Maanomistajakysely Oukkulanlahden Naantalinaukon rantaaluesuunnittelun

Maanomistajakysely Oukkulanlahden Naantalinaukon rantaaluesuunnittelun tueksi toteutus ja tulokset Heidi Lampén, Ritva Kemppainen, Terhi Ajosenpää Varsinais-Suomen ELY-keskus, VELHO-hanke 6/2012 1. Johdanto Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesien- ja luonnonhoidon edistämishanke VELHOn yhtenä tavoitteena on ranta-alueiden monikäyttösuunnittelun kehittäminen ja pilottisuunnitelmien laatiminen Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Suunnittelussa keskeistä on optimaalisen verkoston luominen hyödynnettävien ruovikoiden, avoimena hoidettavien merenrantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille niin, että suunnittelualueiden vesien ja luonnon tilan parantaminen hyödyttää myös paikallisia asukkaita ja yrittäjiä (Etelä-Suomen ruovikkostrategia 2008). VELHO-hankkeessa tehtävän ranta-alueiden monikäyttösuunnittelun tuloksia ja kokemuksia hyödynnetään valtakunnallisesti laadittaessa ohjetta ranta-alueiden monikäyttösuunnittelulle. Siksi hankkeessa on tärkeää kehittää ja pilotoida erilaisia osallistamistapoja ja erilaisia aineistoja hyödyntäviä suunnittelumenetelmiä. Hankkeessa päätettiin testata maanomistajakyselyä suunnittelun tiedonkeruuvaiheen yhtenä menetelmänä. Koska kyselyn toteutukseen vaadittavat työntekijäresurssit arvioitiin olevan useita kuukausia, selvitettiin mahdollisuutta käyttää Turun yliopiston geologian ja maantieteen laitoksen opiskelijaharjoittelijan käyttöä työhön. Harjoittelijahakemusten perusteella työhön valittiin maantieteen opiskelija Heidi Lampén. Koska Heidi oli halukas käyttämään kyselystä saatava aineistoa pro gradu työhönsä, suunniteltiin kyselyä tiiviisti yhteistyössä laitoksen kanssa (Niina Käyhkö, Timo Pitkänen). Geologian ja maantieteen laitokselta saatiin paljon arvokasta apua liittyen erityisesti paikkatiedon keruutapoihin ja aineiston edustavuuden suunnitteluun. Lisäksi yhteistyötä kyselyn toteutuksessa ja tulosten analysoinnissa tehtiin Suomen ympäristökeskuksen IBAM-hankkeen ja Järviruoko energiaksi, vesientila paremmaksi hankkeen kanssa. Suunnittelualueen maanomistajille suunnatulla kyselylle asetettiin seuraavat tavoitteet: tiedottaminen maanomistajille suunnittelun käynnistymisestä maanomistajien kuuleminen suunnittelun tarpeellisuudesta ja sitouttaminen suunnitteluprosessiin tiedonkeruu suunnittelun maastotyövaiheita varten: o miten maanomistajat käyttävät aluetta o mitä arvoja maanomistajat liittävät alueeseen o millaista tietoa alueen luonnon ja vesien tilasta maanomistajilla on o mitä hoitotoiveita ja tarpeita alueella on ja minne ne sijoittuvat kyselymenetelmän ja erityisesti karttatietoa sisältävien kysymysten testaaminen valtakunnallista ranta-aluesuunnittelun kehittämistä varten Kyselyä suunniteltaessa pohdittiin kyselyn toteuttamismahdollisuutta muille alueen käyttäjille ja alueen kehittämisestä kiinnostuneille. Heitä varten päätettiin testata webropol-muotoista kyselyä samoilla tai lähes samoilla kysymyksillä, vaikka näin päätettäessä tiedostettiin, että laajan kyselyn toteutus sähköisesti voi olla hankalaa ja laajuus voi karkoittaa vastaajia. Myös alueen eri käyttäjäryhmien saavuttaminen todettiin haasteelliseksi. Webropol-kyselyn tulokset on koottu erilliseen raporttiin. Heidi Lampénin maanomistajakyselyä koskeva pro gradu työ valmistuu kevään 2012 aikana ja se tullaan julkaisemaan painotuotteena ja sähköisenä. Sähköisen version linkki lisätään tähän raporttiin myöhemmin. VELHO-hanke hankkii myös painetun version pro gradu -työstä. 1

2. Suunnittelualueen esittely Kyselytutkimusalueen valinnan taustalla oli perehtyminen Varsinais-Suomen ruovikkoisiin alueisiin pääasiassa vuonna 2006 valmistuneen yleispiirteisen Etelä-Suomen sekä Viron Väinämeren rannikkoja koskevan satelliittikuviin perustuvan järviruokokasvustoselvityksen pohjalta (Pitkänen 2006). Varsinais- Suomea koskeva aluevalinta tehtiin lopulta Mynälahden ja Oukkulanlahden - Naantalinaukon väliltä. Todettiin, että Oukkulanlahti - Naantalinlahden alue on selkeä kompakti alue, jossa ruovikkoa on paljon, joten se valittiin kyselytutkimuksen kohdealueeksi. Alueella on satelliittikuviin perustuvan järviruokokasvustoselvityksen perusteella noin 1200 hehtaaria ruovikkoa eli noin 20 prosenttia suunnittelualueen pinta-alasta. Suunnittelualue rajattiin 5500 hehtaarin kokoiseksi (kuva 1). Tarkempi rajausperuste kyselytutkimuksen alueelle tehtiin käyttäen apuna kolmannen jakovaiheen valuma-alueen aineistoa, jotta hahmotettiin valuma-alueiden jakautumista alueella (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17522&lan=fi ). Lisäksi rajauksen tekemisessä huomioitiin maisema- ja luonnon monimuotoisuuskohteita. Näin ollen alueeseen sisällytettiin suoraan rantaan rajoittuvat niityt sekä mahdollisesti niiden takana olevat pellot, jotka kuuluivat osaksi maisemakokonaisuutta tai joille olisi tarpeen suunnata vesiensuojelutoimia. Lisäksi rajaus seurasi alueeseen laskevia jokisuistoja ja valtaojia hieman ylöspäin. Maanomistusolojen osalta otettiin rajaukseen mukaan isot tilat kokonaisuudessaan, jos niiden katsottiin omistavan rajaukseen kuuluvia peltoja, niittyjä tai muita maa-alueita. Kesämökkien osalta otettiin rajauksen sisäpuolelle vain aivan suoraan vesialueeseen rajoittuvat tontit. Tämän perusteella muodostettiin siis kyselyä varten alueen rajaus. Itse suunnittelua varten alue tullee olemaan vielä kyselyaineistoa varten tehtyä rajausta laajempi. Valittu alue kyselytutkimukselle sijaitsee Varsinais-Suomessa Maskun ja Naantalin kuntien alueella noin 15 km Turusta luoteeseen. Alue on hyvin laaja ja moninainen koostuen saarista ja umpeenkasvavista lahdista. Kirjallisuudesta alueesta käytetään nimitystä Askaistenlahti, mutta koska nimi ei ollut aivan selvä eikä se esiinny kartoissa, käytetään alueesta tässä tutkimuksessa Oukkulanlahti - Naantalinaukko nimitystä. Suurin osa alueen kiinteistöistä on yksityisomistuksessa, mutta alueella on myös valtion omistamia kiinteistöjä sekä jakamattomia yhteisvesialueita. Alueen keskeisimmät lahdet tai muut vesialueet ovat Rukanaukko luoteessa, Oukkulanlahti pohjoisessa, Halkkoaukko koillisessa, Suutaraukko idässä, Naantalinaukko kaakossa sekä Kirkonsalmen alue Merimaskussa lounaassa. Lisäksi suurimmat saaret: Aitsaari, Papinluoto, Helmussaari ja Lammasluoto, sijaitsevat alueen keskiosissa. Suunnittelualue on melko matala ja rehevä sisäsaariston lahti. Veden vaihtuvuus Naantalinsalmen, Särkänsalmen ja Merimaskun kirkkosalmen kautta on vähäistä. Eniten veden laatuun vaikuttaa Hirvijoen ja sen sivujoen Maskunjoen tuoma ravinnekuormitus. Jokien valuma-alueilla peltojen osuus on merkittävä ja pääosa ravinnekuormituksesta on peräisin maataloudesta. Kuormitusta tulee myös haja-asutuksesta ja ilmalaskeuman kautta. Lahden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi (Kirkkaasta sameaan, 2011). Kyselytutkimuksen kohdealueen pohjoisosissa sijaitsee myös Oukkulanlahden Natura 2000 -verkoston alue (FI 0200150), joka on tärkeä pesimä- ja levähdysalue linnuille. Alue on otettu osaksi verkostoa linnuston erityissuojelualueena (Special Protection Area). Lisäksi alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Natura-alueen pinta-ala on 898 hehtaaria. Natura-alueen suunnittelu aloitettiin vuonna 2001 ja sen käyttö- ja hoitosuunnitelma julkaistiin vuonna 2007 (Metsähallitus 2007). 2

Kuva 1. Suunnittelualueen rajaus. 3

3. Aineisto ja menetelmät 3.1. Menetelmän valintaperuste Kyselytutkimuksen tekeminen lomakkeen avulla ei ollut alusta lähtien selvää, vaan rinnalla pidettiin myös haastattelumahdollisuutta. Keskeisenä tavoitteena oli kuitenkin saada laajasti tietoa alueen eri osista ja toisaalta myös levittää tietoa käynnistyvästä suunnittelusta alueen kiinteistönomistajille. Näin ollen päädyttiin kirjalliseen kyselytutkimukseen, koska haastatteluja ei olisi ehditty tekemään tarpeeksi laajasti. Seuraavaksi pohdittiin kannattaako kyselylomake tehdä paperisena vai sähköisenä. Koska etukäteen arveltiin maanomistajien joukossa olevan paljon iäkkäämpiä henkilöitä, päädyttiin paperimuotoiseen kyselylomakkeeseen, koska ajateltiin sen tavoittavan paremmin maanomistajat. Samalla vastaajille voisi jäädä käteen informatiivinen osio kyselystä, josta he voisivat mahdollisesti myöhemminkin saada tietoja. Lisäksi pohdittiin lähetetäänkö kysely kaikille rajatun alueen maanomistajille vai tietylle otantajoukolle, mikä olisi vähentänyt sekä työmäärää että kustannuksia. Kyselylomake päädyttiin kuitenkin lähettämään kaikille alueen kiinteistönomistajille, koska vastausmäärä haluttiin mahdollisimman suureksi ja toisaalta kyselyn avulla suunnittelusta tiedottaminen koettiin tärkeäksi. 3.2. Osoitetietojen tilaus Kyselytutkimusta varten tehdyn aluerajauksen perusteella tarkasteltiin paikkatietopohjaisten kiinteistötietojen avulla kyselyalueelle sijoittuvien kiinteistöjen lukumäärää. Ensimmäinen tieto määrästä oli 1150 kiinteistöä, mutta sen jälkeen, kun määrästä poistettiin saman kiinteistönumeron erillislohkot saatiin kiinteistöjen määräksi 1000. Maanmittauslaitokselta tilattiin rajauksen perusteella alueen kiinteistöjen omistaja- ja osoitetiedot. Tilattu raaka-aineisto sisälsi paljon ylimääräisiä rivinvälejä. Lisäksi aineistossa oli sekaisin maaja vesialueiden omistajat. Järjestys oli kiinteistö- ja määräalan tunnusten mukainen. Aineiston vierasta termistöä selvitettiin Maanmittauslaitokselta. Oli myös huomioitava, että tilattu aineisto sisälsi henkilötietoa jota oli tärkeää käsitellä niin, etteivät tiedot leviä vääriin käsiin. Seuraavassa vaiheessa aineistosta poistettiin ylimääräiset rivinvälit ja yhdistettiin samassa osoitteessa asuvien pariskuntien tiedot yhdeksi yksiköksi, jotta heille ei tulisi kahta kyselyä samaan osoitteeseen. Ongelmia tietojen selvityksen kannalta tuottivat tapaukset, jossa kiinteistö- ja määräalan tunnus oli sama, mutta lainhuudonhaltijoita useampia. Näitä saattoivat olla esimerkiksi pariskunnat, jakamattoman kuolinpesän osakkaat tai yhteisomisteisen vesialueen omistajat. Näissä tapauksissa jokaiseen osoitteeseen lähetettiin yksi kysely. Lisäksi raaka-aineisto sisälsi henkilöitä, joiden osoitetietoja ei ollut saatavilla sekä ulkomailla asuvia henkilöitä. Jos osoitetiedot puuttuivat, kyselyä ei voitu lähettää. Ulkomailla asuvalle 12 kiinteistönomistajille kuitenkin lähetettiin kysely. Myös tapaukset, joissa kiinteistönomistajaksi ei ollut yksityishenkilö, aiheuttivat pohdintaa. Näissä tapauksissa päädyttiin lähettämään kysely muille kuin valtion viranomaisille, kunnille tai seurakunnille, koska heitä oltiin kuulemassa joka tapauksessa suunnitteluun liittyen. Jos taas saman kiinteistön omisti yksityinen henkilö ja osakeyhtiö, lähetettiin kysely yksityiselle henkilölle. Raaka-aineisto sisälsi lisäksi kiinteistöjä, joissa lainhuuto oli jätetty lepäämään tai lainhuutohakemus oli vireillä. Nämä tapaukset jätettiin kyselytutkimuksen ulkopuolelle. 3.3. Kyselylomakkeen suunnittelu Kyselylomakeen kysymykset ja rakenne suunniteltiin yhteistyössä muiden vastaavien projektien ja alueen muiden toimijoiden kanssa. Suomen ympäristökeskuksessa Ljumila Vesikko toteutti osana "Suomenlahtea uhkaavien riskien yhteisvaikutusten arviointia" (IBAM) -hanketta ja Itämerta tutkivaa BONUStutkimusohjelmaa samantyyppistä kyselyä samoihin aikoihin tämän kyselyn kanssa, joten autoimme toisiamme kyselyiden kysymyksiin ja rakenteeseen liittyen. Pääsimme hyödyntämään jopa joitain aivan samoja kysymyksiä, joiden tulosten vertailu on analyysivaiheessa ollut mielenkiintoista. Muita yhteistyökumppaneita kyselyn suunnittelussa olivat Timo Saarinen Airisto -Velkuan kalastusalueelta, Mikael Nordström Metsähallituksesta sekä Varpu Mitikka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Kysely jakautui viiteen eri osioon. Ennen varsinaista kyselyosiota kerrottiin kyselystä ja suunnittelusta saatekirjeen ja yleistä informaatiota sisältävän osuuden avulla. Lisäksi erilaiset kysymystyypit esiteltiin vastaanottajalle. Ensimmäisessä osiossa tavoitteena oli saada tietoa, minkälainen suhde vastaajalla on alueeseen ja minkälaisen kiinteistön hän alueella omistaa. Osio oli erityisen tärkeä, jotta vastauksia voisi 4

analysoida vakituisten asukkaiden, vapaa-ajanasunnonomistajien ja muiden kiinteistötyyppien omistajien näkökulmasta. Kyselyn toinen osio käsitti puolestaan kysymyksiä alueen käyttötapoihin sekä vastaajan alueeseen liittämiin merkityksiin. Tässä osiossa karttatehtävien eli osallistavan paikkatiedon rooli korostui tärkeäksi. Suunnittelun kannalta oli tärkeää saada paikannettua kartalle tieto vastaajien alueeseen liittämistä arvoista sekä muusta kokemusperäisestä tiedosta. Kyselyn kolmas osio paneutui alueen suunnittelun kannalta keskeiseen historiatietämykseen. Vastaajilta pyydettiin tietoja ruovikon määrän muutoksesta eri vuosikymmeninä sekä ruo'on aiemmista erilaisista käyttötarkoituksista. Lisäksi tärkeässä roolissa oli myös karttatehtävä, jossa vastaajan pyydettiin merkitsevän kartalle esimerkiksi entisten laidunnettujen merenrantaniittyjen sijainti. Kyselyn neljännessä osiossa paneuduttiin alueen nykytilaan liittyviin kysymyksiin sekä tulevaisuuden hoitotarpeiden kartoitukseen. Suunnittelun kannalta tämä osio oli keskeisin. Alueen nykytilaan liittyen esitettiin kysymyksiä ruovikon esiintymisestä sekä veden laadusta ja kalastuksesta. Hoitotarpeiden kartoituksen kohdalla puolestaan kysyttiin vastaajien näkemyksiä erilaisia hoitotoimenpiteitä kohtaan sekä pyydettiin heitä määrittämään kartalla tärkeimmäksi katsomansa eri hoitotoimenpiteiden kohteet. Viides osio käsitteli vastaajien taustatietoja. Tämän osion tiedoista ainoastaan kysymyksen 31 vastauksia käytetään osana suunnittelua, ja muut tiedot toimivat taustatietona Turun yliopiston Maantieteen ja geologian laitokselle tehtävässä pro gradu - tutkielmassa. 3.4. Kartan suunnittelu Suunnittelun kannalta nähtiin tärkeäksi, että ainakin osa kyselyn vastauksista olisi paikkasidonnaisia, jotta eri suunnittelualueen eri osa-alueisiin liittyvät arvot, ristiriidat ja toivomukset tulisivat paremmin esille. Karttatehtävien käyttö osana suunnittelua vaikutti myös juuri paperisen kyselylomakkeen valintaan sähköisen sijaan. Kyselyn toteuttamiseen käytettävissä oleva aika ei mahdollistanut interaktiivisen karttaportaalin luomista. Keskeistä oli valita, missä muodossa vastaajat merkitsisivät karttaan erilaisia arvoja. Erilaisiin kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen vaihtoehtoina mietittiin pistemäistä merkkaustapaa joko kynällä tai tarroja apuna käyttäen. Lisäksi olisi ollut mahdollista, että vastaajat olisivat piirtäneet erimallisia kuvioita kartalle, mutta niiden analysointi tiedettiin hankalaksi. Koska karttatehtävien tarkoituksena ei ollut saada vastaajilta mahdollisimman tarkkarajaisia kohdetietoja, vaan saada yleiskuva vastausten sijoittumisesta alueen eri osiin, päädyttiin lopulta symmetrisiin jo valmiiksi kartalle piirrettyihin suorakulmioihin, jotka olivat kartan päällä ruudukkomaisesti. Ruutujen koko oli maastossa 520 metriä x 720 metriä. Jokaiselle ruudulle annettiin puhelinluettolomaisesti oma tunnus siten, että vaakasuunnassa ruutujen tunnus oli A:n ja T:n välillä ja pystysuunnassa 1 ja 20 välillä (kuva 2). Tämän vaihtoehdon arveltiin olevan vastaajille selkein ja tutuin tapa merkitä kohteita kartalle. Myös karttavastausten käsittelyn ja analysoinnin arveltiin olevan helpointa tässä vastaustavassa. Pohjakartan valinta ja kartan mittakaava olivat myös keskeisiä asioita, mitkä oli valittava jo aikaisessa vaiheessa suunnittelua. Pohjakartan oli tärkeä olla selkeä ja väritykseltään mahdollisimman tuttu ihmisille. Pohjakartan valinta tehtiin lopulta seutukartan ja peruskartan väliltä. Peruskartta sisälsi paljon enemmän yksityiskohtia, mutta seutukartta oli selkeämpi ja väritykseltään hillitympi, joten lopulta valinta kohdistui seutukarttaan. Tämä valinta rajoitti mittakaavan niin, että se pystyi olemaan pienimmillään 1:40 000. Tässä mittakaavassa rajattu suunnittelualue mahtui sopivasti A3-lehdelle, joka sijoitettiin kyselytutkimusvihkosen keskiaukeamalle. Valmiilta seutukartalta puuttui kuitenkin alueelle keskeistä nimistöä, joten muutamien lahtien ja saarten nimet lisättiin karttaan. Kartalle tuotiin myös kyselytutkimusalueen raja, jonka värityksen valinnassa pyrittiin huomioimaan sekä heikkonäköiset että puna-vihersokeat. Lisäksi kartalle laitettiin myös alueella sijaitsevan Natura 2000 -verkoston alueen rajat, koska kyselylomake sisälsi tätä aluetta koskevan kysymyksen. 5

Kuva 2. Ohje karttaruudun koordinaatin määrittämiseksi. 6

3.5. Kyselylomakkeen testaus Kyselylomaketta testattiin henkilöillä, jotka olivat mahdollisimman eri-ikäisiä ja jotka omasivat mahdollisimman erilaisen taustan. Kuitenkin kyselylomaketta vältettiin testaamasta henkilöillä, joiden tiedettiin saavan valmis kyselylomake myöhemmin postissa. Testijoukkoon kuului esimerkiksi eläkeikäisiä ihmisiä, työikäisiä ihmisiä, opiskelijoita, ELY-keskuksen asiantuntijoita sekä yhteistyökumppaneita eri organisaatioista. Lomakkeen testaus toteutettiin porrastetusti, jotta tehtyjä muutoksiakin voisi vielä testata. Testauksen avulla saatiin todella paljon konkreettisia käytännön neuvoja, jotka varmasti paransivat lopputulosta. 3.6. Kyselylomakkeen ulkoasu ja painatus Kyselylomake haluttiin tehdä ulkoasultaan selkeäksi ja raikkaaksi, jotta siihen olisi helppo vastata. Valokuvat valittiin niin, että ne havainnollistivat kysymysten aihepiirejä. Erityisesti karttatehtävät pyrittiin ohjeistamaan selkeästi. Taittoa varten tehtiin erillinen taitto-ohje. Kyselylomake taitettiin ja painettiin Kopijyvä Oy:ssä Tampereella heinäkuun 2011 puolivälissä. Kopijyvä Oy on ELY-keskuksen painotuotteiden ja pienimuotoisten taittotöiden sopimustoimittaja. 3.7. Postitus Valmiit kyselylomakkeet lähetettiin kuoressa vastauskuoren kanssa 28.7.2011. Osa lomakkeista lähti vastaanottajille vasta muutamaa päivää myöhemmin, koska postin kapasiteetti ei riittänyt niiden kuljettamiseen. Yhteensä lomakkeita lähetettiin 877. Lomakkeiden saapumista odotettiin viimeiseen palautuspäivään 12.8.2011 asti ja vielä sen jälkeenkin niin, että suuri osa lomakkeista oli saapunut. 3.8. Aineiston tallennus Vastauksia odotellessa suunniteltiin havaintomatriisille sopiva rakenne, johon tiedot saataisiin tallennettua tarkoituksenmukaisimmassa muodossa. Tallennusta mietittiin SPSS-ohjelman ja Microsoft Excelin välillä, mutta päädyttiin Exceliin, koska sinne oli helpompi kirjoittaa myös avoimia vastauksia melko vapaasti. Ensimmäinen versio havaintomatriisista toteutettiin siten, että yksittäisten kysymysten alakohdat olivat sarakkeina ja yhden vastaajan kaikki vastaukset löytyivät samalta riviltä. Kysymykset tallennettiin järjestyksessä. Karttakysymysten vastaukset tallennettiin muiden vastausten tapaan käyttäen vastaajan antamaa karttakoodia, esimerkiksi G10. Tämä osa tallennusprosessista oli selvästi aikavievin vaihe, ja yksin siihen osaan käytettiin noin 70 tuntia. Tässä vaiheessa ei ilmennyt ongelmia, mutta oli huolehdittava tarkasti, että tallennuksiin ei tullut virheitä. Tyhjät vastaukset merkittiin numerolla "0". 3.9. Analysointi Aineistoon tutustuttiin tarkemmin luomalla jokaisesta karttatehtävästä kuvaileva kartta, jossa arvojen jakauma selvitettiin alustavasti. Lisäksi kaikista muista kuin karttakysymyksistä tehtiin kuvaajat, joiden avulla päästiin paremmin selville aineiston rakenteesta. Aineisto myös käytiin läpi niin, että eri kysymyksiin tulleet vastaajamäärät taulukoitiin, ja mietittiin onko vastauksia tullut riittävästi, jotta asiasta voisi vetää johtopäätöksiä. Myös karttatehtävien vastausprosentit käytiin läpi käyttäen makroa, joka kävi jokaisen vastauksen yksitellen läpi (makro on tietokoneohjelma, joka voidaan ohjelmoida tekemään käyttäjän valitsemia tehtäviä automaattisesti). Vain 3,3 % vastaajista ei vastannut yhteenkään karttakysymykseen. Eri kysymysten välille pyrittiin myös luomaan niiden korrelaatiosta kuvaajia. Jotta pystytään kohdentamaan resursseja suunnittelussa ja etenkin alueen käyttöä ja hoitoa varten paremmin, on tärkeää löytää erilaisten arvojen keskittymiä, jotka voisivat mahdollisesti toimia prioriteettialueina. Kuvailevalta kartalta voi tarkastella suurin piirtein, missä erilaisia arvojen keskittymiä voisi olla esimerkiksi erilaisten väriluokitusten perusteella. Tämä on kuitenkin hyvin subjektiivinen tapa tehdä johtopäätöksiä, sillä esimerkiksi luokittelun vaihtaminen vaikuttaa tulkintaan melko radikaalisti. Näiden ongelmien takia hyödynnettiin ArcGIS 9.3.1 -ohjelman tilastotieteellistä menetelmää nimeltä Getis-Ord Gi* ja sen työkalua Hot Spot Analysis. Tämän työkalun avulla voi selvittää, ovatko klusterit (arvojen keskittymät) 7

tilastollisesti merkitseviä. Työkalu siis tutkii, onko aineistossa klustereita, johon pienet tai suuret arvot ovat keskittyneet. Keskeistä on löytää sellaisia korkeita arvoja, joita ympäröivät korkeat arvot tai sellaisia matalia arvoja, joita ympäröivät matalat arvot. Tämän tutkimuksen tapauksessa testataan, onko olemassa erityisen paljon tiettyä ekosysteemipalvelua tai hoitotarvetta ilmentävää karttaruutua (polygonia/kuviota), jota ympäröi samaa tiettyä ekosysteemipalvelua tai hoitotarvetta ilmentävät korkean arvon karttaruudut. Työkalun käytössä on keskeistä määrittää, miten se käsittää spatiaalisia suhteita (conceptualization of spatial relationships). Perusolettamuksena työkalun käytössä on, että tietyn karttaruudun ja sen naapureiden välillä oletetaan olevan keskinäistä vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa nähtiin, että työkalun oli parasta käsittää spatiaalisia suhteita "Zone of indifference" -valinnan tavoin. Kyseinen valinta käyttää kriittistä etäisyyttä määrittääkseen, mitkä naapurit se ottaa mukaan analyysiin. Kun tämä kriittinen etäisyys on ylitetty, se alkaa käyttää käänteistä etäisyyttä, jolla se punnitsee seuraavaksi uloimpia arvoja määrittääkseen tulevatko ne mukaan analyysiin. Voidaan siis ajatella, että kyse on kriittisestä etäisyydestä, jolla on sumea tai epätarkka raja. Seuraavaksi on tärkeää määrittää, mikä tämä kriittinen etäisyys on. Pääsääntönä pidetään, että valittu etäisyys pitäisi olla niin pitkä, että tietyn polygonin ympäriltä ainakin kahdeksan naapuriruutua tulee mukaan tarkasteluun. Jos etäisyys valitaan liian lyhyeksi, kaikilla polygoneilla ei tule välttämättä olemaan tarpeeksi naapureita, jolloin tuloksesta ei välttämättä tule validi (luotettava). Kriittisen etäisyyden valitsemiseksi käytettiin tässä tutkimuksessa spatiaalisen autokorrelaation työkalua Global Morans I, joka laskee Z-arvon koko tutkimusalueelle. Z-arvo on yksikkö, joka määrittää kuinka keskittyneitä tutkimusalueen arvot ovat. Jokaiselle kriittiselle etäisyydelle on siis olemassa oma Z-arvonsa. Sopivan kriittisen etäisyyden selvittämiseksi käytiin läpi taulukoiden ja kuvaajan avulla eri kriittisten etäisyyksien ja Z-arvojen välinen yhteys. Analyysi aloitettiin etäisyydestä 500 metriä, joka oli pienin mahdollisesti kiinnostava arvo, koska ruutujen leveys on 500 metriä. Spatiaalisen autokorrelaation työkalua käytettiin 26 kertaa, jolloin oli selvitetty Z-arvot 500 metrin välein 3000 metriin saakka. Korkein arvo valittiin tarkasteluun siten, että 3000 metriä on matka, jonka jälkeen tutkimusalueen reunat saavutetaan jopa alueen keskiosista saakka. Tämä spatiaalisen autokorrelaation avulla luotu taulukointi tehtiin erilaisille kysymyksissä olleille hoitotarpeiden ja ekosysteemipalveluiden arvoille. Tarkoituksena oli löytää yhteinen kriittinen etäisyys näille kaikille, koska oli tärkeää kyetä vertailemaan niitä kartalla päällekkäin. Z-arvojen taulukoista luotiin kuvaajat, joista etsittiin kohtia, joissa Z-arvo pieneni, koska niissä kohdissa spatiaalinen autokorrelaatio ei enää ollut niin vahva. Kriittiseksi arvoksi valittiin siis kuvaajan huippukohta. Tässä tutkimuksessa lopulliseksi yhteiseksi kriittiseksi etäisyydeksi valittiin 1000 metriä, joka oli suurin piirtein eri kuvaajien huippukohteiden keskiarvo. Lisäksi ihmisten on melko helppo hahmottaa 1000 metrin matka. Jokaisen polygonin keskikohdasta mitattiin siis 1000 metrin säteeltä muiden polygonien arvoja. 8

Kuva 3. Esimerkki Hot Spot analyysin valintaikkunasta, jossa näkyy tähän analyysiin käytetyt parametrit (valintavaihtoehdot). 3. 10 Ajankäyttö työvaiheittain Heidi Lampénin työskenteli VELHO-hankkeessa ajalla 18.5.-31.12.2011 yhteensä viisi henkilötyökuukautta tehtävänään kyselyn suunnittelu ja toteutus. Touko-elokuussa hän teki täyttä työaikaa lukuun ottamatta kahden viikon opintovapaata kesä-heinäkuun vaihteessa. Syys-joulukuussa hän työskenteli osapäiväisenä tehden keskimäärin 2 työpäivää viikossa. Työn suunnittelu aloitettiin yhteisellä tapaamisella maaliskuussa. Heidi Lampénin käyttämä työaika kyselyn eri vaiheissa jakaantui seuraavasti: suunnittelu ja maanomistajatietojen käsittely 6 vko taitto- ja painatus 2 vko postitus 0,5 vko tallennus 6 vko käsittely ja analysointi 4 vko raportointi, jälkityöt 2,5 vko Heidi Lampénin työtä ohjasivat VELHO-hankkeesta Terhi Ajosenpää ja Ritva Kemppainen. Lisäksi ELYkeskuksesta työn suunnitteluun osallistuivat Mika Orjala (Natureship-hanke) ja Iiro Ikonen (COFREENhanke). Yleiseen ohjaukseen, tavoitteiden täsmentämiseen, toteutuksen suunnitteluun, tulosten arviointiin ja raportin laatimiseen voidaan arvioida kuluneen kaikilta työaikaa yhteensä noin 2-3 henkilötyökuukauden verran. 4. Tulokset ja tulosten analysointi Kyselyyn tuli yhteensä 271 vastausta, jolloin vastausprosentiksi tuli 31. Kysely sisälsi useita suunnittelun kannalta tärkeitä karttatehtäviä, joiden vastausprosentti oli 96,8 % kaikista vastaajista. Viimeinen palautuspäivä kyselyyn oli 12.8.2011, mutta suuri osa vastauksista tuli vasta tämän jälkeen. Virallinen vastausaika jäi melko lyhyeksi (14 päivää), joten myös virallisen vastausajan jälkeen palautetut lomakkeet otettiin osaksi kyselyä 26.9.2011 asti. Kyselyt lähetettiin vastaajien kotiosoitteisiin, joten he eivät olleet välttämättä saaneet kyselyä käsiinsä ennen lomalta paluuta. Kyselyn vastausajankohta tiedostettiin jo 9

etukäteen ongelmalliseksi kesäloman takia, ja sen arveltiin laskevan vastausprosenttia. Toisaalta jälkikäteen todettiin myös, että kesäaikaan vastaajat saattoivat pitää asiaa tärkeämpänä, sillä heille oli mahdollisesti kesän ajalta kokemuksia ruovikosta, mikä saattoi innostaa heitä vastaamaan. 4.1. Alueella asuminen ja omistajuus Kyselyn alussa pyrittiin selvittämään vastaajien alueeseen liittyvää taustaa tiedustellen heidän omistussuhdettaan, tunnesidettään sekä mökkiläisten tapauksessa vuosittaista ajanvieton pituutta alueella. Vastauksia omistussuhdekysymykseen tarkastellessa vastaajaryhmä omistan vapaa-ajanasunnon nousee selkeästi suurimmaksi vastaajaryhmäksi (218 vastausta, 80 % vastaajista) (kuva 4). Muita melko suuria ryhmiä olivat omistan maa-alueen (110 vastausta, 41 % vastaajista) sekä olen yhteisvesialueen osakas (99 vastausta, 37 % vastaajista). Vakinaisesta suunnittelualueella asuvien osuus jäi hyvin pieneksi (36 vastausta, 13 % vastaajista). Kysymyksen kohdalla on huomioitava, että sama vastaaja on voinut valita useampia vaihtoehtoja, jos se on sopinut hänen tilanteeseensa. Kuva 4. Kysymys ja kuvaaja vastaajien omistussuhteiden jakautumisesta suunnittelualueella. Toisessa kysymyksessä tiedusteltiin vastaajan asuinpaikkaa, jos hän ei asu suunnittelualueella vakinaisesti (kuva 5). Kysymys osoittautui tarpeelliseksi, sillä vain harva vastaaja asui suunnittelualueen sisäpuolella. Suunnittelualueen ulkopuolella asuvista vastaajista 69 % (187 vastaajaa) asui Varsinais-Suomessa, ja muualla Suomessa asui 11,8 % vastaajista. Ulkomaille lähetettiin 12 kyselylomaketta, mutta vastaajista vain 1,1 % (3 vastaajaa) ilmoitti asuvansa ulkomailla. 10

Kuva 5. Kysymys vastaajan asuinpaikasta, jos hän ei asu vakinaisesti suunnittelualueen sisäpuolella. Vastausten analyysin kannalta oli tärkeää selvittää, kuinka kauan vastaaja oli omistanut maa- tai vesialueen kyseisellä paikalla suunnittelualueella (kuva 5). Vastauksia tarkastellessa voi todeta, että moni vastaaja on omistanut nykyisen kiinteistönsä alueella jo suhteellisen kauan, sillä vaihtoehdot 11 30 vuoden ajan (111 vastausta, 41 % vastaajista) ja 31 60 vuoden ajan (60 vastaajaa) keräsivät paljon vastauksia (kuva 5). Toisaalta vastaajien joukossa oli myös mahdollisesti uusia asukkaita tai ainakin lyhyemmän aikaa nykyisen kiinteistön omistaneita, sillä vaihtoehto 1 10 vuoden ajan keräsi myös 85 vastausta. Lisäksi on huomioitava, että aikaväli edellisen vastausvaihtoehdon kohdalla on huomattavasti lyhyempi kuin esimerkiksi c)-, d)- tai e)-kohdan kohdalla. Kuva 5. Kysymys ja kuvaaja vastaajien kiinteistöjen omistusajan jakaumasta. Kysymyksellä 4 pyrittiin selvittämään, ovatko vastaajat asuneet tai muuten viettäneet vapaa-aikaa suunnittelualueella ennen nykyistä kiinteistönomistussuhdettaan (kuva 6). Haluttiin selvittää, onko vastaajien joukossa esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat asuneet lapsuutensa alueella tai muuten viettäneet siellä esimerkiksi kesiä. Vastaukset kysymykseen jakautuvait hyvin tasaisesti Kyllä (134 vastausta) ja Ei (129 vastausta) vaihtoehdon sekä myös vastaamatta jättäneiden välillä (137 tyhjää vastausta). Kyllä -vastauksen antaneita tarkasteltiin samalla jaottelulla kuin edellisessä kysymyksessä, mutta alle 1 vuoden ajan vastauksia ei voitu joukosta erotella. Eniten vastauksia tuli aikavälille 31 60 vuoden ajan ennen nykyisen omistussuhteen alkua (52 vastausta). Tosin, melkein yhtä paljon vastauksia keräsi myös aikaväli 11 30 vuoden ajan ennen nykyisen omistussuhteen alkua (50 vastausta). Muutama vastaaja oli asunut tai viettäneet vapaa-aikaa alueella vain melko lyhyen aikaa, 1 10 vuoden ajan, ennen nykyisen omistussuhteen alkua (25 vastaajaa). 11

Kuva 6. Kysymys vastaajan muusta asumisesta tai vapaa-ajan vietosta alueella ennen nykyisen kiinteistönomistussuhteen alkua. Seuraavaksi kysyttiin alueella vapaa-ajanasunnon omistavien keskimääräistä ajanviettoa vuoden aikana. Vastauksia tarkastellessa eniten vastuksia keräsi vaihtoehto 3 6 kk vuoden aikana (92 vastaajaa, 36 %) (kuva 7). Tässä tapauksessa ajateltiin, että kyse on varmaan jo hieman vanhemmista ihmisistä, joilla on aikaa viettää jopa 6 kuukautta vuodesta vapaa-ajanasunnollaan tai henkilöistä, jotka asuvat vapaaajanasunnollaan töissä käydessään, jos mökiltä ei ole kohtuuttoman pitkä matka työpaikalle. Lisäksi luultavasti moni alueella kesää viettävä vastasi vastausvaihtoehdolla 1 3 kk, joka keräsi myös suhteellisen paljon vastauksia (84 vastaajaa, 33 %). Kuva 7. Kysymys ja kuvaaja vapaa-ajanasunnon omistajien keskimääräisestä ajanvietosta suunnittelualueella vuoden aikana. Ensimmäisen kyselyosion viimeisessä kysymyksessä tiedusteltiin vastaajan tunnesidettä alueeseen (kuva 8). Vastauksia tarkastellessa voidaan sanoa, että tunneside on melko varmasti ollut yksi vastausinnokkuutta edistävä tekijä, sillä vastausvaihtoehto hyvin vahva tunneside alueeseen keräsi yhteensä 173 vastausta (64 % vastauksista). Toiseksi suosituin vastausvaihtoehto oli vaihtoehto melko vahva tunneside alueeseen, joka keräsi 81 vastausta (30 % vastauksista). Oli myös mielenkiintoista, että yhdeksän vastaajaa (3 %) olivat valinneet vaihtoehdon ei tunnesidettä alueeseen, mutta olivat silti palauttaneet vastauslomakkeen. 12

Kuva 8. Kysymys ja kuvaaja vastaajien suunnittelualueeseen kohdistuvan tunnesiteen jakautumisesta. 4.3. Alueen merkitys ja käyttötavat Seuraavassa kyselyosiossa tiedusteltiin pääasiassa karttakysymysten avulla alueella sijaitsevien ekosysteemipalveluiden alueellista sijoittumista. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon ihmiselle tarjoamia palveluita. Kysymyksessä seitsemän olivat vastakkain kulttuuriset ekosysteemipalvelut (positiiviset arvot) ja toisaalta näitä mahdollisesti uhkaavat tekijät (negatiiviset arvot) (kuva 9). Jokaisesta arvosta tehtiin erikseen kuvaileva kartta sekä lisäksi kaikkien kulttuuristen ekosysteemipalveluiden mahdollista klusteria (keskittymää) verrattiin hot spot -analyysia hyödyntäen kaikkien uhkien mahdolliseen klusteriin. Tässä raportissa on kuitenkin valittu yksi kulttuurinen ekosysteemipalvelu, arvokas luontokohde (kuva 10) sekä kaksi mahdollista uhkaa liikkumista estävä tai haittaava (kuva 11) ja meluisa (kuva 12), jotka esitetään kuvailevina karttoina erikseen. Kuva 9. Karttakysymys kulttuuristen ekosysteemipalveluarvojen ja niihin kohdistuvien uhkien sijoittumisesta suunnittelualueelle. 13

Kuva 10. Karttakysymys ja kartta alueista, jotka ovat vastaajien mielestä arvokkaita luontokohteita. 14

Kuva 11. Kartta alueista, joilla sijaitsee uhka "liikkumista estävä tai haittaava". 15

Kuva 12. Kartta alueista, joilla sijaitsee vastaajien mielestä uhka "meluisa". 16

Pelkästään kuvaileviakin karttoja tarkastellessa on mahdollista huomata vastausten painottumista johonkin tiettyyn osaan suunnittelualuetta. Kulttuurinen ekosysteemipalvelu arvokas luontokohde on jakautunut melko tasaisesti ympäri suunnittelualuetta sekä maa- että vesialueille. Oikeastaan lähes kaikki muut alueet on nimetty arvokkaiksi luontokohteiksi paitsi jotkin hyvin avoimet vesialueet sekä esimerkiksi osaa aivan pohjoisessa sijaitsevan Iso-Rukan alueesta, jossa on asuintaloja ja teitä. Samoin alueen itäosissa Taipale on jäänyt merkitsemättä arvokkaaksi luontokohteeksi, mutta siellä onkin alueen mittakaavassa huomattavan paljon asutusta. Tarkasteltaessa ekosysteemipalveluja uhkaavista tekijöistä liikkumista estävä tai haittaava ja meluisa tehtyjä kuvailevia karttoja painotusta alueen eri osiin on havaittavissa paljon selkeämmin kuin positiivisen arvokas luontokohde -arvon kohdalla. Uhka liikkumista estävä tai haittaava on selkeästi painottunut alueen koillis- ja pohjoisosiin. Koillisosan Halkkoaukolla ja Papinluodon alueella on vastausten perusteella hälyttävin tilanne liikkumista estävä tai haittaava uhan kannalta. Lisäksi alueen muutkin suuret lahdet, kuten Suutaraukko idässä sekä Oukkulanlahti ja Rukanaukko pohjoisessa keräsivät vastauksia. Samoin alueen lounaisosissa Merimaskun Kaidan alue sekä etelässä Kirkkosalmen yli kulkeva maantiesilta ja kapea salmi olivat alueita, joissa uhka nähtiin konkreettisena. Uhka meluisa puolestaan korostui vahvasti juuri lounaassa Merimaskun alueella sekä samaisen Kirkkosalmen yli kulkevan maantiesillan kohdalla kuin liikkumista estävä tai haittaava -uhan kohdalla. Kirkkosalmessa maantiesillan alla kulkee paljon vesiliikennettä sulan veden aikaan sekä toisaalta maantiekin on vilkasliikenteinen. Lisäksi heti sillan kupeessa Kirkkosalmessa sijaitsee Merimaskun vierasvenesatama, mikä osaltaan kerää paikalle paljon ihmisiä ja veneitä. Seuraavassa karttatehtävässä pyydettiin vastaajaa merkitsemään kartalle itselleen tärkeimmiksi kokemiaan paikkoja (kuva 13). Vastausten perusteella kysymysten eri kohdista luotiin kuvailevat kartat. Tässä raportissa tarkastellaan tärkein retkikohde - karttaa (kuva 14). Siinä tärkeimmiksi retkikohteiksi nousevat selvästi ylitse muiden Aukkokolkan saari alueen länsiosissa Askaisissa sekä Aitsaaren itäpuolella sijaitseva niemeke. Aukkokolkka on partiolippukunta Kolkankävijöiden retkisaari, jonka vuoksi varmasti monet samaistavat sen tärkeäksi retkikohteeksi. Aitsaaren itäpuolella olevalla niemekkeellä sijaitsee puolestaan Kaidanpään lintutorni, jonka yhteydessä on myös luontopolku. Muuten tärkein retkikohde jakautui tasaisesti ympäri suunnittelualuetta lukuun ottamatta aivan pohjoisimpien lahtien, Rukanaukon ja Oukkulanlahden perällä sijaitsevia rantoja, joilla on tällä hetkellä nautakarjan laitumia, joille on vaikeampaa tehdä retkiä. Kuva 13. Karttakysymys alueista, jotka ovat vastaajille tärkeitä suunnittelualueella. 17

Kuva 14. Kartta vastaajien sijoittamista tärkeimmistä retkikohteista suunnittelualueella. 18

Kysymyksessä yhdeksän pyydettiin jälleen vastaajia merkitsemään ekosysteemipalveluja kartalle (kuva 15). Tällä kertaa kysymyksessä olivat tuotannolliset palvelut. Tässä raportissa tarkasteluun otettiin lähemmin tuotantopalvelu bioenergian lähde (kuva 16), vaikka kaikista kohdista toki tehtiin myös kuvailevat kartat. Kysymystä olisi ollut mielenkiintoista näin jälkikäteen ajatellen vielä kehittää niin, että jokaisen tuotantopalveluun olisi liitetty myös kuvailevaosuus, jossa vastaaja olisi voinut kertoa, mitä hän tarkemmin tarkoittaa sijoittaessaan tälle suunnittelualueelle kartalle esimerkiksi bioenergian lähteen. Olisi nimittäin mielenkiintoista tietää, miksi juuri Papinluodon luoteisosa on korostunut vastauksia tarkastellessa. Toisaalta vastauksissa viereisiin keltaisiin ruutuihin saattaa olla vain yhden vastauksen ero, sillä kyse on kuitenkin vain yhtä ylemmästä luokasta. Muuten vastauksissa nousee esille monet lahtien perät ja kapeat salmet, jotka ovat hyvin ruovikoituneita alueita, joten näin ollen vastaajat ovat mahdollisesti viitanneet ruovikon hyötykäyttöön bioenergiana. Kuva 15. Kysymys tuotannollisten ekosysteemipalveluiden sijoittumisesta alueelle. 19

Kuva 16. Kysymyksessä 10 jatkettiin edelleen ekosysteemipalveluteemalla, sillä harrastukset voidaan, kuten tässäkin tutkimuksessa, lukea osaksi kulttuurisia ekosysteemipalveluja (kuva 17). Kysymyksessä pyydettiin vastaajaa 20

merkitsemään taulukkoon sekä harrastustiheyksiä että alueen, jossa mieluiten harrastaa kyseistä aktiviteettia. Kaikista harrastuksista luotiin sekä erikseen että kokoava kuvaileva kartta. Kokoavaa karttaa käytettiin hot spot analyysiin. Tähän raporttiin on valittu tarkasteluun ainoastaan eri harrastuslajien tiheydet, sillä useissa vastauksissa näkyi trendinä, että niiden kaikkien karttakoodi oli lähes sama, joka saattoi mahdollisesti viitata esimerkiksi oman vapaa-ajanasunnon sijaintiin (kuva 17). Näin ollen tämän kysymyksen kohdalla analyysissa painotettiin enemmän harrastustiheyksiä ja kysymyksen kahdeksan kohdalla lähes samojen harrastusten sijoittumista suunnittelualueelle. Toki tämän kysymyksen karttavastauksia hyödynnetään todennäköisesti suunnitteluprosessin myöhemmässä vaiheessa. Harrastustiheyksiä tarkasteltaessa vain muutama harrastus nousee lähes päivittäin harrastettavien aktiviteettien joukkoon. Käytännössä näitä ovat uiminen ja uimarannalla oleminen, liikkuminen ranta-alueella sekä luonnonhavainnointi. Nämä aktiviteetit eivät ole erityisen riippuvaisia sijainnista tai ajankohdasta, eivätkä ne välttämättä vaadi erityisiä välineitä. Hyvin harva vastaajista harrasti ylipäätään ollenkaan sukellusta tai metsästystä, jonka harrastaminen on säädöksin rajoitettu vain tietylle ajalle vuoden aikana. 21

Harrastusten osuus Lähes päivittäin Viikoittain Muutaman kerran kuukaudessa Muutaman kerran vuodessa Kuva 17. Kysymys ja kuvaaja vastaajien ilmoittamasta harrastustiheydestä eri harrastuksille. Alueen aktiviteetteja tarkasteltiin myös toisesta näkökulmasta eli erilaisten harrastusten ja aktiviteettien aiheuttamasta häiritsevyydestä. Näin ollen haluttiin kartoittaa laajemmin, kuinka yleistä aktiviteettien haittaavuus oli sekä erityisesti selvittää niiden haittaavuuden sijainti (kuva 18). Harrastuksiksi valittiin sama lista kuin positiivisten harrastusten puolella, jotta vastaajia ei liikaa ohjattaisi johonkin suuntaan jo kysymyksenasettelulla. Tässä raportissa otetaan tarkempaan tarkasteluun haittaava aktiviteetti moottoroitu veneily / vesiurheilu (esim. vesiskootterilla ajelu) (kuva 19). Haittaavuus näyttää keskittyneen erityisesti Merimaskun kapeisiin salmiin sekä toisaalta lahtien Halkkoaukko sekä Suutaraukko suualueille suunnittelualueen itäosissa. Muita alueita, joissa kyseistä häiritsevää aktiviteettia esiintyy, ovat asuttujen rantojen tai mökkirantojen edustat, jossa liikenne on ilmeisen kovaa. Kuva 18. Kysymys alueen aktiviteettien mahdollisen haittaavuuden sijainnista. 22

Kuva 19. Kartta vastaajien mielestä haittaavan aktiviteetin moottoroitu veneily / vesiurheilu (esim. vesiskootterilla ajelu) sijoittumisesta suunnittelualueelle. 23

Seuraavassa kysymyksessä toivottiin asukkailta tietoa liittyen suunnittelualueen eläin- tai kasvihavaintoihin, koska sen nähtiin olevan arvokasta taustatietoa suunnittelun kohdentamista ajatellen (kuva 20). Kysymykseen tuli vastaukseksi yhteensä 263 erilaista kasvi- tai eläinhavaintoa. Vastaajat siis selvästi innostuivat vastaamaan tähän kysymykseen ja pitivät asiaa tärkeänä. On siis selvästi nähtävissä, että luonnonhavainnointi on tärkeä osa sekä vapaa-ajanasumista että mahdollisesti myös vakituista asumista alueella. Tähän kysymykseen tulleita vastauksia ei käsitellä tämän tarkemmin tässä raportissa, koska vastaukset olivat hyvin yksityiskohtaisia ja jakautuneita laajasti. Lajihavaintotietoja hyödynnetään suunnittelun maastotyövaiheessa. Kuva 20. Kysymys Oukkulanlahden alueen eläin- ja kasvihavainnoista suunnittelun tueksi. 4.4. Alueen historia Kyselyn kolmannessa osiossa pureuduttiin alueen historiaan suunnittelun näkökulmasta. Sarjan ensimmäisessä kysymyksessä pyydettiin vastaajaan arviomaan ruovikon määrän muuttumista suunnittelualueella viimeisen yli 60 vuoden aikana (kuva 21). Kysymyksen vuosiluokat valittiin niin, että ensimmäinen luokka "viimeisten 10 vuoden aikana" käsittelisi aivan viime aikojen tapahtumia, jotka ihmiset luultavasti muistavat parhaiten. Lisäksi ajateltiin, ettei kaikilla vastanneilla luultavasti ole kokemusta alueesta yli kymmenen vuoden ajalta. Toinen luokka, "viimeisten 11 30 vuoden aikana", oli vähän laajempi, sillä haluttiin ulottaa tarkasteluaika viimeisen 30 vuoden ajalle, jonka aikana tiedettiin ruovikon laidunnuksen yleisesti olleen joko hyvin vähäistä, jos sitä oli ollenkaan harjoitettu. Etukäteishypoteesi oli, että ruovikoituminen olisi lisääntynyt erityisesti tämän toisen vuosiluokan aikana. Kolmas vuosiluokka puolestaan ylettyi aina viimeisen 60 vuoteen asti. Tämän kohdalla haluttiin selvittää, miten noin 60 vuotta sitten mahdollisesti yleisemmän ruovikon hyötykäytön loppuminen on vaikuttanut laajemman ruovikoitumisen alkamiseen. Viimeisen vuosiluokan, "viimeisen yli 60 vuoden ajan", pyrittiin selvittämään mahdollisesti tiedossa olevaa ruovikkotietoa, joka olisi saattanut siirtyä vastaajille esimerkiksi perintötiedon muodossa. Kuva 21. Kysymys ruovikon määrän muutoksesta alueella viimeisten vuosikymmenien aikana. Ruovikon muutosta koskevan kysymyksen vastauksia tarkastellessa näyttää siltä, että ruovikoituminen on lisääntynyt vastaajien mielestä melko tasaisesti viimeisten 10 vuoden sekä viimeisten 11 30 vuoden aikana (kuva 22). Toisiksi eniten vastauksia keräsi vaihtoehto "lisääntynyt huomattavasti", jossa nähtiin, että ruoko 24

on hieman enemmän lisääntynyt huomattavasti viimeisten 10 vuoden aikana kuin viimeisten 11 30 vuoden aikana. Kolmanteen vuosiluokkaan ei tullut kovin paljon vastauksia, ja ne jakautuivat melko tasaisesti vaihtoehtojen "lisääntynyt" sekä "lisääntynyt huomattavasti välille. Muutama vastaus tuli myös "ei ole muuttunut vaihtoehtoon". Siihen vastanneiden mukaan ruovikon koko ei ole muuttunut pääasiassa viimeisten 10 vuoden aikana ja muutaman mukaan myöskään muutosta ei ole tapahtunut viimeisten 11 30 vuoden aikana. Ainoastaan harva vastaaja osasi antaa tietoja yli 60 vuoden takaa, mutta niiden mukaan ruovikon määrä olisi jo silloin lisääntynyt tai lisääntynyt huomattavasti. Kuva 22. Kuvaaja alueen ruovikon määrän muutoksesta viimeisten vuosikymmenien aikana. Seuraavassa historiakysymyksessä tiedusteltiin vastaajien tietämystä koskien ruo'on aiempia hyötykäyttötapoja suunnittelualueella (kuva 23). Kohta, jossa kysyttiin ruo'on käyttöä eläinten rehuksi keräsi tämän kysymyksen kaikista kohdista eniten vastauksia. 72 vastaajaa tiesi ruo'on käytöstä eläinten rehuksi. Käyttöajankohdat vaihtelivat vastauksissa 1900-luvun alusta 1990-luvulle asti. Suurin osa vastauksista osui vuosien 1940 1960-luvun välille. Rakennusmateriaalin kohdalla vastauksia tuli niukasti (11 vastausta), ja vastausten käyttöajankohdat vaihtelivat suuresti, sillä ne jakautuivat vuosien 1800 2000 välille. Vastauksia oli vielä tarkennut niin, että rakennusmateriaalia oli käytetty kattoihin ja toisaalta myös lasten leikkeihin esimerkiksi lauttojen rakentamiseen. Ruo'on käyttö puutarhaviljelysten katteena ei myöskään tämän kyselyn mukaan ole kovin tunnettua, sillä ainoastaan 10 vastaajaa ilmoitti käyttävänsä tai käyttäneensä ruokoa kyseiseen tarkoitukseen. Käyttöajankohdat olivat suhteellisen tuoreita verrattuna kysymyksen aiempiin kohtiin, sillä käyttö oli varhaisimmassa tapauksessa aloitettu 1940-luvulla ja osa vastaajista puolestaan ilmoittivat, että käyttö jatkuu edelleenkin. Muina ruo'on käyttötapoina mainittiin poltto pelletteinä, kompostointi, käyttö täyteaineena patjoihin ja tyynyihin sekä kuivaaminen koristeeksi. Kuva 23. Kysymys ruo on aiemmasta hyötykäytöstä suunnittelualueella. 25

Historiaosuuden viimeisessä kysymyksessä pyydettiin vastaajia merkitsemään kartalle erilaisten suunnittelun kannalta keskeisten maisematyyppien aiempia sijainteja (kuva 24). Vastaajia pyydettiin antamaan sijainteja kolmelle eri maisematyypille: laidunnettu merenrantaniitty, hiekkaranta sekä muut luonnonlaitumet ja -niityt. Kaikista kolmesta tyypistä luotiin suunnittelua varten kuvailevat kartat. Tässä raportissa on valittu tarkasteluun kuvaileva kartta, joka on luotu kohtaan "laidunnetut merenrantaniityt" tulleiden vastausten pohjalta (kuva 25). Kuvailevaa karttaa tarkastellessa valitut alueet ovat sijoittuneet moniin sellaisiin maisemallisiin kohtiin, joissa laitumia on varmaankin aikoinaan ollut, mutta ovat laidunnuksen loppumisen vuoksi kasvaneet umpeen. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Kaidan alue Merimaskussa, Rukanaukon rannat Askaisissa sekä Hirvijoen suistoalue Maskussa. Kuva 24. Karttakysymys erilaisten suunnittelun kannalta keskeisten maisematyyppien aiemmasta sijainnista alueella. 26

Kuva 25. Kartta vastaajien ilmoittamista aiemmista luonnonlaitumista suunnittelualueella. 27

4.5. Alueen nykytila Neljännessä kyselyosiossa pyydettiin vastaajilta tietoja liittyen heidän näkemykseensä alueen tämänhetkisestä tilasta. Osion ensimmäisen kysymyksen avulla pyrittiin kartoittamaan vastaajille tärkeimpiä alueita, joissa ruoko on heidän mielestään lisääntynyt häiritsevästi (kuva 26). Jokainen vastaaja sai merkitä vastauslomakkeeseen korkeintaan viisi tällaisen alueen karttakoodia. Vastauksista luotiin kuvaileva kartta (kuva 27). Kartan mukaan vastaukset ovat selvästi painottuneet Halkkoaukon, Suutaraukon, Oukkulanlahden sekä Merimaskun alueelle. Näin jälkeenpäin ajatellen kysymystä olisi kuitenkin kannattanut kehittää ennen kyselyn lähettämistä. Vastauksia analysoidessa olisi nimittäin ollut erittäin tärkeää tietää, miltä alueilta vastaukset ovat tulleet. Näin vastauksia olisi voinut analysoida aluekohtaisesti ottaen myös huomioon kyseisen alueen vastaajamäärän. Alueanalyysien avulla olisi myös ollut mielenkiintoista selvittää, koskivatko vastaukset pääasiassa vain alueita oman kiinteistön lähimaastossa vai liikkuvatko vastaajat alueella paljon, jolloin he saattaisivat kokea myös jonkin kauempana sijaitsevan ruovikoituneen alueen häiritseväksi. Kuva 26. Kysymys liittyen vastaajan kannalta tärkeisiin alueisiin, jossa ruoko on lisääntynyt häiritsevästi. 28

Kuva 27. Kartta alueista, joilla sijaitsee alueet, jotka ovat vastaajien mielestä häiritsevimmin ruovikoituneet. Huom! Vastausten suuresta määrästä johtuen luokittelun asteikko poikkeaa muista kartoista. 29

Osion toinen kysymys käsitteli ruovikkotilannetta vastaajan omistaman kiinteistön rannalla, jota pyydettiin kuvailemaan valitsemalla piirroksista tilannetta parhaiten vastaava vaihtoehto (kuva 28). Alkuperäisen piirroksen tekijä, Ljudmila Vesikko Suomen ympäristökeskukselta, antoi ystävällisesti luvan piirroksen käyttöön myös tässä ruovikoitumiseen liittyvässä kyselyssä. Hänellä oli samaan aikaan käynnissä koko Suomenlahden alueelle suuntautuva ruovikkokysely. Vastauksia on nyt myös mahdollista vertailla näiden kahden eri ruovikkokyselyn osalta, sillä niissä on ollut käytössä täysin sama kysymys. Tarkasteltaessa ensin tuloksia Oukkulanlahti - Naantalinaukko -alueelta painottuvat vastausvaihtoehdot E "ruovikko peittää koko rantaviivan leveänä vyöhykkeenä" ja F "ruovikko peittää koko rantaviivan yli 50 metriä leveänä vyöhykkeenä" (kuva 28). Lisäksi vaihtoehto B "ruovikkoa esiintyy paikoittain" keräsi melko paljon vastauksia. Kuva 28. Piirroskysymys ja kuvaaja ruovikoitumistilanteesta vastaajien omistamien kiinteistöjen rannoilla Oukkulanlahden - Naantalinaukon- suunnittelualueella. 30

Kun tarkastellaan samaisen piirroskysymyksen vastauksia Suomenlahden alueelta, painottuu vastausvaihtoehto B, "ruovikkoa esiintyy paikoittain", voimakkaasti (43 % vastauksista) (kuva 29). Suomenlahti on alueena paljon laajempi ja avoimempi kuin Oukkulanlahden - Naantalinaukon -suunnittelualue, joka on matala ja rehevä sisäsaariston lahti ja siksi myös homogeenisempi maisemarakenteeltaan ruovikoitumisen osalta. Tämä näkyy myös diagrammista, koska eri rantatyypit jakaantuvat paljon tasaisemmin Suomenlahden kohdalla kuin Oukkulanlahden - Naantalinaukon -suunnittelualueella. E, 20 % F, 3 % A, 13 % D, 11 % B, 43 % C, 9 % Kuva 29. Kuvaaja ruovikoitumistilanteesta vastaajien omistamien kiinteistöjen rannoilla Suomenlahden tutkimusalueella. Seuraavan kysymyksen avulla selvitettiin ruovikon merkitystä vastaajalle tämän oman kiinteistön alueella (kuva 30). Vastausvaihtoehtoihin haluttiin sisällyttää mahdollisimman laajasti sekä mahdollisesti positiivisiksi että negatiiviksi koettavia vaihtoehtoja. Vastauksia tarkastellessa on huomataan, että myös positiiviset arvot ovat keränneet muutamia vastauksia (kuva 30). Positiivisista vastausvaihtoehdoista vastaajat ovat kokeneet tärkeimmäksi ruovikon merkityksen ääni- ja näköeristeenä (97 vastausta) ja toiseksi tärkeimmäksi ruovikon merkityksen kalojen lisääntymisalueena ja kalanpoikasten elinympäristönä (53 vastausta). Negatiiviset vaihtoehdot tulivat kuitenkin selvästi enemmän esille vastauksissa. Niistä eniten vastauksia sai vaihtoehto "kuollut ruokokasvusto kasaantuu omalle käyttörannalle" (218 vastausta). Muita suosittuja negatiivisia vastausvaihtoehtoja olivat "veneväylä kasvaa umpeen" (198 vastausta) sekä "uimaranta kasvaa umpeen" (181 vastausta). 31

Kuva 30. Kysymys ja kuvaaja erilaisten ruovikon merkitysten jakaumasta vastaajien oman kiinteistön alueella. 4.6. Hoitotarpeiden kartoitus Neljännessä kyselyosiossa pyydettiin vastaajilta myös tietoja liittyen alueen tulevaisuuden hoitotarpeisiin. Niiden sijoittaminen kartalle on suunnittelun kannalta erityisen tärkeää. Ensimmäinen hoitotarpeisiin liittyvä kysymys liittyi vastaajan omistaman kiinteistön alueeseen (kuva 31). Vastaajaa pyydettiin sijoittamaan kartalle alue, jossa hän aikoo suorittaa tai on jo suorittanut erilaisia hoitotoimia vuosien 2011-2012 välisenä aikana. Vastauksista luotiin sekä kuvailevia karttoja että hot spot -analyysin tulosten pohjalta karttoja vastausten tilastollisesti merkittävästä keskittymisestä. Tässä raportissa tarkastellaan sekä kuvailevaa karttaa että hot spot -karttaa saman hoitotoimenpiteen kautta, jotta hot spot -karttaa olisi helpompi hahmottaa ja sen takana oleva menetelmä tulisi mahdollisesti selkeämmäksi. Itse menetelmästä voi lukea tämän raportin kohdasta 3.9. Hoitotoimenpiteeksi tähän raporttiin valittiin yhdistetty kuvaileva kartta, jossa tarkastellaan samanaikaisesti ruovikon niittoa vedestä ja rannalta (kuva 32). Nämä kaksi hoitotoimenpidettä päätettiin yhdistää tarkastelussa, koska ei ollut aivan selvää ovatko kaikki vastaajat varmasti ymmärtäneet niiden välisen eron. Kuvailevalta kartalta nousee esille niiton hajautuneisuus eri puolille suunnittelualuetta. Selvää painotuspistettä on vaikeaa pelkän kuvailevan kartan perusteella määrittää, vaikka moni alueista, jotka ovat keränneet eniten vastauksia, sijaitsevat Halkkoaukon, Aitsaaren ja Papinluodon välisellä alueella. Koska selvää vastausten konsentraatioaluetta oli pelkän kuvailevan kartan avulla hankala hahmottaa, otettiin hot spot -analyysi käyttöön. Sillä pyrittiin löytämään alueelta mahdollisia arvokeskittymiä, jotka voisivat auttaa resurssien suuntaamisessa suunnittelualueen tiettyihin osiin. On kuitenkin huomioitava, että suunnittelua ei tehdä pelkkien mahdollisten keskittymäkarttojen pohjalta, vaan se on huomattavasti tarkempaa työtä. Toisaalta juuri niiton kannalta olisi kriittistä löytää laajoja yhtenäisiä alueita, jossa ruovikon leikkaaminen olisi mahdollista. Hot spot -analyysin pohjalta alueelle on muodostunut kaksi keskittymää (kuva 33). Toinen on sijoittunut alueen koillisosaan juuri Aitsaaren, Papinluodon, Helmussaaren ja Halkkoaukon rajaamalle alueelle. Analyysissa muodostunut toinen pienempi klusteri sijaitsee puolestaan Kaidan alueella Merimaskussa. Hot spot -kartassa näkyy mustalla viivalla Oukkulanlahden Natura 2000-alueen rajat. On 32

mielenkiintoista huomata tarkastelussa, että suuri osa isomman klusterin alueesta sijaitsee Natura 2000- alueen sisäpuolella, jossa kuitenkin leikkaamiselle on tiukemmat rajoitukset kuin muualla. Kuva 31. Kysymys liittyen hoitotarpeiden kartoitukseen vastaajan omistaman kiinteistön alueella. 33

Kuva 32. Kuvaileva kartta, jossa ilmenevät alueet, joissa vastaaja aikoo leikata tai on jo leikannut ruovikkoa vedestä tai rannalta vuosien 2011-2012 välisenä aikana. 34

Kuva 33. Hot spot -kartta, jossa ilmenee klusterit alueista, joissa vastaaja aikoo leikata tai on jo leikannut ruovikkoa vedestä tai rannalta vuosien 2011-2012 välisenä aikana. 35

Seuraavassa hoitotarpeita kartoittavassa kysymyksessä paneuduttiin puolestaan tarkastelemaan muita kuin vastaajan omistuksessa olevia alueita. Pyydettiin, että vastaaja sijoittaisi kartalle alueet, joihin hän haluaisi liittää erilaisia hoitotoiveita tulevaisuudessa (kuva 34). Hoitotoiveista luotiin sekä kuvailevat kartat että hot spot -analyyseja. Eri hot spot -analyysien pohjalta tehtyjä karttoja vertailtiin myös päällekkäin, jotta voitaisiin selvittää, millainen spatiaalinen suhde klustereilla on. Tässä raportissa tarkasteltiin edellisen kysymyksen tavoin ensin kuvailevaa karttaa, johon oli valittu päällekkäiseen vertailuun hoitotoiveet "ruoko tulisi leikata pysyvästi pois" sekä "ruoko tulisi jättää kasvamaan nykyisellä tavalla", ja sitten näistä luotua hot spot - analyysiin perustuvaa karttaa. Kuvailevaa karttaa tarkastellessa tarkoituksena oli nimenomaan vertailla kahden eri hoitotoiveen sijoittumista toisiinsa nähden (kuva 35). Kuvailevan kartan rikkonaisuuden takia siitä voi oikeastaan tarkastella ainoastaan yksittäisten ruutujen sijoittumista toisiinsa nähden. Päällekkäin arvot näyttävät menevän monissa kohdissa Halkkoaukon alueella sekä yksittäisissä kohdissa Rukanaukon ja Kaidan alueella. Näillä alueilla siis kaksi lähes vastakkaista intressiä ovat mahdollisesti konfliktissa. Hot spot -kartasta tilanne näkyy vielä selkeämmin (kuva 36). Analyysissa hoitotoimenpiteen "ruoko tulisi leikata pysyvästi pois" arvoista on muodostunut alueen pohjois- ja koillisosiin laaja yhtenäinen klusteri. Hoitotoimenpiteen "ruoko tulisi jättää kasvamaan nykyisellä tavalla" arvoista on puolestaan muodostunut kolme pienempää klusteria alueen pohjoisosiin. Klusterien pohjalta analysoitunut vastakkaiset intressit kohtaavat juuri Aitsaaren, Papinluodon ja Halkkoaukon rajaamalla alueella. Samoin intressit kohtaavat alueen luoteisosassa Oukkulanlahden ja Rukanaukon välisellä niemekkeellä. Kuva 34. Kysymys, jossa pyydetään vastaajaan sijoittamaan kartalle eri hoitotoiveet, joita hän toivoisi tulevaisuudessa tehtävän muilla kuin hänen itsensä omistamilla alueilla. 36

Kuva 35. Kuvaileva kartta, jossa vertaillaan päällekkäin hoitotoiveiden "ruoko tulisi leikata pysyvästi pois" ja "ruoko tulisi jättää kasvamaan nykyisellä tavalla" sijoittumista toisiinsa nähden. 37

Kuva 36. Hot spot -kartta, jossa vertaillaan päällekkäin hoitotoiveiden "ruoko tulisi leikata pysyvästi pois" ja "ruoko tulisi jättää kasvamaan nykyisellä tavalla" klustereiden sijoittumista toisiinsa nähden. 38

Vastaajien lukumäärä Hoitotoimenpiteisiin paneutuva osio sisälsi myös muita kuin karttatehtäviä. Seuraavissa tehtävissä pyydettiin vastaajaa erittelemään tarkemmin, miten hän hoitaa aluetta. Kysymyksessä 21 tarkoituksena oli selvittää, millä välineillä vastaaja on jo hoitanut tai olisi valmis hoitamaan ruovikkoa oman kiinteistönsä alueella (kuva 37). Eniten vastauksia keräsi vaihtoehto, jossa ruovikkoa hoidettiin itse käsikäyttöisillä välineillä, kuten viikatteella (65 % vastauksista) (kuva 37). Toiseksi eniten vastauksia puolestaan keräsi vaihtoehto, jossa ruokoa hoidettiin oman kiinteistön alueella ostamalla hoitopalvelu ruovikon leikkuuyrittäjältä (31 %). Tämä on mielenkiintoinen tieto suunnittelun kannalta, koska tavoitteena on myös yhteistyö ruovikon leikkuuyrittäjien elinkeinon tukemiseksi. 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 176 Itse käsikäyttöisillä välineillä 31 Itse työkoneilla 84 Ostamalla hoitopalvelun ruovikon leikkuuyrittäjältä Kuva 37. Kysymys ruovikon hoitotoimenpiteissä käytettävistä välineistä ja kuvaaja ruovikon hoitotoimenpiteissä käytettävien välineiden suosion jakautumisesta. Kysymyksessä 22 puolestaan tarkasteltiin vastaajien kiinnostusta ruo'on erilaisia käyttömuotoja kohtaan (kuva 38). Vastauksissa painottui selvästi lähes tasainen kiinnostuksen puute kaikkia eri käyttömuotoja kohtaan (kuva 38). Kuitenkin hieman enemmän kiinnostusta herättivät ruo'on käyttö maanparannusaineena, polttoaineena sekä puutarhassa kateaineena. Vain harva vastaaja ilmoitti jo käyttäneensä ruokoa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Kuitenkin muutamat vastaajat olivat jo käyttäneet ruokoa puutarhassa kateaineena, maanparannusaineena tai käsityömateriaalina. 39

Kuva 38. Kysymys ja kuvaaja vastaajien kiinnostuksesta ruo'on erilaisia käyttömuotoja kohtaan. Kysymyksessä 24 käsiteltiin uusien virkistysrakenteiden tarvetta alueelle (kuva 39). Vastauksia tähän kysymykseen ei tullut kovin montaa, joten tämän kyselyn perusteella ei uusille virkistysrakenteille näytä olevan kovin suurta tarvetta. Toisaalta on huomioitava, että suuri osa vastanneista oli vapaa-ajanasunnon omistajia, jotka eivät välttämättä liiku muina vuodenaikoina erilaisissa virkistyskohteissa kovin paljon. Tuloksia tarkastellessa veneen vesillelaskupaikalle sekä rantautumispaikalle on kyselyn mukaan suurin tarve (kuva 39). Lisäksi uimapaikan, laavun ja luontopolun tarve nousivat myös esille. 40

Veden laatu ja kalastus Kuva 39. Kysymys ja kuvaaja virkistysrakenteiden tarpeen jakautumisesta eri virkistysrakenteiden välille. Alueen nykytilaa ja tulevia hoitotarpeita ajatellen liitettiin kyselyyn myös osio, jossa käsiteltiin veden laatuun ja kalastukseen liittyviä asioita. Kysymyksessä 11 pyrittiin selvittämään kalastuksen harjoittamista suunnittelualueella (kuva 40). Vastaukset painottuvat toisaalta vapaa-ajankalastuksen harjoittajien suuntaan (61 % vastaajista) ja toisaalta iso vastaajajoukko ei harjoita ollenkaan kalastusta (38 % vastaajista) (kuva 40). Kokopäiväistä ammattikalastusta harrastaa vain yksi vastaaja (0,4 %) sekä ammattikalastusta lisäansioksi vain kaksi vastaajaa (0,8 %). Kuva 40.Kysymys ja kuvaaja eri kalastusmuotojen jakaumasta suunnittelualueella. Kysymyksessä 27 puolestaan kysyttiin vastaajan mielipidettä kala- ja rapukannoissa tapahtuneesta mahdollisesta muutoksesta suunnittelualueella viimeisen kymmenen vuoden aikana (kuva 41). Lahna- tai särkikalat olivat kyselyn perusteella lisääntyneet huomattavasti (kuva 41). Ahven, kuha, silakka, siika ja lohi tai taimen kuuluivat puolestaan kaloihin, jotka kyselyn perusteella ovat vähentyneet alueelta. 41

Vastaajien määrä 160 140 120 100 80 60 40 20 0 40 40 78 61 28 31 20 73 45 12 25 29 25 30 24 32 23 37 32 38 34 29 17 44 48 17 19 9 14 Lisääntynyt huomattavasti Lisääntynyt Ei ole muuttunut Vähentynyt Vähentynyt huomattavasti Kuva 41. Kysymys ja kuvaaja kala- ja rapukannoissa tapahtuneesta mahdollisesta muutoksesta suunnittelualueella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vastaajia pyydettiin myös antamaan oma arvionsa alueen vedenlaadusta (kuva 42). Veden laatua arvioitiin viisiportaisella asteikolla "hyvä", "tyydyttävä", "välttävä", "huono" ja "en osaa sanoa". Vaihtoehdot "tyydyttävä" ja "välttävä" keräsivät molemmat 39 prosentin kannatuksen (kuva 42). Seuraavaksi eniten vastauksia sai kuitenkin myös vaihtoehto "huono" (14 %). 42

Kuva 42.Kysymys ja kuvaaja vastaajan arvioimasta vedenlaadusta Oukkulanlahti - Naantalinaukko - suunnittelualueella. Melkein sama vedenlaadun itsearviokysymys oli myös Suomenlahden kyselyssä, joten vastauksia on mielenkiintoista vertailla kyselyiden välillä. Suomenlahden vaihtoehto "tyydyttävä" keräsi 60 prosenttia vastuksista (kuva 43). Koska asteikot kyselyissä ovat erilaiset painottuen Oukkulanlahden - Naantalinaukon kohdalla negatiiviseen suuntaan (vaihtoehdot tyydyttävä ja välttävä) ja Suomenlahden kohdalla positiiviseen suuntaan (hyvä ja erinomainen), vastaa Suomenlahden 60 prosentin tyydyttävä osuus melko paljon Oukkulanlahden - Naantalinaukon tyydyttävän ja välttävän yhteisosuutta (78 %). Samoin "huono"-vastausten osuus oli hyvin lähellä toisiaan eri kyselyissä; Oukkulanlahden - Naantalinaukon alueella 14 % ja Suomenlahden alueella 18 %. Kuva 43.Kuvaaja vastaajan arvioimasta vedenlaadusta Suomenlahden tutkimusalueella. Tarkastellessa Oukkulanlahti - Naantalinaukko -suunnittelualueella korrelaatiota vastaajien arvioiman vedenlaadun ja rantatyyppien välillä (katso kuva 28, kysymys 18) on nähtävissä, että veden laatu koetaan huonommaksi, jos ruovikkoa on vastaajan rannalla enemmän, kuten D-, E- ja F-kohdissa (kuva 44). Toisaalta myös B-tyypin rannan ("ruovikkoa esiintyy paikoittain") omistajat vastasivat vedenlaadun olevan rannallaan huono. Tämä saattaa johtua siitä, että B-kohdan piirros näyttää siltä, että ruovikkoa olisi rannalta 43

ruopattu, mikä osaltaan voi heikentää veden laatua. A- ("ruovikkoa ei ole tai sitä on todella vähän") ja C- tyypin ("ruovikko peittää koko rantaviivan kapeana harvana vyöhykkeenä") rannan omistajat kokivat puolestaan vedenlaadun suhteellisen tyydyttäväksi. 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % En osaa sanoa Veden Huono laatu Välttävä Tyydyttävä Hyvä Ei vastattu Rantatyypit Kuva 44. Korrelaatio vastaajien arvioiman vedenlaadun ja rantatyyppien välillä Oukkulanlahti - Naantalinaukko -suunnittelualueella. Kysymyksessä 26 paneuduttiin tarkemmin veden laatuun liittyviin ongelmiin (kuva 45). Merkittäväksi haitoiksi koettiin varsinkin liiallinen vesikasvillisuus, pohjan tai rantojen limoittuminen sekä veden sameus (kuva 45). Sinilevien runsaus ja veden roskaisuus olivat puolestaan asioita, jotka eivät osalle vastaajista aiheuttaneet lainkaan ongelmia. 44

Vedenkorkeuden suuri vaihtelu 30 87 33 Liiallinen vesikasvillisuus 12 77 145 Pyydysten likaantuminen 15 68 72 64 Särkikalojen suuri määrä 41 46 Pohjan tai rantojen 14 82 Sinilevien runsaus 78 Veden roskaisuus 51 63 62 122 89 34 19 98 58 Ei ongelmia Lievä haitta Merkitsevä haitta En osaa sanoa Veden sameus 13 101 128 0 50 100 150 200 250 300 Vastaajien määrä Kuva 45. Kysymys ja kuvaaja vastaajan kiinteistönsä alueella havaitsemista mahdollisista vedenlaadun ongelmista. Kysymyksessä 28 kysyttiin vastaajien innokkuutta erilaisia veden laadun parantamista koskevia toimenpiteitä kohtaan (kuva 46). Vastaajat olivat jo tehneet tai olisivat valmiita estämään pesuvesien pääsyä vesistöön sekä tehostamaan jätevesien käsittelyä (kuva 46). Aivan muutama vastaaja puolestaan olivat jo tai olisivat ylipäätään valmiita toimimaan vesiensuojeluyhdistyksessä tai tekemään maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimia. 45

Kuva 46. Kysymys ja kuvaaja vastaajien suhtautumisesta erilaisiin vesiensuojelutoimenpiteisiin. Kysymyksen 29 avulla pyrittiin selvittämään vastaajien mielipiteitä liittyen suunnittelualueella sijaitsevaan Oukkulanlahden Natura 2000 -verkoston alueeseen (kuva 47). Kysymyksessä mielipiteitä kysyttiin väittämäparien avulla, joiden väliltä toivottiin vastaajan valitsevan itselleen sopivin kohta. Ensimmäinen väittämäpari oli "Hyödyllinen - Haitallinen" (kuva 48). Eniten vastauksia keräsi tämän väittämäparin kohdalla vastausvaihtoehto "vaikea sanoa". Kuitenkin vastaukset painottuivat enemmän hyödyllisen kuin haitallisen puolelle, sillä 99 vastaajaa oli täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä, että alue on hyödyllinen. Ainoastaan 49 vastaajaa oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että alue on haitallinen. Väittämäparin "Myönteinen - Kielteinen" kohdalla tilanne oli melko samankaltainen kuin ensimmäisen väittämäparin kohdalla (kuva 49). 95 vastaajaa oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että alue on myönteinen, kun taas 54 vastaajaa oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että alue on kielteinen. Väittämäpari "Välttämätön - Toisarvoinen" osoittautui ilmeisen haastavaksi, sillä peräti 83 vastaajaa valitsivat vastausvaihtoehdon "vaikea sanoa" (kuva 50). Tämä väittämäparin kohdalla ei ole nähtävissä mitään selkeää painotusta vastauksissa, sillä 61 vastaaja oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että alue on välttämätön. 52 vastaajaa puolestaan oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että alue on toisarvoinen. Kuva 47. Mielipidekysymys Oukkulanlahden Natura 2000 -verkoston alueesta. Kuva 48. Kuvaaja vastaajien näkemyksistä Oukkulanlahden Natura 2000 -verkoston alueesta väittämäparin "hyödyllinen - haitallinen" avulla kuvaten. 46

Kuva 49. Kuvaaja vastaajien näkemyksistä Oukkulanlahden Natura 2000 -verkoston alueesta väittämäparin "myönteinen - kielteinen" avulla kuvaten. Kuva 50. Kuvaaja vastaajien näkemyksistä Oukkulanlahden Natura 2000 -verkoston alueesta väittämäparin "välttämätön - toisarvoinen" avulla kuvaten. 4.7. Kysely osana suunnittelun osallistamis- ja tiedonhankintaprosessia Kyselyyn haluttiin liittää suunnittelun osallistamisprosessin helpottamiseksi kysymys, joka koski vastaajien näkemyksiä suunnittelun osallistamisprosessin erilaisten menetelmien tärkeydestä (kuva 51). Vastaajat kokivat erittäin tärkeiksi menetelmiksi pääasiassa kyselyyn vastaamisen sekä palautteen antaminen ELYkeskukselle (kuva 51). Kovin moni vastaaja ei ollut kiinnostunut osallistumaan suunnittelun työryhmiin, sillä se koettiin pääasiassa joko "ei tärkeäksi eikä tarpeettomaksi" tai "melko tarpeettomaksi". Yleisötilaisuuksiin osallistuminen koettiin puolestaan pääasiassa melko tarpeelliseksi tai ei tärkeäksi eikä tarpeettomaksi. 47

Kuva 51. Kysymys ja kuvaaja erilaisten suunnitteluun osallistumismuotojen tärkeydestä vastaajien mielestä. 5. Johtopäätökset 5.1 Kyselyn toteutuksen arviointi Kaikkiaan kyselyn suunnittelu ja toteutus sujui hyvin ilman suurempia yllätyksiä ja ongelmia. Kysymysten laadinta, maanomistajatietojen käsittely ja muu toteutuksen suunnittelu vei arvioitua enemmän aikaa. Samoin vastausten käsittely vei arvioitua enemmän työaikaa. Vastausprosentti ylitti tavoitteen (tavoite oli 25-30 %). Kysymysten runsas määrä olisi mahdollistanut hyvin monenlaisten korrelaatioiden ja tarkempien analyysien tekemisen, mutta työaikaresurssit eivät mahdollistaneet niiden tekemisen tätä raporttia varten. 5.1.1. Huomioita kyselyn kysymysten suunnittelusta Kyselyn kysymyksiä laatiessa on tärkeää suunnitella, miten niitä aiotaan myöhemmin analysoida ja pyrkiä välttämään jälkikäteisluokittelua. Avoimet kysymykset toimivat tämäntapaisissa kyselyissä hyvin vastaajien motivoijina, mutta niiden käsittely vie enemmän aikaa kuin kysymykset, joissa on vastausvaihtoehdot ovat valmiina. Samoin karttakysymyksillä saadaan tärkeää paikkaan sidottua tietoa, mutta kysymysten käsittelyyn on varattava riittävästi aikaa. Kysymyksiä suunniteltaessa olisi tullut paremmin ottaa huomioon se, että eri kysymysten välille haluttiin luoda niiden korrelaatiosta kuvaajia. Tämä osoittautui erittäin haastavaksi, koska monissa kysymyksissä oli lukuisia alakysymyksiä. Tulevia kyselyjä varten olisi ollut hyvä kartoittaa vastaajien hoitotoimiin liittyvää maksuvalmiutta. Kyselyyn vastanneilta tuli hyvää palautetta kyselyn toteutuksesta ja suunnittelun alkamisen tiedottamisesta. Kielteistä palautetta saatiin liittyen siihen, että kyselyssä annetaan vastauksia ja mielipiteitä liittyen toisten omistamiin alueisiin. 5.1.2. Huomioita kyselyn tarpeellisuudesta suunnittelun tiedonkeruuta varten Vaikka tarkasti määriteltyjä tutkimuskysymyksiä tämän raportin osalta ei ollut, tarkoituksena oli kuitenkin löytää alueita, joille resurssit suunnittelussa kannattaisi kohdentaa, koska suunnittelua ei voi tehdä yhtä tarkalla tasolle joka paikassa. Myös alueen käyttöön ja hoitotoimiin liittyvien tarpeiden ja toiveiden selvittäminen oli keskeisiä tavoitteita kyselylle. 48