Minna Martin Maila Seppä Päivi Lehtinen Tiina Törö Benita Lillrank Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena
Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena Minna Martin Maila Seppä Päivi Lehtinen Tiina Törö Benita Lillrank Kuvat ja runot: Tiina Törö Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-259-0
Sisällys Kiitokset...9 1. Johdanto...11 2. Hengityksen psykofyysinen säätely...15 2.1. Hengityksen tehtävät...15 2.2. Hengitystapahtuma...17 2.2.1. Sisäänhengitys...17 2.2.2. Uloshengitys...18 2.2.3. Hengitystauot...18 2.3. Koko kehon hengitys...19 2.3.1. Apuhengityslihakset...19 2.3.2. Hengityksen muut apurakenteet ja asento...21 2.3.3. Hengitys ja lihasjännitys...22 2.4. Hengityksen säätely...24 2.4.1. Hermostollinen ja biokemiallinen säätely...24 2.4.2. Autonominen hermosto...25 2.4.3. Hyperventilaation vaikutuksia elimistössä...26 2.4.4. Hengityksen yhteyksiä elimistön muihin järjestelmiin...30 2.4.5. Hyperventilaatio ja ravinto...30 2.5. Epätasapainoinen hengitys...31 2.5.1. Epätasapainoisen hengityksen käsite...31 2.5.2. Hengityksen havainnointi...32 2.5.3. Epätasapainoinen hengitys ja terveydenhuolto...33 2.6. Hengitystapojen ehdollistuminen...36 2.6.1. Hengitys pelon ehdollistumisen fysiologiassa...36 2.6.2. Hengitys ja tuoksujen ehdollistuminen...38 3. Epätasapainoinen hengitys terveysongelmien yhteydessä...40 3.1. Stressi...41 3.1.1. Myönteinen stressi...41 3.1.2. Haitallinen stressi...42 3.1.3. Palautuminen ja stressinhallintakeinot...44 3.2. Ahdistus...45 3.2.1. Tarpeellinen ahdistus...46 3.2.2. Sitoutumaton ahdistus...46 3.2.3. Sosiaalisten tilanteiden pelko...48 3.3. Kipu...50 3.3.1. Normaali suhtautuminen kipuun...50 3.3.2. Kivun kokemisen häiriintyminen...51 3.3.3. Hengitys, asento ja kipu...51 3.3.4. Kipu ja lihasten jännittäminen...52 3.3.5. Lihaskipujen psykofyysinen hoito...54 5
3.3.6. Synnytyskipu ja hengitys...55 3.4. Ruumiillinen sairastaminen...56 4. Hengittävä kohtaaminen...61 4.1. Oleminen ja hengitys...62 4.1.1. Olemassaolon perusta on ruumiinmuistissa...62 4.1.2. Mielikuvat ja olemassaolon kokemus...63 4.1.3. Olemisen lupa...66 4.2. Rauhoittelevan läsnäolon vaikutus hengitykseen...72 4.2.1. Rauhoittava toinen...72 4.2.2. Sanaton ja sanallinen viestintä...74 Kosketus ja läheisyys...74 Ääni ja kuulo...77 Katsekontakti ja näönvarainen viestintä...77 Tunteiden ja kielen merkitys ilmaisussa...79 4.3. Vuorovaikutuksen, itsereflektion ja hengityksen psyykkiset esteet...80 4.3.1. Pelko ja häpeä...81 4.3.2. Noidankehä ja automaattiajatukset...84 4.4. Läsnäolo hengittävässä hoitosuhteessa...88 5. Psykofyysinen hengitysterapia ja sen sovellukset...93 5.1. Yleissairaalan hoitomalli...93 5.2. Hengityskoulu, psykofyysinen lyhytterapiaryhmä...96 5.2.1. Hengityskoulun viitekehys...96 5.2.2. Hengityskoulun terapeuttinen sisältö...99 5.3. Psykofyysisen hengitysterapian sovellutuksia...105 5.3.1. Hengitys synnytyksen ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydessä...106 Synnytystä pelkäävät raskaana olevat äidit...106 Synnytystä pelkäävien psykofyysinen synnytysrentoutusryhmä...107 Synnytyspelkoisten yksilöllinen psykofyysinen terapia...108 Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen...109 5.3.2. Hengityksen ohjaaminen yksilökäynneillä...110 Hengitys psykologin vastaanotolla...110 Hengityksen tiedostaminen työterveyslääkärin työssä...112 Hengitys kehopsykoterapeutin työvälineenä...113 Hengityselinsairaiden fysioterapia...115 Hengitysterapia lantionpohjan fysioterapiassa...117 5.3.3. Hengityksen ohjaaminen psykofyysisissä ryhmissä...118 Pelkoryhmät...118 Jännittäjäryhmä...119 Ruumiillisesti oireilevien ryhmä...121 6
Työstressi ja uupuminen...122 Kivunhallintaryhmä...124 Syömishäiriöryhmä...125 Painonhallintaryhmä...126 6. Hengitysharjoituksia...128 OVI 1: Oman ja toisen hengityksen havainnointi...130 OVI 2: Oleminen ja tekeminen...132 OVI 3: Hellittämisestä virtaamiseen, painovoimaan, liikkeeseen ja taukoon...138 OVI 4: Tila- ja rajaharjoitukset...153 OVI 5: Reviiriharjoitukset, ristiriitaiset tunteet ja oman voiman kohtaaminen...159 7. Mielensisäinen hengitys...163 7.1. Eriytymättömät ruumiilliset kokemukset, tunnekokemukset ja hengitys...165 7.2. Mielikuvallinen kokeminen, ilmaiseminen ja hengitys...166 7.3. Sopimussymbolinen, esimerkiksi kielellinen kokeminen, ilmaiseminen ja hengitys...168 7.4. Reflektiokyky ja hengitys...169 7.5. Mielensisäinen hengitys taulukkona...170 Kirjan pääkirjoittajat...175 Kirjan muut kirjoittajat...176 Lähteet...177 7
8
Kiitokset Haluamme kiittää niitä eri ammattikuntiin ja lääketieteen erikoisaloihin kuuluvia henkilöitä, jotka ovat antaneet panoksensa hengityksen ja toiminnallisten hengityshäiriöiden ymmärtämiseen ja niiden hoidon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Kiitämme työyhteisöjämme TYKS:ssä, YTHS:llä ja Pulssissa. Lisäksi kiitämme YTHS:n tutkimus ja kehittämisrahastoa sekä Kuvittajat ry:tä taloudellisesta tuesta apurahan muodossa. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä hengittävää yhteisöämme, kirjamme vierailevia kirjoittajia. Samalla kiitämme niitä, jotka ovat eri vaiheissa antaneet arvokasta palautetta käsikirjoituksestamme. Kiitämme myös kaikkia eri alojen ammattilaisia, jotka ovat osallistuneet hengityskouluohjaaja -koulutukseen. He ovat omalla panoksellaan vieneet asiaamme eteenpäin. Erityisen lämpimästi kiitämme potilaitamme, jotka ovat olleet tärkeimpiä opettajiamme. Ilman potilaiden yhteistyökumppanuutta ei tämä kirja olisi voinut syntyä. Kiitämme myös Turun psykoterapiayhdistystä antoisista seminaareista sekä Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistystä verkostoitumisen lujittamisesta. Lopuksi kiitämme henkilökohtaisesti tärkeintä tahoa: puolisoja, lapsia, vanhempia, sisaruksia, muita sukulaisia sekä ystäviä, jotka ovat olleet uskollisesti tukenamme myös tämän urakan ajan. 9
10
1. Johdanto Jossain syvällä, syvällä syntyy kevyt pieni hengitys, itsetiedoton, mutta itse, ensimmäisen kerran. Kirjan lähestymistapa on psykofyysinen. Tällä tarkoitetaan mielen ja ruumiin vuorovaikutusta, kumpaankin suuntaan. Hengityksen psykosomatiikasta ja psykofyysisistä hoitomenetelmistä, joissa hengityksellä on keskeinen osuus, on olemassa jonkin verran, lähinnä englanninkielistä kirjallisuutta. Epätasapainoista hengitystä käsittelevää suomenkielistä kirjallisuutta on melko vähän. Hengityksen laajaa merkitystä voikin olla vaikea hahmottaa olemassa olevan kirjallisuuden kautta. Hengitystä psykofyysiseltä kannalta kuvaava kirjallisuus ei myöskään ole tavoittanut lääketieteellisesti ja teoreettisesti perustellun hoidon valtavirtaa. Kirjamme tarkoitus on täyttää tätä aukkoa luomalla monipuolinen ja kokonaisvaltainen ote hengitykseen, psykofyysiseen hengitysterapiaan ja hengityksen käyttöön työvälineenä monissa ammateissa ja ongelma-alueissa. Kirja on tarkoitettu perus- ja täydennyskoulutusmateriaaliksi erityisesti terveydenhuollon ja psykoterapiatyön ammattihenkilöille. Pääkohderyhmänä olemme ajatelleet toiminnallisten hengityshäiriöiden, jännitys- tai stressioireista kärsivien potilaiden auttajia. Lisäksi hengityselinsairauksista ja muista somaattisista sairauksista kärsivien potilaiden kanssa työskentelevät voivat saada kirjasta uusia ajattelu- ja toimintatapoja työhönsä. Kirja antaa ideoita sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon tarpeisiin. 11
Kirja soveltuu myös opettajille, lastentarhanopettajille, diakoneille ja muille sosiaali-, kasvatus- ja hoitotyötä tekeville. Kirja on hyödyllinen kaikille ammattilaisille, joiden työssä hengitys ja äänenkäyttö ovat merkityksellisessä osassa, esimerkiksi musiikkija teatterialan ihmisille, opettajille, kouluttajille ja muille puhetyöläisille. Kirja sopii myös monille liikunta-alan ihmisille sekä rentoutus- ja tietoisuustaito-ohjaajille. Näiden ryhmien lisäksi kuka tahansa hengityksestä ja vuorovaikutuksesta kiinnostunut voi saada kirjasta työkaluja. Kirjassa kuvatut ajattelutavat ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet liikuntaterapeutti Maila Sepän ja TYKS:n erikoispsykologi Päivi Lehtisen vuosikymmeniä kestäneen yhteistyön pohjalta. Näin syntyi alun perin hyperventilaatio- tai somaattisin ahdistusoirein oirehtiville potilaille tarkoitettu psykofyysinen lyhytterapiaryhmä, hengityskoulu. Menetelmää on myöhemmin sovellettu monenlaisista oireista ja ongelmista kärsivien auttamiseen sekä yksilö- että ryhmäterapeuttisessa työssä. Kutsummekin työskentelytapaa nykyään laajemmin psykofyysiseksi hengitysterapiaksi. Menetelmän ja sen taustateorian kehittäminen sekä terapeuttien koulutus on jatkunut Maila Sepän ja Minna Martinin välisen yhteistyön kautta. Psykofyysinen hengitysterapia koostuu lukuisista toisiinsa kietoutuvista näkökulmista. Perustana on kirjan alussa kuvattu tieto hengityksen psykofyysisestä säätelystä sekä tasapainoisen hengityksen merkityksestä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille (luku 2 ja 3). Tähän liitämme ymmärryksen varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä hengitystapojen oppimisessa ja stressinsäätelyjärjestelmän kehittymisessä (luku 3 ja 4). Taustalla oleva psykoterapeuttinen viitekehys pohjautuu objektisuhdeteoriaan, erityisesti Donald W. Winnicottin ajatuksiin. Myös varhaisen vuorovaikutuksen ja varhaislapsuuden neurobiologian tutkimukset ovat lisänneet ymmärrystämme siitä, miten hengityksen säätely kehittyy vuorovaikutuksessa (luku 4). Toivomme tämän tietouden sekä psykofyysisen hengitysterapian ja sen pohjalta kehitettyjen sovellutusten (luku 5) inspiroivan terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään työtapojaan erilaisten potilasryhmien kanssa työskentelyyn. Yhteydet länsimaisen lääketieteen ulkopuolelta tuleviin, lääketieteeseen jo osin integroitunesiin vaikutteisiin, kuten mindfulness -menetelmään ja joogaan näkyvät erityisesti kirjan lopussa kuvattavissa psykofyysisen hengitysterapian harjoituksissa (luku 6). Hengitys sitoo yhteen punaisena lankana tai tässä yhteydessä pikemminkin sinisenä henkäyksenä monista suunnista tulevia teoreettisia näkökulmia ja käytännön kokemuksia. Hengitys tuo rajapinnalle monta tieteenalaa ja ammattiryhmää. Se on ei-kenenkään -aluetta ja samalla kuuluu kaikille. Tähän psykofyysiseen maastoon tarjoamme hengitystä uudenlaisena, ja kuitenkin tuhansia vuosia vanhana, tietoisena terapeuttisena keinona. Kyse ei ole menetelmästä ja tekniikoista, joita voisi opettaa potilaille ongelmat hetkessä poistavana viisastenkivenä. Kyse on olemisen, havaitsemisen ja elämisen tavasta. Kirjan oppeja voi soveltaa monenlaiseen työhön ennaltaehkäise- 12
vänä ja terapeuttisena keinona. Annamme samalla keinoja ammattihenkilön omaan jaksamiseen, työuupumuksen välttämiseen ja oman hengitystilan löytämiseen. Kirjan lukemisen voi aloittaa mistä luvusta tahansa. Tietyt perusnäkemykset ja -käsitteet toistuvat tämän vuoksi useissa luvuissa. Hengitys on elämän perusta ja perusilmaus. Hengityksen haltuun otto ja sen täydellinen ymmärtäminen on aina vajavaista. Aivan kuin hengityksen pohjalla olisi aukko maailmaan, joka on tuntematon, pelottava ja josta emme tiedä ja jota ei siksi voi hahmottaa. Mistä on lähtöisin ensimmäinen henkäys, useimmiten parkaisu ympäristölle: täältä tulen, olen ja elän. Minne hiipuu ja katoaa ihmisen viimeinen hengitys? Ei ole sattumaa, että latinan sanalla expirare ja sen johdannaisilla, englannin expire ja ranskan expirer -sanoilla on kaksinainen merkitys: ei vain hengittää ulos, vaan myös kuolla. Hengitykseen liittyy aina, vaikkakin tiedostamattomasti, kuoleman läsnäolo. Siksi sen häiriöt, hengityksen vaikeutuminen, ja oman hengityksen tiedostaminen ovat monesti vaikeita kohdata. 13
Lähestyessämme tuntematonta tyhjyyttä, aukkoa, emme näe emmekä tunne mitään, sillä Henki sinänsä ei suostu tutkittavaksi. Sitä on kuitenkin kuvattu aina. Taide, rituaalit, uskonnot ja myytit ovat antaneet sille ilmaisun. Luova tila koetaan pyhänä, siinä päästään kosketukseen elämän perusvoimien, jumaluuden kanssa. Juutalaisuudessa ruah, hengitys, tarkoittaa Jumalan henkeä, joka täyttää luomakunnan. Myös kristinuskossa Pyhän Hengen, jota ilman ei ole elämää, ja hengityksen välillä on syvällinen yhteys. Raamatun luomiskertomuksessa on maininta, kuinka Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ja edelleen: silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Afrikkalainen piispa etsi kielestään vastinetta sanalle spiritus. Hän käänsi sen lopulta sanoilla pyhä hengitys. Intialaisissa Veda -kirjoituksissa kerrotaan, että maailma on luotu Jumalan uloshengityksestä. Buddhan opetuksessa hengitystä sanotaan sanskritiksi sanalla prana, joka merkitsee mielen kulkuneuvoa. Hengitysterapiatyömme monia perusulottuvuuksia sopii kuvaamaan psykiatrian dosentti Matti Keinäsen käsite mielensisäinen hengitys (luku 7), joka sekin kuvastaa mielen liikkuvuutta, hyvää itsereflektiokykyä. Pohjaksi tälle hengitykselle on tarjoutunut psykosemioottinen käsite khora: Uusi ihminen elää äidin kohdussa tilassa ennen kuvia, sanoja ja ajatuksia. Sama perustila säilyy hänessä läpi elämän luovuuden kohtuna ja kehtona. Tuolle kuvia ja sanoja synnyttävälle alkutilalle on luotu käsite khora. Sana tulee kreikankielestä ja tarkoittaa äärettömän sijaa. Vaikka tämä kohdun muisto on henkilökohtainen, se on elävässä yhteydessä yhteiseen. Se on myös kollektiivisten ja kulttuuristen kuvien syntysija. Kristillisessä, ortodoksisessa kuvastossa khora tarkoittaa neitsyt Mariaa Jumalan synnyttäjänä ja temppelinä. Mielensisäinen hengitys, joka syntyy ja muotoutuu vuorovaikutuksessa saa voimansa ja energiansa tästä lähteestä. Kun lapsi syntyessään luopuu kohdun turvasta, hänellä on pitkä matka edessään. Lepopaikkana hänellä säilyy kohdun muisto, khora, varhaisin mielikuvamme. Sen sykkeessä, ykseyden ja erillisyyden vuorottelussa, syntyvät muut mielikuvat itsestä ja ympäristöstä. Khoralla ei ole hahmoa, vaan se assosioituu lähinnä rytmiin, lähtemisen ja takaisin tulemisen, avautumisen ja sulkeutumisen rytmiin. Se sykkii aina läsnä olevassa hetkessä ja pakenee siksi määritelmiä. Kun sitä pyritään selittämään, on sen autenttisuus jo auttamattomasti menetetty. Kirjassamme khora vaikuttaa tekstin ja kuvien takana ja on vahvasti läsnä luvun 6 hengitysharjoituksissa. Ennen kuin terveydenhuolto ja psykoterapia ovat ottaneet hengityksen omakseen, sen ymmärtäminen on ollut uskontojen, filosofioiden ja taiteiden aluetta. Tämän vuoksi haluamme esittää edeltävät näkemykset työmme taustavaikuttajina, vaikka emme tämän jälkeen palaa näihin teemoihin. Sen sijaan esitämme kirjassa hengityksen psykofysiologiaan ja psykologiaan liittyvää vanhaa ja uutta, kliinistä ja tutkimukseen perustuvaa tietoa. Vaikka ammennamme kirjassamme monista lähteistä, erilaiset näkemykset sopivat hyvin yhteen ja täydentävät toisiaan. 14
2. Hengityksen psykofyysinen säätely Sisällä ja ulkona tuntuu yhtäaikaisesti viileä ja lämmin; liikahdus saa tuntuman. Päivi Lehtinen, Minna Martin, Benita Lillrank Tässä luvussa käsitellään hengityksen anatomiaa ja fysiologiaa pääpiirteittäin, painottaen psykofyysiseltä kannalta keskeisiä näkökulmia. Kirjassamme painotetaan epätasapainoisen hengityksen kanssa selviytymistä sivuten vain muutamia somaattisista sairauksista johtuvia hengitysongelmia. 2.1. Hengityksen tehtävät Hengityksen, ventilaation, keskeinen tehtävä on hapen tuominen kaikkiin ruumiinosiin ja aineenvaihdunnassa lihastoiminnan seurauksena syntyneen hiilidioksidin poistaminen. Sydän- ja verenkiertojärjestelmä huolehtii hapekkaan veren asianmukaisesta jakautumisesta kehoon. Tasapainottavat fysiologiset mekanismit sopeuttavat nämä järjestelmät elimistön fyysisiin tarpeisiin. Toinen keskeinen tehtävä on elimistön hiilidioksidipitoisuuden ja happoemästasapainon säätely solujen toiminnan kannalta sopivaksi. Hengityksellä ja hengityselimistöllä on monia muitakin psykofyysiseen hyvinvointiin vaikuttavia tehtäviä. Hengityksen yhteyttä mieleen ja vuorovaikutukseen voi olla vaikea huomata. 15
Hengityksen ja hengityselinten tehtäviä Hengitys tuo happea elimistöön ja poistaa aineenvaihdunnan tuloksena syntynyttä hiilidioksidia. Hengitys on keskeinen ja välitön elimistön happoemästasapainon säätelijä. Hengitysrytmi säätelee mekaanisesti sydämen sykkeen vaihtelua hengityssyklin aikana. Sydämen rytmi nopeutuu jokaisen sisäänhengityksen aikana ja hidastuu uloshengityksen aikana. Hengitysliikkeet toimivat pumppuvoimana kaasujen vaihdossa sekä kehon nesteiden kierrossa. Ne auttavat laskimoveren virtausta sekä lymfan ja aivoselkäydinnesteen kiertoa jatkuvan rytmisen liikkeen avulla. Uloshengitysilman virtaus ja paine antavat tukea äänelle ja puheelle. Normaali hengitysmekaniikka auttaa ylläpitämään selkärangan ja sitä ympäröivien luu- ja lihasrakenteiden joustavuutta. Hengityslihakset ovat mukana asennon ylläpitämisessä ja raskaassa fyysisessä ponnistelussa. Tasapainoinen hengittäminen ja siihen liittyvä tarkoituksenmukainen hengityslihasten käyttö ovat yhteydessä liikkeiden joustavuuteen, vaivattomuuteen ja hyvään koordinaatioon koko elimistössä. Normaali hengitysmekaniikka auttaa ruuansulatustoimintaa rytmisten positiivisten ja negatiivisten painevaihteluiden välityksellä. Se pitää myös sisäelinten verenkierron optimaalisena. Hengitystapa (rytmi, syvyys, apuhengityslihasten käyttö) antaa sanatonta tietoa henkilön kunkin hetkisestä tunnetilasta, ilmaisutavoista ja persoonallisuudesta sekä ihmiselle itselleen että ulkopuoliselle havainnoitsijalle. Hengityksen avulla voidaan säädellä tunteita. Hengitystä pidättämällä tai hyperventiloimalla voidaan saada sietämättömiä tunteita pysymään poissa tietoisuudesta. Rauhallinen hengittäminen antaa tunteiden tunnistamiselle ja ilmaisulle tilaa sekä tyynnyttää mieltä ja ruumista. Ihmiset hengittävät yksilöllisellä tavalla. Hengityksen rytmi, syvyys, hengityslihasten käyttö ja hengitysliikkeen leviäminen ruumiissa vaihtelevat. Hengittäminen eri asennoissa ja eri liikkeissä edellyttää monipuolista lihasten käyttöä. Normaalisti ihminen käyttää ainakin 20 30 erilaista hengitystapaa. Monien lihasten yhtäaikainen, koordinoitu käyttö myös rauhallisessa hengittämisessä kuvastaa hengityksen normaalia muuntautumiskykyä, reagointia tunteisiin ja levolliseen liikehdintään. Koska hengitystä ei voi hallita kontrolloimalla jokaista tarvittavaa lihasta erikseen, ei voida opettaa kaikille sopivaa oikeaa hengittämistä. Ihmiselle käy siinä yhtä huonosti kuin tuhatjalkaiselle, joka liikkuessaan yrittää liikutella jokaista jalkaa erikseen. Vaikka potilaan ei tarvitse tuntea tarkasti hengitykseen liittyvää anatomiaa, on tarpeellista, että terapeutilla on perustietoa elimistön toiminnasta. Tässä kirjassa kerrotaan, kuinka hengityksen palautumista tasapainoiseksi voidaan auttaa. Keskeisenä menetelmänä kuvataan olla vain - olotilaa, josta käsin tehdään 16
psykofyysisiä harjoituksia ja opetellaan huomaamaan, miltä erilaiset hengitystavat tuntuvat sekä eri puolilla ruumista että mielensisäisesti. Hengitystapoja opetellaan sisältä päin tunnistaen ja mielikuvia käyttäen. Tutustutaan omaan tapaan olla ruumiissa ja hengittää. Tällaisesta työskentelystä olisi hyötyä myös vaikeissa sairauksissa ja leikkausten jälkeen, kun joutuu tutustumaan muuttuneeseen ruumiiseen ja hakemaan uudenlaista optimaalista hengitystapaa. 2.2. Hengitystapahtuma Ilma virtaa joko nenän tai suun kautta nieluun, edelleen kurkunpäähän ja sieltä henkitorven ja keuhkoputkien kautta keuhkoihin. Keuhkoputket, joiden sisemmässä seinämässä on sileää lihasta, jakautuvat yhä ohuemmiksi haaroiksi ja päätyvät keuhkorakkuloihin. Rintakehän ja pallean liikkeiden aiheuttamat rintaontelon painevaihtelut yhdessä rintakehän seinämien, kylkirustojen ja keuhkojen kimmoisuuden kanssa mahdollistavat pallean liikkeet ja siten hengitystapahtuman, jonka lopputuloksena on kaasujen vaihto keuhkorakkuloissa. Hengittäminen nenän kautta on elimistön kannalta edullisempi tapa verrattuna suuhengitykseen, mikäli ei tarvita suurta määrää happea, kuten raskaan fyysisen ponnistuksen yhteydessä. Suun kautta hengitettäessä ilmaa saa nopeasti ja helposti. Se voi olla ainoa mahdollisuus saada ilmaa, jos nenässä on anatomisia esteitä tai tukkoisuutta allergioista tai infektioista johtuen. Suun kautta hengittäminen on yleistä myös silloin, jos ihminen on hätääntynyt ja ahdistunut. Mielen ja hengityksen välinen yhteys näkyy siten jo hengityssyklin alkuvaiheessa. Limakalvon runsaiden värekarvojen avulla nenä lämmittää, kostuttaa ja suodattaa ilmaa virusten, bakteerien ja pienhiukkasten hiukkasten suhteen paremmin kuin suuontelo. Nenähengitys edistää keuhkojen kimmoisuutta ja auttaa keuhkorakkuloita pysymään avoinna. Sisäänhengitettävä ilmamäärä pysyy nenän kautta hengitettäessä paremmin hallinnassa, mikä osaltaan pienentää riskiä ylihengittämiseen. Nenän kautta hengittäminen aktivoi myös pallean toimintaa. Hengitys koostuu useista vaiheista, vaikkakin kokemuksena tasapainoinen hengitys on jatkuvaa ja virtaavaa. Näitä vaiheita ovat sisään- ja uloshengitys eli keuhkojen tuuletus, kaasujen vaihto veren ja keuhkorakkuloiden välillä, kaasujen kuljettaminen veressä sekä kaasujen vaihto veren ja kudosten välillä. Hengitystä on myös kaasujen vaihto solutasolla eli soluhengitys. 2.2.1. Sisäänhengitys Pallealihaksella on keskeinen asema tasapainoisessa hengityksessä. Normaali, rauhallinen sisäänhengitys alkaa pallean supistumisella. Palleasta hengitysliike leviää aaltomaisesti sekä alaspäin lantion suuntaan että ylöspäin rintakehään. Selkärangassa tapahtuu pieni rullaava liike, lanneranka kallistuu hieman eteenpäin (lordoosi), kau- 17
larangan ja rintarangan välinen liitoskohta tasoittuu. Rangan liikkeet hengittämisen aikana ovat pieniä, vain hyvin tarkkaavainen havainnoitsija voi ne huomata. Pallea on kupolinmuotoinen lihas rintakehän ja vatsan välissä. Palleassa on aukko alaonttolaskimolle, aortalle ja ruokatorvelle. Koko rintakehä, kylkiluut, kylkirustot, miekkalisäkkeen alue, sekä selkänikamat toimivat kiinnityskohtina pallealle. Lisäksi suuret vatsa-, selkä- ja lannelihakset kiinnittyvät limittäin palleaan ja toimivat sen kanssa yhteistyössä. Pallea osallistuu myös asennon ylläpitoon. Pallean toiminnalla on siten vaikutuksia laajalti elimistöön. Pallea saa hermotuksensa palleahermon ja kylkivälihermojen välityksellä. Sen liikkeitä on kuitenkin vaikeampi itse tunnistaa kuin muiden tahdonalaisten lihasten toimintaa. Tämän vuoksi siihen on hankala vaikuttaa suoraan tietoisesti. Optimaalisen palleahengityksen oppiminen tapahtuu parhaiten epäsuorasti. Psykofyysisessä hengitysterapiassa erilaisia hengitysharjoituksia tehdessä käytetään apuna mielikuvia, liikettä tai ääntä (ks. harjoitukset luvussa 6). Ilma tulee keuhkoihin imuvaikutuksen avulla. Imuvaikutus syntyy, kun pallea supistuessaan vetäytyy alaspäin, jolloin rintaontelo laajenee pituussuunnassa alaspäin vatsaonteloon työntäen vatsanpeitteitä ulospäin ja eteenpäin. Tätä pallean alaspäin tapahtuvaa liikettä auttavat mielikuvat vatsan pohjalle hengittämisestä. Seuraavaksi ulommat kylkivälilihakset supistuvat ja nostavat kylkiluita, jolloin rintakehä laajenee alaosastaan sivusuuntaan. Mukana ovat vähäisessä määrin myös varsinaisesti apuhengityslihaksina toimivat kylkiluun kannattajalihakset ja kylkiluiden kohottajat. 2.2.2. Uloshengitys Uloshengitys lepotilassa ja kevyessä liikkeessä tapahtuu passiivisesti, kun pallea ja muut sisäänhengityksessä mukana olleet lihakset rentoutuvat ja palaavat alkuperäiseen asentoonsa. Rangan liikkeet ovat päinvastaisia kuin sisäänhengitettäessä. Kylkirustojen ja keuhkojen kimmoisuus avustavat tapahtumaa. Rintaontelo ja keuhkot pienenevät ja ilmanpaine keuhkorakkuloissa nousee korkeammaksi kuin ulkoilman paine. Ilmaa virtaa keuhkoista ulospäin. Rauhallisessa olotilassa uloshengitysvaihe on pitempi kuin sisäänhengitysvaihe. 2.2.3. Hengitystauot Rauhallinen hengittäminen taukoineen auttaa ilman menemistä perille keuhkojen alimpiin osiin ja alveolien (keuhkorakkuloiden) sisään sekä vastaavasti helpottaa hiilidioksidipitoisen ilman poistumista. Normaalissa hengityksessä sisäänhengityksen jälkeen seuraa lyhyt tauko. Jos on tarve eri syistä pidättää hengitystä, tämä tauko voi pidentyä. Joissakin hengitysterapiamenetelmissä pyritään pidentämään sisäänhengityksen jälkeistä taukoa hyperventilaation hallitsemiseksi. Kuvaamassamme menetel- 18