1 3.1 SOSIAALISET TARINAT MITÄ NE OVAT? Taustaa Carol Gray aloitti käyttämään sosiaalisia tarinoita 1990 -luvun alussa USA:ssa. Sosiaaliset tarinat on pedagoginen työskentelymenetelmä, jota voidaan käyttää neuropsykiatrisesti kehityshäiriöisten opetuksessa ja kasvatuksessa (mm. autistit, Aspergerin oireyhtymä, AD/HD, Touretten oireyhtymä jne.) Tätä työskentelymenetelmää voidaan käyttää oppimisen apuvälineinä ihmisille, joilla on vaikeuksia ymmärtää pelkästään puhuttua kommunikointia jotka tarvitsevat useampaa aistikanavaa ymmärtääkseen jotka tarvitsevat kirjoitettuja ohjeita muistaakseen Kuulija päättää, mitä hän kuuntelee ja miten tulkitsee kuulemaansa. Meidän kulttuurissamme käytetään puhuttua kieltä viestin välittämiseen. Kiedomme viestin valtavaan sanatulvaan ja lisäämme viestiin ilmeitä ja eleitä, jotta viestimme menisi perille. On talvinen maanantaiaamu. Viikonlopun aikana on satanut ensilumi. Opettaja tulee luokkaan, katsoo ikkunasta ulos ja sanoo: Oi miten ihanaa! Ajatella, jos lumi pysyisi torstaihin saakka, niin voisimme mennä laskemaan mäkeä Vuohikalliolle, vai olisiko mielestänne mukavampaa, jos ulkoilisimmekin koko päivän ja menisimme Vuohikallion sijasta Taivaskalliolle? Siellä te voisitte sekä laskea pulkalla että hiihtää. Ehkäpä se olisi mukavampaa. siinä tapauksessa teillä kyllä pitäisi olla vähän ruokaa mukananne. No, katsotaan nyt, voihan olla, että lumi sulaa torstaihin mennessä. Puhutaan siitä sitten. (Lumi pysyisi, minne se menisi, kenen luokse? mitä tarkoittaa vähän ruokaa? Kuinka pitkä on koko päivä? Mitä tarkoittaa ehkä, katsotaan, sitten?) (Andersson 2000) Ihmisten, joilla on neuropsykiatrisia kehityshäiriöitä, on usein varsin hankala ymmärtää tällaista viestintää. Viestin tulkintaan tulee pullonkaula; kuulija purkaa mielessään ensimmäistä virkettä, kun puhuja on jo viidennessä, tai hän kuulee ja käsittää vain yksittäisiä sanoja sieltä täältä. Tämä johtaa viestin virhetulkintaan ja sen myötä koko tilanteen ymmärtämiseen väärin. On valitettavan yleistä, että ihmiset käyttävät puhetulvaa
2 houkutteluun, nalkuttamiseen ja selittämiseen. Ja kun puhuja huomaa, ettei kuulija ymmärrä, hän yrittää entistä enemmän ja entistä useammalla sanalla selittää asiaa, mikä luonnollisesti vain pahentaa tilannetta. Mikä on sosiaalinen tarina? Sosiaalinen tarina on eräs tapa opettaa sosiaalisia taitoja. Siinä visuaalinen tarina ohjaa sanoin ja yleensä myös kuvin ymmärtämään sosiaalista tilannetta ja jäsentämään siihen liittyvää käyttäytymistä ja valitun käyttäytymisen vaikutusta. Sosiaalisia valmiuksia opitaan siis vahvistamalla sosiaalisia tilanteita visuaalisin keinoin. Tarina on sosiaalisten tilanteiden kuivaharjoittelun väline, jossa aito tilanne kohdataan ennakoiden, tehdään tutummaksi ja turvallisemmaksi. Sosiaalinen tarina toimii tilanteessa muistin apuvälineenä. Se auttaa keskittymään tilanteeseen. Tarinan avulla voi nähdä, milloin tilanne alkaa ja milloin loppuu, ja näin kyseleminen, epävarmuus ja levottomuus saadaan hälvenemään. Sosiaalinen tarina vastaa kysymyksiin: mitä tehdään, missä, kuinka kauan, kenen kanssa ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Sosiaalisen tarinan voi kirjoittaa vanhempi, opettaja, ystävä tai muu läheinen ihminen tai ammattihenkilö. Tavoitteena on, että tarina vähitellen kehittyy opiskelijan omaksi ajatteluksi, ja hän omaksuu siinä esitetyn myönteisen toimintamallin. Sosiaalisten tarinoiden avulla muokataan kognitioita. Sosiaaliset tarinat on todettu hyvin tehokkaiksi niille ihmisille, joiden on hankala ymmärtää ilmeitä ja eleitä ja toimia odotetulla tavalla sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tarinoiden avulla kuvataan muiden näkökulmaa ja tutkitaan henkilön omasta näkökulmasta sitä, miksi jotkut tilanteet ovat hankalia ja miten niissä tulisi toimia. Sosiaaliset tarinat voidaan kuvata sarjakuvamuodossa tai kirjoittaa vaihe vaiheelta eteneviksi toimintojen sarjaksi. Keskeistä on, että tarinasta käy ilmi tilanteen kuvaaminen ja tilanteessa tarvittava toimiva käyttäytyminen, käyttäytymisen muoto ja yleiset toimintatavat. Sosiaaliset tarinat eivät ole rankaisukeino. Niissä ei kerrota, mitä henkilö ei osaa tai miten väärin hän toimii. Niillä kuvataan tilanteen positiivista etenemistä ja tarjotaan onnistumisen mahdollisuus. Tarinoissa on onnellinen loppu. Sosiaalisissa kuvatarinoissa on hyvä ottaa huomioon ihmisten tarpeet, kiinnostuksen kohteet ja erityispiirteet. Tarinoiden tulee olla mahdollisimman yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti luotuja. Niihin liitetään mukaan ajatuksia, tunteita ja tosiseikkoja juuri niin
3 paljon kuin kunkin henkilön tason ja tarpeen mukaista on. Tarinan rakenne koostuu tarinan rungosta, jossa selvennetään tilanne vaihe vaiheelta, ja lopusta, joka on johtopäätösten, päätelmien paikka. Siinä voidaan ottaa esille palkkio tai kannustin ja vahvistaa hyvää toimivaa käyttäytymistä. Tarinat voidaan kirjoittaa joko minä- tai hän- muotoon, omasta tai jonkun toisen perspektiivistä. Minä -muotoa käytetään lasten tarinoissa ja nuoruusikäisille ja aikuisille tarinat kirjoitetaan kolmannessa persoonassa. Silloin voidaankin käyttää tarinoiden sijasta nimitystä sosiaaliset jutut. Sosiaalisissa tarinoissa käytetään konkreettista, helposti ymmärrettävää kieltä, jota vahvistetaan visuaalisesti; piirroksilla, valokuvilla, lehtikuvilla. Sosiaaliset tarinat luovat tarvittavan struktuurin ja rutiinin tilanteisiin. Positiivinen ja selkeä ilmaisu Sosiaaliset tarinat kirjoitetaan positiiviseen ja selkeästi kuvailevaan muotoon. On tärkeää käyttää positiivista kieltä, myönteisesti muotoiltuja kuvauksia käyttäytymisestä ja sen herättämistä reaktioista. Jos viitataan negatiiviseen käytökseen, täytyy olla hyvin hienotunteinen ja kirjoittaa asia kolmannessa persoonassa. Joskus ihmiset sanovat tahtomattaan asioita, jotka loukkaavat toisten ihmisten tunteita. Se on väärin. Tarina säilyttää rennon ja myönteisen luonteensa, jos ahdistusta herättäviä ilmauksia korvataan toisilla sanoilla. ( Esim. erilainen = toinen, muuttaa= korvata, uusi = parempi. ) Sosiaalinen tarina kirjoitetaan mieluummin tee näin - tyylillä kuin näin ei saa tehdä tyylillä. Tarinoissa voidaan tuoda esille nk. perspektiivilauseet, joilla tarkoitetaan toisen näkökulman kuvaamista; mitä toinen ajattelee ja luulee ja miksi hän toimii tietyllä tavalla kyseisessä tilanteessa. Tällöin tarina ohjaa toisen mielen ymmärtämiseen ja toisen asemaan asettumiseen. Sosiaalisissa tarinoissa käytettyjen kuvien tai sanojen määrä ei saa paisua liian suureksi, etteivät tarinat jäsentämisen sijasta lisää kaoottisuutta. Ennakolta jäsennetyissä tilanteissa, joita sosiaaliset tarinat pitävät sisällään, on aina riski, että kaikki ei menekään kuten on kuvattu. Näin ollen tarinoissa on oltava elämänmuutosten mukaista väljyyttä ja henkilön oman suunnittelun osuus mukana. Tarinoissa ei saa käyttää sanoja, jotka jättävät sijan väärinkäsityksille. Selkeät lauseet ohjaavat oikeaan käyttäytymiseen. Täydennettävä lause rohkaisee opiskelijaa arvaamaan, miten tilanne kehittyy tai miten hän itse tai toinen ihminen toimivat seuraavaksi. Esimerkiksi sarjassa lauseita, jotka kuvaavat miksi opiskelijan täytyy seisoa jonossa, vajaaksi jätetty lause
4 täydentää tarinaa Ohjaajani olisi luultavasti, jos seison jonossa hiljaa. Tämä auttaa opiskelijaa palauttamaan mieleensä tärkeää informaatiota. Lapsi oppii ymmärtämään asian ja soveltamaan tietoa luonnollisissa tilanteissa. Sosiaalisen tarinan käyttö Sosiaalisen tarinan käytössä on hyvä luottaa niiden ihmisten tietoihin, jotka tuntevat henkilön parhaiten. Sosiaalinen tarina esitetään rentoutuneessa ilmapiirissä, ei kiihtyneessä mielentilassa tai silloin kun hämmentävä tilanne on vielä menossa. Tarinan läpikäyminen yhä uudelleen esim. tiettynä aikana päivästä tai viikosta on tärkeää sen sisäistymisen kannalta. Joskus tarinaa käydään läpi vain ennen sen kuvaamaa tilannetta. Kun ohjattava osaa uuden taidon tai käsitteen, tarinan käyttöä voidaan vähitellen häivyttää kirjoittamalla se uudelleen ja jättämällä se vähitellen pois käytöstä Sosiaalinen tarina voidaan tehdä henkilökohtaiseksi tai ryhmäkohtaiseksi. Ryhmäkohtainen sosiaalinen tarina keskittyy olennaiseen, sisältää lyhyen tekstin ja on selkokielinen. Henkilökohtaisessa sosiaalisessa tarinassa ei ole jyrkkiä väittämiä, se ei jossittele ja se on yksityiskohtaisempi kuin ryhmäkohtainen sosiaalinen tarina. Sosiaalinen tarina voi olla kuvaileva, ohjaava tai näkökulmaa antava. Kuvailevassa sosiaalisessa tarinassa kerrotaan mitä tapahtuu, tulee tapahtumaan, mitä ihmiset tekevät tietyissä tilanteissa, miksi tekevät niin ja mikä jokin on. Kuvaileva sosiaalinen tarina voi olla esim. junalla matkustaminen. Ohjeistava tarina kertoo miten tietyssä tilanteessa toimitaan ja mikä on toivottu toimintamalli tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi kuinka toimitaan ruokalassa. Näkökulmaa antava sosiaalinen tarina kertoo toisten ihmisten reaktioista tietyissä tilanteissa. Se välittää kuvaa toisten ihmisten tunteista ja ajatuksista tietyissä tilanteissa. Mitä tapahtuu, kun käyn huutamaan ruokalassa. Sosiaalisen tarinan avulla lievennetään ahdistusta ja voidaan muuttaa käyttäytymistäkin, teet nyt näin, voisit tehdä näin. Pieleen mennen kauppareissun jälkeen tehdään kaksi sosiaalista tarinaa; mitä tapahtui ja miten olisi pitänyt toimia. Sosiaalinen tarina auttaa parhaimmillaan ymmärtämään ympäröivää maailmaa, siitä saa neuvoja ja ohjeita, miten tietyissä tilanteissa toimitaan.
5 LÄHTEET Andersson, B. 2000. Sosiaaliset tarinat ja sarjakuvitettu keskustelu. Heikura-Pulkkinen, U.& Kujanpää, S. 2006. Sosiaaliset kuvatarinat. Internet: http://www.sataerityishuolto.fi/aune/materiaali/sosiaalisettaidot.doc Kerola, K., Kujanpää, S. & Timonen, T. 2001. Autismikuntoutus. TEACCH -koulutus 12.5.2006, luentomonisteet.