestelmät, työyhteisöjen työntekijätaso sekä eri toimialojen sisällöllinen ulottuvuus ja perustehtävän luonne. Tutkimuksessa on tarkasteltu tuloksellisuusarvioinnin onnistumisen neljää keskeistä aluetta, joihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota. Nämä ovat strategia ja visiointityö sekä niiden toimivuus, strateginen johtaminen ja strateginen henkilöstöjohtaminen, työyhteisön tila ja vuorovaikutus sekä institutionalisoidut tuloksellisuusarvioinnin foorumit Strategialähtöisyys tuloksellisuuden arvioinnissa Selkeä ja saavuttamiskelpoinen tavoite ei aina ole se mikä kuntatasolla toteutuu. Tuloksellisuuden arvioinnin perustana olevat kunnan strategiat ja visiot jääneet epäselviksi yllättävän työntekijälle epäselviä. Samalla on jäänyt epäselväksi se, mitä tarkoitusta tuloksellisuuden arviointi palvelee. Tutkimuskunnista saadut kokemukset viittaavat siihen, että kunnan luottamushenkilöiden on oltava aktiivisesti mukana strategisten tavoitteiden määrittelyssä. Tuloksellisuuden arviointi vahvistaa kuntalain mukaista ajattelutapaa, joka korostaa erityisesti valtuuston ja toimialatasolla myös lautakuntien tai vastaavien poliittisten elinten jäsenten roolia strategisina johtajina. Luottamushenkilöillä tuloksellisuusarvioinnin mallin ja käsitteistön tietäminen ja tunteminen on paikoitellen puutteellista. Luottamushenkilöiden orientoituminen tasapainotettuun mittaristoon omassa tehtävässään edellyttää muun muassa enemmän vuorovaikutusta työntekijöiden kanssa. Monipuolinen arviointimittaristo Tuloksellisuuden arviointia ja sen käyttöä hallitsevat tutkimuksemme mukaan vielä pääosin palveluprosessin taloudelliset kriteerit. Asiakastyöhön ja henkilöstöönkin liittyvät tuloksellisuuden arvioinnin kriteerit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kuntien toimintaongelmien ratkaiseminen, henkilöstön rekrytoiminen ja esimerkiksi kuntien palvelurakenteen uudistaminen estävät taloutta olemasta ainoa arvioinnin ulottuvuus, ja taloutta onkin tarkasteltava aina suhteessa koko toiminnan prosessiin. On tärkeää, että tuloksellisuuden arvioinnissa otetaan huomion sekä prosessi että lopputulos. Toisaalta tutkimustulokset osoittavat, että kuntatoimijoiden kannalta oikeutettu tuloksellisuuden arviointi sisältää myös asiakastyöhön, prosesseihin ja henkilöstöön liittyviä arviointikriteerejä. Näin ollen esimerkiksi työntekijät toivovat voivansa käydä läpi asiakastyöhön liittyviä kriteerejä samassa yhteydessä kuin talouteen liittyviä asioita. Toinen keskeinen lähtökohta strategialähtöiselle kuntien tuloksellisuuden arvioinnille on monipuolisen arviointimittariston rakentaminen. Myös kuntalaki edellyttää, että toiminnallisista tavoitteista päätettäessä osoitetaan myös voimavarat niiden saavuttamiseen. Strategisuutta tukee se, että myös talousarvio ja tilinpäätös laaditaan tasapainotetun mittariston mukaisesti. Jos kunnan tasolla vaikuttavuustavoitteet on määritelty, on tärkeää, että valtuusto keskittyisi vaikuttavuustavoitteisiin ja siihen, kuinka ne saavutetaan. Näyttää siltä, että monipuolista arviointimittaristoa on parhaiten rakennettavissa kuntien tai niiden toimialojen kokonaisuuteen liittyvän strategiatyön yhteydessä. Samalla tutkimusaineisto osoittaa,

7 kuinka helposti kuntakokonaisuuteen ja erityisesti kuntien väliseen yhteistyöhön ja erityisesti seudulliseen yhteistyöhön liittyvä tuloksellisuuden arviointi jää luottamushenkilöillä huomaamatta, henkilöstölle vieraaksi, ja ylipäätän vain vähän omaan toimintaan vaikuttavaksi asiaksi. Vaarana on, että kunnan sisäinen tuloksellisuuden arviointi kapeuttaa tai sulkee pois jo olemassa olevankin kuntien välisen yhteistyön, ellei sen tavoitteistoon ja tavoitteiden saavuttamisen arviointiin kiinnitetä erityistä huomiota. Henkilöstöstrategioiden ja johtamisen kehittäminen sekä niiden sovittaminen koko kunnan strategiaan Tutkimustuloksemme ovat osoittaneet, että yksi keskeisimmistä tuloksellisuuden arvioinnin onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä on henkilöstöjohtaminen ja henkilöstöstrategisessa johtamisessa onnistuminen. Hyvä henkilöstöjohtaminen liitetään kunnissa osallistumis ja vaikuttamismahdollisuuksiin, luottamukseen ja esimiestoimintaan. Tutkimuksen aineistossa on erityisesti noussut tärkeänä tavoitteena se, että tuloksellisuuden arviointi ja arviointitieto tulisi ottaa mukaan kunnissa käytäviin kehittämiskeskusteluihin. Kokemukset tutkimuskunnista kertovat myös siitä, että henkilöstöstrategioiden sovittaminen yhdenmukaisiksi koko kunnan strategioiden kanssa on keskeistä. Kunnan strategian toteutuminen ei ole mahdollista, elleivät henkilöstön rakenne, osaaminen ja työyhteisöjen toiminta tue sitä. Erityisen tärkeää on kytkeä toisiinsa eri strategiat, esimerkiksi koko kunnan strategia ja henkilöstöstrategia. Prosessi, jolla organisaation tavoitteet linkitetään yksilön tavoitteisiin, voi vaihdella riippuen työyksiköstä ja toimialasta. Esimerkiksi opetustoimessa, sosiaalityössä tai terveydenhuollossa tuloksellisuusarvioinnin kytkeminen perustehtävän määrittelyyn näyttää tarkoituksenmukaiselta ratkaisulta. Hyvin harvassa tutkimuskunnassa on keskustelu siitä, mikä on eri työntekijäryhmien rooli ja vastuu strategiatyössä. Samalla voi jäädä epäselväksi, millä tavoin strategialähtöinen tuloksellisuuden arviointi linkittyy kunnan johdon, toimialoilla toimivan johdon sekä työntekijöiden toimintaan. Eri tasojen ja tahojen roolien ja vastuun kirkastaminen auttaa myös näkemään kunnan perustehtävän ja sitä tukevan poliittisen päätöksenteon keskinäiset sidokset ja esimerkiksi kuntalaisten uusien osallistumis ja vaikuttamismahdollisuuksien kunnalliselle demokratialle ja palveluiden asukaslähtöisyydelle tuomat haasteet. Tämä on haaste ja kehittämismahdollisuus myös kuntien yhteistoimintaelimille. Tuloksellisuustieto ja tuloksellisuuden arviointi lähijohdon työvälineenä Tuloksellisuusarvioinnin toteuttaminen edellyttää välittäjäryhmää. Tällainen ryhmä ovat erityisesti eri toimintatasoilla ja tasojen rajapinnoilla toimivat esimiehet, johtajat ja lähijohtajat. Arvioinnin legitimointi edellyttää, että organisaation ylin johto on sitoutunut arvioinnin käyttämiseen ja arviointitiedon hankkimiseen ja käyttämiseen. Keskijohto ja erityisesti lähijohtajat toimivat tuloksellisuuden arviointia koskevan tiedon välittäjinä johdolta työntekijöille ja työntekijöiltä ylemmälle johdolle. Tämän johtajaryhmän johtamisosaamisesta ja arviointiosaamisesta on siis tarpeen huolehtia erityisesti. Kommunikatiivinen lähtökohta Kommunikatiivinen vuorovaikutus edistää tasapainotetun mittariston omaksumista. Yksi tärkeimmistä tuloksistamme onkin, että kunnallisissa työyhteisöissä kyky keskinäiseen vuorovaikutukseen on kiinteässä yhteydessä tuloksellisuusarvioinnin toimivuuteen.

8 Kommunikatiivinen vuorovaikutus tarkoittaa taitoa vuoropuheluun ja kykyä muodostaa päämääriä yhteisesti. Tuloksellisuusarvioinnista on kyettävä keskustelemaan vastavuoroisesti ja avoimesti kuntapäättäjien, johdon ja työntekijöiden kesken. Dialogisessa ajattelussa keskustelu ja vuorovaikutus nähdään oppimistapahtumana. Eri osapuolet oppivat toistensa näkemyksistä, ja esimerkiksi mittareita ja niiden laatimista koskevan vastakkainasettelun tai edunvalvonnan sijaan korostuu kommunikatiivisuus. Tuloksellisuusarvioinnin toimivuus työyhteisön oppimisen välineenä edellyttää arvioinnin käsitteiden ja tarkoituksen avaamista ja käyttötarkoituksen selkiinnyttämistä. Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että tuloksellisuusarviointiin liittyvää kieltä pidetään vaikeana ja vuorovaikutusta haittaavana. Jos työn arviointiin tai laajemmin työn osaamiseen käytettävä kieli ja käsitteistö avautuvat vain harvoille, tämä saattaa vaikeuttaa yhteistä tavoitteisiin sitoutumista, heikentää osallistumista ja tuottaa kehittämisen marginaaliin jääviä työntekijäryhmiä. Tuloksellisuuden arvioinnissa ja sen kehittämisessä käytettävät sanat ja kieli tuottavat osaltaan asiantuntijuutta niille, jolle käsitteistö on yhteistä, mutta saattavat rajata ulkopuolelle toisia, joille käsitteistö jää vieraaksi. Jos arvioinnin asiantuntijuus muodostaa rajoja ja ymmärryskuiluja eri toimijaryhmien välille, tämä on omiaan vähentämään ryhmien keskinäistä vuorovaikutusta. Tällä mekanismilla vaikeaksi koettava arviointikieli voikin tuottaa eriytyneitä osaamisen valtarakenteita odotetun ja tarkoitetun yhdistämisen sijaan. Luottamuksen lähtökohta Työyhteisön sosiaalinen tila, luottamus ja strateginen henkilöstöjohtaminen ovat avainasemassa kun kunnissa mietitään henkilöstön hyvinvoinnin, osaamisen ja jatkossa yhä enemmän myös rekrytoinnin ja sitoutumisen kysymyksiä. Tutkimustulostemme mukaan vahva luottamus onkin selkeästi yhteydessä toimivaan tuloksellisuuden arviointiin. Toisaalta kunnat ovat sisäisen luottamuksen suhteen osittain eri tilanteessa. Osassa kunnista tuloksellisuuden arviointi on voitu toteuttaa tilanteessa, jossa eri ryhmien välillä on vallinnut luottamus. Osassa kunnista tuloksellisuuden arviointi on ollut prosessi, jossa tuloksellisuuden arvioinnin käyttöönotto on ollut mahdollisuus aikaansaada keskinäistä luottamusta. Luottamuksen rakentaminen kunnissa näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella olevan tarkoituksenmukaista toteuttaa kokonaisvaltaisesti, vaikka se yksilötasolla onkin aina henkilökohtainen kokemus. Esimerkiksi työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan strategisuutta ja uusien vuorovaikutuksen muotojen kehittämistä. Tämä tuo haasteita myös kunnan poliittisille päättäjille. Heiltä edellytetään todennäköisesti lähitulevaisuudessa yhä enemmän kiinnostusta ja taitoa toimia kuntalain hengessä kuntalaisten edustajana, sekä kykyä tehdä työnantajan roolissa sellaisia ratkaisuja, jotka tukevat työntekijöiden työlle asetettujen tavoitteiden onnistumista. Arviointitiedon jatkuva käyttö kuntayhteisöissä Tuloksellisuusarvioinnin myötä voidaan suunnitella ja luoda ne kehittämisfoorumit, joilla keskustellaan säännöllisesti mittarien muodostamisesta ja niiden tuottamasta informaatiosta. Foorumit voivat vaihdella tilanteesta riippuen kuntakohtaisesti. Esimerkiksi poliittisen päätöksenteon tasolla voi olla luontevaa käydä tuloksellisuusarviointiin liittyvää keskustelua sekä kuntastrategioiden laadinnan ja vuosittaisen talousarvion yhteydessä että erillisillä kunnan kehittämispäivillä. Myönteiseksi on havaittu se, että kunnassa on foorumeita, joihin osallistuvat samanaikaisesti sekä poliittiset päättäjät, johto että työntekijät. Työyksikkötasolla johtajien merkitys korostuu vuorovaikutuksen aikaansaamisessa. Tuloksellisuusarvioinnin edistämiseksi johtajat ja

9 lähijohtajat olisikin velvoitettava viemään tuloksellisuusarvioinnin tulokset työyhteisöjen yhteisille foorumeille. Tuloksellisuusarvioinnissa tulee huolehtia kunnan eri instituutioiden roolien selkeydestä Tuloksellisuusarviointiin osallistuu kunnissa monia toimielimiä. Näitä ovat kuntien poliittiset elimet, virkamiesorganisaatiot sekä erilaiset muut luottamuselimet. Tuloksellisuusarvioinnin vakiinnuttamisen kannalta on välttämätöntä, että kunnissa mietitään tarkasti eri toimijoiden rooleja sekä tuloksellisuusarvioinnin kytkeytymistä luontevaksi osaksi niiden vakiintunutta toimintaa. Kartuke hankkeen yhteydessä, kuten muissakin tämän teema alueen tutkimuksissa on noussut esiin tarve selkeyttää tarkastuslautakuntien roolia osana tuloksellisuusarviointia. Tarkastuslautakunnilla on kuntalaissa säädelty tehtävä arvioida, onko kunnassa saavutettu valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet. Valtuustotason arvioinnilla osoitetaan kunnan työyhteisöjen toiminnan vaikuttavuus. Tarkastuslautakunnan tuottama tieto tavoitteiden saavuttamisesta jää valitettavan usein kunnolla käsittelemättä. Henkilöstö esimerkiksi ei välttämättä tiedä eikä tunne tarkastuslautakunnan tehtäviä eikä arviointikertomuksen merkitystä. Tulokset osoittavat, että arviointikertomuksesta valtuustotasolla keskusteltaessa tarvitaan aikaa ja tilaa. Tärkeää on myös arviointikertomuksen kytkeminen muuhun talousarviokäytäntöihin ja toiminnasta käytäviin keskusteluihin myös eri toimialoilla. Tutkimustemme tulosten perusteella voi ehdottaa, että kuntatasolla keskusteltaisiin yhteistoimintaelinten asemasta ja tehtävistä tuloksellisuusarvioinnissa. Yhteistoimintaelinten roolia tuloksellisuusarvioinnin käyttöönoton ja työyhteisön kehittämisen foorumina on vahvistettu valtakunnallisilla sopimuksilla. Keskusjärjestöt ovat omassa toiminnassaan kytkeneet vahvasti tutkimuksen ja tuloksellisuuden arvioinnin. Tätä linjaa on luonteva jatkaa kunta ja kuntayhtymätasolla. Yhteistoimintaelinten roolia ja merkitystä tasapainotetun tuloksellisuusarvioinnin toimintafoorumina kunnissa tulisi vielä selkeyttää ja vahvistaa. Yhteistoimintaelinten jäsenet ovat kunnissa tiedon saamisen sekä kehittämisen kannalta keskeisillä paikoilla ja avainasemissa. Tuloksellisuusarvioinnin kehittämistarpeet Tuloksellisuuden arvioinnissa käytettävä tieto on tutkimuskunnissa edelleen osin sirpaleista. Arviointi painottuu voimakkaasti talouden arviointiin eikä se ole tasapainotettua. Kuntatoimijoiden mielestä monialaiselle eli talouden, asiakkaat, prosessit ja henkilöstön huomioivalle tuloksellisuuden arvioinnin vahvistamiselle on selkeää tarvetta. Tasapainotettuun mittaristoon perustuva tuloksellisuuden arviointikriteeristön laatiminen vaatii aikaa. Tällöin erityisesti kuntien johdon haasteena on kytkeä tuloksellisuuden arviointi pitkäjänteisesti osaksi strategiatyötä sekä sitä koskevaa päätöksentekoa. Tuloksellisuuden arvioinnin vahvistaminen perustyön arjessa vaatii suunnitelmallista kehittämistä. Tutkimustulostemme perusteella kunnissa tiedostetaan kyllä näiden asioiden tärkeys, mutta haasteena on tietämisen muuttaminen käytännön teoiksi. Kunnallisessa toimintaympäristössä vastaajien näkemykset tasapainotettuun mittaristoon perustuvan tuloksellisuuden arvioinnin kehittämistarpeista ovat samansuuntaisia. Tuloksellisuuden arvioinnin tarpeellisuus hyväksytään laajasti kunnissa ja kuntayhtymissä ja arvioinnin toivotaan olevan monialaista. Henkilöstön ja luottamushenkilöiden toiveet tuloksellisuustiedon käyttämisestä olivat hyvin samansuuntaisia ja lähellä toisiaan. Arviointitiedon toivottiin kohdentuvat palvelujen, oman toimialueen ja oman työn kehittämiseen. Kunnallista toimintaympäristöä yhdistävät tekijät, kuten toiminnan yhteiskunnalliset tehtävät ja yhteiskunnallinen arvo sekä kunnallisen itsehallinnon periaatteet yhdenmukaistavat erityisesti tuloksellisuuden arviointia koskevia odotuksia.

10 Tutkimustuloksemme viittaavat kokonaisuudessaan kuntakoon tärkeyteen tasapainotettuun mittaristoon perustuvan tuloksellisuuden arvioinnin käyttöönotossa. Suuret kaupungit ja kuntayhtymät, muutkin kuin tutkimuskuntamme, ovat ottaneet tasapainotetun mittariston käyttöön pieniä kuntia aktiivisemmin. Tämä voi johtua yksinkertaisesti vain siitä, että suurissa kunnissa koetaan tarvittavan enemmän strategiaa tukevaa tietojärjestelmää. Pienissä kunnissa ehkä johdolla ja luottamushenkilöillä on näkemys, että heillä on riittävä kokonaiskäsitys kuntansa toiminnasta ja siksi tuloksellisuuden arviointi ei ole aina tarpeellista. Samoin tuloksellisuuden arvioinnin käyttöönottoon vaikuttaa se, että kunnassa tai kuntayhtymässä toiminta on tietointensiivistä tai voimakkaasti kehittämislähtöistä Kuntien johdossa ja hallinnossa työskentelevät suhtautuvat tasapainotettuun mittaristoon muita ryhmiä myönteisemmin. Tämä on sikäli luonnollista, että kuntien johdolla ja hallinnossa työskentelevillä on kokonaisvastuu organisaation toiminnasta. Sen sijaan varsinkin sosiaali ja terveystoimessa ja koulutoimessa suhtaudutaan tasapainotettuun mittaristoon pohjautuvaan tuloksellisuuden arviointiin myös kriittisesti. Tuloksellisuuden arviointi saattaa aluksi tuntua vieraammalta niillä palvelualoilla, joissa yhteiskunnallinen ja asiakaskohtainen vaikuttavuus kytkeytyvät toisiinsa ja joissa myös tuloksellisuuden käsitteelle annetaan hyvin erilaisia merkityksiä. Omat professionaaliset tavoitteet ja toiminnan tehostamista ja vielä erityisesti kapeaalaista tuloksellisuutta heijastava arviointi koetaan toisilleen vastakkaiseksi tai etäällä toisiaan olevaksi. Tuloksellisuuden arvioinnin perustana korostuukin vahvasti toiminnan yhteiskunnallinen arvo ja vaikuttavuus. Osassa sosiaali ja terveydenhuollon palveluja käytetään myös viranomaisvaltaa tai niihin kytkeytyy muutoin eriasteista yhteiskunnallisen kontrollin käyttämistä, jolloin kokonaisvaltaisen tuloksellisuuden arviointi on jo lähtökohtaisesti monimutkaisempaa. Tulevaisuuden haasteet Tuloksellisuuden arviointia on viety kunnissa eteenpäin tavalla, jossa lähtökohtana on kunnallinen itsehallinto. Tuloksellisuuden arviointiin ja arviointitiedon käyttämiseen liittyvät keskeisesti valtion asettamat hyvinvointi, palvelu ja laatutavoitteet sekä kunta valtio suhteessa käytettävien ohjauskeinojen ja rahoitussuhteiden muutokset. Voidaankin kysyä, onko mahdollista sovittaa kuntien tuloksellisuutta koskevaa arviointitietoa yhdenmukaiseksi valtion tarvitseman tiedon kanssa. Valtion keskus ja aluehallinto tarvitsevat oman toimintansa tuloksellisuuden arvioimiseen myös kunnilta kerättävää tietoa. Se on kuitenkin lähtökohdiltaan erilaista kuin kuntien itsehallinnollisessa prosessissa asetettujen tavoitteiden toteutumisesta kertova tuloksellisuustieto. Alueellisen tasa arvoisuuden, palveluiden saatavuuden ja kansalaisten hyvinvoinnin tilaa kuvaavia tietoja tarvitaan sekä valtakunnallisesti että alueellisesti ja paikallisesti. Tuloksellisuuskäsitteistön epäyhtenäisyys kunnissa ja erilaiset painotukset tai joidenkin arvioinnin osa alueiden kuten henkilöstön tai asiakasulottuvuuden puuttuminen vaikeuttavat kuntien keskinäistä tai kunnallisten palvelujen valtakunnallista vertailua. Vaatimukset julkisten palvelujen kilpailuttamisen lisäämisestä, monitasoiset ja monitoimijaiset palveluketjut sekä Euroopan Unionin oikeudellinen ja toiminnallinen ohjaus lisäävät merkittävästi toimivan tuloksellisuuden arvioinnin tarvetta ja käyttöalaa kunnissa. Tässä tutkimuksessa emme selvittäneet vielä esimerkiksi kuntien kokemuksia tuloksellisuusarvioinnin käyttämistä palvelujen kilpailuttamisessa. Haasteelliseksi kuntien kehittyvän tuloksellisuusarvioinnin tekevät kuluvan vuosikymmenen puolivälissä meneillään olevat palvelurakenneuudistukset sekä se johtamistutkimuksista tuttu tieto, että johtamisen ja organisaation kehittämisen mallit ovat yhä nopeammin vaihtuvia. Oletamme, että tämä sama kehitys koskee myös tuloksellisuuden arvioinnissa käytettäviä malleja ja sovellutuksia. Avainasemaan nousevat siten sekä toiminnallinen ja poliittinen johtaminen että muuttuvan asiantuntijuuden johtaminen.

11 Kunnille tyypillinen epävarmuus ja kuntien päätöksenteosta riippumattomien ratkaisujen seuraukset ovat kuitenkin sellaisia, että tasapainotettu mittaristo ei tunnista niitä kovin hyvin, tai saattaa jopa ohittaa ne. Myös arviointiin käytettävä käsitteistö tuntuu kunnissa vaikealta ja saattaa olla omiaan etäännyttämään niitä työntekijöitä, jotka eivät kuulu tuloksellisuusarvioinnin ydinryhmiin. Toiminnallisten rakenteiden uudistaminen muuttaa kuntien totuttuja toimintaympäristöjä ja toimintatapoja. Tutkimustuloksemme osoittavat, että tuloksellisuuden arviointia koskeva tieto ei vielä elä seudullisessa yhteistyössä, vaikka yhteistyötä muutoin tehdäänkin. Mahdollisten palvelurakenteiden uudistusten yhteydessä olisikin tärkeää pohtia jo uudistuksia suunniteltaessa myös sitä, kuka tai ketkä arvioivat toiminnan tuloksellisuutta, millä tasolla sitä arvioidaan ja mitä tarkoitusta varten. Asiakasnäkökulma on tutkimuksemme mukaan vielä heikosti esillä tuloksellisuuden arvioinnissa. Asiakasprosessien perusteella laaditut strategiat ja toiminnan onnistumisen mittarit ovat erilaisia kuin organisaatiorakenteiden ehdolla laaditut strategiat. Yksilölliset odotukset ja vastinetta rahalle ajattelu vahvistuvat palvelunkäyttäjien keskuudessa. Tämä haastaa kehittämään tuloksellisuusarvioinnin asiakasulottuvuutta uudella tavalla. Kansainvälistymisen, työvoiman liikkuvuuden, väestörakenteen muutoksen ja väestön ikääntymisen odotetaan kaikkien vaikuttavan voimakkaastikin kuntien mahdollisuuksiin selvitä tehtävistään. Kilpailu osaavista työntekijöistä kiihtyy ja vaatimukset kuntien toiminnan tuloksellisuuden osoittamisesta vertailukelpoisella tavalla lisääntyvät. II Hankkeen rahoitus, hankkeen toteutukseen osallistuneet henkilöt ja heidän työpanoksensa Kyselytutkimus sai Työsuojelurahastolta 50 000 euron suuruisen rahoituksen vuoden 2004 alussa. Suurimmat kustannukset ovat muodostuneet tutkijaverkoston matka ja kokoontumiskuluista sekä kyselyn toteuttamisesta ja aineiston tallennuksesta ja alustavasta analysoinnista jossa käytettiin ostopalvelua. Projekti on pysynyt hyvin työsuunnitelmassaan ja myönnetyssä rahoituksessa. Alkuvaiheen aikataulusuunnitelma osoittautui liian kireäksi, sillä tutkijat tekivät samaan aikaan omia osahankkeidensa loppuraportteja. Tarkistettu kyselyn tulosten analysoinnin aikataulu on pitänyt ja tutkimusraportti painettiin täysin suunnitellussa aikataulussa elokuun 2005 lopulla ja julkistettiin Kuntamarkkinoilla syyskuun 2005 alussa. Kustannukset ovat muodostuneet kyselyn toteuttamisesta, aineiston käsittelystä ja julkaisujen työstämisestä, tutkimustuloksista tiedottamisesta sekä tutkimusaineiston analysoimiseksi tarvittavista yhteisistä tutkijakokoontumisista ja julkaisun toimittajien kokoontumisista 2, kyselylomakkeen suunnittelusta, painattamisesta sekä postikuluista ja kyselyn toteuttamiseen liittyvistä matkakuluista (tutkijat veivät lomakkeet tutkimusorganisaatioihin ja hakivat ne sieltä). Ostopalveluina on ulkopuolelta ostettu kyselylomakkeen visualisointi, aineiston tallennus ja alustava käsittely Yhdyskuntatutkimus Oy:ltä 3. Tutkimustulosten tiedottamisseminaarin 23.11.04 tiedotustilaisuuden järjestäminen Kuntatalolla ja mediatiedotus sekä tutkijoiden lyhyt viestintävalmennus ostettiin Luova Ratkaisu Oy:ltä 4. Nämä ostetut palvelut, samoin kuin 2 Matkakulut muodostuivat jonkin verran ennakoitua suuremmiksi, sillä matkojen hinnat nousivat projektin kuluessa. 3 Yhdyskuntatutkimus Oy määriteltiin ostotahoksi jo rahoitushakemuksessa ja se vahvistettiin rahoituspäätöksessä. 4 Vastaava menettely tehtiin tutkimustiedon välittämiseen liittyviä ostopalveluja koskevana. Kaikki kyselytutkimuksen tekemiseen ja sen tulosten välittämiseen liittyvät ostopalvelut on kohdistettu kyselyprojektille, myös viestintäpalvelut, ja menettelystä oli neuvoteltu TRS:n valvojan kanssa.

12 tiedotustilaisuuksien järjestäminen ja seminaarikirjan painatus näkyvät talousraportissa ostopalveluina 5 Kyselytutkimusta ja tutkimusjulkaisujen kirjoitustyötä ovat tehneet kaikki Kartuketutkimusverkoston tutkijat ja vastuuhenkilöt omaan tutkijantyöhönsä liittyen. Tutkijoita ovat olleet Päivi Huotari, Anu Kervinen, Antti Koski, Pekka Kuusela, Sanna Laulainen, Hanna Selivuo, Maarit Sihvonen, Leena Silvennoinen Nuora, Terttu Pakarinen. Kyselyn tekemisen ja aineiston analysoinnin osalta kyselyssä ja myös kirjoitamisessa olivat mukana myös Kuopion yliopiston OSAATKO hankkeen tutkimussihteeri Heidi Talvenkorpi ja hänen seuraajansa Saila Lohi sekä tilastollisen asiantuntijatiedon osalta myös OSAATKO hankkeen tutkija Merja Sinkkonen Tolppi. Myös jokainen yliopistohankkeen vastuuhenkilöistä, Ismo Lumijärvi, Pentti Meklin, Vuokko Niiranen, Jari Stenvall ja Juha Varila ovat kirjoittaneet kumpaankin tutkimustuloksia käsittelevään julkaisuun. Ensimmäisen yhteisen, alustavia tuloksia käsitelleen seminaarijulkaisun vuonna 2004 toimitti Vuokko Niiranen ja toisen, varsinaisen tutkimusjulkaisun vuonna 2005 toimittivat Vuokko Niiranen, Jari Stenvall ja Ismo Lumijärvi. Kyselylomaketta, kyselyn suunnittelua ja tuloksia käsitteleviä artikkeleita ovat käsitelleet kaikki verkoston jäsenet. Julkaisun artikkeleita on työstetty myös yhdessä kustantajan kustannustoimittajan kanssa. Kyselyn toteuttamiseen ja kyselyaineiston analyysiin liittyvää, koko tutkijaverkostoa tukevaa työtä on tehnyt Saila Lohi yhden kuukauden työpanoksella. Toimistosihteeri Ulla Parviaisen työpanos seminaarijulkaisun taittamisessa ja tutkimusraportin käsikirjoituksen laatimisessa on kohdennettu verkoston koordinointi ja tiedonvälitysprojekteille 6. Hankkeen johtaja Vuokko Niiranen on viime kädessä vastannut julkaisun toteuttamisesta, kustantajayhteistyöstä ja vastannut julkaisun lopullisesta ulkoasusta PS kustannuksen toimittajien kanssa tehdyllä yhteistyöllä. Tämä työ on sisällytetty Vuokko Niirasen professorin työpanokseen ja osin projektinjohtajan tehtäviin. Muille julkaisun toimittajille (Jari Stenvall ja Ismo Lumijärvi) on maksettu kyselyprojektista erillinen toimittajan palkkio 7. Tutkimusjulkaisun sisällysluettelo on tämän raportin lopussa. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksen tälle hankkeelle antama resurssipanos on eritelty Kartuke tutkimusverkoston koordinointiprojektin raportoinnissa. Siihen sisältyvät hallintosihteeri Jaana Mäkisen osuus taloushallinnosta ja projektin johtajan työpanos tutkimustyössä ja tutkimustuloksista tiedottamisessa. 5 Yliopiston taloushallinnon nykyiset raportointiohjelmat sijoittavat kaikki posti, kopiointi, painatus, tiedotustilaisuuksien järjestämisen ja asiantuntijapalvelut ostettuihin palveluihin, kun taas Työsuojelurahaston talouden raportointilomakepohjassa on eritelty erikseen myös materiaalikulut ja tiedotus ja hyödyntämiskulut. Kartukekyselyprojektin talouden loppuraportissa ei ole erikseen merkittynä tiedotus ja hyödyntämiskuluja. Tiedottamiseen liittyvät kustannukset on kaikki sijoitettu ostopalveluihin, ja tästä syystä ostopalveluiden osuus on loppuraportissa suurempi kuin suunnitelmassa. Kyselyn toteuttamiseen, kyselylomakkeiden laatimiseen ja tulosten julkaisemiseen liittyvistä materiaalikuluista osa on myös sijoitettu ostettuihin palveluihin, joten materiaalikulujen merkitty osuus on loppuraportissa suunniteltua selvästi pienempi. 6. Kyselyn tekemiseen ja aineiston analysointiin tarvittava työpanos on maksettu ohjausryhmässä hyväksyttyjen kustannuslaskelmien perusteella ja projektin johtaja neuvotteli menettelystä TSR:n valvojan kanssa. 7 Kyselyprojektin kustannussuunnitelmassa ei mainittu henkilöstökuluja. Ohjausryhmän kokouksessa 14.1.05 hyväksyttiin erillisten korvausten maksaminen julkaisun kahdelle muulle toimittajalle. Lisäksi kyselyn tekemiseen ja aineiston analysointiin tarvittavan työpanos on maksettu ohjausryhmässä hyväksyttyjen kustannuslaskelmien perusteella ja projektin johtaja neuvotteli menettelystä TSR:n valvojan kanssa. Kuopion yliopiston rehtori on myöntänyt helmikuussa 2004 kyselyprojektille vapautuksen yliopiston yleiskuluista.

13 III Tiedotus ja muu hyödyntäminen Kyselytutkimuksen tutkimustuloksista on tiedotettu ensimmäisen kerran 23.10.2004 Helsingissä Kuntatalolla pidetyssä KARTUKE tutkimusohjelman päättöseminaarissa. Seminaarijulkaisu on painettu ja se on saatavana myös sähköisenä osoitteessa www.uku.fi/sostyo/kartuke. Kokonaisuudessaan kyselyn tulokset on julkaistu PS kustannuksen julkaisemassa tutkimusraportissa Kuntapalvelujen tuloksellisuuden arviointi (toim.) Vuokko Niiranen, Jari Stenvall ja Ismo Lumijärvi. Tutkimusraportti koostuu yhteensä kymmenestä artikkelista ja kirjoittajina ovat kaikki tutkimusverkoston tutkijat ja hankkeiden vastuuhenkilöt. Tuloksista ja tutkimushankkeesta tiedotettiin sekä sanomalehdistössä, radiossa, pakallistelevisioiden lähetyksissä että alan ammattilehdissä. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty myös jossain määrin eri yliopistojen omissa hankekohtaisissa raporteissa. Tuloksia on käsitelty hankkeessa mukana olevien opettajien ja tutkijoiden omissa yliopisto opetuksissa, ammattikorkeakoulujen opetuksessa sekä mm. yliopistojen ammatillisessa täydennyskoulutuksessa ja avoimen yliopiston opetuksessa sekä tutkimusverkoston jäsenten muissa esitelmissä. Yhteisestä loppuraportista on tiedotettu 6.9.05 Kuntatutkijoiden listalla ja sosiaalityön Praxislistalla. Kustantajalla on oma laaja julkaisuun liittyvä markkinointiohjelma. Kyselytutkimus on tehty ja raportoitu tieteellisten periaatteiden mukaisesti. Siten tulosten hyödynnettävyys ja tuloksista tiedottaminen tapahtuvat myös pidemmällä aikavälillä sitä mukaan, kun tutkimusjulkaisua käytetään, esitellään ja arvioidaan tieteellisillä ja ammatillisilla foorumeilla sekä oppikirjana. Julkaisut: Niiranen, Vuokko (toim): Tuloksellisuusarviointi tutkimuksen ja käytännön yhteisenä haasteena. KARTUKE tutkimusohjelman päättöseminaarin seminaarikirja 23.11.2004 Helsinki. KARTUKEtutkimusverkosto. Kartuke tutkimusohjelman julkaisuja 2. Kuopion yliopisto, Painotalo Miktor. 19 s. Saatavana myös verkkoversiona osoitteesta www.uku.fi/sostyo/kartuke Vuokko Niiranen, Jari Stenvall & Ismo Lumijärvi (toim.) Kuntapalvelujen tuloksellisuuden arviointi. Tasapainotettu mittaristo kunnallisissa organisaatioissa. Kartuke tutkimusohjelman julkaisuja 3. PS kustannus, Jyväskylä. 275 s. + 26 liites. ISBN 952 451 118 5. Tilaukset: asiakaspalvelu@ps kustannus.fi Artikkelit: (tulossa tai hyväksytty julkaistavaksi) Jari Stenvall, Vuokko Niiranen & Ismo Lumijärvi: Edustuksellisuus tuloksellisuusarvioinnissa Ytelimet ja osallisuus kunnallisessa tuloksellisuusarvioinnissa. julkaistaan Hallinnon Tutkimus lehdessä syksyllä 2005. Vuokko Niiranen: Tuloksellisuuden arviointi ohjausmekanismina kunta valtio suhteessa. Julkaistaan Kunnallistieteellisen aikakauskirjan arviointi teemakokonaisuus numerossa 4/2005. Seminaariesitykset ja muu tiedottaminen Tutkimustuloksia esiteltiin tutkimusohjelman päättöseminaarissa 23.11.2004. Esittäjinä olivat kaikki verkoston tutkijat ja esitysten tiivistelmät on julkaistu seminaarikirjassa Tuloksellisuusarviointi tutkimuksen ja käytännön yhteisenä haasteena. Vuokko Niiranen: Laatutyö ja kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin kehittäminen. Työryhmäesitelmä ryhmässä Arviointi ja laatu. Politiikan, hallinnon ja kansainvälisten suhteiden päivät 9. 10.12.2004 Helsinki.

14 Vuokko Niiranen: Johtamisen ja päätöksenteon edellytykset menestyvässä ja hyvinvoivassa kaupungissa. Vantaan kaupunginvaltuuston strategiaseminaari 26.8.2005. Vuokko Niiranen: Arvioinnin merkitys kunnan poliittisille päättäjille. Seminaarissa ajankohtaista työelämän kehittämisestä, Kuntamarkkinat 7.9.2005 Kuntatyönantaja 6/2004, professori Ismo Lumijärven haastattelu Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemiikki 4/2004, Vuokko Niirasen haastattelu Työturvallisuuskeskuksen Työyhteisöviesti 172005, hankkeen ja kyselytulosten esittely. Ismo Lumijärven, Vuokko Niirasen ja Hannu Tammisen haastattelut. Lisäksi KARTUKE hanketta ja kyselyn tuloksia on esitelty mm. seuraavissa yliopistojen ja työelämän koulutuksissa: Vuokko Niiranen: Hallinnon ja johtamisen kysymykset sosiaalityössä ja sosiaalipalveluissa. Dosenttiluento, Lapin yliopisto 21.2.05 Vuokko Niiranen: Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen johtamisen haasteet Sosiaali ja terveysjohtamisen erikoistumisohjelma PD7. Kuopion yliopisto, Koulutus ja kehittämiskeskus 11.2.2005 Vuokko Niiranen: Toiminnallisen ja poliittisen johdon vuorovaikutus Haasteita hallinnon ja päätöksenteon läpinäkyvyydelle. Sosiaali ja terveysjohtamisen koulutusohjelma (PD) IV, Oulu 8.4.2005 Vuokko Niiranen: Reformia, rakenteita ja retoriikkaa. Risto Harisalon juhlaseminaari Tampereella 12.8.05 Näiden lisäksi tuloksia ovat esitelleet muuta vastuuhenkilöt ja eri tutkijat omien kunta ja teemakohtaisten esitystensä yhteydessä ja niistä on raportoitu kunkin osahankkeen yhteydessä. Lisätietoja: Vuokko Niiranen, Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos, Kuopion yliopisto, Pl 1627, 70211 KUOPIO, puh. (017) 162 660, 040 550 4801, vuokko.niiranen@uku.fi

15 Sisältö KIRJOITTAJAT Toimittajien esipuhe Vuokko Niiranen & Jari Stenvall & Ismo Lumijärvi (toim.) Kuntapalvelujen tuloksellisuuden arviointi Tasapainotettu mittaristo kunnallisissa organisaatioissa KARTUKE tutkimusohjelman julkaisuja 3 PS kustannus. Jyväskylä 2005. OSA I 1 Vuokko Niiranen, Jari Stenvall, Ismo Lumijärvi, Pentti Meklin ja Juha Varila Miten arvioida kuntapalvelujen tuloksellisuutta? KARTUKE tutkimuksen lähtökohdat, metodologiset sitoumukset ja tavoitteet 2 Vuokko Niiranen, Saila Lohi, Terttu Pakarinen ja Heidi Talvenkorpi KARTUKE kyselytutkimuksen aineisto ja tutkimuksen toteuttaminen... OSA II 3 Leena Silvennoinen Nuora, Ismo Lumijärvi ja Maarit Sihvonen Strategiatyö ja tasapainotettu mittaristo... 4 Maarit Sihvonen, Antti Koski, Leena Silvennoinen Nuora, Ismo Lumijärvi ja Vuokko Niiranen Tuloksellisuusarviointitiedon käyttö kunnallisissa palveluissa... 5 Anu Kervinen, Pekka Kuusela ja Sanna Laulainen Millaista tuloksellisuuden arvioinnin tulisi olla? tuloksellisuuden arviointiin kohdistuvat odotukset kunta alalla... OSA III 6 Anu Kervinen, Pekka Kuusela ja Sanna Laulainen Lähemmäs henkilöstöä: tavoitteellinen vuorovaikutus tuloksellisuuden arvioinnissa... 7 Päivi Huotari, Hanna Selivuo, Antti Koski ja Terttu Pakarinen Tuloksellisuuden arviointi, henkilöstöjohtaminen ja työyhteisön toimivuus... OSA IV 8 Ismo Lumijärvi, Vuokko Niiranen ja Jari Stenvall Kunnalliset yhteistoimintaelimet ja tuloksellisuuden arviointi... 9 Vuokko Niiranen & Pentti Meklin Institutionalisoitu tuloksellisuusarviointi tarkastuslautakunnat tuloksellisuusarviointitiedon käyttäjinä... OSA V 10 Vuokko Niiranen, Jari Stenvall & Ismo Lumijärvi Tuloksellisuusarviointi kunnissa: onnistumisen ja kriittisten kohtien tarkastelua... Lähteet Liitteet... Asiasanat