Antavatko Kelan standardit mahdollisuuden toteuttaa hyvää kuntoutusta työssä uupuneille ja mielenterveysongelmaisille? Sari Kauranen, psykologi Verve Oulu
Kokemuksia ja havaintoja kahdesta näkökulmasta Ryhmämuotoisuuden ja yksilöllisyyden yhteensovittaminen haasteellista Kuntoutujaryhmät koostuvat hyvin erilaisessa tilanteessa olevista kuntoutujista
Ryhmämuotoisuuden ja yksilöllisyyden yhteensovittaminen Erityisasiantuntijoiden suuri määrä Vähentää työryhmän jäsenten osuuksia ohjelmassa, jossa luontevin mahdollisuus kuntoutujalähtöisyyteen /yksilöllisyyteen, koska kunkin kurssin työryhmä parhaiten kuntoutujien asioihin syventyneitä. Mikäli ohjelman sisältöä/erityisasiantuntijoita ei olisi niin tiukasti raamitettu, olisi parempi mahdollisuus muokata ohjelman sisältöjä kuntoutujien tarpeiden mukaan enemmän yksilölliseen suuntaan.
Yksilötapaamisten sovittaminen ryhmäohjelmaan Laitosmuotoisilla kursseilla yksilöhaastattelut vievät ison osan esimerkiksi viiden päivän jaksosta, yleensä kaksi ensimmäistä päivää. Ryhmäohjelman eheys kärsii. Kurssin omat ryhmät, joissa kaikki kuntoutujat paikalla, pääsevät alkamaan kunnolla vasta kolmantena kuntoutuspäivänä. Jos taas yksilöajat ripotellaan pitkin jaksoa, ryhmäytyminen ja ryhmätoiminta ontuvat koko jakson. Uudessa standardissa on määritelty, että kurssin psykologin tulee haastatella kaikki kuntoutujat ja pitää myös ryhmät, joten haastatteluihin menee paljon aikaa psykologilta ja ryhmien ohjaamiseen jää vähemmän.
Yksilötapaamisten tarve ja toteutus Uudessa standardissa on määritelty, että uupuneiden kurssin keskimmäisen ja viimeisen jakson yksilöhaastattelut tapahtuvat työparin eli psykologin ja työfysioterapeutin yhteistapaamisena. Tämä muotouttaa keskustelun luonnetta. Alkutuntumana on tullut, että osalle kuntoutujista tämä vaikuttaa toimivan hyvin, osalla taas olisi tarve esimerkiksi psykologin yksilökäyntiin, jossa voidaan syventyä eri asioihin. Ylimääräisen yksilökäynnin järjestäminen taas ei käytännössä ryhmän psykologilta ajallisesti enää jakson aikana useinkaan onnistu. Ihannetilanne voisi olla, että yksilökäynnit toteutettaisiin tarvearvioinnin mukaisesti.
Kuntoutujien heterogeenisyys Uupuneiden kurssilla osa kuntoutujista on jo pitkään työelämästä pois olevia (esim. kuntoutustuella /työttömiä), joilla keskeinen ongelma on arjen elämän hallinnassa /toimintakyvyssä ja yleensä vaikea masennusproblematiikka. Osa kuntoutujista on taas aktiivisesti työelämässä, joilla kuntoutuksen tarve liittyy työn tarkasteluun ja uupumusproblematiikkaan. Ryhmäohjelman toteuttaminen haasteellista, kun saman kurssin kuntoutujilla hyvin erilaiset tarpeet ja hyötyvät erityyppisestä työskentelystä.
Laitosmuotoisen kuntoutuksen ja käyntikertojen yhdistelmät (työuupumus ja aikuisten mielenterveyskurssit) Yksilöllisen kuntoutuksen ja ryhmämuotoisuuden yhdistäminen on helpompaa. Tähänastinen kokemus, että toimii hyvin. Kuntoutusprosessin kannalta on hyvä, että yksilölliset käyntikerrat alkavat jo ennen laitosjaksoa. Kuntoutumisprosessi käynnistyy jo ennen laitosjaksoa, henkilökohtaisten tavoitteiden miettiminen käynnistyy jne. Työryhmä voi suunnitella jakson sisältöä kuntoutujalähtöisesti, koska yksilökäyntien pohjalta on muodostunut jo hyvä käsitys kuntoutujien tilanteista ja tarpeista. Kuntoutujien prosessin etenemistä voi seurata / vahvistaa keskimmäisen jakson käynneillä ja päätösjakson käynnit taas mahdollistavat loppuseurannan.
Käyntikertoja voidaan järjestää niille työryhmän jäsenille /erityisasiantuntijoille, jolle kullakin kuntoutujalla tarve /mistä he hyötyvät eniten kuntoutuksessaan. Laitosjakson ryhmäohjelma pysyy eheänä, kun sitä eivät riko haastattelut ->enemmän aikaa ryhmämuotoisuudellekin. Asioiden käsittelyssä päästään pidemmälle /syvemmälle
Ongelmallista: Kurssille tulisi ohjautua kuntoutujia palveluntuottajan lähietäisyydeltä. Näin ei pelkästään kuitenkaan näytä tähänastisilla kursseilla olevan, vaan kuntoutujia ohjautuu paikkakunnilta, joilta 200-400 km matkaa. Kela ei korvaa majoitusta eikä aterioita, joten käyntikerroilla kulkeminen joillekin kuntoutujille ongelmallista. Kehittämisehdotus: mikäli kurssille ohjautuu pitkämatkalainen, hänelle korvattaisiin majoitus ja ateriat matkakorvauksen lisäksi. Tämä loisi tasaveroisemmat mahdollisuudet tämän muotoiseen kuntoutukseen maantieteellisesti. Käyntikertojen järjestelyt vievät aikaa. Tämä tulisi huomioida hinnoittelussa.