1/2006 Energiatuki vuosina 2005 ja 2006 s. 9 Biopolttoaineille ehdotettu käyttövelvoitetta s. 12 Suomen energiatalous vuonna 2005 s. 23
Sisältö 1 12 16 Energia-alalla tapahtuu Vuoden ensimmäisen uutisosion aiheita ovat yrityksille myönnetyt vuoden 2006 päästökauppaoikeudet, turvevoimalaitoksia koskeva juuri valmistunut turvelauhteen syöttötariffiselvitys sekä sähkön jakeluhäiriö-, hinta- ja tuotantoasiat. Työryhmä suosittelee lakisääteiseen velvoitteeseen perustuvaa biopolttoaineiden käyttöönottoa Energia-alan kevään puhutuin teema, liikenteen biopolttoaineet, olivat keskiössä helmikuun lopulla ilmestyneessä selvityksessä. Työryhmä ehdottaa käyttövelvoitetta kaikille biopolttoaineita myyville yrityksille, mutta jättää kysymyksen kotimaisen tuotannon mahdollisuuksista avoimeksi. Ydinenergia-alan asiantuntijoiden riittävyys väestön ikääntyessä Tulevaisuuden ydinenergia-alan asiantuntijoiden määrää uhkaa romahdus. Uusien ydinvoima-asiantuntijoiden rekrytointi on entistä kiivaampaa ja vanhat ydinasiantuntijat ovat avainroolissa tietotaidon levittämisessä. Uusia julkaisuja s. 27 Tilastoja s. 30 JULKAISIJA Kauppa- ja teollisuusministeriö energiaosasto Aleksanterinkatu 4 (PL 32) 00023 VALTIONEUVOSTO http://www.ktm.fi/energiakatsaus etunimi.sukunimi@ktm.fi Puh. (09) 16001 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Internetissä ilmestyvät pdf-versio, englanninkielinen tiivistelmä sekä suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset taulukot. TOIMITUS Päätoimittaja ylijohtaja Taisto Turunen Toimituspäällikkö Jorma Aurela Toimitussihteeri Lea Kurki Tilastot Saku Slioor/Tilastokeskus Puh. (09) 1743 2685 TAITTO Mainostoimisto Grafex, Joensuu PAINO Suomen Graafiset Palvelut Oy Kuopio 2006 KANNEN KUVA futureimagebank
Energia-alalla tapahtuu Energia- ja ilmastostrategian käsittely jatkuu eduskunnassa Valtioneuvoston eduskunnalle selontekona antaman energia- ja ilmastostrategian käsittely jatkuu eduskunnassa. Eduskunnan täysistunto päätti 7.12.2005 lähettää selonteon talousvaliokuntaan mietinnön laatimista varten. Talousvaliokunnalle lausunnon tulevat antamaan valtiovarainvaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Valiokunnat ovat aloittaneet selonteon käsittelyn ja asiantuntijakuulemiset helmikuun puolivälissä. Talousvaliokunnan tavoitteena on antaa mietintönsä viimeistään touko-kesäkuun vaihteessa. Eduskunta antaa mietinnön pohjalta vastauksensa valtioneuvoston selontekoon. Vastauksesta ilmenee eduskunnan kanta strategiassa esitettyihin linjauksiin. Keskustelutilaisuus sähkömarkkinoista kauppa- ja teollisuusministeriössä Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen järjesti 26.1.2006 keskustelutilaisuuden sähkömarkkinoista. Paikalla oli viranomaisten, tutkimuslaitosten, sähkön tuottajien ja myyjien, verkkoyhtiöiden, sähkön käyttäjien sekä polttoainetoimittajien edustajia. Keskustelu oli vilkasta ja markkinoiden toiminnasta esitettiin vastakkaisiakin näkemyksiä. Keskustelussa nousivat päällimmäisinä esille sähkön toimitusvarmuuteen ja päästökaupan hintavaikutuksiin liittyvät kysymykset. Ministeri Pekkarinen painotti, että nykyinen yhteiskunta on niin riippuvainen sähköstä, että sähkön toimitusvarmuudelle on asetettava entistä tiukempia vaatimuksia. Ministeri toivoi toimialan pohtivan keinoja riittävän kapasiteetin ylläpitämiseksi. Päästökaupan windfall-voittojen osalta ministeri ilmoitti, että hallituksessa selvitetään malleja, joilla tuottajien saamia windfall-voittoja voitaisiin leikata. Aiheeseen palataan seurantapalaverissa 23.3.2006. Tiedustelut Taisto Turunen, puh. (09) 1606 4700 Petteri Kuuva, puh. (09) 1606 4819 Tiedustelut Petteri Kuuva, puh. (09) 1606 4819 Timo Ritonummi, puh. (09) 1606 4798 Energiakatsaus 1/2006 1
Päästökaupassa annettu uusia jakopäätöksiä Valtioneuvosto on helmikuun aikana antanut kaikkiaan kaksikymmentä uutta laitoskohtaista päästöoikeuksien jakopäätöstä. Päätöksistä kahdeksan koskee 21.12.2004 tehdyssä isojaossa mukana olleita laitoksia, joiden osalta jakopäätös on käsitelty uudelleen. Loput kaksitoista kohdistuvat niin kutsuttuihin uusiin osallistujiin, joille valtioneuvosto on myöntänyt päästökauppakaudelle 2005 2007 päästöoikeuksia uusille osallistujille tarkoitetusta päästöoikeusvarauksesta. Valtioneuvoston uudelleen käsittelemiin tapauksiin lukeutuu kaksi Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) 1.7.2005 osittain hyväksymää valitusta, jotka Äänevoima Oy ja Keravan Energia Oy tekivät valtioneuvoston joulukuussa 2004 antamasta myöntämispäätöksestä. Oikeus hyväksyi valitukset siltä osin, kun ne koskivat Keravan Energia Oy:n neljää laitoskohtaista kohtuullistamisratkaisua ja Äänevoima Oy:n omistaman laitoksen jakokriteereissä käytettäviä laitostietoja. Oikeus palautti jakopäätöksen hyväksymiltään osin takaisin valtioneuvostolle, joka antoi 9.2.2006 asiassa uudet laitoskohtaiset päätökset. Valtioneuvosto korjasi päätöksillään jakopäätökseen sisältyneet Äänevoima Oy:n ja Keravan Energia Oy:n laitoskohtaisten myöntämispäätösten virheet ja puutteellisuudet, minkä seurauksena Äänevoima Oy:n laitos sai jonkin verran lisää päästöoikeuksia. Mainitulla päätöksellä ei kuitenkaan ole vaikutusta muille laitoksille joulukuun 2004 päätöksessä myönnettyihin päästöoikeuksiin. Korkein hallinto-oikeus on valituksista antamissaan päätöksissä todennut, että valtioneuvoston päätös on lainvoimainen kaikkien niiden laitosten osalta, joiden päästöoikeuksista ei ole valitettu KHO:lle tai joiden osalta KHO ei ole valituksen johdosta muuttanut valtioneuvoston päätöstä. Tuomioistuimen linjaus tarkoittaa muun muassa sitä, että muille laitoksille myönnettyjä päästöoikeuksia ei voi muuttaa ja päästöoikeuslaskelmissa käytetty sovituskerroin pysyy ennallaan. Valtioneuvosto antoi 23.2.2006 kaksitoista uutta osallistujaa koskevaa jakopäätöstä. Päästöoikeudet myönnettiin laitoksille, joista neljän laitoksen päätoimiala on kaukolämmöntuotanto, viiden teollisuuden energiantuotanto, yhden massan ja paperin valmistus, yhden massan valmistus ja yhden tiilien valmistus. Päästöoikeuksia myönnettiin yhteensä 454 343 hiilidioksiditonnia, mikä vastaa 18,2 prosenttia uusille osallistujille varatusta 2,5 miljoonan CO 2 -päästöoikeuskiintiöstä. Tämän jälkeen uusille osallistujille varatusta osuudesta on käytetty 52,5 prosenttia eli 1 313 029 hiilidioksiditonnia vastaava määrä päästöoikeuksia. Kaikkiaan uusien osallistujien varaukseen jää nyt tehtävien päätösten jälkeen päästöoikeuksia yhteensä 1 186 971 hiilidioksiditonnia. Määrä vastaa 47,5 prosenttia uusille osallistujille varatusta kokonaispäästöoikeusmäärästä. Tiedustelut Helena Kantola, puh. (09) 1606 4837 Turvelauhteen syöttötariffiselvitys valmistunut Maaliskuussa ilmestyneen selvityksen tavoitteena oli tarkastella turvevoimalaitoksia koskevaa rajattua sähkön syöttötariffijärjestelmää. Tarkasteltaviksi laitoksiksi hyväksyttiin selvityksessä sellaiset suuret turvevoimalaitokset, jotka ennen EU-laajuisen päästökaupan käyttöönottoa tuottivat lauhdesähköä edullisemmin kuin vastaavat kivihiiltä tai maakaasua käyttävät laitokset. Tällaisten turvevoimalaitosten lauhdesähköteho on yhteensä noin 500 MW, ja niiden käyttö on järjestelmässä tarkoitus varmistaa siten, että ne tuottaisivat sähköä en- 2 Energiakatsaus 1/2006
nen tuontipolttoaineita käyttäviä lauhdutusvoimalaitoksia. Lisäksi syöttötariffijärjestelmä olisi määräaikainen vuosina 2006 2010. Selvityksen taustalla tarkasteltiin Irlannin turvesähköä koskevaa syöttötariffijärjestelmää sekä Saksassa ja Itävallassa käytettäviä, uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön syöttötariffijärjestelmiä. Lisäksi selvitykseen sisältyy lakiasiantuntijan lausunto, jonka johtopäätöksenä on, ettei EY-lainsäädäntö Suomen tilanteessa aseta esteitä kaavaillun syöttötariffijärjestelmän toteuttamiselle, mutta toteutus vaatii kuitenkin uutta kansallista lainsäädäntöä. Selvityksessä on hahmoteltu kaavaillun järjestelmän toteutukseen liittyvää neljää osa-aluetta: tariffitason määritys-, sähköntuotannon todentamis-, tariffivarojen keräämis- sekä tariffivarojen maksamismekanismeja. Parhaimpana tariffin muotona pidettiin järjestelmässä sähkön markkinahinnan päälle maksettavaa tukea, eli niin kutsuttua hintapreemiota turvelauhdetuotannolle. Tuen maksuun tarvittavat varat kerättäisiin kaikilta sähkön käyttäjiltä. Järjestelmän taloudellisia vaikutuksia selvityksessä arvioitiin kolmella mahdollisella toteutusvaihtoehdolla ensimmäisen EU-päästökauppavuoden 2005 markkinaolosuhteissa. Tulosten mukaan kaavailtu järjestelmä olisi toteutusvaihtoehdosta riippuen lisännyt 1,2 6,2 miljoonan euron panostuksella energiaturpeen kulutusta lauhdetuotannossa noin 0,5 2,2 miljoonaa MWh (polttoaineena). Keskimääräinen tuki turvelauhdesähkölle oli tarkastelluissa vaihtoehdoissa vuonna 2005 noin 3 6 euroa/mwh (sähkö) eli suuruusluokkaa 10 20 prosenttia sähkön markkinahinnan keskiarvosta vuonna 2005. Samalla järjestelmä olisi pienentänyt muun sähkön myyntiä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla arviolta 7 28 miljoonaa euroa. Syöttötariffijärjestelmän vaikutukset vaihtelevat eri vuosina markkinatilanteen mukaan. Valmistunut selvitys on yksi valtioneuvoston uuden energia- ja ilmastopoliittisen selonteon mukaisista toimenpiteistä, jonka laati kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta GreenStream Network Oy. Selvityksellä oli laajapohjainen ohjausryhmä, johon kuuluivat kauppa- ja teollisuusministeriön edustajien lisäksi valtiovarain- ja ympäristöministeriön, Energiamarkkinaviraston, Kilpailuviraston, Energiateollisuus ry:n, kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:n ja Turveteollisuusliitto ry:n edustajat. Ohjausryhmässä oli varsin erilaisia näkemyksiä selvityksen kohteena olleesta syöttötariffijärjestelmästä ja sen tarpeellisuudesta. Kauppa- ja teollisuusministeriö on käynnistänyt rajattua syöttötariffijärjestelmää koskevan lain valmisteluun liittyvät toimet. Selvityksen täydellinen nimi on Selvitys turvelauhdesähkön tuotannon turvaamisesta suhteessa kivihiililauhde- ja maakaasulauhdesähköön rajattua syöttötariffijärjestelmää käyttäen ja se on ladattavissa pdf-muodossa ministeriön verkkosivuilta: www.ktm.fi > julkaisurekisteri. Tiedustelut Sirkka Vilkamo, puh. (09) 1606 4810 Aimo Aalto, puh. (09) 1606 4793 Motivan KTM-työohjelma 2006 2007 käynnistynyt Kauppa- ja teollisuusministeriö tilasi helmikuussa Motiva Oy:ltä KTM-työohjelman 2006 2007 vuotta 2006 koskevan osuuden. KTM-työohjelman päätavoitteita ja painopistealueita ovat teollisuuden, energia-alan ja palvelusektorin sopimusmenettelyjen toimeenpano- ja uusien sopimusmenettelyjen kehittäminen, energiakatselmustoiminnan laadukas toimeenpano, uuden energiateknologian ja bioenergian käyttöönoton vauhdittaminen sekä asenteisiin, käyttötottumuksiin ja valintoihin vaikuttaminen. Työohjelmaan sisältyy useita Euroo- Energiakatsaus 1/2006 3
pan älykäs energiahuolto -ohjelman hankkeita. Valtion omistama osakeyhtiö Motiva Oy on perustettu edistämään energiansäästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Motivan toiminnasta valtaosa muodostuu KTM-työohjelman toteutuksesta. Työohjelman keskeinen lähtökohta on valtioneuvoston marraskuussa 2005 eduskunnalle antama selonteko Lähiajan energia- ja ilmastopoliittisia linjauksia kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Tiedustelut Erkki Eskola (KTM), puh. (09) 1606 4812 Ilari Aho (Motiva), puh. (09) 8565 3103 Sähkönjakelijoiden varautumista jakeluhäiriöihin selvittävän työryhmän asettaminen Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 6.2.2006 työryhmän, jonka tehtävänä on kartoittaa sähkönjakelijoiden käytettävissä olevat keinot ja valmiudet erilaisten jakeluhäiriöiden ehkäisemiseen, selvittämiseen sekä sähkökatkojen pitämiseen mahdollisimman lyhyinä. Työryhmän tehtävänä on laatia ehdotus, jolla voidaan parantaa sähkönjakelijoiden toimintavalmiuksia häiriötilanteissa. Työryhmän tulee arvioida myös, voidaanko Suomessa asettaa toiminnallisia tavoitteita sähkönjakelun varmuudelle ja enimmäistavoitteita jakeluhäiriöiden pituudelle. Työryhmän täytyy työssään myös tutkia, onko sähkökatkosten ja muiden jakeluhäiriöiden tilastointi ja seuranta riittävää sekä selvittää, ovatko sähkökatkosten ja häiriöiden määrä tai vakavuus muuttuneet viime vuosina. Selvitysmies Jarl Forstén suositteli sähkön toimitusvarmuuden parantamista koskeneessa selvitysmiestyössään vuonna 2002 verkonhaltijoille kymmenen vuoden toimenpidesuunnitelmia, joista tulisi käydä ilmi sähkönjakelun keskeytysten vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ja niiden toteuttamisaikataulu. Työryhmän tulee siten selvittää, ovatko sähkönjakelijat laatineet selvitysmiehen ehdotuksen mukaisia toimenpidesuunnitelmia sekä arvioida tarve näiden suunnitelmien mahdolliseen ohjeistukseen ja valvontaan. Työryhmän tarkoitus on myös kartoittaa, minkälaisia jakeluverkon käyttövarmuuden arviointimenetelmiä on käytettävissä ja tuleeko niitä ohjeistaa. Lisäksi ryhmä arvioi, voidaanko Suomessa asettaa toiminnallisia tavoitteita sähkönjakelun varmuudelle ja enimmäistavoitteita jakeluhäiriöiden pituudelle sekä arvioida näiden tavoitteiden kustannusvaikutukset. Työryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Taisto Turunen kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja jäseninä ovat edustajat kauppa- ja teollisuusministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Energiamarkkinavirastosta, Huoltovarmuuskeskuksesta, Kuluttajavirastosta sekä Turvatekniikan keskuksesta. Pysyvinä asiantuntijoina työryhmässä toimivat Fortum Sähkönsiirto Oy:n ja Vattenfall Verkko Oy:n edustajat. Työryhmän tulee luovuttaa loppuraporttinsa ministeriölle viimeistään 31. päivänä elokuuta 2006. Tiedustelut Juha Turkki, puh. (09) 1606 4823 Pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoonpääsy Suomi on johtavia teollisuusmaita, kun tarkastellaan uusituvilla, erityisesti biopolttoaineilla tehdyn sähkön osuutta sähkön kokonaishankinnasta. Suomi on edelläkävijä ja tiennäyttäjä myös säh- 4 Energiakatsaus 1/2006
kön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) käytössä. Avoimilla sähkömarkkinoillamme sähkön tuotanto ei ole monopolisoitua tai luvanvaraistettua. Kuka tahansa saa tuottaa sähköä verkkoon toteuttaessaan ympäristö- ja laatuvaatimukset. Sähkömarkkinalain mukaisesti sähköverkon haltijoilla on liittämisvelvollisuus verkkoonsa haluavalle sähköntuotannolle ja siirtovelvollisuus siirtää tuotettu sähkö kohtuullista korvausta vastaan. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköntuotantoa edistetään sekä antamalla investoinneille harkinnanvaraista investointiavustusta että maksamalla tuotetulle sähkölle tuotantotukea. Sähkön tuotantotuessa on kolme tasoa ja korkeinta, 6,9 euroa/mwh, saa tuulivoimalla ja metsähakkeella tuotetulle sähkölle. Lisäksi verotuksessa annetaan CHP-tuotannolle etua lämmöntuotannon verotuksessa. Biopolttoaineista ei lämmöntuotannon veroja peritäkään. Näistä lähtökohdista tarkastellen ei pienimuotoisella, kotimaisiin energialähteisiin perustuvalla sähköntuotannolla, erityisesti CHP-tuotannolla, pitäisi olla ongelmia liittyä tuotannon ja verkon kannalta sopivalle jännitetasolle ja tuottaa sähköä samoille markkinoille kaiken muun sähköntuotannon kanssa, jos sähköntuotanto rakentuu terveelle taloudelliselle pohjalle. Selvitykset ja useat yhteydenotot osoittavat kuitenkin, että liityntä- ja siirtokustannukset vaihtelevat suuresti eri verkkoyhtiöiden välillä. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa todetaankin: Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon edistämiseksi sekä biopolttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi pienvoimalaitosten verkkoon liittymistä helpotetaan energiamarkkinoiden sääntelyä kehittämällä. Tästä aiheutuvat lisäkustannukset huomioidaan muiden verkonkäyttäjien tariffeissa. Tätä strategian kohtaa ja esille tullutta liittymisja siirtokustannusten kirjavuutta selvitetään ja parannusehdotusta valmistellaan ministeriön sekä Energiamarkkinaviraston yhteisenä virkatyönä. Uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon pääasiallinen edistäminen pohjautuu edelleen investointi- ja tuotantotukiin. Tällä työllä tasoitetaan liittymis- ja siirtokustannuksia, jolloin joissain sähkönsiirtoverkoissa nämä kustannukset voivat alentua merkittävästikin. Tämä osaltaan edistää pienimuotoista sähköntuotantoa. Mahdollinen lakiesitys on tarkoitus saada eduskunnan käsittelyyn jo syyskauden alussa. Tiedustelut Timo Ritonummi, puh. (09) 1606 4798 Energiamarkkinavirasto avannut kuluttajille sähkön tarjoushintojen nettipalvelun Energiamarkkinavirasto on 3.2.2006 avannut uuden nettipalvelun, josta kuluttajat löytävät sujuvasti ja nopeasti tarjolla olevat ajantasaiset sähkön myyntitarjoukset. Uuden palvelun tavoitteena on helpottaa sähkön hintatietojen saatavuutta, kuluttajien sähkön oston kilpailuttamista sekä tarjousten vertailua. Palvelun on mahdollistanut joulukuussa 2004 voimaan tullut sähkömarkkinalain muutos. Energiamarkkinavirasto tarjoaa uudella nettipalvelulla kuluttajille mahdollisimman yksinkertaisen ja helpon tavan saada tietoa sähkön hinnoista sekä verrata eri sähkönmyyjien ajankohtaisia sähkötarjouksia. Palvelua varten kuluttajan tarvitsee tietää vain oman käyttöpaikan postinumero, nykyinen siirtotariffi ja vuotuinen sähkön käyttömäärä. Palvelussa tarjotaan tietoa myös myyjien tarjoaman sähkön alkuperästä ja kuluttaja voi halutessaan esimerkiksi hakea ensisijaisesti uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä koskevia tarjouksia. Varsinaista uutta sähkösopimusta sähkönmyyjän kanssa Energiamarkkinaviraston palvelussa ei Energiakatsaus 1/2006 5
kuluttaja voi tehdä, vaan sitä varten palvelusta löytyvät myyjien yhteystiedot sekä linkit niiden verkkosivuille. Palvelussa tarjoukset on ryhmitelty sopimustyypin perusteella toistaiseksi voimassaoleviin, määräaikaisiin ja pörssihintaan sidottuihin sopimuksiin, joista kuluttaja voi valita haluamansa. Energiamarkkinaviraston sähkön nettihintapalvelu on maksuton sekä sähkönmyyjille että kuluttajille. Suomessa on yli seitsemänkymmentä sähkön vähittäismyyjää, joista yli viisikymmentä on jo rekisteröitynyt palvelun käyttäjiksi. Myyjät ylläpitävät palvelussa olevia tarjoustietoja ja ne voivat päivittyä jopa kerran vuorokaudessa. Sähkön myyjät voivat kohdistaa nettihintapalveluun ilmoittamansa tarjoushinnat haluamalleen alueelle jopa postinumeron tarkkuudella. Kuluttajille näkyvistä tulosteista käyvät ilmi annetulla postinumeroalueella kulloinkin voimassa olevat tarjoukset. Palvelussa näkyvät tarjoushintojen ohella myös paikallisten myyjien toimitusvelvollisuushinnat. Kuluttajille sähkönmyyjien kilpailuttaminen ja toimittajan vaihtaminen on ollut mahdollista jo vuodesta 1998 lähtien. Kuitenkin vain pieni osa sähkönkäyttäjistä on Suomessa tähän mennessä käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen ja vaihtanut sähkönmyyjää. Selvitysten mukaan kotitalouksista vain viidesosa on ylipäätään vertaillut sähkönmyyjien hintoja ja joka kymmenes kotitalous vaihtanut sähkönmyyjää. Valtaosa kuluttajista on tähän saakka pitänyt myyjän vaihtamista ja vaihtoehtojen vertailua liian vaikeana. Uusi palvelu on tavoittanut kohderyhmänsä varsin nopeasti, sillä ensimmäisen käyttökuukauden aikana järjestelmän kautta on suoritettu noin 210 000 hakua. Maksuton palvelu on käytettävissä verkko-osoitteessa: www.sahkonhinta.fi. Tiedustelut Arto Rajala (KTM), puh. (09) 1606 4828 Tapio Silvennoinen (EMV), puh. (09) 6220 3619 Energia-asioissa tärkeitä kysymyksiä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Euroopan unionin energiapolitiikan kehittäminen on ajankohtainen teema Suomen EU-puheenjohtajakaudella. Keskustelu energiapolitiikan uudistamisesta konkretisoituu Euroopan komission maaliskuussa 2006 julkaiseman turvallista, kestävää ja kilpailukykyistä energiapolitiikkaa koskevan vihreän kirjan jatkokäsittelyssä. Vihreä kirja luo pohjaa EU:n energiapolitiikkaa koskeville laaja-alaisille linjauksille ja tuleville toimille. Energian maailmanlaajuisen kysynnän kasvu näkyy hinnoissa ja toimitusvarmuuden näkymissä. Samanaikaisesti kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat sopimukset ja päästökauppajärjestelmä vaikuttavat voimakkaasti energialähteiden valintaan samoin kuin teollisuuden kilpailukykyyn. Julkisen konsultointivaiheen jälkeen vihreää kirjaa seuraa konkreettisempia toimenpideehdotuksia esittelevä valkoinen kirja, joka julkaistaan komission aikataulusta riippuen Suomen puheenjohtajuuskauden lopulla. Muita keskeisiä asialistalla olevia kysymyksiä ovat EU:n sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden kehittämisen toimeenpano, energiatehokkuuden edistäminen sekä vuoropuhelu suurten energiantuottajamaiden kanssa. Sähkön ja kaasun sisämarkkinoihin liittyen komissio julkaisee Suomen kaudella loppuraportin kilpailun toiminnasta energiasektorilla sekä erillisen raportin sisämarkkinadirektiivien toimeenpanosta. Raporttien pohjalta neuvostossa käydään keskustelua sisämarkkinoiden kehittämisen toimeenpanosta. Energiatehokkuusasioissa komissio julkaisee kesällä toimintasuunnitelman ja tämän asiakirjan jatkokäsittely ajoittuu Suomen kaudelle. Energiantuottajamaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa Suomen erityisenä intressinä on EU:n ja Venäjän välisen dialogin kehittäminen esimerkiksi 6 Energiakatsaus 1/2006
alueellisella tasolla. Energiakysymysten ulkosuhteisiin liittyen Suomen kaudella järjestetään useita korkean tason kokouksia. EU-maiden energiaasioista vastaavat ministerit kokoontuvat unionin liikenne-, televiestintä- ja energianeuvostoon Brysseliin 23. marraskuuta. Tiedustelut Ari Hietamäki, puh. (09) 1606 2095 Niina Honkasalo, puh. (09) 1606 4794 Euroopan unionin bioenergiatoimintasuunnitelma neuvoston käsittelyssä Euroopan komissio esitti joulukuussa 2005 ehdotuksensa biomassaa koskevaksi toimintasuunnitelmaksi. Suunnitelman lähtökohtina ovat EU:n energiapolitiikan päätavoitteet, joita ovat kilpailukyky, kestävyys ja huoltovarmuus. Energiapolitiikan keskeisiä elementtejä ovat energian kysynnän vähentäminen talouskasvun olosuhteissa, uusiutuvan energian käytön lisääminen, energian hankinnan hajauttaminen sekä kansainvälisen yhteistyön kehittäminen. Biomassatoimintasuunnitelma on osa uusiutuvan energian edistämistoimintaa. EU:n uusiutuvan energian tuotannosta noin puolet tuotetaan biomassalla. Puuperäisiä polttoaineita, jätepolttoaineita ja peltoenergiaa hyödyntämällä Eurooppa voi alentaa riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja kehittää maaseutualueiden taloudellisia toimintoja. Toimintasuunnitelmassa esitetään biomassan edistämistoimenpiteitä lämmityksessä, sähkön tuotannossa ja liikenteessä. Seuraava askel on yksittäisten toimenpide-ehdotusten tekeminen. Biomassalla tuotettiin vuonna 2003 noin neljä prosenttia eli 69 Mtoe EU:n primäärienergiasta. Komissio arvioi, että biomassatoimintasuunnitelman toimenpiteiden vaikutuksesta biomassan käyttö voisi saavuttaa 150 Mtoe:n suuruusluokan vuonna 2010 tai pian sen jälkeen. Toimintasuunnitelmassa todetaan, että liikenteen biopolttoaineet ovat kallis tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta niillä on suuria etuja huoltovarmuuden lisäämisessä. Sähköntuotannossa biomassalla saavutetaan suurimmat kasvihuonekaasujen vähentymishyödyt. Bioenergian käytön kannattavuus on paras lämmön tuotannossa. Komissio antoi helmikuussa 2006 ehdotuksensa myös erilliseksi liikenteen biopolttoaineita koskevaksi strategiaksi, joka käsittelee laajemmin toimintasuunnitelman tätä osa-aluetta. Biomassatoimintasuunnitelma on käsittelyssä sekä energianeuvostossa että maatalousneuvostossa. Neuvoston päätelmät on tarkoitus hyväksyä kesäkuussa energianeuvoston kokouksessa. Tiedustelut Erkki Eskola, puh. (09) 1606 4812 Kansainvälinen energiakatselmuskonferenssi syyskuussa Lahdessa Kauppa- ja teollisuusministeriö järjestää yhteistyössä ympäristöministeriön ja ulkoasiainministeriön kanssa kansainvälisen International Energy Audit Conference -konferenssin Lahdessa 11. 13.9. 2006. Audit 06-konferenssi on osa kansainvälistä toimintasuunnitelmaa, joka hyväksyttiin kesäkuussa 2002 Bonnissa. Suomen EU-puheenjohtajakauteen liittyen konferenssi kytkeytyy Asem-huippukokoukseen. Audit 06-tapahtuman odotetaan kokoavan yhteen laajan joukon energiapolitiikan päättäjiä sekä käytännön säästötoimien suunnittelijoita ja toi- Energiakatsaus 1/2006 7
meenpanijoita. Konferenssin avaa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Ensimmäisenä päivänä tullaan kuulemaan korkean tason puheenvuoroja esimerkiksi Euroopan komissiolta, Maailman Pankilta ja YK:lta. Toisena ja kolmantena päivänä keskitytään varsinaiseen energiakatselmustoimintaan. Konferenssiin odotetaan 200 300 osanottajaa. Käytännön järjestelyistä vastaa Motiva Oy. Tarkemmat ja ajankohtaiset tiedot Audit 06-tapahtumasta löytyvät Motivan kotisivuilta www.motiva.fi ja Audit 06-energiakonferenssin omilta verkkosivuilta: www.audit06.fi. Tiedustelut Heikki Väisänen (KTM), puh. (09) 1606 4834 Erkki Eskola (KTM), puh. (09) 1606 4812 Irmeli Mikkonen (Motiva), puh. (09) 8565 3113 ryhmiin, joilla on hyvät mahdollisuudet muuttaa omia toimintatapojaan: viesti suunnataan erityisesti kaupunkilaisille, perheille ja kotitalouksille. Kouluille järjestetään kilpailuja ja erilaisia materiaalipaketteja. Suomi toimii tiiviissä yhteistyössä EU-komission kanssa, ja kansallisia kampanjatoimia koordinoi Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma. Ohjelmasta voi hakea rahoitusta myös paikalliseen toimintaan. Hankehaku päättyy 19.4.2006. Työhön osallistuvat kauppa- ja teollisuusministeriön lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö, maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Opetushallitus ja Motiva Oy. Muita kumppaneita ovat kunnat, järjestöt ja yritykset. Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) ovat myös vahvasti mukana. Lisätietoa löytyy verkkosivuilta: www.ilmastonmuutos.info. Ilmastokampanja käynnistyy kesäkuussa Euroopan unionin komissio järjestää kaikissa 25 jäsenmaassaan ilmastokampanjan tunnuksella Sinä vaikutat ilmastonmuutokseen. Säädä, sammuta, kierrätä, kävele. Tee muutos. Tavoitteena on parantaa kansalaisten tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja aktivoida heitä tekoihin muutoksen hillitsemiseksi. Kampanjan perusajatus on positiivinen ja ihmisläheinen: ilmastonmuutoksen hillitseminen on mahdollista, ja pienetkin teot ovat tärkeitä. Kampanja käynnistyy EU-maiden pääkaupungeissa Maailman ympäristöpäivänä 5. kesäkuuta 2006 ja aktivoituu uudelleen kesälomakauden jälkeen elo-syyskuussa jatkuen helmikuulle 2007. Suomen toimet ovat kiinteä osa eurooppalaista kampanjaa. Kampanjaa jalkautetaan vauhdittamalla alueellista toimintaa ja tuomalla paikallinen näkökulma, tieto ja toimijat osaksi kampanjaa. Kansalaisista pyritään vaikuttamaan erityisesti Tiedustelut Kirsti Kärkkäinen, puh. 0400 511 618, kirsti.karkkainen@ilmastonmuutos.info Nina Broadstreet (KTM), puh. (09) 1606 2103 8 Energiakatsaus 1/2006
Mika Anttonen Energiatuen käyttö vuonna 2005 ja vuoden 2006 linjaukset Energiatuki vuonna 2005 Energiatuella pyritään lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja uuden tehokkaan energiateknologian käyttöönottoa sekä vähentämään energian tuotannosta ja käytöstä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Energiatuki on harkinnanvarainen edistämismuoto ja sitä voidaan myöntää yrityksille ja yhteisöille, esimerkiksi kunnille. Viime vuonna energiatukea myönnettiin yli 33,1 miljoonaa euroa, josta reilut 1,9 miljoonaa euroa oli Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea. Työvoima- ja elinkeinokeskusten kautta tukea myönnettiin 9,5 miljoonaa euroa ja kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosaston kautta 23,6 miljoonaa euroa. Tukia myönnettiin liki saman verran kuin vuonna 2004. Vuonna 2005 myönteisiä energiatukipäätöksiä tehtiin kaikkiaan 360 kappaletta (v. 2004; 323), joista noin seitsemäsosa energiaosastolla ja loput TE-keskuksissa. TE-keskusten kautta kulkevat lähinnä pienet, tavanomaisen teknologian hankkeet ja energiansäästökatselmukset. Lukumääräisesti positiivisia päätöksiä tehtiin vuonna 2005 hieman enemmän uusiutuvien energialähteiden kuin energiansäästön kohdalla. Rahallisesti uusiutuviin energialähteisiin käytettiin noin 86 % koko valtuudesta. EAKR-päätöksiä tehtiin 53 kappaletta. Energiaosastolla käsitellään pääsääntöisesti uutta teknologiaa koskevat sekä erityisen suuret hankkeet. Vuotta 2005 hallitsivat viime vuosien tapaan puupolttoaineisiin liittyvät investoinnit kuten pienvoimalaitokset, lämpölaitokset ja puupolttoainei- Taulukko 1. Energiatukipäätösten jakautuminen eri alueille Energiaosasto (kpl) TE-keskukset (kpl) 1. Uusiutuva energia, investoinnit 39 101 + 53* = 154 2. Energiansäästö, investoinnit 7 33 3. Energiansäästö, selvitykset ja katselmukset 3 119 4. Uusiutuva energia, selvitykset 5 0 Yhteensä kappaletta 54 306 Yhteensä milj. 23,6 milj. 9,5 milj. * EAKR-rahasta Energiakatsaus 1/2006 9
den tuotantohankkeet. Puun energiakäyttöön liittyviä investointeja tuettiin 19,7 miljoonalla eurolla. Voimalaitoksiin ja lämpökeskuksiin tästä käytettiin noin 15,2 miljoonaa euroa ja loppuosa tuesta sitoutui puupolttoaineiden tuotantoon liittyviin hankkeisiin kuten erilaisiin hakkureihin ja murskaimiin. Rakennettavien laitosten yhteenlasketut energiatuotantotehot ovat noin 10 MW sähköä ja 120 MW lämpöä. Useissa laitoksissa polttoainevalikoimaan puupolttoaineiden lisäksi kuului myös turve. Uusiutuvien energialähteiden käytön investointeja tukevia selvityshankkeita tuettiin reilulla 100 000 eurolla. Huomioitavaa on myös, että yritysten ja kuntien lämmöntuotantohankkeista erityisesti pellettikattila-nimikkeellä tuettiin yli 40 hanketta. Tämä on selkeä osoitus pellettien kilpailukyvystä ja pellettien käytön lisääntymisestä Suomessa myös suuremman kokoluokan kattiloissa. Uuden teknologian, uuden sovelluksen tai uutta teknologiaa osittain sisältävien hakkeiden osuus oli ennätyksellisen suuri: noin 20 miljoonaa euroa kohdistui edellä mainittuihin hankkeisiin. Tämä tulee olemaan myös jatkossa selkeä suuntaus, sillä energiatukea kohdennetaan yhä enenevässä määrin uuden teknologian hankkeisiin. Vuonna 2005 tuulivoimahankkeita tuli käsittelyyn vasta viimeisellä neljänneksellä ja niiden lopullinen päätöksenteko siirtyi tälle vuodelle määrärahojen niukkuuden myötä. Näin ollen vuonna 2005 tuulivoimahankkeisiin ei sitoutunut energiamäärärahoja. Tällä hetkellä käsittelyssä on noin 15 MW edestä tuulivoimahankkeita. Uusiutuvan energiatuotannon lisäksi tärkeä kokonaisuus on energiansäästö- ja tehokkuustoiminnan tukeminen. Katselmustukipäätöksiä ja muita energiansäästöön tai tehokkuuteen liittyviä päätöksiä tehtiin yhteensä 119 kappaletta. Energiansäästöinvestointeja oli edellisvuosia hieman vähemmän ja näin ollen säästöinvestoinnit sitoivat alle 10 % kaikesta energiatuesta. Viime vuonna päättynyttä energiansäästösopimuskautta on kuitenkin jatkettu ja nähtävissä on säästöinvestointien suunnittelun ja toteuttamisen jatkuminen. Energiakatselmuksia sekä energiansäästö- ja tehokkuusinvestointeja tuettiin yhteensä noin 4,6 miljoonalla eurolla. Muihin uusiutuviin energialähteisiin kuten biokaasuun, maalämpöön, pienvesivoimaan ja kierrätyspolttoaineisiin liittyvien hankkeiden tukemiseen käytettiin ennätyksellisesti runsaat 8,7 miljoonaa euroa. Tästä noin 2,5 miljoonaa euroa sitoutui bio- Taulukko 2. Energiatuen jakautuminen 2005 Tuki (milj. euroa) Osuus energiatuesta ( %) Puun energiakäyttö energian tuotanto 15,2 46 puupolttoaineiden tuotanto 4,5 14 Muut uusiutuvat energialähteet biokaasu 2,5 7 pienvesivoima 0,9 2,7 aurinkohankkeet/lämpöpumput 3,6 11 kierrätyspolttoaineet 1,7 5 Energian säästö ja tehokkuus 2,7 8 Selvitykset energiansäästöön liittyvät 1,9 6 uusiutuviin liittyvät 0,1 0,3 Yhteensä 33,1 100 10 Energiakatsaus 1/2006
kaasuhankkeisiin ja 3,6 miljoonaa euroa aurinkotai lämpöpumppuhankkeisiin. Aurinkohankkeisiin sisältyy yli 3 miljoonan euron tuki yhteen projektiin, jossa hyödynnetään aurinkolämpöä turpeen kuivauksessa. Kyseinen sovellus mahdollistaa monenkertaisen turpeen tuotantotehokkuuden ja samalla ympäristövaikutukset vähenevät huomattavasti. Pienvesivoimahankkeisiin (alle 1 MW) myönnettiin noin 0,9 miljoonaa euroa energiatukea. Vuoden 2006 näkymiä Valtioneuvosto antoi 24.11.2005 eduskunnalle valmistelemansa selonteon Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Strategiassa uusiutuvilla energialähteillä ja energiansäästöllä nähdään olevan tärkeä merkitys hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Strategia linjaa myös energiatuen käyttöä. Linjausten mukaan päästökauppasektorille myönnettävistä investointituista luovutaan muiden paitsi uuden teknologian hankkeiden kohdalla. Päästökauppasektorin ulkopuolella sitä vastoin voidaan edelleen tukea myös tavanomaisen tekniikan investointihankkeita. Lisäksi voidaan molemmilla sektoreilla tukea selvityksiä sekä energiakatselmuksia ja -analyyseja tuen kohdealueella. Huomioitava on, että tuulivoimainvestointien tukemista jatketaan, mutta ainoastaan uuden teknologian hankkeiden suhteen. Strategian mukaan energiatukimäärärahojen arvioidaan olevan Kioto-kaudella noin 26 miljoonaa euroa vuosittain. Näin ollen energiatuki tulisi jonkun verran laskemaan nykyiseen verrattuna. Tämä on lähinnä seurausta siitä, että strategiassa tämä nähdään kustannustehokkaana tapana hankkia päästövähennyksiä myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Strategian mukaan päästövähennysyksiköitä hankittaisiin niin kutsutuilla Kioton mekanismeilla 10 miljoonan tonnin edestä ja tähän on varauduttu käyttämään yhteensä 100 miljoonaa euroa. Lisäksi yleisesti nähdään, että päästökaupan myötä nouseva sähköhinta luo entistä parempia edellytyksiä esimerkiksi uusiutuvilla energialla tuotetulle sähkölle. Tämä vähentää suoraan tukien tarvetta. Vuoden 2006 hankekäsittelyssä otetaan huomioon se, että erityisen suurten hankkeiden määrä on merkittävästi lisääntynyt viimeisen vuoden aikana. Myös pienten hankkeiden määrät ovat kasvussa kuten vuodet 2004 ja 2005 osoittivat. Tällöin TE-keskukset myönsivät energiatukea keskimäärin noin 40 prosenttia enemmän kuin edellisinä vuosina. Tämä johti siihen, että nykyisten tukivaltuuksien riittävyys pienille ja keskisuurille hankkeille pyritään turvaamaan ottamalla käyttöön suurille hankkeille tarkoitetut tukimaksimit ja hankekokomaksimit. Näitä ovat seuraavat: maksimituki yhdelle hankkeelle 4 500 000 euroa ja maksimikustannus yhdelle hankkeelle on 25 000 000 euroa tavanomaisissa hankkeissa (koko hanke) tai uuden teknologian hankkeissa uuden teknologian osuus. Lisäksi otetaan käyttöön hankkeen minimikustannus, jolloin ei käsiteltäisi kustannuksiltaan alle 8 000 euron investointihankkeita. Vuonna 2006 kauppa- ja teollisuusministeriön käytössä olevat tukimäärärahat ovat vuoden 2005 tasolla. Pääpaino tullee edelleen olemaan bioenergian tukemisessa, sillä puupolttoaineiden vahvan kasvun uskotaan jatkuvan. Myös energiansäästöön ja tehokkuuteen liittyvän katselmus- ja analyysitoiminnan tuloksien arvioidaan realisoituvan säästöinvestoinneiksi uuden sopimuskauden siivittämänä. Lisäksi odotettavissa on merkittäviä panostuksia tuulivoimaan. Tiedustelut Mika Anttonen, puh. (09) 1606 4815 Energiakatsaus 1/2006 11
Jukka Saarinen Työryhmä suosittelee lakisääteiseen velvoitteeseen perustuvaa biopolttoaineiden käyttöönottoa Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama liikenteen biopolttoainetyöryhmä luovutti mietintönsä 10.3.2006. Työryhmän tehtävänä oli valmistella ehdotus toimista, joilla liikenteen biopolttoaineiden käyttö voitaisiin nostaa Suomessa viiden prosentin tasolle ja arvio siitä, kuinka nopeasti tavoite on mahdollista saavuttaa. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä arvio pidemmän aikavälin tavoitteista liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotolle sekä siitä, missä määrin ja millä keinoin tavoitteiden mukainen käyttö voi perustua kotimaisista raaka-aineista tuotettuihin liikenteen biopolttoaineisiin. Työryhmän puheenjohtajana toimi tutkimusjohtaja Kai Sipilä Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta ja työryhmässä olivat edustettuina kaikki aihepiiriin liittyvät ministeriöt. Lisäksi työryhmässä oli pysyvät asiantuntijat Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksesta sekä Öljy- ja Kaasualan Keskusliitosta. Valtiovarainministeriön edustaja jätti työryhmän mietintöön eriävän mielipiteensä. Työryhmän yleisiä arviointiperiaatteita Liikenteen biopolttoaineiden edistämisessä on tärkeää tarkastella erikseen biopolttoaineiden laajamittaista taajama- ja maatalouden pienkäyttöä. Laajamittaisella biopolttoaineiden käytöllä pyritään liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, energiansaannin turvaamiseen sekä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen. Työryhmä pitää tärkeänä, että liikenteen biopolttoaineiden edistäminen nähdään pitkäjänteisenä toimintana, jossa käytettävissä olevaa teknologiaa hyödynnetään kustannus- ja energiatehokkaasti ottaen huomioon biomassan hyödyntäminen myös muussa toiminnassa. Voimassa olevat pakokaasu- ja polttoainedirektiivit sekä polttoainestandardit on täytettävä ja näin turvattava ajoneuvokaluston toiminta. Ohjauksen suunnittelussa tulee ot- 12 Energiakatsaus 1/2006
Lähitulevaisuudessa autoihin saatetaan tankata polttoainetta, johon on sekoitettu etanolia tai biodieseliä. Työryhmän kaavailema biopolttoaineiden käyttövelvoite koskisi kaikkia liikennepolttoaineita myyviä yrityksiä. Kuva: futureimagebank taa huomioon EU:n sisämarkkinasäännökset. Teknologioiden ja markkinoiden kehitys alalla on voimakasta. Kansainväliset biopolttoainemarkkinat ovat kasvussa erityisesti pidemmällä aikavälillä, millä on vaikutusta saatavuuteen ja hintaan. Tällä hetkellä biopolttoaineet perustuvat lähinnä peltobiomassan ja biokaasun hyödyntämiseen. Tulevaisuudessa markkinoille on tulossa käyttöominaisuuksiltaan ja päästöiltään nykyisiä parempia toisen sukupolven biopolttoaineita, joiden tuotanto perustuu myös muulle kuin peltobiomassalle. Toimia suunniteltaessa on tarpeen ottaa huomioon koko biopolttoaineiden tuotanto- ja käyttöketjun kasvihuonekaasu- ja muut päästöt sekä biopolttoaineiden tuotannon ekologiset kysymykset. Biopolttoaineiden käytön edistäminen Työryhmä toteaa, että toimeksiannossa tavoiteltu biopolttoaineiden viiden prosentin energiaosuus on teoreettisesti mahdollista saavuttaa vuoteen 2010 mennessä. Biopolttoaineiden hyödyntäminen tapahtuisi joustavimmin sekoittamalla nykyisiä biokomponentteja etanolia ja biodieseliä käytössä oleviin polttoaineisiin. Biopolttoaineiden saatavuus ja kustannukset huomioiden työryhmä kuitenkin katsoo, että realistinen tavoite liikenteen biopolttoaineille olisi kolmen prosentin energiaosuus vuonna 2010. Työryhmän mielestä käyttövelvoite on ensisijainen edistämiskeino. Käyttövelvoitteen etuna valmisteverokannustimiin nähden on muun muassa Energiakatsaus 1/2006 13
suurempi varmuus tavoitteen saavuttamisesta. Valmisteveronalennuksen osalta nähdään ongelmalliseksi myös sen mitoitus ja biopolttoaineiden käytön huono ennustettavuus. Käyttövelvoite olisi vuosittain kasvava niin, että se olisi yksi prosentti vuonna 2008, kaksi prosenttia vuonna 2009 ja kolme prosenttia vuonna 2010. Vuonna 2010 tästä aiheutuva lisäkustannus olisi arviolta 50 80 miljoonaa euroa vuodessa ja vaikutus polttoaineiden hintoihin suuruusluokaltaan 3 senttiä/litra. Velvoite kohdistettaisiin kaikkiin liikennepolttoaineita markkinoille toimittaviin yrityksiin. Velvoite olisi joustava sallien toimijoiden toteuttaa velvoitteensa tuomalla markkinoille jotain tai joitakin biopolttoaineita tarvittava osuus toimittamastaan liikennepolttoaineiden kokonaismäärästä. Työryhmä ei näe järkevänä ottaa käyttöön lähivuosina sellaisia biopolttoaineita, jotka edellyttäisivät uutta ajoneuvokalustoa tai jakeluverkostoa. Poikkeuksena on kuitenkin metaani eli maakaasu ja biokaasut erityisesti taajamakäytössä. Työryhmä ehdottaa, että nykyisiä metaanin käyttöä suosivia verotuskäytäntöjä jatketaan pitkäjänteisesti. Ajoneuvoverotuksen kehittäminen tekniikkaneutraalisti hiilidioksidiohjaavaksi tukee osaltaan biopolttoaineiden edistämistä silloin, kun ajoneuvobiopolttoaineyhdistelmällä päästään matalampiin CO2-päästöihin. Biopolttoaineiden tuotanto kotimaassa Suomessa voidaan tuottaa etanolia ja biodieseliä samoilla tuotantokustannuksilla kuin muualla Euroopassa. Raaka-aineiden hintataso on sama EU:n yhteismarkkinoilla. Euroopassa tuotetut polttoaineet eivät ole kuitenkaan pystyneet nykyisillä markkinoilla kilpailemaan Euroopan ulkopuolelta tuotavien biopolttoaineiden kuten Brasiliassa tuotetun etanolin kanssa. Kysynnän ja tarjonnan muutokset voivat kuitenkin nopeastikin vaikuttaa biopolttoaineiden hintoihin kansainvälisillä biopolttoainemarkkinoilla. Kotimaisista raaka-aineista voitaisiin valmistaa peltopohjaisia biopolttoaineita noin 2 3 prosentin osuus liikenteen polttoaineiden kulutuksesta vuonna 2010. Pidemmällä aikavälillä uusia teknologioita hyödyntäen kotimaisista raaka-ainevaroista voitaisiin valmistaa jopa 7 prosentin osuus vuonna 2020. Työryhmän mielestä käytännössä ei ole kuitenkaan mahdollista edellyttää, että tarvittava biopolttoainemäärä tuotettaisiin kotimaassa kotimaisista raaka-aineista. Toimijat valitsevat markkinaehtoisesti käytettävät biopolttoaineet. Biopolttoaineiden lähinnä biokaasun tai biodieselin pientuotanto ja käyttö maatiloilla voi olla järkevää yksittäisen maatilan tai maatilojen muodostamien yhteistyöyritysten talouden kannalta esimerkiksi silloin, kun tuotanto tapahtuu lannan käsittelyn tai rehun tuotannon sivutuotteena. Työryhmä toteaa, että tarkoituksenmukaisin tapa käyttää tilakohtaisesti tuotettua kasviöljyä energiatuotteena olisi sen hyödyntäminen lämmityspolttoaineena tai työkoneiden polttoaineena. Pidemmän aikavälin tavoitteet Teknologioiden ja markkinoiden kehitys alalla on voimakasta. Tulevaisuudessa markkinoille on tulossa käyttöominaisuuksiltaan ja päästöiltään nykyistä parempia toisen sukupolven biopolttoaineita, joiden tuotanto perustuu myös muulle kuin peltobiomassalle. Työryhmä ehdottaa käynnistettäväksi kansallisen kehitysohjelman uusien toisen sukupolven biopolttoaineiden suomalaisten tuotantoteknologioiden kehittämiseksi ja uusien biopolttoaineiden saamiseksi markkinoille vuoteen 2015 mennessä. Näin olisi mahdollista vähintään puolittaa biopolttoaineiden aiheuttamat lisäkustannukset kansantaloudelle. Kehitystyön onnistuessa olisi mahdollista saavuttaa liikenteen biopolttoaineilla jopa 8 prosentin osuus vuoteen 2020 mennessä. 14 Energiakatsaus 1/2006
Biopolttoaineiden käytön vaikutuksia Nykyisillä biopolttoaineilla ei ole nykyajoneuvoissa merkittäviä etuja haitallisten päästöjen vähentämisessä. Maa- ja biokaasun käytöllä sekä uusien toisen sukupolven biopolttoaineiden käytöllä suurina pitoisuuksina voidaan kuitenkin vähentää erityisesti taajamaliikenteen haitallisia päästöjä. Päästöjen osalta liikenteen biopolttoaineiden etuna onkin lähinnä mahdollisuus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Biopolttoaineistakin aiheutuu epäsuorasti päästöjä muun muassa polttoaineen valmistuksessa, kuljetuksissa, jalostuksessa ja jakelussa. Biopolttoaineiden kohdalla viljelyn ja polttoaineen prosessoinnin päästöt voivat muodostaa merkittävän osan koko ketjun päästöistä. VTT:n ja MTT:n meneillään olevasta yhteishankkeesta on saatu alustavia tuloksia liikenteen biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöistä Suomen olosuhteissa. Rypsipohjaisella biodieselillä arvioidaan saatavan noin 5 prosentin kasvihuonekaasupäästövähenemä verrattuna fossiiliseen dieselpolttoaineeseen ja vastaavasti viljaetanolilla noin 5 10 prosentin kasvihuonekaasupäästövähenemä verrattuna bensiiniin nykyisillä viljelyketjuilla. Tulevaisuuden viljelyketjuilla ja käyttämällä viljan tuotannossa oljen tai rypsin kortta kiinteänä polttoaineena korvaamaan fossiilista polttoainetta on mahdollista saavuttaa suurempia kasvihuonekaasupäästövähenemiä. Alustavien tulosten perusteella toisen sukupolven biopolttoaineilla on mahdollista saavuttaa suurempia päästövähenemiä. Metsätähteestä paperitai sellutehtaaseen integroidussa laitoksessa tuotetulle synteettiselle dieselille arvioitiin mahdolliseksi saada noin 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähenemä. Jos raaka-aineena olisi ruokohelpi, alustava arvio vähenemästä olisi noin 70 prosenttia. Kansallisen huoltovarmuuden kannalta liikenteen biopolttoaineiden käyttöönoton merkitys riippuu siitä, missä määrin niiden tuotanto tapahtuu kotimaassa. Varsinkin pidemmällä aikavälillä, jos Suomeen syntyy metsäpohjaisiin raaka-aineisiin perustuvaa toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoa, joilla voidaan korvata huomattavasti suurempi osuus polttoainekäytöstä kuin nykyisillä biopolttoaineilla, voidaan huoltovarmuutta ja myös kriisivalmiutta parantaa olennaisesti. Huoltovarmuusnäkökohtien taloudellista merkitystä ja suhdetta biopolttoaineiden käytöstä aiheutuviin kustannuksiin on kuitenkin hyvin vaikea arvioida. Maaseudun kehittämisen näkökulmasta liikenteen biopolttoaineiden tuotanto toisi peltokasveille uusia käyttökohteita. Jos Suomessa tuotettaisiin biopolttoaineita kotimaisista raaka-aineista, tuotanto vaikuttaisi maataloudessa osittaisena toimeentulolähteenä tai toimeentulon jatkumisena. Biopolttoaineiden tuotantolaitokset toisivat laitoskoosta ja prosessista riippuen 30 40 uutta työpaikkaa laitosta kohden. Suomessa kehitteillä olevan uuden teknologian vientipotentiaali voi olla huomattava. Laitevalmistuksella ja viennillä olisi merkittävä välitön työllistävä vaikutus. Tiedustelut Jukka Saarinen, puh. (09) 1606 4806 Nina Broadstreet, puh. (09) 1606 2103 Energiakatsaus 1/2006 15
Kim Fyhr Ydinenergia-alan asiantuntijoiden riittävyys väestön ikääntyessä Uhkaako myös ydinenergia-alaa asiantuntijoiden massaeläköityminen? Viime aikoina julkinen keskustelu on käynyt vilkkaana vaikutuksista, joita erityisesti suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana aiheuttaa suomalaiselle työelämälle ja taloudelle. Tämä artikkeli kohdistaa huomion yhteen suhteellisen pieneen, mutta tärkeään osa-alueeseen nimittäin ydinenergia-alaan. Kysymys kuuluu: riittävätkö ydinenergia-alan asiantuntijat tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Kysymys on tärkeä, sillä korkeatasoinen asiantuntijajoukko on perusedellytys ydinvoiman turvalliselle käytölle myös tulevaisuudessa. Yhtenä keskeisenä tekijänä tilanteen arvioinnin taustalla on Suomen väestön ikärakenne, jonka seurauksena lähivuosina siirtyy eläkkeelle suuri joukko eri alojen asiantuntijoita. Sama tendenssi on nähtävissä myös ydinenergia-alalla. Tarkasteltaessa erityisesti ydinenergia-alaa on huomioitava viime vuosina tehdyt kauaskantoiset päätökset, kuten Olkiluoto 3 -laitosyksikön rakentaminen ja Posiva Oy:n loppusijoitushanke, joiden perusteella Suomi on sitoutunut ydinalan toimintaan eri muodoissaan pitkälle tulevaisuuteen. Tämän ja alan kannalta keskeisten turvallisuuskysymysten hallinnan vuoksi asiantuntijoiden määrän selkeä väheneminen olisi huolestuttavaa. Ydinvoimateollisuus kasvoi ja vakiintui pääosin 1970-luvulla ja sitä seuraavan vuosikymmenen alussa. Pelkkä suurten ikäluokkien väestöllinen volyymi ei siis riitä selittämään tämän ikäryhmän suhteellista yliedustusta ydinalan asiantuntijoiden joukossa, vaan myös alan suhdanteet vaikuttivat suurten ikäluokkien sijoittumiseen ydinalan asiantuntijoiksi. Sen sijaan 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla syntyneitä asiantuntijoita poliittiset ja taloudelliset suhdanteet ovat kohdelleet selvästi ankarammalla kädellä. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden, ydinvoimakriittisen ympäristöliikkeen nousun ja 1990-luvun alun laman myötä hiljentynyt rekrytointi vaikeuttivat alan tilannetta ja erityisesti juuri näiden ikäluokkien työllistymistä. Käsitykseni mukaan 1970-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat asiantuntijat puolestaan ovat hyötyneet ja tulevat ilmeisesti jatkossakin hyötymään ydinvoimalle suopeammasta ilmapiiristä ja ydinvoiman 16 Energiakatsaus 1/2006
Reaktori-insinööri Per-Erik Hägg oli mukana käynnistämässä Loviisan voimalaitosta vuonna 1977. Uusi reaktori-insinööri Jukka Sorjonen jatkaa työtä 2000-luvulla. Reaktori-insinööri vastaa esimerkiksi ydinpolttoaineen vuosittaisesta latauksesta voimalaitoksen reaktoreihin. Kuva: Seija Niinimäki (Fortum) lisärakentamisesta johtuneesta rekrytoinnista. Noin vuosi sitten ydinenergianeuvottelukunta päätti, että olisi perusteltua päivittää vuonna 2000 laaditun Toimenpiteitä ydinenergia-alan tietämyksen säilyttämiseksi -työryhmäraportin asiantuntijoiden määrää koskevat tiedot. Ydinalan keskeisille organisaatioille lähetettiin tietopyyntö, jonka johdosta saatujen erimuotoisten, mutta kuitenkin suuntaa-antavien vastausten perusteella on mahdollista tarkastella alan asiantuntijoiden riittävyyttä lähivuosina. Riittävätkö asiantuntijat? Kun puhutaan asiantuntemuksen säilyttämisestä, on syytä kiinnittää huomiota yliopistojen vastuulla olevaan akateemiseen peruskoulutukseen. Vuoden 2000 työryhmäraportissa todettiin, että yliopistojen silloinen koulutuskapasiteetti riittää tyydyttämään uusien asiantuntijoiden tarpeen. Viime vuosina alan kannalta keskeisimpien teknillisten oppiaineiden suosio on kasvanut. On syytä kuitenkin huomata, että ydinenergia-alan opetusvirkoja on lukumääräisesti vain vähän. Tämä tieto-taidon säilyttämisen ja uuden tiedon luomisen kannalta tärkeä sektori on siis jossain määrin haavoittuva. Siksi on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että ydinalan opetusresurssit pidettäisiin vähintäänkin ennallaan. Selvää tietenkin on, ettei pelkästään yliopistokoulutus pätevöitä täysin alan eri tehtäviin, vaan tarvitaan vuosia kestävää käytännön perehdytystä. Vuoden 2000 tieto-taito-raportin perusteella voidaan laskea, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita asiantuntijoita oli alan organisaatiois- Energiakatsaus 1/2006 17
Ydinporukka Jari Pesonen, Heikki Sjövall, Herkko Pilt ja Marjo Mustonen TVO:sta valmistelivat Olkiluoto 3 -aineiston Säteilyturvakeskuksen lupakäsittelyä varten vuonna 2005. Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitosyksikkö sai valtioneuvoston periaatepäätöksen vuonna 2002 ja rakentamisluvan vuonna 2005. Sen suunniteltu käyttöaika ulottuu 2070-luvulle asti. Kuva: Hannu Huovila (TVO) sa yhteensä 518. Tämä luku sisältää pääsääntöisesti ainoastaan teknillisen ja luonnontieteellisen alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt. Joidenkin organisaatioiden ilmoitusten rakenteesta johtuen käytetään jäljempänä lukua 614, joka sisältää myös muita kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita asiantuntijoita. Tässä vaiheessa on syytä huomata, että vastauksia arvioidaan nimenomaan asiantuntijoiden määrän eikä laadun näkökulmasta. Uusien vastausten perusteella yksikään organisaatio ei näytä olevan erityisen huolissaan vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden asiantuntijoiden tulevasta riittävyydestä, vaikka suuret ikäluokat erottuvat piikkinä alan monen keskeisen toimijan henkilöstön ikärakenteesta. Huomioitava on, että myös varsinaisia suuria ikäluokkia hieman vanhemmat ikäluokat ovat edelleen varsin hyvin edustettuina ydinalan asiantuntijoiden joukossa. Tosin Suomen ydinalan keskimmäinen sukupolvi ei näytä olevan asiantuntijamäärien valossa aivan niin aliedustettu kuin mitä voisi ennakolta kuvitella. Toiseksi, suurin osa alan toimijoista vaikuttaa huomioineen jo hyvissä ajoin asiantuntijoiden eläkkeelle siirtymisen ja aloittaneen uusien asiantuntijoiden rekrytoinnin. Erityisesti Olkiluoto 3 -hankkeella näyttää olleen ikärakennetta korjaava vaikutus alan kannalta tärkeiden toimijoiden osalta. Asian toinen puoli tietenkin on, että laitosprojekti on saattanut houkutella asiantuntijoita alan muista organisaatioista. Lisärekrytoinnin tarvetta 18 Energiakatsaus 1/2006