Talokoko. (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Kerrosluku, Ihmisläheisyys)

105 Talokoko (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Kerrosluku, Ihmisläheisyys) talokoko voidaan mitata esimerkiksi tilavuutena (m 3 ), kerrosalana (k-m 2 ), asunto- tai muuna hyötyalana (asm 2 tai hyöty-m 2 ) tai suoraan ulkomittoina (korkeus, pituus, syvyys) talokoolla on usein (muttei aina) melko suora yhteys asuinyhteisön kokoon ja sitä kautta hallintamuotoon, mutta ei välttämättä asukkaan kokemaan pienimittakaavaisuuteen matala ja tiivis voi syntyä sekä pienillä että suurilla taloyksiköillä talokoko voi olla suurikin, jos se on taitavasti suunniteltu niin, ettei haitallista suurimittakaavaisuuden tunnetta synny (rakennusmassojen ja julkisivujen muotoilu ja jäsentely pieniin kokonaisuuksiin) talon runkosyvyys, näkymät sisältä ulos, aurinkoisuus/varjoisuus yms. seikat vaikuttavat asukkaan mielikuvaan talokoosta talokoon rinnalla ja sijasta voidaan tarkastella myös pihapiirien, luhtikäytäväkuntien tms. kokoja tai koko asuinalueen kokoa, t.s. sitä kokonaisuutta/yhteisöä, mihin asukas itsensä sijoittaa talokoko vaikuttaa yhdyskuntataloudellisiin kustannuksiin: alle 1 000 k-m 2 talokoolla kunnallistekniset kustannukset saattavat kasvaa suureksi, koska verkostotiheys ja liittymien määrä kasvavat nopeasti

106 Piha (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Kerrosluku, Ihmisläheisyys) pihan merkitys matalassa ja tiiviissä asumismuodossa korostuu, koska mataluuden ansiosta asukkaat ovat jatkuvasti lähellä pihaa ja tiiveyden takia piha-alueet on suunniteltava huolellisesti eri käyttäjien ja käyttötarkoitusten näkökulmasta sekä pihalle näkemisen, näkymisen rajoittamisen että pihan riittävän aurinkoisuuden (esim. 4 tuntia/vrk tasauspäivän aikana suurelle osalle pihaa) takaamiseksi asuntosuunnitteluun on kytkettävä kiinteäksi osaksi myös pihasuunnittelu (koskee sekä etu- että takapihaa) pihalla on sekä julkisia (etupiha), puolijulkisia että yksityisiä tehtäviä (varsinainen asuntopiha ja takapihat) (katujulkisivun puoleisella) etupihalla on useita yhteensovitettavia tehtäviä: sisään/ulos tapahtuvan liikenteen ohjaus, huoltoajo ja pysäköintitarpeet, hälytysajoneuvojen kulku, lumenkasaaminen, istutukset, asunnon erottuminen jne. etupihan avulla voidaan ratkaista myös tietty yksityisyyden suoja katujulkisivun puolella nostamalla etupihan kautta kulkevan sisääntuloreitin matkalla maasto (ja talon 1. kerros) esim. 1 metrin katutasosta korkeammalle, jolloin suoraan sisäännäkeminen voidaan estää ilman keinotekoisilta vaikuttavia rakenteellisia esteitä (tämä edellyttää riittävän syvää etupihaa jotta ei synnytettäisi uusia liikuntesteitä) varsinaisella asuntopihalla on sovitettava useat käyttäjät ja käyttötarkoitukset: suojaisa häiriintymätön oleskelu, auringonotto, lasten leikit, puutarhanhoito, pihatapahtumien järjestely jne. siirtyminen yksityiseltä asuntopihalta julkiselle yhteispihalle tai muulle julkiselle alueelle (esim. viheralueille) on tapauskohtainen suunnittelutehtävä (raja voi olla selvästi merkitty tai liukuva)

pysäköinti piha-alueella, katoksessa tai omassa autotallissa mahdollistaa helpon huoltoajon, auton omatoimiset huoltotoimet ja lisää auton pysäköintiturvallisuutta (jatkuva kontrollimahdollisuus), mutta kuluttaa samalla pihaaluetta 107

108 Katu (ks. myös kohdat, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Ihmisläheisyys, Piha) katu ja sen suhde rakennuksiin ja piha-alueisiin (erityisesti etupihaan) säätelevät alueella liikkuvan henkilön suunnistamista ja sitä kautta ohjaa mielikuvia alueesta ja sen asukkaista ensimmäiset mielikuvat alueesta syntyvät juuri lähestyttäessä aluetta kadulta katujen määrä tai tiheys alueella (esim. katu-m 2 /ha) vaikuttaa suoraan alueen kunnallistekniikan ja alueella tapahtuvan liikenteen määrään ja kustannuksiin mitä alhaisempi tehokkuus ja pienempi talokoko, sitä enemmän verkostokustannuksia pysäköinti kadunvarressa lähellä asuntoa on samoin huoltoliikenteen kannalta edullinen, mutta saattaa hankaloittaa kadun puhtaanapitoa ja lumenajoa pysäköinti yhteisellä pysäköintialueella (kortteli- tai aluekohtaisesti) saattaa tehostaa pysäköintiin kuluvan maa-alueen käyttöä ja olla siten yhdyskuntataloudellisesti edullista, mutta aiheuttaa sekä mm. turvallisuusongelmia (varkaudet, ilkivalta) pysäköintinormi (esim. 2 ap/asunto) voidaan hajauttaa tonttikohtaiseen ja katu- tai pysäköintialuekohtaiseen osaan pysäköinti piha-alueella (ks. Piha) kapeatonttisen kaupunkirivitaloalueen takapihoja yhdistävät huoltokadut ja kujat voivat liikenteen ohella samalla toimia asukkaiden yhteistiloina pihakatujen tapaan

109 Asuntokoot (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Hallintaja toteutusmuoto) asuntojen koot tietyllä alueella määräytyvät toisaalta asuntojen kysynnän eli asunnon tarvitsijoiden tarpeista käsin, toisaalta tarjonnan eli asuntojen hintatason kautta (johon puolestaan vaikuttavat alueen sijainti, toteuttamistavat, hallintamuodot jne.) jotta matalat ja tiiviit alueet olisivat muutakin kuin suppean joukon asuinalueratkaisu, tulisi asuntojen kokojakauman myös matalilla ja tiiviillä alueilla vastata ns. normaalijakaumaa eli tarjota sekä suuria että pieniä asuntoja, asuntoja perheellisille, eläkeläisille, yksineläjille jne. monipuoliseen asuntokysyntään voidaan vastata myös asuntosuunnittelussa lisäämällä asuntojen muuntojoustavuutta ja mahdollistamalla sivuasuntojen erottaminen myöhemmin asuntojen laajentamismahdollisuuksia oltava, mutta vain kohtuullisesti, koska toteuttamaton rakennusoikeus laskee rakennustehokkuutta ja on yhdyskuntataloudellisesti kallista asuntojen koon määrittelyssä ja myös tilojen suunnittelussa on otettava huomioon vaihtelevat ja todennäköisesti keskimäärin kasvavat tarpeet etätyöhön (osa- tai täysaikaiseen työskentelyyn kotona) rakennusoikeuden määrittely- ja myös laskentaperiaate vaikuttavat siihen, miten paljon kylmillä tai puolilämpimillä tiloilla voidaan joustaa asuntopinta-alan tarpeen kasvaessa

110 Hallinta- ja toteutusmuoto (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Asuntokoot) matalan ja tiiviin asuntoalueita voidaan toteuttaa yhtä hyvin omistusasuntoina kuin vuokra-asuntoina (tai niiden erilaisina välimuotoina) hallintamuoto ei välttämättä vaikuta alueen, talojen tai asuntojen fyysisen muodon suunnitteluun (vaikkakin 1-perheen erillistalot ovat useimmiten omistusasuntoja), mistä johtuen matalan ja tiiviin asumismuodon asuntoalueet voidaan suunnata kaikille asunnontarvitsijoille (pieni) osa asunnontarvitsijoista haluaa edelleen alusta alkaen itse määritellä ja myös toteuttaa mahdollismman paljon tulevan asuntonsa ominaisuuksista, mikä merkitsee sitä, että omatoimisen rakennuttamisen tai rakentamisen mahdollistaminen on otettava huomioon jo kaavoitusvaiheessa (mm. koska se edellyttää omia tontteja) omatoimisessa rakennuttamisessa lopputuloksen laadusta vastaa suurimmaksi osaksi omatoiminen rakennuttaja/rakentaja itse, mikä merkitsee matalan ja tiiviin tapauksessa sitä, että kokemuksen ollessa yleensä erittäin vähäistä, opastusta ja ohjeistusta tarvitaan entistäkin enemmän tuottajamuotoisen rakennuttamisen lopputulos riippuu ratkaisevasti siitä millaisia vaihtoehtoja rakennuttajat ja tuottajat markkinoille tarjoavat eli lopputuloksen laadusta vastaa lähes täysin rakennuttaja, mikä merkitsee sitä, että rakennuttajien, (ja tuotantoketjussa mukana olevien rakentajien ja muiden rakennusteollisuuden yritysten) on oltava mukana uusien, matalan ja tiiviin asuntorakentamisvaihtoehtojen kehittämisessä osallistuvan suunnittelun edellytykset otettava huomioon kaikissa hallinta- ja toteutusmuodoissa ja tuottajamuotoisessa rakentamisessa, jossa tuleva asukas on tuntematon, haasteet ovat suurimmat

111 Kaupunki (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Asuntokoot, Katu) matalan ja tiiviin asuntoalueen rooli koko kaupungin rakenteessa ei poikkea muiden asuntoalueiden roolista ainakaan periaatteessa, mutta mataluus tuo mukanaan väistämättä sen, että alue ei voi sijaita keskusta-alueilla (joissa tehokkuuden on oltava niin suuri, ettei sitä matalana voi enää toteuttaa) ja tiiveys tuo siihen sen lisävaatimuksen, että alueen on sijaittava joko kiinteässä yhteydessä nykyiseen kaupunkirakenteeseen (tai selvästi erillisenä satelliittimaisena pikkukaupunkiyksikkönä, mikäli se on mahdollista) koko kaupungin toteuttaminen matalana ja tiiviinä ei ole nykyisessä teollisen tuotannon kehitysvaiheessa realistista realistisimmat matalan ja tiiviin alueen toteutuskohteet ovat kaupunkirakenteen uudet laajennusalueet tai täydennysrakennusalueet, joissa entistä harvaan rakennettua aluetta tiivistetään uudella rakentamisella

112 Paikan henki (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Asuntokoot, Katu, Kaupunki) kulttuuri-, ilmasto ym. maantieteelliset erot asukkaiden kokemustaustassa ja alueen sijainnissa vaikuttavat siihen, miten matala ja tiivis todellisuudessa toimii ja miten se koetaan Rovaniemellä matalan ja tiiviin alueen suunnittelussa on otettava huomioon runsaammat lumenkasaustilat ja matalammalta paistava aurinko kadunvarsilla kuin Helsingissä, millä on suorat vaikutukset katu- ja piha-alueiden mitoitukseen, ikkunoiden suuntaukseen, puuston ym. istutusten lajivalikoimaan jne. tiiviin kokeminen muuttuu kaupunkikulttuurin kokemusten myötä (hollantilaisessa kaupunkikulttuurissa hyväksytään selvästi pienemmät etäisyydet ja suuremmat näkyvyydet asuntojen ikkunoiden ja kadullakulkijan välillä kuin suomalaisessa) paikallinen pinnanmuoto (korkeussuhteet) ja luonnonelementit (puusto, vesistö) vaikuttavat siihen, miten rakennettu ympäristö saadaan istumaan luonnonympäristössä vaihtelevassa mäkimaastossa matala ja tiivis rakenne sulautuu ympäristöönsä helpommin kuin tasaisella peltomaalla, mistä seuraa se, että tasaisella puuttomalla maalla suunnitteluvaatimukset ovat selvästi kovemmat kuin metsäisellä ja kumpuilevalla maalla täydennysrakentamisessa tulevat paikan vaatimukset konkreettisempina rajoituksina kuin uudelle alueelle rakennettaessa naapurialueen tai alueella jo sijaitsevien rakennusten sijainnin ja muodon kautta

6. Tutkimus- ja kehittämisohjelma Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteet Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena on luoda laaja ja järjestelmällinen tutkimus-, kehittämis- ja yhteistyöprojekti, jonka avulla luodaan riittävät tiedolliset ja taidolliset edellytykset toteuttaa eri puolilla Suomea sellaisia matalan ja tiiviin asuntoalueen suunnitelmia, jotka täyttävät korkeat asuinympäristölle asetettavat laadulliset vaatimukset ja ovat samalla yhdyskuntataloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja täyttävät kestävän kehityksen vaatimukset. Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena on edistää ympäristöklusterin tutkimusohjelman päämäärää etsiä ja tuotteistaa uusia keinoja säästää ympäristöä, ja tehostaa tutkijoiden, elinkeinoelämän, viranomaisten ja rahoittajien yhteistyötä kaupunkirakentamisessa. Näin pyritään lisäämään ihmisläheisen tiiviin pientaloasumisen osuutta kaupunkien asuntorakentamisessa ja asuntokannassa. Tutkimuksessa pyritään tutkimusohjelman lähtökohdan mukaisesti olemassa olevan ja uuden tutkimustiedon muuntamiseen käytännössä toimiviksi ohjausvälineiksi tai tuotteiksi. Hankkeen tavoitteena on 1) selvittää matalan ja tiiviin asuntoalueen suunnittelu- ja kehittämisvaihtoehtoja suomalaisessa kaupunkiympäristössä, 2) tutkia tiiviin ja matalan asuntoalueen toiminnallisia ym. laadullisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia sekä kehittää vaikutusten arviointimenetelmiä ja 3) luoda tutkimus-, kehittämis-, suunnittelu- ja toteuttamisprojekteja tukeva verkosto, jossa saavutetut kokemukset leviävät tehokkaasti kaikkien osapuolien käyttöön 4) tutkia, arvioida, testata ja kehittää kohdealueille esitettyjä suunnittelu- ja toteutusratkaisuja. Osallistuvat tahot ja T&K -verkko Laajan T&K-projektin tueksi pyritään luomaan maan laajuinen T&K-verkko, johon pyritään saamaan mukaan mahdollisimman moni asuinympäristön tutkimuksessa, kehittämisessä, suunnittelussa ja toteutuksessa (koko suunnittelu- ja päätöksentekoketjussa) mukana oleva osapuoli. Kyseeseen tulevat tällöin ainakin seuraavat osapuolet: tutkimus- ja kehitystyö (VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Helsingin kaupungin kanslian kehittämisyksikkö, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Asuntosäätiö, SATO-Rakennuttajat Oy, Skanska Etelä-Suomi Oy, Skanska Pohjois-Suomi Oy, Finnforest Oy, Stora Enso Oy, Suomen Asuntomessut Osuuskunta, COST C8 verkosto/15 maata/25 tutkimuslaitosta) kunnat ja kuntayhtymät (Sodankylä, Rovaniemi, Oulu, Kajaani, Kuopio, Jyväskylä, Tampere, Heinola, Kotka, Vantaa, Espoo, Helsinki, YTV, Uudenmaan liitto) suunnittelukonsultit (tapauskohtaisesti määritellyt ja kuntien nimeämät suunnittelutoimistot) rakennuttajat ja rakentajat (Asuntosäätiö, VVO, SATO-Rakennuttajat Oy, Skanska Etelä-Suomi Oy, Skanska Pohjois-Suomi Oy) markkinointi ja asukaspalaute (Suomen Asuntomessut Osuuskunta, Woodfocus) Potentiaalisina kehittämistoiminnan kohdealueina ovat tähän mennessä tulleet esiin mm. seuraavat alueet eri kaupungeissa: 1) Raviradan asuntoalue, Sodankylä 2) Kairatien alue, Rovaniemi 3) Puukaupunkialue, Oulu 4) Teppana, Kajaani 5) Pirtti, Kuopio 6) Emännäntie/Kortepohja, Jyväskylä 7) Rahola, Tampere 8) Tähtiniemi, Heinola 9) Hirssaari, Kotka 10) Kivistö 2, Vantaa 11) Aurinkolahti, Helsinki

114 12) Kurkimoisio, Helsinki 13) Porslahdentie, Helsinki 14) Villasaari, Helsinki 15) Omenamäki, Helsinki 16) Säterinmetsä, Espoo 17) Vantinmäki, Espoo 18) Aurinkorinne/Friisilä, Espoo Luettelo ei pyri olemaan kattava ja sitä täydennetään tarpeen mukaan. Esitutkimuksen aikana on alustavasti selvitetty eri tahojen näkökantoja ja kiinnostusta osallistua tiiviin ja matalan asuntorakentamisen konseptin tutkimus-, kehittämis- ja toteutushankkeisiin. Osapuolten osallistumismuoto riippuu ensisijaisesti siitä, minkätyyppisiin kehittämishankkeisiin ja kohdealueisiin organisaatio tulee kiinnittymään. Tutkimus- ja kehittämisohjelma tuottaa paitsi perusteltuja tutkimustuloksia ja ideoita niin myös niistä johdettuja toteuttamiskelpoisia innovaatioita ja suunnitelmia. Samalla tuotetaan materiaalia myös mahdollisesti järjestettäville suunnittelu- ym. kilpailuille. MATALAN JA TIIVIIN ASUNTOALUEEN KEHITTÄMINEN ARVIOINTI SUUNNITTELU TOTEUTUS SEURANTA INNOVAATIOT TUTKIMUS JA KEHITYS

115 Lähteet ym. kirjallisuus 1. Eeva Aarrevaara, Marketta Kyttä, Mikko Tommila, Nina Välkepinta & Heikki Kukkonen, Liian tiivis asuttavaksi? Tutkimus tiiviisti rakennettujen perinteisten kylien rakenteesta ja asukkaiden kokemuksista. TKK Arkkitehtiosaston julkaisuja 1997/41. Helsinki 1997. 167 s. 2. Aurinkorinne, Espoo Friisilä. Finnforest Oyj, Skanska Etelä-Suomi Oy. (Arkkitehtitoimisto Juha Kronlöf & Pauliina Vihinen Oy voittaneen kilpailuehdotuksen selostus). 2001. 8 s. 3. Leonardo Benevolo, History of Modern Architecture, Volume 1. M.I.T. Press Cambridge 1977. 374 s. 4. Leonardo Benevolo, The Origins of Modern Town Planning. MIT Press Great Britain 1967. 170 p. (alkuper. Le origini dell urbanistica moderna, Editori Laterza, Bari 1963) 5. Leonardo Bezzola, Thormann-Wirz & Thorman, Fritz, Wohnort Halen, eine Architekturreporttage. St Gallen 1964. 6. Serge Chermayeff & Christopher Alexander, Community and Privacy. Toward a New Architecture of Humanism. New York 1963. 7. Paul Downton, EcoCity 2 (konferenssijuliste) 1992. 8. Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma & Timo Tuomi, Suomalaisia puukaupunkeja hoito, kaavoitus ja suojelu. Finnish Wooden Towns Care, Planning and Conservation. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto, Selvitys 5/1995.106 s. 9. Forskning och framsteg 7/1981, s. 6-7. 10. Tony Garnier, L œuvre compléte. Centre Georges Pompidou. Paris 1990. 254 p. 11. Marcus Gerards, Brugge. Uitgave van de Kon.Gidsenbond van Brugge en West-Vlaanderen v.z.w. D 1977/0603/1. Drukkerij Pauwels N.V., Eeklo. (vuoden 1562 painokuvan jäljennös) 12. Greece. Greek National Tourism Organisaton. Athens 1996. 176 p. 13. Green Paper on the Urban Environment. Commission of the European Communities. Luxembourg 1990. 14. Jon Guttu, Bedre småhusbebyggelse. Norges byggforskningsinstitutt. Oslo 1983. 21 s. 15. Jon Guttu, Petter Næss & Inger-Lise Saglie, Natur- og miljövennlig tettstedsutvikling. Oppsummering fra NAMIT-prosjektet. NIBR Oslo 1993. 32 s. 16. Peter Hall & Colin Ward, Sociable Cities. The Legacy of Ebenezer Howard. Wiley & Sons England 1998. 229 p 17. Peter Hall, Cities of Tomorrow. An Intellectual History of Urban Planning and Design in the Twentieth Century. Basil BlackwellOxford 1988. 473 p. 18. Peter Hall, The Cities in Civilization. Orion Books Ltd. London 1998. 1169 p. 19. Irmeli Harmaajärvi, Aimo Huhdanmäki & Pekka Lahti, Yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt. Suomen ympäristö x/2001. Helsinki 2001. 77 s. (painossa) 20. Marika Hausen, Kirmo Mikkola, Anna-Lisa Amberg, Tytti Valto, Eliel Saarinen Projects 1896-1923. Otava Keuruu 1990. 355 p. 21. Ebenezer Howard, Tomorrow a peaceful path to real reform, London 1898.(myöhemmin toimitettu painos uudella nimellä Garden cities of tomorrow. London 1902.) 22. Riitta Jalkanen, Tapani Kajaste, Timo Kauppinen, Pekka Pakkala, Camilla Rosengren, Asuinaluesuunnittelu. Rakennustieto Oy. Helsinki. 1997. 216 s. 23. Bertel Jung & Eliel Saarinen, Pro Helsingfors, Suur-Helsingin asemakaavan ehdotus. Oy Lilius & Hertzberg, Helsinki 1918. 17 s. + karttaliite 1s. 24. Kirsti Junttila, Leila Strömberg, Kaupunkipientalon mallia etsimässä, Suksiurbanismista vaihtoehto kerrostaloasumiselle? Kuntatekniikka 2/2000, s. 6-10 25. Lauri Jääskeläinen, Tiiltä, puuta ja betonia Tukholmassa. Rakennusvalvonta 4/1998, s. 34-36. 26. Marius Kjeldsen, Industrialized Housing in Denmark. Danish Building Centre. Copenhagen 1988. 144 s. 27. Maarit Kaipiainen, Tiivis ja matala puurakentaminen. Suomen ympäristö 270. Ympäristöministeriö Helsinki 1998. 72 s. 28. Jussi Kautto, Maanläheinen ja tiivis asuinrakentaminen. Artikkeli julkaisussa Tiivis ja matala asuinrakentaminen 1996, s. 83-96 29. Jussi Kautto, Maanläheinen ja tiivis asuinrakentaminen Helsingissä Katkennutta traditiota etsimässä tavoitteena kehittää länsieurooppalainen kaupunkirivitalo Helsinkiin. Helsingin kaupungin kanslia 3.9.1998. 24 s. 30. Jussi Kautto, Tavoitteena länsieurooppalainen kaupunkirivitalo. Rakennusvalvonta 4/1998, s. 29-33.

31. Jussi Kautto & Kyösti Oasmaa. Kaupunkimainen tiivis pientalorakentaminen Tanskassa Ekskursio 22.3.-24.3.2000. Helsingin kaupunginkanslia, kehittämistoimisto 19.10.2000. 22 s. 32. Torsti Kivistö & Pekka Lahti, Kaavatalous kuntatasolla. Sisäasiainministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 1974:46. Helsinki 1973. 244 s. 33. Torsti Kivistö, Kari Rauhala & Jukka Koskikallio. Asuntoalueiden kaavoitus ja rakentamiskustannukset (ASTA I). Asuntoalueiden kaavoitus ja käyttökustannukset (ASTA II). Asuntoalueiden kaavoitus ja kokonaiskustannukset (ASTA III). Helsinki 1979-1990. 34. Jouni Koiso-Kanttila, Oulun moderni puukaupunki. Puu 4/1997. s. 38-41. 35. Koivukylä 1. Kaavarunkotyön perusselvitykset. Helsingin mlk:n julkaisu. Helsinki 1968. 215 s. 36. Heikki Kukkonen, Olli Lehtovuori, Vuokko Lehmuspuisto & Minna Nuutinen, Omatonttinen pientalo kasvukeskuksissa tilannekatsaus. TKK Arkkitehtiosasto julkaisuja 2000/62. Helsinki 2000. 177 s. 37. Jouko Kunnas, Pientalon sopeutuminen muuttuviin asumistarpeisiin. Esimerkkinä Oulun Niittyaron Asunki-talot. Oulun yliopisto/taideteollinen korkeakoulu/future Home. 12.9.2000. 26 s. 38. Marketta Kyttä, Ari Lainevuo & Jani Päivänen, Turvallisen matkan päässä kaupungista. Lahden seudun pientaloalueet suunnitelmissa ja asuinpaikkoina. TKK YTK:n julkaisuja B 79. Espoo 2000. 136 s. + liitt. 14 s. 39. Risto Kärkkäinen, Kunnallistekniikasta aiheutuvien kustannusten arvioiminen kaavoituksessa. Helsinki 1969. 40. Pekka Lahti, Yhdyskuntatalous, Yhdyskuntien rakenne. Rakennustekniikan käsikirja, osa 8, luku 651. Tammi 1973. 41. Pekka Lahti & Risto Pitkänen, Yhdyskuntatalous, Yhdyskuntien suunnittelu. Rakennustekniikan käsikirja, osa 8, luku 652. Tammi 1973. 42. Pekka Lahti, Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Kaupunkiuudistuksen lähtökohtia. Kaupunkimaisten yhdyskuntien kehittämiskampanja, Julkaisu 1/1981. Helsinki 1981. 160 s. (ss. 82-91) 43. Pekka Lahti, Kaupunkihirviö vai kaupunkikaunotar? lähtökohtia uuteen kaupunkitutkimukseen. Tiede & Edistys 3/1982. S. 184-194. 44. Pekka Lahti & Irmeli Harmaajärvi, Yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys, kansainvälisiä kokemuksia. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto, Tutkimusraportti 1/1992. Helsinki 1992. 92 s. 45. Pekka Lahti & Kari Rauhala, Asuntoalueiden täydennysrakentaminen. Mahdollisuudet, kustannukset ja säästöt. VTT Tiedotteita 1574. Espoo 1994. 56 s. + liitt. 1 s. 46. Olli Lehtovuori, Kaavoittajan ja talosuunnittelijan yhteistyötä tarvitaan. Asu ja rakenna 4/1998. S. 29-32. 47. Olli Lehtovuori, Kaupunkiomakotitalo uusi haaste yhdyskuntasuunnitteluun.asu ja rakenna 5/1998. S. 23-25. 48. Olli Lehtovuori, Kehitys vaatii asumatyyppien monipuolistamista. Asu ja rakenna 3/1998. S. 28-30. 49. Olli Lehtovuori, Suomalaisen asuntoarkkitehtuurin tarina, the Story of Finnish Housing Architecture. Rakennustieto Oy, ympäristöministeriö. Helsinki 1999. 193 s. 50. Olli Lehtovuori, Talotyyppi asunto- ja yhdyskuntasuunnittelussa. Pamfletti Syksy 1998 (moniste, joka koostuu kopioista tässä mainituista artikkeleista no. 29, 30, 31 ja 34). 14 s. 51. Olli Lehtovuori, Vaihtoehtoja kerrostaloasumiseen. Asu ja rakenna 6/1998. s. 15-16. 52. Henrik Lilius, Suomalainen puukaupunki. Trästaden i Finland. The Finnish Wooden Town. Anders Nyborg A/S - Akateeminen kirjakauppa. Rungsted Kyst - Helsinki 1985. 219 s. 53. Paavo Littow, Yhdyskuntakustannusten optimoinnista. Oulun lääninhallitus, suunnittelujaosto, julkaisu n:o 5. Oulu 1971. 54. Otto-I. Meurman, Asemakaavaoppi. Otava Keuruu 1947. 461 s. 55. Mervyn Miller, Raymond Unwin: Garden Cites and Town Planning. Leicester-London-New York 1992. 299 p. 56. Mervyn Miller, L evolution de la cité-jardin en Angleterre, De Port Sunlight à la cité-jardin de Welwyn. teoksessa La Ville, art et architecture en Europe, 1870-1993.Centre Georges Pompidou. Paris 1994. s. 177-180. 57. Teuvo Mustakare, Kaupunki-Suomi ilmasta. Stads-Finland från luften. City-Finland from the Air. Al- Avedon Oy. Jyväskylä 1995. 208 s. 58. Riitta Nikula, Armas Lindgren 1874-1929, arkkitehti arkitektekten. Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 1988. 59. Riitta Nikula, Eliel Saarinen 1873-1950, Le plan de la ville de Munkkiniemi-Haaga, 1915, teoksessa La Ville, art et architecture en Europe, 1870-1993.Centre Georges Pompidou. Paris 1994. s. 146-147. 60. Kyösti Oasmaa, Kaupunkimainen tiivis pientalorakentaminen Tanskassa, ekskursio 22.3.- 24.3.2000. Helsingin kaupunginkanslia, kehittämistoimisto 19.10.2000. 22s. 116

61. Pekka Pakkala, Nyboderista Örestadiin Kööpenhaminan asuntorakentamisen kehityspiirteitä. Kuntatekniikka 2/2000, s. 11-15. 62. (R). Barry Parker & Raymond Unwin, The art of designing small houses and cottages, in The art of building a home, Longmans Green, London 1901, pp.109-133. 63. Jani Päivänen, Kaupungin tiiviys ja täydennysrakentaminen sosiologisia kysymyksiä. TKK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 81. Espoo 2000. 101 s. 64. Johan Rådberg, Den svenska trädgårdsstaden. Byggforskningsrådet. Stockholm 1994. 160 s. 65. Johan Rådberg & Rolf Johansson, Stadstyp och kvalitet. Kunglika tekniska högskolan. TRITA- ARK-Forskningspublikation 1997:4. Stockholm 1998. 106 s. 66. Kimmo Rönkä, Kari Rauhala, Irmeli Harmaajärvi & Pekka Lahti, Ekologinen lähiöuudistus. Kestävän kehityksen periaatteen mukainen korjaus- ja lisärakentaminen suomalaisilla asuntoalueilla. Ympäristöministeriö, Yhdyskuntasuunnittelu- ja rakennustutkimuksen neuvottelukunta Julkaisu 4/1994. Helsinki 1995. 96 s. 67. Eliel Saarinen, The City, Its Growth, Its Decay, Its Future. Reinhold Publishing, New York 1943. 380 p. 68. Eliel Saarinen, Munkkiniemi-Haaga ja Suur-Helsinki, tutkimuksia ja ehdotuksia kaupunkijärjestelyn alalta (vastaava ruotsinkielinen painos: Munksnäs-Haga och Stor-Helsingfors. Stadsplanestudier och förslag). Lilius & Hertzberg, Helsinki 1915. 165 s. 69. Arto Salmela, Tehokkuusluvun vaikutus kustannuksiin. Turun yleiskaavatutkimuksia B.02.6. Suunnittelutoimisto Arto Salmela, Helsinki 1969. 59 s. 70. Risto Sammalkorpi, Kaupunkimaisesta pientalorakentamisesta 1960. 71. Camillo Sitte, Der Städtebau nach seinen künstlerischen Grundsätzen. Wien 1889. 72. Tiivis ja matala asuinrakentaminen. Asuntotutkimus/Luennot ja harjoitustyöt/kevät 1996. TKK arkkitehtiosasto, Helsingin kaupunginkanslia, kehittäistoimisto. TKK Arkkitehtiosaston julkaisuja 1996/33. 154 s. (sama julkaisu on myös uutena painoksena samassa sarjassa numerolla 1997/45) 73. Paul-Erik Stenroos, Tutkimushakemus ympäristöklusterille kaupunkimaisten, kestävän kehityksen mukaisten yhteenrakennettujen omakotitalojen suunnittelu- ja rakentamiskokemuksista. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 30.3.2000. n. 15 s. 74. Mikael Sundman, Mona Schalin (toim.), Bertel Jung, suukaupungin hahmottaja. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Helsinki 1988. 120 s. 75. Suomen tilastollinen vuosikirja 2000. Tilastokeskus. Otava Keuruu 2000. 685 s. 76. The Sustainable Cities Project. EU DG XI Environment, Nuclear Safety and Civil Protection. Brussels March 1996. http://europa.eu.int/comm/environment/urban/exsum-en.htm 77. Manfredo Tafuri, Theories and History of Architecture. Granada Publishing, Great Britain 1980. 324 p. 78. Tiivis puutaloalue RTS 01:01, ohjekorttiehdotus joulukuu 2000. 25 s. 79. Lauri Tuokko, Espoon Säterinmetsä. Asu ja rakenna 5/1998. 80. Raymond Unwin, Town Planning in Practice. T. Fisher Unwin, London 1909. 81. Raymond Unwin, Nothing Gained by Overcrowding. How the Garden City type of development may benefit both owner and occupier. Garden Cities and Town Planning Association, London 1912. 82. La Ville, art et architecture en Europe, 1870-1993.Centre Georges Pompidou. Paris 1994. 467 p. 83. Vitruvius, The Ten Books of Architecture. Dover Publications Inc., New York 1960. 331 s. 84. Vuosaari, Kurkimoision asuntoalue, asemakaava ja asemakaavan muutos nro 10810. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1999/10810.n. 20 s. 85. Vuosaari, Meri-Rastilan eteläranta I, Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen nro 10670 selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1998/10670.n. 20 s. 86. Vuosaari, Omenamäen asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus (nro 10955). Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta, esityslista 4.1.2001. n. 10 s. 87. Vuosaari, Porslahdentien asuntoalue, asemakaavan ja asemakaavan muutoksen nro 10450 selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1996/10450.n. 20 s. 88. Vuosaari, Vanttitien asuntoalue, Asemakaavan muutoksen nro 10397 selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1996/10397. n. 20 s. 89. Vuosaari, Villasaaren asuntoalue, asemakaavan muutos nro 10687. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1998/10687.n. 20 s. 90. Ympäristöklusterin tutkimusohjelma, toinen ohjelmakausi 2000-2002, http://www.vyh.fi/tutkimus/ohjelma/klusteri/tutk4.htm. 117